SlideShare ist ein Scribd-Unternehmen logo

Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020

•
•
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Ammattiyhdistysliike on työn liike, kiteyttää SAK:n tavoiteohjelma. Edustajakokouksen kesäkuussa hyväksymä ohjelma-asiakirja linjaa SAK:n lähivuosien toimintaa.

News & Politik
1 von 44
Downloaden Sie, um offline zu lesen
EDUSTAJAKO KO US 20 16 ASKELM ERKKEJÄ TULEVAISUUTEEN |TAVO ITEO HJELM A 2016–2020
ISBN: 978-951-714-304-2 Painokarelia Oy 2016 Ulkoasu: Julkaisuosakeyhtiö Elias Kirjan tilaukset SAK:n postituksesta, puhelin 020 774 000.
3 Lukijalle Kädessäsi on SAK:n tavoiteohjelma, jossa määritellään SAK:n periaat- teelliset linjaukset lähivuosien toiminnalle. Alussa alussa vastaamme kysymykseen, miksi ammattiyhdistysliike on olemassa ja miten se ajaa työntekijän asiaa niin Suomessa kuin kansain- välisestikin. Kaksi seuraavaa lukua perustuvat siihen, että ammattiyhdistysliike on työn liike. Työn tekeminen, työstä syntyvä hyvinvointi, työstä saatava palkka ja työhön perustuva sosiaaliturva ovat ammattiyhdistysliikkeen toiminnan punainen lanka. Työn tekemisen pitää olla turvallista ja kai- killa työntekijöillä on oikeus hyvään työhön. Sen jälkeen pohdimme, mitä sitten kun työtä ei ole? Meidän mielestäm- me kaikilla työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon silloin- kin, kun palkka ei syystä tai toisesta juokse. Tämä työhön perustuva sosi- aaliturva on olennainen osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Tavoiteohjelman lopussa keskitymme kysymykseen, mitä pitää tehdä, jotta työtä syntyisi. Ammattiyhdistysliikkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja päästä lopulta siihen, että jokainen työkykyinen- ja ikäinen voisi osallistua omalla työpanoksellaan yhteiskuntamme ke- hittämiseen.
4 SAK:n tavoiteohjelma vuosille 2016-2020 AMMATTIYHDISTYSLIIKE ON TYÖNTEKIJÄN ASIALLA 5 Työehtosopimukset kivijalkana 5 Ammattiliittojen keskinäinen yhteistyö entistä tärkeämpää 6 Työstä saatava palkkaa jolla tulee toimeen 7 Työntekijöiden edunvalvonta on kansainvälistä 8 Osa laeista tulee Euroopasta 9 Toimintatavat muutoksessa 10 Keskeisintä on työntekijöiden liittyminen liittoon 11 TYÖSUHTEET JA TYÖOLOT TURVALLISIKSI 12 Työlainsäädäntö suojaa heikompaa 12 Nolla ei ole työaika 13 Työn hinnan polkeminen kuriin 13 Maahanmuuttajien halpatyömarkkinat estettävä 13 Kotouttamisen on edistettävä työllistymistä 14 Työajoissa otettava työntekijän toiveet huomioon 15 Työsuojelu on kannattava investointi 16 Työturvallisuuden perusta on ennaltaehkäisy 17 Työterveyshuolto kuuluu jokaiselle työntekijälle 18 Työkyvyttömyyden riskiä pienennetään kuntoutuksella 19 KAIKILLE OIKEUS HYVÄÄN TYÖHÖN 21 Yhdenvertainen kohtelu on jokaisen oikeus 21 Työntekijät mukaan kehittämistoimintaan 22 Palkitsemisen pelisäännöt sovittava yhdessä 24 Työelämän perusoikeudet turvattava digimurroksessa 25 Ammattiyhdistysliike mukana murroksessa 26 Koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin 26 Lyhytkin koulutus auttaa selviytymään 27 Ikäohjelma tukee työssä jatkamista 28 TOIMEENTULO TURVATTAVA KUN TYÖTÄ EI OLE 30 Työeläke on osa palkkaa 31 Työttömyysturvaa työnteon muodosta riippumatta 31 Sairaudesta ei pidä rangaista 33 Työvoimapalveluja tarjottava heti työttömyyden alkaessa 34  JOTTA TYÖTÄ SYNTYISI 36 Vain talouskasvu taittaa velkaantumisen 36 Uutta kunnon työtä innovaatioiden ja osaamisen kautta 37 Kestävä kehitys luo uutta työtä 38 Kasvu syntyy kaupungeissa 39 Hyvinvointi rahoitetaan oikeudenmukaisella verotuksella 40 Kulutusverot ovat haitallisimpia pienituloisille 41 Hyvät palvelut tukevat työssäkäyntiä 42
5 Ammattiyhdistysliike on työntekijän asialla Ammattiyhdistysliikkeen keskeinen tehtävä on edunvalvonnalla edis- tää palkansaajien ja heidän perheidensä hyvinvointia. Ammattiyhdis- tysliike ei ole itsetarkoitus, vaan väline toteuttaa tuota tehtävää. Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on inhimillinen työelämä. Kan- sainvälisestikin tunnustetut työelämän ihmisoikeudet ovat edelleen vah- va perusta työelämän kehittämiselle. Etenkin työelämän nopeassa ja osin ennakoimattomassa muutoksessa ammattiyhdistysliikkeen on pidettävä kiinni työntekijöiden oikeuksista. Työelämän ihmisoikeudet ovat: ■ oikeus työhön ■ oikeus toimeentulon turvaavaan palkkaan ■ oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ■ oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisiin työoloihin ■ oikeus ammattitaitoa kehittävään työhön ja vaikutusmahdollisuuk- siin työssä ■ oikeus kohtuulliseen toimeentuloon kun työtä ei ole oikeus järjestäytyä ammattiliittoon sekä neuvotteluoikeus ja oikeus lakkoon. Työmarkkinakysymyksissä Suomi on ollut järjestäytynyt sopimisen maa. Sopiminen on perustunut työntekijöiden ja työnantajien sekä valtion vä- liseen vahvaan luottamukseen, yhteisen edun etsimiseen sekä kykyyn ja haluun ratkoa yhteistyössä vaikeitakin ongelmia. Kestävimmät tulokset on aina saavutettu sopien ja kynä on ollut siinä vaikuttavin työkalu. Näin ammattiyhdistysliike haluaa jatkossakin toimia. Työehtosopimukset kivijalkana Työn hinnasta ja monista muista työn tekemisen ehdoista sopiminen kuuluu niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa ammattiliittojen ja työnantajaliittojen tehtäviin. Vapaa sopimisoikeus ilman lainsäädän- nöllisiä rajoitteita on olennainen osa perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvattua järjestäytymisoikeutta. Suomessa on pitkä keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen historia.Niiden kautta on rakennettu suomalaista työyhteiskuntaa. Viimeisen vuoden aikana Suomen hallitus on toteuttanut aivan poikkeavaa politiikkaa ja puuttunut vakavasti siihen, millä tavoin palkoista ja muista työehdoista Suomessa sovitaan. Hallitus on ajanut lainsäädäntöä, jolla määrättäisiin
6 yläraja sille, mitä työehtosopimuksilla voidaan sopia. Samoin hallitus on ehdottanut lainsäädäntöä, joka antaisi mahdollisuuden sopia työehdois- ta paikallisesti ohi ja alle työehtosopimusten määräyksien. Tällaisia toi- mia ammattiyhdistysliike ei voi hyväksyä. Paikallinen sopiminen tarkoittaa toimintatavoista ja työehdoista sopi- mista työpaikkatasolla. Paikallinen sopiminen on mahdollisuus, mutta se ei saa olla pakko. Tähän mennessä kerätyt kokemukset työpaikoilta ovat olleet hyvin vaihtelevia. Toisaalla paikallinen sopiminen on hyödyt- tänyt työntekijöitä esimerkiksi lisäämällä tuloja palkitsemisjärjestelmien kautta tai se on parantanut työaikajärjestelmiä. Toisaalla sen avulla on heikennetty työehtoja tai painostettu työntekijöitä suostumaan työnan- tajan tahtoon. Ammattiliittojen tavoitteena on lisätä sellaista paikallista sopimista, josta hyötyvät sekä työnantaja että työntekijät. Se on kestävä tapa kehittää työ- paikkakohtaista sopimista. Alakohtaisissa työehtosopimuksissa voidaan parhaiten ottaa huomioon työntekijöiden ja työnantajien tarpeet. Niissä määritellään alakohtaisesti paikallisen sopimisen rajat. Samanlaiset mää- räykset eivät sovi kaikille aloille. Ammattiliittojen keskinäinen yhteistyö entistä tärkeämpää Ammattiyhdistysliikkeen sopimuspolitiikka perustuu yhteiseen toimin- taan. Mikään liitto ei jää yksin, vaan keskusjärjestö ja sen liitot tukevat toisiaan sopimustoiminnassa. Tätä yhteistä toimintaa tarvitaan jatkossa entistä enemmän, sillä suomalainen sopimusjärjestelmä on haasteiden edessä. Keskitetyillä työmarkkinaratkaisuilla on pystytty luomaan vakautta ja ennustettavuutta. Vaikeina taloudellisina aikoina on parannettu muun muassa työttömien asemaa ja työelämän laatua. Nyt tämä sopimisen malli on kyseenalaistettu, kun yksityisen sektorin työnantajat ovat il- moittaneet jälleen kerran, etteivät ne tee enää keskitettyjä sopimuksia. Tämä vaatii ayliikkeeltä entistä tiiviimpää yhteistyötä ja uudenlaisia ta- poja koordinoida työehtosopimusneuvotteluita ja -tavoitteita. ■ Työn hinnasta eli palkoista sekä muista työehdoista sovitaan jatkos- sakin ammattiliittojen neuvottelemissa työehtosopimuksissa. ■ Aito paikallinen sopiminen edellyttää toimivia luottamusmiesjärjes- telmiä. Siksi luottamusmiesten osaamista on vahvistettava edelleen ja työpaikoilla on edistettävä hyvää paikallista neuvottelukulttuuria.
7 ■ Paikallisen sopimisen on perustuttava työehtosopimukseen. Siitä, mistä asioista voidaan sopia paikallistasolla, päättävät jatkossakin työehtosopimuksen tehneet ammattiliitot. ■ Ammattiliittojen välistä yhteistyötä ja koordinointia sopimusval- mis-telussa tiivistetään. Keskusjärjestö tukee ja luo puitteet yhteis- työlle. Työstä saatava palkkaa jolla tulee toimeen Aineellisen hyvinvoinnin perusta on työstä saatava palkka. Työ tarjoaa toimeentulon työntekijälle ja hänen perheelleen. Sen lisäksi työllä rahoi- tetaan kaikkien yhteiset julkiset palvelut ja menot. Siksi on tärkeää, että kaikille on tarjolla työtä, josta saa oikeudenmukaista palkkaa. Työllä on voitava elää. Työnteon perimmäinen tarkoitus on toimeentu- lon turvaaminen. Matalimmat palkat on saatava sellaiselle tasolle, että kokoaikatyön palkalla voi tulla toimeen. Tämä on työn laadullinen vä- himmäisvaatimus. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka saman työnantajan palveluksessa oleville. Tämä ei kuitenkaan vieläkään toteu- du Suomessa. Erityisesti miesten ja naisten välistä perusteetonta palk- kaeroa on kavennettava niin työpaikoilla kuin myös eri toimialojen vä- lillä. Myös ammattien ja tehtävien eriytymistä sukupuolen mukaan on vähennettävä. Kaikkia alan työtekijöitä koskevat työehtosopimukset takaavat oikeu- denmukaisuuden. Työehtosopimuksissa yhdessä sovitut ja alan kaikkia yrityksiä sitovat palkkamääräykset ehkäisevät perusteettomia palkkaero- ja. Ilman työehtosopimusten ”perälautoja” joissain yrityksissä voitaisiin maksaa samasta työstä huomattavasti pienempää palkkaa kuin muualla. Siten yritys saisi kohtuutonta kilpailuetua muihin yrityksiin verrattuna. Tämä olisi kuin epidemia: kilpailijayrityksen olisi myös pienennettävä palkkoja pärjätäkseen. Tällainen kierre johtaisi palkkaerojen kasvuun ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden työehtojen heikentämi- seen. Palkkauksen epäoikeudenmukaisuus näkyy työpaikkojen arjessa. Työyh- teisö ei voi hyvin, jos osa porukasta saa perusteettomasti pienempää tai suurempaa palkkaa kuin toiset. Samalla tavalla koko yhteiskunnan ta- solla epäoikeudenmukainen palkkaus myrkyttää ilmapiirin. Palkkaeroja saa ja pitääkin olla. Erot eivät kuitenkaan saa olla kohtuuttomia ja niiden pitää olla perusteltuja. Kohtuuttomat palkka ja tuloerot rapauttavat yh- teenkuuluvuuden tunnetta ja johtavat kasvaviin luokkaeroihin.
8 Oikeudenmukaisuutta on myös se, että palkasta jää itselle käteen vero- jen ja maksujen jälkeen reilu osuus. Työttömyys ja sairaus eivät ole ke- nenkään oma valinta eikä niistä pidä rokottaa kohtuuttomasti. Toisinaan myös työ sairastuttaa tekijänsä. Ansiosidonnainen sosiaaliturva turvaa toimeentuloa silloin, kun työtuloja ei ole. ■ Matalimmat palkat kokoaikatyössä on saatava sellaiselle tasolle, että palkalla voi tulla toimeen. ■ Työehtosopimusten sitovuus on säilytettävä, jotta ne voivat turvata kaikille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen palkan. Palkkaneuvotte- luissa on varmistettava, että työehtosopimusten palkkamääräykset eivät jää jälkeen todellisista palkoista. ■ Miesten ja naisten välisiä palkkaeroja on pienennettävä palkkaneu- votteluiden yhteydessä. Työehtosopimuksiin on kirjattava palkka- kartoituksen tekeminen ja palkankorotusvarasta on osoitettava osa palkkaerojen kaventamiseen silloin, kun eroja on kartoituksella to- dettu. Työntekijöiden edunvalvonta on kansainvälistä Ammattiyhdistysliike on koko historiansa ajan ollut kansainvälinen liike. Kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen edunvalvonta ovat tänä päi- vänä entistä tärkeämpi osa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Työelämän perusoikeudet korostuvat niin kotimaisessa kuin maailman- laajuisessakin edunvalvontatyössä. Uusia haasteita edunvalvontatyöhön on tuonut talouden kansainvälistyminen. Yritykset verkostoituvat maail- manlaajuisesti,eikä niiden toimintaa voi ennustaa kuten ennen.Ne voivat kilpailuttaa työntekijöitä, ammattiliittoja ja jopa valtioita saadakseen tar- vitsemansa työvoiman mahdollisimman halvalla tai tehdäkseen mahdol- lisimman kannattavia investointeja.Kansainvälistyminen merkitsee myös sitä, että työntekijät liikkuvat entistä enemmän yli valtioiden rajojen. Suomalainen ammattiyhdistysliike toimii sen puolesta, että työn tekijöil- lä on niin kotimaassa kuin kaikissa muissakin maissa oikeus järjestäy- tyä ja neuvotella kollektiivisesti työehdoista. Kansainvälisesti pyrimme edistämään naisten aseman parantamista työelämässä, yhdenvertaisia oikeuksia ja samapalkkaisuutta työmarkkinoilla sekä estämään lapsi- ja pakkotyövoiman käytön. Edistämme työelämän perusoikeuksia Kansainvälisen työjärjestö ILO:n ja Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC:n kautta sekä erilai- sissa solidaarisuushankkeissa.
9 Suomalainen ammattiyhdistysliike oli viime vuosikymmeninä tottunut osoittamaan solidaarisuutta kehittyvien maiden ay-liikkeelle. Viime ai- koina on saatu kuitenkin kokea sekin hetki, että muiden maiden am- mattiyhdistykset ovat lähettäneet solidaarisuusviestejä meille toimissa hallituksen pakkolakeja ja muita työelämän heikennyksiä vastaan. Tämä on ollut omiaan muistuttamaan ammattiyhdistysliikkeen kansainväli- sestä perusluonteesta ja lujittamaan suomalaisen liikkeen yhteyksiä eri puolille maailmaa. ■ Kansainvälisellä tasolla haluamme vaikuttaa siihen, että työelämän perusoikeuksien noudattamista valvotaan tehokkaasti. Kansainvä- listen valvontaelimien toiminta on turvattava. ■ Ammattiliitot ja keskusjärjestö edistävät monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuuta ja huolehtivat siitä, että työntekijöiden asema ja oikeudet otetaan huomioon muun muassa valtioiden kauppa- sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa. ■ Suomalainen ammattiyhdistysliike jatkaa kehitysyhteistyötä am- mattiliittojen solidaarisuuskeskuksen, SASKin kanssa. Osa laeista tulee Euroopasta Suomen lainsäädäntö perustuu yhä enemmän Euroopan unionin lain- säädäntöön. Siksi työntekijöitä edustavilla järjestöillä on vahva vaikutta- misen paikka eurooppalaisella kentällä.Työntekijä ja työnantajajärjestöjä kuullaan lakien valmistelussa ja niillä on mahdollisuus myös neuvotella sopimuksia, joista voi tulla osa lainsäädäntöä. Ammattiyhdistysliikkeen eurooppalaista edunvalvontatyötä tehdään yh- dessä pääosin Palkansaajien EU-edustusto FinUnionsin sekä Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestö EAY:n kanssa. Sen lisäksi ammattiliitot vaikuttavat omien toimialojensa eurooppalaisissa verkostoissa. Työn painopisteenä on edistää pohjoismaisen työmarkkinamallin ja sopimi- sen vapauden sekä kolmikantaisen valmistelun ja sopimusyhteiskunnan periaatteita sosiaalisen Euroopan rakentamisessa. Sitä tehdään hyvässä yhteistyössä pohjoismaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. ■ Työn tekijöiden edunvalvonta eurooppalaisella tasolla on ennen kaikkea ennakoivaa lainsäädäntötyötä. Sen vahvistamiseksi suoma- laisen ay-liikkeen on lisättävä yhteistyötä euromaiden ammattiyh- distysten kanssa.
10 Toimintatavat muutoksessa Jotta ammattiyhdistysliike voi täyttää tehtävänsä työn tekijöiden aseman puolustamisessa, on sen pysyttävä mukana yhteiskunnallisessa kehityk- sessä. Jos ay-liikkeen luonne laajana yhteiskunnallisena kansanliikkeenä halutaan säilyttää, on sen toimintatapoja ajanmukaistettava kautta linjan aina paikallistoiminnasta keskusjärjestöön saakka. SAK:n viimeisimmän jäsentutkimuksen perusteella tiedämme, että ikä- polvien välillä on merkittäviä eroja suhtautumisessa nykyisenkaltaiseen ammattiyhdistystoimintaan. Nuorempien jäsenten kritiikki kohdistuu nimenomaan nykyisiin toimintatapoihin, ei varsinaisesti ammattiyh- distysliikkeeseen. Ammattiliittoja pidetään tärkeinä ja erityisesti oman työpaikan edunvalvonta kiinnostaa nuoria. Jopa neljänneksellä työssä- käyvistä olisi ainakin periaatteessa valmiutta luottamustehtäviin omalla työpaikallaan. Nuorten valmius työpaikan luottamustehtäviin ei poikkea juurikaan muista ikäryhmistä ja se on itse asiassa hivenen suurempaa kuin yli viisi- kymppisillä. Kuitenkin entistä harvemmat ammattiliittojen toiminnasta kiinnostuneet haluavat sitoutua koko elämän mittaiseen luottamusteh- tävään. Mieluummin he tulevat mukaan kiinnostaviin hankkeisiin tai haluavat viedä jotain itselleen tärkeää asiaa eteenpäin. Keskusjärjestön ja liittojen on löydettävä yhdessä tehokkaat toimin- tamallit, joilla rohkaistaan aktiiviksi ryhtymistä sekä tuetaan nykyisiä toimijoita heidän luottamustehtävissään. Se tapahtuu parantamalla ver- kostoitumista, kannustamalla itsensä kehittämiseen sekä tukemalla jak- samista. Jäsenten tarpeet muuttuvat osittain ajan ilmiöiden myötä. Uusista odo- tuksista ovat esimerkkinä ammattiliittojen tarjoamat internetpohjaiset palvelut ja pysyvistä tarpeista vaikkapa henkilökohtainen työsuhdekysy- myksiin liittyvä neuvonta. Pitäytyminen entisiin toimintamalleihin ei ole aina järkevää, vaikka historiallisesti katsottuna niiden avulla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Muutos on välttämätöntä ja luonnollista, mutta se pitää tehdä järkevästi ja turvallisesti. On kyettävä tunnistamaan, mikä on säilyttämisen arvois- ta, ja vaalittava sitä samalla, kun tartutaan uuteen. Menestyksekäs edunvalvontatyö edellyttää nykypäivänä yhä korkeam- paa osaamista ja asiantuntemusta.Tämä on huomioitava keskusjärjestön henkilöstökoulutuksessa ja myös rekrytoinneissa on painotettava päte- vyyttä sekä laaja-alaista osaamista.
11 SAK:n arvot – ihmisarvo työssä, yhdenvertaisuus ja heikomman puolella oleminen – ovat edelleen yhtä ajankohtaisia kuin edellisen SAK:n edus- tajakokouksen aikaan.Niiden varaan on hyvä rakentaa ammattiyhdistys- liikkeen toimintaa myös tulevaisuudessa. Keskeisintä on työntekijöiden liittyminen liittoon Korkean järjestäytymisasteen säilyttäminen on ay-liikkeen olemassaolon keskeisin kysymys. Se on edellytys liikkeen vahvuudelle, neuvotteluvoi- malle ja yhteiskunnalliselle painoarvolle. Mitä enemmän ammattiliitois- sa on jäseniä, sitä vahvemmalla äänellä ammattiyhdistysliike voi puhua. Liittoon liittyminen on aina henkilökohtainen päätös. Jotkut hakevat jä- senyydestä vakuutuksen kaltaista turvaa, jotkut liittyvät periaatteellisista syistä, kuten työntekijöiden oikeuksien puolustamisen vuoksi. Olipa niin tai näin ammattiyhdistysliikkeen on pystyttävä vastaamaan sekä vakituisissa kokoaikaisissa työsuhteissa olevien odotuksiin kuin myös keikkatyöntekijöiden, itsensä työllistäjien ja silpputyöntekijöiden tarpeisiin. Tulevaisuudessa ammattiyhdistysliikkeen on oltava entistä moniäänisempi. ■ Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen on oltava tulevaisuudessakin laaja kansanliike, joka pystyy ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan niistä syntyviin jäsenistön uudenlaisiin tarpeisiin. ■ Ammattiyhdistysliikkeen on oltava mukana kaikissa pöydissä, joissa työntekijöiden asioista päätetään – niin alueellisesti kuin valtakun- nankin tasolla. Kun paikallinen sopiminen lisääntyy ja alueellista hallintoa uudistetaan, on alueella toimivien aktiivien osaamiseen ja jaksamiseen panostettava riittävästi. ■ Keskusjärjestön ja jäsenliittojen välistä työnjakoa selkeytetään edel- leen ja järjestötoimintaa uudistetaan niin, että siihen on entistä hel- pompaa osallistua. Keskusjärjestö ryhtyy toimenpiteisiin järjestä- miskeskuksen perustamiseksi. ■ Jäsenhankinta on liittojen tehtävä, jota keskusjärjestö tukee erilaisin yhteiskunnallisin kampanjoin. ■ Alueellinen toiminta on tärkeää aktiivien ja ammattiosastojen yh- teistyölle. Keskusjärjestö tarjoaa tukea ja luo mahdollisuudet alue- toiminnalle molemmilla kotimaisilla kielillä.
12 TYÖSUHTEET JA TYÖOLOT TURVALLISIKSI SAK:lainen ammattiyhdistysliike on työn liike. Työn tekeminen, työs- tä syntyvä hyvinvointi, työstä saatava palkka ja työhön perustuva so- siaaliturva ovat ammattiyhdistysliikkeen toiminnan punainen lanka. Jokaisen meistä on voitava tulla toimeen työllään. Jokaisen meistä on voitava myös järjestää arkensa ja suunnitella tulevaisuuttaan. Suomessa on kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen voimakas ko- koaikatyön kulttuuri. Valtaosa työssäkäyvistä miehistä ja naisista tekee kokoaikatyötä. Toisin kuin mediaa seuraamalla voisi kuvitella, enemmis- tölle palkansaajakuntaa ei ole tapahtunut suuria muutoksia työaikojen pituuden osalta. Noin kolme neljästä palkansaajasta on ns. normaalissa työsuhteessa eli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhtyösuhteessa ja ko- koaikatyössä. Työelämä on kuitenkin vähitellen pirstaloitumassa. Työnteon erilaiset muodot ovat valtaamassa jalansijaa perinteisiltä normaaleilta työsuh- teilta. Muutos on tähän mennessä koskettanut eri aloja eri tavoin mutta suunta on sama. Työelämän tulee jatkossakin perustua sille, että kaikki jatkuvaa kokoai- katyötä haluavat työntekijät voivat olla töissä toimeentulon turvaavissa, toistaiseksi voimassa olevissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Lainsäädännössä lähtökohtana on, että yritysten tulee palkata ensisi- jaisesti kokoaikaisia työntekijöitä silloin, kun työtä on tarjolla kokoai- kaisesti. Työntekijän elämäntilanteesta riippuen osa-aikatyö tai muu työaikamalli voi joskus olla hänelle sopivampi – tällöin työehtojen on kuitenkin oltava kunnossa. Työmarkkinat tarvitsevat vakituisen ja kokoaikaisen työvoiman lisäksi myös osa- ja määräaikaisia työntekijöitä esimerkiksi perhe- ja muiden vapaiden ajaksi tai yrityksen työmäärän vaihdellessa. Heitä ei kuitenkaan saa asettaa eriarvoiseen asemaan vakituisiin ja kokoaikaisiin työntekijöi- hin verrattuna. Työlainsäädäntö suojaa heikompaa Työlainsäädäntöä on kehitettävä ja valmisteltava jatkossakin kolmikan- taisesti. Esimerkiksi osa-aikatyöntekijöiden ja vaihtelevaa työaikaa te- kevien työntekijöiden työsuhteiden epäkohtiin on puututtava lainsää- dännöllä. Työntekijän työaika on jo työsopimusta solmittaessa sovittava vastaamaan todellista työaikaa. Jos tehtyjen työtuntien määrä on työsuh-
