Lähi- ja luomuruoka kestävän kehityksen edistämisessä

1. 10.11.2011
Arto O. Salonen, KT
arto.salonen (at) gmail.com

2. Paikallisesti tuotettu
kasvispainotteinen luomuruoka on
huikea mahdollisuus, joka yhdistää eri
tulokulmista asiaa tarkastelevia
ihmisiä.

3. 1. Jos terveys on sinulle tärkeää, valitse paikallisesti
tuotettu kasvispainotteinen luomuruoka
2. Jos olet huolissasi ravinnon riittämisestä
planeetallamme, valitse paikallisesti tuotettu
kasvispainotteinen luomuruoka
3. Jos globaalin talouden heilahtelut häiritsevät sinua,
valitse paikallisesti tuotettu kasvispainotteinen
luomuruoka.
4. Jos olet huolissasi eläinten hyvinvoinnista, valitse
paikallisesti tuotettu kasvispainotteinen luomuruoka

4. 1. Kestävä kehitys päätöksenteossa
2. Ravinnon terveysvaikutukset
3. Ruokatuotannon ekologiset vaikutukset
4. Maailman ruokaturva
5. Paikallistalouden vaaliminen
6. Eläinten hyvinvointi
7. Yhteenveto

6. Ihmisarvo
Talouskasvu
?
Elinvoimaiset
ekosysteemit
Todellisuutta pelkistävä kapea-alainen ajattelu antaa hallinnan
tunteen, mutta johtaa helposti virhearviointeihin.

7.  Päämääräksi monimuotoisen elämän
kukoistaminen nyt ja aina.
 Huomion kohteeksi yhtä aikaa paikallinen
ja globaali ulottuvuus.
 Vastuu ihmisestä, luonnosta ja
ekosysteemeiden elinvoimasta

8. Taloudellinen kestävyys
(vakaa talous)
Sosiaalinen kestävyys
(ihmisoikeudet, tasavertaisuus)
Ekologinen kestävyys
(elinvoimaiset ekosysteemit)
KULTTUURI

9.  Ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset
olisivat noin 1 % maailman
bruttokansantuotteesta
 Ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset
tulevat olemaan 5-20 % maailman
bruttokansantuotteesta (Stern, 2006)

10. Vaurastuttuaan ihmiset siirtyvät tyypillisesti kasvisperäisestä ravinnosta
eläinperäiseen ravintoon, mikä voi muodostaa terveysriskin. Lisäksi vallitseva
tehomaatalous perustuu maatalouskemikaalien käyttöön. Niiden jäämät kertyvät
ihmiseen ja ovat riski terveydelle.

11.  Eläinperäisen ravinnon suosiminen voi
muodostaa terveysriskin ylipainon, syövän sekä
sydän- ja verisuonisairauksien muodossa
(McMichael et al. 2007).
 Alhaalla ravintoketjussa sijaitsevan ruoan
yhteydestä ihmisen hyvään terveyteen on
vahvaa näyttöä.

12.  N = 500 000, 50–71 -vuotiaita, seuranta-aika 10-vuotta (Sinha et al. 2009)
 Punaista lihaa suosivat kuolivat muita nuorempina syöpään, sydänsairauksiin
ja muihin vakaviin sairauksiin.
 Ne, jotka söivät punaista lihaa kaikkein vähiten, elivät pisimpään
 N = 1 150, yli 65-vuotiaita, 4-vuoden seuranta (Gu ym. 2010). Alzheimerin
tautia diagnosoitiin 40 prosenttia vähemmän niillä, joiden ruokavalioon
kuului säännöllisesti ja runsaasti pähkinöitä, kalaa, tomaatteja, vihreitä
vihanneksia, hedelmiä ja siipikarjaa.
 N = 240 000, yli 14-vuotiaita. Hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja
täysjyvätuotteita suosimalla ja suolaa, punaista lihaa, lihajalosteita,
rasvaisia maitotuotteita ja sokeroituja juomia välttämällä vähenee
munuaiskivien riski merkittävästi (Taylor ym. 2009).
 N = 373 000, 25–70 -vuotiaita. 10 Euroopan maata mukana (Vergnaud et
al. 2010).
 Lihasta saatava energia lihottaa enemmän kuin vastaava määrä kasviksista
saatavaa energiaa.
 Liharuoan suosimisen ja painon lisääntymisen välinen yhteys havaittiin
punaisen lihan, kanatuotteiden ja lihajalosteiden osalta naisilla ja miehillä,
tupakoivilla ja ei-tupakoivilla, normaalipainoisilla ja ylipainoisilla.

