Artikkelini Nuorisotyö lehdessä 4/2001

1. "Onko nuorisotyö iöriettömös-
sö tilonteesso, mohdottomien
tehtövien edessö? Ovotko
pienten poikkokuntien nuoriso-
. työntekiiöt itseöön uhroovio
" hulluio, iotko osoittomollo
. selviytyvönsö looiostokin
" työmööröstö tehokkuudelloon
. voin tukevot resurssien kireyt-
'.
Iä" , WtW Petri Cederlöf ortik-
. kelissoon, ioko pohioutuu mm.
kunnollisen nuorisofyön ösket-
töin tehtyyn orviointiin io
kirioittoion itsensö viime vuosi-
en qikqno keröömöön oineis-
foon.
Yritys kuvata tai måaritellä nuoriso-
qötit ltimekkäästi törmää vaikeuk-
siin. Nuorisotr'ön moninaisuus ja epzi-
tarkkarajaisuus saattavat suhteessa
muihin toimialoihin olla sen kä1tän-
nöllisiä valttejakin, mutta samalla ne
varmasti ovat ongelmia pyrittäessä
julkisesti kur.aamaan työn luonnetta,
vaikutuksia, roolia ja oikeutusta.Tämä
ei tietenkään ole ongelma, jos myön-
nytään näkemykseen nuorisotyön
hyvin vaatimattomasta j a pienimuo-
toisesta roolista.Tässä otan kuitenkin
taustakseni toimialalla usein esitefit
käsitykset lisäresurssien tarpeesta -
ja erityisesti pienten kuntien enem-
mistön tilanteen. en tavanomaista
suurten kaup unkien näkökulmaa.
Vuodesta 1999lähtien olen koon-
nut suomalaista nuorisotyötä koske-
vaa ajankohtaistietoa osallistumalla
alan tilaisuuksiin ja seuraamalla toi-
mialakeskustelua, tutustumalla alan
kirjallisuuteen, sekä keräämällä puhe-
linkeskusteluin ja kyselvin alan toi-
mijoiden näkemyksiä kuntien nuori-
sotyöstä.T i,Jta p ohjalta esitän seuraa-
van jäsentelyn kuntien nuorisotyöl-
listen toimintojen osa-alueista. Nuo-
risotyön ulottuvuuksia esitellään täs-
sä luetellen ja ilman sisäIlöllisiä ku-
vauksia.Teksti on virikkeelliseksi tar-
koitettua ja samalla myös tutkijan ta-
vanomaisten turhautumien purka-
mista, enemmän henkilökohtaista
pohdintaa kuin tutkimustekstiä.
Perustqso
Kunnan nuorisotyöntekij än tehtdviin
kuuluu nlrorten oman toiminnan
mahdollistaminen ja tukeminen. Jo
perinteinen työrooli on ns. avoimen
toiminnan ja vapaa-ajankäytön puit-
teiden ylläpito. Myös koululaisten il-
tapaivåkerhotoiminta on usein nuo-
risotyön vastuulla.Tähän voidaan liit-
tää muut vapaa-ajan tarionnan muo-
dot ja niiden toteutukseen osallistu-
minen (esim. nuorisokahvilat), sekä
erilaisten tilaisuuksien j ärj estäminen,
niistä vastaaminen tai niiden tukemi-
nen (esim. konsertit, discot, retket,
liikunta- ja kulttuuritapahtumat).
Nuorisotyöntekijän tehtäviin voi kuu-
lua resurssien ja tuen tarjoaminen
paikallisille nuorisoyhdistyksille tai
nuorten toimintaryhmille; kyseessä
voi olla taloudellisen tuen, tilojen ja
mater iaalin, sekä neuvonnan, ohj auk-
sen, yhteyksien ja koulutuksen tuot-
taminen (esim. vaikuttamisryhmäl-
le). Joskus omaksi osa-alueekseen
ymmärretty nuorisotiedotus j a -neu-
vonta sisäIt11. pienissä kunnissa edel-
listen perustehtävien joukkoon, nuo-
risotyöntekij än arkiseen työnkuvaan.
