2. SISÄLLYSLUETTELO
1. Perusta
1.1 Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatuksen linjaukset
1.2 Varhaiskasvatussuunnitelman miellekartta
2. Varhaiskasvatus
2.1 Varhaiskasvatuksen määrittelyä
2.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja
2.3 Kasvatuspäämäärät
2.4 Varhaiskasvatusta ohjaavia periaatteita Savonlinnassa
3. Varhaiskasvatuksen toteutuminen
3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi
3.2 Teoreettiset lähtökohdat: kontekstuaalisuus ja konstruktivismi
3.3 Kasvattaja, kasvattajayhteisö
3.4 Leikki- ja kasvuympäristö; Savonlinna kasvuympäristönä
3.5 Lapselle ominaiset tavat toimia:
3.6 Sisällölliset orientaatiot
4. Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa
4.1 Kasvatuskumppanuus
4.2 Päivähoidon aloittaminen
4.3 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa
4.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arvioiminen
5. Varhainen puuttuminen ja erityinen tuki varhaiskasvatuksessa
5.1 Lapsen tuen tarpeen arviointi
5.2 Varhaiskasvatuksen tukitoimet
5.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen
5.4 Tukipalveluiden toteutus varhaiskasvatuksessa
5.5 Päivähoidon perhetyö
6. Eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten varhaiskasvatus
7. Verkostoyhteistyö varhaiskasvatuksessa
8. Varhaiskasvatuksen sisällöllinen kehittäminen, arviointi ja seuranta
8.1 Laadunhallinta kaupungin organisaatiossa
8.2 Laadunhallinta varhaiskasvatuspalveluja tuottavissa yksiköissä
8.3 Laadunarviointi
8.4 Arviointisuunnitelma
2
3. 1 PERUSTA
Varhaiskasvatusta ohjataan valtakunnallisilla ja kunnan omilla asiakirjoilla. Savonlinnan
kaupungin varhaiskasvatuksen linjausten lähtökohtana ovat olleet Varhaiskasvatuksen
valtakunnalliset linjaukset (Stakes 2002), kuntakohtainen esiopetussuunnitelma (2002) ja
päivähoidon laadunhallintasuunnitelma (2003).
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2003) on pohjana kaupungin
varhaiskasvatussuunnitelmalle.
Varhaiskasvatussuunnitelma (VASU) on varhaiskasvatusta ohjaava asiakirja ja
keskeinen kasvattajan työväline.
Vasu-prosessi Savonlinnassa
Savonlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa on tehty yhteistyönä varhais-
kasvatuksen henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatuksen yksiköistä on valittu edustava
työryhmä valmistelemaan varhaiskasvatussuunnitelman sisältöä. Prosessin aikana myös
yksiköt henkilöstöineen ovat osallistuneet työskentelyyn ja näin vaikuttaneet vasun
lopulliseen sisältöön.
Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelmaa on valmistellut myös päättäjien, eri yhteistyötahojen
ja vanhempien sekä muita varhaiskasvatuspalveluja tuottavien ryhmien edustajat.
Työryhmien laatiman VASU:n sisälle yksiköt työstävät ja kirjaavat omat varhais-
kasvatussuunnitelmansa, joissa näkyy yksikön painotukset, erityispiirteet ja mahdollinen
pedagoginen suuntautuminen.
Vasu on ns. kehkeytyvä suunnitelma, jolla ilmaistaan sitä, että suunnittelu on jatkuva
prosessi, jossa arvioidaan yksiköiden suunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden toteutumista.
Savonlinnalainen varhaiskasvatus osallistuu Etelä-Savon seutukunnan varhaiskasva-
tuspalvelujen kehittämiseen yhdessä muiden alueen kuntien sekä Itä-Savon sosiaalialan
osaamiskeskuksen kanssa.
3
4. 1.1 SAVONLINNAN KAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSET 31.1.2005
TAVOITTEET
ARVOT
PERUSTA
LAPSUUDEN
ARVOSTA-
SAVONLINNA- MINEN
LAINEN HYVIN-
VOIVA LAPSI ARVOSTUKSET
LAPSEN Varhaiskas-
OIKEUS Lapsen arjen vatuksen
Valtakunnalliset TURVALLI- arvostaminen sisällön ja
varhaiskasvatuk- Varhaiskasvatuksessa SUUTEEN JA Ihmisenä laadun
sen linjaukset kasvatuksellinen vuorovaikutus HYVIN- kasvaminen kehittäminen
hoidon, kasvatuksen ja opetuksen VOINTIIN leikkiminen ARVIOINTI
Savonlinnan var- kokonaisuus
haiskasvatuksen kasvatuskumppanuus TASA-ARVO
linjaukset osaava, jaksava, riittävä henkilöstö
leikkivä lapsi
Päiväkodit Kerhotoiminta,
Perhepäivähoito leikkikoulutoiminta
Esiopetus Yksityinen päivähoito
Erityinen tuki Yksityisen hoidon tuki
Ennalta ehkäisevä ja sen kuntalisä
perhetyö Yleinen kotihoidontuki
4
5. 1.2 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN MIELLEKARTTA
KASVUYMPÄRISTÖ
LAPSEN
IHMISENÄ LAPSEN
KASVAMISEN HYVINVOIN-
OHJAAMINEN NIN EDISTÄ-
MINEN
LAPSUUDEN
ARVOSTA-
NEN JA ELÄMYKSET
LEIKKI
VAALIMINEN JA
KOKEMUKSET
PERHE KASVU-
-Oman lapsen YMPÄRISTO
tuntemus.
- Osallisuus.