13 teen kestäessä jatkuvasti suurempi kuin työsopimuksessa on sovittu, on ns. vakiintunut työaika kirjattava työsopimukseen. Osa-aikaisen työn teettämiselle on säädettävä hyväksyttävät perusteet. Lainsäädäntöön täytyy saada myös selkeät pelisäännöt, ettei uusia työn- tekijöitä eikä vuokratyövoimaa saa palkata ennen kuin osa-aikaisille on tarjottu olemassa oleva lisätyö. Perusteettomista määräaikaisista työsopimuksista ja määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta on päästävä eroon. Lainsäädäntöä tulee parantaa ja valvontaa tehostaa, jotta perusteettomia määräaikaisia työ- sopimuksia ei solmittaisi ja jotta myös vuokratyössä pääsääntönä olisivat aina vakituiset ja kokoaikaiset työsuhteet. Epäkohtiin puuttumiseksi am- mattiliitoille on säädettävä kanneoikeus. Nolla ei ole työaika Työntekijän työajasta pitää pystyä sopimaan työsopimuksessa: nolla ei ole työaika. Nollatyösopimuksilla työtä tekevät elävät jatkuvassa epävar- muudessa, riittääkö palkka elämiseen. Työntekijä on koko ajan työnan- tajan käytettävissä, mutta ei koskaan tiedä, onko hänelle töitä vai ei. Nollatyösopimusten lisääntyminen ei ole oikeudenmukaisen ja terveen, työntekijöiden hyvinvointia ja samalla yritysten tuottavuutta lisäävän työ- elämän merkki. Nollatyösopimuksilla ei saa kiertää työntekijän turvaksi annettuja säädöksiä. Lainsäädäntöä tulee täydentää riittävän toimeentu- lon varmistavan minimityöajan takaamiseksi. Tarvitaan myös työnantaji- en asennemuutos nollatyösopimusten kitkemiseksi työmarkkinoilta. Työn hinnan polkeminen kuriin Työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä kysymyksessä on aina työsopi- mus riippumatta siitä, mitä työn suorittajan ja työn teettäjän välillä on sovittu. Erilaisilla työsuhdemuodoilla keinottelu on estettävä ja lisäänty- neeseen näennäisyrittäjyyteen tulee puuttua kaikin keinoin. Työn hintaa ei saa polkea pakkoyrittäjyydellä ja toimeksiantosopimuksilla. Työsuh- teen ja yrittäjätyön välistä rajanvetoa työlainsäädännössä tulee täsmentää. Maahanmuuttajien halpatyömarkkinat estettävä Maahanmuutto on viime vuosina sekä monipuolistunut että lisääntynyt. Lähivuosina maahanmuuttajien määrä lisääntyy huomattavasti, koska pakolaiskriisin myötä kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saavien määrä kasvaa entisestään.
14 Maahanmuuton vaikutukset ovat moninaiset. Se luo Suomeen paitsi uusia mahdollisuuksia myös riskejä. Maahanmuutto rikastuttaa kult- tuuria ja luo pohjaa talouskasvulle, mutta samalla syntyy kulttuurisia yhteentörmäyksiä, kustannuksia ja pelkoa. Useassa EU-maassa kriittiset näkemykset maahanmuuttajia kohtaan ovat lisääntyneet pakolaistulvan myötä eikä Suomi ole tässä poikkeus. Ammattiyhdistysliikkeen on kiinnitettävä asiaan erityistä huomiota ja toi- mittava voimakkaasti yhdenvertaisen työelämän sekä reilujen työelämän pelisääntöjen puolesta. Yhtenä haasteena on kertoa maahanmuuttajille suomalaisesta työelämätodellisuudesta ja saada heidät liittymään liittoon. Suomeen ei saa luoda halpatyömarkkinoita. Toteutuessaan tämä ilmiö vaikeuttaisi kaikkien työntekijöiden edunvalvontaa ja polkisi palkkoja. Ensin maahanmuuttajien työehdot olisivat kantaväestöä huonommat, mutta kilpailun kautta halpatyö leviäisi koskemaan myös muita väes- töryhmiä. Niin turvapaikan saaneilla, kiintiöpaikolaisina tulleilla, tila- päisillä ulkomaalaisilla työntekijöillä kuin kaikilla muilla maahanmuut- tajataustaisilla työntekijöillä on oltava samat työehdot kuin muillakin työntekijöillä. Maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä on suurempi riski joutua hyväksikäytetyiksi kuin kantasuomalaisilla työntekijöillä. Kotouttamisen on edistettävä työllistymistä Uusi tilanne edellyttää uudella ja entistä tehokkaammalla tavalla panos- tamista maahanmuuttajien työllistämiseen ja kotouttamiskoulutukseen. Maahanmuuttajien työttömyys on korkeammalla tasolla kuin kanta- suomalaisten, joten maahanmuuttajien työllistymisen ja kotoutumisen edellytyksiä on parannettava. Aikuisten kotouttamiskoulutuksen yhteyksiä työelämään ja yhteiskun- nan toimintaan on tiivistettävä. Koulutuksissa tulisi opettaa nykyistä enemmän ammatillisia taitoja, jotka edesauttavat työmarkkinoille siir- tymistä. ■ Maahanmuuttajien osaamisen tunnistamista ja täydentämistä sekä työelämän tarpeita vastaavaa kielikoulutusta on kehitettävä voimak- kaasti. ■ Ammatilliseen koulutukseen pitää rakentaa maahanmuuttajille so- veltuvia nopean työelämään siirtymisen malleja, joissa yhdistyvät kielikoulutus ja työllistymisen edellyttämä ammattitaito. ■ Työvoimakoulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa on tuettava maahan- muuttajien kouluttautumista ja sijoittumista aloille,joilla työvoimaa tarvitaan.
15 ■ Suomen ja ruotsin kieltä sekä työelämätietoutta tulisi opettaa jo tur- vapaikanhakuvaiheessa, eikä vasta sitten, kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan. ■ Maahanmuuttajista ei saa tehdä halvennetun työn tekijöitä palkalla, jolla ei tule toimeen – emme halua halpatyömarkkinoita. Työajoissa otettava työntekijän toiveet huomioon Vaikka kokoaikatyö on edelleen Suomessa yleisin työaikamuoto, se ei kuitenkaan merkitse jäykkiä ja yhdenmukaisia työaikoja, ennemminkin päinvastoin. Perinteinen työaikajärjestelmä, jossa työt alkavat ja päätty- vät täsmälleen samaan aikaan jokaisena työpäivänä ilman, että niihin tai taukojen sijoitteluun voisi lainkaan vaikuttaa, on nykyään kohtuullisen harvinaista Suomessa. Toisin kuin monissa muissa maissa, työaikoja on Suomessa joustavoi- tettu monin eri tavoin. Liukuvat työajat ja erilaiset työajan säästö- ja lainausjärjestelmät ovat Suomessa yleisemmin käytössä kuin EU-maissa keskimäärin. Suomessa tehdään eurooppalaisittain poikkeuksellisen yleisesti vuo- rotyötä – kuten myös ilta- ja yötyötä. Koska vuorotyöhön ja erityisesti yötyöhön liittyy merkittäviä terveydellisiä riskitekijöitä, ei ole samante- kevää, miten työajat järjestetään työpaikoilla. Peräkkäisiin yövuoroihin sopeutuminen hidastuu ikääntyessä. Pitkien työ- ja yöputkien hyödyt, kuten pitkät vapaat tai korotetut tuntipalkat saadaan heti, mutta niiden terveydellinen lasku lankeaa tekijälleen myöhemmin. Työaikaratkaisuis- sa onkin otettava huomioon työaikojen terveydelliset vaikutukset pi- demmällä aikavälillä, jotta työntekijän terveys ja toimintakyky säilyisivät mahdollisimman hyvin. Kokoaikatyö ja toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet luovat perustan, joka yleensä antaa työntekijöille mahdollisuuden ns. normaalielämään työstä saatavan toimeentulon kautta. Palkansaajien ensisijaisena intres- sinä on mahdollisuus elää normaalia elämää ja se useimmiten edellyttää kokoaikatyötä. Vaikka kohtuullisen moni kokoaikatyötä tekevä haluaisi tehdä nykyistä vähemmän työtunteja, siihen ei ole kaikilla varaa. Jos taas työntekijällä olisi taloudellinen mahdollisuus vähentää työtuntejaan, ei hänellä ole subjektiivista oikeutta siirtyä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Tämä on yksi merkittävä epäkohta työelämässä. Työaikojen joustavuus on osittain paikalliseen sopimiseen liittyvä asia. Niinpä sen onnistuminen tai siitä saatava hyöty jakautuu vaihtelevasti. Jos tuotannon tarpeista ja palkansaajien tarpeista lähtevä joustaminen
16 työajoissa laitetaan vastakkain, asetetaan työpaikoilla useimmiten tuo- tanto työntekijöiden edelle. ■ Paikallisia työaikaratkaisuja tehtäessä on noudatettava alan työehto- sopimusta. ■ Kannustetaan kokeiluihin paikallisesti sopien lyhemmästä työpäi- västä ansioita alentamatta, joissa selvitetään työajan lyhentämisen vaikutus tuottavuuteen ja jaksamiseen. ■ Suomalaiset kokevat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaike- ammaksi kuin pohjoismaiset naapurinsa. Työaikoihin on saatava lisää joustoa työntekijän toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Se lisää työssä jaksamista ja pidentää työuria. ■ Työntekijän mahdollisuutta siirtyä halutessaan osa-aikatyöhön on parannettava. ■ Vuorotyöhön liittyy usein terveysriskejä. Vuorojärjestelmät on laa- dittava siten, etteivät työvuorot kuluta ihmisten työkykyä. Työvuo- rosuunnittelua voidaan myös kehittää niin, että työntekijät saavat mahdollisuudet valita tietyillä ehdoilla itselleen sopivia vuoroja. Työsuojelu on kannattava investointi Suomessa menetetään useita miljardeja euroja vuodessa työpahoinvoin- nin ja työtapaturmien seurauksena. Summa voitaisiin pienentää murto- osaan, mikäli työpaikoilla niin päätettäisiin. Kyse on pitkälti työpaikan toimintatavoista. Kustannusten minimoimisen lisäksi työhyvinvointiin panostaminen on kannattava investointi. Panostamalla työntekijöiden hyvinvointiin työ- paikalla saadaan aikaan parempaa tuottavuutta ja tuloksellisuutta. Työ- terveyslaitoksen laskelmien mukaan yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuo keskimäärin kuusi euroa takaisin. Työnantajalla on päävastuu huolehtia työpaikan turvallisuudesta ja ter- veellisyydestä. Työsuojelunäkökulman tulee olla mukana kaikissa työ- paikan toimintojen ja hankintojen päätöksissä. Fiksuilla työpaikoilla näin tapahtuukin ja tulokset puhuvat puolestaan. On kuitenkin valitet- tavan paljon työnantajia, jotka syyllistyvät laiminlyönteihin ja työsuoje- lurikoksiin. Tällä hetkellä niistä koituvat rangaistukset ovat liian lieviä. Turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen on luonnollinen osa joka- päiväistä työn tekemistä ja johtamista. Työntekijän kuuluu olla tietoinen hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista: hänen on noudatet- tava turvallisia työtapoja ja työnantajan antamia ohjeita, käytettävä saa- miaan suoja- ja apuvälineitä ja tuotava esiin havaitsemansa epäkohdat.
17 Työpaikoille pitää luoda toimintakulttuuri, jossa työnantaja, esimiehet ja työntekijät yhdessä käsittelevät työolokysymyksiä, hakevat ratkaisuja ongelmiin ja kehittävät toimintatapoja. Mikäli työpaikalla on ulkomaa- laistaustaisia työntekijöitä, on työnantajan velvollisuus ottaa heidät mu- kaan tähän yhteistyöhön. Työturvallisuuden perusta on ennaltaehkäisy Erot työoloissa ja työntekijöiden terveydessä ovat suuria eri ammatti- ryhmien välillä. Pahin tilanne on ammattialoilla, joissa tehdään fyysisesti raskasta työtä. Niistä jäädään moninkertaisesti useammin työkyvyttö- myyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi kuin muilta aloilta. Fyysisesti raskas työ aiheuttaa myös enemmän sairauspoissaoloja verrat- tuna fyysisesti kevyihin töihin. Työturvallisuus on parantunut vuosikymmenten saatossa merkittäväs- ti. Kaikista vakavimmat työpaikkatapaturmat, kuolemantapaukset, ovat oleellisesti vähentyneet. Niitäkin tapahtuu edelleen muutamia kymme- niä vuodessa, mutta yksikin kuolemaan johtanut työtapaturma on liikaa. Vaikka työtapaturmien määrä on pitkällä aikavälillä selvästi pienentynyt, sattui vuonna 2014 lähes 120 000 vakuutuslaitosten korvaamaa työtapa- turmaa, eli joka päivä sattuu keskimäärin enemmän kuin 300 työtapa- turmaa. Ja tässä luvussa ei ole mukana pikkuhaaverit. Niin työnantajan kuin työntekijän on käyttäydyttävä työssä asiallisesti. Jo arkijärkikin sanoo niin, mutta myös lain mukaan epäasiallinen koh- telu on kiellettyä ja työnantajan on puututtava asiaan välittömästi. Silti joka neljäs suomalaispalkansaaja on joutunut joskus itse työpaikkakiu- saamisen kohteeksi. Sen lisäksi väkivallan uhka on Tilastokeskuksen työ- olotutkimuksen mukaan lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Myös syrjintä on huolestuttavan tavallista työelämässä. Yleisimmin työntekijät joutuvat syrjityksi muun muassa terveydentilan, iän tai ras- kauden perusteella. Eriarvoinen kohtelu työpaikalla ilmenee useimmin suosikkijärjestelmien eli ns.”pärstäkertoimen” perusteella. Kiire ja kaiken läpitunkeva tehokkuusajattelu on yksi suomalaisen työ- elämän vitsaus ja stressin aiheuttaja. Sen keskeisin syy on liian vähäinen henkilöstömäärä työtehtäviin nähden. Henkisen rasittavuuden kasvu ja työtahdin kiristyminen kulkevat käsi kädessä. Huomattavan suuri osa työntekijöistä ei koe saavansa työnantajalta riittävästi tukea työssään, eli myös tältä osin työsuojelutoiminnassa on paljon parannettavaa.
18 SAK:n tuoreen jäsentutkimuksen mukaan ammattiyhdistysliikkeen tär- kein tehtävä on parantaa työoloja ja työsuojelua. Näin ajattelivat kaiken- ikäiset jäsenet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Mikäli jäsenten toiveisiin halutaan vastata, on keskusjärjestön ja liittojen panostettava tähän tehtävään entistä voimakkaammin. Työpaikan ennaltaehkäisevät toimet ovat kaiken perusta. Vaarojen ja haittojen arviointi osoittaa kipukohdat, joita pitää parantaa. Arvioinnis- sa on huomioitava tapaturmariskien, fysikaalisten, kemiallisten ja bio- logisten tekijöiden lisäksi myös fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset kuor- mitustekijät väkivallan uhkaa unohtamatta. Arvioinnin tulosten pitää olla työntekijöiden nähtävillä ja niiden tulee aina johtaa konkreettisiin parannustoimenpiteisiin. ■ Kaikilla työntekijöillä on työsuhdemuodosta ja työnantajasta riip- pumatta oikeus saman tasoiseen työsuojeluun. ■ Työnantajien edustajilla on oltava lakisääteinen työsuojelupätevyys ja koulutus, jota myös viranomainen pystyy valvomaan. ■ Ammattiyhdistysliikkeen tulee vahvistaa ja kehittää luottamushen- kilöiden työsuojeluosaamista ■ Kaikilla yli viiden hengen työpaikoilla on valittava työsuojeluvaltuu- tettu ja hänen asemaansa työorganisaatiossa on myös vahvistettava. ■ Mahdollisen tapaturman tai ammattitaudin kohdatessa työntekijäl- le on turvattava asianmukainen hoito ja annettava siitä taloudelli- nen kompensaatio. ■ Työnantajien työsuojelurikoksista on rangaistava nykyistä ankaram- min ja viranomaisille on annettava keinoja puuttua rikkomuksiin nykyistä nopeammin ja tehokkaammin. Työsuojeluvalvonnan kei- novalikoimaan on lisättävä pikasakko ja lievistä laiminlyönneistä tai puutteista määrättävä laiminlyöntimaksu. ■ Työsuojeluviranomaisen toimintaedellytyksiä on kehitettävä edel- leen. On myös pidettävä huolta siitä, että työsuojeluvalvonta on yhtä laadukasta koko maassa. Työterveyshuolto kuuluu jokaiselle työntekijälle Työnantajan on huolehdittava, ettei työ vaaranna työntekijän terveyttä eikä turvallisuutta. Osa tätä työnantajan tehtävää on työterveyshuollon järjestäminen, mikä on myös laissa määrätty. Kaikilla työntekijöillä ei ole edelleenkään järjestettyä työterveyshuoltoa. Erityisesti tämä koskee pieniä työpaikkoja ja lyhyitä työsuhteita. Osal- taan syynä on tiedon puute ja se, että osa työnantajista kokee työterveys-
19 huollon järjestämisen hankalaksi. Lisäksi osa lääkärikeskuksista hinnoit- telee pienten yritysten työterveyspalvelut korkeammaksi kuin suurten, kuten esimerkiksi asettamalla erillisiä työterveyshuoltomaksuja pienille yrityksille ja antamalla suurille yrityksille alennuksia hintoihin. Tällä hetkellä kunnilla on velvollisuus järjestää työterveyshuoltopalvelut sitä tarvitseville yrittäjille ja työnantajille. Tällä on turvattu työterveys- palvelujen saatavuus maan eri osissa. Kun sote-uudistuksen myötä koko terveydenhuollon järjestäminen siirtyy kunnilta uusille sote-alueille, on ne velvoitettava järjestämään vastaavat palvelut. Lakisääteinen työterveyshuolto painottuu ennaltaehkäisevään toimin- taan. Sen ohella suurin osa työterveyshuollon piirissä olevista työnteki- jöistä kuuluu myös työnantajan vapaaehtoisesti järjestämän työterveys- huollon sairaanhoidon piiriin. Pääsääntöisesti työterveyshuollon sairaanhoito toimii hyvin. Valitetta- vasti työterveyshuolloille on kuitenkin siirtynyt tehtäviä, jotka kuului- sivat julkiselle perusterveydenhuollolle. Perusterveydenhuoltoa onkin kehitettävä vastaamaan nykyistä paremmin kansalaisten, eli myös työssä olevien tarpeisiin. Hyvin toimiva julkinen terveydenhuolto on työnteki- jöiden ja työterveyshuollon etu. ■ Uusilla sote-alueilla pitää olla velvollisuus järjestää työterveyshuol- lon palvelut sitä tarvitseville työnantajille ja yrityksille. ■ Työterveyshuoltoon liittyvä sairaanhoito on oleellinen osa työnte- kijöiden terveyden ja työkyvyn edistämistä sekä työkyvyttömyyden ehkäisyä. Sen jatkuminen on turvattava tulevan sote-uudistuksen yhteydessä. ■ Edistetään sairausloman omailmoitusmenettelyn käyttöönottoa kaikilla työpaikoilla. Työkyvyttömyyden riskiä pienennetään kuntoutuksella Suomessa on puhuttu työkyvyn edistämisestä ja työkyvyttömyyden eh- käisystä vuosia. Kuntoutuksen tarpeessa olevan työntekijän on usein vai- kea hahmottaa, tarvitseeko hän ennen muuta lääkinnällistä, ammatillista vai sosiaalista kuntoutusta.Aina kuntoutustarpeen tunnistaminen tai oi- kean kuntoutusreitin valinta ei ole helppoa asiantuntijallekaan. Työkyvyttömyyden riskiä pystytään pienentämään kuntoutuksella. Vii- me vuosina varsinkin työeläkeyhtiöiden järjestämällä ammatillisella kuntoutuksella on merkittävästi onnistuttu ehkäisemään työkyvyttö-
20 myyttä. Kuitenkin edelleen on suuri joukko ihmisiä, ennen muuta työt- tömäksi jääneitä, joilla olisi oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilli- seen kuntoutukseen, mutta jotka eivät kuitenkaan osaa hakea sitä. Toinen ongelma on se, että kuntoutus jää usein irralliseksi työpaikan arjesta, eikä edes työterveyshuollolla ole tietoa käynnissä olevista kun- toutuksista. Juuri työterveyshuolloilla on kuitenkin parhaimmillaan mahdollisuus havaita ensimmäisenä lääkinnällisen ja muun kuntoutuk- sen tarpeellisuus. Siksi on tärkeää, että työterveyshuollolla on riittävästi asiantuntemusta ja mahdollisuus koordinoida kuntoutustoimenpiteitä. Sen lisäksi työpaikoilla tarvitaan joustavuutta, jolla tuetaan kuntoutus- toimenpiteessä olevien henkilöiden työssä jatkamista. ■ Kaikkien työkyvyttömyyden uhan alla olevien työntekijöiden tarve ammatilliseen kuntoutukseen on arvioitava ja heidät on ohjattava tarvittaessa kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että kuntoutukseen on mahdollista päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. ■ Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitää turvata oikeus osa-aikai- seen työhön esimerkiksi siten, että osa-aikatyön järjestyminen selvi- tetään eläkeratkaisun yhteydessä. Työkyvyttömyyseläkkeiden myön- tämistä ei saa kuitenkaan tätä kautta hankaloittaa. ■ Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan on sovittava pelisäännöistä, joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä jatkamista. ■ Työttömyyden taustalla on usein työkyvyn heikkeneminen. Työttö- mien terveystarkastukset on vihdoin saatava kuntoon.
21 KAIKILLE OIKEUS HYVÄÄN TYÖHÖN Suomalainen työelämä on kansainvälisesti verrattuna edelleen hyvällä tasolla. Tavoite on tulla hyvästä parhaaksi ja tässä pyrkimyksessä ajas- sa kiinni olevalla ammattiyhdistysliikkeellä on keskeinen rooli. Meillä kaikilla on luontainen tarve kuulua johonkin joukkoon. Halu- amme kokea itsemme tarpeellisiksi ja hyväksytyiksi. Tämä näkyy myös siinä, mitä työntekijät odottavat työpaikaltaan: reilua toimintaa niin työ- kavereiden kesken kuin työnjohdon ja alaisten välillä. Johtamisen merkitys on kasvanut työelämässä. Työntekijöiden hyvin- vointia tukevan johtamisen on todettu olevan myös taloudellisesti kan- nattavaa. Vanha sanonta ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” on mitä suurimmassa määrin totta työelämässäkin. Kun työntekijää kun- nioitetaan ja arvostetaan, hän myös haluaa tehdä parhaansa ja välittää työstään.Työlle asetetut tavoitteet saavutetaan parhaiten,kun työntekijät kokevat ne omikseen. Reilussa työpaikassa työt suunnitellaan, jaetaan ja toteutetaan hyväs- sä yhteistyössä. Siellä vallitsee luottamus johdon ja henkilöstön välillä. Avoimuus ja oikeudenmukaisuus ilmenevät arjessa monin tavoin, oli- pa kyse vaikkapa lomien sijoittelusta, työvälineistä tai työmenetelmistä päättämisestä, työtehtävien jakamisesta tai työvuoroista. Hyvässä työpai- kassa henkilöstöä kuunnellaan ja erimielisyydet ratkotaan puhumalla. Perusperiaate on, että ratkaisut haetaan yhdessä, ei käskyttämällä. Han- kalien asioiden sovinnollisessa ratkaisemisessa ovat mukana työntekijöi- den valitsemat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.Yhteistoiminta on aitoa eikä pakollista lain määräämää teatteria, jossa päätökset tehdään muualla.Yhteistoiminta on parhaimmillaan luontevaa ja normaalia osa- puolten välistä yhteistyötä. Yhdenvertainen kohtelu on jokaisen oikeus Sopimukset ja lait luovat perustan sille, millainen toiminta ja käytös on töissä sopivaa. Ne ovat tarpeen, jotta oikea ja väärä toiminta tunniste- taan. Ne myös suojaavat heikommassa asemassa olevaa suhteessa vah- vempaan. Rima on asetettu kuitenkin kohtuuttoman alas, jos vain so- pimuksen määräykset ja lain kirjain täytetään työpaikoilla, joskus jopa vastentahtoisesti. Kilpailua ja yksilöllisyyttä korostavat liikkeenjohto-opit murentavat suo- malaisen työyhteiskunnan vahvinta perustaa: yhteistyökykyä ja luotta-
22 musta. Vielä tällä hetkellä Suomi on vahva luottamusyhteiskunta kuten muutkin Pohjoismaat. Me luotamme toisiimme ja sovittu pitää. Vaikka Suomi onkin EU:n kärkimaa siinä, miten paljon ihmiset luottavat toisiinsa, olemme vasta sijalla yhdeksän, kun tarkastellaan työntekijöi- den ja työnantajien välejä yhteistoiminnan sujuvuuden kannalta. Tilan- ne siltä osin ei ole hyvä. Työpaikoilla pitääkin panostaa yhteisöllisyyden ja luottamuksen vahvistamiseen. Yhteistoimintalain tavoite on ohjata työnantajat ja työntekijät pitkäjän- teiseen yhteistoimintaan. Valitettavasti yt-laki on liian käytössä vain sil- loin, kun ihmisiä ollaan irtisanomassa. Työsopimuslaki puolestaan velvoittaa työnantajaa kohtelemaan työn- tekijöitä tasapuolisesti ja tasa-arvolaki luo puitteet sukupuolten tasa- arvon edistämiselle myös työelämässä. Yhdenvertaisuuslaki kieltää ro- tuun, kansallisuuteen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja muuhun henkilöön liittyvän syyhyn perustuvan syrjinnän. Oikeudenmukainen kohtelu on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Tätä aja- tusta ei ole keksitty Suomessa vaan tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kaik- kien ihmisten tasapuolinen kohtelu ovat keskeinen osa kansainvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus ja EU:n perus- sopimukset korostavat ihmisten yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa- arvoa. Lainsäädäntöä siis on, mutta sen noudattaminen on toinen juttu. Tilan- ne on samankaltainen kuin liikenteessä. Jos liikennesääntöjä aina nouda- tettaisiin, valtava määrä onnettomuuksia jäisi tapahtumatta. ■ Työpaikalla kaikilla on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet ikään, sukupuoleen, etnisyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katso- matta. ■ Ammattiyhdistysliike edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työ- elämässä. ■ Syrjintä on rikos, johon on puututtava. Työntekijät mukaan kehittämistoimintaan Yhteistoiminnan vahvistaminen luo pohjaa myös työn tuottavuuden pa- rantamiselle. Tuottavuus kasvaa uusien tuotteiden, palveluiden ja työs- kentelytapojen myötä. Tehokas tuotanto edellyttää myös työntekijöiden halua kehittää ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja.
