Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa. Helena Liira, 210110/luonnos

1. 1
Palveluseteli kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
Versio 3.0
210110
Helena Liira
Sisältö
Johdanto .............................................................................................................................. 1
1 Määritelmiä ....................................................................................................................... 2
2 Toimintaa ohjaava lainsäädäntö ....................................................................................... 3
3 Kuntoutuksen ja apuvälineiden markkinat......................................................................... 3
3.1 Kuntoutuksen hankintaprosessi ................................................................................. 3
3.2 Apuvälinehankinnan prosessi..................................................................................... 4
3.3 Palveluntuottajat ja markkinat .................................................................................... 6
3.4 Kunnan rooli toimijana ja palveluiden järjestäjänä ...................................................... 7
4 Kuntoutuksen toimintamuodot ja palveluseteli .................................................................. 8
4.1 Kuntoutuksen tarve eri elämänvaiheissa .................................................................... 8
4.2 Milloin palveluseteli tulee kysymykseen kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
......................................................................................................................................... 8
4.3 Milloin palveluseteli ei sovellu kuntoutuksen ja apuvälineiden hankintaan ................. 9
5 Kunnan, asiakkaan ja palveluntuottajan vastuita ja velvollisuuksia
palvelusetelijärjestelmässä ................................................................................................ 10
5.1 Kunnan vastuut ........................................................................................................ 10
5.2 Asiakkaan asema ja vastuut ..................................................................................... 10
5.3 Palveluntuottajan vastuut ......................................................................................... 11
6 Esimerkkejä palvelusetelillä hankittavaksi sopivista kuntoutuksen palveluista ja
apuvälineistä ...................................................................................................................... 11
6.1 Esimerkkejä kuntoutuksen hankintaan ..................................................................... 11
6.2 Esimerkkejä apuvälineiden hankintaan .................................................................... 13
6.3 Tulevaisuuden näkymiä ............................................................................................ 15
7 Palvelutuottajien hyväksymiskriteerin määrittely ............................................................. 15
8 Palvelusetelin arvon määrittäminen ................................................................................ 17
9 Yhteenveto...................................................................................................................... 18
Johdanto
Kun väestö ikääntyy, kunnilla on tarve tuottaa ja ostaa kuntoutuspalveluita ja apuvälineitä
aikaisempaa enemmän ja tehokkaammin. Vuonna 2009 laki sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelusetelistä toi palveluiden järjestämiseen uuden mahdollisen toimintamallin. Vaikka
kunnat ovat voineet päättää palvelusetelin käytöstä jo ennen lakiuudistusta, sosiaali- ja
terveydenhuollossa palveluseteli on juurtunut hitaasti käyttöön. Toistaiseksi palveluseteliä
on käytetty Suomessa kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa vain vähän:
Valtiokonttorilla sotainvalidien ja rintamaveteraanien avokuntoutuksen hankinnassa.

2. 2
Kunnat ovat kuitenkin ostaneet yleisesti yksityisiltä palveluntuottajilta kuntoutusta ja
apuvälineitä maksusitoumusten avulla.
Tämän selvityksen tavoitteena on avata palvelusetelin käyttömahdollisuuksia
kuntoutuspalveluiden ja apuvälineiden hankinnassa kuntien eri tavoin järjestämissä tai
kustantamissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Selvitys on tehty kuulemalla
kuntoutuksen kentän toimijoita, palveluiden käyttäjiä ja palveluntuottajia. Selvitys ei pyri
esittämään kattavaa näkemystä palvelusetelin käytön eduista ja haitoista kuntoutuksen
alueella, vaan esittelemään joitakin sellaisia toimintatapoja, joissa palveluseteli
mahdollistaa toimivia uusia käytäntöjä.
Palvelusetelistä on Suomessa eniten kokemuksia kotipalvelusta, jossa palveluseteli on
ollut käytössä vuodesta 2004 alkaen. Selvitysten mukaan palveluseteli lisää potilaan
valinnanvapautta, vähentää kustannuksia sekä parantaa järjestelmän toimivuutta
tehostamalla voimavarojen käyttöä. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä palveluseteliin ja
kokeneet sen käytön vaivattomaksi. Mahdollisuus valita itse palvelun tuottaja on koettu
tärkeäksi (Volk ja Laukkanen 2007).
Tässä selvityksessä palvelusetelin käyttömahdollisuuksia kuntoutuksen ja apuvälineiden
hankinnassa käsitellään kunnan ja kansalaisen näkökulmasta. Kunnan kannalta oleellista
on selvittää, mitkä kuntoutuksen palvelut ja apuvälineet ovat sellaisia, joiden hankinnassa
palveluseteli voisi tehdä toiminnan nykyistä kustannustehokkaammaksi ja helpottaa kuntaa
palveluiden järjestämisessä. Kunnat pyrkivät asiakaslähtöiseen ja vaikuttavaan toimintaan.
Kansalaisille palveluseteli voi merkitä nykyistä helpompia tapoja hankkia kuntoutuksen ja
apuvälineiden palveluita ja jos palveluseteli lisää yksityistä palvelutarjontaa, parempaa
palveluiden saatavuutta.
1 Määritelmiä
Kuntoutuksella tarkoitetaan WHO:n määritelmää (1994) mukaillen toimintaa, jonka
tarkoitus on auttaa vajaakuntoista henkilöä mahdollisimman itsenäiseen elämään.
Lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan
fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen
elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa.
Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia apuvälineitä ovat lääkinnällisin perustein todetun
toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut välineet, laitteet tai vastaavat, joita
vajaakuntoinen henkilö tarvitsee selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoistaan. Apuvälineisiin
luetaan myös kuntoutuksessa tarvittavat hoito- ja harjoitusvälineet.
Tavoitteellinen kuntoutus perustuu kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan.
Kuntoutussuunnitelma laaditaan terveydenhuollossa, ja sen laadintaan osallistuvat
kuntoutujan lisäksi lääkäri, muita terveydenhuollon ammattilaisia ja tarvittaessa omainen
tai läheinen.

