Ylivelkaantuminen juurisyyanalyysi työpajan pohjalta 310120

1. 1 (9)
Sitra / Timo Hämäläinen 3.2.2020 Julkinen
Juurisyyanalyysi: Taloudenhallinta ja ylivelkaantuminen
1. Useita kumuloituneita ongelmia
Taloudenhallinnan ongelmat kietoutuvat usein laajempaan elämänhallinnan
ongelmatiikkaan. Varsinkin nuoruudessa ja elämän ruuhkavuosina arki voi
olla hyvinkin kaoottista ja henkisesti kuormittavaa. Hyvään taloudenhallintaan
tarvittavia resursseja ja henkisiä voimavaroja voivat heikentää päihde- ja
mielenterveysongelmat, vakavat sairaudet, työttömyys ja ihmissuhdeongel-
mat. Kavereilta lainaaminen voi myös nuorilla lisätä ihmissuhdeongelmia.
Taloudenhallinnan osaamisen ja tiedon puutteiden ohella talousongelmien
syntymiseen ja päätöksentekoon vaikuttavat asenne, tahdonvoima ja tunteet.
Moniongelmaiset asiakkaat tarvitsisivat monenlaista apua ja esim. vakuutus-
neuvojien pitäisi olla entistä monialaisempia.
Nyky-yhteiskunnan arki on aiempaa monimutkaisempaa ja täynnä
mahdollisuuksia, valintoja ja houkutuksia. On syntynyt uudenlainen ”valintojen
ongelma”, koska runsaista vaihtoehdoista valitseminen tuottaa tuskaa. Ihmiset
eivät myöskään ole oman pitkän aikavälin hyvinvointinsa kannalta kovin hyviä
päätöksentekijöitä. Kuluttajien kyltymättömyys ja statuskilpailu ajavat usein
haluamaan koko ajan vain lisää ja isompaa, vaikkei olisi varaakaan.
Kulutuksen ja taloudenhallinnan suhteen voidaan erottaa erilaisia ryhmiä.
Jotkut ihmiset ottavat isojakin riskejä lainojen suhteen olettaen, että riskien
realisoituessa hyvinvointivaltio kyllä tulee apuun. Toisilla taas on häpeästä
johtuen liiankin korkea kynnys hakea apua talouden horjuessa, jolloin
velkaongelmat voivat kasvaa hyvinkin suuriksi ennen kuin apua etsitään.
Tässä voisi auttaa Isossa Britanniassa kehitetty lakisääteinen
”hengähdysaika”, joka mahdollistaisi talousongelmien järkevän ratkaisun ja
velkakierteen ennalta ehkäisyn.
2. Elämän taitekohtien haasteet
Elämässä on tiettyjä taitekohtia, jotka vaikuttavat merkittävästi
taloudenhallinnan mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Erityisesti äkilliseen tulojen
pienenemiseen tai menojen kasvuun sopeutuminen on monelle vaikeaa.