23 Etenkin yksityisen sektorin yritysten on nykyään huomattavasti vaike- ampaa ennakoida tulevaisuutta kuin menneinä vuosina. Tavaratuotan- nossa tilauksia ei enää tehdä massoittain varastoon vaan sitä mukaa, kun niille ilmaantuu kysyntää. Yritykset kohtaavat aiempaa useammin yllät- täviä ja nopeitakin muutoksia niin tilauksissa kuin kilpailuolosuhteissa, ja asiakkaiden mieltymykset saattavat vaihdella nopeasti. Jotta yritykset voivat reagoida muutoksiin riittävän nopeasti, ne tarvit- sevat jatkuvasti tietoa tuotannon tilasta, sieltä ”lattiatasolta”. Juuri työn- tekijöillä on sitä tietoa, jota useimmat työpaikat tarvitsevat toimintansa kehittämiseen. Työpaikka, jolla työntekijöitä kannustetaan keräämään tietoa ja sen perusteella tekemään ehdotuksia työn ja työpaikan toimin- nan kehittämiseksi, on innovatiivinen ja sen menestyminen kilpailus- sa on muita vahvemmalla pohjalla. Hyöty tulee sekä työntekijöille että työnantajalle. Jokaisella työpaikalla on oma innovaation lähde: henkilöstö. Mikäli hen- kilöstöstä pidetään huolta, työntekijät pääsevät osallistumaan työpaikan päätöksentekoon, heitä kannustetaan tuomaan esiin ideoitaan ja niistä myös palkitaan, syntyy paljon kaivattuja innovaatioita. Tämä voi ta- pahtua vain silloin, kun työntekijät kokevat turvallisuutta ja arvostusta. Muussa tapauksessa voi olla viisainta pitää ideat vain omana tietonaan, sillä kukaan ei halua innovoida itseään työttömäksi tai saada muutakaan harmia. Kysymys on työpaikan johtamisesta, luottamuksesta ja toimin- tatavoista. Työpaikka voi olla uusien ideoiden – työntekijälähtöisten in- novaatioiden – kasvihuone tai teurastamo. Nopeat muutokset ja hankaluus ennakoida tulevaa aiheuttavat painetta toimintojen ripeälle sopeuttamiselle. Joustavuus onkin sana, jonka pe- rusteella usein vaaditaan työntekijöiden sopeutumista milloin mihinkin, jopa palkkojen alentamiseen. Käytännössä joustovaatimus tarkoittaa lii- an usein yrittäjyyteen kuuluvan riskin siirtämistä työnantajalta työnteki- jän kannettavaksi. Tämä on väärä tapa etsiä joustavuutta. Oikea tapa on sellainen, jossa huolehditaan järjestelmällisesti työntekijöiden osaami- sesta ja hyödynnetään sitä työn arjessa. Työn mielekkyyden lisääminen lisää myös työntekijöiden halua opetella uutta ja käyttää osaamistaan. Tuottavuuden parantaminen on järkevää, sillä se on viime kädessä myös palkankorotusten paras ystävä. Kuitenkin tapa, jolla tuottavuutta pa- rannetaan, ratkaisee, miten työntekijät suhtautuvat siihen. Mikäli tuot- tavuuden parantaminen tarkoittaa työpaikkojen katoamista, on siihen vaikea suhtautua myönteisesti, ellei tilalle synny uusia työpaikkoja.
24 Tuottavuutta parantavat ne samat keinot, jotka edistävät innovaatioita työpaikoilla: työntekijöiden kannustaminen ideointiin ja osallistuminen toiminnan suunnitteluun, työntekijöiden osaamisen kehittäminen ja heidän päätösvaltansa lisääminen omassa työssään. ■ Tuottavuutta ja työelämän laatua on parannettava työpaikoilla sa- manaikaisesti. Työpaikkojen tukeminen tässä kehittämistyössä on valtion, työmarkkinakeskusjärjestöjen ja ammattiliittojen tehtävä. ■ Parannetaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työ- hönsä. Palkitsemisen pelisäännöt sovittava yhdessä Työntekijöiden palkitseminen on tärkeää, olipa se sitten rahallista tai jo- tain muuta. Oikeudenmukaiseksi koetut palkitsemisjärjestelmät lisäävät tekemisen iloa, parantavat työpaikan tuottavuutta ja kasvattavat yhteis- henkeä. Kaikkien toiminnan tuloksellisuuteen liittyvien palkkioiden pitää pe- rustua mitattavissa olevaan taloudelliseen tulokseen, olivatpa palkkioni- mikkeet mitkä tahansa. Ilman tulosta kun ei ole mitään jaettavaa. Tässä ei ole eroa johdon ja muun henkilöstön välillä. Ei ole oikein, että toisil- ta vaaditaan taloudellista onnistumista ja samalla toiset saavat ylisuuria palkkioita tyhjästä. Räikeimmillään saman työnantajan palveluksessa olevia on kohdeltu yhtä aikaa täysin päinvastaisesti: toisilta on vaadittu työehtojen heikentämistä ja johdolle on maksettu palkkioita pelkästään talossa pysymisestä. Ammattiyhdistysliike ei hyväksy tällaista. Tulokseen perustuvista palkitsemisjärjestelmistä on sovittava pelisään- nöt henkilöstön ja johdon yhteistoiminnassa. Se johtaa nykyistä oikeu- denmukaisempaan työelämään, jossa palkitseminen koskee työpaikan koko henkilöstöä. On olemassa muunkinlaista palkitsemista kuin taloudellista. Muu kuin taloudellinen palkitseminen voi olla joillekin työntekijöille tärkeämpää kuin lisärahan saaminen. Palkitseminen, joka liittyy esimerkiksi urakehi- tykseen, työaikaan, lomiin tai mahdollisuuteen kehittyä ammattilaisena, voi vaikuttaa positiivisesti työntekijöiden elämänlaatuun. ■ Palkitsemisjärjestelmien on kosketettava koko henkilöstöä ja palkit- semiskriteereistä on sovittava yhteistyössä johdon ja henkilöstön kesken. Johdon palkitseminen ei saa oleellisesti poiketa muun hen- kilöstön palkitsemisesta.
25 Työelämän perusoikeudet turvattava digimurroksessa Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työtä ja työelämää.Vain siitä, ta- pahtuuko muutos hiljaa hiipien vai rysähtäen, ollaan eri mieltä. Työelä- mä on aina muuttunut joko enemmän tai vähemmän, nopeammin tai hitaammin. Kovinkaan moni ei olisi 20 vuotta sitten voinut kuvitella hoitavansa pankkiasiansa älypuhelimella tai vaihtavansa näköyhteyden kautta kuu- lumisiaan ilmaiseksi toisella puolella maailmaa asuvan ystävänsä kans- sa – puhumattakaan siitä, että voisi sen samaisen puhelimen välityksellä kuunnella musiikkia, katsella elokuvia, ottaa osaa nettikeskusteluihin tai säädellä kesämökin sisälämpötilaa milloin ja missä tahansa. Tekniikan kehitys on hiipinyt arkeemme. Se on myös aina muuttanut työelämää, olipa kyseessä sitten höyrykoneiden keksiminen pari sataa vuotta sitten tai hoivarobottien käyttöönotto vanhusten palvelutaloissa. Teknologian nopea kehitys ja digitalisaatio, jota myös uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi kutsutaan, sekä robotisaatio ja 3D-tulostus tarjoavat ennen näkemättömiä mahdollisuuksia koko yhteiskunnalle. Mutta kaik- ki uusi pitää sisällään riskinsä. Tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta työelämää koskevien ylei- simpien arvioiden mukaan tulevien vuosikymmenten aikana robotit korvaavat ihmiset rutiininomaisissa töissä, keskipalkkaisia töitä häviää niin toimisto- kuin tehdastyössä, syntyy paljon uusia matalan koulutuk- sen ja matalan palkan töitä lähinnä palvelusektorille ja työntekijöiden toimeentulo koostuu entistä enemmän silpputöistä usealle eri työnanta- jalle. Pahimpana pelkona on yhteiskunnan äärimmäinen jakautuminen kahtia – voittajiin ja häviäjiin. Uusi teknologia antaa myös mahdollisuu- den lisätä työn tekemisen valvontaa ja työntekijöiden kontrollointia. Jo nyt monista töistä kilpaillaan netissä ja työtä tehdään nettialustoilla, jolloin sitä voi tehdä milloin ja missä vaan – myös rutiininomaista tie- tojen tallentamista. Töitä tehdään ilman työsuhdetta ja ihmiset tarjoavat palveluja tai myyvät tavaraa toisilleen ilman välikäsiä. Nykyään puhu- taankin alusta-, keikka- ja vaihdantataloudesta sekä töiden joukkoista- misesta.
26 Ammattiyhdistysliike mukana murroksessa Digitalisaatio on haaste perinteiselle ammattiyhdistysliikkeelle. Ammat- tiliittojen ei pidä jämähtää puolustusasemiin vastustamaan muutosta, vaan niiden pitää olla mukana muovaamassa tulevaisuuden työelämää ja yhteiskuntaa. Uudet teknologiat ovat vain välineitä ja tuotantotapoja, joita on hyödynnettävä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ay-liikkeen on vietävä nykyistä, pääasiassa teknologiaan ja innovaati- oihin keskittyvää tulevaisuuskeskustelua ihmiskeskeiseen ajatteluun. Tavoitteena pitää olla hyvän työelämän rakentaminen digimurroksessa. Erityisen tärkeää on osallistaa nuoria tähän keskusteluun. ■ Digitalisaation myötä syntyy uusia töitä ja monien palkansaajien työ muuttuu täysin. Entiset tiedot ja taidot vanhenevat. Jotta ihmi- sillä on jatkossakin mahdollisuus työllistyä ja mahdollisuus pysyä muutoksessa mukana, tarvitaan yhteiskunnalta vahvaa panostusta kaikilla koulutuksen tasoilla – erityisesti ammatillisessa perus- ja jat- kokoulutuksessa. ■ Valtion on tuettava työllisyyttä edistäviä innovaatioita ja ohjattava niitä koko yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin ja palveluihin. ■ Työelämän perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu on turvattava uudenlaisissa työmuodoissa ja uudentyyppisten työnantajien pal- veluksessa työskenteleville niin lainsäädännössä kuin työehtosopi- muksissakin. Heille on taattava palkkausta, työaikaa, työsuojelua ja sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisehdot. ■ Työturvallisuus- ja työsuojelulainsäädäntöä on nykyaikaistettava koskemaan uusia työn tekemisen muotoja kuten digitaalista ja mo- biilia työtä. Koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin Ammattiyhdistysliike haluaa edelleen pitää kiinni suomalaisen yhteis- kunnan menestysreseptistä eli osaamisesta. Kaikille suomalaisille on taattava riittävät tiedot ja taidot osallistua työelämään ja yhteiskunnal- liseen toimintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien peruskoulunsa päättävien nuorten tulisi jatkaa ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Tavoitteena on oltava, että kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon. Kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisilla aikuisilla on lähtö- kohtaisesti hyvät perustaidot, kuten luku- ja laskutaito, sekä kyky käyttää digitaalisia laitteita arjessa. Mutta noin 600 000 työikäisellä nämä perus- taidot ovat puutteellisia. Heidän kykynsä selviytyä työstään ja käyttää vauhdilla digitalisoituvia palveluita on vaikeutunut.
27 Suomessa on myös edelleen satoja tuhansia aikuisia, joilla ei ole perus- asteen jälkeistä koulutusta. Näiden työikäisten työura jää muita lyhem- mäksi ja työttömyysjaksot pitkittyvät. Muuttuva työelämä edellyttää, että kaikilla työikäisillä on mahdollisuus kehittää osaamistaan työuran aikana.Aikuiskoulutusjärjestelmää täytyy- kin uudistaa siten, että se vahvistaa työntekijöiden mahdollisuuksia siir- tyä ammatista toiseen tai alalta toiselle entistä joustavammin. Lyhytkin koulutus auttaa selviytymään Myös työvoimakoulutuksen ja siihen liittyvän muutosturvan tavoitteena on oltava, että kouluttautuminen uuteen ammattiin on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta nykyistä nopeampaa ja joustavampaa. Aina on järkevämpää opiskella kuin olla passiivisena työnhakijana. Siksi työttö- myystuella pitää voida opiskella myös itsenäisesti. Työntekijän etsiessä uudelleenkoulutusta pitää yhteiskunnan pystyä tarjoamaan tutkinto- koulutusta tai sen osia nopeasti.Tarjonta olisi keskitettävä sellaisille aloil- le, joiden osaajista on pulaa työmarkkinoilla. Työntekijän omasta aloitteesta lähtevä pidempikestoinen koulutus työ- uran aikana mahdollistaa ammatinvaihtamisen monesti ilman työttö- myysjaksoja. Sitä tukevat muun muassa opintovapaalainsäädäntö sekä aikuiskoulutustuki, joita onkin kehitettävä osana ennakoivaa muutos- turvaa. Työmarkkinajärjestöjen sopima malli osaamisen kehittämiseen ja sen mukanaan tuomat muutokset henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien te- koon ovat hyvä pohja henkilöstökoulutuksen kehittämiselle työpaikoilla. Valitettavasti koulutussuunnitelmia tehdään kuitenkin vain osalla työ- paikoista. Tutkimusten mukaan jo lyhytkestoinenkin koulutus parantaa perustaitojen osaamista ja luo pohjaa selviytyä muutoksista työtehtävissä. ■ Koko koulutusjärjestelmässä on panostettava entistä enemmän tun­­ nistamaan ja tunnustamaan aiemmin opittuja tietoja ja taitoja (osaa­misperusteinen lähtökohta). Siten on mahdollista rakentaa yksi­löllisiä koulutuspolkuja ja keskittyä olennaisten asioiden opiske- luun. ■ Kaikkien nuorten tulisi suorittaa vähintään toisen asteen tutkinto. ■ Nuorisotakuuta on vahvistettava edelleen. ■ Aikuiskoulutuksen resursseja ja koulutusmahdollisuuksia on suun- nattava erityisesti niille aikuisille, joilla on vähäinen pohjakoulutus tai heikot perustaidot.
28 ■ Täydennyskoulutusta ja tutkintokoulutusta on kohdistettava alan- ja am-matinvaihdostilanteisiin tarjoamalla nopeita ja joustavia kou- lutuksia sitä tarvitseville. ■ Aikuiskoulutustuki ja opintovapaalaki mahdollistavat irrottautu- misen työstä ja tarjoavat riittävän toimeentulon koulutuksen ajaksi. Yhteiskunnan on jatkossakin tuettava itsenäistä kouluttautumista työuran aikana. ■ Henkilöstökoulutus on nähtävä nykyistä vahvemmin koneisiin ja laitteisiin verrattavana investointina.Yhteiskunnan on tuettava hen- kilöstökoulutusta esimerkiksi verotuksen kautta, jotta koulutuksen määrä lisääntyisi ja se jakaantuisi tasaisemmin kaikkien työntekijöi- den kesken. Ikäohjelma tukee työssä jatkamista Suomalaisten eliniän odote on noussut. Pitenevä elinikä tarkoittaa yleensä lisää terveitä vuosia, joista osa käytetään työntekoon. Elintavat, ravinto,lääkkeet,terveydenhoito ja myös työolosuhteet ovat parantuneet pitkällä aikavälillä. Eliniän odotteen nouseminen on merkki elinympä- ristön ja -olosuhteiden paranemisesta. Tavallaan onkin ristiriitaista, että pidentynyt elinikä tuo Suomeen ongelmia. Maamme ikärakenne vanhenee. Työtätekevien osuus pienenee ja huol- lettavan väestön osuus puolestaan kasvaa. Jo senkin vuoksi on tärkeää lisätä toimia, joilla työntekijöiden halu ja mahdollisuus pidentää työuria voisi parantua nykyisestä. Toteutettu eläkeuudistus on yksi tärkeä toi- menpide, mutta vielä enemmän on tehtävissä työpaikoilla. Useat tutkimukset osoittavat, että työelämän laadulliset ominaisuudet, jotka liittyvät työilmapiiriin,työympäristöön,johtamiseen ja työntekijän vaikutusmahdollisuuksiin, ovat tärkeimpiä motivaatiotekijöitä ihmisten jatkamiselle työelämässä nykyistä pidempään. Terve ja motivoitunut työntekijä on arvo sinänsä, lisäksi se on keskeinen ratkaisu suomalaiseen ikärakenneongelmaan. SAK:n luottamushenkilöpaneelin perusteella valtaosalla työpaikoista, joissa on luottamusmies, on myös työkyvyn tukemiseksi ja edistämisek- si tehty toimia. Sen sijaan vain pienellä osalla työpaikoista on olemassa erillinen ikäohjelma. Valtaosa luottamushenkilöistä kuitenkin koki, että ikäohjelmamalli olisi tarpeellinen heidän omalla työpaikallaan.
29 Työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat yhdessä laatineet oppaan työpai- koille ikäohjelmien laatimista varten. Tietoa on siis olemassa työpaik- kojen tueksi. Oppaassa korostetaan ikätietoisuuden kehittämistä ja ikä- johtamista. Ei ole yhtä ja kaikille työpaikoille soveltuvaa samaa mallia, vaan ikäohjelman on lähdettävä työpaikan tarpeista. Ikäohjelma myös koskee kaikenikäisiä työntekijöitä työpaikalla. Ei ole perusteltua odottaa, että työntekijä tulee johonkin tiettyyn ikään ja vasta sitten käynnistetään työssä jatkamista tukevat toimenpiteet. SAK:n luottamushenkilöpaneelin perusteella ikäohjelmissa pidetään tärkeänä työn muokkaamista ja keventämistä, oikeudenmukaista ja eri- ikäiset huomioon ottavaa johtamista, työuran suunnittelua, kehityskes- kusteluja sekä työaikajärjestelyjä. ■ Työpaikoilla on eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä, jol- loin on mahdollista hyödyntää eri ikäkausiin liittyviä vahvuuksia ja vähentää työkykyriskejä. Tarvetta on myös sovittaa yhteen työn ja muun elämän vaatimuksia. Tähän tarvitaan ikäjohtamista ja työpai- kan ikäohjelmia sekä työssäjaksamista tukevia toimenpiteitä. ■ Ikäjohtaminen on osa muuta johtamista ja se tulee liittää muihin henkilöstön kehittämisen suunnitelmiin ja työvälineisiin kuten osaamisen ja ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen ja ylläpitämi- seen. Lähtökohtana on eri-ikäisten yhdenvertaisuus työpaikalla.
30 TOIMEENTULO TURVATTAVA KUN TYÖTÄ EI OLE Kaikilla työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon silloin- kin, kun palkka ei juokse syystä tai toisesta. Tämä työhön perustuva sosiaaliturva on olennainen osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Suomalainen ja laajemmin pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu siihen, että mahdollisimman moni, nainen ja mies käy töissä ja osallistuu yhteiskunnan palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitukseen. Suomessa on kohtuullisen korkea veroaste, mutta se takaa sen, että tarve yksityisiin vakuutuksiin ja palveluihin on pieni. Työhön ja siitä saatuihin ansioihin perustuva sosiaaliturva on olennai- nen osa pohjoismaista mallia. Tämän ns. ansioturvan tarkoitus on kor- vata kohtuullinen toimeentulo silloin, kun työtä ei ole tai sitä on vähän. Perusturvan tehtävä on puolestaan turvata vähimmäistoimeentulo niille, joilla ei tuloja ole ollut – eli ketään ei jätetä heitteille. Näyttää siltä, että vähimmäisturvan tarve ei katoa, vaan on aina ihmisiä, jotka saavat siitä joko kokonaan tai osittain toimeentulonsa. Sosiaaliturvan on kohdeltava kaikkia asukkaita yhdenvertaisesti. Am- mattiyhdistysliike ei voi hyväksyä maan hallituksen maahanmuuttopo- liittista linjausta, jonka mukaan myönteisen oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden sosiaalietuudet erotetaan muusta asumisperäi- sestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Hallitus räätälöisi heitä varten oman so- siaaliturvajärjestelmän,jossa tuen määrä olisi pienempi.Se on ristiriidas- sa yhdenvertaisuusperiaatteen ja siihen liittyvän syrjintäkiellon kanssa. Ansiosidonnainen sosiaaliturva ehkäisee tehokkaasti köyhyyttä ja tasoit- taa tuloeroja, mikä on nähty huonon talouden ja työttömyyden aikoina. Kun kansalaiset ovat laajasti ansiosidonnaisten sosiaaliturvaetuisuuksien piirissä, tarve työnantaja- tai toimialakohtaisiin lisäetuuksiin puuttuu tai jää vähäiseksi. Lakisääteisyys ja kattavuus ovat sosiaaliturvamme parhai- ta ominaisuuksia ja niistä on pidettävä kiinni. Julkiset palvelut ovat tasa-arvon tae. Ne mahdollistavat kaikille koulu- tuksen ja terveyspalvelut ilman isoa rahapussia. Pikkulasten vanhemmat voivat käydä töissä, kun lapsilla on päivähoitopaikka. Vanhukset saavat tarvitsemiansa palveluja, kun he eivät enää selviä yksin. ■ Ammattiyhdistysliikkeen mielestä Suomessa on pidettävä huoli kohtuullisesta sosiaaliturvasta. Se edellyttää, että työnantajat ja pal- kansaajat sitoutuvat jatkossakin ansioturvan rahoitukseen.
31 ■ Verovaroin kustannettavan vähimmäisturvan avulla huolehditaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Työmarkkinatuen ja asu- mistuen kaltaisen vähimmäisturvan tasoa on nostettava niin, että tarve toimeentulotukeen on tilapäistä. ■ Sote-uudistuksessa on säilytettävä julkisten palveluiden ensisijainen rooli. Palvelumaksut on pidettävä kohtuullisina niin, että ihmisillä on varaa käyttää niitä. Työeläke on osa palkkaa Työeläke on eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien maksuilla. Työeläkejärjestelmämme ansi- osta työntekijöillä on Suomessa mahdollista viettää ansaittuja eläkepäi- viä. On maita, joissa eläketurva on niin heikko, ettei työntekijä käytän- nössä voi jäädä eläkkeelle, vaan työntekoa on jatkettava niin pitkään kuin mahdollista. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoite on työurien pidentäminen. Jotta se on mahdollista, täytyy olla töitä. Erityisesti on parannettava ikään- tyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia saada työtä, jos aiempi työ jostain syystä päättyy. Valitettavasti suomalaisessa työelämässä näyttää edelleen olevan varaa ikärasismiin. Myös työelämän kehittämiseen tarvitaan monia keinoja. Yksi tärkeim- mistä on mahdollisuus päivittää osaamistaan työuran aikana. Myös työntekijän tarpeista lähtevät työaikajoustot ja työn mukauttaminen työkyvyn heiketessä ovat välttämättömiä. Osatyökykyisten työllistymisessä on edettävä kahta kautta: on turvattava niiden ihmisten mahdollisuus jatkaa työelämässä,joiden työkyky on hei- kentynyt työuran aikana. Toiseksi on löydettävä väyliä työelämään myös niille osatyökykyisille, jotka eivät ole koskaan päässeet töihin tai joiden työssäolosta on kulunut pitkä aika. ■ Korkea työllisyys mahdollistaa paremman eläkkeen ja eläkkeiden ra- hoituksen. ■ Erilaisten osatyökykyisyyteen liittyvien etuisuuksien ja ansiotulojen yhteensovittamista on parannettava. Työttömyysturvaa työnteon muodosta riippumatta Työttömyysturvan tehtävä on turvata työhaluisten ihmisten toimeentulo silloin, kun työtä on vähän tai ei lainkaan. Työpaikan menetys, lomautus tai työtuntien ja toimeksiantojen merkittävä väheneminen eivät saa joh-
32 taa kenenkään taloudelliseen ahdinkoon. Työmarkkinoiden epävarmuu- teen ja siihen liittyviin riskeihin vastaamisessa työttömyysturvan rooli on keskeinen. Työn tekemisen muotojen ja määrien vaihtelu ei saa lisätä epävarmuutta siitä, kykeneekö työttömyysturva tarjoamaan riittävän turvan silloin, kun sille on tarve. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan on nimensä mukaisesti turvattava kaikki toimeentulo riippumatta siitä, miten se on ansaittu. Yrittäjä- ja palkkatyön yhdistäminen on työttömyysturvassa nykyisin liian vaikeaa tai mahdotonta. Työttömyysturvaa vaivaa kohtuuttomalta tuntuva byrokratia, mikä tekee etuuksien ja niiden edellytysten ymmärtämisestä hankalaa ja voi aiheut- taa viiveitä etuuksien maksamisessa. Siksi työvoimapoliittiseen harkin- taan,ansioiden määrittelyyn ja etuuksien hakemiseen liittyvää byrokrati- aa on kevennettävä. Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on malli, jossa kaikenlainen viranomaisten harkinta ja työtuntien seuranta on mahdol- lisimman vähäistä ja selkeää. Työ on aina ensisijainen toimeentulon lähde. Työttömyysturvan on olta- va kannustavaa, ja työn tekemisen on lisättävä käteen jääviä tuloja, riip- pumatta työn tekemisen muodosta. Töiden vastaanotto ei saa aiheuttaa viiveitä etuuksien maksamiseen eikä se saa riskeerata työttömyysturvan piirissä pysymistä. Työttömyysturvan on myös mahdollistettava osaami- sen kehittäminen työttömyyden aikana joustavasti.Aktiivisuudesta ei saa rangaista. Työttömyyskassajärjestelmä on jo osoittanut tehokkuutensa. Kassoilla on laadukasta osaamista alan työehdoista, työllisyydestä ja jäsenraken- teesta, mikä takaa työttömyysturvan hoitamisen laadukkaasti. Liittojen työttömyyskassoilla on siten vahva yhteys työelämään ja neuvottelujär- jestelmään, mikä auttaa kun tavoittelemme työttömän nopeaa työllisty- mistä ja korkeaa työllisyyttä. ■ Palkka- ja yrittäjätulojen yhdistämistä työttömyysturvan määräyty- misessä on helpotettava. ■ Vähennetään ja joustavoitetaan työvoimapoliittisten edellytysten ja työaikojen seurantaa. ■ Varmistetaan, että työn tekeminen lisää käteen jääviä tuloja eikä työn tekeminen lisää epävarmuutta toimeentulosta. ■ Parannetaan mahdollisuuksia opiskella työttömyysaikana. ■ Kehitetään kassajärjestelmän vahvuuksia ja tehokkuutta. ■ Vastustetaan työttömyysturvan heikennyksiä
