1. 1 JOHDANTO
Erik H. Eriksonin mukaan ihminen kohtaa elämänkaarensa aikaan kahdeksan
kehityshaastetta, kriisiä. Kriisin ratkaisemiseen vaikuttavat sekä perhe, työ- ja
ystävyyssuhteet, että yhteiskunnalliset olot. Jos yhden ikäkauden kriisiin osuu paljon
ongelmia, psyykkinen kehitys vaikeutuu ja ihminen joutuu seuraavan vaiheen aikana
työstämään myös edellisen kauden pulmia. (Vilkko-Riihelä 2007, 178.). Aikaisemmin
ajateltiin, että ammattien ja työtehtävien järjestelmä on suhteellisen pysyvä. Samoin oli
vallalla käsitys että työtehtävät ja ammatit edellyttävät ihmiseltä tiettyjä kykyjä ja
persoonallisia ominaisuuksia. Ohjauskäsitys noudattelee oman aikansa näkemystä
Ajateltiin että ohjauksen tehtävänä oli vain löytää kuhunkin tehtävään oikea henkilö.
Nyky-yhteiskunnassa on menossa jatkuva muutos, pysyvyys on poissa. Tämä muutos
on aiheuttanut toisaalta, että ihmisiltä edellytetään jatkuvaa muutosvalmiutta ja
epävarmuuden sietoa, mutta toisaalta taas muutokset luovat uusia mahdollisuuksia.
2 OHJAUKSEN MÄÄRITTELY
Ohjaukselle on olemassa varsin runsaasti erilaisia määrityksiä ja näkökulmia.
Aikaisemmin ohjaus käsitettiin lähinnä uravalinnan ohjaukseksi. Sitten tuli mukaan
opinto-ohjausta ja opiskelujen ohjausta. Nykyisellään ohjaus käsitetään laaja-alaisesti
ihmisen koko elämän suunnittelun ja hallinnan valmiuksien kehittämiseksi.
Ohjauskäsitettä voidaan siis tarkastella sekä teoreettisesta että käytännöllisestä
näkökulmasta. Yleisimmin ohjauksen käsitteellä viitataan opetus- ja
ihmissuhdeammateissa käytettävään työmenetelmään – ammatillisen keskustelun
muotoon – mutta myös institutionaaliseen toimintaan, jossa käytetään tiettyjä työtapoja
ja on asetettu myös sisällölliset tavoitteet. Ohjaus on erilaisten ammattilaisten toimintaa
eri toimintaympäristöissä, joissa he työskentelevät yhdessä erilaisissa elämänvaiheissa
olevien ihmisten kanssa. Lisäksi ohjaus usein liittyy osaksi yhteiskunnan
palvelujärjestelmää (Helakorpi 2009, 16)
Aikaisemmin ohjauksesta puhuttaessa korostettiin ohjauksessa ohjaajan ja ohjattavan
vuorovaikutussuhdetta tai prosessia johon ohjauksella pyritään vaikuttamaan.
Nykykäsityksen mukaan ohjaus tulisi nähdä laajemmin kuin vuorovaikutussuhteena.
Kokonaisvaltaisessa ohjausmallissa ohjaustoiminta jaetaan kolmeen sektoriin. Nämä
sektorit ovat opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen, opintojen ohjaus ja elämän
suunnittelun ohjaus. Tämä ohjausmallin yhtenä lähtökohtana on, että ohjausta

2. 2
toteutetaan porrastettuna organisaatiossa toimivien eri ohjauksen asiantuntijoiden
kanssa.( Kasurinen 2004, 42.)
Ohjaus on parhaimmillaan ohjaajan ja ohjattavan neuvottelua. Ohjaus edistää
keskustelun keinoin ohjattavan kykyä parantaa elämäänsä haluamallaan tavalla.
Ohjausta voidaan siis kuvata laaja-alaiseksi elämänsuunnittelun menetelmäksi.
Onnismaa tuo esille myös ohjauksen yhteiskuntapoliittiset lähtökohdat. Hänen
mukaansa ohjaus voidaan nähdä myös poliittisena prosessina yksilöllisten ja
henkilökohtaisten tarpeiden välillä. (Onnismaa 2007, 120.)
Yhtenä keskeisenä tekijänä ohjauksessa pidetään asiakkaan oma-aloitteisuuden,
itsevarmuuden ja itsenäisen toimimisen mahdollisuuksien vahvistamista. Asiakkaan
toimintakyvyn lähtökohtina nähdään yksilölliset prosessit, mutta ne nähdään suuressa
määrin riippuvaisiksi sekä yksilön sosiaalisista ja yhteiskunnallisista resursseista.
Asiakkaan toimintakyvyn tukemiseksi ohjauksessa autetaan asiakasta tulemaan
tietoisemmaksi omien kokemustensa merkityksistä (Vanhalakka-Ruoho 2003, 115 -
116.)
Toisaalta ohjaus voidaan nähdä pääasiassa vuorovaikutuksen tuottamisena sekä
auttamisena, mutta myös toimintaympäristönä, ammattina ja työtapana. Tämän
näkemyksen mukaan tavoitteena on muodostaa toimiva neuvotteluareena ohjattavan ja
ohjaajan välille. Ohjausta korostetaan elämänhallinnan ja -suunnittelun metodologiana,
joka lähtee kulloisenkin ohjattavan, tilanteen ja ympäristön näkökulmasta. (Pasanen
2003, 11-20.)
Kuten edellä käy ilmi on ohjauksen määritelmissä eroja mutta on niissä
yhtäläisyyksiäkin, joiden perusteella voidaan nimetä yhteisiä piirteitä ohjaustoiminnalle.
Ohjaus voidaan määritellä ammatiksi, jossa vaaditaan ammatillista osaamista. Tämä
taas edellyttää koulutusta. Toiseksi ohjaus voidaan nähdä ihmisten hyvinvoinnin
edistämispyrkimyksenä. Kolmanneksi ohjaus on aktiivista toimintaa, jossa käsitellään
asiakkaan / ohjattavan henkilökohtaisia koulutuskysymyksiä huomioiden asiakaan /
ohjattavan henkilökohtaiset lähtökohdat.
3 ELÄMÄNVAIHEET JA OHJAUS
3.1 Vauvaikä (1. ikävuosi)