2. Tällaisia tilanteita ovat mm.
 aikuistuminen, jolloin nuori pääsee päättämään omista raha-
asioistaan,
 kotoa pois muuttaminen, jolloin nuori joutuu ottamaan vastuun
omista menoistaan, sekä
 armeijaan meno, jolloin nuoren tulotaso usein romahtaa. Äkillisen
uuden haasteen taloudenhallintaan voi tuoda myös
 työttömäksi jääminen,
 avioero tai
 vakava sairastuminen.
 Varttuneimmilla ihmisillä talousongelmia voi aiheuttaa myös
eläkkeelle jääminen, jos siihen ei ole ajoissa varauduttu
säästämällä ja menoja ei osata sopeuttaa alempaan tulotasoon.
Erilaisten KELA:n myöntämien avustusten tunnistaminen ja hakeminen voi
myös olla tarpeettoman vaikeaa tulojen äkillisesti pudotessa.
3. Taloustilanteen monimutkaisuus ja kokonaiskuvan puuttuminen
Talousasioiden hoitoa vaikeuttaa finanssiteknologioiden ja rahoitusvaihto-
ehtojen nopea kehitys. Kulutusta ja investointeja voi nykyään rahoittaa
monella eri tavalla ja hyvin helposti. Tämän seurauksena ihmisillä on usein
paljon erilaisia sitoumuksia – luottojen korkoja ja lyhennyksiä,
luottokorttimaksuja, osamaksuja, kiinteitä palvelumaksuja, vuokria,
vakuutuksia, harrastusmaksuja, jne. - joiden maksuerien ennakointi on
hankalaa. Kokonaiskuva ja helppokäyttöiset työkalut oman talouden
seurantaan puuttuvat.
Kokonaiskuva oman talouden tilanteesta ja maksuvarasta hämärtyy.
Uudenlaisten rahoitusinstrumenttien luonteen ja taloudellisten seurausten
ymmärtäminen voi myös olla vaikeaa. Kulutuksesta on tullut aiempaa
helpompaa ja ”kivuttomampaa” uusien, digitaalisten ja luotollisten
maksutapojen johdosta. Tämä lisää ylikulutuksen ja -velkaantumisen riskiä.

3. Taloudenhallintaa vaikeuttavat myös laskuttajien, velkojien, perintäyhtiöiden ja
ulosottomiesten epäselvä viestintä ja käytännöt.
4. Puuttuvat taloudelliset puskurit
Suurin osa ihmisistä selviää erääntyvistä maksuistaan talouden
kokonaiskuvan puuttumisesta huolimatta sen vuoksi, että heillä on tarvittava
taloudellinen puskuri, joka mahdollistaa yllättävienkin maksujen ja menojen
maksamisen. Tällainen puskuri muodostuu säästöistä ja sijoituksista,
työttömyyskassan jäsenyydestä sekä vakuutuksista. Nyky-yhteiskunnan
taloudelliset ja sosiaaliset kannustimet suosivat kuitenkin kulutusta
säästämisen sijaan. Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa on kokeiltu
käyttäytymistieteiden pohjalta ”automaattisäästämisen” edistämistä (Nudge-
eli tuuppauspolitiikka).
Kaikilla ei ole riittäviä puskureita. Silloin yksikin yllättävä maksu tai meno voi
suistaa talouden raiteiltaan. Pienten taloudellisten puskurien syitä ovat
erityisesti pienituloisuus ja yksinhuoltajuus, mutta myös liiallinen kulutus ja
siitä johtuva korkea velkaantumisaste ja olematon säästäminen voivat syödä
talouden liikkumavaran. Talous- ja velkaneuvonnan asiakkaina ovat myös
hyvätuloiset. Hyvätuloisten velkaongelmat tuntuvat myös olevan kasvussa.
Voisiko kyseessä on myös ”statuskilpailu”?
Suurkaupungeissa asuntojen korkeat hinnat voivat johtaa korkeaan
velkaantumisasteeseen, mikä kasvattaa ylivelkaantumisen riskiä yllättävien
menojen syntyessä. Viime vuosina työelämän pirstaloituminen (pätkä-,
keikka- ja muut epäsäännölliset työt) ovat vaikeuttaneet taloudellisten
puskurien kerryttämistä.
5. Siiloutunut ja pirstaleinen palvelujärjestelmä
Suomalainen taloudenhallintaa tukeva ja ylivelkaantuneita auttava järjestelmä
on hajanainen ja jäykkä. Taloudenhallintaa tavalla tai toisella tukevia
organisaatioita on paljon, mutta niiden työnjako on epäselvä. Sektoroitunut
palvelujärjestelmä ja ammattirakenne eivät vastaa ja ratkaise ihmisten
monimutkaisia talousongelmia.