TOIMINTA
-kasvua ja KASVATUS-
kehitystä tukevaa KUMPPANUUS
- sen kautta alkaa
hahmottua LAPSIRYHMÄ /
ihmisenä olemisen
LAPSI VERTAIS-
perusulottuvuudet
- savonlinnalaisuus - Aktiivinen tekijä, RYHMÄ
-lapselle ominaiset toimija, leikkijä ja - toisten huomioon
tavat toimia oppija. ottaminen,
- toisista välittäminen
V U O R O V A I K U T U S
TURVALLI- KASVATTAJA/
SUUS
- ihmissuhteet - YHTEISÖ
- ympäristö - tukea antava
(toiminta) - yhdessä oppiva ja tutkiva
- ilmapiiri - herkkä, sitoutunut,
havainnoiva
- pohtiva, omaa työtä
arvioiva
- yhteisen toimintakulttuurin
luoja
5
6. 2 VARHAISKASVATUS
2.1 Varhaiskasvatuksen määrittelyä
Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista
vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on hyvinvoiva lapsi.
Lapsen ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu on lapsen vanhemmilla.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten
kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen
kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.
Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on
suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, jossa lapsen leikillä
on keskeinen merkitys.
Lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkemys lapsen kasvusta, kehityksestä ja
oppimisesta, ja se perustuu laajaan, monitieteelliseen tietoon ja tutkimukseen sekä
varhaiskasvatuksen menetelmien tuntemiseen.
Laadukkaan varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että koko kasvatusyhteisöllä ja
jokaisella yksittäisellä kasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus;
ammattitaito.
Savonlinnassa varhaiskasvatusta järjestetään kunnallisissa päiväkodeissa kokopäivä-
hoitona ja vuorohoitona sekä kunnallisessa perhepäivähoidossa ja ryhmäperhe-
päiväkodeissa. Lisäksi varhaiskasvatusta järjestetään yksityisessä perhepäivähoidossa,
Savonlinna-Säämingin seurakunnan kerhotoimintana ja Linnalan Setlementti ry:n
kaksikielisenä leikkikoulutoimintana.
Tämän palvelujärjestelmän kautta Savonlinnassa perheitä ohjataan tarvittaessa myös
erityispalvelujen piiriin. Lapsiperheiden käytettävissä on lastensuojelun perhetyö,
kasvatus- ja perheneuvolan sekä päihde- ja mielenterveystyön palvelut.
Esiopetusta Savonlinnassa toteutetaan yhteistyössä opetustoimen kanssa. Esiopetusta
annetaan kaikissa päiväkodeissa ja joillakin kouluilla sekä Savonlinnan Normaalikoulussa.
Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat myös opetusvelvollisuusikäiset lapset, jotka käyttävät
varhaiskasvatuksen palveluja.
6
7. 2.2 Varhaiskasvatuksen arvopohja
Suomalaisen ja savonlinnalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin
kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja
muihin ohjaaviin asiakirjoihin.
Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen1 arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo.
Tähän perusarvoon liittyneenä sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka ovat:
syrjintäkielto ja lasten tasa-arvoisen kohtelun vaatimus
lapsen etu
lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen
lapsen mielipiteen huomioon ottaminen
Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeussääntelystä ja asiakirjainformaatiosta
voidaan johtaa lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet.
Näitä ovat lapsen oikeus
turvallisiin ihmissuhteisiin
turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen
turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti
tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti
saada tarvitsemaansa erityistä tukea
omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen
2.3 Kasvatuspäämäärät
Varhaiskasvatuksessa painotetaan lapsuuden itseisarvoista luonnetta, vaalitaan lapsuutta
ja ohjataan lasta ihmisenä kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen toimintaa suuntaavat ja
kasvattajan työtä viitoittavat ihmisenä kasvamisen kolme kasvatuspäämäärää:
henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen
toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen
itsenäisyyden asteittainen lisääminen
1
Lasten inhimillistä kasvua ja kehitystä turvaava lapsen oikeuksien yleissopimus tuli laintasoisena
säädöksenä Suomessa voimaan vuonna 1991
7
8. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT
HENKILÖKOHTAISEN HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN
lapsi saa toimia ja kehittyä omana
ainutlaatuisena persoonallisuutena;
yksilöllisyyden kunnioittaminen
TOISET HUOMIOON OTTAVIEN KÄYTTÄYTYMIS-
MUOTOJEN JA TOIMINTATAPOJEN VAHVISTAMINEN
lapsi suhtautuu myönteisesti itseensä,
toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä
lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja
välittämään toisista
ITSENÄISYYDEN ASTEITTAINEN LISÄÄMINEN
lapsi saa taitojensa ja kykyjensä mukaisesti
oppia huolehtimaan itsestään ja läheisistään,
ja tehdä itseään koskevia päätöksiä ja valintoja
lapsi saa iloita oppimisestaan
lapsi saa oppia omatoimisuutta niin,
että huolenpito ja turva
ovat koko ajan lähellä
VARHAISKASVATUS LUO EDELLYTYKSIÄ
HYVÄN YHTEISKUNNAN JA
YHTEISEN MAAILMAN MUODOSTUMISELLE
8
9. 2.4 Varhaiskasvatusta ohjaavia periaatteita Savonlinnassa
LAPSI VANHEMMAT HENKILÖSTÖ
Ensisijainen Varhaiskasvatuksessa
Lapsilla on yhtäläinen
kasvatusoikeus ja –vastuu keskeisin voimavara on
oikeus turvattuun
on vanhemmilla. ammattitaitoinen ja
elinympäristöön,
yhteistyökykyinen
hoitoon, huolen-
Vanhemmat valitsevat henkilöstö, jonka
pitoon, kasvuun ja riittävyyteen,
lapselleen ja perhe-
oppimiseen. koulutukseen ja
tilanteeseensa
soveltuvimman varhais- jaksamiseen
Lapsella on oikeus kiinnitetään huomiota.
kasvatuspalvelun.
turvallisten
kiintymyssuhteiden Varhaiskasvatuksessa
kehittymiseen. Vanhemmat ja
varhaiskasvatuksen on tärkeää
henkilöstö ovat moniammatillinen
Lapsi on aktiivinen yhteistyö ja yhteistyö
tekijä, toimija, leikkijä ja kasvatuskumppaneita.
lasta ja perhettä
oppija. palvelevan verkoston
Vanhemmat saavat tietoa
lapsen hoitopaikan kanssa.