3. 3
Margaret Mahlerin mukaan ensimmäisenä ikävuotena lapsi jäsentää itsensä omana
ihmisenä ja yksilönä. Mahlerin teorian mukaan tapahtuu lapsen psykologinen
syntyminen. Mahlerin teorian mukaan ensimmäinen ikävuosi voidaan jakaa seuraaviin
kehitysvaiheisiin; Normaali autismi (0-2kk). Lapsi elää sisäisessä maailmassa ja reagoi
vain voimakkaisiin ärsykkeisiinSymbioosi (2-4kk), jolloin lapsi erottaa äidin
ympäristöstä, mutta pitää itseään ja äitiä yhtenä. Eriytyminen (5-10kk). Lapsi vierastaa
ihmisiä, mutta tutustuu ympäristöön aktiivisesti Harjoittelu (7-16kk). Tutkii
ympäristöä, ottaa eroa ja voittaa eropelon, kaikki voipaisuus; (Saarniaho, 2005)
Vastaavasti kognitiiviseen psykologiaan perehtynyt Piaget toteaa ihmisen kahden
ensimmäisen vuoden olevan ns. sensomotorista vaihetta, jolloin pieni lapsi oppii syy- ja
seuraussuhteen ja pystyy rakentamaan ns. sensorisia skeemoja eli lapsi pystyy
luokittelemaan kokemuksia ja toimintaa. Piagetin mukaan noin vuoden ikäinen lapsi
pystyy hahmottamaan paikan. (Saarniaho, 2005)
Eriksonin kehitysteorian mukaan elämässä ratkaistaan erilaisia kriisejä eri ikäkausina.
Ihmisen kehittyminen edellyttää edellisten kriisien ratkaisua. Jos kriisit jäävät
ratkaisematta se/ne haittaavat tai estävät myöhempien kriisien ratkaisemisen.
Vauvaiässä rakennetaan perusluottamus vanhempia ja häntä hoitavia aikuisia kohtaan.
Tällöin on tärkeää lapsen perustarpeiden tyydytys, hyvä huolenpito, johdonmukaisuus
ja lapsen kokemus siitä, että hän on turvassa. Jos tässä vaiheessa lapsen perustarpeita ei
tyydytetä voi se johtaa jatkossa lapsen epäluottamukseen elämää kohtaa sekä lapsen
itsensä käpertymiseen. Lapsen hyvät kokemukset antavat hänelle toivon elämyksen.
(Pekkarinen, 2007)
3.2 Vauvaikäisen ohjaaminen
Vastasyntyneen alle yksi vuotiaan lapsen kehitykselle on oleellista varhaisen
vuorovaikutuksen rakentaminen vauvan ja vanhempien välille. Lapsen ohjauksessa
tulee luoda hänelle päästä kokeilemaan kehittyviä taitoja hänen yksilöllisen kehityksen
mukaan. Esimerkiksi noin 4-6 kk lapsi osaa tarttua esineeseen pinsetti otteella tai noin
9kk iässä lapsi kokeilee seisomista ja vähitellen kävelyä. Lapsella tulisi olla tilaisuus
harjoitella taitoja ja asioita turvallisessa ympäristössä. Vauvaikäisen kasvun ja
kehityksen kannalta on oleellista vauvaiässä rakentuva perusturvallisuus. Vauvaiässä
vanhempien tehtävänä/velvollisuutena on taata lapselle edellä kuvattu perusturvallisuus,
josta lapsen myöhäisempi kehitys ja kasvu rakentuu. (Pekkarinen, 2007).
Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä kasvatustehtävä kuuluu vanhemmille.

4. 4
3.3 Lapsuus
Yhteisesti voidaan sanoa, että varhaislapsuuden, leikki- ja kouluiän aikana
vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kehittyy lapsen kyky sopeutua häntä
ympäröivän maailman vaatimuksiin. Lapsi kasvaa yhteisönsä jäsenyyteen, tunne-elämä
ja persoonallisuus kehittyvät. Lapsuuden ajan sosialisaatio etenee samaistumisen,
uhman ja itsekontrollin kehittymisen, peilisuhteen sekä ympäristön antaman palautteen
kautta. Peilisuhteen eli ympäristön palautteen ja samaistumisen kautta lapsen
minäkäsitys muodostuu. Minäkäsitys puolestaan vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen eli
tapaan kuinka hän on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Persoonallisuuteen
lasketaan kuuluvaksi yksilön biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet.
(Joensuun yliopisto, psyykkinen terveys,http://tkk.joensuu.fi/avoin/opiskelu/verkko-
opinnot/Psyperop/PSOSA2.HTM
Varhaislapsuus (2-3 v.)
Eriksonin mukaan varhaislapsuuden kehitystehtävä lapsella on oppia hallitsemaan
ruumiin toimintojaan. Näin lapselle syntyy elämys omasta tahdosta ja itsenäisyydestä.
(Wikipedia)
leikki-ikä (3-6 v.)
Leikki-iässä (kyselyiässä) muodostuu taas lapsen yliminän ja omantunnon perusta.
Lapsi saavuttaa tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan
varten. (Wikipedia)
varhainen kouluikä (6-10/11 v.)
Varhaisessa kouluiässä lapsi puolestaan harjoittelee toimimista esimerkiksi koulun
ryhmätöissä. Onnistuminen sosiaalisessa työskentelyssä tuottaa lapselle pysyvyyden
tunteen. (Wikipedia)
3. 4 Lapsuudenaikainen ohjaus
Varhaislapsuudessa ja varhaisessa kouluiässä ohjausta lapselle antavat pääasiassa
huoltajat, päivähoito ja koulu. Ohjaus on samalla pitkälti kasvatustyötä. Lasta ohjataan
ymmärtämään, mikä on oikein, mikä väärin ja samalla lapsi oppii toimimaan ryhmän
jäsenenä. Ohjausta määrittää inhimillinen kanssakäyminen ja sosiaalinen tuki.
(http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/ohjkont.htm) Ohjaus on rakennettu pääasiallisesti
päiväkodin päivittäisen toiminnan ja koulussa opetuksen sisään. Ohjausta antavalta

