Käsittelen esityksessä ryhmäilmiöitä eristyisesti live-roolipelien suunnittelun ja pelijohtamisen näkökulmasta. Mukana on kuitenkin paljon sellaista teoriaa ryhmäilmiöistä, joka on sovellettavissa kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

1. Ryhmäilmiöt, valta ja vastuu
PELINJÄRJESTÄJÄN SOSIAALISET JA
EETTISET HAASTEET

2. 1. Ryhmä
RYHMÄN MUODOSTUMINEN JA
PERUSRAKENNE, SEKÄ RYHMÄÄN
LI ITTYMINEN

3. Tutustumishar
joitus
Mistäpäin Suomea olet?
Harjoitus 1
 Tehkää jono, joka kuvaa
kotipaikkanne sijaintia Suomen
kartalla
 Jonon toinen pää kuvaa siis
etelää, toinen pohjoista

4. Tutustumishar
joitus
Jana
Harjoitus 2
 Asetu sille kohdalle janalla joka
kuvaa vastaustasi esitettyihin
kysymyksiin

5. 1.1. Ryhmään muodostuu omanlaisensa...
 Normit
 Roolit
 Viestintä
 Statuserot ryhmän jäsenten välillä
 Lisäksi ryhmää määrittää sen kiinteys eli koheesio

6. 1.2. Ryhmän kehitysprosessi
 Bruce Tuckmanin hahmottelemien vaiheiden mukaan (Ahokas 2011, 206-
207).
 Forming
 Muotoutumisvaihe, johtajan rooli tärkeä. Ryhmä ei vielä selviä tavoitteiden ja
toimintatapojen valinnasta ilman johtajaa.
 Storming
 Kuohuntavaihe, jossa kapinoidaan johtajaa vastaan ja erimielisyydet tulevat esille.
 Norming
 Normittamisvaihe jossa ristiriidat voitetaan, normit selkiytetään ja avoimuuteen perustuvaa
yhteistyötä harjoitellaan.
 Performing
 Työntekovaihe, jossa ryhmän työnjako ja roolit ovat tarkoituksenmukaiset ja energia
suuntautuu tehtävän suorittamiseen.
 Adjourning
 Hyvästelyvaihe, jossa tehtävä on suoritettu ja ryhmän hajaantuminen edessä. Tuloksen
juhlinta ja ryhmän jäsenten hyvästely.

7. 1.3. Ryhmäsosialisaatiomalli
 Morelandin ja Levinen malli siitä miten yksilön liittyminen ryhmän
täysivaltaiseksi jäseneksi etenee yksilön näkökulmasta (Ahokas 2011, 207-
209).
 Tutkiskeluvaihe
 Tuleva jäsen otetaan ryhmän jäseneksi. Jäseneksiotto ja valintaprosessit.
 Sosialisaatio
 Ryhmä opettaa tulokkaalle ryhmän normit ja päämäärät, sekä sopeutuu uuteen
tulokkaaseen.
 Ylläpitovaihe
 Roolien uudelleenpohtiminen uuden jäsenen tuodessa ryhmään oman osaamisensa.
 Uudelleensosialisaatio
 Ellei roolien jakaminen ole onnistunut, saattaa tapahtua uudelleensosialisaatiovaihe, jossa
uusi jäsen syrjäytyy ryhmästä, sillä häntä ei ole onnistuttu sovittamaan ryhmään. Voi
tapahtua myös niin, että joku vanha jäsen lähtee ja uusi jäsen ottaa hänen paikkansa.
 Muistelu
 Yhteisen ajan ja ryhmästä saatujen kokemusten pohdiskelu ryhmän ja siitä lähteneiden
jäsenten kesken.

8. 1.4. Ryhmään liittyminen ja sosiaalinen tuki
 Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin. Esimerkiksi
tapahtuman alkua odotellessa voi olla helpompaa
odotella jos on mahdollisuus liittyä muiden seuraan.
(Suoninen, Lahikainen & Pirttilä-Backman 2011,
307)
 Toisen auttaminen lisää toisesta pitämistä siten että
auttaja alkaa pitää autettavasta (Suoninen ym. 2011,
307).

