Uudistuva sijaishuolto
•
0 gefällt mir•496 views
ikä muuttuu perhehoidossa, laitoshoidossa ja sijaishuollon valvonnassa? Saara Keränen, Kirsi Mustonen, Eeva Timonen-Kallio, Pekka Närhi, Raija Kojo ja Susanna Hoikkala LAPE-muutosohjelman erityis- ja vaativan tason palveluiden 16.12.2016 päätösseminaari
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Andere mochten auch
Andere mochten auch (18)
Mehr von THL
Mehr von THL (20)
Uudistuva sijaishuolto
- 2. Uudistuva sijaishuolto – yhdistäviä tekijöitä • Sijaishuollon tarkoitus: ”Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.” (LsL 417/2007, 49 § 1–2 mom) • Lapsen erityisasema – Sijaishuoltomuodosta riippumatta kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä, lapsen ja perheen yksityisyyteen puuttumisesta – Oikeusturva- ja itsemääräämisoikeuskysymykset jatkuvasti läsnä
- 3. Uudistuva sijaishuolto – yhdistäviä tekijöitä • Lainsäädäntö ja ohjeet määrittelevät sijaishuoltoa: – Kansallinen lainsäädäntö – YK:n lapsen oikeuksien sopimus: mm. lapsen edun ensisijaisuus, osallisuusoikeus – YK:n sijaishuollon ohjeet (UN Guidelines for Alternative Care) • Syventävät lapsen oikeuksien sopimuksen soveltamista sijaishuoltoa koskevassa päätöksenteossa, toimintaperiaatteissa ja käytännöissä • Linjaavat sijaishuollon edellytyksiä ja laatua • Korostavat mm. sijaishuollon tarpeen vähentämistä, perhehoidon ensisijaisuutta ja lapsen tarpeita vastaavan sijaishuollon järjestämistä • Korostavat valtion vastuuta ”jokaisen sijaishuoltoon sijoitetun lapsen turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kehityksen valvonnassa ja hoitojärjestelyjen asianmukaisuuden säännöllisessä tarkistamisessa”
- 4. Uudistuva sijaishuolto – yhdistäviä tekijöitä • Sijaishuollon ohjaus, valvonta ja laatu kietoutuvat yhteen – Jotta tiedetään, miten hyvää sijaishuoltoa arvioidaan, millaiseen suuntaan ohjataan ja mitä valvontaan, tarvitaan yhteinen ymmärrys hyvästä perhe- ja laitoshoidosta eli laadusta – Puuttuu valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit – Laadun varmistaminen ennen sijoitusta, sijoitusvaiheessa, sijoituksen aikana ja sijoituksen jälkeen on olennaista • Perhe- ja laitoshoidon mallinnuksissa määritellään hyvän hoidon ja kasvatuksen sisällölliset asiat/tekijät – Luovat pohjan hyvän hoidon ja kasvatuksen sisällölliseen ohjaukseen ja valvontaan • Sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan mallinnus sisältää valtakunnallisesti yhdenmukaisen toimintatavan, jonka avulla varmistetaan perhe- ja laitoshoidon toimintaedellytysten lain- ja asianmukaisuus sekä hyvä hoito, kasvatus ja laatu sekä ehdotuksia sijaishuollossa olevan lapsen oikeusturvan varmistamiseksi
- 6. Lapselle taataan tavallista perhe-elämää tukevat käytännöt ja perheen tasavertainen jäsenyys – Arjen tuki: sopeutumista tukeva struktuuri, toimiva vanhemmuus, lähiaikuisten yhteinen vastuullisuus yhteistyössä lapsen kanssa – Kehittynyt tunneilmaisu sekä kaikkien kehitystä tukeva ja voimaannuttava ilmapiiri – Lapsen kehitysesteiden ja jumiutumisten tunnistaminen, ymmärtäminen ja kehityksen tukeminen ikätasoisuuteen – Osallisuus ja osallistuminen – Pysyvyys, turvallisuus ja jatkuvuus – Lapsen kokemuksen ja sen ilmenemismuotojen riittävä ymmärrys • Kiintymyssuhdekeskeisyys, psykodynaamisten ilmiöiden tunnistaminen ja ymmärtäminen, resilienssikyvyn lisääminen ja posttraumaattisen kasvun sekä mentalisaatiokyvyn tukeminen ovat perhehoidon perustavia lähtökohtia
