Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011
•Als PPT, PDF herunterladen•
1 gefällt mir•961 views
![[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object],[object Object]]()
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Ähnlich wie Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011
Ähnlich wie Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011 (20)
Mehr von Palveluseteli-hanke
Mehr von Palveluseteli-hanke (20)
Henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä, Marika Ahlstén, Kehitysvammaliitto, 17.3. 2011
- 1. Erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitto 17.3.2011
- 5. Liverpoolin kaupunki ilmoitti kesällä 2010 sulkevansa 9 päivätoimintakeskusta, koska henkilökohtaisten budjettien käyttöönoton jälkeen toimintakeskukset ovat tyhjentyneet puolilleen. Budjetin käyttäjät ovat järjestäneet itselleen perinteisen päivätoiminnan sijaan muuta, mieleisempää tekemistä.
- 10. Henkilökohtaisen budjetoinnin kotimaisia konteksteja YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista ja muut vammaispoliittiset lähtökohdat Sosiaali- ja terveyspolitiikan, rakenteiden ja palvelujen uudistamistarpeet Sosiaalihuollon henkilökohtaistaminen (esim. henkilökohtainen budjetointi) Julkistalouden kustannusvaje (Mukailtu: Susanna Hintsala 2011)
- 14. Järjestetyt palvelut – palveluseteli – henkilökohtainen budjetointi (Mukailtu: Eteva ym. 2010) Päätös kokonais-kustannuksista Päätös palveluista Päätös palvelun-tuottajista Järjestetyt palvelut Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Palveluseteli Järjestäjä päättää Järjestäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukosta Henkilö-kohtainen budjetointi Järjestäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää Palvelun käyttäjä päättää
- 20. Vammaisuuden perusteella myönnettäviä palveluja ja tukitoimia Asumiseen tarvittavat palvelut ja tukitoimet (VPL, EHL) Välttämättömät asunnon muutostyöt (VPL) Ajoneuvoveron palautus Välttämättömät auton muutostyöt (VPL) Auton pysäköintilupa Avustus auton hankintaan (50 %, VPL) Työ- ja päivätoiminta (EHL, VPL) Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta (EHL, Perusopetuslaki) Tilapäishoito (EHL) Erityisneuvolan tai kuntoutuskeskuksen tuottamat palvelut (EHL) Kuntoutusohjaus (EHL) Apuvälineet (esim. Kela) Tukihenkilö (EHL) Alle 16-vuotiaan vammaistuki (Kela) Eläkettä saavan hoitotuki (Kela) Yli 16-vuotiaan vammaistuki (Kela) Erityishoitoraha sairaan lapsen vanhemmille (Kela) Kansaneläke (Kela) Lääkinnällinen, ammatillinen ja harkinnanvarainen kuntoutus sekä kuntoutusraha (Kela) Nuoren kuntoutusraha (16-19 v, Kela) Lääkekorvaukset (42, 71 tai 100 %, Kela) Matkakustannukset sairaalaan ja apuvälineen hankinta tai huoltomatkoihin (Sairausvakuutus) Korvaus gluteenittomasta ruokavaliosta (Kela) Esiopetus Koulunkäyntiavustaja (Perusopetuslaki) Koulumatkat (matka yli 5 km) tai kuljetusetu Henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja Opiskelijahuolto Majoitusetu opiskelussa Omaishoidon tuki omaishoitajalle Lasten päivähoito Henkilökohtainen apu (VPL) Kuljetuspalvelut, saattajapalvelu (VPL) Tulkkauspalvelut (Kela) Ylimääräiset erityisravinto-kustannukset (VPL) Ylimääräiset vaatekustannukset (VPL) Veronmaksukyvyn alentumisvähennys
Hinweis der Redaktion
- Tulokulma: henkilökohtainen budjetointi kehitysvammaisten ihmisten tuen ja palvelujen järjestämisessä Tiedän mitä tahdon! –projekti: KVL ja KVPS
- Suljettavien toimintakeskusten tilalle perustetaan tukipisteitä, jotka tarjoavat yksilökeskeisen suunnittelun palvelua, koulutus- ja työllistymisneuvontaa ja -tukea sekä sosiaali- ja terveyspalveluja henkilöille, joilla on hyvin monitahoisia avun ja tuen tarpeita.