33 Sairaudesta ei pidä rangaista Kukaan ei halua sairastua. Riippumatta siitä, onko kyseessä lyhyt flunssa, krooninen diabetes vai hengenvaarallinen syöpä, yksikään sairaus ei ole ihmisen oma valinta. Sen takia on reilua tasata sairauden aiheuttamaa taloudellista taakkaa. Rahalla ei voi korvata terveyttä, mutta sosiaaliturvajärjestelmä voidaan rakentaa niin, ettei sairastelu heikennä kohtuuttomasti toimeentuloa. Ansiosidonnainen sairauspäiväraha, tapaturmavakuutuksen päiväraha tai työkyvyttömyyseläke paikkaavat toimeentuloa silloin, kun sairauden takia ei voi työskennellä. Nimenomaan ansiosidonnaisuus on tärkeä, jot- ta sairaudesta huolimatta elintaso ei romahda. Sairaudesta huolimatta pitää olla varaa samaan vuokraan ja lasten harrastuksiin kuin terveenä- kin. Menetetyn palkan lisäksi sairastelu lisää myös kustannuksia. Kuluja tulee lääkärikäynneistä, hoidosta ja lääkkeistä. Näitä kustannuksia on tasat- tu kunnallisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen kautta. Tällaiset sairauden perusteella maksettavat etuudet ovat niin perustavanlaatui- sia osia hyvinvointivaltiossa, että niitä ei terveenä edes huomaa. Ei ehkä huomaa, vaikka niitä hiljaa leikkauksilla rapautetaan. Viime vuosina sairausvakuutuksen korvauksiin on kohdistunut toistuvia leikkauksia. Sen seurauksena lääkkeiden ja sairaalamatkojen hinnat ovat nousseet. Terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu. Sairauspäivä- rahan tasoa on leikattu. Onneksi pitkäaikaissairaiden kannalta tärkeän työkyvyttömyyseläkkeen tasoa saatiin parannettua osana työmarkkina- järjestöjen sopimaa eläkeuudistusta. Suuntaus on kuitenkin selvä: julki- sen talouden tervehdyttäminen on tarkoittanut sairailta leikkaamista. Jotta palkansaajat voivat tulevaisuudessakin luottaa siihen, että sairastu- minen ei ole kaiken muun ikävän lisäksi myös taloudellinen katastrofi, on ammattiyhdistysliikkeen pidettävä huolta, että leikkausten kierre py- säytetään. ■ Jotta sairauspäiväraha tulevaisuudessakin turvaa toimeentulon sai- rauden aikana, sen tasosta ja ansiosidonnaisuudesta on pidettävä kiinni. ■ Sairausvakuutuksen korvausten jatkuva leikkaaminen on lopetet­ tava.
34 Työvoimapalveluja tarjottava heti työttömyyden alkaessa Työvoimapolitiikka on ollut viimeisten vuosien ajan totaalisessa myl- lerryksessä. Suurin uudistus tapahtui vuoden 2013 alusta alkaen, kun työvoimapalvelut sekä työvoimahallinto uudistuivat kokonaisuudes- saan. Palveluiden sekä työ- ja elinkeinotoimistojen määrää karsittiin ja yrityksiin suuntautuvaa yhteistyötä lisättiin. Uudistukset ovat jatkuneet toisensa perään eikä loppua näy. Julkisten työvoimapalveluiden rinnalla painotetaan entistä enemmän yksityisten palveluiden mukaantuloa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on vähennetty työntekijöitä tuntuvasti ja vähentäminen jatkuu edelleen. Samaan aikaan työttömyyden kasvu on kuitenkin nostanut asiakasmääriä rajusti. TE-toimistoista annettava henkilökohtainen palvelu on vähennetty minimiin ja työttömät ohjataan asioimaan ensisijaisesti netissä. Parhaimmillaan sähköisen asioinnin kehittäminen voi täydentää työvoi- mapalveluita sekä helpottaa ja nopeuttaa asiointia. Kaikilla työttömil- lä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tai edellytyksiä toimia nykyisissä sähköisissä palveluissa ilman ohjausta. Etenkin pitkäaikaistyöttömien, maahanmuuttajien ja nuorten palvelutarpeissa on korostunut henkilö- kohtainen palvelu. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Mitä pidemmälle työttömyys pitkittyy, sitä vaike- ampaa työelämään pääsy on. Työttömyyden alkuajan tuen heikentymi- nen sekä työllisyysmäärärahojen leikkausten myötä vähentyneet työvoi- mapalvelut ovat osaltaan johtaneet työttömyysjaksojen pidentymiseen. Suomessa on eri selvitysten mukaan noin 20 000–30 000 vammaista ja osatyökykyistä työtöntä henkilöä, jotka olisivat valmiita ja kykeneviä osallistumaan aktiivisesti työelämään. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä ole- vista ilman työtä on arviolta noin 40 prosenttia. Heidän työllistymistään heikentävät edelleen asenteet, mutta myös työnantajien tiedon puute tukimahdollisuuksista. Heikko työllisyystilanne heikentää väistämättä myös osatyökykyisten työllistymistä. Työllisyysmäärärahoja leikataan edelleen tulevina vuosina. Ammattiyh- distysliike peräänkuuluttaa tässäkin tilanteessa aktiivista työvoimapoli- tiikkaa, jolla säästettäisiin sosiaaliturvan ja terveydenhoidon menoissa. Pitkittynyt työttömyys passivoi ja aiheuttaa aktivoinnin sijaan suurem- pia kustannuksia.
35 ■ Työttömien siirtyminen mahdollisimman nopeasti työstä työhön tai koulutukseen on turvattava tarjoamalla työvoimapalveluita heti työttömyyden alkaessa. ■ Työ- ja elinkeinotoimistojen on tarjottava henkilökohtaista palvelua kaikille sitä tarvitseville työttömille. ■ Sähköisten palveluiden lisäämisen on perustuttava asiakkaiden tar- peisiin ja tuettava työttömän palveluja. ■ Palkkatukeen ja työttömien aktivointiin on suunnattava riittävästi resursseja. Samalla on puututtava työnantajien harjoittamaan tuet- tujen työllistämistoimien väärinkäyttöön, jolla korvataan pysyvän työvoiman tarvetta. ■ Työttömyyden pitkittymisen ehkäiseminen on parasta pitkäaikais- työttömyyden hoitoa. ■ Nuorten työllisyyden edistämiseksi tarvitaan eri tahojen yhteistä tahtoa ja konkreettisia toimia. Nykyisin ilman koulutusta on vaikea saada työpaikkaa. Nuorisotakuulla mahdollistetaan ammatillinen koulutus kaikille ja tuetaan ensimmäisen työpaikan saamisessa. ■ Vammaisten ja osa-työkykyisten työelämään pääsyä ja työssä pysy- mistä on tuettava. Työllistymisessä on kiinnitettävä huomiota työ- hönvalmennukseen, joustaviin työaikajärjestelyihin sekä työolosuh- teisiin.
36 JOTTA TYÖTÄ SYNTYISI Tarvitsemme uutta työtä. Ilman taloudellista taantumaakin Suomes- sa katoaa keskimäärin 500 työpaikkaa joka päivä. Ammattiyhdistys- liikkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja pitkällä tähtäimellä päästä täystyöllisyyteen. Silloin jokainen työkykyinen ja -ikäinen voisi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja varallisuuden luomiseen omalla työpanoksellaan. Suomen viime vuosien työllisyyskehitys ei ole ollut kehuttavaa. Hyvä puoli kuitenkin on, että työttömien määrä ei ole kasvanut aivan niin paljon kuin huonot tuotantoluvut antaisivat aiheen olettaa. Osa selitystä piilee siinä, että ihmisiä on jättäytynyt työmarkkinoiden ulkopuolelle. He ovat joko siirtyneet eläkkeelle tai luopuneet työnhausta kokonaan. Matala työllisten määrä onkin ollut viime vuosien pysyvä huolenaihe ja yhteiskuntapolitiikan keskeinen epäkohta. Seuraavien vuosien aikana talouspolitiikkaa on uudistettava siten, että sen tärkein tavoite on luoda uusia työpaikkoja ja pitää huolta työnteki- jöiden osaamisesta ja saatavuudesta. Tätä varten meidän on huolehdit- tava kilpailukyvystämme muun muassa palkkaratkaisuin ja tuottavuutta kehittäen. Laskusuhdanteessa ei pidä leikata valtion menoja, vaan tukea kasvua investoinneilla ja parantaa kasvumahdollisuuksia oikeudenmu- kaisilla rakenneuudistuksilla. Eläkeuudistus oli esimerkki oikeudenmu- kaisesta rakenneuudistuksesta. Vain talouskasvu taittaa velkaantumisen Valtion velkaantumista ei ole käytännössä saatu taittumaan missään maassa koko taloushistorian aikana yksistään tai edes pääosin valtavilla julkisten menojen leikkauksilla. Pääasiallinen keino on aina ollut talous- kasvun aikaansaaminen. Holtittomat julkisten menojen leikkaukset sen sijaan vaarantavat talouden kasvun. Suomen pitkän aikavälin talouskasvun näkymät ovat tällä hetkellä vai- meat: väestö ikääntyy eikä maahamme investoida. Kehitys on käännet- tävä ja se voidaan kääntää. Se onnistuu, kun lisäämme muun muassa hallittua työperäistä maahanmuuttoa ja kotouttamistoimia, satsaamme kansainvälisempään ja tuloksekkaaseen tutkimus- ja kehittämistoimin- taan, kehitämme aktivoivaa työttömyysturvaa, hoidamme vastuullisesti eläketurvaa, estämme nuorten syrjäytymistä ja edistämme entistä no- peampaa korkeakoulututkintojen suorittamista.
37 ■ Talouspolitiikan tärkein tavoita luoda uusia työpaikkoja ja pitää huolta työntekijöiden osaamisesta. ■ Erityisesti laskusuhdanteessa valtion on tuettava kasvua investoin- neilla, sillä vain talouskasvulla Suomi selviää taantumasta. ■ Avoin ja reilu sääntöihin pohjautuva kansainvälinen kauppa on Suomelle tärkeää. Kauppasopimuksilla ei saa heikentää parlamen- taarista demokratiaa, työntekijöiden oikeuksia tai kuluttajansuojaa. Uutta kunnon työtä investointien, innovaatioiden ja osaamisen kautta Suomi tarvitsee kipeästi uusia toimeentulon turvaavia työpaikkoja. Työ- paikkojen luomiseksi tarvitaan puolestaan yritysten investointeja sekä tutkimusta ja innovaatioita. Valtion on tehtävä parempaa investointi- ja omistajaohjauspolitiikkaa työllisyyden ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomessa on hyvät lähtökohdat vaikuttavalle tutkimus- ja innovaatio- politiikalle. Meillä on hyvä koulutus- ja innovaatiojärjestelmä, osaavat ja motivoituneet työntekijät sekä luotettavat ja toimivat yhteiskunnan instituutiot, infrastruktuuri ja terveydenhuolto. Kansainväliset kilpailukykyvertailut osoittavat, että Suomi on aina vuo- desta toiseen vertailujen kärkimaiden kastissa. Tuoreimmassa Maailman talousfoorumin vertailussa Suomi on kahdeksas, eli Suomen rakenteel- linen kilpailukyky on siis kunnossa. Meillä on myös kansainvälisestikin verrattuna paljon mahdollisuuksia, mutta kokonaan toinen asia on se, miten Suomi pystyy mahdollisuutensa hyödyntämään. Oleellinen kysymys onkin, miten saamme yritykset investoimaan ja panostamaan nykyistä voimakkaammin tutkimukseen sekä kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi nämä pa- nostukset on suunnattava muuallekin kuin vain elektroniikka- ja tieto- tekniikkateollisuuteen. Innovaatiopolitiikan lähtökohtana pitää olla Suomen talouden, työl- lisyyden ja työntekijöiden osaamisen parantaminen. Jotta yritykset ja tutkimuslaitokset kykenevät vastaamaan jatkossa nykyistä paremmin kansainväliseen kilpailuun, tarvitsemme tiivistä yhteistyötä tutkimuslai- tosten ja yritysten kesken sekä uusia menestyviä innovaatioita. Myös työpaikkojen ja niiden henkilöstön omaa kehittämistoimintaa on jatkossa tuettava enemmän. Se edellyttää myös elinikäisen oppimisen vahvistamista, osaavaa johtamista sekä luottamuksen rakentamista työ- paikoilla.
38 Sen lisäksi julkista tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on vahvistettava. Tutkimusrahoituksesta päätettäessä yliopistojen perustutkimusta ja yri- tysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei pidä asettaa vastakkain. Kor- keakoulujärjestelmän kehittäminen on tärkeää, mutta se ei saa olla teko- syy tärkeän perustutkimuksen resurssien vaarantamiselle. ■ Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisrahoitus on nostettava noin neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. ■ Verovaroilla on tuettava etenkin sellaista tutkimusta ja kehitystä, jol- la on laajoja taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. ■ Kaikenkokoisille ja kaikilla toimialoilla toimiville yrityksille taataan samat mahdollisuudet saada tukea innovaatiotoimintaan valtiontu- kijärjestelmän kautta. ■ Suomessa on edistettävä laaja-alaista innovaatioajattelua, jotta työn- tekijöiden osaaminen ja luovuus saadaan hyödynnettyä entistä pa- remmin yritysten kehittämisessä. ■ Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rakenteiden uudistamista on jatkettava perustutkimuksen resursseja vaarantamatta. ■ Ammattikorkeakoulujen roolia yritysyhteistyössä on vahvistettava. Kestävä kehitys luo uutta työtä Kestävän kehityksen mukaiset uudet työpaikat syntyvät usein yrityk- siin, jotka tuottavat uusiutuvaa energiaa tai tarjoavat jätehuoltoon sekä ympäristön- ja ilmastonsuojeluun liittyviä palveluita. Myös perinteinen teollisuus kuten paperi- ja terästeollisuus sekä kaivosteollisuus ovat kes- tävää toimintaa, jos niiden käytössä on parhaat teknologiat prosessien tehostamiseksi sekä resurssien säästämiseksi. Määrätietoisesti energian ja materiaalin kulutusta vähentävät yritysten toimet ovat myös vastuullista ilmastonmuutoksen torjuntaa. Joulukuussa 2015 sovittu ja vuonna 2020 voimaan astuva YK:n ilmas- tosopimus vahvistaa edelleen kestävän kehityksen mukaisen yritystoi- minnan markkinoita erityisesti ns. cleantech-toimialan eli puhtaan tek- nologian yrityksissä. Puhdas teknologia tarkoittaa tuotteita, palveluita, prosesseja ja teknologioita, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ehkäisevät tai vähentävät liiketoiminnan kielteisiä ympäristö- vaikutuksia. Ilmastonmuutoksen torjuntaa tavoitteleva politiikka aiheuttaa raken- teellista muutoksia toimialojen välillä ja sisällä. Edessä oleva muutos saadaan paremmin hallintaan, kun siihen valmistaudutaan ennakkoon. Tätä varten tarvitsemme kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävä- nä on valmistella työntekijöiden kannalta oikeudenmukaista siirtymää
39 kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Työryhmän tulisi arvioida toimialoittain ilmastonmuutoksen torjunnasta aiheutuvat vaikutukset niin uusien työ- paikkojen syntymiseen kuin nykyisiin työpaikkoihinkin. Yrityksiä on kannustettava kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Niille yrityksille, joka toimivat kestävän talouden mukaisesti, on oltava jatkossakin tarjolla tutkimus- ja innovaatiorahoitusta sekä investointi- tukia. Kun yritykset investoivat uuteen ja onnistuvat vähentämään ku- lutustaan, ne parantavat samalla tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Kun yritysten toiminta ja prosessit ovat tehokkaita ja niiden tuotteet sekä pal- velut kiinnostavat yhä ympäristötietoisempia kuluttajia, vähenee myös työnantajan paine ulosmitata voitto työntekijöiden palkasta ja muista etuuksista. ■ Eurooppalaisessa teollisuus- ja elinkeinopolitiikassa on oltava kes- keisintä kestävä kasvu. ■ Suomen energiapolitiikan on perustuttava monipuoliseen, puhtaa- seen ja kustannuksiltaan tehokkaaseen tuotantoon. ■ Tutkimus-, innovaatio- ja investointitukia suunnataan kestävän kas- vun mukaisiin toimiin. Kasvu syntyy kaupungeissa Suomi kaupungistuu historiallisen nopeaa vauhtia. Se vaikuttaa merkit- tävästi myös työmarkkinoihin. Kaupungeissa on enemmän työmahdol- lisuuksia, paremmat palkat sekä monipuolisemmat palvelut kuin syrjäi- sellä maaseudulla. Myös yritykset sijoittuvat osaavan työvoiman perässä kaupunkiseuduil- le, mikä johtaa kaupungistumista ruokkivaan kehitykseen. Innovaatiois- ta 90 prosenttia syntyy kaupungeissa. Suomi tarvitsee tämän kaupungis- tumisen ja yhdyskuntarakenteen tuoman tuottavuushypyn. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä kaupunkiseuduilla asuu yli puoli miljoonaa ihmistä enemmän kuin nyt. Suomeen syntyy puolisen kymmentä vahvaa kaupunkiseutua, jotka vastaavat suurelta osin Suo- men kasvusta. Väestön keskittyminen synnyttää palvelu-Suomen. Sen sijaan teollisuuden tuotantolaitokset jauhavat vientituloja maakunnissa, vaikka työllisten määrä vähenee. Suomen talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihmi- set kykenevät muuttamaan avoimien työpaikkojen perässä. Työvoiman liikkuvuutta hidastaa kasvukeskusten riittämätön asuntotuotanto ja vä- keään menettävien alueiden asuntojen myynti- ja vakuusarvojen romah- taminen, jota kiristyvä pankkisääntely kiihdyttää entisestään.
40 Myös maahanmuuton lisääntyminen nopeuttaa Suomen keskittymis- tä, kun maahanmuuttajat hakeutuvat suurimmille kaupunkiseuduille, joissa sosiaaliset verkostot, palvelut ja työllistymismahdollisuudet ovat muuta maata paremmat. Siksikin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tar- vitaan nopeasti lisää. ■ Kasvukeskuksissa tarvitaan mittavia investointeja asuntotuotantoon ja joukkoliikenteeseen, jotta työvoiman liikkuvuus ja talouden uu- siutuminen voidaan turvata. ■ Vientiteollisuudelle ja raskaalle teollisuudelle on taattava häiriöttö- mät liikenneyhteydet aina raaka-aineiden lähteiltä tuotantolaitok- siin ja sieltä edelleen vientisatamiin. ■ Maakuntien kilpailukyky ylläpidetään takaamalla saavutettavuus. Jokaisesta maakunnasta olisi päästävä aamuksi Eurooppaan ja illaksi kotiin sekä työpäivän jälkeen seuraavaksi aamuksi Aasiaan. ■ Mahdollisuuksia kasvuun on myös matkailualalla. Suomella on kaikki edellytykset kehittyä merkittäväksi pohjoismaiseksi matkai- lumaaksi,mutta se ei tapahdu ilman strategista suunnittelua ja laaja- alaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Hyvinvointi rahoitetaan oikeudenmukaisella verotuksella Hyvä verojärjestelmä on oikeudenmukainen. Poliittiset päättäjämme te- kevät arvovalinnat siitä, millaista verotus on meillä Suomessa. Päättäjien tavoitteena pitäisi olla järjestelmä, jonka kansalaiset kokevat oikeuden- mukaiseksi. Jokainen meistä maksaa veroja saamistaan tuloista, kuten esimerkiksi palkastaan tai eläkkeestään. Progressiivinen tuloverotus tarkoittaa, että suurituloisilla on isompi veroprosentti kuin pienituloisilla. Sen yksi ta- voite on tasata tuloeroja veronmaksajien välillä. Pääomatuloja, kuten osinkoja ja omaisuuden myynnistä saatuja tuloja, verotetaan Suomessa eri tavalla kuin ansiotuloja. Tästä syystä tulovero- tuksessa voikin käydä niin, että suurituloinen, paljon pääomatuloja saa- va, maksaakin suhteellisesti vähemmän veroja kuin pienituloinen pal- kansaaja. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että pörssin ulkopuolisissa varakkaissa yhtiöissä osakkeiden omistajilla on mahdollisuus suunnitella verojaan ja saada erittäin lievästi verotettuja osinkoja. Tuloverojärjestel- män oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta tulisikin parantaa.
41 Kulutusverot ovat haitallisimpia pienituloisille Kulutusverotuksessa verotetaan tavaroiden ja palvelujen kulutusta. Ar- vonlisäveroa maksamme ostamiemme tavaroiden ja palvelujen myynti- hinnasta – esimerkiksi jokaiseen kauppalaskuun ja kampaajalla käyntiin sisältyy arvonlisäveroa. Valmisteveroja Suomessa ovat esimerkiksi al- koholi-, polttoaine-, tupakka- ja makeisvero. Kulutusverot kohdistuvat kaikkein haitallisimmin pienituloisiin, joiden tulot menevät elämiseen eli he kuluttavat lähes kaikki saamansa tulot. Siksi arvonlisäverotuksessa käytetään joissakin tavaroissa ja palveluissa ns. alennettuja verokantoja, eli niissä on pienempi arvonlisäveroprosentti. Näin kevennetään muun muassa ruuan verotusta. Alennettujen verokantojen käyttäminen on kuitenkin kallista, koska valtaosa hyödystä menee hyvätuloisille, jotka kuluttavat euromääräisesti enemmän kuin pienituloiset. Ammattiyhdistysliikkeen mielestä tuloero- ja voidaan tasoittaa tehokkaasti tulojen verottamisen sekä lapsilisien ja eläkkeiden kaltaisten tulonsiirtojen avulla. Omaisuuden verotus on Suomessa kevyttä. Varallisuusvero on poistettu kokonaan, perintö- ja lahjaverotukseen liittyy merkittäviä huojennuk- sia esimerkiksi sukupolvenvaihdoksissa eli yrityksen siirtyessä vaikkapa vanhemmilta lapsille, eikä kiinteistöveroa peritä lainkaan maa- ja metsä- talousmaasta. Kansalaiset kokevatkin usein näin matalan omaisuusvero- tuksen epäoikeudenmukaiseksi. Julkisten palveluiden rahoituksen ja väestön ikääntymisen vuoksi valtion verotulojen tarve saattaa kasvaa. Silloin syntyy painetta nostaa työn ve- rotusta. Palkasta maksettavien verojen korottaminen kuitenkin pienen- tää palkansaajien ostovoimaa ja kotimaista kysyntää, supistaa työvoiman tarjontaa ja vaikuttaa myös työntekijöiden palkankorotusvaatimuksiin. Siksi pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta ei pidä korottaa. Sen sijaan paras keino tasapainottaa julkista taloutta on saada työllisyys nousuun. Mitä useampi on töissä, sitä enemmän valtiolle kertyy verotu- loja ja julkiset menot vähenevät. Laaja veropohja ja hyvä verojärjestelmä ovat hyvinvointivaltion rahoittamisen perusta. ■ Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi Suomessa on vä- hennettävä osinkojen verotukseen liittyviä verohelpotuksia. ■ Kiinteistöverotus on laajennettava koskemaan myös maa- ja metsä- talousmaata. ■ Perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa on laajennettava.
42 ■ Verotus on oltava sellaisella tasolla, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset palvelut voidaan turvata nykyisessä laajuudessa. ■ Harmaan talouden torjuntaa tulee tehostaa lisäämällä viranomais- ten voimavaroja, yhteistyötä ja toimivaltuuksia sekä koventamalla tekojen rangaistuksia. Verovuotoa on ehkäistävä tehokkaasti. Hyvät palvelut tukevat työssäkäyntiä Suomessa naiset ja miehet ovat pääsääntöisesti kokopäivätöissä. Tämä ei johdu suomalaisten ainutlaatuisista geeneistä tai kulttuurista, vaan hy- vistä julkisista palveluista. Ilman lasten päivähoitoa, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimin- taa tai laadukkaita vanhuspalveluita moni työssäkäyvä joutuisi lopetta- maan tai keskeyttämään pitkäksi aikaa kokopäivätyöt. Kahden elättäjän lapsiperheet ovat mahdollisia vain, jos lapsille on tarjolla laadukasta hoi- toa kohtuullisin kustannuksin vanhempien työpäivien ajaksi. Pelkkä palveluiden olemassaolo ei riitä, vaan niiden on oltava myös laa- dukkaita ja edullisia. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentaminen ja asiakasmaksujen jatkuvat nostot kostautuvat alenevana työllisyytenä. Jos päivähoidon laatu epäilyttää, hoitopaikka on hankalan matkan pääs- sä tai hoitomaksu nousee suhteessa palkkaan turhan korkeaksi, kynnys palata vanhempainvapaalta töihin nousee liian korkeaksi. Vanhuspalveluilla on osittain samanlainen rooli työllisyyden turvaajina. Jos kunta ei tarjoa kotona asuvalle vanhukselle riittävää kotiapua, aikuis- ten lasten kynnys muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä kasvaa. Erityisen turmiollista työllisyydelle on, jos työikäisten oletetaan jäävän kotiin ikääntyneiden vanhempiensa omaishoitajiksi laitosasumisen sääs- töjen vuoksi. Julkisilla palveluilla on siis merkittävä rooli työllisyyden edistäjinä ja mahdollistajina. Sen takia ne ovat vihoviimeinen säästökohde. Jos palve- luissa säästetyt eurot kostautuvat vähenevänä työllisyytenä ja verotuloi- na, vaikutus julkiselle taloudelle jää pahasti miinukselle. Palveluiden lisäksi myös perhevapaita on kehitettävä. Tavoitteena on uudistus, joka parantaisi tasa-arvoa ja perheiden valinnanvaraa, mutta samalla turvaisi korkean työllisyyden. Nykyään perhevapaiden käyttö on turhan jäykkää ja ongelmana on pitkittyvien kotihoitojaksojen keskitty- minen äideille. Kasvattamalla isille kiintiöityä vanhempainvapaajaksoa voitaisiin lisätä tasa-arvoa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa.
43 ■ Hyvät julkiset palvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion pe- rusta. ■ Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Sen laatua ei saa heiken- tää eivätkä maksut saa olla esteenä käytölle. ■ Perhevapaajärjestelmää on uudistettava. Tavoitteena on parantaa tasa-arvoa ja lisätä perheiden valinnanvaraa, mutta samalla turvata korkea työllisyys. ■ Omaishoitajilla tulisi olla samanlainen oikeus lyhytaikaiseen poissa- oloon kuin tilapäinen hoitovapaa lapsen sairastuessa äkillisesti.
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020