Lapsen osuus
toiminnan varhaiskasvatuksen
tavoitteista ja sisällöistä. Henkilöstö tukee
suunnittelussa ja vanhemmuutta ja kodin
toteutuksessa otetaan kasvatustyötä.
huomioon lapsen iän ja Vanhemmilla on
kehitystason mukaisesti. mahdollisuus osallistua
varhaiskasvatuksen Henkilöstöllä on vastuu
suunnitteluun ja kasvatuskumppanuuden
Leikki ja lasten ja tasavertaisen
omaehtoinen toiminta arviointiin.
yhteistyön edellytysten
ovat keskeisiä toimin- luomisesta.
tamuotoja.
Lapsen kasvun,
Kasvu- ja oppimis- kehityksen ja oppimisen
ympäristön tulee olla jatkuvuus turvataan.
fyysisiltä, psyykkisiltä
tiedollisilta ja sosiaa-
lisilta ominaisuuksiltaan
lasten
varhaiskasvatukselle
soveltuva.
Lapsella on oikeus
tarvitsemaansa
erityiseen tukeen.
9
10. 3 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTUMINEN
3.1 Tavoitteena hyvinvoiva lapsi
Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia
huolehtimalla lapsen terveydestä ja perustarpeista sekä vaalimalla hänen toiminta-
kykyään.
Kun lapsi voi hyvin, hän kasvaa, oppii ja kehittyy.
Turvallinen ilmapiiri, hyvät, lämpimät ja pysyvät lasten ja kasvattajien väliset
vuorovaikutussuhteet muodostavat hyvän psyykkisen kasvuympäristön, mikä lisää lapsen
emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia.2
Läheiset lasten väliset suhteet (toverisuhteet), joita vaalitaan, ovat osa psyykkisesti ja
sosiaalisesti turvallista kasvuympäristöä. 3
Lapsen tulee saada kokea, että häntä arvostetaan, hänet hyväksytään omana itsenään,
hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja hän saa vahvistusta terveelle itsetunnolleen.
Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoidon, kasvatuksen ja oppimisen
merkitys vaihtelee eri tilanteissa ja eri ikäkausina.
Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää lapsen
myönteistä minäkäsitystä, ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä.
Lapsen joustavaan päivään kuuluvat hoito- ja vuorovaikutustilanteet sekä arjen pienet
työtehtävät, leikki ja muu lapselle ominainen toiminta. Nämä kaikki ovat tärkeitä kasvun ja
oppimisen tilanteita.
3.2 Teoreettiset lähtökohdat: kontekstuaalisuus ja konstruktivismi
Varhaiskasvatus on yhteistyöprosessi, jossa lapsi omaehtoisen elämyksellisen ja
kokemuksellisen toiminnan, vertaisryhmäkontaktien sekä kasvattajan ohjauksen avulla
kasvaa aktiivisena toimijana ja oppijana. Varhaiskasvatus kytkeytyy lapsen omaan
kokemusmaailmaan ja kasvuympäristöön. 4
Varhaiskasvatuksen kontekstuaalisessa mallissa yhdistyvät perheessä omaksuttu
kasvatuksen arvopohja, yhteiskunnan kulttuurinen traditio ja varhaiskasvatustieteen
tuottama teoreettinen tietämys lapsesta, kasvatuksesta ja pienen lapsen oppimisesta. 5
Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan lapsi toimiessaan vuorovaikutuksessa
ympäristön kanssa liittää asioita ja tilanteita omiin kokemuksiinsa, tuntemuksiinsa ja
käsiterakenteisiinsa. Kasvattajan tehtävänä on auttaa lasta itse rakentamaan omat
ajattelumallinsa ja löytämään itselleen sopivat tavat oppia uusia asioita.6
2
Eira Suhonen, Hgin yliopisto
3
Em.
4
Eeva Hujala, Tampereen yliopisto
5
Em.
10
11. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle. Kasvattajan tulee
kuunnella lasta ja antaa hänelle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia,
tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan.
Lapsi on utelias, hän haluaa oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle
kokonaisvaltainen tapahtuma. Toimiessaan mielekkäällä, itselleen merkityksellisellä tavalla
hän kokee oppimisen iloa.
3.3 Kasvattaja, kasvattajayhteisö
Varhaiskasvatuksen kannalta on olennaista, että koko kasvattajayhteisöllä ja yksittäisellä
kasvattajalla on vahva ammatillinen osaaminen ja tietoisuus. Yhteisö tai kasvattaja
tiedostaa oman kasvattajuutensa ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet.
Kasvattajat tiedostavat varhaiskasvatuksen muuttuvat tarpeet, ylläpitävät ja kehittävät
ammatillista osaamistaan, ammattitaitoaan.
Kasvattajayhteisöllä pitää olla yhteinen näkemys kasvatuksen arvopohjasta. 7
Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Oman
työn pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa toimimaan tietoisesti eettisesti ja
ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti.
Kasvattajayhteisön tulee keskuudessaan tukea kasvattajien erilaisia ammatillisia taitoja,
luovuutta, spontaanisuutta ja uskallusta improvisointiin. Kasvattajat kunnioittavat toistensa
ja vanhempien kokemuksia ja mielipiteitä.
Kasvattajan tärkein tehtävä on luoda hyvä, kiinteä suhde lapseen.
Kasvattajalta edellytetään sitoutumista, herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja
tarpeisiin.
Kasvattajan ja kasvattajayhteisön on oltava lapsia kohtaan johdonmukaisia, empaattisia ja
tarvittaessa vaativia lasta kunnioittaen.8 Lapsia kohdellaan yksilöinä tasa-arvoisesti.
Kasvattaja varmistaa rauhan lapsen kasvulle kiirehtimättä hänen kehitystään. Kasvattaja
on myös aina esimerkki lapselle.
Varhaiskasvatuksen kaikissa hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa käytetään mahdolli-
simman hyvää ja tarkkaa kieltä.
Kasvattaja havainnoi ja arvioi leikkiä ja lasten omaehtoista toimintaa. Havaintojensa
pohjalta hän tekee tulkinnat ja johtopäätökset lasten toiminnan suunnittelua ja ohjaamista
varten. Toiminnan lähtökohtana on aina lapsi ja hänen hyvinvointinsa. 9
Kasvattajat ovat tietoisia siitä todellisuudesta, jota lasten leikit heijastavat, seuraamalla
lasten kulttuuria, myös populäärikulttuuria.
