SYL:n lausunto Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelman luonnoksesta
•
0 gefällt mir•624 views
Empfohlen
Empfohlen
Weitere ähnliche Inhalte
Was ist angesagt?
Was ist angesagt? (15)
Andere mochten auch
Andere mochten auch (10)
Ähnlich wie SYL:n lausunto Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelman luonnoksesta
Ähnlich wie SYL:n lausunto Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelman luonnoksesta (20)
Mehr von SYL
Mehr von SYL (16)
SYL:n lausunto Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelman luonnoksesta
- 1. Lausunto 20.10.2011 Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi eila.rissanen@minedu.fi Lausunto Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 -kehittämissuunnitelman luonnoksesta Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksesta vuosille 2011–2016. Lausuntomme on rakennettu teemoittain. Kytkemme teemamme kehittämissuunnitelman luonnokseen viittaamalla toimenpiteisiin (suluissa), ja mahdolliset muutosehdotukset ja ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on lueteltu sisennettyinä perusteluosioiden jälkeen. Keskeisimmät havaintomme ja muutosesityksemme käyvät ilmi tiivistelmästä. Viitteinä käyttämämme lausunnot ja muistio joko löytyvät nettisivuiltamme tai niitä voi tiedustella lisätietojen antajilta. 1. Tiivistelmä keskeisimmistä havainnoista ja muutosehdotuksista Olemme iloisia ja mielissämme siitä, että koulutuksellinen tasa-arvo on laajasti ja vahvasti esillä kehittämissuunnitelmaluonnoksessa, ja osallistumme mielellämme arvomme, yhdenvertaisuuden, edistämiseen. Työurien pidentäminen mm. opintoihin pääsyä nopeuttamalla, opintopolkuja joustavoittamalla sekä koulutuksen työelämäyhteyksiä kehittämällä on samoin suunnitelmassa keskeisellä sijalla, ja osaltamme jatkamme vahvaa panostustamme työurakeskusteluun. Kansainvälistyminen puolestaan on esillä melko ohuesti, ja teemmekin lausunnossamme useita ehdotuksia juuri kansainvälisyyden nimikkeen alle. Erityisen suuren kiitoksen osoitamme opintorahan indeksiin sitomiselle, ja kiitämme myös opintotuen elementtien tasokorotuksen selvittämisaikomusta. Keskeiset lisäys- ja muutosehdotukset (toimenpiteeseen): • Lisäys: ”Tutkintoon johtava koulutus säilytetään maksuttomana kaikilla koulutusasteilla.” • Muutos (84): “Luodaan korkeakouluille puitteet sellaisten valintakiintiöiden käyttämiseen, jotka mahdollistavat ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien hakijoiden valitsemisen omana ryhmänään. Korkeakoulut päättävät autonomiansa mukaisesti kiintiöiden käytöstä ja niiden koosta.”
- 2. • Lisäys: ”Hyödynnetään SADe–hankkeen osana tuotetun todennetun osaamisen rekisterin ja KSHJ–hankkeen korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän tuottamaa tietoa mielekkään opintoaikatiedon tuottamiseen.” • Lisäys: ”Arvioidaan opintoaikojen rajauksen soveltamisen vaikutus yliopisto- opiskelijoiden opintoaikoihin.” • Lisäys (86): ”Edistetään opinto-ohjauksen kehittämistä sekä opiskelukyvyn suunnitelmallista tukemista kaikilla koulutusasteilla.” • Lisäys: ”Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana. Opiskelijan sairauspäivärahan taso nostetaan vähintään vähimmäissairauspäivärahan tasolle, ja laskentatapaa muutetaan siten, että sekä opiskelijan opintotuki että työtulot huomioidaan.” • Muutos (113): ”Korkeakoulutus sisällyttävät kaikkiin tutkintoihin kansainvälistymistä tukevan osion. Osion toteutuksesta sovitaan henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa. Kansainvälistymisosio suoritetaan liikkuvuusjaksolla tai laadukkaalla kansainvälisellä opetustarjonnalla. Opiskelija-, opettaja- ja henkilökuntaliikkuvuutta lisätään hyödyntämällä aiempaa paremmin EU:n liikkuvuusohjelmia ja kansallista rahoitusta.” • Lisätään lukuun ”Väestön koulutustaso ja osaaminen” uusi alajakso ”Nuoret ehjinä työelämään” tämän lausunnon kohdassa 3.8. esitetyllä tavalla. 2. Johdanto Kehittämissuunnitelmasta näyttää luonnoksen perusteella tulevan sittenkin perinteen mukainen sekä yleisiä tavoitteita että konkreettisia toimia sisältävä dokumentti, mikä on sekä dokumentin luonteen puolesta että suunnitelmakauden pituudesta johtuen varsin ymmärrettävää. Pidämme kehittämissuunnitelman painopisteitä eriarvoisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisestä sekä työllisyyden parantamisesta erittäin kannatettavina. Ymmärrettävästi koulutuksen kautta halutaan edistää myös talouskasvua ja kilpailukykyä, etenkin ottaen huomioon talouden suhdanne. Harmittelemme sitä, että luonnoksessa sivistyksen ja koulutuksen sivistyksellisen tarkoitusperän painoarvo jää jälleen varsin ohueksi. Erityisesti korkeakoulutuksessa sivistys loistaa luonnoksessa poissaolollaan. Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen henkinen peruskirja, Magna Charta Universitatum, kuvastaa mielestämme niitä periaatteita ja pyrkimyksiä, joille suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulee perustua. Luonnoksen keskeisiä tavoitteita osaamistason nostamisesta, koulutuksellisesta tasa-arvosta ja työurien pidentämisestä pidämme periaatteellisesti hyvinä, tietyin myöhemmin lausunnossa avattavin varauksin. Suomen nostaminen maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä on kunnianhimoinen tavoite, mutta siihen on mahdollista päästä parantamalla yhteistyötä yli ministeriö-, sektori- ja sidosryhmärajojen. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa näkyy voimakkaasti visio siitä, että työmarkkinat ohjaavat koulutusmääriä. Tässä suhteessa ei pidä kuitenkaan luottaa sokeasti työmarkkinoiden ohjaukseen mikäli tavoite osaavimmasta kansasta halutaan saavuttaa. Koulutus luo uutta työtä ja työpaikkoja, joita ei vielä ole olemassa. Nämä työpaikat ovat nostaneet Suomen aikaisemminkin kärkikastiin.