Empfohlen

Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirja
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirjaAskelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirja
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirjaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työlinjalla
TyölinjallaTyölinjalla
TyölinjallaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksiSAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Ammattiyhdistysliikkeen ABC
Ammattiyhdistysliikkeen ABCAmmattiyhdistysliikkeen ABC
Ammattiyhdistysliikkeen ABCSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Taskulämmin 2011
Taskulämmin 2011Taskulämmin 2011
Taskulämmin 2011Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Empfohlen

Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024
Hyvä työ – Hyvinvointia elämään. SAK:n strategia vuosille 2020–2024Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirja
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirjaAskelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirja
Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n edustajakokouksen asiakirjaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työlinjalla
TyölinjallaTyölinjalla
TyölinjallaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018SAK:n vuosikertomus 2018
SAK:n vuosikertomus 2018Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksiSAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksi
SAK:n kuuden kohdan ohjelma pätkätyöntekijöiden aseman parantamiseksiSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Ammattiyhdistysliikkeen ABC
Ammattiyhdistysliikkeen ABCAmmattiyhdistysliikkeen ABC
Ammattiyhdistysliikkeen ABCSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Taskulämmin 2011
Taskulämmin 2011Taskulämmin 2011
Taskulämmin 2011Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Kaikki samassa veneessä.
Kaikki samassa veneessä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolellaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalliSDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalliSDP
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0SDP
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma SDP
 
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
On olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehtoOn olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehtoSDP
 
Tasa-arvo-opas 2016
Tasa-arvo-opas 2016 Tasa-arvo-opas 2016
Tasa-arvo-opas 2016 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015Päivi Uljas
 
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelmaSDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelmaSDP
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifestiSDP
 
Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015SDP
 
Turvallisuus työelämän muutoksessa
Turvallisuus työelämän muutoksessaTurvallisuus työelämän muutoksessa
Turvallisuus työelämän muutoksessaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturvaTyötön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturvaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3SDP
 
Ryhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyoRyhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyoSDP
 
SAK:n esittelykalvot
SAK:n esittelykalvotSAK:n esittelykalvot
SAK:n esittelykalvotSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Sdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuuSdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuuSDP
 
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiSAK
 
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissaOnko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissaTimoAro
 
SAK:n esittely
SAK:n esittelySAK:n esittely
SAK:n esittelySuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Weitere ähnliche Inhalte

Was ist angesagt?

SDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalliSDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalliSDP
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0SDP
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma SDP
 
On olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehtoOn olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehtoSDP
 
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015Päivi Uljas
 
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelmaSDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelmaSDP
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifestiSDP
 
Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015SDP
 
Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3SDP
 
Ryhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyoRyhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyoSDP
 
Sdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuuSdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuuSDP
 
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiSAK
 
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissaOnko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissaTimoAro
 

Was ist angesagt? (20)

SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella SAK Ihmisen puolella
SAK Ihmisen puolella
 
SDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalliSDP:n perhevapaamalli
SDP:n perhevapaamalli
 
Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0Nuorisotakuu 2.0
Nuorisotakuu 2.0
 
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
Varjosta valoon tulevaisuusohjelma
 
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019
SAK:n tavoitteet puoliväliriiheen 2017–2019
 
On olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehtoOn olemassa reilumpi vaihtoehto
On olemassa reilumpi vaihtoehto
 
Tasa-arvo-opas 2016
Tasa-arvo-opas 2016 Tasa-arvo-opas 2016
Tasa-arvo-opas 2016
 
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
Kansalaistoiminta ja funktioonaalinen tulonjako Kantupäivät 2015
 
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015
Kiinni liikkeessä – SAK:n jäsentutkimus 2015
 
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelmaSDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
SDP:n koulutuspoliittinen ohjelma
 
Uuden työn manifesti
Uuden työn manifestiUuden työn manifesti
Uuden työn manifesti
 
Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015Strateginen hallitusohjelma 2015
Strateginen hallitusohjelma 2015
 
Turvallisuus työelämän muutoksessa
Turvallisuus työelämän muutoksessaTurvallisuus työelämän muutoksessa
Turvallisuus työelämän muutoksessa
 
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturvaTyötön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
Työtön ansaitsee luottamuksen – SAK:n kannustava työllistymisturva
 
Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3Tyollisyystiekartta3
Tyollisyystiekartta3
 
Ryhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyoRyhmatyo_tyo
Ryhmatyo_tyo
 
SAK:n esittelykalvot
SAK:n esittelykalvotSAK:n esittelykalvot
SAK:n esittelykalvot
 
Sdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuuSdp ja nuorisotakuu
Sdp ja nuorisotakuu
 
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraattiOuti Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
Outi Alanko-Kahiluoto: Ay-liike ja prekaraatti
 
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissaOnko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
Onko työvoimapolitiikka aktiivista vain juhlapuheissa
 

Ähnlich wie Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020

Muutosliikkeessa
MuutosliikkeessaMuutosliikkeessa
MuutosliikkeessaSAK
 
Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Jobberi
 
Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Jobberi
 
Onnistuneesti työelämään! -opas
Onnistuneesti työelämään! -opasOnnistuneesti työelämään! -opas
Onnistuneesti työelämään! -opasOppimisvaikeus
 
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusKättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusSDP
 
Pekka tiainen2442012esitys
Pekka tiainen2442012esitysPekka tiainen2442012esitys
Pekka tiainen2442012esitysTutuhesa
 

Ähnlich wie Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020 (20)

SAK:n esittely
SAK:n esittelySAK:n esittely
SAK:n esittely
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
 
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyölläSuomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä
 
Eiköhän liitytä! Opas jäsenhankintaan
Eiköhän liitytä! Opas jäsenhankintaanEiköhän liitytä! Opas jäsenhankintaan
Eiköhän liitytä! Opas jäsenhankintaan
 
Parempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallillaParempaan työllisyyteen Suomen mallilla
Parempaan työllisyyteen Suomen mallilla
 
Nuorisotakuu
NuorisotakuuNuorisotakuu
Nuorisotakuu
 
Hyvä työ
Hyvä työHyvä työ
Hyvä työ
 
syke-opas_2008
syke-opas_2008syke-opas_2008
syke-opas_2008
 
Muutosliikkeessa
MuutosliikkeessaMuutosliikkeessa
Muutosliikkeessa
 
Liike muutoksessa – muutos liikkeessä?
Liike muutoksessa – muutos liikkeessä?Liike muutoksessa – muutos liikkeessä?
Liike muutoksessa – muutos liikkeessä?
 
Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016
 
Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016Ammattilaiset, esite 2016
Ammattilaiset, esite 2016
 
Onnistuneesti työelämään! -opas
Onnistuneesti työelämään! -opasOnnistuneesti työelämään! -opas
Onnistuneesti työelämään! -opas
 
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimusKättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
Kättä päälle - Yhteisen vastuun sopimus
 
Pekka tiainen2442012esitys
Pekka tiainen2442012esitysPekka tiainen2442012esitys
Pekka tiainen2442012esitys
 
Työelämän pelisäännöt
Työelämän pelisäännötTyöelämän pelisäännöt
Työelämän pelisäännöt
 
SAK:n vuosikertomus 2017
SAK:n vuosikertomus 2017SAK:n vuosikertomus 2017
SAK:n vuosikertomus 2017
 
Oma työ, yhteiset oikeudet.
Oma työ, yhteiset oikeudet.Oma työ, yhteiset oikeudet.
Oma työ, yhteiset oikeudet.
 
Nuorisotakuu
NuorisotakuuNuorisotakuu
Nuorisotakuu
 
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjauksetTyömarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
Työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjaukset
 

Mehr von Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Mehr von Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

kesatyontekijoiden-palkkaaminen-2024.pdf
kesatyontekijoiden-palkkaaminen-2024.pdfkesatyontekijoiden-palkkaaminen-2024.pdf
kesatyontekijoiden-palkkaaminen-2024.pdf
 
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloillaDigiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
Digiosaaminen ja teknologian muutos SAK:n aloilla
 
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdfluottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
luottamushenkilokysely-osaaminen-tyopaikoilla.pdf
 
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
Verianin ja SAK:n lakkokysely maaliskuussa 2024
 
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslistaPainava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
Painava syy -esite 2024 - Orpon-Purran hallituksen leikkauslista
 
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
Arbetslivets spelregler 2024 – En guide om rättigheterna och skyldigheterna i...
 
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissaSAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
SAK:n tavoitteet vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa
 
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
Bargoeallima njuolggadusat – Pargoeellim njuolgâdusah – Reâuggjieʹllem õhttsa...
 
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
Kysely poliittisista työtaisteluista 14.12.2023
 
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
SAK:n vero-ohjelma 2023–2027
 
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
Ilmastonmuutoksen huomiointi SAK:laisilla aloilla 2019 ja 2023
 
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdfkoyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
koyhyysriski-sak-aloilla-jasentutkimus-2023.pdf
 
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdfhaastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
haastattelututkimus-duunareiden-palkkakoyhyydesta.pdf
 
Occupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshellOccupational health care in a nutshell
Occupational health care in a nutshell
 
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdfluottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
luottamus-tyopaikan-supervoima.pdf
 
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cutsA catalogue of Orpo-Purra Government cuts
A catalogue of Orpo-Purra Government cuts
 
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
Regeringen Orpo-Purras lista över nedskärningar
 
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressaTyöterveyshuolto pähkinänkuoressa
Työterveyshuolto pähkinänkuoressa
 
Painava syy -esite
Painava syy -esitePainava syy -esite
Painava syy -esite
 
Pienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman laskuPienituloisten ostovoiman lasku
Pienituloisten ostovoiman lasku
 

