1. Kommentti Eeva Linkaman alustukseen liikenteen revoluutiosta TuTuHesa 31.1.2012 Reino Lampinen, DI
2.
3.
4. Peter Lund 2012 CO2 päästöt (1990=100%) Euroopan energia- ja ilmastohaasteet 2050 Energian käytön tehostaminen >40% Uusiutuvien osuus energiasta 55% Uusiutuvien osuus sähköstä 64-97%
5.
6.
7.
Hinweis der Redaktion
Liikennerevoluutiossa on selvästi vallankumouksellista lähestymistapaa eli liikenteen tarpeiden ja ongelmien ratkaiseminen ennen kokeilemattomilla ja käyttämättömillä tavoilla. Liikennerevoluution tärkeiden ajatusten toivoisi löytävän tiensä valmisteilla olevaan liikennepoliittiseen selontekoon. Ensimmäinen liikennepoliittinen selonteko kirjoitettiin 2008. Näyttää siltä, että liikennepoliittisen selonteon kirjoittamisesta on tulossa rutiini, jonka jokainen hallitus panee liikkeelle työnsä aloittaessaan. Tämä on hyvä.
Nostaisin ensimmäiseksi esiin ajatuksen palvelutasolupauksesta tai matkojen ja kuljetusten toimivuustakuusta, miten se nyt halutaankin sanoa. Toimenpiteiden priorisointi palvelutasokriteerillä olisi jo melkoinen revoluutio yleisesti sovellettuun menettelyyn verrattuna. Käytännössähän vuotuisissa budjeteissa ja toiminta- ja taloussuunnitelmissa samoin kuin, pahoin pelkään, mainitussa liikennepoliittisessa selonteossakin luetellaan väylähankkeet, joiden rakentamiseen ryhdytään. Tämä väyläluettelo jää sitten kunkin asiakirjan olennaisimmaksi sisällöksi. Tietysti on samalla tunnustettava, etteivät suomalaiset poliitikot ole yksin syyllisiä siltarumpupolitiikkaan. Hyvä esimerkki pyrkimyksestä irtautua tästä on tämän kevätkauden EU-puheenjohtajamaan Tanskan liikenneministeri Henrik Dam Kristensenin julistus 25.1.2012 hänen esitellessään EU-parlamentin TRAN-komitealle puheenjohtajakauden ohjelmaansa.
Kristensenin yrityksen, joka aika lailla myötäilee komission ajatuksia, taustalla on tosiasiallinen euroopanlaajuisen liikenneverkon kehittämiseen myönnettyjen tukirahojen jakautuminen. Tästä kaaviosta on nähtävissä, että liikenteen parempaan toimivuuteen tähtäävät projektit, Air Traffic Management, rautateiden ERTMS, satelliittinavigaatiojärjestelmä Galileo ja älyliikennehanke ITS saavat tuesta yhteensä 21 % lopun lähes 80 prosentin mennessä suoraan väylärakennushankkeille. Tässä on kunnon esimerkki eurooppalaisesta siltarumpupolitiikasta. Liikennerevoluutiossa erittäin hieno ajatus on vaihtoehtoisten ratkaisujen etsiminen ja kokeilu, joka kuulemma onkin hyvin toteutumassa.
Toiseksi nostaisin esiin ilmastonmuutoksen hillinnän. Se sai mielestäni vain pari yleisluontoista mainintaa, mm. että kasvihuonekaasuja on pakko vähentää. Kopioin, luvan kanssa, yhden kalvon Peter Lundin alustuksesta Tekniikan päivillä pari viikkoa sitten. Liikenteen päästöt ovat tunnetusti viidenneksen luokkaa ja kuviosta näkyy, että sekä absoluuttisesti että suhteellisesti osuus on pikemminkin kasvussa kuin laskussa. Globaalisti Eurooppa lienee niitä harvoja alueita, joissa on todellista yritystä eikä täälläkään pystytä läheskään saavuttamaan tavoitteita. Koko maapallon kannalta mahdollisuus vaaralliseksi arvioidun lämpenemisen torjuntaan näyttää siis huonolta.
Suomen osalta ennuste ei VTT:n LIPASTO-mallin mukaan ole yhtään sen rohkaisevampi. Autojen osalta tästä kuullaan lisää Merilinnalta ja Nylundilta.
Kolmanneksi nostaisin esiin Euroopan Komission vajaa vuosi sitten julkaiseman valkoisen kirjan. Sitä ei ole juuri korostettu liikennerevoluutiossa ja saattaa se jäädä vähälle huomiolle selonteossakin. Liikenneministerien neuvosto keskusteli komission paperista kesäkuussa ja yleisesti ottaen tuki sitä. Tavoitetta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä 60 %:lla vuoteen 2050 mennessä pidettiin tosin vähintään kunnianhimoisena. Komissiolla on tapana kirjoittaa tällaisia strategiapapereita suunnilleen kymmenen vuoden välein.
Valkoiset kirjat kannattaisi ottaa sillä tavoin vakavasti, että niihin sisältyy, niin kuin tähänkin, konkreettinen luettelo aloitteista ja toimenpiteistä, jotka jo ovat tai vähintään ovat tulossa valmisteluun komissiossa. Komission aloitteita ei varmaan ole syytä käydä tässä läpi, mutta näytän kuitenkin aloitteiden pääotsikot. Valmistelun jälkeen aloitteet tulevat käsittelyyn konkreettisina ehdotuksina neuvostolle ja parlamentille, jolloin Suomikin jäsenmaana joutuu ottamaan niihin kantaa. Normaalin sovitteluprosessin jälkeen Suomi joko saa näkemyksensä läpi tai huonoimmassa tapauksessa häviää äänestyksissä. Suomen kannan läpivienti onnistuu tietysti parhaiten, jos kanta voidaan viestittää komissiolle jo valmisteluvaiheessa. Sitä voisi edesauttaa, jos komission ajatukset otettaisiin keskusteluun jo ministeriön erilaisissa strategiapapereissa. Itse valkoinen kirja löytyy netistä esim. LVM:n sivujen kautta tai suoraan komission sivulta.