Nuorisotyöntekijä voi vastata
monenlaisten tavoitteellisten toimin-
tojen suunnittelusta, järjestämisestä
ja toteutuksesta. Tällaista toimintaa
edustavat esim. erilaiset nuorille
suunnatut harrastekerhot ja kurssit,
sekä sisäIlöllisesti rååtalöid1t perio-
diluonteiset toiminnot perinteisestä
leiritoiminnasta monimuotoisiin toi
mintaohj elmiin (esim. elämys- ja seik-
kailutoiminta). Nuorisotyö toteutuu
myös temaattisesti painottuvana eh-
käiser-äksi ymmärre tqnå toimintana,
jota edustavat kohdennetun tiedotus-
ja r.alistustyön organisointi ia toteu-
tus (esim. päihdeasiat), sekä erityis-
ten teemojen (osallisuus, monikult-

2. Min ne menef, nuorisotyö?
"Nuorisotyön-
tekiiän moni-
ulolteisuus
olkoo ehkä
io paino-
voimonso
onsiosto
supistuo
nollaulotlei-
seksi mustaksi
oukoksi -
kenties
työuupu-
mukseksi...o
jä. mahdollistaja tai arkituklja, vaan
välittömämmin tekemisissä nuorten
elämän asioiden kanssa, tai iohon liit-
gy selvä käsitys ongelmista ja niihin
vaikuttamisesta. Erityisempi ia suun-
nitelmallisempi tukihenkilönä toimi-
minen ("mentorointi") voi kuulua
nuorisotyöntekijän tehtäviin, mutta
yleisemmin kunnan nuorisotyönteki-
jä on tukihenkilön roolissa satunnai-
sesti ja väliaikaisesti;sen sijaan nuo-
risoryöntekijän toimenkuvaan voi si-
sälwä tällaisen tukitoiminnan paikal-
linen tai alueellinen organisointi.
Nuorisotyön ulottur.-uuksiin kuu-
luu myös vålittåvåja epäsuorasti nuo-
ria tukeva ryö.Tällaista on moniam-
matillinen r.'uorovaikutus j a yhteistyö
joissakin erityisissä, usein ongelma-
ln-sr-myksissä. Tällöin nuorisotyönte-
kijä on usein vuorovaikutuksen aloit-
teentekijä tai koordinaattori. Nuori-
son-öntekijän säännöllistä toiminta-
k ärt äntö ä voi olla r åatåIöity yhteisryö
muiden toimialojen kanssa (koulu,
so siaalitoimi, työvoimaviranomainen,
poliisi). Tällaisessa verkostossa nuo-
risotyöntekijä voi parhaimmillaan toi-
mia nuoren luotettuna henkilöna ja
linkkinä muihin viranomaistahoihin.
Kunnan nuorisotyöntekij ä naytåyyy
yhä useammin työmyyränä mm. so-
siaalitoimen ja työhallinnon perintei-
sillä toimialueilla.
Moniammatillisen verkostotyön
rinnalla nuorisotyöhön liittn/ää ver-
kostotyötä voidaan kutsua seutu-,
alue-, yhdyskunta- tai kasvatusyhteis-
työksi. Se voi ilmetä lähialueen tai
seudun nuorisotyöntekijöiden .uo-
rovaikutuksena ja yhteistyönä. Siihen
kuuluvat myös asukas- ja asuinalue-
toiminnan sekä kasvatusyhteistyö-
hankkeiden erilaiset ilmenrymät.Vii-
me aikoina korostunut keskustelu
vanhemmuudesta j a vanhemmuuden
tukemisen esittäminen myös nuori-
sotyö n haaste eks i nåytitå määrittele-
vän myös vanhempain- ja perhetyön
jotenkin nuorisotyöhön kuuluvaksi;
käytännössä useimmat nuorisotyön-
tekijät ovat ainakin satunnaisesti yh-
teydessä myös vanhempiin ja toimi-
vat tällöin mm. tiedottajina,neuvoji-
na ja tukijoina.
