1. Tekes
Jari Hyvärinen
Innovaatiotoiminnan vaikuttavuuden aikajanaa on usein kuvattu pitkäksi. On
todettu, että tietyn panostusalueen vaikutukset ilmenevät vasta vuosien päästä.
Tämä pitää sinänsä paikkansa, sillä oppimistutkijoiden mukaan huipputaidon
saavuttamiseen tarvitaan noin 10 vuotta aktiivista harjoittelua. On esitetty, että
siihen menee 10 000 tuntia. Tämä tarkoittaa, että 10 vuoden aikana harjoittelua
tarvittaisiin 3 tuntia päivässä. Huipputaidon saavuttaminen tarkoittaa siis
jatkuvaa opettelua: ”jumppaa – harkkaa – voikkaa”.
Steve Jobsin sitaateista yksi kertoo huipputaidon löytymisestä: Creativity is just
connecting things. When you ask creative people how they did something, they
feel a little guilty because they didn’t really do it, they just saw something. It
seemed obvious to them after a while.
Tietyn huipputaidon osaajat eivät tiedä miten he sen tekevät. He vain tekevät
sen, tavallaan kuin automaattisesti, mutta se ei ole sattumaa. Tällaisen
huipputaidon oppimisessa on mallitettu neljä1
eri vaihetta:
Unconscious incompetence (ei osaa eikä tiedä ettei osaa). On innostusta uuden
asian oppimisen suhteen ja samalla epärealistisia käsityksiä omasta osaamisesta.
Pieni tyttö tanssii ja huudahtaa ”Olen balettitanssija” tai pieni poika kuljettaa
palloa ”Täältä’ tulee Lionel Messi”. Uutta kitaraharrastusta aloittaessa ajattelee
mielessään Eric Claptonin tasoista suverenitteettiä. ”Olen kohta kuin Clapton”,
tai ”Minusta tulee suurempi innovaattori kuin Jobs”. Tälläisessa unelmoinnissa ei
tietenkään ole mitään pahaa, vaan se on hieno vaihe. Kuitenkaan tässä vaiheessa
ei ole ole tietoa siitä, mitä pitäisi tietää tai osata, kun kantaa ensimmäisiä
balettitossuja kaupasta.
Conscious incompetence (tietää ettei osaa). Tämä on kriittisin vaihe ja monet
unelmat kaatuvat. Uuden opittavan kohtaaminen (tajuaminen ettei osaa ja
oppiminen etenee hitaasti) herättää voimakkaita tunteita. Tässä saattaa syntyä
myös rajoitteita. Jos ei heti opi niin julistaa koko asian soopaksi: ”ei tällaista
kukaan tarvitse”. Tässä vaiheessa usein myös ratkeaa se, onko tavoite sellainen
jota todella haluaa.
1
Lähde: VMT koulutus Oy
Kyvykkyydet, oppimisen portaat ja vaikuttavuus

2. Tekes
Samalla motivaatio voi säilyä sillä, ettei vertaa itseään Claptoniin tai Jobsiin vaan
omaan alkutilanteeseen. Osaan jo enemmän kuin silloin kun kitara oli kädessäni
ensimmäisen kerran. Olen keksinyt monia asioita ja olen niissä hyvä; voin
soveltaa sitä osaamista tähän oppimiseen.
Conscious competence (tietää että osaa). Tässä vaiheessa asiat alkavat sujua ja
se lisää itseluottamusta. Oppimisesta tulee onnistumisen kokemuksia ja homma
alkaa toimia. Se tuottaa hyvää oloa. Tässä vaiheessa ihminen osaa kertoa miten
tekee jonkun asian ja tietoisesti ymmärtää osaavansa. Kun tietyn asian
huipputaitaja kertoo miten hän toimii, hän kertoo todennäköisesti juuri
ajankohtaisesta asiasta, koska se on pohdinnan alla. Samalla hänellä on jo
aikaisemmin opittua osaamista valtavasti, josta hän ei puhu mitään. Tärkeää
tässä kohdassa ei ole mallit vaan miten hän tekee sen.
Unconscious competence (tekee automaattisesti) Tämän tason huipputaitajat
eivät tiedä kuinka he saavat osaamisensa aikaiseksi. Se tulee ”ydinjatkeesta”.
Huipputaito voi ilmetä ryhmässä (Espanjan jalkapallon MM-joukkue, Chicago
Blackhawks, Suomen jääkiekon MM-joukkue, Beatles). Voi olla, että huipputaito
ilmenee työskennellessä yksin (W. Mozart, A. Einstein, Aleksis Kivi). Tietyllä
joukkueella voi olla huipputaitoa vaikka kuinka paljon, mutta ratkaisuhetkellä
kädet puutuvat, kun taas huipputaitaja (Patrick Kane) ratkaisee juuri kiperässä
paikassa.
Tämä tulee esiin vaikka tenniksessä, jossa Roger Federer kääntää pelin monen
ottelupallon jälkeen silti itselleen. Jos näiltä ratkaisijoilta kysytään ottelun
jälkeen, miten teit sen, niin he lähes aina vastaavat että en oikein tiedä, se vain
meni noin…
Tärkeää on osattava huomioida ja osoittaa ihmisille mitä he jo osaavat, vaikka
eivät vielä tienneetkään, että osaavat. Tämä auttaa selviämään kakkosvaiheesta
(tietää ettei osaa).
Matkalla taidon oppimiseen on välillä ilon ja oivalluksen hetkiä, jotka ruokkivat
taidon oppimista. Välillä tulee lunta tupaan ja saattaa tulla kauankin turpiin.
Mikään ei tunnu etenevän vaikka laitan paukkuja likoon entistä enemmän. Jos
unelma on oma ja tavoite omien mahdollisuuksien puitteissa, niin se kestää
tällaiset vastoinkäymiset. Siksi homma taas nytkähtää eteenpäin. Lopulta se
sujuu – kuin automaattisesti.