Mitä voimme oppia alueellisista työllisyyskokeiluista?
•Als PPTX, PDF herunterladen•
0 gefällt mir•62 views
Minna Ylikännö: Mitä voimme oppia alueellisista työllisyyskokeiluista? Esitys Kelan Mitä aktiivimallin jälkeen? Keinoja työllisyyden parantamiseen -seminaarissa 7.11.2019.
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Ähnlich wie Mitä voimme oppia alueellisista työllisyyskokeiluista?
Ähnlich wie Mitä voimme oppia alueellisista työllisyyskokeiluista? (20)
Mehr von Kelan tutkimus / Research at Kela
Mehr von Kelan tutkimus / Research at Kela (20)
Mitä voimme oppia alueellisista työllisyyskokeiluista?
- 1. Esitys ”Mitä aktiivimallin jälkeen? Keinoja työllisyyden parantamiseen” –tutkimusseminaarissa 7.11.2019
- 2. Miksi haluttiin kokeilla jotain uutta? • Suomessa vastuu työttömien työllistämisestä jakautuu TE-hallinnon ja kuntien kesken niin, että vaikeimmin työllistyvät ovat pääsääntöisesti kuntien vastuulla (moniammatillinen työote). • Moniammatillista palvelua on ollut tarjolla vaihtelevasti riippuen kuntien tahtotilasta ja resursseista. • Monialaisen palveluverkoston kehittämiseen liittyviä hankkeita on ollut useita, mutta niiden ongelmana on ollut, että rahoituksen loppuessa niiden toimintakin on yleensä loppunut. • Hyviä käytäntöjä on voinut syntyä, mutta niiden levittäminen ei ole ollut kovin tehokasta. • Harvinainen poikkeus on TYP-toiminta, joka alkoi kokeiluna 2000-luvun alkupuolella ja lakisääteistettiin vuoden 2015 alusta. Työvoiman palvelukeskuksissa eli TYP:eissä TE-hallinnon, kuntien ja Kelan tulee antaa työllistymispalveluja yhden luukun periaatteella tietyt kriteerit täyttävälle työttömälle työnhakijalle. • Työvoimapoliittisilla palveluilla on myös sosiaalipoliittisia tavoitteita – aina tavoite ei ole työllistyminen avoimille työmarkkinoille ainakaan lyhyellä aikavälillä • Palveluiden resursseja on vähennetty, mikä on lisännyt painetta aktivoinnin lisäämiseen sanktioinnin ja valvonnan kautta • Hämäläinen 2013: Aktivoinnin uhka voi motivoida vain helposti työllistyviä • Syksyllä 2008 työvoimatoimistot arvioivat 61 700 henkilöllä olevan työllistymisen esteitä (arvioinnin kohteena 72 000 asiakasta) – 23 % vajaakuntoisuus, 16 % päihdeongelma, 12 % mielenterveyden ongelma, 10 % motivaatio-ongelma
- 3. Mistä työllisyyskokeilussa oli kyse? • Kokeilun tavoitteena • ”..on vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä ja vaikuttaa työllisyysasteen nostamiseen esimerkiksi luomalla palvelujen tarjoamiseen toimintamalleja, joiden avulla työttömien osaamista ja ammatillisia valmiuksia voitaisiin nykyistä paremmin parantaa vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin.” • ”..sisällöllisen kehittämisen tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisilla palveluilla tai palvelukokonaisuuksilla voitaisiin parhaiten edistää työttömän työllistymistä. ” • ”.. lähipalveluiden ja kasvokkain annettavan palvelun saatavuuden parantaminen kokeilukunnissa ” • ” .. on kehittää työttömille tarjottavia työllistymistä edistäviä palveluja ja niiden tuottamistapoja. ” • ”.. on tarjota mukana oleville kunnille mahdollisuus valmistautua tulevien kasvupalveluiden tuottajarakenteen muutokseen.”
- 4. Tutkimuksen toteutus (2017-2019) • Tutkimuksen toteutti Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos ja se rahoitettiin Turun kaupungin Kaupunkitutkimus-ohjelmasta • Hankejohtajana toimi VTT Minna Ylikännö, tutkijoina VTT, dosentti Päivi Naumanen, VTT Paul Jonker-Hoffrén, VTM Olli Retulainen ja FM Markus Viljanen • Tutkimuksessa arviointiin laadullisin ja määrällisin menetelmin sitä, päästiinkö kokeilussa sille asetettuihin tavoitteisiin. • Tilastollisen osatutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kokeilun työllisyysvaikutuksista • Laadullisen osatutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kokeilun toimeenpanosta ja sen onnistumisesta sekä asiantuntijoiden että asiakkaiden näkökulmasta • Loppuraportti luovutettiin Turun kaupungille huhtikuussa 2019
- 5. Tilastollinen analyysi ja sen tulokset • Tutkimusaineisto perustuu Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa kerättyyn datajoukkoon, joka puolestaan perustuu työ- ja elinkeinotoimiston URA-asiakastietorekisteriin. Rekisteri sisältää kaikki työnhakijoiksi työ- ja elinkeinotoimistossa rekisteröityneet henkilöt, ja voimme olettaa, että käytännössä kaikki alueen työttömät ovat mukana rekisterissä. • Työlliset tai työvoiman ulkopuoliset eivät ole kyseisessä rekisterissä, jos he eivät ole olleet työttöminä työnhakijoina tarkastelujaksolla. • Tutkimusaineisto on muodostettu ottamalla näyte rekisterin kaikista työnhakijoista jokaisen kuukauden loppua seuraavana arkipäivänä vuosina 2015-2018. • Ainoa vaikutus, joka voitiin havaita työllisyyden osalta oli se, että työttömyyden päättymisen todennäköisyys kasvoi 12 kuukauden työttömyyden kohdalla eli silloin, kun siirryttiin kokeilun piiriin • Tämän positiivisen vaikutuksen kumoaa sen jälkeen pienentynyt riski työttömyyden päättymiselle, mikä vaikuttaa loogiselta ottaen huomioon, että kunnilla ei kokeilun aikana ollut aiempaa enemmän resursseja palvella työttömiä. • Tulosten perusteella vaikuttaa siis siltä, että kunta kohdisti palveluita erityisesti työttömille, jotka siirtyivät heidän asiakkaakseen kokeiluun ja tämä näkyy työttömyyden katkeamisessa kokeilualueella erityisesti 12 kuukauden kohdalla.
- 6. Kokeilun laadullinen analyysi • Tilastollinen tai määrällinen analyysi ei kerro siitä, miten kokeilu prosessina etenee tai millaisia käytäntöjä ja toimintamalleja kehittyy kokeilun aikana • Laadullisilla aineistoilla ja analyyseilla avataan toimeenpanon ”mustaa laatikkoa” • Keskeisessä roolissa kokeilun työntekijät; asiakasneuvojat ja urasuunnittelijat (politiikan käytännön toteuttajat), tärkein linkki kansalaisten ja poliittisten toimijoiden välillä (frontline work, street-level welfare work, street-level bureucracy) • Osatutkimuksessa kysyttiin: • Millaisia prosesseja kokeilun aikana syntyy, millaisia taitekohtia on havaittavissa, kuinka ongelmatilanteita ratkaistaan, millaisia innovaatioita ja uusia toimintamalleja kehitetään? • Millaisia vahvuuksia, heikkouksia ja kehittymismahdollisuuksia kokeilun prosesseihin, käytäntöihin ja toimintamalleihin liittyy? • Osatutkimuksessa kerättiin useita aineistoja: • Kokeilun työntekijöiden yksilö- ja ryhmähaastattelut (alkutilanne, kokeilun puoliväli) • Kokeilun asiakkaiden haastattelut (kokeilun loppuvaihe) • Havainnointi paikan päällä (alkuvaiheen organisoituminen, asiakaspalvelu) • Kirjallinen dokumentaatio (kokeilun suunnitelmat, tiedotteet, muistiot, kokouspöytäkirjat)
- 7. Laadullisen analyysin löydöksiä • Haastattelujen perusteella asiantuntijat olivat erittäin sitoutuneita työhönsä ja halusivat olla kehittämässä palveluja, jotka auttavat työttömiä löytämään polkuja takaisin työelämään mahdollisesti hyvinkin pitkän työttömyyden jälkeen. Työllistymisen esteenä voi olla monenlaisia ongelmia, niin terveydellisiä kuin sosiaalisia, ja niiden ratkaiseminen edellyttää asiakkaan kuulemista ja tukemista. • Suunnitelmallisuuden ja ennakoinnin puute johtivat siihen, että uudistus lähti liikkeelle ”kompuroiden” ja jäi osin myös kesken –asetettuihin tavoitteisiin asiakaslähtöisyyden ja henkilökohtaisemman palvelun osalta ei päästy • Palvelujen saavutettavuus parani, kun Turun kaupunki avasi kokeilun alkaessa uuden Työpisteen – matalan kynnyksen kokonaisvaltaista palvelua ilman ajanvarausta • Kokeilun vahvana perusideana oli tiivistyvä yhteistyö ja monialaisuus, mutta kehyksiä ja rakenteita näitä varten ei kokeilun aikana ehditty saamaan toimiviksi. • Työparityöskentely hiipui, koska kaikille ei riittänyt ”vastinparia” työntekijöiden puutteen takia. • Työntekijöiden toimintatapojen ja osaamisen integroituminen ei edistynyt odotetulla tavalla, koska ryhmäytyminen tapahtui edelleen paljolti emo-organisaation pohjalta. Myös näkemykset asiakaslähtöisyydestä ja sen menetelmistä erosivat kokeilun työntekijäryhmien välillä. • Riittävän selkeää yhteistä näkemystä kokeilun tavoitteista ja työvälineistä ei ollut päästy kehittämään ennen kokeilun alkua, mikä näkyi koko kokeilun ajan toimeenpanon haasteina. • Oppimisprosessi näitä tavoitteita kohti saatettiin kuitenkin hyvälle alulle, minkä voidaan nähdä olevan kokeilun myönteinen tulos.
- 8. Yhteenveto • Alueellinen työvoima- ja yrityspalvelukokeilu oli ”mission impossible” ottaen huomioon sille asetetut reunaehdot. • Yksilöllinen suunnitelmallinen asiakastyö vaatisi henkilöstöresurssit, jotka ovat järkevässä suhteessa asiakasmääriin. Riittämättömät resurssit ja siihen liittyen kokeilulle asetetut epärealistiset tavoitteet merkitsivät, että kokeilussa onnistuminen olisi ollut työvoimapoliittinen ihme. • Laadukkaan arvioinnin mahdollistamiseksi ja laajemmin kokeilujen yhteiskuntapoliittisen relevanssin ja vaikuttavuuden lisäämiseksi tulisi kokeilut suunnitella nykyistä paremmin, mikä edellyttää riittäviä ajallisia resursseja paikallisen tason toimijoille tarvittavien hallinnollisten ja rakenteellisten muutosten tekemiseen. • Kokeilulakien hyväksymistä tulisi seurata riittävä siirtymäaika paikalliset toimijat huomioiden. • Kokeilujen vaikutuksia tulisi arvioida ennakkoon ja lisäksi niiden aikajänteen tulisi olla riittävän pitkä. • Kokeilun vaikutusten arvioinnin näkökulmasta oleellista on, että lainsäätäjällä on näkemys siitä, miten tieteellisen ja usein merkittäviä ajallisia ja taloudellisia resursseja vaativan arvioinnin tuloksia hyödynnetään. • Kokeilukulttuurin omaksuminen osaksi yhteiskunnallista kehittämistä vaatii paljon osaamista ja uudenlaista epävarmuuden sietämistä – dialoginen johtaminen ja osallistava kehittäminen epäonnistumiset ovat edellytykset palvelujärjestelmien kehittämiselle kokeilemalla.