Nuorisotyön toteuttamisen eri-
tyistasoon voidaan perinteisesti lu-
kea ns. erityisnuorisotyö, joka viittaa
ongelmalliseksi määriteltyjen nuor-
ten tai heidän toimiensa erityiseen
kohtaamiseen.Voidaan erotella aina-
kin eriryistilanteisiin, aikaan ja paik-
kaan sidottu etsivä !yö, esim. katupar-
tiointi ja paihtyneiden auttaminen,
sekä voimakkaammin kä1ttäytymis-
tå ohjaavaj a siihen puuttuva, "katkai-
seva" toiminta; ohjauksellisuus ja
puuttuminen voi ilmetä eri intensi-
teetillä nuorisotyöntekijän arkisissa
työkontakteissa tai selvemmin pai-
nottua hänen koko {ökuvassaan.Li-
säksi voidaan havaita erityisesti koh-
dennettuja, puuttuvia, katkaisevia,
koaavia tai tukevia työmuotoia, joi-
hin nuorisotyöntekijä j ossain määrin
osallistuu silloinkin, kun ne eivät ole
tuurisuus tms.) painotukset joi
denkin edellä mainittujen ulottu-
r..uuksien puitteissa. Nuorisotyönteki-
ja on yhä useammin jonkin nuorille
suunnatun tai nuorten kanssa toteu-
tetun projektin suunnittelija, organi-
soija, toteuttaja tai ainakin osapuoli.
Erityistoso
urr rison'öntekijä tekee henkilökoh-
tristr r uorovaikutusfyötä suhteessa
nuorccn. esimerkiksi keskustellen
tanr rrn c 1 ;un äiin liittlvistä kysymyksis-
tlt ja t,nr-nicn h-rottamuksellisena, tut-
tuna rikr-ri.cnu. jonka nuori voi koh-
data r-aplr-rikanaan .T åmå mahdolli-
sesti klsr'.ituksellinen" ja tuker.a
ulottuntus r oi sis:iltaataiolla sisältä-
mättä eritr isi.r nuoren ongelmia ja
vaikeuksia. u o ri s on ön erityistasok-
si voidaan m;ur.ritclli niiden toimin-
tojen jouklio. joissl r-ruorisofyönteki-
jä ei ole vain taustllla oleva jårjestit-
Nuorisotyö 4/01

3. i
hänen toimenkuvansa ydinalueella.
Tällaisia ovat erilaiset paikalliset ja
alueelliset ongelmaorientoituneet
projektit tai muut usein ratkaisukes-
keiset erilaisiin ongelmiin tai haastei-
siin kiinnitfy'rät hankkeet. Esimerkik-
si huumetyö nähdään usein luonte-
vasti juuri nuorisotyöntekijän toi
menkuvan kuuluvana, mitå kaikkea
sillä sitten tarkoiteta ankaan.Nuoriso-
työntekijällä on myös usein ryöyhte-
ys paikkakunnan tai alueen Nuorten
työpajaan.
Yleinen lqso
Pienellä paikkakunnalla yksin toimi-
van nuorisoasioista vlstaavan toimi
jan arkiseen työnkuvaan kuuluu
yleinen nuorisotyön mahdollistami
nen: nuorisotyön hallinnointi ja or-
ganisointi, sekä nuorisotyön suun-
nittelu ja kehittäminen. Kunnan
nuorisotyöntekijä voi olla paikka-
kuntansa keskeinen (ainoa?) nuoria
koskeviin asioihin, päätöksente-
koon ja suunnitteluun vaikuttamaan
pyrkivä henkilö. Tällaiseen työhön
saatlaa kuulua tiedon keräämistä,
sen edistämistä ja vålittåmistä, toi-
mintaohjelmien ja suunnitelmien
luomista, sekä esitysten tekemistä ja
suoraa vaikuttamista päätöksenteki-
j öihin.Täh an voidaan lisätä nuoriso-
työn aseman, arvostuksen ja resur-
soinnin puolesta tehty työ, joka
konkreettisesti saatta-a merkitä
oman toimenkuvan olemassaolon
puolustamista.Ja kun tähän vielä li-
såt^an erilaisten verko sto- ia lranke-
töiden vaatimukset ia haasteet, al-
kaa nuorisotyöntekijän moniulottei-
suus ehkä jo painovoimansa ansios-
ta supistua nollaulotteiseksi mustak-
si aukoksi - kenties työuupumuk-
seksi. Sen viimeisenä välähdyksenä
yhdeksi toiminnan haasteulottul'uu-
deksi voidaan vielä esittää työky.v1yn
ja ammatillisuuden ylläpito, j ota mo-
net ajatustrendit korostavat mm. jat-
kuvan oppimisen ja tutkivan työot-
teen käsittein.
| 'Miksi iuuri nuorisotyön
I ommollikunto olisi vapoo-
' eåfornen mdrlfir| jos loi
I
. kun yhteiskunla syö omoo
T
J peruslaonso?"
Mitä helvettiö?
