Persoonallisuuden merkitys kivun kokemisessa. Persoonallisuuspsykologian kurssityö, Helsingin yliopisto. Kevät 2016.

1. See discussions, stats, and author profiles for this publication at: https://www.researchgate.net/publication/298029555
Persoonallisuuden merkitys kivun kokemisessa
Article · March 2016
CITATIONS
0
READS
74
1 author:
Some of the authors of this publication are also working on these related projects:
Taitava fysioterapeutti - koulutus View project
Tomi Korpi
University of Eastern Finland
4 PUBLICATIONS 0 CITATIONS
SEE PROFILE
All content following this page was uploaded by Tomi Korpi on 13 March 2016.
The user has requested enhancement of the downloaded file.

2. PERSOONALLISUUDEN MERKITYS KIVUN
KOKEMISESSA
Tomi Korpi
Persoonallisuuspsykologia 1 (5 op)
Helsingin yliopisto
Juhani Ihanus
Maaliskuu 2016

3. Sisältö
1. Johdanto .....................................................................................................................................1
2. Kipu..............................................................................................................................................2
2.1. Akuuttikipu ...........................................................................................................................2
2.2. Krooninen kipu....................................................................................................................3
2.3. Kivun mekanismit................................................................................................................4
2.3.1. Nosiseptio.....................................................................................................................5
2.4. Kivun prosessointi ..............................................................................................................5
3. Persoonallisuus .........................................................................................................................7
3.1. Viiden suuren malli (FFM) .................................................................................................8
3.1.1. Neuroottisuus...............................................................................................................9
4. Persoonallispsykologiset tekijät ja kipu................................................................................10
4.1. Psykiatriset häiriötekijät ...................................................................................................10
4.2. Psykososiaaliset vaikutustekijät .....................................................................................11
4.2.1. Etniset ja kulttuuriset tekijät .....................................................................................12
4.2.2. Arviointi, uskomukset and selviytyminen...............................................................13
4.2.3. Emotionaalinen stressi ja ahdinko ..........................................................................15
5. Persoonallisuudenpiirteet ja kipu ..........................................................................................15
6. Yhteenveto ...............................................................................................................................16
7. Lähteet ...................................................................................................................................- 1 -
8. Liitteet.....................................................................................................................................- 1 -
LIITE 1. Persoonallisuuspiirteiden ylä- ja alaluokat............................................................- 1 -
LIITE 2. Esimerkki persoonallisuuskysely Short-Five-kyselyn kysymyksistä.................- 2 -

4. 1
1. Johdanto
Persoonallisuudella viitataan sekä ihmisen ulkoiseen, muille ihmisille näkyvään toimintaan,
että ihmisen sisäiseen, yksityiseen kokemusmaailmaan (Hogan, Harkness, & Lubinski,
2000; Kotkavirta, 2007). Persoonallisuus rakentuu menneiden kokemusten varaan ja
persoonallisuuteen liittyvät ihmisen nykyiset kokemukset ja tulevaisuuden ennakointi
(Metsäpelto & Feldt, 2015, s. 14).
Kipu on epämiellyttävä aistimus tai tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai jota
kuvaillaan kudosvaurion käsittein. Määritelmästä seuraa, että kipu on aina yksilöllistä
persoonallista aistimusta, johon liittyy kunkin henkilön oma kokeminen ja jonka taustana on
opittu kipukulttuuri, mahdollisesti oma kipuhistoria. (IASP Task Force, 1994.) Psykologian
tohtorit Metsäpelto ja Feldt (2015) toteavat kirjassaan, että persoonallisuus vaikuttaa
tulkintaamme ja kokemaamme, kuten kivun tulkintaan ja kokemukseen.
On olemassa näyttöä, että kipuvasteen yksilölliset persoonalliset erot ovat laajoja ja
merkittäviä (Nielsen, Price, Vassend, Stubhaug, & Harris, 2005; Young, Lariviere, & Belfer,
2012). Nykytutkimukset osoittavat, että geneettiset tekijät (Young, ym., 2012);
väestötieteelliset eli demografisiset ominaisuudet, kuten esim. ikä, sukupuoli ja kansallisuus;
sekä persoonallisuudenpiirteet (Riley III & Wade, 2004) liittyvät kipureaktioihin; samoin kuin
tilannekohtaiset muuttujat eli variaabelit, kuten tunnetilat ja stressi (Rainville, 2004).
Persoonallisuuspsykologinen tutkimus on suuntautunut selvittämään motiivien merkitystä
persoonallisuudessa, syventämään ymmärrystä persoonallisuuden älyllisestä
(kognitiivisesta) puolesta ja tarkastelemaan ympäristön vaikutusta persoonallisuuteen
(Winter & Barenbaum, 1999). Tässä kirjallisessa työssä käydään läpi kivun ja
persoonallisuuden teoriaa; pyritään ymmärtämään, selittämään ja ennustamaan niitä.
Lisäksi työssä esitetään argumenttejä kipukokemuksen ja persoonallisuuden
kausaliteetista.

5. 2
2. Kipu
Kipua voidaan luokitella monilla tavoin. Yleisin luokittelu jakaa kivun akuuttiin ja krooniseen
(Vainio, 2009). Bonican mukaan kivusta tulee krooninen, pitkäaikainen, kun sen kesto ylittää
kudosten tavallisen paranemisajan (Loeser, 2001).
Yleinen kivun luokittelu on perustunut anatomiaan. Paikan mukaan luokiteltaessa kipu
voidaan määritellä mm. pääkivuksi tai kaulan, olkapään tai yläraajan kiputilaksi. Kipua
voidaan luokitella elinsysteemin mukaan (esim. vaskulaarinen kipu tai ruoansulatuseli nten
kiputilat). Luokittelu somaattiseen ja viskeraaliseen kipuun on myös yleistä. Viskeraalinen
kipu on pääosin lähtöisin sisäelimistä, jolloin autonominen hermosto suorittaa viestinnän.
Kipua voidaan myös luokitella aiheuttajan mukaan: tunnetaan kiputiloja nimeltä
synnytyskipu, syöpäkipu, leikkauskipu tai degeneratiivinen kipu. On todettava, että aina
kivun aiheuttajaa ei pystytä osoittamaan. (Vainio, 2009.) On kuitenkin tärkeätä ymmärtää,
että vaikka kipu tunnetaan vaaran viestinä ja viestin lähettäjää ei tunnisteta, se koetaan
aivoissa (Butler & Moseley, 2003).
2.1. Akuuttikipu
Akuutissa muodossa kipu käyttäytyy todellisen tai tulevan kehon vaurion varoituksena eli
signaalina. Tämän vuoksi kivun on ajateltu toimivan sopeutuvasti (adaptiivisesti) auttaen
yksilöä oppimaan ja välttämään vaaroja, jotka voivat vahingoittaa kehoa (Wiertelak, ym.,
1994.) Vaikkakin kipu on epämiellyttävä kokemus, niin yhtälailla kuin aivastaminen,
yskiminen ja kuume, myös kipu toimii hyödyllisenä ja suojaavana hengissä säilymisen
funktiona. Kivun täydellinen “hävittäminen” eli ”saaminen pois päältä” ei olisi
tarkoituksenmukaista. (Williams, 2010, s. 478.)
Akuutti kipu on yleensä vamman, sairauden tai lääketieteellisen toiminnan tulos (Williams,
2010). Määritelmän mukaan (IASP Task Force, 1994) akuutti kipu hoituu kolmen kuukauden
kuluessa alkamisesta. Nykylääketiede omaa monia farmakologisia lähestymistapoja, jotka
tehokkaasti hallitsevat akuutin kivun useimpia muotoja. Haasteet, joita kohdataan akuutin
kivun hoidossa, eivät ole riippuvaisia toimivasta lääkityksestä, vaan siitä kuinka potilas saa
toimivan hoidon. Sekä lääkkeiden heikko saatavuus, että väärinkäytön pelko heikentävät

6. 3
monien akuuttia kipua hallitsevien lääkkeiden laajempaa saantia ja käyttöä. (Brennan, Carr,
& Cousins, 2007.) Koulutuksen tarve on suurta sekä potilaiden, että kliinikoiden osalta
opettamaan, kuinka ja milloin olisi parasta käyttää tehokkaasti akuutin kivun hoitokeinoja
(Gordon, ym., 2005).
2.2. Krooninen kipu
Monet potilaat ja kliinikot eivät ole tietoisia siitä, että krooniset ja toistuvat kiputilat eivät ole
vain akuutin kivun hetkellisiä pitkittymisiä. Näyttää siltä, että näillä pitkittyneillä kivun
muodoilla ei ole a) synnynnäistä (inherent) merkitystä eloonjäämiselle, b) ne ovat
toiminnanmukaisesti (funktionaalisesti) akuutista kivusta eroavia ja c) käsitetään parhaiten
sairauden kaltaisina (IASP). Kuvitellaan, että pidentämällä akuutin kivun tehokasta
hoitomenetelmää (interventio) pystyttäisiin hoitamaan kroonista kipua, mutta se ei pidä
paikkaansa. (Williams, 2010, s. 478.)
Useimmat interventiot, joilla pyritään hoitamaan kroonista kipua, perustuvat edelleen ns.
biomedikaaliseen malliin, jonka tavoitteena on filosofisesti ajatellen poistaa, hoitaa tai
korjata oletetut toimimattomat kipua aiheuttavat hermot tai kudokset. Usein perustuen
menestyneeseen akuutin kivun hoitoon, nämä metodit voivat sisältää 1) farmakologisia
vaikuttavia aineita eli agentteja; esim. ei-steroidisia tulehdusta estäviä lääkkeitä; NSAID,
opiaatteja, kouristuslääkkeitä (antikonvulsantteja), masennuslääkkeitä, N-metyyli-D-
aspartaatti (NMDA) antagonisteja ja paikallisesti vaikuttavia aineita kuten kapsaiini, 2)
fysikaalisia keinoja eli modaliteetteja; esim. ultraääni, transkutaaninen hermostimulaatio
(TENS), terapeuttiset hermoblokit eli puuduteinjektiot ja hermostimulaatiot [selkäytimen
stimulaatio, syvä aivo stimulaatio]; implantoitavat lääkeannostelijat (IDD); ja operatiiviset
käytänteet, kuten esim. korjaava kirurgia ja hermoablaatiot (toiminnan pysäyttäminen).
(Williams, 2010, s. 479.)
Huolimatta laajasta saatavilla olevista interventioiden määrästä, potilaat eivät silti saa
tyydyttävää helpotusta krooniseen kipuunsa (Williams, 2010, s. 479.). Kasvava ja sivistynyt
kivun patofysiologian ymmärrys tuo edelleen esille kroonisen kivun ymmärtämättömyyden
ja laajalle levinneiden näyttöön perustumattomien interventioiden käytön kliinisessä työssä
(Brennan ym. 2007). Esimerkiksi kipulääkkeet ovat toiseksi yleisin määrätty lääke. Mm.