- Tuki- ja palveluratkaisujen yksilöllinen rahoittamistapa Muutos asiantuntijavallasta ja -kontrollista käyttäjän valtaan ja kontrolliin ” Palvelun käyttäjästä palvelun päättäjäksi” = asiakas kuluttaja (ja/tai työnantaja). Tukea ja palveluja käyttävä henkilö saa määrittelyvallan siitä, millainen tuki häntä itseään parhaiten palvelee Perinteinen järjestelmä: ihmiset eivät tiedä, paljonko heidän tukeensa ja palveluihinsa voitaisiin käyttää rahaa estää ihmisiä päättämästä itse, miten he haluavat tulla tuetuiksi Henkilökohtaisen budjetin rahoitus ei tule valtion tai kuntien budjetista ”uutena” rahana, vaan se muodostuu siitä rahoituksesta, joka henkilön tuen ja palveluiden järjestämiseen joka tapauksessa kuluisi perinteisessä palvelurakenteessa Sillä, millaisilla tuen ja palvelujen ratkaisuilla lopputulos saavutetaan, ei ole väliä – kunhan kyse ei ole henkilön terveyttä tai turvallisuutta uhkaavista tai rikollisista keinoista. Tavoitteena muutos parempaan päin niissä asioissa, joihin henkilö ei ole saamassaan tuessa ja palveluissa ole tyytyväinen. Vasta ihmisten elämässä saavutettavia lopputuloksia tarkastelemalla pystytään arvioimaan, menivätkö rahat ”oikeaan” tarkoitukseen. Ihmiset itse tietävät parhaiten, millaista elämää he haluavat elää. Yksilökeskeinen suunnittelu: erityisesti kehitysvammaisten ihmisten voi olla vaikea hahmottaa, millaisia muutoksia he elämäänsä tai tukeensa ja palveluihinsa haluavat Myös: Tuettu päätöksenteko: apu tiedon, vaihtoehtojen ja ratkaisujen etsimisessä, haittojen ja riskien punnitsemisessa ja vaikeiden asioiden selvittämisessä (selkokielellä) Caroline Tomlinsonin vertaus vaihtoehtojen hahmottamisen ja valintojen tekemisen harjoittelun tärkeydestä: jos on aina käyttänyt vain punaista väriä, ei osaa käyttää muita värejä, ellei tiedä, mitä muut värit ovat ja miten ne omaan käyttöön sopivat. HB on oppimisprosessi: käyttäjä, käyttäjän läheiset, sosiaalityön ammattilaiset, lähityöntekijät, päättäjät
- Tavoite: tuki ja palvelut kohdentuvat henkilön omien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ollen samalla järkevästi mitoitettuja sekä henkilön itsensä että rahoittajan näkökulmasta. Rahan käytön kontrolli henkilöllä itsellään ” Epävirallinen sektori” = luonnolliset tukiverkostot: läheiset, ystävät, naapurit, lähiyhteisön palvelut = epävirallinen, mutta välttämätön tuki Palvelut: ”tukkumyynnistä vähittäismyyntiin” Tukea ja palveluja voidaan henkilökohtaisella budjetilla hankkia julkiselta, yksityiseltä, kolmannelta ja/tai epäviralliselta sektorilta. Ratkaisuja voidaan hakea myös totuttujen palvelu- ja tukimallien ulkopuolelta, haastamalla palvelurakenteen perinteistä käsitystä siitä, millaista tukea (esimerkiksi vammaiset) ihmiset tarvitsevat elämäänsä. Mikäli henkilö ei selviydy itsenäisesti tai läheistensä tukemana oman tukisuunnitelmansa laadinnasta ja henkilökohtaisen budjettinsa hallinnoinnista, apua ja tukea tuen ja palvelujen suunnitteluun ja hankintaan sekä budjetin hallinnointiin on oltava saatavilla kunnalta, kolmannen sektorin toimijoilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Mikäli henkilö ei halua vastaanottaa henkilökohtaista budjettia, kunnan on muulla tavalla järjestettävä tuki ja palvelut. Iso-Britannia: 6 tapaa hoitaa henkilökohtaista budjettia Henkilö vastaa itse henkilökohtaisesta budjetistaan; raha henkilön tilille (direct payment) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa henkilön valitsema edustaja (indirect payment) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa perheenjäsen tai ystävä (”edunvalvoja”) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa välitysliike Henkilökohtaisesta budjetista vastaa palvelun tuottaja (henkilökohtainen palvelurahasto) Henkilökohtaisesta budjetista vastaa viranomainen, esim. sosiaalityöntekijä
- Yksilökeskeinen lähestymistapa : koostuu kolmesta osasta yksilökeskeinen suunnittelu henkilökohtainen budjetointi yksilökeskeinen tuki
- Alankomaat 1995- Exceptional Medical Expenses Act pitkäaikainen sairaus, vamma tai vanhuus Care Indication Determination Centre määrittelee, onko hlö oikeutettu HB:hen HB tulee käyttää hoivaan, tukeen tai sairaanhoitoon: kodinhoidon apu, henkilökohtainen apu, sairaanhoito, tukeva ohjaus, aktivoiva ohjaus, lyhytaikainen asuminen kodin ulkopuolella ei voi käyttää pitkäaikaisen asumisen kustannuksiin 112 000 HB-käyttäjäät = 10 % henkilökohtaiseen budjettiin oikeutetuista valinnut HB:n Epävirallinen hoiva lisääntynyt: puoliso, perheenjäsen, sukulainen, ystävä, naapuri palkattuna avustajana HB-käyttäjien oma järjestö Belgia 2001- Ei asumis- ja elämiskustannuksiin, lääkekuluihin tai lääkäripalveluihin HB-käyttäjien oma järjestö Kehitysvammaiset, fyysisesti vammaiset Saksa 2008- 2008: muutama tuhat käyttäjää HB tulee käyttää vamman takia tarvittavaan tukeen, apuun ja palveluihin Myös lapsille USA 1990-luvun puoliväli Hankinnat ja palvelut sellaisia, joita hlö tarvitsee pitkäaikaisen hoitonsa ja tukensa toteuttamiseksi HB-käyttäjä saa neuvonantajan ja krijanpitäjän Kehitysvammaiset, fyysisesti vammaiset Kanada 1990-luvun alku Kehitysvammaiset, fyysisesti vamamiset, pitkäaikaissairaat Australia 1990-luvun puoliväli Esim. itsenäisyyden ylläpitäminen, kotona asumisen mahdollistaminen, itsenäisempään asumismuotoon muuttaminen, uusien kykyjen oppiminen, paikallisyhteisöön osallistuminen Vammaiset, myös vammaiset lapset ja nuoret Kertaluonteisesti/lyhytaikaisesti/pitkäaikaisesti Monissakaan maissa ei samanlaista hlökohtaisen avun lainsäädäntöä kuin esim. Suomessa budjettia käytetty paljon juuri tähän Toisaalta: myös Suomessa tilanne, että kaikki halukkaat eivät saa henkilökohtaista apua budjetilla sitä voi hankkia Henkilökohtainen apu: Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua: 1) korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut; 2) antamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolain 29 a §:ssä tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen; 3) hankkimalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestämällä palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa.
