2. yhdessä enemmän 2 • 2015
JÄRJESTÖLEHTI YHDESSÄ ENEMMÄN on sähköinen
julkaisu, joka lähetetään maksutta lehden kohderyhmille:
lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa toimivien järjestöjen
yhteyshenkilöt, kuntien sosiaali-, terveys- ja koulutoimen
alalla toimijat, kehittäjät, päättäjät, opiskelijat, sekä yleisesti
aihealueesta kiinnostuneet. Paperiversion lehdestä voi
tulostaa järjestön kotisivuilta.
JULKAISIJA:Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
PÄÄTOIMITTAJA: Miia Hänninen
TOIMITUSSIHTEERI: Soile Smiley
TAITTO: Soile Smiley
JÄRJESTÖLEHDEN TILAUSASIAT JA YHTEYDENOTOT:
toimitus@vslapset.fi
KIRJOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ: Fröberg Hanna, Kiesiläinen
Jouko, Laakso Tiia, Laitinen Kai, Lehti Ann-Mari, Lehtonen
Anna, Perho Maija, Siren Hanna,Wikstedt Anja ja
Yli-Tuomola Kaisa.
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry seuraa ja
edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia
Varsinais-Suomessa.Yhdistys edistää lastensuojelujärjestöjen
keskinäistä yhteistoimintaa sekä yhteistyötä julkisen ja
yksityisen sektorin kanssa.
YHTEYSTIEDOT:
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Perhetalo Heideken, Sepänkatu 3, 20700 Turku
puh. 044 5355 132/toimisto
toimisto@vslapset.fi
www.facebook.com/vslapset
www.vslapset.fi
www.hakulaari.fi
VALOKUVAT:
KANSI: Flickr/Lotus Carroll
Sivu 9: Esa Vierikon kuva/Mikael Soininen
Sivu 10:AllFreeDownloads/George Hodan
Sivu14:AllFreeDownloads/Hans
Sivut 15&16:AllFreeDownloads/George Hodan
Muut sivut: Kuvituskuvia jäsenjärjestöiltä/kirjoittajatahoilta.
Sisällysluettelo
Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Hakulaari helpottaa löytämään järjestöjen palveluja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Järjestölehti Yhdessä enemmän, seuraavassa numerossa 3/2016 . . . . . . . . . . . . . . 5
Ajatuksia lastensuojelun jälkihuollosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Markkinarakenteista yhteistyörakenteisiin - sijaishuollon tulevaisuus . . . . . . . . . . . . 9
RESME - täydennyskoulutus moniammatillisen yhteistyön foorumina. . . . . . . . . . . . 12
Vuoropuhelua, verkostoitumista, osallisuuden lisäämistä ja perustyötä -
lastensuojelun arkea Turussa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Jälkihuollon ohjaus - tärkeä osa lastensuojelun prosessia ja nuoren itsenäistymistä. . . . 17
"Mitä se mulle kuuluu mitä mun elämässä tapahtuu" - lapsen osallisuus sijaishuollossa.18
Vanhemmat voimavarana huostaanotetulle adoptiolapselle . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
3. yhdessä enemmän 3 • 2015
Järjestölehti Yhdessä enemmän ensinumerossa käsittelin varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevien
toimien ensisijaisuutta lapsi ja perhepalveluissa ja lastensuojelussa.Tähänhän sekä lastensuojelu-
laki että sosiaalihuoltolakikin tähtäävät.
Yhdistyksemme jäsenjärjestökentässä on lapsi- ja perhepalveluita laidasta laitaan: hyvinvointia
ja osallisuutta lisääviä palveluja kaikenlaisille perheille, vertais- ja muuta tukea ja apua erilaisiin
ongelmatilanteisiin ja myös palveluja vakaviin kriiseihin ja elämäntilanteisiin joutuneille. Sateen-
varjomme alta löytyy siis toimintaa, palveluja ja vankkaa ammattitaitoa koko lastensuojelun
alueelta.
Järjestömme elää ajassa ja käyttää hyväksi kaikkien järjestöjensä osaamispotentiaalia.Toteutetut
ja käynnissä olevat hankkeet ovat tuottaneet työkaluja toimintamme ja palvelujemme tunnetuksi
tekemiseen yhteistyökumppaneillemme kunnissa ja ao. yksiköissä sekä suoraan lapsille ja
perheille. Linkki-toiminta on tästä hyvä esimerkki. Linkin työntekijöille on avattu pääsy kouluihin,
ja erilaiset luento- ja keskustelutilaisuudet ovat antaneet vanhemmille mahdollisuuden saada
tietoa ja tukea vuorovaikutukseen ongelmallisen murkkunsa kanssa.
Osa jäsenjärjestöistämme tekee arvokasta työtä niiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa, jotka
eivät ole hakeneet tai saaneet apua ajoissa tai joita annettu tuki ei ole estänyt ajautumasta
umpikujaan. Parhainkaan auttamisjärjestelmä ei voi kokonaan ehkäistä huostaanottoja tai
vaikeiden parisuhdeongelmien aiheuttamia eroja ja niiden jälkiseurauksia. Päihde- ja mielen-
terveysongelmat ovat aivan liian usein osa kokonaisuutta. Suuri kysymys onkin, miten monen
ongelman vyyhdissä eri professiot ja toimijat löytävät toisensa ja ennen kaikkea arvostavat
toistensa osaamista ja näkevät sen rikkautena.
Ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen tuen ensisijaisuus ei tee korjaavasta työstä vähempiarvoista.
Päämääränähän on palauttaa elämä raiteilleen, eheyttää ja voimaannuttaa, saada arjen taidot
pala palalta hallintaan ja parhaimmillaan omat siivet kantamaan.Tämä työ vaatii ammattilaisten
syvää paneutumista ja usein pitkääkin kuntoutumisprosessia ja siksi siitä on perusteltua myös
maksaa asiallinen hinta; pintapuolista laastarointia voi saada halvalla, mutta se ei kanna pitkälle.
Järjestöjen työssä keskeinen tehtävä on vaikuttaminen, jolla tuodaan esiin mitä laadukas työ
maksaa ja mikä on viime kädessä sen taloudellinen ja inhimillinen merkitys. Järjestöillä on
mahdollisuus antaa maksullisten palvelujensa rinnalla vapaaehtoisten mittava ja arvokas
työpanos, sekä laaja osallisuutta ja hyvää arkea edistävän toiminnan kirjo.Vaikka järjestöjen
työtä arvostetaan yhä enemmän, vielä ei ole täyttä ymmärrystä sen laajuudesta, merkityksestä ja
vaikuttavuudesta.Tästäkin syystä järjestömme työlle on vahva yhteiskunnallinen tilaus.
Pääkirjoitus
Varsinais-Suomen
Lastensuojelujärjestöt ry,
puheenjohtaja Maija Perho
4. Hakulaari helpottaa löytämään
järjestöjen palveluja
TEKSTI: ANN-MARI LEHTI
Hakulaari.fi-verkkosivustolle on koottu
varsinaissuomalaisten lasten, nuorten ja
perheiden parissa toimivien järjestöjen
palveluja keskitetysti yhteen osoittee-
seen.Tarkoituksena on, että näiden
kohderyhmien kanssa työskentelevät
ammattilaiset löytävät helpommin
asiakkailleen sopivat palvelut.
Hakulaari.fi-verkkosivustoa edelsi
PALVE-tietokanta, joka oli käyttäjien
palautteen mukaan vaikeaselkoinen
eikä vastannut nykyaikaisiin tarpeisiin.
PALVE-tietokanta oli kuitenkin aktii-
visessa käytössä, joten sen pohjalta
päätettiin lähteä kehittämään uutta,
helppokäyttöisempää ja parempaa
hakupalvelua.
Uuden verkkosivuston perustaminen oli
osa Yhdessä enemmän -hanketta, jonka
toiminta rahoitettiin RAY:n avustuksella.
Hakulaari.fi avattiin vuoden 2014 alussa
eli se on ollut käytössä nyt runsaan
puolentoista vuoden ajan.
Hakulaari pysyy ajan-
tasaisena järjestöjen
yhteistyöllä
Tällä hetkellä sivustolta löytyy Varsi-
nais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n
jäsenjärjestöjen tarjoamia palveluja.
Sivuston käyttö on jäsenjärjestöille
maksutonta ja kukin järjestö kirjaa itse
omat palvelunsa sivustolle. Näin pysty-
tään varmistamaan, että kaikki oleelliset
tiedot ovat ajan tasalla. Menestyäkseen
verkkopalvelu vaatii laajaa markki-
nointia ja mukana olevien järjestöjen
sitoutuneisuutta sivuston ylläpito-
työhön. Kaiken kaikkiaan sivusto on
havaittu hyväksi välineeksi jakaa tietoa
eri palveluista.Ajatuksena onkin, että
tulevaisuudessa sivusto voisi olla avoin
myös muille lasten, nuorten ja lapsi-
perheiden parissa toimiville järjestöille.