3. 3
Palvelusetelillä tarkoitetaan järjestämisvastuussa olevan kunnan sosiaali- ja
terveyspalvelun asiakkaalle myöntämää sitoumusta korvata palvelujen tuottajan antaman
palvelun kustannukset kunnan ennalta määräämään arvoon asti.
2 Toimintaa ohjaava lainsäädäntö
Kuntoutuksen palveluita tuottaa Suomessa monipuolinen järjestelmä, jossa vastuita on
julkisen terveydenhuollon lisäksi sosiaali- ja sivistystoimella, Kelalla, työhallinnolla sekä
vakuutus- ja eläkelaitoksilla. Kuntoutukseen liittyvää lainsäädäntöä uudistettiin laajasti
vuonna 1991. Lainsäädännön tavoitteena on ollut määritellä kuntoutuksen työnjako ja
yhteistyö niin, että kuntoutuja saa palvelut oikeudenmukaisesti, joustavasti ja
tasavertaisesti.
Asetuksen lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) mukaan kunnan tai kuntainliiton
tehtävänä on järjestää lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut sisällöltään ja laajuudeltaan
sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa tai kuntainliiton alueella edellyttää. Asetus
kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta (1161/1991) määrittelee Kelan
tehtäviksi vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen sekä alle 65-vuotiaiden
vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen ja apuvälineet. Laki tapaturmavakuutuslain
perusteella korvattavasta kuntoutuksesta (625/1991) säätää työtapaturman ja
ammattitaudin vuoksi tarvittavan kuntoutuksen korvaamisesta.
Asiakasmaksuasetuksen (958/2009) mukaan terveyskeskuksessa annetusta
yksilökohtaisesta fysioterapiasta voidaan periä enintään 7,50 euroa hoitokerralta.
Vammaiselle henkilölle laitoshoitona annetusta kuntoutushoidosta tai kehitysvammaisten
erityishuoltona annetusta kuntoutushoidosta voidaan periä enintään 11,30 euroa
hoitopäivältä. Lääkinnälliseen kuntoutuksen piiriin kuuluvat apuvälineet ja niiden sovitus ja
huolto ovat potilaalle maksuttomia.
Tässä selvityksessä keskitytään kunnan järjestämisvastuulle keskeisesti kuuluviin
lääkinnällisen kuntoutuksen palveluihin ja apuvälineisiin ja muita kuntoutuspalveluja
käsitellään vain sikäli, kuin ne sivuavat kunnan kuntoutusasiakkaiden palveluketjuja.
3 Kuntoutuksen ja apuvälineiden markkinat
3.1 Kuntoutuksen hankintaprosessi
Kuntoutuksen järjestämiseen osallistuvat julkisella sektorilla perusturvan organisaatiot,
kuten terveyskeskukset ja sosiaalihuollon yksiköt, sairaalat, oppilaitokset ja
työvoimatoimistot. Muut kuntoutuksen toimijat kuten Kela ja vakuutuslaitokset eivät
yleensä tuota palveluita itse, vaan ostavat ne joko yksityisiltä palveluntuottajilta,
kuntoutuslaitoksilta tai julkisesta järjestelmästä.
Terveydenhuollon vastuulla on arvioida kuntoutuksen tarvetta. Myös muualla kuin
terveydenhuollossa, esimerkiksi vakuutusyhtiöiden kustantamana tapahtuva kuntoutus,
perustuu terveydenhuollossa tehtyyn kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuksen ja
apuvälineiden järjestäminen on kunnille kasvava haaste, kun väestö ikääntyy ja

4. 4
tavoitteena on taata mahdollisimman monelle kansalaiselle hyvää toimintakykyä ja kotona
asumista. Kunnat ovat jo ennen palveluseteliuudistusta turvautuneet yhä useammin
maksusitoumusten avulla hankittuihin palveluihin, koska omaa toimintaa on ollut vaikea
sopeuttaa tarvitsijoiden vaihteleviin ja kasvaviin tarpeisiin. Yksinkertaistettu kuva
kuntoutuksen hankintaprosessista on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1. Kuntoutuksen hankintaprosessi asiakkaan, kunnan ja mahdollisen ulkopuolisen
palveluntuottajan välillä.
Kuntoutuksen tarve
Asiakas Kuntoutuksen tarve loppuu
Kunnan Tarpeen arvio Seuranta ja
kuntoutus- Kuntoutussuunnitelma arvio
palvelut
Julkisesti tuotettu
palvelu
Yhteenveto annetusta
palvelusta, arvio
Ostopalvelu, kuntoutujan tilanteesta ja
Palvelun- Maksusitoumus tai jatkohoitotoimenpiteet
tuottaja palveluseteli
Kunnan näkökulmasta keskeistä on hankkia sellaisia kuntoutuspalveluita, joilla on
vaikuttavuutta terveyteen ja toimintakykyyn. Kuntoutuksen myönteisistä vaikutuksista on
vahvinta näyttöä alaselän pitkittyneen kivun kuntoutuksessa, lonkkamurtumapotilaiden
geriatrisessa kuntoutuksessa, aivohalvauspotilaiden akuutissa kuntoutuksessa ja äkillisesti
toimintakykynsä menettäneiden vanhusten sairaalakuntoutuksessa. Moniammatillinen
kuntoutus on todettu vaikuttavaksi toimintamalliksi useissa sairaus- ja ongelmaryhmissä.
Kuntoutuksen varhainen aloittaminen edistää sen vaikuttavuutta (Aalto, Hurri ym. 2002).
Kuntoutuksen vaikuttavuus on jatkuvan tutkimuksen ja kehittämisen kohteena.
Ajantasainen tieto kuntoutuksen vaikuttavuudesta on koottu Käypä hoito-suosituksiin sekä
terveydenhuollon ammattilaisten käyttämään Terveysporttiin (www.terveysportti.fi).
Kuntoutuksella on keskeinen osa esimerkiksi aivohalvauksen, alaselkäkivun,
lonkkamurtumien ja selkäydinvamman hoitoa koskevissa Käypä hoito-suosituksissa.
Oikea-aikainen ja vaikuttavia hoitomuotoja hyödyntävä kuntoutus on tutkitusti vaikuttava
tapa edistää toimintakykyä ja välttää laitoshoitoon joutumista esimerkiksi aivohalvausten
tai lonkkamurtumien jälkeisessä kuntoutuksessa (Aivohalvauksen ja Lonkkamurtumien
Käypä hoito-suositukset).
3.2 Apuvälinehankinnan prosessi

5. 5
Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat pääsääntöisesti perusterveydenhuollon ja
erikoissairaanhoidon vastuulla. Lisäksi apuvälineitä järjestävät erityistilanteissa Kela,
sosiaalitoimi, sivistystoimi, työvoimahallinto ja vakuutuslaitokset. Apuvälinepalveluihin
kuuluvat apuvälinetarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus käyttöön tai omaksi,
käytön opetus ja välineiden huolto.
Apuvälineiden hankinnan prosessi muistuttaa kuntoutuksen hankintaa. Prosessin
onnistumisen kannalta oleellista on, että apuvälineen sovitus onnistuu ja kuntoutuja saa
riittävän opetuksen apuvälineen käyttöön. Apuvälineen hankinnan vaiheet on tiivistetty
kuvaan 2.
Kuva 2. Apuvälineen hankinnan prosessi asiakkaan, kunnan ja mahdollisen
palveluntuottajan välillä.
Apuvälineen tarve
Asiakas Apuvälineen tarve loppuu
Kunnan Seuranta ja
Apuvälinetarpeen arvio arvio
kuntoutus-
palvelut
Julkisesti tuotettu
palvelu, sovitus,
käytön opetus
Käytön seuranta,
palaute ja
Ostopalvelu: jatkotoimenpiteet
Palvelun- maksusitoumus tai
tuottaja palveluseteli, sovitus,
käytön opetus,
huoltosopimus
Apuvälinepalveluiden sujuva logistiikka tuottaa kunnille ongelmia, ja palveluiden laadussa
on havaittu vaihtelua. Kunnat tekevät päällekkäistä työtä apuvälineiden kilpailutuksessa.
Apuvälineiden omistaminen kunnissa johtaa usein siihen, että apuvälineet ovat
vanhentuneita ja niiden varastoiminen teettää työtä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja
Suomen Kuntaliitto julkaisivat vuonna 2003 laatusuosituksen ohjaamaan
apuvälinetoimintaa (STM 2003) ja Stakes on arvioinut suosituksen vaikutuksia (Töytäri
2008). Arvioinnin mukaan apuvälineiden laatusuositus tunnetaan kunnissa hyvin ja
suositus on myös huomioitu päätöksenteossa. Kuitenkin suosituksen edellyttämissä
resursseissa ja toiminnan asiakaslähtöisyydessä on edelleen puutteita. Arvioinnin mukaan
terveydenhuollon henkilöstö toivoo suosituksen päivitykseen yksityiskohtaista Käypä hoito-
tyylistä ohjeistusta.
Kunnat tekevät yhä enemmän yhteistyötä apuvälineiden kilpailutuksissa ja perustamalla
yhteisiä apuvälinekeskuksia. Myös pääkaupunkiseudulle on ehdotettu keskitettyä

