Oppimisen tulevaisuus 2030 barometrin teesien päivittämistä kohti K2019 kymmenvuotiskierrosta. Testikierroksen teeseistä pari-kolme nostetaan mukaan barometriin. (nelikenttien teksti eivät toistu kokonaisuudessaan pdf-versiossa, yst. kontaktoi alkuperäistä aineistoa varten)

1. Oppimisen tulevaisuus 2030
Lukion tulevaisuus, uudet teesit, S2018
kooste Delfoi-pajassa 19.10.2018 (Tiina Airaksinen)

2. Kaukotulevaisuusargumentteja
1. Katsotaan riittävän kauas jotta intressien vaikutus laimenee
2. Nuuskitaan käännepisteitä ja paradigmamurroksia (laadullinen ennakointi)
3. Tähyillään ajopuita, liukumia ja valumisia käytäntöihin, joita kukaan ei kerro
haluavansa
4. Etsitään systeemisiä malleja, vuorovaikutuksia, relaatioita ja vipuvaikutuksia
5. Lietsotaan, laajennetaan ja ylläpidetään argumenttien markkinoita
6. Käynnistetään dialogeja ja osallistetaan toimijoita (oppijat, vanhemmat, koulut,
kunnat)
7. Metodiksi eDelfoi: asiantuntijuus, asianosaisuus, argumentoinnin anonyymisyys
ja iteratiivisuus
8. Toimintaperiaatteiksi ”open source”, ”open data” ja ”open argument”
(OT2030-dia: Hannu Linturi)

3. Jakaumaesimerkki: oppivat ryhmät
ei-todennäköi
nen ja
toivottava
todennäköine
n ja toivottava
ei-todennäköi
nen ja
ei-toivottava
todennäköine
n ja
ei-toivottava
(OT2030-dia: Hannu Linturi)

4. Teesien kolmijako
(OT2030-dia: Hannu Linturi)

5. ● kuumia teemoja uusien teesien kehykseksi (Hannu Linturi)

6. ORGANISOINTI
instituutiokehitys

8. 1. Opettajan työnkuva
TEESI: Vuonna 2030 opettajan tärkein asiantuntijuus liittyy oppisisältöjen
opettamiseen ja hallintaan.

10. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Voi olla että tämä on epätodennäköisempää kuin todennäköistä, mutta
jätin arvion kuitenkin keskelle. Voi olla, että tarvitaan kuitenkin ihmistä
kertomaan jotakin omakohtaista toiselle ihmiselle, eikä pelkästään
jotakin navigointiohjeita. Samalla tavalla voisi olla toivottavaa, että olisi
ainakin joskus ja osittain joku ihminen opettamassa minulle kädestä
pitäen jotakin, johon opettajalla on henkilökohtainen suhde. Jos toinen
ääripää, omaehtoinen oppiminen kehittyy tekoälyn ja
navigaattoriopettajien ohjauksessa, niin hyvä on. Mutta entä jos joku
mene pieleen eikä asia toimikaan.
● Oppiainesisältö on tarkoituksellisen vanhanaikainen termi. Vahvaa
asiantuntijuutta tarvitaan tietojen ja taitojen saralla, mutta "oppisisällöt"
muuttuvat ajassa.
● Niukkenevien resurssien ja pedagogisten trendien näkökulmasta
opettajan työssä tulevat korostumaan ohjaukselliset taidot. Opettaja
keskeinen tehtävä on ohjata tiedon lähteille ja substanssiosaaminen
liittyy vuorovaikutukseen, siinä laajuudessa kuin resursseja on
käytettävissä.
● (ei kommentteja)
● Opetettavat oppisisällöt on toki jossain määrin hallittava, jotta osaa
ohjata oppimisprosessia. Mutta oppimisprosessin ohjaaminen on
keskeistä ja yhä tärkeämpää. Se tarkoittaa myös prosessimuotoisen
arvioinnin kehittämistä ja sitä, että sisältöjä ei kysellä kokein, vaan
ohjataan oppimista siten, että kurssien tehtävät ovat prosessimaisia ja
vievät kohti oppimista. Tässä tarvitaan oppimisprosessin
asiantuntijuutta.
● Oppimisprosessin ohjaaminen tulee olemaan todennäköisesti tärkeintä.
Tämä kyllä edellyttää, että tuntee oppisisällöt. Oppimisprosessin
ohjaaminen ja oppimisprosessin "rakentaminen" nousee yhä
● Lukioiden ja korkeakouluvalintojen välisen kytkennän vahvistuminen tulee
korostamaan oppisisältöjen merkitystä, haluttiin sitä tai ei. Kysymys on lähinnä
siitä, kuinka lähellä tätä kysymyskohdan "tärkeintä" prioriteettia tulee seuraava
prioriteetti ja mikä on vaikkapa kahden hallitsevimman suhde. Voisin antaa 60 %
"oppisisältöjen opettamiselle ja hallinnalle" ja 40 % muille yhteensä.
/// Säilyvätkö korkeakoulujen valintamenettelyt oppisisältöjen ulkoa opettelemisen
testausjärjestelmänä. Itse en siihen usko. Korkeakoulut kehittävät parasta aikaa
erilaisia joustavia polkuja kk-opetuksen piiriin. Itse ajattelen, että
oppimistavoitteen kannalta instituutioiden rajat tuleekin purkaa ja erilaiset
opinpolut mahdollistaa. Erilaisilla joustavilla opinpoluilla opettajilta vaaditaan

11. 2. Ammattijohtaja
TEESI: Vuonna 2030 lukiota johtaa liike-elämästä tai julkishallinnosta konsulttien
avulla rekrytoitu ammattijohtaja.

13. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Koulujen, erityisesti lukioiden, koko tulee kasvamaan ja yhteydet
koulun ulkopuoliseen maailmaan tiivistymään. Koulun sisältä tulevalla
opettajalla ei ole valmiuksia vastata näihin johtamisen haasteisiin paitsi
poikkeustapauksissa. Tästä syystä yhä useammin ulkopuolelta tulevat
ammattijohtajat ovat koulunkin kannalta paras ratkaisu. Koulun suljetun
luonteen ja profession pysyvyyden takia tätä kehitystä ei voi kuitenkaan
pitää todennäköisenä.
● Vuonna 2030 lukiota johtaa edelleen pääsääntöisesti joko julkiselta
sektorilta (esim. kunta) tai yksityisestä oppilaitoksesta (yksityinen
sektori, vaikka rahoitus on julkiselta vallalta) tullut opettajataustainen
rehtori. Toivottavasti kyseessä on ammattijohtaja. Todennäköisesti
rekrytoinneissa hyödynnetään nykyistä enemmän rekrytointikonsultteja.
(Väittämässä on siis kolme eri näkökulmaa, joten vastaaminen on
vaikeaa.)
● Koko yleissivistävä koulutus on sisäänlämpiävyytensä vuoksi johtajuuskriisissä.
Rehtoriksi noustaan usein opettajakunnan joukosta ja – opettajakunnan
kuulemisen kautta – vielä opettajien suosikkina. Millä muulla alalla on näin
ylettömän kapea rekrytointipohja!
● Keskittämisen, profiloitumisen, mielikuvaistumisen ja kilpailun seurauksena
kehityssuunta on ilmeinen ja vaikka kilpailuasetelma kääntyisikin vastakkaiseksi
tarvitaan resurssia, joka pitää huolta muiden resurssien voimavaraistumisesta.
Aika ilmeinen kehityssuunta mutta tuntumani on, että sen toteuttamiseksi kunnon
keskustelu on tarpeen.
● Tämä lienee AI-avusteisen rekrytoinnin suuntaus ja lievästi todennäköistä.
Toivottavuudesta en osaa sanoa tuota enkä sitä, koska kaikki kombinaatiota
voivat olla toimivia: a) ammattijohtaja b) ammattijohtaja, joka hoitaa talouden ja
hallinnon apunaan pedagoginen johtja(t) c) pedagoginen johtaja, jolla on hyvät
taloudellis-hallinnollisen johtajuuden ominaisuudet. Nämä kaikki voiva toimia
riippuen tapauksesta, organisaation koosta ja lopulta ihan tehdyistä tietoisista
valinnoista.
● Lukioiden kehittyminen vaatii pedagogista osaamista, jos tavoitteena
on säilyttää inhimillinen kosketus ja kohtaaminen nuoriin.
● Johtamistyö, myös rehtorin työ vaatii ammattitaitoa nimenomaan
johtamisessa. Tarvitaan myös kykyä strategiseen ajatteluun,
tulevaisuusajatteluun ja johtaa monimuotoisia prosesseja. Silti näen
tärkeänä, että rehtorin tehtävässä on vahva kytkös arkityöhön ja
tekemiseen. Oppilaitosjohtaminen on eri asia kuin yritysmaailman
johtamistyö.
● Johtajan on oltava myös pedagogi mahdollistaakseen monipuolisen
pedagogisen kehittämisen ja kehittymisen.
● Alan sisäinen tuntemus on olennaista ja tärkeä hyvän johtajuuden
● Pidän väitettä todennäköisenä. Julkisen hallinnon heikko taloustilanne tulee
muuttamaan rehtorien työnkuvaa siihen suuntaan että koulutusrahoituksen
hankkimisesta ja talouden johtamisesta tulee keskeisin osa työtä. Siinä
tehtävässä liike-elämän opeista on enemmän hyötyä kun opetustyön
osaamisesta. Oppilaitoksen hierarkiat murtuvat vähitellen ja pedegogisesta
johtamisesta vastaa opettajakunta tiimimallilla.
● Todennäköinen kehityslinja lukiolle nykymuodossaan. Rinnalle voi toki syntyä
vaihtoehtoisia tai toisin profiloituvia lukioita. Toisaalta rehtorin/johtajan osaamiset
eivät lähitulevaisuudessa(kaan) lokeroidu vanhaan tapaan.
● Pedagoginen osaaminen on mielestäni edelleen tärkein taito rehtorilla. Pitää olla
myös taitoa johtaa toimitakulttuuria niin, että jokainen voi "kukoistaa"; niin

14. 3. Ylioppilaskirjoitukset
TEESI: Vuonna 2030 ei enää järjestetä ylioppilaskirjoituksia.

16. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Ops:ia vastaavien tietojen, taitojen ja asennoitumisten mittaaminen
tulee monimuotoisemmin näkyväksi jatkuvan mittaamisen kuin
rajallisen päättöarvioinnin perusteella.
● Ylioppilaskirjoitukset estävät lukion opetuksen ja opetusmenetelmien
kehittämisen ja lukion vetovoima heikkenee, mikäli ylioppilaskirjoitukset tässä
muodossa säilytetään. Osaamisperustainen opetussuunnitelma mahdollistaa
osaamisen osoittamisen jo tänä päivänä täysin toisenlaisilla menetelmillä ja
osaamisen uudenlainen määrittely ei todennu nykyisen kaltaisella, alimpia
kognitiivisia prosesseja ja muistamiseen ja tunnistamiseen pohjautuvia testejä.
● Jos edetään kohti oppimisprosessin ohjausta ja prosessiarviointia,
ylioppilaskirjoitukset vievät toiseen suuntaan. Toivottavasti ovat siis ohimenevä
asia.
● Maailmassa johon olemme menossa tarvitaan enemmän sisäisiä kuin ulkoisia
kiihdyttäjiä. Olkoonkin että jatkossakin jonain hetkenä siirrytään seuraavaan
vaiheeseen niin vaikea keksiä perusteluja, miksi se pitäisi kasata paineiseksi
päättönäytöksi kun oppimista tapahtuu ja se on dokumentoitavissa kaiken aikaa
aivan vaan pikkuisen liioitellen kehdosta hautaan.
● Ylioppilaskirjoitukset ovat vahva ja laajasti kannatettu perinne, jonka murtaminen
tulee olemaan vaikeaa, vaikkakin toivottavaa. Opintojen aikana laadittujen
portfolioiden näyttöjen tms. Pohjalta tehdyt osaamisen arvioinnit ovat
kannatettava kehityssuuntaa yo-kirjoitusten sijaan, mutta nopeaan muutokseen
en usko.
● Yhteiset osaamisen kriteerit ja "laadunvarmistus" varmasti toteutuu vuonna 2030,
mutta opiskelijalle "armollisemmalla" tavalla.
● Ylioppilastutkinnon vahva kehittäminen on tarpeen.
● Jos nuoret sivistyvät ja oppivat ilman ylioppilaskirjoituksia, niin mikäs
siinä. En siis osaa ottaa toivottavuuteen kantaa. Voi olla, että
YO-kirjoitukset eivät täysin häviä. Voivat säilyä jos ei muuten niin
seremoniallisena perinteenä.
● Pidän pikemminkin todennäköisenä sitä, että ylioppilaskirjoituksista
● Ylioppilaskirjoitukset säilyvät varmaan jossain muodossa, mutta jos niitä voi
tulevaisuudessa uusia yhä useamman kerran, niin luulen, että niiden on syytä
muuttaa jollain tavalla muotoaan. Muuten lukiosta tulee helposti " vain "
kirjoituksia järjestävä laitos. Ehkäpä mennään enemmän akvaariokokeisiin, mitä
järjestetään jo yliopistoissa. Myös sisällöisesti luulisi ylioppilaskokeiden

17. YHTEISÖ
monikko-oppiminen

19. 4. Oppimistiimit
TEESI: Vuonna 2030 enemmistö lukio-opinnot suorittaneista ei hakeudu
korkeakouluihin yksilöinä vaan kouluaikana rakentuneina ja hioutuneina tiimeinä.
Selite: Tiimit ovat lukioaikana rakentuneet ja valmentautuneet toimimaan yhdessä saumattomasti ja
parhaat tiimit ovat haluttuja rekrytointeja jatko-opintoihin. Tiimissä oppimista on sovellettu esimerkiksi
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa, jossa tradenomeja on koulutettu jo kaksi
vuosikymmentä uniikeilla pedagogisilla menetelmillä: opiskelijat oppivat tekemällä ja suorittavat opintojaan
tiimiyrityksissä ratkaisemalla työympäristönsä ongelmia (ks. Tiimiakatemia, http://tiimiakatemia.com).

21. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● En usko kiinteisiin tiimeihin, vaan siihen että tiimejä kootaan/
rekrytoidaan erilaisia alustoja hyväksi käyttäen.
● Väittämässä ollut enemmistö-sana on tässä aika voimakas.
● Tiimioppimisen tarkoitus (oppimisen lisäksi) on kehittää tiimin jäsenien
taitoja toimia tiimissä. Tiimit sinänsä voivat vaihtua. Tiimin tulee sisältää
erilaisia ihmistyyppejä toimiakseen luovasti ongelmia ratkoen ja oppien.
Tiimin jäsenillä tulee olla erilaisia taustoja niin koulutuksellisesti kuin
ammattiosaamisen kannalta. Koko tiimin kouluttaminen samalla tavoin
saattaisi olla tiimin toiminnan kannalta tuhoisaa.
● Aikaperspektiivi on aivan liian lyhyt siihen, että jotain väittämän tapaista
tapahtuisi. Lukioiden uusi teematyöskentely on pienen pieni yritys
väittämän toteutuman suuntaan.
● Vaikka tiedän että kehitys on hitaampaa kuin oma mieli mielisi niin kummallista
olisi ellei vuoden 2030 lukiossa olisi paljonkin mahdollisuuksia toimia ja osoittaa
osaamisiaan kontekstissa, missä koulun jälkeenkin tulee toimimaan. Valtava ja
kasvava osa merkityksellisestä oppimisesta on perusluonteeltaan työn ja
osaamisen jakoista toimintaa toisten kanssa. Ilman sitä tulee hätä vielä
aikaisemmin kuin muuten.
● Tällainen ryhmäytyminen varmaankin lisääntyy, mutta voisin kuvitella että
runsaan 10 vuoden kuluttua yksilö-ryhmä -suhde voisi olla fifty-fifty, Eli en
uskaltaisi sanoa, että enemmistö tiimiytyy. Toivottavuudesta en osaa sanoa
suuntaan enkä toiseen. Varmaankin joillekin extroverteille tämä sopii, mutta yhtä
lailla aina tulee olemaan introvertteja tutkijoita yms. jotka kulkevat omia
polkujaan. Molempia tarvitaan. En siis osaa liittää tähän tätä toivottavuutta.
● Yrittäjyys tulee lisääntymään Suomessa, missä lapset ja nuoret elävät
yhä nuorempina jo osana omista kiinnostuksista nousevia yhteisöjä.
Tiimit ovat osa nuorten arkea jo tänä päivänä pelimaailmoissa. Tuntuisi
kovin rajoittuneelta ajatella, että parhaat tiimit muotoituisivat lukion
oppilasryhmissä ja että juuri ne mahdollistaisivat parhaan mahdollisen
potentiaalin esiin tulemisen yksilöissä. Todennäköisempää on, että
tiimit syntyvät nuorten autenttisissa toimintaympäristöissä ja näissä
tiimeissä syntyvä osaaminen ohjaa heitä eteenpäin koulutuspoluilla.
● Sosioeettisten taitojen yhteinen prosessointi on yhä tärkeämpää, kun
ympärillä on pirstoutuneisuutta. Yksi avainsanoista on joustavuus.
● Tiimimäinen toimintatapa on hyvä, mutta ei sovi korkeakouluihin
hakeutumisen lähtökohdaksi.
● Ei ole eettisestikään korrektia, että jatko-opiskeluihin haetaan lukion
aikana muodostuneissa tiimeissä. Kilpailuihin voidaan ilmoittautua
● (ei kommentteja)