Se, miten ja millä aikataululla tuo laa-
jennus toteutetaan, on vielä avoinna.
Hakulaari kiinnostaa
myös Varsinais-Suo-
men ulkopuolella
Hakulaari.fi-verkkosivusto on ainutlaa-
tuinen Suomessa ja se on herättänyt
kiinnostusta myös Varsinais-Suomen
ulkopuolella. Sivustoa on käyty esittele-
mässä muun muassa Innomarkkinoilla
Helsingin Messukeskuksessa. Myös
kuntatoimijoiden suunnalta on ollut
paljon kiinnostusta. Kuten eräs kunta-
työntekijä kiteytti: Hakulaari on saavut-
tanut sen tavoitteen, mihin olemme
kuntasektorilla jo usean vuoden ajan
pyrkineet: sivusto, jonka avulla palvelut
olisivat helposti hahmotettavissa
hakusanan, lapsen iän tai esimerkiksi
lastensuojeluprosessin mukaan.
Hakulaari säästää
etsijän aikaa ja sen
hyödyntäminen on
ilmaista!
Järjestöjen palveluja voi etsiä niin kuin
mistä tahansa netin hakukoneesta, joko
vapaalla sanahaulla tai valmiiden kate-
gorioiden avulla. Palvelut on ryhmitelty
kohderyhmän, palvelun sisällön tai las-
tensuojeluprosessin mukaisesti.
Sivuston teknisestä toteutuksesta
vastaa Sofokus Oy. Muusta ylläpidosta
ja koordinoinnista huolehtii Varsinais-
Suomen Lastensuojelujärjestöt ry.
yhdessä enemmän 4 • 2015
5. Lastensuojelun järjestömessut 20.11.2015,
Perhetalo Heideken klo 11-15:
Järjestyksessään seitsemännet järjestömessut tarjoavat tietoa,
uusia ideoita ja näkökulmia, miten järjestöt voivat olla
tukemassa lasta, nuorta ja perhettä. Tänä vuonna messuille
on tulossa ennätykselliset 23 järjestöä.
Maksuttomat järjestömessut ovat avoinna kaikille
kiinnostuneille, tervetuloa!
www.vslapset.fi/järjestömessut
Ilo auttaa – kampanja 2016:
Varsinaissuomalaiset lastensuojelujärjestöt etsivät kampanjal-
la uusia vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita mukaan järjestöjen
toimintaan. Vapaaehtoiset ovat järjestöille tärkeä voimavara,
ja heidän lisätuellaan tuotetaan yhteistä hyvää varsinais-
suomalaisille lapsiperheille.
Ilo auttaa – kampanja 1.–11.2.2016. Kampanja huipentuu
Ilo auttaa – tapahtumaan 11.2.2016 Perhetalo Heidekenillä.
Kampanjan kotisivut:
www.perhetaloheideken.fi/iloauttaa
Järjestölehti Yhdessä enemmän,
seuraavassa numerossa 3/2016
Yhdessä enemmän
numero 3:
Seuraavassa lehdessä juttu
KM Anne-Elina Salon pro gradu
-tutkimuksesta, joka käsittelee
Linkki-toiminnassa kehitettyä
Murkkufoorumi-vertaisryhmää.
Esittelyssä myös lisää VSLJ ry:n
jäsenjärjestöjä - toimintaa,
palveluja, tapahtumia,
tarinoita ja kuulumisia.
Järjestölehti Yhdessä enemmän
tarjoaa hyödyllistä luettavaa
kaikille lasten, nuorten ja lapsi-
perheiden parissa tehtävästä
auttamistyöstä kiinnostuneille!
yhdessä enemmän 5 • 2015
6. yhdessä enemmän 6 • 2015
Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry:n Varsinais-Suomen toimipiste sijaitsee
Raisiossa osoitteessa Tasalanaukio 3.Toimipisteessä työskentelevät vastaava
ohjaaja Anna Lehtonen, ohjaajat Daniel Majabacka ja Outi Hokkanen sekä
Ressu-projektin koordinaattori Tiina Muros.
Varsinais-Suomen toimipisteestä on saatavana seuraavia palveluita:
• Lastensuojelun jälkihuoltopalvelut
• Tuetun asumisen palvelut sekä maahanmuuttajille että kantasuomalaisille
nuorille ja nuorille aikuisille
• Ammatillinen lasten- ja nuorten tukihenkilötoiminta
• Koira-avusteinen lastensuojelun tukihenkilötoiminta (vapaaehtoiset)
Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry
• Nuorten tuetun asumisen toiminta
• Ammatillinen tukihenkilö-
toiminta
• Koulutustoiminta mm. lasten-
suojelun tukihenkilö- ja
tukiperhekoulutukset
• Koira-avusteinen tukihenkilötoiminta
• Nuoret, 14-26 -vuotiaat
• Itsenäistyvät, tukea tarvitsevat nuoret
• Sijaisperheissä tai lastensuojelu-
laitoksissa asuvat nuoret
• Maahanmuuttajanuoret
• Lastensuojelun jälkihuoltonuoret
• Lastensuojelun tukihenkilöt ja
tukiperheet
• Kuntien sosiaalitoimet
Kuvassa vasemmalta oikealle:Tiina Muros, Daniel Majabacka,Anna
Lehtonen ja Outi Hokkanen
7. TEKSTI: KAI LAITINEN
Suomalaisen lastensuojelun sijaishuol-
lon yksi keskeisimpiä haasteita liittyy
mielestäni nuoren siirtymiseen laaduk-
kaasta ja hyvin resursoidusta sijais-
huollosta jälkihuoltoon yleensä
18 vuotta täytettyään. Jälkihuollon
osalta lastensuojelulaki on jäänyt nuor-
ten oikeuksien kannalta liian yleiseksi ja
epämääräiseksi. Luonnollisesti meidän
olisi pitänyt puuttua epäkohtiin silloin,
kun voimassa olevaa lastensuojelulakia
valmisteltiin.
Kuten tiedämme, lastensuojelulaki takaa
nuorelle oikeuksia liittyen toimeen-
tuloon, opiskelumahdollisuuksiin ja
asumiseen, mutta normittaa heikosti
kuntia järjestämään varsinaista tukea;
nuoren mahdollisuutta saada sosi-
aaliohjausta sekä psykososiaalista
tukea.Valitettavasti osa kunnista ohjaa
resursseja jälkihuoltoon lähinnä lain
minimin mukaisesti. Samalla tämä
tarkoittaa valtavia kuntakohtaisia eroja
jälkihuoltopalvelujen saatavuuden
osalta.Toivottavasti suunnitteilla oleva
sote-uudistus tuo myönteistä muutosta
tiedossa oleviin epäkohtiin.
Rakenteisiin ja toimin-
tatapoihin kaivataan
muutosta
On jotenkin surullista, että yhteiskunta
on valmis satsaamaan sijaishuollossa
oleviin lapsiin ja nuoriin valtavia sum-
mia, mutta tuki ja ajatus katoaa nuoren
siirtyessä jälkihuoltoon. Jokainen
lastensuojelun nuorten kanssa toiminut
ymmärtää, että kyseinen kokonaispro-
sessi ei ole tältä osin kovin älykkäästi
suunniteltu ja toteutettu.
Lastensuojelun jälkihuollossa on monia
toimintatapoja, joita tulisi uudistaa
palvelemaan paremmin nuorten
selviytymistä nopeasti muuttuvassa
yhteiskunnassa. Jälkihuollon osalta on
viime vuosina ollut paljon keskustelua
jälkihuoltoon oikeuttavan iän ylärajan
nostamisesta 22 tai jopa 24 vuoteen.
Näkemykseni mukaan ensisijainen
ongelma ei kuitenkaan ole jälkihuol-
to-oikeuden pituus vaan tarjottavan
tuen määrä, muoto ja sisältö sekä tuen
tarpeeseen liittyvä joustavuus.
Lastensuojelulakiin
ja jälkihuollon
rakenteisiin tulisi
tehdä esimerkiksi
seuraavia muutoksia
1. Jälkihuolto-oikeus voisi säilyä pää-
asiallisesti kolmen vuoden mittaisena,
mutta niin, että nuori voisi käyttää
oikeuttaan aina 25 ikävuoteen saakka
silloin, kun hän kokee tukea eniten
tarvitsevansa ja on valmis ottamaan sitä
vastaan.
2. Jälkihuoltopalveluja tulisi voida
tarjota erityistapauksessa nuorelle
yhtäjaksoisesti aina 25 ikävuoteen
saakka, mikäli nuoren asioista vastaava
sosiaalityöntekijä tarvetta näin arvioi ja
nuori sitä itse toivoo.