13.  harrastaa liikkumista,
 ei tupakoi,
 käyttää alkoholia kohtuudella ja
 suosii ravinnossaan hedelmiä ja vihanneksia.
Khaw et al. 2008; Kvaavik et al. 2010.

14. Ihminen saa maatalouskemikaalijäämiä
elimistöönsä tehotuotetuista elintarvikkeista.
 säilyvät ihmisen elimistössä 14–16 vuotta
 osoitetut terveyshaitat liittyvät muun muassa
Parkinsonin tautiriskiin (Richardson et al. 2009;
UT Southwestern Medical Center 2009.) ja lasten
kognitiivisen kehittymisen häiriintymiseen:

15.  N = 329 lasta, Yhdysvallat. Kasvinsuojeluainejäämien esiintyminen odottavan
äidin virtsassa oli yhteydessä heidän synnyttämiään lapsia 7-vuotiaina
tutkittaessa keskimääräistä huonompaan muistiin, verbaaliseen kykyyn ja
älykkyysosamäärään (Bouchard et al. 2011).
 N = 404 lasta, Yhdysvallat. Kasvinsuojeluaineen esiintyminen odottavan äidin
virtsassa oli yhteydessä lapsen heikkoon kognitiiviseen kehittymiseen,
etenkin aistienvaraiseen päättelyyn. Vaikutuksen alkoivat vuoden iässä ja
jatkuivat läpi varhaislapsuuden (Engel et al. 2011).
 N = 265 lasta, Yhdysvallat. Muistiin ja älykkyysosamäärään liittyvät
negatiiviset vaikutukset ilmenivät niillä 7-vuotiailla lapsilla, joiden äitien
virtsasta oli mitattu odotusaikana korkeita kasvinsuojeluainepitoisuuksia
(Rauh et al. 2011).
 N = 1 100 lasta, Yhdysvallat. Mitä suurempi kasvinsuojeluaineen jäämä
tutkittavan virtsassa oli, sitä suurempi oli hänen adhd-häiriöriskinsä
(Bouchard 2010).
 N = 30 000 000 lasta. Yhdysvallat. Synnynnäisten vammojen kehittyminen
sikiöaikana ja pintavesien kasvinsuojeluaineiden ja muiden
maatalouskemikaalien pitoisuuksien huiput keskittyvät samoille kuukausille
(Winchester & Huskins 2009).

16.  Varovaisuusperiaatteen noudattaminen ei ole
lyhyen aikavälin voittoja tavoittelevien
kaupallisten intressien mukaista.
 Vastuu ja varovaisuus: Onko tämän hetkinen
tietomme riittävää tuleville sukupolville
aiheutuvien riskien arvioimiseksi?
 Paul Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon
vuonna 1948 DDT:n soveltamisesta
hyönteistorjuntaan.

17. Maataloustuotantoa on pyritty kasvattamaan kemiallisilla lannoitteita ja
kasvinsuojeluaineilla. Yhä vahvempaa näyttöä on siitä, että toimintatapa ei ole
pitkällä aikavälillä kestävää.

18. A Kasvihuonekaasupäästöt (Tukker et al. 2006)
 Ruoan tuotanto ja kulutus 31 % päästöistä
 Asuminen 23.6 % päästöistä
 Liikkuminen ja kuljetukset 18.5 % päästöistä

19. 281
Kasvisruokavalio
629
1978
Kasvisruokavalio + meijerituotteet
2427
4377
"Kaikkiruokainen"
4758
0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000
luonnonmukaisesti tuotettu tavanomaisesti tuotettu

20. Paikallisesti tuotettua kasvisluomuruokaa suosimalla
voidaan pienentää 40 prosenttia kansalaisten ruokaan
liittyvää ekologista jalanjälkeä (Frey & Barrett 2006).