22. 5. Autonomilukiot
TEESI: Vuonna 2030 yli kolmasosaa yleissivistävistä kouluista ylläpitävät voittoa
tavoittelemattomat yhteiskunnalliset yhteisöt kuten osuuskunnat ja yhdistykset.
Selite: "Osuuskunta on yhtiömuoto, jonka avulla harjoitetaan osuustoimintaa. Osuuskunnan omistajia ja
päätösvallan käyttäjiä ovat sen jäsenet. Osuuskunnan tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä taloudellisia,
sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita ja tavoitteita yhteisesti omistetun ja demokraattisesti hallinnoidun
yrityksen avulla." (Wikipedia) Osuuskunnalla voi olla myös yhteiskunnallinen tarkoitus. Osuuskunta voisi
mahdollistaa samanlaisia hyötyjä kuin on sosiaali- ja terveyssektorilla saavutettu Alankomaissa, jossa on
kehitetty Buurtzorg-yhteisö. Se on kolmannen sektorin lähi- ja tiimiorganisaatio, jonka jäsenmäärä on
kasvanut neljästä yli 8000:aan kahdeksassa vuodessa. Päätösvalta ja resurssit on ohjattu tiimeille.
Buurtzorg "rohkaisee hoitajia tarjoamaan potilaille kaiken avun, jota he tarvitsevat.” (KPMG 2012,
Broekstra 2014, Linturi 2015)

24. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Valtakunnallisesti yhtenäiset opetussuunnitelmien perusteet jyräävät
pedagogisen vaihteluvälin niin kapeaksi, että ylläpitäjämuodolla ei ole
suurta pedagogista merkitystä. Kokemus osoittaa kuitenkin, että
normikouluista poikkeavilla lukioilla (yksityiskoulut ja Steiner) on
virkeämpi näkemys koulun johtamisesta.
● Jos ja kun sote-kentällä valinnanvapaus etenee ja saa valita julkisesti ylläpidetyn
ja yksityisen välillä, niin miksi tällainen kehitys ei tapahtuisi myös kouluissa.
Valtaosa ammattikorkeakouluista on jo osakeyhtiöitä ja yliopistoista
julkisoikeudellisia yhteisöjä. Sama kehitys mitä todennäköisemmin tulee myös
toisen asteen koulutukseen, kun sen järjesatämisvastuu siirtyy tulevaisuudessa
maakunnille. Osuuskunta tai yhdistys ei kuitenkaan välttämättä ole se muoto,
vaan todennäköisemmin seurataan korkeakoulujen jalanjäljillä.
● Kun edellä puhuttiin yhteisömuotoisesta ja —lähtöisestä koulutuksesta ja
oppimisesta niin siihen tarvitaan autenttinen konteksti, jolloin koulun on oltava
paljon enemmän kuin vain normiohjattu jo kertaalleen opitun tiedon ja osaamisen
siirtäjä. Koulussa opitaan vuonna 2030 myös toimimaan ja ratkaisemaan
toimintaympäristöstä nousevia kysymyksiä ja ongelmia.
● Mikäli opetuksen laatu pystytään takaamaan ja tutkintotavoitteet asettaa
yksityisiä oppilaitoksia velvoittaviksi, kehityssuunta on luonnollinen. Julkisen
sektorin kyky tuottaa laadukasta lukiokoulutusta tulee heikkenemään ja
laadukkaalle yksityisrahoitteiselle lukiokoulutukselle on lisääntyvää kysyntää.
● Yleissivistävät tavoitteet voivat aktualisoitua erilaisten organisoitumisten kautta.
● Tuntuu aika vauhdikkaalta muutokselta, että runsaan 10 vuoden
kuluttua 40 % yleissivistävistä kouluista olisi muita kuin suoraan
julkisen vallan "omistuksessa". Ja jos kaikki yleissivistävät tarkoittavat
myös peruskoulun ala-asteita, niin voisi ajatella, että tämä muiden
omistajien osuus kasvaa siirryttäessä kohti ylempiä vuosiluokkia,
yläasteita ja lukioita yms. Tarkoitan, että jos alakoulut olisivat edelleen
yhteiskunnan omistuksessa niin lukiot pitäisikin sitten olla kaikki
yhteisöjen, osuuskuntien, säätiöiden, yhdistyksen omistuksessa. Aika
raju väite, jonka toteutumista en pidä myöskään toivottavana.
● Koulutus palvelee yhteiskuntaa. Sen voimakas yksityistäminen olisi iso
● Tällä hetkelläkin suuri osa oppilaista määrällisesti käy yksityistä säätiön tai
yhdistyksen ylläpitämää koulua. Koulujen määrä ei ole ratkaiseva tietenkään.
Opiskelijamäärä sen sijaan kyllä. Esimerkiksi Helsingissä yli 30 % käy tällaista
yleissivistävää koulua.