Kukaan tuskin tekee kaikkea tåtaly-
hyellä aikavälillä, mutta pitemmällä
jaksolla tarkasteltuna esim. pienen
kunnan yksin nuorisotyö stä vastaava
henkilö(kunta) voi jossain määrin
olla tekemisissä näiden kaikkien ja
lisäksi muiden - hämmentävän mo-
nien - asioiden kanssa. Isoimmissa
kaupungeissa nuorison-ön eri ulottu-
I'uuksista voivat :astata eri toimijat,
mutta valtakunnallisesti vain pieni
vähemmistö nuori sotoimista edustaa
tällaista organisoitumisastetta. Samal-
la "uusia" ja "innor-atiivisia" tehtäviä
ja toimenkuvia s]'ntlT vanhojen rin-
nalle.
Nuorison-ö on monimuotoista ja
monitahoista. se on epätarkkarajai-
nen, sen tila r-aihtelee paikallisesti
palion, sen alrunattikunta on epäyh-
tenäinen. se on toimialana erittäin
pieni ja sen toiminnot ja työnkuvat
ovat vähän tutkittuja. Nuorisotyön
j ulkiset pvrkimvks et j a tehtåv ånmåa-
rittelyt ilmentär-ät suurta arvoa ja
merkitystä, mutta niiden suhdetta
kä1tännön työhön ja sen tuloksiin ei
ole selkeästi kuvattu. eikä nlitå ia
nuorisotyön resurssej a ole suhteutet-
tu realistisesti toisiinsa.Tämä n ja kai-
ken edellisen lisäksi nuorisotyöhön-
kin tulevat sellaiset asiat kuin arvioin-
titoiminta,Iaatuajattelu j a strateginen
ajattelu missioineen, visioineen ja
arvoineen.Tämä lisää paineita kehit-
tämistyöhön ja sen organisointiin -
osana työnkuvaa?
Kun suuressa osassa Suomen kun-
tia nuorisotyöstä vastaa ryypillisesti
yksi vapaa-aikasihteeri. tukenaan ehkä
tuntityöllistettyjä tai vapaaehtoisia
ohjaajia, tai korkeintaan vksi vakitui-
nen nuoriso-ohjaaja - ja kun vapaa-
aikasihteerin toimenkuvaan kuuluvat
kunnan nuorisotyön lisäksi esim. lii-
kunta- ja kulttuuritoimi - voidaan ky-
syä:Voiko kukaan tai mikään toimiala
näillä voimavaroilla toteuttaa h)'vin
tällaista tehtåväkirj oa? Onko nuoriso-
ryö järjettömässä tilanteessa, mahdot-
tomien tehtävien edessä? Ovatko
pienten paikkakuntien nuorisotyön-
tekij ät " parhaimmill aan" itseään uhraa-
via hulluja, jotka osoittamalla selviy-
q,wänsä laajastakin työmääräs t^ tillå
tehokkuudellaan vain tukevat resurs-
sien kirelttä? Onko nuorisotyön edun
mukaista ja edes järkevää esittää ihan-
teellisia pyrkimyksiä ja våitteitä vaiku-
tuksista sen merkityksen perustelui-
na;eikö mielekkäämpäå voisi olla lei-
kata omaa tehtåvåkenttaa rajusti ja
n^tttå että tämän ja vain tämän me
voimme tehdä näillä resursseilla? Mik-
si juuri nuorisotyön ammattikunta
olisi vapaaehtoinen martqyri jos tai
kun yhteiskunta syö omaa perustaan-
sa? Kannattaako sinänsä hf/iin ja ar-
vokkaisiin tavoitteisiin, tehtåvänmåå-
rittelyihin ja tärkeisiin asioihin vetoa-
viin perusteluihin suhtautua vakavas-
ti näin pienin voimavaroin toimivalla
alallal Eir.ätkö nuorisotl'ön ylevät ta-
voitteet ja esitent uudet (sinänsä hy-
vät) tehtär-ät sekä pah.elu- ja organi-
soitumismallit ole kaikki epärealisti-
sia kun ne suhteutetaansen nykyiseen
resursointiin?
