SlideShare ist ein Scribd-Unternehmen logo

Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu

•
•
PTimonen, Humak, Humanistinen ammattikorkeakoulu
PTimonen, Humak, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Julkaisu: Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen : yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu; Merja Kylmäkoski (toim.); Katajisto, Marjo; Reinikainen, Taru; Paajanen, Pertti; Peipinen, Vesa; Kolehmainen, Marjo; Jalava, Sanna-Mari; Kannisto, Marja; Lahtinen, Outi; Fedotoff, Jaana; Timonen, Päivi. Helsinki 2013. ja löytyy myös: http://www.humak.fi/tutkimus/julkaisut/sarja-f-katsauksia-ja-aineistoja

Bildung
1 von 130
Downloaden Sie, um offline zu lesen
sarja F. katsauksia ja aineistoja 17, 2013 AvAuksiA yhteisöjen osAAmisen kehittämiseen yhteisöpedagogit (yAmk) muutoksen mahdollistajina Sarja F. Katsauksia ja aineistoja 17, 2013 AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN Yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina Merja Kylmäkoski (toim.) Marjo Katajisto YAMK Taru Reinikainen YAMK Pertti Paajanen YAMK Vesa Peipinen YAMK Marjo Kolehmainen YAMK Sanna-Mari Jalava YAMK Marja Kannisto YAMK Outi Lahtinen YAMK Jaana Fedotoff YAMK Päivi Timonen YAMK Takakanteen samoin: AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN Yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina 

AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN - YHTEISÖPEDAGOGIT (YAMK) MUUTOKSEN MAHDOLLISTAJINA Merja Kylmäkoski (toim.) Marjo KATAJISTO YAMK Taru REINIKAINEN YAMK Pertti PAAJANEN YAMK Vesa PEIPINEN YAMK Marjo KOLEHMAINEN YAMK Sanna-Mari JALAVA YAMK Marja KANNISTO YAMK Outi LAHTINEN YAMK Jaana FEDOTOFF YAMK Päivi TIMONEN
HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU Sarja F 17. Katsauksia ja aineistoja ISBN 978-952-456-148-8 ISSN 2323-833X L ISSN 1799- 5655 verkkojulkaisu F 18, ISBN 978-952-456-149-5 ISSN 1799-5655 L ISSN 1799-5655 HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU © tekijät ja Humanistinen ammattikorkeakoulu AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN - yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina Merja Kylmäkoski (toim.) Verkkojulkaisun osoite http://www.humak.fi/tutkimus/julkaisut/sarja-f-katsauksia-ja-aineistoja/YAMK2013 Painopaikka: Nykypaino Oy Martinkyläntie 9 01770 Vantaa Humanistinen ammattikorkeakoulu – Humak Ilkantie 4 00400 Helsinki
SISÄLLYS Saatteeksi 5 Merja Kylmäkoski Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 6 Merja Kylmäkoski Hyvinvointia kumppanuudella 12 Marjo Katajisto Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 19 Taru Reinikainen Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 35 Pertti Paajanen Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 42 Vesa Peipinen Uusiutuva koulu ja nuorisotyö – Nuorisotyöntekijä koulussa on kasvattaja ristiaallossa 54 Marjo Kolehmainen Nuorisotyö edistämässä ammatillisen koulutuksen läpäisyä 70 Sanna-Mari Jalava
Kansanopiston ja nuorten työpajatoiminnan välisen yhteistyön kehittäminen palvelumuotoilun avulla 81 Marja Kannisto Projektityöntekijöiden haasteellinen matka kohti pitkiä työuria 90 Outi Lahtinen Yhteisöllinen kehittäminen keskiössä. Kokemuksia nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointimallin kehittämisestä 99 Jaana Fedotoff Yhteisöpedagogi (YAMK) johtajana ja sosiaalinen media 112 Päivi Timonen Kirjoittajat 128
Saatteeksi 5 Saatteeksi Julkaisuun on kirjoittanut 10 kaikkiaan kahdeksastatoista keväällä 2012 työnsä valmiiksi saaneesta opinnäytetyöntekijästä. Oppilaitoksen näkökul- masta opinnäytetöiden valmistuminen yli 85 prosenttisesti tavoiteaikatau- lussa on valtaisa saavutus, etenkin kun myös edellisen ryhmän opinnäy- tetyöt valmistuivat 90 prosenttisesti tavoiteaikataulussa. Järjestö- ja nuo- risotyön koulutusohjelmalla (ylempi AMK) on ollut onni saada opintoi- hinsa sitoutuneita ja äärimmäisen motivoituneita opiskelijoita, jotka ovat jaksaneet panostaa valtavasti opintoihinsa. Moni on tasapainoillut työn, perheen ja opintojen välillä, osa on käyttänyt hyväkseen mahdollisuuden opintovapaaseen ja osa on kirjoittanut opinnäytetyötään työpäivän jälkeen muun perheen käytyä nukkumaan.
6 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Merja Kylmäkoski Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Opinnäytetyö osana ylemmän AMK-tutkinnon opintoja Tässä julkaisussa esitellään Humanistisen ammattikorkeakoulun (Hu- mak) järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmasta keväällä 2012 valmis- tuneita opinnäytetöitä. Koulutusohjelma on humanistisen ja kasvatusalan koulutusta, siitä valmistuvien tutkintonimike on yhteisöpedagogi (ylempi AMK). Koulutusohjelman ydinprofiili on yhteisöjen kehittäminen. Hu- makin ensimmäinen ryhmä tästä koulutusohjelmasta valmistui jouluna 2008. Keväällä 2012 valmistunut ryhmä on kolmas Humakista valmistu- nut ryhmä. Opinnäytetyö on ylemmän AMK-tutkinnon laajin yksittäinen opinto- kokonaisuus. Opinnäytetyö ja sitä tukevat opinnot kattavat kolmannek- sen koko tutkinnon opinnoista. Opinnäytetyö ei ole muista tutkintoon si- sältyvistä opinnoista irrallinen opintokokonaisuus vaan se rakentuu vuo- ropuhelussa tutkinnon muiden opintojaksojen sisältöjen kanssa. Muiden opintojaksojen merkitys opinnäytetyölle riippuu luonnollisesti opiskelijan aiheenvalinnasta: jotkut opintojaksoista kiinnittyvät läheisemmin opin- näytetyön tematiikkaan kuin toiset. Opintojen aikana opiskelijoita kan- nustetaan hakemaan opintojaksoista yhtymäkohtia omaan opinnäytetyö- hön. Juonneopetussuunnitelma on todettu Humakissa hyväksi malliksi ylemmässä AMK-tutkinnossa. Humakissa opintojen toteutuksessa on painotettu yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä jakamista. Valintakokeen kautta ryhmään on valikoitunut eri puolilla Suomea erilaisissa tehtävissä työskenteleviä kasvatusalan sekä eten- kin järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisia. Jokainen ryhmään valittu on
Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 7 löytänyt opiskeluryhmästään myös entuudestaan vain nimeltä tuttuja tai kokonaan uusia kontakteja. Ryhmässä on liikuttu rajapinnoilla ja koet- tu säröjä. Työn ohella opiskelevalle aikuiselle kolmipäiväiselle lähijaksolle osallistuminen kerran kuukaudessa ei aina ole helppoa, etenkään jos opis- kelu tapahtuu kaukana omalta kotipaikkakunnalta. Lähipäivinä ryhmäs- sä käydyt keskustelut ja seminaarit ovat kuitenkin arvokkaita opiskelijan asiantuntijuuden kehittymiselle, sillä ne ovat muokanneet ajattelua ja ar- gumentaatiota jättäen jälkensä valmiisiin opinnäytetöihin. Uuden kehittä- minen vaatii asioiden katsomista uudella tavalla; keskustelut oman työyh- teisön ulkopuolisten osaajien kanssa tukevat irtautumista tutuista tavois- ta tarkastella asioita ja antavat vertaistukea uusien ajatusten viemisessä po- tentiaalisesti muutosvastarintaisessa organisaatiossa. Lähijaksoilla yhdessä vietetty aika on myös kantanut opintojen loppumetreillä tavoiteaikaiseen valmistumiseen ja todistusten noutamiseen yhteisessä valmistujaisjuhlassa. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistehtävä tai sovellus, jossa kehitetään työelämää. Käytännös- sä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä kehitetään yhteisöjä, työn sisältöjä tai sen organisointia. Opinnäytetyössä voidaan myös kehittää kokonaan uusi tuote tai palvelu, joka kattaa olemassa ole- van aukon tai tarpeen. Työllä on lähes aina tilaaja, joka voi olla opiskeli- jan työnantaja, joku muu työelämätaho tai opiskelijan yritys, mikäli hän toimii yrittäjänä. Yleensä opinnäytetyön aihe löytyy opiskelijan työpaikal- ta. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tehdyltä kehittämis- työltä edellytetään sovellettavuutta alueelliseen tai koko toimialan kehittä- miseen. Kehittämistehtävää on siis tarkasteltavalta laajemmasta näkökul- masta kuin vain sen tilaajan tarpeesta. Laajempi tarkastelukulma vahvistaa opiskelijan kykyä tarkastella koko toimialan kehittämistarpeista ja enna- koida alan tulevia trendejä. Opinnäytetyö antaa opiskelijalle valmiuksia itsenäiseen ja vaativaan asi- antuntijatyöhön. Asiantuntijuus on elinikäistä oppimista ja jatkuvaa itsen- sä kehittämistä, jossa koskaan ei voi tulla täysin valmiiksi. Ylemmän am- mattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tekeminen ei yksistään tee ke- nestäkään valmista asiantuntijaa, mutta se vahvistaa asiantuntijatyössä tar- vittavaa osaamista ja tukee oman asiantuntijuuden kehittymistä.
8 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Tutkimuksellinen kehittämistoiminta ja asiantuntijuuden kehittyminen Timo Toikko ja Teemu Rantanen (2009, 21-22) antavat tutkimukselliselle kehittämistoiminnalle kaksi määritelmää. Ensinnäkin se voidaan määritel- lä laajasti tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä kuvaavak- si väljäksi yleiskäsitteeksi. Toiseksi Toikko ja Rantanen viittaavat sillä tie- dontuotannon tapaan, jota ohjaajat käytännön ongelmat ja kysymykset. Tällaiselle tiedontuotannolle on ominaista tiedon tuottaminen autenttisis- sa toimintaympäristöissä sekä tutkimuksellisten asetelmien ja menetelmi- en hyödyntäminen tiedontuotannossa. Jälkimmäinen, suppeampi määri- telmä vastaa pääosin järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa muodos- tettua käsitystä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöstä, mutta se ei ole täysin kattava. Joissakin yhteyksissä (ks. Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 19) tie- teellistä tutkimusta on kritisoitu siitä, että siinä katsotaan yleisesti hyväk- syttyjen menetelmien mekaanisesti tuottavan päteviä tuloksia. Tällainen katsontakanta perustuu puutteelliseen ymmärrykseen tieteellisen tutki- muksen tekemisestä ja tutkijan roolista siinä. Tieteelliset menetelmät eivät ole automaatioita eivätkä taipumattomia sovelluksiin. Menetelmän toimi- vuus on aina riippuvainen sen käyttäjän tutkimuksellisesta osaamisesta ja oivalluskyvystä. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä on mahdollista hyö- dyntää niin tieteellisiä tutkimusmenetelmiä kuin kehittämistyön menetel- miä. Menetelmän arvo on siinä, että sillä saavutetaan haluttu tieto tai ta- voitellut tulokset. Menetelmä itsessään on toissijainen: se on tie, jota pit- kin kuljetaan päämäärään – ei itse päämäärä. Juhani Kirjonen (2007, 123-124, 127-128) kuvaa oivaltavasti Barne- tiin viitaten kehittäjän asiantuntijuutta itseksi tulemiseksi ja ”itseksi tule- mista” koulutuksen päämääräksi. Henkilökohtaisen muutoksen ja amma- tillisen kasvun hyödyntäminen työelämän kehittämishankkeissa on myös yksi järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelman kulmakiviä. Asiantuntijuus määrittyy Kirjosen mukaan eteenpäin vieväksi liikkeeksi ja yhteisön kan- nalta merkitykselliseksi toiminnaksi (emt., 124). Tässä mielessä ylemmän
Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 9 ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on aina sidoksissa yhteisöön, jonka työtä siinä kehitetään. Yksi opintojen kuluessa asiantuntijuuteen liittyvä pohdinnan paikka on kehittämistyön mahdollisesti mukanaan tuoma roo- linmuutos työyhteisössä ja siitä seuraava oman roolin uudelleen määritte- ly työyhteisössä. Kehittäjän positioon astuminen työyhteisön arjen rutii- neista voi myös olla opiskelijalle suuri muutos, joka käynnistää identiteet- tityön. Työelämäyhteisönsä lisäksi tutkinnon opiskelijat ovat vuorovaikutuk- sessa myös oppilaitosyhteisöönsä, opiskelijatovereihin, opettajiin ja TKI- hankehenkilöstöön. Oppilaitosyhteisö tarjoaa opiskelijalle peilauspinnan ja turvallisen ympäristön uuden kokeilemiselle sekä oman asiantuntijuu- tensa ja kehittämistyönsä eteenpäin viemiselle. Opintojen kuluessa syn- tyneet yhteistyöverkostot kestävät usein myös opintojen päättymisen jäl- keen. Opiskelijoiden välille syntyneet sparraussuhteet ja heidän työpai- koistaan lähteneet yhteistyökuviot jatkavat työelämän yhteisöllistä kehit- tämistä vielä opintojen jälkeenkin. Myös oppilaitoksen ja opiskelijoiden välinen yhteistyö työelämän kehittämiseksi jatkuu usein opintojen päätyt- tyäkin: valmistuttuaan opiskelijasta voi tulla seuraavan opiskelijaryhmän mentori, hän voi tulla asiantuntijavierailijana opettamaan seuraavia opis- kelijaryhmiä tai olla yhteistyökumppani jossakin oppilaitoksen TKI-hank- keessa. Opinnäytetyön elämä opintojen jälkeen Opinnäytetyöprosessin viimeisissä vaiheissa ajatus kääntyy kohti opinnäy- tetyön valmistumisen jälkeistä aikaa. Opinnäytetyöopintoihin kuuluva mediatiedotteen kirjoittaminen opinnäytetyöstä ja opinnäytetyön esittely kaikille avoimessa opinnäytetyöseminaarissa ovat osa opinnäytetöiden tu- losten levittämistä ja niiden tunnetuksi tekemistä omalla toimialalla. Jär- jestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma on systemaattisesti panostanut näi- hin opinnäytetyön ”lopputöihin” kehittämällä Järjestö- ja nuorisotyö nyt! -seminaariformaattia ja yhteistyötä Nuorisotutkimusseuran kommentti.fi -kanavan kanssa mediatiedotteiden julkaisemisessa. Opinnäytetyöt ovat myös luettavissa sähköisinä ammattikorkeakoulujen yhteisessä Theseus-
10 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta opinnäytetyötietokannassa. Ne löytyvät myös nidottuina Nuorisotiedon kirjastosta Pasilassa. Opintojen päättymisen jälkeen opinnäytetyöt jatkavat elämäänsä te- kijöidensä tilaajayhteisöissä, toimialan muilla työpaikoilla, oppilaitoksen opetuksessa ja TKI-toiminnassa. Opinnäytetyönä tehty kehittämishanke voi saada vielä uuden toimintatutkimuksellisen syklin opinnäytetyön val- mistumisen jälkeen tilaajaorganisaatiossa, sen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi toisen ryhmässä opiskelleen työpaikalla tai siitä voi nousta seu- raavassa opiskelijaryhmässä uusi opinnäytetyön aihe. Ylemmän ammatti- korkeakoulun opinnäytetyölle on ominaista, että se arvioidaan viime kä- dessä vasta työelämässä. Vasta käytäntö osoittaa opinnäytetyön todellisen merkityksen ja arvon työelämälle. Kehittämisen ympyrä sulkeutuu ja avautuu uudelleen seuraavassa ryhmässä YAMK-10 -ryhmän valmistumisjuhla oli kesäkuussa 2012. Järjestykses- sä neljäs Humakin järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelman opiskelija- ryhmä aloitti opintonsa syksyllä 2012. Ryhmä suorittaa opintonsa uuden työelämän kanssa yhteistyössä kehitetyn opetussuunnitelman mukaisesti, mutta opinnäytetyö nivoutuu jatkossakin tiiviisti muihin opintojaksoihin. Uusi ryhmä on aloittanut opinnäytetyöprosessinsa tutustumalla koulutus- ohjelmassa aikaisemmin tehtyihin opinnäytetöihin. Viestikapula on an- nettu eteenpäin. Koulutusta toteuttavalle oppilaitokselle koulutusohjelmasta valmistu- neet opinnäytetyöt ovat tärkeä osa oppilaitoksen TKI-toimintaa. Oppilai- toksen henkilökunnalle ne ovat myös reaaliaikaista työelämäpäivitystä sekä indikaattoreita työelämän kehityslinjoista ja tarpeista. Opinnäytetöiden kytkeytyminen koulutusohjelman opintojaksojen teemoihin profiloi kou- lutusohjelmaa, mikä puolestaan vaikuttaa koulutusohjelman, ja sitä kaut- ta myös oppilaitoksen, tunnettavuuteen ja imagoon. Tutkinto on vielä var- sin nuori ja siksi on tärkeää, että lukemalla opetussuunnitelman on mah- dollista hahmottaa, millaisia opinnäytetöitä ja kehittämishankkeita koulu- tusohjelma tuottaa. Opinnäytetyöt ovat Humakin järjestö- ja nuorisotyön
Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 11 ylemmälle koulutusohjelmalle tärkeä käyntikortti, joka kertoo ymmärryk- semme toimialamme tämänhetkisistä ja tulevista tarpeista sekä jatkuvuu- desta sen kehittämisessä. Seuraavista ryhmistä valmistuvat opinnäytetyöt jatkavat YAMK-10 -ryhmän ja sitä edellisten ryhmien opinnäytetöissä ra- kennetun toimialojen ymmärryksen syventämistä ja päivittämistä. Kehit- tämistyö kehityksen kaarella jatkuu, kuten YAMK-10 -ryhmä opinnäyte- työseminaarissaan ennakoi. Lähteet Kirjonen, Juhani 2007. Kehittäminen asiantuntijatyönä. Teoksessa Seppä- nen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyk- siä. Helsinki: Stakes, 117-133. Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2009. Kehittä- mistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: WSOYpro Oy. Toikko, Timo & Rantanen, Teemu 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoi- minta. Tampere: Tampere University Press.
12 Hyvinvointia kumppanuudella Marjo Katajisto Hyvinvointia kumppanuudella Johdanto Artikkelissani kerron tutkimuksestani, joka käsittelee hankintalain sosiaa- lisia näkökulmia ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon tulevai- suutta. Miten järjestöt voisivat kehittää omaa palvelutuotantoaan hyödyn- täen sosiaalisia näkökulmia ja miksi sosiaalisten näkökulmien hyödyntä- minen ylipäätänsä on tärkeää? Kiinnostukseni kohteena oli myös se, mil- laista kehitystä edellytetään toimijoiden eli valtion, kunnan ja järjestöjen väliseltä ohjaus- ja sopimussuhteilta? Ohjaako yhteistyötä hierarkkiset, markkinaehtoiset vai kumppanuuteen perustuvat toimintamallit? Tutki- mustani varten analysoin sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkein- oministeriön ja Kuntaliiton strategioita. Lisäksi sosiaalisten näkökulmien mahdollisuutta ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia kartoitin Delfoi-ky- selyn avulla. Asiantuntijoina Delfoi-paneelissa oli edellä mainittujen orga- nisaatioiden lisäksi valtakunnallisten järjestöjen edustajia. Neljän teema- haastattelun avulla syvensin sosiaali- ja terveysjärjestöjen kokemuksia ja tulevaisuuden odotuksia palvelutehtäväroolistaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat vastanneet ihmisten tarpeisiin Järjestöjen rooli etenkin sosiaalipalveluiden järjestämisessä on ollut Suo- messa suuri. Järjestöt ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliseen kehitykseen ja kehittäneet tukea sekä palveluita yhteiskunnassa ilmenneisiin uusiin tar- peisiin. Järjestöjä on monenlaisia ja niiden toiminnan sisältö vaihtelee laa- jasti edunvalvontaorganisaatiosta hyvin ammatilliseen, erikoiskoulutus- ta vaativaan sosiaali- tai terveydenhuollon työhön, esimerkiksi lastensuo- jelussa ja huumetyössä. Monet järjestöjen kehittämät työmuodot ovat ajan
Hyvinvointia kumppanuudella 13 kuluessa juurtuneet osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoimintaa, kuten lasten neuvolat. Kuntien ja järjestöjen välillä on ollut vahva kumppanuus ja ne ovat perinteisesti keskinäisin sopimuksin huolehtineet ihmisten hyvinvoinnin turvaamisesta ja myös palveluiden tuottamisesta. Tämä kumppanuussuh- de uhkaa nyt murtua. Suomessa kunnat vastaavat lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kuntien ei tarvitse kuitenkaan itse tuot- taa palveluitaan, vaan ne voidaan ostaa yrityksiltä, järjestöiltä tai muilta kunnilta. Palveluiden vapaa liikkuvuus ja kilpailun esteiden poistaminen sekä pyrkimykset avata julkisen järjestämisvastuun piirissä olevia palveluita markkinoille ovat vaikuttaneet järjestöjen toimintaedellytyksiin sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella. Erityisesti hankintadirektiivien pohjalta tehty hankintalainsäädäntö on oleellisesti muuttanut kuntien ja muiden palve- luiden tuottajien yhteistyötä ja keskinäisiä suhteita. Palvelujen tuottajina järjestöt asetetaan samalle viivalle yritysten kanssa. Samanaikaisesti koros- tetaan tarvetta pitää yllä aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjen pe- rinteisiä tehtäviä demokratian ja yhteisvastuun ylläpitäjinä sekä jäsenistön- sä intressien edistäjinä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon kehitystä on muokan- nut moni tekijä. Järjestöt ovat tarjonneet kansalaisille mahdollisuuden tuoda tarpeitaan ja näkökulmiaan esille. Järjestöt ovat olleet väyliä kan- salaisten yhteiskunnalliseen toimintaan. Ne ovat tarjonneet monimuotoi- suutta palveluihin, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia innovatiiviseen toi- mintojen kehittämiseen. Lisäarvoa järjestöjen palvelutuotannolle on tuo- nut toiminnan luotettavuus, joka kumpuaa kunkin järjestön arvopohjasta ja sitoutumisesta. Järjestöt ovat olleet edelläkävijöitä paitsi tarpeiden tun- nistamisessa että uusien työmenetelmien kuten etsivän työn kehittämises- sä. Yksi erityispiirre on ihmisten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa järjes- töjen palvelutuotannon suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Niin julkisen sektorin kuin järjestöjen tarjoamalla palvelulla on yhtei- nen tavoite: ihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja itsenäisen selviyty- misen tukeminen. Eroja kuitenkin löytyy. Järjestöillä on ollut edellytyksiä kehittää tiettyjä palveluita julkista ja yritystoimintaa joustavammin. Tämä
14 Hyvinvointia kumppanuudella konkretisoituu esimerkiksi palvelualueilla, joilla tuotanto on vaikeaa koh- deryhmien pienen määrän tai vaadittavan erityisasiantuntemuksen vuoksi. Edelleen yritysmäinen palvelutuotanto ei ole kannattavaa kysynnän vähäi- syyden tai satunnaisuuden vuoksi. Järjestömäinen palvelutuotanto lähtee läheltä ihmistä ja kykenee vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Lähtökohtana ei ole markkinoiden kysyntä ja voitontavoittelu. Järjestöt ovat reagoineet kilpailuttamisen myötä muuttuvaan tilanteeseen eri tavoin. Osa järjestöis- tä kritisoi markkinoistumisen tietä ja korostaa, ettei järjestöjen tuottamaa sosiaalista tukea voida tuotteistaa tai kilpailuttaa. Osa järjestöistä on yhti- öittänyt palvelutuotantonsa. Sosiaalisten näkökulmien tulisi ohjata hankintaprosessia Sosiaaliset näkökulmat ovat hankintoihin liittyviä strategisia ja arvopohjai- sia valintoja. Hankintojen sosiaalisilla näkökulmilla tarkoitetaan toimen- piteitä, joilla taataan perusoikeuksien, yhdenvertaisen kohtelun ja syrji- mättömyysperiaatteen noudattaminen. Sosiaalisia näkökulmia ovat myös heikommassa asemassa olevien suojelemiseksi sekä syrjäytymisen estämi- seksi käytettävä positiivinen syrjintä tai muut kannustavat toimet. Käytännössä sosiaalisia näkökulmia voidaan hyödyntää hankintapro- sessin kaikissa vaiheissa: hankinnan kohteen määrittelyssä, toimittajan so- veltuvuuden arvioinnissa, tarjousten vertailussa tai hankintasopimuksessa. Parhaimmillaan julkiset hankinnat voivat toimia välineenä, jonka avulla edistetään sosiaalisten näkökulmien ja niihin liittyvien arvojen huomioon ottamista sekä toteuttamista yhteiskunnassa. Hankinnoissa hyödynnettä- vät sosiaaliset näkökulmat voivat liittyä mm. työllisyysmahdollisuuksien luomiseen, tasa-arvoisiin ja turvallisiin työoloihin, sosiaalisen yhdenvertai- suuden tukemiseen, palveluiden ja tavaroiden saavutettavuuteen, esteettö- mään käyttöön tai pienten ja keskisuurten yritysten sosiaalisesti vastuulli- siin hankintoihin osallistumisen turvaamiseen. Sosiaalisten näkökulmien hyötyjä julkisissa hankinnoissa on esimerkiksi parhaan hinta-laatusuhteen saavuttaminen. Palvelumarkkinoiden kehittymistä voidaan edistää sosiaa- lisia näkökulmia muun muassa luomalla uusia palveluja yhdistämällä yh- teiskunnallisia tarpeita ja innovaatiopotentiaalia. Lopputuloksena hankin-
Hyvinvointia kumppanuudella 15 noissa voidaan siis panna merkille entistä paremmin tilaajan ja asiakkaan tarpeet. Sosiaalisilla näkökulmilla vaikuttavuutta Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen on vielä vähäistä, mutta mah- dollista. Järjestölähtöisessä palvelutuotannossa on tekijöitä, joilla voidaan vaikuttaa palveluiden sisällölliseen antiin. Näitä tekijöitä kutsun sosiaali- siksi näkökulmiksi, joita palveluhankinnoissa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää. Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen edellyttää tietoperustan laa- jentamista. Palveluntilaajat eivät välttämättä tunne järjestölähtöisen pal- velutuotannon erityispiirteitä. Palveluntuottajajärjestöillä puolestaan saat- taa olla osaamisvajetta oman erityisosaamisensa julkituomisessa: millaiseen ajatteluun ja palvelukokonaisuuteen toiminta perustuu, miten se saadaan tuotteen muotoon ja miten tätä tuotetta myydään. Ongelma voidaan rat- kaista kumppanuuteen perustuvassa yhteistyössä, jossa hankinnan sisäl- löistä ja hankintasopimuksen tavoitteista neuvotellaan yhdessä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen arvopohja ja yhteisöllinen toimintatapa ohjaavat palve- lutoimintaa. Hankintasopimuksiin kuntien ja järjestöjen välillä olisi ase- tettava uudenlaisia ehtoja eli sosiaalisia näkökulmia palvelutuotannon laa- dun ja asiakaskeskeisyyden kehittämisestä sopimuskauden aikana. Lisäksi olisi mahdollista määritellä rajoitettu voitonjako sosiaaliseksi näkökulmak- si. Tämä mahdollistaisi järjestölähtöisessä palvelutuotannossa uusien pal- velumuotojen kehittämisen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Hankinta- sopimukseen päättyvä neuvottelutilanne on yhteinen oppimisprosessi, jos- sa kunta ja järjestö muodostavat yhteisen suunnittelu- ja innovointiorgani- saation. Oppimiselle ja innovaatioille on annettava riittävästi aikaa. Sosiaa- lisia näkökulmia voidaan siis kutsua myös sosiaalisiksi sopimuksiksi, jotka syntyvät kumppanuuden ja oppimisen kautta. Järjestöillä on edelleen vahva rooli erityisryhmien palveluiden tuotta- misessa. Ne kykenevät arvopohjastaan ponnistaen luomaan yhteisöllistä, yksilöllistä ja pitkäjänteistä palvelutoimintaa. Järjestöjen mahdollistama vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta luovat lisäarvoa asiakkaiden hyvinvoin-
16 Hyvinvointia kumppanuudella nin edistämiseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa palveluiden tuottajina. Palvelutarpeen kasvu ja asiakkaiden erilaiset tarpeet edellyttävät, että palvelu-tuottajavalikoimassa on toimijoita, jotka kykene- vät kehittämään ratkaisuja asiakaslähtöisesti. Järjestöillä tätä kykyä on. Tu- leva kuntauudistus tullee laajentamaan palvelualueita. Järjestöjen paikalli- suus luo mahdollisuuksia tarjota lähipalveluita. Kehitystyön haasteet ja mahdollisuudet Toiminta palvelumarkkinoilla ei ole kehittynyt vastavuoroisuutta, kump- panuuksia ja hyvinvointipoliittista tavoitetta vahvistavaksi yhteistyök- si. Hierarkkisessa suhteessa ministeriö tai kunta antaa järjestöille mahdol- lisuuden tulla kuulluksi, mutta lopullisen kannan se määrittelee itsenäi- sesti. Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen palvelutuotannossa edel- lyttää vastavuoroisuutta ja yhteisen tieto-pääoman kartuttamista. Aidossa kumppanuudessa niin tilaaja kuin palveluntarjoaja tuo omat vahvuuten- sa ja erityispiirteensä hyödynnettäväksi. Kumppanuuden mahdollistami- nen edellyttää toimintatapojen arviointia ja kehittämistä sekä luottamus- ta. Järjestöt pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan keskinäistä yhteistyötä tiivistämisellä ja omaa osaamistaan tuotteistamalla. Selkeä profiloituminen luo vankan perustan erityisosaajana. Tärkeitä viestinviejiä ovat järjestön jä- senet, asiakkaiden omaiset ja järjestöissä työskentelevä henkilökunta. Jär- jestöt uskovat, että arvoista lähtevä tavoitteellinen työ saa tulevaisuudessa myös kuntapäättäjien luottamuksen. Hankintaprosessissa huomio olisi kiinnitettävä sopimuskauden sisältöi- hin: mitä palveluilla tavoitellaan ja millainen sopimus veisi tavoitteisiin. Haastattelemani sosiaali- ja terveysjärjestöt toivovat kunnilta juuri tämän- kaltaista yhteistä pohdintaa. Ilman selkeitä linjauksia sosiaalisten näkökul- mien hyödyntäminen jää taustalle. Kumppanuuteen perustuvassa yhteis- työssä tilaajalle tulisi mahdollisuus hakea jotain uutta ja hyödyntää järjes- töjen kykyä kehittää palveluiden sisältöä sekä palveluvalikoimaa. Opinnäytetyötäni varten tein Delfoi –kyselyn sekä haastattelin Vantaan kaupungille palveluita tuottavia järjestöjä. Delfoi-kyselyyn vastanneet ovat pessimistisempiä kuin haasteltavat näkemyksissään sosiaalisten näkökul-
Hyvinvointia kumppanuudella 17 mien hyödyntämisen mahdollisuuksista. Vastaajat ennakoivat, että sosiaa- li- ja terveyspalveluissa tuotanto tulee keskittymään isoille palveluntuot- tajille ja järjestöjen tehtäväksi jää erityisryhmien palvelut. Yleisesti arvioi- daan kilpailutuksen johtavan siihen, että päätöksiä ohjaa yhä enemmän ta- lous. Vastaajat uskovat, että palvelutuotannossa menettelytapoja ohjaavat juridiset periaatteet. Sosiaalisille näkökulmille tai kumppanuuden kehit- tämiselle nähdään mahdollisuuksia, jos palvelutuotantoa eivät yksin oh- jaa markkinat. Nykyistä markkinalähtöistä menettelytapaa kohtaan esite- tään kritiikkiä, joka voidaan tulkita heikkona signaalina muutostarpeesta. Tulevaisuudessa nähdään orastavia mahdollisuuksia hyödyntää sosiaa- lisia näkökulmia, koska poliittinen tahto, nykyisiin menettelyihin kohdis- tettu kritiikki sekä asiakkaiden vaatimustason kasvun uskotaan johtavan laajempaan palveluiden sisällölliseen arviointiin. Toiminnallisesti ollaan siis valinta-tilanteen edessä: annetaanko markkinoille vapaat kädet ohjata hyvinvointipalveluita vai ollaanko määrätietoisesti edistämässä sosiaalisesti ja oikeudenmukaisesti toimivaa yhteiskuntaa? Yhteiskunnalliset muutokset, nykyisiin hankintamenettelyihin kohdis- tuva kritiikki ja lainsäädännön kehittäminen näyttäisi mahdollistavan laa- jemmin sosiaalisten näkökulmien hyödyntämisen tulevaisuudessa. Jotta tähän päädyttäisiin, edellyttää se kuntien palvelustrategioiden yhteisöllistä valmistelua, sosiaalisiin näkökulmiin kohdistuvaa kehittämis- ja tutkimus- toimintaa sekä järjestöjen osaamis- ja neuvontakeskuksen perustamista. Lopuksi – matkani anti Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli hyvinvointipalveluissa voidaan näh- dä uhkaavana riskinä, jos näkemys perustuu vain julkisen sektorin palve- lujärjestelmän yksipuoliseen puolustamiseen. Avautuvia mahdollisuuksia on kuitenkin kyettävä havainnoimaan pienistäkin signaaleista. Siksi oman osaamiseni kehittämiselle yhteisöpedagogin YAMK-tutkinto on ollut merkittävä. Yhteiskunnallinen muutos merkitsee myös työssäni sitä, että on kyettävä hakemaan uusia kumppanuuksia, luomaan verkostoja, jois- sa kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat avointa. On kyettävä monialai- seen keskusteluun, jossa argumentoinnin, tavoitteiden asettaminen ja toi-
18 Hyvinvointia kumppanuudella minnan tueksi tarvitaan tutkivaa työotetta. Toimintaympäristön muutos- voimia on kyettävä ennakoidusti havainnoimaan ja analysoimaan yhteis- kunnallisia uudistuksia; niiden perusteluita ja vaikutuksia oman toimiala- ni tehtäviin. Yhteisöpedagogin ylemmän AMK-tutkinnon oppimis- ja tie- tonäkemys antaa eväitä strategisten päämäärien ja strategisten toimenpitei- den asettamiseen sekä toteuttamiseen. Yhteisöpedagogin YAMK-tutkinnon tavoitteena on kouluttaa erityis- asiantuntijoita ja kehittäjiä erilaisten yhteisöjen palvelukseen, jotka osaavat mm. kehittää, johtaa ja valmentaa erilaisia yhteisöjä ja prosesseja. Kansa- laisten hyvinvoinnin edistämisessä korostetaan yhä enemmän eri toimialo- jen yhteistyötä ja ihmisen elämänkaaren mukaista ajattelua. Hyvinvointi- palveluissa kumppanuuksien kehittäminen, yhteisten arvojen ja osaamisen hyödyntäminen tulee olemaan keskiössä. Siksi koulutuksen tulisikin suun- tautua selkeämmin myös erilaisten kumppanuuksien ja palvelutoiminnan johtamiseen. Lähteet: Marjo, Katajisto 2012. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotanto 2020 – kumppanuutta vai kilpailutusta? Opinnäytetyö. Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma, ylempi AMK. Humanistinen ammattikorkeakoulutut- kinto. Helsinki. https://publications.theseus.fi/handle/10024/44410
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 19 Taru Reinikainen Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Johdanto Ammattiliittojen työntekijät voidaan erotella, muista järjestötyöntekijöis- tä, työnantajansa toimialan perusteella. Ammattiliitoissa, ammattiliittojen työttömyyskassoissa ja ammattiliittojen tukijärjestöissä Suomessa on töissä kaiken kaikkiaan noin 3500 henkilöä, joista asiamiestehtävissä on arviolta noin 1800 toimihenkilöä (Akava ry 2011; Halla-aho 2010; Toimihenkilö- keskusjärjestö STTK ry 2011). Artikkelissa tarkastellaan asiamiestyötä eri näkökulmista. Artikkeli pohjautuu keväällä 2012 Humanistiseen ammattikorkeakouluun tehtyyn yhteisöpedagogi ylempi AMK –tutkinnon opinnäytetyöhön (Reinikainen 2012). Opinnäytetyön tilaajana toimi Humanistisen ammattikorkeakou- lun Järjestöosaajana työmarkkinoille -hanke. Tapaustutkimuksen kohtee- na oli Ammattiliitto Pro. Perusjoukossa oli yhteensä 87 asiamiestehtävis- sä Prossa työssä olevaa toimihenkilöä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvan- titatiivisia (internet-pohjaista kyselylomaketutkimusta) että kvalitatiivisia (teemahaastattelu) menetelmiä. Teemahaastattelulla (asiantuntija- ja asia- mieshaastattelut) kerättiin kaksi eri haastatteluaineistoa. Asiamieshaastat- teluiden aineisto tyypiteltiin. Tyypittelyn pohjalta muodostui kolme asia- miestyyppiä, joista Pron asiamiehet valitsivat internet-kyselyn avulla itsel- leen läheisimmän asiamiestyypin tai vaihtoehtoisesti kuvasivat oman tyyp- pinsä. Kirjallisuudesta ei löydy määritelmää ammattiliiton asiamiehelle ja asiamiestyölle. Olemassa olevat kuvaukset sopivat lähinnä vakuutusasia- miehen tai kauppaedustajan työtehtäviin. Ei niinkään ammattiliiton asia- miehen kuvaukseen. Myöskään Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
20 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet SAK ry:n kentässä yleisesti käytössä olevalla nimityksellä toimitsija ei löy- tynyt kuvaavaa määritelmää kirjallisuudesta. Tutkimuksessa asiamies mää- ritellään seuraavasti: Asiamies on henkilö, jolla on valta edustaa työnan- tajaansa (ammattiliitto) työnantajan päätoimialan mukaisessa toiminnas- sa (edunvalvonnassa) tai siihen liittyvässä järjestötyössä. Asiamiestehtävissä olevilla ei ole tarkkaa pohjakoulutus- tai ammattitaitovaatimusta. Asiamiestyön tutkimisessa haastavaa on ammattiliitoissa käytössä ole- vien tehtävänimikkeiden kirjo. Tehtäväsisällöltään samaa asiamiestehtä- vää kuvataan useilla eri ammattinimikkeillä. Käytettävät nimikkeet ja nii- den merkitykset vaihtelevat keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen välillä. Asiamiesnimikkeistä useimmiten näkyy myös, mihin ammattiliiton sisäi- seen toimintaan henkilö on työssään keskittynyt, esimerkiksi palkkasih- teeri viittaa edunvalvontaan ja järjestösihteeri järjestötoimintaan. Liiton koko vaikuttaa asiamiehen tehtävänimikkeeseen, esimerkiksi pienemmässä liitossa toiminnanjohtaja saattaa käytännössä tehdä asiamiestehtäviä. On myös nimikkeitä, joista ei voi päätellä onko kyse asiamiestehtävästä, esi- merkiksi järjestösihteeri on joissakin liitoissa järjestöosastolla töissä oleva assistentti ja joissakin järjestöasiamies. Tutkimuksessa käytetään asiamies- nimikettä, koska se on Prossa ja ammattiyhdistysliikkeessä yleisesti tunnet- tu nimike. Järjestötyötä ammattiliitossa Ammattiliittojen työntekijät kokevat itsensä osittain ammattiyhdistysam- mattilaisiksi ja osittain järjestöosaajiksi. Lisäksi ammattiliitto, jossa henki- lö on töissä vaikuttaa henkilön identiteettiin. Ammattijärjestöjen työnte- kijät voivat myös samaistaa itsensä koulutuksen tai osaamisen kautta, esi- merkiksi lakimieheksi. Järjestötyötä eli järjestöissä tehtävää ammatillisista työtä ei juurikaan tunneta. Usein järjestöissä tehtävää työtä ei myöskään nähdä ammattityönä. Tätä omalta osaltaan hämärtää järjestöissä tehtävän vapaaehtoistoiminnan määrä. Ammattimainen järjestötyö on kiistatto- masti erottunut vapaaehtoistoiminnasta. Vapaaehtoistoiminnassa ei yleen- sä määritellä käytettävää työaikaa, työntekopaikkaa tai resursseja. Vapaa- ehtoistoimijalta ei myöskään edellytetä määriteltyä tieto-taitoa tai aseteta
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 21 vaatimuksia työn tehokkuudelle ja laadulle eikä määritellä vastuita ja toi- mivaltaa. Nämä seikat erottavat vapaaehtoistoiminnan työstä. Vapaaehtoi- sena toimiminen ei ole myöskään edellytys sille, että voi tehdä työtä järjes- tötyöntekijänä. (Kaunismaa & Lind 2008, 110-122.) Osa järjestötyöntekijöistä toimii tehtävissä, joissa ei ole erityisiä am- mattitaitovaatimuksia, esimerkiksi juuri ammattiliittojen asiamiestyö, heistä voidaan käyttää nimitystä järjestöosaaja. Järjestöosaajien tehtävänä on nimenomaan edistää järjestön toimintaa, eivätkä he ole tietyn erityi- sen alan syväosaajia, kuten esimerkiksi viestinnän tai juridiikan. Järjestö- osaajan tehtävänä on koordinoida, opastaa, neuvoa, kehittää ja johtaa jär- jestöä. Järjestöissä on töissä myös tietyn spesifisen ammatin osaajia kuten esimerkiksi lakimiehiä tai toimittajia. (Emt., 110.) Mäen (2010, 64-66) mukaan ammattiliitoissa korostuvat sosiaalisten taitojen ja kokemukselli- sen taitopääoman merkitys. Kokemuksellisella taitopääomalla tarkoitetaan Anttilan (2009) mukaan ilmaisutaitoja sekä myötäelämisen ja elämänhal- linnan taitoja. Järjestöalalla voidaan katsoa olevan kahdenlaista osaamista, niin sanottuja yleistaitoja (esimerkiksi kokous- ja neuvottelutaidot, tiedot- taminen ja kouluttaminen), jotka ovat samanlaisia riippumatta järjestön toimialasta sekä järjestön toimialaan liittyvää erityisosaamista (esimerkik- si työmarkkinaosaaminen). Tämä kahtiajakautuminen vaikuttaa myös sii- hen, kuinka järjestötyöntekijät mieltävät oman toimialansa. Järjestötyön- tekijällä ei ole koulutuksen, työkokemuksen ja muiden ominaisuuksien vaatimuksissa selkeitä rajauksia. Järjestötyöntekijöiksi palkataan niin sano- tusti hyviä tyyppejä, jotka ovat sosiaalisesti osaavia monitaitureita. Tarvi- taan myös järjestöjen osaamistarpeisiin vastaavia erityisammattilaisia, pit- källe koulutettuja ammatteihinsa erikoistuneita osaajia. (Kaunismaa ym. 2008, 113-122.) Pron asiamiesten rekrytoinnissa luottamusmieskokemus on merkityk- sellisintä, kertoo sektoripäällikkö Jyrki Suihkonen (esimies 28 edunval- vonnan asiamiehelle). Tämän lisäksi arvostetaan laki- ja sopimusosaamis- ta. Luottamusmieskokemuksessa arvostetaan sitä, että henkilö on joutu- nut olemaan mukana hankalien asioiden selvittämisessä. Merkittävää osaa- mista on nimenomaan kokemus neuvotteluista työnantajan kanssa ja on- gelmanratkaisukyky. Vaikka varsinaista pohjakoulutusvaatimusta asiamies-
22 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet tehtäviin ei ole, rekrytoijana Suihkonen arvostaa, jos hakijalla on vähin- tään jäsenistön koulutustasoa vastaava koulutus eli ammattikorkeakoulu- tasoinen koulutus. Insinööri- tai tradenomikoulutus ei sinällään anna tie- to-taitoa asiamiestehtäviin, mutta kuvaa henkilön kykyä omaksua uut- ta tietoa ja soveltaa sitä käytännössä. Kaikki hankittu alaa tukeva koulu- tus kuvaa loppuun suoritettuna asioiden omaksumiskykyä ja motivaatio- ta asiamiestehtäviin olennaisesti liittyviin asioihin. Sopimusalavastaavi- en tehtäviin rekrytoitaessa koulutuksella on Suihkosen mukaan suurempi merkitys, koska heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kykyä abstraktiin ongelmanratkaisuun ja kirjalliseen tuottamiseen. Sopimusala-asiamiesten tehtävä on lähempänä jäsenpintaa, joten heidän tehtävissään koulutuksen merkitys ei ole niin suuri. Koulutusta tärkeämpänä sopimusala-asiamie- hillä on kyky empaattiseen työskentelyyn kentän edustajien (esimerkiksi luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut) ja jäsenten kanssa. Empaattisel- la työskentelyllä Suihkonen tarkoittaa kykyä joukkojen johtamiseen toi- vottuun lopputulokseen (esimerkiksi lakkotilanteissa) sekä yhteisen kielen puhumista jäsenistön kanssa. (Suihkonen 2012.) Pron asiamiesten osaamisvaatimuksia voidaan kuvata Anttilan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehillä (kuvio 1). Anttilan mu- kaan taitoa voidaan määritellä sen mukaan kuinka paljon ja millä taval- la tekemiseen sisältyy tietoa. Tiedon ja taidon keskinäisellä suhteella voi- daan punnita ammattiin oppimisen lähtökohtia. (Anttila 2009.) Asiamies- työ jakaantuu eri tehtäviin sen mukaan, kuinka paljon tehtävissä tarvitaan tietoa, kuinka syvällisesti asiamiehen tulee tietoa soveltaa käytäntöön ja mikä on tehtävän suhde yhdessä tekemiseen. Osassa asiamiestehtäviä tai- tojen kautta syntyneellä ymmärryksellä on merkittävä rooli. Sopimusala- vastaavien tehtävissä vaaditaan teoreettista ymmärrystä, mutta työ on kui- tenkin käytännönläheistä. Sopimusalavastaavien työ on aika pitkälle yksin tekemistä ja työ perustuu pitkälti tiedonkäsittelyyn ja ongelmanratkaisu- taitoihin. Sopimusala-asiamiesten työssä painottuu yhteistyö kentän kans- sa ja heidän työssään on myös tärkeää tunnustella kentän tuntoja ja toi- mia joukkojen johtajana. Työssä sopimusala-asiamiehillä korostuu sosiaa- liset taidot. Luottamusmiehet eroavat sopimusala-asiamiehistä siinä, että heidän työnsä on pitkälti intuitioon perustuvaa, ja siinä vaaditaan erityi-
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 23 KUVIO 1. Pron asiamiesten sijoittuminen taidon ja osaamisperusteen mukaan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehille (mukaillen Anttila 2009). sesti myötäelämisen taitoja. Sopimusalavastaavat ja sopimusala-asiamiehet sijoittuvat Anttilan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehillä (kuvio 1) arvioinnin tasolle. Sopimusalavastaavat ovat kuitenkin lähempä- nä teorian tasoa ja sopimusala-asiamiehet puolestaan lähempänä tekemi- sen tasoa. Kun sopimusalavastaavia verrattaan esimerkiksi lakimiehiin, so- pimusalavastaavat sijoittuvat arvioinnin tasolle ja lakimiehet teorian tasol- le.
24 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Oikeissa töissä Ammattiliitossa käytetään keskusteluissa usein termejä ”oikeissa töissä” tai ”oikeassa työssä”. Termeillä viitataan ammattiliiton ulkopuoliseen työelä- mään, useimmiten nimenomaan yrityksissä työssä oleviin. Miksi asiamie- het eivät ole oikeissa töissä? Termi on käytössä yleisemminkin järjestötyön- tekijöiden keskuudessa. Miksi järjestöjä ja ammattiliittoja ei koeta tavallisi- na työnantajina? Myös tässä tutkimuksessa nousi esiin ”oikean työn” problematiik- ka haastateltavien käyttämissä termeissä muun muassa ”oikeassa elämäs- sä” (haastattelu 3) ja ”tämäkin on työtä” (haastattelu 2). Välttyäkseen nor- sunluutorni-ilmiöltä, asiamiehelle on tärkeää pitää yllä kosketusta siihen maailmaan, jossa jäsenet työskentelevät. Asiamiehillä on siis keskusteluissa tarve jotenkin eritellä ammattiliitossa tehtävä työ ja yritysmaailmassa teh- tävä työ, siten että ymmärretään mistä puhutaan. Tällöin käytettään ”oi- kea työ” –ilmaisua asiamiesten keskinäisenä ilmaisutapana erottelemaan puheessa ammattiliiton ulkopuolella tehtävä työ, välillä vähän jopa vitsin omaisesti. ”Oikean työn” ilmiötä selittää varmasti osaltaan se, että suuri osa ammattiliiton asiamiehistä on tullut töihin toimimalla liiton aktiivina ja saanut mahdollisuuden muuttaa antoisaksi koettu harrastus työksi. Täl- löin asiamiestyötä ei välttämättä koeta oikeaksi työksi. Nykyisin asiamiehet kokevat asiamiestyön ja ammattiliitoissa tehtävän työn enemmän normaalina (Suihkonen 2012) työnä ja jopa virkamies- mäisesti (Nygrén 2012). Joten voidaan katsoa, että oikean työn proble- matiikka olisi ainakin osittain katoamassa ja työ ammattimaistunut. Tätä tukee myös Kaunismaan ja Lindin (2008, 122) näkemys, jonka mukaan ammattimainen järjestötyö on erottautunut selkeästi vapaaehtoistoimin- nasta. Harrastajatyypeillä (katso määritelmä taulukosta 1) saattaa, varsin- kin uran alkuvaiheissa, olla vaikeuksia erottaa edelleen työ harrastuksesta. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, muuttaako työn ammattimaistuminen asia- miesten ammatti-identiteettiä pitkällä tähtäimellä. Asiamiestyön perustehtävä on pysynyt ennallaan jäsenten ja luottamus- miesten neuvonnassa, kouluttamisessa ja neuvottelutoiminnassa. ”Mieles- täni tämä on jäsenten avustamista, ongelmien ratkaisua ja neuvottelutoi-
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 25 mintaa. (…) Ei tämä perushomma ole käytännössä muuttunut.” (Haas- tattelu 1.) Koska perustehtävä on pysynyt samanlaisena pitkään, asiamie- het pelkäsivät myös mahdollista kyllästymistä työhönsä. ”Mä olen nyt teh- nyt tätä monta vuotta ja käytännössä tämä on aika lailla samanlaista hom- maa. Olen mä sitäkin miettinyt tuleeko jossain vaiheessa leipääntymistä.” (Haastattelu 1.) Asiamiehet kokevat asiamiestyön kiireisenä, haastavana, monipuolisena ja mielenkiintoisena auttamistyönä. Asiamiestyö on myös kehittämistä ja vaikuttamista. Työssä erityisen motivoivaksi koettiin oman osaamisen soveltaminen käytäntöön, niin sanotusti oman pään käyttö. Harrastuksen muuttamisella työksi asiamiehet tarkoittivat sitä, että he olivat tehneet samaa työtä palkatta vapaaehtoisina, jopa usean vuoden ajan liiton luottamustoimissa. Haastatelluista asiamiehistä puolet oli ha- keutunut ammattiliittoon töihin siitä syystä, että heillä oli mahdollisuus muuttaa harrastus työksi. Heillä oli pitkä tausta ammattiliiton järjestö- ja luottamustehtävistä. Haastateltavat kokivat, että toimiminen liiton järjes- tö- ja luottamustehtävissä (esimerkiksi luottamusmiehinä tai yhdistyksen puheenjohtajina) oli ollut mieluinen harrastus. Kun heille avautui mah- dollisuus muuttaa harrastus työksi, he tarttuivat mahdollisuuteen. ”Va- paa-ajan harrastuksesta työ, mielenkiinto näihin asioihin veti ja tämmöi- nen mahdollisuus tuli hakea, niin ilman muuta halusin käyttää” (haastat- telu 7). Tutkimuksen mukaan, kun mieluisaksi koetusta harrastuksesta tu- lee työ, ei harrastus tällöin välttämättä muutu työksi. Pelkkä palkan mak- sun alkaminen ei muuta tilannetta. Harrastus jatkuu entisellään ja plussa- na on, että siitä maksetaan palkkaa. Negatiivisena vaikutuksena on, että harrastaminen jatkuu eikä työhön välttämättä suhtauduta työn edellyttä- mällä tavalla esimerkiksi vastuiden suhteen. Harrastuksesta tulee elämän- tapa. Tämä ilmiö näkyy erityisesti osalla harrastajatyypeistä. Asiamiesten haastatteluista ilmenee, että tämä liittyy usein uran alkuvaiheen haaveku- viin asiamiestyöstä, mutta voi pahimmillaan kestää vuosia. Mä olen alkanut tekemään tätä työtä aktiivina ilman palkkaa, (…) jossain vaiheessa siitä alettiin maksaa ja se tuntui aika oudolta. Nyt sitten, kun vuosia on kulunut, on alkanut ymmärtää että tämäkin on työtä ja tästä kuuluu maksaa palkka. (Haastattelu 2.)
26 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Asiamiehet ovat sitoutuneita työhönsä ja työpaikkauskollisia. Asiamiehistä merkittävä osa tulee kentän aktiivien joukosta, mutta osittain ammattiliit- toon päädytään töihin sattumalta yhtenä potentiaalisena työpaikkana mui- den joukossa. Urakiertoa ammattiliiton sisällä tapahtuu vähän. Asiamiehet kokevat työnsä aitiopaikkana suomalaiseen yhteiskuntaan. Pron asiamie- hillä ei kuitenkaan ole yhtenäistä kuvaa siitä, mihin suuntaan asiamiestyö Prossa on kehittymässä ja asiamiehet kokivat hyvin eri tavalla kuka heidän työtänsä linjaa ja ohjaa. Nykyiset asiamiehet kokivat ammattiliiton houkuttelevana työpaikka- na ja olivat jopa päämäärätietoisesti pyrkineet hakeutumaan liiton palve- lukseen. Vaikka nykyiset asiamiehet kokivat ammattiliiton houkutteleva- na työpaikkana, voi tämä tulevaisuudessa muuttua. Prolla on ollut jo nyt vaikeuksia rekrytoinneissa (Suihkonen 2012). Liittojen onkin hyvä ottaa huomioon kilpailu työvoimasta jatkossa. Asiamiestyypit Aineiston analyysin pohjalta muodostettiin viisi erilaista asiamiestyyp- piä (taulukko 1). Asiamiesten identiteettityyppejä voidaan käyttää hy- väksi ammattiliittojen ainoan tuotannon tekijän henkilöstön hyvinvoin- nin ja osaamisen ylläpitämisessä ja varmistamisessa. Asiamiestyyppejä voi- daan pitää osittain yleispätevinä ja niitä löytyy laajemminkin ay-liikkeen piiristä. Tyyppikuvaukset eivät ole toisiaan poissulkevia. Vaikka samanlai- sia tyyppejä löytyy muualtakin, on mahdollista, että muualta löytyisi myös tyyppejä, joita ei Prosta löytynyt tai jokin tyypeistäni saattaisi jossain lii- tossa osoittautua epärelevantiksi. Harrastaja on Pron asiamiesten yleisin asiamiestyyppi. Vastaajista 49 prosenttia valitsi tämän tyypin itseään parhaiten kuvaavaksi. Huomi- oon otettavaa on, että vain 8 prosenttia keskustoimistolla töissä olevista asiamiehistä samaistuu harrastajatyyppiin. Tämä tukee myös Suihkosen (2012) kertomaa siitä, että keskustoimiston asiamiestehtävät ovat teoreet- tisimpia, joten niissä pohjakoulutuksen rooli korostuu. Lisäksi aluekes- kuksessa työskentelevillä säilyy luontaisempi yhteys luottamushenkilöi- hin. Harrastajat saattavat edelleen kokea itsensä osittain luottamusmiehik-
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 27 TAULUKKO 1. Ammattiliitto Pron asiamiestyypit.