9. Keskustelu
 Miten helpottaa pelaajien kokemusta
pelipaikalle/pelitilaan saapuessa?
 Miten tehdä uusille pelaajille ja niille joilla ei ole
tuttuja paikalla mahdollisimman helpoksi liittyä
muiden seuraan?
 Tapahtumatuutorit pelaajien tueksi?

10. 2. Muita ryhmäilmiöitä
RYHMÄILMIÖT HYVÄSSÄ JA PAHASSA,
PÄÄTÖKSENTEKO RYHMÄSSÄ SEKÄ
MILGRAMIN KOKEET ESIMERKKINÄ
AUKTORITEETIN VAIKUTUKSESTA IHMISEN
TOIMINTAAN

11. 2.1. Ryhmäilmiöt yksilön palveluksessa
 Sosiaalinen helpontuminen (Ahokas 2011, 194)
 Tehtävän, jonka yksilö jo osaa, suorittaminen paranee jos paikalla on muita ihmisiä
 Sulamisskeema (Ahokas 2011, 196-197)
 Saman haasteen kanssa kamppailevista ihmisistä kootaan ryhmä (esim. erilaiset
vertaisryhmät)
 Ryhmässä ihmiset jakavat kokemuksiaan, jotka ovat alunperin olleet yksilöön
kiteytyneitä, mutta ryhmässä niistä tulee ”notkeita” ja muutos tulee mahdolliseksi
 Sosiaalinen jakaminen (Ahokas 2011, 201)
 Jos ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan, lisää kunnollinen tutustuminen
tehtäväkoheesiota ja siten edistää tehtävän suorittamista.
 Tiedon jakaminen ryhmän toimintaan liittyvissä asioissa: ryhmän tehtävä,
jäsenten roolit, jäsenten ominaisuudet.
 Transaktiivinen muisti (Ahokas 2011, 202)
 Yhteinen tieto siitä miten informaatio on jakaantunut ryhmässä. Kaikkien ei tarvitse
tietää tai muistaa kaikkea, sillä kaikki tietävät kuka ryhmässä tietää tai muistaa
mitäkin.

12. 2.2. Ryhmäilmiöt haasteena
 Kiusaaminen (Ahokas 2011, 308-309)
 Kiusaaminen on tahallista, toistuvaa ja epätasaväkisen asetelman sisältävää käytöstä, jossa sen
kohteelle aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä.
 Kiusaamisen aikaansaamassa ryhmäprosessissa kiusaamisen kohteeksi joutuvan sosiaalinen asema
heikkenee, minkä muut ryhmän jäsenet näkevät ja kiusatun alisteinen asema tulee yhä
vaikeammaksi purkaa.
 Kiusatulta puuttuva sosiaalinen tuki mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen.
 Yhteismaan murhenäytelmä (the tragedy of the commons) (Helkama, Myllyniemi &
Liebkind 2013, 258-259)
 Kun yksilö voi saavuttaa henkilökohtaista hyötyä käyttämällä yhteistä resurssia, hän hyötyy
enemmän resurssia käyttämällä kun yhteisen resurssin kulumisesta aiheutuva menestys jakautuu
kaikkien kesken. esim. ympäristöongelmat
 Ryhmätyön tuloksellisuuden yhtälö
 tosiasiallinen tuloksellisuus = mahdollinen tuloksellisuus – motivaatiohukka – koordinaatiohukka
 Ryhmätyön tehokkuutta vähentävään motivaatiohukkaan vaikuttaa kolme osatekijää:
 Sosiaalinen laiskottelu (social loafing), jolloin yksilö laiskottelee koska tietää ettei hänen panoksensa
määrää voi arvioida.
 Vapaamatkustajuus (free riding) jossa yksilö uskoo ettei hänen panoksellaan ole väliä.
 ”Raukkis” (sucker) –ilmiö, jossa yksilö tekee aluksi töitä, mutta havaitsee muiden laiskottelevan ja
vähentää omaakin panostaa koska ei halua olla ”raukkis”.

