2. PSYKEDEELIEN
JA MDMA:N
RISKEISTÄ JA
KEINOISTA
EHKÄISTÄ NIITÄ
Psykedeelitutkimusyhdistyksen
opinnäytetöiden tietokannasta
löytyy opinnäytetyöni, jossa
käsitellään tämän puheenvuoron
sisältöjen ohella myös
psykedeelejä ja muita kuin
seksuaalisuuteen liittyviä riskejä:
https://psyty.fi/opinnaytetyot/Jarvenpaa_2019-
1.pdf
3. PUHEENVUORON RAKENNE
Muutama sana ekstaasista/MDMA:sta ja sen
ominaisuuksista
Minkälaisia riskejä ekstaasin käyttö voi aiheuttaa
seksuaalisessa kontekstissa?
MDMA-avusteisen terapian mahdollisuudet
seksuaalitraumojen hoidossa, alustavia
tutkimustuloksia.
4. PERUSTIETOJA
MDMA eli 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini
Syntetisoitu ensimmäisen kerran 1912
Käytettiin pienessä mittakaavassa 1970-
luvulla terapioiden yhteydessä
Kriminalisoitiin Yhdysvalloissa 1980-luvun
puolivälissä
Ekstaasilla tarkoitetaan yleensä pillereitä,
joiden “pitäisi” sisältää MDMA:ta
Ekstaasipillereiden puhtaudesta ei ole
varmuutta
Kliinisessä tutkimuksessa käytetään puhdasta
MDMA:ta
7. EKSTAASI –
DATE RAPE
DRUG?
Stimulantti, ei
lamaava
Voimakas maku,
vaikea piilottaa
esim. juomaan
Ei vaikuta
tutkimusten
valossa ainakaan
motorista
impulssikontrollia
heikentävästi
Voi alentaa
seksuaalista
suorituskykyä
Kykeneekö ekstaasin/MDMA:n vaikutuksen
alainen henkilö antamaan suostumuksensa
seksuaaliseen aktiin?
9. TUTKIMUKSISSA HAVAITTUA
Kennedy, Grov & Parsons 2010:
Tutkivat heteroseksuaalisia nuoria MDMA:ta käyttäviä naisia
Kosketusta pidettiin tärkeänä osana MDMA-kokemusta
18,5 % haastatelluista raportoi suostuneensa tekoihin, joihin ei olisi suostunut
muuten
Osa haastatelluista kertoi harrastaneensa seksiä useiden kanssa saman illan
aikana
10. TUTKIMUKSISSA HAVAITTUA
“I’ve woke up beside people thinking, ‘What the fuck did I do last
night?’ People’s barriers are down.” (nainen, 23)
“You just feel really loved up and it’s like, some bloke, and then the
next morning you’re thinking, ‘Oh no”’ (nainen, 20)
Haastattelusitaatteja (McElrath, 2005)
McElrath 2005:
Osa haastatelluista käytti MDMA:ta nimenomaan seksuaalisiin tarkoituksiin.
Kokeneet MDMA:n käyttäjät pyrkivät käyttämään ainetta vain läheisten
kanssa.
11. TUTKIMUKSISSA HAVAITTUA
Strote, Lee & Wechsler 2002:
MDMA:n käyttäjillä vuoden sisällä enemmän seksikumppaneita kuin verrokkiryhmällä
Muna vai kana?
Butler & Montgomery 2004:
MDMA:n käyttäjillä enemmän impulsiivista käytöstä
Serotoniinivaje?
Roiser, Roberts & Sahakian 2005:
Yhtä impulsiivisia kuin muiden aineiden sekakäyttäjät
Huomioitava, että tutkittavat ovat saattaneet käyttää myös muita aineita sekaisin, eikä aineiden
puhtaudesta varmuutta
13. LÄHTEET
Butler G. & Montgomery A. (2004). Impulsivity, risk taking and recreational ‘ecstasy’ (MDMA) use. Drug Alcohol Depend, 76, 55–62.
Jansen, K. & Theron, L. (2011). Ecstacy (MDMA), Metamphetamine, and Date-Rape (Drug-Facilitated Sexual Assault): A Consideration
of the Issues. Journal of Psychoactive Drugs, 38 (4), 1–12
Kennedy, K., Grov, C. & Parsons, J. (2010). Ecstasy and Sex Among Young Heterosexual Women: A Qualitative Analysis of Sensuality,
Sexual Effects, and Sexual Risk Taking. International Journal of Sexual Health, 22, 155–166.
Liechti, M. & Vollenweider, F. (2001). Which neuroreceptors mediate the subjective effects of MDMA in humans? A summary of
mechanistic studies. Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental, 16, 589–598.
McElrath, K. (2005). MDMA and Sexual Behavior: Ecstasy Users' Perceptions About Sexuality and Sexual Risk. Substance Use & Misuse,
40, 1461–1477.