5. 5
henkilöltä vaaditaan näin ryhmädynamiikan tuntemusta.
(http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/ohjkont.htm)
Päivähoitolaissa todetaan, että ’Päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa
olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen
persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Päivähoidon tulee omalta osaltaan tarjota
lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti
tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö.
Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen
kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän
kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta.’
http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19730036
Muuttuneessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2010 todetaan, että
jokaisen opettajan tehtävänä on ohjata oppilasta ja siten ennalta ehkäistä opintoihin
liittyvien ongelmien syntymistä. Opettajan tulee myös tukea oppilaiden persoonallista
kasvua, kehitystä ja osallisuutta. (Perusopetuksen opetussunnitelman perusteiden
muutokset, 2010,
http://www.oph.fi/download/127373_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteide
n_muutokset_291010.pdf)
Päiväkoti ja koulu tarjoavat myös erityistä tukea, mikäli lapsi sitä tarvitsee. Lasten
hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Tarvittaessa päiväkodin ja koulun
henkilökunnan tulee ohjata lasta ja hänen vanhempiaan käyttämään erityisopettajan,
perhetyön tai muita sosiaalitoimen palveluita.
3.5 Nuoruus (10/11- 20/25 v.)
Identiteetin ja roolien hajaannuksen kriisi käydään läpi nuoruudessa. Nuori etsii itseään,
tyyliään ja luo aikuisuuteen astumisen pohjaa. Nuori kysyy itseltään, kuka hän
oikeastaan on (Vilkko-Riihelä 2007, 179). Omaa minuutta peilataan muihin. Samalla
ollaan kuitenkin hauraita: palautteesta voi tulla ongelma, jos ei olla riittävän kestäviä
ottamaan sitä vastaan. (Mustonen, 2010).
Positiivisessa tilanteessa identiteetti integroituu ts. identiteetin eri puolet (fyysinen
olemus, tiedot, sosiaalisuus) ovat tasapainossa, ja nuori tuntee olevansa ehjä, sama
minä. Tähän kauteen osuu moni muutoksia niin omassa itsessä kuin ulkoisissakin
oloissa, usein muutto omaan asuntoon ja seurustelu. Roolien hajaannus uhkaa niitä
nuoria, jotka eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa. (Vilkko-Riihelä 2007, 179.)
Nuoruusiän kehitystä on usein kuvattu kolmen eri kriisin ratkaisuna, johon kuuluvat
sekä protesti-, hajoamis- ja uudelleenjäsentymisvaihe (Opintojaksot 2001).

6. 6
1. Ihmissuhteiden kriisi (13-16 vuotta). Nuoren ihmissuhteet muuttuvat
perusteellisesti; seuraa protesti vanhempiin. Ikäisten mielipiteet ja hyväksyntä
tulevat tärkeiksi.
2. Identiteettikriisi (16-19 vuotta). Aikuisen identiteetin selkiytyminen tapahtuu, kun
nuori luopuu aikaisemmasta minäkuvastaan, vähentää psyykkistä tukeutumistaan
vanhempiinsa sekä pakonomaista riippuvuuttaan ystäviinsä. Etsimällä ja
kokeilemalla nuori löytää oman yksilöllisyytensä ja oppii tuntemaan
mahdollisuutensa, kykynsä ja tarpeensa.
3. Ideologinen kriisi (19-25 vuotta). Ideologinen kriisi tarkoittaa omien näkemysten ja
maailmankatsomuksen muodostumista ja siinä kohdattuja vaikeuksia.
Maailmankatsomus luo yksilölle turvallisuuden ja selkeyden tunnetta.
3.6 Nuoruusiän ohjaustarve
Ohjaustarpeet vaihtelevat yksilöittäin sekä elämän eri vaiheissa. Nämä ohjaustarpeet
luokitellaan kolmenlaisiksi: oppimisen ja opiskelun ohjaus, uravalinnan ohjaus sekä
persoonallisuuden kasvun ja kehityksen ohjaus. Nuoren elämässä nämä kaikki näyttävät
olevan läsnä.
Nuori, 13-16 –vuotias, elää vaihetta, jolloin hän tekee ensimmäistä kertaa elämässään
omaan uraan ja ammatilliseen suuntautumiseen liittyvää valintaa. Tällöin opinto-ohjaus
sekä vanhempien antama tuki ammatinvalinnassa korostuvat. Nuori tarvitseekin
ohjausta, sillä valintamahdollisuudet, koulutustarjonta sekä erilaiset koulutusväylät ovat
lisääntyneet ja monipuolistuneet. Myös opiskelun henkilökohtaistaminen on lisännyt
opinto-ohjauksen tarvetta. (Lerkkanen 2010.)
Nuori elää vaihetta, johon liittyvät oleellisesti kuohuntaa, irtiottoa vanhemmista ja
itsenäistymistä. Tiina ja Ismo Lehtinen kuvaavat kirjassaan, kuinka nuori tarvitsee
aikuisen ohjausta, ja että nuortakin täytyy kasvattaa ohjaavan kasvatuksen periaatteiden
mukaisesti kuten pienempiä lapsia. Oleellista tässä periaatteessa on, että nuorelle
esitetään kysymyksiä kuten miten paljon täyty varata aikaa, jotta ehdit tehdä asian ,
jotka ohjaavat nuorta ajattelemaan. Lehtiset lisäävät, että on aikuisten harhaa ajatella,
että nuori olisi jo itsenäinen. (Lehtinen & Lehtinen 2007, 24-25.)
Siirtyessä toisen asteen opintoihin eli ammatilliseen oppilaitokseen tai lukioon nuori
(16-19 v.) elää vaihetta, jossa korostuvat oppimisen ja opiskelun tekniikat ja taidot