13. Kokous
Minidraama
päätöksenteosta
ryhmässä
Harjoitus 3
 Jako 6 hengen ryhmiin
 Saatte pohjustuksen asiasta johon
teidän pitää tehdä ryhmänä
yksimielinen päätös
 Saatte hahmot
 Lue hahmosi ja keksi sille nimi
 Päätös pitää tehdä 5 minuutissa

14. 2.3. Normaalistuminen ja polarisoituminen
 Normaalistuminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-
284)
 Kun päätöksen kohteena oleva asia on kohtuullisen vähämerkityksinen ja
kun siihen ei liity vahvoja tunteita, on ryhmän päätös usein kutakuinkin
yksilöiden kantojen keskiarvo.
 Myös tyypillistä vakiintuneissa ryhmissä, joissa päätöksenteon normit ovat
muodostuneet.
 Polarisoituminen (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 283-
284)
 Voi esiintyä riskisiirtymänä tai turvallisuussiirtymänä.
 Esiintyy vakiintumattomissa ryhmissä (esim. laboratorioiden koeryhmissä,
joiden jäsenet ovat vasta tavanneet) kun päätöksenteon kohteeseen liittyy
riski tai vahva tunnelataus.
 Edellyttää runsasta hajontaa ryhmän yksittäisten jäsenten mielipiteissä.
 Polarisoitumisessa ryhmän mielipide kallistuu siihen suuntaan, johon
ryhmän yksilöiden mielipiteet painottuvat, joko kohti suurempaa riskiä
(riskisiirtymä) tai pienempää riskiä (turvallisuussiirtymä).

15. 2.4. Ryhmäajattelu
 Esiintyy tietyntyyppisissä ryhmisää, tilanteissa, joissa on painetta
nopeisiin päätöksiin.
 Ryhmäajattelun syntymiseen vaikuttaa voimakkaasti omaa kantaansa
ajavan johtajan olemassaolo, sekä ryhmän kiinteys ja eristäytyminen.
 Ryhmäajatteluun sisältyy illuusio haavoittumattomuudesta ja
moraalisuudesta, sekä stereotyyppinen käsitys ulkoryhmistä.
Ryhmäajatteluun sisältyy itsesensuuria, joku(/jotkut) ryhmän jäsen
saattaa myös ryhtyä mielipidevartijaksi ja rajoittaa muiden kuin
yhteisen käsityksen tuomista esille.
 Ryhmäajattelusta seuraa huonoja päätöksiä, koska näissä tilanteissa:
 vaihtoehtoja ja tavoitteita ei tarkastella tarpeeksi
 riskejä ei kartoiteta
 informaatiota valikoidaan huonosti ja tiedonhaku on heikkoa
 vaihtoehtoja ei uudelleenarvioida
 varasuunnitelmia ei tehdä
 Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 285-287

16. 2.5. Ryhmä, vaikuttaminen ja päätöksenteko
 Enemmistön konformoiva eli yhdenmukaistava vaikutus
(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 279-280)
 Yksimielisellä enemmistöllä on ryhmässä konformoivaa vaikutusta
yksittäiseen jäseneen. Näin ryhmän käytös yhdenmukaistuu (puhetapa,
normit, mielipiteet).
 Vähemmistön vaikutus (Helkama, Myllyniemi & Liebkind
2013, 281-282)
 Johdonmukainen vähemmistö voi saada enemmistön puolelleen, kuten
on käynyt esim. ympäristö- ja tasa-arvokysymyksissä.
 Johdonmukaisuuden toteutuminen tässä yhteydessä edellyttää
vähemmistön jäsenten keskinäistä yksimielisyyttä sekä vähemmistöön
kuuluvien yksilöiden kannan pysyvyyttä.
 Halutessaan vaikuttaa enemmistöön, vähemmistön ei kannata toistaa
dogmaattisesti samaa mielipidettä, vaan vastata joustavasti, mutta
johdonmukaisesti muuttuviin tilanteisiin. Vähemmistön kannattaa myös
osoittaa neuvotteluhalukkuutta.

