5 sanna väyrynen sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön käytännöissä ja tutkimuksessa
•
0 gefällt mir•1,745 views
Sanna Väyrynen Kuntoutuksen tutkimusseminaari 2016 24.11.2016 Helsinki
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Was ist angesagt?
Was ist angesagt? (8)
Ähnlich wie 5 sanna väyrynen sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön käytännöissä ja tutkimuksessa
Ähnlich wie 5 sanna väyrynen sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön käytännöissä ja tutkimuksessa (20)
Mehr von THL
Mehr von THL (20)
5 sanna väyrynen sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön käytännöissä ja tutkimuksessa
- 1. SOSIAALINEN KUNTOUTUS HEIKOIMMASSA ASEMASSA OLEVIEN KANSSA TEHTÄVÄSSÄ SOSIAALITYÖSSÄ Sanna Väyrynen johtava tutkija, THL (MixMiks-hanke, Suomen Akatemia) kuntouttavan sosiaalityön professori (ma) työvapaalla 30.4.2017 saakka
- 2. Lähestystapa ◦ Lähestyn sosiaalista kuntoutusta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kanssa tehtävässä sosiaalityössä. ◦ Heikoimmassa asemassa olevilla tarkoitan tässä yhteydessä mm päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä, vankilasta asunnottomana vapautuvia. ◦ Puheenvuoroni pohjautuu tieteellisiin artikkeleihini ja käytännönkokemuksiini päihde- ja mielenterveyskuntoutuksesta ja vankilasta vapautuvien jälkihuollosta
- 3. Luennon rakenne ◦ Sosiaalinen kuntoutus, mitä se on ja miten sen ymmärrän ◦ Sosiaalinen kuntoutuksen sisältöjä ◦ Päihde- ja mielenterveyskysymysten sosiaalisen kuntoutuksen ulottuvuuksia ◦ Vankilasta asunnottomana vapautuvien sosiaalisen kuntoutuksen ulottuvuuksia
- 4. Kolme näkökulmaa ◦Sosiaalipalveluiden rakenteet ◦Institutionaaliset ratkaisut ◦Yksilölliset kuntoutumispolut ja kohtaaminen
- 5. Taustalla artikkelit: ◦ Väyrynen, Sanna & Kaarakka, Olli (tulossa 2017): Vankilasta vapautuminen sosiaalisen kuntoutuksen haasteena. Teoksessa: Härkäpää, Kristiina; Kostamo- Pääkkö, Kaisa & Lindh, Jari (toim.): Sosiaalinen kuntoutus. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. ◦ Väyrynen, Sanna; Lindh, Jari & Romakkaniemi, Marjo 2015: Päihde- ja mielenterveyskuntoutuksen työntekijöiden neuvottelut professionaalisesta yhteisöllisyydestä. Teoksessa Väyrynen, Sanna & Kostamo-Pääkkö, Kaisa & Ojaniemi, Pekka (toim) 2015: Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. UniPressGlobal. Tallinna. 107—127. ◦ Väyrynen, Sanna & Lind, Jari 2013: Yhteistoimijuuden rajakohteet päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta: Asiakkaat toimijoina. Vastapaino, 405–426. ◦ Väyrynen, Sanna 2012: Muutosta edistävät tekijät päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa - Asiakkaiden kokemuksia intensiivisen avokuntoutuksen vaikuttavuudesta. Teoksessa Kemppainen, Tarja; Pohjola, Anneli & Väyrynen, Sanna (toim.): Vaikuttavuus ja sosiaalityö. Lapin yliopistopaino, 271–300. ◦ Romakkaniemi, Marjo & Väyrynen, Sanna 2011: Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kokemuksia psykososiaalisesta kuntoutuksesta. Teoksessa: Järvikoski, Aila; Lind, Jari & Suikkanen, Asko (toim.): Kuntoutus muutoksessa. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi. 135–151. ◦ Matela, Kari & Väyrynen, Sanna 2008: ”Avohuollolliset menetelmät huumekuntoutuksessa”. Teoksessa Kallanranta, Tapani; Rissanen, Paavo & Suikkanen, Asko (toim.): Kuntoutus. Duodecim. Helsinki, 226–233.
- 7. Sosiaalinen kuntoutus ◦ Sosiaalinen kuntoutus voidaan määritellä monin tavoin ◦ Se on epämääräinen käsite, kulttuurisidonnainen, situationaalinen ja ajassa muuttuva ◦ Viittaa ainakin työorientaatioon, prosessiin, erilaisiin menetelmäkokonaisuuksiin, työn kohteeseen, työmenetelmään ◦ Voidaan kuvata yksittäistä menetelmää tai käyttää kattokäsitteenä, jolla viitataan kaikkeen yllä mainittuun ◦ Jos on niin epämääräinen, onko käyttökelpoinen? ◦ Kyllä, on kuvaava käsite, joka tulee kuitenkin eri käyttöyhteyksissä avata. Yleensä sillä viitataan arjen toimintakyvyn vahvistamiseen sekä yksilön yhteiskunnallisen toimijuuden ja osallisuuden tukemiseen. ◦ Lähikäsitteitä ja päällekkäiskäsitteitä on runsaasti (yksi lähellä oleva on esimerkiksi empowerment, ainakin se on tapa ymmärtää sosiaalista kuntoutuksen sen päämäärien kautta ja yksilön toimijuus tunnistaen)
- 8. Kuva: Kuntoutuskäsityksen syklinen kehitys (Karjalainen, Vappu 2004, 23
- 9. Sosiaalinen kuntoutus ◦ Työorientaatio ja kattokäsite: sosiaalinen kuntoutus on sosiaalihuoltolain mukaista työtä, jonka tavoitteena on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen menetelmin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi. Sen päämääränä ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä ja lisätä yhteiskunnallista osallisuutta (Sosiaalihuoltolaki 2014, 17§). ◦ Toimintaa: Sosiaalinen kuntoutus on toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia selviytyä arkipäivän toimista, vuorovaikutussuhteista ja toimintaympäristön edellyttämistä rooleista (Aila Järvikoski & Kristiina Härkäpää 2011, 22)
- 10. Lähtökohtana sosiaalinen toimintakyky ◦ Sosiaalinen toimintakyky on valmiutta selvitä arkipäivässä ja toimia yhteiskunnan jäsenenä, se rakentuu: ◦ aineellisista (asunto, ruoka, vaatteet), ◦ sosiaalisista (sosiaalinen verkosto, kyky hoitaa ihmissuhteita) sekä ◦ henkisistä resursseista (kyky hahmottaa ja hallita arkea, omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista) . (Jari Lahti ja Anneli Pienimäki 2004, 138) ◦ Näin määriteltynä sosiaalinen kuntoutus on pitkälti yhtäläinen psykososiaalinen kuntoutuksen kanssa
- 11. Psykososiaalinen kuntoutus ◦ Poikkeaako lopulta paljoakaan sosiaalisesta kuntoutuksesta? Onko kyse ainoastaan painotuserosta, jossa yksilökeskeisyyttä korostetaan? ◦ Riitta Granfelt (1993, 199) psykososiaalinen työ/kuntoutus: ◦ Intrapsyykkinen taso: asiakkaan minuuden vahvistaminen ◦ Interpsyykkinen taso: lähiverkoston huomioiminen ja aktivoiminen kuntoutuksen tueksi ◦ Rakenteellinen taso: asiakkaan ja yhteiskuntasuhteen vahvistaminen.