Esimerkiksi verko stohankkeiden
ja projektien lisääminen voi tuottaa
lisäfyötä ja ongelmia yksin toimiville
ammattihenkilöille, vaikka niiden
vaikutus esitetään usein påinvastaise-
na: ne eivät vähennä vaan lisäävät
resurssien tarvetta pienellä toimialal-
la, kun toimijoilta edellytetään osal-
listumista uusiin yhteisryömuotoihin
sekä uudenlaista toiminnan organi-
sointia. Pienten nuorisotoimien väli-
nen yhteistyö tai moniammatilliset
työryhmät voivat kvllä tukea toimi-
l'Proiektioionelu suurentelee
I merkiystään io peinööIt
' nökryistä pysyvien rsken'
T
J teiden io asemien merkityk'
I sen - hämörtöökseen io
' oikeultookseen niidenI
. korsimisen?"
Nuorisotyö 4/01

4. : "Voltakunnollisesti torkostelluna nuorisotyön nykyiset resurssit
I ovot voin murto-oso välnömättömöstö, suhleesso sille iulkisesti
. esitettyihin tehtöviin ia hoosleisiin. Tai voihtoehtoisesti: tehtövi-
I
"n ^åörio"ly
on suutreellisto io epöreolistislo."
joita, helpottaa ja tehostaa n-ötä sen
jäsentyneisn-den ja r aikuttamuden
kautta - mutta mr ös niiden organi-
sointi ja toteutr.rs r-aatir-at lisriä aikaa
ja energiaa.
Proj ektipainotte isuuden,vleisiä
ongelmia 1a kie lte isiä r aikutuksia ei
ole r-ieki luurikuan arr-ioitu niiden
mr önteiscir roolil r ast:rpainona.Pro-
jektia.lattclu sr-rurentelee merkitys-
tlilin j';r peitt:ri näLn-istä pyslwien
rakcnteiden ja asemien merkityksen
- pcittariksccn ja oikeuttaakseen nii-
dcn krr:imisen-r Projektiluonteisia
to inrinro j r toteutetaan vakiintunees-
ti kctiuina. r aiklia projektit tulisi näh-
c1;t r lrrrrlräräisinä - ei korvaavinat -
r-rr.r sicr-r. sitten vakiinnutettavien käy-
tlntö j en kehittämisvälineinä.Ja: onko
jurkeä siinä hallitsevassa yhteiskun-
tapoliittisessa ajatuksessa, että panos-
tus ongelmien hoitoon on fesursoin-
nissa ikään kuin vaihtoehto puuttu-
miselle ongelmien syihin ja kehitty-
miseen - tilanteessa, jossa sosiaaliset
ongelmat vain lisäänt1vät erityisesti
lasten ja nuorten keskuudessa? Sulau-
tuuko nuorison'ö tällöin sosiaalin'ö-
hön? Onko niin llr'äi
Herötköö.
Onko nuorisotyö merkitr kseltään
todellakin niin marginaalinen kuin
sen yhteiskunnallinen asema antae
1'mmärtää? Useimpien alan toimiloi-
den mielestä varmasti ei. Mutta nrer-
kityksen retorinen hokeminen omak-
si lohduksi tai muistutukseksi muille
ei pitkälle kanna. Se voi jopa tehdä
nuorisotyön alostukselle karhunpal-
veluksen. Nuorisotyön perustehtär-ää
ja toimintaideaa voi etsiä vain nuori-
sofyön kärtännöstä, sen traditiosta ja
nuorisotl'öntekij öiden itseymmär-
ryksestä. Sikäli kuin nuorisotyön
ammattikunta j a sen edustaiat halua-
vat edistäa alan toimintamahdolli-
suuksia, niiden tuLisi voimakkaammin
jäsentää nuorison-ön luonnetta ia si-
sältöä: täsmentää toiminta-ajatusta.
perustehtär-ää ja tehtrir-äkenttää,
myös ruiata nlitå, ja tuoda esille se
erityisosaaminen ja asiantuntemus,
joka nuorisotyöllä on.
Jos nuorisotyö on selkeästi esim.