28 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet si. Osalla harrastajista onkin vaikeuksia erottaa työ ja harrastus toisistaan. Harrastajatyypin valinneiden vastaajien ikä-, sukupuoli- työkokemusteki- jät jakautuivat tasaisesti. Palkkasotilaat näkivät itsensä ammattiliittoihin palkattuina ammatti- asiantuntijoina: ”Mä olen kirjaoppinut, jota tämmöinenkin järjestö tarvit- see ja siinä mielessä sanon, että olen hired gun” (haastattelu 1). Palkkasoti- laita löytyi perusjoukosta 30 prosenttia. Palkkasotilaat olivat kaikkein he- terogeenisin joukko. Heissä oli sekä naisia että miehiä, he olivat kaiken ikäisiä ja töissä sekä aluekeskuksissa että keskustoimistossa. Heistä löytyi niin liiton aktiiveja, kuin myös muissa liitoissa töissä olleita ja muissa kuin asiamiestehtävissä töissä olleita. Myös heidän koulutustaustansa oli kaik- kein sekalaisin. Tulevaisuudessa palkkasotilaiden määrä tulee todennäköi- sesti ohittamaan harrastajien määrän Pron asiamiehissä. Työ on ammatti- maista ja vaativaa asiantuntijatehtävää, jossa ei tule riittämään osaamisek- si se, että on ollut vuosikausia liiton aktiivi. Koulutuksen tulee tukea am- mattia eikä enää tulevaisuudessa riitä edelliseen ammattiin suunnattu tut- kinto vaan tulee olla koulutus, joka tukee juuri asiamiestyötä. Koulutusta- son ja perusvalmiuksien vaatimukset ovat nousseet. Uraetenijät ovat siirtyneet ammattiliiton sisällä toisiin tehtäviin, yleen- sä niin sanotuista toimistotehtävistä asiamiehiksi. Uraetenijä asiamiestyy- pin valitsi vain 16 prosenttia. Uraetenijät ovat useimmiten naisia. Tämä on osittain seurausta siitä, että niin sanotusti toimistotöissä on suhteelli- sesti enemmän naisia. Prossa toimistotehtävissä työntekijöistä naisia on 81 prosenttia (Ammattiliitto Pro ry 2012a). Toki on otettava huomioon, että asiamiestehtäviin ammattiliiton sisällä saatetaan siirtyä myös niin sanotuis- ta spelialistitehtävistä kuten lakimiehistä. Uraetenijöille on ollut tärkeää edetä urallaan ja löytää haastavampia tehtäviä. Heitä on tuettava jatkos- sakin työssään ja siinä kehittymisessä. Haastatteluissa selvisi, että heidän kohdallaan on ollut nähtävissä, jopa kyllästymistä edellisiin tehtäviin. Ru- tiinitehtävien suorittaminen ei heille todennäköisesti ole riittävän haasteel- lista pitkällä tähtäimellä. Idealisti- ja kehittäjätyypit ovat niin kutsuttuja yhden vastauksen tyyp- pejä, koska ne muodostuivat yhden yksittäisen vastaajan kuvauksesta. Idealistityyppi on selkeästi oma asiamiestyyppinsä, joita Pron ja ammat-
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 29 tiliitojen asiamiehistä löytyisi todennäköisesti enemmänkin. Kehittäjätyy- pin kuvauksessa on vahvasti piirteitä sekä harrastaja- että idealistityypistä. Kun erilaiset asiamiestyypit on tunnistettu, voidaan asiamiesten hen- kilöstöjohtamisessa huomioida eri tyyppejä motivoivat seikat. Näin asia- miesten pitkiäkin työsuhteita voidaan ohjata siten, että asiamiehen moti- vaatio työhön säilyy yllä. Asiamiehillä on tarve myös edetä urallaan. Tämä näkyy voimakkaimmin uraetenijöillä. On myös havaittavissa, että tiettyyn asiamiestyyppiin samaistuvat henkilöt sijoittuvat ammattiliitossa tiettyihin tehtäviin, esimerkiksi harrastajat olivat useimmiten töissä aluekeskuksessa eli käytännössä Prossa sopimusala-asiamiehen tehtävissä. Asiamiesten osaamisen ylläpitäminen Kuten edellä on kerrottu, niin asiamiestyössä ei ole olemassa tarkkoja poh- jakoulutus- ja ammattitaitovaatimuksia. Pron asiamiesten koulutustaus- ta vastaa Pron jäsenistön koulutustaustaa. Yleisimmin uusilla asiamiehillä on tehtävään tullessaan ammattikorkeakoulutasoinen koulutus. Nykypäi- vän työelämän osaamisvaatimusten ja asiamiestyön kehittymisen kannalta on huolestuttavaa, että tutkintoon johtavia jatko-opintoja ei juuri suorite- ta asiamiesten keskuudessa. Vain 10 prosenttia Pron asiamiehistä oli suo- rittanut jonkin tutkinnon työn ohella ja vastaajista 8,5 prosenttia opiske- li tällä hetkellä johonkin tutkintoon valmistavassa koulutuksessa. Saman- aikaisesti asiamiehillä on pitkiäkin työsuhteita takana. Huolestuttavaa on, pystyvätkö asiamiehet ylläpitämään osaamistaan. Yksittäisiä kursseja suo- rittamalla voidaan toki saavuttaa tarkoituksenmukaisia laajempia kokonai- suuksia, antamaan valmiuksia työn suorittamiseen ja osaamisen ylläpitä- miseen, mutta silti olisi tarpeellista löytää tutkintoon johtavaa koulutusta, joka palvelisi asiamiesten tarpeita. Eläköitymisen myötä pula ammattitaitoisesta työvoimasta lisääntyy. Suihkosen mukaan tämä näkyy myös Prossa. Hänen mukaan on ollut vai- keuksia löytää asiamiehiä, joilla on alan työkokemusta muun muassa ra- kennusalalle ja muille teollisuuden aloille. (Suihkonen 2012.) Kilpailu työvoimasta aiheuttaa sen, että ammattiliittojen työnantajina on alettava miettimään, kuinka pitää kiinni ja kuinka löytää sopivia uusia henkilöi-
30 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet tä asiamiestehtäviin. Tulevaisuudessa liitoilla voi olla laajempia ongelmia osaavan työvoiman rekrytoinnissa ja nykyisen työvoiman osaamisen säilyt- tämisessä. Vaikka asiamiestehtäviin tullaan vielä pitkälti aktiivien joukos- ta uskon, että tulevaisuudessa myös suoraan sopivan koulutuksen saaneet ovat rekrytoinnin kohteena ammattiliittoihin. Varsinkin, kun ammattilii- toilla alkaa olla jo nyt vaikeuksia löytää sopivia henkilöitä asiamiestehtä- viin. Nygrénin (2012) mukaan asiamiehet oppivat työnsä hyvin pitkäl- le työn ohessa. Myös yksi haastatelluista nosti esille ajatuksen työssäoppi- misesta: ”Päivä päivältä, mitä enemmän oppii niin huomaa, että sitä vä- hemmän ymmärrän koko systeemiä” (haastattelu 3). Onko siis niin, ettei- vät nykyiset koulutusorganisaatiot tarjoa sopivaa jatkokoulutusta asiamies- tehtävissä oleville? Eikö nykyisin tarjolla olevissa koulutuksissa anneta val- miuksia asiamiestyössä vaadittaviin taitoihin? Ajatusta tukee muun muas- sa se, että asiamiehet hakevat lisäkoulutusta oikeustieteistä, yhteiskuntatie- teistä ja kaupallisista aineista. Asiamiehet eivät myöskään selkeästi suun- taudu jatko-opinnoissaan tiettyyn suuntaan. Vaikka työ on hyvin sosiaa- lista ja ihmisten asioiden hoitoa, ei tämä kuitenkaan näy jatkokoulutusva- linnoissa. Enemmän haetaan syvällisempää tietoa asioista kuin taitoa hoi- taa työtä. Asiamiesten jatkokoulutusvalinnat eivät vastaa asiamiestyössä vaadittaviin osaamisvaatimuksiin, joita ovat muun muassa kyky abstrak- tiin ajatteluun, käytännön ongelmanratkaisukyky, ilmaisutaidot sekä myö- täelämisen ja elämänhallinnan taidot. Lisäksi ay-liikkeessä tarvitaan työ- markkinaosaamista ja yleisosaamista muun muassa neuvottelu- ja viestin- tätaitoja. Näin ollen asiamiestyössä osaamistarpeet ja asiamiesten jatko- koulutusvalinnat eivät kohtaa toisiaan. Koska asiamiehet kuitenkin opis- kelevat niin sanottuja kovia tieteenaloja, on asiamiehillä selkeä tarve hank- kia niistä lisätietoa. Asiamiehille eivät siis riitä pelkästään sosiaalisia taitoja kehittävät opinnot. Jatko-opintojen vähyyteen voi vaikuttaa myös ilmi tullut asiamiestyön raskaus, stressaavuus ja kiireisyys. Lisäksi syynä voi olla asiamiestyöhön liittyvä epäsäännöllinen työaika. Työpäivät voivat olla pitkiä sekä viikon- loppu- ja iltatöitä on paljon. Asiamiehet eivät myöskään pysty ennakoi- maan eteen tulevia työtehtäviä pitkällä tähtäimellä, mikä varmasti osaltaan
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 31 hankaloittaa tutkintoon johtavien pitkäkestoisten opintojen suorittamista. Asiamiestehtäviin olisikin tarpeen tarjota myös lyhytkestoisempaa täyden- nyskoulutusta korkeakouluissa. Esimerkki tarjottavasta koulutuksesta voi- si olla käytännön järjestöosaaminen juristikoulutuksen suorittaneille. Kos- ka kaikki haastatelluista olivat suorittaneet yksittäisiä kursseja työn ohella, ei kyse ole täydellisestä opintohaluttomuudesta, ja tarvetta jatko-opinnoil- la ilmeisestikin on. Vaikka asiamiehet eivät juuri kouluttaudu työn ohessa, kokevat he kuitenkin asiamiestyön motivoivaksi työssä vaadittavan oman ajattelun vuoksi ja tämä tuo heille työhön myös mielekkyyttä. Toimihenkilöunionin entinen toimittaja Taisto Sopanen on syksyl- lä 1999 todennut: ”Ei ammattiliitosta siirrytä yksityisen palvelukseen ko- vinkaan helposti. Kyllä sitä on vain, jatkettava loppuun asti, kun on tälle puolelle neuvottelupöytää asettunut” (Teknisten Liitto TL ry 2000, 210). Käytännössä ajatus siitä, että asiamies tullessaan liittoon sitoutuu valin- taansa eläkkeelle asti, on nykypäivänä huolestuttavaa. Työpaikanvaihtoa ei Prossa tapahdu, käytännössä uusien ideoiden tuleminen muista liitoista ja yritysmaailmasta jää siis hyvin vähäiseksi. Tämä saattaa jopa seisahdut- taa toimintaa. Samalla se asia kertoo asiamiesten sitoutuneisuudestaan työ- hönsä. Onko asiamiesten vähäinen jatkokouluttautuminen syy siihen, että asiamiehet eivät hakeudu muualle töihin? Vai eikö asiamiesten ammatti- taidolle ole kysyntää muissa työpaikoissa? Asiamiehillä on asiamiestehtävään tullessaan usein alkuperäistä ammat- tiaan vastaava koulutus. Koulutus vanhenee muutamassa vuodessa ja sa- maten edellisen ammatin osaaminen häviää. Kun asiamies ei kuitenkaan yhtä aikaa hanki lisäkoulutusta, niin aiheuttaako nykyinen työnantajien tutkinnon arvostaminen sen, etteivät asiamiehet yksinkertaisesti pysty ha- keutumaan muualle töihin. Oma näkemykseni on, että asiamieskokemus on työmarkkinoilla arvostettua osaamista tiettyihin tehtäviin. Ajatusta tu- kee se, että esimerkiksi Pron työsuhdeneuvojina toimineet oikeustieteen ylioppilaat ovat hyvin sijoittuneet töihin muihin liittoihin ja työnantaja- järjestöihin. Sopasen näkemys ei enää nykypäivänä täysin pidä paikkaan- sa (emt.). Osittain toki asiamiesten sijoittumista liiton ulkopuolelle saat- taa vaikeuttaa henkilöiden arvo- ja aatemaailma. Esimerkiksi työnantaja- puolelle siirtyminen merkitsisi samalla siirtymistä työskentelemään erilai-
32 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet sen arvomaailman pariin. Muuttaisiko palkkasotilaiden lisääntyminen lii- tossa asiaa? Asiamiehet oppivat työssä tarvittavia taitoja työn ohessa ja yksittäisiä kursseja suorittamalla. Tämä ei täysin vastaa nykypäivän ammattimaisen vaativan asiantuntijatehtävän tarpeita. Kuinka varmistetaan, että asiamie- hillä on työssä tarvittavat valmiudet riittävällä tasolla? Asiamiestyössä tar- vittavat taidot ovat nimenomaan pääsääntöisesti käytännönläheisiä ja teo- reettinen koulutus ei yksin riitä. Tätä tukevat myös osaamisvaatimukset. Lopuksi Lähdin opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa kehittääkse- ni itseäni. Minulla ei ollut tavoitteena, että tutkinto muuttaisi jotenkin työ- tehtäviäni tai edesauttaisi urakehitystäni. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot antoivat minulle työkaluja kehittämiseen. Opintojen aikana tehdyt opintotehtävät pakottivat minut kriittisesti miettimään työtäni ja tapaani työskennellä. Samalla opintojen myötä tutuksi tulleet kehittämismenetelmät antoivat työkalut muuttaa omaa ja joskus jopa muidenkin toimintaa halut- tuun suuntaan. Opintojen myötä suhtautuminen omaan osaamiseen on tul- lut realistisemmaksi. Tiedän mitä osaan ja mihin pystyn. Erilaisuuden ymmärtäminen nousi minulle päällimmäisenä ajatukse- na Humakin opinnoista. Hyvin eritaustaisten opiskelijoiden kanssa toi- minen oli omalta osaltaan haastavaa, mutta samalla palkitsevaa. Opinnot loivat läpileikkauksen koko järjestökenttään ja sen toimijoihin. Oli upe- aa huomata kuinka ammattiliittokentän toimintaan saattoi saada ideoi- ta ja menetelmiä esimerkiksi maahanmuuttajanuorten kanssa työskente- levältä. Vaikka erilaisista taustoista tulevat opiskelijat rikastuttivat opiske- luita, koen että tulevaisuudessa olisi parempi eriyttää nuoriso- ja järjestö- työn opinnot selkeämmin toisistaan. Tällä hetkellä opinnot palvelevat par- haiten nuorisojärjestöissä työskenteleviä. Sen sijaan muussa järjestökentäs- sä toimiville opinnoissa aina välillä esiin tuleva nuorisopainotteisuus on turhauttavaa. Järjestöpuolen opinnot jäivät välillä syvyydeltään aivan pe- rustasolle eivätkä siis vastanneet järjestöosaajien tarpeita. Esimerkiksi jär- jestöjohtamisen kurssi keskittyi yhdistystoiminnan perusasioihin kun jär-
Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 33 jestöpuolen opiskelijat odottivat syventävää kurssia järjestöjen johtamisen erikoispiirteistä. Näkemykseni mukaan laadun tasalaatuisuus olisi tärkein opintojen kehittämiskohde. Nyt eri opintokokonaisuuksien taso ja perus- tietoihin vaadittavat tiedot vaihtelevat suuresti. Opinnäytetyöprosessi oli omalta osaltani oppimisprosessi. Tein ensim- mäisen kerran elämässä laadullista tutkimusta ja jo tämä loi oman haas- teensa tutkimukselle. Valitsin opinnäytetyöni aiheen täysin omasta kiin- nostuksestani johtuen. Olen tehnyt kolmekymppiseksi varsin pitkän uran, kaksitoista vuotta, ammattiliiton palveluksessa erilaisissa asiamiestehtävis- sä sekä edunvalvonnassa että järjestöpuolella. Lisäksi toimin tällä hetkel- lä työpaikkani Ammattiliitto Pron toimihenkilöiden pääluottamusmiehe- nä. Olen siis nähnyt asiamiestyön hyvät ja huonot puolet varsin laajasti. Kahdentoista vuoden työurani aikana eläköityminen on ollut runsasta ja tästä syystä olen seurannut läheltä uusien asiamiesten rekrytointia, pereh- dyttämistä ja työyhteisöön sopeutumista. Olen jo pitkään ollut kiinnostu- nut siitä, mikä tekee asiamiehen, kuinka asiamiestehtäviin hakeudutaan ja kuinka asiamiestehtävät ovat muuttuneet. Itselleni asiamiestyön tutkimi- nen antoikin uusia näkökulmia omaan työhöni. Sain tilaisuuden tarkastel- la työtäni ulkopuolisen silmin ja reflektoida omia kokemuksiani asiamies- työstä ja asiamieheksi kehittymisestä muiden asiamiesten ajatuksiin. Pää- sin myös kurkistamaan asiamiestyön historiaan ja tulevaisuuteen. Opin- näytetyö oli minulle sarja oivalluksia työstäni. Oivalluksia pystyn käyttä- mään hyväksi sekä työssäni että henkilöstön pääluottamusmiehenä. Lähteet Akava ry 2011. Puhelinmuistio 2011. Helsinki: Akava ry. Anttila, Pirkko 2009. Taidon käsitteellistäminen. Onko se tekemistä vai puhetta? Lahden ammattikorkeakoulu Tutkimuspäivät 14-15.10.2009 alustukset. Hamina: Akatiimi Oy. Vii­tattu 2.4.2012. http://www.lamk.fi/material/anttila_pirkko_taidon_kasitteellistaminen_2.pdf
34 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Halla-aho, Sanna (toim.) 2010. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry 2010. Puhelinmuistio 2011. Helsinki: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry. Kaunismaa, Pekka & Lind, Kimmo 2008. Generalisteja vai spesialisteja? Ammatillisen järjestötyön kvalifikaatioiden tarkastelua. Teoksessa Holo- painen, Anne & Lind, Kimmo & Niemelä, Jorma (toim.) Ammattikor- keakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriö julkaisu 2008:7. Hu- manistinen ammattikorkeakoulu Sarja C. Oppimateriaalit 16. Diakonia- ammattikorkeakoulun julkaisuja 2008:15C, 110-123. Mäki, Simo 2010. Toimintaympäristön muutos hyvinvointialalla haastaa järjestötyön osaa­misvaatimukset. Helsinki: Humanistinen ammattikorkea- koulu, järjestö- ja nuorisotyön kou­lutusohjelma, ylempi AMK. Opinnäyte- työ. Nygrén, Reino. Järjestöpäällikkö (eläkkeellä), teknikko. Maaliskuu 2012. Helsinki. Tehnyt Taru Reinikainen. Muistiinpanot ovat tekijän hallussa. Pron asiamiesten haastattelut 1-8. Tammi-helmikuu 2012. Helsinki. Teh- nyt Taru Reinikai­nen. Tekijän hallussa. Reinikainen, Taru 2012. Liiton miehet. Ammattiliitto Pron asiamiesten ammatti-identiteetti. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, jär- jestö- ja nuorisotyön kou­lutusohjelma, ylempi AMK. Opinnäytetyö. https://publications.theseus.fi/handle/10024/44437 Suihkonen, Jyrki. Sektoripäällikkö, OTK. Maaliskuu 2012. Helsinki. Teh- nyt Taru Reinikai­nen. Muistiinpanot ovat tekijän hallussa. Teknisten Liitto TL ry 2000. Teknisten Liitto 75 vuotta 1925 – 2000. Helsinki: Teknisten Liitto TL ry. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry 2011. STTK:n puhelinmuistio 2011. Helsinki: Toi­mihenkilökeskusjärjestö STTK ry.
Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 35 Pertti Paajanen Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä Johdanto Työelämän ovia nyt kolkuttelevat opiskelijat ovat edeltäjiään vaikeammas- sa kilpailuasetelmassa: nuoret ammattilaiset käyvät kisaa työpaikoista, jot- ka ovat tyypillisesti epätyypillisiä, määräaikaisia silppu- ja pätkätöitä. Ai- empaa paremmin koulutetut osaajat pyrkivät yhä epävarmemmille mark- kinoille, joilla hyvä koulutus eivätkä kiitettävät arvosanatkaan enää takaa työpaikkaa. Tässä todellisuudessa on jatkuvasti läsnä epätietoisuus toi- meentulosta, tulevaisuudesta ja omista oikeuksista. Ammattiliitot haluavat olla vahvasti mukana nivelvaiheessa, kun suh- teellisen selkeän opiskelujakson rinnalle alkaa rakentua näkymä työelämäs- tä ja oman toimeentulon turvaamisesta. Ammattiliittojen toimintamalli ja jäsenyys on rakentunut kuitenkin pääasiassa toistaiseksi voimassa ole- vien työsuhteiden näkökulmasta. Kuinka ammattiliitto pystyy vastaamaan opiskelijoiden odotuksiin, tukemaan heitä työelämää kohti mentäessä ja toimimaan yhä pirstaleisemmaksi menevässä työsuhdekentässä? Ammattiliitoilla on yhtäältä tarve turvata jäsentensä ammatillisen edunvalvonnan edellytykset riittävän jäsenmäärän turvin, ja toisaalta halu tarjota ohjausta ja tukea opiskelijoille työelämää koskevissa kysymyksissä. Lähestymistapa ammattiliiton jäsenyyteen on muuttunut yleisen yksilöl- lisyyden lisääntyessä yhteiskunnassamme. Elinikäisen yhteisöihin sitoutu- misen ovat syrjäyttäneet omat projektit ja lyhytkestoiset hankkeet. Entis- tä useammin oma paikka yhteiskunnassa halutaan määrittää itse ja hen- kilökohtaisista lähtökohdista. Ammattiliitto tarjoaa kollektiivin, jonka ra- kenteen turvin tavoitellaan joukkovoimalla parempaa ansiotasoa ja työhy- vinvointia laajemminkin. Mitkä kansanliikkeen keinot sitten purevat ny- kyisen opiskelijapolven tarpeisiin, jos merkitykset rakentuvat yksilöjen tar- peista?
36 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä Edellä kuvattuja kysymyksiä tarkastelin Humanistisen ammattikorkea- koulun opinnäytetyössäni Askelmerkkejä ammattiliittoon – opiskelijoiden kokemuksia jäsenyydestään Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssä. Työn tilaaja oli JHL, jonka sisäisessä keskustelussa oli jo muutaman vuo- den ajan pohdiskeltu opiskelijajäsenmallin toimivuutta. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällinen aineis- to kerättiin marraskuussa 2011 verkkokyselynä, johon vastasi 441 JHL:n opiskelijajäsentä. Valtaosa vastaajista opiskeli toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa sosiaali- tai terveysalalla. Vastaajien suurin ryhmä muodos- tui 17-19–vuotiaista lähihoitajaopiskelijoista. Laadullinen aineisto koostui viiden järjestötyöntekijän haastattelusta. Kaikilla haastateltavilla on pitkä kokemus järjestötyöstä. Tämä artikkeli perustuu opinnäytteen tuloksiin ja niistä johdettuihin kehittämisehdotuksiin. Ammattiliiton palvelut ja niiden kiinnostavuus opiskelijoi- den näkökulmasta Ammattiliitot luovat kontakteja opiskelijoihin koulu- ja opiskelijatiedo- tustilanteissa, joita järjestetään oppilaitoksissa. Työelämätietoutta saatuaan opiskelijat liittyvät yleensä mielellään ammattiliittoon, sillä jäsenyys on il- mainen. Ja jäsenyys otetaankin usein kaikilta sitä tarjoavilta liitoilta, sillä yli puolet kyselyyn vastanneista JHL-opiskelijoista kuului vähintään kah- teen muuhun ammattiliittoon (Paajanen 2012, 53); jäsenyys on kulutus- tavaraa. Opiskelijat suhtautuvat ammattiliiton jäsenyyteen kevyesti, eivät- kä he halua sitoutua opintojensa aikana tiiviisti mihinkään liittoon. Am- mattiliitot ovat opiskeluaikana vasta testissä ja niiden tarjoamia jäsenpal- veluita vertaillaan. Opinnäytteen tulosten perusteella JHL:n opiskelijat arvostavat liitty- misvaiheessa erityisesti jäsenyyden maksuttomuutta ja ammattiliiton tarjo- amaa turvaa jo opiskeluvaiheessa. Esimerkiksi JHL:n tarjoama jäsenvakuu- tus ja neuvonta työsuhdekysymyksissä on pantu merkille myös opiskelijoi- den parissa. Liiton jäsenedut ja liittymislahja toimivat osaltaan liittymis- tä edesauttavina tekijöinä, mutta hyvin moni opiskelija koki vaikeaksi ar- vioida omaa motiiviaan liittymiselle; jäsenyys saattaa alkaa myös spontaa-
Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 37 nisti innostavan markkinoijan tai opiskelijatovereiden esimerkin ansiosta. Tulosten perusteella opiskelijoiden liittymistä ei erityisesti vauhdita myös- kään aatteellisuus tai perheen kehotukset järjestäytyä ammatillisesti. JHL:n onnistumisina näyttäytyvät työelämätietouden välittäminen opiskelijoille ja riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen (emt., 59). Eniten kehittämisen varaa liitolla olisi opiskelijoiden mielestä mää- räaikaisten työntekijöiden ja pätkätöitä tekevien edunvalvonnassa. Kos- ka uusista työsuhteista jo yli puolet on määräaikaisia, on luonnollista, että juuri epätyypillisten työsuhteiden problematiikka kiinnostaa työelämän tulokkaita. Opiskelijat kokevat JHL:n jäseneksi liittymisen helpoksi ja liiton pal- velut toimiviksi. Vastausten perusteella parantamistarpeita olisi osallistu- misfoorumien löytymisen suhteen; varsin moni ei löytänyt itselleen sopi- vaa osallistumisväylää liiton tarjonnasta. JHL:n valtakunnallinen opiske- lijayhdistys ei näytä pystyvän ulottamaan toimintaansa riittävän kattavas- ti sen lähes noin 15 000 jäsenelle, vaikka osallistuminen tapahtumiin ko- ettiin kohtuullisen helpoksi ja yhteydenpito sujuu. Opiskelijayhdistys on jäänyt vastaajille etäiseksi eikä sen toimintaa ollut helppo arvioida. Ammattiliittojen tavoitteena on tarjota myös eväitä ammatti-identitee- tin rakentamiseen ja osaamisen vahvistamiseen. Näitä seikkoja – erityises- ti omaan ammattiin liittyvää informaatiota ja toimintaa – opiskelijatkin pitävät arvossaan ja tärkeänä. Eri ammattiryhmien tasavertainen huomi- oiminen ja tavoittaminen on monialaisen JHL:n erityinen haaste, sillä liit- to solmii yli sata työehtosopimusta ja ammattinimikkeitä jäsenillä on liki 3000. Yhteiskunnallisuus kiinnostaa, mutta puoluepolitiikka on vierasta Vastaajilta tiedusteltiin myös heidän arvomaailmastaan ja tärkeinä pitä- mistä asioista. Arvoja mitannut kysymyssarja paljasti, että opiskelijat pi- tävät työuralla onnistumista ja asioihin vaikuttamista sekä yhteiskunnalli- sia asioita tärkeänä, mutta puoluepolitiikka ei ole heidän vaikuttamiskana- vansa. Työntekijöiden asemaa edistetään paljon poliittisen päätöksenteon
38 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä kautta, joten tässä ammattiyhdistysliike on suuren haasteen edessä. Vas- tauksista oli nähtävissä, että mitä vanhemmasta vastaajasta on kyse, sitä enemmän hän arvostaa ay-liikkeen saavutuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat aineiston perusteella toisen as- teen opiskelijoita vankemmin yhteiskunnallisia, yhteisöllisyyttä arvostavia ja perinteisen demokratian kannattajia – korkeampi kouluaste selittää tätä osittain, samoin se, että esimerkiksi yhteisöpedagogiopinnot antavat val- miuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen toista astetta paremmin. Tässä on tunnistettavissa selkeä yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen haaste, jotta koulutusasteesta riippumatta kansalaisilla olisi kiinnostusta, valmiuk- sia osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon. Rivijäsenien lisäksi ammattiliitoissa tarvitaan suuri joukko vapaaehtoi- sia, jotka tuovat oman panoksensa yhteisten asioiden hoitamiseen. Ay-liik- keellä on suuri huoli nykyisten vastuuhenkilöiden ikääntymisestä, sillä uu- sia toimijoita ei ole helppo saada tilalle. Vastausten perusteella opiskelijoi- ta kiinnostavat tehtävät liittyvät virkistys- ja opiskelijatoimintaan, ja myös luottamusmies- ja projektitehtävät osoittautuivat lähtökohtaisesti kiinnos- taviksi. Huolestuttavana sen sijaan voi pitää tulosta, jonka mukaan perin- teiset puheenjohtajan ja sihteerin järjestötehtävät kiinnostavat vain harvo- ja. Sitkeitä järjestöpuurtajia tarvitaan jatkossakin ylläpitämään rakenteita, vaikka hallinnointia yhdistyksissä pyritään keventämään. Kaiken kaikkiaan JHL:n opiskelijajäsenet ovat jääneet plussan puolelle jäsenyydessään. Kolme neljästä vastaajasta oli vakuuttunut ammattiliiton tarpeellisuudesta elämässään siinä vaiheessa, kun paikka työelämässä järjes- tyy. Myönteinen signaali on myös se, että 70 prosenttia vastaajista on val- mis suosittelemaan opiskelijajäsenyyttä muillekin. (Emt., 75.) Askelmerkkejä ammattiyhdistysliikkeen opiskelijatoimin- taan Minkälaisen näköalan jatkosta näiden tulosten perusteella voisi rakentaa? Ammattiliiton näkökulmasta ei-toivottuna tulevaisuutena näyttäytyy sel- lainen opiskelijoiden joukko, joka ei kiinnostu lainkaan ay-liikkeen aja- mista asioista eikä ole valmis jatkamaan jäsenenä ammattiin valmistumi-
Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 39 sen jälkeen. On huolestuttavaa, jos opiskelijajäsenyydestä kehittyy kerta- käyttöhyödyke, johon ei ole muodostu minkäänlaista sidosta ja liitto jää etäiseksi. Jos ammattiliitto ei pysty jättämään kipinää jäsenyydestä ja kiin- nostusta jäsenyyteen, kun paikka työelämässä aukeaa, on opiskelijatoimin- taan kohdistettu panos mennyt suurelta osaltaan hukkaan. Toivottu ja haluttu ay-liikkeen tulevaisuudenkuva voi rakentua sellai- sen opiskelijatoiminnan varaan, jossa työelämän asioita voidaan käsitellä rennon kiinnostavasti, opiskelijoille luontevalla tavalla. Hyvien kokemus- ten perusteella osa mukana olijoista on valmis sitoutumaan pitkään jäse- nyyteen. Kyselyn tulosten perusteella JHL on pystynyt tuomaan palveluil- laan ja jäseneduillaan tiettyä turvaa ja ennakoitavuutta opiskelijajäsenil- leen jo ennen työhön pääsyä; se on selkeä onnistuminen ammattiliitolta. JHL:n kaltaisella asiantuntijaorganisaatiolla ei ole puutetta tiedosta, osaamisesta eikä materiaalista. JHL onnistuu hyvin työelämätietouden le- vittämisessä, mutta opiskelijoiden vakuuttamiseen se ei vielä riitä. Opin- näytteen tuloksien perusteella jalkatyötä tulisi tehdä paljon nykyistä enem- män ja liikkeen pitäisi mennä lähemmäs opiskelijoita ja oppilaitoksia. Ay- liike ja sen tarjoama tuki työelämää kohti mentäessä pitäisi asemoida kiin- teäksi osaksi oppilaskuntien toimintaa ja oppilaitoksiin tulisi rakentaa lii- ton opiskelijatoimijoiden verkosto. Tämän verkoston toimintaa liiton tu- lisi tukea nykyistä tuntuvammin taloudellisin ja toiminnallisin resurssein. Ammattiliittojen työssäkäyvät jäsenet pyritään kohtaamaan työpaikoil- la, heidän ydinfoorumillaan. Aivan samoin opiskelijoiden kiinnittyminen ammattiliittoon tulisi rakentaa heidän oppilaitoksensa muodostaman na- panuoran yhteyteen. Kiinnostuneimmat opiskelijat pitäisi pystyä haasta- maan mukaan mielekkääseen toimintaan heidän omilla ideoillaan ja omis- ta lähtökohdistaan. Juuri tässä onkin ay-liikkeellä oppimista: kuinka teh- dä tilaa uusille ideoille ja toimintamalleille, jotka saattavat jopa radikaalisti haastaa vallalla olevia käsityksiä. JHL:n valtakunnallisen opiskelijayhdistyksen toimintatapa kaipaa rin- nalleen paremman vuorovaikutuksen turvaavia malleja: paikallisuus ja alu- eellisuus toiminnassa toisivat nykyistä paremmin kasvot ja nimet tutuiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa jäsenyyttä paikallisissa yhdistyksissä valtakun- nallisen opiskelijayhdistyksen sijaan. Näin vastuuhenkilöt saavat kasvot, ja
40 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä vuoropuhelu sekä yhteisöllisyys mahdollistuvat, kun välimatkat ovat koh- tuullisempia. Ay-liikkeen on oltava valmis myös hyväksymään erilaiset osallistumisen ja orientaation muodot sekä monenlaiset yhteiskunnalliset näkemykset. Osallistuminen on aiempaa useammin spontaania ja lyhytkestoista, ja sitä tapahtuu myös verkossa uusilla välineillä. Verkko-osallistuminen ja etä- osallistumismahdollisuus päätöksentekoon tulisi ottaa aktiiviseen käyttöön juuri opiskelijoiden yhdistystoiminnassa. Opiskelijoita varten pöytä pitäi- si puhdistaa uuden tradition luomista varten – ay-liikkeen aiemmat saavu- tukset ja hyvät toiminnalliset resurssit luovat toimintaedellytykset uusille malleille. JHL onnistuu jo nyt rekrytoimaan noin 5000 opiskelijajäsentä vuosittain – voimavaroja tulee jatkossa kohdentaa entistä enemmän sisäl- töihin ja toiminnan laatuun jäseneksi liittymisen jälkeen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon merkitys työelä- mässä Mikä muuttui vai muuttuiko mikään osaltani Humakin opintojen myötä? Muuttuiko suhde työhön tai työyhteisöön? Ehkä suurin muutos on tapah- tunut suhteessa kaikkeen uuteen ja ennakoimattomaan, sillä noita asioita- han aikuisopiskelu harjoittaa. Työelämän muutokset eivät enää yllätä niin paljon kuin aikaisemmin, vaan pystyn oppimani perusteella paremmin en- nakoimaan uusia tilanteita. Kouluttautuminen antaa myös valmiuksia pe- rustella, taustoittaa ja raportoida aiempaa uskottavammin. Omasta mieles- täni uskallan ja osaan ottaa kantaa aiempaa vankemmin, ja voin olla tar- vittaessa eri mieltä – työnteko on nyt helpompaa, kun aikansa opetteli ja pohti erilaisia prosesseja aikuisopiskelijana. Opinnäytetyö sinänsä on näyteikkuna osaamiseeni työyhteisössä, sil- lä onhan se konkreettinen työelämän kehittämistehtävä järjestötoimialal- ta. Työni tuloksia kuunteli yhteensä parisataa ihmistä eri tilaisuuksissa. Se että he käyttivät aikaansa työni tulosten kuulemiseen kertoo, että opin- näytteen sivutuotteena tulleet hikipisarat eivät menneet hukkaan. Opin- näytteeni kehittämisehdotuksista on käyty keskustelua ja nyt ne ovat jat-
Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 41 kojalostuksessa omassa organisaatiossani – tämä on opiskelun parhaita bo- nuksia, kun teoria palaa taas käytäntöön. Mihin suuntaan ylempää tutkintoa voisi viedä? Olen pohtinut suoma- laisen järjestöelämän rakenteita, jotka ovat monissa liittomuotoisissa jär- jestöissä pysyneet lähes muuttumattomana vuosikymmeniä ja pidempään- kin. Projektit ja hankkeet ovat muuttaneet sisältöjä, mutta tukevatko jär- jestörakenteet jäsenlähtöistä toimintaa? Yritystä on: liitoissa toteutetaan strategia- ja rakenneprosesseja, joilla pyritään vastaamaan toimintaympä- ristön muutoksiin. Humakin ylemmän tutkinnon opetussisältöihin voisi sisältyä kokonai- suus, jossa aikuisopiskelijoiden ja työelämälähtöisen kehittämistoiminnan synteesinä syntyisi uusia malleja rakenteiksi. Humakin kouluttamat järjes- tötoiminnan ammattilaiset voisivat jatkossa haastaa konsuttitoimistot tuo- reilla, innovatiivisilla malleillaan ja tarjota omilleen organisoitumisen tuo- reita tuulia. Järjestötoiminta on paitsi aatteen paloa, mutta myös toimivia ja innostavia rakenteita, joita jäsenten uusi orientaatioperusta vaatii. Lähteet Paajanen, Pertti 2012. Askelmerkkejä ammattiliittoon – opiskelijoiden kokemuksia jäsenyydestään Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssä. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Järjestö- ja nuoriso- työn koulutusohjelma, ylempi AMK. https://publications.theseus.fi/brow se?value=Paajanen%2C+Pertti&type=author
42 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Vesa Peipinen Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Johdanto Helsinkiläinen Oranssi aloitti toimintansa 1990-luvun alussa nuorten ta- lonvaltausliikkeenä. Asuntopula yhdisti nuoria aktivisteja, suora toimin- ta ja kansalaistottelemattomuus koettiin ainoaksi tehokkaaksi vaikutta- miskeinoksi: jos asuntoja ei muuten saanut, niitä päätettiin vallata. Ar- tikkeli pohjautuu Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö- hön ”Oikeus kaupunkiin – Oranssi kaupunkiliikkeenä”, jossa tarkastel- laan Oranssin toimintaa vuosina 1990-2012. Opinnäytetyö perustuu ar- kisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin. Tarkaste- lu tapahtuu kolmesta näkökulmasta. Ensimmäisessä näkökulmassa tarkas- tellaan Oranssia osana suomalaista talonvaltausliikehdintää sekä kuvataan keskeisiä kaupunkikiistoja, joissa Oranssi on ollut osallisena.Toisessa nä- kökulmassa tarkastellaan Oranssin kulttuuritoimintaa ja toimintakeskuk- sia. Kolmas näkökulma tarkastelee Oranssin asumistoimintaa. Oranssi on Suomen pitkäikäisimpiä kaupunkiliikkeitä. Oranssin toi- minta osoittaa, että ruohonjuuritason toiminnalla on merkitystä ja sille on myös kaupunkien suunnittelussa luotava toimintaedellytyksiä. Kahden vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja talonvaltauksesta alkun- sa saaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli helsinkiläisessä kaupun- kikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Hannah Arendtia mukaillen toimin- ta tarkoittaa uuden ja jonkin ennennäkemättömän prosessin aloittamista ja toimiessaan yhdessä ihmiset saavat aikaan jotain, joka vaikuttaa epäto- dennäköiseltä. (Arendt 1958, 178-190.) Oranssi on tehnyt osallisuudesta käytännön toimintaa. Henri Lefebvren mukaan oikeudesta kaupunkiin on myös aika ajoin kamppailtava.
Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 43 Talonvaltausta ja kaupunkikiistoja Talonvaltaus on kuulunut eurooppalaisten kaupunkiliikkeiden toimin- tarepertuaariin 1960-luvulta lähtien ja se on ollut merkittävä kaupunki- aktivismin muoto myös Suomessa. Taloja valtaamalla on pyritty vaikut- tamaan mm. asuntotilanteeseen, hankkimaan toiminta- ja harrastustiloja, puuttumaan rakennetun ympäristön tuhoamiseen tai vaikuttamaan pai- kalliseen kaupunkipolitiikkaan. Monissa Euroopan kaupungeissa talon- valtausliikehdintä on ollut laajaa ja sillä on ollut kaupunki- ja kulttuuri- poliittista merkitystä. (Mayer 2012, 44.) Talonvaltausliikkeen laajenemi- nen Suomeen ajoittuu yhteen 1970-80-lukujen vaihteen uusien ympäris- töliikkeiden synnyn ja kaupunkikulttuurin murroksen kanssa (mm. Rasi- mus 2006). Oranssi toi 1990-luvun alussa näkyvästi esiin nuorten asuntopulan val- taamalla tyhjillään olevia rakennuksia. Oranssilaisten ensimmäinen talon- valtaus tehtiin tammikuussa 1990 Helsingin Intiankadulla, jossa vallattiin kolme tyhjilleen jäänyttä puukerrostaloa. Syntyi talonvaltausliike Oranssi. Oranssin kannalta Kumpulan valtaus oli menestys ja osa valtaajista sai In- tiankadulta asunnon. Kumpulan valtausta pidetään Oranssin toiminnan varsinaisena alkupisteenä ja esikuvana myöhemmille suoran toiminnan ak- tioille. Valtaukset saivat paljon julkisuutta, talonvaltausliikehdintä laajeni mm. Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Ouluun. Nuorten talonvaltaa- jien suosiossa olivat kaupungin tai suurten rakennusyhtiöiden omistamat kiinteistöt, jotka oli jätetty tyhjilleen odottamaan purkamista tai tuhoutu- mista. 1990-luvun alun laman oloissa vallattavaa riitti. Oranssin rakennussuojeluvaltauksista näkyvimpiä oli Kokos Oy:n van- han saippuatehtaan valtaus Helsingin Sörnäisissä toukokuussa 1991, val- taus kesti viikon ja siihen osallistui satoja nuoria. Haapaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien kulmassa sijainneen tyhjillään olleen tehtaan omisti Haka Oy, joka aikoi purkaa tehtaan ja rakentaa tontille uuden pääkontto- rinsa. Oranssin tavoitteena oli estää vanhan saippuatehtaan purkaminen. Oranssilaiset esittivät oman vaihtoehtonsa ja rakennukseen suunniteltiin monenlaista toimintaa: kulttuuritilaa, työpajoja, pienlehtitoimitusta, kirp- putoreja, retkeilymajaa, kahvilaa ja konsertteja. Nuoret arkkitehdit tekivät
44 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Kokostehtaan kunnostamisesta vaihtoehtosuunnitelman, joka julkaistiin näkyvästi Helsingin Sanomissa (HS 8.6.1990.) Kokos-tehtaan valtaus oli Oranssille vaikeampi kuin aikaisemmat valtaukset, koska vastassa oli suur- liikeyritys ja suurimmat poliittiset puolueet kannattivat purkamista. Sit- temmin rakennus suojeltiin ja se toimii nykyään Teatterikorkeakouluna. Oranssin ensimmäinen toimintakeskus Putkinotko vallattiin touko- kuussa 1991 Lepakossa järjestetyn konsertin jälkeen. Oranssin aktiivinen talonvaltauskausi kesti kolmisen vuotta. Talonvaltauksilla otetiin kantaa mm. asuntopulaan, rakennetun ympäristön suojeluun ja laajemmin kau- punki- ja kulttuuripolitiikkaan. Talonvaltausvaiheen jälkeen Oranssi suun- tautui toisenlaiseen tapaan toimia: taloja ei enää vallattu vaan Oranssi tart- tui itse toimeen ryhtymällä kunnostamaan vanhoja rakennuksia ja tiloja asumisen ja kulttuurin käyttöön. (Peipinen 1999.) Vanhojen rakennus- ten ja rakennetun ympäristön suojelu on ollut Oranssin toiminnan ydin- tä; Oranssi on ollut osallisena merkittävissä kaupunkiistoissa, esimerkkei- nä kiistat Sörnäisten Kokos-tehtaan kohtalosta, Tehtaankadun puutaloista ja Töölönlahden Makasiineista. Nämä kiistat ovat omana aikanaan herät- täneet laajaa julkista keskustelua rakennetun ympäristön ja julkisen kau- punkitilan merkityksestä. Eiran viimeisiä puutaloja ei päästy purkamaan hiljaisesti. Oranssilai- set eivät varsinaisesti vallanneet rakennuksia, vaan kiipesivät talojen katoil- le ja savupiippuihin ripustettiin talon suojelua kannattavia banderolleja: ”toiset rakentavat kulttuurikaupunkia, toiset purkavat sitä”. Pian julkisen tempauksensa jälkeen oranssilaiset jättivät taloista rakennussuojeluesityk- sen. Tarkoituksena oli estää rakennusyhtiö Skanska Oy:tä purkamasta ta- loja ennen kuin niiden rakennushistoriallinen arvo on selvitetty. Rahallista tukea oranssilaiset saivat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäeltä, joka lahjoit- ti 10 000 markkaa Oranssille (HS 27.10.1997). Tehtaankadun puutalot purettiin kuitenkin jouluaattona 1998, mikä oli pettymys Oranssin aktii- veille. VR:n makasiinit olivat varastorakennuksia Helsingissä Mannerheimin- tien varrella vastapäätä Eduskuntataloa suunnilleen nykyisen Musiikkita- lon paikalla. Makasiinit oli päätetty purkaa uuden Musiikkitalon tieltä, mikä aiheutti paljon vastustusta. Pro Makasiinit -liike oli Töölönlahden
Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 45 ja Töölönlahden Makasiinien säilyttämisestä kiinnostuneiden ihmisten ja tahojen yhteenliittymä. Makasiiniliikkeen vaatimuksena oli rakennusten suojelu, mutta myös monipuolisempi kaupunki- ja kulttuuripolitiikka. Kaupungin ytimessä sijainneisiin Makasiineihin oli syntynyt uudenlaista kaupunkikulttuuria kahviloineen, kirpputoreineen ja tapahtumineen. Oranssi oli aktiivinen Makasiinien suojeluliikkeessä vuosina 1999- 2002. Purkusuunnitelmien vaihtoehdoksi Oranssi ja Arkkitehtitoimisto Livady tekivät talkootyönä selvityksen Makasiinien hyödyntämisestä mo- nikäyttöisenä julkisena kaupunkitilana. Livady kokosi tietoa rakennusten historiasta, rakenteesta ja teknisestä kunnosta sekä makasiineille syntyneis- tä uusista käyttötavoista. Tehtiin suunnitelma Makasiinien kunnostami- sesta kansalaistoiminnan ja kaupunkikulttuurin käyttöön tapahtumakes- kukseksi. (Makasiinit 2002.) Suunnitelmassa todettiin että Makasiinit oli- si mahdollista kunnostaa kohtuullisin kustannuksin ja suhteellisen pienin korjauksin osaksi Helsingin ”uutta keskustaa”: Makasiinit nähtiin uuden kaupunkikulttuurin paikkana ja julkisena tilana, jolla tulisi olla erityinen sija Helsingin keskustan suunnittelussa ja Töölönlahden rakentamisessa. Makasiinit olivat ”kiista, vastaisku pönötykselle ja mielentila”, kuten kau- punkitutkija Panu Lehtovuori asian ilmaisi. Helsingin kaupunginvaltuusto kuitenkin päätti Makasiinien purkamisesta vuonna 2002. Oranssin ensimmäinen toimintakeskus sai alkunsa spontaanista talon- valtauksesta. Keskiviikkona 23.5.1991 järjestettiin Lepakossa Tyhjät ta- lot täyteen -tukikonsertti. Satoja nuoria keränneen konsertin synnyttämis- sä tunnelmissa oli päätetty lähteä valtaamaan Helsingin Taksiautoilijoiden huoltoasema- ja toimistotaloa Meilahden Paciuksenkadulla. Tila saatiin lopulta käyttöön ja kunnostettiin vapaaehtoisvoimin nuorisokahvilaksi. Oranssin toiminta alkoi kehittyä laajemmin kulttuuritoimintaan. Orans- sin toimintakeskukset ovat sijainneet Putkinotkon (1991-93) lisäksi van- hassa nuorisotilassa ja satamarakennuksessa (Skatta 1994-2003) sekä van- hassa 1960-luvulla rakennetussa ostoskeskuksessa (Hertsiga 2004-2007). (Peipinen ym 1999, 16-18.) Aktiivisimman talonvaltauskauden jälkeen Oranssin toiminta kes- kittyi pitkälti Helsinkiin. Toiminta alkoi vakiintua ja kanavoitua myös asumistoimintaan. Vuoden 1992 tammikuussa Helsingin kaupungin
46 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin kiinteistölautakunta hyväksyi Oranssin vuokratarjouksen kahdesta Kumpulan puutalosta. Vuokratut talot kuuluvat samaan Intiankadun ja Kustaa Vaasan tien kulmauksen pihapiiriin, jossa oranssilaiset tammikuussa 1990 tekivät ensimmäisen valtauksensa. Kiinteistölautakunnan vuokraehtona oli, että Oranssi kunnostaa talot omalla kustannuksellaan. Tarkoituksena oli peruskorjata melko huonokuntoiset rakennukset nuorisoasunnoiksi omin voimin, ilman välikäsiä. Hanke nimettiin ”nuorten omatoiminen asuminen” -projektiksi. Kiinteistöjen hallintaa ja rahoituksen järjestämistä varten perustettiin osakeyhtiö Oranssi Asunnot Oy. Osakeyhtiö otti vastuun Oranssin toiminnan taloudellisista seuraamuksista, mm. vuokrasopimuksista ja pankkilainoista. Hankkeeseen saatiin avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä ja pankista otettiin lainaa. Lainan takasivat neljä Oranssin keskeistä aktiivia sekä Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto. Intiankadun rakennustyöt alkoivat keväällä 1992. Oranssin oma asuntotuotanto alkoi muotoutua. Onnistuneen hankkeen jälkeen neuvottelut uusista kohteista olivat hel- pompia ja kaupunki käynnisti myös omistamansa vanhan rakennuskan- nan kartoittamisen. (Peipinen ym. 1999, 19.) Talonvaltauksiin ei enää tar- vinnut turvautua. Seuraavaksi asumiskohteeksi tuli Herttoniemen siirtola- puutarhan vieressä sijaitseva vanha puutalo. Oranssin kunnostamia raken- nuksia sijaitsee eri puolilla Helsinkiä yhteensä kymmenen rakennusta, jois- sa on 65 asuntoa ja joissa asuu n. 110 asukasta (tilanne 7.5.2013). Asuk- kaiden rooli Oranssin asumistoiminnassa on suomalaisessa asuntotuotan- nossa poikkeuksellinen, asukkaat hallinnoivat ja ylläpitävät itse asuinyhtei- söjään. Oranssista kehittyi yhteisöllisen asumisen ja omaehtoisen rakentami- sen kehittäjäryhmä. Samantapaisia kaupunkiliikkeitä on esimerkiksi Sak- sassa omaehtoisten rakentajaryhmien, Baugemeinschaftien, kehittymisen taustalla. Vastaavanlainen kehitys on nähtävissä myös muualla Euroopassa. Yhteisöllisiä ratkaisuja ajaneet urbaanit liikkeet sekä paikalliset ympäris- töjärjestöt ja -ryhmät ovat omatoimisesti lähteneet hakemaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää elämäntapaa. Oranssi on toiminnallaan haastanut suomalaisen kaupunkisuunnittelun ja asuntotuotannon valtavirran ja tuo- nut esille toisenlaisia tapoja tuottaa kestävää ja kohtuuhintaista asumista.
Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 47 Oranssin hankkeita yhdistävä piirre on tyhjillään olevia kaupunkitilo- jen ja purku-uhan alla olevia rakennuksien hyödyntäminen uudessa käy- tössä. Oranssi on kunnostanut tyhjillään olevia rakennuksia ja kaupunki- tiloja erilaiseen omaehtoiseen toimintaan ja asumiseen. Vanhasta huolto- asemasta, satamarakennuksesta, ja 1960-luvun ostoskeskuksesta kehittyi monimuotoisia ja urbaaneja nuorten kohtaamispaikkoja pienin resurssein. Toimintaa on ollut jopa autotallissa. Oranssin toiminta osoittaa, että ra- kennusten ja kaupunkitilojen tilapäiskäytöllä voi olla myös pysyvää kau- punkikulttuurista merkitystä, samaan tapaan kuten monissa Euroopan kaupungeissa, esimerkiksi Amsterdamissa ja Berliinissä. Osallisuus on myös vastarintaa Omaehtoisuus, itse tekeminen sekä toiminnan omaehtoistuminen ovat il- miöitä, jotka ovat viime aikoina enenevästi nousseet esiin eri yhteiskunnal- lisen tutkimuksen aloilla. Miten ne näkyvät Oranssin toiminnassa? Kah- den vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja talonvaltauksesta al- kunsa saaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli kaupunkikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Kysymys kaupunkitilasta ja kaupunkilaisten oikeu- desta käyttää kaupunkitilaa ja ottaa sitä haltuun on monella tapaa keskei- nen aihe. Ranskalaisen sosiologi Henri Lefebvre popularisoi 1960-luvun lopulla käsitteen ”oikeus kaupunkiin”. Lefebvren klassisen määritelmän mukaan kaupunkitila on sosiaalisten ja kulttuuristen konfliktien, mahdol- lisuuksien ja ponnistelun arvoinen tila. Lefebvren käsitteen keskeinen si- sältö on, että kaupunki on asukkaidensa yhteinen tila (oeuvre) jota yhdes- sä rakennetaan ja käytetään. Olen tulkinnut opinnäytetyössäni käsitettä osallisuuden näkökulmasta – ymmärrän Lefebvren tarkoittavan ennen kaikkea kaupunkilaisten mah- dollisuuksia osallistua kaupunkitilan määrittelyyn ja sitä koskevaan pää- töksentekoon. Kaupunkilaisilla on oikeus käyttää kaupunkia ja kaupun- kitilaa tuottaakseen itselleen arkielämän edellytyksiä. Kaupunkilaisella on oikeus elämään kaupungissa, oikeus olla kaupunkilainen. (Lefebvre 1996, 158.)
48 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Osallisuudella tarkoitetaan kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yh- teiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen ja päätöksentekoon. Kau- punkisuunnittelussa osallisen käsite otetiin käyttöön vuoden 2000 voi- maan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lain mukaan kaupunkilai- sille tulee turvata oikeus osallistua oman elinympäristönsä suunnitteluun ja asuinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Kansalaisvaikuttamisen ja osallistumisen avulla kyseenalaistetaan, määritellään ja oikeutetaan kau- punkitilan käyttöä. Kaupunkitilassa on kysymys myös tilaan ja tilan tuot- tamiseen olennaisesti liittyvästä vallankäytöstä. Osallisuus voi olla myös vastarintaa. Anu Gretschel ja Tomi Kiilakos- ki ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että osallisuus ymmärretään kovin kapeassa merkityksessä ja osallisuudelle annetaan raamit, joiden puitteissa odotetaan kaupunkilaisten toimivan. Demokratiassa toimimisen mahdol- lisuuksia tulisi olla tarjolla monipuolisesti, edustuksellisuuden ja muiden osallisuutta lisäävien toimien lisäksi siihen kuuluu myös ajoittaisen vasta- rinnan mahdollisuus. (Gretschel & Kiilakoski 2012, 251). Don Mitchell korostaa Lefebvreä mukaillen, että kaupungin tulisi olla paikka, missä on erilaisuutta ja missä ihmisillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteitään sekä toteuttaa itseään (Mitchell 2003, 17–23). Julkiseen kaupunkitilaan sijoit- tuvat tilan haltuunotot, talonvaltaukset tai kaupunkitilaan liittyvät per- formanssit, kuten kadunvaltaukset ja mielenosoitukset, muistuttavat siitä, että kaupunki on olemassa ihmistä varten, kuten Castells asian ilmaisee. ”For, only if we are able to understand how people create cities might we be able to create cities for people” (Castells 1983, 21). Yhtenä kaupunkitilan ja osallisuuden määrittelijöinä ovat suoran toimin- nan kaupunkiliikkeet. Kaupunkiliikkeet ovat yhteiskunnallisia liikkei- tä, joiden avulla kaupunkien asukkaat tavoittelevat vaikutusvaltaa omas- sa asuinympäristössään. Manuel Castellsin mukaan ruohonjuuritason liik- keillä on merkitystä kaupunkitilaan, koska kaupungit ovat rakentuneet so- siaalisten prosessien, konfliktissa olevien sosiaalisten intressien ja arvojen
Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 49 tuloksena ja Castells näkee kaupunkiliikkeet urbaanien ympäristöjen kes- keisinä toimijoina, jotka on nostettava sosiologisen tutkimuksen ytimeen. (Castells 1983, 67-72.) Omaehtoinen ja vapaaehtoisuuteen pohjautuva kansalaistoiminta ja toiminnan omaehtoistuminen ovat ilmiöitä, jotka ovat viime aikoina ene- nevästi nousseet esiin eri yhteiskunnallisen tutkimuksen aloilla ja julkisessa keskustelussa. Osallistuminen on saanut uusia muotoja perinteisten osal- listumiskanavien rinnalla ja uudet politiikan muodot - kuten uudet kau- punkiliikkeet ja kaupunkitapahtumat – ovat korvanneet osin heikkene- vää edustuksellista demokratiaa. Näissä liikkeissä ja toiminnassa korostu- vat toimijoiden omaehtoiset lähtökohdat, jotka haastavat vallitsevia arvoja ja esittelevät toisenlaisia tapoja vaikuttaa. Kaupunkiliikkeiden tutkimuk- sessa on kiinnitetty huomiota siihen, että perinteiset muodot osallistumi- selle, vaikuttamiselle ja omahtoiselle toiminnalle eivät enää päde samoin kuin ennen (mm. Rinne 2011). ”Oranssi ei ole järjestö vaan paikka” Lefebvren mukaan oikeudesta kaupunkiin on myös aika ajoin taisteltava ja kamppailtava. Tässä on ollut myös tutkimustyöni jännite ja mielenkiin- non kohde: olen kuvannut Oranssin aktiivien kamppailuita kaupunkiti- lassa ja oikeudesta kaupunkiin. Ryhtyessäni tutkimustyöhön eräs Orans- sin aktiivi totesi: ”Oranssi ei ole järjestö vaan paikka”. Mielenkiintoisek- si tutkimuskohteeni on tehnyt Oranssin toiminnan suhde kaupunkitilaan. Oranssi on rakentanut toimintamahdollisuuksia, omaehtoisen toiminnan politiikkaa ja urbaania tee-se- itse -kulttuuria, jolla on ollut myös pysyvää merkitystä. Kaupunki on kamppailun tila, mutta samalla myös kaupunki- kulttuurin, viihtymisen ja hyvän elämän mahdollistava tila, jossa on olta- va tilaa myös omaehtoiselle toiminnalle ja erilaisuudelle, Lefebvreä ja Mit- chelliä mukaillen. Klassisessa kaupunkiesseessään Lewis Mumford näki kaupungin ”kol- lektiivisen draaman näyttämönä” ja ”urbaanina draamana”, ja kritikoi kau- pungin suunnittelijoita ja päättäjiä kaupungin, ja kaupunkitilan sosiaali- sen merkityksen unohtamisesta. (Mumford (1937) 2007, 86-89) Samal-
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu
Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu

Empfohlen

2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen
2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen
2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminenResearch Foundation for Studies and Education Otus
 
Muistelemalla kerrottu oppiminen
Muistelemalla kerrottu oppiminenMuistelemalla kerrottu oppiminen
Muistelemalla kerrottu oppiminenSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
LAO_sote
LAO_soteLAO_sote
LAO_sotehellevitervo
 
Esitys 18.3.2009 Memohake
Esitys 18.3.2009 MemohakeEsitys 18.3.2009 Memohake
Esitys 18.3.2009 MemohakeHarri Heikkilä
 
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 201278 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012SYL
 
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila Paaso
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila PaasoOsaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila Paaso
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila PaasoOtavan Opisto
 
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila Paaso
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila PaasoAmmatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila Paaso
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila PaasoOtavan Opisto
 
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Nina Eskola-Salin
 

Empfohlen

2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen
2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminen
2009 yliopisto opiskelijoiden työelämään orientoituminenResearch Foundation for Studies and Education Otus
 
Muistelemalla kerrottu oppiminen
Muistelemalla kerrottu oppiminenMuistelemalla kerrottu oppiminen
Muistelemalla kerrottu oppiminenSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
LAO_sote
LAO_soteLAO_sote
LAO_sotehellevitervo
 
Esitys 18.3.2009 Memohake
Esitys 18.3.2009 MemohakeEsitys 18.3.2009 Memohake
Esitys 18.3.2009 MemohakeHarri Heikkilä
 
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 201278 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012
78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012SYL
 
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila Paaso
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila PaasoOsaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila Paaso
Osaava ammatillinen opettaja nyt ja tulevaisuudessa - Aila PaasoOtavan Opisto
 
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila Paaso
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila PaasoAmmatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila Paaso
Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus - Aila PaasoOtavan Opisto
 
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Nina Eskola-Salin
 
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012TopLaaja
 
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelmaLaajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelmaTopLaaja
 
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_NinaLaajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_NinaNina Eskola-Salin
 
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...Aila Paaso
 
Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020Aila Paaso
 
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuusKeikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuusSirpa Pursiainen
 
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014omniatopo
 
Laajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminenLaajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminenTopLaaja
 
Out
OutOut
OutCarlos Incil Llanos
 
Philadelphia Project Overview09
Philadelphia Project Overview09Philadelphia Project Overview09
Philadelphia Project Overview09PECO Energy Company
 
OpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projectsOpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projectsavarab
 
Asce Presentation
Asce PresentationAsce Presentation
Asce Presentationalexsndiego
 
Fasttrack
FasttrackFasttrack
Fasttrackdcbach
 
Visions On Governance Cpl
Visions On Governance CplVisions On Governance Cpl
Visions On Governance Cplsynergus
 
La guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráficoLa guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráficotogarant
 
Alunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º cicloAlunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º cicloguest633d1e
 
Straight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To KnowStraight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To KnowShankar Soma
 
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)APG México
 
Tcea 2013
Tcea 2013Tcea 2013
Tcea 2013cdcummings
 
Molenstichting Weerterland Molenbiotoop
Molenstichting Weerterland MolenbiotoopMolenstichting Weerterland Molenbiotoop
Molenstichting Weerterland MolenbiotoopMolenstichting Weerterland
 
Asiantiger Mosquito
Asiantiger MosquitoAsiantiger Mosquito
Asiantiger Mosquitoguestc6ea99
 
NEWT
NEWTNEWT
NEWTdrasmuss
 

Weitere ähnliche Inhalte

Was ist angesagt?

Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012TopLaaja
 
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelmaLaajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelmaTopLaaja
 
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_NinaLaajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_NinaNina Eskola-Salin
 
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...Aila Paaso
 
Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020Aila Paaso
 
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuusKeikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuusSirpa Pursiainen
 
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014omniatopo
 
Laajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminenLaajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminenTopLaaja
 

Was ist angesagt? (8)

Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
Laajennettu työssäoppiminen toukokuu 2012
 
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelmaLaajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
Laajennettu työssäoppiminen ja pbl-opetussuunnitelma
 
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_NinaLaajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
Laajennettu työssäoppiminen oph 21.8.2012_Nina
 
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
Osaava ammatillinen opettaja 2020 osaamisen ennakointi ja kehittäminen verkos...
 
Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020Osaava opettaja 2020
Osaava opettaja 2020
 
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuusKeikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
Keikkailun käyttöönotto ja edellytykset ja vaikuttavuus
 
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
Kehittämistehtävän suunnitelma k 2014
 
Laajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminenLaajennettu työssäoppiminen
Laajennettu työssäoppiminen
 

Andere mochten auch

OpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projectsOpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projectsavarab
 
Asce Presentation
Asce PresentationAsce Presentation
Asce Presentationalexsndiego
 
Fasttrack
FasttrackFasttrack
Fasttrackdcbach
 
Visions On Governance Cpl
Visions On Governance CplVisions On Governance Cpl
Visions On Governance Cplsynergus
 
La guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráficoLa guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráficotogarant
 
Alunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º cicloAlunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º cicloguest633d1e
 
Straight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To KnowStraight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To KnowShankar Soma
 
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)APG México
 
Asiantiger Mosquito
Asiantiger MosquitoAsiantiger Mosquito
Asiantiger Mosquitoguestc6ea99
 
Vision for All
Vision for AllVision for All
Vision for Allfridlizius
 
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM Strategy
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM StrategySMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM Strategy
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM StrategyMikeander
 
Exposicion Henry Klumb
Exposicion Henry KlumbExposicion Henry Klumb
Exposicion Henry KlumbAACUPR .
 
