1. Aziz Sheikhani lähti, koska ei halunnut vaieta
Kiintiöpakolaisena maahan vuonna 1997 tullut Sheikhani päätti pärjätä Suomessa.
Kuusivuotias Aziz Sheikhani katseli, kuinka panssarivaunut vyöryivät hänen
kotikaupunkiinsa Iranin vallanvaihdoksen aikana vuonna 1979. Kaupunki sijaitsi
Itä-Kurdistanissa, aivan Irakin rajalla. Seuraavana vuonna alkoi Irakin ja Iranin välinen
sota. Samaan aikaan käytiin myös kurdisissien ja Iranin hallituksen välistä sotaa. Sotatila
jatkui alueella vuosia, ja leimasi koko lapsuutta.
– Lapsuuden kokemukset tuntuvat nyt hurjilta. Kuolleita näki usein ja monet koulutoverit
menehtyivät, Sheikhani sanoo.
Nousi vastarintaan jo lapsena
Kun shaahi syrjäytettiin, tilalle tuli äärikonservatiivinen islamilainen hallinto. Koulupäivät
alkoivat rukoushetkellä, jonka päätteeksi huudettiin kuolemaa Amerikalle ja Israelille.
Sheikhani suhtautui islamilaishallintoon kielteisesti jo lapsena.
– Oli niin paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia, Kukaan ei selittänyt, miksi olimme
sodassa ja kuka siitä hyötyisi. Kuuntelin radiota, josta opin faktoja, jotka olivat ristiriidassa
virallisen totuuden kanssa.
Iranin islamilaista politiikkaa ei saanut kritisoida. Kun koulussa opetettiin Iranin
taloudellisesta tilanteesta, Sheikhani kertoi luokalle radiossa kuulemistaan toisenlaisista
tiedoista.
– Tunnin jälkeen opettaja pyysi minua puhutteluun ja sanoi, että näistä asioista olisi paras
vaieta. Muuten sekä minä että opettaja saattaisimme joutua vaaraan.
Irakin kautta kiintiöpakolaisena Suomeen
Vanhempana järjestelmän vastustus vain kasvoi. Sheikhani tiesi, että saattaisi joutua
vankilaan mielipiteidensä vuoksi eikä voisi jatkaa yliopistoon, vaikka oli kaupunkinsa
lahjakkaimpia opiskelijoita. Ajatus kotimaan jättämisestä heräsi varhain, ja siitä
keskusteltiin vanhempien kanssa. Eräänä päivänä sopiva hetki oli tullut.
– Sanoin kotona, että nyt lähden enkä tiedä, tulenko koskaan takaisin.
Sheikhani ylitti kävellen rajan Irakin puoleiseen Kurdistaniin. Siellä hän toimi opettajana,
toimittajana ja aikuisten kouluttajana viisi vuotta. Melko pian olosuhteet myös Irakissa
kävivät tukaliksi. Sheikhani ilmaisi UNCHR:lle halukkuutensa lähteä maasta ja pääsi
Suomen delegaation haastatteluun. Hän hämmästytti haastattelijat luettelemalla tarkkoja
lukuja Suomesta.
– Kerroin asukasluvun, pinta-alan ja itsenäistymispäivämäärän. Sitten sanottiin, että
riittää jo.
Sheikhani pääsi kiintiöpakolaisena Suomeen keväällä 1997.
– Tilanne Irakissa oli muuttumassa, ja oli viimeinen hetki lähteä. Osa joutui pakenemaan
Turkin kautta ja joutui odottamaan vuosia.
Edessä väitöskirja ja eduskuntavaalit
Sheikhani oli päättänyt pärjätä Suomessa. Hän oppi kielen kolmessa kuukaudessa ja pääsi
Lapin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Tällä hetkellä Sheikhani perheineen asuu

2. Tampereella ja valmistelee tohtorin väitöstään. Hän on myös ehdolla kevään
eduskuntavaaleissa.
Ratkaisu lähteä Iranista oli oikea.
– Lähtö oli periaatepäätös, en voinut elää vaikenemalla epäkohdista. Rakastan
kotimaatani, ja palaan sinne, jos se on joskus mahdollista.
Teksti ja kuvat: Kaisa Eerola
Kuvateksti: Aziz Sheikhani suhtautui Iranin islamilaishallintoon kriittisesti jo lapsena.