7. 7
sekä itseohjautuvuus. Ei ole itsestään selvää, että nuori hallitsee tekemällä tai
mallioppimisen taidot, joita tarvitaan erityisesti ammatillisen perusasteen opinnoissa.
Tästä mainitsivat ammatillisten aineiden opettajat HOJKS-koulutuksessa. Lukio-
opinnoissa korostuvat teoreettisen opiskelun tekniikat sekä itseohjautuvuus. Myös
näihin taitoihin nuori tarvitse ohjausta ja neuvontaa.
Nuoruuteen kuuluu etsiminen ja kokeileminen. Kuten edellä aiemmin oli mainittu
kohdassa Identiteettikriisi (16-19 –vuotiaat) nuori löytää etsimällä ja kokeilemalla
oman yksilöllisyytensä ja oppii tuntemaan mahdollisuutensa, kykynsä ja tarpeensa.
Niinpä koulutuksen keskeyttäminen ja uuden uran valinta voivat olla mahdollisia
nuoren elämässä.
Opintojen keskeyttämisestä aiheuttaa oppilaitoksille ja yhteiskunnalle taloudellisia
menetyksiä, mutta lisäksi keskeyttämisestä voi olla negatiivisia seuraamuksia
yksilön/nuoren urakehitykselle. Kuitenkin yksilötasolla keskeyttämisen merkitys voi
olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen. On väärin luoda opintojen keskeyttäjistä
stereotyyppistä kuvaa syrjäytyjinä. (Lerkkanen 2005.)
Opintojen keskeyttäminen ei välttämättä merkitse koulutuksen keskeyttämistä, vaan
keskeyttäminen voi tarkoittaa myös koulutuksesta toiseen siirtymistä. Kuitenkin
opinto-ohjauksen ongelmana on, miten tunnistaa opiskelijoiden yksilöllisiä
ohjaustarpeita, toisin sanoen, miten tunnistaa esimerkiksi tarkoituksenmukaiset ja
turhat keskeyttäjät toisistaan. Opinto-ohjaus voi parhaimmillaan kannustaa
tarkoituksenmukaisiin keskeyttämisiin ja ennaltaehkäistä turhia keskeyttämisiä.
(Lerkkanen 2005.) Lerkkanen esittää yhdeksi vaihtoehdoksi ohjaustarpeiden
tunnistamiseen Ura-ajatusmittaria, jota hän on käyttänyt tutkiessaan
ammattikorkeakoulussa opintonsa keskeyttäneitä.
Jukka Lerkkanen puhuu myös toisesta ohjauksen haasteesta ja mainitsee ongelmana
tilanteen, jossa ne nuoret, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsisivat ohjausta, eivät
hakeudu ohjauspalveluihin. He myös jäävät ohjauksen ulkopuolelle. Toisaalta ne
nuoret, joilla on kaikkein vähiten tarvetta ohjaukseen, hakeutuvat ohjaukseen.
Analysoimalla tätä ohjaustarvetta voidaan tämä ongelma välttää, mainitsee Lerkkanen.
(Lerkkanen 2010.)
3.7 Varhaisaikuisuus

8. 8
Varhaisaikuisuus muodostaa ihmiselle joko eristäytyvän elämännäkemyksen tai hän
kykenee liittymään sosiaalisesti toisiin ihmisiin. Hänelle tulisi kehittyä kyky läheisyyteen
ja rakkauteen. Läheisyys tarkoittaa, että ihminen kykenee olemaan lähellä, mutta silti
erillinen. Ihmisestä kehittyy turvallinen. Ihmisellä on tarve olla vastavuoroisessa
suhteessa samanikäistensä kanssa. Kehitystehtävästä selviäminen edellyttää kykyä
hyväksyä toisten puutteita ja oma tarvitsevuus (Dunderfelt 1995, 217 - 218.)
3.8 Aikuisuus (35/40-60/65)
Aikuisuuden/keski-iän ikärajat ovat Eriksonin teorian mukaan vuodet 35/40–60/65
(http://aokk.jamk.fi/opinto-ohjaus/psykososiaaliset_kehitysvaiheet.html, 2010, 1).
Aikuis- eli keski-iän kriisin myönteisiä kehitystuloksia kuvaavat luominen (tuottaminen)
ja huolenpito. Kielteistä kehitystulosta kuvaa lamautuminen (A. Vilkko-Riihelä 2007,
179. Lehtinen, 25). Eriksonin teoriassa (A. Vilkko-Riihelä 2007. Lehtinen)
aikuisikäinen ihminen haluaa luoda jatkuvuutta. Myös muiden auttaminen liittyy
läheisesti aikuisuuteen. Ihminen haluaa jättää jälkeensä jotakin itsestään: lapsia, työnsä,
ajatuksia, luovuutensa tulokset. Kaiken kaikkiaan aikuinen haluaa jättää jälkeensä
jotakin pysyvää, joka kertoisi hänen elämänsä olleen merkityksellistä. Aikuisuuden
kriisin toinen ääripää eli kielteinen kehitystulos on lamautuminen. Lamautuminen on
seurausta epäonnistumisen ja syrjäytymisen tunteesta. Lamautumista kuvaa
käpertyminen oman olemassaolonsa egosentrismin vankilaan. Ihminen kokee elämänsä
tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Keski-iän siirtymässä ihminen monesti alkaa ajatella
menneisyyttään ja nykyhetkeään todeten, että uusien suunnitelmien toteuttamiseen ei
ole enää paljoa aikaa. Ihminen pohtii myös sitä, ovatko nuoruuden haaveet
toteutuneet? Vieläkö elämä tarjoaa uuden mahdollisuuden? Usein tässä vaiheessa
ihminen tekee suuria ratkaisuja.
3.9Aikuisten ohjaus
Jälkimodernissa yhteiskunnassa korostetaan aikuisten henkilökohtaista vastuuta, itsensä
kehittämistä ja toteuttamista. Muutos aikaisempaan on melkoinen, aikaisemmin elämä
pohjautui vakaisiin sosiaalisiin rakenteisiin. Nyt mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä
omilla valinnoilla ovat huomattavasti suuremmat. Keski-ikäisille ja vanhemmalle
väestölle tilanne on tullut eteen yllättäen. He ovat omaksuneet vanhemmiltaan
sosiaalisten rakenteiden vakauden. Vakauden poistuminen on tullut heille uutena
haasteena ja mahdollisuutena. Ajatus, että työskennellään ammatissa ilman
lisäkouluttautumistarvetta, on osoittautunut epätodeksi. Samoin on monelle käynyt
pysyvän työpaikan suhteen. Elämä onkin muodostunut mosaiikkimaiseksi työsuhteesta