6. 6
apuvälinepalvelua (Pohjolainen 2008). Yksityisiä palveluntuottajia olisi mahdollista
hyödyntää nykyistä enemmän apuvälineiden logistiikan tehostamisessa. Esimerkiksi
apuvälineiden vuokraus voisi säästää kuntia nykyisiltä varastoinnin ja apuvälineiden
kierrättämisen haasteilta. Vuokraus on tarkoituksenmukaista monissa tilanteissa: kun
apuvälineen käyttöön on lyhytaikainen tarve (esimerkiksi sähkösänky saattohoitopotilaan
kotihoitoon) tai kun kokeilukäyttö on tarpeen ennen kalliin apuvälineen hankintaa omaksi
(esimerkiksi vaativat ja kalliit ortoosit polven nivelrikon hoidossa).
3.3 Palveluntuottajat ja markkinat
Kuntoutuksen ja apuvälineiden markkinoiden laajuuden määrittämistä hankaloittaa laaja
palvelujärjestelmä ja kuntoutuksen rajojen määrittelyn vaikeus. Toiminnalla on useita
rahoittajia ja toimijoina on sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia. Valtioneuvoston
kuntoutusselonteossa (STM 2002) kuntoutuksen kokonaismenoiksi vuonna 2000 arvioitiin
1,2 miljardia euroa.
Terveydenhuollon kokonaismenot Suomessa vuonna 2007 olivat 14,7 miljardia euroa ja
asukasta kohden menot olivat 2781 euroa (THL 2009). Sosiaali- ja terveysministeriön
mukaan kuntoutuksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on noin 2 % ja
terveydenhuollon osuus kuntoutuksen kokonaiskustannuksista noin 20 %. Näin arvioiden
kuntoutuksen kokonaismenot vuonna 2007 olivat n. 1,5 miljardin euron luokkaa.
Apuvälineiden tavarantoimittajien mukaan apuvälineiden vuotuinen markkina on n. 65
miljoonaa euroa. Väestön ikääntyminen näkyy apuvälineiden markkinoissa esimerkiksi
siten, että vuosina 2007 – 2008 rollaattorien myynti kasvoi 17 %; lähes kaksi kertaa alan
keskimääräistä kasvua enemmän.
Yksityisiä palveluntuottajia toimii etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä tuottamassa
kuntoutuksen eri muotoja: fysioterapiaa, toimintaterapiaa ja puheterapiaa. Tietyistä
palveluista on niukkuutta, esimerkiksi neuropsykologisesta kuntoutuksesta.
Kuntoutuslaitokset tuottavat vaikeavammaisten ja erityisryhmien kuntoutuspalveluita. Haja-
asutusalueilla palveluntuottajia on harvassa ja etenkin erikoistuneita palveluita saattaa olla
vaikea hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. Apuvälineiden hankinnassa verkkokauppa
tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja mahdollisesti myös alueellista tasa-arvoisuutta. Jos
internetissä toimivat palveluntuottajat onnistuvat toimittamaan riittävän asiakaslähtöisiä
apuvälinepalveluita, huolehtimaan sovituksesta, huollosta ja apuvälineiden kierrätyksestä,
palveluilla riittää kysyntää koko maassa. Palveluseteli voi edistää tällaisten markkinoiden
syntymistä.
Palvelusetelin käyttöönotto voi muokata kuntoutuksen ja apuvälineiden markkinoita.
Asiakkaalla, kunnalla ja palveluntuottajalla on kullakin omat intressinsä palvelusetelin
käyttöönottoon. Kuvaan 3 on koottu kunkin osapuolen näkökulmia palvelusetelin
käyttöönottoon. Palvelusetelin käyttö merkitsee palveluntuottajan ja asiakkaan nykyistä
tiiviimpään vuorovaikutusta. Tällöin palveluntuottaja voi saada apuvälineistä suoraan
toiveita ja palautetta asiakkaalta ja toisaalta asiakkaalla on suora yhteys
palveluntuottajaan ongelmatilanteissa, jos esimerkiksi apuvälineessä on puutteita tai sen
käytössä on ongelmia.
Kuva 3. Palvelusetelin käyttöönoton ehdot: asiakkaan, kunnan ja palveluntuottajan
intressit.

7. 7
Asiakas Palveluntuottaja
• Hyvä palvelun saatavuus • Palvelun tuottaminen on
• Palvelun hinnan kannattavaa ja mahdollista
kohtuullisuus • Riittävät markkinat ja
• Laadun ja hinnoittelun asiakassuhteiden pysyvyys
läpinäkyvyys
Kunta
• Omaa tuotantoa laajempi
palveluntarjonta
• Hyvä palvelun saatavuus
• Vastuu siirtyy palveluiden
tuottamisesta niiden järjestämiseen
• Samalla rahalla enemmän
vaikuttavuutta
3.4 Kunnan rooli toimijana ja palveluiden järjestäjänä
Kuntoutuksen hankinta edellyttää kuntoutussuunnitelman tekemistä. Suunnitelma tehdään
useimmiten lääkärin, fysioterapeutin ja muiden kuntoutuksen asiantuntijoiden sekä
potilaan yhteistyönä. Kuntoutussuunnitelmassa määritellään, mitä apuvälineitä ja
kuntoutumisen tukimuotoja kuntoutuja ottaa käyttöön, miten pitkäaikaista kuntoutus on ja
miten sen tuloksia seurataan.
Kuntoutuspalveluihin liittyy kunnissa suuri määrä hallinnollista työtä. Kunnat ja
sairaanhoitopiirit ovat kilpailuttaneet erikseen kuntoutuksen palvelut ja apuvälineet.
Palveluntarjoajat on kilpailutettu useimmiten kolmen vuoden välein. Kilpailutuksen
toteutus, palvelukuvausten laadinta, tarjoajien kysymyksiin vastaaminen sekä
laatukriteerien määrittely on työläs prosessi, jossa kunnat ovat pyrkineet yhteistyöhön.
Palveluseteliuudistus voi tuoda nykyistä kevyemmän hallinnollisen menettelyn tähän
saakka kilpailutuksen vaatineisiin kuntoutushankintoihin. Toisaalta kuntien vastuulle jää
palveluiden hintojen selvittäminen ja hinta- ja laatukriteereistä vastaaminen. Toistaiseksi
Suomessa ei ole kattavaa apuvälinetietokantaa, kuten esimerkiksi Tanskassa (ks.
www.hmi-basen.dk). Stakes ylläpitää Apudata- tietokantaa, joka sisältää
toimintakuvaukset ja yhteystiedot apuvälinealan yrityksistä ja muista apuvälineiden parissa
toimivista sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaatioista. Voidakseen käyttää
palveluseteliä kunnat tarvitsevat yhteen lähteeseen koottua tietoa palveluntarjoajista,
palvelukuvauksista, hinnoista ja laatutekijöistä.