7. 4
pitkäaikaisilla opiaateilla on taipumusta tuottaa keskimäärin vain 32 % helpotusta kipuun.
Korjaava kirurgia, kuten selkärangan luudutusleikkaus tai välilevyn pullistuman korjaaminen,
jättää 70-75 % vastaanottajista silti kivuliaiksi. Kivun lievitystä selkäydinstimulaattoreista saa
vain 19 %:a keskimäärin ja suuri osa potilaista ilmoittaa “hirmuisesta” kivusta vielä neljän
vuoden jälkeen. Epiduraali-injektioiden on osoitettu tuottavan vain vähäistä pitkäkestoista
helpotusta, huolimatta siitä, että niitä tavallisesti käytetään. (Turk, 2002; Armon, Argoff,
Samuels, & Backonja, 2007.)
2.3. Kivun mekanismit
Aiheutettu kipusensitiivisyys (herkkyys) määritetään akuutiksi vasteeksi potentiaaliselle
kipua aikaansaavalle stimulukselle, kuten paine tai kylmä vesi. Kliininen kipu määritetään
spontaanin eli äkillisen kivun subjektiiviseksi aistimukseksi ja se on yleensä kroonista kipua.
Krooninen kliininen kiputila (esim. fibromyalgia) on määritetty, kun spontaani ja aiheutettu
kipu ovat läsnä. (Strachan, ym., 2015.) Fibromyalgiapotilaat ovat kliinisesti pystytty
erottamaan muista kipupotilasta, kun on pystytty tunnistamaan aiheutettu kipu. Aiheutettu
kipu on kipua, joka on aikaansaatu 4 kg manuaalisella ja käsintehdyllä paineella ainakin
11/18 määritellystä herkästä kipupisteestä. Fibromyalgiapotilailla on havaittu lisääntynyt
sensitiivisyys useille aiheutetuille kiputyypeille, kuten paineelle ei-herkissä kipupisteissä
(Flett, Hewitt, & Dyck, 1989) ja kylmälle ja kuumalle kivulle (Costa, Fleg, McCrae, & Lakatta,
1982). Sensitiivisyys aiheutetulle kivulle biologisien ja tunteisiin liittyvien eli affektiivisten
mekanismien kautta saattaa olla riskitekijä kliinisille pitkäaikaisille kipuoireyhtymille
(Strachan, ym., 2015).
Erotettaessa eli diskriminoitaessa akuutti kipu (esim. toimiva kehollinen kokemus)
kroonisesta kivusta (esim. toiminnan häiriö), tulee muistaa kivun olevan sulautunut eli
integroitunut kokemus, joka juontuu ja saa vaikutteita monista erilaisista kehon
systeemeistä. Kun keho havaitsee haitallisen ärsykkeen eli stimuluksen, hermosto vastaa
siihen autonomisien muutoksien joukolla, kuten esimeksi nostaen verenpainetta,
hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselin aktivaatiolla, pupillien laajentamisella,
kiihottavien neuraalisten impulssien erottelulla ja ärsykkeen paikantamisella. Tämä
sensorinen vaste, kipuaisti eli nosiseptio voi johtaa kipukokemukseen. Biomedikaaliset
interventiot akuuttiin kipuun kohdistuen taipuvat vuorostaan kohdistumaan nosiseptiiviseen
systeemiin naamioimalla tai vaientamalla autonomiset vasteet. (Williams, 2010, s. 479.)

8. 5
2.3.1. Nosiseptio
Nosiseptio tarkoittaa siis kipuaistia tai paremminkin ”vaara-aistia” (Butler & Moseley, 2003,
s. 32). Keholle haitalliset tapahtumat ilmenevät monessa muodossa, kuten esimerkiksi
lämpö, kylmä, mekaaninen paine, kemikaaliset tai aineenvaihdunnalliset stimulukset (kuten
alhainen pH). Nämä tapahtumat vaikuttavat haitallisesti vapaisiin hermopäätteisiin eli
reseptoreihin, jotka muokkaavat haitallisen tapahtuman sensoriseksi hermoihin liittyväksi
neuraaliseksi signaaliksi. Signaali sitten kulkee erilaisia A-delta hermosyitä (esim. tiheästi
myelinisoituja ja hitaasti liikkuvia) tai c-hermosyitä (c-fiber) pitkin (Torebjork, 1994)). Tuovat
(afferentit) A-delta ja C-hermosyyt yhtyvät selkäytimeen dorsaalista juurta pitkin ja päättyvät
yläpuolisen takasarven (superficial dorsal horn) I, II ja V laminaan, jossa kiihottavat
(eksitatoriset) välittäjäaineet (neurotransmitterit) näiden hermosyiden päätteissä aktivoivat
sekundääriset projektiohermot (secondary projection neurons), jotka siis kohoavat
selkäydintä pitkin (Kalso, 2002, ss. 50-53.)
Nosiseptio on yleisin, mutta ei ainoa kivun ”viestijä” (edeltäjä). Esimerkiksi osa meidän
ajatuksistamme pystyy aktivoimaan hälytyssignaalit aivan meidän aivoissamme ilman, että
nosiseptiota on ilmennyt missään. (Butler & Moseley, 2003, s. 32.)
2.4. Kivun prosessointi
Sekundääriset hermot selkäytimen takasarvesta alkaen nousevat aivoihin useita kanavia
pitkin. Selkärankaan ja talamukseen liittyvä spinalotalaaminen kanava on yksi tutkituimmista
kipuprosessointiin liittyen. (Williams, 2010, s. 479.) Kyseinen kanava tarjoaa nosiseptiivistä
informaatiota talamisista tumakkeista (Jones, 1999), yhtälailla kuin primaareista (SI) ja
sekundäärisistä (SII) somatosensorisista kuorista. SI ja SII ovat aivokuorialueita eli
kortikaalialueita, joiden ajatellaan osallistuvan kivun aistinelimiin liittyvään erotteluun eli
sensori-diskriminatiivisiin muotoihin yhtälailla kuin kivuliaiden stimuluksien ennakointeihin
eli antisipaatioihin (Sawamoto, ym., 2000).
Tämän spinalotalaamisen kanavan projektioiden ajatellaan tarjoavan nosiseptiivista syötettä
(input) aivosaaren kuorikerrokseen (insulaarinen korteksi, IC; kuva 1). IC on alue, jonka
ajatellaan integroituneen homeostaattiseen (homeostaasiin eli elimistön sisäiseen

9. 6
tasapainoon kuuluva) syötteeseen affektiivisin vastein (Craig 2003; 2009). IC linkittyy
amygdalaan, alueeseen, jonka on ajateltu olevan yhteydessä affektiivisiin prosesseihin ja
oppimiseen, ennen kaikkea pelkoon ja ahdistukseen. Etulohkon (prefrontaali korteksi; PFC)
alueet liittyen kivun kognitiivis-evaluatiivisiin puoliin ja pihtipoimun etuosiin (anterior
cingulate cortex) ovat oleellisia toiminnan suorittamiselle. (Williams, 2010, s. 479.)
KUVA 1. Ihmisen aivosaaren aivokuori on erottuva, mutta salainen (Craig, 2009). Kyseinen
aivokuori ottaa vastaan ja prosessoi signaaleja kehosta (mm. lihaskipu ja emootiot eli tunteet) ja
ohjaa motorista aivokuorta (Hilty, Langer, Pascual-Marqui, Boutellier, & Lutz, 2011; Witts, 2016).
Muut kipuprosessointiin liittyvät kanavat ovat selkäydin-väliaivo (spinomesencephalic tract),
selkäydin-retikulaari (spinoreticular tract), selkäydin-limbinen (spinolimbic tract), selkäydin-
kaularanka- (spinocervical tract) ja postsynaptiset takakolumnikanavat (post synaptic dorsal
column tracts) (Willis & Westlund, 1997; Watanabe, Kakigi, Kayama, Hoshiyama, &
Kanaoke, 1998; Koyama, Kato, & Mikami, 2000; Bourgeais, Gauriau, & Bernard, 2001;
Desbois & Villaneuva, 2001; Rainville, 2002; Koyama, McHaffe, Laurienti, & Coghill, 2005).
Kuten spinalotalaaminenkanava, myös nämä muut reitit auttavat välittämään
nosiseptiivisten signaalien, muistin, affektiivisten vasteiden ja menneiden sekä
potentiaalisesti vaarallisten stimulusten viestin niiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa eli
interaktiossa (Peck, 1986; Coghill, Sang, Maisog, & Iadarola, 1999; Treede, Kenshalo,
Gracely, & Jones, 1999).

10. 7
Pelkät elimet tai rakenteet eivät ole lähtökohtaisesti vastuussa kivun muodostumiselle.
Tutkijat viittaavat “kipumatriksiin” (pain matrix) tai “aivoperäiseen signeeraukseen kivulle”
(cerebral signature for pain) kivun muodostumisessa aivokuorien monimuotoisen rakenteen
vuoksi (Tracey & Mantyh, 2007). Pitää kuitenkin huomioida, että kaikki alueet eivät ole
tasaisesti aktiivisia kivun havaitsemisen ja muodostumisen aikana, vaan vallitsee suurta
vaihtelevuutta siinä, mitkä alueet ovat mukana kivun muodostumisessa. Vaihtelevuudet
riippuvat kivun tyypistä ja yksilöiden sisäisistä ja yksilöiden välisistä poikkeamista eli
variansseista. (Williams, 2010, s. 479.) Pysyvimmät alueet normaalin kivun
muodostumisessa ovat 1) selkäydin, 2) talamus, 3) S1, 4) S2, 5) insula, 6) ACC ja 7) PFC.
Sekundäärisiä rakenteita, joiden on havaittu olevan mukana joissakin kivun
muodostumisissa, ovat 1) amygdala, 2) aivoturso (hippokampus), 3) posteriorinen eli
takimmainen parietaalinen aivokuori (PPC), basal ganglia ja aivorungon osat. (Tracey,
2008.)
Kroonisia kiputiloja on vaikea tutkia. Verrattaessa akuutin kivun muodostumiseen,
kroonisessa kivussa kortikaalinen prosessointi heijastaa vähentynyttä sensorista
prosessointia (esim. S1 ja S2) suosien lisääntynyttä aktivaatiota alueilla, joiden on havaittu
olevan tekemisissä kognitiivisten, emotionaalisten ja introspektiivisten (itsetarkkailu)
prosessien kanssa (Apkarian, Bushnell, Treede, & Zubieta, 2005) eli alueiden, joita mm.
persoonallisuuspsykologia tutkii (Keltikangas-Järvinen, 2015).
3. Persoonallisuus
Pervinin mukaan (2003) persoonallisuus on kognitioiden, tunteiden eli emootioiden ja
käyttäytymisen muodostama kokonaisuus. Se on ihmiselle luonteenomainen ja melko
pysyvä eri tilanteissa ja eri aikoina (Pervin, 2003). Persoonallisuuden pysyvyys perustuu
yhtäältä geneettisen perimän vaikutukseen ja toisaalta elinympäristöömme, joka tavallisesti
pysyy samana tai muuttuu hitaasti (Caspi, 1998).
Moderni persoonallisuuden ymmärrys tarjoaa arvokkaita työkaluja lähestyttäessä
monitahoisia terveyskysymyksiä kuten kipua. Persoonallisuus kiteyttää oleelliset tekijät:

11. 8
siinä on biologinen perusta genetiikan, temperamentti ja psykofysiologian tutkimuksien
pohjalta. Persoonallisuus muotoutuu varhaisista intiimeistä ja perheeseen liittyvistä
kokemuksista sosiaalistumisprosessien ja myöhäisempien sosiaalisten suhteiden kautta.
Persoonallisuus ilmentyy kulttuurissa, joka muokkaa käyttäytymistä, tilanteita ja
kehityskaarta. Lisäksi persoonallisuudella on aikaan liittyvää eli temporaalista vakautta,
vaikkakin se kypsyy ja muuttuu ajan kuluessa. Persoonallisuuden ja terveyden ymmärrys
valaisee monia perustavanlaatuisia kaivattuja kausaalisia (syy-seuraussuhde) malleja ja
interventioita. (Friedman & Kern, 2010, ss. 112-113.)
Viime vuosina on julkaistu useita kaksostutkimuksia liittyen kokeelliseen kipuherkkyyteen
(Macgregor, Griffiths, Baker, & Spector, 1997; Norbury, MacGregor, Urwin, Spector, &
McMahon, 2007; Nielsen, ym., 2008; Angst, ym., 2012) samoin kuin koskien kliinisiä
kipuoireyhtymiä (Macgregor, Andrew, Sambrook, & Spector, 2004; Battie, Videman,
Levalathi, Gill, & Kaprio, 2007; Fillingim, Wallace, Herbstman, Ribeiro-Dasilva, & Staud,
2008). Tutkimukset osoittavat geneettisillä (persoonallisilla) tekijöillä olevan kohtalaisia ja
suuria vaikutuksia näihin kipuherkkyyksiin ja kipuoireyhtymiin (Vassend ym., 2013).
3.1. Viiden suuren malli (FFM)
Kasvavassa määrässä tutkimuksia persoonallisuuden vaikutuksista terveyteen ja
psykobiologisiin prosesseihin (sisältäen kivun vasteen) on otettu käyttöön ns. viiden suuren
malli, Five – Factor- ( FFM ) tai Big Five –malli yleisenä viitekehyksenä (Friedman & Kern,
2010, s. 108). FFM koostuu viidestä laajasta persoonallisuuden piirteestä: neuroottisuus
(tunne-elämän epätasapainoisuus), ekstraversio (ulospäin suuntautuneisuus), avoimuus
uusille kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus (Costa & McCrae, 1992; Metsäpelto &
Rantanen, 2015). Liitetaulukossa 1 on persoonallisuuden piirteet jaettu alaryhmiin
(alapiirteet). Persoonallisuutta voidaan arvioida erilaisilla persoonallisuuskyselyillä, kuten
NEO-persoonallisuusmittarilla (NEO-PI-R; Costa & McCrae, 1992; Martinsen, Nordvik, &
Østbø, 2003; Lönnqvist & Tuulio-Henriksson, 2008) tai Short Five (S5) -kyselyllä (Konstabel,
Lönnqvist, Walkowitz, & Verkasalo, 2012). Elomaa ja Estlander (2009) ilmoittavat, että
persoonallisuuskyselyitä ei ole validoitu suomalaisilla, mutta se ei pidä paikkaansa. Sekä
NEO-PI-R- ja S5-kyselyt ovat validoitu suomalaisilla (Lönnqvist & Tuulio- Henriksson, 2008;
Konstabel, ym. 2012). Liitetaulukossa 2 on esitetty esimerkki S5-kyselyn kysymyksistä.

12. 9
Viidestä persoonallisuusluokasta (kipuun liittyen) nousee esille neuroottisuus.
Neuroottisuuden on osoitettu korreloivan ja ennustavan laajaa joukkoa mentaalisia ja
fysikaalisia oireita ja häiriöitä ja yhtälailla terveyspalveluiden käyttöä (Lahey, 2009; Vassend,
Røysamb, & Nielsen, 2012). Neuroottisuus tai yksityiskohtaisemmin neuroottisuuden
alapiirteet (esim. ahdistuneisuus, vihamielisyys, masennus) näyttävät olevan merkittävimpiä
ylläpitäjiä sekä kliinisessä, että koemuotoisessa kiputilassa (Riley III & Wade, 2004). Lisäksi
neuroottisuuden on huomattu ennustavan kipualttiutta (Charles, Gatz, Kato, & Pedersen,
2008). Yksilöt, joiden tiedetään luonteenpiirteiltään sopivan persoonallisuusluokituksien
mukaan neuroottisiksi (high neuroticism) tai negatiivisesti tunteisiin vaikuttaviksi
(negatiivinen affektiivisuus), valittavat (complaint) tutkimusten mukaan enemmän kivusta ja
se on heistä voimakkaampaa (Wade, Dougherty, Rafii, & Price, 1992; Arntz, Dreessen, &
de Jong, 1994; Vassend, ym., 2012). Tutkimus kipumuistista (pain memory) yhdistää eli
implikoi neuroottisuuden ja negatiivisen affektiivisuuden vaikuttavuuden a) muistettavaan
kivun tasoon ja b) kivun muiston vääristymän (become distorted) asteeseen ajan kuluessa
(Tasmuth, Estlanderb, & Kalso, 1996; Gedney & Logan, 2006).
3.1.1. Neuroottisuus
Temperamenttiin pohjautuva taipumus kokea kielteisiä tunnetiloja ja pitää ympäröivää
maailmaa ja ihmissuhteita uhkaavina, toimii neuroottisen persoonallisuuspiirteen eli tunne-
elämän epätasapainoisuuden keskuksena (McCrae & Costa, 2003; Caspi & Shiner, 2006;
Friedman & Kern, 2010, ss. 110-111). Kielteisiä tunnetiloja ovat 1) huolestuneisuus, 2)
hermostuneisuus, 3) vihamielisyys, 4) surumielisyys, 5) toivottomuuden tunteet ja 6)
surumielisyys itseä kohtaan. On tärkää huomioida, että neuroottiseen
persoonallisuuspiirteeseen liittyy myös vaikeus käsitellä stressiä aiheuttavia tilanteita.
Tälläiset tilanteet ilmentyvät hallinnan menetyksenä sekä emootioiden, että käyttäytymisen
osalta. (Metsäpelto & Rantanen, 2015, s. 61.)
Piirreteoreetikkojen (McCrae & Costa, 2003) mukaan persoonallisuuden viisi suurta piirrettä
käsitetään itsenäisinä, toisistaan riippumattomina piirteinä, jolloin neuroottista piirrettä
ilmentävä henkilö voi aivan yhtä hyvin olla myös ekstrovertti kuin introvertti. Tästä väitteestä
huolimatta neuroottisuus on yhdistetty vähäiseen ekstraversioon, avoimuuteen,
sovinnollisuuteen ja tunnollisuuteen. Muut neljä persoonallisuudenpiirrettä on sen sijaan

13. 10
havaittu olevan myönteisesti yhteydessä toisiinsa. (Feldt, Metsäpelto, Kinnunen, &
Pulkkinen, 2007; Musek, 2007.)
4. Persoonallispsykologiset tekijät ja kipu
Kaikille ihmisille tuttuun fyysisen kivun tunteeseen vaikuttaa joukko erilaisia persoonallisia
psykologisia tekijöitä (Williams, 2010, s. 480), jotka joskus jopa kilpailevat keskenään.
Strachan ja kumppanit (2015) nimeävät kuusi tekijää. 1) Väestötieteelliset piirteet, 2)
geneettiset tekijät (Young, ym., 2012) ja 3) persoonalliset taipumukset (dispositiot) (Riley III
& Wade, 2004), jotka vaikuttavat kivun vasteeseen (responssiin) ja yksilölliset vasteet
krooniselle kivulle pyrkivätkin olemaan hyvinkin erilaiset (Nielsen, ym., 2005; Young, ym.,
2012). Lisäksi 4) tilannekohtaiset muuttujat, 5) väliaikaiset tunnetilat, ja 6) stressi vaikuttavat
osaltaan kivun vasteeseen (Rainville, 2004; Vassend, Røysamb, & Nielsen, 2013).
Esimerkiksi akuutit negatiiviset tunteet liittyvät usein lisääntyneeseen herkistymiseen kivulle
(Zautra, Smith, Affleck, & Tennen, 2001; Sibille, ym., 2012).
Havaitsemattomiin vaurioihin liittyvää tai lääketieteellisesti selittämättömästä lähteestä
johtuvaa kipua on pidetty osittain historiallisten vinoumien vuoksi osoituksena psykiatrisesta
sairaudesta. On todettava, että kivun kaksijakoinen eli dualistinen näkökulma ei ole ollut
hyödyllinen. Kipuon selitetty joko somaattisesti tai psykogeenisesti eli psyykkisten tekijöiden
aiheuttamana. “Psykiatrisesti sairas” on a) tarpeettomasti leimannut monia kivuliaita
yksilöitä, b) vaikeuttanut tehokkaita näyttöön perustuvia poikkitieteellisiä lähestymistapoja ja
c) lisännyt liian yksinkertaistettuja kipumalleja, joihin sitten lääketieteelliset ja lainopilliset
päätöksenteot ovat perustuneet. Psykologiset kipuun vaikuttavat tekijät voidaan jakaa
kahteen tyyppiin: 1) psykiatrisiin häiriötekijöihin ja 2) psykososiaalisiin vaikutustekijöihin.
(Williams, 2010, s. 480.)
4.1. Psykiatriset häiriötekijät
Psykiatriset häiriötekijät, kuten masennut, ahdistus ja persoonallisuushäiriöt ovat
diagnosoitavia asioita, joita voivat olla olemassa yhtäaikaa vaikuttaen haittaavasti kipuun.
Esimerkiksi masennusta esiintyy 5-10 %:lla populaatiosta (Narrow, Rae, Robins, & Regier,
2002), mutta on pystytty osoittamaan kivun yhteydessä masennusta esiintyvän 52 %