6
Eeva Hujala, Tampereen yliopisto
7
Eira Suhonen, Hgin yliopisto
8
Em.
9
Eeva Hujala, Tampereen yliopisto
11
12. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa näkyvät sekä
lapsille ominaisin tapa toimia että sisällölliset orientaatiot.
Kasvattajat joutuvat tekemään monia arvovalintoja (mm. varhaiskasvatusympäristön
rakentaminen) toteuttaessaan tietoista ja tavoitteista kasvatusta.
3.4 Leikki- ja kasvuympäristö sekä Savonlinna kasvuympäristönä
Monipuolisen, innostavan, lasten taidoille sopivan ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävän
kasvuympäristön rakentaminen ja ylläpitäminen on merkityksellistä. 10
Savonlinnan ainutlaatuinen järviluonto, lähiympäristö ja linna historiallisine ympäristöineen
mahdollistavat monipuolisen leikki- ja kasvuympäristön lapsille.
Ympäristön tulee olla turvallinen ja ottaa huomioon lasten terveyteen ja muuhun
hyvinvointiin liittyvät tekijät. Savonlinnan päivähoidossa on laadittu kuntakohtainen
esiopetuksen oppilashuollon käsikirja ja yksikkökohtaiset turvallisuussuunnitelmat.
Molemmissa asiakirjoissa kiinnitetään huomiota lapsen turvallisuuteen ja määritellään
toimintaohjeet.
Lapsikeskeisen ajattelun, emotionaalisesti lämpimän ilmapiirin, selkeiden rajojen
asettamisen ja toiminnan valvonnan avulla kasvattajayhteisö luo lapselle turvallisen
kasvuympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu. 11 Kasvattaja toimii niin, että eliminoi
vaarat, mutta tarjoaa riittävästi mahdollisuuksia kokeilla ja tutkia.12
Leikki- ja kasvuympäristön suunnittelussa otetaan huomioon sekä toiminnalliset että
esteettiset näkökulmat. Joustavaksi suunniteltu ja hyvin rakennettu ympäristö kannustaa
lasta leikkimään, tutkimaan, liikkumaan, toimimaan ja ilmaisemaan itseään monin eri
tavoin.
Kasvattaja kehittää leikki- ja kasvuympäristöä lasten aloitteiden ja ideoiden sekä omien
havaintojensa pohjalta.
Yksikkömme leikki- ja kasvuympäristönä.
3.5 Lapselle ominaiset tavat toimia
Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ovat
lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Lapsille ominaisissa tavoissa toimia toteutuvat
vuorovaikutus ja kielen merkitys, sisällölliset orientaatiot sekä lapsen oppiminen.
Kielellä on keskeinen merkitys lapselle ominaisessa tavassa toimia. Lapsi tarvitsee kieltä
toiminnassaan, ja kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen ja tutkimisen sekä taiteellisen
kokemisen ja ilmaisemisen myötä. Kielen hallinta on perustana oppimisvalmiuksille.
10
Eira Suhonen, Hgin yliopisto
11
Em.
12
Pentti Hakkarainen, Oulun yliopisto
12
13. Leikkiminen
Leikki on lasten elämän ja toiminnan perusmuoto. Lapselle leikin merkitys on leikissä
itsessään. Lapset eivät leiki oppiakseen mutta oppivat leikkiessään. 13
Leikki on mukana kaikissa lapselle ominaisissa tavoissa toimia. Koska leikki on
luonteeltaan sosiaalista, vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun. Lapset
käyttävät leikkinsä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa.
Leikissään lapset jäljittelevät vanhaa ja luovat uutta.
Liikkuminen
Liikkuminen on lapselle luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja
ympäristöönsä.
VARHAISKASVATUKSEN LIIKUNNAN SUOSITUKSET antavat ohjeita liikkumisen
kokonaismäärästä, laadusta, ympäristöstä sekä sopivasta välineistöstä.14 Suositusten
mukaan lapsi tarvitsee joka päivä vähintään 2 tuntia reipasta liikuntaa. Hänen tulee saada
harjoitella motorisia perustaitoja monipuolisesti eri ympäristöissä; kävelemistä,
juoksemista, hyppäämistä, heittämistä, kiinniottamista, potkaisemista ja lyömistä.
Kasvattajien tulee luoda lapsille liikuntaan houkutteleva ympäristö ja suunnitella sekä
järjestää tavoitteellista ja monipuolista liikuntakasvatusta päivittäin.
Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen
Taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa on elämyksiä, oppimisen
iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden
kokemusten yhdistelmiä.
Tutkiminen
Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympärillä olevaan
maailmaan ja yhteisöön. Lapsi kokee, että hänen tutkiva ihmettelynsä, kysymyksensä,
pohdintansa ja toimintansa on merkityksellistä. Yksin tai vuorovaikutuksessa toisten
kanssa hän voi rauhassa kokeillen tutkia uusia asioita. Yrityksen, erehdyksen ja
oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa lapsessa oppimisen iloa.
Miten yksikössämme mahdollistamme lapselle ominaiset tavat toimia?
13
Eira Suhonen, Hgin yliopisto
14
Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset, sosiaali- ja terveysministeriö 2005
13
14. 3.6 Sisällölliset orientaatiot
Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Orientaatiot ovat tapa
hahmottaa maailmaa. Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, ettei ole tarkoituksena
oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan
aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja
kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä.
Matemaattinen orientaatio
Matemaattiset teot arjessa ja leikissä.
Vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen.
Luonnontieteellinen orientaatio
Lapset kokevat luonnossa elämyksiä ja saavat kokemuksia, joiden myötä heidän
tunnesiteensä luontoon muotoutuu. He alkavat arvostaa luontoa, ja heille syntyy halu
suojella ja säilyttää sitä.
Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla lapset syventyvät luonnon ilmiöihin.