nuorten kanssa toimimisen ja nuor-
ten elämän asiantuntiiuutta edusta-
va ammattikunta, voi nuorisotyöllä
olla edessään monia mielekkåitd -
myös toteutettavissa olevia - tehtä-
viä sekä aiempien että monien uu-
denlaisten työnkuvie n kartall4 mut-
ta ios tai kun nuorisotyön ammatilli-
suus ei kirkastu, se voi jå^da vain ki-
tuliaaseen asemaan ja vähemmånar-
vostettuna muiden toimialojen var-
joon.Ammatillisuuden ei toki tarvit-
se jäsentyä ahtaiden toimialarajojen
sisään:sehän voi olla esim. suhdetoi-
minta- ja verkostoammatillisuutta,
mutta työnkuvien tulisi olla nyLl.istä
selkeämpiä.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna
nuorisofyön nyk-yiset resurssit ovat
tdysin riittämättömät, vain murto-osa
välttämättömästä, suhteessa sille jul-
kisesri esitetryihin tehtäviin ja haas-
teisiin.Tai vaihtoehtoisesti: tehtävien
nräärittelv on suureellista ja eparea-
listista. Miten tässä tilanteessa voi
r-akar-asti suhtautua kehittämiseen-
kään. joka sekin edellyttåå aina rc-
sursseja? Ehkä ensimmäinen haaste
on realisoida tehtdvänkuvat ia tavoit-
teet -aatimattomammiksi ja konk-
reettisenrmiksi.
,Iielestäni on nuorisotyön kan-
nalta katsottuna ilmeistä, että se tar-
r itsee lisää resursseja myös tutkimus-
j a kehittämistoimintaan. Esimerkiksi
nuorisotutkimuksen ja nuorisotyön
r rilisen yhteyden heikkous on noloa
kr-rrnmankin kannalta. Mutta mikään
tutkirnus ei voi eikä sen pidä toimia
rruorisofyön puolustajana; se voi ai-
noestaan heijastaa nuorisotyötå ja
tuoda esille niin vahvuuksia kuin
he ikkouksiakin. Ja puolustamista
e n enrmän nuorisotyö tarvitsee kehit-
tänristä eriryisesti toimenkuvansa ja-
sent;rmisessä, dokumentoinnissa ja
kur-aamisessa.
Ennakkoluuloisuus ia "muutos-
vastarinta" ovat inhimillisiä reaktioi
ta, mutta kärjistyryt asenne kehittä-
mistä j a teoreet tista ajattelua kohtaan
kääntyy aina itseä'in vastaan: "muo-
dikkaistakin" organisaation kehittä-
misen, strategisen aj attelun,Iaatuajat-
telun ja arviointitoiminnan sisällöis-
tå kannattaa ehdottomasti omaksua
niiden sisältämiä mielekkäitå ja lllyö-
dyllisiä ajatuksia, välineitä työnkuvan
j äsentämiseen ja kirkastamiseen. Olisi
kuitenkin liikaa vaatia ylityöllisteryil-
tå kåyånnön nuorisotyöntekij öiltä
systemaattista teoreettista lisäopiske-
lua jastrategista suunnittelutyötä; sen
sij aan tarvitaan rakentavan yhteis-
työn ja lisätoimijuuden kehitystä.
Nuorisotyön koulutus voisi esimer-
kiksi tukea verkosto- ja koordinaatio-
t,vöhön sopivien yhteistyötoimiioi-
den sekä käytännön työtä jo tuntevi-
en kehittäjien roolia; tällaisista toimi-
joista olisi hyöryä erifyisesti pienten
kuntien alueellisessa ja moniamma-
tillisessa yhteistyössä. Käytäntöjen
kehittämisen ei kuitenkaan pitäisi
enää lisätyöllistää, saati vähenrää ole-
massa olevia toimijoita. Uskon että
lisäresurssitkin voivat olla mahdolli-
sia, jos ammattikeskustelu ja itsetut-
kiskelu nostaa selkeästi esiin alan
realistiset mahdollisuudet ja tarpeet.
Kirjoittaj a tekee kaksiuuotista tut-
kimusta pienebkö.i en kuntien nuo-
risotyön j a niiden seutuybteistyön
siscillöstci j a keb ittcimishaasteista.
Tutkimusta raboittauat opetusmi-
nisteriö, Humanistinen Ammatti-
k o rke a k o ulu, Nuo r is o tutk imus ue r-
kosto ja Lcinsi-Suomen lcicininhal-
lituksen nuorisotoimi.
lnspirootiolöhfeet:
Silvennoinen, Heikki (2001), Kunnal-
lisen nuorisotyön arviointi. Helsinki: Nuo-
risotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neu-
vottelukunta.
Paju, Petri ja Vehviläinen, Jukka
(2001), Valtavirran tuolla puolen. Nuor-
ten yhteiskuntaan kiinnittymisen kitkat
1 990-lul'ulla. Helsinki : Nuorisotutkimus-
seura ja Sitra.
Nuorisotyö 4/01