14. 11
kipuklinikkapotilaista ja 27 % perusterveydenhuollon potilasta ja 18 % väestöstä
(väestötutkimuksilla; Bair, Robinson, Katon, & Kroenke, 2003). Ahdistusta esiintyy 12-19 %
väestöstä (Narrow, Rae, Robins, & Regier, 2002), mutta masennuksen ja kivun kanssa 23
%:lla esiintyy ahdistusta (Bair, Wu, Damush, Sutherland, & Kroenke, 2008).
Persoonallisuushäiriöt ovat olleet yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin ja heikompaan
hoitositoutuneisuuteen (Gatchel, Polatin, & Kinney, 1995; Gatchel, Polatin, & Mayer, 1995;
Gatchel, 1997). Persoonallisuushäiriöitä esiintyy 14,8 %:lla väestöstä (Grant, ym., 2004),
mutta kipuklinikoilla 51-58 %:lla (Fishbain, Goldberg, Meagher, Steele, & Rosomoff, 1986;
Polatin, Kinney, Gatchel, Lillo, & Mayer, 1993).
Samanaikaisesti, kun krooninen kipu ja psykiatriset tilat usein esiintyvät yhdessä, niitä ei
pidä sekoittaa keskenään tai tarkastella samanlaisina terveydentiloina. Yhtä aikaa
olemassaolevien psykiatristen häiriöiden hoitaminen kipupotilailla on äärimmäisen tärkeää,
mutta on todennäköistä, ettei se kosketa täysin kroonista kipuongelmaa. Molemmat
terveydentilat täytyy hoitaa, useimmiten erilaisin menetelmin. Neuraaliset
kuvantatutkimukset suosittelevat, että lisääntynyt (augmentoitunut) kivun havaitseminen
esimerkiksi fibromyalgian yhteydessä, ärtyneen suolen oireyhtymässä tai kroonisessa
selkäkivussa ilmenee, oli masentunut tai ei (Giesecke, ym., 2005). Näyttö (Alfici, Sigal, &
Landau, 1989) kumoaa väitteet, että selittämätön kipu olisi vain masennuksen ilmentymä.
4.2. Psykososiaaliset vaikutustekijät
Geneettisesti altistuneilla yksilöillä psykologiset tekijät vaikuttavat kivun modulointiin ja
ylläpitoon. Kyseiset psykologiset tekijät ovat psykososiaalisia vaikutustekijöitä ja sisältävät,
mutta eivät rajoita kulttuuriset ja etniset vaikutustekijät, potilas arviot / uskomukset kivusta
ja emotionaalisen stressin / ahdingon. (Williams, 2010, s. 480.)
On huomioitavaa, että henkilön ei tarvitse olla psykiatrisesti häiriintynyt havaitakseen kipua
tavalla, joka ylittää muiden yksilöiden kudosvaurio- tai epämuodostumamäärät
(deformiteetit). On mahdollista, että jotkin yksilöt ovat geneettisesti altistuneita suuremmalle
kipuherkkyydelle. Parhaat esitykset tätä teoriaa tukemaan on osoitettu purentaelimistön
häiriöistä (temporomandibularinen oireyhtymä l. krooninen kiputila, joka vaikuttaa kasvoihin
ja päähän) kärsivillä yksilöillä. Samalla, kun näyttäisi siltä, ettei yksikään geeni ole vastuussa

15. 12
kroonisesta kivusta, tietty määrä geenejä yhdessä altistaa tietyt yksilöt kroonisille kiputiloille
(Williams, 2010, s. 480). Nämä geneettiset vaikutustekijät näyttävät ryhmittyvän kahteen
ryhmään: polimorfismi (monimuotoisuus), joka on yhteydessä kasvavaan kipuherkkyyteen
ja polimorfismi, joka on yhteydessä affektiiviseen haavoittuvuuteen (Diatchenko, ym., 2005;
Diatchenko, Nackley, Slade, Fillingim, & Maixner, 2006).
4.2.1. Etniset ja kulttuuriset tekijät
Kulttuuriset kytkökset ovat osoittautuneet vaikuttavan kivun havainnointiin ja vasteeseen
(Zborowski, 1952; Lipton & Marbach, 1984; Greenwald, 1991; Bates, Edwards, & Anderson,
1993). Oleelliset tekijät sisältävät a) kulttuurisen normatiivisen (ohjeellisen) toleranssin
(sietokyky) affektiiviseen ekspressioon (ilmaisu) ja stoalaisuuteen (kohtaloon alistuva
tyyneys), b) uskomuksiin kivun tarkoituksesta ja c) ohjeellisiin kivun vasteisiin. Näyttää siltä,
että kivun ilmaisuun vaikuttavat kulttuuriset normit (mallit) opitaan nuorina (Zborowski, 1952)
ja ne voivat vaikuttaa kipukokemukseen yhtä vaikuttavasti kuin fysiologiset tekijät.
Tutkimus terveistä naisista vertasi vasteita standardoituun (normeeraus) kokeelliseen
kipustimulukseen otoksessa, joka edusti neljää erilaista etnistä taustaa: 1) anglo-saksinen,
2) irlantilainen, 3) italialainen ja 4) juutalainen (Sternbach & Tursky, 1965). Huomioitavaa
oli, että “kipukynnykset” (pain streshold; piste, jossa ärsyke muuttuu kivuliaaksi) eivät
vaihdelleet ryhmien välillä, mutta kivunsietokyky (maksimaalinen määrä, jonka testihenkilö
sietää ärsykettä) vaihteli. Italialaisilla naisilla oli alhaisin kivunsietokyky, kun taas stoalaiset
tai neutraalit vasteet olivat tyypillisiä irlantilaisille ja anglosaksisille. Vähentynyt reaktiivisuus
löydettiin juutalaisien keskuudesta; heillä oli tapa vähätellä kokeellisen kipustimuluksen
merkittävyyttä (esim. henkilökohtainen relevanssi eli asiaan kuuluvuus). Useat tutkimukset
ovat tuoneet esille, että afrikanamerikkalaiset ilmoittavat suuremmasta kivusta kuin
euroopanamerikkalaiset käydessään läpi vastaavanlaisia akuutteja lääketieteellisiä
menettelyjä (Faucett, Gordon, & Levine, 1994: Edwards & Fillingim, 1999; Rahim-Williams,
ym., 2007).

16. 13
4.2.2. Arviointi, uskomukset and selviytyminen
Arviointiprosessi on äärimmäisen tärkeä ymmärtämään yksilöllisiä persoonallisia
eroavaisuuksia kivun havaitsemisessa. Kun nosiseptiivinen tapahtuma ilmenee, yksilö tekee
arvion (appraisal) tapahtumasta. Tehdään ensisijainen arvio päättämään, onko
nosiseptiivinen tapahtuma a) haitallinen, b) vaarallinen vai c) hyödyllinen. Jos se arvioidaan
a) haitalliseksi tai b) vaaralliseksi, toissijainen arviontiprosessi auttaa päättämään,
voidaanko saavuttaa riittävät resurssit kontrolloimaan nosiseptiivistä tapahtumaa. Jos
resurssit ovat riittävät tai ainakin saatavilla, silloin asiallinen selviytymisstrategia alkaa. Jos
resurssit eivät riitä, affektiiviset vasteet (kuten ahdistus ja pelko) voivat lisätä kivun
havaitsemista niin pitkälle, että tarvittavat resurssit saadaan paikalle käsittelemään ongelma
(kuten muiden apu, lääkitys yms.) ja siten kipu saadaan hiljentymään. (Lazarus & Folkman,
1994.)
Kun adaptiiviset resurssit ovat saatavilla helpottamaan tilannetta, silloin vasteet, kuten
avuttomuus, eristys ja pitkittynyt joutilaisuus eli inaktiivisuus, työn välttely ja sosiaaliset
aktiviteetit voidaan omaksua (Williams, 2010, s. 481). Lyhyellä aikavälillä näistä
käyttäytymiseen liittyvistä (behavioraali) vasteista saattaa tulla hyödyllisiä kivun
vähentämisessä. Valitettavasti alussa ilmenevä kivun lieventyminen näillä behavioraaleilla
vasteilla voi vaikuttavasti ehdollistaa kivuliaan yksilön odottamaan kivun lievitystä pitkällä
aikavälillä. Tämä pitkittyvä käyttäytymismuutos saattaa johtaa siihen, ettei henkilö sopeudu
tilanteseen (maladaptiivinen). Esimerkiksi lepo vähentää kipua akuutisti, mutta pitkällä
aikavälillä se aiheuttaa lihasten surkastumista ja kunnon heikentymistä. Maladaptiivisen
kipuvastekäytöksen omaksumisen ajatellaan (osittain) olevan syynä siihen, kuinka akuutti
kiputilanne muuttuu krooniseksi. (Gatchel, 1996.)
Yksilön kognitioiden (tajuntaan liittyvä) tietoisuus kivusta (esim. uskomukset) voi oleellisesti
vaikuttaa hoitoon sitoutumiseen, hoitovasteeseen ja responsiivisuuteen (mukautuvuuteen)
ja pitkäkestoisiin tuloksiin molemmissa sekä fysikaalisesti että psykologisesti
orientoituneissa hoitomenetelmissä (Williams & Keefe, 1991; Williams, Robinson, &
Geisser,1994; Stroud, Thorn, Jensen, & Boothby, 2000; Jensen, Turner, & Romano, 2007).
Korostamalla yksilöiden uskomusten huomioimisen tärkeyttä kivussa tai kipuun liittyen,
saatetaan määrittää, kuinka yksilö ajattelee kivustaan. Noin 40 %:lla on esitetty vaihtelua

17. 14
fyysisessä toimintakyvyssä ja noin 30%:lla vaihtelua affektiivisissa oireissa (Turner, Jensen,
& Romano, 2000).
Kivun hallintakäsitys ja katastrofointi
Kaksi psykososiaalista kognitiivista tekijää, jotka ovat saaneet paljon tutkimuksellista
huomiota, ovat kivun 1) hallintakäsitys ja 2) katastrofointi. Yleinen käsite “persoonallinen
kontrolli” (Sainio, 2002) on keskeistä monille tunnetuille teorioille, jotka yrittävät selittää
ihmisen motivaatiota, oppimista, käytöstä ja emootiota (Rotter, 1954; Bandura, 1977;
Thompson, 1981). Kyseiset teoriat jakavat käsityksen, että koettu persoonallinen kontrolli
(elämän tapahtumiin positiivisesti liittyen) vaikuttaa psykologisiin ja käytökseen liittyviin
toimintoihin eli funktioihin. Persoonallisessa kontrollissa ajatellaan uskomusten kehittyvän
useista oppimiskokemuksista tukien yleistä ajattelua, että persoonallinen ponnistelu on
yhteydessä positiivisiin lopputuloksiin ja siten vähentää haitallisia vaikutuksia. (Williams
2010, s. 482)
Kivun hallintakäsitys viittaa potilaiden käsityksiin siitä, onko kipu hallittavissa eli onko se
saatavissa persoonalliseen kontrolliin (Williams, 2010, s. 482). Tutkimuksissa kroonisista
kipupotilaista, vahvemmat uskomukset sisäisessä (internaali) hallintakäsityksessä kivun
hallinnasta on toistuvasti yhdistetty alhaisiin fyysisten ja psyykkisten oireiden tasoon ja
parempaan hoito- eli terapiavasteeseen (Crisson & Keefe, 1988; Flor & Turk, 1988; Parker,
ym., 1988; Rudy, Kerns, & Turk, 1988; Hagglund, Haley,Reveille, & Alarcon, 1989; Strong,
Ashton, Cramond, & Chant, 1990; Jensen, Turner, Romano, & Karoly, 1991; Lipchik, Milles,
& Covington, 1993; Gibson & Helme, 2000).
Kivun katastrofoinnin tai taipumuksen ajatella kivun olevan kauheaa, kamalaa ja
sietämätöntä, on tunnistettu erittäin tärkeäksi tekijäksi kipukokemukselle. Alun perin
varhaiset tutkimukset ehdottivat, että katastrofointi olisi masennukseen liittyvä ajatustapa
(Rosenstiel & Keefe, 1983; Sullivan & D’Eon, 1990). Myöhemmin kuitenkin havaittiin
katastrofoinnin liittyvän kipuun ja kipuun liittyvään vammaan masennuksen vaikutteista
huolimatta (Keefe, Brown, Wallston, & Caldwell, 1989; Keefe, ym., 1990; Geisser, Robinson,
Keefe, & Weiner, 1994; Sullivan, Stanish, Waite, Sullivan, & Tripp, 1998; Geisser & Roth,
1998; Geisser, Robinson, Miller, & Bade, 2003; Jensen, Turner, & Romano, 2007).
Katastrofoinnilla näyttäisi olevan tärkeä rooli akuutin kivun muuttumisessa krooniseksi