Lähiympäristö eri vuodenaikoina
Järviluonto - vesi
Saimaa -norppa
Kestävä kehitys
Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio
Tässä orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuvaa menneisyydestä samoin kuin
nykyisyydestä niistä kertovien esineiden ja dokumenttien avulla.
Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet
Olavinlinna
Museot ja museolaivat
Linnankadun miljöö
Esteettinen orientaatio
Esteettinen orientaatio avautuu havaitsemisen, tuntemisen, kuuntelemisen, luomisen,
kuvittelun ja intuition avulla.
Esteettisistä kohteista mutta myös niiden vastakohdista sekä näihin kohdistuen lapsille
syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon omakohtaisia
aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia.
14
15. Eettinen orientaatio
Lapsen jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita pohditaan ja
tarkastellaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmista.
Oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, kunnioitusta, vapautta, pelkoja, rohkeutta, ahdistusta ja
syyllisyyttä käsitellään luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä ottaen huomioon
lapsen kehitystaso.
Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio
Tämän orientaation muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt.
Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin
perehdytään. Lapselle ovat merkittäviä omat kokemukset, hiljentymisen hetket ja
yhteisölliset tavat. Toteuttamisessa painottuvat yhteinen kokeminen, keskustelu ja
pohtiminen.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-
katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.
Tässä kohdassa yksikkö pohtii miten meillä?
15
16. 4 Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa
4.1 Kasvatuskumppanuus
Savonlinnalaisella kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja päivähoidon
kasvattajien tietoista sitoutumista toimimaan tasavertaisina yhdessä lapsen kasvun,
kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuudessa yhdistyy
kahden tahon; perheen ja kasvattajan tietämys lapsesta. Vanhemmilla on lapsensa
ensisijainen kasvatusoikeus, -vastuu ja tuntemus. Päivähoidon kasvattajilla on koulutuksen
antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja
tasavertaisen yhteistyön luomisesta jokaisen perheen kanssa sekä näiden liittämisestä
luontevasti varhaiskasvatukseen kuuluvaksi osa-alueeksi.
Kasvatuskumppanuus on suhteen rakentamista, yhteistä määrittelyä tulevasta
suhteesta ja tulevasta yleensä. Lähtökohtaisesti se ei ole tukemista. Se on suhteen
luomista jokaiseen perheeseen, ei ainoastaan riskiperheiden löytämistä.
Kasvatuskumppanuus koostuu neljästä periaatteesta, jotka muodostuvat
kasvattajalle työkaluiksi: kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi (lapsi
keskiössä).
Kasvatuskumppanuuden juuret ovat:
Lapsen ja kasvattajan suhde , joka alkaa perheen tutustumisesta
päivähoitoon, päivittäiset kohtaamiset, kasvatuskeskustelut ja lapsen
erityisen tuen tilanteet.
Kasvattajan ja vanhemman suhde.
Lapsen ja vanhemman suhteen kannatteleminen
Kasvatuskumppanuudessa keskeistä on lapsen näkeminen osana perheyhteisöä, jolloin
lapsen hyvinvointi on riippuvainen perheen hyvinvoinnista. Lapsen kannalta on
merkittävää, että hänelle tärkeät aikuiset keskustellen ja tutustuen löytävät yhteisesti
hyväksyttävän tavan elää kodin ja päivähoidon arkea lapsen kehitystä ja kasvua tukevalla
tavalla. Kasvatuskumppanuus lähtee aina lapsen tilanteesta ja tarpeista. 15
Tässä kohdassa yksikkö pohtii, mitä kasvatuskumppanuus tarkoittaa meillä?
15
Aila Tiilikka 2004, Vasu
16
17. 4.2 Päivähoidon aloittaminen
1.
Päivähoitohakemuksen ● hakemus jätetään päivähoitotoimistoon
jättäminen hakuvastaavalle
● päätös hoitopaikasta: tutustumiskutsu/tiedote
2.
Päivähoidosta otetaan ● nopea päivähoidon aloitus: kun hoitopaikka on
yhteyttä perheeseen
selvillä, päiväkodinjohtaja / perhepäivähoidon-
ohjaaja ottaa yhteyttä perheeseen
3. ● perheen toiveet / näkökulma kuullaan
Lapsen ja vanhemman
tutustuminen päivähoitopaikkaan ● hoitosopimuslomakkeen täyttäminen
- aloituskeskustelu ● keskustelut lapsen ja vanhemman kanssa
- aloituspaketti (tiedote
päivähoito-paikasta)
● yksilöllinen tutustuminen sovitaan perheen
4. kanssa (lapsi käy tutustumassa äidin/isän
Tutustumisjakso kanssa ;lapsi harjoittelee yksin päivähoidossa)
● oman ryhmän esittely ; toiminnan esittely ja talon
tapojen esittely lapselle ja vanhemmille
5. ● vanhempainiltatilaisuudet
Vanhempainilta, ● juhlat ym.
Vertaisyhteistyö
● lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmantekeminen
6.
Lapsen Vasu yhdessä vanhempien kanssa → tarkistetaan aina
toimintakauden alussa / tarvittaessa
7.
Arviointi ● yhdessä vanhempien kanssa keskustellen
17
18. 4.3 Vanhempien osallisuus yksikön toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa
Kasvattaja vastaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta. Vanhemmilla tulee
olla mahdollisuus vaikuttaa yksikön varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön ja osallistua
sen arviointiin yhdessä muiden vanhempien kanssa. Kukin yksikkö on velvollinen
miettimään niitä toimintatapoja, joilla vanhemmat perehdytetään varhaiskasvatus-
suunnitelmaan, ja sitä, miten he voivat osallistua sen suunnitteluun ja arviointiin.
Lähtökohtana vanhempien ja lasten antamalle arvioinnille on, että varhaiskasvatus-
suunnitelma on koko kasvatusyhteisön yhdessä laatima, se on aktiivisessa käytössä ja
sen sisältö perusteineen on koko kasvattajayhteisön ja vanhempien tiedossa. Vanhempien
ja lasten suorittama toiminnan arviointi on osa varhaiskasvatuksen jatkuvaa kehittämistä.