21. B Maatalous käyttää 38–45% maapallon pinta-alasta (Reid et
al. 2008; UNEP, 2010).
 Kolmannes planeettamme peltopinta-alasta on käytössä
eläinten rehun kasvattamista varten.
 Yksi kilogramma luutonta naudanlihaa kuluttaa 13 kg
kasviperäistä rehua (Steinfeld et al., 2006).
 Karjatalous on suurin yksittäinen syy Amazonin
sademetsäkatoon (Kaimowitz et al., 2004).
C Maatalous kuluttaa 70 % maapallon makeasta vedestä
(UNEP, 2010).
 Etenkin lihantuotanto on vesi-intensiivistä, sillä eläimille
syötetään viljaa, jotta lihan kasvu olisi nopeaa.
 Naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa 125 000 litraa vettä jos
veden kulutuksen mittaaminen aloitetaan rehuviljan viljelystä.
 Tehomaatalous kuluttaa enemmän vettä kuin luonnonmukainen
maatalous. (Nierenberg, 2006.)
D Ylilaiduntaminen, erosioituminen, maaperän köyhtyminen
ja saastuminen ovat tyypillisimpiä tehomaatalouden
ympäristöhaittoja (Smil, 2002a, 619; Steinfeld et al., 2006).

22. Maatalouskemikaalit kaventavat luonnon
monimuotoisuutta ja murtavat sitä perustaa, jolla koko
maapallon ruokatuotanto on (BirdLife 2008; Nellemann et
al. 2009; Reganold, 2010).
 Balmford et al. (2008) pitää mahdollisena, että vuoteen 2025
mennessä tehomaatalouden käytössä olevien maa-alueiden
luontainen biologinen tuholaistorjunta on lamaantunut
kokonaan
 Pölyttäjien toiminta häiriintyy. Kasvien pölytysten arvo on
noin 9,5 % koko globaalin ruokatuotannon arvosta (Kluser et
al. 2010, 4).
 Lannoitteet happamoittavat maaperää ja rehevöittävät
vesistöjä. Lannoitteiden sivutuote nitraatti ja muut
tehomaataloudessa käytettävät kemikaalit pilaavat
pohjavesiä (Frans 2008; Saad 2008) ja häiritsevät maaperässä,
järvissä, joissa ja kosteikoissa eläviä eliöitä (Korsaeth 2008).

23. Punaiseen lihaan yhdistettävät kasvihuonekaasupäästöt ovat 150 %
suuremmat kuin kananlihan tai kalan päästöt (Weber & Matthews, 2008).
 kattavat n. 18 % kaikista planeettamme kasvihuonekaasupäästöistä
 ovat yhtä paljon kuin auto-, juna-, ja lentoliikenteen päästöt yhteensä
(Steinfeldt et al., 2006, 272)
Karjankasvatuksen päästöt jakautuvat ruoanjalostusketjussa seuraavasti
(Steinfeldt et al., 2006):
Maankäyttö ja maankäytön muutokset 36 %
Lanta 31 %
Eläimet ja eläinten hoito 25 %
Rehun tuotanto 7%
Prosessointi ja kuljetukset 1%
Yhteensä 100 %

24. Herd of cattle in the Brazilian Amazon
Photo by Rhett A. Butler

25. Planeettamme väestön määrä on vakiintumassa 9–10 miljardiin vuoteen 2050
mennessä (Engelman 2009; UN 2011).

26. Länsimaalainen eläinperäinen ruokavalio
valtavirtaistuu
 Tyypillisen länsimaalaisen ruokavalion
noudattaminen edellyttää 4 000 m2 peltopinta-
alaa/kansalainen.
 Peltopinta-alaa ei ole planeetallamme niin
paljon, että kaikki ihmiset voisivat syödä kuten
länsimaalaiset ihmiset. (Smil, 2002a, 619).