17. 2.6. Auktoriteetin vaikutusvalta
 Milgramin kokeet 1960-luvulla
 Koehenkilöt antoivat koetilanteessa vaarallisen voimakkaita sähköiskuja toiseksi
koehenkilöksi uskomalleen tutkijan avustajalle vaikutusvaltaisen instituution
(yliopisto) edustajan (tutkija) niin käskiessä.
 Sekä naisista että miehistä 65% jatkoi perusasetelmassa koetta loppuun saakka, eli
antoivat vaarallisen voimakkaan iskun.
 Auktoriteetin ja sähköiskujen kohteen läheisyys vaikutti koehenkilöiden käytökseen
huomattavasti, samoin mahdollisten ”vertaisten” (tutkijan apulaisia) antama
käyttäytymismalli.
 Koesarja aiheutti paljon kauhistusta ja keskustelua tieteen etiikasta (vaikka kokeet
olivat täysin vaarattomia, sillä sähköshokkeja ei todella annettu). Ajatus siitä että
niin suuri osa ihmisistä olisi valmis aiheuttamaan mahdollisesti jopa kuoleman
toiselle, vain koska niin käsketään oli luultavasti toisen maailmansodan jälkeen
kauhistuttava itsessään. Eikö tavallinen, hyvä ihminen todella voisi vastustaa
pahantahtoisen auktoriteetin määräyksiä? Olivatko natsivirkamiehet sittenkin vain
alaisia, jotka noudattivat käskyjä?
 Milgram itse yhdistää ilmiön hierarkkisiin instituutioihin, joissa valta ja vastuu
keskittyvät ylemmille tasoille, alaisten keskittyessä omien tehtäviensä tehokkaaseen
hoitamiseen.
 Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 288-292)

18. Keskustelu
 Sulamisskeema ja pelaajatapaamiset ennen peliä ja
debriefing pelin jälkeen
 Enemmistön konformoiva vaikutus ja pelaajat
 Joukosta erottautumisen tilanteen: millaisia, miten helpottaa
 Edukseen erottautuminen ja heikkouden tai vamman
perusteella erottautuminen

19. 3. Ennakkoluulot ja syrjintä
ENNAKKOLUULOJEN SELITYSMALLEJA
ALISTETTUUN RYHMÄÄN KUULUMISEN
VAIKUTUS SEKÄ
SYRJ INNÄN EHKÄISYN MALLEJA

20. 3.1. Ryhmien väliset suhteet ja ennakkoluulot
 Sosiaalipsykologiassa ennakkoluuloisuudella viitataan sisäryhmän (meidän) negatiivisiin asenteisiin
ulkoryhmää (heitä) kohtaan. Näitä ennakkoluuloja pitää yllä voimakas tunnelataus ja ne voidaan yleistää
ryhmästä yksilöön, tunteiden lisäksi ennakkoluulojen kohteeseen liitetään stereotypioita. (Ahokas 2011, 227)
 Sosiaalinen kategoriointi
 Luokittelu auttaa yksilöä toimimaan arjessa ja jäsentämään ympäristöään. Se on myös yhteisöllisyyden tunteen luoja. (Lahikainen 2011,
98-99)
 Sosiaaliset kategoriat ja niihin liitetyt merkitykset ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti ja niitä ylläpidetään erityisesti kielen
välityksellä.
 Mikä tahansa piirre saattaa tulla ryhmäjaon pohjaksi. (Lahikainen 2011, 101-102)
 Luokittelu alkaa varhaislapsuudessa ja on edellytys maailmassa toimimiselle ja tuntemiselle. (Pirttilä-Backman 2011, 244-245)
 Stereotypiointi
 Liittyy läheisesti sosiaaliseen kategoriointiin. Stereotypioinnissa sosiaaliseen kategoriaan liitetään yleistyksiä, jotka eivät kuitenkaan pidä
paikkaansa kategoriaan kuuluvilla yksilöillä (Lahikainen 2011, 99).
 Syrjintä
 Ennakkoluuloisuutta ilmentävää käytöstä, jossa ihmistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti hänen ryhmäjäsenyyksiensä perusteella.
(Ahokas 2011, 227)
 Rasismi
 Ryhmien välinen prosessi, jossa ennakkoluuloja kohdistetaan johonkin ihmisryhmään etnisyyden perusteella. Ahokas 2011, 227)
 Depersonalisaatio
 Ihmistä ei nähdä yksilönä vaan kategorian jäsenenä (Ahokas 2011, 228).
 Dehumanisaatio
 Ihmisen näkeminen vähemmän kuin ihmisenä, joka on mahdollistanut esimerkiksi kansanmurhia (Ahokas 2011, 228).

