1. Rooman kylpylöiden nousu ja tuho
Pekka T. Heikura
Rooman valtakunnan julkiset kylpylät olivat 400- ja 500-luvulle, saakka. Itä-Roomassa kylpy-
vuosisatojen ajan roomalaisen kulttuurin ja läelämä kukoisti pitempään, 600-luvulle saakka.
kaupunkielämän tärkeimpiä tuntomerkkejä. Valloitettuaan Bysantin itäosat 600-luvulla, arabit
Keisariajalla, erityisesti 100-luvulla jKr., kyl- ottivat omakseen roomalaisen kylpylän, säilyt-
pylöitä rakennettiin käytännöllisesti katsoen tivät sen läpi keskiajan ja siirsivät sen aikanaan
jokaiseen kaupunkiin. Kylpylöiden rakentami- turkkilaisille.
nen oli ensimmäisiä toimenpiteitä, kun uusia
kaupunkeja perustettiin. Niitä rakennettiin
Roomalaisen kylpylän synty
myös legioonien varuskuntiin Tonavalle ja
Reinille.
Antiikin lähteissä kylpylöistä käytetään ta-
vallisesti termejä bal(i)neum, balnea, balneae ja
Julkiset kylpylät olivat merkki valloitettujen
thermae. Antiikin aikana näistä termeistä ei
alueiden roomalaistumisesta. Roomalaisten
kylpylöiden raunioita löytää kaikilta Rooman ollut kuitenkaan mitään selkeitä määritelmiä.
TIE
T
E
valtakunnan alueilta, Syyriasta Espanjaan, Nyky-tutkimuksessa termejä on käytetty myös
E
SS
Pohjois-Afrikasta Tonavalle ja Reinille. Erityisen eri tavalla (Heinz 1983; Nielsen 1991; Carcopino
18
Ä
kuuluisia ovat Rooman suuret keisarilliset ter- 2001). Inge Nielsen on käyttänyt tutkimukses-
TA
mit. Näistä jättiläismäiset Caracallan termit ovat saan seuraavaa jakoa. Thermae, ”termit”, oli
P
hyvin säilyneitä. Kylpylöiden raunioista on luotu tavallisesti suuri, monumentaalinen, laitos,
A
H
TU
U
kuva niissä vallinneesta ainutlaatuisesta loistos- jossa oli kylpylärakennus ja urheilukenttä
ta; ne olivat merkkejä roomalaisten vauraudesta (palaestra) sekä joskus myös huoneita henkisiä
ja hyvinvoinnista. harrastuksia varten. Balnea oli kooltaan ”terme-
Kylpylät olivatkin epäilemättä roomalaisen jä” pienempi julkinen kylpylä, eikä siinä ollut
arkkitehtuurin huippusaavutuksia. Mutta ne urheilualuetta. Balneae kuvaa taas kylpylää,
olivat paljoa muutakin. Julkiset kylpylät olivat jossa oli osastot sekä miehille että naisille.
eräänlaisia sosiaalisia keskuksia, tärkeitä kan- Bal(i)neum oli pelkästään yksityiskäyttöön tar-
san kohtaamispaikkoja, joissa vierailivat kaikki koitettu kylpylä.
kansankerrokset statuksesta riippumatta, niin Roomalaisilla oli siis kahdenlaisia julkisia
eliitin jäsenet kuin köyhät ja orjatkin. Niissä kylpylaitoksia: pelkästään kylpemistä varten tar-
paitsi ylläpidettiin tervettä ruumista (corpus sa- koitetut laitokset ja näitä tavallisesti suuremmat
num), hoidettiin myös tervettä sielua (mens sana). ”termit”, joissa paitsi kylvettiin myös urheiltiin
Edellisessä ominaisuudessa kylpylät toimivat ja hoidettiin henkisiä tarpeita.
eräänlaisina terveyskeskuksina, joissa kansa Erityisesti Pompejissa tehtyjen arkeologis-
puhdistautui, hoiti kuntoaan, torjui ja paranteli ten tutkimusten perusteella on katsottu, että
kylpemällä sairauksia. Kylpylöiden kansanter- roomalainen kylpylä kehittyi sille ominaiseen
veydellinen merkitys oli varmasti huomattava. muotoonsa vähitellen Campaniassa 1. vs:lle eKr.
Henkisten tarpeiden tyydyttämiseksi varsinkin mennessä. Roomalaisten kylpylöiden edeltäjinä
suurissa keisarillisissa termeissä oli kirjastoja, lu- voidaan pitää kreikkalaisten julkisia kylpylöitä
(balaneion, balaneia) ja henkistä ja ruumiillista
entosaleja, teattereita, musiikkihuoneita ja tiloja
runouden harjoittamista varten. Kylpylöiden kasvatusta varten perustettuja laitoksia, gym-
nasiumeja (gymnasion, gymnasia). Roomalaisten
merkitystä ajanviettopaikkana ja viihdykkeenä
tuskin voi aliarvioida. omalla varsin vaatimattomalla ja primitiivisellä
Julkiset kylpylät säilyttivät asemansa valta- kylpytraditiolla oli tuskin mitään vaikutusta
kunnan läntisissä osissa kansainvaellusajalle, kehitykseen (Nielsen 1991).

2. Olennaisissa piirteissään roomalainen kylpylä kasvoi entisestään ensimmäisellä vuosisadalla
oli valmis Augustuksen hallintokauden alkuun jKr. (Fagan 1999). Näinä vuosisatoina Roomaan
mennessä. Tällöin kylpylöihin kuului vaihto- rakennettiin ensimmäiset termit, Agrippan (19
huone (apodyterium), kylmä huone (frigidarium), eKr.), Neron (64 jKr.) ja Tituksen termit (v. 80 jKr.).
jossa oli kylmävesiallas (piscina), haalea huone Trajanuksen termit valmistuivat vuonna 109.
(tepidarium), kuuma huone (caldarium) kuuma- Kylpemiskulttuuri levisi edelleen Italiasta
vesialtaineen sekä tätäkin kuumempi laconicum provinsseihin ensimmäisellä ja varsinkin toisella
(myöhemmin sudatorium). Nämä osat olivat sekä vuosisadalla jKr. 100-luku oli sitten roomalaisen
termeissä että balneoissa (balnea). Termeihin kylpemiskulttuurin kulta-aikaa. Viimeistään täl-
kuului lisäksi urheilualue (palaestra) ja muita löin kylpemisestä oli tullut päivittäistä rutiinia
huoneita. Roomalaisen kylpylän tärkeimmät roomalaisten keskuudessa koko valtakunnan
keksinnöt, ns. hypokaustilämmitys, ontto lattia laajuudelta (Fagan 1999).