25. 6. Uudistava johtaminen
TEESI: Vuonna 2030 lukion johtaminen on opettajien ja opiskelijoiden kanssa
yhdessä tehtävää tulevaisuustyötä.
Selite: Lukion kuten koulutuksenkin historia on pitkään rakentunut sille perustehtävälle, että koulu siirtää
aikaisemmin opitun seuraavan sukupolven lähtöeväiksi. Sitä voisi nimittää uusintavaksi oppimiseksi.
2000-luvulla tämä tehtävä on edelleen tärkeä, mutta se on saamassa rinnalleen tavoitteita ja tehtäviä,
joissa korostetaan uudistavaa oppimista eli sitä, että oppiminen kohdistuu sellaiseen, jossa ei ole tarjolla
aikaisempia malleja tai ratkaisuja. Uudistava oppiminen edellyttää uudistavaa johtamista, jota voisi
nimittää tulevaisuustietoiseksi johtamiseksi.

27. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● 12 vuotta on lyhyt aika kokonaisen koulukultuurin järisyttävälle
muutokselle, joskin toivottava sellainen. Muutos edellyttää osallisuuden
lisääntymistä myös perusopetuksessa yhtälailla kuin oppimisen
painopisteen suuntaamista laaja-alaisen osaamisen taitojen
kehittämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja vuorovaikutustaitojen sekä
itseohjautuvuuden taitojen kehittämiseen, jotta opiskelijoilla on lukioon
tullessa riittävät valmiudet yhä osallistavampaan toimintakulttuuriin.
● Suomessa koulun kehittämisen avainkäsite on tutkimusperustainen
(research-based). Kasvatustieteellinen tutkimus kohdistuu paljolti
historiaan ja nykytilanteeseen, ja kun tulokset tutkimuksesta vihdoin
julkaistaan ne ovat jo menneisyyteen kohdistuvia. Maailma muuttuu
ympärillä niin nopeasti, että kasvatustieteellinen tutkimus ei pysy siinä
perässä. Ja isojen lukioiden johtamisen perustaminen yhdessä
tehtävälle tulevaisuustyölle on kaunis ja tavoiteltava ajatus, mutta
käytännön realiteetit ylioppilaskirjoituksineen ajanevat ohi.
● Jaettua johtajuutta ja hyvää toimintakulttuuria.
● Erittäin kannatettavaa ja toivottavaa. Johtamisesta tulisi siirtyä kannustavaan
valmentamiseen, jossa päämäärät asetetaan tulevaisuuden haasteita
vastaaviksi.
● Korkeakouluvalintaprosessin korostuminen lukioissa jo sinänsä vahvistaa
opettajien vastuuta opiskelijoiden tulevaisuudesta. Jo vuosikymmneiä toimineet
opettajat jarruttavat kuitenkin tätä kehitystä.
● Tulevaisuustyön merkitys tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeää.
Edelleen lienee tavoitteena, että opiskeljat ovat rakentaneet lukioaikana hyvät
valmiudet jatkaa jatko-opintoihin ja hankkineet tietoja ja taitoja, joilla voi toimia
yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta jotain
skenaarioita voi luoda. "Tulevaisuustaitoja" pitää harjoitella vuorovaikutuksessa
ja yhteisöllisesti. Tärkeimpinä tulevaisuustaitoina näkisin ajattelutaidot ( luovuus,
ongelmanratkaisukyky, oppimaan oppimisen ja oman oppimisen ohjaamisen),
digitaidot, yhteistyötaidot, eettiset taidot, kultturitietoisuuden, sosiaalisen ja
ekologisen vastuun jne. Tavoitteena on kyky sietää muutosta ja tietoja ja taitoja
reagoida nopeasti muutokseen.
● Toivottavasti jo aiemmin! Aidon yhteisöllisesti myös sidosryhmät huomioiden, ei
vain näennäispuuhailua.
● Tavoitteena erinomainen. Tulevaisuusdialogia tarvitaan tulevaisuuden
organisaatioiden johtamisessa. Hierarkioiden murtaminen ja aito yhteistyö
lukioiden tulevaisuusjohtamisessa vaatii valtavan kulttuurisen muutoksen, jonka
todennäköisyys ei ole mahdottoman suuri. Epäilen, että 2030 opiskelijoiden
kanssa tehdään kyllä tulevaisuustyötä, mutta kulttuurin muuttamiseen 12 vuotta
ei riitä.
● Tämä sopii kolmanneksi rastiksi uudelle lukiolle, jossa katse on yhdessä
eteenpäin olkoonkin että jokainen tutustuu siinä myös omiin voimavaroihinsa ja
vahvuuksiinsa, jotka ensisijaisesti määrittyvät yhteisistä tarpeista ja tavoitteista.