27. 250
200
200
150
125
100
75
50
50
10 12 12
0
Soija Palkokasvit Viljat Maito Siipikarja Sika Naudanliha
Tuotetun proteiinikilogramman vaatima peltopinta-ala (m2)
Aubert C., Fléchet, G. & Sié, J. (2007). Quelle agriculture pour quelle
alimentation? Milan: Terre Sauvage.

28. Ruokailutottumukset
Yhdysvaltojen keskivertokansalaisen ruoan
kulutustottumuksilla planeettamme pystyy
tarjoamaa ravinnon nykyisellä viljelypinta-
alalla 2,5 miljardille ihmiselle.
Italialaisten ruokatottumukset omaksuttaessa
ravintoa riittäisi 5 miljardille ihmiselle.
Intialaisten ruokailutottumukset
omaksuttaessa planeetallamme riittäisi ruokaa
10 miljardille ihmiselle.
(Brown 2009, 188–189.)

29. Viljan syöttäminen eläimille on globaalin ruokaturvan
kannalta eettisesti arveluttavaa
 Teuraseläimille syötetty vilja ja palkokasvit kuluttavat noin
kolmanneksen maapallomme sadosta. Tällä määrällä
pystyisi ruokkimaan 3 miljardia ihmistä FAO:n suositusten
mukaisen päivittäisen 2350 kalorimäärän takaamalla (Smil
2002a, 620 ja 2002b, 309).
Riistan rasite ekosysteemeille on pieni
• metsässä riista kasvaa ilman rehua
• rehun tuottamiseen tarvittavaa ylimääräistä
energiaa ja raaka-ainetta ei kulu
• tuotanto ei vaadi metsästä raivattuja peltoja
koneita polttoaineineen tai lämmitettyjä navettoja.

30. Paikallistaloudessa yhteisö, paikkakunta tai seutu vähentää riippuvuuttaan
maailmantaloudesta siten, että alueen voimavaroja hyödynnetään tuotteiden,
palvelujen, ruoan ja energian tuottamisessa.

31.  toimii puskurina globaalin talouden häiriöitä
vastaan ja tasapainottaa kaupungistumisen
aiheuttamaa alueiden välistä eriarvoisuutta
 saattaa yhteen tuottajan ja kuluttajan,
 lisää läpinäkyvyyttä,
 vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja
 lisää taloudellista riippumattomuutta ja vakautta
 lisää maaseutujen elinvoimaisuutta ja
kuluttajien luottamusta: kauppasuhteet ovat
reiluja tuottajan ja kuluttajan tuntiessa toisensa
(Isoniemi et al. 2006; Shuman 2010, 111–112).

32.  ylläpitää ihmisten välistä tervettä riippuvuutta ja
yhteenkuuluvuutta (Assadourian 2008, 184–188;
UNEP–UNCTAD 2008)
 voimauttaa yksilöitä toimimaan yhteisönsä
parhaaksi – osallistuminen päätöksentekoon
 tukee paikallisen kulttuurin säilymistä ja
kulttuurista moninaisuutta
 säästää energiaa, vähentää
kuljetuskustannuksia ja päästöjä (Lappé 2011,
95.)

33. Lihansyönnin kasvu on globaalilla tasolla nopeampaa kuin väestön kasvu.
Eläinten hyvinvointi herättää eettisiä kysymyksiä etenkin tehomaatalouden
osalta.

34. Useimmat meistä ajattelevat, että ihmisen
velvollisuutena on pidättäytyä aiheuttamasta kipua
eläimelle. Ravinnoksi hyödynnettävät eläimet ovat
tyypillisesti sosiaalisia eläimiä. Haasteina mm:
a) Onko eläinten lihan syönnin avulla saavutettu
mielihyvä sen arvoista, että teollisessa
lihantuotannossa eläimille aiheutuvat tilapäiset tai
jatkuvat kivut ovat oikeutettuja (Singer 2002)?
b) Eläinten täydellinen eristys tai toisaalta ylitäydet
tuotantoyksiköt (esim. tungos koneellisen ruokinnan
yhteydessä) johtaa lajille epätyypilliseen
käyttäytymiseen (Smil, 2002a, 631).
c) Miten voidaan taata eläimille hyvä elämä?