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 Tools
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 ToolsPK-12 Teacher Use of Web 2.0 Tools
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 Toolscdcummings
 

Andere mochten auch (20)

Out
OutOut
Out
 
Philadelphia Project Overview09
Philadelphia Project Overview09Philadelphia Project Overview09
Philadelphia Project Overview09
 
OpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projectsOpenStreetMap integration into Wikimedia projects
OpenStreetMap integration into Wikimedia projects
 
Asce Presentation
Asce PresentationAsce Presentation
Asce Presentation
 
Fasttrack
FasttrackFasttrack
Fasttrack
 
Visions On Governance Cpl
Visions On Governance CplVisions On Governance Cpl
Visions On Governance Cpl
 
La guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráficoLa guerra contra el narcotráfico
La guerra contra el narcotráfico
 
Alunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º cicloAlunos da 2ª fase do 1º ciclo
Alunos da 2ª fase do 1º ciclo
 
Straight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To KnowStraight From Google What You Need To Know
Straight From Google What You Need To Know
 
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
J W T Anxiety Index Quarterly Summer2009(1)
 
Tcea 2013
Tcea 2013Tcea 2013
Tcea 2013
 
Molenstichting Weerterland Molenbiotoop
Molenstichting Weerterland MolenbiotoopMolenstichting Weerterland Molenbiotoop
Molenstichting Weerterland Molenbiotoop
 
Asiantiger Mosquito
Asiantiger MosquitoAsiantiger Mosquito
Asiantiger Mosquito
 
NEWT
NEWTNEWT
NEWT
 
Vision for All
Vision for AllVision for All
Vision for All
 
Unit 5 8vos 2do Semestre
Unit 5 8vos 2do SemestreUnit 5 8vos 2do Semestre
Unit 5 8vos 2do Semestre
 
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM Strategy
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM StrategySMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM Strategy
SMWF Meltwater Buzz & Cell C Present Social Media Monitoring for SM Strategy
 
Fiestas Patrias
Fiestas PatriasFiestas Patrias
Fiestas Patrias
 
Exposicion Henry Klumb
Exposicion Henry KlumbExposicion Henry Klumb
Exposicion Henry Klumb
 
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 Tools
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 ToolsPK-12 Teacher Use of Web 2.0 Tools
PK-12 Teacher Use of Web 2.0 Tools
 

Ähnlich wie Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu

kyky kuulumiset joulukuu 2011
kyky kuulumiset joulukuu 2011kyky kuulumiset joulukuu 2011
kyky kuulumiset joulukuu 2011SYL
 
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuus
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuusOrientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuus
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuusPirkko Hyvönen
 
Etäopetuksen pedagogiikkaa
Etäopetuksen pedagogiikkaaEtäopetuksen pedagogiikkaa
Etäopetuksen pedagogiikkaaHarto Pönkä
 
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012Alayhdistysten kopokoulutus 31012012
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012TYYdiat
 
Opiskelukyky raportti
Opiskelukyky raporttiOpiskelukyky raportti
Opiskelukyky raporttiSYL
 
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyö
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyöTyöelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyö
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyöMari Järvenmäki
 
Design-suuntautunut pedagogiikka
Design-suuntautunut pedagogiikkaDesign-suuntautunut pedagogiikka
Design-suuntautunut pedagogiikkaJorma Enkenberg
 
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudet
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudeteAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudet
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudeteamkhanke
 
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessa
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessaOpiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessa
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessaMari Simola
 
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3Nina Eskola-Salin
 
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011Nina Eskola-Salin
 
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäPedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäHarto Pönkä
 
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)SYL
 

Ähnlich wie Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu (20)

Yhteisollinen oppiminen ja_opettajuus_n&v
Yhteisollinen oppiminen ja_opettajuus_n&vYhteisollinen oppiminen ja_opettajuus_n&v
Yhteisollinen oppiminen ja_opettajuus_n&v
 
Opiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmät
Opiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmätOpiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmät
Opiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmät
 
kyky kuulumiset joulukuu 2011
kyky kuulumiset joulukuu 2011kyky kuulumiset joulukuu 2011
kyky kuulumiset joulukuu 2011
 
Ajankohtaista 26.10
Ajankohtaista 26.10Ajankohtaista 26.10
Ajankohtaista 26.10
 
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuus
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuusOrientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuus
Orientointi opetuksen ohjaus ja asiantuntijuus
 
Uudistuva opettajuus
Uudistuva opettajuusUudistuva opettajuus
Uudistuva opettajuus
 
Etäopetuksen pedagogiikkaa
Etäopetuksen pedagogiikkaaEtäopetuksen pedagogiikkaa
Etäopetuksen pedagogiikkaa
 
Operaatio Metsonpesä
Operaatio MetsonpesäOperaatio Metsonpesä
Operaatio Metsonpesä
 
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012Alayhdistysten kopokoulutus 31012012
Alayhdistysten kopokoulutus 31012012
 
Opiskelukyky raportti
Opiskelukyky raporttiOpiskelukyky raportti
Opiskelukyky raportti
 
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyö
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyöTyöelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyö
Työelämälähtöisyys pedagoginen kehittämistyö
 
Design-suuntautunut pedagogiikka
Design-suuntautunut pedagogiikkaDesign-suuntautunut pedagogiikka
Design-suuntautunut pedagogiikka
 
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudet
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudeteAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudet
eAMK webinaari: Myötätuulta opintoihin - opinnollistamisen monet mahdollisuudet
 
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessa
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessaOpiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessa
Opiskelijakeskeisyys korkeakoulutuksessa
 
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3
Laajennettu työssäoppiminen levi teemaseminaari 3
 
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011
Laajennettu työssäoppiminen 4.2.2011
 
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäPedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
 
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)
Kyky terveystutkimus kott_130213 (id 2326) (id 2490)
 
Opettamisen tulevaisuus
Opettamisen tulevaisuusOpettamisen tulevaisuus
Opettamisen tulevaisuus
 
SeOppi 1/2019
SeOppi 1/2019SeOppi 1/2019
SeOppi 1/2019
 

Kürzlich hochgeladen

Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24
Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24
Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24Matleena Laakso
 
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24Matleena Laakso
 
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24Matleena Laakso
 
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24Matleena Laakso
 
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptx
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptxValkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptx
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptxpurmonen8
 

Kürzlich hochgeladen (6)

Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24
Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24
Opettaja ja tekoäly. Pedaiiltapäivä 25.4.24
 
Koulutuksen palkat ja kustannukset sekä koulutuksen ansiot
Koulutuksen palkat ja kustannukset sekä koulutuksen ansiotKoulutuksen palkat ja kustannukset sekä koulutuksen ansiot
Koulutuksen palkat ja kustannukset sekä koulutuksen ansiot
 
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24
Tekoälyä koulunkäynninohjaajille. Jyty 27.4.24
 
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24
Tekoäly opetuksessa, opettajien kevätpäivä 26.4.24
 
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24
Tekoäly ja opinto-ohjaus, webinaari 26.4.24
 
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptx
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptxValkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptx
Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus).pptx
 

Avauksia yhteisöjen osaamisen kehittämiseen: yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina. Humanistinen ammattikorkeakoulu

  • 1. sarja F. katsauksia ja aineistoja 17, 2013 AvAuksiA yhteisöjen osAAmisen kehittämiseen yhteisöpedagogit (yAmk) muutoksen mahdollistajina Sarja F. Katsauksia ja aineistoja 17, 2013 AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN Yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina Merja Kylmäkoski (toim.) Marjo Katajisto YAMK Taru Reinikainen YAMK Pertti Paajanen YAMK Vesa Peipinen YAMK Marjo Kolehmainen YAMK Sanna-Mari Jalava YAMK Marja Kannisto YAMK Outi Lahtinen YAMK Jaana Fedotoff YAMK Päivi Timonen YAMK Takakanteen samoin: AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN Yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina 