3. Lastensuojelun jälkihuolto-oikeuden
piiriin tulisi tuen käytäntöjen osalta
lisätä oikeus saada sosiaaliohjausta, esi-
merkiksi yksi sosiaaliohjaajan tapaami-
nen viikossa.Tällä varmistettaisiin, että
ne nuoret, jotka kokevat tarvitsevansa
viikoittaista ohjaajan tapaamista ja psy-
kososiaalista tukea tätä myös saisivat.
Jälkihuoltoa toteuttavien tahojen tulisi
kiinnittää erityistä huomiota työnte-
kijöiden rekrytointiin, koska monien
jälkihuoltonuorten suurimpia tarpeita
on saada tasapainoisen ja kannusta-
van aikuisen aikaa silloin, kun elämä
kohtelee kovaa ja on paha mieli.Tämä-
hän on ollut todennäköisesti meidän
kaikkien tarve oman itsenäistymisemme
karikoissa.
Ajatuksia
lastensuojelun
jälkihuollosta
Kai Laitinen, toiminnanjohtaja,
sosiaalipsykologi
Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry
yhdessä enemmän 7 • 2015
8. Kaarinan SOS-Lapsikylä
• Yhteisöllisesti tuettu
perhehoito
• Perhekuntoutus ja
perhetyö
• Asumisharjoittelu
• Jälkihuolto
• Toimeksiantosuh-
teinen perhehoito
• Tuetut/valvotut
tapaamiset
• Huostaanotetut tai
avohuollon tukitoi-
min sijoitetut lapset
• Itsenäistymisvaihees-
sa olevat lapset
• Jälkihuollon piirissä
olevat 18-20 -vuo-
tiaat
• Tukea tarvitsevat
perheet
Perhekuntoutuskeskus Lauste
• Sijaishuolto ja avohuollon
tukitoimenpiteenä tehdyt
sijoitukset
• Koulupalvelut
• Jälkihuoltopalvelut
• Perheiden arviointi- ja
kuntoutuspalvelut
• Erityinen huolenpito
• Huostaanotetut tai avo-
huollon tukitoimenpiteenä
sijoitetut lapset
• Itsenäistymisvaiheessa
olevat sijoiteut lapset
• Jälkihuollon piirissä olevat
18-20 -vuotiaat
• Erityistä tukea tarvitsevat
perheet
yhdessä enemmän 8 • 2015
9. Markkinarakenteista yhteistyörakenteisiin -
sijaishuollon tulevaisuus
TEKSTI: JOUKO KIESILÄINEN
Sote – uudistuksen edetessä edus-
kunnan rattaissa, herää usein kysymys
sijaishuollon tulevaisuudesta ja haas-
teista. Kaarinan SOS – lapsikylän johtaja
Esa Vierikko ja Perhekuntoutuskeskus
Lausteen kehitysjohtaja Jussi Ketonen
istuivat alas keskustelemaan, miltä
tilanne näyttää yksityisten järjestötoimi-
joiden näkökulmasta.
Vierikko avaa keskustelun toteamalla,
että koko systeemiä tulisi tarkastella
kokonaan uudella tavalla aina sosi-
aalityöstä alkaen.Vierikon mukaan
aina voidaan mennä ajan ja resurssien
taakse, mutta se on hänen mielestään
selittelyä.
Ketonen täydentää, että vaikka resurssit
ovat haasteena, myös koko systeemi
kaipaisi kehittämistä. Muun muassa
palveluasiakkaiden, käyttäjäasiakkaiden
ja koko järjestelmän välillä kaivattaisiin
vuoropuhelua.
- Jollei nyt ihan vastakkainasettelua ole,
niin ainakin kaikki toimijat puhuvat eri
kieltä. On varmasti palveluntarjoajia
ja asiakkaita, jotka pyrkisivät dialo-
giin, mutta järjestelmä ei aina pysty
taipumaan siihen. Kilpailutus ja eurot
ohjaavat siihen, ettei keskustelulle ole
aina tilaa. Jos palveluntarjoaja haluaa
keskustella, motiivia tulkitaan usein
kokemukseni mukaan osittain voiton
tavoitteluksi,Vierikko havainnollistaa
tilannetta.
- Onhan se relevantti kysymys, mikä
palveluntarjoajan toiminnan motiivi
on. Mutta pitäisi olla myös kiinnostu-
nut tuotantotavasta, arvopohjasta ja
periaatteista, sekä tehdä siitä johto-
päätöksiä ja lisäkysymyksiä. Pelkästään
kilpailuttamisen kautta lähestyminen ja
keskusteleminen on hyvin kapea-alaista.
Jos mietitään käyttäjäasiakasta, ei se
parasta mahdollista lopputulosta tuota,
Ketonen huomauttaa.
Hinnoittelu vääristää
keskustelua
Niin Ketonen kuin Vierikkokin ihmet-
televät tilannetta, jossa palveluiden
hinnoittelussa on räikeitä eroja.
Joissakin tilanteissa on selkeää millaista
palvelua saa, mutta osassa tarjouksia
jää pimentoon, mistä hinta muodostuu.
Pitäisi keskustella enemmän siitä, mitä
eri palvelut tarkoittavat ja millaisella
arvopohjalla toimitaan.
Ketosen mukaan ensimmäinen askel
muutokseen voisi tapahtua kilpailutuk-
sen avulla, jossa keskityttäisiin myös
palvelun sisältöön tai palvelun hankin-
nassa käytettäisiin uudenlaisia hankin-
tamenettelyjä.
- Jos kilpailutuksessa painottuu
ainoastaan hintakriteerit, se ei ole tae
asiakkaalle parhaasta mahdollisesta
avusta, Ketonen summaa.
Palvelunsisällöstä keskusteltaessa
molemmat osapuolet ottavat esille
Soten myötä korostuneen vaatimuksen
tasa-arvoisista palveluista. Keskustelun
kääntyessä palveluntuottajiin, jotka
tekevät toimintaansa liikeperusteisesti,
Ketonen toteaa, että ei ole väärin tehdä
voittoa - mutta on naivismia uskoa,
että markkinat ohjaavat yksin sisältöä
parempaan suuntaan
- On käsittämätöntä, miten eräät
tarjoukset menevät läpi. Kyllä ostaja-
puolikin ymmärtää, ettei ole mahdollista
tuottaa palveluita niin halvalla,Vierikko
hämmästelee.
Molemmat keskustelijat alleviivaavat,
että viimekädessä kyse on lapsen
oikeuksista oikeaan tukeen ja palveluun.
Alhaisella hinnalla ei voida taata, että
palvelunsisältö on sitä mitä luvataan.
Esa Vierikko, johtaja (31.8.2015 asti)
Kaarinan SOS-lapsikylä
Kuvaaja: Mikael Soininen
Jussi Ketonen, kehitysjohtaja
Perhekuntoutuskeskus Lauste
yhdessä enemmän 9 • 2015
10. Vierikko nostaa lisäksi keskusteluun
säätiöiden roolin.
- Säätiöiden pääasiallinen tavoite ei ole
voiton tavoittelu.Vaikka rahaa toki tar-
vitaan toiminnan pyörittämiseen, pohja
on enemmän arvoissa. On kuitenkin
toimijoita tässäkin, jotka eivät kestä
tarkastelua.
Keskustelussa nousee usein esille, että
monet sijais- ja jälkihuoltopalvelujen
järjestämistä koskevat aiheet ovat
vaikeita käsitellä - esimerkiksi sen
vuoksi, että julkisessa keskustelussa
on väärintulkinnan vaara, mutta myös
toisaalta palstatila on rajallinen.Tällä
hetkellä ei ole foorumia, jossa pystyttäi-
siin käymään keskustelua sijaishuolto-
palveluista.
- Kyllähän tämä vaatisi tietynlaisen
keskustelukulttuurin räjäyttämistä, että
voitaisiin uudistua, pohtii Vierikko.
Roolimuutoksia?
Ketonen aprikoi, voisiko valtiolla olla
uusi rooli palveluiden kehittämisessä.
Tämä mahdollistaisi paremman laadun
kehittämisen asiakkaita varten.
- Jos mietitään lastensuojelun kerran-
naisvaikutuksia, niin koskeehan se
laajasti koko yhteiskuntaa, Ketonen
muistuttaa.
Vierikko tarttuu ajatukseen ja ihmette-
lee avoimesti, miksi ketään ei kiinnosta.
Yksistään yhteiskunta säästäisi sillä,
että sadasta lapsesta kaksikymmentä-
viisi pystyttäisiin ohjaamaan johonkin.
Lopulta bulkkituotannon loppusumman
tuottama yhteiskunnallinen tappio voi
olla jopa isompi.
- Vallitsevat käytännöt heijastuvat myös
käytännön työhön ja määrittävät arjen
tekemisen.Vaikka tällaiseen toimin-
taympäristöön kuuluu myös kilpailut-
taminen, kysymys kuuluu, miten tätä
systeemiä voitaisiin kehittää ja dialogia
edistää, Ketonen toteaa.