Askelmerkkejä tulevaisuuteen – SAK:n tavoiteohjelma 2016–2020

  • 2. ISBN: 978-951-714-304-2 Painokarelia Oy 2016 Ulkoasu: Julkaisuosakeyhtiö Elias Kirjan tilaukset SAK:n postituksesta, puhelin 020 774 000.
  • 3. 3 Lukijalle Kädessäsi on SAK:n tavoiteohjelma, jossa määritellään SAK:n periaat- teelliset linjaukset lähivuosien toiminnalle. Alussa alussa vastaamme kysymykseen, miksi ammattiyhdistysliike on olemassa ja miten se ajaa työntekijän asiaa niin Suomessa kuin kansain- välisestikin. Kaksi seuraavaa lukua perustuvat siihen, että ammattiyhdistysliike on työn liike. Työn tekeminen, työstä syntyvä hyvinvointi, työstä saatava palkka ja työhön perustuva sosiaaliturva ovat ammattiyhdistysliikkeen toiminnan punainen lanka. Työn tekemisen pitää olla turvallista ja kai- killa työntekijöillä on oikeus hyvään työhön. Sen jälkeen pohdimme, mitä sitten kun työtä ei ole? Meidän mielestäm- me kaikilla työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon silloin- kin, kun palkka ei syystä tai toisesta juokse. Tämä työhön perustuva sosi- aaliturva on olennainen osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Tavoiteohjelman lopussa keskitymme kysymykseen, mitä pitää tehdä, jotta työtä syntyisi. Ammattiyhdistysliikkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja päästä lopulta siihen, että jokainen työkykyinen- ja ikäinen voisi osallistua omalla työpanoksellaan yhteiskuntamme ke- hittämiseen.
  • 4. 4 SAK:n tavoiteohjelma vuosille 2016-2020 AMMATTIYHDISTYSLIIKE ON TYÖNTEKIJÄN ASIALLA 5 Työehtosopimukset kivijalkana 5 Ammattiliittojen keskinäinen yhteistyö entistä tärkeämpää 6 Työstä saatava palkkaa jolla tulee toimeen 7 Työntekijöiden edunvalvonta on kansainvälistä 8 Osa laeista tulee Euroopasta 9 Toimintatavat muutoksessa 10 Keskeisintä on työntekijöiden liittyminen liittoon 11 TYÖSUHTEET JA TYÖOLOT TURVALLISIKSI 12 Työlainsäädäntö suojaa heikompaa 12 Nolla ei ole työaika 13 Työn hinnan polkeminen kuriin 13 Maahanmuuttajien halpatyömarkkinat estettävä 13 Kotouttamisen on edistettävä työllistymistä 14 Työajoissa otettava työntekijän toiveet huomioon 15 Työsuojelu on kannattava investointi 16 Työturvallisuuden perusta on ennaltaehkäisy 17 Työterveyshuolto kuuluu jokaiselle työntekijälle 18 Työkyvyttömyyden riskiä pienennetään kuntoutuksella 19 KAIKILLE OIKEUS HYVÄÄN TYÖHÖN 21 Yhdenvertainen kohtelu on jokaisen oikeus 21 Työntekijät mukaan kehittämistoimintaan 22 Palkitsemisen pelisäännöt sovittava yhdessä 24 Työelämän perusoikeudet turvattava digimurroksessa 25 Ammattiyhdistysliike mukana murroksessa 26 Koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin 26 Lyhytkin koulutus auttaa selviytymään 27 Ikäohjelma tukee työssä jatkamista 28 TOIMEENTULO TURVATTAVA KUN TYÖTÄ EI OLE 30 Työeläke on osa palkkaa 31 Työttömyysturvaa työnteon muodosta riippumatta 31 Sairaudesta ei pidä rangaista 33 Työvoimapalveluja tarjottava heti työttömyyden alkaessa 34  JOTTA TYÖTÄ SYNTYISI 36 Vain talouskasvu taittaa velkaantumisen 36 Uutta kunnon työtä innovaatioiden ja osaamisen kautta 37 Kestävä kehitys luo uutta työtä 38 Kasvu syntyy kaupungeissa 39 Hyvinvointi rahoitetaan oikeudenmukaisella verotuksella 40 Kulutusverot ovat haitallisimpia pienituloisille 41 Hyvät palvelut tukevat työssäkäyntiä 42
  • 5. 5 Ammattiyhdistysliike on työntekijän asialla Ammattiyhdistysliikkeen keskeinen tehtävä on edunvalvonnalla edis- tää palkansaajien ja heidän perheidensä hyvinvointia. Ammattiyhdis- tysliike ei ole itsetarkoitus, vaan väline toteuttaa tuota tehtävää. Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on inhimillinen työelämä. Kan- sainvälisestikin tunnustetut työelämän ihmisoikeudet ovat edelleen vah- va perusta työelämän kehittämiselle. Etenkin työelämän nopeassa ja osin ennakoimattomassa muutoksessa ammattiyhdistysliikkeen on pidettävä kiinni työntekijöiden oikeuksista. Työelämän ihmisoikeudet ovat: ■ oikeus työhön ■ oikeus toimeentulon turvaavaan palkkaan ■ oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ■ oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisiin työoloihin ■ oikeus ammattitaitoa kehittävään työhön ja vaikutusmahdollisuuk- siin työssä ■ oikeus kohtuulliseen toimeentuloon kun työtä ei ole oikeus järjestäytyä ammattiliittoon sekä neuvotteluoikeus ja oikeus lakkoon. Työmarkkinakysymyksissä Suomi on ollut järjestäytynyt sopimisen maa. Sopiminen on perustunut työntekijöiden ja työnantajien sekä valtion vä- liseen vahvaan luottamukseen, yhteisen edun etsimiseen sekä kykyyn ja haluun ratkoa yhteistyössä vaikeitakin ongelmia. Kestävimmät tulokset on aina saavutettu sopien ja kynä on ollut siinä vaikuttavin työkalu. Näin ammattiyhdistysliike haluaa jatkossakin toimia. Työehtosopimukset kivijalkana Työn hinnasta ja monista muista työn tekemisen ehdoista sopiminen kuuluu niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa ammattiliittojen ja työnantajaliittojen tehtäviin. Vapaa sopimisoikeus ilman lainsäädän- nöllisiä rajoitteita on olennainen osa perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa turvattua järjestäytymisoikeutta. Suomessa on pitkä keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen historia.Niiden kautta on rakennettu suomalaista työyhteiskuntaa. Viimeisen vuoden aikana Suomen hallitus on toteuttanut aivan poikkeavaa politiikkaa ja puuttunut vakavasti siihen, millä tavoin palkoista ja muista työehdoista Suomessa sovitaan. Hallitus on ajanut lainsäädäntöä, jolla määrättäisiin
  • 6. 6 yläraja sille, mitä työehtosopimuksilla voidaan sopia. Samoin hallitus on ehdottanut lainsäädäntöä, joka antaisi mahdollisuuden sopia työehdois- ta paikallisesti ohi ja alle työehtosopimusten määräyksien. Tällaisia toi- mia ammattiyhdistysliike ei voi hyväksyä. Paikallinen sopiminen tarkoittaa toimintatavoista ja työehdoista sopi- mista työpaikkatasolla. Paikallinen sopiminen on mahdollisuus, mutta se ei saa olla pakko. Tähän mennessä kerätyt kokemukset työpaikoilta ovat olleet hyvin vaihtelevia. Toisaalla paikallinen sopiminen on hyödyt- tänyt työntekijöitä esimerkiksi lisäämällä tuloja palkitsemisjärjestelmien kautta tai se on parantanut työaikajärjestelmiä. Toisaalla sen avulla on heikennetty työehtoja tai painostettu työntekijöitä suostumaan työnan- tajan tahtoon. Ammattiliittojen tavoitteena on lisätä sellaista paikallista sopimista, josta hyötyvät sekä työnantaja että työntekijät. Se on kestävä tapa kehittää työ- paikkakohtaista sopimista. Alakohtaisissa työehtosopimuksissa voidaan parhaiten ottaa huomioon työntekijöiden ja työnantajien tarpeet. Niissä määritellään alakohtaisesti paikallisen sopimisen rajat. Samanlaiset mää- räykset eivät sovi kaikille aloille. Ammattiliittojen keskinäinen yhteistyö entistä tärkeämpää Ammattiyhdistysliikkeen sopimuspolitiikka perustuu yhteiseen toimin- taan. Mikään liitto ei jää yksin, vaan keskusjärjestö ja sen liitot tukevat toisiaan sopimustoiminnassa. Tätä yhteistä toimintaa tarvitaan jatkossa entistä enemmän, sillä suomalainen sopimusjärjestelmä on haasteiden edessä. Keskitetyillä työmarkkinaratkaisuilla on pystytty luomaan vakautta ja ennustettavuutta. Vaikeina taloudellisina aikoina on parannettu muun muassa työttömien asemaa ja työelämän laatua. Nyt tämä sopimisen malli on kyseenalaistettu, kun yksityisen sektorin työnantajat ovat il- moittaneet jälleen kerran, etteivät ne tee enää keskitettyjä sopimuksia. Tämä vaatii ayliikkeeltä entistä tiiviimpää yhteistyötä ja uudenlaisia ta- poja koordinoida työehtosopimusneuvotteluita ja -tavoitteita. ■ Työn hinnasta eli palkoista sekä muista työehdoista sovitaan jatkos- sakin ammattiliittojen neuvottelemissa työehtosopimuksissa. ■ Aito paikallinen sopiminen edellyttää toimivia luottamusmiesjärjes- telmiä. Siksi luottamusmiesten osaamista on vahvistettava edelleen ja työpaikoilla on edistettävä hyvää paikallista neuvottelukulttuuria.
  • 7. 7 ■ Paikallisen sopimisen on perustuttava työehtosopimukseen. Siitä, mistä asioista voidaan sopia paikallistasolla, päättävät jatkossakin työehtosopimuksen tehneet ammattiliitot. ■ Ammattiliittojen välistä yhteistyötä ja koordinointia sopimusval- mis-telussa tiivistetään. Keskusjärjestö tukee ja luo puitteet yhteis- työlle. Työstä saatava palkkaa jolla tulee toimeen Aineellisen hyvinvoinnin perusta on työstä saatava palkka. Työ tarjoaa toimeentulon työntekijälle ja hänen perheelleen. Sen lisäksi työllä rahoi- tetaan kaikkien yhteiset julkiset palvelut ja menot. Siksi on tärkeää, että kaikille on tarjolla työtä, josta saa oikeudenmukaista palkkaa. Työllä on voitava elää. Työnteon perimmäinen tarkoitus on toimeentu- lon turvaaminen. Matalimmat palkat on saatava sellaiselle tasolle, että kokoaikatyön palkalla voi tulla toimeen. Tämä on työn laadullinen vä- himmäisvaatimus. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka saman työnantajan palveluksessa oleville. Tämä ei kuitenkaan vieläkään toteu- du Suomessa. Erityisesti miesten ja naisten välistä perusteetonta palk- kaeroa on kavennettava niin työpaikoilla kuin myös eri toimialojen vä- lillä. Myös ammattien ja tehtävien eriytymistä sukupuolen mukaan on vähennettävä. Kaikkia alan työtekijöitä koskevat työehtosopimukset takaavat oikeu- denmukaisuuden. Työehtosopimuksissa yhdessä sovitut ja alan kaikkia yrityksiä sitovat palkkamääräykset ehkäisevät perusteettomia palkkaero- ja. Ilman työehtosopimusten ”perälautoja” joissain yrityksissä voitaisiin maksaa samasta työstä huomattavasti pienempää palkkaa kuin muualla. Siten yritys saisi kohtuutonta kilpailuetua muihin yrityksiin verrattuna. Tämä olisi kuin epidemia: kilpailijayrityksen olisi myös pienennettävä palkkoja pärjätäkseen. Tällainen kierre johtaisi palkkaerojen kasvuun ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden työehtojen heikentämi- seen. Palkkauksen epäoikeudenmukaisuus näkyy työpaikkojen arjessa. Työyh- teisö ei voi hyvin, jos osa porukasta saa perusteettomasti pienempää tai suurempaa palkkaa kuin toiset. Samalla tavalla koko yhteiskunnan ta- solla epäoikeudenmukainen palkkaus myrkyttää ilmapiirin. Palkkaeroja saa ja pitääkin olla. Erot eivät kuitenkaan saa olla kohtuuttomia ja niiden pitää olla perusteltuja. Kohtuuttomat palkka ja tuloerot rapauttavat yh- teenkuuluvuuden tunnetta ja johtavat kasvaviin luokkaeroihin.
  • 8. 8 Oikeudenmukaisuutta on myös se, että palkasta jää itselle käteen vero- jen ja maksujen jälkeen reilu osuus. Työttömyys ja sairaus eivät ole ke- nenkään oma valinta eikä niistä pidä rokottaa kohtuuttomasti. Toisinaan myös työ sairastuttaa tekijänsä. Ansiosidonnainen sosiaaliturva turvaa toimeentuloa silloin, kun työtuloja ei ole. ■ Matalimmat palkat kokoaikatyössä on saatava sellaiselle tasolle, että palkalla voi tulla toimeen. ■ Työehtosopimusten sitovuus on säilytettävä, jotta ne voivat turvata kaikille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen palkan. Palkkaneuvotte- luissa on varmistettava, että työehtosopimusten palkkamääräykset eivät jää jälkeen todellisista palkoista. ■ Miesten ja naisten välisiä palkkaeroja on pienennettävä palkkaneu- votteluiden yhteydessä. Työehtosopimuksiin on kirjattava palkka- kartoituksen tekeminen ja palkankorotusvarasta on osoitettava osa palkkaerojen kaventamiseen silloin, kun eroja on kartoituksella to- dettu. Työntekijöiden edunvalvonta on kansainvälistä Ammattiyhdistysliike on koko historiansa ajan ollut kansainvälinen liike. Kansainvälinen yhteistyö ja kansainvälinen edunvalvonta ovat tänä päi- vänä entistä tärkeämpi osa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Työelämän perusoikeudet korostuvat niin kotimaisessa kuin maailman- laajuisessakin edunvalvontatyössä. Uusia haasteita edunvalvontatyöhön on tuonut talouden kansainvälistyminen. Yritykset verkostoituvat maail- manlaajuisesti,eikä niiden toimintaa voi ennustaa kuten ennen.Ne voivat kilpailuttaa työntekijöitä, ammattiliittoja ja jopa valtioita saadakseen tar- vitsemansa työvoiman mahdollisimman halvalla tai tehdäkseen mahdol- lisimman kannattavia investointeja.Kansainvälistyminen merkitsee myös sitä, että työntekijät liikkuvat entistä enemmän yli valtioiden rajojen. Suomalainen ammattiyhdistysliike toimii sen puolesta, että työn tekijöil- lä on niin kotimaassa kuin kaikissa muissakin maissa oikeus järjestäy- tyä ja neuvotella kollektiivisesti työehdoista. Kansainvälisesti pyrimme edistämään naisten aseman parantamista työelämässä, yhdenvertaisia oikeuksia ja samapalkkaisuutta työmarkkinoilla sekä estämään lapsi- ja pakkotyövoiman käytön. Edistämme työelämän perusoikeuksia Kansainvälisen työjärjestö ILO:n ja Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC:n kautta sekä erilai- sissa solidaarisuushankkeissa.
  • 9. 9 Suomalainen ammattiyhdistysliike oli viime vuosikymmeninä tottunut osoittamaan solidaarisuutta kehittyvien maiden ay-liikkeelle. Viime ai- koina on saatu kuitenkin kokea sekin hetki, että muiden maiden am- mattiyhdistykset ovat lähettäneet solidaarisuusviestejä meille toimissa hallituksen pakkolakeja ja muita työelämän heikennyksiä vastaan. Tämä on ollut omiaan muistuttamaan ammattiyhdistysliikkeen kansainväli- sestä perusluonteesta ja lujittamaan suomalaisen liikkeen yhteyksiä eri puolille maailmaa. ■ Kansainvälisellä tasolla haluamme vaikuttaa siihen, että työelämän perusoikeuksien noudattamista valvotaan tehokkaasti. Kansainvä- listen valvontaelimien toiminta on turvattava. ■ Ammattiliitot ja keskusjärjestö edistävät monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuuta ja huolehtivat siitä, että työntekijöiden asema ja oikeudet otetaan huomioon muun muassa valtioiden kauppa- sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa. ■ Suomalainen ammattiyhdistysliike jatkaa kehitysyhteistyötä am- mattiliittojen solidaarisuuskeskuksen, SASKin kanssa. Osa laeista tulee Euroopasta Suomen lainsäädäntö perustuu yhä enemmän Euroopan unionin lain- säädäntöön. Siksi työntekijöitä edustavilla järjestöillä on vahva vaikutta- misen paikka eurooppalaisella kentällä.Työntekijä ja työnantajajärjestöjä kuullaan lakien valmistelussa ja niillä on mahdollisuus myös neuvotella sopimuksia, joista voi tulla osa lainsäädäntöä. Ammattiyhdistysliikkeen eurooppalaista edunvalvontatyötä tehdään yh- dessä pääosin Palkansaajien EU-edustusto FinUnionsin sekä Euroopan ammatillisen yhteistyöjärjestö EAY:n kanssa. Sen lisäksi ammattiliitot vaikuttavat omien toimialojensa eurooppalaisissa verkostoissa. Työn painopisteenä on edistää pohjoismaisen työmarkkinamallin ja sopimi- sen vapauden sekä kolmikantaisen valmistelun ja sopimusyhteiskunnan periaatteita sosiaalisen Euroopan rakentamisessa. Sitä tehdään hyvässä yhteistyössä pohjoismaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. ■ Työn tekijöiden edunvalvonta eurooppalaisella tasolla on ennen kaikkea ennakoivaa lainsäädäntötyötä. Sen vahvistamiseksi suoma- laisen ay-liikkeen on lisättävä yhteistyötä euromaiden ammattiyh- distysten kanssa.
  • 10. 10 Toimintatavat muutoksessa Jotta ammattiyhdistysliike voi täyttää tehtävänsä työn tekijöiden aseman puolustamisessa, on sen pysyttävä mukana yhteiskunnallisessa kehityk- sessä. Jos ay-liikkeen luonne laajana yhteiskunnallisena kansanliikkeenä halutaan säilyttää, on sen toimintatapoja ajanmukaistettava kautta linjan aina paikallistoiminnasta keskusjärjestöön saakka. SAK:n viimeisimmän jäsentutkimuksen perusteella tiedämme, että ikä- polvien välillä on merkittäviä eroja suhtautumisessa nykyisenkaltaiseen ammattiyhdistystoimintaan. Nuorempien jäsenten kritiikki kohdistuu nimenomaan nykyisiin toimintatapoihin, ei varsinaisesti ammattiyh- distysliikkeeseen. Ammattiliittoja pidetään tärkeinä ja erityisesti oman työpaikan edunvalvonta kiinnostaa nuoria. Jopa neljänneksellä työssä- käyvistä olisi ainakin periaatteessa valmiutta luottamustehtäviin omalla työpaikallaan. Nuorten valmius työpaikan luottamustehtäviin ei poikkea juurikaan muista ikäryhmistä ja se on itse asiassa hivenen suurempaa kuin yli viisi- kymppisillä. Kuitenkin entistä harvemmat ammattiliittojen toiminnasta kiinnostuneet haluavat sitoutua koko elämän mittaiseen luottamusteh- tävään. Mieluummin he tulevat mukaan kiinnostaviin hankkeisiin tai haluavat viedä jotain itselleen tärkeää asiaa eteenpäin. Keskusjärjestön ja liittojen on löydettävä yhdessä tehokkaat toimin- tamallit, joilla rohkaistaan aktiiviksi ryhtymistä sekä tuetaan nykyisiä toimijoita heidän luottamustehtävissään. Se tapahtuu parantamalla ver- kostoitumista, kannustamalla itsensä kehittämiseen sekä tukemalla jak- samista. Jäsenten tarpeet muuttuvat osittain ajan ilmiöiden myötä. Uusista odo- tuksista ovat esimerkkinä ammattiliittojen tarjoamat internetpohjaiset palvelut ja pysyvistä tarpeista vaikkapa henkilökohtainen työsuhdekysy- myksiin liittyvä neuvonta. Pitäytyminen entisiin toimintamalleihin ei ole aina järkevää, vaikka historiallisesti katsottuna niiden avulla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Muutos on välttämätöntä ja luonnollista, mutta se pitää tehdä järkevästi ja turvallisesti. On kyettävä tunnistamaan, mikä on säilyttämisen arvois- ta, ja vaalittava sitä samalla, kun tartutaan uuteen. Menestyksekäs edunvalvontatyö edellyttää nykypäivänä yhä korkeam- paa osaamista ja asiantuntemusta.Tämä on huomioitava keskusjärjestön henkilöstökoulutuksessa ja myös rekrytoinneissa on painotettava päte- vyyttä sekä laaja-alaista osaamista.
  • 11. 11 SAK:n arvot – ihmisarvo työssä, yhdenvertaisuus ja heikomman puolella oleminen – ovat edelleen yhtä ajankohtaisia kuin edellisen SAK:n edus- tajakokouksen aikaan.Niiden varaan on hyvä rakentaa ammattiyhdistys- liikkeen toimintaa myös tulevaisuudessa. Keskeisintä on työntekijöiden liittyminen liittoon Korkean järjestäytymisasteen säilyttäminen on ay-liikkeen olemassaolon keskeisin kysymys. Se on edellytys liikkeen vahvuudelle, neuvotteluvoi- malle ja yhteiskunnalliselle painoarvolle. Mitä enemmän ammattiliitois- sa on jäseniä, sitä vahvemmalla äänellä ammattiyhdistysliike voi puhua. Liittoon liittyminen on aina henkilökohtainen päätös. Jotkut hakevat jä- senyydestä vakuutuksen kaltaista turvaa, jotkut liittyvät periaatteellisista syistä, kuten työntekijöiden oikeuksien puolustamisen vuoksi. Olipa niin tai näin ammattiyhdistysliikkeen on pystyttävä vastaamaan sekä vakituisissa kokoaikaisissa työsuhteissa olevien odotuksiin kuin myös keikkatyöntekijöiden, itsensä työllistäjien ja silpputyöntekijöiden tarpeisiin. Tulevaisuudessa ammattiyhdistysliikkeen on oltava entistä moniäänisempi. ■ Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen on oltava tulevaisuudessakin laaja kansanliike, joka pystyy ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan niistä syntyviin jäsenistön uudenlaisiin tarpeisiin. ■ Ammattiyhdistysliikkeen on oltava mukana kaikissa pöydissä, joissa työntekijöiden asioista päätetään – niin alueellisesti kuin valtakun- nankin tasolla. Kun paikallinen sopiminen lisääntyy ja alueellista hallintoa uudistetaan, on alueella toimivien aktiivien osaamiseen ja jaksamiseen panostettava riittävästi. ■ Keskusjärjestön ja jäsenliittojen välistä työnjakoa selkeytetään edel- leen ja järjestötoimintaa uudistetaan niin, että siihen on entistä hel- pompaa osallistua. Keskusjärjestö ryhtyy toimenpiteisiin järjestä- miskeskuksen perustamiseksi. ■ Jäsenhankinta on liittojen tehtävä, jota keskusjärjestö tukee erilaisin yhteiskunnallisin kampanjoin. ■ Alueellinen toiminta on tärkeää aktiivien ja ammattiosastojen yh- teistyölle. Keskusjärjestö tarjoaa tukea ja luo mahdollisuudet alue- toiminnalle molemmilla kotimaisilla kielillä.
  • 12. 12 TYÖSUHTEET JA TYÖOLOT TURVALLISIKSI SAK:lainen ammattiyhdistysliike on työn liike. Työn tekeminen, työs- tä syntyvä hyvinvointi, työstä saatava palkka ja työhön perustuva so- siaaliturva ovat ammattiyhdistysliikkeen toiminnan punainen lanka. Jokaisen meistä on voitava tulla toimeen työllään. Jokaisen meistä on voitava myös järjestää arkensa ja suunnitella tulevaisuuttaan. Suomessa on kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen voimakas ko- koaikatyön kulttuuri. Valtaosa työssäkäyvistä miehistä ja naisista tekee kokoaikatyötä. Toisin kuin mediaa seuraamalla voisi kuvitella, enemmis- tölle palkansaajakuntaa ei ole tapahtunut suuria muutoksia työaikojen pituuden osalta. Noin kolme neljästä palkansaajasta on ns. normaalissa työsuhteessa eli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhtyösuhteessa ja ko- koaikatyössä. Työelämä on kuitenkin vähitellen pirstaloitumassa. Työnteon erilaiset muodot ovat valtaamassa jalansijaa perinteisiltä normaaleilta työsuh- teilta. Muutos on tähän mennessä koskettanut eri aloja eri tavoin mutta suunta on sama. Työelämän tulee jatkossakin perustua sille, että kaikki jatkuvaa kokoai- katyötä haluavat työntekijät voivat olla töissä toimeentulon turvaavissa, toistaiseksi voimassa olevissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Lainsäädännössä lähtökohtana on, että yritysten tulee palkata ensisi- jaisesti kokoaikaisia työntekijöitä silloin, kun työtä on tarjolla kokoai- kaisesti. Työntekijän elämäntilanteesta riippuen osa-aikatyö tai muu työaikamalli voi joskus olla hänelle sopivampi – tällöin työehtojen on kuitenkin oltava kunnossa. Työmarkkinat tarvitsevat vakituisen ja kokoaikaisen työvoiman lisäksi myös osa- ja määräaikaisia työntekijöitä esimerkiksi perhe- ja muiden vapaiden ajaksi tai yrityksen työmäärän vaihdellessa. Heitä ei kuitenkaan saa asettaa eriarvoiseen asemaan vakituisiin ja kokoaikaisiin työntekijöi- hin verrattuna. Työlainsäädäntö suojaa heikompaa Työlainsäädäntöä on kehitettävä ja valmisteltava jatkossakin kolmikan- taisesti. Esimerkiksi osa-aikatyöntekijöiden ja vaihtelevaa työaikaa te- kevien työntekijöiden työsuhteiden epäkohtiin on puututtava lainsää- dännöllä. Työntekijän työaika on jo työsopimusta solmittaessa sovittava vastaamaan todellista työaikaa. Jos tehtyjen työtuntien määrä on työsuh-
  • 13. 13 teen kestäessä jatkuvasti suurempi kuin työsopimuksessa on sovittu, on ns. vakiintunut työaika kirjattava työsopimukseen. Osa-aikaisen työn teettämiselle on säädettävä hyväksyttävät perusteet. Lainsäädäntöön täytyy saada myös selkeät pelisäännöt, ettei uusia työn- tekijöitä eikä vuokratyövoimaa saa palkata ennen kuin osa-aikaisille on tarjottu olemassa oleva lisätyö. Perusteettomista määräaikaisista työsopimuksista ja määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta on päästävä eroon. Lainsäädäntöä tulee parantaa ja valvontaa tehostaa, jotta perusteettomia määräaikaisia työ- sopimuksia ei solmittaisi ja jotta myös vuokratyössä pääsääntönä olisivat aina vakituiset ja kokoaikaiset työsuhteet. Epäkohtiin puuttumiseksi am- mattiliitoille on säädettävä kanneoikeus. Nolla ei ole työaika Työntekijän työajasta pitää pystyä sopimaan työsopimuksessa: nolla ei ole työaika. Nollatyösopimuksilla työtä tekevät elävät jatkuvassa epävar- muudessa, riittääkö palkka elämiseen. Työntekijä on koko ajan työnan- tajan käytettävissä, mutta ei koskaan tiedä, onko hänelle töitä vai ei. Nollatyösopimusten lisääntyminen ei ole oikeudenmukaisen ja terveen, työntekijöiden hyvinvointia ja samalla yritysten tuottavuutta lisäävän työ- elämän merkki. Nollatyösopimuksilla ei saa kiertää työntekijän turvaksi annettuja säädöksiä. Lainsäädäntöä tulee täydentää riittävän toimeentu- lon varmistavan minimityöajan takaamiseksi. Tarvitaan myös työnantaji- en asennemuutos nollatyösopimusten kitkemiseksi työmarkkinoilta. Työn hinnan polkeminen kuriin Työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä kysymyksessä on aina työsopi- mus riippumatta siitä, mitä työn suorittajan ja työn teettäjän välillä on sovittu. Erilaisilla työsuhdemuodoilla keinottelu on estettävä ja lisäänty- neeseen näennäisyrittäjyyteen tulee puuttua kaikin keinoin. Työn hintaa ei saa polkea pakkoyrittäjyydellä ja toimeksiantosopimuksilla. Työsuh- teen ja yrittäjätyön välistä rajanvetoa työlainsäädännössä tulee täsmentää. Maahanmuuttajien halpatyömarkkinat estettävä Maahanmuutto on viime vuosina sekä monipuolistunut että lisääntynyt. Lähivuosina maahanmuuttajien määrä lisääntyy huomattavasti, koska pakolaiskriisin myötä kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saavien määrä kasvaa entisestään.
  • 14. 14 Maahanmuuton vaikutukset ovat moninaiset. Se luo Suomeen paitsi uusia mahdollisuuksia myös riskejä. Maahanmuutto rikastuttaa kult- tuuria ja luo pohjaa talouskasvulle, mutta samalla syntyy kulttuurisia yhteentörmäyksiä, kustannuksia ja pelkoa. Useassa EU-maassa kriittiset näkemykset maahanmuuttajia kohtaan ovat lisääntyneet pakolaistulvan myötä eikä Suomi ole tässä poikkeus. Ammattiyhdistysliikkeen on kiinnitettävä asiaan erityistä huomiota ja toi- mittava voimakkaasti yhdenvertaisen työelämän sekä reilujen työelämän pelisääntöjen puolesta. Yhtenä haasteena on kertoa maahanmuuttajille suomalaisesta työelämätodellisuudesta ja saada heidät liittymään liittoon. Suomeen ei saa luoda halpatyömarkkinoita. Toteutuessaan tämä ilmiö vaikeuttaisi kaikkien työntekijöiden edunvalvontaa ja polkisi palkkoja. Ensin maahanmuuttajien työehdot olisivat kantaväestöä huonommat, mutta kilpailun kautta halpatyö leviäisi koskemaan myös muita väes- töryhmiä. Niin turvapaikan saaneilla, kiintiöpaikolaisina tulleilla, tila- päisillä ulkomaalaisilla työntekijöillä kuin kaikilla muilla maahanmuut- tajataustaisilla työntekijöillä on oltava samat työehdot kuin muillakin työntekijöillä. Maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä on suurempi riski joutua hyväksikäytetyiksi kuin kantasuomalaisilla työntekijöillä. Kotouttamisen on edistettävä työllistymistä Uusi tilanne edellyttää uudella ja entistä tehokkaammalla tavalla panos- tamista maahanmuuttajien työllistämiseen ja kotouttamiskoulutukseen. Maahanmuuttajien työttömyys on korkeammalla tasolla kuin kanta- suomalaisten, joten maahanmuuttajien työllistymisen ja kotoutumisen edellytyksiä on parannettava. Aikuisten kotouttamiskoulutuksen yhteyksiä työelämään ja yhteiskun- nan toimintaan on tiivistettävä. Koulutuksissa tulisi opettaa nykyistä enemmän ammatillisia taitoja, jotka edesauttavat työmarkkinoille siir- tymistä. ■ Maahanmuuttajien osaamisen tunnistamista ja täydentämistä sekä työelämän tarpeita vastaavaa kielikoulutusta on kehitettävä voimak- kaasti. ■ Ammatilliseen koulutukseen pitää rakentaa maahanmuuttajille so- veltuvia nopean työelämään siirtymisen malleja, joissa yhdistyvät kielikoulutus ja työllistymisen edellyttämä ammattitaito. ■ Työvoimakoulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa on tuettava maahan- muuttajien kouluttautumista ja sijoittumista aloille,joilla työvoimaa tarvitaan.