Vanhemmat seuraavat ja arvioivat varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden toteutumista,
ja henkilöstö arvioi ja kehittää suunnitelmaa sekä määräajoin että aina tarvittaessa.
Tässä kohdassa yksikkö laatii suunnitelman yhteistyöstä vanhempien kanssa, jossa näkyy
myös vanhempien osallisuus.
4.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja sen arviointi
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle
yhteistyössä vanhempien kanssa ja suunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti.
Yksittäisen lapsen varhaiskasvatus perustuu kasvattajan ja vanhempien yhdessä
hoitosuhteen alussa laatimaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena
on:
● lapsen yksilöllisyyden huomioiminen
● vanhempien näkemysten huomioonottaminen toiminnan järjestämisessä ja
● jatkumon turvaaminen lapsen kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa.
(Pitää ajatuksen tiedonsiirrosta / dokumenttien siirtäminen / ryhmästä
toiseen / pk:sta toiseen / kouluun)…näin tuntemus lapsesta siirtyy uuteen
kasvuympäristöön.
Suunnitelman perusteella kasvattajat toimivat johdonmukaisesti ja lapsen yksilölliset
tarpeet tiedostaen.
Kasvattajien tehtävänä on:
● havainnoida lapsen kehitystä systemaattisesti ja tietoisesti
● ottaa havainnointitieto huomioon toiminnan suunnittelussa.
18
19. Suunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tämän hetken tarpeet ja
tulevaisuuden näkymät, lapsen mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekä lapsen yksilölliset
tuen ja ohjauksen tarpeet. Keskustelussa vanhempien kanssa kiinnitetään erityistä
huomiota lapsen kehitystä vahvistaviin myönteisiin puoliin. Myös lapsen hyvinvointiin
liittyvät huolen aiheet ja ongelmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin
haetaan ratkaisua yhdessä vanhempien kanssa.
Varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa yhteistyön toimintatavoista.
Lapsi voi myös itse osallistua varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja arviointiin
vanhempien ja kasvattajien yhdessä sopimalla tavalla. Lapsen varhaiskasvatus-
suunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti sekä kasvattajien kesken
että vanhempien kanssa.
19
20. 5 ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA
5.1 Lapsen tuen tarpeen arviointi
Lapsen tuen tarpeen havaitseminen ja arvioiminen on osa varhaiskasvatuksen tehtävää.
Varhaiskasvatuksessa lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana on vanhempien ja
kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai aiemmin todettu erityisen tuen
tarve sekä niiden pohjalta tarvittavien tukitoimien aloittaminen. Vanhempien ja kasvattajien
erilaiset havainnot lapsesta täydentävät toisiaan ja luovat kokonaiskuvaa hänen
yksilöllisistä taidoistaan ja tarpeistaan.
Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan yleisesti sitä, että erilaiset lapsen tuen tarpeet
havaitaan ja niihin yritetään löytää ratkaisuja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Varhaisen puuttumisen lisäksi tarvitaan ennalta ehkäisevää ja lapsen hyvinvointia
edistävää työtä. Varhaiskasvatuksen kasvattajilla on omalta osaltaan ja omien
havaintojensa pohjalta vuorovaikutusvastuu asioiden puheeksiottamisessa. Arvioitaessa
lapsen tuen tarvetta on tärkeää tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset
toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä
päivittäisissä toiminnoissa. Tuen tarve voi olla akuuttia, tilapäistä tai jatkuvaa.
5.2 Varhaiskasvatuksen tukitoimet
Varhaiskasvatuksen tukitoimet ovat päivähoidon omaa toimintaa eivät erillinen palvelu.
16
Tukitoimet – tehostettu varhaiskasvatus - käynnistetään heti, kun tuen tarve havaitaan.
Kyseessä ovat kasvatukselliset keinot, joilla ympäristöä ja toimintaa muokataan
vastaamaan paremmin lapsen tarpeita. Tarvittaessa konsultoidaan erityislasten-
tarhanopettajaa tai muuta asiantuntijatahoa ja sovitaan tukitoimien muodosta ja
mahdollisesta lapsen tutkimukseen ohjaamisesta. Kaikki tämä tapahtuu yhteistyönä
vanhempien kanssa. Tehostettu varhaiskasvatus toimii osaltaan myös erityisen tuen
tarvetta ennaltaehkäisevästi.
Varhaiskasvatustoiminnalle ominaista kuntouttavaa arkea, kuten ryhmätoimintaa,
päivittäistä struktuuria, vuorovaikutteisuutta ja lapsen oman toiminnan ohjausta käytetään
suunnitelmallisesti lapsen hyväksi.
5.3 Varhaiskasvatuksen yksilöllistäminen
Lapselle laaditaan suunnitelma erityisen tuen järjestämisestä, kun sen tarve on todettu.
Yksilöllisen toiminta- ja kuntoutussuunnitelman laatii varhaiskasvatushenkilöstö
yhteistyössä vanhempien, erityislastentarhanopettajan ja muiden tarvittavien
asiantuntijoiden kanssa, ja sen kirjaa päivähoitoryhmän lastentarhanopettaja.
Suunnitelman pohjana ovat lapsen vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet sekä arvioidut
kuntoutettavat kehityksen alueet.
16
Liisa Heinämäki 2004, s 4.
20
21. Suunnitelmassa kuvataan, miten lapsen yksilöllinen ohjaus ja varhaiskasvatus sovitetaan
yhteen ja mitä muutoksia kasvatuksellisessa toiminnassa ja fyysisessä ympäristössä
toteutetaan.
Muutostarpeita arvioitaessa kasvattajayhteisö tarkastelee toimintaansa ja
mahdollisuuksiaan ohjata lasta. Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä
hoitopaikkojen vaihtuessa tai muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta
huolehditaan. Yksilöllisen toiminta- ja kuntoutussuunnitelman toteutumista valvoo
päiväkodin johtaja.