- Tilaajat harvoin kertovat, mitä he
haluaisivat. Kun toteamme, että voimme
kysyä asiakkaalta, tilaajat saattavat
ihmetellä ajatusta vielä nykypäivänäkin.
Näkemykseni mukaan usein asiakas tie-
tää millaista palvelua hän on saanut ja
mistä voisi olla apua,Vierikko täydentää
ja jatkaa:
- Rajusti yleistäen, olen tavannut ”hul-
luksi” leimattuja biologisia vanhempia,
jotka lopulta ovat osoittautuneet hyvin
tervepäisiksi. Mutta se on vaatinut
sen, että joku istahtaa sekunniksi ja
kysyy: ”Mikä tää juttu on? ”.Yleisin
vanhemman reaktio on se, että kukaan
ei ole koskaan kysynyt. On siis ajoittain
turha ihmetellä, mistä konfliktitilanteet
kumpuavat.
Keskustelussa nousee esille pohdinta
alan yhteisestä laatuseurannasta ja –
mittareista. Kummatkin keskustelijat
kokevat, että tällaiset mittarit voisivat
edesauttaa toiminnan kehittämistä
tehokkaampaan ja kattavampaan suun-
taan.Tämä helpottaisi myös vertailua.
- Näkemykset laitoksista voivat perustua
täysin subjektiivisiin mielikuviin. Siihen
voivat vaikuttaa esimerkiksi henkilömiel-
tymykset tai muut yksittäiset subjektiivi-
set kokemukset,Vierikko toteaa.
Uskon asiat
Molemmat puhujat peräänkuuluttavat
keskustelua yli ammattirajojen.Vilpitön
kiinnostus ja kommunikointi edesauttai-
sivat yhteistyötä. Jussi Ketonen toteaa,
että varsinkin keskustelu siitä, mihin
asioihin toiminnassa uskotaan, olisi
tärkeä aihe
- Se, mihin organisaatio ylipäätään
uskoo, heijastuu kaikkeen toimintaan.
Silloin ei voida ainoastaan pistää
palveluita riviin ja katsoa hintoja, koska
yhdessä enemmän 10 • 2015
11. jokainen palvelu on eri tilanteeseen
sopiva. Kyse on asiakkaan yksilöllisistä
tarpeista ja niihin vastaamisesta. Ostaja-
puolella pitäisi olla resursseja tutustua,
mitä kukin toimija tekee tahollaan
lapsen kanssa ja mittareita arvioida sitä,
hän summaa.
Kysymys siitä, mihin Lausteen perhekun-
toutuskeskus ja SOS – lapsikylä uskovat,
saa aikaan paljon pohdintaa.
- Kun puhutaan kuntoutustyöstä, oli se
perheitä tai lapsia, en ymmärrä mistä
muusta se voisi lähteä kuin humanisti-
sesta maailmankatsomuksesta. Se, että
ihminen on itsessään arvokas, riippu-
matta siitä, mitä on tapahtunut, toteaa
Ketonen
- Tyhjentävä vastaus, johon on helppo
yhtyä. Uskon siihen, että muutos on
mahdollinen, oli tilanne mikä tahansa.
Siihen muutokseen päästään kohtaa-
misella ja vuorovaikutuksella,Vierikko
tähdentää.
Vastakkainasettelusta
yhteistyöhön
Mitkä ovat ne keinot, joilla päästään
avoimeen keskusteluun ja yhteistyöhön?
- Vuorovaikutusta voitaisiin lisätä vähen-
tämällä jakoa ”meihin” ja ”noihin”. Me
kaikki tuotamme sijaishuoltopalveluja,
eikä tuotantomuodolla pitäisi olla väliä,
Ketonen sanoo.
On olemassa vieläkin aiheita, joista ei
voida puhua.Vierikon mukaan esimer-
kiksi raha koetaan sellaisena asiana.
- Jos palvelu tuotetaan hyvin ja asiakas
hyötyy, niin miksi ei voi puhua rahas-
ta? Miksi sosiaalialalla ei voida puhua
rahasta, muuta kuin kilpailutustilan-
teessa kustannusten leikkaamisista? Tai
jos joku toimijoista ajaa kalliimmalla
autolla, miksi pitää miettiä, että se on
revitty asiakkaan selkänahasta? Fokus
on täysin teennäisesti aivan väärissä
asioissa ja oikeista sisällöllisistä asioista
ei puhuta lainkaan, kyseenalaistaa
Vierikko.
Toiveikkaina tulevai-
suuteen
Resurssien suhteen Ketonen ja Vierikko
ovat samaa mieltä siitä, että ne eivät
tule lisääntymään lähiaikoina. Keskiöön
nouseekin, millä tavalla olemassa
olevia resursseja osataan hyödyntää.
Ketonen painottaa, että vastaus siihen,
miten tuotetaan parempia palveluja,
pitää löytää muista kuin resursseista.
Vierikko toteaa, että keskeinen kysymys
on, miten resursseja kohdennetaan ja
johdetaan.
- Sen sijaan, että tuotetaan asioita
tavan vuoksi, pitäisi kysyä asiakkailta,
mistä he kokisivat hyötyvänsä,Vierikko
alleviivaa.
Dialogille olisi siis tarvetta, mutta
keskeiseksi kysymykseksi nousee, kuinka
sitä voisi lisätä. Eräs lähestymiskulma
Ketosen mukaan on se, että nykyinen
systeemi ei kannusta kehittämiseen.
- Nykytilanteessa meidän toimintaa
säädellään sanktioin - jos ei tee tiettyjä
asioita, niin käytetään keppiä.Toisen-
lainen tulokulma, esimerkiksi palkitse-
minen vaikuttavasta työstä, voisi viedä
kenttää eteenpäin ja kehittää vuorovai-
kutusta, Ketonen toteaa.
Kriittisen keskustelun lomassa Keto-
nen ja Vierikko kuitenkin suhtautuvat
toiveikkaasti tulevaisuuteen. Molempien
mielestä ei tulisi liiaksi keskittää ener-
giaa tuleviin muutoksiin, vaan keskittyä
enemmän tämän hetken haasteisiin.
Muutos on kuitenkin alalla vakio.
- Muutokset eivät ole sen enempää
kuin keppejä rinteessä, jotka on tehty
pujoteltaviksi, Ketonen muistuttaa.
- Järjestöjen tulisi olla kaikkein kette-
rimpiä liikkujia tässä rinteessä ja pystyä
toimimaan hyvinä kumppaneina sekä
tuottamaan laadukkaita palveluita
yhteiskunnalle, toteaa Vierikko.
yhdessä enemmän 11 • 2015
12. RESME - täydennyskoulutus
moniammatillisen yhteistyön
foorumina
TEKSTI: HANNA SIREN
Turun ammattikorkeakoulun koordinoi-
massa kansainvälisessä RESME - ”On
the Borders between Residential Child
Care and Mental Health Treatment in
Europe” projektissa haluttiin kehittää
moniammatillista täydennyskoulu-
tusta lastensuojelun sijaishuollon ja
mielenterveyspalvelujen työntekijöille.
Projektin aikana tutkittiin sektorien
rajapinnalla olevia moniammatillisen
yhteistyön hyviä käytäntöjä kuudes-
sa maassa; Suomessa, Liettuassa,
Tanskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa
ja Espanjassa. RESME tutkimustulosten
perusteella hyviä, moniammatillisia
yhteistyökäytäntöjä oli mukana olleissa
maissa vain muutamia ja yhtenä hyvänä
käytäntönä oli virtuaalisesti toteute-
tun terapian käyttö lastensuojelussa.
Yllättävin tutkimustulos puolestaan oli
se, että lastensuojelun sijaishuollon ja
mielenterveysalan työntekijöille ei juuri
missään osallistujamaassa ollut tarjolla
yhteisiä, moniammatillisia foorumeja.
Tämän kaltaisia sektorirajat ylittäviä
yhteistyön muotoja olisi tulevaisuudessa
tarpeen kehittää lisää.
Uusia yhteistyö-
muotoja
Uutena yhteistyömuotona RESME-pro-
jektissa mukana olevien korkeakoulujen
toimesta suunniteltiin ja toteutettiin
teoriaa ja käytäntöä yhdistävä moniam-
matillinen täydennyskoulutus kaikissa
partnerimaissa. Suurimpana koulu-
tuksen antina osallistujat (N=159),
lastensuojelun ja mielenterveysalan
ammattilaiset, pitivät mahdollisuutta
luottamuksellisesti reflektoida kokemuk-
siaan ja vaihtaa ajatuksia oman työnsä
rajoista ja mahdollisuuksista. Lisäksi
keskustelua moniammatillisessa täyden-
nyskoulutuksessa herättivät erityisesti
ne yhteiset asiakastapaukset, joissa oli
koettu turhautumista siitä, ettei lasta tai
nuorta ole pystytty auttamaan parhaalla
mahdollisella tavalla.Ammattilaisten
välinen case-työskentely osoittautui
hyväksi menetelmäksi tämän kaltaiseen
moniammatilliseen työskentelyyn.