- 7. Vahvasti tuettu monimuotoinen perhehoito Tuki kaikille perhehoidon osapuolille MONIAMMATILLISUUS Ø toimivat Yhteistyörakenteet VUOROVAIKUTUS Ø Kumppanuus LUOTTAMUS Ø avoimuus Lapsi Sijais- perhe Syntymäperhe Tiimi (sosiaali- työntekijä…) LAATURAKENTEET Ohjaus ValvontaTuki Hoidolliset rakenteet Tukirakenteet MONITOIMIJUUS VUORO- VAIKUTUS LUOTTA- MUS
- 8. Lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja oikeusturvan varmistaminen • Maakunnalliset, kaikkia toimijoita sitovat perhehoidon toimintaohjeet – Yhtenäinen ja tasavertainen tuki lapselle ja molemmille perheille – Lapsen ja perheiden kuuleminen ja lapsen hyvinvoinnin arviointi yhtenäisesti prosessin eri vaiheissa – vaikuttavuuden arviointi ja turvaaminen – Perhehoidon vahva valmennus, tuki ja ohjaus ovat valvontaa – Tiivis ja mallinnettu (tarpeiden mukaisesti) integraatio terveydenhuollon palveluihin kaikissa perhehoidon prosessin vaiheissa • Sijoituksen aikana lapsilähtöinen, tarpeiden mukainen, suunnitelmallinen, tavoitteellinen ja tutkimusperustainen tuki • Kaikkien toimijoiden osaamisen jatkuva ja suunnitelmallinen vahvistaminen • Kokemusasiantuntijatyö osaksi palvelurakennetta • Tutkimustietoon perustuva vaikuttavuus –arviointi säännöllisesti
- 9. Lapsen oikeus pysyvyyteen ja jatkuvuuteen taataan • Mahdollisimman pysyvä oma sosiaalityöntekijä ja monialainen tiimi • Lapsen sijoitusvaiheen työskentelyyn monialaisen arvioinnin malli, joka tukee lapsen lähiverkoston mentalisaatiokykyä • Traumaattisten sekä muiden vahingollisten ja ristiriitaisten tunnekokemusten neutralisointi, ymmärtäminen ja työstäminen osana sijoitusprosessia • Sijaisvanhemmille riittävät valmiudet lapsen kokemuksen ymmärtämiseksi ja kehityksen tukemiseksi • Syntymävanhemmille suunnitelmallinen perhehoidon järjestelmiin integroitu tuki ja tarvittaessa kuntoutusohjelma • Lapsen ja hänen kaikkien perhesuhteidensa merkitysten ymmärtäminen ja tukeminen takaa hyvän vuorovaikutuksen ja jaetun vanhemmuuden toteutumisen • Lapsen kehityksestä huolehtiva ja kannatteleva arjen lähiverkosto saa riittävästi tietoa ja tukea osana lapsen perhehoitoa • Sijoituksen loppuessa intensiivinen tuki jatkuu riittävän pitkään ja vuorovaikutussuhteiden jatkumisesta huolehditaan
- 11. Lastenkoti ’julkisena kotina’ • huostaanotettujen lasten elämäntilanteiden erityisyyden ymmärtäminen – traumaattiset tapahtumat taustalla • ”safety first”- turvallisen hyvän arjen rakentaminen • lasten ja aikuisten välinen suhde, suhteessa oleminen • ammatillinen työ – koulutettu henkilöstö • kasvatuskumppanuus - työskentely perheen kanssa, • aktiivista yhteistyötä ja toimintaa lähiyhteisöissä , vrt. ekologinen validiteetti • moniammatillinen yhteistyö
- 13. Sijaishuollon lähestymistavat • terapeuttisesti orientoitunut laitoshoito: traumaattisten kokemusten käsittely, ”therapeutic parenting”, säännölliset terapiasessiot • sosiaalipedagoginen orientaatio laitoskasvatuksessa: pedagoginen suhde, arkikeskeisyys, yhteisen arjen jakaminen, empowerment – ajattelu, kulttuurisuuden ja yhteisöllisyyden korostaminen • (tiiviisti tuettu perhehoito) Eronen, T. & Laakso, R. (2016).Lastensuojelun laitoshoidon kasvatukselliset ja kuntouttavat orientaatiot ja niiden vaikuttavuus. Tutkimuskatsaus.
