1. Eetikko Antti Kylliäinen pyöräyttää työyhteisön kehittämismallin päälaelleen.
Epäkohtien puimisen sijaan pitäisi keskittyä positiivisten asioiden vahvistamiseen.
Kehittämistyön ja ideoinnin tekevät työntekijät, ei johtoryhmä.
Teksti ja kuva Heli Koivuniemi
Hyveet
purevat työyhteisössä
M
oni palveluyritys poh-
tii, miten asiakkaille on-
nistutaan tarjoamaan
unohtumaton koke-
mus. Vaikka tavoitteet
ovat kirkkaasti mielessä
ydinjoukolla, ulkoiste-
tun henkilökunnan sitouttaminen koetaan
haastavaksi. Ulospäin on näytettävä, että ollaan
yhtä tiimiä, vaikka palkan maksavat eri tahot.
Finlandia-talolla tämä haaste tuli eteen yh-
teistyökumppanien vaihtuessa.
– Oli hienoa huomata, että osa työnteki-
jöistä oli sitoutuneita taloon, ja he halusivat
jatkaa meillä, toimitusjohtaja Johanna Tolo-
nen kuvailee.
Vuotta aiemmin hyveisiin ja työyhteisöi-
hin perehtynyt Antti Kylliäinen oli soittanut
Toloselle ja kysynyt, onko talossa hyveasiat
kunnossa.
Tolosta askarrutti tuolloin, miten hyveet
liittyvät työyhteisön kehittämiseen.
– Voi hyvänen aika. Ei varmaankaan ole
kunnossa, hän oli ajatellut.
Kylliäinen ei luovuttanut, vaan soitti uu-
delleen. Hetki oli oikea. Finlandia-talon johto
päätti rohkeasti kokeilla, löytyisikö hyvepro-
sessista ratkaisu.
Osallistaminen sitouttaa
Hyveistä kertovaa johdantoa kuunteli 50
työntekijää, ja ajatus hyveistä sytytti heidät.
– Työntekijämme ovat ajattelevaisia ja ym-
märsivät, ettei kyse ole raamatullisesta asiasta,
vaan länsimaiseen ihmiskäsitykseen pohjautu-
vasta ajattelutavasta; millaisia ihmisiä olemme
toisillemme, Tolonen sanoo.
Häntä kiehtoi henkilökohtaisesti ajatus
hyveistä kulttuurin kivijalkana.
– Kun jotain löytyy omasta kulttuuriperin-
teestä, on perusteltua ottaa sellainen käyttöön.
Hyveisiin jo 80-luvulla syventynyt ja niiden
nykyaikaisista sovellutuksista kirjan kirjoitta-
nut Kylliäinen uskoo, että kysymyksen mitä
pitäisi tehdä lisäksi olisi välillä hyvä kysyä
myös minkälaisia pitäisi olla.
– Jokaisesta talosta löytyy sellaisia hyveitä
kuin rehellisyys, avoimuus ja luotettavuus. Nii-
tä ei ole vain aina pengottu esiin ja lähdetty
kehittämään.
Tolonen koki hyveajattelun virkistäväksi. Hän
oli tottunut siihen, että ongelmat pitää korjata. >
Kuka?
+ Eetikko, uskonnonfilosofi
Antti Kylliäinen
+ Yrittäjä SyFron Oy:ssa, joka
tuottaa työyhteisön ja
organisaation kehittämiseen
tähtääviä hyveprosesseja.
+ Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen
– hyveet työssä ja elämässä.
Antti Kylliäinen, Otava, 2012.
Hyveprojektissa keskityttiin vahvuuksiin.
– 80 prosenttia työntekijöistä sanoo, että
heillä menee hyvin ja 20 prosenttia tarttuu
epäkohtiin. Aina on lähdetty selvittämään epä-
kohtia. Kun työryhmissä puidaan kehittämis-
päivien aikana epäkohtia, tunnelma on synkkä.
Herää kysymys, vahvistammeko vahvuuksia vai
keskitymmekö yksittäisiin ongelmiin?