- 12. Versus sosiaalinen kuntoutus ◦ Ilpo Vilkkumaa (2004 28–29) sosiaalisen kuntoutuksen kolme tasoa: 1) sosiaalinen toisia ihmisiä koskevina havaintoina (sosiaalisen perimän taso), viittaa sosiaaliseen toisten ihmisten huomioon ottamisena ja vaikutuksina ja korostaa yleisiä yhteisöllisiä ja kulttuurisia tekijöitä eli sosialisaatiokehitystä tietyn kulttuurin jäseneksi 2) sosiaalinen toisten ihmisten konkreettisena läsnäolona (sosiaalisen läsnäolon taso), kyse sosiaalisesta ilman ajallista näkökulmaa. Liikutaan tässä ja nyt kontekstissa, jossa yksilö on ruumiillisesti läsnä toisten joukossa havainnoiden muita, reagoiden heihin ja tullen reagoiduksi toisten taholta 3) sosiaalinen yhdessä olona (sosiaalisen toiminnan taso), edellyttää ainakin jossakin määrin kahden edellisen olomassa oloa. Siinä yhdessä tekeminen on tavoitteellista ja edellyttää usein asioiden yhteensovittamista, ennakointia ja sopimuksia.
- 13. Sosiaalinen kuntoutus kiinnittyy arkeen ja toimijuuteen ◦ Vaikka ihmisen ongelmia lähestytään usein erilaisista näkökulmista, kuten lääketieteellisesti, moraalisesti, kriminologisesti, niitä ei voi irrottaa ihmisen arjesta ja toimijuudesta – ongelmat syntyvät, ne eletään ja niistä kuntoudutaan arjessa. ◦ Arjen tilanteiden ymmärtäminen ja ratkaisemisvaihtoehtojen etsiminen edellyttää yksilöiden, professioiden ja instituutioiden toimijuuksien tunnistamista ja tunnustamista. ◦ Keskiössä on aina asiakas tilanteessaan ja hänen toimijuutensa tukeminen, turvaaminen tai ylläpitäminen ◦ Ihminen yhteiskuntasuhteissaan
- 14. Kuntoutus toimintaverkon rakentumisena (Lindh 2013, 80) Kuntoutuksen merkitysrakenne Kuntoutuksen legitimaatiorakenne Kuntoutuksen hallintarakenne Kuntoutuksen tulkinnallinen kehys Kuntoutuksen normit , oikeudet ja velvollisuudet Kuntoutuksen resurssit Kuntoutuksen kommunikaatio Kuntoutuksen sanktiot Kuntoutuksen asiantuntijavalta RAKENNE TAPA TOIMINTA/VUOROVAIKUTUS Rakenteistunut toimintaverkosto Rakenteistunut toimintatapa Rakenteistunut vuorovaikutus ja toimijuus
- 16. Sosiaalisen kuntoutuksen institutionaaliset kontekstit ◦ Ihmisen ja rakenteet väliset suhteet, vaihtelevat usein sen mukaan, miten eri teoreetikot asiaa lähestyvät ◦ esim. Foucalt ja Goffman totaaliset laitokset – instituutio varastaa ihmisen minuuden ja vallan (vankila, mielisairaala) ◦ Berger & Luckmann vuorovaikutuksellista käyttäytymistä, joka kiinnittyy yhteiseen ymmärrykseen ja sopimuksiin ◦ > ääripäitä, joiden välillä liikutaan ◦ Sosiaalipalveluissa erilaisia instituutioita, joissa tavoitteet ja tehtävät vaihtelevat tuen ja kontrollin suhteen -> heijastuu kohtaamiseen tai luo sille ainakin reunaehtoja (Eri tasot ja niissä tehdyt ratkaisut, jotka ovat sekä liikkeessä että vuorovaikutuksessa toistensa kanssa: ls, tt, kolmannen sektorin toimijat, ikäryhmille suunnatut palvelut jne.)
- 17. Kuntoutumisprosessin toimintaympäristö Yhteiskunta (poliittinen asenneilmapiiri, päätöksen teko ja resurssit) Paikallinen toimintaympäristö(kulttuuriset määrittyvät kuntoutuksen ehdot ja mahdollisuudet) Yksilö läheissuhteissaan Rakenteet Institutionaaliset käytänteet Yksilöllinen kuntoutumispolku ja käytännöt Interventiot
- 18. Kuntoutumisen toimintaympäristön haasteita ◦ Miten meneillään oleva palvelurakenteiden muutos heijastuu edellä kuntoutuksen toimintaympäristöön? ◦ kuka vastaa laajemmin sosiaalipalveluista? ◦ haasteena jo nyt kunnan ja valtion vastuukysymykset: ◦ kuka maksaa? ◦ Mitä sitten kun neuvottelut käydään akselilla valtio, sote- alue/itsehallintoalue, maakunta, kunta? ◦ Mikä on eri toimijoiden rooli? ◦ Kuka kantaa vastuun? ◦ Miten palvelut tavoitetaan? ◦ Asiakkuuden ymmärrys: Kehen priorioidaan?