8. 8
4 Kuntoutuksen toimintamuodot ja palveluseteli
4.1 Kuntoutuksen tarve eri elämänvaiheissa
Kuntoutus on tavoitteellista, laaja-alaista ja usein moniammatillista toimintaa. Erilaiset
tarpeet kuntoutukseen nousevat esille elämänkaaren eri vaiheissa:
• Lapsuusiässä kuntoutuksen ennaltaehkäisevä ote korostuu. Neuvolan toimintaa
tähtää ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja normaalin kehityksen tukemiseen,
ja kuntoutuksen työntekijät osallistuvat tiiviisti tähän työhön. Esimerkiksi
fysioterapeutit tutkivat ja ohjaavat perheitä, jos lapsen motorisessa kehityksessä
ilmenee ongelmia. Toimintaterapeuteilla on keskeinen osa lapsuuden ja nuoruuden
toiminnan häiriöiden tutkimisessa ja kuntoutuksessa. Lisäksi puheen kehityksen
ongelmat työllistävät puheterapeutteja perusterveydenhuollossa.
Erikoissairaanhoito järjestää paljon lasten kuntoutusta ja ottaa kantaa
apuvälinetarpeisiin.
• Nuoruus- ja aikuisiässä kuntoutuksen tarve liittyy usein sairauden hoitoon ja
toimintakykyisyyden parantumiseen tai ylläpitoon. Toiminta voi sisältää
kuntoutusohjausta, erilaisia terapioita, apuvälinepalveluita tai
sopeutumisvalmennusta. Sivistystoimen järjestämä kuntoutus on tärkeää
opiskelujen osalta, ja myös koulut hankkivat apuvälineitä.
• Sairauden hoitoon liittyy myös leikkausten jälkeinen kuntoutus, joka alkaa
useimmiten jo sairaalassa ja jatkuu myöhemmin terveyskeskuksessa tai kotona.
• Kuntoutustarve voi ilmetä liikenne- tai työtapaturman aiheuttaman vamman jälkeen,
jolloin vakuutusyhtiöt korvaavat kuntoutusta määräajan kuntoutujalle.
• Vaikeavammaisille alle 65-vuotiaille kuntoutusta järjestää Kela. Tavoitteena tällöin
on vaikeavammaisten työ- ja toimintakyvyn tukeminen, johon on käytössä erilaisia
terapioita ja laitoshoitojaksoja. Vaikeavammaisten apuvälineet ovat kuitenkin
pääasiassa terveyspalveluiden vastuulla.
• Jos työelämässä jatkaminen tai sinne paluu vaarantuu sairauden tai vamman
myötä, työeläkejärjestelmä tukee työelämässä jatkamista ammatillisen
kuntoutuksen keinoin. Myös Kela ja Työvoimapalvelut järjestävät ammatillisen
kuntoutuksen palveluita.
• Ikäihmiset tarvitsevat kuntoutuksen palveluita toimintakyvyn tukemiseen ja kotona
selviytymiseen. Ikääntyvän ihmisen toimintakyky voi heiketä nopeasti sairauden tai
tapaturman seurauksena. Esimerkiksi aivohalvaukset ja lonkkamurtumat
aiheuttavat huomattavaa kuntoutuksen tarvetta. Väestön ikääntyessä ikäihmisten
toimintakyvyn tukeminen tulee yhä tärkeämmäksi kuntoutuksen alueeksi.
4.2 Milloin palveluseteli tulee kysymykseen kuntoutuksen ja
apuvälineiden hankinnassa
Palvelusetelin käytön edellytyksenä on, että markkinoilla on tarjolla riittävästi laadukkaita
yksityisiä kuntoutuspalveluita tai apuvälineiden toimittajia. Sopivia hankinnan kohteita ovat
selkeästi määriteltävissä ja tuotteistettavissa olevat yksinkertaiset kuntoutuspalvelut tai
apuvälineet, jolloin kunnalla on mahdollisuus omassa palvelutuotannossaan keskittyä
moniammatillista toimintaa vaativiin palveluihin. Toisaalta myös tietyt erityisosaamista

9. 9
vaativat tai harvinaiset kuntoutuspalvelut voivat olla sopivia palvelusetelillä tehtävän
hankinnan kohteita. Tällaisia ovat myös kuntoutukseen liittyvät konsultaatiot, joita kunta voi
ostaa palvelusetelillä joustavammin kuin erikoissairaanhoidon lähetemenettelyn kautta.
Palvelusetelin etuja kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
• Lisää kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä, asiakkaan oikeuksia ja
tiedonsaantia.
• Antaa valmiuden reagoida nopeasti ja joustavasti kuntoutustarpeiden
muutoksiin.
• Lisää kilpailua ja palveluiden tarjontaa.
• Vähentää palveluiden kilpailutuksiin liittyvää hallinnollista työtä kunnissa.
4.3 Milloin palveluseteli ei sovellu kuntoutuksen ja apuvälineiden
hankintaan
Palvelusetelin käyttö edellyttää, että kuntoutujalla on mahdollisuus toimia itsenäisesti
palvelun hankinnassa. Palveluseteli soveltuu heikosti sellaisille huonokuntoisille
kuntoutujille, jotka eivät itse pysty hankkimaan palvelua sekä valvomaan tai arvioimaan
ostetun palvelun laatua.
Kuntoutus on usein monivaiheinen ja eri ammattiryhmien tiivistä yhteistyötä vaativa
prosessi. Tavoitteen määrittely saattaa muuttua kuntoutuksen aikana. Tällöin palvelua
saattaa olla hankala määritellä siten, että hankinta palvelusetelin avulla olisi mahdollinen.
Palvelusetelin käyttö vaatii myös, että hankittavaa palvelua on riittävästi tarjolla
markkinoilla. Kuntoutuksen erikoislääkäripalveluiden hankinnassa pitää huomioida, että
erikoislääkäreitä on riittävästi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Jos lääkäreistä on
pulaa, palvelusetelillä rahoitettu toiminta saattaa houkutella lääkärityövoimaa julkiselta
puolelta yksityiselle, mikä voi lisätä eriarvoisuutta terveydenhuollossa ja johtaa myös
hintojen nousuun. Tämä ongelma voi nousta esiin myös erityisterapioita palvelusetelin
avulla hankittaessa. Jos tällainen kehitys on nähtävissä, kunta tuskin myöntää
palveluseteleitä.
Palvelusetelin haasteita kuntoutuksen ja apuvälineiden hankinnassa
• Vaatii asiakkaalta valmiuksia palvelun itsenäiseen hankintaan.
• Palvelusetelin tarjonnassa ja hinnoittelussa tulee huomioida, että toiminta
ei lisää eriarvoisuutta terveydenhuollossa.
• Kuntoutuksen tavoitteena on toimintakyvyn palauttaminen. Hankintojen
sitominen tavoitteen toteutumiseen esimerkiksi hoitokertojen sijaan vaatii
uudenlaista ostamisen osaamista kunnilta ja mittareita kuntoutuksen
vaikuttavuuden seuraamiseen.