Osana RESME täydennyskoulutusta
ammattilaiset myös vierailivat toistensa
työpaikoilla; esimerkiksi lastenkodin
työntekijä meni päiväksi mielenterve-
ystyötä tekevän työpaikalle ja tutustui
tämän työhön tai toisin päin.Ammatti-
laiset kuvasivat näitä vierailuja ”silmät
avaavana kokemuksena”.Toisen sekto-
rin työntekijöiden työhön ja arkirutiinei-
hin tutustuminen auttoi ymmärtämään
selvemmin sen, mitä mahdollisuuksia
rajapinnan toisella puolella olevilla
työntekijöillä on tukea lastenkodeissa
asuvien nuorten mielenterveyttä ja
hyvinvointia.
Yhteistyön haasteita
ja onnistumisia
RESME-projektissa kerätty tutkimus-
aineisto osoitti, että lastensuojelun
sijaishuollon ja mielenterveyspalvelujen
välisessä kommunikaatiossa ja yhteis-
työssä on haasteita ympäri Eurooppaa.
RESME tutkimuksen mukaan yhteis-
työtä vaikeuttavia tekijöitä olivat muun
muassa:
• Henkilöstön määrä suhteessa
asiakkaisiin liian pieni molemmilla
sektoreilla.
• Mielenterveysalan työntekijöillä ei
ole usein riittävää tietoa lasten-
suojelutyön arjesta ja hoitomahdol-
lisuuksista.
• Lastensuojelun ja mielenterveysalan
ammattilaisilla on erilaisia työ- ja
toimintakäytäntöjä, perinteitä ja
koulutustaustoja.Tutkimuksen
perusteella ammattikuntien välinen
hierarkia näytti myös estävän
yhteistyötä. Lastensuojelutyöntekijät
kokivat usein niin, että he eivät tule
kuulluiksi mielenterveyspalveluissa,
eivätkä lastenkotilapset ja -nuoret
aina saa tarvitsemiaan palveluja.
Ammattilaisten yhteistyötä lisääviksi
menestystekijöiksi nousivat tutkimuk-
sessa puolestaan sektorien rajapinnoilla
tapahtuva organisoitu moniammatil-
linen yhteistyö ja organisaation sekä
ympäristön positiivinen tuki yhteistyölle.
Moniammatillisesta yhteistyöstä on
myös hyötyä siinä, että se auttaa työn-
tekijöitä tunnistamaan ja määrittämään
selkeämmin omaa ammatillista rooliaan
ja osaamistaan suhteessa muihin am-
mattikuntiin.
yhdessä enemmän 12 • 2015
13. Ammatilliset täyden-
nyskoulutustarpeet
ja hyvät yhteistyö-
käytännöt
Tutkimus- ja kehittämistyössä nousivat
esiin myös työntekijäryhmien osittain
erilaiset täydennyskoulutustarpeet:
Lastensuojelutyöntekijät työskentelevät
lasten ja nuorten kanssa päivittäin ja
tarvitsevat ratkaisuja arjessa esiintyviin
pulmiin, kun taas mielenterveystyötä
tekevät hoitavat selkeämmin määritelty-
jä ongelmia ja saattavat nähdä lasta tai
nuorta vain kerran kuukaudessa.Tästä
syystä on tärkeää tunnistaa eri ammatti-
laisten osaamisalueet ja koulutukselliset
kehittämistarpeet sekä lääkehoidon
rajoitukset ja sosiaalisen ohjauksen
merkitys lasten ja nuorten jokapäiväi-
sessä elämässä.
Vähintään yhtä tärkeää on kehittää
sektorien rajapinnoilla toimivien
organisaatioiden välisiä kannustavia
yhteistyökäytäntöjä. Hyvä yhteistyö eri
järjestelmien välillä vaatii henkilökoh-
taista ja institutionaalista sitoutumista,
säännöllistä ja arvostavaa henkilö-
vaihtoa organisaatioiden välillä sekä
yhdessä luotua yhteistyömallia.
Johdon tuki henkilöstölle on moniam-
matillisen yhteistyön edellytys.
RESME-projekti osoitti, että täydennys-
koulutus on vahva väline, jonka avulla
voidaan edistää avoimen ja dialogisen
vuorovaikutuksen kehittymistä eri
ammattiryhmien välillä. Poliitikkojen
ja johtajien tuella voidaan koulutuksen
avulla rakentaa toimivia, moniammatilli-
sia työkäytäntöjä.
Pitkän tähtäimen tavoitteena pitäisi
olla se, että ammattilaisten välinen
moniammatillinen yhteistyö ja siihen
liittyvät työkäytännöt kehittyisivät nykyi-
seltä informaalilta, henkilöiden väliseltä
tasolta, formaalille, organisaatioiden
väliselle tasolle.Tämä moniammatillisen
yhteistyön kehittyminen osaksi orga-
nisaatioiden toimintamallia vähentää
asiakkaiden siirtelyä sektoreiden välillä.
Yhteistyötä tekemällä voidaan myös en-
tistä paremmin vastata lastenkodeissa
asuvien, haavoittuvien lasten ja nuorten
moninaisiin tarpeisiin ja tukea heidän
hyvinvointiaan.
RESME-projekti päättyi keväällä 2015,
mutta hyvien tulosten kannustama-
na täydennyskoulutusta kehitetään
eteenpäin Turun ammattikorkeakoulussa
yhdessä kentän toimijoiden kanssa.
Lisää projektin tuloksista ja RESME
julkaisusta voitte lukea nettisivuilta
www.resme.eu
Projektia rahoitti EU:n Elinikäisen oppi-
misen rahoitusohjelma.
RESME-projekti:
KOORDINAATTORI:
Turun ammattikorkeakoulu
www.resme.eu
RESME projektipäällikkö:
Hanna Siren,Turun ammattikorkeakoulu
hanna.siren@turkuamk.fi
PARTNERIT:
• University of Oviedo, Espanja
• University of Applied Sciences
Hamburg, Saksa
• Mykolas Romeris University, Liettua
• VIA University College,Tanska
• University of Edinburgh, Iso-Britannia
(Skotlanti)
• Kibble Education and Care Centre,
Iso-Britannia (Skotlanti)
yhdessä enemmän 13 • 2015
14. Vuoropuhelua, verkostoitumista,
osallisuuden lisäämistä ja perustyötä -
lastensuojelun arkea Turussa
TEKSTI: TIIA LAAKSO
Mistä oikeastaan puhumme, kun ai-
heeksi nousee lastensuojelu.Yleensä lu-
vuista, raporteista ja selvityksistä, mutta
mitä on niiden taustalla. Kunnista löytyy
sosiaalihuollon vahvaa ammattitaitoa ja
yhteistyötä niin kaupungin sisällä kuin
yritysten kuin järjestöjen välillä. Mitä
kuuluu Turun kaupungin lastensuojelun
sijais- ja jälkihuoltoon?
Vuoropuhelua kunnan
sisällä sekä järjestöjen
ja yritysten kesken
Uusi sosiaalihuoltolaki siirtää sosiaali-
huollon toimenpiteitä ennaltaehkäisyyn
ja hyvinvoinnin parantamiseen pois
raskaista korjaavista toimista. Lain-
säätäjän tavoitteena on ollut, että
sijaishuollossa muutos näkyisi ajan
kuluessa asiakasmäärien vähenemisenä.
Sijaishuollon sosiaalityössä on kehitetty
toimivia yhteistyökäytäntöjä kaupungin
eri palvelualueiden välillä, mutta myös
järjestöjen kanssa.
Jo nyt yhteistyö järjestöjen ja kunnan eri
toimijoiden kesken luo aihetta iloon. Jäl-
kihuollossa yhteistyölinkkejä on paljon
ja verkostoja on olemassa. Nuoret ovat
erilaisia, siksi ei ole yhtä tapaa lähestyä
heitä.
- Sosiaalityöntekijämme tuntevat nuoret
pitkältä ajalta. He tietävät myös järjes-
töjen ja yksityisten tuottamat palvelut.
Kentän tuntemus on perustana, kun
ryhmänä pohdimme, onko juuri tämä
yhteistyötaho tietylle nuorelle paras
vaihtoehto, hyvinvointitoimialan jälki-
huollon johtava sosiaalityöntekijä Tytti
Mäkinen sanoo. Edelleen on tarvetta
esimerkiksi nuorta arjen haasteissa tu-
kevalle vertaistukiryhmälle, hän jatkaa.
Sosiaali- ja terveyslautakunta myöntää
vuosittain avustuksia järjestöille, mm.
tukihenkilö ja tukiperhetoimintaan.
Sijaishuollossa voisi laajemminkin lisätä
järjestöyhteistyötä, jota on jo esimer-
kiksi Kota ry:n ja Ensi- ja turvakodin
kanssa, haastateltavat pohtivat.