4.  Tiukat organisatoriset ja vastuualuerajat vaikeuttavat yhteistyötä.
Erityisesti sosiaalityön ja talousneuvonnan välinen yhteistyö ontuu.
 Myös tietoisuus muiden organisaatioiden toiminnasta on heikkoa.
Asiakkaita pallotellaan luukulta toiselle. Yhden luukun periaatetta on
toteutettu nuorten Ohjaamoissa, mutta sieltäkin puuttuu esim.
psykologista osaamista.
 Jos yhteistyötä tehdään, tapahtuu se usein organisaatio- tai
hanketasolla, mikä ei vielä tuota tarvittavaa asiakkaiden yksilöllisten
tarpeiden kokonaisvaltaista huomioimista.
 Sosiaalietuja maksetaan monessa eri erässä, mikä vaikeuttaa
taloudenhallintaa.
 Äskettäin velkaantuneilla on ongelmia velkaneuvontaan pääsyssä.
 Asiakkaat jäävät usein yksin tiukkojen maksujärjestelyiden aikana.
 Suomalainen finanssilainsäädäntö korostaa velallisen vastuuta.
Kuluttajien oletetaan olevan hyvin informoituja ja toimivan
rationaalisesti. Tämä ei useinkaan ole realistista.
 Yhteistyötä ohjaava kokonaisstrategia puuttuu.
 Suomalaisen palvelujärjestelmän suuri heikkous on ennaltaehkäisevän
toiminnan vähäisyys ja tehottomuus.
 Pääpaino on korjaavissa palveluissa.
 Organisaatioita vaivaa myös resurssien puute.
 Talous- ja velkaneuvonnan organisointi, laatu ja saatavuus on
vaihtelevaa.
 Sosiaalitoimella ja muilla julkisilla palveluilla on kiire ja puutteelliset
taidot talousneuvontaan.
 Palvelun tarvitsijoita ei tunnisteta ajoissa.
 Myös asiakkailla on puutteelliset tiedot neuvonta- ja tukipalveluista.
He eivät usein tiedä mistä apua saisi.
 Jo syntyneiden talousongelmien ratkomista haittaa sosiaalisen
luototuksen rajallisuus.
6. Markkinoinnin ja perinnän aggressiivisuus
Tuotteita, palveluita ja erityisesti rahoitusta markkinoidaan nykyään
aggressiivisesti. Yritysten tavoitteena on ensisijaisesti myydä enemmän.

5. Asiakkaiden taloudenhallinnan tukeminen ei yleensä ole voittoa tavoittelevalle
yritykselle keskeinen tavoite, vaikka edistyksellisimmät yritykset ovatkin jo
ottaneet sen yhdeksi yhteiskuntavastuutavoitteekseen. Jotkut kuluttajat myös
ajattelevat, että rahoituslaitokset ovat tarkastaneet heidän maksukykynsä
riittävyyden ennen rahoituksen myöntämistä, vaikkei näin välttämättä ole
tapahtunut.
Aggressiivinen markkinointi korostaa kulutuksen lyhyen aikavälin etuja ja
sivuuttaa sen pitkän aikavälin kustannukset, mikä vetoaa erityisesti ihmisen
psyykeeseen (hyperbolic discounting).
Ylivelkaantumisongelman hoitoa vaikeuttaa usein laskujen perinnän
ulkoistaminen, mikä voi johtaa velkojen vapaaehtoisen sovittelun
vähäisyyteen sekä uudelleen järjestelyn ehtojen tiukkuuteen. Kommunikaatio
ja yhteistyö velallisten, perintäyhtiöiden ja ulosottoviranomaisten välillä ei toimi
parhaalla mahdollisella tavalla. Kun henkilö on ulosotossa, isot velat eivät
kannusta työntekoon, koska suuri osa tuloista menee perintään.
7. Positiivisen luottorekisterin puuttuminen
Positiivisella luottotietorekisterillä tarkoitetaan yleisesti tietokantaa, josta
luotonantajayhtiöt voisivat nähdä reaaliaikaisesti luotonhakijan lainamäärät ja
tulotiedot. Myös luotonottajat voisivat itse saada rekisterin avulla paremman
kuvan omasta taloudestaan. Henkilön kaikki taloudelliset vastuut eivät
kuitenkaan välttämättä näkyisi rekisterissä, mikä voi olla sen heikkous.
Rekisterin tarkoituksena olisi tuottaa enemmän tietoa lainanhakijan
luottokelpoisuudesta verrattuna nykyjärjestelmään, jossa luotonantaja saa
tiedot vain mahdollisista maksuhäiriöistä. Luotonantaja voisi arvioida
kuluttajan maksukykyä nykyistä paremmin, jolloin ylivelkaantumista voidaan
hillitä. Luottorekisterin syntyminen edistää täysin digitaalisten luottopäätösten
tekemistä. Tämä nostaa esiin kysymyksen inhimillisen arvion merkityksestä ja
lainanottajan erityistilanteen huomioimisesta. Myös tietosuojakysymykset
korostuvat uuden rekisterin myötä.
Valmistelussa selvitetään mahdollisuutta ottaa rekisteri käyttöön vaiheittain
siten, että tarvittava lainsäädäntö on voimassa hyvissä ajoin yhtä aikaa