18. 15
kivuksi. Katastrofoinnilla on tässä siirtymävaiheessa havaittu ominaiseksi jopa 47 %
vaihtelevuus. (Burton, Tillotson, Main, & Hollis, 1995.)
4.2.3. Emotionaalinen stressi ja ahdinko
Emotionaalinen stressi ja / tai ahdinko voivat olla vaikuttamassa siirtymiseen akuutista
kiputilasta krooniseen kiputilaan ja kroonisen kiputilan ylläpysymiseen. On paljon erilaisia
ympäristön stressitekijöitä, jotka ovat yhteydessä krooniseen kipuun ja sisältävät asioita
kuten perheen eripuran, työnvaatimukset, uudelleen vammautumisen pelon, riita-asiat,
lisäsairaudet ja itsenäisyyden menettämisen. Vaikkakin näitä stressitekijöitä on erilaisia,
niille yhteisiä psykologisia tekijöitä ovat ympäristöön liittyvä kontrollin puute, tuen puute ja
ennakoitavuuden puute. (Williams, 2010, s. 482.)
Kroonisissa kiputiloissa persoonallisesti merkitykselliset tekijät näyttävät olevan
keskeisemmässä roolissa oireiden pahenemisessa kuin yleismaailmalliset (globaalit) tekijät.
Esimerkiksi 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen aikana suoritettiin kaksi
kipututkimusta (New Yorkissa ja Washingtonissa), joissa monitoroitiin päivittäisiä oireita
(Raphael, Natelson, Janal, & Nayak, 2002; Williams, Brown, Clauw, & Gendreau, 2003).
Molemmissa tutkimuksissa verrattiin oireita ennen terrori-iskuja, niiden aikana ja iskujen
jälkeen. Kumpikaan tutkimus ei löytänyt mitään yhteyttä globaalien tekijöiden (esim. terrori-
isku) ja oireiden pahenemisen välillä; pystyttiin vain toteamaan, että oireiden fluktuointi eli
vaihtelevuus oli voimakkaammin yhteydessä henkilökohtaisiin persoonallisiin aktiviteetteihin
ja persoonallisesti merkityksellisiin stressitekijöihin. (Williams, 2010, s. 482.)
5. Persoonallisuudenpiirteet ja kipu
Tyypilliset kivun mallit tunnistavat vuorovaikutusta a) intensiteetin, b) epämiellyttävyyden ja
c) affektiivisien ulottuvuuksien välillä, mutta monimuotoiset / -mutkaiset eli kompleksit
biologiset, psykologiset ja ympäristölliset tekijät ymmärretään heikosti (Price, 2000). Jo
pelkästään affektiiviset ulottuvuudet ovat kompleksisia. Kipua koettaessa ne sisältävät sekä
persoonallisuuden piirteet, että hetkelliset tunnetilat. Persoonallisuuden piirteet saattavat
ottaa käyttöönsä vaikutuksia kognitiivisten prosessien kautta. Kognitiiviset prosessit liittyvät

19. 16
tapoihin, kuinka yksilöt asettavat a) merkityksiä ja b) päätelmiä kivusta (Harkins, Price, &
Braith, 1989; Wade, Dougherty, Rafii, & Price, 1992).
Esimerkiksi positiiviset persoonallisuuden piirteet, kuten optimismi, toivo ja pystyvyys ovat
suojaavia kasvavaa kivun havaitsemista vastaan ja niiden suojaava vaikutus saattaa toimia
osallisena niin, että kivun katastrofointi pysyy vähäisempänä näillä yksilöillä (Pulvers &
Hood, 2013). Neuroottisuuden piirteen on myös todettu olevan yhteydessä krooniseen
kipuun (Netter & Hennig, 1998; Malt, Olafsson, Lund, & Ursin, 2002; Malin & Littlejohn,
2012), ja krooniseen väsymysoireyhtymään, joka sisältää diagnostisissa kriteereissään
lihas- ja nivelkivut (Blakely, ym., 1991; Johnson, DeLuca, & Natelson, 1996; Buckley, ym.,
1999; Christodoulou, ym., 1999; Fiedler, ym., 2000; Kersh, ym., 2001; Masuda, Munemoto,
Yamanaka, Takei, & Tei, 2002; Kato, Sullivan, Evengard, & Pedersen, 2006; Poeschla,
Strachan, Dansie, Buchwald, & Afari, 2013). Pitkäkestoisissa seurantatutkimuksissa
neuroottisuus on yhdistetty todennäköisyyteen, että kehittyy skaala kivuliaita fyysisiä
terveydentiloja, kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja nämä tutkimukset tunnistavat
sukuun liittyviä vaikutuksia ehdottaen geneettisiä yhteyksiä neuroottisuuden ja
kipukokemuksien välillä (Kato, Sullivan, Evengard, & Pedersen, 2006; Charles, Gatz, Kato,
& Pedersen, 2008).
On myös olemassa piirteisiin liittyvä ominaisuus tai osa, joka aiheuttaa taipumuksen kokea
tiettyjä affektiivisia tiloja ja kyseiset affektiiviset tilat voivat vuorostaan vaikuttaa kivun
herkkyyteen (Zautra, Smith, Affleck, & Tennen, 2001; Sibille, ym., 2012). Esimerkiksi
neuroottisuuden persoonallisuuspiirre korreloi sekä ahdistuksen piirteen että tilan kanssa
(Flett, ym., 1989), yhtälailla kuin lukuisien kliinisten kiputilojen kanssa erilaisissa
ympäristöissä (Costa, ym., 1982; Himmelfarb & Murrell, 1984; Harkins, Pric, & Braith, 1989;
Geertzen, de Bruijn-Kofman, de Bruijn, van deWiel, & U, 1998; Kato, Sullivan, Evengard, &
Pedersen, 2006; Vervoort, Goubert, Eccleston, Bijttebier, & Crombez, 2006).
6. Yhteenveto
Väitetään, ettemme edelleenkään täysin ymmärrä kroonisen kivun etiologiaa (Brennan ym.
2007). Tässä työssä on kuitenkin todettu, että on olemassa valtavasti persoonallisia tekijöitä,

20. 17
jotka vaikuttavat kivun kokemiseen, kuten genetiikka, persoonallisuuden piirteet, kulttuuri,
arviot ja uskomukset jne. Toimiva tapa tutkia kivun erilaisia ilmenemismuotoja on tutkia sekä
aiheutettuja (akuutteja), että kliinisiä (kroonisia) kivun muotoja ja niiden yhteyksiä
affektiivisiin piirteisiin ja tiloihin. Persoonallisuuden piirteillä, kuten taipumuksilla kokea tietyt
emotionaaliset tilat, ja kivun vasteella on periytyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi vaihtelevuus
edellä mainituissa piirteissä johtuu osittain genetiikasta ja ne saattavat olla kehittyneiden
kokemuksien vaikutuksen alaisia, kuten kipuvasteen mallioppiminen vanhemmilta
lapsuudessa. (Strachan, ym., 2015.)
Kliinisten kipuoireyhtymien kaksoistutkimukset (Macgregor, ym., 2004; Battie, ym., 2007;
Fillingim, ym., 2008) ja kokeellinen kipuherkkyys (Macgregor, ym., 1997; Norbury, ym.,
2007; Nielsen, ym., 2008; Angst, ym., 2012) osoittavat, että persoonallisuus on osallinen
enemmän tai vähemmän sekä kliinisessä, että aiheutetussa kivussa. On myös olemassa
näyttöä, että yhteiset geneettiset tekijät toimivat osallisina sekä kroonisssa kipuoireissa, että
ahdistuksen ja masennuksen oireissa (Reichborn-Kjennerud, ym., 2002).
Friedman ja Kernin (2010) mukaan persoonallisuustutkimus viittaa siihen, että ”yksi koko ei
sovi kaikille”, vaan interventio saattaa olla varsin tehokas, mutta vain tietyille ihmisille,
tiettyinä ajanjaksoina ja vain tiettyjen olosuhteiden alaisina. Kun alamme ymmärtää
kausaalisia mekanismeja, kuten konteksteja, joissa tietyt suhteet säilyvät, tuottavat
mielekkäät ja kestävät muutokset suuria mahdollisuuksia. On todettava, että lisäämällä vain
muutamia kysymyksiä suuriin terveystutkimuksiin, voidaan aiheuttaa merkittäviä
lisäkustannuksia. Vaikka Elomaan ja Estlanderin (2009) mielestä persoonallisuuskyselyt
ovat harvoin tarpeellisia kipupotilailla, Friedmanin ja Kernin (2010) mukaan
persoonallisuuden ydin voidaan yksinkertaisesti ja merkittävästi tieteellisesti mitata. Siksi se
tulisikin sisällyttää tutkimuksiin ja interventioihin lisäkustannuksista huolimatta. Lisähyöty on
siinä, että alkaessamme paremmin ymmärtämään terveyteen liittyviä vaikutuksia, kuten
kipua ja persoonallisuutta, ymmärrämme paremmin myös persoonallisuutta. (Friedman &
Kern, 2010, s. 112.)