Kaupungin sisällä yhteistyö Lasten
ja nuorten psykiatrisen poliklinikan
sekä Turun sivistystoimialan kanssa
on pääosin sujuvaa ja sitä kehitetään.
Kouluterveydenhuolto on myös tulossa
tiiviimmin mukaan jälkihuollon toimin-
taan.Tavoitteena on oppilaitosyhteis-
työn avulla ehkäistä nuorten aikuisten
syrjäytymistä.
Omissa lastenkodeissa tehdään tiivistä
yhteistyötä asiakaskohtaisesti niin
lasten- ja nuorten psykiatrian kuin
koulujenkin kanssa.
– Jos lasta hoidetaan psykiatrian polikli-
nikalla, omahoitajat käyvät palavereissa.
Poliklinikan henkilökunta taas osallistuu
mahdollisuuksien mukaan lastenko-
deissa hoitoneuvotteluihin.Yhteistyötä
pyritään tekemään käytettävissä olevilla
resursseilla, hyvinvointitoimialan sijais-
huollon sosiaalityön toimistopäällikkö
Eira Virolainen toteaa.
Jotta pitkäaikaiseen sijaishuoltoon
sijoitettuja lapsia kyettäisiin hoitamaan
Turun lastenkodeissa, on panostettu
mm. työntekijöiden koulutukseen. Psyki-
atrisen hoidon ja lastensuojelun rajalla
tapahtuvaan yhteistyöhön on panostet-
tu mm. niin, että sijaishuollon pitkäai-
kaisen hoidon yksiköiden työntekijät ja
osa sosiaalityöntekijöistä on osallistunut
RESME-rajapintakoulutukseen (On the
Borders of Residential Child Care and
Mental Health Treatment in Europe).
Koulutuksen lisäksi tarvitaan sujuvaa
yhteistyötä arjessa.
yhdessä enemmän 14 • 2015
15. Omissa lastensuojelulaitoksissamme
tehdään myös koko ajan arvokasta
perhehoidollista yhteistyötä lasten per-
heiden kanssa,Virolainen jatkaa.
Asiakkaiden osallis-
tamista ja palvelujen
vaikuttavuutta
Kaupungilla on painetta laskea
ulkopuolisia palvelujen ostoja. Siksi
järjestöiltä ja yrityksiltä ostettujen
palvelujen vaikuttavuuden arviointiin
tulisi kiinnittää erityishuomio. Myös
koko kentän tuottamien palvelujen
yhteismitallisuuteen olisi tärkeä päästä.
Tehokkaampi tiedolla johtaminen
voisi olla yksi ratkaisu vaikuttavuuden
selvittämiseen.
- Siksi pitäisikin tutkia tilastojen ohella
esimerkiksi eri yksilöiden palvelupolkuja
tarkemmin, toteaa kehityspäällikkö Päivi
Penkkala Turun kaupungin hyvinvointi-
toimialalta.
– Ja kaupunki antaa lastensuojelun pa-
rissa työskenteleville myös mahdollisuu-
den aktiivisesti kehittää omaa työtään
ja hyödyntää osaamistaan, Penkkala
jatkaa.
Uusia mahdollisuuksia palvelujen paran-
tamiseen avaa myös tämän vuoden
alussa toteutettu Turun hyvinvointitoimi-
alan organisaatiomuutos. Perhe- ja sosi-
aalipalvelut palvelualueeseen kuuluvat
uudistuksen jälkeen myös Psykologiyk-
sikkö sekä Kasvatus- ja perheneuvola.
– Psykologi perhehoidon ja perheohjaa-
jan apuna olisi mahtava toiminnan tuki,
Mäkinen lisää.
Sijaishuollon sosiaalityössä perhehoidon
lisääminen on asetettu tavoitteeksi.
Lapsen sijoittaminen perhehoitoon
pyritään tekemään huolellisesti, jotta
vältytään muutoksilta lapsen arjessa.
Perhehoidossa pohditaan, miten per-
hehoitajia tuetaan ja miten lasten sekä
nuorten sijoitukset olisivat kestäviä.
Perhehoitajia ja perheitä on monenlaisia
eikä tukikaan voi olla samanlaista.
Palvelujen jatkuva kehittäminen on koko
sijaishuollon sosiaalityön haaste, jossa
tulisi vastata myös avohuollon lasten-
suojelun tarpeisiin.Tähän on ryhdytty
mm. kehittämällä omien vastaanotto-
kotien toimintaa.Tavoitteena on, että
perheille tarjotaan esimerkiksi kuntout-
tavaa työotetta omana palveluna.
Samalla pohditaan myös, miten asiak-
kaiden osallisuutta palvelujen suunnit-
teluun lisätään.
– Jälkihuollossa kannustamme nuoria
vastaamaan palautekyselyyn, jonka
voisi täyttää yhdessä ohjaajan kanssa,
Mäkinen miettii.
– Lastenkodeissa toimii lasten kokouk-
sia, joissa lapsilla on mahdollisuus ottaa
kantaa heidän arkeensa liittyviin asioi-
hin.Tätä toimintaa voisi tuoda jollakin
tavoin näkyvämmäksi, toteaa Virolainen.
HAASTATELTAVAT:
• Turun hyvinvointitoimialan jälki-
huollon johtava sosiaalityöntekijä
Tytti Mäkinen
• Turun hyvinvointitoimialan sijais-
huollon sosiaalityön toimisto-
päällikkö Eira Virolainen
• Turun hyvinvointitoimiala,
kehityspäällikö Päivi Penkkala
yhdessä enemmän 15 • 2015
17. Jälkihuollon ohjaus -
tärkeä osa lastensuojelun prosessia
ja nuoren itsenäistymistä
TEKSTI: HANNA FRÖBERG
Jälkihuollon tarkoituksena on tukea
lasta tai nuorta sijoituksen päättyes-
sä. Jälkihuolto on kokonaisvaltaista
tukea, joka auttaa lasta tai nuorta
saavuttaman riittävät valmiudet omaan
elämäänsä; asumisen, koulutuksen,
sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn,
terveydenhuollon sekä toimeentulonsa
suhteen. Jälkihuolto on nuorelle vapaa-
ehtoista ja samoin siihen kuuluva jäl-
kihuollon ohjaus. Jälkihuollon ohjausta
tarjoavat kuntien lisäksi myös yksityiset
palveluntuottajat ostopalveluna, kuten
me Nuorten Ystävät. Jälkihuollonohjaus
on pitkäjänteistä työtä, jonka aikana
luodaan hyvä ja luottamuksellinen suh-
de nuoren kanssa.Tärkeässä roolissa on
koko nuoren verkosto, niin vanhemmat,
sukulaiset, sosiaalityöntekijä kuin muut
nuoren asioissa mukana olevat tahot.
Jälkihuollon ohjaus voi
alkaa missä kohdassa
jälkihuoltoa tahansa
Ideaalitilanteessa jälkihuollon ohjaus
alkaa jo hieman ennen kuin nuori
täyttää 18 vuotta.Tällöin ohjaaja voi
tutustua nuoreen jo hänen ollessaan
sijoituspaikassa. Itsenäistymisen alussa
autetaan ja tuetaan nuorta niin käytän-
nön asioissa kuin virallisten asioiden
hoidossa. Näin tukisuhdetta luodaan
käytännön toimien ja arjessa tapahtu-
van työn kautta.
Ohjaaja, rinnalla
kulkija ja kuuntelija
Nuorten Ystävien jälkihuollossa itsenäis-
tyvälle nuorelle nimetään oma työnte-
kijä, omaohjaaja. Nuori voi tukeutua
ohjaajaansa mitä moninaisimmissa
asioissa. Nuoren ja ohjaajan tapaamiset
ovat säännöllisiä. Itsenäistyminen on
nuorelle usein ilon aihe, mutta esiin
nousee myös yksinäisyyden, turvatto-
muuden, ulkopuolisuuden ja pelonkin
tunteita. Nuori voi yllättyä yksinäisyy-
destä, kun ympärillä ei olekaan enää
toisia ihmisiä. Nuori joutuu eri tavalla
ottamaan vastuuta omasta elämästään
ja se voi olla ahdistavaakin. Nuorelle
onkin hyvä tähdentää sitä, että yksin ei
tarvitse pärjätä, vaan hänellä on ohjaaja
tukena. Ohjaajan kanssa voi myös
harrastaa yhdessä omien mielenkiinnon
kohteiden mukaan.
Virallisten asioiden (muuttoilmoitukset,
tukien hakemiset, kodinhankinnat yms.)
hoitamisen lisäksi jälkihuollon ohjaus
on nuoren mukana ja rinnalla kulke-
mista uuden itsenäisen elämänvaiheen
aikana.Tällöin on hyvin tärkeää, että
nuorelle annetaan aikaa ja aikuinen
keskittyy vain häneen - on läsnä ja
kuuntelee: Pidämme Nuorten Ystävissä
asiakasmäärämme kohtuullisina, jotta
jokaiselle nuorelle on kylliksi aikaa.