- Vammaispoliittisen paradigman muutos YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006) edellyttää, että minua kohdellaan yhdenvertaisesti muiden kanssa ja ihmisarvoani kunnioitetaan (3 artikla) minulla on oikeus valita missä ja kenen kanssa asun ja kuinka asumisjärjestelyni toteutetaan (19 artikla) saan päättää omista asioistani ja saan siihen tarvittaessa tukea (12 artikla) saan tarvitsemani palvelut, joihin kuuluu myös henkilökohtainen apu (19 artikla) minulla on oikeus osallistua ja olla osallisena lähiyhteisössäni ja yhteiskunnassa laajemminkin (19 artikla) Henkilökohtainen koskemattomuuteni on turvattu (15-17 artiklat) Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma 2006-2015, Toimintalinja 8: Elämä yhteisön jäsenenä Mahdollistaa se, että vammaiset henkilöt voivat suunnitella elämäänsä ja elää mahdollisimman itsenäisinä omassa yhteisössään Tarjota laaja valikoima laadukkaita yhteisötason tukipalveluja valinnanvapauden varmistamiseksi EU:n vammaisstrategia 2010-2020 Suomessa: Vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015 Itsenäisen elämän sisältöalue: mm. yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilannetta vastaavat asumisen, liikkumisen, kommunikoinnin ja tiedonsaannin ratkaisut Yhteiskunnallisen osallisuuden ja osallistumisen sisältöalue: mm. vammaisten henkilöiden oman mielipiteen ja oman tahdon esille tulemisen tukeminen, autonomian kunnioittaminen Palvelurakenteiden uudistamistarpeet: esim. PARAS-uudistus Kritiikki perinteisiä sosiaalihuoltojärjestelmiä kohtaan: palveluiden laatu- ja rahoitusongelmat Selvyyden ja läpinäkyvyyden puute Tasapäistävät palvelut, toisaalta ”epäreiluus” käyttäjien välillä, kohtaanto-ongelmat Tuen ja palveluiden järjestäminen järjestelmän ehdoilla, ei käyttäjien tarpeiden pohjalta ” Tulipalojen sammuttamista” ennaltaehkäisevän toiminnan ja varhaisen puuttumisen sijaan Tehottomuus, ”tyhjäkäynti” Uudistusvaatimuksia Julkisten varojen käyttö niin että tuki ja palvelut tuottavat hyviä lopputuloksia sekä käyttäjien että järjestelmän (ja sen rahoittajien) kannalta Tuen ja palvelujen käyttäjien valinnanvapauden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, osallistaminen Ajattelu- ja toimintatapojen muutos järjestelmäkeskeisyydestä yksilölliseen palvelujen järjestämiseen omannäköisen elämän eläminen omannäköisellä tuella HB vastavoimana kilpailutuksille, joissa palvelun loppukäyttäjä ”mykän tavaran” asemassa?
- Tavoiteohjelmia yms. (tämä ja seuraava dia) Lisäksi Suomessa Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle (2008) ” Erityisesti käyttäjälähtöisten palveluinnovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa Suomella on vielä parantamisen varaa. […] Entistä vahvempi käyttäjä- ja kysyntälähtöisyys vahvistaa julkisen sektorin uudistumista asiakkaiden, käyttäjien ja kansalaisten tarpeiden pohjalta.” Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta (2010) Tulevaisuuden voittajat: hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa ” Palveluissa asiakas, yksilö olisi nostettava paremmin keskiöön. Tämä itsestäänselvyys ei vielä toimi. Tähän aikaan kuuluu, että useimmat haluavat ja kykenevät tietämään itse organisaatioita paremmin tarpeensa. Vahvat ammattikunnat, jäykät organisaatiot, ehkä perinteetkin ja ennen kaikkea riittämättömien palvelujen jonot ohjaavat palvelun saajan järjestelmän sisään labyrinttiin palveluja hakemaan. Palveluja antavat eivät useinkaan hakeudu palvelun saajan tarpeiden luo palvelemaan tai järjestäydy palveltavansa mukaisesti.” Tausta: sosiaalipolitiikan uudistamislinjoja Euroopassa Monitoimijuus: julkinen – yksityinen – kolmas sektori Hajauttaminen: julkinen sektori palvelukoordinaattorina Osallistaminen, yksilön vastuu itsestään ja lähiyhteisöstään, yhteisöllisyys, aktiivisuus
- Jo käytössä olevia, henkilökohtaistamiseksi nähtäviä konkreettisia palveluja/toimenpiteitä