21. 7. Lähteet
IASP Task Force. (1994). Part III: Pain terms, A current list with definitions and Notes on
Usage. Teoksessa H. Merkey & N. Bogduk, Classification of Chronic Pain (Toinen
p., ss. 209-214). Seatle: IASP Press.
Alfici, S., Sigal, M., & Landau, M. (1989). Primary fibromyalgia syndrome--a variant of
depressive disorder? Psychother Psychosom, 3(51), 156-61.
Angst, M. S. Phillips, N. Drover, D. Tingle, M. Ray, A. Swan, G. . . . Clark, J. (2012). Pain
sensitivity and opioid analgesia: a pharmacogenomic twin study. PAIN, 153, 1397–
409.
Apkarian, A. V., Bushnell, M. C., Treede, R. D., & Zubieta, J. K. (2005). Human brain
mechanisms of pain perception and regulation in health and disease. Eur J Pain,
4(9), 463-84.
Armon, C., Argoff, C. E., Samuels, J., & Backonja, M. M. (2007). Assessment: Use of
epidular steroid injections to treat radicular lumbosacral pain: Report of the
Therapeutics and Technology Assessment Subcomittee of the American Academy
of Neurology. Neurology(68), 723-729.
Arntz, A., Dreessen, L., & de Jong, P. (1994). The influence of anxiety on pain: attentional
and attributional mediators. PAIN(56), 307–314.
Bair, M. J.,J, W.,Damush, T. M., Sutherland, J. M., & Kroenke, K. (Lokakuu 2008 ).
Association of depression and anxiety alone and in combination with chronic
musculoskeletal pain in primary care patients. Psychosom Med, 8(70), 890-7.
doi:10.1097/PSY.0b013e318185c510
Bair, M. J., Robinson, R. L., Katon, W., & Kroenke, K. (10. Marraskuu 2003). Depression
and pain comorbidity: a literature review. Arch Intern Med, 20(163), 2433-45.
Bandura, A. (1977). Self-efficacy: Towards a unifying theory of behavioral change.
Psychological Review, 2, 191–215.
Bates, M. S., Edwards, W. T., & Anderson, K. O. (Tammikuu 1993). Ethnocultural
influences on variation in chronic pain perception. Pain, 1(52), 101-12.
Battie, M., Videman, T., Levalathi, E., Gill, K., & Kaprio, J. (2007). Heritability of low back
pain and the role of disc degeneration. PAIN, 131, 272-80.
Blakely, A. A., Howard, R. C., Sosich, R. M., Murdoch, J. C., Menkes, D. B., & Spears, G.
F. (1991). Psychiatric symptoms, personality and ways of coping in chronic fatigue
syndrome. Psychol Med May, 21, 347-62.

22. Bourgeais, L., Gauriau, C., & Bernard, J. F. (Heinäkuu 2001 ). .Projections from the
nociceptive area of the central nucleus of the amygdala to the forebrain: a PHA-L
study in the rat. Eur J Neurosci, 2(14), 229-55.
Brennan, F., Carr, D. B., & Cousins, M. (2007). Pain management: a fundamental human
right. Anesthesia and analgesia(105), 205-221.
Buckley, L., MacHale, S. M., Cavanagh, J. T., Sharpe, J., Deary, I., & Lawrie, S. M.
(1999). Personality dimensions in chronic fatigue syndrome and depression. J
Psychosom Res Apr, 46, 395–400.
Burton, A. K., Tillotson, K. M., Main, C. J., & Hollis, S. (1995). Psychosocial predictors of
outcome in acute and subchronic low back trouble. Spine, 20, 722–728.
Butler, D. S., & Moseley, L. G. (2003). Explain pain. Adelaide, Australia: Noigroup
Publications.
Caspi, A. (1998). Personality development across the life course. Teoksessa W. Damon,
Handbook of child psychology: Vol. 3. Social, emotional, and personality
development (ss. 311-388). New York: Wiley.
Caspi, A., & Shiner, R. L. (2006). Personality development. Teoksessa W. Damon, & R.
Lerner, Handbook of child psychology, Vol. 3. Social, emotional, and personality
development (Kuudes painos p., ss. 300-365). New York: Wiley.
Charles, S. T., Gatz, M., Kato, K., & Pedersen, N. L. (Toukokuu 2008). Physical health 25
years later: the predictive ability of neuroticism. Health Psychol , 27, 369–78.
Christodoulou, C., Deluca, J., Johnson, S. K., Lange, G., Gaudino, E. A., & Natelson, B. H.
(Joulukuu 1999). Examination of Cloninger's basic dimensions of personality in
fatiguing illness: chronic fatigue syndrome and multiple sclerosis. J Psychosom
Res, 597–607.
Coghill, R.C., Sang, C.N., Maisog, J.M., & Iadarola, M.J. (1999). Pain intensity processing
within the human brain: a bilateral, distributed mechanism. J Neurophysiol, 82(4),
1934-43.
Costa, P. T., & McCrae, R. R. (1992). Revised NEO Personality Inventory (NEO-PI-R) and
NEO Five-Factor Inventory (NEO-FFI). Professional manual. Odessa: FL:
Psychological Assessment Resources.
Costa, P., Fleg, J., McCrae, R., & Lakatta, E. (1982). Neuroticism, coronary artery disease,
and chest pain complaints: cross-sectional and longitudinal studies. Exp Aging Res,
8, 37-44.

23. Craig, A. D. (Kesäkuu 2003). A new view of pain as a homeostatic emotion. Trends
Neurosci, 6(26), 303-7.
Craig, A. D. (Tammikuu 2009). How do you feel--now? The anterior insula and human
awareness. Nat Rev Neurosci, 1(10), 59-70. doi:10.1038/nrn2555
Crisson, J. E., & Keefe, F. J. (1988). The relationship of locus of control to pain coping
strategies and psychological distress in chronic pain patients. Pain, 35, 147–154.
Desbois, C., & Villanueva, L. (2001). The organization of lateral ventromedial thalamic
connections in the rat: a link for the distribution of nociceptive signals to widespread
cortical regions. Neuroscience, 4(102), 885-98.
Diatchenko, L., Nackley, A. G., Slade, G. D., Fillingim, R. B., & Maixner, W. (Elokuu 2006).
Idiopathic pain disorders--pathways of vulnerability. Pain, 3(123), 226-30.
Diatchenko, L., Slade, G., Nackley, A., Bhalang, K., Sigurdsson, A., Belfer, I., . . . Maixner,
W. (2005). Genetic basis for individual variations in pain perception and the
development of a chronic pain condition. Hum. Mol. Genet, 14, 135–43.
Edwards, R. R., & Fillingim, R. B. (1999). Ethnic differences in thermal pain responses.
Psychosomatic Medicine, 61, 346–354.
Elomaa, M., Estlander, A-M. (2009). Arviointilomakkeet. Teoksessa E. Kalso, & A. Vainio,
Kipu. Helsinki: Duodecim.
Faucett, J., Gordon, N., & Levine, J. (Elokuu 1994). Differences in postoperative pain
severity among four ethnic groups. J Pain Symptom Manage, 6(9), 383-9.
Feldt, T., Metsäpelto, R.-L., Kinnunen, U., & Pulkkinen, L. (2007). Sense of coherence and
five factor approach to personality: Conceptual relationships. European
Psychologist, 12, 165-172.
Fiedler, N., Lange, G., Tiersky, L., DeLuca, J., Policastro, T., Kelly-McNeil, K., & ym.
(Kesäkuu 2000). Stressors, personality traits, and coping of GulfWar veterans with
chronic fatigue. J Psychosom Res Jun, 48, 525–35.
Fillingim, R., Wallace, M., Herbstman, D., Ribeiro-Dasilva, M., & Staud, R. (2008). Genetic
contribution to pain: a review of findings in human. Oral Dis(14), 673-83.
Fishbain, D. A., Goldberg, M., Meagher, B., Steele, R., & Rosomoff, H. (Elokuu 1986).
Male and female chronic pain patients categorized by DSM-III psychiatric diagnostic
criteria. Pain, 2(26), 181-97.
Flett, G., Hewitt, P., & Dyck, D. (1989). Self-oriented perfectionism, neuroticism and
anxiety. Personal Individ Differ, 10, 731-5.

24. Flor, H., & Turk, D. C. (1988). Chronic back pain and rheumatoid arthritis: Predicting pain
and disability from cognitive variables. Journal of Behavioral Medicine, 11, 251–
265.
Friedman, H., & Kern, M. (2010). Contributions of personality to health psychology.
Teoksessa J. Suls, K. W. Davidson, & R. M. Kaplan, Handbook of health
psychology and behavioral medicine (ss. 102–119.). New York: Guilford.
Gatchel, R. J. (1996). Psychological disorders and chronic pain: Cause-and-effect
relationships. Teoksessa R. J. Gatchel, & D. C. Turk, Psychological approaaches to
pain management: a practitioner's handbook (ss. 33-52). New York: Guilford press.
Gatchel, R. J. (1997). The significance of personality disorders in the chronic pain
population. Pain Forum, 6(1), 12-15.
Gatchel, R. J., Polatin, P. B., & Kinney, R. K. (Lokakuu 1995). Predicting outcome of
chronic back pain using clinical predictors of psychopathology: a prospective
analysis. Health Psychol, 5(14), 415-20.
Gatchel, R. J., Polatin, P. B., & Mayer, T. G. (15. Joulukuu 1995). The dominant role of
psychosocial risk factors in the development of chronic low back pain disability.
Spine (Phila Pa 1976), 24(20), 2702-9.
Gedney, J., & Logan, H. (2006). Pain related recall predicts future pain report. PAIN(121),
69-76.
Geertzen, J. H., de Bruijn-Kofman, A. T., de Bruijn, H. P., van deWiel, H. B., & U, D. P.
(1998). Stressful life events and psychological dysfunction in Complex Regional
Pain Syndrome type. Clin J Pain Jun, 14, 143–7.
Geisser, M. E., & Roth, R. S. (1998). Knowledge of and agreement with chronic pain
diagnosis:Relation of affective distress, pain beliefs and coping, pain intensity, and
disability. Journal of Occupational Rehabilitation, 8, 73–88.
Geisser, M. E., Robinson, M. E., Keefe, E. J., & Weiner, M. L. (1994). Catastrophizing,
depres sion and the sensory, affective and evaluative aspects of chronic pain. Pain,
59, 79–83.
Geisser, M. E., Robinson, M. E., Miller, Q. L., & Bade, S. M. (2003). Psychosocial factors
and functional capacity evaluation among persons with chronic pain. Journal of
Occupational Rehabilitation, 13, 259–276.
Gibson, S. J., & Helme, R. D. (2000). Cognitive factors and the experience of pain and
suffering in older persons. Pain, 85, 375–383.

25. Giesecke, T., Gracely, R. H., Williams, D. A., Geisser, M. E., Petzke, F. W., & Clauw, D.
(Toukokuu 2005). The relationship between depression, clinical pain, and
experimental pain in a chronic pain cohort. Arthritis Rheum, 5(52), 1577-84.
Gordon, D. B., Dahl, J. L., Miaskowski, C., McCarberg, B., Todd, K. H., Paice, J. A., . . .
Carr, D. (2005). American Pain Society recommendations for improving the qaulity
of acute and cancer pain management: American Pain Society Quality of Care Task
Force. Acrchives of Internal Medicine(165), 1574-1580.
Grant, B. F., Hasin, D. S., Stinson, F. S., Dawson, D. A., Chou, S. P., Ruan, W. J., &
Pickering, R. P. (Kesäkuu 2004 ). Prevalence, correlates, and disability of
personality disorders in the United States: results from the national epidemiologic
survey on alcohol and related conditions. J Clin Psychiatry, 7(65), 948-58.
Greenwald, H. P. (Helmikuu 1991). Interethnic differences in pain perception. Pain, 2(44),
157-63.
Hagglund, K. J., Haley, W. E., Reveille, J. D., & Alarcon, G. S. (1989). Predicting individual
differences in pain and functional impairment among patients with rheumatoid
arthritis. Arthritis and Rheumatism, 32, 851–858.
Harkins, S., Price, D., & Braith, J. (Helmikuu 1989). Effects of extraversion and neuroticism
on experimental pain, clinical pain and illness behavior. Pain, 36, 209-18.
Hilty, L., Langer, N., Pascual-Marqui, R., Boutellier, U., & Lutz, K. (11. Joulukuu 2011).
Fatigue-induced increase in intracortical communication between mid/anterior
insular and motor cortex during cycling exercise. Eur J Neurosci, 12(34), 2035-42.
doi:10.1111/j.1460-9568.2011.07909.x.
Himmelfarb, S., & Murrell, S. A. (Maaliskuu 1984). The prevalence and correlates of
anxiety symptoms in older aldults. J Psychol, 116, 159-67.
Hogan, R., Harkness, A. R., & Lubinski, D. (2000). Personality and individual differences.
Teoksessa K. Pawlik, & M. R. Rosezweig, International Handbook of Psychology
(ss. 283-304). London: Sage.
IASP, e. k. (ei pvm). Unrelieved pain is a major global healthcare problem. Haettu 25.
Helmikuu 2016 osoitteesta
http://www.efic.org/userfiles/Pain%20Global%20Healthcare%20Problem.pdf
Jensen, M. P., Turner, J. A., & Romano, J. M. (2007). Changes after multidisciplinary pain
treatment in patient pain beliefs and coping are associated with concurrent changes
in pa tient functioning. Pain, 131, 38–47.