Pidämme tätä ensiarvoisen tärkeänä.
Jälkihuollon ohjauk-
seen sitoutuminen
Osalle nuoria sitoutuminen ohjauspal-
veluun sujuu nopeasti ja mutkattomasti,
toisilla taas sitoutuminen saattaa kestää
pidempään. On myös nuoria, jotka eivät
sitoudu ohjaukseen lainkaan. Osalle
nuoria aikuiseen luottaminen ja sen ym-
märtäminen, että joku on minua varten
ja minua auttamassa itsenäisen elämän
harjoittelemisessa, on vaikeampaa.
Nykyään jälkihuollon ohjauksessakin
on paineita siitä, että tuloksia pitäisi
näkyä heti nuoren elämässä. Ohjaus on
kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja suhteen
luominen nuoreen vie aikaa vähim-
milläänkin 3-6 kuukautta nuoresta
riippuen. Mutta kun suhde on syntynyt,
on myös toimintaan sitoutuminen
helpompaa.Yhdessä ohjaajan kanssa
nuori pohtii työskentelylle tavoitteita ja
asioita, jotka ovat hänelle merkitykselli-
siä ja missä hän tarvitsee apua ja tukea.
Joillekin nuorille tällaisten tavoitteiden
asettaminen voi olla haastavaa, jolloin
ohjaajan roolin tärkeys korostuu.
Ohjaaja pohtii yhdessä nuoren kanssa,
mitä nuori haluaa elämältään, mitkä
ovat hänen haaveensa ja tulevaisuuden
toiveensa. Luodaan pieniä tavoitteita,
jotta nuori voi kokea onnistumisia
matkan varrella.
Jälkihuollon ohjaus
kantaa pitkälle
tulevaisuuteen
Jälkihuolto ja jälkihuollon ohjaus on
niin tärkeä osa lastensuojelua, ettei
kuntien pitäisi siitä säästää. Kuitenkin
juuri jälkihuollon ohjauksesta ollaan
valmiita tinkimään tai tuki lopetetaan
ennen kuin nuori olisi siihen valmis.
Näihin nuoriin, itsenäistyviin aikuisiin,
kannattaa kuitenkin panostaa ja antaa
heille kaikki se tuki, mitä he tässä haas-
tavassa elämänvaiheessaan tarvitsevat:
Monelle nuorelle jo pelkästään yksin
asuminen on haaste.
Jokainen nuori tarvitsee itsenäistyes-
sään tukea, ovat he sitten olleet sijoitet-
tuna kotinsa ulkopuolella tai eivät.
Myös monet pärjäävätkin nuoret
hyötyvät ohjauksesta. On hyvä, että on
aikuinen jolle voi soittaa ihan muuten
vain, kysyäkseen esimerkiksi ruokaohjei-
ta tai kertoakseen onnistumisistaan. On
tärkeää, että nuori saa apua ja tukea,
voi jakaa asioitaan ja tuntea itsensä
merkitykselliseksi - se kantaa pitkälle
tulevaisuuteen.
yhdessä enemmän 17 • 2015
18. "Mitä se mulle kuuluu mitä mun
elämässä tapahtuu" -
lapsen osallisuus sijaishuollossa
TEKSTI: KAISA YLI-TUOMOLA
Pelastakaa Lasten osallisuuden mää-
ritelmän mukaan osallisuus on lasten
mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään ja
näkemyksiään, vaikuttaa päätöksente-
koon ja saada aikaan muutosta. Lasten
osallisuus on ikään ja kehitystasoon
katsomatta kaikkien lasten, myös
kaikkein heikoimmassa asemassa ole-
vien, vapaaehtoista ja omaan tahtoon
perustuvaa osallistumista kaikissa
heihin suoraan tai epäsuorasti liittyvissä
asioissa. Osallisuus on lapsen oikeus.
Lapsen osallisuus sijaishuollon aikana
on erityisen tärkeää huomioida jo siitä-
kin syystä, että lapsi ei välttämättä ole
voinut lainkaan itse vaikuttaa siihen,
että asuu oman kodin ulkopuolella.
Siitäkin huolimatta, että lastensuo-
jelulaki korostaa lapsen asianosai-
suutta kaikissa lastensuojeluprosessin
vaiheissa. Lastensuojelun eettinen
ja moraalinen velvollisuus on lapsen
sijoituksen jälkeen huolehtia siitä, että
lapselle tarjotaan sellaiset kasvuolosuh-
teet, joissa lapsi voi eheytyä. Jokapäi-
väisen hoidon, huolenpidon ja korjaavan
vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan
osallisuuden kokemuksia, joiden myötä
positiivinen usko omaan itseen ja omiin
mahdollisuuksiin vahvistuu.
Nähdäänkö lapsi
aktiivisena toimijana
vai passiivisena työs-
kentelyn kohteena?
Mistä asioista lapsi voi itse päättää?
Kuullaanko lasta silloinkin, kun hän on
aikuisten kanssa eri mieltä asioista?
Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodeissa
lasten osallisuutta on erityisesti viimeis-
ten vuosien aikana pyritty aktiivisesti
vahvistamaan.Tänä vuonna valmistui
Helsingin sosiaalitieteiden laitokselta
Piritta Ahosen käytäntötutkimus las-
tenkotitoiminnan kehittämisestä lasten
palautteiden pohjalta.Tutkimuksen
tuloksista kävi ilmi, että lasten palaut-
teet on otettu vakavasti lastenkodeissa
ja niitä on lähdetty hyödyntämään arjen
kehittämisessä. Lapsilta saadun palaut-
teen pohjalta henkilöstö on tutkinut
omaa toimintaansa, lastenkodin arkea,
sen käytäntöjä ja rakenteita.Tästä on
seurannut konkreettisia muutoksia
arkeen.
Pelastakaa lasten lastenkodeissa
osallisuutta mahdollistavia rakenteita
ovat omahoitajuus, arki ja yhteisölli-
syys, lasten ryhmät, osallisuus omissa
asioissa liittyen asiakassuunnitelmiin ja
hoito- ja kasvatussuunnitelmiin. Osal-
lisuus syntyy myös lapsen vanhempien
kanssa tehtävässä SILTA- työskentelyssä.
Lapsen osallisuuden vahvistaminen
edellyttää hoitavilta aikuisilta myös
rohkeutta astua pois asiantuntijan ja
paremmin tietäjän roolista. Se edellyttää
aitoa vuorovaikutusta, kohtaamista ja
yhdessä ihmettelyä. Lasten osallisuus
on tapa työskennellä. Se on olennainen,
kaikkia toimintoja läpileikkaava periaate
kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja
tasoilla - paikallisesti, kansallisesti ja
globaalisti.
Osallisuuden ohjeistus
• Eeetinen toimintatapa:Avoimuus,
rehellisyys ja vastuullisuus.Aikuiset
sitoutuvat noudattamaan eettisiä
osallisuuskäytäntöjä ja asettamaan
lasten edun etusijalle.
• Lasten osallisuus on merkityksel-
listä ja vapaaehtoista: Lapset ovat
osallisia heitä koskeviin prosesseihin
ja ottavat kantaa heihin liittyviin
asioihin - suorasti tai epäsuorasti.
Lapset päättävät itse osallisuudes-
taan ja osallistumisestaan.
• Lapsiystävällinen ja mahdollistava
ympäristö: Lapset tuntevat ympäris-
tön olevan turvallinen, viihtyisä ja
osallisuuteen kannustava.
• Yhdenvertaiset mahdollisuudet:
Osallisuuteen kannustetaan kaikkia
lapsia. Lasten osallisuuden edistämi-
sellä pyritään purkamaan syrjinnän
rakenteita.
• Aikuisten toiminta on osaavaa
ja luotettavaa: Lasten osallisuut-
ta tukevat aikuiset ovat saaneet
asianmukaisen koulutuksen ja heillä
on käytössään kaikki tarvittava tuki,
jotta he voivat hoitaa tehtävänsä
mahdollisimman hyvin.
• Osallisuus edistää lasten turvallisuut-
ta ja suojelua: Lastensuojelukäytän-
nöt ja menetelmät ovat tärkeä osa
lasten osallisuuden edistämistyötä.
• Lasten osallisuutta kohtaan osoi-
tetaan kunnioitusta sitoutumalla
palautteen antamiseen ja lasten
osallisuuden laadun ja vaikutusten
arviointiin.
Tilattavaa materiaalia lasten osallisuuteen liittyen:
Pelastakaa Lapset ry, PL 95 00601 Helsinki:
• Lastenkotitoiminnan kehittäminen Pelastakaa Lapset ry:n
lastenkodeissa lasten palautteiden pohjalta.
Piritta Ahonen, Helsingin yliopisto, 2015.