10. 10
5 Kunnan, asiakkaan ja palveluntuottajan vastuita ja
velvollisuuksia palvelusetelijärjestelmässä
5.1 Kunnan vastuut
Kunnan vastuulla on päättää, käyttääkö se palveluseteliä palveluidensa järjestämisessä.
Kunta voi käyttää palveluseteliä vaihtoehtona itse toteutetuille palveluille tai ostopalveluille.
Kun kunta on päättänyt hankkia kuntoutuspalveluita palvelusetelin avulla, kunnalla on
vastuu asiakkaan informoimisesta. Kunnan tehtävänä on selvittää asiakkaalle hänen
asemansa palveluseteliä käytettäessä. Kunnan tulee tiedottaa myös palvelusetelin
arvosta, palvelun tuottajien hinnoista sekä omavastuuosuuden määräytymisen perusteista
ja arvioidusta suuruudesta. Kunnan on annettava asiakkaalle tietoa myös vastaavasta
muulla tavoin järjestetystä palvelusta asiakasmaksulain mukaan määräytyvästä
asiakasmaksusta.
Kunnan vastuulla on arvioida asiakkaan kuntoutustarve ja päättää palvelun
järjestämisestä. Kunnalla säilyy myös vastuu rekisterinpidosta, joten kunnan tulee
arkistoida yksityisen palveluntuottajan toimittamat potilastiedot. Tiedon siirtymisen tulisi
mieluiten tapahtua sähköisesti, mikä tulee olemaan haastavaa kunnes kansallinen
terveydenhuollon arkisto toimii.
Kunnan vastuulla on toimittaa tavanomaiset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet.
Erityisen vaativat ja kalliit apuvälineet hankitaan sairaanhoitopiireissä, jolloin
erikoissairaanhoito tekee arvion apuvälineen tarpeesta.
5.2 Asiakkaan asema ja vastuut
Asiakkaan on annettava kunnalle palvelusetelin myöntämistä varten tarvittavat tiedot.
Kuntoutussuunnitelmaa varten saatetaan tarvita tietoja muista hoitolaitoksista tai
erikoissairaanhoidosta, ja asiakkaalla on oikeus tutustua näihin mahdollisesti muualta
hankittuihin tietoihin.
Asiakkaan mielipide tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon, kun päätetään
palvelun hankkimisesta joko palvelusetelin avulla tai muulla tavalla. Asiakkaalla ei ole
kuitenkaan oikeutta vaatia palvelua tuotettavaksi palvelusetelillä. Asiakkaalla on myös
oikeus kieltäytyä palvelusetelistä, jolloin kunnan on järjestettävä hänelle tarpeellinen
kuntoutuspalvelu joko omana toimintana tai ostopalveluna maksusitoumuksen avulla.
Asiakkaan vastuulla on sopia palveluntuottajan kanssa kuntoutuksen tai apuvälineen
hankinnasta. Palvelusetelin saaneella asiakkaalla on myös oikeus vaihtaa
palveluntuottajaa.

11. 11
5.3 Palveluntuottajan vastuut
Palvelusetelin vastaanottaa yksityinen palveluntuottaja. Palveluntuottajan on täytettävä
sosiaali- ja terveyspalveluista annettujen lakien asettamat vaatimukset. Tuotetun palvelun
on vastattava vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.
Palvelutuottajalla on oltava potilasvahinkolain mukainen vakuutus tai muu vastuuvakuutus.
Yhteistyö tilaajan kanssa vaatii, että palveluntuottaja antaa tiiviisti palautetta tilaajalle
kuntoutuksen etenemisestä ja että kuntoutussuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa.
6 Esimerkkejä palvelusetelillä hankittavaksi sopivista
kuntoutuksen palveluista ja apuvälineistä
Aikaisemmat kokemukset palvelusetelin käytöstä ovat osoittaneet, että käyttäjät ovat olleet
palveluseteliin pääsääntöisesti tyytyväisiä ja että palvelusetelillä hankittavaksi soveltuvat
parhaiten selkeästi määriteltävät, samanlaisina toistuvat hankinnat.
6.1 Esimerkkejä kuntoutuksen hankintaan
Ne kuntoutuksen muodot, joita kunnat ovat hankkineet maksusitoumuksilla, soveltuvat
myös palvelusetelillä tehtäviin hankintoihin. Laatikoihin 1 ja 2 on kuvattu esimerkkejä
tällaisista kuntoutuspalveluista. Laatikoissa 3 ja 4 on uudempia esimerkkejä palvelusetelin
käytölle.
1. Pitkäaikainen toimintakykyä ylläpitävä
fysioterapia
Vaikeavammaisten asiakkaiden toimintakyvyn
ylläpitämisessä tarvitaan usein pitkäkestoista
toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta. Tämä toiminta voi
olla osittain tai kokonaan Kelan tai vakuutusyhtiöiden
vastuulla; usein kuitenkin myös kunta osallistuu
fysioterapian järjestämiseen. Kyseessä on
samantyyppisenä toistuva palvelu, jota tarvitaan paljon ja
jota annetaan usein asiakkaan kotona. Asiakkaan
valinnanmahdollisuuksilla on erityistä painoarvoa; samoin
mahdollisuuksilla liittää palveluun täydennyksiä oman
valinnan mukaan omalla kustannuksella.