21. 3.2. Ennakkoluulojen selittäminen
 Ennakkoluuloisuuden selittäminen ryhmien välisellä kilpailulla:
realistisen konfliktin teoria
 Sherifin poikaleirikokeet 1950-luvulla
 Ryhmien välinen kilpailu palkinnoista tai rajallisista resursseista aiheuttaa
vihamielisyyttä ulkoryhmää kohtaan ja solidaarisuutta sisäryhmän parissa.
 Ryhmien keskenään ristiriidassa olevat tavoitteet ja ”nollasummapeli”-tilanteet
aiheuttavat vihamielisyyttä.
 Ennakkoluuloisten asenteiden selittäminen sosiaalisen samastumisen
prosessin avulla: Sosiaalisen identiteetin teoria (SIT) (Ahokas 2011,
219-221)
 Kehittäjät Tajfel ja Turner (1986)
 Sosiaalisen identiteetin teoria tarkastelee sitä miten ryhmäjäsenyydet ilmenevät
yksilössä ja vaikuttavat hänen identiteettiinsä.
 Kolme perusperiaatetta:
 Kuuluessaan ryhmään yksilö sisällyttää ryhmäjäsenyyden osaksi identiteettiään.
 Suotuisaa minäkuvaa ylläpitääkseen yksilöt suorittavat itselleen edullista ryhmien välistä
vertailua.
 Yksilöt tiedostavat ryhmärajat mikä luo eroja eli sosiaalisia kategorioita.

22. 3.3. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: yksilö
 Alistetun ryhmän jättäminen
 Läpäisevyystekijä: onko ryhmän jättäminen sallittua tai mahdollista
vai ei?
 Ryhmän status: koeolosuhteissa vain matalamman statuksen
ryhmissä samastuminen omaan ryhmään heikkeni kun mahdollisuus
siirtyä ryhmästä toiseen oli olemassa
 Omaa alistettua ryhmää ei aina kuitenkaan jätetä
 Muutos sosiaalisessa vertailussa
 Vertaillaan itseä vain oman sisäryhmän jäseniin
 Vertaillaan omaa ryhmää vain samankaltaisiin, vastaavan statuksen
ryhmiin
 Muuttaa vertailu-ulottuvuuksia: korostetaan sellaisia vertailun
ulottuvuuksia joissa oma ryhmä pärjää.
 Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)

23. 3.4. Alistettuun ryhmään kuulumisen vaikutus: ryhmä
 Psykologisesti varmat vähemmistöt vaativat tunnustusta kulttuurilleen
 Psykologisesti varmat enemmistöt sallivat myönnytykset
vähemmistöille, sillä ne eivät koe itseään uhatuiksi
 Psykologisesti epävarmat enemmistöt suhtautuvat epäluuloisesti
vähemmistöinä ja näkevät oman asemansa uhattuna
 Psykologisesti epävarmat vähemmistöt
 esim. jos ovat omaksuneet enemmistön negatiiivisen näkemyksen itsestään
 vertailu enemmistöön koetaan uhkaavana
 omaa ryhmää hävetään ja se pyritään jättämään
 Oman ryhmän aseman parantaminen vallankumouksen avulla
 vallitsevia ryhmäsuhteita pidetään epäoikeudenmukaisina
 muutosta pidetään mahdollisena
 Lähde:(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 314-316)