5.4 Tukipalveluiden toteutus varhaiskasvatuksessa
Lapsen erityinen tuki toteutuu kokonaiskuntoutuksena, jonka suunnitteluun ja toteutukseen
varhaiskasvatuksen kasvattajien ja vanhempien ohella osallistuu tarvittaessa myös muita
asiantuntijoita ja kuntouttavia tahoja. Lapsen erityisen tuen tarpeen edellyttäessä
yhteistyössä mukana voi olla esim. lääkäreitä, terapeutteja, psykologeja,
sosiaalityöntekijöitä, palveluohjaajia, ym.
Näitä palveluja Savonlinnassa tarjoavat mm.;
terveyskeskus / lastenneuvola
kasvatus- ja perheneuvola
vammaispalvelu ja kehitysvammahuolto
lastensuojelu
Savonlinnan keskussairaala
yksityiset palveluntarjoajat
5.5 Päivähoidon perhetyö
Syksyllä 2004 aloitettiin Savonlinnan kaupungin päivähoidon perhetyö uutena ennalta-
ehkäisevänä työmuotona, joka toimii osana varhaiskasvatuspalveluja.
Perhetyöhön ovat oikeutettuja perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia.
Toiminta-ajatuksena on tarjota perheille heidän tarvitsemaansa tukea erilaisissa
muuttuvissa elämäntilanteissa;
kun perhe tarvitsee tukea vanhemmuudessa tai arjen hallinnassa
voimavarat ovat vähissä
perheessä on pitkäaikaissairaus
perheessä on muu äkillinen kriisi.
Päivähoidon perhetyön tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen ja
tukeminen keskustelujen tai yhdessä tekemisen kautta arkielämän helpottamiseksi sekä
käytännön ratkaisujen/toimivien kasvatuskäytäntöjen löytämiseksi.
Yhteydenotto voi tulla perheen kanssa yhteistyötä tekevän tahon kautta.
Asiakasperheille pyritään sopimaan tapaamisaika, jolloin perheen kanssa tehdään
suunnitelma yhteistyön toteuttamisesta sekä kartoitetaan muut mahdolliset yhteistyötahot
mahdollisimman pian yhteydenoton jälkeen.
21
22. 6 ERI KIELI- JA KULTTUURIRYHMIIN KUULUVIEN LASTEN VARHAISKASVATUS
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla
tarkoitetaan sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajataustaisia
lapsia.
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen
tavoitteisiin sekä lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen.
Kulttuurivähemmistöihin kuuluvalla lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa
monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan
jäseneksi. Varhaiskasvatuksen suunnitelmissa on huomioitava eri kulttuuritaustaiset
lapset ja monikulttuurinen kasvatus. Vaikka sukupuolten asema vaihtelee eri kulttuureissa,
suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökohtana on tyttöjen ja poikien välinen tasa-
arvoisuus.
Savonlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa romanilasten tulee kokea olevansa hyväksyttyjä
omana itsenään. Lapsen kulttuurin ja kielen tulisi olla arvokas osa päiväkodin arkea.
Ensiarvoisen tärkeää hyväksynnän ja molemminpuolisen luottamuksen saavuttamiseksi on
yhteistyö lapsen vanhempien ja perheen kanssa.
Kotouttamisprosessin aikana maahanmuuttajaperheillä tulee olla oikeus
varhaiskasvatuspalveluihin. Maahanmuuttajalapsen vanhemmilla on oikeus osallistua
yhteistyöhön ja lapsen varhaiskasvatuksen suunnitteluun omalla äidinkielellään. Tämän
yhteistyön mahdollistamiseksi käytetään tulkkipalveluja. Päivähoidossa lapsi tutustuu
suomalaiseen kulttuuriin, vahvistaa suomen kielen taitoaan ja sosiaalisia valmiuksiaan
luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsi tarvitsee lisäksi
tehostettua opetusta suomen kielen omaksumiseen ja käyttöön. Savonlinnassa tuetaan
lasten suomen kielen oppimista ryhmätoiminnan lisäksi pienryhmätoiminnassa tai tarpeen
mukaan myös yksilötoimintana.
Vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tukena käytetään tarvittaessa vaihtoehtoisia
kommunikaatiokeinoja. Suomen kielen osaamista arvioidaan paitsi havainnoiden myös
kielen taitoa mittaavien testien avulla (mm. Kettu-testi).
Vanhemmille korostetaan vastuuta oman äidinkielen ja kulttuuriperimän säilyttämisestä.
Lasta ja perhettä rohkaistaan mm. omien uskonnollisten erityispiirteiden säilyttämiseen ja
oman äidinkielen käyttämiseen. Äidinkielen hallitseminen on välttämätöntä yhteyden
pitämiseksi omaan perheeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kielen avulla lapsi tulee tietoiseksi
omista juuristaan. Tämä vahvistaa hänen itsetuntoaan ja identiteettiään. Äidinkielellä on
ratkaiseva merkitys lapsen kehitykseen. Se on perusta tasapainoiselle tunne-elämän
kehitykselle ja lapsen ajattelulle. Näin luodaan pohja toimivalle kaksikielisyydelle.
Vertaistuen periaatteen mukaan samankieliset maahanmuuttajalapset pyritään
mahdollisuuksien mukaan integroimaan samaan päivähoitoryhmään.
Monikulttuurisuus ja monikielisyys rikastuttavat savonlinnalaista varhaiskasvatusta.
Vieraan kulttuurin ja kielen läsnäolo totuttaa meidät hyväksymään erilaisuutta ja oppimaan
suvaitsevaisuutta.
22
23. 7 VERKOSTOYHTEISTYÖ
Laadukas varhaiskasvatus on monimuotoista toimintaa, joka edellyttää eri tahojen
yhteistyötä. Verkostoyhteistyötä tehdään varhaiskasvatuksen linjausten mukaisesti koko
laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa ja tarvittaessa seudullisesti.
Verkostoyhteistyön keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman varhainen puuttuminen
riskitilanteissa.
Varhaiskasvatuksen näkökulmasta keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat:
muut varhaiskasvatuksen yksiköt: päiväkodit, perhepäivähoito,
erityispäivähoito, päivähoidon perhetyö ja koulut. Tavoitteena on lapsesta
hankitun tiedon siirtyminen (vasu, esiopetussuunnitelma).