28. HENKILÖKOHTAISTUMINEN
personointi

30. 7. Tallennettu oppiminen
TEESI: Vuonna 2030 tekoäly kerää tietoa kaikista oppimisprosesseista,
-tapahtumista ja -tuotoksista.
Selite: Opiskelijan toiminnasta kertyy reaaliaikaisesti tietoa opetus- ja oppimistilanteissa tekoälyyn
perustuvien työkalujen avulla. Tiedonkeruu tapahtuu esimerkiksi erilaisten fysiologisten sensorien,
ilmeentunnistuksen ja oppimisdatan avulla. Prosessitietoa kertyy myös pilvipalveluista kuten dokumenttien
iteraatioista, vuorovaikutustietoja taas sosiaalisesta mediasta. Kerätty data muodostaa yksilöllisen kuvan
kunkin tiedoista, taidoista ja taipumuksista.

32. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● (ei kommentteja) ● Datan hyödyntäminen kasvaa tulevaisuudessa väistämättä. Tarvitaan kuitenkin
viisautta datan hyödyntämiseen. Koulutuksessa merkittävä osa
vuorovaikutuksesta ja toimintakulttuurista sisältää hiljaista tietoa, jota on vaikea
numeroina kuvata. Helposti huomio kiinnittyy vain numeraaliseen dataan ja sen
arvioinnilla on suotuisia ja epätoivottavia ohjausvaikutuksia.
● Näin siinä varmaan käy. Jos tekoälyn keräämää tietoa käytetään vastuullisesti
oppimisen tueksi, hyvä. Väkisinkin näen kehityksessä myös suuria riskejä. Mikä
on tietoturvan taso? Entä jos algorytmit analysoivat tiedon väärin, jos se vuotaa
ulkopuoliselle taholle, jne.
● Sana kaikista on varmaankin laitettu kärjistämään. Voi hyvinkin olla että sitä
lähelle mennäänkin. Sen dystooppisuus tai siunauksellisuus riippuu siitä, mitkä
ovat vuoden 2030 ohjaavat ideat. Kumpikin tie kuten keskitiekin näyttävät
mahdolliselta. Kallistun sille kannalle että meillä on kulttuuria kääntää tästä se
parempi puoli esiin.
● Osaamisen ja oppimisen testaaminen tuo massoittain dataa, joka nyt arvioidaan
aikaa vieden opettajatyönä. Opettajien omat näkemykset saattavat olla suppeita,
rajoittua vain omaan opetusryhmään ja aikaisempien vuosien kokemuksiin. Tämä
vääristää oppimisprosessin arviointia merkittävästi.
● Periaatteessa houkutteleva ajatus, kun tavoitteena on, monipuolinen arviointi
edistää oppimista. Tällä tavalla opiskelijoiden oppimisprosessia voisi seurata
yksilöllisesti. Myös yksilöllisen oppimisen tukeminen ja edistäminen onnisuisi
paremmin. Toisaalta sitten tulee mieleen, että mitä mitataan, mitä ovat
mahdolliset mittaus- ja tulkintavirheet? Miten eettiset asiat otetaan huomioon?
Miten ryhmän merkitys oppimisessa?
● Todennäköistä on, että samalla tavalla kuin internetin toimijat keräävät meistä ja
toiminnastamme jatkuvasti enemmän tietoa markkinoinnissa hyödynnettäväksi,
oppilaitokset keräävät tätä tietoa oppimiseen ym. tarkoitusperiin liittyen.
Toivottavuuden määrittelevät nuo tarkoitusperät. Jos oppimisen tukeminen ja

33. 8. Tunneälykäs mentori
TEESI: Vuonna 2030 jokaisella oppijalla on tunneäly (ihminen, kone tai niiden
yhdistelmä) henkilökohtaisena mentorina koko oppimispolun ajan.
Selite: Mentori mukautuu oppijan persoonaan ja tukee häntä henkilökohtaisen oppimispolun
suuntaamisessa, tavoitteiden asettamisessa, oppimisen arvioinnissa ja sopivimpien opetusmenetelmien
valinnassa. Tekoälykäs mentori voi lisäksi etsiä ja ehdottaa sopivia oppimiskumppaneita ja -tiimejä sekä
auttaa verkostojen rakentamisessa.

35. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Jokaisella opiskelijalla pitäisi olla rinnalla kulkijoita ja ohjaajia sekä
vertaisista että ammattilaisista. Tarvitaan aitoja kohtaamisia, jotka
auttavat hahmottamaan nykytilaa ja tulevaisuutta. Ei ole olemassa
yksittäistä oikeaa polkua, johon ohjaajan pitäisi johdattaa.
● Toivottavaa olisi kuitenkin, että mentori olisi ihminen.
● Tähän vastasin hieman saman suuntaisesti kuin edelliseenkin väittämään.
Minusta tässä oli hieman päälle liimattuna tuo "tunne", koska kyse on kai
kuitenkin ylipäätään tekoälymentorista. Ja sellainen melko varmasti tulee.
Tähänkin liittyy kuitenkin se ulottuvuus, että kuinka ihon alle tekoäly halutaan
päästää.
● Mahdollistaisiko erilaisten/moninaisten lahjakkuuksien, osaamisten ja
taipumusten tunnistamisen, ns. kunkin yksilön oman hiljaisen tiedon
kuulemisen!?
● Soisin mieluusti jokaiselle oppijalle oman henkilökohtaisen mentorin koko
oppimispolun ajaksi, oli sitten kyseessä kouluaika tai koko elinikäinen prosessi.
Ihmisiä ja resursseja ei kuitenkaan ole tähän riittävästi, ellei tekoälyn kehitys
mahdollista robottimentoria. Saattaa kuitenkin hyvinkin mahdollistaa ja
koneoppimisen kautta voisi kuvitella robottimentorien osaamisen jatkuvasti
paranevan.
● Voi kun olisikin! Ihan tuohon mittaan ei taida toteutua. Hyvää kehitystä olisi se,
jos heikoimmista lähtökohdista ponnistavat saisivat ensin tällaisen palvelun.
● Toivotaan. Tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja ovat empatiakyky ja dialogitaidot.
Niiden oppimiseen tarvitaan mentoria. Lukeminen ei riitä.
● Kaiken tiedon tallentuminen ei sinänsä viehätä, mutta tässä kohden voisi olla
hyvä sauma.
● Luultavasti tällaisten mentoreiden kohdalla tarjontaa tulee olemaan kysyntää
enemmän. Nykyisin opot hoitavat aika hyvin näitä asioita. Onko seuraavakaan
sukupolvi valmis heittämään tulevaisuudesta päättämisen ulkoisen tiedon
varaan? Asetelma toisi myös eettisiä ongelmia: Millä perusteella oppija
hyväksytään tiimiin, suositellaan tiettyyn tiimiin tai jätetään suosittelematta
jonnekin?
● Tässä tekoäly voi tulla oikeasti avuksi oppimisessa.
● Lievästi positiivinen peukku! Hienoa, jos oppimisprosessille saadaan näin

36. 9. Resurssien tasaus
TEESI: Vuonna 2030 on käytössä resurssien tasausanalytiikka, jonka mukaan
opiskelijalle voidaan personoida tukiresursseja.
Selite: Opiskelijoille personoidaan tukiresursseja silloin, kun tasavertaisen oppimisen mahdollisuuksien
kannalta todetaan lähtökohtaeroja. Tasausanalytiikka hyödyntää kymmeniä taustamuuttujia (erot koti- ja
kasvuoloissa) sekä oppijan omaa oppimisprofiilia (oppimistaitojen tuki). Tasa-arvotavoitteiden
toteuttaminen edellyttää oppijan taustasta (taloudellinen, sosiaalinen ja kasvuympäristö) tai
henkilökohtaisista eroista johtuvien lähtökohtaerojen tasoittamista. Henkilökohtaisten oppimiserojen
tasoittamiseen pyritään etenkin varhaiskasvatuksen keinoin mutta taloudellisia ja sosiaalisia eroja
tasoitetaan monin keinoin myös myöhemmällä opintopolulla.

38. EI-TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA TODENNÄKÖINEN + TOIVOTTAVA
● Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta oleellinen kysymys.
Lukion osalta tilanteet ovat monimuotoisempia ja yksilön toimijuus on
(toivottavasti) vahva myös tuen tarpeen määrittelyssä.
● Tukiresurssien personointi on jo tänä päivänä kirjoitettu
opetussuunnitelmaan "yksilöllisyys" - ja yksilölliset opinpolut, yksilölliset
kiinnostuksenkohteet ja oppimistyylit -käsitteinä, joten toivottavaa, että
2030 tämä toteutuu.
● Tietojen laajapohjainen kerääminen ja tekoäly mahdollistavat resurssitasauksen
ilman suuria julkistalouden satsauksia. Hienoa, että kaikkien kyvyt ja taipumukset
saadaan mahdollisimman kattavasti yhteiskunnan rakentamiseen!
● Kunhan tasoittaminen ei toimi latistavaan vaan ainoastaan kohottavaan
suuntaan. Tähän kun vielä yhdistäisi edellisen teesin hybridimentorin niin nekin,
jotka eivät tarvitse tasoittamista eivät jäisi osattomiksi henkilökohtaistavasta
tuesta
● Kas, taisin jo osin vastata tähän kysymykseen edellisen yhteydessä. Väitteessä
ei ole mitään mikä ei olisi aivan kohta mahdollista. Mikään tasapäistämiskysymys
tämä ei ole. Päinvastoin kun toiminta mukautetaan mukautetaan yksilöllisen
tilanteen ja tarpeen mukaan.
● Resurssien tasaus pitää sisällään myös sen, että jotakin otetaan pois
niiltä, jotka oppivat tehokkaasti ja ilman tukitoimia. Olisivatko heidän
opetusryhmänsä suurempia, oppitunteja vähemmän jne? Miksi
ihmisten erilaisuutta ei oppimisen yhteydessä hyväksytä? Miksi
jokaisen pitäisi yltää samalle viivalle?
/// Tärkeitä kysymyksiä. Tasauksen riskinä on herkkusienikulttuuri,
jossa osaavimpien ja lahjakkaimpien päät katkotaan. Kestääkö
Suomen kilpailukyky sitä?
● Käytössä jossain määrin jo nyt (sossu). Epäilen, että laajempaa
tasausta ei voida 2030 tehdä, sillä julkiset resurssit eivät ole
lisääntymässä. Mielestäni on hyvä pohtia tasausjärjestelmien
eettisyyttä myös free rider tematiikan kautta. Tasausjärjestelmät
mahdollistavat julkisten resurssien väärinkäytön.
● Kun resurssit tulevat tulevaisuudessa olemaan entistäkin niukemmat
huoltosuhteen heikentyessä, jokin keino resurssien kohdentamiseen täytyy
kehittää ja tasausautomatiikka muodostaa helposti tällaisen teknisen ratkaisun,
jolla voidaan perustella resurssien kohdentaminen. Epäilen kuitenkin johtaako se
mahdollisuuksien tasa-arvoon siinä mielessä, että myös lahjakkaimmat saisivat
tarvitsemansa tuen ja ohjauksen. He ovat nimittäin tekoälyn ja digitalisaation
maailmassa eniten yhteiskunnan kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavia
toimijoita.
● Kolmas kysymys, jossa liikutaan hieman samalla kentällä. Ja vastaan taas
saman suuntaisesti. Tähän suuntaan varmaankin mennään. Laitoin kuitenkin
toivottavuuden yhdellä pykälällä miinuksen puolelle, koska tähän sisältyy vakavia
harkinnan kysymyksiä. Tässä on taas ilmiö, joka parhaimmillaan on hyvä renki,
mutta pahimmillaan vaarallinen isäntä. Tämähän edellyttää taas sitä, että
ihmisestä on tallennettu faileihin ja tekoälyn käyttöön melkein kaikki mahdollinen
lähtien lapsuuden kotioloista. Tästä ei sitten enää olekaan pitkä matka ihmisten
luokitusjärjestelmiin, joissa tekoälyalgoritmit ilman ihmiskäden kosketusta