24. 3.5. Syrjinnän ehkäisy
 Realistisen konfliktin teoria (Ahokas 2011, 229)
 Kehittänyt Sherif (1966)
 Ryhmien asettaminen kilpailulliseen asemaan toistensa kanssa aikaansaa vihamielisyyttä toista ryhmää
kohtaan.
 Yhteistyötä edellyttävät ylemmän tason tavoitteet, joiden saavuttaminen vaati ryhmien välistä yhteistyötä
vähentää vihamielisyyttä ryhmien välillä.
 Tärkeää on että yhteinen tavoite saavutetaan, epäonnistuminen saattaa lisätä vihamielisyyttä ulkoryhmää
kohtaan (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 318-319).
 Kontaktihypoteesi (Ahokas 2011, 231)
 Kehittänyt Allport (1954)
 Myönteinen kontakti ulkoryhmän edustajaan voi muuttaa asenteita myönteisemmäksi koko kyseistä
ulkoryhmää kohtaan mikäli...(Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 320):
 Kontakti on pitkäaikaista ja liittyy tavoitteelliseen toimintaan
 Kontaktilla on yhteiskunnan integraatiopolitiikan tuki, mikä luo suvaitsevaisuudelle otollisen sosiaalisen ilmapiirin
 Kontaktiin osallistuvien yksilöiden tulee olla statukseltaan samanlaisia
 Dekategoriointimalli (Ahokas 2011, 231)
 Brewer & Miller (1984)
 Ryhmien välistä vihamielisyyttä voidaan häivyttää korostamalla henkilökohtaisia identiteettejä ja
yksilöiden välistä vuorovaikutusta.
 Yhteisen sisäryhmäidentiteetin malli (Ahokas 2011, 232)
 Gaertner & Dovidio (2000)
 Kahteen eri sisäryhmään kuuluvien ihmisten välistä vihamielisyyttä voi lieventää kokemus kuulumisesta
samaan ylemmän tason kategoriaan.

25. Keskustelu
 Miten välttää yksilön toimintamahdollisuuksien
perusteetonta rajaamista? Milloin rajaaminen on
perusteltua? (muun kuin oman sukupuolen jäsenen
pelaaminen, nainen pelaamassa kuningasta tai ritaria,
lyhyt pelaaja pelaamassa pitkäksi käsitetyn pelimaailman
rodun edustajaa)
 Miten hyödyntää sosiaalisia kategorioita peleissä?
(palvelijat-isännät, orjarotu-herrarotu; sukupuolijako ja
sillä leikittely; Onko pelimaailmassa enemmän kuin
kaksi sukupuolta (tai vain yksi)?
 Miten sosiaalisten kategorioiden keinotekoisuutta voisi
havainnollistaa roolipelien avulla?

26. 4. Vallankäyttö ja ryhmä
VALLANKÄYTTÖ VUOROVAIKUTUKSESSA JA
PIENRYHMÄSSÄ SEKÄ
OIKEUDEN- JA EPÄOIKEUDENMUKAISUUS

27. 4.1. Vaikutelman kontrolli
 Antamamme vaikutelma vaikuttaa muiden käsityksiin meistä.
Saatamme siis ajaa omaa etuamme manipuloimalla tuota
vaikutelmaa säätelemällä omaa käytöstämme. Kaikissa seuraavissa
strategioissa piilee epäonnistumisen vaara, jos niitä käyttää liian
läpinäkyvästi, tällöin toisen saama vaikutelma usein kääntyy
negatiiviseksi.
 Mielistelu (ingratiation)
 Itsekehuskelu (self-promotion)
 Uhkailu (intimidation)
 Esimerkkinä toimiminen (exemplification)
 Vetoaminen (supplication)
 Lähde: (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 374-376)

28. Vaikutelman
kontrolli
Draamaharjoitus
Harjoitus 4
 Saat lapulla yhden
vaikuttamisstategian, jota sinun
tulee soveltaa keskustelussasi
 Miten strategia toimi?
 Miltä sitä tuntui käyttää?

29. 4.2. Vuorovaikutuksen hierarkiat
 Puhumishierarkia (Ahokas 2011, 215)
 Puheen määrän jakaantumiseen ryhmässä liittyvä ilmiö. Puhumishierarkia tulee esille jo 5-6
jäsenen ryhmissä, siten että hierarkiassa korkeimmalla olevat käyttävät n. viidenneksen
puheajasta ja alimpana oleville jää vain noin viisi prosenttia puheajasta.
 Yli kuuden jäsenen ryhmissä hierarkian alinten jäsenten puheaika häviää kokonaan.
 Usein ryhmän johtaja käyttää suurimman osan puheajasta, johtamistilanteen laadusta
riippuu vaatiiko tilanne enemmän tunnejohtajan vai tehtäväjohtajan puheenvuoroja.
 Dominanssihierarkia (Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013,
49-50)
 Esim. simpanssiuroksien välisen statujärjestyksen luomisen tapa
 Uhkailujen tai fyysisten yhteenottojen avulla luotu suhteellisen pysyvä arvojärjestys
 Tietyntyyppisissä ihmisyhteisöissä, esim. jengeissä saatetaan arvohierarkia luoda vastaavalla
tavalla fyysisten yhteenottojen avulla
 Ja näin simpanssit sen tekevät:
 Ensin ylempi osoittaa voimaansa tai päihittää toisen, joka reagoi ilmaisee alemmutta
äänteillä ja eleillä
 Tämän jälkeen ylempi rauhoittelee alempaa hellivällä kosketuksella, jonka jälkeen saatetaan
viettää aikaa vieretysten