- 19. Kuvio 2: Jaetun toimijuuden kontekstit, eri tasoilla tapahtuvat neuvottelut ja toimenpiteet (collective agency) Rakenteellinen kysymys (poliittinen tahtotila, päätöksenteko, yhteiskunnallinen ymmärrys ilmiöstä, resurssit) Esimerkiksi lainsäädäntö ja vastuut tai ymmärrys palvelurakenteisiin suhteessa ilmiökenttään -> heijastuu eri professioiden vastuu ja valtakysymyksiin: kuka vastaa valtio, maakunnat, kunta? Kuka järjestää palvelut? Mikä on palvelujen tuottajien rooli? Resurssit? Kuka määrittää, miten ja mistä puhutaan? Institutionaalinen kysymys (palveluiden organisoituminen, kulttuurisesti määrittyvät kuntoutukset mahdollisuudet, ehdot ja interventiot: miten palvelut organisoituvat suhteessa heikoimmassa asemassa oleviin? Jaettu ymmärrys professioiden suhteesta toisiinsa ja kuntoutuksen tavoitteista -> kuntoutusmenetelmät tai interventioiden, tuen ja avun toteuttaminen, kuka toteuttaa, kehen satsataan? - Mistä puhutaan ja ketkä puhuvat? Mitä hoidetaan, tuetaan, autetaan? Yksilöllisenä kysymyksenä (ihminen elämäntilanteessaan, asiakkaan ja hänen läheistensä näkökulma) - Tukea, kontrollia, terapiaa, kuntoutusta, mitä? - Ketä kuntoutetaan tai tuetaan, miten, mihin ja millä ehdoin? Neuvotteluista toimenpiteiksi Neuvottelut kuntoutuksen tavoitteista, vastuista ja reuna- ehdoista
- 20. Muutamia esimerkkejä rakenteellisista linjauksista ◦ Mieli 2015 –suunnitelma ja ohjelma ◦ Uusi sosiaalihuoltolaki 2015 ◦ Päihde- ja mielenterveystyön organisatoriset ja käytännölliset yhdistämistoimet ◦ Huomattavasti isompi merkitys, kun myönnetään. ◦ Linkki keskeisin lakeihin ja kansallisiin ohjelmiin, joilla pyritään kaventamaan kansalaisten hyvinvointi- ja terveyseroja: https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/lait- ja-ohjelmat ◦ Huom. Tässäkin kieli (sosiaalisesta on tullut hyvinvointia)
- 22. Fyysinen eli kehollinen ulottuvuus - ymmärrys päihdeongelmasta pohjautuu biologis-fysiologisista selitysmalleihin - lääkinnällinen kuntoutus ja elämäntapoihin vaikuttaminen - hoidosta vastaa terveydenhuolto Psyykkinen eli tajunnallinen ulottuvuus - ymmärrys päihdeongelmasta pohjautuu psykologisiin selitysmalleihin. - kuntoutus muotoina erilaiset terapiat ja psykososiaaliset menetelmät - Hoidosta vastaa sosiaali- ja terveydenhuolto Sosiaalinen eli elämäntilanteinen ulottuvuus - ymmärrys päihdeongelmasta pohjautuu ympäristöpainotteisiin eli sosiokulttuurisiin malleihin - sosiaalinen kuntoutus, elinoloihin vaikuttaminen, ihmisen hyvinvoinnin ja toiminnallisuuden edistäminen, arjen rakenteet - psykososiaaliset menetelmät - hoidosta vastaa sosiaalihuolto Henkis-uskonnollinen ulottuvuus - yhdistetään ihmisen henkisen olemassaolon eli ihmisenä olemisen ongelmaan - henkinen ja hengellinen valmennus ja tuki; normien mukainen elämäntapa tavoitteena - uskonnolliset ja aatteelliset yhteisöt muutoksen vahvistajina Päihdeongelman tulkintakehyksiä
- 23. Miksi tarkastella yhteistyötä päihde- ja mielenterveyskysymysten läpi? ◦ Päihde- ja mielenterveyskysymykset ovat kulkeneet sekä tutkimuksessa että käytännöissä erillisinä ja molemmilla on omat tutkimukselliset traditionsa ja palveluiden organisoitumistapansa. ◦ Suomessa päihdeongelmaa on lähestytty sosiaalisena kysymyksenä ja hoito- sekä kuntoutusjärjestelmää on kehitetty sosiaalihuollon piirissä (esim. Lahti & Pienimäki 2004). ◦ Tultaessa 2000-luvulle päihdeongelmien kuntoutuksessa korostuu kuitenkin yhä enemmän lääketieteellinen näkökulma.
- 24. … ja mielenterveyskuntoutuksessa ◦ Myös mielenterveysongelmat nähtiin 1970-luvulle asti psykososiaalisina ongelmina, ◦ 1980-luvulta alkaen mielenterveysongelmien selityksissä ovat korostuneet biologis-orgaaninen ja lääketieteellinen ajattelu (Scheid & Brown 2010, 3−4). ◦ 1990-luvulta alkaen myös mielenterveystyö on lääketieteellistynyt. ◦ 2000-luvulla sosiaalisen merkitys on muuttunut ja kyseenalaistunut sekä päihde- että mielenterveyskuntoutuksessa ◦ Lisäksi päihde- ja mielenterveyskysymykset on niputettu yhteen ja palveluita on alettu kehittää samansuuntaisesti (keskustelu kaksoisdiagnoosista)
- 25. Miten päihdeongelmaa lähestytään tänään ◦ Nykyisin tehdään erilaisia niputtamisia ja jaotteluja joiden mukaan kuntoutumiskontekstia pyritään joko laajentamaan sektoreiden välisellä yhteistyöllä (päihde- ja mielenterveyskuntoutus) ◦ tai kohdentamaan jonkun määritelmän, kuten elämänvaiheen tai ongelman mukaisesti (nuoret huumeiden käyttäjät, ikääntyneiden päihdeongelmat, vangit, asunnottomat) ◦ Kysymys on sekä sektorikohtaisesta jaosta että sektoreiden välisestä yhteistyöstä. ◦ Iso haaste palvelujärjestelmälle
- 26. Edellinen jatkuu… ◦ Päihdeongelma määrittyy yhä useammin päihdehäiriöksi, joka luokittelee ilmiön sairaudeksi ja osaksi mielenterveyshäiriöitä. ◦ esimerkiksi Mieli suunnitelman päivitetyssä versiossa, jossa pohditaan tulevaan (Päihde- ja mielenterveyssuunnitelma… 2015) puhutaan yhtäältä päihdetyöstä ja toistuvasti päihdehäiriöstä. ◦ Ymmärrys päihdeongelman sosiaalisesta luonteesta hämärtyy ja lääketieteelliset ja terveydenhuollolliset lähestymistavat painottuvat. ◦ Merkitseekö sitä, että sosiaalisen asiantuntijuus kapeutuu tai määrittyy uudella tavalla? ◦ Mitä haasteita asettaa teoreettiselle ymmärrykselle sosiaalisesta tieteenä ja käytäntönä – professioiden dynamiikka, valtasuhteet, vuorovaikutus, traditiot ja historia suhteessa päihdeongelmasta kuntoutuvaan ihmiseen
- 27. Esimerkki: Päihdeongelman määrittelyä (Mieli-ohjelmassa) ◦ ”Päihteitä runsaasti käyttävät nuoret ovat usein moniongelmaisia ja ongelmat ovat voineet alkaa jo lapsuusiässä. Päihdehäiriöisistä nuorista 60–80 prosentilla on samanaikainen muu mielenterveyden häiriö. Yleisimpiä ovat käytös- ja uhmakkuushäiriöt, ADHD, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt. Masennuksen kanssa samanaikaisen päihdehäiriön on todettu nuorilla heikentävän masennuksesta toipumisen ennustetta ja lisäävän itsetuhoisuuden riskiä. Nuoruuden päihdehäiriöt ennustavat voimakkaasti nuoren aikuisuuden päihdehäiriöitä sekä myös muita mielenterveyden häiriöitä, kuten mieliala- ja persoonallisuushäiriöitä.” (Marttunen & Haravuori 2015, 93. Teoksessa Päihde- ja mielenterveyssuunnitelma 2009 – 2015. Miten tästä eteenpäin? THL. Työpapereita 20/2015) ◦ Päihdehäiriö ja muut mielenterveyshäiriöt. Sosiaalinen lääketieteellistyy.