- Jos asiakas saa henkilökohtaisen budjetin, hän voi valita sekä palvelun että palvelun tuottajan Jos asiakas saa palvelusetelin, hän voi itse valita parhaaksi näkemänsä sosiaalipalvelun tuottajan, mutta ei parhaaksi näkemäänsä palvelua Lähde: Eteva palveluintegraattoriksi –esitselvitys Kaste-hanketta varten. Eteva kuntayhtymä, Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Nordic Healthcare Group Oy
- Toimi-kuvausmenetelmän runkona on 16 psykososiaalisen toimintakyvyn eri ulottuvuuksia tarkastelevaa asteikkoa: Ilmaisukyky (Ilm) Tarkkaavuus ja toiminnanohjaus (T&T) Välineelliset taidot (VälT) Sosiaalinen tilannetaju (SosTt) Ihmissuhdetaidot (Ist) Empatia (Emp) Itseluottamus (ItsL) Liikkumiskyky (Fyy) Hygienia ja siisteys (Hyg) Kodin askareet (KodA) Työkyky (TyöK) Ympäristössä liikkuminen ja toimiminen (YmpL) Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehti-minen (Oterv) Ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki (IsSt) Stressi ja ahdistuneisuus (Str) Mieliala (Mie) Näitä tarkastellaan ns. graafisilla analogia-asteikoilla, joissa vaihteluväli on 0-100 Toimintakyky vs. avun ja tuen tarve Tulosten tulkinta (Toimi-menetelmän kehittäjä Heikki Seppälä): Lapsuudenkodeissaan asuu kahdenlaisia kehitysvammaisia, jotka poikkeavat toisistaan hyvin jyrkästi. Toinen ryhmä koostuu niistä, jotka eivät välttämättä perinteisiä kehitysvamma- tai vammaispalveluita tarvitsekaan. Heidän asumisensa ja jopa työssäkäyntinsä näyttäisi olevan järjestyksessä. Se, mihin apua tarvittaisiin (mahdollisesti), on osallistuminen kodin ulkopuolisiin toimintoihin = henkilökohtainen apu. Toinen ryhmä koostuu hyvin vaikeavammaisista ihmisistä, usein lapsista ja nuorista, joilla on mahdollisesti autismikirjon problematiikkaa vamman vaikeuskerrointa nostamassa. Heidän hoitamisessaan on taatusti kokopäivätyö. Miksi heitä pidetään kotona vielä aikuisiässäkin? Yksi vastaus on se, että vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tai eivät luota niihin vaihtoehtoihin, mitä heille on tarjottu. Tarjonta ei ole vastannut tarpeita = palvelut eivät osu kohdalleen Käytännön kokemuksina tiedetään, että perheet eivät läheskään aina käytä mitään palveluita, jos tarjotut eivät ole sopivia tai perhe haluaa sinnitellä ilman, "koska ennenkin on ilman pärjätty” Esim.: perheet pitävät tilapäishoitoa ensiarvoisen tärkeänä tukimuotona vanhempien jaksamisen kannalta, mutta mikäli tilapäishoitopaikka ei ole tukea tarvitsevan henkilön itsensä tai hänen perheensä kannalta sopiva, tarjottua tilapäishoitomahdollisuutta ei ehkä käytetä lainkaan. Miten hyvin tällä hetkellä tarjolla oleva tuki/palvelut vastaavat tätä tilannetta, että lapsuudenkodeissaan asuu näin huomattavasti toisistaan eroavat ryhmät?
- 25%/50%/75 % otoksesta sijoittuu ko. persentiilikäyrän alle 75 %-käyrän toinen puoli on se, että joka 4. sijoittuu vielä sen yläpuolelle! Tulosten tulkinta (Toimi-menetelmän kehittäjä Heikki Seppälä): Ajatellaan, että kehitysvammadiagnoosi tarkoittaa aina samanlaisia tarpeita kaikki pannaan samanlaiseen asumiseen toimintakyvystä ja tarpeista riippumatta Ryhmäkodeissa asuvat henkilöt saavat hyvin samanlaista tukea, vaikka ihmisten toimintakyky hyvin erilainen Asuvat samanlaisessa ratkaisussa = ryhmäkodissa, vaikka toiset pärjäisivät vähemmällä tuella, toiset tarvitsisivat enemmän/toisenlaista tukea liian kevyet/liian raskaat ratkaisut Tod.näk. kaikki käyvät toimintakeskuksessa, vaikka palkkatyöhönkin kykeneviä joukossa olisi – tod.näk. ei kuitenkaan työhönvalmentajapalvelua työllistymisen tueksi Vapaa-aika tod.näk. hyvin samankaltaista, koska asuvat samanmuotoisessa ratkaisussa, jossa rajalliset keinot toteuttaa yksilöllistä, omannäköistä vapaa-aikaa (henkilökohtainen apu) Tutkimusten mukaan ryhmäkodeissa asuvat kehitysvammaiset henkilöt käyttävät suurimman osan päivästä mitääntekemättömyyteen. Johtuuko tämä henkilöstöresursseista, järjestelmästä vai asenteista? Omannäköisiä ja yksilöllisempiä ratkaisuja ihmiset tarvitsisivat. Ongelma: pelkkä yksilöllisten tarpeiden tunnistaminenkaan ja yksilöllinen tuki- ja palvelusuunnittelu ei riitä, jos muita vaihtoehtoja ei juuri ole tarjolla (asuminen, työ, vapaa-aika) HB muiden vaihtoehtojen luomisessa?