(suspensura), tulipesä (praefurnium) ja ontoista Kuinka paljon valtakunnassa sitten oli kylpy-
putkista (tubuli) rakennetut seinät kehittyivät löitä? Usein kirjallisuudessa on toistettu tietoa,
ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Lisäksi betonin että Rooman kaupungissa olisi ollut jo vuonna
käytön lisääntyminen helpotti suuresti rooma- 33 eKr., Agrippan ollessa ediilinä, 170 kylpylää
(Vuorenjuuri 1967; Heinz 1983; Nielsen 1991;
laisten kylpylöiden rakentamista (Eschebach 1979;
Heinz 1983; Nielsen 1991). Carcopino 2001). Tieto on kuitenkin väärä ja pe-
Erona kreikkalaisiin kylpylöihin olivat rooma- rustuu lähteiden virheelliseen tulkintaan. Luku
laisten suuret lämmin- ja kylmävesisaltaat, joissa 170 on peräisin Plinius vanhemmalta. Pliniuksen
oleskeltiin yhdessä ja joihin voitiin upottautua mukaan Agrippa järjesti ediilin virassaan
kokonaan. Kreikkalaiset olivat tyypillisesti pesey- Rooman kaupungissa lukuisia kisoja (ludi) ja 170
balinea gratuitaa (Plinius NH 36,121). Kohta on
tyneet kuumassa istumakylvyssä pienissä yksilöl-
lisissä ammeissa. Yhteiskylvyn lisäksi uutuutena tulkittu siten, että kaupungissa oli 170 kylpylää
roomalaisissa kylpylöissä olivat asteittaiset läm- Agrippan aikana. Esim. Inge Nielsenin mukaan U
TU
H
pövaihtelut eri huoneissa. Kylpyläkierroksella Agrippa tarjosi ilmaisia kylpyjä kaupungin 170
A
P
TA
käytiin kylmässä, lämpimässä, kuumassa, läm- kylpylässä (Nielsen 1991 s. 35). Uudemman, huo-
19
pimässä ja lopuksi kylmässä. Tätä vaihtelua ei lellisemman, piirtokirjoituksiin perustuvan tul-
Ä
SS
kinnan mukaan balneum gratuitum on synonyymi
kreikkalaisessa kylpylässä ollut.
E
gratuita lavatiolle, ”ilmainen kylpy”. Plinius ker-
Voidaan todeta, että roomalainen kylpylä E
T
TIE
erosi myös radikaalisti suomalaisesta saunasta too siten vain sen, että Agrippa oli antelias: hän
perusperiaatteeltaan. Suomalaisessa saunassa tarjosi runsaskätisesti kisoja ja ilmaisia kylpyjä
lämmitys tapahtuu asentamalla kuuma kivi- kaupungin asukkaille. Kysymys ei ollut kylpy-
kiuas löylyhuoneeseen. Hikoilua tehostetaan löiden lukumäärästä (Fagan 1999 s. 42).
kuumalle kiukaalle heitetystä vedestä nouseval- Keisari Konstantinuksen aikana 300-luvulla
la vesihöyryllä. Roomalaiset käyttivät sen sijaan Notitia Urbis Regionum mainitsee Roomassa 11
lattian ja seinien pintalämmitystä, josta lämpö termiä ja 856 balneaa kaupungin 14:llä alueella
säteili huoneen sisälle ja sai kylpijät hikoilemaan. (Notitia 14). Kuitenkin laskettaessa alue alueelta
Pintalämmityksen saivat aikaan tulipesästä pi- balneoiden luku nousee 967:ään. Lukujen dispa-
larien varaan rakennettuun onttoon lattiaan ja riteetin syy on epäselvä (Bruun 1991 s. 74 viite
onttoihin seiniin ohjatut virtaavat palokaasut. 48). Ei ole kuitenkaan syytä epäillä, että Rooman
Lisäksi roomalaiset käyttivät lasitetuista ikku- kaupungissa oli tuohon aikaan satoja kylpylöitä.
noista tulvivaa auringon lämpöenergiaa hy- Kylpylöitä on täytynyt olla jo 100-luvulla huo-
väkseen. Caldariumissa voitiin saavuttaa ehkä mattava määrä. Kaupungin väkiluku on arvioitu
50 asteen, laconicumissa ja sudatoriumissa jopa hyvin suureksi, nykykäsitys on noin miljoona
80 asteen lämpö (Kretzschmer 1953; Hüser 1976; asukasta (Garnsey & Saller 1987 s. 8). Toisessa
Nielsen 1991). suuressa kaupungissa, Syyrian Antiokiassa,
mainitsee kronikoitsija Johannes Malalas yh-
deksän roomalaista termiä. Eri lähteiden mu-
Kylpemistavan kasvu kaan Antiokiassa oli 150 000-200 000 asukasta
(MacMullen 1988 s. 228-229 viite 116).
Koko valtakunnassa kylpylöitä oli varmasti
Kirjallisista lähteistä, inskriptioista ja arkeologi-
tuhansia; kaupunkien lukumääräksikin on las-
sista löydöksistä voidaan päätellä, että rooma-
kettu noin 1000 (Alföldy 1986 s. 212). Lännessä
laiset innostuivat todenteolla kylpemisestä en-
kylpylöitä näyttää olleen erityisen paljon
simmäisellä vuosisadalla eKr. Kylpemisen suosio

3. Asklepiades ja kylpylät
Italiassa ja Pohjois-Afrikassa. Valtakunnan itä-
osassa erityisesti termejä oli silmiinpistävän
paljon Aasian provinssissa Vähä-Aasiassa. Siellä Viimeistään 100-luvulla jKr. kylpemisestä oli
kehittyi kreikkalaisen gymnasionin ja roomalai- tullut jokapäiväinen tapa roomalaisten keskuu-
sen kylpylän pohjalta erityinen kylpylätyyppi, dessa kaikkialla valtakunnassa. Mutta miksi
kylpylä-gymnasion. Aasia-provinssin lukuisat roomalaiset innostuivat kylpemisestä? Heidän
termit olivat todisteita alueen kaupunkien suu- oma kylpemiskulttuurinsa oli ollut varsin pri-
resta väestömäärästä ja vauraudesta (Nielsen mitiivinen 200-luvulle tai jopa 100-luvulle eKr.