35. Luonnonmukaisessa karjankasvatuksessa eläimelle
taataan lajille tyypillinen käyttäytyminen ja sen
terveydestä huolehditaan ennaltaehkäisevästi.
Erityistä huomiota kiinnitetään navettaolosuhteisiin ja
eläinten määrään. (Council of the European Union
2007.)

36. Ihmisellä on huomattava valta planeetallamme. Tämä valta edellyttää erityistä
vastuuta. Jotta tulevilla sukupolvilla olisi samat mahdollisuudet kuin meillä,
vastuumme tulee olla planetaarista vastuuta. Se kattaa toiset ihmiset, eläimet,
kasvit ja ekosysteemit (Bauman, 2008; Salonen, 2011).

37. Nopeudesta ei ole hyötyä jos suunta on väärä.
- Mohandas Gandhi

38. (a) Huomioi maailman ruokaturvan: ravinnon
riittäminen 9-10 miljardille ihmiselle pitkällä
aikavälillä
(b) Edistää terveyttä
(c) Turvaa luonnon monimuotoisuutta ja hidastaa
ilmastonmuutosta
(d) Vähentää maaperään ja veteen kohdistuvaa
rasitusta
(e) Huomioi eläinten hyvinvoinnin
Kohti paikallisesti tuotettua kasvisluomuruokaa

39. Ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä
voidaan edistää
(a) paikallisesti tuotettua ruokaa suosimalla,
(b) lihan osuutta ruokavaliossa vähentämällä ja
(c) luonnonmukaisesti tuotetun ruoan osuutta lisäämällä.

40. 30 prosenttia tuista suunnataan toimiin, joilla
tuetaan maaseudun luonnon monipuolistamista
 vähintään kolme eri viljelykasvia
 pysyvien laitumien säilyttäminen
 seitsemän prosenttia viljelyalasta
luonnonmukaiseksi kesannoksi

41. ”Hallitus toteuttaa luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelman, jonka
avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi,
kehitetään luomuruokaketjua ja nostetaan lähiruoan jalostusastetta.
Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan
Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Kehittämisessä
painotetaan muun muassa luomukotieläintuotannon houkuttelevuutta.
Kasvatetaan luomu- ja lähiruoan osuutta julkisista hankinnoista
parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruoan tuottajien
osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin mm. parantamalla
hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien esilletuloa.”
”Hallituksen tavoitteena on suomalaisten elintarvikkeiden, luomu- ja
erikoistuotteiden jalostuksen, markkinoinnin ja viennin tehostaminen.
Pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdolli-suuksia
parannetaan lainsäädännön keinoin.”

42.  Pelkästään hintaan perustuva kilpailutus, joka johtaa
esimerkiksi päiväkodin perunoiden toimittamiseen
ulkomailta eikä lähiviljelijän pellolta, on väistämättä
jäämässä historiaan:
 Kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä kestävän kehityksen
vastaisesti toimivien yritysten kilpailuetu murtuu (Goleman
2009, 176).
 ”We might be moving rapidly into a situation in which firms that
neglect environmental goals actually lose out in terms of
competiveness, or will do soon in the future.” (Giddens 2009, 9).
 Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti toimivat
yritykset pärjäävät pörssikurssien vertailujen perusteella
keskivertoyrityksiä paremmin (Esty & Winston 2006, 26–27).