  • 2.
  • 3. AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN - YHTEISÖPEDAGOGIT (YAMK) MUUTOKSEN MAHDOLLISTAJINA Merja Kylmäkoski (toim.) Marjo KATAJISTO YAMK Taru REINIKAINEN YAMK Pertti PAAJANEN YAMK Vesa PEIPINEN YAMK Marjo KOLEHMAINEN YAMK Sanna-Mari JALAVA YAMK Marja KANNISTO YAMK Outi LAHTINEN YAMK Jaana FEDOTOFF YAMK Päivi TIMONEN
  • 4. HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU Sarja F 17. Katsauksia ja aineistoja ISBN 978-952-456-148-8 ISSN 2323-833X L ISSN 1799- 5655 verkkojulkaisu F 18, ISBN 978-952-456-149-5 ISSN 1799-5655 L ISSN 1799-5655 HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU © tekijät ja Humanistinen ammattikorkeakoulu AVAUKSIA YHTEISÖJEN OSAAMISEN KEHITTÄMISEEN - yhteisöpedagogit (YAMK) muutoksen mahdollistajina Merja Kylmäkoski (toim.) Verkkojulkaisun osoite http://www.humak.fi/tutkimus/julkaisut/sarja-f-katsauksia-ja-aineistoja/YAMK2013 Painopaikka: Nykypaino Oy Martinkyläntie 9 01770 Vantaa Humanistinen ammattikorkeakoulu – Humak Ilkantie 4 00400 Helsinki
  • 5. SISÄLLYS Saatteeksi 5 Merja Kylmäkoski Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 6 Merja Kylmäkoski Hyvinvointia kumppanuudella 12 Marjo Katajisto Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 19 Taru Reinikainen Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 35 Pertti Paajanen Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 42 Vesa Peipinen Uusiutuva koulu ja nuorisotyö – Nuorisotyöntekijä koulussa on kasvattaja ristiaallossa 54 Marjo Kolehmainen Nuorisotyö edistämässä ammatillisen koulutuksen läpäisyä 70 Sanna-Mari Jalava
  • 6. Kansanopiston ja nuorten työpajatoiminnan välisen yhteistyön kehittäminen palvelumuotoilun avulla 81 Marja Kannisto Projektityöntekijöiden haasteellinen matka kohti pitkiä työuria 90 Outi Lahtinen Yhteisöllinen kehittäminen keskiössä. Kokemuksia nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointimallin kehittämisestä 99 Jaana Fedotoff Yhteisöpedagogi (YAMK) johtajana ja sosiaalinen media 112 Päivi Timonen Kirjoittajat 128
  • 7. Saatteeksi 5 Saatteeksi Julkaisuun on kirjoittanut 10 kaikkiaan kahdeksastatoista keväällä 2012 työnsä valmiiksi saaneesta opinnäytetyöntekijästä. Oppilaitoksen näkökul- masta opinnäytetöiden valmistuminen yli 85 prosenttisesti tavoiteaikatau- lussa on valtaisa saavutus, etenkin kun myös edellisen ryhmän opinnäy- tetyöt valmistuivat 90 prosenttisesti tavoiteaikataulussa. Järjestö- ja nuo- risotyön koulutusohjelmalla (ylempi AMK) on ollut onni saada opintoi- hinsa sitoutuneita ja äärimmäisen motivoituneita opiskelijoita, jotka ovat jaksaneet panostaa valtavasti opintoihinsa. Moni on tasapainoillut työn, perheen ja opintojen välillä, osa on käyttänyt hyväkseen mahdollisuuden opintovapaaseen ja osa on kirjoittanut opinnäytetyötään työpäivän jälkeen muun perheen käytyä nukkumaan.
  • 8. 6 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Merja Kylmäkoski Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Opinnäytetyö osana ylemmän AMK-tutkinnon opintoja Tässä julkaisussa esitellään Humanistisen ammattikorkeakoulun (Hu- mak) järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmasta keväällä 2012 valmis- tuneita opinnäytetöitä. Koulutusohjelma on humanistisen ja kasvatusalan koulutusta, siitä valmistuvien tutkintonimike on yhteisöpedagogi (ylempi AMK). Koulutusohjelman ydinprofiili on yhteisöjen kehittäminen. Hu- makin ensimmäinen ryhmä tästä koulutusohjelmasta valmistui jouluna 2008. Keväällä 2012 valmistunut ryhmä on kolmas Humakista valmistu- nut ryhmä. Opinnäytetyö on ylemmän AMK-tutkinnon laajin yksittäinen opinto- kokonaisuus. Opinnäytetyö ja sitä tukevat opinnot kattavat kolmannek- sen koko tutkinnon opinnoista. Opinnäytetyö ei ole muista tutkintoon si- sältyvistä opinnoista irrallinen opintokokonaisuus vaan se rakentuu vuo- ropuhelussa tutkinnon muiden opintojaksojen sisältöjen kanssa. Muiden opintojaksojen merkitys opinnäytetyölle riippuu luonnollisesti opiskelijan aiheenvalinnasta: jotkut opintojaksoista kiinnittyvät läheisemmin opin- näytetyön tematiikkaan kuin toiset. Opintojen aikana opiskelijoita kan- nustetaan hakemaan opintojaksoista yhtymäkohtia omaan opinnäytetyö- hön. Juonneopetussuunnitelma on todettu Humakissa hyväksi malliksi ylemmässä AMK-tutkinnossa. Humakissa opintojen toteutuksessa on painotettu yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä jakamista. Valintakokeen kautta ryhmään on valikoitunut eri puolilla Suomea erilaisissa tehtävissä työskenteleviä kasvatusalan sekä eten- kin järjestö- ja nuorisoalan ammattilaisia. Jokainen ryhmään valittu on
  • 9. Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 7 löytänyt opiskeluryhmästään myös entuudestaan vain nimeltä tuttuja tai kokonaan uusia kontakteja. Ryhmässä on liikuttu rajapinnoilla ja koet- tu säröjä. Työn ohella opiskelevalle aikuiselle kolmipäiväiselle lähijaksolle osallistuminen kerran kuukaudessa ei aina ole helppoa, etenkään jos opis- kelu tapahtuu kaukana omalta kotipaikkakunnalta. Lähipäivinä ryhmäs- sä käydyt keskustelut ja seminaarit ovat kuitenkin arvokkaita opiskelijan asiantuntijuuden kehittymiselle, sillä ne ovat muokanneet ajattelua ja ar- gumentaatiota jättäen jälkensä valmiisiin opinnäytetöihin. Uuden kehittä- minen vaatii asioiden katsomista uudella tavalla; keskustelut oman työyh- teisön ulkopuolisten osaajien kanssa tukevat irtautumista tutuista tavois- ta tarkastella asioita ja antavat vertaistukea uusien ajatusten viemisessä po- tentiaalisesti muutosvastarintaisessa organisaatiossa. Lähijaksoilla yhdessä vietetty aika on myös kantanut opintojen loppumetreillä tavoiteaikaiseen valmistumiseen ja todistusten noutamiseen yhteisessä valmistujaisjuhlassa. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistehtävä tai sovellus, jossa kehitetään työelämää. Käytännös- sä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä kehitetään yhteisöjä, työn sisältöjä tai sen organisointia. Opinnäytetyössä voidaan myös kehittää kokonaan uusi tuote tai palvelu, joka kattaa olemassa ole- van aukon tai tarpeen. Työllä on lähes aina tilaaja, joka voi olla opiskeli- jan työnantaja, joku muu työelämätaho tai opiskelijan yritys, mikäli hän toimii yrittäjänä. Yleensä opinnäytetyön aihe löytyy opiskelijan työpaikal- ta. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tehdyltä kehittämis- työltä edellytetään sovellettavuutta alueelliseen tai koko toimialan kehittä- miseen. Kehittämistehtävää on siis tarkasteltavalta laajemmasta näkökul- masta kuin vain sen tilaajan tarpeesta. Laajempi tarkastelukulma vahvistaa opiskelijan kykyä tarkastella koko toimialan kehittämistarpeista ja enna- koida alan tulevia trendejä. Opinnäytetyö antaa opiskelijalle valmiuksia itsenäiseen ja vaativaan asi- antuntijatyöhön. Asiantuntijuus on elinikäistä oppimista ja jatkuvaa itsen- sä kehittämistä, jossa koskaan ei voi tulla täysin valmiiksi. Ylemmän am- mattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tekeminen ei yksistään tee ke- nestäkään valmista asiantuntijaa, mutta se vahvistaa asiantuntijatyössä tar- vittavaa osaamista ja tukee oman asiantuntijuuden kehittymistä.
  • 10. 8 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta Tutkimuksellinen kehittämistoiminta ja asiantuntijuuden kehittyminen Timo Toikko ja Teemu Rantanen (2009, 21-22) antavat tutkimukselliselle kehittämistoiminnalle kaksi määritelmää. Ensinnäkin se voidaan määritel- lä laajasti tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä kuvaavak- si väljäksi yleiskäsitteeksi. Toiseksi Toikko ja Rantanen viittaavat sillä tie- dontuotannon tapaan, jota ohjaajat käytännön ongelmat ja kysymykset. Tällaiselle tiedontuotannolle on ominaista tiedon tuottaminen autenttisis- sa toimintaympäristöissä sekä tutkimuksellisten asetelmien ja menetelmi- en hyödyntäminen tiedontuotannossa. Jälkimmäinen, suppeampi määri- telmä vastaa pääosin järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa muodos- tettua käsitystä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöstä, mutta se ei ole täysin kattava. Joissakin yhteyksissä (ks. Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2009, 19) tie- teellistä tutkimusta on kritisoitu siitä, että siinä katsotaan yleisesti hyväk- syttyjen menetelmien mekaanisesti tuottavan päteviä tuloksia. Tällainen katsontakanta perustuu puutteelliseen ymmärrykseen tieteellisen tutki- muksen tekemisestä ja tutkijan roolista siinä. Tieteelliset menetelmät eivät ole automaatioita eivätkä taipumattomia sovelluksiin. Menetelmän toimi- vuus on aina riippuvainen sen käyttäjän tutkimuksellisesta osaamisesta ja oivalluskyvystä. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä on mahdollista hyö- dyntää niin tieteellisiä tutkimusmenetelmiä kuin kehittämistyön menetel- miä. Menetelmän arvo on siinä, että sillä saavutetaan haluttu tieto tai ta- voitellut tulokset. Menetelmä itsessään on toissijainen: se on tie, jota pit- kin kuljetaan päämäärään – ei itse päämäärä. Juhani Kirjonen (2007, 123-124, 127-128) kuvaa oivaltavasti Barne- tiin viitaten kehittäjän asiantuntijuutta itseksi tulemiseksi ja ”itseksi tule- mista” koulutuksen päämääräksi. Henkilökohtaisen muutoksen ja amma- tillisen kasvun hyödyntäminen työelämän kehittämishankkeissa on myös yksi järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelman kulmakiviä. Asiantuntijuus määrittyy Kirjosen mukaan eteenpäin vieväksi liikkeeksi ja yhteisön kan- nalta merkitykselliseksi toiminnaksi (emt., 124). Tässä mielessä ylemmän
  • 11. Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 9 ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on aina sidoksissa yhteisöön, jonka työtä siinä kehitetään. Yksi opintojen kuluessa asiantuntijuuteen liittyvä pohdinnan paikka on kehittämistyön mahdollisesti mukanaan tuoma roo- linmuutos työyhteisössä ja siitä seuraava oman roolin uudelleen määritte- ly työyhteisössä. Kehittäjän positioon astuminen työyhteisön arjen rutii- neista voi myös olla opiskelijalle suuri muutos, joka käynnistää identiteet- tityön. Työelämäyhteisönsä lisäksi tutkinnon opiskelijat ovat vuorovaikutuk- sessa myös oppilaitosyhteisöönsä, opiskelijatovereihin, opettajiin ja TKI- hankehenkilöstöön. Oppilaitosyhteisö tarjoaa opiskelijalle peilauspinnan ja turvallisen ympäristön uuden kokeilemiselle sekä oman asiantuntijuu- tensa ja kehittämistyönsä eteenpäin viemiselle. Opintojen kuluessa syn- tyneet yhteistyöverkostot kestävät usein myös opintojen päättymisen jäl- keen. Opiskelijoiden välille syntyneet sparraussuhteet ja heidän työpai- koistaan lähteneet yhteistyökuviot jatkavat työelämän yhteisöllistä kehit- tämistä vielä opintojen jälkeenkin. Myös oppilaitoksen ja opiskelijoiden välinen yhteistyö työelämän kehittämiseksi jatkuu usein opintojen päätyt- tyäkin: valmistuttuaan opiskelijasta voi tulla seuraavan opiskelijaryhmän mentori, hän voi tulla asiantuntijavierailijana opettamaan seuraavia opis- kelijaryhmiä tai olla yhteistyökumppani jossakin oppilaitoksen TKI-hank- keessa. Opinnäytetyön elämä opintojen jälkeen Opinnäytetyöprosessin viimeisissä vaiheissa ajatus kääntyy kohti opinnäy- tetyön valmistumisen jälkeistä aikaa. Opinnäytetyöopintoihin kuuluva mediatiedotteen kirjoittaminen opinnäytetyöstä ja opinnäytetyön esittely kaikille avoimessa opinnäytetyöseminaarissa ovat osa opinnäytetöiden tu- losten levittämistä ja niiden tunnetuksi tekemistä omalla toimialalla. Jär- jestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma on systemaattisesti panostanut näi- hin opinnäytetyön ”lopputöihin” kehittämällä Järjestö- ja nuorisotyö nyt! -seminaariformaattia ja yhteistyötä Nuorisotutkimusseuran kommentti.fi -kanavan kanssa mediatiedotteiden julkaisemisessa. Opinnäytetyöt ovat myös luettavissa sähköisinä ammattikorkeakoulujen yhteisessä Theseus-
  • 12. 10 Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta opinnäytetyötietokannassa. Ne löytyvät myös nidottuina Nuorisotiedon kirjastosta Pasilassa. Opintojen päättymisen jälkeen opinnäytetyöt jatkavat elämäänsä te- kijöidensä tilaajayhteisöissä, toimialan muilla työpaikoilla, oppilaitoksen opetuksessa ja TKI-toiminnassa. Opinnäytetyönä tehty kehittämishanke voi saada vielä uuden toimintatutkimuksellisen syklin opinnäytetyön val- mistumisen jälkeen tilaajaorganisaatiossa, sen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi toisen ryhmässä opiskelleen työpaikalla tai siitä voi nousta seu- raavassa opiskelijaryhmässä uusi opinnäytetyön aihe. Ylemmän ammatti- korkeakoulun opinnäytetyölle on ominaista, että se arvioidaan viime kä- dessä vasta työelämässä. Vasta käytäntö osoittaa opinnäytetyön todellisen merkityksen ja arvon työelämälle. Kehittämisen ympyrä sulkeutuu ja avautuu uudelleen seuraavassa ryhmässä YAMK-10 -ryhmän valmistumisjuhla oli kesäkuussa 2012. Järjestykses- sä neljäs Humakin järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelman opiskelija- ryhmä aloitti opintonsa syksyllä 2012. Ryhmä suorittaa opintonsa uuden työelämän kanssa yhteistyössä kehitetyn opetussuunnitelman mukaisesti, mutta opinnäytetyö nivoutuu jatkossakin tiiviisti muihin opintojaksoihin. Uusi ryhmä on aloittanut opinnäytetyöprosessinsa tutustumalla koulutus- ohjelmassa aikaisemmin tehtyihin opinnäytetöihin. Viestikapula on an- nettu eteenpäin. Koulutusta toteuttavalle oppilaitokselle koulutusohjelmasta valmistu- neet opinnäytetyöt ovat tärkeä osa oppilaitoksen TKI-toimintaa. Oppilai- toksen henkilökunnalle ne ovat myös reaaliaikaista työelämäpäivitystä sekä indikaattoreita työelämän kehityslinjoista ja tarpeista. Opinnäytetöiden kytkeytyminen koulutusohjelman opintojaksojen teemoihin profiloi kou- lutusohjelmaa, mikä puolestaan vaikuttaa koulutusohjelman, ja sitä kaut- ta myös oppilaitoksen, tunnettavuuteen ja imagoon. Tutkinto on vielä var- sin nuori ja siksi on tärkeää, että lukemalla opetussuunnitelman on mah- dollista hahmottaa, millaisia opinnäytetöitä ja kehittämishankkeita koulu- tusohjelma tuottaa. Opinnäytetyöt ovat Humakin järjestö- ja nuorisotyön
  • 13. Ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ja tutkimuksellinen kehittämistoiminta 11 ylemmälle koulutusohjelmalle tärkeä käyntikortti, joka kertoo ymmärryk- semme toimialamme tämänhetkisistä ja tulevista tarpeista sekä jatkuvuu- desta sen kehittämisessä. Seuraavista ryhmistä valmistuvat opinnäytetyöt jatkavat YAMK-10 -ryhmän ja sitä edellisten ryhmien opinnäytetöissä ra- kennetun toimialojen ymmärryksen syventämistä ja päivittämistä. Kehit- tämistyö kehityksen kaarella jatkuu, kuten YAMK-10 -ryhmä opinnäyte- työseminaarissaan ennakoi. Lähteet Kirjonen, Juhani 2007. Kehittäminen asiantuntijatyönä. Teoksessa Seppä- nen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyk- siä. Helsinki: Stakes, 117-133. Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2009. Kehittä- mistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: WSOYpro Oy. Toikko, Timo & Rantanen, Teemu 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoi- minta. Tampere: Tampere University Press.
  • 14. 12 Hyvinvointia kumppanuudella Marjo Katajisto Hyvinvointia kumppanuudella Johdanto Artikkelissani kerron tutkimuksestani, joka käsittelee hankintalain sosiaa- lisia näkökulmia ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon tulevai- suutta. Miten järjestöt voisivat kehittää omaa palvelutuotantoaan hyödyn- täen sosiaalisia näkökulmia ja miksi sosiaalisten näkökulmien hyödyntä- minen ylipäätänsä on tärkeää? Kiinnostukseni kohteena oli myös se, mil- laista kehitystä edellytetään toimijoiden eli valtion, kunnan ja järjestöjen väliseltä ohjaus- ja sopimussuhteilta? Ohjaako yhteistyötä hierarkkiset, markkinaehtoiset vai kumppanuuteen perustuvat toimintamallit? Tutki- mustani varten analysoin sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkein- oministeriön ja Kuntaliiton strategioita. Lisäksi sosiaalisten näkökulmien mahdollisuutta ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia kartoitin Delfoi-ky- selyn avulla. Asiantuntijoina Delfoi-paneelissa oli edellä mainittujen orga- nisaatioiden lisäksi valtakunnallisten järjestöjen edustajia. Neljän teema- haastattelun avulla syvensin sosiaali- ja terveysjärjestöjen kokemuksia ja tulevaisuuden odotuksia palvelutehtäväroolistaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat vastanneet ihmisten tarpeisiin Järjestöjen rooli etenkin sosiaalipalveluiden järjestämisessä on ollut Suo- messa suuri. Järjestöt ovat vaikuttaneet yhteiskunnalliseen kehitykseen ja kehittäneet tukea sekä palveluita yhteiskunnassa ilmenneisiin uusiin tar- peisiin. Järjestöjä on monenlaisia ja niiden toiminnan sisältö vaihtelee laa- jasti edunvalvontaorganisaatiosta hyvin ammatilliseen, erikoiskoulutus- ta vaativaan sosiaali- tai terveydenhuollon työhön, esimerkiksi lastensuo- jelussa ja huumetyössä. Monet järjestöjen kehittämät työmuodot ovat ajan
  • 15. Hyvinvointia kumppanuudella 13 kuluessa juurtuneet osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoimintaa, kuten lasten neuvolat. Kuntien ja järjestöjen välillä on ollut vahva kumppanuus ja ne ovat perinteisesti keskinäisin sopimuksin huolehtineet ihmisten hyvinvoinnin turvaamisesta ja myös palveluiden tuottamisesta. Tämä kumppanuussuh- de uhkaa nyt murtua. Suomessa kunnat vastaavat lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kuntien ei tarvitse kuitenkaan itse tuot- taa palveluitaan, vaan ne voidaan ostaa yrityksiltä, järjestöiltä tai muilta kunnilta. Palveluiden vapaa liikkuvuus ja kilpailun esteiden poistaminen sekä pyrkimykset avata julkisen järjestämisvastuun piirissä olevia palveluita markkinoille ovat vaikuttaneet järjestöjen toimintaedellytyksiin sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella. Erityisesti hankintadirektiivien pohjalta tehty hankintalainsäädäntö on oleellisesti muuttanut kuntien ja muiden palve- luiden tuottajien yhteistyötä ja keskinäisiä suhteita. Palvelujen tuottajina järjestöt asetetaan samalle viivalle yritysten kanssa. Samanaikaisesti koros- tetaan tarvetta pitää yllä aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja järjestöjen pe- rinteisiä tehtäviä demokratian ja yhteisvastuun ylläpitäjinä sekä jäsenistön- sä intressien edistäjinä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannon kehitystä on muokan- nut moni tekijä. Järjestöt ovat tarjonneet kansalaisille mahdollisuuden tuoda tarpeitaan ja näkökulmiaan esille. Järjestöt ovat olleet väyliä kan- salaisten yhteiskunnalliseen toimintaan. Ne ovat tarjonneet monimuotoi- suutta palveluihin, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia innovatiiviseen toi- mintojen kehittämiseen. Lisäarvoa järjestöjen palvelutuotannolle on tuo- nut toiminnan luotettavuus, joka kumpuaa kunkin järjestön arvopohjasta ja sitoutumisesta. Järjestöt ovat olleet edelläkävijöitä paitsi tarpeiden tun- nistamisessa että uusien työmenetelmien kuten etsivän työn kehittämises- sä. Yksi erityispiirre on ihmisten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa järjes- töjen palvelutuotannon suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Niin julkisen sektorin kuin järjestöjen tarjoamalla palvelulla on yhtei- nen tavoite: ihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja itsenäisen selviyty- misen tukeminen. Eroja kuitenkin löytyy. Järjestöillä on ollut edellytyksiä kehittää tiettyjä palveluita julkista ja yritystoimintaa joustavammin. Tämä
  • 16. 14 Hyvinvointia kumppanuudella konkretisoituu esimerkiksi palvelualueilla, joilla tuotanto on vaikeaa koh- deryhmien pienen määrän tai vaadittavan erityisasiantuntemuksen vuoksi. Edelleen yritysmäinen palvelutuotanto ei ole kannattavaa kysynnän vähäi- syyden tai satunnaisuuden vuoksi. Järjestömäinen palvelutuotanto lähtee läheltä ihmistä ja kykenee vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Lähtökohtana ei ole markkinoiden kysyntä ja voitontavoittelu. Järjestöt ovat reagoineet kilpailuttamisen myötä muuttuvaan tilanteeseen eri tavoin. Osa järjestöis- tä kritisoi markkinoistumisen tietä ja korostaa, ettei järjestöjen tuottamaa sosiaalista tukea voida tuotteistaa tai kilpailuttaa. Osa järjestöistä on yhti- öittänyt palvelutuotantonsa. Sosiaalisten näkökulmien tulisi ohjata hankintaprosessia Sosiaaliset näkökulmat ovat hankintoihin liittyviä strategisia ja arvopohjai- sia valintoja. Hankintojen sosiaalisilla näkökulmilla tarkoitetaan toimen- piteitä, joilla taataan perusoikeuksien, yhdenvertaisen kohtelun ja syrji- mättömyysperiaatteen noudattaminen. Sosiaalisia näkökulmia ovat myös heikommassa asemassa olevien suojelemiseksi sekä syrjäytymisen estämi- seksi käytettävä positiivinen syrjintä tai muut kannustavat toimet. Käytännössä sosiaalisia näkökulmia voidaan hyödyntää hankintapro- sessin kaikissa vaiheissa: hankinnan kohteen määrittelyssä, toimittajan so- veltuvuuden arvioinnissa, tarjousten vertailussa tai hankintasopimuksessa. Parhaimmillaan julkiset hankinnat voivat toimia välineenä, jonka avulla edistetään sosiaalisten näkökulmien ja niihin liittyvien arvojen huomioon ottamista sekä toteuttamista yhteiskunnassa. Hankinnoissa hyödynnettä- vät sosiaaliset näkökulmat voivat liittyä mm. työllisyysmahdollisuuksien luomiseen, tasa-arvoisiin ja turvallisiin työoloihin, sosiaalisen yhdenvertai- suuden tukemiseen, palveluiden ja tavaroiden saavutettavuuteen, esteettö- mään käyttöön tai pienten ja keskisuurten yritysten sosiaalisesti vastuulli- siin hankintoihin osallistumisen turvaamiseen. Sosiaalisten näkökulmien hyötyjä julkisissa hankinnoissa on esimerkiksi parhaan hinta-laatusuhteen saavuttaminen. Palvelumarkkinoiden kehittymistä voidaan edistää sosiaa- lisia näkökulmia muun muassa luomalla uusia palveluja yhdistämällä yh- teiskunnallisia tarpeita ja innovaatiopotentiaalia. Lopputuloksena hankin-
  • 17. Hyvinvointia kumppanuudella 15 noissa voidaan siis panna merkille entistä paremmin tilaajan ja asiakkaan tarpeet. Sosiaalisilla näkökulmilla vaikuttavuutta Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen on vielä vähäistä, mutta mah- dollista. Järjestölähtöisessä palvelutuotannossa on tekijöitä, joilla voidaan vaikuttaa palveluiden sisällölliseen antiin. Näitä tekijöitä kutsun sosiaali- siksi näkökulmiksi, joita palveluhankinnoissa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää. Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen edellyttää tietoperustan laa- jentamista. Palveluntilaajat eivät välttämättä tunne järjestölähtöisen pal- velutuotannon erityispiirteitä. Palveluntuottajajärjestöillä puolestaan saat- taa olla osaamisvajetta oman erityisosaamisensa julkituomisessa: millaiseen ajatteluun ja palvelukokonaisuuteen toiminta perustuu, miten se saadaan tuotteen muotoon ja miten tätä tuotetta myydään. Ongelma voidaan rat- kaista kumppanuuteen perustuvassa yhteistyössä, jossa hankinnan sisäl- löistä ja hankintasopimuksen tavoitteista neuvotellaan yhdessä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen arvopohja ja yhteisöllinen toimintatapa ohjaavat palve- lutoimintaa. Hankintasopimuksiin kuntien ja järjestöjen välillä olisi ase- tettava uudenlaisia ehtoja eli sosiaalisia näkökulmia palvelutuotannon laa- dun ja asiakaskeskeisyyden kehittämisestä sopimuskauden aikana. Lisäksi olisi mahdollista määritellä rajoitettu voitonjako sosiaaliseksi näkökulmak- si. Tämä mahdollistaisi järjestölähtöisessä palvelutuotannossa uusien pal- velumuotojen kehittämisen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Hankinta- sopimukseen päättyvä neuvottelutilanne on yhteinen oppimisprosessi, jos- sa kunta ja järjestö muodostavat yhteisen suunnittelu- ja innovointiorgani- saation. Oppimiselle ja innovaatioille on annettava riittävästi aikaa. Sosiaa- lisia näkökulmia voidaan siis kutsua myös sosiaalisiksi sopimuksiksi, jotka syntyvät kumppanuuden ja oppimisen kautta. Järjestöillä on edelleen vahva rooli erityisryhmien palveluiden tuotta- misessa. Ne kykenevät arvopohjastaan ponnistaen luomaan yhteisöllistä, yksilöllistä ja pitkäjänteistä palvelutoimintaa. Järjestöjen mahdollistama vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta luovat lisäarvoa asiakkaiden hyvinvoin-
  • 18. 16 Hyvinvointia kumppanuudella nin edistämiseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa palveluiden tuottajina. Palvelutarpeen kasvu ja asiakkaiden erilaiset tarpeet edellyttävät, että palvelu-tuottajavalikoimassa on toimijoita, jotka kykene- vät kehittämään ratkaisuja asiakaslähtöisesti. Järjestöillä tätä kykyä on. Tu- leva kuntauudistus tullee laajentamaan palvelualueita. Järjestöjen paikalli- suus luo mahdollisuuksia tarjota lähipalveluita. Kehitystyön haasteet ja mahdollisuudet Toiminta palvelumarkkinoilla ei ole kehittynyt vastavuoroisuutta, kump- panuuksia ja hyvinvointipoliittista tavoitetta vahvistavaksi yhteistyök- si. Hierarkkisessa suhteessa ministeriö tai kunta antaa järjestöille mahdol- lisuuden tulla kuulluksi, mutta lopullisen kannan se määrittelee itsenäi- sesti. Sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen palvelutuotannossa edel- lyttää vastavuoroisuutta ja yhteisen tieto-pääoman kartuttamista. Aidossa kumppanuudessa niin tilaaja kuin palveluntarjoaja tuo omat vahvuuten- sa ja erityispiirteensä hyödynnettäväksi. Kumppanuuden mahdollistami- nen edellyttää toimintatapojen arviointia ja kehittämistä sekä luottamus- ta. Järjestöt pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan keskinäistä yhteistyötä tiivistämisellä ja omaa osaamistaan tuotteistamalla. Selkeä profiloituminen luo vankan perustan erityisosaajana. Tärkeitä viestinviejiä ovat järjestön jä- senet, asiakkaiden omaiset ja järjestöissä työskentelevä henkilökunta. Jär- jestöt uskovat, että arvoista lähtevä tavoitteellinen työ saa tulevaisuudessa myös kuntapäättäjien luottamuksen. Hankintaprosessissa huomio olisi kiinnitettävä sopimuskauden sisältöi- hin: mitä palveluilla tavoitellaan ja millainen sopimus veisi tavoitteisiin. Haastattelemani sosiaali- ja terveysjärjestöt toivovat kunnilta juuri tämän- kaltaista yhteistä pohdintaa. Ilman selkeitä linjauksia sosiaalisten näkökul- mien hyödyntäminen jää taustalle. Kumppanuuteen perustuvassa yhteis- työssä tilaajalle tulisi mahdollisuus hakea jotain uutta ja hyödyntää järjes- töjen kykyä kehittää palveluiden sisältöä sekä palveluvalikoimaa. Opinnäytetyötäni varten tein Delfoi –kyselyn sekä haastattelin Vantaan kaupungille palveluita tuottavia järjestöjä. Delfoi-kyselyyn vastanneet ovat pessimistisempiä kuin haasteltavat näkemyksissään sosiaalisten näkökul-
  • 19. Hyvinvointia kumppanuudella 17 mien hyödyntämisen mahdollisuuksista. Vastaajat ennakoivat, että sosiaa- li- ja terveyspalveluissa tuotanto tulee keskittymään isoille palveluntuot- tajille ja järjestöjen tehtäväksi jää erityisryhmien palvelut. Yleisesti arvioi- daan kilpailutuksen johtavan siihen, että päätöksiä ohjaa yhä enemmän ta- lous. Vastaajat uskovat, että palvelutuotannossa menettelytapoja ohjaavat juridiset periaatteet. Sosiaalisille näkökulmille tai kumppanuuden kehit- tämiselle nähdään mahdollisuuksia, jos palvelutuotantoa eivät yksin oh- jaa markkinat. Nykyistä markkinalähtöistä menettelytapaa kohtaan esite- tään kritiikkiä, joka voidaan tulkita heikkona signaalina muutostarpeesta. Tulevaisuudessa nähdään orastavia mahdollisuuksia hyödyntää sosiaa- lisia näkökulmia, koska poliittinen tahto, nykyisiin menettelyihin kohdis- tettu kritiikki sekä asiakkaiden vaatimustason kasvun uskotaan johtavan laajempaan palveluiden sisällölliseen arviointiin. Toiminnallisesti ollaan siis valinta-tilanteen edessä: annetaanko markkinoille vapaat kädet ohjata hyvinvointipalveluita vai ollaanko määrätietoisesti edistämässä sosiaalisesti ja oikeudenmukaisesti toimivaa yhteiskuntaa? Yhteiskunnalliset muutokset, nykyisiin hankintamenettelyihin kohdis- tuva kritiikki ja lainsäädännön kehittäminen näyttäisi mahdollistavan laa- jemmin sosiaalisten näkökulmien hyödyntämisen tulevaisuudessa. Jotta tähän päädyttäisiin, edellyttää se kuntien palvelustrategioiden yhteisöllistä valmistelua, sosiaalisiin näkökulmiin kohdistuvaa kehittämis- ja tutkimus- toimintaa sekä järjestöjen osaamis- ja neuvontakeskuksen perustamista. Lopuksi – matkani anti Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli hyvinvointipalveluissa voidaan näh- dä uhkaavana riskinä, jos näkemys perustuu vain julkisen sektorin palve- lujärjestelmän yksipuoliseen puolustamiseen. Avautuvia mahdollisuuksia on kuitenkin kyettävä havainnoimaan pienistäkin signaaleista. Siksi oman osaamiseni kehittämiselle yhteisöpedagogin YAMK-tutkinto on ollut merkittävä. Yhteiskunnallinen muutos merkitsee myös työssäni sitä, että on kyettävä hakemaan uusia kumppanuuksia, luomaan verkostoja, jois- sa kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat avointa. On kyettävä monialai- seen keskusteluun, jossa argumentoinnin, tavoitteiden asettaminen ja toi-
  • 20. 18 Hyvinvointia kumppanuudella minnan tueksi tarvitaan tutkivaa työotetta. Toimintaympäristön muutos- voimia on kyettävä ennakoidusti havainnoimaan ja analysoimaan yhteis- kunnallisia uudistuksia; niiden perusteluita ja vaikutuksia oman toimiala- ni tehtäviin. Yhteisöpedagogin ylemmän AMK-tutkinnon oppimis- ja tie- tonäkemys antaa eväitä strategisten päämäärien ja strategisten toimenpitei- den asettamiseen sekä toteuttamiseen. Yhteisöpedagogin YAMK-tutkinnon tavoitteena on kouluttaa erityis- asiantuntijoita ja kehittäjiä erilaisten yhteisöjen palvelukseen, jotka osaavat mm. kehittää, johtaa ja valmentaa erilaisia yhteisöjä ja prosesseja. Kansa- laisten hyvinvoinnin edistämisessä korostetaan yhä enemmän eri toimialo- jen yhteistyötä ja ihmisen elämänkaaren mukaista ajattelua. Hyvinvointi- palveluissa kumppanuuksien kehittäminen, yhteisten arvojen ja osaamisen hyödyntäminen tulee olemaan keskiössä. Siksi koulutuksen tulisikin suun- tautua selkeämmin myös erilaisten kumppanuuksien ja palvelutoiminnan johtamiseen. Lähteet: Marjo, Katajisto 2012. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotanto 2020 – kumppanuutta vai kilpailutusta? Opinnäytetyö. Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma, ylempi AMK. Humanistinen ammattikorkeakoulutut- kinto. Helsinki. https://publications.theseus.fi/handle/10024/44410
  • 21. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 19 Taru Reinikainen Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Johdanto Ammattiliittojen työntekijät voidaan erotella, muista järjestötyöntekijöis- tä, työnantajansa toimialan perusteella. Ammattiliitoissa, ammattiliittojen työttömyyskassoissa ja ammattiliittojen tukijärjestöissä Suomessa on töissä kaiken kaikkiaan noin 3500 henkilöä, joista asiamiestehtävissä on arviolta noin 1800 toimihenkilöä (Akava ry 2011; Halla-aho 2010; Toimihenkilö- keskusjärjestö STTK ry 2011). Artikkelissa tarkastellaan asiamiestyötä eri näkökulmista. Artikkeli pohjautuu keväällä 2012 Humanistiseen ammattikorkeakouluun tehtyyn yhteisöpedagogi ylempi AMK –tutkinnon opinnäytetyöhön (Reinikainen 2012). Opinnäytetyön tilaajana toimi Humanistisen ammattikorkeakou- lun Järjestöosaajana työmarkkinoille -hanke. Tapaustutkimuksen kohtee- na oli Ammattiliitto Pro. Perusjoukossa oli yhteensä 87 asiamiestehtävis- sä Prossa työssä olevaa toimihenkilöä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvan- titatiivisia (internet-pohjaista kyselylomaketutkimusta) että kvalitatiivisia (teemahaastattelu) menetelmiä. Teemahaastattelulla (asiantuntija- ja asia- mieshaastattelut) kerättiin kaksi eri haastatteluaineistoa. Asiamieshaastat- teluiden aineisto tyypiteltiin. Tyypittelyn pohjalta muodostui kolme asia- miestyyppiä, joista Pron asiamiehet valitsivat internet-kyselyn avulla itsel- leen läheisimmän asiamiestyypin tai vaihtoehtoisesti kuvasivat oman tyyp- pinsä. Kirjallisuudesta ei löydy määritelmää ammattiliiton asiamiehelle ja asiamiestyölle. Olemassa olevat kuvaukset sopivat lähinnä vakuutusasia- miehen tai kauppaedustajan työtehtäviin. Ei niinkään ammattiliiton asia- miehen kuvaukseen. Myöskään Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