30. 4.3. Oikeudenmukaisuuden lajeja
 Distributiivinen oikeudenmukaisuus
 Hyötyjen ja työmäärän jakamiseen liittyvä
 Proseduraalinen oikeudenmukaisuus
 Menettelytapoihin liittyvä
 Periaatteet:
 Edustavuusperiaate
 Johdonmukaisuus
 Puolueellisuuden estäminen
 Tiedon tarkkuus
 Oikaistavuus
 Eettisyys
 Huono kohtelu
 Mikulan tutkimuksissa (1990) havaittu epäoikeudenmukaisuuden tyyppi.
 Sisältää välinpitämättömän, ylimielisen, pilkallisen ja epäystävällisen kohtelun.
Lähde: Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2013, 277-278

31. Seminaari
Statusharjoitus
Harjoitus 5
 Saatte numerolaput, joista selviää
hahmonne status suhteessa
muihin läsnäoleviin
 Kuvitelkaa olevanne
liiketalousseminaarin
kahvitauolla, jossa juttelette
muiden osallistujien kanssa
 Numerolapun antama statusarvo
kuvastaa hahmonne
vaikutusvaltaa

32. Keskustelu
 Mille sektorille sosiaalisten suhtautumistapojen kehällä asettaisit
itsesi?
 Miten puheaikaa voisi jakaa tasaisesti pelaajien kesken? Onko tämä
tarpeellista? (tiimalasi, esineen kierrättäminen puheenvuoron
merkkinä, puheenvuorojen jakaminen tai niiden pituuden
rajoittaminen)
 Voisiko puheaikaa manipuloida tietoisesti ryhmän
statusjärjestyksen korostamiseksi? (esim. metatekniikka,
puheenjohtajan käyttö, pöytäpelissä tai freeform-pelissä pj:n rooli)
 Mikäli tarpeellista, miten puheliaita ”hiljentää”, jotta tilaa tulisi
myös muiden ratkaisuille?
 Miten pelaajien ei-diegettiset valta-asemat vaikuttavat hahmojen
diegeettisiin valta-asemiin?
 Miten pelaajien välisiä statuseroja voisi purkaa ennen peliä?
 Harjoituksia diegeettisten valtaerojen harjoitteluun? (erilaiset
statusharjoitukset)

33. Kiitos osallistumisesta!
TANJA_LEHTO@WINDOWSLIVE.COM

34. Lähdeluettelo
 Ahokas, M. (2011) Ryhmät ja niiden väliset suhteet. Teoksessa Suoninen, E.,
Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia.
WSOY, Helsinki. 185-242.
 Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2013) Johdatus sosiaalipsykologiaan.
Edita: Helsinki.
 Lahikainen, A. R. (2011) Minuuden sosiaalinen rakentuminen. Teoksessa Suoninen,
E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen
sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 89-140.
 Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Arkiajattelu. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-
Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY,
Helsinki. 243-290.
 Saaristo, K. & Jokinen, K. (2013) Sosiologia. WSOY: Helsinki.
 Suoninen, E., Lahikainen, A. R. & Pirttilä-Backman, A-M. (2011) Hyvinvointi ja
pahoinvointi. Teoksessa Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. &
Ahokas, M. Arjen sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki. 291-319.
 Suoninen, E., Pirttilä-Backman, A-M., Lahikainen, A. R. & Ahokas, M. (2011) Arjen
sosiaalipsykologia. WSOY, Helsinki.