- 28. Kuvio 2. Yhteistoimijuuden rajakohteiden tarkastelun rakenteellis-relationaaliset ulottuvuudet. Yhteistoimijuuden rajakohteet SOSIAALISEN ASIANTUNTIJUUS MIELENTERVEYS- KUNTOUTUS Kuntoutuksen organisatoriset ja institutionaaliset resurssit ja säännöt Asiakas- asiantuntija - vuorovaikutus Kuntoutuksen käytännöt ja prosessit PÄIHDEKUNTOUTUS Kuntoutuksen organisatoriset ja institutionaaliset resurssit ja säännöt Asiakas- asiantuntija - vuorovaikutus Kuntoutuksen käytännöt ja prosessit TERVEYDEN ASIANTUNTIJUUS
- 29. I Mitä sosiaalisen kyseenalaistuminen merkitsee yhteistyön näkökulmasta? ◦ Päihde- ja mielenterveyskuntoutuksen uudelleen organisoitumista ja määrittelyä. ◦ Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-2015 on merkittävä yhteiskunnallinen ja poliittinen puheenvuoro tässä prosessissa ◦ Seurauksia ei vielä tiedetä, ehkä selkeimmin näkyy sosiaalisen ulottuvuuden kyseenalaistumisena ja supistumisena sekä uudelleen paikantamisen tarpeena, erityisesti päihdekysymysten osalta ◦ Päihdeongelma sijoitetaan lainsäädännöllisesti mielenterveyshäiriön alle - > medikalisoituminen, ongelmien niputtaminen
- 30. Muuttuvien palvelurakenteiden uhat päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa ◦ Institutionaalinen taso ja uhat: ◦ Päihdekuntoutus polkeutuu mielenterveyskuntoutuksen alle ◦ Ymmärrys päihdeongelmasta muuttuu sairausnäkökulmaa korostavaksi, heijastuu kuntoutujan identiteettiin ◦ Päihdeongelmat jäävät vaille asianmukaista hoitoa ◦ Sosiaalisen asiantuntijoiden rooli päihdekuntoutuksessa kapeutuu ja supistuu (toiminnallisuus ja päihdeongelma suhde kysymyksenä jää tavoittamatta) ◦ Päihdekuntoutuksen yksilökeskeistyminen
- 31. Muuttuvien palvelurakenteiden hyödyt päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa ◦ Institutionaalinen taso + hyödyt: ◦ Päihdepalvelujärjestelmä monimuotoistuu ◦ Palveluohjaus tehostuu (ihmiset pääsevät mahdollisimman vaivattomasti asianmukaiseen hoitoon tai kuntoutukseen) ◦ Sektorirajat ylittävät työtavat juurtuvat ◦ Palveluita opitaan ketjuttamaan entistä tehokkaammin ◦ Resurssien lisääntyminen mahdollistaa sekä tehokkaamman avokuntoutuksen että mahdollisimman joustavan ja matalakynnyksisen laitoskuntoutuksen kehittämisen ◦ Sosiaalinen kuntoutus asettuu aidosti osaksi lääkinnällistä kuntoutusta ym. ◦ Tärkeää kysyä: ketä kuntoutetaan, missä olosuhteissa ja kenen ehdoilla? (tähän tullaan tulevaisuudessa palamaan toistuvasti)
- 32. ASIAKKAIDEN NÄKEMYKSIÄ PÄIHDE- JA MIELENTERVEYS- KUNTOUKSESTA
- 33. HYVÄT KÄYTÄNNÖT (mukailtu) INTENSIIVINEN JA VÄLITTÄVÄ TYÖOTE (asenteet, luo perustan työskentelylle) ARKEA TUKEVA TOIMINTA (toiminnallisuus, muutostyön konkreettinen menetelmä) MUUTOSTA TUKEVAT KESKUSTELUT (terapeuttisuus, ristiriitojen tiedostaminen, tulevaisuuden visiointi, ratkaisujen hakeminen) VERKOSTOMAINEN TYÖOTE (palveluohjaus, koordinoitu palveluiden tarjonta, luomuverkoston hyödyntäminen)
- 35. ARVOT JA ASENTEET TOIMINNALLISUUS IDENTITEETTIÄ TUKEVAT KESKUSTELUT luo perustan työskentelylle, eroja kunnioittavaa sensitiivistä etiikkaa, jossa tilaa ihmisen omille tulkinnoille, visioille ja tavoitteille arjen uudelleen rakentaminen, suhteen luominen instituutioihin ja valtakulttuuriin, sosiaalisten pelkojen ylittäminen konkreettisena tekemisenä, koulutus – ja työkokeilut terapeuttisuus, ristiriitojen tiedostaminen ja työstäminen, tunnetyö, tulevaisuuden visiointi, ratkaisujen hakeminen Kuvio 1. Muutosta edistävät tekijät.
- 36. VANKILASTA VAPAUTUVIEN ELÄMÄNKULKU JA SOSIAALISEN KUNTOUKSEN HAASTEITA Tekeillä oleva artikkeli: Sanna Väyrynen & Olli Kaarakka
- 37. Mistä puhun? ◦ Rikostaustaisten ihmisten yhteiskunnallisen toimijuuden haasteista ◦ Fokusoin puheenvuoroni yhteiskunnan yhteen kapeimmista marginaaleista ja pohdin yhteiskunnallisten palvelurakenteiden kykyä vastata asunnottomana vankilasta vapautuvien ihmisten elämään. ◦ Zoomaan katseeni siis heihin, joiden elämää leimaavat rikollisuus, päihde- ja mielenterveysongelmat, velkaantuminen, köyhyys ja sosiaalisten suhteiden segregoituminen alakulttuureihin. ◦ Tarkstelen vapautuvien sosiaalisen kuntoutuksen haasteita tekeillä olevan artikkelini pohjalta ◦ Pohdin palvelurakenteen muutoksesta johtuvia haasteita kuntouksen järjestämiselle.
- 38. Vankilaan… ◦ Vankila riistää ihmiseltä vapauden. Se on instituutio, jossa ihmisen toimintaa kontrolloidaan yhteiskunnan toimesta. ◦ Vankilaan tuomitaan siksi, että ihminen on rikkonut lakia – tehnyt rikoksen. Rikokset voivat olla monenlaisia. ◦ Osa niistä on normirikoksia, joista rangaistaan lähes universaalisti, kuten hengen riistäminen toiselta. ◦ Toisaalta rikos voi kulttuurisidonnaista ja kehenkään kohdistumatonta, ns. uhriton rikos, esimerkiksi huumeiden käyttö
- 39. Vankila leimaa ◦ Vankila luokittelee ihmisen monella tapaa: vanki, rikollinen, rikoksen tekijä rikostaustainen, lainrikkoja jne. ◦ Teonmukaisesti hänet voidaan nimetä vieläkin spesifimmin esimerkiksi huumausainerikolliseksi, seksuaalirikolliseksi, murhaajaksi tai tappajaksi tai vankikertaisuuden mukaan elämäntaparikolliseksi tai linnakundiksi. ◦ Huolimatta siitä onko vankilaan joutunut sinne ensimmäisen kerran tai istumassa jo vaikkapa kymmenettään tuomiota, vankila ja sinne johtaneet tapahtumat heijastuu yksilön arkeen ja arjessa selviytymiseen viimeistään siinä vaiheessa kun hän on vapautumassa vankilassa
- 40. Asunnottomana vankilasta vapautuvat ja yhdyskuntaseuraamuksen suorittaneet lukuina • Vuonna 2015 oli päivittäin keskimäärin 3068 vankia ja 3100 yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa. Vuoden aikana vankilasta vapautui noin 5200 henkilöä ja yhdyskuntaseuraamuksen suoritti noin 3900 asiakasta. Vankiluku ja yhdyskuntaseuraamusta suorittavien määrä on ollut viime vuosina laskusuunnassa. • Vuosina 2012-15 toteutettiin osana PAAVO II hanketta rikosseuraamusasiakkaille suunnattua Oma Koti –hanketta: • kehitettiin sidosryhmäyhteistyökäytäntöjä asunnottomina vankilasta vapautuvien ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden asunnon saannin ja asumisen sekä muuta elämänhallinnan tueksi. • Toimenpiteistä huolimatta asunnottomana vapautuvien vankien määrä ei ole kokonaisuutena vähentynyt. Asunnottomana vapautuu vuosittain n. 30 -35 % vangeista. Asunnottomia yhdyskuntaseuraamusta suorittavia on n. 10-15 % 40
- 41. Rangaistusta suorittavien päihde- ja mielenterveysongelmat ◦ Rikosseuraamusta suorittavien terveyttä koskevassa tutkimuksessa (Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2010) todetaan: ◦ vankilasta vapautuvien asunnottomuuden taustalla on usein päihde- ja mielenterveysongelmia sekä erilaisia somaattisia sairauksia. ◦ 88%:lla todetaan olevan pitkäaikainen päihdeongelmia ja 67%lla mielenterveysongelmia. ◦ Alentunut työkyky 30 % ja työkyvyttömiksi nähtiin liki 18 %. ◦ Monilla on takanaan vuosia kestänyt vankila- tai muu laitoskierre. Sosiaaliset verkostot ovat kapeutuneet alakulttuureihin ja elämä rakentuu niiden ympärille. ◦ Minäkuvan muutos ja uudenlainen suhde yhteiskuntaan edellyttävät yksilön perustarpeet huomioivaa palvelujärjestelmää.
- 42. Vankilasta vapautuminen ja kuntoutuksen mahdollisuudet ja tarpeet ◦ Vankilaan joutuminen jättää lähes poikkeuksetta jälkensä yksin elämää ja vankilasta vapautuminen on kriisi, jossa suhde ympäröivään yhteiskuntaan on säröilevä ja uudelleen arvioinnin kohde. Yksilötasolla vankila jo sinällään leimaa erilaiseksi. ◦ Leimaa pahentaa usein vankilarangaistukseen johtuvat teot ja muut elämisen ongelmat, usein päihde- ja mielenterveysongelmat, velkaantuminen, toimentulovaikeudet ja asunnottomuus. ◦ Millaisia ovat vankilasta vapautuvien ihmisten ovat sosiaalisen kuntoutuksen arjen haasteen?