- 14. Ammatillinen lastensuojelun laitostyö • ei selkeitä lakiin perustuvia kelpoisuusehtoja ja määriä • lapsen hyvinvointi ja (erityis)tarpeet aina ’työn alla’, vrt. ammatilliset taidot, ammattirooli, ammatillinen kontrolli • terapeuttisen ja/tai sosiaalipedagogisen lähestymistavan mukaiset ammatilliset työmenetelmät ja interventiot • tiivis yhteys sosiaalityöhön, lapsen sosiaalityöntekijään • tutkimustietoa lastensuojelun laitostyön orientaatioista, toimintamalleista ja niiden vaikuttavuudesta vähän
- 15. Lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnoilta yhteistyöhön • lasten-/nuorisopsykiatrian tuki; jalkautuminen lastensuojelulaitoksen arkeen tai muuten sovitulla tavalla • EHO –yksiköt • erityisen vaativan tason lastensuojelulaitosten joihin psykiatrian tiivistä yhteistyötä tarvitaan, sijaittava viiden yliopistollisen keskussairaalan ja sosiaalityön osaamiskeskuksen läheisyydessä.
- 16. Toimintakulttuurin muutos – laitoshoito pois marginaalista • Laitostyön SISOTE-yhteistyö - monialainen ammattitaito ja osaaminen integroitava laitoshoitoon • monialainen yhteistyö - yhteensovittava johtaminen • pysyvä sijoitus, pysyvät ihmissuhteet - edellyttää riittävää henkilöresurssia ja oikeanlaista ammatillista osaamista • monet palveluntuottajat àmaakunnallinen kilpailutus • vahvistettava tutkimusperusteista laitostyön sisällön, toimintatapojen ja menetelmien kehittämistä • Korkeakoulujen koulutustarjontaan saatava lastensuojelun laitostyön moniammatillinen erikoistumiskoulutus (OKM)
- 17. Asiantuntijaryhmä 1. Eeva Timonen-Kallio pj., Turun ammattikorkeakoulu 2. Pekka Närhi pj., HUS 3. Laura Yliruka, sihteeri Sosiaalialan osaamiskeskus Socca; Heikki Waris -instituutti 4. Tuija Eronen, Tampereen yliopisto, 5. Riitta Laakso, Tampereen yliopisto, 6. Anu Lehto, Pelastakaa lapset ry 7. Tuija Lindberg, Valtion koulukodit 8. Krista Lyyra, johtava sos.tt Porvoon kaupunki 9. Marja-Leena Niemi, Carea 10. Marena Paahto, Kuopion kaupunki 11. Sari Ruhanen, Eksote 12. Marja Riikonen, Eksote 13. N. J. kokemusasiantuntija 14. Sirpa Pyöriä, SOS-lapsikylä 15. Päivi Sihvo, Vantaan kaupunki 16. Lauri Saarelainen, Joensuun kaupunki 17. Iina Väre-Heilimo, HUS
- 18. Luvanvarainen yksikkö Sijaisperhe, toimeksiantosopimusValtion koulukodit TOIMILUPA (ennakollinen valvonta) AVI Valvira Sijainti- kunta SUUNNITELMALLINEN JA REAKTIIVINEN VALVONTA (tarkastuskäynnit, kantelu- ja valitusmekanismit, valvontaratkaisut) Oikeuskansleri AVI Valvira Eduskunnan oikeusasiamies Sijaintikunta Sijoittajakunnat OMAVALVONTA SUUNNITELMALLINEN JA REAKTIIVINEN VALVONTA Sijaintikunta Sijoittajakunnat Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä THL Sijaishuollon valvonnan ja ohjauksen nykytila SOPIMUSOHJAUS Sijoittajakunnat