Hyveprosessin onnistuminen edellyttää,
että työntekijä sitoutuu työhönsä ja ottaa työ-
kalut aktiivisesti käyttöönsä.
70 3–4/2015
3. Ideoiden vieminen käytäntöön jätettiin
työyhteisön ja johtoryhmän vastuulle.
Erityisen arvokasta oli, että työntekijät osal-
listuivat prosessiin alusta alkaen itse. He va-
litsivat ja määrittelivät hyveet, joita lähtisivät
määrätietoisesti toteuttamaan.
– Koska hyveet tuodaan tiedostetuksi osaksi
työyhteisön arkea, muutoksella on pitkäaikai-
set ja kauaskantoiset vaikutukset.
Epäkohtien sietämisestä ratkaisu
Kylliäinen jatkaa ajatusta. Suomalaisessa yh-
teiskunnassa ja työelämässä asiat ovat keski-
määrin paremmin kuin muualla maailmassa.
– Emme voi koskaan rakentaa systeemiä,
jossa kaikki toimii. Siksi meidän on opeteltava
sietämään epätäydellisyyttä. Tämä ei tarkoita,
etteikö epäkohtiin pitäisi puuttua, mutta nii-
hin pitäisi suhtautua ajatuksella, että kaikki ei
voi olla täydellistä.
Ongelmat voivat jopa korjaantua itsestään,
kun niitä lähestytään toisesta näkökulmasta.
Kylliäinen kehottaakin vertaamaan poh-
joismaisten työyhteisöjen ongelmia halpa-
työmaiden ongelmiin tai eurooppalaiseen
byrokratiaan.
– Maailmalla ihannoidaan pohjoismaalais-
ta ruokaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa, naisten
mahdollisuuksia yhdistää työ ja perhe. Miks-
emme iloitse siitä?
Kylliäinen neuvoo suhtautumaan maail
manlaajuisiin tutkimuksiin tosissaan. Jos olem-
me niiden mukaan parhaita, miksemme asen-
noidu tilanteeseen sen mukaisesti.
– Meillä on varaa siihen. Kadehdimmeko
kreikkalaisia siitä, että he kehittyvät nopeam-
min kuin me?
Finlandia-talon projektissa on ollut kyse
liiketoiminnan strategisesta kehittämisestä,
ja se jatkuu vielä. Talon työntekijöiden hyvä
yhteishenki näkyy asiakkaalle ystävällisenä,
ammattitaitoisena ja osaavana palveluna. Hy-
västä asiakaspalautteesta on saatu aiemminkin
palautetta, mutta projektin jälkeen tapahtumi-
en järjestäjien palaute on ollut jopa ylistävää
ja taloon hakeudutaan töihin.
Hyveiden edut
+ Kehittäminen tehdään itse.
+ Kun puhutaan hyvästä, sitä
löydetään ja se alkaa vahvistua.
+ Olennaista on, ettei takerruta
siihen, mikä ei toimi.
+ Vähitellen ikävien asioiden
painoarvo pienenee.
+ Lopulta asiat, jotka eivät alun
perin toimineet, alkavat sujua.
+ Parhaimmillaan työntekijä voi
todeta, ettei ole huomannutkaan,
miten hyvässä työyhteisössä
työskentelee.
Oikeudenmukaisuus,
kohtuullisuus ja
hyväntahtoisuus kuuluvat
alkuperäisiin aristoteelisiin
hyveisiin. Hyveissä yhdistyvät
yhteisön ja yksilön etu. Intressien
kohtaaminen tekee hyveistä
yhteisen asian.Työyhteisöjen olisi
hyvä miettiä, ovatko tarpeelliset
hyveet aktiivisessa käytössä ja
organisaation tiedossa.
Työn hyveiden
neljä ryhmää
Yhteisölliset hyveet
Työnteon hyveet
Johtamisen hyveet
Ammatilliset hyveet
”Hyveet ovat ne
luonteenpiirteet
ja ominaisuudet,
jotka tekevät
ihmisestä hyvän.”
