1. PUHELINVERKOT
Linjarakennusta ja kytkentää
Sähköalan perustutkinto
Elektroniikka ja tietoliikenne
tekniikka
Toni Kristian Kettunen
S153SAE05A
01 / 2009
toni_kettunen5@hotmail.com
2. Tiivistelmä
Puhelinverkon rakennus on tiivisteltynä johtojen vetoa tilaajille ja niiden kytkemistä. Mutta
tarkoitukseni tässä lopputyössä on vähän syventää rakentamista ja käydä läpi muutamia
yleisimmin käytettyjä tarvikkeita. Tätä lopputyötä lukevalla ei tarvitse olla välttämättä
paljoakaan kokemusta puhelinverkoista jotta voi ymmärtää perusasiat rakentamisesta.
3. Sisällys
1. JOHDANTO……………………………………………………………………1
2. PUHELINVERKOT……………………………………………………………2
2.1 Historiaa………………………………………………………………………..2
2.2 Johtimet ennen ja nykyään…………………………………………………..2
3. KAAPELIT……………………………………………………………………...3
3.1 Yleisimmin käytettävät kaapelit ja niiden merkinnät……………………….3
3.2 Kirjain merkintöjen merkitykset………………………………………………5
4. LINJARAKENNUSTA…………………………………………………………5
4.1 Uudenlinjan rakennus………………………………………………………....5
4.2 Jakokaapin kytkeminen……………………………………………………….6
5. VALOKAAPELIT……………………………………………………………….7
5.1 Yksimuoto- ja monimuotokuidut……..……………………………………….8
5.2 Kuituliitoksenteko kuvasarja………………………………………………….8
6. ARVIOINTI JA POHDINTA………………………………………………….13
4. 1.
1. JOHDANTO
Tämän lopputyön aiheena on puhelin verkot ja niiden rakennus sekä yleisimmin käytetyt
tarvikkeet. Valitsin tämän aiheen koska olin työssä oppimassa Voimatelillä
20 vk ja työ tuntui sen verran mielekkäältä että pitihän siitä kirjoitella. Lopputyön
tavoitteena olisi antaa lyhyt mutta ytimekäs paketti puhelinverkon rakentamisesta.
Lopputyössä käsitellään ensin vähän historiaa, sen jälkeen perehdytään vähän
yleisimpiin johtoihin ja johtimiin sekä tietysti vähän kytkentäänkin ja niissä käytettäviin
tarvikkeisiin.
5. 2.
2. PUHELINVERKOT
2.1 Historiaa
Ensimmäiset puhelinverkot muodostuivat puhelinlaitteiden välille vedetyistä johtimista,
jolloin käyttö oli vielä varsin rajattua. Ajan myötä puhelimet yhdistettiin alueellisiin
puhelinkeskuksiin ja keskuksia kytkettiin toisiinsa. Ajan mittaan järjestelmä kattoi
kokonaisia kaupunkeja, maita ja maanosia. Ensimmäisiä automatisoinnin vaiheita oli
puhelimen lähettämä pulssivalinta. Katkomalla linjalla kulkevaa taajuutta, laite kertoi
keskukselle valittavan numeron. Tietotekniikan kehityksen myötä tietokoneet valjastettiin
ohjaamaan puheluliikennettä, joka johti siirtymiseen pois sähkömekaanisesta
relekytkentäisestä välityksestä pääasiallisesti digitaalisiin ja automaattisiin keskuksiin.
2.2 Johtimet ennen ja nykyään
Alunpitäen johtimet oli valmistettu pääasiallisesti kuparista. joiden eristeenä käytettiin
alumiinia ja ns. ”tervapaperia”. Tällaisten kaapeleiden liittäminen oli hyvin työlästä ja
aikaa vievää.
Mutta nykyäänhän kaikki on toisin ja paremmin. Nykyään johtimia valmistetaan kuparista,
alumiinista, lasista ja jopa muovista. Pinnalla käytetään yleensä eristeenä muovia, mikä
kestää hyvin kaapelin taivuttelun ja normaalin kulutuksen.
Kaapelin sisällä on metallisuojat ja vaseliinia joiden sisässä johtimet ovat hyvin suojassa
vedeltä ja kosteudelta.
Liitoksen tekokaan ei ole enää niin vaivalloista kuin ennen. Liittimissäkin on omat
vaseliininsa sisällä. Jopa suojakotelot johon liitokset laitetaan, on vuorattu geelimäisellä
aineella, että kosteus ei pääsisi liitokseen. Tällaisia suojakoteloita ovat esim. gelsnap
kotelot. [1]
6. 3.