9. 9
ja -paikasta siirtymiseksi, joka edellyttää usein vielä opiskelua työmarkkinakelpoisena
pysymiseksi. Ohjauksellisesti tilanne on haastava. Onhan huomioita ohjattavan koko
elämäntilanne, perhe, työ, harrastukset, vapaa-aika ja taloudelliset resurssit. Edellä
mainittujen yhteensovittaminen opiskelun kanssa muodostavat aikuisohjaukselle
erityisen haasteen. Aikuisohjauksen tavoitteena on auttaa ohjattavaa tekemään itselleen
edullisia päätöksiä koulutustaan, urasuunnittelua ja henkilökohtaista elämäänsä
koskevissa asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa tuen ja keskusteluavun antamista,
faktatiedon etsimistä ohjattavan päätösten helpottamiseksi. Pääasiassa aikuisten ohjaus
voidaan ymmärtää aikuisten auttamiseksi ja tukemiseksi erilaisissa siirtymätilanteissa ja
-vaiheissa, mutta se voidaan ymmärtää myös erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen ja
toimintamahdollisuuksien esittelynä aikuisopiskelijaksi aikovalle. (Herranen 2008, 18 -
21.)
Erittäin merkityksellistä nykyaikaisessa aikuisohjauskäsityksessä on se, että ohjaajalle ei
ole valmiiksi annettua roolia, jonka mukaan hän tietäisi ohjattavaa paremmin vastaukset
ohjattavan kysymyksiin. Ohjaajan tehtävänä ei olekaan antaa selkeitä ohjeita ja neuvoja,
vaan olla yhteistyökumppani ratkaisujen etsinnässä. Ohjaaja ja ohjattava tarkastelevat ja
keskustelevat ohjattavan valintoihin vaikuttavista tekijöistä, riskeistä, ratkaisujen
vaikutuksista yms. tasavertaisessa dialogissa. Nykyaikainen ohjaus ei myöskään perustu
testaukseen tai vastaaviin menetelmiin. (Onnismaa 2003, 241 - 243.)
Uudemmassa ohjauksen tutkimuksessa on keskitytty useimmiten asiakastilanteen
kannalta ohjauksen sisällölliseen ja menetelmälliseen ulottuvuuteen. Toisaalta ohjausta
voidaan käsitellä asiakkaan auttamissuhteena ja myös tavoitteellisena prosessina, jossa
käytetään ohjauksellisia menetelmiä(Nykänen 2010, 36). Lerkkanen (2002, 47-48) on
määritellyt ohjauksen toiminnan kohteeksi prosessin, jossa opiskelija pääsee arvioimaan
ja kehittämään vahvuuksiaan toimintoympäristön mahdollisuuksiin suhteutettuna.
Toisaalta Onnismaan (2003, 82) mukaan ohjaus tulisi ohjauksellisten prosessin lisäksi
nähdä raja-asiantuntijuutena, jonka avulla tuotetaan ohjauksen palvelujärjestelyt.
Yksittäiselle toimijalle palveluiden tuottaminen kokonaisuutena on lähes
mahdottomuus. Ohjauspalveluidentuottajien on palveluiden saatavuuden ja
asiakastyytyväisyyden pyrittävä tekemään yhteistyötä.
Kasurinen (2004, 45-47) laajentaa ohjauksen käsitettä monihallinnolliseksi ja
-ammatilliseksi prosessiksi. Näiden prosessien taustalla ovat ohjausta määrittelevät lait,
asetukset ja normit ja yhteiskunnallisen muutoksen vaatima kehitystyö. Kasurinen

10. 10
2006, 48-51) ohjauksen alueellisen yhteistyö kehittämisen tarve on jatkuvaa. Hänen
mukaansa ohjauksen pitäisi ulottua esikoulusta työelämään. Pelkkä järjestelmien ja
organisaatioiden vuoropuhelu, dialogi ei tosin riitä, koska yhteiskunnallisten
tavoitteiden ja koulutusjärjestelmän talous- ja tehokkuusnäkemysten lisäksi on
huomioitava asiakkaan ohjaustarpeet. Palvelutuotannossa tarvitaan moniammatillista
vuoropuhelua asiakkaan ja eri työtekijäryhmien kesken (Nykänen 2010, 38).
Verkostomainen toimintatapa, jossa eri organisaatioista tulevat henkilöt voivat
osallistua ohjaukseen tasavertaisina oman identiteettinsä säilyttäen dynaamisessa
jatkuvasti kehittyvässä verkostossa on eräs ratkaisu tähän ongelmaan.
3.10 Vanhuus (60/65-)
Eriksonin mukaan vanhuuden kehityskriisissä on kyse minän eheyden kokemiseen.
Oleellista on pystyykö ihminen kypsään oman elämänsä arviointiin ja näkemään
tarkoituksen eletyssä elämässään. Vanhuuden kehitykseen kuuluu vähittäinen
luopuminen elämän rooleista. Syntyy kenties uusia rooleja esim. isovanhemmuus,
eläkeläinen.
Pitkä elämänkokemus heijastuu vanhuudessa viisautena, jota voi hyödyntää
jokapäiväisessä elämässä. Vastakohtaispari toivo – epätoivo ovat mukana vanhuudessa,
samoin masennus – innostus. Vanhus voi kiinnostua aktiivisesti elämän merkityksestä
tai lukkiutua kuolemanpelkoon. Työelämä ja yhteiskunnalliset asiat menettävät
merkitystään ja muut arvot korostuvat, tärkeiksi muodostuvat hyvinvointi, läheiset,
harrastukset, opiskelu jne.
Vanhuuden yksi kehitystehtävä on sopeutua vanhenemisen mukanaan tuomiin
muutoksiin. Fysiologisten muutosten myötä aivojen ja hermoston toiminta muuntuu.
Aivosoluja tuhoutuu, tiedonkäsittely hidastuu ja muistin toiminta heikkenee. Aistit
käyvät epätarkoiksi ja ärsykkeiden on oltava entistä voimakkaampia, jotta ne ylittäisivät
tarkkaavaisuuden. Myöskään tietojen yhdistely ja soveltaminen ei onnistu samoin kuin
nuorempana. Toki muutoksia voi hidastaa oikeilla elämäntavoilla ja käyttämällä aivoja
aktiivisesti ja monipuolisesti.
Muistin heikkeneminen näkyy erityisesti lyhytkestoisessa muistissa. Aktiivinen
tiedonkäsittely hidastuu ja mm. tarkkaavaisuuden jakaminen koetaan hankalaksi.
Semanttisen ja pitkäkestoisen muistin toiminta on lähes ennallaan, esimerkiksi
sanavarastoa voi edelleen lisätä. Myös looginen päättelykyky, kieli sekä vanhojen
taitojen hallinta ja uusien taitojen oppimiskyky säilyvät.
(opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittaminen?
C:D=1819222&m:selres=1819222)