26. Jensen, M. P., Turner, J. A., Romano, J. M., & Karoly, P. (1991). Coping with chronic pain:
A critical review of the literature. Pain, 47, 249–283.
Johnson, S. K., DeLuca, J., & Natelson, B. H. (Tammi-Helmikuu 1996). Personality
dimensions in the chronic fatigue syndrome: a comparison with multiple sclerosis
and depression. J Psychiatr Res, 30, 9–20.
Jones, A. K. (Helmikuu 1999). The contributions of functional imaging techinques to our
understanding of rheumatic pain. Rheum Dis Clin North Am, 1(25), 123-52.
Kalso, E. (2002). Vamman ja leikkauksen jälkeinen kipu. Teoksessa E. Kalso, & A. Vainio,
Kipu. Helsinki: Duodecim.
Kato, K., Sullivan, P. F., Evengard, B., & Pedersen, N. (Marraskuu 2006). Premorbid
predictors of chronic fatigue. Arch Gen Psychiatry, 63, 1267-72.
Keefe, F. J., Brown, G. K., Wallston, K. A., & Caldwell, D. S. (1989). Coping with
rheumatoid arthritis pain: Catastrophizing as a maladaptive strategy. Pain, 37, 51–
56.
Keefe, F. J., Caldwell, D. S., Williams, D. A., Gil, K. M., Mitchell, D., Robertson, C., . . .
Helms, M. (1990). Pain coping skills training in the man agement of osteoarthric
knee pain: II. Follow up results. Behavior Therapy, 21, 435–447.
Keltikangas-Järvinen, L. (2015). Temperamentti – persoonallisuuden biologinen
selkäranka. Teoksessa R. L. Metsäpelto, & T. Feldt, Meitä on moneksi:
persoonallisuuden psykologiset perusteet (ss. 40-57). Jyväskylä: PS-kustannus.
Kersh, B. C., Bradley, L. A., Alarcon, G. S., Alberts, K. R., Sotolongo, A., Martin, M. Y., &
ym. (2001). Psychosocial and health status variables independently predict health
care seeking in fibromyalgia. Arthritis RheumAug, 45, 362–71.
Konstabel, K., Lönnqvist, J.-E., Walkowitz, G. K., & Verkasalo, M. (2012). The ‘Short Five’
(S5): Measuring Personality Traits Using Comprehensive Single Items. European
Journal of Personality(26), 13-29. doi:10.1002/per.813
Kotkavirta, J. (2007). Persoonan käsitteestä, sen historiasta ja käytöstä. Teoksessa J.
Kotkavirta, Persoonia vai ihmisiä (ss. 9-42). Helsinki: Gaudeamus.
Koyama, T., Kato, K., & Mikami, A. (31. Maaliskuu 2000). During pain-avoidance neurons
activated in the macaque anterior cingulate and caudate. Neurosci Lett, 1(283), 17-
20.
Koyama, T., McHaffie, J., Laurienti, P., & Coghill, R. (6. Lokakuu 2005). The subjective
experience of pain: where expectations become reality. Proc Natl Acad Sci U S A,
36(102), 12950-5.

27. Lahey, B. L. (2009). Public health significance of neuroticism. Am Psychol(64), 241-56.
Lazarus, R. S., & Folkman, S. (1994). Stress, appraisal, and coping. New York: Springer.
Lipchik, G. L., Milles, K., & Covington, E. C. (1993). The effects of multidisciplinary pain
management treatment on locus of control and pain beliefs in chronic non-terminal
pain. Clinical Journal of Pain, 9, 49–57.
Lipton, J. A., & Marbach, J. J. (1984). Ethnicity and the pain experience. Soc Sci Med,
12(19), 1279-98.
Loeser, J. D. (2001). Bonica's Management of Pain (kolmas painos p.). Lippincott Williams
& Wilkins.
Lönnqvist, J.-E., & Tuulio-Henriksson, A. (2008). NEO-PI-R persoonallisuusmittarin
suomenkielisen käännöksen validointi. Helsinki: Kansanterveyslaitos (KTL).
Lönnqvist, J.-E., Verkasalo, M., & Leikas, S. (2008). Viiden suuren persoonallisuusfaktorin
10, 60, ja 300 osion julkiset mittarit. Psykologia(43), 328-341.
Macgregor, A., Andrew, T., Sambrook, P., & Spector, T. (2004). Structural, psychological,
and genetic influences on low back and neck pain: a study of adult female twins.
Arthritis Rheum(51), 160-7.
Macgregor, A., Griffiths, G., Baker, J., & Spector, T. (1997). Determinants of pressure pain
threshold in adult twins: evidence that shared environmental influences
predominate. PAIN, 73, 253–7.
Malin, K., & Littlejohn, G. O. (2012). Neuroticism in young women with fibromyalgia links to
key clinical features. Pain Res Treat, 7. doi:10.1155/2012/730741
Malt, E. A., Olafsson, S., Lund, A., & Ursin, H. (25. Huhtikuu 2002). Factors explaining
variance in perceived pain in women with fibromyalgia. BMC Musculoskelet Disord,
3, 12.
Marcia, J. E. (1966). Development and validation of ego identity status. Journal of
Personality and Social Psychology, 3, 551-558.
Martinsen, Ø., Nordvik, H., & Østbø, L. (2003). NEO-PI-R. Oslo: Gyldendal.
Masuda, A., Munemoto, T., Yamanaka, T., Takei, M., & Tei, C. (Lokakuu 2002).
Psychosocial characteristics and immunological functions in patients with
postinfectious chronic fatigue syndrome and noninfectious chronic fatigue
syndrome. J Behav Med , 25, 477–85.
McCrae, R. R., & Costa, P. T. (2003). Personality in adulthood: A five-factor theory
perspective. New York, NY: Guilford Press.

28. Metsäpelto, R.-L., & Feldt, T. (2015). Persoonallisuuden käsite psykologiassa. Teoksessa
R.-L. Metsäpelto, & T. Feldt, Meitä on moneksi: persoonallisuuden psykologiset
perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.
Metsäpelto, R.-L., & Rantanen, J. (2015). Persoonallisuuden piirteet ihmisten
samanlaisuuden ja erilaisuuden kuvaajina. Teoksessa R.-L. Metsäpelto, & T. Feldt,
Meitä on moneksi: persoonallisuuden psykologiset perusteet (ss. 58-74). Jyväskylä:
PS-kustannus.
Musek, J. (2007). A general factor of personality: Evidence for the big one in the five-factor
model. Journal of Research in Personality, 41, 1213–1233.
Narrow, W. E., Rae, D. S., Robins, L. N., & Regier, D. A. (Helmikuu 2002). Revised
prevalence estimates of mental disorders in the United States: using a clinical
significance criterion to reconcile 2 surveys' estimates. Arch Gen Psychiatry, 2(59),
115-23.
Netter, P., & Hennig, J. (1998). The fibromyalgia syndrome as a manifestation of
neuroticism? Z Rheumatol, 57, 105-8.
Nielsen, C. S., Price, D. D., Vassend, O., Stubhaug, A., & Harris, J. R. (2005).
Characterizing individual differences in heat-pain sensitivity. PAIN(119), 65–74.
Nielsen, C., Stubhaug, A., Price, D., Vassend, O., Czajkowski, N., & Harris, J. (2008).
Individual differences in pain sensitivity: genetic and environmental contributions.
PAIN, 136, 21-9.
Norbury, T., MacGregor, A., Urwin, J., Spector, T., & McMahon, S. (2007). Heritability of
responses to painful stimuli in women: a classical twin. Brain(130), 3041–9.
Parker, J. C., Frank, R. G., Beck, N. C., Smarr, K. L., Buescher, K. L., Phillips, L. R., . . .
Walker, S. E. (1988). Pain management in rheumatoid arthri tis patients: A
cognitive-behavioral approach. Arthritis and Rheumatism, 31, 593–601.
Peck, C. L. (1986). Psychological factors in acute pain management. Teoksessa M. J.
Cousins, & G. D. Phillips, Acute pain management (ss. 251-274). New York:
Churchill Linvingstone.
Pervin, L. A. (2003). The Science of Personality (2. p.). New York: Oxford University
Press.
Poeschla, B., Strachan, E., Dansie, E., Buchwald, D., & Afari, N. (2013). Chronic fatigue
and personality: a twin study of causal pathways and shared liabilities. Ann Behav
Med, 45, 289–98.