- 43. Tarkastelutapani vapautuvien sosiaalisen kuntoutukseen ◦ Artikkelissamme tarkastelemme sosiaalista kuntoutusta korostaen rikollisuudesta irtautumisen voimavarakeskeisiä tekijöitä. ◦ Olemme kiinnostuneita ihmisten eletystä elämästä ja tarkastelemme sitä sellaisessa institutionaalisessa ajanjaksossa, jossa ihminen on vankeuden ja vapauden rajapinnassa koevapaudessa (koevapaus). ◦ Ihmisten eletyt elämät tuovat meille näkyväksi ne tekijät, jotka ovat johtaneet rikollisuuteen, mutta myös ne, joista avautuu mahdollisuuksia rikollisuudesta irtautumiseen. ◦ Sosiaalisen kuntoutusta pyrimme jäsentämään juurikin näistä yksilöllisistä elämänkuluista avautuvien haasteiden läpi. ◦ Emme siis sitoudu ajatteluun, että ihminen pelkillä sisäisillä prosesseillaan voisi ainakaan kaikkien vankilasta vapautuvien kohdalla päästä irti rikollisuudesta. Kuitenkin henkilökohtaisten huomioinen sosiaalisen kuntoutuksen ja tarvittavan tuen näkökulmasta on välttämätöntä
- 44. Analyysikehikkö
- 45. Koevapaus: kontrolli tukena ◦ KOEVAPAUS pitää yllä päihteettömyyttä, luo rajoja eikä oikein mahdollista mokailua. Päihteettömyys on ehdotonta. Koevapauden aikana valvonta tapahtuu vankilan säännöin ja vähäiseltäkin tuntuva rike, johtaa kontrollitoimenpiteisiin. Kontrolli voidaan nähdä sosiaalisen kuntoutuksen muotona.. ◦ Haastateltava:Koevapaus tosi hyvin ja vain yhden kerran mä mokasin ◦ Olli: eli sul keskeyty kerran? ◦ Haastateltava:niin noin kolmeksi päivääksi mä menin takasin Vanajalle noin kolmeks päivää ◦ Olli: joo mitä siinä tapahtu? ◦ Haastateltava: mä olin juonu pullon olut ◦ Olli: yhen pullon olutta? ◦ Haastateltava: joo ◦ Olli: joo ja tota mut pääsit sitten ◦ Haastateltava: kolmen päivän päästä
- 46. Koevapaus harkinnan ja mahdollisuuksien aikaa (instiutionaalinen aika) ◦ Koevapaus on ajallisesti harkinnan, tutustelun ja muutosten pohdinnan aikaa. Se on myös aika, jolloin sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuden avautuvat. Koevapauteen tuleminen voi olla pelottavaa, miten kohdata yhteiskunta vankeuden jälkeen. ◦ Mä koin koevapuden tosi hyvänä asiana. Piti kaikki aloittaa aloittaa alusta. asunto ja kaikki aloitta ihan alusta ja se tuntu vaikealta tilanteelta. Mä en tiedä mitä mä olisin tehny ilman tukea. Se tuki on tosi tärkee. Ettei ei ei pärjää ilman sitä ihan vankilan jälkeen suoraan itse. Ei pärjää (naurahtaa). Ehkä jos on ollu vankilassa muutaman kuukauden (O:mm mm) mutta jos on monta kuukautta sitte sen jälkeen heti ei pärjää (O:joo)
- 47. Koevapauden aika avautuvat sosiaalisen kuntoutuksen haasteet ◦ Eletty elämä ja lapsuuden kokemukset sosiaalisen kuntoutuksen haasteena ◦ Mä olin tarkkiksella. Tuolta niinku esimerkiks Kontulassa, ni se ei oo kauheen hyvä kasvuympäristö tai ylipäätään Itä-Helsinki. En mä tiedä nykypäivänä mitä se on. Et niinku ainaki siihen aikaan se oli vähän niinku villiä touhua. Että naapurissa ….naapuri akka murhas oman äijäsä saatana. Siinä tsiigasin ku se tuli sieltä reikä rinnassa saatana. ◦ Olisiko sosiaalisen kuntoutuksen tarve ollut jo aiemmin? On syytä kysyä, miten huolehtia siitä, että lapset saisivat riittävää sosiaalista tukea, kontrollia ja myötäelämistä myös sellaisissa ympäristöissä, joissa on kasautuneita ongelmia. Ajallisuus ja paikallisuus tekevät näkyväksi yhteisöllisen sosiaalityön tarpeen ja haastaa lastensuojelutyötä miettimään välineitään. ◦ Rikollisuudesta irtautumisen haasteena: sosiaalistuminen rikollisuutta ja sen oheisongelmia sietävään kasvuympäristöön sekä lapsuudesta kumpuavat psykososiaaliset ongelmat ja traumat
- 48. Lastensuojelulapsuus ja vähäiset kokemukset hallitusta arjesta ◦ Mä jouduin yks vuotiaana ekan kerran lastenkotiin alkoholisoituneen äidin ja pois muuttaneen biologisen isän takia. Ja tota sain kolmevuotiaana kasvattiperheen. Ja asuin siellä sitte sellai kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Et(S: joo) ongelmia oli ja kävin sitte vähän aikaa lastenkodissa välissä rauhottumassa. Kolmetoista vuotiaana jouduin sit uudelleen rauhottumaan mut en rauhottunu joten sille tielle jäin. (Kerttu 28 v) ◦ Lastensuojelulapsuus haastaa sosiaalisen kuntoutuksen. ◦ Järjestelmä on tuttu eikä siinä ole ollut kiinnipitäviä ja aidosti vaikuttavia interventiota. ◦ Huumeet ja rikollisuus kietoutuvat kuin luonnollisena osana osaksi elämää. Ne muodostavat toisinaan ruokkivan kehän, josta tulee myöhemmin haaste sosiaaliselle kuntoutukselle ja rikollisuudesta irti pääsemiselle.
- 49. Päihteet sosiaalisen kuntoutuksen haasteena ◦ vissiin ekan kerran vissii 11 vuotiaana kuvioihin et silloin alko pilven poltto ja tupakka tupakan poltto ja 14 vuotiaana tuli vahvemmat huumeet ja tai niinku pöhinä ja sit 16 vuotiaana muut paitsi LSD joka tuli sit vasta kahdeksantoista vuotiaana (S: yhyym) ja jäin sitten öö eritavoin rikollista elämää niinku mukana vaiheittain aina niinku että näpistelyä ja sitte petoksia ja varkauksia (S:mmm) ja näin poispäin väärennöksiä ja tällaistä huumeiden myyntiä paljon. (Kerttu 28 v) ◦ Jo alkanut huumeiden käyttö sosiaalistaa huumekuviohin. Huumekuvioiden kaksi puolta: elämyksellisyys ja riippuvuus ◦ Naisilla usein kaksoisriippuvuus ◦ On huomioitava osana sosiaalista kuntoutusta – arjen struktuureita ei ole, eikä niiden rakentamiseen ole valmiuksia.
