Professori Sanna Hautala, Lapin yliopisto "Varjoista valoon - Riippuvuus yksilön ja läheisten näkökulmasta" -webinaari 5.5.2022

1. Kertomuksia huumeiden
ongelmakäytön haavoittamista
perhesuhteista
Sanna Hautala, professori, Lapin yliopisto
”Varjoista valoon – Riippuvuus yksilön ja läheisten näkökulmasta” -webinaari, 5.5.2022

2. 1. Elämä huumekuvioissa, turvattomuus ja
läheiset
• Pelko, turvattomuus, huoli ja hätä ovat tuntemuksia, jotka määrittävät huumeita
ongelmallisesti käyttävien henkilöiden ja heidän läheistensä elämää.
• Se heijastuu paitsi käyttäjän omaan myös hänen puolisonsa, lastensa ja kaikkien
läheisten arkeen.
• Elämäntyyli altistaa monenlaiselle turvattomuudelle ja haavoittuvuudelle.
• Huumeita ongelmallisesti käyttävät henkilöt saattavat elää kaduilla tai
huumeluukuissa tai viettää aikaansa muuten epämääräisissä oloissa.
• Huumevelat ja elämä huumekuviossa altistavat käyttäjän väkivallalle,
uhkauksille ja kiristykselle (Resignato 2000; Sandberg 2009; Hautala ym.
2019).

3. 2. Pelko ja tarve suojella läheisiä
• Usein huumeita käyttävä henkilö pelkää sekä itsensä että läheistensä puolesta.
• Huumeiden ongelmakäyttö ja elämä huumekuvioissa haavoittaa sekä huumeita käyttävää
henkilöä että hänen rakkaitaan
• Huumeita ongelmallisesti käyttävät henkilöt haluavat suojella läheisiään huumeisiin
liittyvän elämäntavan haitoilta. Hakkarainen & Jääskeläinen 2013; Hautala ym. 2019.
• Usein elämäntyyli vie kuitenkin mukanaan ja siihen liittyvät ongelmat heijastuvat tavalla
tai toiselle kaikkiin läheissuhteisiin.
• Huumeiden käyttö siis paitsi koukuttaa myös haavoittaa ja eriarvoistaa niin huumeita
käyttävää henkilöä itseään kuin tämän perheenjäseniä riippumatta siitä, onko huumeiden
käyttäjä perheen lapsi, vanhempi tai puoliso.

4. 3. Ketkä ovat äänessä
• Puheenvuorossani teen näkyväksi huumekuvioissa elävien vanhempien, ”Martan”
ja ”Arton” suhdetta lapsiinsa haavoittuvuuden ja siltä suojaavien tekijöiden
näkökulmista.
• Martalla ja Artolla on kummallakin oma perhe, he eivät tunne toisiaan vaan ovat
kertoneet minulle omista tarinoistaan erillisissä tutkimushaastatteluissa.
• Yhdistävänä tekijänä on ainoastaan kokemukset elämästä huumekuvioissa.

5. 4. Haavoittuvuus käsitteellisenä lähtökohtana
• Lähestyn vanhempien tarinoita lapsistaan haavoittuvuuden käsitteeseen nojautuen.
• Haavoittuvuus on käsite samalla tavalla epämääräinen riippuvuus – kuitenkin kuvaavia ja yleisesti käytössä olevia
molemmat ja liikkuvat ihmisenä olemisen ytimessä.
• Siinä, missä riippuvuus on ihmisen olemassaolon perusta, on haavoittuvuus tekijä, jolle kaikki ihmiset ovat alttiita.
• Pieni vauva on riippuvainen aikuisten huolenpidosta ja täysin suojaton - haavoittuvainen - ilman heitä.
• Haavoittuvuus on universaalia ja ihmisyyttämme määrittävää (esim. Fineman 2010).
• Yksinkertaisuudessaan haavoittuvuus voidaan käsittää yksilön tai yhteisön fyysisenä, sosiaalisena, taloudellisena ja
poliittisena alttiutena luonnon, ympäristön tai ihmisten aiheuttamalle epävakaudelle.
• Haavoittuvuudella on kytkös eriarvoisuuteen, kuten yksilön tai ryhmän sosiaaliseen statukseen ja asemaan, mutta
myös uskontoon, etnisyyteen, sukupuoleen ja rotuun. Fineman 2010; Singh ym. 2014; Bergstrang 2016.