  • 22. 20 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet SAK ry:n kentässä yleisesti käytössä olevalla nimityksellä toimitsija ei löy- tynyt kuvaavaa määritelmää kirjallisuudesta. Tutkimuksessa asiamies mää- ritellään seuraavasti: Asiamies on henkilö, jolla on valta edustaa työnan- tajaansa (ammattiliitto) työnantajan päätoimialan mukaisessa toiminnas- sa (edunvalvonnassa) tai siihen liittyvässä järjestötyössä. Asiamiestehtävissä olevilla ei ole tarkkaa pohjakoulutus- tai ammattitaitovaatimusta. Asiamiestyön tutkimisessa haastavaa on ammattiliitoissa käytössä ole- vien tehtävänimikkeiden kirjo. Tehtäväsisällöltään samaa asiamiestehtä- vää kuvataan useilla eri ammattinimikkeillä. Käytettävät nimikkeet ja nii- den merkitykset vaihtelevat keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen välillä. Asiamiesnimikkeistä useimmiten näkyy myös, mihin ammattiliiton sisäi- seen toimintaan henkilö on työssään keskittynyt, esimerkiksi palkkasih- teeri viittaa edunvalvontaan ja järjestösihteeri järjestötoimintaan. Liiton koko vaikuttaa asiamiehen tehtävänimikkeeseen, esimerkiksi pienemmässä liitossa toiminnanjohtaja saattaa käytännössä tehdä asiamiestehtäviä. On myös nimikkeitä, joista ei voi päätellä onko kyse asiamiestehtävästä, esi- merkiksi järjestösihteeri on joissakin liitoissa järjestöosastolla töissä oleva assistentti ja joissakin järjestöasiamies. Tutkimuksessa käytetään asiamies- nimikettä, koska se on Prossa ja ammattiyhdistysliikkeessä yleisesti tunnet- tu nimike. Järjestötyötä ammattiliitossa Ammattiliittojen työntekijät kokevat itsensä osittain ammattiyhdistysam- mattilaisiksi ja osittain järjestöosaajiksi. Lisäksi ammattiliitto, jossa henki- lö on töissä vaikuttaa henkilön identiteettiin. Ammattijärjestöjen työnte- kijät voivat myös samaistaa itsensä koulutuksen tai osaamisen kautta, esi- merkiksi lakimieheksi. Järjestötyötä eli järjestöissä tehtävää ammatillisista työtä ei juurikaan tunneta. Usein järjestöissä tehtävää työtä ei myöskään nähdä ammattityönä. Tätä omalta osaltaan hämärtää järjestöissä tehtävän vapaaehtoistoiminnan määrä. Ammattimainen järjestötyö on kiistatto- masti erottunut vapaaehtoistoiminnasta. Vapaaehtoistoiminnassa ei yleen- sä määritellä käytettävää työaikaa, työntekopaikkaa tai resursseja. Vapaa- ehtoistoimijalta ei myöskään edellytetä määriteltyä tieto-taitoa tai aseteta
  • 23. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 21 vaatimuksia työn tehokkuudelle ja laadulle eikä määritellä vastuita ja toi- mivaltaa. Nämä seikat erottavat vapaaehtoistoiminnan työstä. Vapaaehtoi- sena toimiminen ei ole myöskään edellytys sille, että voi tehdä työtä järjes- tötyöntekijänä. (Kaunismaa & Lind 2008, 110-122.) Osa järjestötyöntekijöistä toimii tehtävissä, joissa ei ole erityisiä am- mattitaitovaatimuksia, esimerkiksi juuri ammattiliittojen asiamiestyö, heistä voidaan käyttää nimitystä järjestöosaaja. Järjestöosaajien tehtävänä on nimenomaan edistää järjestön toimintaa, eivätkä he ole tietyn erityi- sen alan syväosaajia, kuten esimerkiksi viestinnän tai juridiikan. Järjestö- osaajan tehtävänä on koordinoida, opastaa, neuvoa, kehittää ja johtaa jär- jestöä. Järjestöissä on töissä myös tietyn spesifisen ammatin osaajia kuten esimerkiksi lakimiehiä tai toimittajia. (Emt., 110.) Mäen (2010, 64-66) mukaan ammattiliitoissa korostuvat sosiaalisten taitojen ja kokemukselli- sen taitopääoman merkitys. Kokemuksellisella taitopääomalla tarkoitetaan Anttilan (2009) mukaan ilmaisutaitoja sekä myötäelämisen ja elämänhal- linnan taitoja. Järjestöalalla voidaan katsoa olevan kahdenlaista osaamista, niin sanottuja yleistaitoja (esimerkiksi kokous- ja neuvottelutaidot, tiedot- taminen ja kouluttaminen), jotka ovat samanlaisia riippumatta järjestön toimialasta sekä järjestön toimialaan liittyvää erityisosaamista (esimerkik- si työmarkkinaosaaminen). Tämä kahtiajakautuminen vaikuttaa myös sii- hen, kuinka järjestötyöntekijät mieltävät oman toimialansa. Järjestötyön- tekijällä ei ole koulutuksen, työkokemuksen ja muiden ominaisuuksien vaatimuksissa selkeitä rajauksia. Järjestötyöntekijöiksi palkataan niin sano- tusti hyviä tyyppejä, jotka ovat sosiaalisesti osaavia monitaitureita. Tarvi- taan myös järjestöjen osaamistarpeisiin vastaavia erityisammattilaisia, pit- källe koulutettuja ammatteihinsa erikoistuneita osaajia. (Kaunismaa ym. 2008, 113-122.) Pron asiamiesten rekrytoinnissa luottamusmieskokemus on merkityk- sellisintä, kertoo sektoripäällikkö Jyrki Suihkonen (esimies 28 edunval- vonnan asiamiehelle). Tämän lisäksi arvostetaan laki- ja sopimusosaamis- ta. Luottamusmieskokemuksessa arvostetaan sitä, että henkilö on joutu- nut olemaan mukana hankalien asioiden selvittämisessä. Merkittävää osaa- mista on nimenomaan kokemus neuvotteluista työnantajan kanssa ja on- gelmanratkaisukyky. Vaikka varsinaista pohjakoulutusvaatimusta asiamies-
  • 24. 22 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet tehtäviin ei ole, rekrytoijana Suihkonen arvostaa, jos hakijalla on vähin- tään jäsenistön koulutustasoa vastaava koulutus eli ammattikorkeakoulu- tasoinen koulutus. Insinööri- tai tradenomikoulutus ei sinällään anna tie- to-taitoa asiamiestehtäviin, mutta kuvaa henkilön kykyä omaksua uut- ta tietoa ja soveltaa sitä käytännössä. Kaikki hankittu alaa tukeva koulu- tus kuvaa loppuun suoritettuna asioiden omaksumiskykyä ja motivaatio- ta asiamiestehtäviin olennaisesti liittyviin asioihin. Sopimusalavastaavi- en tehtäviin rekrytoitaessa koulutuksella on Suihkosen mukaan suurempi merkitys, koska heiltä odotetaan ja vaaditaan enemmän kykyä abstraktiin ongelmanratkaisuun ja kirjalliseen tuottamiseen. Sopimusala-asiamiesten tehtävä on lähempänä jäsenpintaa, joten heidän tehtävissään koulutuksen merkitys ei ole niin suuri. Koulutusta tärkeämpänä sopimusala-asiamie- hillä on kyky empaattiseen työskentelyyn kentän edustajien (esimerkiksi luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut) ja jäsenten kanssa. Empaattisel- la työskentelyllä Suihkonen tarkoittaa kykyä joukkojen johtamiseen toi- vottuun lopputulokseen (esimerkiksi lakkotilanteissa) sekä yhteisen kielen puhumista jäsenistön kanssa. (Suihkonen 2012.) Pron asiamiesten osaamisvaatimuksia voidaan kuvata Anttilan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehillä (kuvio 1). Anttilan mu- kaan taitoa voidaan määritellä sen mukaan kuinka paljon ja millä taval- la tekemiseen sisältyy tietoa. Tiedon ja taidon keskinäisellä suhteella voi- daan punnita ammattiin oppimisen lähtökohtia. (Anttila 2009.) Asiamies- työ jakaantuu eri tehtäviin sen mukaan, kuinka paljon tehtävissä tarvitaan tietoa, kuinka syvällisesti asiamiehen tulee tietoa soveltaa käytäntöön ja mikä on tehtävän suhde yhdessä tekemiseen. Osassa asiamiestehtäviä tai- tojen kautta syntyneellä ymmärryksellä on merkittävä rooli. Sopimusala- vastaavien tehtävissä vaaditaan teoreettista ymmärrystä, mutta työ on kui- tenkin käytännönläheistä. Sopimusalavastaavien työ on aika pitkälle yksin tekemistä ja työ perustuu pitkälti tiedonkäsittelyyn ja ongelmanratkaisu- taitoihin. Sopimusala-asiamiesten työssä painottuu yhteistyö kentän kans- sa ja heidän työssään on myös tärkeää tunnustella kentän tuntoja ja toi- mia joukkojen johtajana. Työssä sopimusala-asiamiehillä korostuu sosiaa- liset taidot. Luottamusmiehet eroavat sopimusala-asiamiehistä siinä, että heidän työnsä on pitkälti intuitioon perustuvaa, ja siinä vaaditaan erityi-
  • 25. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 23 KUVIO 1. Pron asiamiesten sijoittuminen taidon ja osaamisperusteen mukaan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehille (mukaillen Anttila 2009). sesti myötäelämisen taitoja. Sopimusalavastaavat ja sopimusala-asiamiehet sijoittuvat Anttilan taidon, kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon kehillä (kuvio 1) arvioinnin tasolle. Sopimusalavastaavat ovat kuitenkin lähempä- nä teorian tasoa ja sopimusala-asiamiehet puolestaan lähempänä tekemi- sen tasoa. Kun sopimusalavastaavia verrattaan esimerkiksi lakimiehiin, so- pimusalavastaavat sijoittuvat arvioinnin tasolle ja lakimiehet teorian tasol- le.
  • 26. 24 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Oikeissa töissä Ammattiliitossa käytetään keskusteluissa usein termejä ”oikeissa töissä” tai ”oikeassa työssä”. Termeillä viitataan ammattiliiton ulkopuoliseen työelä- mään, useimmiten nimenomaan yrityksissä työssä oleviin. Miksi asiamie- het eivät ole oikeissa töissä? Termi on käytössä yleisemminkin järjestötyön- tekijöiden keskuudessa. Miksi järjestöjä ja ammattiliittoja ei koeta tavallisi- na työnantajina? Myös tässä tutkimuksessa nousi esiin ”oikean työn” problematiik- ka haastateltavien käyttämissä termeissä muun muassa ”oikeassa elämäs- sä” (haastattelu 3) ja ”tämäkin on työtä” (haastattelu 2). Välttyäkseen nor- sunluutorni-ilmiöltä, asiamiehelle on tärkeää pitää yllä kosketusta siihen maailmaan, jossa jäsenet työskentelevät. Asiamiehillä on siis keskusteluissa tarve jotenkin eritellä ammattiliitossa tehtävä työ ja yritysmaailmassa teh- tävä työ, siten että ymmärretään mistä puhutaan. Tällöin käytettään ”oi- kea työ” –ilmaisua asiamiesten keskinäisenä ilmaisutapana erottelemaan puheessa ammattiliiton ulkopuolella tehtävä työ, välillä vähän jopa vitsin omaisesti. ”Oikean työn” ilmiötä selittää varmasti osaltaan se, että suuri osa ammattiliiton asiamiehistä on tullut töihin toimimalla liiton aktiivina ja saanut mahdollisuuden muuttaa antoisaksi koettu harrastus työksi. Täl- löin asiamiestyötä ei välttämättä koeta oikeaksi työksi. Nykyisin asiamiehet kokevat asiamiestyön ja ammattiliitoissa tehtävän työn enemmän normaalina (Suihkonen 2012) työnä ja jopa virkamies- mäisesti (Nygrén 2012). Joten voidaan katsoa, että oikean työn proble- matiikka olisi ainakin osittain katoamassa ja työ ammattimaistunut. Tätä tukee myös Kaunismaan ja Lindin (2008, 122) näkemys, jonka mukaan ammattimainen järjestötyö on erottautunut selkeästi vapaaehtoistoimin- nasta. Harrastajatyypeillä (katso määritelmä taulukosta 1) saattaa, varsin- kin uran alkuvaiheissa, olla vaikeuksia erottaa edelleen työ harrastuksesta. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, muuttaako työn ammattimaistuminen asia- miesten ammatti-identiteettiä pitkällä tähtäimellä. Asiamiestyön perustehtävä on pysynyt ennallaan jäsenten ja luottamus- miesten neuvonnassa, kouluttamisessa ja neuvottelutoiminnassa. ”Mieles- täni tämä on jäsenten avustamista, ongelmien ratkaisua ja neuvottelutoi-
  • 27. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 25 mintaa. (…) Ei tämä perushomma ole käytännössä muuttunut.” (Haas- tattelu 1.) Koska perustehtävä on pysynyt samanlaisena pitkään, asiamie- het pelkäsivät myös mahdollista kyllästymistä työhönsä. ”Mä olen nyt teh- nyt tätä monta vuotta ja käytännössä tämä on aika lailla samanlaista hom- maa. Olen mä sitäkin miettinyt tuleeko jossain vaiheessa leipääntymistä.” (Haastattelu 1.) Asiamiehet kokevat asiamiestyön kiireisenä, haastavana, monipuolisena ja mielenkiintoisena auttamistyönä. Asiamiestyö on myös kehittämistä ja vaikuttamista. Työssä erityisen motivoivaksi koettiin oman osaamisen soveltaminen käytäntöön, niin sanotusti oman pään käyttö. Harrastuksen muuttamisella työksi asiamiehet tarkoittivat sitä, että he olivat tehneet samaa työtä palkatta vapaaehtoisina, jopa usean vuoden ajan liiton luottamustoimissa. Haastatelluista asiamiehistä puolet oli ha- keutunut ammattiliittoon töihin siitä syystä, että heillä oli mahdollisuus muuttaa harrastus työksi. Heillä oli pitkä tausta ammattiliiton järjestö- ja luottamustehtävistä. Haastateltavat kokivat, että toimiminen liiton järjes- tö- ja luottamustehtävissä (esimerkiksi luottamusmiehinä tai yhdistyksen puheenjohtajina) oli ollut mieluinen harrastus. Kun heille avautui mah- dollisuus muuttaa harrastus työksi, he tarttuivat mahdollisuuteen. ”Va- paa-ajan harrastuksesta työ, mielenkiinto näihin asioihin veti ja tämmöi- nen mahdollisuus tuli hakea, niin ilman muuta halusin käyttää” (haastat- telu 7). Tutkimuksen mukaan, kun mieluisaksi koetusta harrastuksesta tu- lee työ, ei harrastus tällöin välttämättä muutu työksi. Pelkkä palkan mak- sun alkaminen ei muuta tilannetta. Harrastus jatkuu entisellään ja plussa- na on, että siitä maksetaan palkkaa. Negatiivisena vaikutuksena on, että harrastaminen jatkuu eikä työhön välttämättä suhtauduta työn edellyttä- mällä tavalla esimerkiksi vastuiden suhteen. Harrastuksesta tulee elämän- tapa. Tämä ilmiö näkyy erityisesti osalla harrastajatyypeistä. Asiamiesten haastatteluista ilmenee, että tämä liittyy usein uran alkuvaiheen haaveku- viin asiamiestyöstä, mutta voi pahimmillaan kestää vuosia. Mä olen alkanut tekemään tätä työtä aktiivina ilman palkkaa, (…) jossain vaiheessa siitä alettiin maksaa ja se tuntui aika oudolta. Nyt sitten, kun vuosia on kulunut, on alkanut ymmärtää että tämäkin on työtä ja tästä kuuluu maksaa palkka. (Haastattelu 2.)
  • 28. 26 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Asiamiehet ovat sitoutuneita työhönsä ja työpaikkauskollisia. Asiamiehistä merkittävä osa tulee kentän aktiivien joukosta, mutta osittain ammattiliit- toon päädytään töihin sattumalta yhtenä potentiaalisena työpaikkana mui- den joukossa. Urakiertoa ammattiliiton sisällä tapahtuu vähän. Asiamiehet kokevat työnsä aitiopaikkana suomalaiseen yhteiskuntaan. Pron asiamie- hillä ei kuitenkaan ole yhtenäistä kuvaa siitä, mihin suuntaan asiamiestyö Prossa on kehittymässä ja asiamiehet kokivat hyvin eri tavalla kuka heidän työtänsä linjaa ja ohjaa. Nykyiset asiamiehet kokivat ammattiliiton houkuttelevana työpaikka- na ja olivat jopa päämäärätietoisesti pyrkineet hakeutumaan liiton palve- lukseen. Vaikka nykyiset asiamiehet kokivat ammattiliiton houkutteleva- na työpaikkana, voi tämä tulevaisuudessa muuttua. Prolla on ollut jo nyt vaikeuksia rekrytoinneissa (Suihkonen 2012). Liittojen onkin hyvä ottaa huomioon kilpailu työvoimasta jatkossa. Asiamiestyypit Aineiston analyysin pohjalta muodostettiin viisi erilaista asiamiestyyp- piä (taulukko 1). Asiamiesten identiteettityyppejä voidaan käyttää hy- väksi ammattiliittojen ainoan tuotannon tekijän henkilöstön hyvinvoin- nin ja osaamisen ylläpitämisessä ja varmistamisessa. Asiamiestyyppejä voi- daan pitää osittain yleispätevinä ja niitä löytyy laajemminkin ay-liikkeen piiristä. Tyyppikuvaukset eivät ole toisiaan poissulkevia. Vaikka samanlai- sia tyyppejä löytyy muualtakin, on mahdollista, että muualta löytyisi myös tyyppejä, joita ei Prosta löytynyt tai jokin tyypeistäni saattaisi jossain lii- tossa osoittautua epärelevantiksi. Harrastaja on Pron asiamiesten yleisin asiamiestyyppi. Vastaajista 49 prosenttia valitsi tämän tyypin itseään parhaiten kuvaavaksi. Huomi- oon otettavaa on, että vain 8 prosenttia keskustoimistolla töissä olevista asiamiehistä samaistuu harrastajatyyppiin. Tämä tukee myös Suihkosen (2012) kertomaa siitä, että keskustoimiston asiamiestehtävät ovat teoreet- tisimpia, joten niissä pohjakoulutuksen rooli korostuu. Lisäksi aluekes- kuksessa työskentelevillä säilyy luontaisempi yhteys luottamushenkilöi- hin. Harrastajat saattavat edelleen kokea itsensä osittain luottamusmiehik-
  • 29. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 27 TAULUKKO 1. Ammattiliitto Pron asiamiestyypit.
  • 30. 28 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet si. Osalla harrastajista onkin vaikeuksia erottaa työ ja harrastus toisistaan. Harrastajatyypin valinneiden vastaajien ikä-, sukupuoli- työkokemusteki- jät jakautuivat tasaisesti. Palkkasotilaat näkivät itsensä ammattiliittoihin palkattuina ammatti- asiantuntijoina: ”Mä olen kirjaoppinut, jota tämmöinenkin järjestö tarvit- see ja siinä mielessä sanon, että olen hired gun” (haastattelu 1). Palkkasoti- laita löytyi perusjoukosta 30 prosenttia. Palkkasotilaat olivat kaikkein he- terogeenisin joukko. Heissä oli sekä naisia että miehiä, he olivat kaiken ikäisiä ja töissä sekä aluekeskuksissa että keskustoimistossa. Heistä löytyi niin liiton aktiiveja, kuin myös muissa liitoissa töissä olleita ja muissa kuin asiamiestehtävissä töissä olleita. Myös heidän koulutustaustansa oli kaik- kein sekalaisin. Tulevaisuudessa palkkasotilaiden määrä tulee todennäköi- sesti ohittamaan harrastajien määrän Pron asiamiehissä. Työ on ammatti- maista ja vaativaa asiantuntijatehtävää, jossa ei tule riittämään osaamisek- si se, että on ollut vuosikausia liiton aktiivi. Koulutuksen tulee tukea am- mattia eikä enää tulevaisuudessa riitä edelliseen ammattiin suunnattu tut- kinto vaan tulee olla koulutus, joka tukee juuri asiamiestyötä. Koulutusta- son ja perusvalmiuksien vaatimukset ovat nousseet. Uraetenijät ovat siirtyneet ammattiliiton sisällä toisiin tehtäviin, yleen- sä niin sanotuista toimistotehtävistä asiamiehiksi. Uraetenijä asiamiestyy- pin valitsi vain 16 prosenttia. Uraetenijät ovat useimmiten naisia. Tämä on osittain seurausta siitä, että niin sanotusti toimistotöissä on suhteelli- sesti enemmän naisia. Prossa toimistotehtävissä työntekijöistä naisia on 81 prosenttia (Ammattiliitto Pro ry 2012a). Toki on otettava huomioon, että asiamiestehtäviin ammattiliiton sisällä saatetaan siirtyä myös niin sanotuis- ta spelialistitehtävistä kuten lakimiehistä. Uraetenijöille on ollut tärkeää edetä urallaan ja löytää haastavampia tehtäviä. Heitä on tuettava jatkos- sakin työssään ja siinä kehittymisessä. Haastatteluissa selvisi, että heidän kohdallaan on ollut nähtävissä, jopa kyllästymistä edellisiin tehtäviin. Ru- tiinitehtävien suorittaminen ei heille todennäköisesti ole riittävän haasteel- lista pitkällä tähtäimellä. Idealisti- ja kehittäjätyypit ovat niin kutsuttuja yhden vastauksen tyyp- pejä, koska ne muodostuivat yhden yksittäisen vastaajan kuvauksesta. Idealistityyppi on selkeästi oma asiamiestyyppinsä, joita Pron ja ammat-
  • 31. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 29 tiliitojen asiamiehistä löytyisi todennäköisesti enemmänkin. Kehittäjätyy- pin kuvauksessa on vahvasti piirteitä sekä harrastaja- että idealistityypistä. Kun erilaiset asiamiestyypit on tunnistettu, voidaan asiamiesten hen- kilöstöjohtamisessa huomioida eri tyyppejä motivoivat seikat. Näin asia- miesten pitkiäkin työsuhteita voidaan ohjata siten, että asiamiehen moti- vaatio työhön säilyy yllä. Asiamiehillä on tarve myös edetä urallaan. Tämä näkyy voimakkaimmin uraetenijöillä. On myös havaittavissa, että tiettyyn asiamiestyyppiin samaistuvat henkilöt sijoittuvat ammattiliitossa tiettyihin tehtäviin, esimerkiksi harrastajat olivat useimmiten töissä aluekeskuksessa eli käytännössä Prossa sopimusala-asiamiehen tehtävissä. Asiamiesten osaamisen ylläpitäminen Kuten edellä on kerrottu, niin asiamiestyössä ei ole olemassa tarkkoja poh- jakoulutus- ja ammattitaitovaatimuksia. Pron asiamiesten koulutustaus- ta vastaa Pron jäsenistön koulutustaustaa. Yleisimmin uusilla asiamiehillä on tehtävään tullessaan ammattikorkeakoulutasoinen koulutus. Nykypäi- vän työelämän osaamisvaatimusten ja asiamiestyön kehittymisen kannalta on huolestuttavaa, että tutkintoon johtavia jatko-opintoja ei juuri suorite- ta asiamiesten keskuudessa. Vain 10 prosenttia Pron asiamiehistä oli suo- rittanut jonkin tutkinnon työn ohella ja vastaajista 8,5 prosenttia opiske- li tällä hetkellä johonkin tutkintoon valmistavassa koulutuksessa. Saman- aikaisesti asiamiehillä on pitkiäkin työsuhteita takana. Huolestuttavaa on, pystyvätkö asiamiehet ylläpitämään osaamistaan. Yksittäisiä kursseja suo- rittamalla voidaan toki saavuttaa tarkoituksenmukaisia laajempia kokonai- suuksia, antamaan valmiuksia työn suorittamiseen ja osaamisen ylläpitä- miseen, mutta silti olisi tarpeellista löytää tutkintoon johtavaa koulutusta, joka palvelisi asiamiesten tarpeita. Eläköitymisen myötä pula ammattitaitoisesta työvoimasta lisääntyy. Suihkosen mukaan tämä näkyy myös Prossa. Hänen mukaan on ollut vai- keuksia löytää asiamiehiä, joilla on alan työkokemusta muun muassa ra- kennusalalle ja muille teollisuuden aloille. (Suihkonen 2012.) Kilpailu työvoimasta aiheuttaa sen, että ammattiliittojen työnantajina on alettava miettimään, kuinka pitää kiinni ja kuinka löytää sopivia uusia henkilöi-
  • 32. 30 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet tä asiamiestehtäviin. Tulevaisuudessa liitoilla voi olla laajempia ongelmia osaavan työvoiman rekrytoinnissa ja nykyisen työvoiman osaamisen säilyt- tämisessä. Vaikka asiamiestehtäviin tullaan vielä pitkälti aktiivien joukos- ta uskon, että tulevaisuudessa myös suoraan sopivan koulutuksen saaneet ovat rekrytoinnin kohteena ammattiliittoihin. Varsinkin, kun ammattilii- toilla alkaa olla jo nyt vaikeuksia löytää sopivia henkilöitä asiamiestehtä- viin. Nygrénin (2012) mukaan asiamiehet oppivat työnsä hyvin pitkäl- le työn ohessa. Myös yksi haastatelluista nosti esille ajatuksen työssäoppi- misesta: ”Päivä päivältä, mitä enemmän oppii niin huomaa, että sitä vä- hemmän ymmärrän koko systeemiä” (haastattelu 3). Onko siis niin, ettei- vät nykyiset koulutusorganisaatiot tarjoa sopivaa jatkokoulutusta asiamies- tehtävissä oleville? Eikö nykyisin tarjolla olevissa koulutuksissa anneta val- miuksia asiamiestyössä vaadittaviin taitoihin? Ajatusta tukee muun muas- sa se, että asiamiehet hakevat lisäkoulutusta oikeustieteistä, yhteiskuntatie- teistä ja kaupallisista aineista. Asiamiehet eivät myöskään selkeästi suun- taudu jatko-opinnoissaan tiettyyn suuntaan. Vaikka työ on hyvin sosiaa- lista ja ihmisten asioiden hoitoa, ei tämä kuitenkaan näy jatkokoulutusva- linnoissa. Enemmän haetaan syvällisempää tietoa asioista kuin taitoa hoi- taa työtä. Asiamiesten jatkokoulutusvalinnat eivät vastaa asiamiestyössä vaadittaviin osaamisvaatimuksiin, joita ovat muun muassa kyky abstrak- tiin ajatteluun, käytännön ongelmanratkaisukyky, ilmaisutaidot sekä myö- täelämisen ja elämänhallinnan taidot. Lisäksi ay-liikkeessä tarvitaan työ- markkinaosaamista ja yleisosaamista muun muassa neuvottelu- ja viestin- tätaitoja. Näin ollen asiamiestyössä osaamistarpeet ja asiamiesten jatko- koulutusvalinnat eivät kohtaa toisiaan. Koska asiamiehet kuitenkin opis- kelevat niin sanottuja kovia tieteenaloja, on asiamiehillä selkeä tarve hank- kia niistä lisätietoa. Asiamiehille eivät siis riitä pelkästään sosiaalisia taitoja kehittävät opinnot. Jatko-opintojen vähyyteen voi vaikuttaa myös ilmi tullut asiamiestyön raskaus, stressaavuus ja kiireisyys. Lisäksi syynä voi olla asiamiestyöhön liittyvä epäsäännöllinen työaika. Työpäivät voivat olla pitkiä sekä viikon- loppu- ja iltatöitä on paljon. Asiamiehet eivät myöskään pysty ennakoi- maan eteen tulevia työtehtäviä pitkällä tähtäimellä, mikä varmasti osaltaan
  • 33. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 31 hankaloittaa tutkintoon johtavien pitkäkestoisten opintojen suorittamista. Asiamiestehtäviin olisikin tarpeen tarjota myös lyhytkestoisempaa täyden- nyskoulutusta korkeakouluissa. Esimerkki tarjottavasta koulutuksesta voi- si olla käytännön järjestöosaaminen juristikoulutuksen suorittaneille. Kos- ka kaikki haastatelluista olivat suorittaneet yksittäisiä kursseja työn ohella, ei kyse ole täydellisestä opintohaluttomuudesta, ja tarvetta jatko-opinnoil- la ilmeisestikin on. Vaikka asiamiehet eivät juuri kouluttaudu työn ohessa, kokevat he kuitenkin asiamiestyön motivoivaksi työssä vaadittavan oman ajattelun vuoksi ja tämä tuo heille työhön myös mielekkyyttä. Toimihenkilöunionin entinen toimittaja Taisto Sopanen on syksyl- lä 1999 todennut: ”Ei ammattiliitosta siirrytä yksityisen palvelukseen ko- vinkaan helposti. Kyllä sitä on vain, jatkettava loppuun asti, kun on tälle puolelle neuvottelupöytää asettunut” (Teknisten Liitto TL ry 2000, 210). Käytännössä ajatus siitä, että asiamies tullessaan liittoon sitoutuu valin- taansa eläkkeelle asti, on nykypäivänä huolestuttavaa. Työpaikanvaihtoa ei Prossa tapahdu, käytännössä uusien ideoiden tuleminen muista liitoista ja yritysmaailmasta jää siis hyvin vähäiseksi. Tämä saattaa jopa seisahdut- taa toimintaa. Samalla se asia kertoo asiamiesten sitoutuneisuudestaan työ- hönsä. Onko asiamiesten vähäinen jatkokouluttautuminen syy siihen, että asiamiehet eivät hakeudu muualle töihin? Vai eikö asiamiesten ammatti- taidolle ole kysyntää muissa työpaikoissa? Asiamiehillä on asiamiestehtävään tullessaan usein alkuperäistä ammat- tiaan vastaava koulutus. Koulutus vanhenee muutamassa vuodessa ja sa- maten edellisen ammatin osaaminen häviää. Kun asiamies ei kuitenkaan yhtä aikaa hanki lisäkoulutusta, niin aiheuttaako nykyinen työnantajien tutkinnon arvostaminen sen, etteivät asiamiehet yksinkertaisesti pysty ha- keutumaan muualle töihin. Oma näkemykseni on, että asiamieskokemus on työmarkkinoilla arvostettua osaamista tiettyihin tehtäviin. Ajatusta tu- kee se, että esimerkiksi Pron työsuhdeneuvojina toimineet oikeustieteen ylioppilaat ovat hyvin sijoittuneet töihin muihin liittoihin ja työnantaja- järjestöihin. Sopasen näkemys ei enää nykypäivänä täysin pidä paikkaan- sa (emt.). Osittain toki asiamiesten sijoittumista liiton ulkopuolelle saat- taa vaikeuttaa henkilöiden arvo- ja aatemaailma. Esimerkiksi työnantaja- puolelle siirtyminen merkitsisi samalla siirtymistä työskentelemään erilai-
  • 34. 32 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet sen arvomaailman pariin. Muuttaisiko palkkasotilaiden lisääntyminen lii- tossa asiaa? Asiamiehet oppivat työssä tarvittavia taitoja työn ohessa ja yksittäisiä kursseja suorittamalla. Tämä ei täysin vastaa nykypäivän ammattimaisen vaativan asiantuntijatehtävän tarpeita. Kuinka varmistetaan, että asiamie- hillä on työssä tarvittavat valmiudet riittävällä tasolla? Asiamiestyössä tar- vittavat taidot ovat nimenomaan pääsääntöisesti käytännönläheisiä ja teo- reettinen koulutus ei yksin riitä. Tätä tukevat myös osaamisvaatimukset. Lopuksi Lähdin opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa kehittääkse- ni itseäni. Minulla ei ollut tavoitteena, että tutkinto muuttaisi jotenkin työ- tehtäviäni tai edesauttaisi urakehitystäni. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot antoivat minulle työkaluja kehittämiseen. Opintojen aikana tehdyt opintotehtävät pakottivat minut kriittisesti miettimään työtäni ja tapaani työskennellä. Samalla opintojen myötä tutuksi tulleet kehittämismenetelmät antoivat työkalut muuttaa omaa ja joskus jopa muidenkin toimintaa halut- tuun suuntaan. Opintojen myötä suhtautuminen omaan osaamiseen on tul- lut realistisemmaksi. Tiedän mitä osaan ja mihin pystyn. Erilaisuuden ymmärtäminen nousi minulle päällimmäisenä ajatukse- na Humakin opinnoista. Hyvin eritaustaisten opiskelijoiden kanssa toi- minen oli omalta osaltaan haastavaa, mutta samalla palkitsevaa. Opinnot loivat läpileikkauksen koko järjestökenttään ja sen toimijoihin. Oli upe- aa huomata kuinka ammattiliittokentän toimintaan saattoi saada ideoi- ta ja menetelmiä esimerkiksi maahanmuuttajanuorten kanssa työskente- levältä. Vaikka erilaisista taustoista tulevat opiskelijat rikastuttivat opiske- luita, koen että tulevaisuudessa olisi parempi eriyttää nuoriso- ja järjestö- työn opinnot selkeämmin toisistaan. Tällä hetkellä opinnot palvelevat par- haiten nuorisojärjestöissä työskenteleviä. Sen sijaan muussa järjestökentäs- sä toimiville opinnoissa aina välillä esiin tuleva nuorisopainotteisuus on turhauttavaa. Järjestöpuolen opinnot jäivät välillä syvyydeltään aivan pe- rustasolle eivätkä siis vastanneet järjestöosaajien tarpeita. Esimerkiksi jär- jestöjohtamisen kurssi keskittyi yhdistystoiminnan perusasioihin kun jär-
  • 35. Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet 33 jestöpuolen opiskelijat odottivat syventävää kurssia järjestöjen johtamisen erikoispiirteistä. Näkemykseni mukaan laadun tasalaatuisuus olisi tärkein opintojen kehittämiskohde. Nyt eri opintokokonaisuuksien taso ja perus- tietoihin vaadittavat tiedot vaihtelevat suuresti. Opinnäytetyöprosessi oli omalta osaltani oppimisprosessi. Tein ensim- mäisen kerran elämässä laadullista tutkimusta ja jo tämä loi oman haas- teensa tutkimukselle. Valitsin opinnäytetyöni aiheen täysin omasta kiin- nostuksestani johtuen. Olen tehnyt kolmekymppiseksi varsin pitkän uran, kaksitoista vuotta, ammattiliiton palveluksessa erilaisissa asiamiestehtävis- sä sekä edunvalvonnassa että järjestöpuolella. Lisäksi toimin tällä hetkel- lä työpaikkani Ammattiliitto Pron toimihenkilöiden pääluottamusmiehe- nä. Olen siis nähnyt asiamiestyön hyvät ja huonot puolet varsin laajasti. Kahdentoista vuoden työurani aikana eläköityminen on ollut runsasta ja tästä syystä olen seurannut läheltä uusien asiamiesten rekrytointia, pereh- dyttämistä ja työyhteisöön sopeutumista. Olen jo pitkään ollut kiinnostu- nut siitä, mikä tekee asiamiehen, kuinka asiamiestehtäviin hakeudutaan ja kuinka asiamiestehtävät ovat muuttuneet. Itselleni asiamiestyön tutkimi- nen antoikin uusia näkökulmia omaan työhöni. Sain tilaisuuden tarkastel- la työtäni ulkopuolisen silmin ja reflektoida omia kokemuksiani asiamies- työstä ja asiamieheksi kehittymisestä muiden asiamiesten ajatuksiin. Pää- sin myös kurkistamaan asiamiestyön historiaan ja tulevaisuuteen. Opin- näytetyö oli minulle sarja oivalluksia työstäni. Oivalluksia pystyn käyttä- mään hyväksi sekä työssäni että henkilöstön pääluottamusmiehenä. Lähteet Akava ry 2011. Puhelinmuistio 2011. Helsinki: Akava ry. Anttila, Pirkko 2009. Taidon käsitteellistäminen. Onko se tekemistä vai puhetta? Lahden ammattikorkeakoulu Tutkimuspäivät 14-15.10.2009 alustukset. Hamina: Akatiimi Oy. Vii­tattu 2.4.2012. http://www.lamk.fi/material/anttila_pirkko_taidon_kasitteellistaminen_2.pdf
  • 36. 34 Asiamiestyön osaamisvaatimukset ja osaamisen kehittämistarpeet Halla-aho, Sanna (toim.) 2010. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry 2010. Puhelinmuistio 2011. Helsinki: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry. Kaunismaa, Pekka & Lind, Kimmo 2008. Generalisteja vai spesialisteja? Ammatillisen järjestötyön kvalifikaatioiden tarkastelua. Teoksessa Holo- painen, Anne & Lind, Kimmo & Niemelä, Jorma (toim.) Ammattikor- keakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriö julkaisu 2008:7. Hu- manistinen ammattikorkeakoulu Sarja C. Oppimateriaalit 16. Diakonia- ammattikorkeakoulun julkaisuja 2008:15C, 110-123. Mäki, Simo 2010. Toimintaympäristön muutos hyvinvointialalla haastaa järjestötyön osaa­misvaatimukset. Helsinki: Humanistinen ammattikorkea- koulu, järjestö- ja nuorisotyön kou­lutusohjelma, ylempi AMK. Opinnäyte- työ. Nygrén, Reino. Järjestöpäällikkö (eläkkeellä), teknikko. Maaliskuu 2012. Helsinki. Tehnyt Taru Reinikainen. Muistiinpanot ovat tekijän hallussa. Pron asiamiesten haastattelut 1-8. Tammi-helmikuu 2012. Helsinki. Teh- nyt Taru Reinikai­nen. Tekijän hallussa. Reinikainen, Taru 2012. Liiton miehet. Ammattiliitto Pron asiamiesten ammatti-identiteetti. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, jär- jestö- ja nuorisotyön kou­lutusohjelma, ylempi AMK. Opinnäytetyö. https://publications.theseus.fi/handle/10024/44437 Suihkonen, Jyrki. Sektoripäällikkö, OTK. Maaliskuu 2012. Helsinki. Teh- nyt Taru Reinikai­nen. Muistiinpanot ovat tekijän hallussa. Teknisten Liitto TL ry 2000. Teknisten Liitto 75 vuotta 1925 – 2000. Helsinki: Teknisten Liitto TL ry. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry 2011. STTK:n puhelinmuistio 2011. Helsinki: Toi­mihenkilökeskusjärjestö STTK ry.
  • 37. Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 35 Pertti Paajanen Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä Johdanto Työelämän ovia nyt kolkuttelevat opiskelijat ovat edeltäjiään vaikeammas- sa kilpailuasetelmassa: nuoret ammattilaiset käyvät kisaa työpaikoista, jot- ka ovat tyypillisesti epätyypillisiä, määräaikaisia silppu- ja pätkätöitä. Ai- empaa paremmin koulutetut osaajat pyrkivät yhä epävarmemmille mark- kinoille, joilla hyvä koulutus eivätkä kiitettävät arvosanatkaan enää takaa työpaikkaa. Tässä todellisuudessa on jatkuvasti läsnä epätietoisuus toi- meentulosta, tulevaisuudesta ja omista oikeuksista. Ammattiliitot haluavat olla vahvasti mukana nivelvaiheessa, kun suh- teellisen selkeän opiskelujakson rinnalle alkaa rakentua näkymä työelämäs- tä ja oman toimeentulon turvaamisesta. Ammattiliittojen toimintamalli ja jäsenyys on rakentunut kuitenkin pääasiassa toistaiseksi voimassa ole- vien työsuhteiden näkökulmasta. Kuinka ammattiliitto pystyy vastaamaan opiskelijoiden odotuksiin, tukemaan heitä työelämää kohti mentäessä ja toimimaan yhä pirstaleisemmaksi menevässä työsuhdekentässä? Ammattiliitoilla on yhtäältä tarve turvata jäsentensä ammatillisen edunvalvonnan edellytykset riittävän jäsenmäärän turvin, ja toisaalta halu tarjota ohjausta ja tukea opiskelijoille työelämää koskevissa kysymyksissä. Lähestymistapa ammattiliiton jäsenyyteen on muuttunut yleisen yksilöl- lisyyden lisääntyessä yhteiskunnassamme. Elinikäisen yhteisöihin sitoutu- misen ovat syrjäyttäneet omat projektit ja lyhytkestoiset hankkeet. Entis- tä useammin oma paikka yhteiskunnassa halutaan määrittää itse ja hen- kilökohtaisista lähtökohdista. Ammattiliitto tarjoaa kollektiivin, jonka ra- kenteen turvin tavoitellaan joukkovoimalla parempaa ansiotasoa ja työhy- vinvointia laajemminkin. Mitkä kansanliikkeen keinot sitten purevat ny- kyisen opiskelijapolven tarpeisiin, jos merkitykset rakentuvat yksilöjen tar- peista?