- 3. Ilman monipuolista, laajaa ja laadukasta koulutusta ja sivistystä olemme vain maailman työmarkkinaorientoitunein kansa, emme osaavin. 3. Yksityiskohtaiset huomiot ja muutosehdotukset perusteluineen 3.1 Koulutuksellinen tasa-arvo Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että koulutuksellinen tasa-arvo on nostettu keskeiseen asemaan kehittämissuunnitelmaluonnoksessa (mm. toimenpiteet 2-5). Laajapohjaiset toimet koulutuksellisen tasa-arvon parantamiseksi ovat tervetulleita, etenkin ottaen huomioon tasa- arvon vähäisemmän huomion edellisellä kehittämissuunnitelmakaudella. Tasa-arvoajattelun konkretisoinnin väline, koulutuksen tasa-arvon toimenpideohjelma (2) tulisi mielestämme valmistella laajapohjaisesti asiantuntemuksen moninaisuuden huomioimiseksi ja eri toimijoiden sitouttamiseksi. Valmisteluun tulee ottaa tiiviisti mukaan ainakin opettaja- ja opiskelijajärjestöt: tutkimusten mukaan suuri osa esimerkiksi koulutuksen periytyvyyteen vaikuttavista tekijöistä toteutuu arkisissa koulun käytännöissä ja opetustilanteissa, joista edellä mainituilla kentän toimijoilla on parhain ymmärrys. Tarjoamme ilolla oman asiantuntemuksemme valmistelun tueksi. Mitä tulee eriarvoisuutta koskeviin tavoitteisiin (3), pidämme lähestymistapaa oikeana. Uusimmat PISA-tulokset ja Opetushallituksen selvitykset peruskoulun oppimistulosten sosiaaliseen taustaan liittyvästä eriarvoisuudesta ovat hälyttäviä, sillä tutkitusti pääosa koulutuksellisen tasa-arvon uhkatekijöistä sijaitsee juuri varhaisemmissa vaiheissa koulutuspolkuja. Kiinnittäisimme huomiota siihen, että toisen asteen oppimistuloksia koskeva tavoite puuttuu – nähdäksemme tässäkin olisi hyvä olla tavoite, sillä tutkimusten mukaan toisen asteen päättöarvosanoilla on selkeä yhteys sosioekonomiseen taustaan ja sitä kautta todistusvalintojen välityksellä jopa kausaalinen yhteys korkeakoulutukseen valikoitumiseen. Oletamme toisaalta, että tasa-arvon toimenpideohjelma antaa keinoja tavoitteiden saavuttamiseen ja tavoitteiden toteutumisen seurantaan. Koulutuksen hallinnan muutosten yhteydessä tehtävään tasa-arvovaikutusten arviointiin (4) olemme erityisen tyytyväisiä, joskin arvioinnin käytännön toteutuksesta tulisi olla yksityiskohtaisempi määritys, viimeistään tasa-arvon toimenpideohjelmassa. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen edellyttää koko koulutusjärjestelmän tarkastelua kokonaisuutena. Koulutuksellisen tasa-arvon perusteet luodaan varhaiskasvatuksessa, ja onkin hyvä että kehittämissuunnitelmassa huomioidaan varhaiskasvatuksen merkitys sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana (25, 26). Vastaavasti on huolehdittava siitä, että peruskoulu antaa koulusta riippumatta lapsille yhtäläiset mahdollisuudet opetukseen ja opintojen jatkamiseen toiselle asteelle (27, 28). Tasa-arvon näkökulma on otettava huomioon myös perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuksessa (31). • Tehdään lisäykset toimenpiteeseen 2: “.. vähentää vammaisten ja muun väestönosan osaamis- ja koulutuseroja.. ”
- 4. “Toimenpideohjelma valmistellaan yhteistyössä keskeisten sidosryhmien, kuten opettaja-, opiskelija- ja vammaisjärjestöjen, kanssa." • Tehdään lisäys toimenpiteeseen 3: ”Asetetaan tavoite toisen asteen oppimistulosten tasa-arvolle.” Keskeisimpiä tekoja, joita valtion taholta voidaan koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi tehdä, on turvata maksuton tutkintoon johtava koulutus. Nykytilaan nähden kehittämissuunnitelman luonnoksessa onkin otettu tavoitteiksi selvittää toisen asteen oppimateriaalimaksujen poistaminen (5) ja poistaa näyttötutkintomaksuja (115). Itse tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus näyttää vahingossa jääneen kirjaamatta, ja selkeyden ja yksiselitteisyyden vuoksi se olisi mainittava, semminkin kun se on myös hallitusohjelmaan kirjattu. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma alle: “Tutkintoon johtava koulutus säilytetään maksuttomana kaikilla koulutusasteilla.” Maahanmuuttajien valmentavien lukio-opintojen kehittäminen (12) on ensiarvoisen tärkeää maahanmuuttajien koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta. On hyvä, että myös ammatillisiin opintoihin pääsyä edistetään (13), mutta maahanmuuttajien pääsyä kaikille koulutusasteille tulisi tukea. Valmentavia opintoja tulisi kehittää myös korkea-asteelle. Keskeistä on selvittää, miksi nuoret eivät osallistu valmentaviin opintoihin ja kehittää sekä maahanmuuttajanuorten ja perheiden opinto-ohjausta että valmentavia opintoja houkuttelevammiksi. Etnisen taustan selitysosuutta eri koulutusasteille osallistumisessa pienennetään esimerkiksi tarjoamalla maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Mielestämme on tärkeää kannustaa maahanmuuttajia hakeutumaan korkeakoulutukseen ja mahdollistaa heille käytännössä samat edellytykset osallistua koulutukseen kuin kantaväestöllä (150). • Lisätään uusi toimenpide otsikon Maahanmuuttajien koulutukseen osallistumista edistetään alle: ”Valmentavaa koulutusta tarjotaan maahanmuuttajille kaikilla koulutusasteilla. Ammattikorkeakoulujen valmentavien opintojen tarjoaminen vakiinnutetaan ja yliopisto-opintoihin luodaan vastaava opintokokonaisuus. Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisessä yhtenä painopisteenä ovat maahanmuuttajanuorten erityiskysymykset.” 3.2 Opiskelijavalinnat ja opintojen rakenne Kannatamme varauksella opiskelijavalintojen uudistamista sekä opintoihin pääsyn sujuvoittamista ja nopeuttamista nivelvaiheen ratkaisuja kehittämällä (toimenpiteet 84 ja 85). Tätä tarkoitusta voidaan edistää varaamalla osa aloituspaikoista sellaisille hakijoille, joilla ei ole aikaisempaa opiskelupaikkaa tai jo suoritettua korkeakoulututkintoa. Sen sijaan tyrmäämme kaikkien päävalinnan opiskelijapaikkojen varaamisen ensimmäistä
- 5. korkeakoulupaikkaansa hakeville. Syitä on useita, joista mainitsemme tässä kaksi1: periaatteelliselta kannalta jokaisen kansalaisen sivistykselliset oikeudet sekä käytännölliseltä kannalta olemassa olevien erillisvalintojen hajanaisuus. Perustuslain 16§:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti. Varaamalla päävalinnan opiskelupaikat yhdelle erityisryhmälle rajoitetaan näitä mahdollisuuksia oleellisesti kaikkien muiden osalta – joka kehittämissuunnitelmaluonnokseen sisältyvien tavoitearvojen mukaan on vähintään 42 % kansakunnasta, ja todellisuudessa huomattavasti suurempi joukko. Tämä on periaatteellisesti erittäin merkittävää. Käytännölliseltä kannalta voidaan todeta erillisvalintojen olevan täysin kehittymättömiä ja niiden tulevaisuuden näkymien olevan rohkaisematon, sikäli kun ajatellaan erillisvalintojen olevan ratkaisu kouluttautumismahdollisuuksien turvaamiseen.2 Näiden ja muualla esittämiemme syiden johdosta emme voi mitenkään hyväksyä kehittämissuunnitelman nykyistä kirjausta. • Korvataan toimenpiteen 84 lause “Korkeakoulujen päävalinnat varataan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville.” lauseella: “Luodaan korkeakouluille puitteet sellaisten valintakiintiöiden käyttämiseen, jotka mahdollistavat ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien hakijoiden valitsemisen omana ryhmänään. Korkeakoulut päättävät autonomiansa mukaisesti kiintiöiden käytöstä ja niiden koosta.” Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen on suuri ja kunniahimoinen hanke, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia koko toisen asteen ja korkea-asteen muodostamalle kokonaisuudelle niiden välinen siirtymä mukaan lukien. Olennaisena haasteena sekä uudistuksen että yleisempien koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumisen kannalta on kuitenkin tärkeää välttää se, ettei uudistuksen seurauksena ole ainoastaan uudistuksen keskeisen taustasyyn, niin kutsutun ylioppilassuman siirtyminen korkeakoulujen sisään. Tämän vuoksi opiskelijavalintauudistuksen onnistunut toteuttaminen vaatii ehdottomasti seurakseen samanaikaisen tai mielellään jo edeltävän joustavien korkeakoulujen sisäisten ja välisten siirtymien kehittämisen (85). Nämä siirtymät tulee hakijan hakeutumisen helpottamiseksi integroida samaan hakujärjestelmään kuin muutkin haut. Siirtymien kehittäminen taas vaatii resursseja, erityisesti aikaa. Koulutukselliset umpiperät valinnoissaan erehtyneille eivät ole kenenkään, eivät yksilön, eivät korkeakoulun eivätkä yhteiskunnan kannalta toivottavia, mistä syystä umpiperien luomisen välttäminen ja poistaminen on ollut pitkään keskeinen suomalaista koulutuspolitiikkaa ohjaava periaate. Opiskelijavalintojen uudistamiseen liittyy selkeä ja toivottavasti hyvin tiedostettu riski umpiperien luomisesta, ja odotamme tämän aiempaa selvästi parempaa huomioon ottamista uudistuksen edetessä. Opiskelijavalintojen uudistamisen tavoite hakijan valintatilanteen helpottamisesta hakukohteiden 1 Pakkohakuun, hakeutumattomuusriskiin ja soveltumattomuuden vuoksi opiskelupaikkansa menettäneiden kohteluun liittyvät ongelmat ovat nekin vakavia. Näihin ongelmiin voi perehtyä tarkemmin tarkastelemalla KSHJ– esitutkimuksesta antamaamme lausuntoon Opetushallitukselle (Lausunto Korkeakoulujen sähköisen haku- ja valintajärjestelmän esitutkimuksesta, 27.5.2011). 2 Mitä tulee perusteluun, jonka mukaan sivistyksellisten oikeuksien kaventaminen koskee vain kandidaattitason hakeutumisväyliä, on kaikille selvää että tietyille koulutusaloille, esimerkiksi oikeustiede ja lääketiede, ei tule olemaan mahdollista hakeutua pelkästään maisterivaiheeseen.
- 6. määrää vähentämällä on kannatettava. Samalla tullaan vähentämään tarpeetonta ja turhaa uudelleen hakeutumista opiskelijavalintojen kautta. Kehittämissuunnitelmassa on kuitenkin taustalla myös selkeästi pidemmälle meneviä ajatuksia korkeakouluopintojen rakenteiden muuttamisesta (84), vaikka Bolognan prosessin mukaisesta tutkintorakenneuudistuksesta ei ole kulunut aikaa kuin vasta kuusi vuotta. Rakenneuudistusta ei sen paremmin selvennetä kuin perustellakaan muuten kuin viittaamalla laajempiin valintakokonaisuuksiin, joten informoidun kannan muodostaminen rakenneuudistuksesta ei ole mahdollista. Sen sijaan akateemisen autonomian näkökulmasta voidaan sanoa, että korkeakouluopintojen rakenteiden muuttamista (84) koskevat päätökset tulee antaa korkeakoulujen itsensä tehtäväksi, antaen samalla korkeakouluille mahdollisuus profiloitua. Mikäli opintojen rakenteiden uudistamista ei selvennetä ja päätösvaltaa ei anneta kokonaan korkeakouluille, maininta rakenneuudistuksesta tulee poistaa. Opintojen rakenteiden kehittämisen lisäksi tulee kehittää varsinkin toisen asteen opintojen ohjausta sekä valmistumisen jälkeistä täydennyskoulutusta. Tätä taustaa vasten ihmettelemme vähäistä panostusta opintojen ohjauksen kehittämiseen. Jatko-opintoihin hakeutumista tulisi edistää myös kehittämällä lukioiden ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä (8, 48, 52). • Muutetaan toimenpiteen 84 ensimmäinen lause muotoon: “Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa yhdessä korkeakoulujen kanssa siitä, että korkeakoulujen opiskelijavalinnat on uudistettu 2015 loppuun mennessä nopeuttamaan korkeakouluihin pääsyä.” Tarpeettoman uudelleen hakeutumisen yksi merkittävä syy on se, että opiskelijoilla on tällä hetkellä vaikeuksia suorittaa opintoja muissa yliopistoissa tai jopa muissa tiedekunnissa. Toimivan joustavan opinto-oikeuden olemassaolo häivyttäisi tämäntyyppistä aivan turhaa opiskelija-paikkojen haaskaamista ja opiskelijapaikkojen käytön tehottomuutta. Nykyinen JOO– järjestelmä ei näytä kykenevän ehkäisemään tätä ongelmaa, ja koska korkeakoulujen kesken näyttää olevan osin ymmärrettävää haluttomuutta avata asiasta keskustelua, olisikin Opetus- ja kulttuuriministeriön hyvä tarkistaa järjestelmän toimintakykyisyys. Arvioinnin tulosten perusteella voitaisiin ryhtyä tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin esimerkiksi UNIFI:n johdolla. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään alle: “Opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi tai arvioiduttaa JOO–järjestelmän toimivuuden. Arvioinnin tuloksia hyödynnetään järjestelmän kehittämiseksi.” 3.3 Opintojen sujuvuus ja työurien pidentäminen Keskustelua työurien pidentämisestä on leimannut tavoite lyhentää erityisesti yliopisto- opiskelijoiden opiskeluaikoja. Lähtökohtaisesti on harhaanjohtavaa ja vanhakantaista väittää työuran alkavan vasta yliopistosta valmistuttua. Keskimääräisen tutkinnonsuorittamisiän laskeminen ei sinänsä pidentäisi työuria, sillä merkittävä osa työssäkäyvistä yliopisto-
- 7. opiskelijoista on opiskeluaikanaan asiantuntijatehtävissä omalla alalllaan3. Näin ollen useimmat valmistuneet eivät enää valmistuttuaan “siirry työelämään”, vaan työura alkaa joustavasti jo tutkinnon suorittamisen aikana. Tämä taas on kannatettavaa myös siitä syystä, että opintojen aikaisesta työssäkäynnistä johtuen Suomessa yliopistokoulutetut työllistyvät yleensä valmistuttuaan laadullisesti hyvin. Tilanteen haasteellisuutta lisää se, että opintoajoista käytössämme oleva tilastotieto on puutteellista, sillä tilastointi kertoo todellisen opiskeluajan sijaan tutkinnon suorittamisen absoluuttisen keston eikä huomioi esimerkiksi poissaololukukausia lainkaan. Hallituksen esityksessä valtion talousarvioksi todetaan opintojen nopeuttamisen osalta, että “kehitetään korkeakouluopintojen suunnittelu-, ohjaus- ja seurantajärjestelmiä”. Mielestämme opintoaikojen laskemisessa tulee luopua erehdyttävien tilastojen käytöstä, ja jatkossa hyödyntää SADe- hankkeen osana tuotetun todennetun osaamisen rekisterin ja KSHJ-hankkeen korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän tuottamaa tietoa mielekkään opintoaikatiedon tuottamiseen. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään alle: ”Hyödynnetään SADe-hankkeen osana tuotetun todennetun osaamisen rekisterin ja KSHJ-hankkeen korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän tuottamaa tietoa mielekkään opintoaikatiedon tuottamiseen.” Opintoaikojen tarkastelua on mielestämme liiaksi värittänyt asian yksinkertaistaminen sekä keskittyminen yksilötason vaatimusten lisäämiseen. Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa todetaan: ”Yliopistojen tutkinnonuudistus ei ole lyhentänyt opiskeluaikoja eikä merkittävästi lisännyt koti- ja ulkomaista liikkuvuutta. Korkeakouluopintoja hidastavat mm. työssäkäynti opintojen aikana, puutteellinen opiskelukyky sekä kokemus väärällä alalla opiskelusta.” Opintojen venymisen syitä on tutkittu viimeisten vuosikymmenien aikana jatkuvasti ja viime vuosinakin varsin runsaasti. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaisesti opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä4. Mielestämme on outoa, että kehittämissuunnitelmaluonnoksessakin opintoja hidastavaksi todetun puutteellisen opiskelukyvyn näkökulmaan tai opiskelijoiden kokemukseen väärällä alalla opiskelusta ei kiinnitetä toimenpide-ehdotuksissa huomiota. Myöskään edellisten opintoaikoihin kohdistuneiden valtakunnallisten toimenpiteiden (kuten opintoaikojen rajaus ja opintotuen kaksiportaistaminen) vaikutuksia ei edes suunnitella arvioitavan. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään alle: ”Arvioidaan opintoaikojen rajauksen soveltamisen vaikutus yliopisto- opiskelijoiden opintoaikoihin.” Itsepintaisen ja yksisilmäisen opintoajan lyhentämiseen keskittyvän puheen sijaan meidän 3 Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 6:2010 4 Kuvio 2 julkaisussa Opintopoluilta opintourille, Koulutuksen tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 42, 2011 s. 78
- 8. pitäisikin keskittyä tekemään sellaisia toimenpiteitä, joiden avulla opiskelijan saa tutkintonsa suoritettua mahdollisimman sujuvasti ja joustavasti niin, että se on mahdollista tavoiteajassa. Toimenpiteet ovat nekin hyvin monitasoisia, jotka edellyttävät sitoutumista sekä poliittisilta päättäjiltä että korkeakouluilta ja opiskelijoilta5. Aina tarpeellisen ohjaustoimien kehittämisen lisäksi on parannettava myös esimerkiksi joustavia mahdollisuuksia täydentää tutkintoa valmistumisen jälkeisinä vuosina. Täydennysmahdollisuus vähentää opiskelijoiden tarvetta opiskella ns. varmuuden vuoksi. • Lisätään uusi alakohta toimenpiteeseen 86: ”Edistetään opinto-ohjauksen kehittämistä sekä opiskelukyvyn suunnitelmallista tukemista kaikilla koulutusasteilla.” • Lisätään uusi toimenpide otsikon Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään alle: ”Edistetään joustavia mahdollisuuksia korkeakoulututkinnon maksuttomaan täydentämiseen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen.” Kehittämissuunnitelmaluonnoksessa todetaan, että korkeakoulujen rahoitus kytketään nykyistä tiiviimmin tutkintojen suoritusaikaan ja suoritettuihin opintopisteisiin (86). Näkemyksemme mukaan keskittyminen ainoastaan opintojen nopeuteen ja määrällisiin tavoitteisiin ilman laadullista tarkastelua voi pahimmillaan johtaa tutkintotehtailuun, putkitutkintoihin sekä osaamisen heikkenemiseen. Näkemyksemme mukaan hallitusohjelman tavoite Suomesta maailman osaavimpana kansana 2020 pitää tarkoittaa rahoitusmalleissa myös koulutuksen sisältöjen ja osaamistavoitteiden saavuttamisen laadullista arviointia. Suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämisen painopiste pitää olla jatkossakin korkealle asetettujen osaamistavoitteiden saavuttaminen eikä opintoaikojen itseisarvoinen lyhentäminen. Kaikkien etu on, että korkeakouluista valmistuu asiantuntevia, laaja-alaisia ja kansainvälisiä osaajia, joilla on hyvät valmiudet toimia työelämässä oman alansa tunnustettuina asiantuntijoina. Koulutusjärjestelmän tavoitteena pitää olla suomalaisten korkea osaaminen, ei sen rampauttaminen. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään alle: ”Tuetaan valtakunnallisen yliopistojen opiskelijapalautejärjestelmän (YOPALA) kehittämistä opiskelijanäkökulmaa edustavaksi koulutuksen laadun arviointityökaluksi.” Tutkintojen osaamisperusteiseen määrittelyyn pohjautuva aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on yksi keskeisistä tavoista edesauttaa opintojen sujuvaa etenemistä. Mielestämme korkeakoulutuksessa pitää akateemisen autonomian kannalta ensisijaisesti lainsäädännön ja muiden pakkokeinojen sijaan keskittyä tukemaan tutkintojen ja tutkintosisältöjen osaamisperusteista määrittelyä, hyvien AHOT–käytäntöjen levittämiseen sekä 5 Olemme käsitelleet opintoaikoja laajasti keväällä julkaisemassamme muistiossa työurien pidentämisestä. Muistiosta julkaistaan painettu versio vuoden 2012 alussa.
- 9. opiskelijoiden mahdollisimman yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseen. Tutkintosisältöjen tunnustamiseen liittyvä päätöksenteko on edelleen oltava korkeakoulujen omalla vastuulla. • Muutetaan toimenpide 11 muotoon: ”Saatetaan voimaan tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys (National Qualifications Framework). Edistetään tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä. Edistetään aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen hyvien käytäntöjen leviämistä.” 3.4 Korkeakoulujärjestelmä 3.4.1 Koulutustarjonta Kannatamme maltillisia yliopistosektorille kohdistettuja koulutusmäärien uudelleen kohdennuksia (toimenpide 10). Muistutamme että alakohtaiset leikkaukset ja lisäykset tulee kuitenkin valmistella huolella kaikki asianosaiset ryhmät valmistelutyössä huomioiden. Mielestämme olisi aiheellista selvittää, voitaisiinko hakijapaine ottaa jollain tavalla huomioon koulutustarjonnan suuntaamisessa. Tietyille suosituille aloille on huomattavasti suurempi hakijapaine kuin toisille aloille, mikä on osaltaan aiheuttamassa ylioppilassumaa - siksi suman purkaminen, joka näyttää olevan hallituksen selkeä painopiste, pelkästään ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien suosimisen avulla osoittautunee mahdottomaksi. 3.4.2 Rakenteellinen kehittäminen Olemme yleisesti ottaen tyytyväisiä kehittämissuunnitelmaluonnoksen rakenteellista kehittämistä koskeviin linjauksiin (toimenpiteet 75–77, 79–82). Korkeakoulujärjestelmän tulee olla hyvin resursoitu, alueellisesti kattava ja kansainvälisesti vaikuttava, ja nähdäksemme kehittämissuunnitelman linjaukset tukevat näitä tavoitteita. Opiskelijanäkökulmasta oleellista on, että jokainen yksikkö pystyy tarjoamaan mielekkään laajuisen valikoiman laadukkaita opintoja sekä laadukkaan opiskelu- ja työskentely-ympäristön sekä opiskelijoiden että henkilökunnan oloja silmällä pitäen. Korkeakoulujärjestelmää tulee rakenteellisen kehittämisen kehyksessä tarkastella kokonaisuutena. Tämän johdosta ammattikorkeakoulusektorin rakenteellisen uudistamisen yhteydessä tulee miettiä osaltaan se, miten muutokset vaikuttavat yliopistoihin, jotka sijaitsevat samoilla alueilla niin koulutusaloittain kuin maantieteellisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi ammattikorkeakouluihin suunnatut aloituspaikkojen vähentämiset ja lisäykset vaikuttavat yliopistoihin kohdistuvaan hakupaineeseen, ja päinvastoin (76). Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö tukipalvelujen, infrastruktuurin sekä kiinteistö- ja hallintopalveluiden osalta (76) on kannatettavaa, etenkin mikäli se on korkeakoululähtöistä. Sen sijaan skeptisemmin suhtaudumme “opettajaresurssien” yhteiskäyttöön: ottaen huomioon tutkintojen ja osaamisen erilaisen profiilin on hankala nähdä, miten samoja opettajia voitaisiin hyödyntää molemmilla sektoreilla, tietyt triviaalit poikkeukset pois lukien. Muutoinkin yhteistyön
- 10. tiivistämisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että erot korkeakoulujen lakisääteisissä tehtävissä ja profiileissa säilyvät selkeinä sekä korkeakouluihin hakeutuville että työelämälle. Profiilien kirkastamiseksi olisikin hyödyllistä, että korkeakoulujen profiilit olisi kuvattu kansallisen profiilien viitekehyksen avulla. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Rakenteellista kehittämistä vauhditetaan alle: ”Laaditaan valtakunnallinen korkeakoulujen profiilien viitekehys, jota hyödyntäen korkeakouluihin hakeutuvat ja työelämä voivat hahmottaa korkeakoulujen profiilit muun muassa niiden vahvuusalueiden ja nousevien vahvuuksien osalta.” Suhtaudumme positiivisesti ammattikorkeakoulusektorin uudistuksen tavoitteisiin, yhtenäisempään oikeushenkilöyteen ja rahoitusvastuun siirtämiseen valtiolle (75). Uudistuksen yhteydessä on huolehdittava ammattikorkeakoulujen vahvuuden, kiinteän aluetehtävän säilymisestä oleellisena osana ammattikorkeakoulujen tehtäviä. Tarkempiin kantoihimme ammattikorkeakoulu-uudistukseen liittyen voi tutustua aiheeseen liittyvissä lausunnoissamme6. Pitkään keskusteluissa ollut koulutusvastuun ja tutkintojen sääntelyn uudistaminen (83) on kehittämissuunnitelmaluonnoksessa vielä hyvin abstraktilla tasolla. Uudistukselle asetetut tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta uudistuksen sisältöön edellä mainitun abstraktiuden johdosta emme voi tässä vaiheessa vielä ottaa tarkemmin kantaa. Sääntelyn uudistamista tulisi nähdäksemme käsitellä myös rakenteellisen kehittämisen näkökulmasta. 3.5 Opintotuki Mielestämme esitys opintorahan sitomisesta kansaneläkeindeksiin 1.9.2014 lukien on vaalikauden tärkein uudistus opintotuen suhteen (toimenpide 142). Olemme tyytyväisiä siihen, että asia on kirjattu sekä hallitusohjelmaan että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan, ja vaadimme, että kirjaus todella toteutetaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu hyviä tavoitteita opintotuen osalta. Opintotuen tason jatkuva jälkeen jääminen, perheellisten opiskelijoiden asema sekä toisen asteen opiskelijoiden tuen pienuus ovat opintotuen suuria kipukohtia, joihin on välttämätöntä puuttua. Mielestämme opintotuen tulee kannustaa päätoimiseen opiskeluun, mutta muistutamme, että paras keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on opintotuen riittävän tason turvaaminen tasaisesti koko opiskelun ajan. Sen sijaan esimerkiksi keskustelussa olleet lainapainotteinen tai etupainotteinen opintotukimalli eivät tosiasiassa kannusta päätoimiseen opiskeluun, saatikka nopeampaan valmistumiseen, vaan pikemminkin entistä yleisempään työskentelyyn opintojen ohessa. Muistutamme lisäksi keinosta, joka parantaisi tietyn opiskelijajoukon opintojen päätoimisuutta. Sairastuessaan opiskelijan tulee siirtyä sairauspäivärahalle, mikä estää häneltä kokonaan 6SYL:n lausunto Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen –selvityshenkilön raportista, 28.1.2011 sekä SYL:n lausunto Ammattikorkeakoululaitoksen uudistamisen suuntaviivoista (OKM071:00/2011), 14.10.2011.
- 11. opintojen suorittamisen. Monesti opiskelija olisi kuitenkin kykenevä pienimuotoiseen opiskeluun, ja se olisi usein hyväksi toipumisen kannalta. Ongelmallisena koemme nykytilassa myös sen että opiskelijan tulotaso heikkenee huomattavasti hänen jäädessään sairauspäivärahalle, mutta kulut puolestaan pysyvät samoina. Oikeus suorittaa opintoja sairauspäivärahalla lyhentäisi opiskelemattomuusjaksoja ja nopeuttaisi opintoja. Tämä uudistus on edullinen ja sen hyödyt varmasti ylittävät kustannukset. • Lisätään uusi toimenpide otsikon Korkea-asteen opinnot ja opintotuki alle: ”Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana. Opiskelijan sairauspäivärahan taso nostetaan vähintään vähimmäissairauspäivärahan tasolle, ja laskentatapaa muutetaan siten, että sekä opiskelijan opintotuki että työtulot huomioidaan.” Tervehdimme ilolla opintotuen elementtien tasokorotuksen mahdollisuuksien selvittämistä (143). Erityisesti opintorahan ja asumislisän vuokrakaton korottamiset parantaisivat suoraan kaikkien opiskelijoiden asemaa ja helpottaisivat täysipäiväistä opiskelua. Perheellisten opiskelijoiden aseman parantaminen on mielestämme vaalikauden tärkein opintotuen kehittämisen askel indeksiin sitomisen jälkeen. Huoltajakorotuksen palauttaminen opintotukeen olisi kustannustehokas askel opiskelija- ja lapsiköyhyyden vähentämisessä. Opiskelijaperheistä 60 % elää köyhyysrajan alapuolella, joten opintotuen huoltajakorotus toteuttaisi sekä hallituksen opintotukitavoitteita että köyhyyden vähentämistavoitteita. Mielestämme on oikein, että vanhempien tulot eivät vaikuta täysi-ikäisten opiskelijoiden opintorahan suuruuteen (144). Esitetty uudistus asettaisi eri koulutusasteilla opiskelevat 18–20 - vuotiaat nuoret samanarvoiseen asemaan ja voisi mahdollistaa sen, että toisella asteella opiskelevat nuoret voisivat paremmin keskittyä opintoihin, kun toimeentulon täydentämiseksi ei tarvitsisi käydä töissä. Olemme erittäin tyytyväinen periaatteeseen, jonka mukaan ateriatukien nostot sidotaan aterian enimmäishinnan nostoon (149). Lisäksi linjaus, jonka mukaan kiinteistö- ja laitekustannuksia ei jyvitetä opiskelijoiden maksettavaksi, on tervetullut ja tukee opiskelijaruokailun tulevaisuutta monipuolisena ja opiskelijaläheisenä toimintana. Kehittämissuunnitelmaluonnokseen sisältyy selvennysaikomus ulkomaalaisten korkeakoulujen Suomessa sijaitsevissa toimipisteissä opiskelevien oikeudesta opintotukeen (151). Asia on periaatteellisesti tärkeä, joten edellytämme sen hyvin huolellista valmistelua ja sidosryhmien osallistamista keskusteluun. 3.6 Kansainvälistyminen 3.6.1 Suomelle aktiivinen rooli EHERAn kehittämiseen Olemme aivan riemuissamme siitä, että Suomi aikoo ottaa aktiivisen roolin eurooppalaisen koulutus- ja tutkimusalueen (EHERA) rakentamisessa (toimenpide 110). Suomen on jo korkea aika alkaa promotoimaan suomalaista koulutusosaamista ja viemään omia hyviä käytäntöjään, kuten
- 12. maksutonta koulutusta ja opiskelijalähtöistä oppimista Eurooppaan. Lisäksi on ilahduttavaa että myös globaalit painopistemuutokset on otettu huomioon suuntaamalla huomiota myös itään (110). Pidämme korkeakoulujen EU-tutkimusrahoituksen kaksinkertaistamista erittäin kunnianhimoisena mutta tärkeänä tavoitteena (111). Vahvat strategiset kumppanuudet sekä koulutus- että tutkimusyhteistyössä ovat erittäin kannatettava korkeakoulujen kansainvälistymisen muoto, ja yhteistutkintoihin panostaminen hyvä keino tiivistää kansainvälistä yhteistyötä (112). Eräs erittäin hyvä keino nostaa Suomen profiilia EHERA:lla olisi se, että Suomi hakisi seuraavaa Bologna/EHEA-ministerikonferenssia Suomen järjestettäväksi. • Tehdään lisäys toimenpiteeseen 110: ”Suomi hakee vuoden 2014 tai sen jälkeisen Bologna/EHEA-ministerikonferenssin järjestämisvastuuta Suomelle.” 3.6.2 Kansainvälistyminen osaksi kaikkea korkeakoulutusta Suomalainen korkeakoulutus tarvitsee kansainvälistymiselleen piristystä, ja kansainvälistymisen liittäminen kaikkiin tutkintoihin on erittäin kannatettavaa (toimenpide 113). Nähdäksemme korkeakoulututkintojen kansainvälistymisen vahvistamiseksi kaikkiin suomalaisiin korkeakoulututkintoihin tarvitaan kansainvälistymistä tukeva osio korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian (OPM 2009:21) linjausten mukaisesti. Liikkuvuuden lisääminen EU- ohjelmien puitteissa ei ole tähän pääsemiseksi riittävä toimenpide yksinään, vaan myös kansallista tukea ja ohjausta tarvitaan. Kansainvälistymisstrategian osalta olemme hieman ihmeissämme, ettei kehittämissuunnitelmaluonnoksessa oteta kantaa strategian arviointiin, vaikka arviointi jo itse strategiassakin mainittiin. Yhtä lailla maininta väliarvioinnista puuttuu. Katsomme, että nämä arvioinnit tulisi lisätä kehittämissuunnitelmaan, ja niissä tulisi hyödyntää keskeisten sidosryhmien, kuten CIMOn, UNIFIn ja opiskelijajärjestöjen osaamista. Erityistä huolta tulisi kantaa kaikkien opiskelijoiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista liikkuvuuteen ja kansainvälistymiseen. Esimerkiksi varsinkin perheellisten ja vammaisten opiskelijoiden mahdollisuudet tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kehittämällä varteenotettavia kotikansainvälistymisen muotoja. Hyvien käytäntöjen jakaminen, kansainvälisen benchmarkauksen ja CIMOn meneillään olevan kotikansainvälistymistä kartoittavan projektin hyödyntäminen on hyvä alku. • Muutetaan toimenpide 113 muotoon: ”Korkeakoulut sisällyttävät kaikkiin tutkintoihin kansainvälistymistä tukevan osion. Osion toteutuksesta sovitaan henkilökohtaisissa opintosuunnitelmissa. Kansainvälistymisosio suoritetaan liikkuvuusjaksolla tai laadukkaalla kansain- välisellä opetustarjonnalla. Opiskelija-, opettaja- ja henkilökuntaliikkuvuutta lisätään hyödyntämällä aiempaa paremmin EU:n liikkuvuusohjelmia ja kansallista rahoitusta.” • Lisätään uudet toimenpiteet otsikon Vahva kansainvälistyminen laadun turvaajana alle:
- 13. ”Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategialle 2009 suoritetaan kevyehkö väliarviointi vuonna 2012 ja strategian toteutumisesta tehdään vuonna 2016 kansainvälinen loppuarviointi. Arviointeihin osallistutetaan eri sidosryhmät.” ”Kehitetään toimivia kotikansainvälistymisen muotoja yhdenvertaisten kansainvälistymismahdollisuuksien turvaamiseksi. Kehittämistyössä hyödynnetään erityisesti parhaiden käytäntöjen jakamisen menetelmää.” 3.6.3 Lukukausimaksukokeilu ja koulutusvienti Merkillepantavaa on, ettei kehittämissuunnitelmaluonnoksessa puhuta mitään koulutusviennistä eikä lukukausimaksukokeilusta, jotka kuitenkin ovat olleet laajasti esillä muun muassa viime kehittämiskaudella ja julkisessa keskustelussa. Nähdäksemme lukukausimaksukokeilun arviointi on edelleen oleellinen ja käynnissä oleva hanke, joka tulee viedä loppuun sovitusti ja asianmukaisella tavalla. Lukukausimaksukokeilusta huolimatta kansainväliset ohjelmat tulee nähdä korkeakouluissa kiinteänä osana koulutustarjontaa, ei rahoitusinstrumentteina. Koulutusviennin osalta puolestaan olisi enemmän kuin hyödyllistä tarkentaa valtioneuvoston keväällä 2010 hyväksymää koulutusvientistrategiaa (VN:n periaatepäätös 29.4.2010) viennin eettisten periaatteiden osalta. Olemme omalta osaltamme valmiita osallistumaan keskusteluun7. Olemme iloisia, että sinänsä toimivaa tilauskoulutuslainsäädäntöä ei ole ryhdytty hätiköidysti muuttamaan, vaan korkeakouluille annetaan aikaa lain hengen ymmärtämiseen ja soveltamiseen. Harkinnanarvoista olisi, tulisiko korkeakoulujen tilauskoulutustoiminnan tueksi määritellä nykyistä tarkemmin korkeakoulujen eettiset ja juridiset vastuut lainsäädännön soveltamisessa. • Lisätään uudet toimenpiteet otsikon Vahva kansainvälistyminen laadun turvaajana alle: ”Korkeakoulujen lukukausimaksukokeilu arvioidaan kokeilulle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Arvioinnin toteutuksesta vastaa korkeakoulujen lukukausimaksukokeilun seuranta- ja arviointityöryhmä.” ”Koulutusviennin tueksi laaditaan eettiset periaatteet.” 3.6.4 Oleskelulupakäytäntö ja Suomeen jäämisen edellytykset Maahanmuutto on mielestämme tervetullutta ja tarpeellista, ja kansainvälistymisen edelläkävijöinä korkeakoulut ovat ensiarvoisessa asemassa suvaitsevaisuuden, avoimuuden ja kulttuurienvälisen kanssakäymisen edistämisessä. Suomessa koulutetut kansainvälistaustaiset osaajat tulisi nähdä voimavarana suomalaisilla työmarkkinoilla. Nykyisin Suomessa tutkinnon suorittaneen ulkomaalaisen on mahdollista saada oleskelulupa työnhakua varten, ja lupa voidaan myöntää jatkolupana kuudeksi kuukaudeksi. Työnhakua varten myönnetyn oleskeluluvan pituus ei kuitenkaan ole nykyisellään riittävä. Sen lisäksi tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota osaajien kielitaitoon, joka on Suomessa tutkimusten 7 SYL:n Muistio valtioneuvoston koulutusvientistrategiasta 11.6.2010
- 14. mukaan yleensä työllistymisen edellytys. Peräänkuulutamme myös toimivan ja tehokkaan viranomaisyhteistyön merkitystä prosessien sujuvoittamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi. • Lisätään uudet toimenpiteet otsikon Vahva kansainvälistyminen laadun turvaajana alle: ”Kotimaisten kielten opetus sisällytetään vieraskielisiin korkeakoulututkintoihin.” ”Ulkomaalaisten opiskelijoiden laadukkaat alueelliset palvelut (kuten asuminen ja terveydenhuolto) varmistetaan yhteistyössä korkeakoulujen, opiskelijajärjestöjen, viranomaisten ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Nimitetään OKM:n Korkeakoulujen kansainvälistymiseen liittyvät asumispalvelut -raportin ehdottama toimikunta seuraamaan kehitystyötä.” ”Pidennetään tutkinnon suorittaneen ulkomaalaisen työnhakua varten myönnettävää oleskelulupaa.” 3.7 Koulutuksen työelämäyhteydet ja opiskelijoiden työelämävalmiudet On erinomaista, että koulutuksen työelämäyhteyksiä sekä työelämässä vaadittavien taitojen integrointi ovat saaneet kehittämissuunnitelmaluonnoksessa arvoisensa painotuksen. Korkeakoulujen työelämäyhteyksien parantaminen (toimenpide 20) ei ole ensisijaisesti rahoitusmallilla ratkaistava ongelma. Työelämäyhteyksiä parannetaan aktiivisella vuoropuhelulla korkeakoulujen ja työelämän toimijoiden välillä esimerkiksi harjoittelukäytäntöjä ja työelämäpalautteen hyödyntämistä kehittämällä. Alueellisen työelämätiedon ja -yhteyksien luomisessa on hyvä kiinnittää huomiota myös yhteistyöhön korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden sekä TE–toimistojen välillä. • Muutetaan toimenpide 20 muotoon: ”Korkeakoulujen työelämäyhteyksiä ja opiskelijoiden työllistymistä parannetaan kehittämällä rahoitusperusteita sekä vuoropuhelua korkeakoulujen ja työelämän välillä.” • Lisätään uusi toimenpide otsikon Koulutuksen ja työelämän yhteyksiä vahvistetaan alle: ”Lisätään korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden ja TE–toimistojen välistä yhteistyötä. Levitetään hyviä käytäntöjä yhteistyön toteuttamisessa.” Näkemyksemme mukaan työelämätaitojen ja -valmiuksien lisääminen edellyttää muutoksia opetuskulttuurissa ja opetusmetodeissa. Työelämän työskentelytapoja voidaan harjoitella kaikilla koulutusasteilla kehittämällä opetukseen ja opiskeluun oppijakeskeisiä menetelmiä. Laaja työelämätaitojen kehittäminen kaikilla koulutusasteilla edellyttää lisäksi ymmärrystä työmarkkinoista sekä opiskelijoiden perustaitoja oman osaamisen ja työtehtävissä vaadittavan
- 15. osaamisen hahmottamisessa. Näin ollen opettajilla pitää olla mahdollisuuksia saada laadukasta opiskelijoiden työelämätaitojen kehittymiseen sekä työmarkkinoiden tuntemukseen liittyvää täydennyskoulutusta. • Tehdään lisäys toimenpiteeseen 133: “… oppijakeskeisten opetusmenetelmien kehittäminen…” seuraavasti (muutos tummennettuna): Opettajien peruskoulutuksen painopisteenä ovat hallituskaudella tehtävät rakenteelliset ja pedagogiset uudistukset. Opettajankoulutuksen kehittämisen painopisteitä ovat erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus ja ohjaus, koulun ulkopuolisten ja erilaisten oppimisympäristöjen kehittäminen, oppijakeskeisten opetusmenetelmien kehittäminen, monikulttuurisuuskysymykset sekä kodin ja koulun yhteistyö ja yhteistyö työelämän kanssa. Luodaan oppilaitosjohdolle tarkoitettu moduuleista koostuva koulutusohjelma. Lukiokoulutuksen opettajien pedagogisia valmiuksia kehitetään. 3.8 Nuoret ehjinä työelämään Osaavan työvoiman saatavuuden kannalta on keskeistä huolehtia nuorten opiskelukyvyn ylläpitämisestä. • Lisätään lukuun Väestön koulutustaso ja osaaminen uusi alaotsikko seuraavasti: (otsikko) Nuoret ehjinä työelämään (leipäteksti) Työurien pidentämisen näkökulmasta on tarkasteltava tulevaisuuden työvoiman työssä jaksamista ja työkykyä. Eläköitymisiän nostamiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko elämän ajan. Vuonna 2010 toteutetun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 16 % kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi ja samoin 16 % kokee väsymystä päivittäin. 13 % on vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita. Opiskelijatutkimus 2010 taas osoitti, että korkeakouluopiskelijoista 53 % kärsii sellaisista terveydellisistä ongelmista, joista on haittaa opinnoissa etenemiselle. 34 % opiskelijoista kokee stressiä opintojen etenemisestä. Hyvällä terveydenhuollolla on merkittävä vaikutus nuorten voimavaroihin ja myöhemmin työkykyyn. Kuitenkin kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 40 % kokee, että koululääkärin vastaanotolle on vaikea päästä. Opiskelukykyä voidaan edistää vaikuttamalla opiskelijan terveyteen, parantamalla yksilön voimavaroja esimerkiksi yhteisöllisyyttä tukemalla,
- 16. kehittämällä opiskelutaitojen opetusta kaikilla asteilla ja edistämällä opetuksen, ohjauksen ja opiskeluympäristöjen opiskelijakeskeisyyttä. Huolehtimalla opiskelukyvystä voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, mutta ennen kaikkea tarjota nuorille mahdollisuus aloittaa työuransa terveenä. (toimenpide) Panostetaan opiskelukykyä edistäviin toimenpiteisiin, kuten terveysongelmien ennaltaehkäisyyn, kaikilla koulutusasteilla. 3.9 Toisen asteen koulutuksen kehittäminen Toisen asteen järjestelmän rakenteellinen kehittäminen (toimenpide 50) on sinänsä tervetullut, ja joustavien opintopolkujen aiempaa parempi mahdollistaminen kannatettavaa (52, 53). Tutkintojen erillisyys ja erilainen profiili on silti säilytettävä, ja lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta on kehitettävä omina erillisinä koulutusmuotoinaan niiden omista päämääristään käsin. Lukion sisällöllisessä kehittämisessä on pidettävä kiinni siitä, että lukion ensisijainen tehtävä on yleissivistyksen luominen ja jatkokoulutusvalmiuksien tuottaminen. Ammatillisen koulutuksen puolestaan tulee jatkossakin perustua ensisijassa työelämän osaamistarpeisiin sekä tähdätä vahvan ja laaja-alaisen ammattitaidon antamiseen. Kiitämme kehittämissuunnitelmaan kirjattuja aikeita toisen asteen ohjauksen ja opiskelijahuollon kehittämisestä (47, 48, 49). Olemme kuitenkin huolissamme toimien toteutuksesta, sillä ne vaativat lisäresursointia, samalla kun valtio leikkaa oleellisesti kuntien rahoitusta. Lisäksi toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen opinto- ohjauksen yhteistyö, kuten jo edellä huomautimme, on tärkeyteensä nähden kehittämissuunnitelmaluonnoksessa varsin vähäisesti esillä; yhteistyön merkitys korostuu korkeakoulujen profiloitumisen myötä, eikä yhteistyö voi rajoittua ainoastaan samalla alueella sijaitsevien oppilaitosten ja korkeakoulujen väliseksi. Lukion opetussuunnitelmauudistuksessa (57) lukiokoulutuksen laajuus tulisi säilyttää nykyisellään, ja valinnaisuuden lisäämistä tulisi harkita perusteellisesti. Koulutuksen sisällöissä voidaan harkitusti ja hallitusti siirtää painopistettä enemmän taitojen ja valmiuksien suuntaan, huomioiden etenkin elinikäisen oppimisen asettamat vaatimukset. Mitä tulee ylioppilastutkinnon koearvosanojen vertailtavuusajatukseen (59), kehotamme ottamaan vakavasti huomioon tuoreimmat syksyn tai ensi kevään aikana aiheesta julkaistavat tutkimukset. Yksityiskohtaisemmin näkemyksiimme lukion kehittämisestä voi tutustua perehtymällä opetus- ja kulttuuriministeriölle antamaamme lausuntoon lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide- ehdotuksia valmistelleen työryhmän muistiosta8 (OKM 2010:14). Toivomme kyseisen muistion hyvien toimenpide-ehdotusten tarkempaa huomiointia jatkovalmistelussa. Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelma (61) on mielestämme tärkeä hanke jo pelkästään peruskoulutuksen työmarkkina-inflatoitumisen vuoksi. Samoin työpaikkaohjaajien koulutuksen riittävyyden ja saatavuuden varmistaminen (17) on oleellinen toimi ammatillisen koulutuksen laadun turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Työelämän järjestöjen osallistuttaminen (19) on hyvä keino tuoda työelämän todellisuutta lähemmäs ammatillista koulutusta. Mitä tulee 8SYL:n lausunto lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän ehdotuksista (OKM 2010:14)