6. 5. Haavoittuvuus ja marginaaliryhmät
• Marginaaliin asetettujen ryhmien, kuten huumeiden ongelmakäyttäjien, paperittomien turvapaikanhakijoiden, rikostentekijöiden
ja uskonnollisten vähemmistöjen, haavoittuvuus yhdistetään usein uhriuteen, puutteeseen, riippuvuuteen ja poikkeavuuteen.
• Haavoittuvuus liitetään myös yhteiskunnalliseen asemaan sekä yhteiskunnan kykyyn vastata ja tukea haavoittuvassa asemassa
olevien ihmisten elämää.
• Tässä mielessä niin lainsäädäntö kuin yhteiskunnalliset järjestelmät tuottavat haavoittuvuutta tai suojaavat siltä.
• Jo lähtökohtaisesti luokittelut ongelmien ja vaikeutuneiden elämäntilanteiden mukaisesti asettavat ihmiset haavoittuvaan asemaan
ja eriarvoistavat yhteiskunnallisissa hierarkioissa.
• Sosiaaliset, erityisesti moraalisesti arvotetut ongelmat, ovat stigmatisoivia mutta myös eriarvoistavia ja haavoittavia.
• Usein haavoittuvuudella viitataankin erilaisiin stigmatisoituihin ja muutoin epäoikeutetussa asemassa oleviin yksilöihin, ryhmiin ja
väestönosiin.
• Jotkin haavoittuvat ryhmät ovat ”sympaattisempia” kuin toiset, ja heitä pidetään oikeutetuimpina apuun ja tukeen. Tällaisina
pidetään esimerkiksi lapsia, jotka ovat analyysini keskiössä. (Mm. Fineman 2010; Tarvainen & Hautala 2019).

7. 6. Huumekuviot haavoittavana ympäristönä
• Olenhan minä joutunut useamman kerran soittaan poliisit. Kerran me lähettiin lasten kanssa yöllä kartanolle. Siinä kävi
silloin poliisit rauhoittelemassa tilannetta. Meillä oli kylässä sellainen ihminen, joka on tuolla porukoissa pyörinyt
mutta nyt jonkin aikaa ollut kuivilla. Siinä tuli sitten riitaa. Minä menin lasten kanssa ensi -ja turvakodille. (Martta)
• Edellä olevassa lainauksessa Martta kertoo, miten huumekuviot tunkeutuvat
kotiin ja poliisit ovat paikalla usein. Episodi jatkuu.
• Mies sai raivarin. Meillä oli tytöt kotona. Minä pyysin toista soittamaan alakerrasta poliisit. Yritin huoneesta ulos
mutta en päässyt, kun pienempi tuli itkemään siihen. Mies otti sen ja pyysi syliinsä ja lohdutteli sitä. Pääsin silloin
luikahtamaan ulos ja odotin alakerrassa niin kauan, että poliisit tuli paikalle. (Martta)
• Martan kertomuksen ytimessä ovat äidin ja lasten turvattomuus ja kaikkien
osapuolten pyrkimykset suojella toisinaan kaoottisissa ja pelottavissa
tilanteissa.
• Tilanteessa on useita haavoittavia tekijöitä
• muun muassa vanhempien ja lasten roolit menevät sekaisin
• kaoottisuus ja turvattomuus – se, miten suojattomia lapset ja äiti ovat