11. 11
3.11 Vanhusten ohjaaminen
Vanhusten/ikäihmisten ohjaamisessa pohjana on ajatus oppimisesta prosessina, jossa
oppijoiden oma aktiivisuu toimijan korostuu. samoin myös ikääntyvän oppijan
yksilöllisyys oppimisessa. Hänellä on mukanaan aina omat aikaisemmat kokemukset
oppimisesta ja elämästä. Tämä tarjoaa valtavan kokemuksellisen tiedon reservin ja
myös ja kannustavan ja myös haasteellisen ohjaus-/opettamisympäristön. Ikäihmisten
oppimisessa on hyvä huomioida tiedon rakentumisen ja oppimisen prosessinomaisuus,
jossa aikaisemmin opitut tiedot, taidot ja asenteet muokkautuvat. Ikäihmisillä on
ymmärtämistä korostava oppimistapa, he pitävät kokemuksellisista ja elämyksellisistä
menetelmistä. Ohjaus ja opettamistilanteissa tulee olla avoin, tasavertainen ja
kannustava ilmapiiri. Oppimisessa on oleellista arviointi, reflektointi omasta
osaamisesta ja oppimisesta sekä dialogisuus.
Susanna Palonniemi (2002) ”Ikäihmisten opettamiselle ja oppimisen ohjaamiselle
luonteenomaista on, että se tapahtuu yhdessä, on selkeää, kiireetöntä ja yksilöllistä,
sisältää paljon harjoittelua ja kertausta olemalla elinikäistä. Toiminnan keskiössä ja
lähtökohtana on seniori, ikäihminen, itse.”
4 YHTEISKUNNAN ASETTAMAT HAASTEET OHJAUSTARPEILLE
4.1 Lapsuusajan ohjaustarpeet ja yhteiskunnalliset haasteet
Työelämän paineet aiheuttavat vanhemmille kiirettä ja riittämättömyyden tunnetta.
Usein vanhemmat tästä syystä siirtävät kasvatusvastuuta enemmän päiväkodille ja
koululle. Koulun henkilökunnalta odotetaan asiantuntemusta kasvatus- ja ohjaustyössä.
Lapsen ydinperhe saattaa olla rikkoutunut tai perheessä on elämänhallintaan liittyviä
ongelmia. Perheen tilanne heijastuu myös lapsen käyttäytymiseen päiväkodissa,
koulussa ja ryhmän jäsenenä. Ohjaustarve ei suuntaudu pelkästään lapseen, vaan usein
koko perhe tarvitsee ohjausta, tukitoimia ja laaja-alaisia palveluita selviytyäkseen
arjessa. Koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua havaittuihin koulunkäynnin ja
oppimisen ongelmiin, kodin laiminlyönteihin kasvatusvastuussa tai muihin vastaaviin
tilanteisiin. Koulun tukena on oppilashuoltotyön lisäksi, perhetyöntekijä, sosiaalitoimi
ym. vastaavat palvelut.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2004 todetaan: ’
Oppilashuollolla edistetään lapsen ja nuoren oppimista sekä tasapainoista kasvua ja

12. 12
kehitystä. Oppilashuollon tavoitteena on oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä
koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen
ja poistaminen mahdollisimman varhain. […] Opetussuunnitelma tulee oppilashuollon
osalta laatia yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia
tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.’
(http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/po_16_1_versio.doc)
Oppilashuollon luonne muuttuu, kun uudet perusopetuslain muutokset 642/2010
astuvat voimaan 1.1.2011. Yksi keskeisimmistä uudistuksista on se, että yksittäisen
oppilaan asioita voi käsitellä kouluyhteisössä vain ne henkilöt, joiden tehtäviin se
välittömästi kuuluu. Oppilashuoltotyö on aina kirjattava ja koulun on huolehdittava
tiedottamisesta ja eri osapuolten yhteistyöstä. Lakiuudistus ohjaa oppilashuoltotyötä
enemmän kohti yksittäistä oppilaskohtaista työtä. (Mikkelin kaupunki,
Oppilashuolenpidon käsikirja, s. 2)
4.2 Yhteiskunnan asettamat haasteet ja mahdollisuudet nuoruusiän ohjaustarpeille
Nyky-yhteiskunta on asettanut paineita ammatin ja uravalintaan; valinnat ja päätökset
tulisi tehdä yhä varhaisemmassa vaiheessa, ja että ura- ja ammatinvalinnoissa tulisi
onnistua kerralla. Opinnoista tulisi suoriutua mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ajattelun
takanahan on, että saamme yhteiskuntaan mahdollisimman pian kipeästi
tarvitsemiamme veronmaksajia. Asian myönsi myös valtiovarainneuvos Jyrki Katainen
antaessaan lausunnon Suomen opinto-ohjaajien jäsenlehdelle. Katainen mainitsi, että
yksi vuosi lisää suomalaisten keskimääräiseen työuraan merkitsee kolmen miljardin
tuloja julkiseen talouteen. Vaikutus on siis merkittävä, jos opiskelija onnistuu opinto-
ohjauksen seurauksena pääsemään peruskoulun jälkeiseen koulutukseen heti tai toisen
asteen koulutuksen jälkeen nopeammin , ja hän valmistuu ripeämmin kuin nykyisin.
Tyhjäkäynti pitäisi siis minimoida ja työurien alkupäätä tulisi pidentää. (Mäkelä 2010,
6.) Uravalinnan tulisi siis onnistua kerralla.
Voiko opinto-ohjauksella vaikuttaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen? Eriksonin
kehitysteorian mukaan, jos nuori ei löydä identiteettiään häntä uhkaa roolien hajaannus,
eikä hän löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa. (Vilkko-Riihelä 2007, 179). Riitta
Aikolan, joka työskentelee Vaasan ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana, mainitse
että, jos päteviä opinto-ohjaajia on riittävästi voidaan putoamisvaarassa olevat nuoret
tavoittaa ja saada heidät mukaan ennen kuin ongelmat ovat alkaneet kasaantumaan.