43. Arto O. Salonen, KT
arto.salonen (at) gmail.com

44. Ackerman, F. & Stanton, E. (2011). Climate Risks and Carbon Prices: Revising the Social Cost of Carbon. Somerville, MA, Stockholm Environment Institute-US.
Assadourian, E. (2008). Kestävän maailman yhteisöt. Teoksessa Worldwatch-instituutti, Maailman tila 2008. Suom. Jani Kaaro. Helsinki: Gaudeamus, 178–192.
Balmford, A., Naidoo, R., Costanza, R., Fisher, B., Green, R., Lehner, B., Malcolm, T., & Ricketts, T. (2008). Global mapping of ecosystem services and conservation
priorities. PNAS 105(28), 9495–9500.
Bauman, Z. (2008). Does Ethics Have Change in a World of Consumers? Cambridge: Harward University.
BirdLife (2008). Critically endangered birds – A global audit. Cambridge: BirdLife International.
Bouchard, M., Bellinger, D., Wright, R., & Weisskop, M. 2010. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder and Urinary Metabolites of Organophosphate Pesticides.
Pediatrics 125(6), 1270–1277.
Bouchard, M., Chevrier, J., Harley, K., Kogut, K., Vedar, M., Calderon, N., et al. (2011). Prenatal Exposure to Organophosphate Pesticides and IQ in 7-Year Old
Children. Environmental Health Perspectives.
Brown, L. (2009). Plan B 3.0: Mobilizing to save civilization. New York: W. W. Norton & Company.
Carlsson-Kanayama, A., Ekstrom, M., & Shanahan, H. (2003). Food and life cycle energy inputs: Consequences of diet and ways to increase efficiency. Ecological
Economics, 44(2/3), 293–307.
Chang, J. (2011). Meat Production and Consumption Continue to Grow. Worldwatch Institute. Available http://vitalsigns.worldwatch.org/vs-trend/meat-production-
and-consumption-continue-grow-0
DARA (2010). The Climate Vulnerability Monitor 2010. The State of the Climate Crisis. 2010 report of the Climate Vulnerability Initiative. Dara and the Climate
Vulnerable Forum.
Engel, S., Wetmur J., Chen J., Zhu C, Barr D., Canfield R., et al. (2011). Prenatal Exposure to Or-ganophosphates, Paraoxonase 1, and Cognitive Development in
Childhood. Environmental Health Perspectives 119(8), 1182–1188.
Engelman, R. (2009). Population Growth Steady in Recent Years. Washington: Worldwatch Institute.
Esty, D., & Winston, A. (2006). Green to Gold. New Haven: Yale University.
Foodwatch (2008). Klimaretter Bio? Der foodwatch-Report über den Treibhauseffekt von konventioneller und ökologischerLandwirtschaft in Deutschland basierend
auf der Studie „Klimawirkungen der Landwirtschaft in Deutschland“ des Instituts für ökologische Wirtschaftsforschung (IÖW) gGmbH gefördert durch die Deutsche
Wildtier Stiftung, KLEF Karl Linder Education Foundation, Karl-Ludwig Schweisfurth.
Frans, L. (2008). Trends of Pesticides and Nitrate in Ground Water of the Central Columbia Plateau, Washington, 1993–2003. Journal of Environment Quality 37(5),
273–280.
Frey, S., & Barrett, J. 2006. The Footprint of Scotland's Diet: The environmental burden of what we eat. Stockholm: Stockholm Environment Institute.
Giddens, A. (2009). The politics of climate change. Cambridge: Polity Press.
Goleman, D. (2009). Ecological intelligence. How knowing the hidden impacts of what we buy can change everything. New York: Broadway Books.
Gu, Y., Nieves, J., Stern, Y, Luchsinger, J., & Scarmeas, N. (2010). Food Combination and Alzheimer Disease Risk: A Protective Diet. Archives of Neurology 67(6), 699–
706.
Haldane, A. & May, R. (2011). Systemic risk in banking ecosystems. Nature 469, 351–355.
Herren, H. (2011). Innovations in understanding complex systems. In: State of the World 2011. Innovations that nourish the planet. Washington: The Worldwatch
Institute, 166–168.
Herrero, M., Thornton, P., Gerber, P., & Robin S. (2009). Livestock, livelihoods and the environment: understanding the trade-offs. Current Opinion in Environmental
Sustainability, 1(2), 111–120.
IAASTD (2008). International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development. Available: www.agassessment.org
Isoniemi, M., Mäkelä, J., Arvola, A., Forsman-Hugg, S., Lampila, P., Paananen, J., & Roininen, K. (2006). Kuluttajien ja kunnallisten päättäjien näkemyksiä lähi- ja
luomuruoasta. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 1/2006.
Kaimowitz, G., Mertens, B., Wunder, S. & Pacheco, P. (2004). Hamburger Connection Fuels Amazon Destruction. Cattle ranching and deforestation in Brazil's
Amazon. Bogor: Center for International Forestry Research. www.cifor.org/publications/pdf_files/media/Amazon.pdf
Kluser, S., Neumann, P., Chauzat, M-P., & Pettis, J. (2010). Global Honey Bee Colony Disorder and Other Threats to Insect Pollinators. UNEP Emerging Issues.
Korsaeth, A. (2008). Relations between nitrogen leaching and food productivity in organic and conventional cropping systems in a long-term field study, Agriculture,
Ecosystems and Environment 127(3–4), 177–188.
Khaw, K-T., Wareham, N., Bingham, S., Welch, A., & Luben, R. (2008). Combined Impact of Health Behaviours and Mortality in Men and Women: The EPIC-Norfolk
Prospective Population Study. PLoS Med 5(1), 39–47.
Kvaavik, E., Batty, D., Ursin, G., Huxley, R., Gale, C. & Catharine R. (2010). Influence of individual and combined health behaviors on total and cause-specific mortality
in men and women. The United Kingdom health and lifestyle survey, Archives of Internal Medicine 170(8), 711–718