- Ylipäätään + erityisesti kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta Määritelmät ja rajaukset työstämisen alla; käsittely as.tuntijapaneelissa 21.3. Palveluasuminen, asumispalvelut (VPL, EHL) Asunnonmuutostyöt (VPL) Henkilökohtainen apu (VPL) Tilapäishoito (EHL, laki omaishoidon tuesta) Työ- ja päivätoiminta Työllistymistä tukeva toiminta (SHL) Osana palvelusuunnittelu-prosessia asiakas, hänen läheisensä ja sosiaalityön ammattilainen pohtivat yhdessä, mihin henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluun rajatuista palveluista ja tukitoimista henkilö on tyytyväinen, mihin tarvitaan muutosta, ja mitä uusia palveluita tai tukitoimia tarvitaan. Jos henkilö esimerkiksi on tyytyväinen asumiseensa ja osittain tyytyväinen tilapäishoitoon, mutta kaipaisi päivätoimintaansa muutosta, henkilökohtaisen budjetin muodostaminen (resurssien allokointiprosessi) koostuu tällöin tilapäishoidon ja päivätoiminnan uudelleen tarkastelusta. Muut palvelut ja tuet pysyvät ennallaan. Vaihtoehto 1: Kunta (= kunnan työntekijä) hallinnoi henkilön budjettia ja hankkii tukisuunnitelmassa määritellyt palvelut ja tukitoimet Tällä hetkellä ainoa laillinen vaihtoehto henkilökohtaisen budjetin hallinnointiin (!!!???) jos HB:ta ei toteuteta palvelusetelilain pohjalta
- Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) 4 §: Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät: hoitamalla toiminnan itse; sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa; olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä; hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.
- Avun ja tuen tarpeiden arvioinnin, ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyn ja toimeenpanon kokonaisprosessi: hallinta heikkoa, pirstaloitunutta, yhtenäiset käytännöt ja toimintamallit puuttuvat (vrt. avun ja tuen tarve ei korreloi palvelujen järjestämisen kanssa) Eri menettelyistä ja arviointivälineistä/-mittareista koostuva portfolio vs. yksi yksittäinen mittari – pelkkä arviointimittari ilman havainnointia, haastatteluja ja asiakkaan arjen tuntemista ei välttämättä johda yksilöllisiä tekijöitä huomioivaan lopputulokseen Avun ja tuen tarpeiden kartoituksen/arvioinnin yhteys budjetin tason määräytymiseen = resurssienallokointi Kuntakohtaiset käytännöt vs. valtakunnalliset käytännöt henkilökohtaisten budjettien tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen allokointi? STM Kuntainfo 6/2009: Palvelusetelillä hankkimiinsa palveluihin tyytymätön asiakas voi: valittaa saamansa palvelun virheestä kuluttajariitalautakuntaan tai nostaa kanteen palvelujen tarjoajaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa; tehdä muistutuksen kunnalle ja/tai palvelujen tuottajalle; tehdä kantelun valvontaviranomaisille, kuten lääninhallituksille; ja/tai irtisanoa sopimuksen sopimusehtojen mukaisen irtisanomisajan kuluessa. Kun huomioidaan se, että valitusprosessi kuluttajariitalautakunnassa tai riita-asia tuomioistuimessa voi kestää jopa vuosia, niin kunta ei voi vapautua palvelun järjestämisvastuustaan pelkästään sillä, että asiakas on riitauttanut palvelusopimuksensa. Jos asiakkaan palvelutarve on edelleen joko kokonaan tai osittain täyttämättä, niin kunnan tulisi täyttää loppuosa palvelutarpeesta joko ohjaamalla asiakas uudelle palvelujen tuottajalle tai kunnan muilla tavoin järjestämän palvelun avulla. Sitten kun lautakunta antaa suosituksen tai tuomioistuin ratkaisun riita-asiassa, niin kunta saa joko hyvityksen riitautetusta osasta palveluseteliä tai sitten joutuu korvaamaan sillä palvelujen tuottajalle palvelusta aiheutuneita kustannuksia. Ennen kuin riidan lopputulema on selvillä, niin kunnan tulisi jatkaa toimenpiteitä palvelutarpeen täyttämiseksi, jotka sille palvelujen järjestämisvastuussa olevana kuuluvat.