- 50. Väkivalta: tehty ja koettu sosiaalisen kuntoutuksen haasteena Kertomus lapsuudesta: ◦ semmosta et äiti oli paljo kotona ku mä olin pieni (O:joo) et mä oon sellanen äitin poika edelleen (O:mm) isä oli vähä ankarampi ja isä oli kova juomaanki tai on vieläki (nauraa) et se ei oo muuttunu mihinkää (O:joo) mut et niinku se oli sellasta äiti aina suojeli ja puolusti (O:mm) (naurahtaa) Kertomus nuoruudesta ◦ no mähän oon tehny vaikka mitä. Vähemmän rikoksii että se ei oo kuulunu mun elämää. mul oli aiemmin nuoruusvuosilta jotain törkeit pahoinpitelyi muutama. (O:joo) Ja niist on saanu sit ehdonalasii. (O:joo) Kaks ehdonalasta on sit sellasest törkeest pahoinpitelystä ja ja nyt tuli sit sellain vankeusrangaistus. (O:joo) Et tavallans niinku väkivaltaan liittyen tai tälläseen no huonoon elämäntilanteeseen. ◦ Väkivalta tuottaa väkivaltaa – mitä tehdä? ◦ Haastatteluissa näkyy Suomalainen perhe: perhedynamiikan nurja puoli. ◦ Äiti suojelee, isä lyö lasta, ehkä äitiäkin. Lapsi kasvaa nuoreksi ja lyö toista nuorta, äiti suojelee. Nuori suojelee äitiä, jota isä kohtelee huonosti ja äiti suojelee nuorta, jota isä ja maailma kohtelee huonosti. ◦ Väkivaltatyö ja vihan käsittely osaksi sosiaalista kuntoutusta ja rikollisuudesta irtautumisen tukemista – suhde toisiin, reagointi ja minäkuva
- 51. Rikokset ja niihin liittyvä elämäntyyli sosiaalisen kuntoutuksen haasteena ◦ mul jäi kuukauden vai kahden vuokra rästiin. (O:joo) Joo et se oli niinku semmonen mut mä olin ollu leikkauksessa. (O:okei) Ja sit mä olin niinku eläkkeel tai osa-aika eläkkeellä duunista. Siinä oli semmonen että mul oli puhelinlaskut ja totta kai sähkölaskut, kaikki tuli yhteen ryppääseen. (O:mmm) Mä maksoin sitte ne. Sitte mul tuli kaheksansataa kaheksankymppii niinku sitä eläkettä kouraan kaikkien ulosottojen ja kaikkien muitten jälkeen. Ja sit se oli kuus ja puolsataa se vuokra. (O:joo) Niin sit ei mul sit jääy elämiseen. Mä aattelin okei. Mä tiesin et mul on tää tuomio tulossa, nii sit mä olin vähän et no antaa olla vittu. Että ihan sama kuitenki lähtö tulee tästä. Mä niinku et mul on niinku tavallaan kämppä valmiina tuol et Sörkässä et (O:nii) en mä sitä aatellu ninku sen pitemmälle. ◦ Velkaantunut, asunnoton ja päihdeongelmainen. ◦ Sosiaalisen kuntoutuksen haasteet ovat mittavat. Apu löytyy vankilasta – Sörkkä tarjoaa seinät ja rutiinit, siellä voi olla selvinpäin ja ympäristö on tuttu.
- 52. Vankila kiinnipitävänä ympäristönä ◦ Vankila antaa raamit ja rutiinit. Haastateltavan lapsuudessa on ollut väkivaltaa, vinoutuneita ihmissuhteita ja traumaattisia kokemuksia. Rikosten teko on tarjonnut väylän sosiaalisuuteen ja elämyksellisyyteen. Ystäväpiiri on koostunut toisista ”pikkurikollisista”. Vankila on ensi jännityksen osouttaunut turvalliseksi ja kiinni pitäväksi ympäristöki, jossa on mahdollistunut toisin tekeminen ja toisin oleminen. ◦ Ei mul oo koskaa niinku sosiaalisis kanssakäymisis tai nois tommosis tilanteis ollu mitä ongelmaa vankilassa. Et sillee et kyl mä tiedän miten pitää toimii tai et mihin pitää mennä. Silloin ku oli siel sisällä ni unohti kaikki noi naposteli omaa kakkuusa vaan. (O:nii) Ei ollu mitää huolta huomisesta. Ja sitte aina tuli niinku lisää tuomioo ja kaikki tuli niinku aina rytinällä alas. Sit sitä välillä niinku mietti sitä et voisko tää olla pitempi, et tääl oikeestaa viihtyyki Suokissa. Se oli tosi hyvä paikka ku siel sai treenata ja sit ruokaa oli ja koko aika katto pään päällä. Ja rahaa tuli vähäsen ja ni ei siel ollu mihinkää niinku kiire pois. ◦ Haasteena rakentaa siviiliin samankaltaisia kiinnipitäviä ympäristöjä ja psykososiaalista tukea.
- 53. Ei asunto, ei rahaa, ei työtä, ei luottoa Et tota se niinku rahallinen puoli oikeestaan. Mmm ja sitte tietysti et mihin päänsä kallistaa että niinku Stadilta tuolta Vantaan kaupungilta Helsingin kaupungilta, ni sieltä ei nyt varmaa mitää kämppää. Niinku saa että ei oo duunia eikä mitään. Ei oo mitää niinku näyttöjä sitte ja mä en tiedä. Sitte ne vuokrarästit ja tämmöset niinku paino sielä ja sit mä niinku aattelin, et kyl nyt varmaan kaikki sossut taantuu O: onks sulla minkälainen luottotietotilanne onks sulla paljo Parikyt tonnii mul on siellä niinku saamisia että nehän menee nyt, jos duunii pääsee ni aika äkkiä. (O:nii eihän se nyt sillee) yheksän vuotta ku mä aikanaan maksoin liksoista noita ulosottoja. ◦ Asunnottomuus, velkaantuminen ja työttömyys, miten pärjätä arjessa. ◦ Haastateltava kertoo, että eniten huolettaa pärjääminen. ◦ Sana pärjääminen sisältää useita aiheita, jotka ovat sosiaalisen kuntoutuksen ydintä. ◦ Asunnottomuus ja velkaantuminen, taustalla olevat päihdeongelmat ja katuelämä ovat sellaisia tekijöitä, jotka pitävät kiinni vanhassa ja opitussa elämänpiirissä. ◦ Niiden murtaminen ei tapahdu hetkessä eikä kevyesti.