8. 7. Systeeminen väkivalta ja haavoittuvuus
• Tuon esille Martan kertomuksesta toisen episodin, joka kuvastaa systeemistä väkivaltaa. Siinä
miehen huumevelkojen vuoksi koko perhe altistuu vakavalle alakulttuuriselle väkivallalle,
kiristämiselle ja uhkailulle.
• Olen pelännyt ja olen joutunut keskellä yötä hakemaan rahaakin, että olen saanut hullut kämpiltä ulos... Meille tuli
kolme tyyppiä, ja päästin heidät sisälle hyvää hyvyyttään. Mies juoksi ulos, ja tyypit otti hänet siellä kiinni. Joku
naapuri oli uhannut soittaa poliisit, jolloin ne kaikki tuli sisälle. Ne rikkoivat puhelimet ja olivat rahaa vailla. Minä siinä,
että mitä minä teen. Lapset nukkuivat omissa huoneissa. Sillä vanhemmalla oli asekin mukana. Pyysin saada soittaa
yhden puhelun
• Arton kertomuksessa huumekuvioiden systeeminen väkivalta heijastuu lapsiin ja tarpeeseen
suojella heillä. Arto kertoo siitä, miten yrittää kaiken hulluuden keskellä turvata lasten hengen.
• Tosiaan silloin kun mua ammuttiin, niin… jos ei Kale olis tönäissyt mua, mulla oli vielä meidän poika sylissä, jos ei se
Kale olisi tönäissyt mua… Se olisi ampunut mut... kaaduin siihen pöydän päälle sitten…. Luoti meni siihen seinään.
Sittenhän me lähettiin siitä, ja huusin, että menkää ja ampukaa tuolla perkele kaatopaikalla, mutta älkää täällä, missä
on lapsia.
• Sanna: Kuinka pieni se lapsi oli silloin?
• Arto: Se oli parivuotias.

9. 8. Haavoittavat vai suojaavat interventiot?
• Viranomaisvastuin lasten elämää on pyritty vakauttamaan ja suojaamaan. Erityisesti
Martta kertoo lastensa vaikeuksista laveasti ja pitkään. Seuraavassa episodissa hän kuvaa,
miten lapsia on sijoitettu eri paikkoihin hänen päihdeongelmansa takia.
• Minulle on ainakin hirveen raskas taakka, kun lapset joutuivat lastenkotiin
vuodeksi, kun minä ryyppäsin. Sieltä lapset muuttivat mun serkun ja sen miehen
luokse, kun ne kävi sijaisperhekoulutuksen. Sitten niilläkin tuli ero. Sitten meidän
Kaisa sattui kerran jäämään kiinni pilvenpoltosta, kun se oli kuudennella
koulussa. Niin minä menin silloin serkun perheen luokse ja sanoin, ettei Kaisa jää
enää tänne, vaan haetaan sellainen paikka, missä se ei pääse näihin
huumeympyröihin. Se meni sitten koulukotiin, ja siellä sitten vaihtui johtaja, ja
Kaisa karkasi sieltä useita kertoja.

10. 9. Sekava kokonaisuus interventioita ja
suojaamisen paradoksi
• Martan pisodi tuo esille useita konkreettisia asioita, jotka ovat seurausta vanhempien elämän epävakaudesta ja
niistä tavoista, joilla lapsia pyritään suojelemaan.
• Lapsen elämää suojaamaan pyrkivinä tahoina näyttäytyvät:
• omien päihdeongelmiensa ja elämänvaikeuksiensa kanssa kamppaileva äiti,
• viranomaisia edustavat sosiaalityöntekijät ja
• sijaisperheenä toimivat sukulaiset.
• Vaikka jokaisen tarkoitus on hyvä, toimintakokonaisuus näyttäytyy sekavana.
• Eri tahojen suhde lapsiin ja ajatus lasten parhaasta raamittaa toimintaa, mutta elämä inhimillisine piirteineen
tuo säröjä hyväksi tarkoitettuun kokonaisuuteen.
• Pyrkimys tuoda turvaa ja vakautta lasten elämään voikin kääntyä paradoksaalisesti itseään vastaan.
• Suojaavaksi tarkoitetuista toiminnoista seuraa ainoastaan lisää epäluottamusta tahoihin, joiden pitäisi olla turvaa
tuottavia.

11. 10. Turvattomat lapset ja sattumanvaraiset
suojaamispyrkimykset
• Martta kertoo useista tilanteista, joissa lapset ovat vailla suojaa, kun heidän isänsä on sekaisin eikä kykene huolehtimaan heistä.
Poliisien hakiessa sekavan isän lasten turvallisuus jää satunnaisten naapureiden hyväntahtoisuuden varaan.
• Kerran naapuri soitti, että miestä lähdettiin viemään poliisiautolla. Minä, että missä kakarat, niin yksi oli ollut pihalla ja
kysynyt alakerrasta, että voiko hän tulla sinne. Kukaan ei tiennyt missä poika, no se oli ollut jossain toisessa talossa,
jonkun naisen luona käymässä. Kävin sitten poliisilaitoksella, että ette sitten soittanut mulle, että tule lapset hakkeen
pois täältä. Olenhan minä joutunut monenlaista kokemaan. Pannaanpa joku heikkohermoisempi akka tähän, niin
sehän olis ollut hullujenhuoneella ajat sitten
• Episodista tulee ilmi lasten haavoittuva tilanne huumekuvioiden kaoottiselle elämäntyylille.
• Haavoittuvuutta ei luo ainoastaan isän toiminta vaan myös se sattumanvaraisuus, joka liittyy muihin suojeleviin ihmisiin ja heidän
edustamiinsa instituutioihin.
• Toisaalta naapurit tai lähipiirin tuttavat ovat niitä, jotka tarjoavat turvaa ja pitävät huolta lapsista silloin, kun vanhemmilla on elämä
sekaisin ja kotona tilanne kriisiytynyt. He ovat tahoja, jotka tarkkailevat tilannetta, tunnistavat lasten haavoittuvuuden ja tarjoavat
suojaa itsestään ääntä pitämättä,