Sosiaali- ja terveyspalvelut (lastensuojelu, lastensuojelun perhetyö,
kasvatus- ja perheneuvola, sosiaalityötekijät, lastenneuvolat sekä fysio-,
toiminta- ja puheterapiat). Tavoitteena on lapsesta ja perheestä olevan
tiedon jakaminen, yhteistyö, varhainen puuttuminen. Yhteistyömuotoina
toimivat verkostopalaverit kaksi kertaa toimintakaudessa ja 5-
vuotisneuvolalomake.
Yhteistyö perusopetuksen kanssa:
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyön keskeisenä sisältönä on yhteistyö-
muotojen ja rakenteiden luominen ja kehittäminen niin, että varmistetaan lapselle
kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo. Savonlinnan kaupungissa on aloitettu
päivähoidon ja koulutoimen yhdistymisen valmistelu 1.1.2006 lukien. Sosiaali- ja
koulutuslautakunnat ovat vahvistaneet yhditymisen ajankohdaksi 1.1.2007.
23
24. 8 VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN KEHITTÄMINEN, ARVIOINTI JA
SEURANTA
Varhaiskasvatuksen kehittäminen on jatkuva prosessi, mikä vaatii sitoutunutta
kehittämistä, hyvää suunnittelua ja koulutusta. Silloin se voi muotoutua jatkuvaksi ja
luonnolliseksi osaksi arkipäivän työtä. Varhaiskasvatuksen kuntakohtaiset linjaukset ja
niiden pohjalta laadittu kuntakohtainen vasu toimivat perusteina, kun
kunnassa/kuntatasolla arvioidaan ja kehitetään varhaiskasvatustoimintaa.
Varhaiskasvatuksen arvioinnin, kehittämisen ja laadunhallinnan tavoitteena on turvata
varhaiskasvatuksen hyvä laatu eri toimijoiden näkökulmasta.
Savonlinnassa on laadittu päivähoidon laadunhallinnan suunnitelma (29.4.2003), joka
sisältää laadunhallinnan periaatteet. Suunnitelman mukaan laadunhallinta on
toimintatapa, jonka avulla lapset, vanhemmat, henkilöstö ja hallinto jatkuvasti arvioivat ja
kehittävät varhaiskasvatuspalveluja niille asetettujen laatuvaatimusten ja -tavoitteiden
suuntaisesti.
Päivähoidon laadunhallinnan ajattelumallina käytetään Kari Murron prosessikeskeistä
ajattelumallia, Elämällä oppimisen mallia.
Eletään ja Pysäh- Eletään ja Pysähdytään
tehdään dytään tehdään
Tutkitaan Tutkitaan yhdessä
Yhdessä
8.1 Laadunhallinta kaupungin organisaatiossa
24
25. LAPSI , kasvu, kehitys ja
oppiminen
PERHE
Jatkuva Jatkuva
arvioiminen kehittäminen
Kunnallinen päivähoito
päiväkotitoiminta
perhepäivähoitotoiminta
erityispäivähoito Yksikkö
Johtaja
Muu henkilöstö
Laatuvastaava
Yksikkö - asettavat tavoitteita
- arvioivat ja kehittävät
toimintaa
Yksikkö
Kehittämistyöryhmä
- määrittelee laatutavoitteet
- arvioi niiden toteutumista
- kehittää palveluja
Päivähoidon
Sosiaalijohtaja vastuuhenkilö
- vastaa laadun - vastaa laadun
Sosiaalilautakunta
kehittämisestä kehittämisestä
- hyväksyy laatutavoitteet ja
palvelujen kehittämisen
niiden mukaisesti
Kaupunginhallitus
Kaupunginvaltuusto
-vahvistavat laatutason
25
26. 8.2 Laadunhallinta varhaiskasvatuspalveluja tuottavissa yksiköissä
Yksikössä tapahtuva laadunhallinta on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen
muotoutumiselle erittäin merkityksellistä. Toiminnan laatu määrittyy ensisijassa juuri
yksikön ja sen laatutekijöiden kautta. Laadunhallinnan päähuomio on lapsen
kasvuprosessissa.
Yksikön laadunhallinnasta vastaa esimies pedagogisen johtamisen avulla.
Lapsen kasvuprosessiin ja lapsen arjen laadukkuuteen vaikuttaa eniten yksikön yksittäinen
työntekijä.
8.3 Laadunarviointi
Arvioinnin työkaluja kuntatasolla ovat asiakaskysely, jolla kerätään tietoa vanhemmilta,
henkilöstökysely sekä hallintokysely päättäjille.
Arvioinnin toteuttaminen käytännössä ratkaistaan myöhemmin. (millaiset lomakkeet,
mittarit (valmis – oma), miten kysely toteutetaan ? )
Arviointisuunnitelma
26
27. ARVIOINTISUUNNITELMA:
MITÄ ARVIOIDAAN MILLOIN KUKA VASTAA DOKUMENTOINTI
1. LAPSEN KASVUN JA maalis- / toukokuu Lto Lapsen vasu
KEHITTYMISEN Perhepäivähoitaja
ARVIOINTI
Lapsen itsearviointi jatkuva
2. TIIMIEN ARVIOINTI Lomake
- tiimityön arviointi huhtikuu Tiimi
- varhaiskasvatuksen joulu - / toukokuu Lto
arviointi
3. TYÖYHTEISÖN ARVIOINTI jatkuvaa
- työolojen ja toiminta- Työntekijät
tapojen arviointi kerran toimintakauden
- työilmapiirin arviointi aikana Päiväkodinjohtaja /
Perhepäivähoidonohjaaja
4. KEHITTÄMISKESKUSTELU kerran toimintakauden Päiväkodinjohtaja / Lomake, keskustelu
- ammatillinen kasvu ja aikana Perhepäivähoidonohjaaja
johtaminen
5. ASIAKASPALAUTE huhti- / toukokuu Tiimit ja Päiväkodinjohtaja / Lomake
- varhaiskasvatuksen Perhepäivähoidonohjaaja
palaute
27