- 54. Elämä kuin leffa, jota katsoo ulkoapäin - tunteet ◦ Ehkä jotenki kyllä sitä tavallaan pakeni niin moni asioita ja niinku huomannu et niinku jääny henkiseltä kehitykseltä niinku kyllä niinku oman ikäsiä varmasti jälkeen muttei niin pahasti sitte ku mä oon huomannu et moni mua vanhempaaki (nauraa) tuntuu nuoremmilta että niinku ei oo kuitenkaan kehittyny terveellä ja niinku normaalilla tavalla että niinku kieltäny niinku et vaik on piripäissään käsitelly niinku omia elämän asioita ni sit sitä ei kuitenkaan oo tota ollu tunteit mukana siinä ollenkaa et sitä on vaa kattonu sitä ku leffaa kylmästi ulkopuolisesti joten niinku ei se sitä oo niinku kehittäny tavallaan sitten mitää niinku ja oikeesti läpi käyny niitä asioita no mutta ja nytte jatkan kehitystä siitä että oon nyt vissiin henkiseltä iältä 17 (nauraa) ◦ Omaa elämää tapahtumat ja niihin liittyvät tunteet jäävät huumeiden käytön yhteydessä käsittelemättä. ◦ Haastateltava toteaa jääneensä olevansa henkiseltä iältään murrosikäiseksi. ◦ Sosiaalinen muutos ei mahdollistu, jos ei yksilön psyykkisiä tekijöitä sisällytetä osaksi kuntoutusta.
- 55. Muita sosiaalisen kuntoutuksen haasteita haastateltavien kertomana ◦ Tehdyt rikokset ◦ Palvelujärjestelmä ei ole tuttu ◦ Väkivaltakokemukset (tekeminen ja kokeminen ◦ Traumat ja niihin liittyvä tunnetyö (elämää katsoo ulkopäin kuin leffaa) ◦ Suhde viranomaisiin
- 56. Sosiaalisen kuntoutuksen ulottuvuudet rikollisuudesta irrottautumisen tukena
- 57. YHTEENVETO
- 58. Kysymyksiä ◦ miten taata inhimilliset elinolot ja tuki tilanteessa, jossa ihminen on erilaisten tekijöiden seurauksena ajautunut vakaviin elämän vaikeuksiin ◦ miten tuottaa sellaisia palveluita, jotka huomioivat erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet, ovat riittävän joustavia, kohtaavia ja ihmisarvoa kunnioittavia. ◦ Sote/maakunta-uudistuksen merkitystä heikoimmissa olevien ihmisten tilanteisiin ei vielä tiedätä, jää nähtäväksi etääntyvät palvelut kauaksi ihmisen arjesta, tuleeko niistä entistä kasvottomampia. ◦ Verkossa asiointi voi olla arkea silloin kun asiat on kunnossa ja valmiudet käyttää palveluita ovat arjen rutiinia, mutta enpä silloin, kun ei ole edes pankkitunnuksia, joilla pääsi palveluiden äärelle. ◦ Vielä ei voida täysin tietää, mitä kilpailuttaminen tulee tuottamaan palveluille – tuleeko jokin ryhmä ö, joka putoaa kaiken ulkopuolelle. ◦ Miten huolehditaan riittävän ja laadukkaan tuetun ja arjen toimijuuden huomioivien palvelujen järjestämisestä: miten resursoidaan? Kuka kantaa vastuun? ◦ tarvitaanko sotealueelle tai maakuntaan asiantuntija, joka huolehtii heikoimmassa asemassa olevien tarpeista? (advocase)
- 59. Mitä tapahtuu suhteessa muihin sosiaalityön ilmiöihin ◦ Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten monitahoiset ongelmat kietoutuvat sosiaalityön kentällä muun muassa päihde- ja mielenterveystyöhön väkivaltatyöhön, lastensuojelutyöhön, vankilatyöhön, kuntouttavaan kriminaalihuoltotyöhön, nuorisososiaalityöhön, aikuissosiaalityöhön jne. ◦ Ne läpi leikkaavat koko sosiaalityön ilmiökentän sisältyen erinäisiin ihmisen olemassa olon haasteisiin, sosiaalisen kuntoutukseen ja arjen toimijuuden vahvistamiseen on lähes välttämätöntä löytää resurssit ◦ Rikostaustaisten asunnottomien elämässä on kasautuneita ongelmia, niiden kuntoutus ei voi hävittää sosiaalista perustaansa – päinvastoin sen on vahvistettava paikkaansa ja rooliansa kaikilla niillä alueilla, joihin se linkittyy ◦ Tämä edellyttää sosiaalisen osaamisen vahvistamista (substanssiosaaminen, koulutus- ja kokemusoppiminen) ◦ Ammatti-identiteetin vahvistamista (teoreettinen, menetelmällinen ja käytännöllinen osaaminen ja asiantuntijuus) ◦ Sosiaalisen professionaalisen teoreettismetodologisen (tiede) pohjan vahvistamista suhteessa muihin hyvinvoinnin ammattilaisiin ◦ Sosiaalityön ammattilaisten, tutkijoiden ja opettajien on oltava osana muutosta, paikannettava itsensä osaksi muuttuvaa palvelujärjestelmää ja ilmiökenttää siten, että sosiaalinen tunnistetaan ja otetaan osaksi kuntoutusta. ◦ Näin taataan asiakkaan ja yhteiskunnan paras.
- 60. Lopuksi ◦ Yksillöllistämiskehitys siirtää ongelmat yksilöllisiksi ja siirtää katseen rakenteellisesti epäkohdista ja reunaehdoista yksilön valintoihin, epäonnistumisiin ja onnistumisiin. ◦ Kärjistyneimmillään tällainen kehitys voi johtaa ongelmien pahentumiseen. Kuitenkin uskon vastavoimiin – ihmiseen tarpeeseen auttaa toista ja tehdä hyviä tekoja, tunnistaa ihmisyys ja sen reunaehdot. ◦ Erityisen tärkeää on saada tietoa marginaalissa elävien ihmisten arjen reunaehdoista ja ongelmien merkityksistä kokonaisvaltaisesti, jotta voidaan rakentaa epäkohdat huomioivia palveluita ◦ Haaste on suuri, muttei mahdoton – ainakin toivon niin. ◦ Universaalin hyvinvoinnin utopia on murtunut, mutta uudet tavat huolehtia apua tarvitsevista rakentuvat. Näin uskon.
- 61. KIITOKSET!