- 19. Mikä muuttuu sijaishuollon ohjauksessa ja valvonnassa? • Toimintatapa lapsikeskeinen ja lapsenoikeusperustainen – Erityishuomio sijoitettujen lasten/nuorten asemassa ja heidän näkemysten selvittämisessä – Innovatiivisia keinoja tarvitaan yhteydenottotavoiksi sosiaalityöntekijään/tiimiin ja valvontaviranomaisiin • Erotettu sijaishuoltopaikkakohtainen ja lapsikohtainen valvonta – Keskeinen kysymys: miten näitä koskeva tieto saadaan kohtaamaan? • Huomioitu eri sijaishuoltomuotojen erityispiirteet • Selkiytetty eri toimijoiden rooleja ja vastuunjakoa – Kansallinen koordinaatio, maakunta- ja yhteistyöalueet (hyödyntäen jo olemassa olevia esimerkkejä), kunnat, lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät ja sijaishuoltopaikat (ml. omavalvonta) • Esitetyt innovaatiot: sijaishuoltopaikkarekisteri, päällekkäisyyksien purkaminen, valvonnan dokumentaation yhtenäistäminen, vertaisarviointimenettelyjen kehittäminen, tietopohjan ja osaamisen vahvistaminen, lapsiystävällisten kantelu- ja valitusmekanismien kehittäminen
- 20. Mikä muuttuu sijaishuollon ohjauksessa ja valvonnassa? • Keskeiset periaatteet – Lapsilähtöisyys – Oikeusperustaisuus/oikeusturva ja oikeudenmukaisuus – Suhdeperustaisuus, avoimuus ja luottamus – yhdessä tekemisen kulttuurin vahvistaminen – Suunnitelmallisuus: systemaattista seurantaa tarvitaan kaikissa sijaishuoltomuodoissa – Vertaisuuden vahvistaminen, vertaisarviointi – Moniammatillisuuden huomiointi – Valtion ohjauksen ja vastuunoton tarve
- 22. Tietopohjan ja tiedolla ohjaamisen vahvistaminen • Onnistuneen sijaishuollon varmistamiseksi tarvitaan vankkaa tietopohjaa sekä systemaattista lapsi- ja sijaishuoltopaikkakohtaista seurantaa ja tiedonkeruuta • Tarvitaan valtakunnallisen lähtötason selvittäminen v 2017 aikana – Tarvitaan kaikkien perhe- ja laitoshoidon sijaishuoltopaikkojen tarkastamista yhdenmukaisella mallilla ja yhdenmukaista dokumentointia perustiedon keräämiseksi – Tieto tulisi kerätä kansalliseen sijaishuoltopaikkarekisteriin ja hyödyntää valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteereiden määrittelyssä • THL:n suunnitelmissa on, että – Kehitetään lapsen osallisuutta tukevia toimintatapoja – Kehitetään lasten ja nuorten hyvinvointia ja palvelukokemuksia kartoittava seuranta- ja raportointijärjestelmä
- 23. Tutkimustietoa perhehoidon kehittämiseksi Katsaus kansainvälisiin tutkimuksiin 2010-2016 Leena Valkonen Tarja Janhunen Tulossa: Elina Pekkarinen: Koulukotiselvitys (tammikuu 2017) Sijaishuollon tutkimusseminaari 13.1.2017 TUKEA MAAKUNNILLE ü Kaksi sijaishuollon katsausta on julkaistu, saatavilla Julkarissa ü Mallinnusryhmien raportit julkaistaan tammikuussa, luovat pohjan yhteiselle kehittämiselle ü Sisällön kehittäminen jatkuu vuosina erityistason teemojen ympärille perustettavissa sisältöryhmissä, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä maakuntien kehittäjien kanssa. ü Tavoitteena kansallisesti yhtenäiset, tutkimusperustaiset toimintatavat sijaishuollossa