45. Morris, D. (1990). Fair game? In: The Animal Contract - Sharing the Planet. New York: Warner Books.
Nellemann, C., MacDevette, M., Manders, T., Eickhout, B., Svihus, B., Gerdien Prins, A., & Kaltenborn, B. (eds). (2009). The environmental food crisis, The environment‟s role in averting
future food crises. A UNEP rapid response assessment. Nairobi: United Nations Environment Programme.
Petit, J. R., Jouzel, J., Raynaud, D., Barkov, N. I., Barnola, J.-M., Basile, I., Bender, M., et al. (1999). Climate and atmospheric history of the past 420,000 years from the Vostok ice core,
Antarctica. Nature 399, 429–436.
Rauh, V., Arunajadai, S., Horton, M., Perera, F., Hoepner, L., Barr, D., et al. (2011). 7-Year Neuro-developmental Scores and Prenatal Exposure to Chlorpyrifos, a Common Agricultural
Pesticide. Environmental Health Perspectives 119(8), 1196–1201
Reganold, J. (2010). The next revolution in farming. Scientific American 303(3), 97.
Reid, R., Galvin, K., & Kruska, R. (2008). Global significance of extensive grazing lands and pastoral societies: an introduction. In: Fragmentation in Semi-Arid and Arid Landscapes:
Consequences for Human and Natural Systems. Edited by Galvin KA. Springer, 1-14.
Richardson JR, Shalat SL, Buckley B, Winnik B, O'Suilleabhain P, Diaz-Arrastia R, Reisch J, German DC. (2009). Elevated serum pesticide levels and risk of Parkinson disease. Archives of
Neurology 66(7), 817–818.
Saad, D. (2008). Agriculture-Related Trends in Groundwater Quality of the Glacial Deposits Aquifer, Central Wisconsin. Madison: American Society of Agronomy, Crop Science Society
of America, and Soil Science Society of America. Journal of Environmental Quality 37(5), 209–225.
Salonen, A. & Åhlberg, M. (2011). Sustainability in everyday life - Integrating environmental, social and economic goals. Sustainability: The Journal of Record, 4(3), 134–142.
Salonen, A. & Åhlberg, M. (2011). Towards sustainable society - From materialism to post-materialism (in press). International Journal of Sustainable Society.
Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus. Tutkimuksia 318. Helsinki: Yliopistopaino. Luettavissa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20067/kestavak.pdf?sequence=2
Salonen, A. (2011). Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen. Didacta Varia 16(1), 59–66. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Salonen, A. (2011). Kestävyysajattelun eettisiä lähtökohtia. Helsinki: Natura 48(1), 32–36
Shuman, M. 2010. Relocalizing Business. In: Worldwatch Institute, State of the World 2010, Transforming Cultures from Consumerism to Sustainability. New York: W.W. Norton &
Company, 110–115.
Singer, P. 2002. Animal Liberation. New York: HarberCollins Publishing.
Sinha, R., Cross, A., Graubard, B., Leitzmann, F., & Schatzkin, A. (2009). Meat Intake and Mortality: A Prospective Study of Over Half a Million People. Archives of Internal Medicine
169(6), 562–571.
Smil, V. (2002a). Eating meat: Evolutions, patterns, and consequences. Population and development review 28(4), 599-639.
Smil, V. (2002b). Worldwide transformation of diets, burdens of meat production and opportunities for novel food proteins. Enzyme and Microbial Technology 30(2002), 305–331