1991 s. 105). saakka. Lähteet ovat niukkoja, mutta niistä voi-
Valtakunnan suurimmat kylpylät olivat daan päätellä, että roomalaiset pesivät varhai-
Rooman kaupungissa. Trajanuksen termien sina aikoina kuumalla vedellä keittiön vieressä
pinta-alaksi palaestra mukaan lukien on lasket- sijainneessa vaatimattomassa pesuhuoneessa
tu yli kymmenen hehtaaria (103 950 neliömetriä) (lavatrina). Toinen puhdistautumistapa oli poi-
(Nielsen 1991 C. 4). Caracallan termien pinta-ala keta uimassa Tiberissä. Yhteiskylpyä ei tunnettu,
oli yli 11 ja Diocletianuksen suunnattoman suu- perheenjäsenien ei ollut ilmeisesti sopivaa kylpeä
ren kylpylän koko yli 14 hehtaaria. Caracallan edes keskenään.
kylpylään on arvioitu mahtuneen kerralla 1600- Kenties eniten kylpemisen merkityksen
2000 kylpijää. Diocletianuksen kylpylään on lisääntymiseen roomalaisten keskuudessa vai-
arvioitu mahtuneen samanaikaisesti jopa 3000 kutti lääke-tiede, joka korosti kylpemistä sekä
kylpijää (Heinz 1983 s. 114). Agrippan, Neron sairauksien ehkäisijänä että sairauksien hoitami-
ja Tituksen termit olivat selvästi pienempiä sessa. Lääketieteen isän, Hippokrateen (460-377
laitoksia. eKr.), humoraalioppiin perustuvassa hoidossa
Myös provinsseissa oli muutamia suuria kylpeminen kuului ruokajärjestyksen, lääk-
kylpylöitä. Karthagon Antoninuksen kylpy- keiden, kuppauksen ja suoneniskennän ohella
län pinta-alaksi on laskettu palaestra mukaan keinoihin, joilla pyrittiin palauttamaan ihmisen
TIE
T
E
lukien lähes neljä hehtaaria. Se oli suurempi organismin neljä perusnestettä (humores) tasapai-
E
SS
kuin Agrippan (1 ha) ja Neron termit (1,57 ha). noon. Sairaudet johtuivat Hippokrateen mukaan
20
Ä
Idässä myös Vähä-Aasian termit olivat suuria ja ihmisen organismin tasapainotilan häiriintymi-
TA
sestä (Margotta 1971; Forsius 2001). Hippokrateen
vetivät koossa vertoja Rooman pienemmille kei-
P
sarillisille termeille. Kokonaisuutena provinssien opit tulivat roomalaisessa lääketieteessä tunne-
A
H
TU
U
kaupunkien termit ja balneat olivat kuitenkin sel- tuiksi ensisijassa Cornelius Celsuksen (n. 30 jKr.)
västi Rooman keisarillisia kylpylöitä pienempiä ja Claudius Galenoksen (n. 129–200 jKr.) ansiosta
(Nielsen 1991). (Yegül 1992 s. 353-54). Tällöin kylpeminen oli
Kuka sitten rakensi Rooman valtakunnan kuitenkin jo vakiintunut tosiasia roomalaisten
kylpylät? Garret G. Fagan on tutkinut (1999) keskuudessa (Fagan 1999 s. 93).
valtakunnan kylpylöiden rakennusinskripti- Hippokratesta paljon suurempi merkitys
oita ja kokoamastaan otoksesta laskenut, että oli toisella kreikkalaisella lääkärillä, Bithynian
valtakunnan läntisissä osissa (lukuunottamat- Prusasta kotoisin olleella Asklepiadeella ja hä-
ta Rooman kaupunkia) vain 23,2 prosentissa nen Demokritoksen atomiteoriasta johdetulla fy-
(45/194) eri rakennus-tapauksista kylpylöiden siologiallaan ja tautiopillaan. Asklepiades näyttää
rakennuttajana ja korjauttajana oli keisari tai toimineen Roomassa vuosien n. 130–91 eKr. välillä
keisarillinen viranhaltija. Loput (149 eli 76,8%) (Fagan 1999 s. 97). Hänen koulutuksensa on ollut
olivat maakuntien autonomisten kaupunkien kiistelyn kohteena. Plinius vanhemman vihamie-
viranomaisten ja yksityisten henkilöiden raken- lisen väitteen mukaan Asklepiades oli alkuaan
tamia. Kaupunkien neuvostojen (curiae) ja heistä reetori ja hän oli ryhtynyt lääkäriksi ilman lää-
ketieteen opintoja (Plinius NH 26,12; Scarborough
valittujen viranhaltijoiden osuus oli lähes puolet
(96 eli 49,5%) uudisrakentamisesta ja korjauksis- 1993). Toisen käsityksen mukaan hänellä todella
ta. Huomattava osa yksityisistäkin rakentajista oli laaja lääketieteellinen koulutus, jonka hän
(53/194 eli 27,3%) on identifioitu kaupunkien oli hankkinut osaksi opiskelemalla Ateenassa
neuvostojen jäseniksi. Näyttää siltä, että ainakin ja Parionissa (Wellmann 1908). Celsuksen,
valtakunnan länsiosassa kylpylöiden rakennut- Pliniuksen ja Galenoksen maininnoista voidaan
tamisesta, korjauttamisesta ja ylläpitämisestä päätellä, että hän saavutti valtavan maineen
huolehti pääsääntöisesti provinssien kaupunkien elinaikanaan Roomassa. Hänen oppejaan levit-
johtava kerros (decuriones). Keisari oli pääasialli- tivät edelleen hänen oppilaansa, laodikealainen
nen rakennuttaja vain Roomassa. Themison ja keisari Augustuksen kylmillä kyvyil-

4. lä parantanut Antonius Musa (Dio 53,30,3; Plinius Roomalaiset kylpivät, koska he uskoivat sen
NH 25,77; Suet. Augustus 81; Michler 1993). olevan hyväksi terveydelle. Kylpemisellä terveet
ylläpitivät terveyttään ja ehkäisivät sairauksia.
Asklepiades oli kiihkeä kylpyjen puolestapu-
Käsitys, että kylpemisen ja hyvän terveyden
huja. Hänen tautioppinsa mukaan ihmisruumis
välillä oli yhteys, näyttää olleen ei-lääketieteel-
koostui alkeishiukkasista, atomeista, ja huoko-
listenkin kirjoittajien keskuudessa yleinen (Fagan
sista. Atomit liikkuivat jatkuvasti huokosten
1999 s. 87-88). Sairaat kävivät kylpylöissä hoi-
läpi. Jos nestemäiset aineet virtasivat ruumiin
taakseen itsensä kuntoon. Asklepiadeen ohella
onteloissa vapaasti, ruumis oli terve. Sairaus
lukuisat muutkin lääkärit suosittelivat kylpyjä
johtui siitä, että nesteiden kierto estyi atomien
hoidollisista syistä mitä erilaisimmissa sairauk-
tukkiessa huokoset. Esteitä saattoi syntyä ato-
sissa: halvauksiin, lihas- ja nivelsairauksiin, virt-
mien koon, lukumäärän tai väärän liikkumisen
satievaivoihin, maksavaivoihin, silmävaivoihin,
ansiosta. Themison lisäsi tähän vielä sen mah-
ruoansulatushäiriöihin, kuumeeseen jne. (Jackson
dollisuuden, että huokoset, joiden läpi atomit
1988 ja 1990; Fagan 1999 s. 86-87). Antonius Musa
liikkuivat, saattoivat olla liian supistuneita tai
käytti kylmävesihoitoja Augustuksen keisari-
laajentuneita. Sairauksien syynä saattoi siten olla
perheen hoidossa vaihtelevin tuloksin (Cass.
huokosten liiallinen supistus- tai relaksaatiotila
Dio 53,30,3-4).
(Margotta 1971; Harig 1983; Vallance 1993).
Asklepiadeen mukaan terveyttä ylläpidet-
tiin saavuttamalla oikea tasapaino ruumiin
Antiikin kylpyläkulttuurin loppu
elementtien välillä oikealla ruualla, juomalla,
lännessä
ruumiinharjoituksilla ja kylpemisellä. Hänen
oppilaidensa perustama metodistikoulukunta
korosti kylpemisen merkitystä hikoilun aiheutta- 100-luku jKr. oli Rooman valtakunnan kulta-ai-
jana varsinkin silloin, kun huokoset olivat heidän kaa. Vuosisata oli kulta-aikaa myös kylpylöiden
mielestään supistuneina. Juomia tarvittiin silloin rakentamisessa. Tänä aikana sadat kaupungit U
TU
H
kun huokoset olivat liian laajat (Margotta 1971). rakensivat ensimmäiset kylpylänsä (Jouffroy
A
P
TA
1986; Fagan 1999). Kriisien täyttämä 200-luku
Asklepiades ja hänen oppilaansa hylkäsivät
21
Hippokrateen humoraaliopin. oli rakentamisessa paljon hiljaisempaa aikaa
Ä
SS
Asklepiades kannatti kylpyjä sekä tauteja lukuunottamatta vuosisadan alkua, Severusten
E
estävässä että hoitavassa mielessä. Roomalaiset aikaa. Septimius Severuksen tiedetään rakenta- E
T
TIE
kylpylät, joissa olosuhteet olivat kostea ja neen kaksi termiä Roomaan - kumpikaan ei tosin
kuiva, kuuma ja kylmä, sopivat erinomaisesti ole säilynyt. Vuosina 212–216 keisari Caracalla
yhteen hänen atomiteoriasta johdettuun fysio- rakennutti suuret terminsä. Tätä kylpylää
logiaansa (Fagan 1999 s. 97). Pliniuksen mukaan Elagabalus ja Severus Alexander myöhemmin
Asklepiades menestyi Roomassa, koska hän täydensivät rakentamalla sille ympärysmuurin
pylväskäytävineen (Heinz 1983; Nielsen 1991).
määräsi miellyttäviä hoitoja, joihin olennai-
sena osana kuuluivat vesihoidot (Plinius NH Kylpylöiden rakentaminen koki toisen
26,14). Asklepiades syrjäytti traditionaalisen nousukautensa tetrarkian aikana. Kylpylöitä
roomalaisen lääkinnällisen hoidon ja toi tilalle myös korjattiin. Vuosina 298–305/6 keisari
kreikkalaistyyppisen lääketieteen. Pliniuksen Maximianuksen aloitteesta rakennettiin Roomaan
mukaan Asklepiades oli pelkkä seikkailija. Diocletianuksen termeinä tunnetut laitokset.
Muista lähteistä saamme kuitenkin tietää, että Kylpylä oli suurin kaikista Rooman kylpylöistä,
hän oli tosiasiassa eturivin lääkäri, joka saavutti pinta-alaksi on laskettu yli 140 000 neliömetriä.
huomattavan maineen Roomassa. Konstantinuksen termit, jotka valmistuivat vuon-
Ei liene puhdas sattuma, että roomalaisten na 315, olivat pinta-alaltaan vain seitsemäsosa
kiinnostus kylpyihin lisääntyi dramaattisesti Diocletianuksen termien koosta (Nielsen 1991).
juuri Asklepiadeen ja hänen oppilaidensa elin- Konstantinuksen kylpylä oli viimeinen Rooman
aikana. Asklepiadeen suosittelemilla hoidoilla kaupungin keisarillisista termeistä. Keisarillinen
on ollut luultavasti huomattava vaikutus roo- rakentaminen siirtyi tämän jälkeen uuteen pää-
malaisten käyttäytymiseen. Voidaan olettaa, kaupunkiin, Konstantinopoliin.
että hänen teoriansa levisivät varsin pian eliitin Faganin kokoamien kylpylöiden rakenta-
piiristä kansan keskuuteen. Vaikka Asklepiades misesta kertovien piirtokirjoitusten mukaan
ei aloittanut roomalaisten kylpemiskulttuuria, sekä kylpylöiden uusrakentamista ja vanhojen
hän on epäilemättä sitä huomattavasti kiihdyt- korjauksia oli läntisessä valtakunnan osassa
tänyt (Fagan 1999 s. 102-103). 300-luvulla vielä huomattavan paljon. Vasta

5. ongelma (Nielsen 1991 s. 59 ja 125). Kylpylöiden
400-luvulla rakennuspiirtokirjoituksissa tapah-
ylläpidosta tuli ratkaisematon ongelma.
tuu romahdus (Fagan 1999 s. 130-135). Valtaosa
Kristittyjen askeetikkojen vaalimalla pesey-
Faganin kokoamista piirtokirjoituksista on
tymättömyyden ihanteella (alusia) lienee ollut
Italiasta ja Pohjois-Afrikasta.
jonkin verran merkitystä antiikin kylpemistavan
Uusimpien tutkimusten mukaan Pohjois-
kuihtumisessa pois (Yegül 1992 s. 318). Jotkut
Afrikassa ja suuressa osassa Italiaa antiikin
tutkijat pitävät pesemättömyyden ihannetta
kaupunki-kulttuuri säilyi elinvoimaisena huo-
kuitenkin toisarvoisena seikkana tässä proses-
mattavan kauan. Pohjois-Afrikassa kaupunkien
sissa. Antiikin kylpyläkulttuurin loppu johtui
rappeutuminen alkoi vasta 400-luvun alussa
vähemmän kristinuskon vaikutuksesta kuin
(Lepelley 1979–1981). Italiassa kaupungeilla oli
muista syistä, ennen muuta kaupunkien talo-
300-luvulla paljonkin jäljellä siitä loistosta, joka
udellisesta kriisistä (Berger 1982; Nielsen 1991).
oli vallinnut niissä keisariajan alkuvuosisatoina
Lisäksi keskiajalla juuri kirkko piti yllä vähäistä
(Ward-Perkins 1984). Kaupunkikulttuuri säilyi
kylpyläkulttuuria rakentamalla pieniä kylpylöitä
elinvoimaisena huomattavan kauan myös
kirkkorakennusten ja luostareiden yhteyteen.
Etelä-Espanjassa, nykyisen Provencen alueella
ja Dalmatiassa. Muualla lännessä kaupungit
perinteisessä muodossaan käytännöllisesti kat-
Kylpylät Itä-Roomassa
soen katosivat jo 200-luvulla (Liebeschuetz 2001
s. 74-103).
Joka tapauksessa rappeutuminen oli käyn- Kaupungit ja niiden kylpyläkulttuuri säilyi-
nissä 400-luvulla myös niillä alueilla, joissa an- vät idässä pitempään kuin lännessä. Kun
tiikin kaupunkikulttuuri oli säilynyt pisimpään. Konstantinus valitsi vuonna 324 pääkaupun-
Kaupungit köyhtyivät ja pienentyivät kooltaan ja kinsa paikaksi Bosporin rannalla sijainneen
väestömäärältään. Italia, jossa kylpyläkulttuuri Byzantionin ja määräsi Uuden Rooman pe-
oli syntynyt, näytti vuonna 600 perin toisen- rustettavaksi sen paikalle, alkoi kaupungissa
TIE
T
E
laiselta kuin Rooman valtakunnan kultaisina vilkas rakennustoiminta. Keisarillisen palatsin,
E
SS
päivinä tai vielä vuonna 400. Rooman kaupun- hippodromin ja monien muiden suurten raken-
22
Ä
gin väkimäärä oli vähentynyt murto-osaan nustöiden ohella Konstantinus Suuri korjautti
TA
entisestä. Vuoden 600 tienoilla kaupungissa oli vanhan, jo Septimius Severuksen rakennutta-
P
alimman arvion mukaan 5000 ja ylimmänkin man, Zeuksippoksen, kylpylän. Se otettiin täy-
A
H
TU
U
arvion mukaan vain 30 000–40 000 asukasta sin uudistettuna käyttöön kaupungin vihkimisen
(Krautheimer 1980 s. 165; Liebeschuetz 2001 s. 374 yhteydessä v. 330 (Malalas 321,12-15; Chronicon
viite 31). Kuten Liebeschuetz (2001) sattuvasti Paschale 529,5-7).
toteaa, Rooman valtakunnan termien ja muiden Kylpylöiden rakentaminen jatkui tässä
suurten rakennusten jäännökset seisoivat vaati- Konstantinopoliksi nimetyssä kaupungissa
mattomien keskiaikaisten rakennusten keskellä myös Konstantinuksen seuraajien aikana.
Vuoden 425/426 tienoilta peräisin olevan Notitia
kuin kokonaan toisen rodun rakentamina.
Urbis Constantinopolitanaen mukaan kaupungis-
Kylpylöiden rappeutuminen kulki käsi kädes-
sä valtakunnan häviön kanssa. Vielä kuningas sa oli kahdeksan suurta termiä ja 153 balneaa.
Theoderikin (493–526) korjauttama Caracallan Suurimmat olivat Constantius II:n aikana (337–
361) rakennetut termit (Thermae Constantinianae).
kylpylä lopetti toimintansa, kun gootit katkaisi-
vat sen akveduktin vuonna 537. Diocletianuksen Keisari Valens rakennutti kaupunkiin kaksi, tyttä-
termien veden tarpeesta huolehtineen akveduk- riensä Carosan ja Anastasian mukaan nimetyt ter-
mit (Thermae Carosianae ja Thermae Anastasianae).
tin gootit katkaisivat vuonna 538. Akveduktit ja
niiden myötä kylpylät lakkasivat toimimasta Arkadioksen aikana (ilmeisesti v. 395) kaupun-
muuallakin valtakunnan länsiosissa, eikä ke- kiin rakennettiin Arkadioksen termeinä (Thermae
Arcadianae) tunnettu kylpylä. Muiden Notitiassa
nelläkään ollut varaa enää korjata niitä.
mainittujen termien (Thermae Honorianae, joita
Myös polttopuun saanti vaikeutui kaupunki-
oli kaksi, ja Thermae Eudocianae) syntyhistoria on
en talouden rappeutuessa. Polttopuu oli kaikkein
suurin menoerä kylpylöiden ylläpitämisessä. epäselvä (Berger 1982 s. 144-151).
Polttopuu oli kallista ja köyhtyneillä kaupun- Vanha Hadrianuksen rakennuttama akveduk-
geilla ei ollut enää varaa ostaa sitä. Polttopuun ti osoittautui uuden pääkaupungin tarpeisiin riit-
saannin vaikeutumiseen vaikutti myös ilmeisesti tämät-tömäksi. Valensin aikana (v. 373) alkoi vet-
metsien loppuun hakkaaminen. Lähteet osoitta- tä tulla kaupunkiin uudesta akveduktista. Tämän
vat, että polttopuu oli myöhäisantiikissa kasvava Valensin akveduktina tunnetun järjestelmän

6. rakentamiseen kului aikaa 30 vuotta ja se keräsi uskon tultua valtauskonnoksi. Kristinusko ei
vettä laajalta alueelta Traakiasta. Kaupunkiin ra- merkinnyt antiikin kylpytradition katkeamista.
kennettiin myös lukuisia vesivarastoja (Mango Varsinkin varhaisemmat kirkkoisät pitivät kyl-
1995 s. 1-18). Näistä Justinianuksen aikana ra- pemistä itsestään selvyytenä. Kirkkoisä Johannes
kennettu Cisterna Basilica (Yerebatan Saray) on Khrysostomoksen tiedetään pitäneen erityisen
erinomaisesti säilynyt ja on nykyään Istanbulissa paljon kylpemisestä. Hänelle syöminen ja kyl-
käyvien turistien ihmeteltävänä. Prokopioksen peminen olivat yhtä välttämättömiä (Patrologia
Graeca (PG) 59, 118). Monilla muillakin kirkkoisil-
mukaan tämä valtavan suuri vesivarasto raken-
nettiin turvaamaan kaupungin vesihuolto kesä- lä oli myönteinen suhtautuminen kylpemiseen.
kuukausien aikana (Proc. De aed. 1,11,10-15). Useimmat piispat ja munkit kylpivät usein
Antiikin kylpyläkulttuuri jatkui elinvoimaise- ja mielellään. Efesoksen piispa Antonioksella
na muuallakin Itä-Rooman alueella. Suuret, mo- tiedetään olleen 300-luvulla yksityiskylpylä.
numentaaliset, termit säilyivät ainakin Syyriassa Kirkkohistorioitsija Sokrateksen mukaan 400-
huomattavan kauan. Kronikoitsija Johannes luvun alussa Konstantinopolin novationolais-
Malalaksen Chronographiassaan mainitsemista ten (harhaoppinen lahko) piispa Sisinnios kylpi
yhdeksästä Antiokian termistä ainakin neljä oli kahdesti päivässä (PG 67, 728B). Munkit eivät
toiminnassa vielä 400-luvulla (Berger 1982 s. olleet epätavallinen näky julkisissa kylpylöissä
46-47). Kylpylä C:nä tunnetut termit säilyivät 600-luvullakaan (Berger 1982 s. 38-39).
Antiokiassa keisari Justinianuksen aikana tapah- Kirkkojen ja luostareiden yhteyteen alkoi il-
tuneeseen maanjäristykseen saakka. Palestiinassa mestyä kylpylöitä 400-luvulta lähtien. Gerasan
Gadaran termit ja Egyptissä Aleksandrian termit piispa Placcus kustansi vuonna 454 pienen kyl-
toimivat vähintään arabien valloituksiin asti pylän katedraalinsa viereen (Kraeling 1938 n:o
600-luvulla (Nielsen 1991 s. 113-114). Syyriassa, 296). Myös Kyrrhoksen piispa Theodoretos ra-
kennutti kylpylöitä (Theod. epist. 81,89 ja 79,84).
Palestiinassa, Jordaniassa ja Egyptissä kaupun-
git säilyivät suurina väestökeskuksina arabien Pyhä Melania Nuorempi (383–439) rakennutti U
TU
H
valloituksiin saakka ja ylikin (Liebeschuetz 2001 puolestaan kylpylän nunnaluostarinsa yhteyteen
A
P
TA
Jerusalemissa (V. Mel. 29,25).
s. 54-63, 400).
23
Kenties suurimmat muutokset tapahtuivat Kristityt vastustivat kuitenkin julkisiin kyl-
Ä
SS
balneoissa. Näissä kylmä osasto kasvoi ja läm- pylöihin liittyviä ei-toivottuja piirteitä. Näitä
E
mitetty osasto pieneni. Syynä tähän muutokseen olivat liiallinen rikkaudella komeilu ja erityises- E
T
TIE
ti naisten ja miesten yhteiskylpy (balnea mixta).
oli todennäköisesti polttopuupula ja kaupunkien
taloudelliset vaikeudet. Ei ollut enää varaa hank- Varhemmalla keisariajalla naisten ja miesten
kia kallista polttopuuta. Toisaalta myös suurista yhteiskylpy näyttää olleen yleistä. Keisari
Hadrianus oli kieltänyt tavan (SHA Hadr.
yhteisaltaista luovuttiin vähitellen. Tilalle tulivat
selvästi aikaisempaa pienemmät altaat. Syynä 18,10). Kielto oli uusittu Marcus Aureliuksen ja
Alexander Severuksen aikana (SHA Marc. Aurel.
tähän saattoi olla kristinusko, joka vieroksui
23,8 ja Alex. Sev. 24,2). Tapa eli kuitenkin sitkeästi
yhteiskylpyjä. Toinen mahdollinen selitys tälle jo
300-luvulla alkaneelle kehitykselle oli vesipula: kylpytraditiossa ja säilyi kirkkoisien kritiikistä
akveduktit lakkasivat monin paikoin vähitellen huolimatta myös kristillisen keisarikunnan aika-
toimimasta (Nielsen 1991 s. 114-116). na. 300-luvulla Laodikean kirkolliskokouksessa
yhteiskylvyt kiellettiin ensimmäisen kerran vi-
rallisella kirkollisella tasolla (30. kanoni), vaikka
Kristinusko ja kylpeminen kirkon torjuva asenne oli tätä paljon vanhempi.
Se, että 600-luvun lopulla yhteiskylpyjä koskeva
kielto oli vieläkin uusittava Konstantinopolissa
Konstantinus Suuren kääntymisestä lähti-
pidetyssä Trullon kirkolliskokouksessa (77.
en kristinusko oli valtion suosima uskonto.
kanoni), osoittaa, että asia oli vielä tällöinkin
Theodosius Suuren aikana (v. 380) siitä tuli
ongelma.
valtion virallinen uskonto. Kuinka kristityt
Monet kirkkoisät vastustivat kokonaan
suhtautuivat kylpemiseen? Kylpeminen oli
naisten tulemista julkisiin kylpylöihin. Naiset
300-luvulla väestön keskuudessa syvään juur-
olivat heidän mielestään taipuvaisia maallisille
tunut, vuosisatainen traditio. Myöhäisantiikin
viettelyksille. Viettelykset uhkasivat heitä juuri
keisarillinen lainsäädäntö tunnusti kylpylöiden
välttämättömyyden (necessitas lavacrorum) (Cod. kylpylöissä. Erityisesti yhteiskylvyt tarjosivat
Theod. 13,5,13). Antiikin kylpylät olivat maallisia lähestymismahdollisuuksia synnillisissä tarkoi-
tuksissa. Ratkaisu tähän ongelmaan oli kaksois-
laitoksia. Ne pysyivät maallisina myös kristin-

7. kylpylöiden rakentaminen. Joskus vanhoihin mutta lähteet vaikenevat antiikin termeistä tä-
kylpylöihin lisättiin rakennus naisia varten. män jälkeen. Vaikeneminen ei johdu ”pimeiden
Yhteiskylvyt näyttävät kuitenkin loppuneen vuosisatojen” niukoista lähteistä vaan siitä, että
tosiasiassa vasta sitten, kun antiikin kylpylaitos kylpylät olivat todella lopettaneet toimintansa.
rappeutui lopullisesti Bysantin ”pimeinä vuosi- 900-luvulle tultaessa lähes kaikki muistotkin
satoina”, 600- ja 700-luvulla (Berger 1982 s. 45). niistä olivat unohtuneet.
Peseytymättömyys oli erityisesti itäis- Kylpeminen ei suinkaan lakannut kokonaan
ten askeetikkojen vaalima ihanne (Zellinger Konstantinopolista tai muualtakaan Bysantista.
1928 s. 47ff.; Berger 1982 s. 34-36). Gregorios Pieniä kylpylöitä oli yhä luostareiden ja kirkko-
Nazianzilaisen mukaan kappadokialainen jen yhteydessä sekä keisarin palatsissa (Berger
kirkkoisä Basileios Suuri oli erityisen ylpeä pe- 1982 s. 56-71). Konstantinopolissa oli myös
seytymättömyydestään (PG 36, 575). Kirkkoisä joukko hurskaiden diakonia-veljeskuntien yllä-
Athanasioksen mukaan pyhä Antonios ei pesey- pitämiä pieniä kylpylöitä, joihin kokoonnuttiin
tynyt koskaan (Vita S. Antonii, PG 26, 912B-C). yksi tai kaksi kertaa viikossa peseytymään ja
ruokkimaan köyhiä (Magdalino 1990; Magdalino
Naispuoliset askeetikot jäivät tässä ihanteessa
tuskin jälkeen miespuolisista askeetikoista. 1996 s. 31-34). Bysantin kylpylät oli kuitenkin
Niinpä Melania Nuorempi kieltäytyi myös pe- huomattavasti vaatimattomampia kuin myö-
seytymisestä. Hänen pyynnöistään rakennettiin häisantiikin laitokset olivat olleet.
tosin myöhemmin kylpylä nunnaluostarin yhte- Antiikin julkisten kylpylöiden todellisia
yteen Jerusalemissa. Askeetikot eivät kuitenkaan perijöitä olivat arabit, jotka omaksuivat kyl-
kieltäytyneet kylvyistä sairauden sattuessa, ei pyläkulttuurin vallattuaan Bysantin itäiset
myöskään Basileios Suuri. Kylpeminen sairau- maakunnat 600-luvulla. Al-Ya´qubin mukaan
den hoitamiseksi oli askeetikoille täysin sallittua. Bagdadissa olisi ollut kaupungin perustamisen
Jotkut miesaskeetikot näyttävät harjoittaneen (v. 762) jälkeen 10 000 kylpylää. Al-Khatibin
itsensä kovettamista lihanhimoja vastaan kyl- mukaan niitä oli 900-luvun alussa jopa 27 000
TIE
T
E
pemällä yhdessä naisten kanssa (Evagrios HE (Hitti 1991 s. 338-339). Vaikka nämä luvut ovat
E
SS
31,10-16). suuresti paisuteltuja – kuten arabilähteiden luvut
24
Ä
tavallisesti ovat – kylpyläkulttuuri oli huomat-
TA
tavan elinvoimaista islamilaisessa maailmassa.
P
Antiikin kylpyläkulttuurin loppu Islamilainen hammam kukoisti koko keskiajan
A
H
TU
Bysantissa
U
ja siirtyi aikanaan myös turkkilaisille (Grotzfeld
1970; Klinghardt 1927).
Huolimatta monista eroista – ennen kaikkea
Antiikin kylpyläkulttuuri Bysantissa päättyi va-
miesten ja naisten yhteiskylvyn puuttuminen
kaviin taloudellisiin ja poliittisiin kriiseihin 500-
– käynti turkkilaisessa kylpylässä on huomatta-
ja 600-luvulla (Berger 1982 s. 34). Paiseruttokin
vassa määrin samanlaista kuin olisi ollut käynti
riehui vuonna 541 lähtien toistuvasti valtakun-
kaukaisessa esikuvassaan, roomalaisessa kyl-
nassa vähentäen kaupunkiväestöä (Heikura
pylässä.
2002). Kristinuskolla ei ollut kylpyläkulttuurin
hiipumisessa paljonkaan tekemistä. Valtakunnan
itäiset osat, joissa kaupunkikulttuuri ja kylpy-
läelämä olivat elinvoimaisimpia, menetettiin
KIRJALLISUUTTA
pysyvästi arabeille 600-luvun alkupuolella.
Vähässä-Aasiassa kaupungit hävisivät perintei-
Alföldy, G. (1986): Die römische Gesellschaft. Stutt-
sessä muodossaan muutamia rannikkokaupun-
gart.
keja lukuun ottamatta käytännöllisesti katsoen
Balsdon, J. P. V. D. (1969): Life and leisure in ancient
kokonaan viimeistään 600-luvun puolivälin jäl-
Rome. London.
keen. Osa kaupungeista muuttui linnoituksiksi,
Berger, A. (1982): Das Bad in der byzantinischen
osa siirtyi paremmin puolustettavin paikkoihin
Zeit. München.
ja osa lakkasi kokonaan toimimasta (Brandes 1989 Brandes, W. (1989): Die Städte Kleinasiens im 7.
s. 81-131; Liebeschuetz 2001 s.39). und 8. Jahrhundert. Berlin.
Myös Konstantinopolin termit lopettivat Bruun, C. (1991): The Water Supply of Ancient Rome:
toimintansa. Avaarit katkaisivat Valensin ak- A Study of Roman Imperial Administration.
veduktin vuonna 626. Se korjattiin vasta vuonna Helsinki.
Brödner, E. (1983): Die römischen Thermen und das
767 (Mango 1995 s. 17). Zeuksippoksen kylpylä
Antike Badewesen. Darmstadt.
näyttää olleen toiminnassa vielä vuonna 713,

8. Jones, A. H. M. (1968): The Later Roman Empire
Carcopino, J. (2001): Sellaista oli elämä keisarien
Roomassa. Suom. Marja. Itkonen-Kaila. Juva. 284-602. Oxford.
Alkuteos: La vie quotitienne à Rome à l`apogee Jouffroy, H. (1986): La construction publique en
de l`empire, 1939. Italie et dans l´Afrique romaine. Strasbourg.
Castrén, P. et al. (1998): Pompeji, Venuksen kau- Klinghardt, K. (1927): Türkische Bäder. Stuttgart.
punki. Helsinki. Kraeling, C. H. (ed.) (1938): Gerasa, City of the
Delaine, J. (1993): ”Roman Baths and Bathing”. Decapolis. New Haven.
JRA 6, 348-58. Krautheimer, R. (1980): Rome: Profile of a City.
Eschebach, H. (1979): Die Stabianer Thermen in Princeton.
Pompeji (Denkmäler antiker Architektur 13). Kretzschmer, F. (1953): ”Hypokausten”. SaalbJh
Berlin. 12, 8-41.
Fagan, G. G. (1999): Bathing in Public in the Roman Künzl, E. (1986): ”Operationsräume in römischen
World. Ann Arbor. Thermen”. BJb 186, 491-509.
Fontanille, M.-T. (1985): ”Les bains dans la méde- Künzl, E. (1996): ”Forschungbericht zu den an-
cine grèco-romaine”. Teoksessa A. Pelletier tiken medizinischen Instrumenten”. ANRW
(ed.), La médecine en Gaule: Villes d´eaux, sanc- 2,37,3 s. 2433-2639.
tuaires des eaux, s. 15-24. Paris. Lepelley, C. (1979-1981): Les cités de l`Afrique ro-
Forsius, A. (2001): Ihmisiä lääketieteen historiassa. maine au Bas-empire. 2 vols. Paris.
Jyväskylä. Liebeschuetz, J. H. W. G. (2001): Decline and Fall
Garbrecht, G. & Manderscheid, H. (1994): Die of the Roman City. Oxford.
Wasserbewirtschaftung römischer Thermen: Magdalino, P. (1990): ”Church, bath and diakonia
archäologische und hydro-technische Unter- in medieval Constantinople”. Teoksessa R.
suchungen. Braunschweig. Morris (ed.), Church and People in Byzantium,
Garnsey, P.& Saller, R. (1987): The Roman Empire. s. 165-188. Birmingham.
Berkeley and Los Angeles. Magdalino. Paul (1996): Constantinople médiévale.
Gros, R. (1987): ”Les thermes dans la Rome an- Études sur l`evolution des structures urbaines. U
tique”. HSMed 21, 45-50. TU
Paris. H
A
Grotzfeld, H. (1970): Das Bad im arabisch-isla- Manderscheid, H. (1981): Die Skulpturenaus-
P
TA
mischen Mittelalter. Eine kulturgeschichtliche stattung der kaiserzeitlichen Thermenanlagen.
25
Studie. Wiesbaden.
Ä
Berlin.
SS
Harig, G. (1983): ”Die philosophischen Grund- Manderscheid, H. (1988): Bibliographie zum rö-
E
lagen des medizinischen Systems des Askle- E
mischen Badewesen unter besonderer Berück- T
TIE
piades von Bithynien”. Philologus 127, 43-60. sichtigung der öffentlichen Thermen. Mün-
Heikura, P. T. (2002): ”Justinianuksen rutto”. chen.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 118,8, Manderscheid, H. (1988): ”Römische Thermen:
821-826. Aspekte von Architektur, Technik und
Heinz, W. (1983): Römische Thermen. München. Ausstattung.” Teoksessa Geschichte der Was-
Heinz, Werner (1996): ”Antike Balneologie in serversorgung, Bd 3: Die Wasserversorgung
späthellenistischer und römischer Zeit: Zur antiker Städte s. 99-125. Mainz.
medizinischen Wirkung römischer Bäder”. Mango, C. (1990): Le développement urbain de
ANRW 2,37,3 s. 2411-32. Constantinople (IVe-VIIe siècles), 2e ed. Paris.
Hitti, P. K. (1991): History of the Arabs. Tenth Mango, C. (1993): Studies on Constantinople.
Edition, 14 reprint. Hong Kong. Aldershot.
Hoffmann, M. (1999): Griechische Bäder. Mün- Mango, C.(1995): ”The Water Supply of Con-
chen. stantinople”. Teoksessa C. Mango &
Horster, M. (2001): Bauinschriften römischer
G. Dagron (ed.), Constantinople and its
Kaiser. Untersuchungen zu Inschriftenpraxis
Hinterland. Cambridge.
und Bautätigkeit in Städten des westlichen
Margotta, R. (1971): Lääketiede kautta aikojen.
Imperium Romanum in der Zeit des Prinzipats
Suom. Irma Rostedt. Porvoo.
(Historia Einzelsch. 157). Stuttgart.
Meiggs, R. (1982): Trees and Timber in the Ancient
Hüser, H. (1979): ”Wärmetechnische Messungen
Mediterranean World. Oxford.
an einer Hypokaustenheizung in der Saal-
Michler, M. (1993): ”Principis Medicus: Antonius
burg”. SaalbJb 36, 12-30.
Musa, ” ANRW 2,37,1 s. 757-85.
Jackson, R. (1988): Doctors and Diseases in the
Nielsen, I. (1991): Thermae et Balnea. Århus.
Roman Empire. London.
Scarborough, J. (1993): ”Roman Medicine to
Jackson, Ralph (1990): ”Waters and Spas in the
Galen”. ANRW 2,37,1 s. 3-48.
Classical World.” Teoksessa Porter, R. (ed.),
Toner, J. P. (1995): Leisure and Ancient Rome.
The Medical History of Waters and Spas, s. 1-
Cambridge.
13. London.

9. and Central Italy A.D. 300-850. Oxford.
Vallance, T. (1990): The Lost Theory of Asclepiades
Weber, M. (1996): Antike Badekultur. München.
of Bithynia. Oxford.
Wellmann, M. (1908): ”Asklepiades aus Bithynien
Vallance, T. (1993): ”The Medical System of
von einem herrschenden Vorurteil befreit”.
Asclepiades of Bithynia”. ANRW 2,37,1,
Njb 21, 684-703.
693-727.
Yegül, F. (1992): Baths and bathing in classical
Veyne, P. (ed.) (1987): A History of Private Life. Vol.
Antiquity. New York.
I: From Pagan Rome to Byzantium. Cambridge,
Zellinger, J. (1928): Bad und Bäder in der altkristli-
MA.
chen Kirche. München.
VuorenjuurI, M. (1967): Sauna kautta aikojen.
Helsinki.
Ward-Perkins, B. (1984): From Classical Antiquity to the
Middle Ages. Urban Public Buildings in Northern Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja vapaa tutkija.