• Osallisuuden ohjeistus. Lapsen ääni - sinulle joka päätät lasten
asioista. Pelastakaa Lapset ry, 2013.
• Lapsen ääni - tarina minulta. Pelastakaa Lapset ry, 2011.
yhdessä enemmän 18 • 2015
19. Vanhemmat voimavarana
huostaanotetulle adoptiolapselle
TEKSTI: ANJA WIKSTEDT
Ulkomailta adoptoidut lapset ovat omis-
sa maissaan adoptioon luovutettuja tai
lastensuojeluviranomaisten huostaan
ottamia lapsia. He ovat kokeneet useita
eroja ja menetyksiä ennen kuin saavat
kodin ja vanhemmat tai vanhem-
man uudessa maassa. Lasten taustat
vaihtelevat: Osa on saanut olosuhteisiin
nähden hyvää hoitoa ja huolenpitoa.
Osa on kokenut laiminlyöntiä, kaltoin-
kohtelua, väkivaltaa. Lapsilla on myös
aina kahdet vanhemmat, riippumatta
siitä onko lapsella muistikuvia biologi-
sista vanhemmista.
Adoptiossa yhdistyy parhaassa tapauk-
sessa aikuisen ja lapsen etu:Adoption
kautta lapselle turvataan mahdollisuus
pysyvään perheeseen, ja lasta toivova
aikuinen saa mahdollisuuden vanhem-
muuteen. Saattaa kuitenkin kulua
kauan, ennen kuin hylkäämisen kokenut
lapsi uskaltaa luottaa siihen, että häntä
ei enää jätetä. Myös vanhemman kiin-
tyminen lapseen voi olla haasteellista,
eikä lapsi tunnu omalta niin nopeasti
kuin vanhempi on etukäteen odottanut.
Tuen hakeminen
on vahvuutta
Monet adoptiolapset ja -vanhemmat
tarvitsevat jossain vaiheessa perheen
ulkopuolista tukea.Adoptoidut lapset
ansaitsevatkin vahvat vanhemmat,
jotka osaavat ja uskaltavat hakea apua.
Joskus tilanteet kärjistyvät niin pitkälle,
että päädytään lapsen sijoittamiseen
perhehoitoon tai laitokseen.
Suomessa on tällä hetkellä noin 4600
ulkomailta adoptoitua, mutta tapah-
tuneita adoptiolasten huostaanottojen
määriä ei tilastoida.Toisin kuin Suomes-
sa, Ruotsissa on ulkomailta adoptoi-
tuihin nuoriin erikoistunut sijaishuollon
yksikkö, Folåsa behandlingshem. Siellä
huostaanottojen taustalla on useimmi-
ten erittäin tulehtuneet välit nuoren ja
vanhemman välillä sekä kouluongelmat.
Osa nuorten vanhemmista kertoo, että
kiintymyssuhteen ongelmia on ollut
alusta asti.Toisaalta yhtä moni kertoo,
että alkuajan sopeutumisvaiheen jäl-
keen on seurannut monta hyvää vuotta,
ja ongelmat ovat kärjistyneet esimur-
rosiässä tai murrosiässä. Folåsassa on
todettu jo vuosia sitten, että nuorten
vanhemmat ovat kaikesta huolimatta
nuoren paras ja tärkein voimavara.
Vanhempien kanssa tehdään tiiviistä
yhteistyötä.
Mikä on tilanne
Suomessa?
Vaikka huostaanotettujen adoptiolasten
määrää ei tiedetä, tiedetään että heitä
on. Monet vanhemmat ovat ottaneet
yhteyttä adoptiokuraattori Kerstin
Raumaan siinä vaiheessa, kun ongelmat
alkavat kasaantua. Useissa tapauksissa
Kerstin on ollut perheen tukena huos-
taanoton eri vaiheissa.
Kerstin kertoo, että huostaanottojen
taustalla olevat syyt ovat samoja kuin
Ruotsissa. Lähes kaikki Kerstiniin yh-
teyttä ottaneet adoptiovanhemmat ovat
kertoneet, että he ovat pyytäneet apua
lastensuojelusta ongelmien kärjistyessä.
Päätös huostaanotosta on tehty yhteis-
ymmärryksessä sosiaalityöntekijöiden
kanssa. Usein vanhemmat ovat itse
pyytäneet huostaanottoa viimeisenä kei-
nona auttaa rankasti oireilevaa nuorta.
Valitettavan usein vanhemmat ovat
huostaanoton jälkeen kokeneet, että
heitä ei pidetä ”oikeina” vanhempina ja
heidän vanhemmuutensa kyseenalais-
tetaan.Vanhempien kertoman mukaan
ammattilaiset eivät aina tunnista lasten
rankkojen taustojen vaikutusta. Etsitään
syitä vanhempien tekemistä virheistä ja
perheen ilmapiiristä silloinkin, kun lapsi
on saattanut vaurioitua jo varhain niin
pahasti, että tavallinen hyvä vanhem-
muus ei riitä.
Huostaanoton jälkeen moni adoptio-
vanhempi kokee jäävänsä yksin. He
kuvittelevat olevansa ainoa ”ongel-
maperhe” adoptioperheiden joukossa.
Monen vanhemman toive on, että he
voisivat olla enemmän mukana nuoren
elämässä myös huostaanoton aikana ja
että heitä pidettäisiin voimavarana, ei
ongelmien aiheuttajina.
Perhe vai laitos?
Yleisesti ottaen perhesijoitusta pidetään
laitossijoitusta parempana vaihtoehto-
na. Kerstin huomauttaa, että adoptoi-
dun nuoren kohdalla näin ei aina ole. Ei
ole tarkoitus, että adoptoitu nuori saa
uuden perheen, jos tilanne on se, että
huostaanoton taustalla olevat syyt ovat
kovin syvällä varhaisissa vaiheissa eikä
niinkään vanhemmuudessa. Laitossi-
joitus ja vahva yhteistyö vanhempien
kanssa Folåsan tapaan voi olla paras
vaihtoehto. Kuten aina lastensuojelus-
sa, jokainen tapaus on omanlaisensa.
Kyseessä voi olla niin traumatisoitunut
lapsi, että tavallinen perhe ei riitä.Täl-
löin voi myös olla, että lapsi sijoitetaan
uuteen perheeseen, jossa vanhemmilla
on riittävästi voimavaroja. Kerstinillä
on kokemuksia adoptiovanhemmista,
jotka kertovat huostaanoton olleen
hyvä ja oikea ratkaisu, myös adoptoidun
mielestä. Elämä on mallillaan ja suhteet
adoptiovanhempien ja nuoren tai jo
aikuistuneen adoptoidun välillä ovat
hyvät.
Lisätietoja:
Adoptiokuraattori Kerstin Rauma,
puh. 050 313 5066 (arkisin klo 9-16).
Adoptiokuraattorille soittaminen on luottamuk-
sellista ja soittaa voi myös nimettömänä.
kerstin.rauma@yhteisetlapsemme.fi
www.yhteisetlapsemme.fi/toiminta/kansainväli-
nen-adoptio/adoptiokuraattori/
yhdessä enemmän 19 • 2015
20. Tässä lehdessä esiteltyjen
jäsenjärjestöjen yhteystiedot
Erityishuoltojärjestöjen liitto
EHJÄ ry
Iso Roobertinkatu 1 A 6
00120 Helsinki
puh. 050 544 7443
Nuorten tuettu asuminen ja
ammatillinen tukihenkilötoiminta,
Varsinais-Suomi
Tasalanaukio 3
21200 Raisio
puh. 050 401 2934
www.ehja.fi
Perhekuntoutuskeskus Lauste
Mustionkatu 23
20750 Turku
puh. (02) 274 2233
www.lauste.fi
SOS-lapsikylä Kaarina
Luhtikatu 2
20780 Kaarina
puh. 044 761 4150
www.sos-lapsikyla.fi
Nuorten Ystävät,
Varsinais-Suomen jälkihuolto-
ja avopalvelukeskus
Yliopistonkatu 16 B
20100 Turku
puh. 044 734 1821
www.nuortenystavat.fi
Pelastakaa Lapset ry
Etelä-Suomen aluetoimisto,
Turun toimipiste
Sepänkatu 5 A
20700 Turku
puh. 040 823 2067
Lastenkoti Suvilinna
Perhekuntoutusyksikkö Suvikumpu
Kaisa Yli-Tuomola, johtaja
Suvilinnantie 29
20900 Turku
puh. 050 443 5559
www.pelastakaalapset.fi
Yhteiset Lapsemme ry
Iso Roobertinkatu 1 A 5
puh. 050 592 0200 (toimisto)
puh. 050 313 5066 (tukipuh.)
www.yhteisetlapsemme.fi
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
puh. 044 5355 132/toimisto | toimisto@vslapset.fi
www.vslapset.fi | www.facebook.com/vslapset | www.hakulaari.fi