Passie, T., Hartman, U., Schneider, U., Emrich, H. & Krüger, T. (2005). Ecstasy (MDMA) mimics the post-orgasmic state: Impairment of
sexual drive and function during acute MDMA-effects may be due to increased prolactin secretion. Medical Hypotheses, 64, 899–903.
Roiser, J., Roberts, R. & Sahakian, B. (2005). Neuropsychological function in ecstasy users: a study controlling for polydrug use.
Psychopharmacology, 189, 505–516.
Strote, J., Lee, J. & Wechsler, H. (2002). Increasing MDMA use amond college students: results of a national survey. Journal of
Adolescence Health, 30, 64–72.
15. MDMA LÄÄKKEENÄ
Michael Mithoefer, Mark Wagner, Ann Mithoefer,
Lisa Jerome & Rick Doblin 2010
Tutkivat MDMA:n käyttöä traumaperäisen
stressihäiriön hoidossa psykoterapian yhteydessä
MDMA n = 12
Placebo n = 8
CAPS=Clinician-Administered PTSD Scale (DSM-5)
Muutos:
MDMA= -53,7
Placebo= -20,5
Efektikoko=1.24
16. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
Huom. Näitä kriteerejä sovelletaan aikuisiin, nuoriin ja yli kuusivuotiaisiin lapsiin. Nuoremmille
lapsille on omat kriteerit.
A Henkilö on joutunut kohtaamaan tapahtuneen tai uhkaavan kuoleman, vakavan
loukkaantumisen tai seksuaalista väkivaltaa yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:
1. Välitön tapahtuman kokeminen
2. Toiseen henkilöön kohdistuneen tapahtuman näkeminen
3. Tiedon saaminen traumaattisen tapahtuman sattumisesta läheiselle perheenjäsenelle tai
ystävälle. Mikäli kyseessä on toteutunut tai uhkaava kuolema, tapahtuman pitää olla
väkivaltainen tai tapaturmainen.
4. Toistuva tai äärimmäinen altistuminen traumaattisen tapahtuman vastenmielisille yksityis-
kohdille, kuten osallistuminen ihmisruumiin jäännösten kokoamiseen, toistuvaan lasten
hyväksikäytön yksityiskohtien tutkimiseen yms. Huom. Kriteeriä A4 ei sovelleta sähköisen
median tai kuvien kautta tapahtuvaan ei-ammatilliseen altistukseen.
17. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
B Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti uudelleen yhdellä tai useammalla seuraavista
tavoista:
1. Toistuvia, vastentahtoisia, tietoisuuteen tunkeutuvia ahdistavia muistikuvia tapahtumasta.
Huom. Lapsilla voi esiintyä toistuvia leikkejä traumaan liittyvistä aiheista.
2. Toistuvia ja ahdistavia unia itse tapahtumasta tai liittyen sen herättämään affektiin. Huom.
Lapsilla voi esiintyä pelottavia unia, joiden sisältö ei ole tunnistettavissa.
3. Dissosiatiivisia reaktioita (kuten palautumia), jolloin henkilö tuntee tai toimii ikään kuin
traumaattinen tapahtuma olisi toistumassa. Vaikeimmillaan henkilö voi kokonaan menettää
tietoisuuden todellisesta ympäristöstään. Huom. Lapset voivat jäljitellä tapahtuman aikaista
toimintaa leikeissään.
4. Voimakas tai pitkittynyt psyykkinen ahdistus jouduttaessa tekemisiin traumaattista
tapahtumaa muistuttavien tai symboloivien sisäisten tai ulkoisten asioiden kanssa.
5. Huomattavat fysiologiset reaktiot traumaattista asiaa muistuttaviin tai symboloiviin sisäisiin
tai ulkoisiin asioihin.
18. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
C Traumaan liittyvien ärsykkeiden jatkuva välttäminen, joka ilmenee vähintään
toisella seuraavista tavoista:
1. Pyrkimys välttää traumaan liittyviä ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita
2. Pyrkimys välttää ihmisiä, paikkoja, toimintoja ja tilanteita, jotka herättävät
muistoja tapahtuneesta
19. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
D Negatiiviset kognitiiviset ja mielialan muutokset. Ne ovat alkaneet tai vaikeutuneet
traumaattisen tapahtuman jälkeen ja niiden merkkejä ovat kaksi tai useampia seuraavista:
1. Kykenemättömyys muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä asioita (dissosiatiivisen
amnesian tyyppisesti)
2. Pysyvä ja liioitellun negatiivinen käsitys itsestä, toisista ja maailmasta
3. Pysyvät vääristyneet ajatukset traumaattisen tapahtuman syistä ja seuraamuksista, mikä
johtaa itsesyytöksiin tai muiden syyttelyyn
4. Pysyvä kielteinen tunnetila (pelko, kauhu, ahdistus, syyllisyys, häpeä)
5. Kiinnostuksen tai osallistumisen vähentyminen tärkeisiin toimintoihin
6. Muista etääntymisen tai vieraantumisen tunne
7. Jatkuva kykenemättömyys ilmaista positiivisia tunteita
20. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
E Jatkuvia kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden oireita, jotka alkoivat tai
vaikeutuivat traumaattisen tapahtuman jälkeen, ja joiden merkkinä on kaksi tai
useampia seuraavista:
1. Ärtyneisyys ja vihanpurkaukset (sekä verbaalinen että fyysinen provosoimaton
aggressiivisuus mahdollista)
2. Piittaamaton tai itsetuhoinen käyttäytyminen
3. Korostunut varuillaanolo
4. Säikkyminen
5. Keskittymisvaikeudet
6. Nukkumishäiriöt
21. TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
(PTSD) DSM-5:SSÄ (KAYPAHOITO.FI)
F Häiriön kestoaika (kriteerit B,C,D ja E) on vähintään yksi kuukausi.
G Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella,
ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.
H Häiriö ei johdu lääkkeiden tai päihteiden fysiologisesta vaikutuksesta eikä muusta
sairaudesta.
Määritä lisäksi onko mukana dissosiatiivisia oireita:
Jos kyseessä ovat dissosiatiiviset oireet ja traumaperäisen stressihäiriön kriteerit
täyttyvät, onko asianomaisella pysyviä tai toistuvia depersonalisaation tai
derealisaation merkkejä.
Häiriö on viivästyneenä alkanut, jos diagnostiset kriteerit täyttyvät vasta kuusi
kuukautta trauman jälkeen, vaikka jotkin oireet olisivat alkaneetkin heti.
22. ESIINTYVYYS, SYYT
Koenen ym. 2017:
PTSD:n esiintyvyys 3,9 % elämän aikana (WHO)
50 % tapauksista ”sitkeitä”
Diagnoosi kaksi kertaa yleisempi naisilla
Seksuaalirikoksissa riski PTSD:hen suurempi verrattuna muihin traumoihin
23. MIKSI MDMA?
Trauman käsittely on vaikeaa, joten monet jättävät hoidot kesken
Erilaisten psykoterapioiden vaikuttavuutta selvittäneessä
tutkimuksessa keskimäärin jopa 25 % (Steenkamp, Litz, Hoge
& Marmar 2015)
Tehokkaina pidetään traumaan keskittyviä kognitiivisen
käyttäytymisterapian muotoja
Hoidon jälkeen PTSD:n kriteerejä ei täytä enää 28-40 % (mt.)
2. vaiheen MDMA-tutkimuksiin osallistuneista kroonista ja
vaikeaa traumaperäistä stressihäiriötä sairastavista vain 7,6 %
keskeytti
61 % ei täyttänyt enää PTSD:n kriteerejä hoidon jälkeen
Tulokset paranivat vuoden seurantajaksolla
25. 2. VAIHEEN
TUTKIMUKSET
N = 105
KAKSOISSOKKOUTUS
2-3 MDMA-sessiota yhdistettynä
terapiaan
CAPS-pisteiden alkutilanne 84,7
(erittäin vakava PTSD)
Seurannassa vähintään 12 kk hoidon
jälkeen CAPS-pisteet olivat pudonneet
keskimäärin 47,7 pistettä
75-120 mg annokset olivat
tehokkaampia kuin 0-40mg
26. HYPOTEESI OPTIMAALISESTA VIREYSTILASTA
PTSD:lle tyypillistä ylivireys tai alivireys (hyperarousal/hypoarousal)
Ylivireys
Keskittymis- ja uniongelmat
Nopeat ja voimakkaat tunnereaktiot
Häiritsevät mielikuvat
Epäorganisoitunut kognitiivinen prosessointi
Ylivalppaus vaaroille ja uhalle
Alivireys
Välttämiskäyttäytyminen, poissaolevuus
Tunteiden puuttuminen
Estynyt kognitiivinen prosessointi
Vähentynyt fyysinen like
Dissosiaatio
Optimaalinen vireystila
Mahdollisuus käsitellä traumamuistoja rakentavasti
27.
28. OEHEN, TRABER,
WIDMER &
SCHNYDER 2012
Poikkeava tulos: Hoidon
päätyttyä koehenkilöt täyttivät
edelleen PTSD:n kriteerit.