  • 38. 36 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä Edellä kuvattuja kysymyksiä tarkastelin Humanistisen ammattikorkea- koulun opinnäytetyössäni Askelmerkkejä ammattiliittoon – opiskelijoiden kokemuksia jäsenyydestään Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssä. Työn tilaaja oli JHL, jonka sisäisessä keskustelussa oli jo muutaman vuo- den ajan pohdiskeltu opiskelijajäsenmallin toimivuutta. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällinen aineis- to kerättiin marraskuussa 2011 verkkokyselynä, johon vastasi 441 JHL:n opiskelijajäsentä. Valtaosa vastaajista opiskeli toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa sosiaali- tai terveysalalla. Vastaajien suurin ryhmä muodos- tui 17-19–vuotiaista lähihoitajaopiskelijoista. Laadullinen aineisto koostui viiden järjestötyöntekijän haastattelusta. Kaikilla haastateltavilla on pitkä kokemus järjestötyöstä. Tämä artikkeli perustuu opinnäytteen tuloksiin ja niistä johdettuihin kehittämisehdotuksiin. Ammattiliiton palvelut ja niiden kiinnostavuus opiskelijoi- den näkökulmasta Ammattiliitot luovat kontakteja opiskelijoihin koulu- ja opiskelijatiedo- tustilanteissa, joita järjestetään oppilaitoksissa. Työelämätietoutta saatuaan opiskelijat liittyvät yleensä mielellään ammattiliittoon, sillä jäsenyys on il- mainen. Ja jäsenyys otetaankin usein kaikilta sitä tarjoavilta liitoilta, sillä yli puolet kyselyyn vastanneista JHL-opiskelijoista kuului vähintään kah- teen muuhun ammattiliittoon (Paajanen 2012, 53); jäsenyys on kulutus- tavaraa. Opiskelijat suhtautuvat ammattiliiton jäsenyyteen kevyesti, eivät- kä he halua sitoutua opintojensa aikana tiiviisti mihinkään liittoon. Am- mattiliitot ovat opiskeluaikana vasta testissä ja niiden tarjoamia jäsenpal- veluita vertaillaan. Opinnäytteen tulosten perusteella JHL:n opiskelijat arvostavat liitty- misvaiheessa erityisesti jäsenyyden maksuttomuutta ja ammattiliiton tarjo- amaa turvaa jo opiskeluvaiheessa. Esimerkiksi JHL:n tarjoama jäsenvakuu- tus ja neuvonta työsuhdekysymyksissä on pantu merkille myös opiskelijoi- den parissa. Liiton jäsenedut ja liittymislahja toimivat osaltaan liittymis- tä edesauttavina tekijöinä, mutta hyvin moni opiskelija koki vaikeaksi ar- vioida omaa motiiviaan liittymiselle; jäsenyys saattaa alkaa myös spontaa-
  • 39. Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 37 nisti innostavan markkinoijan tai opiskelijatovereiden esimerkin ansiosta. Tulosten perusteella opiskelijoiden liittymistä ei erityisesti vauhdita myös- kään aatteellisuus tai perheen kehotukset järjestäytyä ammatillisesti. JHL:n onnistumisina näyttäytyvät työelämätietouden välittäminen opiskelijoille ja riittävien osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen (emt., 59). Eniten kehittämisen varaa liitolla olisi opiskelijoiden mielestä mää- räaikaisten työntekijöiden ja pätkätöitä tekevien edunvalvonnassa. Kos- ka uusista työsuhteista jo yli puolet on määräaikaisia, on luonnollista, että juuri epätyypillisten työsuhteiden problematiikka kiinnostaa työelämän tulokkaita. Opiskelijat kokevat JHL:n jäseneksi liittymisen helpoksi ja liiton pal- velut toimiviksi. Vastausten perusteella parantamistarpeita olisi osallistu- misfoorumien löytymisen suhteen; varsin moni ei löytänyt itselleen sopi- vaa osallistumisväylää liiton tarjonnasta. JHL:n valtakunnallinen opiske- lijayhdistys ei näytä pystyvän ulottamaan toimintaansa riittävän kattavas- ti sen lähes noin 15 000 jäsenelle, vaikka osallistuminen tapahtumiin ko- ettiin kohtuullisen helpoksi ja yhteydenpito sujuu. Opiskelijayhdistys on jäänyt vastaajille etäiseksi eikä sen toimintaa ollut helppo arvioida. Ammattiliittojen tavoitteena on tarjota myös eväitä ammatti-identitee- tin rakentamiseen ja osaamisen vahvistamiseen. Näitä seikkoja – erityises- ti omaan ammattiin liittyvää informaatiota ja toimintaa – opiskelijatkin pitävät arvossaan ja tärkeänä. Eri ammattiryhmien tasavertainen huomi- oiminen ja tavoittaminen on monialaisen JHL:n erityinen haaste, sillä liit- to solmii yli sata työehtosopimusta ja ammattinimikkeitä jäsenillä on liki 3000. Yhteiskunnallisuus kiinnostaa, mutta puoluepolitiikka on vierasta Vastaajilta tiedusteltiin myös heidän arvomaailmastaan ja tärkeinä pitä- mistä asioista. Arvoja mitannut kysymyssarja paljasti, että opiskelijat pi- tävät työuralla onnistumista ja asioihin vaikuttamista sekä yhteiskunnalli- sia asioita tärkeänä, mutta puoluepolitiikka ei ole heidän vaikuttamiskana- vansa. Työntekijöiden asemaa edistetään paljon poliittisen päätöksenteon
  • 40. 38 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä kautta, joten tässä ammattiyhdistysliike on suuren haasteen edessä. Vas- tauksista oli nähtävissä, että mitä vanhemmasta vastaajasta on kyse, sitä enemmän hän arvostaa ay-liikkeen saavutuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat aineiston perusteella toisen as- teen opiskelijoita vankemmin yhteiskunnallisia, yhteisöllisyyttä arvostavia ja perinteisen demokratian kannattajia – korkeampi kouluaste selittää tätä osittain, samoin se, että esimerkiksi yhteisöpedagogiopinnot antavat val- miuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen toista astetta paremmin. Tässä on tunnistettavissa selkeä yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen haaste, jotta koulutusasteesta riippumatta kansalaisilla olisi kiinnostusta, valmiuk- sia osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon. Rivijäsenien lisäksi ammattiliitoissa tarvitaan suuri joukko vapaaehtoi- sia, jotka tuovat oman panoksensa yhteisten asioiden hoitamiseen. Ay-liik- keellä on suuri huoli nykyisten vastuuhenkilöiden ikääntymisestä, sillä uu- sia toimijoita ei ole helppo saada tilalle. Vastausten perusteella opiskelijoi- ta kiinnostavat tehtävät liittyvät virkistys- ja opiskelijatoimintaan, ja myös luottamusmies- ja projektitehtävät osoittautuivat lähtökohtaisesti kiinnos- taviksi. Huolestuttavana sen sijaan voi pitää tulosta, jonka mukaan perin- teiset puheenjohtajan ja sihteerin järjestötehtävät kiinnostavat vain harvo- ja. Sitkeitä järjestöpuurtajia tarvitaan jatkossakin ylläpitämään rakenteita, vaikka hallinnointia yhdistyksissä pyritään keventämään. Kaiken kaikkiaan JHL:n opiskelijajäsenet ovat jääneet plussan puolelle jäsenyydessään. Kolme neljästä vastaajasta oli vakuuttunut ammattiliiton tarpeellisuudesta elämässään siinä vaiheessa, kun paikka työelämässä järjes- tyy. Myönteinen signaali on myös se, että 70 prosenttia vastaajista on val- mis suosittelemaan opiskelijajäsenyyttä muillekin. (Emt., 75.) Askelmerkkejä ammattiyhdistysliikkeen opiskelijatoimin- taan Minkälaisen näköalan jatkosta näiden tulosten perusteella voisi rakentaa? Ammattiliiton näkökulmasta ei-toivottuna tulevaisuutena näyttäytyy sel- lainen opiskelijoiden joukko, joka ei kiinnostu lainkaan ay-liikkeen aja- mista asioista eikä ole valmis jatkamaan jäsenenä ammattiin valmistumi-
  • 41. Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 39 sen jälkeen. On huolestuttavaa, jos opiskelijajäsenyydestä kehittyy kerta- käyttöhyödyke, johon ei ole muodostu minkäänlaista sidosta ja liitto jää etäiseksi. Jos ammattiliitto ei pysty jättämään kipinää jäsenyydestä ja kiin- nostusta jäsenyyteen, kun paikka työelämässä aukeaa, on opiskelijatoimin- taan kohdistettu panos mennyt suurelta osaltaan hukkaan. Toivottu ja haluttu ay-liikkeen tulevaisuudenkuva voi rakentua sellai- sen opiskelijatoiminnan varaan, jossa työelämän asioita voidaan käsitellä rennon kiinnostavasti, opiskelijoille luontevalla tavalla. Hyvien kokemus- ten perusteella osa mukana olijoista on valmis sitoutumaan pitkään jäse- nyyteen. Kyselyn tulosten perusteella JHL on pystynyt tuomaan palveluil- laan ja jäseneduillaan tiettyä turvaa ja ennakoitavuutta opiskelijajäsenil- leen jo ennen työhön pääsyä; se on selkeä onnistuminen ammattiliitolta. JHL:n kaltaisella asiantuntijaorganisaatiolla ei ole puutetta tiedosta, osaamisesta eikä materiaalista. JHL onnistuu hyvin työelämätietouden le- vittämisessä, mutta opiskelijoiden vakuuttamiseen se ei vielä riitä. Opin- näytteen tuloksien perusteella jalkatyötä tulisi tehdä paljon nykyistä enem- män ja liikkeen pitäisi mennä lähemmäs opiskelijoita ja oppilaitoksia. Ay- liike ja sen tarjoama tuki työelämää kohti mentäessä pitäisi asemoida kiin- teäksi osaksi oppilaskuntien toimintaa ja oppilaitoksiin tulisi rakentaa lii- ton opiskelijatoimijoiden verkosto. Tämän verkoston toimintaa liiton tu- lisi tukea nykyistä tuntuvammin taloudellisin ja toiminnallisin resurssein. Ammattiliittojen työssäkäyvät jäsenet pyritään kohtaamaan työpaikoil- la, heidän ydinfoorumillaan. Aivan samoin opiskelijoiden kiinnittyminen ammattiliittoon tulisi rakentaa heidän oppilaitoksensa muodostaman na- panuoran yhteyteen. Kiinnostuneimmat opiskelijat pitäisi pystyä haasta- maan mukaan mielekkääseen toimintaan heidän omilla ideoillaan ja omis- ta lähtökohdistaan. Juuri tässä onkin ay-liikkeellä oppimista: kuinka teh- dä tilaa uusille ideoille ja toimintamalleille, jotka saattavat jopa radikaalisti haastaa vallalla olevia käsityksiä. JHL:n valtakunnallisen opiskelijayhdistyksen toimintatapa kaipaa rin- nalleen paremman vuorovaikutuksen turvaavia malleja: paikallisuus ja alu- eellisuus toiminnassa toisivat nykyistä paremmin kasvot ja nimet tutuiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa jäsenyyttä paikallisissa yhdistyksissä valtakun- nallisen opiskelijayhdistyksen sijaan. Näin vastuuhenkilöt saavat kasvot, ja
  • 42. 40 Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä vuoropuhelu sekä yhteisöllisyys mahdollistuvat, kun välimatkat ovat koh- tuullisempia. Ay-liikkeen on oltava valmis myös hyväksymään erilaiset osallistumisen ja orientaation muodot sekä monenlaiset yhteiskunnalliset näkemykset. Osallistuminen on aiempaa useammin spontaania ja lyhytkestoista, ja sitä tapahtuu myös verkossa uusilla välineillä. Verkko-osallistuminen ja etä- osallistumismahdollisuus päätöksentekoon tulisi ottaa aktiiviseen käyttöön juuri opiskelijoiden yhdistystoiminnassa. Opiskelijoita varten pöytä pitäi- si puhdistaa uuden tradition luomista varten – ay-liikkeen aiemmat saavu- tukset ja hyvät toiminnalliset resurssit luovat toimintaedellytykset uusille malleille. JHL onnistuu jo nyt rekrytoimaan noin 5000 opiskelijajäsentä vuosittain – voimavaroja tulee jatkossa kohdentaa entistä enemmän sisäl- töihin ja toiminnan laatuun jäseneksi liittymisen jälkeen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon merkitys työelä- mässä Mikä muuttui vai muuttuiko mikään osaltani Humakin opintojen myötä? Muuttuiko suhde työhön tai työyhteisöön? Ehkä suurin muutos on tapah- tunut suhteessa kaikkeen uuteen ja ennakoimattomaan, sillä noita asioita- han aikuisopiskelu harjoittaa. Työelämän muutokset eivät enää yllätä niin paljon kuin aikaisemmin, vaan pystyn oppimani perusteella paremmin en- nakoimaan uusia tilanteita. Kouluttautuminen antaa myös valmiuksia pe- rustella, taustoittaa ja raportoida aiempaa uskottavammin. Omasta mieles- täni uskallan ja osaan ottaa kantaa aiempaa vankemmin, ja voin olla tar- vittaessa eri mieltä – työnteko on nyt helpompaa, kun aikansa opetteli ja pohti erilaisia prosesseja aikuisopiskelijana. Opinnäytetyö sinänsä on näyteikkuna osaamiseeni työyhteisössä, sil- lä onhan se konkreettinen työelämän kehittämistehtävä järjestötoimialal- ta. Työni tuloksia kuunteli yhteensä parisataa ihmistä eri tilaisuuksissa. Se että he käyttivät aikaansa työni tulosten kuulemiseen kertoo, että opin- näytteen sivutuotteena tulleet hikipisarat eivät menneet hukkaan. Opin- näytteeni kehittämisehdotuksista on käyty keskustelua ja nyt ne ovat jat-
  • 43. Kokeilumielellä ammattiliiton opiskelijajäsenenä 41 kojalostuksessa omassa organisaatiossani – tämä on opiskelun parhaita bo- nuksia, kun teoria palaa taas käytäntöön. Mihin suuntaan ylempää tutkintoa voisi viedä? Olen pohtinut suoma- laisen järjestöelämän rakenteita, jotka ovat monissa liittomuotoisissa jär- jestöissä pysyneet lähes muuttumattomana vuosikymmeniä ja pidempään- kin. Projektit ja hankkeet ovat muuttaneet sisältöjä, mutta tukevatko jär- jestörakenteet jäsenlähtöistä toimintaa? Yritystä on: liitoissa toteutetaan strategia- ja rakenneprosesseja, joilla pyritään vastaamaan toimintaympä- ristön muutoksiin. Humakin ylemmän tutkinnon opetussisältöihin voisi sisältyä kokonai- suus, jossa aikuisopiskelijoiden ja työelämälähtöisen kehittämistoiminnan synteesinä syntyisi uusia malleja rakenteiksi. Humakin kouluttamat järjes- tötoiminnan ammattilaiset voisivat jatkossa haastaa konsuttitoimistot tuo- reilla, innovatiivisilla malleillaan ja tarjota omilleen organisoitumisen tuo- reita tuulia. Järjestötoiminta on paitsi aatteen paloa, mutta myös toimivia ja innostavia rakenteita, joita jäsenten uusi orientaatioperusta vaatii. Lähteet Paajanen, Pertti 2012. Askelmerkkejä ammattiliittoon – opiskelijoiden kokemuksia jäsenyydestään Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssä. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Järjestö- ja nuoriso- työn koulutusohjelma, ylempi AMK. https://publications.theseus.fi/brow se?value=Paajanen%2C+Pertti&type=author
  • 44. 42 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Vesa Peipinen Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Johdanto Helsinkiläinen Oranssi aloitti toimintansa 1990-luvun alussa nuorten ta- lonvaltausliikkeenä. Asuntopula yhdisti nuoria aktivisteja, suora toimin- ta ja kansalaistottelemattomuus koettiin ainoaksi tehokkaaksi vaikutta- miskeinoksi: jos asuntoja ei muuten saanut, niitä päätettiin vallata. Ar- tikkeli pohjautuu Humanistisen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö- hön ”Oikeus kaupunkiin – Oranssi kaupunkiliikkeenä”, jossa tarkastel- laan Oranssin toimintaa vuosina 1990-2012. Opinnäytetyö perustuu ar- kisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin. Tarkaste- lu tapahtuu kolmesta näkökulmasta. Ensimmäisessä näkökulmassa tarkas- tellaan Oranssia osana suomalaista talonvaltausliikehdintää sekä kuvataan keskeisiä kaupunkikiistoja, joissa Oranssi on ollut osallisena.Toisessa nä- kökulmassa tarkastellaan Oranssin kulttuuritoimintaa ja toimintakeskuk- sia. Kolmas näkökulma tarkastelee Oranssin asumistoimintaa. Oranssi on Suomen pitkäikäisimpiä kaupunkiliikkeitä. Oranssin toi- minta osoittaa, että ruohonjuuritason toiminnalla on merkitystä ja sille on myös kaupunkien suunnittelussa luotava toimintaedellytyksiä. Kahden vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja talonvaltauksesta alkun- sa saaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli helsinkiläisessä kaupun- kikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Hannah Arendtia mukaillen toimin- ta tarkoittaa uuden ja jonkin ennennäkemättömän prosessin aloittamista ja toimiessaan yhdessä ihmiset saavat aikaan jotain, joka vaikuttaa epäto- dennäköiseltä. (Arendt 1958, 178-190.) Oranssi on tehnyt osallisuudesta käytännön toimintaa. Henri Lefebvren mukaan oikeudesta kaupunkiin on myös aika ajoin kamppailtava.
  • 45. Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 43 Talonvaltausta ja kaupunkikiistoja Talonvaltaus on kuulunut eurooppalaisten kaupunkiliikkeiden toimin- tarepertuaariin 1960-luvulta lähtien ja se on ollut merkittävä kaupunki- aktivismin muoto myös Suomessa. Taloja valtaamalla on pyritty vaikut- tamaan mm. asuntotilanteeseen, hankkimaan toiminta- ja harrastustiloja, puuttumaan rakennetun ympäristön tuhoamiseen tai vaikuttamaan pai- kalliseen kaupunkipolitiikkaan. Monissa Euroopan kaupungeissa talon- valtausliikehdintä on ollut laajaa ja sillä on ollut kaupunki- ja kulttuuri- poliittista merkitystä. (Mayer 2012, 44.) Talonvaltausliikkeen laajenemi- nen Suomeen ajoittuu yhteen 1970-80-lukujen vaihteen uusien ympäris- töliikkeiden synnyn ja kaupunkikulttuurin murroksen kanssa (mm. Rasi- mus 2006). Oranssi toi 1990-luvun alussa näkyvästi esiin nuorten asuntopulan val- taamalla tyhjillään olevia rakennuksia. Oranssilaisten ensimmäinen talon- valtaus tehtiin tammikuussa 1990 Helsingin Intiankadulla, jossa vallattiin kolme tyhjilleen jäänyttä puukerrostaloa. Syntyi talonvaltausliike Oranssi. Oranssin kannalta Kumpulan valtaus oli menestys ja osa valtaajista sai In- tiankadulta asunnon. Kumpulan valtausta pidetään Oranssin toiminnan varsinaisena alkupisteenä ja esikuvana myöhemmille suoran toiminnan ak- tioille. Valtaukset saivat paljon julkisuutta, talonvaltausliikehdintä laajeni mm. Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Ouluun. Nuorten talonvaltaa- jien suosiossa olivat kaupungin tai suurten rakennusyhtiöiden omistamat kiinteistöt, jotka oli jätetty tyhjilleen odottamaan purkamista tai tuhoutu- mista. 1990-luvun alun laman oloissa vallattavaa riitti. Oranssin rakennussuojeluvaltauksista näkyvimpiä oli Kokos Oy:n van- han saippuatehtaan valtaus Helsingin Sörnäisissä toukokuussa 1991, val- taus kesti viikon ja siihen osallistui satoja nuoria. Haapaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien kulmassa sijainneen tyhjillään olleen tehtaan omisti Haka Oy, joka aikoi purkaa tehtaan ja rakentaa tontille uuden pääkontto- rinsa. Oranssin tavoitteena oli estää vanhan saippuatehtaan purkaminen. Oranssilaiset esittivät oman vaihtoehtonsa ja rakennukseen suunniteltiin monenlaista toimintaa: kulttuuritilaa, työpajoja, pienlehtitoimitusta, kirp- putoreja, retkeilymajaa, kahvilaa ja konsertteja. Nuoret arkkitehdit tekivät
  • 46. 44 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Kokostehtaan kunnostamisesta vaihtoehtosuunnitelman, joka julkaistiin näkyvästi Helsingin Sanomissa (HS 8.6.1990.) Kokos-tehtaan valtaus oli Oranssille vaikeampi kuin aikaisemmat valtaukset, koska vastassa oli suur- liikeyritys ja suurimmat poliittiset puolueet kannattivat purkamista. Sit- temmin rakennus suojeltiin ja se toimii nykyään Teatterikorkeakouluna. Oranssin ensimmäinen toimintakeskus Putkinotko vallattiin touko- kuussa 1991 Lepakossa järjestetyn konsertin jälkeen. Oranssin aktiivinen talonvaltauskausi kesti kolmisen vuotta. Talonvaltauksilla otetiin kantaa mm. asuntopulaan, rakennetun ympäristön suojeluun ja laajemmin kau- punki- ja kulttuuripolitiikkaan. Talonvaltausvaiheen jälkeen Oranssi suun- tautui toisenlaiseen tapaan toimia: taloja ei enää vallattu vaan Oranssi tart- tui itse toimeen ryhtymällä kunnostamaan vanhoja rakennuksia ja tiloja asumisen ja kulttuurin käyttöön. (Peipinen 1999.) Vanhojen rakennus- ten ja rakennetun ympäristön suojelu on ollut Oranssin toiminnan ydin- tä; Oranssi on ollut osallisena merkittävissä kaupunkiistoissa, esimerkkei- nä kiistat Sörnäisten Kokos-tehtaan kohtalosta, Tehtaankadun puutaloista ja Töölönlahden Makasiineista. Nämä kiistat ovat omana aikanaan herät- täneet laajaa julkista keskustelua rakennetun ympäristön ja julkisen kau- punkitilan merkityksestä. Eiran viimeisiä puutaloja ei päästy purkamaan hiljaisesti. Oranssilai- set eivät varsinaisesti vallanneet rakennuksia, vaan kiipesivät talojen katoil- le ja savupiippuihin ripustettiin talon suojelua kannattavia banderolleja: ”toiset rakentavat kulttuurikaupunkia, toiset purkavat sitä”. Pian julkisen tempauksensa jälkeen oranssilaiset jättivät taloista rakennussuojeluesityk- sen. Tarkoituksena oli estää rakennusyhtiö Skanska Oy:tä purkamasta ta- loja ennen kuin niiden rakennushistoriallinen arvo on selvitetty. Rahallista tukea oranssilaiset saivat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäeltä, joka lahjoit- ti 10 000 markkaa Oranssille (HS 27.10.1997). Tehtaankadun puutalot purettiin kuitenkin jouluaattona 1998, mikä oli pettymys Oranssin aktii- veille. VR:n makasiinit olivat varastorakennuksia Helsingissä Mannerheimin- tien varrella vastapäätä Eduskuntataloa suunnilleen nykyisen Musiikkita- lon paikalla. Makasiinit oli päätetty purkaa uuden Musiikkitalon tieltä, mikä aiheutti paljon vastustusta. Pro Makasiinit -liike oli Töölönlahden
  • 47. Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 45 ja Töölönlahden Makasiinien säilyttämisestä kiinnostuneiden ihmisten ja tahojen yhteenliittymä. Makasiiniliikkeen vaatimuksena oli rakennusten suojelu, mutta myös monipuolisempi kaupunki- ja kulttuuripolitiikka. Kaupungin ytimessä sijainneisiin Makasiineihin oli syntynyt uudenlaista kaupunkikulttuuria kahviloineen, kirpputoreineen ja tapahtumineen. Oranssi oli aktiivinen Makasiinien suojeluliikkeessä vuosina 1999- 2002. Purkusuunnitelmien vaihtoehdoksi Oranssi ja Arkkitehtitoimisto Livady tekivät talkootyönä selvityksen Makasiinien hyödyntämisestä mo- nikäyttöisenä julkisena kaupunkitilana. Livady kokosi tietoa rakennusten historiasta, rakenteesta ja teknisestä kunnosta sekä makasiineille syntyneis- tä uusista käyttötavoista. Tehtiin suunnitelma Makasiinien kunnostami- sesta kansalaistoiminnan ja kaupunkikulttuurin käyttöön tapahtumakes- kukseksi. (Makasiinit 2002.) Suunnitelmassa todettiin että Makasiinit oli- si mahdollista kunnostaa kohtuullisin kustannuksin ja suhteellisen pienin korjauksin osaksi Helsingin ”uutta keskustaa”: Makasiinit nähtiin uuden kaupunkikulttuurin paikkana ja julkisena tilana, jolla tulisi olla erityinen sija Helsingin keskustan suunnittelussa ja Töölönlahden rakentamisessa. Makasiinit olivat ”kiista, vastaisku pönötykselle ja mielentila”, kuten kau- punkitutkija Panu Lehtovuori asian ilmaisi. Helsingin kaupunginvaltuusto kuitenkin päätti Makasiinien purkamisesta vuonna 2002. Oranssin ensimmäinen toimintakeskus sai alkunsa spontaanista talon- valtauksesta. Keskiviikkona 23.5.1991 järjestettiin Lepakossa Tyhjät ta- lot täyteen -tukikonsertti. Satoja nuoria keränneen konsertin synnyttämis- sä tunnelmissa oli päätetty lähteä valtaamaan Helsingin Taksiautoilijoiden huoltoasema- ja toimistotaloa Meilahden Paciuksenkadulla. Tila saatiin lopulta käyttöön ja kunnostettiin vapaaehtoisvoimin nuorisokahvilaksi. Oranssin toiminta alkoi kehittyä laajemmin kulttuuritoimintaan. Orans- sin toimintakeskukset ovat sijainneet Putkinotkon (1991-93) lisäksi van- hassa nuorisotilassa ja satamarakennuksessa (Skatta 1994-2003) sekä van- hassa 1960-luvulla rakennetussa ostoskeskuksessa (Hertsiga 2004-2007). (Peipinen ym 1999, 16-18.) Aktiivisimman talonvaltauskauden jälkeen Oranssin toiminta kes- kittyi pitkälti Helsinkiin. Toiminta alkoi vakiintua ja kanavoitua myös asumistoimintaan. Vuoden 1992 tammikuussa Helsingin kaupungin
  • 48. 46 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin kiinteistölautakunta hyväksyi Oranssin vuokratarjouksen kahdesta Kumpulan puutalosta. Vuokratut talot kuuluvat samaan Intiankadun ja Kustaa Vaasan tien kulmauksen pihapiiriin, jossa oranssilaiset tammikuussa 1990 tekivät ensimmäisen valtauksensa. Kiinteistölautakunnan vuokraehtona oli, että Oranssi kunnostaa talot omalla kustannuksellaan. Tarkoituksena oli peruskorjata melko huonokuntoiset rakennukset nuorisoasunnoiksi omin voimin, ilman välikäsiä. Hanke nimettiin ”nuorten omatoiminen asuminen” -projektiksi. Kiinteistöjen hallintaa ja rahoituksen järjestämistä varten perustettiin osakeyhtiö Oranssi Asunnot Oy. Osakeyhtiö otti vastuun Oranssin toiminnan taloudellisista seuraamuksista, mm. vuokrasopimuksista ja pankkilainoista. Hankkeeseen saatiin avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä ja pankista otettiin lainaa. Lainan takasivat neljä Oranssin keskeistä aktiivia sekä Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto. Intiankadun rakennustyöt alkoivat keväällä 1992. Oranssin oma asuntotuotanto alkoi muotoutua. Onnistuneen hankkeen jälkeen neuvottelut uusista kohteista olivat hel- pompia ja kaupunki käynnisti myös omistamansa vanhan rakennuskan- nan kartoittamisen. (Peipinen ym. 1999, 19.) Talonvaltauksiin ei enää tar- vinnut turvautua. Seuraavaksi asumiskohteeksi tuli Herttoniemen siirtola- puutarhan vieressä sijaitseva vanha puutalo. Oranssin kunnostamia raken- nuksia sijaitsee eri puolilla Helsinkiä yhteensä kymmenen rakennusta, jois- sa on 65 asuntoa ja joissa asuu n. 110 asukasta (tilanne 7.5.2013). Asuk- kaiden rooli Oranssin asumistoiminnassa on suomalaisessa asuntotuotan- nossa poikkeuksellinen, asukkaat hallinnoivat ja ylläpitävät itse asuinyhtei- söjään. Oranssista kehittyi yhteisöllisen asumisen ja omaehtoisen rakentami- sen kehittäjäryhmä. Samantapaisia kaupunkiliikkeitä on esimerkiksi Sak- sassa omaehtoisten rakentajaryhmien, Baugemeinschaftien, kehittymisen taustalla. Vastaavanlainen kehitys on nähtävissä myös muualla Euroopassa. Yhteisöllisiä ratkaisuja ajaneet urbaanit liikkeet sekä paikalliset ympäris- töjärjestöt ja -ryhmät ovat omatoimisesti lähteneet hakemaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää elämäntapaa. Oranssi on toiminnallaan haastanut suomalaisen kaupunkisuunnittelun ja asuntotuotannon valtavirran ja tuo- nut esille toisenlaisia tapoja tuottaa kestävää ja kohtuuhintaista asumista.
  • 49. Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 47 Oranssin hankkeita yhdistävä piirre on tyhjillään olevia kaupunkitilo- jen ja purku-uhan alla olevia rakennuksien hyödyntäminen uudessa käy- tössä. Oranssi on kunnostanut tyhjillään olevia rakennuksia ja kaupunki- tiloja erilaiseen omaehtoiseen toimintaan ja asumiseen. Vanhasta huolto- asemasta, satamarakennuksesta, ja 1960-luvun ostoskeskuksesta kehittyi monimuotoisia ja urbaaneja nuorten kohtaamispaikkoja pienin resurssein. Toimintaa on ollut jopa autotallissa. Oranssin toiminta osoittaa, että ra- kennusten ja kaupunkitilojen tilapäiskäytöllä voi olla myös pysyvää kau- punkikulttuurista merkitystä, samaan tapaan kuten monissa Euroopan kaupungeissa, esimerkiksi Amsterdamissa ja Berliinissä. Osallisuus on myös vastarintaa Omaehtoisuus, itse tekeminen sekä toiminnan omaehtoistuminen ovat il- miöitä, jotka ovat viime aikoina enenevästi nousseet esiin eri yhteiskunnal- lisen tutkimuksen aloilla. Miten ne näkyvät Oranssin toiminnassa? Kah- den vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja talonvaltauksesta al- kunsa saaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli kaupunkikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Kysymys kaupunkitilasta ja kaupunkilaisten oikeu- desta käyttää kaupunkitilaa ja ottaa sitä haltuun on monella tapaa keskei- nen aihe. Ranskalaisen sosiologi Henri Lefebvre popularisoi 1960-luvun lopulla käsitteen ”oikeus kaupunkiin”. Lefebvren klassisen määritelmän mukaan kaupunkitila on sosiaalisten ja kulttuuristen konfliktien, mahdol- lisuuksien ja ponnistelun arvoinen tila. Lefebvren käsitteen keskeinen si- sältö on, että kaupunki on asukkaidensa yhteinen tila (oeuvre) jota yhdes- sä rakennetaan ja käytetään. Olen tulkinnut opinnäytetyössäni käsitettä osallisuuden näkökulmasta – ymmärrän Lefebvren tarkoittavan ennen kaikkea kaupunkilaisten mah- dollisuuksia osallistua kaupunkitilan määrittelyyn ja sitä koskevaan pää- töksentekoon. Kaupunkilaisilla on oikeus käyttää kaupunkia ja kaupun- kitilaa tuottaakseen itselleen arkielämän edellytyksiä. Kaupunkilaisella on oikeus elämään kaupungissa, oikeus olla kaupunkilainen. (Lefebvre 1996, 158.)
  • 50. 48 Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin Osallisuudella tarkoitetaan kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yh- teiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen ja päätöksentekoon. Kau- punkisuunnittelussa osallisen käsite otetiin käyttöön vuoden 2000 voi- maan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lain mukaan kaupunkilai- sille tulee turvata oikeus osallistua oman elinympäristönsä suunnitteluun ja asuinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Kansalaisvaikuttamisen ja osallistumisen avulla kyseenalaistetaan, määritellään ja oikeutetaan kau- punkitilan käyttöä. Kaupunkitilassa on kysymys myös tilaan ja tilan tuot- tamiseen olennaisesti liittyvästä vallankäytöstä. Osallisuus voi olla myös vastarintaa. Anu Gretschel ja Tomi Kiilakos- ki ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että osallisuus ymmärretään kovin kapeassa merkityksessä ja osallisuudelle annetaan raamit, joiden puitteissa odotetaan kaupunkilaisten toimivan. Demokratiassa toimimisen mahdol- lisuuksia tulisi olla tarjolla monipuolisesti, edustuksellisuuden ja muiden osallisuutta lisäävien toimien lisäksi siihen kuuluu myös ajoittaisen vasta- rinnan mahdollisuus. (Gretschel & Kiilakoski 2012, 251). Don Mitchell korostaa Lefebvreä mukaillen, että kaupungin tulisi olla paikka, missä on erilaisuutta ja missä ihmisillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteitään sekä toteuttaa itseään (Mitchell 2003, 17–23). Julkiseen kaupunkitilaan sijoit- tuvat tilan haltuunotot, talonvaltaukset tai kaupunkitilaan liittyvät per- formanssit, kuten kadunvaltaukset ja mielenosoitukset, muistuttavat siitä, että kaupunki on olemassa ihmistä varten, kuten Castells asian ilmaisee. ”For, only if we are able to understand how people create cities might we be able to create cities for people” (Castells 1983, 21). Yhtenä kaupunkitilan ja osallisuuden määrittelijöinä ovat suoran toimin- nan kaupunkiliikkeet. Kaupunkiliikkeet ovat yhteiskunnallisia liikkei- tä, joiden avulla kaupunkien asukkaat tavoittelevat vaikutusvaltaa omas- sa asuinympäristössään. Manuel Castellsin mukaan ruohonjuuritason liik- keillä on merkitystä kaupunkitilaan, koska kaupungit ovat rakentuneet so- siaalisten prosessien, konfliktissa olevien sosiaalisten intressien ja arvojen
  • 51. Kamppailuja tilasta ja oikeudesta kaupunkiin 49 tuloksena ja Castells näkee kaupunkiliikkeet urbaanien ympäristöjen kes- keisinä toimijoina, jotka on nostettava sosiologisen tutkimuksen ytimeen. (Castells 1983, 67-72.) Omaehtoinen ja vapaaehtoisuuteen pohjautuva kansalaistoiminta ja toiminnan omaehtoistuminen ovat ilmiöitä, jotka ovat viime aikoina ene- nevästi nousseet esiin eri yhteiskunnallisen tutkimuksen aloilla ja julkisessa keskustelussa. Osallistuminen on saanut uusia muotoja perinteisten osal- listumiskanavien rinnalla ja uudet politiikan muodot - kuten uudet kau- punkiliikkeet ja kaupunkitapahtumat – ovat korvanneet osin heikkene- vää edustuksellista demokratiaa. Näissä liikkeissä ja toiminnassa korostu- vat toimijoiden omaehtoiset lähtökohdat, jotka haastavat vallitsevia arvoja ja esittelevät toisenlaisia tapoja vaikuttaa. Kaupunkiliikkeiden tutkimuk- sessa on kiinnitetty huomiota siihen, että perinteiset muodot osallistumi- selle, vaikuttamiselle ja omahtoiselle toiminnalle eivät enää päde samoin kuin ennen (mm. Rinne 2011). ”Oranssi ei ole järjestö vaan paikka” Lefebvren mukaan oikeudesta kaupunkiin on myös aika ajoin taisteltava ja kamppailtava. Tässä on ollut myös tutkimustyöni jännite ja mielenkiin- non kohde: olen kuvannut Oranssin aktiivien kamppailuita kaupunkiti- lassa ja oikeudesta kaupunkiin. Ryhtyessäni tutkimustyöhön eräs Orans- sin aktiivi totesi: ”Oranssi ei ole järjestö vaan paikka”. Mielenkiintoisek- si tutkimuskohteeni on tehnyt Oranssin toiminnan suhde kaupunkitilaan. Oranssi on rakentanut toimintamahdollisuuksia, omaehtoisen toiminnan politiikkaa ja urbaania tee-se- itse -kulttuuria, jolla on ollut myös pysyvää merkitystä. Kaupunki on kamppailun tila, mutta samalla myös kaupunki- kulttuurin, viihtymisen ja hyvän elämän mahdollistava tila, jossa on olta- va tilaa myös omaehtoiselle toiminnalle ja erilaisuudelle, Lefebvreä ja Mit- chelliä mukaillen. Klassisessa kaupunkiesseessään Lewis Mumford näki kaupungin ”kol- lektiivisen draaman näyttämönä” ja ”urbaanina draamana”, ja kritikoi kau- pungin suunnittelijoita ja päättäjiä kaupungin, ja kaupunkitilan sosiaali- sen merkityksen unohtamisesta. (Mumford (1937) 2007, 86-89) Samal-