12. 11. Haavoittuvassa asemassa olevia lapsia,
syyllisyyttä potevia ja vastuuta kantavia aikuisia
• Huumeita ja muita päihteitä käyttävät vanhemmat kokevat usein syyllisyyttä vanhempina siitä,
että he altistavat lapsen elämäntavalle, joka saattaa haavoittaa heitä monin tavoin – psyykkisesti,
fyysisesti ja sosiaalisesti. Usein asiasta on vaikeaa puhua, ja sitä on myös vaikeaa kohdata. Arto
kertoo, miten epäilee valintojensa ja elämäntapansa selittävän ainakin osin aikuisen lapsensa
ongelmia.
• Ehkä se Tuomas silloin, kun se asui minun ja Armin kans. Se silloin aina sanoi, että hän
hirttää ennen ittensä kuin alkaa käyttää... itteähän mä syytän siitä, kun se oli siinä ja se
oppi tunteen muita, porukat. Kun siinä oli semmonen trafikki…
• Sanna: Ootteko te jutelleet Tuomaksen kans käytöstä?
• Arto: Ollaan, ja itteähän mä syytän siitä asiasta, ja varmaanhan se minun vika on hyvin
pitkälti sillälailla… on se asia… ja Armiakin syytän siitä asiasta, koska minä olin linnassa,
ja se oli sinä aikana oppinut käyttään, ja se on selvä peli sitten.

13. 12. Lopuksi: Ongelmista huolimatta lapsia
rakastetaan
• Martan ja Arton kertomat episodit tuovat esille sen, että omista ongelmista ja elämäntavasta huolimatta lapset
ovat rakkaita ja tärkeitä ja heistä pidetään huolta siinä määrin kuin omassa tilanteessa on mahdollista.
• Heidän kertomuksistaan välittyy halu suojata lapsia muun muassa huumekuvioiden epävakaudelta ja
turvattomuudelta.
• Vanhemmat potevat syyllisyyttä ja katumusta elämäntavasta, jolle he lapsensa altistavat .
• Vanhempien rinnalla lapsia suojelevat myös sattumanvaraiset lähiyhteisöt, sukulaiset ja viranomaiset, kuten poliisit
ja sosiaalityöntekijät.
• Ehyttä kokonaisuutta näistä ei kuitenkaan synny, vaan hyväksi tarkoitetut interventiot ovat poukkoilevia ja
kääntyvät paradoksaalisesti päämääräänsä, lasten suojelemista, vastaan.
• Osin näyttää siltä, että esimerkiksi jo tutuksi käyneet poliisit pyrkivät suojelemaan sekä vanhempia että lapsia
toisinaan myös lasten kustannuksella, jolloin lasten haavoittuvuus voidaan tunnistaa mutta heidät jätetään
toistuvasti puolittaisen turvan varaan.

14. Perustellusti voidaan todeta, että huumekuviot eivät ole lapsille sopiva
kasvuympäristö. Tässä yhteydessä on syytä miettiä, miten voidaan taata se, että
lapset saavat tarvitsemaansa suojaa ja turvaa ja vanhemmat ihmisarvoista kohtelua
huolimatta niistä ongelmista, joiden kanssa he kamppailevat. Kysymys kiteytyy
siihen, miten interventioita voidaan toteuttaa lapsen edun mukaisesti mutta myös
vanhempien ihmisarvo huomioon ottaen.

15. Ihana enkeli Kiitos!
Kalervo Palsa 1976