Aristoteles
Mistä
on kyse?
KUVA:THINKSTOCK
72 3–4/2015
4. Työterveyslaitoskin on herännyt siihen,
ettei työhyvinvointi ole jotakin sellaista, mitä
työnantaja antaa lusikalla suuhun tai sitä kuin-
ka monta henkilökuntaetua työnantaja tarjoaa.
– Työn luonne on muuttunut. Työ on itse-
näistä ja tavoitteellista, jotain sellaista, mitä ei
kellokorteilla voi enää mitata.
Nykyisin ajatellaan, että jokainen on viime kä-
dessä itse vastuussa työhyvinvoinnistaan.
– Se ei tarkoita, ettei henkilöstöpolitiikka ja
ergonomia ole tärkeitä. Mutta olennaista on,
miten toimit ja reagoit ihmisiin ympärilläsi. Siitä
muodostuu henkinen hyvinvointisi. Tärkeintä on
korostaa luonteenvahvuuksia, ammattitaitoa ja
ihmisyyttä.
Prosessi on hidas, mutta tehokas. Luonteen-
piirteiden kehittäminen ei ole viikkojen eikä kuu-
kausien, vaan vuosien projekti.
Hyveitä ei ole liitetty työelämään, ja ne kato-
sivat käsitteenä yhteiskunnastamme ja opetus-
suunnitelmista 60-luvun lopulla.
Kylliäinen on ilokseen huomannut, ettei hänel-
lä ole ollut vaikeuksia saada työyhteisöjä ymmär-
Hyveet voimavarana
tämään, mikä hyveiden merkitys on. Arvoajattelu
on organisaatioissa tuttua. Arvoista tulee hyvei-
tä, kun niitä aletaan viedä käytäntöön.
– Ylin johto määrittelee yleensä arvot. Työn-
tekijät ruohonjuuritasolla määrittelevät hyveet
ja vievät ne itse käytäntöön. He ovat oman
työnsä ja arkensa asiantuntijoita. Parasta on, et-
tä hyveajattelun voi viedä tuliaisina kotiin, per-
heeseen, harrastuspiiriin ja yhdistyksiin.
Kylliäinen kertoo, että ensimmäisissä pilo-
teissa työntekijät testasivat hyvepeliä. Peli an-
toi mahdollisuuden manipulointiin, eikä oikein
edistänyt hyveiden asiaa. Siksi Finlandia-talolla
otettiin käyttöön hyvepäiväkirja, johon työnte-
kijät kirjasivat ylös omia tuntojaan ja seurasivat
edistymistään konkreettisella tasolla.
Olennainen osa hyveprosessia on se, mitä ta-
pahtuu itse prosessin jälkeen: miten hyveitä pi-
detään työyhteisössä yllä ja kehitetään edelleen.
– Kyse on kehityksestä, joka seuraa työnteki-
jää koko hänen elämänsä. Palautekyselyitä voi-
daan toistaa vaikka puolen vuoden välein ja seu-
rata, toteutuvatko hyveet työyhteisössä.
Hyveet
kasvatuksen
välineenä
Kylliäinen kannustaa ihmisiä
pohtimaan elämää kokonaisuute-
na. Silloin on helppo nähdä hyvei-
den merkitys ihmisen hyvinvoinnille
ja onnellisuudelle. Hänen mukaan-
sa hyveet on viime vuosikymmeni-
nä kadotettu kasvatuksen välineenä.
Kylliäinen on ollut käynnistämässä
hyveiden uudelleen virittämiseen
tähtäävää hanketta helsinkiläisissä
kouluissa ja päiväkodeissa. Hyveet
saavat lasten maailmassa aikaan
suuria asioita lyhyessä ajassa. Lapset
ovat omaksuneet hyveet jopa siinä
määrin, että ovat alkaneet tarkkailla
ympäristöään, havaita eripuran ai-
kuisten välillä ja puuttua siihen.