Steinfeld, H., Gerber, P., Wassenaar, T., Castel, V., Rosales, M. & de Haan, C. 2006. Livestocks's Long Shadow. Environmental Issues and Options. Food and Agriculture Organization of
the United Nations.
Stern N. (2006). The Economics of Climate Change: the Stern Review. Cambridge: Cambridge University.
Stuart, T. (2011). Post-Harvest losses: A Neglected Field. In: State of the World 2011. Innovation that Nourish the Planet. The Worldwatch Institute, 99–107.
Taylor, E., Fung, T., & Curhan, G. (2009). DASH-Style Diet Associates with Reduced Risk for Kid-ney Stones. Journal of the American Society of Nephrollogy 20(10), 2253–2259.
Tscharntke, T., Bommarco, R., Clough, Y., Crist, Kleijn, D., Rand, T., Tylianakis, J., van Nouhuys, J., & Vidal, S. (2007). Conservation biological control and enemy diversity on a landscape
scale. Biological Control 43(3), 294–309.
Tukker, A., Goldbohm, A., de Koning, A., Verheijden, M., Kleijn, R., Wolf, O., Pérez-Domínguez, I., & Rueda-Cantuche, J. (2011). Environmental impacts of changes to healthier diets in
Europe. Ecological Economics 70(10), 1776–1788.
Tukker, A., Huppes, G., Guinée, J., Heijungs, R., de Koning, A., Van Oers, L., et al., (2006). Environmental impact of products (EIPRO); analysis of the life cycle environmental impacts
related to the final consumption of the EU-25. European Commission, DG JRC, Institute for Prospective Technological Studies, Technical report EUR 22284 EN.
http://ec.europa.eu/environment/ipp/pdf/eipro report.pdf.
UN (2011). World Population to reach 10 billion by 2100 if Fertility in all Countries Converges to Replacement Level. Press Release 3rd May 2011. Available
http://esa.un.org/unpd/wpp/Other-Information/Press_Release_WPP2010.pdf
UNEP (2010). Assessing the environmental impacts of consumption and production: priority products and materials. A report of the working group on the environmental impacts of
products and materials to the international panel for sustainable resource management. Hertwich, E., van der Voet, E., Suh, S., Tukker, A., Huijbregts M., Kazmierczyk, P., Lenzen, M.,
McNeely, J., & Moriguchi, Y. 2010. Geneve: United Nations Environment Programme. www.unep.fr/shared/publications/pdf/DTIx1262xPA-PriorityProductsAndMaterials_Report.pdf
UNEP–UNCTAD (2008). Organic Agriculture and Food Security in Africa. Capacity–building Task Force on Trade. Environment and Development UNCTAD/DITC/TED/2007/15. United
Nations.
UT Southwestern Medical Center (2009). Pesticide Levels In Blood Linked To Parkinson's Disease. Luettavissa www.utsouthwestern.edu/utsw/cda/dept16498/files/538211.html
Vergnaud, A-C., Norat, T., Romaguera, D., Mouw, T., May, A., Travier, N., Luan, J. et al. (2010). Meat consumption and prospective weight change in participants of the EPIC-PANACEA
study. American Journal of Clinical Nutrition 92(2), 398–407.
Weber, C. & Matthews, S. (2008). Food-Miles and the Relative Climate Impacts of Food Choices in the United States. Environmental Science & Technology, 42 (10), 3508–3513.
Winchester, P., & Huskins, J. (2009). Agrichemicals in surface water and birth defects in the United States. Acta Paediatrica 98(4), 664.
Zhang, G-F., Lü, Z-C. & Wan, F-H. (2007). Detection of Bemisia tabaci remains in predator guts using a sequence-characterized amplified region marker. Entomologica experimentalis et
applicata 123(1), 81–90.