Tulokset paranivat vuoden
seurantajaksolla:
Täysi annos: -24
Cross-over: -35
30. OT’ALORA, GRIGSBY, POULTER, VAN DERVEER,
GIRON, JEROME, FEDUCCIA, HAMILTON, YAZAR-
KLOSINSKI, EMERSON, MITHOEFER M. & DOBLIN
2018
Keskimäärin kärsineet PTSD:stä
29,4 vuotta
Kokeilleet vähintään yhtä hoitoa
PTSD:hen aiemmin
12 kk seurannassa 76 % ei enää
täyttänyt PTSD:n kriteerejä
Muutos
12 kk seuranta
92 31 = -61
Efektikoko 95 % CI
100mg=0.73 (–0.45, 1.90)
125mg=1.12 (–0.10, 2.35)
31. SEURAAVAT
TUTKIMUKSET
2018 kesällä päättyi tutkimus, jossa pariskuntia, joista
toisella PTSD – tuloksia odotetaan
MDMA-avusteinen traumaterapia on saanut luvan
aloittaa 3. vaiheen tutkimukset
FDA luokitellut “läpimurtohoidoksi”
Tämä tarkoittaa, että nopeutetaan lääkkeeksi
ottamista, jos 3. vaiheen tulokset hyviä
2. vaiheen tutkimuksissa n = 105
3. vaiheen tutkimuksissa (alustavasti) n = 230
Suomi mukaan?
32. LÄHTEET
Amoroso, T. & Workman, M. (2016). Treating posttraumatic stress disorder with MDMA-assisted psychotherapy: A preliminary meta-
analysis and comparison to prolonged exposure therapy. Journal of Psychopharmacology, 30, 1–6.
Chabrol, H. (2013). MDMA assisted psychotherapy found to have a large effect for chronic post-traumatic stress disorder. Journal of
Psychopharmacology, 27, 865–866.
Emerson, A. (2016). Treating PTSD with MDMA-Assisted Psychotherapy: Product Development Status and Proposed Design for Phase 3
Clinical Trials. MAPS Bulletin Annual Report, 26 (3), 26–29.
Forman-Hoffman, V., Middleton, J., Feltner, C., Gaynes, B., Weber, R., Bann, C., Viswanathan, M., Lohr, K., Baker, C. & Green, J. (2018).
Psychological and Pharmacological Treatments for Adults With Posttraumatic Stress Disorder: A Systematic Review Update.
Kessler, R., Sonnega, A., Bromet, E., Hughes, M. & Nelson, C. (1995). Posttraumatic Stress Disorder in the National Comorbidity Survey.
Arch Gen Psychiatry, 52, 1048–1060.
Koenen, K. ym. (2017). Posttraumatic stress disorder in the World Mental Health Surveys. Psychological Medicine, 47, 2260–2274.
Mithoefer, M., Mithoefer, A., Feduccia, A., Jerome, L., Wagner, M., Wymer, J., Holland, J., Hamilton, S., Yazar-Klosinski, B., Emerson, A.
& Doblin, R. (2018). 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA)-assisted psychotherapy for post-traumatic stress disorder in
military veterans, firefighters, and police officers: a randomised, double-blind, dose-response, phase 2 clinical trial. The Lancet
Psychiatry, 5, 486-497.
Mithoefer, M., Wagner, M., Mithoefer, A., Jerome, L. & Doblin, R. (2010). The safety and efficacy of 3,4-
methylenedioxymethamphetamineassisted psychotherapy in subjects with chronic, treatment-resistant posttraumatic stress disorder: the
first randomized controlled pilot study. Journal of Psychopharmacology, 0, 1–14.
33. LÄHTEET
Oehen, P., Traber, R., Widmer, V. & Schnyder, U. (2012). A randomized, controlled pilot study of MDMA (±3,4-
Methylenedioxymethamphetamine)assisted psychotherapy for treatment of resistant, chronic Post-Traumatic Stress Disorder (PTSD).
Journal of Psychopharmacology, 27, 40–52.
Ot’alora, M., Grigsby, J., Poulter, B., Van Derveer, J., Giron, S., Jerome, L. ,Feduccia, A., Hamilton, S., Yazar-Klosinski, B., Emerson, A.,
Mithoefer, M. & Doblin, R. (2018). 3,4-Methylenedioxymethamphetamine- assisted psychotherapy for treatment of chronic
posttraumatic stress disorder: A randomized phase 2 controlled trial. Journal of Psychopharmacology, 32, 1295–1307.
Sessa, B., Higbed, L. & Nutt, D. (2019). A Review of 2,3-methylenedioxymetamphetamine (MDMA)-Assisted Psychotherapy. Frontiers in
Psychiatry, 10:138, 1–7.
Sessa, B. & Nutt, D. (2015). Making a medicine out of MDMA. The British Journal of Psychiatry, 206, 4–6.
Traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit DSM-5:n mukaan. Käypä hoito -suositus. Matti Ponteva. Helsinki: Suomalainen
Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 17.4.2019). Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi