Kesä-Ellu 2013 - Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013
•
0 gefällt mir•16,496 views
Kesä-Ellu 2013 eli Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013 kertoo Elimäen lukion ihmisistä ja tapahtumista opiskelijoiden näkökulmasta.
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Andere mochten auch
Andere mochten auch (11)
Kesä-Ellu 2013 - Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013
- 2. 2 Reksin saappaissa Kari Rajala on työskennellyt Elimäellä kaksikymmentä vuotta. Elimäen lukion rehtorina Kari aloitti vuonna 1998, ja hän on johtanut lukiotamme kiitettävästi jo viidentoista vuoden ajan. Alun perin hän on koulutukseltaan historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Rajala kertoo, että on viihtynyt rehtorin virassa. Siinä, kuten varmasti jokaisessa työssä, on omat hyvät sekä huonot puolensa. Hänen mukaansa rehtori voi käyttää työaikaansa melko vapaasti - joskus on pitkiä päiviä, mutta toisinaan myös lyhyempiä. Myös liikkuminen on luonnollisesti helpompaa kuin opettajilla, mikä mahdollistaa osallistumisen muun muassa erilaisiin koulutustilaisuuksiin. Toisaalta rehtori on kuitenkin viime kädessä niin sanottu ”perälauta”, eli jos kaikki eivät tee töitään ajoissa, myös rehtorin työt viivästyvät. Kari paljastaa myös, että rehtorin työ on toisinaan melko stressaavaa. Sitä se on ollut erityisesti viimeisen neljän vuoden ajan, kun päällä on ollut jatkuva taistelu lukiomme lakkauttamisuhkaa vastaan. ”Huhhuh!” Kari huokaisee, kun kysymme, mitä hänen työnkuvaansa kuuluu. Hän kertoo, että erään tutkimuksen mukaan rehtorit pystyvät keskittymään yhteen työtehtävään vain kahdeksan minuuttia kerrallaan. Työ on siis suurilta osin melko pirstaleista, ”sekalaista sillisalaattia”, Kari toteaa. Karin tärkeimpiä tehtäviä rehtorina ovat kuitenkin työjärjestysten teko sekä henkilöstöhallinnointi eli toisin sanoen huolehtiminen siitä, että opettajat saavat palkkansa ja että heillä on riittävästi tunteja. Kari on rehtorina joutunut myös tekemään paljon työtä lukion puolustamiseksi ja olemaan yhteydessä päättäjiin. Tämän lisäksi hän pitää toisinaan tunteja ja käy monissa koulutuksissa ja kokouksissa, joita alkoi lisääntyä muutama vuosi sitten kuntaliitoksen myötä.
- 3. 3 Rehtorina olo on selvästi haastavaa, ja Kari kertookin, että siitä on kaikenmoinen glamour kaukana. Työn sekalaisesta, haastavasta ja välillä stressaavastakin luonteesta huolimatta rehtorina toimiminen on kuitenkin ollut Karin mielestä mukavaa. Syyslukukauden alkaessa tuttu ja turvallinen rehtorimme ei kuitenkaan ole enää pitämässä meistä huolta. Kari lähtee Turkuun, jossa hän tulee toimimaan Turun klassillisen lukion apulaisrehtorina. Varsinaisesti paikkakunnanvaihdos tapahtuu itse asiassa Karin vaimon työpaikan siirtyessä Kouvolasta Turkuun. Karin mentyä Elimäen lukion rehtorina jatkaa apulaisrehtorimme Sanna Liljeqvist. Elimäen jättäminen ei tosiaankaan ole Karille helppoa. Hän ei ole asunut millään paikkakunnalla yhtä pitkään kuin täällä. Kari ei osaa sanoa, millaisen kohtalon rakas lukiomme tulee kokemaan. Eri puolueiden valtuustoryhmät ovat kiertäneet lukioita, ja Karin sanoin ”pakka on tosi auki” ja eriäviä mielipiteitä on runsaasti. Ratkaisuja pitäisi tulla kesäkuussa, mutta sekään ei ole täysin varmaa. Kari sanoo, että loppujen lopuksi lukion kohtalo on kiinni tavallisista ihmisistä, elimäkeläisistä, niin opiskelijoista kuin huoltajistakin. Karin mukaan muistoihin painuvimpia hetkiä Elimäeltä ovat muun muassa ne, kun vanhemmat tai opiskelijat tulevat vuosienkin päästä kaupan hyllyjen välissä kertomaan kuulumisiaan elämästä lukion jälkeen. Iloisia muistoja ovat tuoneet myös ne opiskelijat, jotka ovat yllättäneet kirjoituksissa positiivisesti ja muutenkin tsempanneet kovasti. Lisäksi hän pitää yhtenä kohokohtana ja hänelle tärkeänä asiana sitä, kun historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto (HYOL) valitsi hänet Vuoden historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi vuonna 2008, jolloin hän oli ollut jo kymmenen vuotta rehtorina. Mukavia muistoja jäi myös tämän vuoden tammikuussa tehdystä Lontoon- matkasta, jolloin Kari kävi puhumassa suomalaisista kouluista. Kari toivoo omien sanojensa mukaisesti ihmisten pitävän lippua korkealla. Hän kokee opettajan ja rehtorin uransa Elimäellä hienoksi ajaksi ja tuntee lähtönsä vaikeaksi. Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon erilaisia hetkiä, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella muisteltavia asioita. Noora Laaksonen ja Iina Ripatti
- 4. 4 Reijo Vierula 1963–2012 Koulukeskus – aamunavaus. Reijo on pitänyt aamunavauksen, johon omaan tyyliinsä on laittanut mukaan paljon henkilökohtaisesta elämästään. Aamuavauksen päätteeksi keskusradiosta alkaa soida tuttuun tapaan laulu, jonka kertosäkeeseen Reijo heittäytyy mukaan laulamaan. Kukapa oppilaista, opiskelijoista tai opettajista ei muistaisi tätä. Esimerkki kertoo paljon Reijo Vierulasta, joka poistui aivan liian varhain joukostamme. Reijo heittäytyi täysillä mukaan, oli sitten kyse luokanvalvojan työstä, projektin vetämisestä, toisen ihmisen ilosta tai surusta. Hän oli läsnä. Reijo välitti, kantoi toistenkin taakkoja – ehkä liikaakin. Hän ei päästänyt itseään helpolla. Reijon aktiivisuus ei rajoittunut vain työhön koulussa, vaan hän oli mukana Elimäen kunnallispolitiikassa valtuutettuna ja lautakuntien jäsenenä, Kouvolan kaupungissa kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen. Reijo toimi myös Elimäen seurakunnan kirkkovaltuustossa ja oli Elimäen Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen. Innokkaana jalkapallomiehenä antoi oman tärkeän talkoopanoksensa Elimäen Vauhdin ja sittemmin FC Villisikojen toimintaan. Elimäki oli Reijolle rakas paikka. Reijo syntyi Elimäellä vuonna 1963 ja kävi Elimäellä koulunsa ylioppilaaksi saakka. Vuonna 1989 Reijo valmistui Jyväskylän yliopistosta historia ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Ennen Elimäen tuloaan hän työskenteli mm. Jokioisilla ja Hartolassa, kunnes hänen valittiin peruskoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtorin virkaan, jossa hän sitten palveli tähän syksyyn saakka. Isä, veljet, työtoverit ja suuri joukko ystäviä sekä kylän miehiä ja naisia jää kaipaamaan Reijoa – hän oli todellinen kansanmies. Reijon ystävät ja työtoverit
- 5. 5 Raskaan työn raataja Aimo Jokivuori, kiinteistönhoitaja, on työskennellyt Elimäen koulukeskuksessa jo vuodesta 1975 lähtien eli lähes 38 vuotta. Pitkän työrupeaman Elimäen koulukeskuksessa tehnyt Aimo Jokivuori kertoo edelleen viihtyvänsä työssään hyvin, vaikka alan vaihtoakin on sentään tullut joskus harkittua. Hänen työhönsä kuuluvat kiinteistönhoitajan työt niin koulukeskuksessa, entisessä kunnanvirastotalossa, vanhassa virastotalossa kuin osittain myös Moision kartanossa. Aimo on aikaisemmin työskennellyt myös Peippolan ala-asteella talonmiehenä. Jokivuori kertoo, että hänen työssään tarvitaan jämäkkyyttä, ahkeruutta, huomaavaisuutta sekä pitkää pinnaa. Huumorintaju on myös tärkeä ominaisuus. "Omaa kivaahan mulla on aina. Ja lisäksi niin usein kun kuljen koulun peilin eteen, aina rupeaa naurattaan", Aimo kertoo. Yleisesti ottaen kiinteistönhoitajien määrä on nykyään laskussa. Kysyimme Aimolta, mistä hän luulee tämän johtuvan. "Olen koulukeskuksen pienipalkkainen työntekijä. Ja siitäkin kaupunki vielä säästää!" Aimo päivittelee. Onneksi Elimäen koulukeskuksen väki saa vielä muutaman vuoden nauttia kiinteistönhoitajan läsnäolosta. "Monien harmiksi täytän 63 vuotta vasta 6.4.2016, joten (viho)viimeinen työpäiväni on 30.4.2016", Aimo kertoo.
- 6. 6 Antoisa ja ikimuistoinen vuosi Tuula Vinko saapui kouluumme uskonnon ja psykologian opettajaksi Espoosta viime syksynä.Hänen edellinen työpaikkansa oli Helsingissä, jossa hän pohtii kirkon ja koulun suhteita, kehittääyhteistyötä sekä antaa täydennyskoulutusta. Vuosi opettajana on vierähtänyt nopeasti, mutta ollut työntäyteinen. Valmistelutyötä olikin enemmän kuin hän alun perin osasi kuvitellakaan. Päivät olivat tiiviitä, tarkoin aikataulutettuja, ja paussit jäivät lyhykäisiksi. Tekemistä on riittänyt koko ajan, sillä Tuula opetti sekä peruskoululaisia että lukiolaisia. Peruskoulun välituntivalvonnat, Wilman käyttö ja kokoukset ovat muun työn ohella pitäneet Tuulan kiireisenä. "Ei ehtinyt edes hengähtää välissä", Tuula totesi. Työn määrästä huolimatta vuosi on ollut Tuulalle antoisa ja ikimuistoinen. Eniten hän sanoo jäävänsä kaipaamaan paitsi ihmisiä - opiskelijoita ja työtovereita - myös talossa vallitsevaa hyvää henkeä. Tuula koki palaavansa juurilleen saapuessaan Elimäelle, mikä johtui lähinnä murteesta ja siitä, että Tuula on kotoisin taajama- alueelta. Vuoden kohokohta on Tuulalle vielä vaikea kysymys. Sitä ei ole vielä ehtinyt miettiä, ja saattaahan se olla vielä edessäkin päin. Vuoteen on kuitenkin mahtunut erilaisia helmihetkiä, jotka ovat useimmiten olleet spontaaneja tilanteita, kuten oikein hyvä keskustelu tunnilla. Lisäksi Tuula mainitsee pitäneensä koulun juhlista, joista esimerkkinä hän mainitsee vanhojen tanssit. Hänestä oli hienoa nähdä oppilaat niin aikuisina, että ihan pystyi jo ajattelemaan heidän tulevaisuuttaan. Tuula totesi Elimäen lukion lakkauttamiskeskustelun yllättäneen hänet. “Kolme lukiota Kouvolan alueella on mielestäni liian vähän”, hän toteaa kantansa. Tuulan mielestä isoissa koulu-yksiköissä voi olla vaikeampaa pitää huolta opiskelijahuollosta
- 7. 7 ja muutoksia on vaikeampaa seurata, mutta toki myös liian pienten yksiköiden voi olla vaikeata pitää tasoa yllä. Tuula kertoo osaavansa tarkastella asioita sekä hallinnollisesti että paikallisesti oltuaan koulussamme. Hänen mielestään on tärkeää ja hyödyllistä osata katsoa asioita eri puolilta, ja hän haluaakin säilyttää ruohonjuuritason vielä palattuaan kotiinsa Espooseen. Tuulan kesäsuunnitelmiin kuuluu hänen perheensä hänelle järjestämä matka, jonka päämäärää. Tuula ei itse vielä saa tietää. Tuula odottaa myös, että koko perhe olisi kesällä jonkin aikaa. koolla. Loppukesällä Tuula suunnittelee sukeltavansa hiljaisuuteen lähtemällä pidemmälle. retriitille. Lopuksi Tuula muistuttaa: “Säilyttäkää muutoksista huolimatta talon hyvä henki, se on paras lähtökohta hyvään työskentelyyn!” Meri Kähkönen ja Wilma Mynttinen Tuula osoittautui eteväksi runonlausujaksi opettajien yhteisissä juhlissa.
- 8. 8 Tutor-koulutuksesta hyötyä myös tulevaisuudessa Lakkautusuhista huolimatta Elimäen lukiossa katsotaan suoraan tulevaisuuteen. Tiistaina 21. toukokuuta järjestettiin tuleville tutoreille koulutustilaisuus meidän vanhojen väistyessä tieltä. Nykyiset ja tulevat tutorit lähtivät yhdessä rehtorin ja opinto-ohjaajan kanssa Ruotsinkylän Pataniemeen, missä myös ykkösten ryhmäytymispäivä on aina syksyisin järjestetty. Töiden lisäksi koulutuspäivään kuului myös rentoa yhdessäoloa ja esimerkiksi uintia. Tutor-toiminta on mukavaa lisätoimintaa tavallisten koulutöiden ohella ja siitä on mahdollisesti hyötyä myös tulevaisuudessa töitä hakiessa, sillä monet työnantajat arvostavat kyseistä toimintaa. Vaikka työ onkin melko rentoa, kuuluu siihen myös vastuuta. Tutoreiden tehtävänä onkin toivottaa tulevat ykköset tervetulleiksi uuteen kouluun ja opastaa heitä lukion alkuun yhdessä opettajien kanssa. Koulutuspäivässä kokelaat kiersivät rasteilla, joissa oli mm. opinto-oppaan selittämistä ja tutustumisleikkien keksimistä. Päivä ei ollut opettavainen ainoastaan ykkösille, sillä opinto- oppaan läpikäyminen virkisti myös meidän kakkosten muistia. Kierrosten jälkeen tarjoiltiin ruokaa ja kahvia ja suunniteltiin syksyn ensimmäistä koulupäivää. Vaikka Elimäen lukioon hakeneita ei olekaan paljon, ensimmäiseen päivään panostetaan yhtä paljon kuin ennenkin, jotta ykköset saisivat mahdollisimman hyvän alun lukiovuosilleen. Taru Toikka kertaa opinto-oppaan neuvoja.
- 9. 9 Tulevia tutoreita (Noora Laaksonen, Hanna Hölttä, Hans Helander, Antti Lehtoranta, Jonna Pitkänen) vanhojen valvovan silmän alla… Vanhat tutorit nauttivat tauosta – laiturilla Salla Repo, Tiia Kokkonen, Taru Toikka, Laura Takala ja Niko Tammentie.
- 10. 10 Oppimisen uudet polut Tänä vuonna olen oppinut paljon uusia asioita. Kyllä, opettajakin voi kehittyä ja poiketa totutuilta poluilta aivan uusiin ympäristöihin! Ilmoitus sähköisten ylioppilaskirjoitusten tulosta lukioihin on saanut itse kunkin miettimään omaa ja oppilaidensa TVT-osaamista. Netissä on kovasti väännetty siitä, kumpi tulee ensin: YO-kirjoitukset vai lukion OPS, tekniikka vai pedagogiikka, muna vai kana? Entä ymmärretäänkö didaktiikan ja pedagogiikan eroa? Potaato poteito... :) Kun olin itse yläasteella (joskus 80- luvun lopussa), opiskelimme ATK:ssa ohjelmaa nimeltä WP (Word Perfect). Sittemmin tulivat Word, Excel ja PowerPoint. Vieläkö kaksikymmentä vuotta myöhemmin opetellaan tekstinkäsittelyn muotoiluja ja taulukkolaskennan kaavoja? Kyllä vain... Uutta ajatteluakin on ilmassa. On nimittäin, ihmiset hyvät, tällainen kuin "kokeilukulttuuri". :) Periaatteena on kokeilla jotain uutta ja jakaa kokemuksia. Jos juttu toimii, siitä voi tulla osa toimintakulttuuria. Jos juttu ei toimi, kannattaa sekin jakaa. Toiset näkevät silloin, että ei kannata vaivautua. Kokeilukulttuurissa mennään luovuus ja yhteisöllisyys edellä! Lukiossamme on kokeiltu iPad-laitteita oppimiseen ja opetukseen. Toimintakulttuuria on haettu kokeilemalla itse ja liittymällä alan verkostoihin. Lausahdus "There's an app for that!" on huomattu paikkansa pitäväksi. Sovelluskaupasta löytyy ohjelmia lähes mihin tahansa. Appsin lataaminen kestää muutaman sekunnin, käyttöönotto muutaman minuutin. Mahdollisuuksien ymmärtäminen ja toimintakulttuurin muuttaminen vievät taas aikaa hieman enemmän. Verkostoitumisessa tärkeimmässä roolissa on ollut sosiaalinen media. Yksin tekeminen ei vaan enää riitä. Tilalle ovat tulleet henkilökohtainen oppimisverkosto ja yhteisöllinen tiedonrakentelu. Oppimisella on ollut aina sosiaalinen puoli, asiat opitaan merkityksellisissä suhteissa. Velvollisuutta ja pakkoa paremmin motivoi leikki ja yhteenkuuluvuus. UU, IIHHANA YHTEISÖLLISYYS!