12. 12
Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (STM 2008) painottaa ikääntyneiden hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä ja ehkäisevän toiminnan merkitystä. Tavoitteena on muuttaa
palvelurakennetta edelleen siten, että kotona asumista tukevia palveluja lisätään ja
pitkäaikaisen laitoshoidon osuutta vähennetään. Laatusuositus tukee kotona
selviytymiseen tähtäävää kuntoutusta, joka onnistuessaan myös hillitsee kustannusten
kasvua.
2. Kotona asumista tukeva fysio- tai
toimintaterapia
Väestön ikääntyessä kotona asumisen tukeminen tulee yhä
tärkeämmäksi. Kotona asumista voidaan tukea erilaisilla
fysio- ja toimintaterapiajaksoilla, jotka voidaan määritellä
tavoitteesta lähtien.
Myös lyhyet laitoskuntoutusjaksot, joihin sisältyy
lääkityksen arvio ja kuntoutussuunnitelman tarkistaminen,
voivat tehostaa kotona asumista.
Kuntoutuksen oikea-aikaisuudella on erityisen suuri merkitys aivohalvauksen ja
aivovamman jälkeisessä kuntoutuksessa. Väestön ikääntyessä aivohalvauspotilaita on
aikaisempaa enemmän. Palveluseteli voi edistää palvelutuotantoa näissä erikoistumista
vaativissa tehtävissä.
3. Erityisterapiat (neuropsykologinen, puhe-,
fysio- ja toimintaterapia) aivohalvauksen tai
aivovamman jälkeen
Aivohalvauksen ja aivovamman jälkeiset terapiat voivat
estää toimintakyvyn menetystä ja pysyvään laitoshoitoon
joutumista. Palvelusetelillä voidaan järjestää yhtenäistä
hoitoketjua tukevaa palvelua, joka voidaan käynnistää
laitoshoidossa ja jatkaa potilaan kotona.
Yksilökohtainen palveluohjaus (case management) on terveydenhuollossa lisääntyvää
kiinnostusta herättävä toimintatapa, jossa palveluohjauksen avulla yhdessä asiakkaan

13. 13
kanssa pyritään lisäämään palvelujärjestelmän taloudellisuutta ja tehokkuutta.
Kuntoutuksen alueella case management vaatii monesti moniammatillista arviota ja
kuntoutettavan vamman mukaista erityisosaamista.
4. Kuntoutuskonsultaatiot
Kuntoutus on tavoitteellista, useimmiten moniammatillista
toimintaa. Palveluseteli voi toimia tällaisten
konsultaatioiden järjestämisessä erikoissairaanhoidon
lähetemenettelyä tehokkaammin.
Konsultaatiot voivat sisältää erikoislääkärin arvion tai
moniammatillista osaamista vaativan selvityksen.
Parhaimmillaan osaava kuntoutuskonsultaatio avaa reittejä
toimintakyvyn tukemiseen lääkinnällisen ja ammatillisen
kuntoutuksen avulla.
6.2 Esimerkkejä apuvälineiden hankintaan
Kunnat ovat hankkineet apuvälineitä maksusitoumuksen avulla, ja palvelusetelin
ensimmäiset käyttökohteet löytynevät näistä hankinnan kohteista. Laatikoissa 1 ja 2 on
esimerkkejä tällaisista hankinnoista ja laatikoissa 3 ja 4 muita mahdollisia esimerkkejä
palvelusetelin käyttöön.
Apuvälineiden hankinnassa palveluseteli lisää asiakkaan valinnan mahdollisuuksia.
Toimiva malli on sellainen, jossa palvelusetelillä voidaan hankkia vamman edellyttämä
tavanomainen apuväline. Halutessaan asiakas voi omalla kustannuksellaan täydentää
hankintaa.
1. Näön- ja kuulonhuollon apuvälineet
Lääkinnällisenä kuntoutuksena korvataan alle 8-vuotiaille
silmälasit toiminnallisen heikkonäköisyyden ja
karsastuksen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Piilolinssit
korvataan sarveiskalvopoikkeaman tai muun
lääketieteellisen perusteen vuoksi. Näitä palveluita kunnat
ovat yleisesti jo hankkineet maksusitoumusten avulla. Myös
silmäproteesit ja kuulonhuollon apuvälineet sopivat
palvelusetelillä hankittaviksi.

14. 14
2. Kosmeettiset ja muut yksilölliset apuvälineet
Syöpäpotilaille korvataan apuvälineinä peruukkeja ja
rintasyöpäpotilaille rintaproteeseja. Asiakkaan valinnan
mahdollisuus on tärkeää näissä yksilöllisissä apuvälineissä.
Palveluseteli voi sopia myös erilaisiin tukikenkiin ja
-pohjallisiin, jotka ovat yksilöllisiä, kuluvia ja joita ei voida
kierrättää muille käyttäjille.
Ikäihmisten kotona selviytyminen lisää markkinoita ja kysyntää kotihoitoa tukeville
apuvälineille. Palveluseteli voi edistää näiden palveluiden ja markkinoiden kehittymistä.
3. Kotona selviytymistä tukevat apuvälineet
Monet kotona selviytymistä tukevat apuvälineet
soveltuvat palvelusetelillä hankittaviksi. Laajentuvilla
markkinoilla on mahdollisuuksia verkkokauppaan ja
uudenlaisiin palvelukokonaisuuksiin esimerkiksi
liikkumisen apuvälineiden kuten rollaattorien, hygienia-
apuvälineiden ja tukitankojen hankinnassa.
Kotona-asumiseen liittyvät laitteet, sähkösängyt,
nostamisen ja siirtämisen apuvälineet voivat soveltua
palvelusetelillä hankittaviksi ja vuokraus on käypä
hankinnan menettely.
Pienten apuvälineiden hankinnassa nykyistä menettelyä
voidaan uudistaa antamalla palvelusetelin
apuvälinearvion perusteella tiettyyn kokonaisuuteen,
esimerkiksi keittiöapuvälineisiin seuraavan kahden
vuoden ajalle.
Palvelusetelihankintoihin soveltuvat myös erityisosaamista vaativat apuvälineet. Kalliiden
apuvälineiden hankinnassa vuokraaminen tulee kysymykseen vaihtoehtona. Kuntien
saattaa olla kannattavaa ulkoistaa kalliiden apuvälineiden hankinta, sovitus ja huolto siihen
erikoistuneille yrityksille ja maksaa palvelusetelin avulla vain saadusta palvelusta.