- 17. ammatillisen koulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteiden uudistamiseen (46), pätevät siihen oleellisilta osin nähdäksemme samat kriittiset huomautukset kuin korkeakoulujenkin valintauudistukseen: vaikka lähtökohtaisesti on hyvä tasoittaa ensimmäistä opintopaikkaansa hakevien tietä, on uudelleenkouluttautumisen kohtuuton vaikeuttaminen mieletöntä yhä nopeammin muuttuvien työmarkkinoiden ja työelämän tarpeiden vuoksi. Samoin suunnitelmaluonnokseen kätkeytyvä ajatus siitä, että pelkkä koulutuspaikkojen määrän ja ikäkohortin koon kohtaaminen olisi riittävä ehto turvaamaan jokaiselle koulutuspaikan, on virheellinen: ei pidä unohtaa sitä, että myös peruskoulun päättävillä on omia preferenssejään alavalinnan suhteen, eikä hakeutumismotivaatio ole sama kaikille aloille. Kysymys on toisaalta näyttötutkintojärjestelmän toimivuudesta ja siitä, onko se tällä erää riittävän kehittynyt. 3.10 Tutkimus ja tohtorikoulutus Olemme tyytyväisiä kehittämissuunnitelmassa esillä pidettyyn korkeakoulujen työnjakoon perustutkimuksen ja innovaatiotoiminnan suhteen: perustutkimus nähdäksemme kuuluu yliopistoihin, ja alueellista elinkeinoelämää palveleva kehittämis- ja innovaatiotoiminta ammattikorkeakouluihin (toimenpiteet 90, 92, 98). Sen sijaan olemme hieman skeptisiä erillisen tiedestrategian laatimisen (87) suhteen, kun näyttää siltä että edes Tutkimus- ja innovaationeuvoston perinteiset kolmivuotiskausilinjaukset eivät aina päädy käytäntöön sovellettaviksi. Tutkijakoulutuksen laadun kehittäminen on mielestämme tärkeää. Näemme, että jatko- opiskelijoiden aseman parantamiseksi järjestelmällisempi tutkijakoulutus (100) on hyvä suunta, ja koulutettavan ja ohjaajan vastuusuhteiden määrittely erinomainen ajatus. Kannatamme tohtorikoulutuksen tavoitteellisen suoritusajan asettamista neljään vuoteen kansainvälisten esimerkkien mukaisesti - mutta kyseessä on oltava suositusaika, ei missään nimessä lakisääteinen tutkintoajan rajaaminen. Muilta osin tutkijakoulutuksen kehittämisessä on hyvä hyödyntää Suomen Akatemian tutkijakoulutukiryhmän tuottama materiaalia. Kantoihimme tutkijakoulutuksen kehittämisestä ja kantojen perusteluihin voi perehtyä tarkemmin tutustumalla lausuntoomme kyseisen tukiryhmän muistiosta9 . 3.11 Täydennyskoulutus Osaamisvaatimukset ovat olleet jatkuvassa nousussa työmarkkinoilla. Tästä syystä laadukkaalle täydennyskoulutukselle on tarvetta. Oman osaamisen päivittäminen onkin yksi keskeisimpiä asioita parantaa työllisyyttä, lisätä työmotivaatiota ja pidentää työuria. Näkemyksemme mukaan laadukas, hyvin kysyntää vastaava ja helposti saavutettavissa oleva korkeakoulujen tarjoama täydennyskoulutus vähentää olennaisesti epätarkoituksenmukaista tarvetta hakeutua tutkintoon johtavaan koulutukseen. Täydennyskoulutusta kehitettäessä on järkevää hyödyntää olemassa olevia hyviä malleja esimerkiksi perustutkinto- ja täydennyskoulutuksen integroimisessa. 9 SYL:n lausunto Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryhmän ehdotuksista (23.9.2011).
- 18. • Tehdään lisäys toimenpiteeseen 125 “Valtakunnallisessa kehitystyössä hyödynnetään hyvien täydennyskoulutusmallien levittämistä.“ 3.12 Koulutuksen arviointi Toivomme, että muodostettavasta Koulutuksen arviointikeskuksesta saataisi hyötyä kokonaisia koulutusaloja ja kaikkia koulutusasteita läpäisevien arviointien suhteen. Korostamme Koulutuksen arviointikeskusta muodostettaessa, että suomalaisten korkeakoulujen uskottavan arviointitoiminnan edellytyksenä on kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu kansallinen arviointiorganisaatio. KKA:n ensisijainen toimintakenttä on Eurooppalainen korkeakoulutusalue. KKA:n toimintaa ohjaavat Bergenin kommunikeassa vuonna 2005 sovitut yhteiseurooppalaiset laadunvalvontastandardit ja -ohjeistukset (European Standards and Guidelines, ESG). KKA:n ja KAN:in neuvostojen on ehdottoman tärkeää säilyä jatkossakin erillisinä. KKA:n ehdottomana vahvuutena on sekä sihteeristön että neuvoston kokoonpanon mukanaan tuoma vahva asiantuntemus omalta toimikentältään. Edellytämme, että ennen Arviointikeskuksen perustamista on tarkkaan varmistettava, ettei eri toimijoiden ydintehtäviä, toimintaedellytyksiä sekä kansainvälistä asemaa organisaatiomuutoksella heikennetä. • Tehdään toimenpiteeseen 137 lisäys “…ja toimintaympäristö…” seuraavasti (muutos tummennettuna): Koulutuksen arviointikeskukseen kootaan Koulutuksen arviointineuvoston, Korkeakoulujen arviointineuvoston ja Opetushallituksen arviointia koskevat toiminnot. Kummankin arviointineuvoston sekä Opetushallituksen erilaiset tehtävät ja toimintaympäristö otetaan yhdistämisessä huomioon, jotta toimintojen erityisluonne voidaan turvata. Yhdistämisessä varmistetaan uuden organisaation hallinnollinen ja toiminnan riippumattomuus sekä kiinteä yhteys koulutuskentän keskeisiin toimijoihin. Arviointikeskus aloittaa toimintansa vuoden 2014 alusta. Koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteistä linjattaessa on mielestämme huomioitava hallitusohjelman sekä kehittämissuunnitelmaluonnoksen tavoitteiden perusteella myös koulutuksen vaikutus suomalaisen osaamisen kehittymiseen. • Muutetaan toimenpide 139 muotoon: ”Koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin painopisteitä vuosina 2012–2015 ovat koulutuksen –– tasa-arvon toteutuminen –– vaikutukset osaamiseen, kilpailukykyyn, hyvinvointiin ja työllisyyteen –– tuottavuus ja taloudellisuus”
- 19. 3.13 Aktiivinen kansalaisuus Kannatamme lämpimästi aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden edistämistä koulutuksessa. Järjestöjen pääsy esittelemään toimintaansa, oppilaskuntien vakiinnuttaminen sekä yhteiskunnallisen lukutaidon kehittäminen ovat erittäin hyviä uudistuksia. Kohtien 21 ja 22 toimenpiteiden toteutuksessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että opettajilla on riittävä asiantuntemus antaa demokratiakasvatusta ja tukea nuorten osallistumista. Tämä voi vaatia täydennyskoulutusta. Tärkeää on huomioida myös se, että osallistaminen ei voi olla vain ylhäältä johdettua työtä vaan koulujen ja oppilaitosten on mahdollistettava ja tuettava koululaisten ja opiskelijoiden omaehtoista toimintaa. 4. Lopuksi Nähdäksemme edellä mainituin muutoksin ja lisäyksin Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma antaa hyvät edellytykset koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiselle lähivuosina. Osallistumme mielellämme aktiivisesti erityisesti korkeakoulutusta koskevien toimenpiteiden toteuttamiseen. Helsingissä 20.10.2011 Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry. Katri Korolainen-Virkajärvi Matti Parpala puheenjohtaja pääsihteeri Lisätietoja antavat: koulutuspoliittinen sihteeri Jarmo Kallunki, etunimi.sukunimi@syl.fi, 041 515 2230 koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson, etunimi.sukunimi@syl.fi, 041 515 2231