39. mietteitä aineistosta
●

40. Teesiäänestykset
Järjestä teesit omiin ryhmiinsä!

44. KOMMENTIT KOMMENTIT
Selvitettävät: Teesi 3: yo-kirjoitukset, Teesi 4: oppimistiimit, Teesi 8:
tunneälykäs mentori
Ei mukaan: Teesi 6: uudistava johtaminen, Teesi 2: ammattijohtaja, Teesi 7:
tallennettu johtaminen
Mukaan: Teesi 1: opettajan työ, Teesi 9: resurssien tasaus, Teesi 5:
autonomilukiot
● 1. "opettajan työnkuva": kommenteissa näkyvät yhtäältä sisältöjen
hallinta toisaalta opp.prosessin ohjaus eli myös sisällöllistä hajontaa,
samalla yhteyksiä muille kouluasteille
● 2. "ammattijohtaja": avaako teesin simppeli muotoilu riittävästi
eksosysteemisiä teemoja keskusteluun?
● 3. "yo-kirjoitukset": ei avaa paljoa keskustelua vaihtoehtoisista malleista
mutta osin sitoo päättöarviointia korkea-asteelle
● 4. "oppimistiimit": teesi yhteisöoppimisesta on tärkeä mutta avaako
tämä teesi keskustelua parhaalla mahdollisella tavalla, tarjoaako teesi
malli, joka vaikuttaa liian fiksatulta?
● 5. "autonomilukiot": arvioitava kommenttien perusteella sekoittuuko
teesin autonomimalli liiaksi nykyiseen (helsinkiläiseen)
yksityislukiomalliin; teesin muotoilutarvetta voisi vielä arvioida
● 7. "tallennettu oppiminen": teesin fokusta pitää vielä miettiä ja
tarkentaa, jos ehdotetaan mukaan
● 8. / 9. vaikuttaa, että nämä mahdollistavat keskustelun
samankaltaisista teemoista
● 6. / 8. sisä- ja ulkopaneelissa eroa "uudistava johtaminen" ja
"tunneälykäs mentori" teesien suhteen
Mukaan: Teesi 1: opettajan työ, Teesi 3: yo-kirjoitukset, Teesi 5: autonomilukiot, Teesi 9:
resurssien tasaus
Selvitettävät: Teesi 2: ammattijohtaja, Teesi 4: oppimistiimit, Teesi 6: uudistava
johtaminen, Teesi 7: tallennettu johtaminen, Teesi 8: tunneälykäs mentori
● 1. Opettajan opettamisen osuus vähenee, työ painottuu oppimisprosessin
ohjaukseen. Työ painottuu opiskelijoiden yksilöllisten oppimispolkujen
ohjaamiseen, yksilölliseen vuorovaikutukseen ja oppimisympäristön
rikastamiseen ja oppimispolkujen mahdollistamiseen. Opettajan asiantuntijuuden
jakaminen monipuolistuu: face to face, oppimisympäristöä rikastamalla.
● 2. Ammattijohtaja. Teesiä parannettava, nyt osoittautui monitahoiseksi.
Johtajuudenanalysoimista pitäisi saada lisää.
● 3. Muutosta kaivataan vastauksissa. Hyvä teesi.
● 4. Tiimioppimista kannatettiin, mutta jatko-opintoihin hakeutuminen tiimissä
rasikaalia.
● 5. Omistusmuodot kiinnostavat, pohdin lukiokokoja suhteessa omistukseen.
● 6. Selkeä teesi, yhdistetäänkö teesin 2 kanssa?
● 7. Tallennettu oppiminen, sana "kaikista" vaikutti vastaamiseen, pohdittava
● 8. ja 9. lähellä toisiaan olevat teesit vastaajien mukaan.
Mukaan: Teesi 7: tallennettu johtaminen, Teesi 8: tunneälykäs mentori, Teesi 9:
resurssien tasaus, Teesi 1: opettajan työ
Mukaan: Teesi 1: opettajan työ, Teesi 2: ammattijohtaja, Teesi 3: yo-kirjoitukset, Teesi 4:
oppimistiimit