15. 15
4. Raajaproteesit
Palveluseteli voidaan antaa myös tiettyyn toiminnalliseen
tavoitteeseen, esimerkiksi hyvään kävelykykyyn tähtäävään
kuntoutusketjuun. Palveluun sisältyy suunnitelma, proteesi
ja kuntoutus, esim. kävelykoulu. Proteesi voidaan hankkia
myös vuokraamalla, jolloin maksetaan vain apuvälineen
käytöstä.
6.3 Tulevaisuuden näkymiä
Samalla kun väestö ikääntyy ja kuntoutuspalveluita tarvitaan enemmän, julkisen
terveydenhuollon kuntoutuspalveluihin tuskin voidaan lisätä resursseja samassa
suhteessa. Kuntoutuspalveluiden kehittäminen vaatii uusia toimintamalleja ja innovaatioita.
Yleisesti ottaen yrittäjyys on suotuisaa innovaatioiden syntymiselle, ja palveluseteli tukee
yrittäjyyttä. Kuntoutuksen ja apuvälineiden alueella on vilkasta kehittämistoimintaa, jota
esimerkiksi Tekes tukee. Esimerkkejä:
• Etäneuvottelut kotihoidon ja –kuntoutuksen tukena ovat kokeilussa Espoossa.
Uuden teknologian avulla on mahdollista järjestää ikäihmisille kotihoitoa
etäyhteyden avulla. Etäyhteys mahdollistaa myös kuntouttavaa virikkeellistä
toimintaa ikäihmisille.
• Oulun kaupungissa on kehitteillä on teknologiaa, joka tuottaa älykkään
toimintaympäristön vanhuksille. Kehitettävien teknologisten tuotteiden ja ratkaisujen
tarkoitus on edistää vanhuksen sosiaalisen verkoston luomista ja ylläpitoa,
vahvistaa toimintakykyä sekä ehkäistä yksinäisyyttä.
7 Palvelutuottajien hyväksymiskriteerin määrittely
Kun kunta päättää hankkia kuntoutuksen palveluita ja apuvälineitä palvelusetelin avulla,
kunta joutuu ottamaan kantaa palvelutuottajien hyväksymiskriteereihin. Kansalaisen
kannalta on tärkeää, että palvelusetelin avulla hankittu palvelu on laadultaan
samanveroista kuin julkisesti tuotettu vastaava palvelu. Palvelun tuottajien kannalta on
oleellista, että hyväksymiskriteerit ovat tasapuolisia ja syrjimättömiä ja sellaisia, että ne
eivät saata suuria ja pieniä palveluntuottajia eriarvoiseen asemaan.

16. 16
Kuntoutuksen ja apuvälineiden hankintaan ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä
standardeja tai laatukriteereitä, jotka voisivat toimia hyväksymiskriteerinä. Taulukkoon 1 on
koottu palveluntuottajan hyväksymiseen kunnan kannalta oleellisia kysymyksiä.
Taulukko 1. Keskeisiä kysymyksiä palvelutuottajien laadun vertailuun
Kysymyksiä laadun vertailuun Perustelu
Miten palvelua on saatavilla? Palvelun saatavuus on asiakkaan kannalta
tärkein laatukriteeri.
Mikä on palvelun sisältö ja hinnoittelu? Palvelun kuvaus ja hinta ovat oleellisia
tietoja asiakkaalle ja palvelusetelin
myöntäjälle.
Miten palveluntuottaja pitää yllä palvelun Kuvaus laadun ylläpidosta kertoo
laatua? palvelutuottajan sitoutumisesta laadukkaan
palvelun tuottamiseen. Voidaan edellyttää
laadun hallintaa, muttei vaatia
laatujärjestelmää, johon vain suurilla
palveluntuottajilla on mahdollisuuksia.
Miten palveluntuottaja antaa asiakkaalle ja Palaute on aina annettava ja se on
palvelusetelin myöntäjälle tietoa palvelun oleellinen osa palvelua.
toteutumisesta?
Miten palvelutuottaja käsittelee Asiakastyytyväisyyden ja reklamaatioiden
asiakastyytyväisyyttä ja reklamaatioita? käsittely kuvaa asiakaspalvelun laatua.
Asiakaspalautteen raportointi ja käsittely
ovat tärkeitä palvelusetelin myöntäjälle.
Miten palvelutuottaja on järjestänyt Potilasasiamies selvittää palveluprosessien
potilasasiamiehen toiminnan? mahdollisia ongelmia.
Kuntoutuksen laadunhallintaan on olemassa kansallinen suositus, Hyvä kuntoutuskäytäntö
(Invalidiliitto 1998), joka keskittyy erityisesti vaikeasti vammaisten asiakkaiden
kuntoutuksen jatkuvaan parantamiseen.
Hyvän kuntoutuskäytännön osatekijöitä
• Laadunhallinta: määritellyt keskeiset tavoitteet, työ- ja toimintaohjeet,
laadun tunnusluvut, prosessimittarit kuntoutukselle, asiakastyytyväisyyden
seuranta.
• Henkilöstö: ammattihenkilöt, asiantuntijat, moniammatillinen työryhmä,
henkilöstön osaamisen ylläpito
• Tilat ja laitteet
• Asiakasturvallisuus
• Kuntoutujan oikeudet: tieto kuntoutuksen sisällöstä, potilasasiamies,
yhteistyö, asiakirjojen säilyttäminen
• Kuntoutusprosessi: selkeästi kuvattu prosessi, jossa vastuut määritelty ja
käytetyt menetelmät, myös arviointimenetelmät ja –mittarit on kuvattu
• Dokumentaatio: palautteiden ja laskutuksen asianmukaisuus.

17. 17
Kunnan kannalta toimiva tapa seurata palveluntuottajia on määritellä hyväksyttävä
mimimitaso palveluille esimerkiksi hyvän kuntoutuskäytännön periaatteiden mukaan ja
seurata näitä tekijöitä pistokokeiden avulla säännöllisesti. Käytäntö vaatinee myös
sanktioiden mahdollisuutta: jos palveluntuottaja esimerkiksi poikkeaa merkittävästi
sovitusta palvelukuvauksesta tai muuten rikkoo sopimusta, kunta voi poistaa kyseisen
palveluntuottajan määräajaksi hyväksymislistaltaan.
Palvelutuottajien tietojen kokoaminen valtakunnalliseen portaaliin helpottaa laadun
vertailua. Sitran palvelusetelihankkeessa kehitetään internettiin palveluseteliportaalia, joka
tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden hakea tietoa palvelusetelistä, sen myöntämis- ja
käyttömahdollisuuksista kotikunnassaan sekä mahdollisuuden etsiä ja verrata
palveluntuottajia. Portaali tarjoaa käyttäjilleen tiedot minimivaatimukset täyttävistä
palveluntuottajista.
8 Palvelusetelin arvon määrittäminen
Palvelusetelin käyttöönotto merkitsee, että asiakasmaksulain mukaisesta rajoituksesta
omavastuuosuuden suhteen luovutaan. Palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta
kohtuullinen siten, että se kattaa ostopalvelun kustannukset ja asiakkaan maksettavaksi
jää ennalta arvioitu omavastuuosuus. Toisin kuin hoivapalveluissa, joissa palveluseteli on
tulosidonnainen, kuntoutuksen ja apuvälineiden ostoon soveltuu tasasuuruinen
palveluseteli, jonka avulla voi hankkia laatukriteerit täyttävän palvelun. Tällöin kunta
määrittelee kilpailutusten tai oman toimintansa kustannusten perusteella kunkin ostettavan
palvelun tai apuvälineen hinnan. Palvelusetelin hinta määrittyy siis ostettavan palvelun tai
apuvälineen perusteella, mutta on kaikille asiakkaille kuhunkin määriteltyyn
kuntoutuspalveluun samansuuruinen.
Kuntoutuksen apuvälineet on säädetty asiakaspalvelulaissa maksuttomiksi. Apuvälineiden
peruspalvelut saadaan kunnan perusterveydenhuollosta ja erityisen kalliiden ja vaativien
apuvälineiden hankintavastuu kuuluu sairaanhoitopiirille. Apuvälineiden hankinnassa
palvelusetelin arvon tulee olla sellainen, ettei maksettavaksi jää omavastuuosuutta.
Apuvälineen hankintaan tarkoitetulla palvelusetelillä täytyy voida hankkia tarvittava
yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline. Jos asiakas haluaa hankkia
kalliimman apuvälineen, kustannusten erotus jää hänen itsensä maksettavaksi.
Palveluseteli käytettäessä asiakas tarvitsee listan laatukriteerit täyttävistä apuvälineen
toimittajista. Listalla voi olla hinta- ja laatutiedot myös kalliimmista apuvälineistä, joita
asiakas voi valita maksamalla palvelusetelin ja kustannusten erotuksen.
Hintojen nousu ja hintakartellit ovat mahdollinen uhka palveluseteliä käytettäessä. Toimiva
järjestely hintojen hallintaan on käänteinen kilpailutus, jossa määritellään yksi hinta tietylle
palvelulle ja määritellylle laadulle. Mahdollinen lisälaatu toimii tällöin kilpailutekijänä.
Kunnat voivat määritellä hinta- ja laatukriteerin kilpailutustensa perusteella. Suurten
kuntien tai kuntayhtymien apuvälinekeskuksiin on kertynyt hankintaosaamista ja
hintatietoisuutta, joka auttaa palvelusetelin arvon määrityksessä.