- Mikä henkilön elämässä toimii, mikä ei toimi? PCP: henkilön valitsemat henkilöt, paine läheisille, kaikilla ei läheisiä, työntekijäresurssit Vrt. Englanti: yksilökeskeinen suunnittelu määritelty sosiaalityön ammattilaisille työnkuvaan
- Palvelut, palvelujen sisällöt Tuetun päätöksenteon järjestelmä = oikeudellinen suoja henkilölle itselleen sekä henkilölle, joka auttaa päätöksenteossa Tuettu päätöksenteko vastauksena toistuvaan kysymykseen: ”mutta kenen on vastuu jos kehitysvammainen henkilö tekee huonoja päätöksiä/valintoja?”
- Vaihtoehtoisten palvelumuotojen olemassaolo ja syntyminen: vaikka budjetti käytössä mutta ei vaihtoehtoja Esim. asuminen: jos ei muita asumisvaihtoehtoja kuin ryhmäkotimalli
- Perusprosessi (useissa maissa) Joka laatikossa ja nuolessa on lukuisa määrä em. Kysymyksiä/kriittisiä kohtia Itsearvioinnin kohteet esim. Päivittäinen itsestä huolehtiminen Sosiaaliset suhteet ja verkostot Lähiyhteisöön kuuluminen Työ, vapaa-aika, oppiminen Riskien arviointi Monitahoiset tuen tarpeet Läheisten näkökulma Mitä pitäisi pystyä huomioimaan avun ja tuen tarpeita arvioitaessa Jokapäiväiset tarpeet tuki kodin askareissa, hlökoht. hygieniasta huolehtimisessa, terveydentilan seurannassa, turvallisuuden varmistamisessa, sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä, vapaa-ajan vietossa ja harrastuksissa sekä työnteossa ja opiskelussa Kehitysvammaisuudesta johtuvat erityistarpeet apu informaation ymmärtämisessä, tuki päätöksenteossa, palvelujen suunnittelussa ja uusien asioiden oppimisessa sekä kommunikaatiossa Monitahoiset tarpeet aiheutuvat kehitysvammasta ja siihen yhdistyvistä muista vaikeuksista, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmista tai dementiasta Elintärkeä/Erittäin vahva tuki: ilman tukea henkilöllä hengenvaara tai vakava hyv ä ksik ä yt ö n mahdollisuus Kattava/Laaja-alainen tuki: henkilö ei kykene itsen ä isesti huolehtimaan hyvinvoinnistaan, tarvitsee tukea kaikilla/lähes kaikilla elämän alueilla, oman el ä m ä n ja elinymp ä rist ö n kontrollointi mahdollista vain osittain Kohtalainen/Osittainen tuki: henkilöllä tuentarvetta useissa itsest ä huolehtimiseen liittyviss ä asioissa tai kotitalousrutiineissa, useilla ty ö n tai opiskelun osa-alueilla, tuentarve korostuu muutosten tai kriisien yhteydess ä Matala/Lyhytaikainen tuki: tuentarvetta joissakin itsest ä huolehtimiseen liittyviss ä asioissa tai kotitalousrutiineissa, joillakin ty ö n tai opiskelun osa-alueilla, tuentarve usein lyhytaikaista Miten henkilökohtaisen budjetin suuruus määritellään? Resurssienjakomalli (RAS): prosessi, jossa läpinäkyvin säännöin selvitetään, mihin summaan henkilö on oikeutettu voidakseen voidakseen elää haluamansalaista elämää Henkilöiden avun ja tuen tarpeet arvioidaan pisteytys/tasosijoitus summan määrittely