3. KAAPELIT
3.1 Yleisimmin käytettävät kaapelit ja niiden merkinnät
VMOHBU ja VMOHBUK kaapelit ovat ehkä tällä hetkellä kaikkein yleisimpiä kupari
kaapeleita puhelin verkoissa. Mutta nämä kaapelit ovat poistumassa markkinoilta ja tilalle
on tullut VMOHBU-TL ja VMOHBUK-TL kaapelit. Poistuviin kaapeleihin verrattuna
korvaavissa kaapeleissa ei ole muuta eroa kuin erillinen maadoitusjohdin
alumiinilaminaatti suojan yhteydessä, joka helpottaa huomattavasti kaapelin
maadoittamista.
VMOHBU-TL
VMOHBUK-TL
7. 4.
MU (Killu) on myös suosittu kaapeli päätteen ja tilaajan välillä. mutta sekin on ruvettu
korvaamaan nykyisin MHBU kaapelilla koska sen voi kaivaa maihin ja se kestää
pidempään haurastumatta.
MU
MHBU
Jos halutaan tai joudutaan vetämään kaapelia vesistöjä pitkin, niin silloin käytetään
VMOPU kaapelia jonka kestää upottaa veden alle.
VMOPU
Sitten on vielä valokaapelit joilla voidaan saada huippu nopeat yhteydet.
johtimina näissä kaapeleissa käytetään joko lasia tai muovia.
FZOVDMU-SD
8. 5.
3.2 Kirjain merkintöjen merkitykset:
V = Teräsnauha
M = Muovi
VM = Vaahtomuovi
O = Vaseliinitäyte
H = Metallisuojaus (AL-nauha)
B = Vaipan laminointi
U = Ulkokaapeli
P = Pöyrölanka / Armeeraus
K = Kannatinvaijeri
F = Valokaapeli tai litteä teräslanka
Z = Väljä kerrattu valokaapelirakenne
D = poimutettu (korrigoitu) tai digitaalisiirtoon [3.]
4. LINJARAKENNUSTA
4.1 Uudenlinjan rakennus
Kuvan merkinnät eivät välttämättä täsmää oikeisiin merkintöihin.
Linjarakennus alkaa ihan ensin suunnittelulla, jonka tekee suunnittelija.
Sen jälkeen asentajat ottavat kuvat mukaan ja lähtevät tutustumaan työmaahan. kun
työmaahan on tutustuttu, niin kaivinkone mies tulee kaivamaan ja pystyttämään tolpat.
Kun tolpat ovat pystyssä niin alkaa kaapelinveto. Ohuet kaapelit vedetään linjalle
käsipelillä ja viedään tolppiin, laitetaan palalle ja kiritään.
9. 6.
Mutta paksummat kaapelit eivät menekkään linjalle ihan noin vain, tällaisille kaapeleille
on omat konstinsa. Ensin käydään laittamassa rissat linjan jokaiseen tolppaan. Sen
jälkeen vedetään naru moottoroidusta narun vetokärristä rissojen päälle. Tämän jälkeen
kiinnitetään narun toiseen päähän vedettävä kaapeli ja aletaan kelata narua takaisin päin
jolloin kaapeli saadaan tolppiin. Lopuksi käydään vain poistamassa rissat ja
kiinnittämässä kaapeli tolppiin.
Kun kaapeli on vedetty, pystytetään jakokaappi ja vedetään johto sinne.
4.2 jakokaapin kytkeminen
Kun kaappi on pystyssä ja kaapelit vedetty sisään, kiinnitetään LSA-plus rimojen
kannattimet [KUVA 1.].
Kannattimien kiinnilaiton jälkeen, kuoritaan ja kytkentään esim. 10 parinen kaapeli rimalle,
värijärjestyksessä sininen,oranssi,vihreä,ruskea,harmaa.
Jokaista väriä on kaksin kappalein kahdessa 5 parin nipuissa
ensimmäisessä nipussa on:
sinivalkea, oranssivalkea, vihreävalkea, ruskeavalkea, harmaavalkea.
toisessa nipussa on:
sinimusta, oranssimusta, vihreämusta, ruskeamusta, harmaamusta.
Johtimet kytketään rimalle [KUVA 2.] yllämainitussa järjestyksessä ja tyrkitään kiinni
kronen hahloliitos työkalulla [KUVA 3] .
Kun tulevat ja lähtevät rimat ovat tehty, niin sen jälkeen ne kiinnitetään rimojen
kannattimille. Ja kytketään tulevat parit kytkentä listan mukaan oikeille lähteville pareille
ristikytkentä langoilla. Lopuksi kun kaikki ristikytkentä langat on kytketty, niin sen jälkeen
laitetaan rimojen päälle ylijännitesuojat [KUVA 4.].
10. 7.
KUVA 1. krone LSA plus rimojen KUVA 2. krone LSA plus rima
kannattimet
KUVA 3. krone hahloliitos työkalu KUVA 4. Valmis jakokaappi ylijännitesuojilla
5. Valokaapelit
Valokaapelit ovat kaapeleita, joiden sisällä on hauraita hiustakin ohuempia lasista tai
muovista valmistettuja johtimia. Valokaapelissa taajuus on useita satoja terahertsejä,
jossa voidaan kuljettaa suuria määriä tietoa moduloidulla laservalolla todella nopeasti.
Pitkien yhteyksien rakentamiseen voidaan käyttää optisia vahvistimia, jolloin signaalia ei
tarvitse välillä muuttaa sähköiseen muotoon. Tyypillisesti erbiumilla seostetusta
lasikuidusta valmistetuilla laseroivilla vahvistimilla signaalin voimakkuus voidaan
palauttaa alkuperäiselle lähetystasolle ja yhteyttä jatkaa edelleen useampia kilometrejä.
11. 8.
5.1 Yksimuoto- ja monimuotokuidut:
Yksimuotokuidut:
* käytetään pitkillä matkoilla
* 5-10 mikrometriä paksuja
* valo kulkee kuidun päästä päähän heijastumatta
* valmistetaan lasista
* tyypilliset yksimuotokuitu moduulit tukevat 11km linkkejä
Monimuotokuidut:
* käytetään rakennuskaapeloinnissa lyhyillä matkoilla
* 50-70 mikrometriä paksuja
* valo kulkee heijastumalla ja taittumalla kuidunytimen ja lasin/muovin rajapinnasta
* valmistetaan pidemmille matkoille lasista, lyhyille matkoille muovista (POF, Plastic
Optical Fiber.)
* tyypilliset monimuotokuidut tukevat vain kymmenien- tai satojenmetrien matkoja [4.]
5.2 Kuituliitoksenteko kuvasarja
Ennen kuin kuitu voidaan liittää, täytyy se kuoria [KUVA 5.].
( Kuitua kuoriessa ja käsiteltäessä on oltava hyvin varovainen, ettei saa kuitua ihoonsa.
Kuidunpala ihon alle joutuessa voi olla hengen vaarallinen, koska kuitu on hiustakin
ohuempaa, voi se lähteä veren kierron mukaan, kulkeutua sydämeen ja aiheuttaa jopa
kuoleman.)
Kun kuitu on kuorittu täytyy se puhdistaa spriillä erittäin huolella [KUVA 6.], ettei
paljaaseen kuituun jää likaa häiritsemään valon kulkua.
Puhdistuksen jälkeen laitetaan kuidun päälle teräsvahvisteinen muoviputkilo [KUVA 7].
Sen jälkeen liitettävien kuitujenpäät leikataan hitsauskoneeseen sopivaksi [KUVA 8.].
Leikkauksen jälkeen laitetaan kuidut hitsauskoneeseen [KUVA 9 – 10], hitsataan kiinni ja
tarkistetaan lopputulos näytöltä.
Hitsauksen jälkeen siirretään muoviputkilo liitoksen päälle ja laitetaan koneessa olevaan
miniuuniin kun uuni on sulattanut muovin liitoksenpäälle,
12. niin liitos on valmis [KUVA 11.]. Lopuksi vain laitetaan liitos sille tarkoitettuun
suojakoteloon [KUVA 12.].
9.
KUVA 5. Kuidun kuorinta.
KUVA 6. Kuidun puhdistus spriillä.
13. 10.
KUVA 7. Muoviputkilon pujottaminen kuidun päälle.
KUVA 8. Kuidun leikkaaminen, kuituleikkurilla.
16. 13.
6. ARVIONTI JA POHDINTA
Puhelinverkkojen rakennus ja liitoksienteko on loppujen lopuksi kuitenkin melko
yksinkertaista, mutta tarkkuutta vaativaa hommaa. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin ei
välttämättä tarvitse olla kovinkaan paljoa perehtynyt puhelinasennukseen jotta pystyy
ymmärtämään perusasiat. Mutta kuituliitoksiin kyllä tarvitsee käydä kuitu kurssin jotta
osaa kuoria, puhdistaa, ja liittää ne turvallisesti ilman minkäänlaisia riskejä.