13. 13
(Aikola 2010, 33.) Tämä on siis selvä mahdollisuus, johon yhteiskunnan tulisi käyttää ja
toimillaan mahdollistaa nykyistä enemmän.
4.3 Aikuisohjauksen haasteet yhteiskunnassa
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Euroopan Unioni ovat
molemmat ottaneet kehittämispolitiikassaan (OECD 2004b) keskeiseksi kehittämisen
kohteeksi elinikäisen oppimisen, koulutus- ja työuran kattavan ohjauksen. Halutaan
taata kansalaisille ohjaus- ja neuvontapalvelut yksilöllisten ja joustavien opintopolkujen
suunnittelemiseksi. Tässä ei kuitenkaan tavoitella pelkästään yksilöllisiä tavoitteita,
vaan hyvin järjestetty ohjauspalvelu palvelee yhteiskunnan eri osapuolten tavoitteita.
Suomessa kansallisella tasolla Opetusministeriön laatimassa ja Valtio-neuvoston
hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen 2007 - 2012 kehittämissuunnitelmassa
(2007, 26) on todettu että ”Aikuiskoulutuksen tarjonnan tavoitteena on luoda
työikäiselle väestölle hyvät mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen työssään, parantaa
ammatinvaihdon edellytyksiä ja nostaa aikuisväestön koulutus- ja osaamistasoa.
Tarjonnalla turvataan myös ikääntyvän aikuisväestön sivistyksellisiä tarpeita.”
Opintojen ohjauksen kehittämistyöstä huolimatta ohjauspalvelut on usein suunniteltu
nuorten koulutusta varten, eikä aikuisopiskelijoille kohdennettuja ohjauspalveluita ole
samassa määrin tarjolla. Aikuisten ohjaus vaatii kehittämistä mm. saatavuuden,
asiantuntijuuden ja oikea-aikaisuuden suhteen. Nykyisellään aikuisten ohjauspalvelut
ovat järjestelmäkeskeisiä ja aikuinen joutuu sukkuloimaan monimutkaisessa
toimintaympäristössä.
Aikuisten ohjauksen tarvetta ovat lisänneet yhteiskunnalliset muutokset
koulutuspolitiikassa ja työelämässä. Yksilötasolla ura- ja elämänsuunnittelusta on tullut
jatkuvaa, sillä työ ja koulutus eivät enää etene perinteisessä järjestyksessä koulutus,
ammatti, työ ja perhe. Siirtymiä opiskelusta työhön ja työstä opiskeluun tapahtuu
aikuisiän aikana entistä useammin. Elämänvaiheet limittyvät aivan uudella tavalla jos
verrataan tilannetta vaikka 25-vuotta sitten olleeseen tilanteeseen. Onkin tärkeä, että
kouluttautuminen, työhön sekä ammatteihin suuntautuminen nähdään
kokonaisvaltaisesti osana elämänkokonaisuutta (Herranen 2008, 15-16). Aikuisten
valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja luoneet vapautta kouluttautua, mutta
elämäkulun arvaamattomuus, ennakoimattomuus ja nopeasti muuttuva elinympäristö
luovat omat vaikeutensa elämän suunnitteluun. Yksilön elämänkulku on sidoksissa
siihen sosiaaliseen kontekstiin, jossa hän elämänsä elää. Siksi yksilön elämää ei voi
ajatellakaan erillään yhteiskunnan instituutioista ja kulttuurisista järjestelmistä, sillä ne

14. 14
vaikututtavat yhdessä yksilöllisten tekijöiden kanssa siihen, millaiseksi yksilön
elämänkulku muodostuu. Vanttajan ja Järvisen (2006, 28) mukaan yksilöllä on
valinnanvapautta vain yhteiskunnan ja instituutioiden asettamissa rajoissa. Yksilön
nykyhetken arviointi ja muutoksien ennakointi vaikuttavat ihmisen suunnitelmiin ja
päätöksiin. Näin olleen toiminnan ennakoinnista on tullut väline jonka avulla yritetään
selviytyä jatkuvien muutosten maailmassa(Nummenmaa 2008, 20-22.)
Ikääntyvien koulutus- ja ohjaustarpeita on suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä kasvavan
vanhusväetön sivistyksellisiin koulutustarpeisiin halutaan vastata erityisesti heille
kohdennetulla tarjonnalla. Tätä tarjoavat vapaan sivistystyön organisaatiot, yliopistot ja
korkeakoulut ikääntyvien yliopistossa ja korkeakouluissa. Lisäksi ikä ei ole esim. lukio-
opinnoille iltalukiossa jne. Ikääntyvät tarvitsevat heille sopivia opiskelu- ja
ohjausmuotoja. Ikääntyvät ovat voimavara myös kouluttajina ja elämän kokemuksen
välittäjinä nuoremmille sukupolville.
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf.
Ohjausalan asiantuntijoiden tuleekin Onnismaan (2004, 82) mukaan olla kykeneviä sekä
kohtaaman että jäsentämään muuttuvaan yhteiskuntaa ja ympäristöä osana sosiaalista
todellisuutta. Heidän tulee myös kyetä tukemaan aikuisia oman elämänkulkunsa
muokkaamisessa, koska aikuisillakin voi olla vaikeuksia itsenäisesti hahmottaa
työelämä- ja urasuunnittelua osaksi omaa toimintaansa, tai yleensäkään paikantaa
itseään työelämässä.
LÄHTEET
Ahola, S., Mikkola, J. Opinto-ohjaus, muutos ja epävarmuus. Turun yliopisto.
Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 62. 2. painos. (verkkojulkaisu)
Joensuun yliopisto, psyykkinen terveys, Viitattu 24.10.2010.