- Hankkeessa työskentelee kokoaikaisesti kolme kehittämistyöntekijää – minun lisäkseni Aarne Rajalahti ja Kalle Ristikartano Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä - sekä yksi tutkija – Susan Eriksson Kehitysvammaliitosta. Lisäksi pro gradu –töitä sosiaalityön ammattilaisten ja palvelun käyttäjien ja heidän läheistensä näkökulmasta
- Kuntakumppanien valinta on parhaillaan käynnissä alustavasta kiinnostuksestaan ilmoittaneiden kuntatoimijoiden joukosta. Kuntakumppaneilta odotetaan seuraavia asioita: Kunnasta/kuntayhtymästä löytyy (kehitys-)vammaisia henkilöitä, jotka ovat halukkaita kokeilemaan henkilökohtaista budjetointia tukensa ja palvelujensa järjestämisessä. Tavoitteena on 5-10 pilottihenkilöä per kunta/kuntayhtymä. Kunta/kuntayhtymä nimeää henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilusta vastaavan työntekijän ja hänelle varahenkilön. Nimetty työntekijä koordinoi henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilua kunnassa/kuntayhtymässä sekä huolehtii tiedonkulusta kunnan/kuntayhtymän ja Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin välillä. Lisäksi kunta/kuntayhtymä mahdollistaa hankkeen kannalta keskeisille työntekijöille työajan käytön. Kunnasta/kuntayhtymästä osallistuu työntekijöitä projektin järjestämiin valmennus- ja muihin tilaisuuksiin. Henkilökohtaisten budjettien laatimiseksi kunta/kuntayhtymä selvittää kehitysvamma- ja muiden sosiaalihuollon palvelujen yksilötason kustannuksia sekä kehittää henkilökohtaisen budjetoinnin resurssienallokointijärjestelmää ja taloushallinnon käytäntöjä yhdessä projektitiimin kanssa. Kunta/kuntayhtymä osoittaa näihin tehtäviin tarvittaessa taloushallinnon työpanosta. Kunta/kuntayhtymä hyväksyy projektissa noudatettavan avoimen tiedonjaon periaatteen: projektissa kehitettävät työvälineet ja -menetelmät, havainnot, kokemukset ja tulokset julkaistaan mm. internetissä kaikkien kiinnostuneiden saataville. Kunta/kuntayhtymä osallistuu Tiedän mitä tahdon! -projektin tutkimukseen esimerkiksi osoittamalla tarvittaessa työntekijöidensä parista tutkimushenkilöitä ja/tai luovuttamalla tarvittavia tutkimustietoja. I vaiheeseen (syyskuu 2011-joulukuu 2012) mukaan 2 kuntaa/kuntayhtymää II vaiheeseen (syyskuu 2012-joulukuu 2013) mukaan 2-4 kuntaa/kuntayhtymää Kunta/kuntayhtymä tiedottaa (kehitys-)vammaisille kuntalaisilleen henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilusta muun muassa järjestämällä yhdessä Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin kanssa henkilökohtaista budjetointia käsittelevän infotilaisuuden, johon voivat osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet henkilöt läheisineen. Kokeiluun osallistuvat pilottihenkilöt valitaan kunnan/kuntayhtymän tekemän ehdotuksen pohjalta kunnan/kuntayhtymän ja Tiedän mitä tahdon! -projektitiimin yhteisellä neuvottelulla.
- Lopuksi: In Control –dvd:ltä Joseph ja Keith