18. 18
9 Yhteenveto
Kuntoutus on tavoitteellista toimintakyvyn parantamiseen tähtäävää toimintaa, jonka tarve
kasvaa väestön ikääntyessä. Kuntoutuksen verkoston tavoitteena on sellainen työnjako ja
yhteistyö, joka mahdollistaa kuntoutujalle palvelut oikeudenmukaisesti, joustavasti ja
tasavertaisesti.
Palveluseteli tuo uusia mahdollisuuksia kunnille ja kansalaisille kuntoutuksen ja
apuvälineiden hankintaan. Asiakkaalle tärkein peruste palvelusetelin käytölle on
parantunut palveluiden saatavuus. Jos palveluseteli lisää palveluiden tarjontaa ja
yrittäjyyttä, sen käytölle löytyy kysyntää ja kiinnostusta. Kunnan kannalta keskeistä on
palvelun laatu ja kustannustehokkuus. Tässä selvityksessä kuvatut esimerkit ovat kentältä
nousseita ehdotuksia, joita voidaan soveltaa kokeilujen järjestämisessä kunnissa. Kunnat
tarvitsevat esimerkkejä ja kokemuksia uuden lain soveltamiseen. Kokemusten karttuessa
on mahdollista laatia käyttöohjeita palvelusetelin hyödyntämiseen.
Palveluseteliin liittyy sekä uhkia että mahdollisuuksia sekä kansalaisen että kunnan
näkökulmasta. Tärkeimmät uhat liittyvät palveluiden saatavuuden tasa-arvoisuuteen. Jos
palvelun tarjoajista on pulaa, palveluseteli saattaa houkuttaa ammattilaisia, esimerkiksi
erikoislääkäreitä tai erityisterapeutteja julkisesta terveydenhuollosta yksityiselle, mikä voi
aiheuttaa eriarvoisuutta terveydenhuollossa. Jos palvelutarjontaa on riittävästi,
palveluseteli voi puolestaan edistää markkinoiden läpinäkyvyyttä ja lisätä kilpailua ja
parantaa palveluiden saatavuutta. Kuntoutuspalvelujen hankinta palvelusetelillä edellyttää
kunnissa hyvää paneutumista kuntoutuksen tavoitteiden ja hankittavan palvelun
määrittelemiseen ja lisäksi toiminnan vaikuttavuuden seurantaa.
Palvelusetelimarkkinat voivat edistää apuvälinepalveluiden tasa-arvoisuutta ja –
laatuisuutta koko maassa. Parhaassa tapauksessa kilpailu lisää yrittäjyyttä ja innovaatioita
myös kuntoutuksen ja apuvälineiden alueella. Myös pienet kunnat voivat hankkia
palvelusetelin avulla läpinäkyvästi hinnoiteltuja palveluita tarpeen mukaan.
Palveluntuottajat voivat verkottua valtakunnallisesti, jolloin kysyntä ja tarjonta kohtaavat
nykyistä paremmin.
Palveluseteli vaatii kunnilta uudenlaista ostamisen osaamista. Tavoitteellisen
kuntoutuksen hankinnoissa ostot olisi usein parasta sitoa tiettyyn kuntoutustavoitteeseen
eikä esimerkiksi hoitokertoihin. Uutta on myös palvelusetelin käyttö vuokraustoimintaan.
Apuvälineiden hankinnassa olisi monesti kannattavaa hankkia apuväline setelin avulla
vuokraamalla, jolloin kunta maksaa vain käytöstä ja palveluntuottaja vastaa sovituksesta,
huollosta ja apuvälineen kierrätyksestä.
Palveluseteli toimii kuntoutuksen hankinnassa, jos sen avulla voidaan pitkällä tähtäimellä
varmentaa palveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hallita terveydenhuollon
kustannuksia heikentämättä palveluiden tasoa. Kansalaisille palveluseteli merkitsee lisää
joustavuutta ja asiakaslähtöisyyttä kuntoutuksen ja apuvälineiden hankintaan.
Palvelusetelin avulla kunta voi siirtyä palveluiden järjestäjästä palveluiden tilaajaksi ja
saada siten joustavuutta palveluiden järjestämiseen.

19. 19
Kiitokset
Kiitän kaikkia kommenteillaan tätä selvitystä edistäneitä henkilöitä ja yrityksiä.
Kirjallisuutta
Aalto A-M, Hurri H, Järvikoski A, Järvisalo J, Karjalainen V, Paatero H, Pohjolainen T,
Rissanen P, toim. Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakatsaus eräiden
kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta. Stakesin raportteja 267/2002.
Apuvälinepalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. STM:n
oppaita 2003:7.
Hyvä kuntoutuskäytäntö. Invalidiliiton julkaisuja 1998.
Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. STM:n
julkaisuja 2008:3
Kuntoutusselonteko 2002. STM:n julkaisuja 2002:6.
Pohjolainen T. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin apuvälinepalveluiden nykytila,
ongelmat ja ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Selvitysraportti 2008.
Töytäri O. Suosituksella laatua apuvälinepalveluihin. Stakesin työpapereita 41/2008.
Terveydenhuollon menot ja rahoitus vuonna 2007. Tilastoraportti 1/2009, 27.2.2009
Suomen virallinen tilasto, Terveys 2009. THL.
Volk R, Laukkanen T. Palvelusetelin käyttö kunnissa. Helsinki 2007. 109 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:38