15. 15
http://tkk.joensuu.fi/avoin/opiskelu/verkko-opinnot/Psyperop/PSOSA2.HTM
Kasurinen, H (toim) 2004. Ohjauksen järjestäminen oppilaitoksessa. Ohjausta
opintoihin ja elämään –opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus.
Koulutus ja tutkimus vuosina 2007–2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö.
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf.
Viitattu 10.8.2010.
Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 21.8.1998/631 WWW-dokumentti
http://www.finlex.fi luettu 15.11.2010
Laki opinto-ohjaajan kelpoisuudesta WWW-dokumentti
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050865 luettu 19.11.2010
Laki opinto-ohjaajan hakukelpoisuudesta (laki 986/1998, 13§ momentit 1-3, 14§, 29§)
Laki lasten päivähoidosta 36/1973, Viitattu 20.11.2010.
http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19730036
Lehtinen, T.& Lehtinen, I. 2007. Mikä mättää? Murrosiän muutokset kotona ja
koulussa. Helsinki: Edita
Lerkkanen, J 2002. Koulutus- ja uranvalinnan ongelmat. Koulutus- ja uranvalinnan
saavuttamista haittaavat ajatukset sekä niiden yhteys ammattikorkeakouluopintojen
etenemiseen ja opiskelijoiden ohjaustarpeeseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Julkaisuja 14.Väitöskirja.
Lerkkanen, J. 2005. Koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien
ajatusten yhteys ammattikorkeakouluopintojen keskeyttämiseen. Kever,
ammattikorkeakoulujen kehittäjäverkoston verkkolehti 2/2005Viitattu 7.11.2010.
http://ojs.seamk.fi/index.php/kever/article/viewArticle/889/738
Lerkkanen, J. 2010. Ohjaustarveanalyysi. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinto-
ohjaajakoulutus. Video. Viitattu 29.10.2010.
https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=63103

16. 16
Mikkelin kaupunki, OPH:n oppilashuollon kehittämishanke 2009-2010,
Oppilashuolenpidon käsikirja, Ideoita arjen työhön, Mikkelin malli.
Mustonen, A. Mediakompassi: Yli 12-vuotiaat, identiteetti kehittyy. Oppiminen.
Video.Yle.fi. Viitattu 14.9.2010. https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?
rand=27930
Mäkelä, R. 2010.Omille opoilleen kiitollinen valtiovarainministeri: Opinto-ohjauksella
on iso merkitys. Opolehti, Suomen opinto-ohjaajat ry:n jäsenlehti 4,1,sivu 6.
Ohjauksen käytännölliset kontekstit, verkko- tutor, Viitattu 24.10.2010
Onnismaa, J 2003. Epävarmuuden paluu. Ohjauksen ja asiantuntijuuden muutos.
Joensuu. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 91.
Onnismaa, J 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa huomiota ja kunnioitusta.
Helsinki:Gaudeamus.
Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1,
Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus Juva: WS Bookwell Oy.
Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2,
Ohjauksen toimintakentät. Porvoo WS Bookwell Oy.
Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T2004. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3,
Ohjaustyön välineet Juva: WS Bookwell Oy.
OpinOvi valtakunnallisen kehittämisohjelman strategia 2009 WWW-dokumentti
http://sites.google.com/a/opinovi.fi/tiedostot/Home/aikuiskoulutuksen-
koordinaatioprojekti/Kehitt%C3%A4misohjelma_strategia_final.pdf?attredirects=0
Opintojaksot. 051002 Psykologia tieteenä, tutkimuksena ja soveltamisena. Osa II.
Kehityspsykologia. Joensuun Avoin yliopisto. 2001. Viitattu14.9.2010.
https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=27930

17. 17
Paloniemi, Susanna, 2002, Ikäihmisten oppiminen ja opettaminen. Viitattu 30.11.2010.
http://www.vsop-ohjelma.fi/index.php?k=5001¨
Pasanen, M 2003. Mitä ohjaus on? Teoksessa Matikainen, J (toim.) Oppimisen ohjaus
verkossa. Helsinki: Palmenia-kustannus 11-23.
Pekkarinen, V-L.2007. Elämänkaaren eri vaiheet. Verkkoluentomateriaali.
https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=47689. Luettu 28.9.2010.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2004, Viitattu 24.10.2010.
http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/po_16_1_versio.doc
Perusopetuksen opetussunnitelman perusteiden muutokset, 2010, Viitattu 20.11.2010.
http://www.oph.fi/download/127373_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteide
n_muutokset_291010.pdf
Saarniaho, R. 2005. Mahlerin teoria minäkäsityksen kehityksestä.
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittaminen
?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010.
Saarniaho, R. 2005. Piaget´n teoria kognitiivisesta kehityksestä.
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittaminen
?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010.
Saarniaho, R., 2005. Vanhuuden kognitiivinen kehitys.
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittaminen
?C:D=1819222&m:selres=1819222). Viitattu 28.9.2010.
Vikko-Riihelä, A. 2007. Mielen maailma 2, Kehityspsykologia. Helsinki: WSOY
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittaminen
?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010
Wikipedia. Viitattu 20.11.2010. http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_H._Erikson
.