6. rekisterin kanssa ja että rekisteri ainakin kuluttajaluottojen osalta voitaisiin
ottaa käyttöön kevään 2023 aikana.
Ministeriryhmä korosti hankkeen tietoturvaa ja totesi, että koska rekisteri tulee
sisältämään ihmisten luottotietoja, on sen vuoksi vahva tietosuoja ensisijaisen
tärkeää.
Muina ylivelkaantumisen torjuntakeinoina ryhmä esitti kotitalouksien
velkaneuvonnan vahvistamista ja konkurssin tehneiden yrittäjien
velkajärjestelyn helpottamista.
8. Henkisten voimavarojen puutteet
Ihmisen elämänhallinnan taidot kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa.
Vanhemmilla ja kasvatuksella on niihin suuri vaikutus. Jos vanhempien oma
elämänhallinta on hukassa, on heillä yleensä vaikeuksia tukea lastensa
tasapainoista kehitystä, joka luo pohjan heidän elämänhallinnan taidoilleen.
Erityisen haitallista lasten ja nuorten henkisten voimavarojen kehitykselle on
vanhempien riitely, päihteiden käyttö, työttömyys, vakava sairaus ja
talousongelmat. Nuorilla henkisiä voimavaroja sekä elämän- ja
taloudenhallinnan taitoja rajoittaa vielä elämänkokemuksen puute.
Mielenterveysongelmat ja peliriippuvuus heikentävät myös selvästi henkilön
kykyä hallita omaa talouttaan. Nämä ongelmat ovat viime aikoina olleet
kasvussa. Myös tietyt persoonallisuustekijät - kuten lyhytjänteisyys, itsekurin
puute ja taipumus liialliseen kulutukseen ja riskinottoon - voivat vaikuttaa
samaan suuntaan.
Ylivelkaantumisen riskiä kasvattaa myös se, että monet ihmiset hakautuvat
häpeän johdosta tai rohkeuden puutteesta liian myöhään tukipalveluiden
piiriin.
9. Puutteellinen talousosaaminen
Talousosaaminen on aivan keskeinen tekijä oman talouden hallinnassa.
Aiempaa monimutkaisempi rahoitus- ja sijoitusmaailma vaatii kansalaisilta
aiempaa enemmän talousosaamista, mutta talouskasvatus ja -opetus eivät
vielä ole pystyneet vastaamaan haasteeseen.