29. Polatin, P. B., Kinney, R. K., Gatchel, R. J., Lillo, E., & Mayer, T. G. (Tammikuu 1993).
Psychiatric illness and chronic low-back pain. The mind and the spine--which goes
first? . Spine (Phila Pa 1976), 1(18), 66-71.
Price, D. D. (9. Kesäkuu 2000). Psychological and neural mechanisms of the affective
dimension of pain. Science, 288, 1769-72.
Pulvers, K., & Hood, A. (2013). The role of positive traits and pain catastrophizing in pain
perception. Curr Pain Headache Rep, 17, 330.
Rahim-Williams, F., Riley III Jr., L., Herrera, D., Campbell, C., Hastie, B., & Fillingim, R.
(2007). Ethnic identity predicts experimental pain sensitivity in African Americans
and Hispanics. Pain, 1-2(129), 177-84.
Rainville, P. (Apr 2002). Brain mechanisms of pain affect and pain modulation. Curr Opin
Neurobiol, 2(12), 195-204.
Rainville, P. (2004). Pain and emotions. Teoksessa D. D. Price, & M. Bushnell,
Psychological methods of pain control: basic science and clinical perspectives (ss.
117–41). Seattle, WA: IASP.
Raphael, K. G., Natelson, B. H., Janal, M. N., & Nayak, S. (2002). A community-based
survey of fibromyalgia-like pain complaints following the World Trade Center
terrorist attacks. Pain, 100, 131–139.
Reichborn-Kjennerud, T., Stoltenberg, C., Tambs, K., Roysamb, E., Kringlen, E.,
Torgersen, S., & ym. (2002). Back–neck pain and symptoms of anxiety and
depression: a population-based twin study. Psychol Med, 32, 1009–20.
Riley III Jr., L., & Wade, J. B. (2004). Psychological and demographic factors that
modulate the different stages and dimensions of pain. Teoksessa D. D. Price, & M.
C. Bushnell, Psychological methods of pain control: basic science and clinical
perspectives (ss. 19–41). Seattle, WA: IASP.
Rosenstiel, A. K., & Keefe, F. J. (1983). The use of coping strategies in chronic low back
pain patients: Relationship to patient characteris tics and current adjustment. Pain,
17, 33–44.
Rotter, J. B. (1954). Social learning and clinical psychology. Englewood Cliffs, NJ: Prentice
Hall.
Rudy, T. E., Kerns, R. D., & Turk, D. C. (1988). Chronic pain and depression: Toward a
cognitive-behavioral mediation model. Pain, 35, 129–140.
Sainio, M. (2002). Elämän perusrakenteet ja hallinnan tunteet. Psykologian pro gradu -
tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

30. Sawamoto, N., Honda, M., Okada, T., Hanakawa, T., Kanda, M., Fukuyama, H., . . .
Shibasaki, H. (1. Lokakuu 2000). Expectation of pain enhances responses to
nonpainful somatosensory stimulation in the anterior cingulate cortex and parietal
operculum/posterior insula: an event-related functional magnetic resonance imaging
study. The Journal of Neuroscience, 19(20), 7438-45.
Sibille, K. T., Kindler, L., Glover, T., Staud, R., Riley III Jr., & Fillingim, R. (2012). Affect
balance style, experimental pain sensitivity, and pain-related responses. Clin J
Pain, 28, 410–7.
Sternbach, R., & Tursky, B. (1965). Ethnic differences among housewives in
psychophysical and skin potential responses to electrical shock. Pscyhophysiology,
1, 241–246.
Strachan, E., Poeschla, B., Dansie, E., Succop, A., Chopko, L., & Afari, N. (Tammikuu
2015). Clinical and evoked pain, personality traits, and emotional states: can familial
confounding explain the associations? J Psychosom Res, 1(78), 58-63.
doi:10.1016/j.jpsychores.201
Strong, J., Ashton, R., Cramond, T., & Chant, D. (1990). Pain intensity, attitude and
function in back pain patients. Australian Occupational Therapy Journal, 37, 179–
183.
Stroud, M. W., Thorn, B. E., Jensen, M. P., & Boothby, J. L. (2000). The relation between
pain beliefs, negative thoughts, and psychosocial functioning in chronic pain
patients. Pain, 84, 347–352.
Sullivan, M. J., & D’Eon, J. L. (1990). Relation between catastrophizing and depression in
chronic pain patients. Journal of Abnormal Psychology, 99, 260–263.
Sullivan, M. J., Stanish, W., Waite, H., Sullivan, M., & Tripp, D. A. (1998). Catastrophizing,
pain, and disability in patients with soft-tissue injuries. Pain, 77, 253–260.
Tasmuth, T., Estlanderb, A. M., & Kalso, E. (1996). Effect of present pain and mood on the
memory of past postoperative pain in women treated surgically for breast cancer.
PAIN(68), 343–7.
Thompson, S. C. (1981). Will it hurt less if I can control it?: A complex answer to a simple
question. Psychological Bulletin, 90, 89–101.
Torebjork, E. (1994). Nociceptor dynamics in humans. Teoksessa G. F. Gebhart, D. L.
Hammond, & T. S. Jensen, Proceedings of the 7th World Congress on Pain (ss.
277-284). Seattle: IASP Press.
Tracey, I. (2008). Imaging pain. Br J Anaesth, 1(101), 32-9. doi:10.1093/bja/aen102

31. Tracey, I., & Mantyh, P. W. (2007). The cerebral signature for pain perception and its
modulation. Neuron, 3(55), 377-91.
Treede, R. D., Kenshalo, D. R., Gracely, R. H., & Jones, A. K. (Feb 1999 ). The cortical
representation of pain. Pain, 2-3(79), 105-11.
Turk, D. C. (2002). Clinical effectiveness and cost-effectiveness of treatments for patients
with chronic pain. Clinical Journal of Pain(18), 355-365.
Turner, J. A., Jensen, M. P., & Romano, J. M. (2000). Do beliefs, coping, and
catastrophizing independently predict functioning in patients with chronic pain?
Pain, 85, 115–125.
Wade, J. B., Dougherty, L. M., P, H. R., Rafii, A., & Price, D. D. (1992). A canonical
correlation analysis of the influence of neuroticism and extraversion on chronic pain,
suffering, and pain behaviour. PAIN(51), 67–73.
Vainio, A. (2009). Luokitteluperusteista. Teoksessa M. Haanpää, E. Kalso, & A. Vainio,
Kipu (kolmas painos p.). Kustannus Oy Duodecim.
Vassend, O., Røysamb, E., & Nielsen, C. (2012). Neuroticism and self-reported somatic
health: a twin study. Psychol Health(27), 1–12.
Vassend, O., Røysamb, E., & Nielsen, C. S. (Toukokuu 2013). Five-factor personality traits
and pain sensitivity: a twin study. Pain, 5(154), 722-8.
doi:10.1016/j.pain.2013.01.010
Watanabe, S., Kakigi, R., Koyama, S., Hoshiyama, M., & Kaneoke, Y. (1998). Pain
processing traced by magnetoencephalography in the human brain. Brain Topogr,
4(10), 255-64.
Vervoort, T., Goubert, L., Eccleston, C., Bijttebier, P., & Crombez, G. (Elokuu 2006).
Catastrophic thinking about pain is independently associated with pain severity,
disability, and somatic complaints in school children and children with chronic pain.
J Pediatr Psychol, 31, 674-83.
Wiertelak, E. P., Smith, K. P., Furness, L., Mooney-Heberger, K., Mayr, T., Maier, S. F., &
Watkins, L. (1994). Acute and conditioned hyperalgesic responses to illness.
Pain(56), 227-234.
Williams, D. A. (2010). Pain and Painful Syndromes . Teoksessa J. Suls, K. Davidson, &
R. Kaplan, Handbook of health psychology and behavioral medicine (ss. 476-494).
New York: Guilford.
Williams, D. A., & Keefe, F. J. (1991). Pain beliefs and the use of cognitive-behavioral
coping strategies. Pain, 46, 185–190.

32. Williams, D. A., Brown, S. C., Clauw, D. J., & Gendreau, R. M. (2003). Self-reported
symptoms before and after September 11 in patients with fibromyalgia. Journal of
the American Medical Association, 289, 1637–1638.
Williams, D. A., Robinson, M. E., & Geisser, M. E. (1994). Pain beliefs: Assessment and
utility. Pain, 59, 71–78.
Willis, W. D., & Westlund, K. N. (Jan 1997). Neuroanatomy of the pain system and of the
pathways that modulate pain. J Clin Neurophysiol., 1(14), 2-31.
Winter, D. G., & Barenbaum, N. B. (1999). History of modern personality theory and
research. Teoksessa L. A. Pervin, & O. P. John, Handbook of personality: Theory
and research (ss. 3-27). San Diego: Academic Press.
Witts, J. (30. January 2016). Effortless . New Scientist, 229(3058), 38-41.
Young, E. E., Lariviere, W. R., & Belfer, I. (2012). Genetic basis of pain variability: recent
advances. J Med Genet(49), 1–9.
Zautra, A., Smith, B., Affleck, G., & Tennen, H. (Lokakuu 2001). Examinations of chronic
pain and affect relationships: applications of a dynamic model of affect. J Consult
Clin Psychol, 69, 786–95.
Zborowski, M. (1952). Cultural components in responses to pain. Journal of Social Issues,
8(4), 16-30.
Östman, L., Haapakangas, A., Häggblom, H., Hongisto, V., Koskinen, V., Oliva, D., . . .
Hyönä, J. (2012). Korkean lämpötilan vaikutus työsuoriutumiseen ja viihtyvyyteen
toimistoympäristössä - laboratoriotutkimus. Helsinki: Työterveyslaitos.

33. 8. Liitteet
LIITE 1. Persoonallisuuspiirteiden ylä- ja alaluokat
LIITETAULUKKO 1. Persoonallisuuspiirteiden ylä (5 kpl)- ja alaluokat (30 kpl) (Lönnqvist,
Verkasalo, & Leikas, 2008, Costa & McCrae, 1992).
Yläpiirre Alapiirre
1 Neuroottisuus (N) N1 Ahdistuneisuus
N2 Vihamielisyys
N3 Masentuneisuus
N4 Itsensä tarkkailu
N5 Impulsiivisuus
N6 Haavoittuvuus
2 Ulospäinsuuntautuneisuus (U) U1 Lämpö
U2 Seurallisuus
U3 Itsevarmuus
U4 Toiminta
U5 Jännityksen etsiminen
U6 Positiiviset tunteet
3 Avoimuus (O) O1 Mielikuvitus
O2 Esteettisyys
O3 Avoimuus tunteille
O4 Avoimuus toiminalle
O5 Avoimuus ajatuksille
O6 Avoimuus arvoille
4 Sovinnollisuus (A) A1 Luottamus
A2 Rehellisyys
A3 Epäitsekkyys
A4 Myöntyväisyys
A5 Vaatimattomuus
A6 Herkkämielisyys
5 Tunnollisuus (C) C1 Kyvykkyys
C2 Järjestelmällisyys
C3 Velvollisuudentuntoisuus
C4 Saavutuksiin pyrkiminen
C5 Itsekuri
C6 Harkitsevuus

34. LIITE 2. Esimerkki persoonallisuuskysely Short-Five-kyselyn kysymyksistä
LIITETAULUKKO 2. Esimerkki persoonallisuuskysely Short-five (S5) kyselyn kysymyksistä
(Östman, ym., 2012).
Arvioi, missä määrin seuraavat väitteet pätevät sinuun. Valitse sopivin vastausvaihtoehto.
Kuvaus
on
täysin
väärä
Kuvaus on
enimmäkseen
väärä
Kuvaus
on
enemmän
väärä
kuin oikea
En
tiedä,
en
osaa
sanoa
Kuvaus
on
enemmän
oikea kuin
väärä
Kuvaus on
enimmäkseen
oikea
Kuvaus
on
täysin
oikea
Olen usein
hermostunut,
tunnen
levottomuutta ja
pelkoa sekä olen
huolissani siitä,
että asiatvoivat
mennä vikaan.
Pidän ihmisistä;
ystävystyn
helposti ja olen
ystävällinen ja
avoin myös
seurustellessani
vieraiden kanssa
Minulla on vilkas
mielikuvitus.
Pidän
kuvittelemisesta
ja annan
mielelläni
ajatusteni
vaeltaa vapaasti.
View publication statsView publication stats