- 11. 11 Mediamaailmassa tapahtuu: lehdet siirtyvät tabloid-kokoon, jotkut asettavat maksumuureja nettipalveluihinsa. Kun kuka tahansa voi pitää ilmaiseksi blogia, ladata videoita nettiin, seurata ihmisten ajatustenvaihtoa ja koota omat uutisensa, mihin tarvitaan perinteistä mediaa? Oppikirjatkin ovat tulleet jos ei nyt tiensä päähän niin ainakin risteykseen. Copyright, Creative Commons vai avoin julkaisu? Jatkossa opettajat valitsevat oppimateriaalinsa sen perusteella, voivatko he muokata, soveltaa ja jakaa niitä. Passiivinen tiedon vastaanottaminen ja kuluttaminen eivät tuota syvää oppimista. Digitaalisen median avulla sisällön tuottaminen ja kokemusten jakaminen on onneksi tullut entistä vaivattomammaksi. Koulu ei voi olla saari yhteiskunnassa. Opettajan roolin muutoksesta on puhuttu pitkään, mutta saavatko täydennyskoulutus ja VESO:t sen aikaan? Viime aikoina esillä ovat olleet käsitteet elinikäinen oppiminen ja vertaisoppiminen. Onpa kantautunut huhuja, että joissakin kouluissa oppilaat ovat opettaneet opettajille TVT:n saloja! O tempora, o mores! Mutta toisaalta, kun opitaan, onko väliä sillä kuka opettaa ja kuka oppii? Kysehän on vain ihmisten välisistä suhteista ja heille merkityksellisistä asioista. Monet oppilaat ovat eteviä käyttämään nykyajan teknisiä vimpaimia. Älypuhelimet, tabletit ja miniläppärit ottavat langattomasti yhteyden tietoverkkojen maailmaan. Kenties näemme tulevaisuudessa meilläkin ns. itseohjautuvia oppimisympäristöjä (SOLE, Self- Organizing Learning Environments), joista Sugata Mitra sai maailman ensimmäisen TED-palkintonsa - miljoona dollaria. Oppimisen arviointi ohjaa oppimista. Ylioppilaskirjoitukset ovat 160 vuotta vanha perinne. Minkälainen oppimiskäsitys oli tuolloin vallalla? Onko perusteltua jatkaa samalla linjalla? Tietojen muistamisen sijaan koetta ollaan muuttamassa enemmän soveltavampaan ja luovempaan suuntaan. Eri oppiaineissa muutos näyttäytyy eri lailla. TVT:llä kirjoitukset tuodaan tähän päivään. Tulevaisuudessa arviointi pystytään toivottavasti liittämään entistä paremmin nykyhetkeen, jolloin kenenkään ei tarvitse huolehtia etukäteen, onnistuuko kerralla, tai tuntea jälkikäteen pettymystä tai paremmuutta saavutuksistaan. Oppimisen ja arvioinnin on pohjauduttava ihmiskuvaan, jossa
- 12. 12 kenellä tahansa on hyvä olla. Flow saavutetaan vain olemalla läsnä ja tekemällä itselle ja yhteisölle merkityksellisiä asioita. Kriittistä ajattelua tarvitaan: tarkoitus EI pyhitä keinoja. Tavoitteiden ja toiminnan on oltava linjassa tämän hetken kanssa. Oppia ikä kaikki! You can't live in the future, nor in the past, but you can miss the present! Tommi Viljakainen IPadeista vaihtelua koulunkäyntiin Kuluneena lukuvuonna aika moni Elimäen lukion opiskelijoista on saanut tutustua iPadeihin. Mihin niitä on käytetty ja onko niistä hyötyä opiskelun tukena? Viime vuosien aikana opiskelussa on alettu turvautua yhä enemmän uusiin teknisiin laitteisiin kynän ja vihkon ohella. Meidän koulussamme on lainattu iPadeja tiettyjen aineiden opiskelijoille tarkoituksena tukea oppilaita kyseisissä aineissa ja lisätä teknistä osaamista. Mutta ovatko iPadit enemmän hyödyksi vai haitaksi? Haastattelimme kahdeksaatoista iPadin käyttäjää, jotka ovat saaneet iPadit käyttöönsä koulusta tai omistavat laitteen omasta takaa, ja esitimme heille kysymyksiä heidän omasta iPadin käytöstään. Osalla lukiolaisistamme on ollut iPad käytössä jo puolisen vuotta esimerkiksi lehtityön kurssin kautta, osalla vasta muutaman viikon tai kuukauden. Kyselymme perusteella päättelimme kuitenkin iPadin olevan koukuttava laite. Seitsemän vastaajista käyttää iPadia joka päivä ja toiset seitsemän muutaman kerran viikossa. Kuitenkin päivittäin iPadia käyttävistä vain yksi käyttää iPadia 4-6 tuntia päivässä, kaksi 2-3 tuntia ja neljä alle tunnin. Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskeleva Iina Ripatti sai iPadin käyttöönsä osallistuessaan lehtityön kurssille. Hän kertoo käyttävänsä iPadia lähestulkoon joka päivä, tosin ei aina niinkään koulutehtäviin. Hän kertoo iPadin olevan kätevä silloin, kun ei jaksa avata tietokonetta ja käyttää sitä muun muassa Facebookissa chattailuun ja muuhun internetin selailuun. Haastatteluista kävi ilmi, että iPadia käytetäänkin eniten netissä surffailuun, tiedon etsintään mutta myös kouluun liittyviin asioihin. Lisäksi Facebookin käyttö ja pelaaminen olivat suosittuja.
- 13. 13 Jokunen vastaajista käyttää iPadia myös tv-sarjojen katsomiseen ja kirjoittamiseen. Kysyessämme parhaimpia sovelluksia iPadilla listasta tuli pitkä ja monipuolinen. Parhaimpien ja suosituimpien sovelluksien kärkeen nousivat kirjoitussovellukset Keynote ja Pages. Muita suosittuja sovelluksia olivat erilaiset musiikin kuunteluun ja televiosiosarjojen katseluun sopivat sovellukset sekä erilaiset pelit ja viihdesovellukset. Myös QRR-koodien lukijasovellus mainittiin. Kysyimme myös, miten vastaajat ovat käyttäneet tai miten iPadia voisi käyttää opiskelun tukena. Ykkösenä kummankin vastauksissa oli ehdottomasti tiedonhaku netistä. Myös muistiinpanojen ja esitelmien kirjoitus ja valmistelu koetaan käteväksi iPadilla. IPadin koetaan olevan suureksi avuksi myös kielten opiskelussa. Sanojen ja lauseiden kääntäminen on helppoa iPadin netin avulla, ja äänittävä sovellus sopii oman ja miksei muidenkin ääntämyksen hiomiseen. Myös äidinkielen ja miksei vieraiden kieltenkin aineet on helppo ainakin luonnostella iPadille. Lukiomme toisen vuosikurssin opiskelija Jonna Orava saikin koululta iPadin tukemaan ranskan opiskelua. Hän kertoo käyttävänsä laitetta päivittäin koulun aikana. “Erityisesti tästä hyötyvät varmaankin eri kielten opiskelijat, sillä esimerkiksi kappaleiden suomentaminen ja kirjoitelmien kirjoittaminen käy nopeammin iPadin avulla.” Orava sanoo. Kysyimme myös valitsisivatko vastaajat mielummin iPadin, älypyhelimen vai kannettavan tietokoneen. Yllättäen äänen menivät tasan kaikkien kolmen kanssa ja jokainen sai yhtä paljon ääniä. Perusteluina iPadille olivat sen helppous ja kätevyys, hyvät kuljetusmahdollisuudet ja nopeus. Älypuhelin taas vei pottinsa pienuutensa ja puhelimen ominaisuuksiensa takia. Kannettava taas sai kiitosta erilliset ja kätevimpien näppäimiensä ansiosta sekä monipuolisuudestaan. Toisen lukuvuoden opiskelijat Vilma Mynttinen ja Meri Kähkönen saivat iPadin lehtityön kurssin yhteydessä. Viimeaikoina laite ei kuitenkaan ole ollut suuressa käytössä kummankaan osalta, sillä pieni taskuunsopiva älypuhelin korvaa iPadin. “Älypuhelin ajaa saman asian kuin iPad, joka vie paljon tilaa laukussa.” Kähkönen kertoo.
- 14. 14 “Aluksi laite tuntui jännältä ja piti päästä kokeilemaan kaikkia mahdollisia temppuja, mitä sillä pystyi tehdä, mutta nykyisin käytän sitä vain silloin, kun olen päättänyt hoitaa joitakin lehtityön kurssin tehtäviä” Mynttinen lisää. Suurin osa iPadia lainanneista ja omistavista pitävät laitetta melko hyödyllisenä osa jopa erittäin hyödyllisenä. Vain yksi vastaajista sanoo sen olevan täysin turha. Osan mielestä oli vain jännää ja kivaa tutustua iPadiin ja se oli mukava lisä koulutyöskentelyyn, suurin osan piti sitä hyödyllisenä ja yksi vastaajista sanoi sen olevan jopa haitaksi opiskelulle. Haastateltavat kertoivat iPadien esimerkiksi häiritsevän tunneilla keskittymistä. “Tekisi vain mieli pelailla ja surffailla netissä kaikki oppi-ja välitunnit, jolloin ei tule keskityttyä itse opiskeluun. Myös kavereiden kanssa tulee oltua vähemmän, kun vain pelailee itsekseen jossain nurkassa.” Vilma Mynttinen myöntää.
- 15. 15 Opiskelu lukiossa – ajatuksia ensimmäisestä vuodesta Pienestä asti olin halunnut lukioon, mutta kun aika koitti, en ollutkaan asiasta enää niin varma. Yläasteelta käsin lukio näytti aina ”isojen ihmisten paikalta”, siltä paikalta, jossa sivistyneet ihmiset sivistivät itseään lisää. Lukioon lähteminen yläasteen jälkeen oli kuitenkin loppujen lopuksi helppo päätös, sillä minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä haluaisin tehdä, ja tarvitsin miettimis- ja kypsymisaikaa. Monet alat ammattioppilaitoksessakin kiinnostivat, mutten kokenut olemani valmis valitsemaan alaa. Elimäen lukioon lähteminen taas oli itsestään selvää – asun paikkakunnalla ja pikkulukion plussat houkuttelivat. Kun kesä teki loppuaan, alkoivat erilaiset odotukset lukiossa opiskelusta nousta mieleen yhä useammin. Pitkät työpäivät ja suuret tehtävämäärät huolestuttivat ja uuvuttivat jo etukäteen. Mietin, miten saisin sovitettua yhteen opiskelun ja vapaa- ajan kaikkine harrastuksineen. Myös kaveripiiri tulisi muuttumaan. Pelkäsin, että oppiaineet vaikeutuisivat huomattavasti ja arvosanani laskisivat paljon. Oli minulla myös paljon positiivisia odotuksia alkavaa vuotta kohtaan. Oma vastuu tulisi lisääntymään, eikä opiskelu olisi enää pakkopullaa, sillä lukioonhan mennään vapaaehtoisesti. Koulu ei olisi enää laitos, jonka rajoissa on pysyttävä joka päivä puoli yhdeksästä puoli kolmeen, sillä
- 16. 16 liikkuminen koulun alueelta pois olisi sallittua. Odotin vapaatunteja, myöhäisiä aamuja, ajoittaisia lyhyitä koulupäiviä ja lukion välituntitiloja sohvineen (niillä sitten monet päiväunet on otettukin). Suurin osa odotuksista täyttyi, niin hyvässä kuin pahassa. Koulunkäynti lukiossa on selvästi intensiivisempää kuin yläasteella ja vaatii enemmän itsenäistä panostusta. Kohdallani tämä aiheutti stressiä ja kiireitä, enkä jaksanut panostaa harrastaa samalla vauhdilla kuin ennen. Asiat täytyi organisoida uuteen tärkeysjärjestykseen ja joistain vapaa- ajan iloista oli luovuttava. Toisaalta olen nauttinut lukiossa käymisen eduista ja varsinkin oman Elimäen ”pikkulukion” hyvistä puolista. Tunnelma koulussamme on ollut niin hyvä kuin uskaltaa toivoa. Kouluvuoden alkaminen ei pelottanut, sillä muutama hyvä ystävänikin lähti opiskelemaan samaan lukioon. Toki uusia ystävyyssuhteita syntyi pian niin omasta ryhmästä kuin muiltakin luokilta. Suuri etu pienessä ryhmäkooissa on se, että opettaja voi keskittyä myös yksilöiden auttamiseen. Tämä luo myös hyvää tunnelmaa opiskelijoiden ja opettajien välille. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen olen ollut kaikin puolin tyytyväinen päätökseeni lähteä opiskelemaan lukioon - ja nimenomaan Elimäen lukioon. Vaikka välillä tuntuu, että työmäärä on uuvuttava, niin tieto siitä, kuinka paljon opiskelu lukiossa tuo itselle hyötyä, antaa potkua. Kursseja on kertynyt jo mukava määrä, ja toivon, että loputkin opiskelut lukiossa sujuvat ahkerasti ja hyvällä mielellä. Vivian Villa
- 17. 17 Frankenstein sykähdytti lukiolaisten kulttuuriretkellä Kansallisteatterin Frankenstein oli mielestäni loistava näytelmä. En tosin ole vuosiin käynyt teatterissa, joten minulla ei ole oikein mitään, mihin näytelmää vertaisin. Jokin siinä kuitenkin sykähdytti. Näytelmän pääjuoni on melko yksinkertainen: nuori Frankenstein päättää leikkiä Jumalaa ja luoda ihmisen. Olennosta ei kuitenkaan tule aivan sellainen kuin Frankenstein odotti. Niinpä Frankenstein pakenee ja olento joutuu kohtaamaan armottoman maailman yksin. Viaton, mutta ulkomuodoltaan rujonnäköinen olento haluaa rakkautta, mutta kohdatessaan lähinnä torjuntaa ja vihaa se alkaa inhota ihmisiä ja muuttuu kostonhimoiseksi. Kun olento viimein löytää Frankensteinin ja vaatii tätä tekemään itselleen vaimon, asiat menevät entistäkin huonompaan suuntaan. Frankensteinin on tuhottava luomuksensa. Minusta Esa-Matti Long tekee upean näyttelijäntyön ”hirviönä”, joka ainakin minussa itsessäni herätti sympatiaa. Hän eläytyy rooliinsa varsin hyvin ja hänen maskeerauksensa on vaikuttava. Myös Minka Kuustosen (Frankensteinin vaimo) näytteleminen on mielestäni viihdyttävää katseltavaa. Edellä mainittujen lisäksi Frankensteinissa näyttelee muun muassa Käenpesästä tuttu Maria Kuusiluoma. Myös näytelmässä käytetyt tehosteet olivat hienoja – tulta ja jäätä, urkupillien soittoa, erilaisia valoja.. Upea kokemus! Kansallisteatteri oli myös paikkana todella tunnelmallinen, mikä edesauttoi näytelmään eläytymistä. Näytelmä alkoi melko vaikuttavalla tavalla, kun juuri valmiiksi saatu olento veti ensimmäisiä hengenvetojaan Frankensteinin katsoessa vierestä. Säpsähdin, kun se yhtäkkiä alkoi liikkua ja äännellä. Oli mielenkiintoista katsoa, miten tämä varsin primitiivinen olento kehittyi näytelmän kuluessa itse asiassa hyvin viisaaksikin. Näytelmä herättää kysymyksiä ja tunteita erilaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta,
- 18. 18 inhimillisyydestä ja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mielenkiintoinen ja puhuttava näytelmä, jota suosittelen lämpimästi! Iina Ripatti Kekseliään puoleinen monologi Kun astun Aleksanterin teatterin näyttämösaliin 16.toukokuuta, en malta enää odottaa näytelmän alkamista. Tulossa on komedia nimeltään Melomista. katsomon ensimmäinen rivi on aivan kiinni näyttämössä, ja pohdin, kuinka mahtavaa olisikaan istua heti näyttämön edessä niin lähellä näyttelijää. Sali on aivan täynnä, ja pian puheensorina loppuu kuin seinään. Verhot avautuvat ja näyttämöllä on yksinäinen vessanpytty ja suuri valkokangas. Valkokankaalle ilmestyy piirtoheittimen kalvolla heijastettu suuri puhekupla, jossa lukee "Haukotus!". Näyttämölle lampsii mies yöpuvussa, mutta hän ei tulekaan etunäyttämölle. Hän asteleekin yllättäen valkokankaan taakse ja yleisö näkee, kuinka varjo venyttelee ja haukottelee oikein olan takaa puhekuplan alla. Kun mies astelee pois valkokankaan takaa ja vessanpöntön viereen, hän paljastuu näyttelijä Aku Hirviniemeksi. Ai, anteeksi, hän siis paljastuu unettomuudesta
- 19. 19 kärsiväksi suurperheen isäksi, Arto Jaakkolaksi. Arto on luonteeltaan selkeästi helposti innostuva ja perhettään rakastava mies, joka ajattelee paljon ja varmasti pitää uusien asioiden oppimisesta. Arton harrastuksiin kuuluu muun muassa oman ulosteensa analysointi. Kun näytelmä alkaa, tämä Arton aamuinen harrastus paljastuu, mikä saa suuren osan yleisöstä nauramaan. Tosin osa yleisöstä myös tuhahtelee kenties hieman paheksuvasti, mutta silti varmasti huvittuneena. Yhden miehen monologi koostuu kertomuksista perheenisän kotona odottavista viidestä lapsesta, vaimosta ja uuvuttavasta myyntityöstä ja täydentyy hahmon poukkoilevan ja nokkelan mielikuvituksen tuotteilla. Nämä kaikki elementit kietoutuvat yhteen Hirviniemen näytellessä Artoa ja saavat katsojat nauramaan vedet silmissä. Hirviniemi vakuuttaa täydellisesti perheenisänä ja myyntityöntekijänä. Monologi perustuu Antti Leikaksen romaaniin Melominen, jonka hän julkaisi vuonna 2011. Sen ohjasi näytelmäksi Kari Paukkunen. Näytelmän idea on mitä kekseliäin, ja sen toteutuksessa on käytetty lähinnä vain yhtä lavastetta, jossa yhdistyvät wc- pönttö, puhujanpönttö ja perheen tila-auto. Tämän lisäksi näytelmässä suurta osaa esittävät valot ja mollamaijanukke, joka esittää Jaakkolan perheen kuopusta. Ehkä jopa tärkeimmäksi osaksi näyttämöä kuitenkin osoittautuu valkokangas, johon heijastetaan kuvia uudenaikaisten videotykkien sijaan piirtoheittimellä. Piirtoheitin ja sillä heijastetut kuvat saavat näytelmän vaikuttamaan yksinkertaisemmalta ja korostavat näytelmän kekseliästä vaikutelmaa. Vaikka Hirviniemi näytteli koko kaksituntisen yksin, ei näytelmä vaikuttanut tippaakaan tylsistyttävältä tai yksipuoliselta. Aku Hirviniemi tuntuu heittäytyvän rooliinsa täysin rinnoin - ehkä myös sen takia, että kyseessä oli viimeinen kyseisen monologin esitys, ainakin tänä keväänä. Yleisö ei varmastikaan lähtenyt teatterista pettyneenä. Monica Haapala
- 20. 20 Elimäen lukion stipendit 2012–2013 Elimäki- säätiön stipendi parhaalle ylioppilaalle, 250 euroa Pilvi Rajala Timo Sinisalon rahaston stipendi ylioppilaalle, joka on osoittanut erityistä harrastusta ja taitoa äidinkielen käyttäjänä ja keskustelijana, 250 euroa Tuukka Ojala Kymin Osakeyhtiön 100- vuotissäätiön stipendi hyvin arvosanoin yo-tutkinnon suorittaneelle ylioppilaalle, 200 euroa Alisa Ollas Petteri Koskenniemi Elimäki-säätiön yleisstipendi, 150 euroa Konsta Kokkinen Länsi-Kymen Osuuspankin ryhtipalkinnot, 2 kpl 150 euroa Elina Töyrylä Taneli Laaksonen Helsingin Sanomien vuosikerta parhaalle äidinkielen taitajalle Pilvi Rajala Kymenlaakson Sähköosakeyhtiön stipendi matemaattisissa aineissa hyvin menestyneelle ylioppilaalle, 100 euroa Salmi Auli Elimäki-säätiön taidestipendi, 100 euroa Salmi Auli Elimäen Yrittäjien stipendi, 100 euroa Lauri Suikkanen Elimäen MLL:n stipendi 70 euroa ylioppilaalle, joka on ollut muille hyvä kaveri ja ollut mukana lasten ja nuorten harrastustoiminnassa vetäjänä Iina Koskiranta Elimäen Liikenteen stipendi, 70 euroa Antton Heimonen Länsi-Kymen Osuuspankin tekniikkastipendi, 50 euroa Jouni Viljanen Oppilaskunnan stipendi, 50 euroa ylioppilaalle Pilvi Rajala
- 21. 21 Hymy-patsaat ja 50 e Tyttö: Sara Martikka Poika: Aleksi Palomäki Kymin Osakeyhtiön 100- vuotissäätiön stipendi hyvin menestyneille 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille, 100 euroa 2. vuosikurssi Miia Ripatti ja Joni Mäkinen 1. vuosikurssi Mari Riuttala ja Jani Kiukas Elimäen Lions Clubin neljä stipendiä 100 euroa hyvin menestyneille 2. vuosikurssin opiskelijoille Veera Leino, Oona Sivonen, Niko Huusko, Juho Norema Elimäen Lions Clubin seitsemän juhlastipendiä, 50 euroa Tuukka Ojala, Jouni Viljanen, Sara Martikka, Viivi Koivusaari, Juho Norema, Arto Raanoja, Riku Tähtinen Kirjastipendi, Sverigekontakt i Finland ja Söderströms, ylioppilaalle, joka on osoittanut erityistä kiinnostusta ruotsin opiskeluun Elina Töyrylä Kirjastipendi, Kouvolan YES-keskus, Susanna Salminen, Iida Rajamäki, Laura Takala, Iida Sorvo, Arto Raanoja Pohjola-Nordenin kirjastipendit 3 kpl 1. vuosikurssin opiskelijoille Mari Riuttala, Iina Ripatti, Hanna Hölttä
- 22. 22 ”Älykkyys on vain osa kokonaisuutta” ”Ihmisen persoonallisuudessa älykkyys on vain osa kokonaisuutta. Kasvatus, elämänkokemukset, oppiminen ja elinympäristö vaikuttavat kehitykseen, siihen, millaisiksi ihmisiksi kasvamme”, mainitaan Kehitysvammaisten Tukiliiton internetsivuilla. Kehitysvammaiset ovat ihmisiä, joilla on vaikeus oppia ja ymmärtää uusia asioita. Heidän älykkyysosamääränsä on vain alle 70, joillakin se voi olla jopa alle 20. Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista, joista kehitysvammahuollon palveluja käyttää vain noin 27 000. Kehitysvamma ei ole sairaus; se on vaurio tai vamma, joka voi aiheutua mm. perimästä, synnytyksen yhteydessä sattuneesta vauriosta tai lapsuusiän infektiosta tai tapaturmasta. Riskiä lisäävät äidin korkea ikä ja raskauden aikana käytetyt päihteet sekä huumausaineet. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä. Kehitysvammaisilla on myös mahdollisesti joitakin lisävammoja, jotka saattavat vaikeuttaa esim. liikkumista tai puhetta. Mari Jauho (ohjaaja/lähihoitaja) työskentelee Elimäellä asumisyksikössä, jossa asuu vuokralla niitä kehitysvammaisia, jotka eivät kykene asumaan itsekseen. Hän toimii talossa ohjaajana, eli hänen tehtävänsä on ohjata ja neuvoa talon asukkaita, auttaa heitä heidän toimissaan sekä tarjota heille ruokaa. Jauho ja muut työntekijät järjestävät asukkaille myös rutkasti erilaista harrastustoimintaa. ”Me käydään kirjastossa, punttisalilla, tuolijumpassa...”, Jauho luettelee.
- 23. 23 ”Järjestettyä toimintaa asukkaille on se, mitä me itse järjestetään, sit on YstävänTupa-projekti, seurakunta käy täällä, diakoni käy kerran kuussa, kuntosali, vesiliikunta, sauvakävely, keilailu, ratsastus, ollaan käyty Tallinnassa, ja pikkuretkiä ollaan tehty esim. Maretariumiin ja Korkeasaareen, ja joka kesä käydään Tykkimäessä.” Ohjaajien lisäksi myös kunta järjestää vammaispalveluita. Vaikeavammaisille kunnan on aina pakko järjestää ne palvelut, joiden osalta henkilö on määritelty vaikeavammaiseksi, mm. kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut, palveluasuminen, henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat laitteet ja välineet. Muita palveluja ovat mm. vammaistuki, autoveron palautus ja omaishoidon tuki ja sosiaali- sekä terveydenhuollon kuntoutus. Kehitysvammaisia pyritään tukemaan myös työelämässä. Heitä tuetaan järjestämällä erilaisia työpajoja sekä päivätoiminta- ja suojatyökeskuksia. Jauhon työpaikan asukkaat käyvät päivätoiminnassa, jossa käy kehitysvammaisten lisäksi myös mielenterveysongelmaisia henkilöitä. Päivätoiminnassa retkeillään, pelaillaan, jumpataan ja askarrellaan mm. kortteja ja tauluja sekä tehdään kaikenlaisia muita pieniä käsitöitä. Jauhon työpaikan asukkaista vain yksi käy ns. oikeassa työssä ja saa siitä ns. oikeaa palkkaa. Jotkut kehitysvammaiset käyvät ”töissä” esimerkiksi Parikilla Kouvolassa. Tuire Uski, vajaamielishoitaja, työskentelee Espoon Rinnekoti- säätiössä. Hän kertoo Rinnekodin asukkaiden käyvän töissä ja päivätoimintapaikoissa samoin kuten Jauhon työpaikan asukkaat. Rinnekodin asukkaat saavat työosuusrahan (n. 2-10€/vko) tai palkan lisäksi myös kansaneläkettä. ”Kansaneläke tulee kaikille 16 vuotta täyttäneille, siitä hoitokulut pois, niin loppu jää omaan käyttöön”, Uski kertoo. Suomen kehitysvammaisia pyritään työllistämään myös kuntien erilaisiin työpisteisiin ja yksityisiin yrityksiin. On myös perustettu eräänlaisia sosiaalisia yrityksiä, joiden tavoitteena on työllistää vähintään 30% vajaakuntoisia tai työttömiä. Sosiaalinen yritys toimii muutoin samalla tavalla kuin muut yritykset. Yksi mieltä painava kysymys kehitysvammaisiin liittyen on varmasti monien mielessä: Pystyvätkö he elämään ”normaalia elämää”? Pystyvätkö he tekemään kaikkea sitä, mitä normaalisti kehittyneet ihmiset pystyvät? ”Yksilöllinen,
- 24. 24 tarpeenmukainen tuki auttaa kehitysvammaista ihmistä elämään hyvää, hänelle luontaista elämää”, kerrotaan Kehitysvammaisten Tukiliiton internetsivulla. Kehitysvammaiset henkilöt saavat kaiken tarvitsemansa avun ja tuen eri tahoilta, ja heille on tarjolla yksi toisensa jälkeen hienompia mahdollisuuksia niin, etteivät he jää paitsi mistään. Kehitysvammaiset henkilöt käyvät töissä aivan niin kuin ”tavallisetkin” ihmiset ja he käyvät kirjastossa, kuntosalilla yms. aivan kuten me muutkin. Mutta millaista on heidän sosiaalinen elämänsä? Onko heillä läheisiä tai ystäviä, jotka pitäisivät heistä huolta? ”Osalla on läheisiä, jotka pitää yhteyttä vaihtelevalla menestyksellä, ja sitten on sellanen palvelu kuin SPR:n Ystävän Kautta”, Jauho kertoo työpaikkansa asukkaista. Uski taas kertoo Rinnekodin asukkaiden omaisista, jotka käyvät usein vierailulla talossa ja ottavat joskus asukkaita kotilomille. ”Mutta on myös niitä asukkaita, joilla ei ole ketään…” Uski harmittelee, mutta jatkaa: ”Onneksi hyvin vähän.” Kehitysvammaiset kykenevät siis elämään ns. ”normaalia elämää”. He saavat tarvitsemansa tuen elämänsä elämiseen, heillä on yleensä läheisiä ja katto pään päällä, töitä ja vapaa-ajan toimintaakin enemmän kuin varmasti kerkeävät harrastaa. (Kuvat ovat Kartanontien päivätoiminnasta. Kuvissa on mm. kehitysvammaisten tekemiä käsitöitä ja askartelujen tuloksia.) Hanna Hölttä ja Noora Laaksonen
- 25. 25 Vanhan ja viisaan seitsemän ohjetta lukiota aloittavalle 1. Uuden kouluasteen tavat saattavat aluksi vaikuttaa vaikeilta ja epäselviltä. Ole reipas ja kysy neuvoa. Apua saat esimerkiksi lukion opolta, ryhmänohjaajalta, rehtorilta, tutoreilta tai ylemmän luokan oppilailta. Muista myös kuunnella tarkasti, mitä ohjeita sinulle annetaan. 2. Muista hankkia uuden jakson kirjat ajoissa. Uudet kurssit lähtevät heti kunnolla käyntiin, kun repussa on kyseisten kurssien oppikirjat. Kirjoja saat sekä uutena että käytettynä esimerkiksi netistä tilaamalla Bookyn tai Jameran sivuilta tai ostamalla Suomalaisesta Kirjakaupasta. Myös vanhemmilta opiskelijoilta kannattaa kysellä vanhoja kirjoja ja liittyä Elimäen lukion Kirjakirppis-ryhmään Facebookissa. Huomioi, että joidenkin aineiden, esimerkiksi englannin, oppikirjat täytyy hankkia uusina, sillä ne ovat tehtäväkirjoja. Valmiiksi täytettyjä kirjoja ei saa millään kurssilla käyttää. 3. Kotiopiskelu on olennainen osa lukio-opiskelua. Läksyt kannattaa aina tehdä ja tunnilla käydyt asiat pitää kerrata kotosalla. Ei myöskään ole pahitteeksi vilkaista seuraavan päivän tulevia aiheita jo edellispäivänä. Lukion kokeet sisältävät aina koko kurssialueen, eli monissa aineissa koko kirja tulee luettavaksi. Kun opiskelet aktiivisesti, koeviikko tulee olemaan sinulle helppo, jolloin vain kertailet kurssin asioita. 4. Muista hankkia itse myös oheistarvikkeet lukio-opiskeluun. Toisin kuin peruskoulussa, lukiossa et saa koululta kyniä tai vihkoja. 5. Wilma on lukiossa käytettävä ohjelma, jonka avulla seuraat opiskeluasi, saat tiedotteesi ja valitset kurssisi. Wilman päivittäisestä käyttämisestä kannattaa tehdä rutiini, ettei jää jotakin tärkeää huomaamatta. 6. Muista nukkua kunnolla ja syödä hyvin. Opiskelu ei maistu kenellekään väsyneenä tai nälkäisenä. 7. On tärkeää, että järjestät myös aikaa itsellesi. Lukiovuotesi eivät ole pelkkää työtä.
- 26. 26 NY24-leiri järjestettiin marraskuussa Elimäen lukiossa yrittäjyyskasvatus on saanut innostuneen vastaanoton. NY24-leiri, jolle osa meistä ykkösistä osallistui 19.- 20.11.2012, oli liiketalousopisto Helmin järjestämä vuorokauden mittainen leiri kaikille yrittämisestä kiinnostuneille nuorille. Leiri on osa yrittäjyyskasvatusta, jonka tavoitteena ei ole tehdä meistä nuorista yrittäjiä vaan herättää meissä yrittäjähenkisyys. Leirin periaate on “learn by doing fun” eli yrittäjyyttä opitaan tekemällä ja pitämällä hauskaa. Pääosin leirin järjestävät nuoret tutorit - opettajat ja ohjaajat vain avustavat. Valtaosa leiriläisistä oli meidän lukiomme ykkösiä. Leirin alussa meille kerrottiin hieman, mitä on yrittäjyys, ja paikalla olikin elävä esimerkki Stefan "SteQ" Koivikko. Hän kertoi meille omasta yrityksestään sekä yrittäjän elämästä, joka ei välttämättä aivan vastannut kaikkia meidän odotuksiamme. Parin tunnin mittaisen “luennon” jälkeen meidät jaettiin ryhmiin, joissa myöhemmin kokoonnuimme ja aloimme perustaa kuvitteellista yritystä. Keräännyimme omien ryhmiemme kesken ideoimaan yritystämme. Hulluimmatkin ideat tahdottiin kuulla, kun käynnissä oli varsinainen aivoriihi. Me suunnittelimme yrityksillemme mm. logon, imagon sekä nimen sekä pohdimme kohderyhmää sekä sitä, mikä omassa yrityksessämme oli erikoista ja hyvin myyvää. Kuljimme ryhmissä tutorien järjestämissä rasteilla. Näillä rasteilla opimme kaikenlaista yrityksen perustamisesta ja asioista, jotka täytyi ottaa huomioon. Yritystä perustaessa ei riitä pelkkä hyvä liikeidea, vaan pitää ottaa huomioon mm. asiakaskunta, henkilökunta, budjetti, laajuus sekä paikka, jonne yritys rakennutettaisiin. Tämä vaati paljon työtä, joten osa meistä pähkäili näitä asioita vielä vapaa-ajallakin kahvikupin ääressä. Kun yrityksen perustaminen oli saatu käyntiin ryhmien kesken, oli vuorossa hieman virkistäytymistä ulkopelien muodossa. Tutorit olivat järjestäneet meille muutamia hauskoja ulkoleikkejä. Kilpailimme ryhmittäin mm.
- 27. 27 eukonkannossa (joissain ryhmissä eukkona tosin toimi miespuolinen henkilö) ja kuljettamalla sormusta ryhmäläiseltä toiselle suussa pidettävien tulitikkujen avulla. Rasteilla meille oli järjestetty muutakin toimintaa kuin vain yrityksen perustamista ja sen suunnittelua, mm. “Piece of Cake” eli eräänlainen kakkukisa. Jokainen ryhmä sai itse valmistaa täytekakun ja koristella sen haluamallaan tavalla. Näin ryhmän jäsenet tutustuivat paremmin toisiinsa ja heidän väliset suhteensa vahvistuivat, jonka jälkeen yhteistyö oli entistä helpompaa. Leirin tarkoituksenahan oli kehittää meidän yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojamme sekä ideakehitystämme. Emme me onneksi koko leiriä työskennelleet hiki hatussa, vaan oli meillä silloin tällöin vapaa-aikaakin. Vapaa-ajalla saimme vapaasti oleskella kartanon alueella. Saimme siis viettää aikaa toistemme kanssa ja tutustuimme paremmin toisiimme, mikä varmasti paransi yhteishenkeä sekä leirillä että tulevaisuudessa kouluaikana lukiossa. Viimeisenä rastitehtävänä jokainen ryhmä teki PowerPoint-esityksen omasta kuvitteellisesta yrityksestään ja esitteli sen muille leiriläisille, tutoreille, ohjaajille sekä jälleen paikalle saapuneelle yrittäjälle, SteQulle. Ryhmä esitteli ideansa, minkä jälkeen muut saivat esittää kysymyksiä tai kommentteja. SteQun mukaan olimme kehitelleet melko hyviä ja toimiviakin liikeideoita, joiden toteutus ei kuitenkaan ollutkaan niin hyvin suunniteltu. Mutta eihän kukaan onnistu ensimmäisellä kerralla, virheistä opitaan! Leirin lopuksi meille leiriläisille jaettiin todistukset yrittäjyysleiristä ja osa sai palkintojakin, jotka sisälsivät mm. karkkia ja koulutarvikkeita. Kiitosten ja palkintojenjaon jälkeen oli edellisenä päivänä leipomiemme kakkujen ja kahvin aika, minkä jälkeen bussi saapui hakemaan meidät kotiin. Leiristä jäi todella mukava fiilis sekä meille leiriläisille että kuulemma ohjaajillekin. Jälkeenpäin saimme kuulla, että meitä oli kehuttu aktiivisiksi leiriläisiksi ja että jos tulevaisuudessa järjestettäisiin jonkinlainen
- 28. 28 samankaltainen tapahtuma kuin tämä leiri oli, me olisimme täydellinen kohderyhmä! Hanna Hölttä ja Monica Haapala
- 29. 29 Novelleja lukemaan! Elimäen lukio pääsi kuluneena lukuvuonna mukaan Novelli palaa! –hankkeeseen, ja koululle saatiin aito kirjailija kertomaan kirjailijan työstä ja kirjoittamisesta. Taija Tuomisen haastattelu on luettavissa lukion lehtityöläisten blogista ”Ellu” (www.ellu.blogit.fi). Novelli palaa! -hankkeen tarkoituksena on lisätä lukiolaisten lukuharrastusta ja toisaalta myös intoa kirjoittaa ja julkaista omia novelleja ja kertomuksia. Hankkeen sivustolta www.novelli.fi löytyy ”Novellisto”, jossa on kevään aikana julkaistu sekä nuorten omia novelleja että nuorten kirjoituksia luetuista novelleista. Käy tutustumassa! Ja laita omat pöytälaatikkonovellisi julkaisuun mukaan, nyt se käy helposti! Ohessa oman lukiolaisemme kirjoittama kesänovelli – lisää löytyy blogista! Ikuinen kesä Ensimmäinen kesäilta. Maria rakasti kesää. Aurinko oli jo laskemassa, mutta sen lämpö viivytteli vielä rannan tuntumassa, eikä sillä ollut kiire mihinkään. Ei ollut Mariallakaan. Juorulehden takasivun horoskooppi oli luvannut romanttista kesää ja uusia ihmissuhteita. Ei Maria horoskooppeihin uskonut - ainakaan paljon, mutta tänä iltana tuntui, että kaikki olisi mahdollista. Maailma tuntui avoimelta ja nuotio savutti. Maria arveli, että joku oli heittänyt siihen männyn havuja. Samassa hän havahtui kovaääniseen huutoon: ”Lisää kaljaa, nyt on kesä!” Maria naurahti ja liittyi takaisin muiden seuraan. Pian hän unohti horoskoopin ja kaiken muun turhan, tärkeintä oli pitää hauskaa ja nauttia kesästä niin kauan kuin se oli mahdollista. Rantaan oli ahtautunut kymmeniä nuoria, joista Maria tunsi miltei jokaisen. Erästä poikaa hän ei kuitenkaan ollut nähnyt aikaisemmin. Pojassa oli jotakin mielenkiintoista. Oli hän aika komeakin. Maria silmäili poikaa ja ajoittain poikakin katseli häntä. Mariaa hymyilytti. Hänen teki mieli mennä juttelemaan, mutta ei hän
- 30. 30 kehtaisi, ei ikimaailmassa. Maria oli niin tavallisen näköinen, vähän pulskakin omasta mielestään. Hyttysparvi oli ilmaantunut jostain hänen ympärilleen, mutta se ei häirinnyt häntä. Talven hiljaisuuden jälkeen hyttysten ininäkin kuulosti suloiselta hänen korvissaan. – Moi. Oisko sulla heittää yhtä röökiä? Poika oli yhtäkkiä ilmestynyt Marian viereen puiselle penkille, johon oli kaiverrettu rakastavaisten nimikirjaimia ja kirkkoveneitä. Hento puna levisi Marian kasvoille. – On joo, totta kai. Poika ei selvästikään polttanut paljon. Hän piteli savuketta kummallisesti ja yskähteli. Marian mielestä siinä oli jotain tajuttoman söpöä. He istuivat pitkään vierekkäin, puhuivat kesästä ja korkkasivat hampaillaan olutpulloja. Jossakin vaiheessa tuli yö, mutta sitä tuskin huomasi. Kesällähän oli aina valoisaa. Ihmisiä alkoi kadota pikkuhiljaa koteihinsa, toiset hoiperrellen, toiset nauraen. Poika lähti saattamaan Mariaa kotiin joen rannasta ja kertoi Marialle, kuinka ihana Maria hänen mielestään oli. Marian vatsassa poukkoili perhosia ja sydämessä jylläsivät rakastuminen ja kesä. Hyttyset purivat jalkoja, kun he pysähtyivät istumaan bussipysäkille tien varteen. He suutelivat kauan. Se tuntui Mariasta ikuisuudelta. Heidän ohitseen ajoi autoja, joiden kuskit soittivat torvia ja välkyttivät valoja. Jostain kuului innostunutta huutoa: ”Antakaa palaa!” Maria hymähti ja katseli ympärilleen. Mikään ei ollut kauniimpaa kuin tämä kyseinen hetki: bussipysäkki, ohikiitävien autojen valot ja poika. Seuraavat kesäillat huokuivat samaa kauneutta, ja jokaisen niistä Maria vietti pojan kanssa. Mariasta tuntui, että horoskooppeihin oli ehkä sittenkin uskomista. Hän rakasti kesää ja poikaa ja maailmaa. Marialla oli ensimmäistä kertaa lämmin olo myös niinä harvoina sateisina päivinä, jotka kuuluvat kesään. Kunhan hän vain oli pojan kainalossa ja katseli tämän kiehtovia sinisiä silmiä. Niitä katsellessaan Mariasta tuntui, että hänen sydämessään vallitsi ikuinen kesä. Tietenkin heidän
- 31. 31 suhteessaan oli omat pienet ongelmansa, mutta niitähän oli kaikilla. Valtavan suuren rakkauden äärellä ne eivät merkinneet mitään. Eivät yhtään mitään. Ensimmäinen lumihiutale. Toinen. Kolmas. Maria katseli auton ikkunasta, kun ensilumi leijaili mustaan maahan, joka oli paikoin niljakkaiden lehtien peitossa. Arki ja syksy ja kylmyys olivat tulleet ja riistäneet Marialta kesän, jota hän rakasti. Poika ajoi Mäkkärin autokaistalle ja tarjosi jäätelön. He istuivat vaitonaisina ja Marialla oli vaikeuksia saada jäätelö syötyä. Hän tiesi, mitä oli tulossa. – Ei varmaan kannata enää jatkaa, poika sanoi. - Parasta olisi, jos vaan erotaan nyt. Maria nyökkäsi ja sanoi olevansa samaa mieltä, vaikka se ei ollut totta. Kyyneleet tulvivat Marian jäätelöön. Marian kotipihassa he vaihtoivat viimeisen, katkeransuloisen suudelman, jonka jälkeen poika autoineen katosi pimeyteen. Eteisessä ulkoilman kirpeä viileys vaihtui lämpöpatterin hehkuun, mutta Maria ei huomannut sitä. Tuntui, kuin kaikki lämpö olisi kadonnut Marian sisimmästä. Ikuinen kesä hänen sydämessään oli ohi, eikä palaisi enää koskaan. On taas huhtikuu. Pitkän matematiikan tunti matelee kuin etana kuivalla asfaltilla. Opettajan liitu poukkoilee edestakaisin taululla aivan kuten risteilyalukset Helsingin ja Tallinnan välillä. Taululle ilmestyy kolmannen asteen yhtälöitä. Maria jäljentää ne huolellisesti vihkoonsa ja huokaisee. Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee, kuinka jossakin kaukana pikkulapset heittävät kirjavia takkejaan yltään. Tienpielessä hän huomaa kymmenittäin kukkaan puhjenneita leskenlehtiä. Puutkin ovat saaneet ylleen hentoa vihreää, ja auringonvalo leikkii niiden oksilla sädehtien. Pitkästä aikaa Marian silmissä näkyy ilo. On tulossa kesä.
- 32. 32 Suosittu harrastus: bloggaaminen Bloggaamisesta on viime vuosina tullut suosittu harrastus nuorten keskuudessa. Kameroiden parantuminen ja lisääntyminen sekä nuorten omien tietokoneiden yleistyminen lienevät suurimmat syyt tämän harrastuksen nousuun. Lukiomme tämän kevään uusi oppilas Elina Töyrylä löysi bloggaamisen ihanuuden jo ennen muita. Hänen bloginsa on kerännyt vuosien mittaan jo erittäin kunnioitettavan määrän lukijoita. Elina aloitti bloginsa pitämisen neljä ja puoli vuotta takaperin kahden kaverinsa kanssa yhteisblogilla. Oheen hän päätti kuitenkin tehdä oman bloginsa. Elinan blogi “Her stylish life” sisältää kaikkea kirjoittajan omaan elämään liittyvää. Hän tykkää valokuvata, ja blogi on hyvä kanava julkaista kuviaan. Elina kuvailee blogiaan “omantyyliseksi”. Se on juuri hänen itsensä näköinen. Kysyimme Elinalta, kirjoittaako hän blogiaan itseään vai lukijoita varten. Hän sanoi kirjoittavansa sitä pääosin itseään varten, mutta lukijatkin on otettava huomioon - etenkin, kun niitä nykyisin on jo paljon. Bloggaamisen hyviksi puoliksi Elina luettelee valokuvien julkaisun lisäksi sen, että saa toteuttaa itseään. Positiiviset palautteet ovat lisäksi aina piriste.
- 33. 33 Vaihtoehtoisesti bloggaamisen negatiivisista puolista suurin onkin varmaan ikävä palaute, jota sitäkin valitettavasti joskus kolahtaa. Elina sanoo myös, että nykyään on mietittävä hyvin tarkkaan, mitä kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee, kun myös tutut lukevat blogia. Kaiken kaikkiaan bloggaaminen on kuitenkin hänen mukaansa hieno ja antoisa harrastus. Lukiomme tuleva abi Sofia Gafforio on myös aktiivinen ja menestyksekäs bloggaaja. Hänen blogillaan ”This day is always here, tomorrow is never” on jo yli viisisataa lukijaa, vaikka hän on kirjoitellut blogiaan vasta puolitoista vuotta. Sofia kuvailee blogiaan lifestyle-blogiksi, ja hän pitää kirjoittamisesta. Sofia kirjoittaa kuitenkin ehkä enemmänkin lukijoita varten, sillä ei koskaan kirjoita blogiin mitään niinkään henkilökohtaisia asioita. Myös Sofian mielestä blogi on hyvä tapa julkaista kuvia, joita hän on ottanut, vaikkakin välillä mietityttää, ketkä blogia lukevat. Bloggailun huonoja puolia ovat hänenkin mielestään negatiiviset anonyymit kommentit, Sofia kertoo. Hyviksi puoliksi bloggailussa ovat tulleet myös positiiviset kommentit, joita Sofia saa lähes päivittäin. Vaikka moni nuori kirjoittaakin blogia, vain muutamat saavat nimensä monien lukijoiden tietoon. Bloggaaminen on kuitenkin kiva harrastus, vaikka lukijoita ei olisikaan viittä enempää. Bloggaus kunniaan!
- 34. 34 Nauti kesästä! Kesä lähestyy jo kovaa vauhtia. Toukokuukin loppuu pian ja alkaa loma! Monet ovat alkuvuodesta hankkineet kuitenkin kesätöitä, ja vapaus ei ehkä sittenkään ala vielä. Jos ei töitä kuitenkaan ole (tai niitä ei ole jaksanut hakea...), niin mitäs sitten? Viikon kaksi sitä ehkä jaksaa makoilla kotona jäätelön kanssa, mutta erikoistapauksia lukuun ottamatta saattaa jopa tulla tylsää - varsinkin jos kaikki kaverit ovat töissä päivisin. Siis, mitä tehdä tylsän hetken tullen? 1. Ota läppäri , iPad tai kirja kainaloon ja kiipeä puuhun lukemaan. Usko tai älä, puun varjoissa lukeminen on paljon hauskempaa kuin tuolissa. Ja vaikka lukeminen unohtuisi maan kamaralle, niin tuskin maisematkaan ihan huonot ovat. 2. Jos lukiovuoden ainainen läksyjen lukeminen kuitenkin on pilannut suhteesi lukemiseen, niin voithan toki puhdistaa päätäsi muillakin keinoilla. Fyysinen keino olisi ainakin jokin huvipuistoajelu. Pää alaspäin, niin kyllä virkistää! 3. Jos kuitenkin on matti kukkarossa eikä kyyditsijöitä lähistöllä, niin mene uimaan. Rannalle tuskin on pitkää matkaa, melkein mikä vain lammikko soveltuu pieneen huuhtoutumiseen. Rannalla keksii muutakin tekemistä: potki vaikka palloa tai ota valokuvia auringonpaisteessa. 4. Jos koko loman ajan kuitenkin aurinko pysyy poissa näkyvistä, voi aikaa kuluttaa katselemalla elokuvia, joko kotona tai vaikka elokuvateatterissa. Elokuvahetki tosin tulee kalliiksi, kun ensin pitää käydä kaupassa… 5. Ai niin, lomalla ei sitten saa syödä mitään! Varsinkaan mitään sokerista tai suolaista. Kierrä kaikenlaiset kioskit, kaupat ja grillit kaukaa. 6. Ja kaiken tämän jo tiesitkin. Oikeastaan tämän jutun ainoa tarkoitus on se, että luet tämän kesällä tiistaina, kun ei ole muuta tekemistä ja Aku Ankkakin tulee vasta seuraavana päivänä. Hyvää kesää! Toivottaa Marianne
- 35. 35 Elimäen lukion opiskelijat opettajat ja henkilökunta 2012– 2013 10A RO Sanna Liljeqvist Heino Jyri Kirjola Eero Kokkinen Konsta Koskenniemi Petteri Ojala Tuukka Paananen Jenna Palomäki Aleksi Pekkola Ville Priha Roosa Rajala Pilvi Ruokolainen Mikko Salmi Auli Seppänen Sakari Suikkanen Lauri Takala Mikko 10B RO Satu Häyry Heino Jyri Kirjola Eero Kokkinen Konsta Koskenniemi Petteri Ojala Tuukka Paananen Jenna Palomäki Aleksi Pekkola Ville Priha Roosa Rajala Pilvi Ruokolainen Mikko Salmi Auli Seppänen Sakari Suikkanen Lauri Takala Mikko 11A RO Sinikka Nopanen Ahtiainen Atso Antila Vili Gafforio Sofia Huusko Niko Koivusaari Viivi Kokkonen Tiia Korte Iiro Kähkönen Meri Mynttinen Vilma Orava Jonna Pekkola Heini Purho Eveliina Ranta Salla Rinne Teemu Takala Laura Tammentie Niko Toikka Taru Tähtinen Riku Vainio Annika 11B RO Marko Sormunen (Leena Taina 31.8. saakka) Ahtiainen Tiina Hellstén Annika Ikävalko Inka Leino Veera Lustman Vili Mäkelä Juho Mäkinen Joni Norema Juho Raanoja Arto Rajala Jennica Rajamäki Iida Repo Salla Ripatti Miia Salminen Susanna Seppälä Niklas Sivonen Oona Sorvo Ida Utti Roope Äijö Pilvi 12A RO Leena Kekkonen Bottas Marjut Haapala Monica Hyytiäinen Joona Lahtela Marianne Lahti Jaakko Lehtomäki Aleksi Lehtoranta Antti Lindén Tuomas Malinen Aleksi Pitkänen Jonna Pulkkinen Toni Rantanen Tapio Ripatti Iina Riuttala Mari Villa Vivian
- 36. 36 12B RO Mikko Pöyhönen (Marja Putus 30.11. saakka) Helander Hans Hinkkurinen Niko Hölttä Hanna Kiukas Jani Korhonen Saku Laaksonen Noora Luoma Jussi Mannonen Artturi Mikkola Anssi Roppola Hilma Tikka Riina Wallin Ninni Vuorela Antti Lukion opettajat Hinkkanen Tero, ATK Häyry Satu, RU Kekkonen Leena, MA, FY, KE Kopper Mai, KU Liljeqvist Sanna, HI ya-lukio apul.reht. Lundqvist Jouni, BI,GE Mattsson Allan, KE ya rehtori Nikkinen Jouko, MU Nopanen Sinikka, ÄI Peltonen Ari, ERO Putus Marja, EN 30.11.2012 saakka Pöyhönen Mikko, EN 1.12.2012 lähtien Rajala Kari, rehtori, YH Rommi Timo, LI, TE Sormunen Marko MA, FY 1.9.2012 lähtien Suuronen Annika LI, TE Taina Leena MA, FY 31.8.2012 saakka Tammiaho Jarno, FI 1.10.2012 lähtien Varis Marja, SA Viljakainen Tommi, RA Vinogradova Elena, OP Vinko Tuula, UE, PS Muu henkilökunta Irmeli Takala, koulusihteeri Aimo Jokivuori, kiinteistöhoitaja Teija Auranen, terveydenhoitaja 31.12.2013 saakka Veera Leino, terveydenhoitaja 1.12.2013 lähtien Sari Hyvärinen, koulunkäyntiavustaja Eija Moilanen, koulunkäyntiavustaja Suvi Talonpoika, ruokapalveluesimies Tarja Uusnäkki, ravitsemistyöntekijä Raija Ahtiainen, ravitsemistyöntekijä Annikki Nurminen, siivooja Oili Salokangas, siivooja