7.  Lasten kotona saama talouskasvatus on usein vähäistä ja koulujen
talouskasvatus on selvästi riittämätöntä. Myös opettajien
talousosaamisessa on parannettavaa. Koulutusmateriaaleissakin on
parannettavaa, vaikka esim. järjestöt tekevät tällä alueella tärkeää
kehitystyötä.
 Aikuisten talouskoulutus ja -neuvonta ovat myös riittämättömiä. Sitä ei
ole riittävästi jalkautettu ihmisten luo esim. neuvoloihin (kuten
Ruotsissa) tai työpaikoille.
 Suomella ei monen muun maan tapaan ole kansallista
talousosaamisen kehittämisstrategiaa. Nyt Suomen pankki on
käynnistänyt projektin sen laatimiseksi.
10. Talousongelmiin liittyvä häpeä
Talousongelmiin liittyy suomalaisessa kulttuurissa vahva häpeän tunne, joka
usein estää aikaisen avun hakemisen talousongelmien alkaessa kasaantua.
Julkista maksuhäiriömerkintää pyritään välttämään kaikin keinoin - vaikka
kalliita pikavippejä ottamalla.
11. Rahapeliongelma
Viihde-, riski- ja ongelmapelaamisen sekä rahapeliriippuvuuden rajat ovat
häilyviä
 n. 27 % suomalaisista ei pelaa ollenkaan
 n. 70 % pelaa hallitusti
(osalla näistä pelaamiseen sisältyy toki suurempia riskejä).
Vuoden 2011 ja 2015 väestökyselyiden perusteella riskipelaaminen sekä
peliongelma ovat kasvussa:
 vähintään riskitasolla (kriteeri: vähintään 1 SOGS-piste) pelasi
vuonna 2015 18,3 % suomalaisista (vuonna 2011: 16,1 %)
 ongelmallisesti pelaavia (kriteeri: vähintään 3 SOGS-pistettä)
vuonna 2015 oli 3,3 % suomalaisista
(vuonna 2011: 2,7 %)

8.  ongelmallisesti pelaavista peliriippuvaisia (kriteeri: vähintään 5
SOGS-pistettä) on noin kolmasosa, 1,3 % väestöstä
(v. 2011: 1,0%)
Rahapeliongelmiin tai peliriippuvuuteen liittyy toisinaan myös muut
samanaikaisongelmat, kuten elämänkriisit, mielenterveyden ongelmat tai
päihteet.
Suurin osa rahapelaajista on niin sanottuja viihdepelaajia. He pelaavat
tuloihinsa nähden kohtuudella eikä rahapelaaminen aiheuta haittoja pelaajalle
tai tämän lähipiirille. Pelit tarjoavat sopivassa määrin jännitystä, viihdettä ja
nautintoa.
Riskipelaaminen on runsasta pelaamista Se sijoittuu viihdepelaamisen ja
ongelmapelaamisen välimaastoon. Kun omat pelirajat ylittyvät usein tai
pelaamisesta seuraa edes joitain kielteisiä seurauksia, riski syvemmän
ongelman kehittymiseen on selvästi olemassa.
Ongelmapelaaminen on rahan- tai ajankäytöltään liiallista pelaamista
Ongelmapelaaminen vaikuttaa kielteisesti pelaajaan, hänen läheisiinsä tai
muuhun sosiaaliseen ympäristöön. Nämä kielteiset vaikutukset liittyvät usein
talouteen, suoriutumiseen opinnoissa tai työelämässä sekä fyysiseen ja
psyykkiseen terveyteen. Ongelmapelaamista käytetään usein kattokäsitteenä
kaikelle eriasteisesti haitalliselle pelaamiselle.
Peliriippuvuudella viitataan tavallisesti hyvin vakavaan rahapeliongelmaan
Rahapeliriippuvuus on myös tautiluokituksesta (DSM 5) löytyvän
peliriippuvuusdiagnoosin nimi.
Osalla henkilöistä rahapeliongelma kehittyy hyvin nopeasti, toisilla
peliongelman kehittyminen vie pidemmän aikaa. Aikaisemmin peliriippuvuutta
pidettiin suhteellisen pysyvänä tilana, mutta uusi tutkimus on osoittanut, ettei
tämä pidä paikkaansa.

9. Viihdepelaamisen, riskipelaamisen, ongelmapelaamisen ja peliriippuvuuden
tasojen välillä tapahtuu liikettä molempiin suuntiin. Peliongelmasta ja
vakavastakin rahapeliriippuvuudesta on siis mahdollista päästä eroon.