  • 15. 15 ■ Suomen ja ruotsin kieltä sekä työelämätietoutta tulisi opettaa jo tur- vapaikanhakuvaiheessa, eikä vasta sitten, kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan. ■ Maahanmuuttajista ei saa tehdä halvennetun työn tekijöitä palkalla, jolla ei tule toimeen – emme halua halpatyömarkkinoita. Työajoissa otettava työntekijän toiveet huomioon Vaikka kokoaikatyö on edelleen Suomessa yleisin työaikamuoto, se ei kuitenkaan merkitse jäykkiä ja yhdenmukaisia työaikoja, ennemminkin päinvastoin. Perinteinen työaikajärjestelmä, jossa työt alkavat ja päätty- vät täsmälleen samaan aikaan jokaisena työpäivänä ilman, että niihin tai taukojen sijoitteluun voisi lainkaan vaikuttaa, on nykyään kohtuullisen harvinaista Suomessa. Toisin kuin monissa muissa maissa, työaikoja on Suomessa joustavoi- tettu monin eri tavoin. Liukuvat työajat ja erilaiset työajan säästö- ja lainausjärjestelmät ovat Suomessa yleisemmin käytössä kuin EU-maissa keskimäärin. Suomessa tehdään eurooppalaisittain poikkeuksellisen yleisesti vuo- rotyötä – kuten myös ilta- ja yötyötä. Koska vuorotyöhön ja erityisesti yötyöhön liittyy merkittäviä terveydellisiä riskitekijöitä, ei ole samante- kevää, miten työajat järjestetään työpaikoilla. Peräkkäisiin yövuoroihin sopeutuminen hidastuu ikääntyessä. Pitkien työ- ja yöputkien hyödyt, kuten pitkät vapaat tai korotetut tuntipalkat saadaan heti, mutta niiden terveydellinen lasku lankeaa tekijälleen myöhemmin. Työaikaratkaisuis- sa onkin otettava huomioon työaikojen terveydelliset vaikutukset pi- demmällä aikavälillä, jotta työntekijän terveys ja toimintakyky säilyisivät mahdollisimman hyvin. Kokoaikatyö ja toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet luovat perustan, joka yleensä antaa työntekijöille mahdollisuuden ns. normaalielämään työstä saatavan toimeentulon kautta. Palkansaajien ensisijaisena intres- sinä on mahdollisuus elää normaalia elämää ja se useimmiten edellyttää kokoaikatyötä. Vaikka kohtuullisen moni kokoaikatyötä tekevä haluaisi tehdä nykyistä vähemmän työtunteja, siihen ei ole kaikilla varaa. Jos taas työntekijällä olisi taloudellinen mahdollisuus vähentää työtuntejaan, ei hänellä ole subjektiivista oikeutta siirtyä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Tämä on yksi merkittävä epäkohta työelämässä. Työaikojen joustavuus on osittain paikalliseen sopimiseen liittyvä asia. Niinpä sen onnistuminen tai siitä saatava hyöty jakautuu vaihtelevasti. Jos tuotannon tarpeista ja palkansaajien tarpeista lähtevä joustaminen
  • 16. 16 työajoissa laitetaan vastakkain, asetetaan työpaikoilla useimmiten tuo- tanto työntekijöiden edelle. ■ Paikallisia työaikaratkaisuja tehtäessä on noudatettava alan työehto- sopimusta. ■ Kannustetaan kokeiluihin paikallisesti sopien lyhemmästä työpäi- västä ansioita alentamatta, joissa selvitetään työajan lyhentämisen vaikutus tuottavuuteen ja jaksamiseen. ■ Suomalaiset kokevat työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaike- ammaksi kuin pohjoismaiset naapurinsa. Työaikoihin on saatava lisää joustoa työntekijän toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Se lisää työssä jaksamista ja pidentää työuria. ■ Työntekijän mahdollisuutta siirtyä halutessaan osa-aikatyöhön on parannettava. ■ Vuorotyöhön liittyy usein terveysriskejä. Vuorojärjestelmät on laa- dittava siten, etteivät työvuorot kuluta ihmisten työkykyä. Työvuo- rosuunnittelua voidaan myös kehittää niin, että työntekijät saavat mahdollisuudet valita tietyillä ehdoilla itselleen sopivia vuoroja. Työsuojelu on kannattava investointi Suomessa menetetään useita miljardeja euroja vuodessa työpahoinvoin- nin ja työtapaturmien seurauksena. Summa voitaisiin pienentää murto- osaan, mikäli työpaikoilla niin päätettäisiin. Kyse on pitkälti työpaikan toimintatavoista. Kustannusten minimoimisen lisäksi työhyvinvointiin panostaminen on kannattava investointi. Panostamalla työntekijöiden hyvinvointiin työ- paikalla saadaan aikaan parempaa tuottavuutta ja tuloksellisuutta. Työ- terveyslaitoksen laskelmien mukaan yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuo keskimäärin kuusi euroa takaisin. Työnantajalla on päävastuu huolehtia työpaikan turvallisuudesta ja ter- veellisyydestä. Työsuojelunäkökulman tulee olla mukana kaikissa työ- paikan toimintojen ja hankintojen päätöksissä. Fiksuilla työpaikoilla näin tapahtuukin ja tulokset puhuvat puolestaan. On kuitenkin valitet- tavan paljon työnantajia, jotka syyllistyvät laiminlyönteihin ja työsuoje- lurikoksiin. Tällä hetkellä niistä koituvat rangaistukset ovat liian lieviä. Turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen on luonnollinen osa joka- päiväistä työn tekemistä ja johtamista. Työntekijän kuuluu olla tietoinen hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista: hänen on noudatet- tava turvallisia työtapoja ja työnantajan antamia ohjeita, käytettävä saa- miaan suoja- ja apuvälineitä ja tuotava esiin havaitsemansa epäkohdat.
  • 17. 17 Työpaikoille pitää luoda toimintakulttuuri, jossa työnantaja, esimiehet ja työntekijät yhdessä käsittelevät työolokysymyksiä, hakevat ratkaisuja ongelmiin ja kehittävät toimintatapoja. Mikäli työpaikalla on ulkomaa- laistaustaisia työntekijöitä, on työnantajan velvollisuus ottaa heidät mu- kaan tähän yhteistyöhön. Työturvallisuuden perusta on ennaltaehkäisy Erot työoloissa ja työntekijöiden terveydessä ovat suuria eri ammatti- ryhmien välillä. Pahin tilanne on ammattialoilla, joissa tehdään fyysisesti raskasta työtä. Niistä jäädään moninkertaisesti useammin työkyvyttö- myyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi kuin muilta aloilta. Fyysisesti raskas työ aiheuttaa myös enemmän sairauspoissaoloja verrat- tuna fyysisesti kevyihin töihin. Työturvallisuus on parantunut vuosikymmenten saatossa merkittäväs- ti. Kaikista vakavimmat työpaikkatapaturmat, kuolemantapaukset, ovat oleellisesti vähentyneet. Niitäkin tapahtuu edelleen muutamia kymme- niä vuodessa, mutta yksikin kuolemaan johtanut työtapaturma on liikaa. Vaikka työtapaturmien määrä on pitkällä aikavälillä selvästi pienentynyt, sattui vuonna 2014 lähes 120 000 vakuutuslaitosten korvaamaa työtapa- turmaa, eli joka päivä sattuu keskimäärin enemmän kuin 300 työtapa- turmaa. Ja tässä luvussa ei ole mukana pikkuhaaverit. Niin työnantajan kuin työntekijän on käyttäydyttävä työssä asiallisesti. Jo arkijärkikin sanoo niin, mutta myös lain mukaan epäasiallinen koh- telu on kiellettyä ja työnantajan on puututtava asiaan välittömästi. Silti joka neljäs suomalaispalkansaaja on joutunut joskus itse työpaikkakiu- saamisen kohteeksi. Sen lisäksi väkivallan uhka on Tilastokeskuksen työ- olotutkimuksen mukaan lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Myös syrjintä on huolestuttavan tavallista työelämässä. Yleisimmin työntekijät joutuvat syrjityksi muun muassa terveydentilan, iän tai ras- kauden perusteella. Eriarvoinen kohtelu työpaikalla ilmenee useimmin suosikkijärjestelmien eli ns.”pärstäkertoimen” perusteella. Kiire ja kaiken läpitunkeva tehokkuusajattelu on yksi suomalaisen työ- elämän vitsaus ja stressin aiheuttaja. Sen keskeisin syy on liian vähäinen henkilöstömäärä työtehtäviin nähden. Henkisen rasittavuuden kasvu ja työtahdin kiristyminen kulkevat käsi kädessä. Huomattavan suuri osa työntekijöistä ei koe saavansa työnantajalta riittävästi tukea työssään, eli myös tältä osin työsuojelutoiminnassa on paljon parannettavaa.
  • 18. 18 SAK:n tuoreen jäsentutkimuksen mukaan ammattiyhdistysliikkeen tär- kein tehtävä on parantaa työoloja ja työsuojelua. Näin ajattelivat kaiken- ikäiset jäsenet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Mikäli jäsenten toiveisiin halutaan vastata, on keskusjärjestön ja liittojen panostettava tähän tehtävään entistä voimakkaammin. Työpaikan ennaltaehkäisevät toimet ovat kaiken perusta. Vaarojen ja haittojen arviointi osoittaa kipukohdat, joita pitää parantaa. Arvioinnis- sa on huomioitava tapaturmariskien, fysikaalisten, kemiallisten ja bio- logisten tekijöiden lisäksi myös fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset kuor- mitustekijät väkivallan uhkaa unohtamatta. Arvioinnin tulosten pitää olla työntekijöiden nähtävillä ja niiden tulee aina johtaa konkreettisiin parannustoimenpiteisiin. ■ Kaikilla työntekijöillä on työsuhdemuodosta ja työnantajasta riip- pumatta oikeus saman tasoiseen työsuojeluun. ■ Työnantajien edustajilla on oltava lakisääteinen työsuojelupätevyys ja koulutus, jota myös viranomainen pystyy valvomaan. ■ Ammattiyhdistysliikkeen tulee vahvistaa ja kehittää luottamushen- kilöiden työsuojeluosaamista ■ Kaikilla yli viiden hengen työpaikoilla on valittava työsuojeluvaltuu- tettu ja hänen asemaansa työorganisaatiossa on myös vahvistettava. ■ Mahdollisen tapaturman tai ammattitaudin kohdatessa työntekijäl- le on turvattava asianmukainen hoito ja annettava siitä taloudelli- nen kompensaatio. ■ Työnantajien työsuojelurikoksista on rangaistava nykyistä ankaram- min ja viranomaisille on annettava keinoja puuttua rikkomuksiin nykyistä nopeammin ja tehokkaammin. Työsuojeluvalvonnan kei- novalikoimaan on lisättävä pikasakko ja lievistä laiminlyönneistä tai puutteista määrättävä laiminlyöntimaksu. ■ Työsuojeluviranomaisen toimintaedellytyksiä on kehitettävä edel- leen. On myös pidettävä huolta siitä, että työsuojeluvalvonta on yhtä laadukasta koko maassa. Työterveyshuolto kuuluu jokaiselle työntekijälle Työnantajan on huolehdittava, ettei työ vaaranna työntekijän terveyttä eikä turvallisuutta. Osa tätä työnantajan tehtävää on työterveyshuollon järjestäminen, mikä on myös laissa määrätty. Kaikilla työntekijöillä ei ole edelleenkään järjestettyä työterveyshuoltoa. Erityisesti tämä koskee pieniä työpaikkoja ja lyhyitä työsuhteita. Osal- taan syynä on tiedon puute ja se, että osa työnantajista kokee työterveys-
  • 19. 19 huollon järjestämisen hankalaksi. Lisäksi osa lääkärikeskuksista hinnoit- telee pienten yritysten työterveyspalvelut korkeammaksi kuin suurten, kuten esimerkiksi asettamalla erillisiä työterveyshuoltomaksuja pienille yrityksille ja antamalla suurille yrityksille alennuksia hintoihin. Tällä hetkellä kunnilla on velvollisuus järjestää työterveyshuoltopalvelut sitä tarvitseville yrittäjille ja työnantajille. Tällä on turvattu työterveys- palvelujen saatavuus maan eri osissa. Kun sote-uudistuksen myötä koko terveydenhuollon järjestäminen siirtyy kunnilta uusille sote-alueille, on ne velvoitettava järjestämään vastaavat palvelut. Lakisääteinen työterveyshuolto painottuu ennaltaehkäisevään toimin- taan. Sen ohella suurin osa työterveyshuollon piirissä olevista työnteki- jöistä kuuluu myös työnantajan vapaaehtoisesti järjestämän työterveys- huollon sairaanhoidon piiriin. Pääsääntöisesti työterveyshuollon sairaanhoito toimii hyvin. Valitetta- vasti työterveyshuolloille on kuitenkin siirtynyt tehtäviä, jotka kuului- sivat julkiselle perusterveydenhuollolle. Perusterveydenhuoltoa onkin kehitettävä vastaamaan nykyistä paremmin kansalaisten, eli myös työssä olevien tarpeisiin. Hyvin toimiva julkinen terveydenhuolto on työnteki- jöiden ja työterveyshuollon etu. ■ Uusilla sote-alueilla pitää olla velvollisuus järjestää työterveyshuol- lon palvelut sitä tarvitseville työnantajille ja yrityksille. ■ Työterveyshuoltoon liittyvä sairaanhoito on oleellinen osa työnte- kijöiden terveyden ja työkyvyn edistämistä sekä työkyvyttömyyden ehkäisyä. Sen jatkuminen on turvattava tulevan sote-uudistuksen yhteydessä. ■ Edistetään sairausloman omailmoitusmenettelyn käyttöönottoa kaikilla työpaikoilla. Työkyvyttömyyden riskiä pienennetään kuntoutuksella Suomessa on puhuttu työkyvyn edistämisestä ja työkyvyttömyyden eh- käisystä vuosia. Kuntoutuksen tarpeessa olevan työntekijän on usein vai- kea hahmottaa, tarvitseeko hän ennen muuta lääkinnällistä, ammatillista vai sosiaalista kuntoutusta.Aina kuntoutustarpeen tunnistaminen tai oi- kean kuntoutusreitin valinta ei ole helppoa asiantuntijallekaan. Työkyvyttömyyden riskiä pystytään pienentämään kuntoutuksella. Vii- me vuosina varsinkin työeläkeyhtiöiden järjestämällä ammatillisella kuntoutuksella on merkittävästi onnistuttu ehkäisemään työkyvyttö-
  • 20. 20 myyttä. Kuitenkin edelleen on suuri joukko ihmisiä, ennen muuta työt- tömäksi jääneitä, joilla olisi oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilli- seen kuntoutukseen, mutta jotka eivät kuitenkaan osaa hakea sitä. Toinen ongelma on se, että kuntoutus jää usein irralliseksi työpaikan arjesta, eikä edes työterveyshuollolla ole tietoa käynnissä olevista kun- toutuksista. Juuri työterveyshuolloilla on kuitenkin parhaimmillaan mahdollisuus havaita ensimmäisenä lääkinnällisen ja muun kuntoutuk- sen tarpeellisuus. Siksi on tärkeää, että työterveyshuollolla on riittävästi asiantuntemusta ja mahdollisuus koordinoida kuntoutustoimenpiteitä. Sen lisäksi työpaikoilla tarvitaan joustavuutta, jolla tuetaan kuntoutus- toimenpiteessä olevien henkilöiden työssä jatkamista. ■ Kaikkien työkyvyttömyyden uhan alla olevien työntekijöiden tarve ammatilliseen kuntoutukseen on arvioitava ja heidät on ohjattava tarvittaessa kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että kuntoutukseen on mahdollista päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. ■ Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitää turvata oikeus osa-aikai- seen työhön esimerkiksi siten, että osa-aikatyön järjestyminen selvi- tetään eläkeratkaisun yhteydessä. Työkyvyttömyyseläkkeiden myön- tämistä ei saa kuitenkaan tätä kautta hankaloittaa. ■ Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan on sovittava pelisäännöistä, joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä jatkamista. ■ Työttömyyden taustalla on usein työkyvyn heikkeneminen. Työttö- mien terveystarkastukset on vihdoin saatava kuntoon.
  • 21. 21 KAIKILLE OIKEUS HYVÄÄN TYÖHÖN Suomalainen työelämä on kansainvälisesti verrattuna edelleen hyvällä tasolla. Tavoite on tulla hyvästä parhaaksi ja tässä pyrkimyksessä ajas- sa kiinni olevalla ammattiyhdistysliikkeellä on keskeinen rooli. Meillä kaikilla on luontainen tarve kuulua johonkin joukkoon. Halu- amme kokea itsemme tarpeellisiksi ja hyväksytyiksi. Tämä näkyy myös siinä, mitä työntekijät odottavat työpaikaltaan: reilua toimintaa niin työ- kavereiden kesken kuin työnjohdon ja alaisten välillä. Johtamisen merkitys on kasvanut työelämässä. Työntekijöiden hyvin- vointia tukevan johtamisen on todettu olevan myös taloudellisesti kan- nattavaa. Vanha sanonta ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” on mitä suurimmassa määrin totta työelämässäkin. Kun työntekijää kun- nioitetaan ja arvostetaan, hän myös haluaa tehdä parhaansa ja välittää työstään.Työlle asetetut tavoitteet saavutetaan parhaiten,kun työntekijät kokevat ne omikseen. Reilussa työpaikassa työt suunnitellaan, jaetaan ja toteutetaan hyväs- sä yhteistyössä. Siellä vallitsee luottamus johdon ja henkilöstön välillä. Avoimuus ja oikeudenmukaisuus ilmenevät arjessa monin tavoin, oli- pa kyse vaikkapa lomien sijoittelusta, työvälineistä tai työmenetelmistä päättämisestä, työtehtävien jakamisesta tai työvuoroista. Hyvässä työpai- kassa henkilöstöä kuunnellaan ja erimielisyydet ratkotaan puhumalla. Perusperiaate on, että ratkaisut haetaan yhdessä, ei käskyttämällä. Han- kalien asioiden sovinnollisessa ratkaisemisessa ovat mukana työntekijöi- den valitsemat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.Yhteistoiminta on aitoa eikä pakollista lain määräämää teatteria, jossa päätökset tehdään muualla.Yhteistoiminta on parhaimmillaan luontevaa ja normaalia osa- puolten välistä yhteistyötä. Yhdenvertainen kohtelu on jokaisen oikeus Sopimukset ja lait luovat perustan sille, millainen toiminta ja käytös on töissä sopivaa. Ne ovat tarpeen, jotta oikea ja väärä toiminta tunniste- taan. Ne myös suojaavat heikommassa asemassa olevaa suhteessa vah- vempaan. Rima on asetettu kuitenkin kohtuuttoman alas, jos vain so- pimuksen määräykset ja lain kirjain täytetään työpaikoilla, joskus jopa vastentahtoisesti. Kilpailua ja yksilöllisyyttä korostavat liikkeenjohto-opit murentavat suo- malaisen työyhteiskunnan vahvinta perustaa: yhteistyökykyä ja luotta-
  • 22. 22 musta. Vielä tällä hetkellä Suomi on vahva luottamusyhteiskunta kuten muutkin Pohjoismaat. Me luotamme toisiimme ja sovittu pitää. Vaikka Suomi onkin EU:n kärkimaa siinä, miten paljon ihmiset luottavat toisiinsa, olemme vasta sijalla yhdeksän, kun tarkastellaan työntekijöi- den ja työnantajien välejä yhteistoiminnan sujuvuuden kannalta. Tilan- ne siltä osin ei ole hyvä. Työpaikoilla pitääkin panostaa yhteisöllisyyden ja luottamuksen vahvistamiseen. Yhteistoimintalain tavoite on ohjata työnantajat ja työntekijät pitkäjän- teiseen yhteistoimintaan. Valitettavasti yt-laki on liian käytössä vain sil- loin, kun ihmisiä ollaan irtisanomassa. Työsopimuslaki puolestaan velvoittaa työnantajaa kohtelemaan työn- tekijöitä tasapuolisesti ja tasa-arvolaki luo puitteet sukupuolten tasa- arvon edistämiselle myös työelämässä. Yhdenvertaisuuslaki kieltää ro- tuun, kansallisuuteen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja muuhun henkilöön liittyvän syyhyn perustuvan syrjinnän. Oikeudenmukainen kohtelu on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Tätä aja- tusta ei ole keksitty Suomessa vaan tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja kaik- kien ihmisten tasapuolinen kohtelu ovat keskeinen osa kansainvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus ja EU:n perus- sopimukset korostavat ihmisten yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa- arvoa. Lainsäädäntöä siis on, mutta sen noudattaminen on toinen juttu. Tilan- ne on samankaltainen kuin liikenteessä. Jos liikennesääntöjä aina nouda- tettaisiin, valtava määrä onnettomuuksia jäisi tapahtumatta. ■ Työpaikalla kaikilla on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet ikään, sukupuoleen, etnisyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katso- matta. ■ Ammattiyhdistysliike edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työ- elämässä. ■ Syrjintä on rikos, johon on puututtava. Työntekijät mukaan kehittämistoimintaan Yhteistoiminnan vahvistaminen luo pohjaa myös työn tuottavuuden pa- rantamiselle. Tuottavuus kasvaa uusien tuotteiden, palveluiden ja työs- kentelytapojen myötä. Tehokas tuotanto edellyttää myös työntekijöiden halua kehittää ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja.
  • 23. 23 Etenkin yksityisen sektorin yritysten on nykyään huomattavasti vaike- ampaa ennakoida tulevaisuutta kuin menneinä vuosina. Tavaratuotan- nossa tilauksia ei enää tehdä massoittain varastoon vaan sitä mukaa, kun niille ilmaantuu kysyntää. Yritykset kohtaavat aiempaa useammin yllät- täviä ja nopeitakin muutoksia niin tilauksissa kuin kilpailuolosuhteissa, ja asiakkaiden mieltymykset saattavat vaihdella nopeasti. Jotta yritykset voivat reagoida muutoksiin riittävän nopeasti, ne tarvit- sevat jatkuvasti tietoa tuotannon tilasta, sieltä ”lattiatasolta”. Juuri työn- tekijöillä on sitä tietoa, jota useimmat työpaikat tarvitsevat toimintansa kehittämiseen. Työpaikka, jolla työntekijöitä kannustetaan keräämään tietoa ja sen perusteella tekemään ehdotuksia työn ja työpaikan toimin- nan kehittämiseksi, on innovatiivinen ja sen menestyminen kilpailus- sa on muita vahvemmalla pohjalla. Hyöty tulee sekä työntekijöille että työnantajalle. Jokaisella työpaikalla on oma innovaation lähde: henkilöstö. Mikäli hen- kilöstöstä pidetään huolta, työntekijät pääsevät osallistumaan työpaikan päätöksentekoon, heitä kannustetaan tuomaan esiin ideoitaan ja niistä myös palkitaan, syntyy paljon kaivattuja innovaatioita. Tämä voi ta- pahtua vain silloin, kun työntekijät kokevat turvallisuutta ja arvostusta. Muussa tapauksessa voi olla viisainta pitää ideat vain omana tietonaan, sillä kukaan ei halua innovoida itseään työttömäksi tai saada muutakaan harmia. Kysymys on työpaikan johtamisesta, luottamuksesta ja toimin- tatavoista. Työpaikka voi olla uusien ideoiden – työntekijälähtöisten in- novaatioiden – kasvihuone tai teurastamo. Nopeat muutokset ja hankaluus ennakoida tulevaa aiheuttavat painetta toimintojen ripeälle sopeuttamiselle. Joustavuus onkin sana, jonka pe- rusteella usein vaaditaan työntekijöiden sopeutumista milloin mihinkin, jopa palkkojen alentamiseen. Käytännössä joustovaatimus tarkoittaa lii- an usein yrittäjyyteen kuuluvan riskin siirtämistä työnantajalta työnteki- jän kannettavaksi. Tämä on väärä tapa etsiä joustavuutta. Oikea tapa on sellainen, jossa huolehditaan järjestelmällisesti työntekijöiden osaami- sesta ja hyödynnetään sitä työn arjessa. Työn mielekkyyden lisääminen lisää myös työntekijöiden halua opetella uutta ja käyttää osaamistaan. Tuottavuuden parantaminen on järkevää, sillä se on viime kädessä myös palkankorotusten paras ystävä. Kuitenkin tapa, jolla tuottavuutta pa- rannetaan, ratkaisee, miten työntekijät suhtautuvat siihen. Mikäli tuot- tavuuden parantaminen tarkoittaa työpaikkojen katoamista, on siihen vaikea suhtautua myönteisesti, ellei tilalle synny uusia työpaikkoja.
  • 24. 24 Tuottavuutta parantavat ne samat keinot, jotka edistävät innovaatioita työpaikoilla: työntekijöiden kannustaminen ideointiin ja osallistuminen toiminnan suunnitteluun, työntekijöiden osaamisen kehittäminen ja heidän päätösvaltansa lisääminen omassa työssään. ■ Tuottavuutta ja työelämän laatua on parannettava työpaikoilla sa- manaikaisesti. Työpaikkojen tukeminen tässä kehittämistyössä on valtion, työmarkkinakeskusjärjestöjen ja ammattiliittojen tehtävä. ■ Parannetaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työ- hönsä. Palkitsemisen pelisäännöt sovittava yhdessä Työntekijöiden palkitseminen on tärkeää, olipa se sitten rahallista tai jo- tain muuta. Oikeudenmukaiseksi koetut palkitsemisjärjestelmät lisäävät tekemisen iloa, parantavat työpaikan tuottavuutta ja kasvattavat yhteis- henkeä. Kaikkien toiminnan tuloksellisuuteen liittyvien palkkioiden pitää pe- rustua mitattavissa olevaan taloudelliseen tulokseen, olivatpa palkkioni- mikkeet mitkä tahansa. Ilman tulosta kun ei ole mitään jaettavaa. Tässä ei ole eroa johdon ja muun henkilöstön välillä. Ei ole oikein, että toisil- ta vaaditaan taloudellista onnistumista ja samalla toiset saavat ylisuuria palkkioita tyhjästä. Räikeimmillään saman työnantajan palveluksessa olevia on kohdeltu yhtä aikaa täysin päinvastaisesti: toisilta on vaadittu työehtojen heikentämistä ja johdolle on maksettu palkkioita pelkästään talossa pysymisestä. Ammattiyhdistysliike ei hyväksy tällaista. Tulokseen perustuvista palkitsemisjärjestelmistä on sovittava pelisään- nöt henkilöstön ja johdon yhteistoiminnassa. Se johtaa nykyistä oikeu- denmukaisempaan työelämään, jossa palkitseminen koskee työpaikan koko henkilöstöä. On olemassa muunkinlaista palkitsemista kuin taloudellista. Muu kuin taloudellinen palkitseminen voi olla joillekin työntekijöille tärkeämpää kuin lisärahan saaminen. Palkitseminen, joka liittyy esimerkiksi urakehi- tykseen, työaikaan, lomiin tai mahdollisuuteen kehittyä ammattilaisena, voi vaikuttaa positiivisesti työntekijöiden elämänlaatuun. ■ Palkitsemisjärjestelmien on kosketettava koko henkilöstöä ja palkit- semiskriteereistä on sovittava yhteistyössä johdon ja henkilöstön kesken. Johdon palkitseminen ei saa oleellisesti poiketa muun hen- kilöstön palkitsemisesta.
  • 25. 25 Työelämän perusoikeudet turvattava digimurroksessa Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työtä ja työelämää.Vain siitä, ta- pahtuuko muutos hiljaa hiipien vai rysähtäen, ollaan eri mieltä. Työelä- mä on aina muuttunut joko enemmän tai vähemmän, nopeammin tai hitaammin. Kovinkaan moni ei olisi 20 vuotta sitten voinut kuvitella hoitavansa pankkiasiansa älypuhelimella tai vaihtavansa näköyhteyden kautta kuu- lumisiaan ilmaiseksi toisella puolella maailmaa asuvan ystävänsä kans- sa – puhumattakaan siitä, että voisi sen samaisen puhelimen välityksellä kuunnella musiikkia, katsella elokuvia, ottaa osaa nettikeskusteluihin tai säädellä kesämökin sisälämpötilaa milloin ja missä tahansa. Tekniikan kehitys on hiipinyt arkeemme. Se on myös aina muuttanut työelämää, olipa kyseessä sitten höyrykoneiden keksiminen pari sataa vuotta sitten tai hoivarobottien käyttöönotto vanhusten palvelutaloissa. Teknologian nopea kehitys ja digitalisaatio, jota myös uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi kutsutaan, sekä robotisaatio ja 3D-tulostus tarjoavat ennen näkemättömiä mahdollisuuksia koko yhteiskunnalle. Mutta kaik- ki uusi pitää sisällään riskinsä. Tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta työelämää koskevien ylei- simpien arvioiden mukaan tulevien vuosikymmenten aikana robotit korvaavat ihmiset rutiininomaisissa töissä, keskipalkkaisia töitä häviää niin toimisto- kuin tehdastyössä, syntyy paljon uusia matalan koulutuk- sen ja matalan palkan töitä lähinnä palvelusektorille ja työntekijöiden toimeentulo koostuu entistä enemmän silpputöistä usealle eri työnanta- jalle. Pahimpana pelkona on yhteiskunnan äärimmäinen jakautuminen kahtia – voittajiin ja häviäjiin. Uusi teknologia antaa myös mahdollisuu- den lisätä työn tekemisen valvontaa ja työntekijöiden kontrollointia. Jo nyt monista töistä kilpaillaan netissä ja työtä tehdään nettialustoilla, jolloin sitä voi tehdä milloin ja missä vaan – myös rutiininomaista tie- tojen tallentamista. Töitä tehdään ilman työsuhdetta ja ihmiset tarjoavat palveluja tai myyvät tavaraa toisilleen ilman välikäsiä. Nykyään puhu- taankin alusta-, keikka- ja vaihdantataloudesta sekä töiden joukkoista- misesta.
  • 26. 26 Ammattiyhdistysliike mukana murroksessa Digitalisaatio on haaste perinteiselle ammattiyhdistysliikkeelle. Ammat- tiliittojen ei pidä jämähtää puolustusasemiin vastustamaan muutosta, vaan niiden pitää olla mukana muovaamassa tulevaisuuden työelämää ja yhteiskuntaa. Uudet teknologiat ovat vain välineitä ja tuotantotapoja, joita on hyödynnettävä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ay-liikkeen on vietävä nykyistä, pääasiassa teknologiaan ja innovaati- oihin keskittyvää tulevaisuuskeskustelua ihmiskeskeiseen ajatteluun. Tavoitteena pitää olla hyvän työelämän rakentaminen digimurroksessa. Erityisen tärkeää on osallistaa nuoria tähän keskusteluun. ■ Digitalisaation myötä syntyy uusia töitä ja monien palkansaajien työ muuttuu täysin. Entiset tiedot ja taidot vanhenevat. Jotta ihmi- sillä on jatkossakin mahdollisuus työllistyä ja mahdollisuus pysyä muutoksessa mukana, tarvitaan yhteiskunnalta vahvaa panostusta kaikilla koulutuksen tasoilla – erityisesti ammatillisessa perus- ja jat- kokoulutuksessa. ■ Valtion on tuettava työllisyyttä edistäviä innovaatioita ja ohjattava niitä koko yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin ja palveluihin. ■ Työelämän perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu on turvattava uudenlaisissa työmuodoissa ja uudentyyppisten työnantajien pal- veluksessa työskenteleville niin lainsäädännössä kuin työehtosopi- muksissakin. Heille on taattava palkkausta, työaikaa, työsuojelua ja sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisehdot. ■ Työturvallisuus- ja työsuojelulainsäädäntöä on nykyaikaistettava koskemaan uusia työn tekemisen muotoja kuten digitaalista ja mo- biilia työtä. Koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin Ammattiyhdistysliike haluaa edelleen pitää kiinni suomalaisen yhteis- kunnan menestysreseptistä eli osaamisesta. Kaikille suomalaisille on taattava riittävät tiedot ja taidot osallistua työelämään ja yhteiskunnal- liseen toimintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien peruskoulunsa päättävien nuorten tulisi jatkaa ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Tavoitteena on oltava, että kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon. Kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisilla aikuisilla on lähtö- kohtaisesti hyvät perustaidot, kuten luku- ja laskutaito, sekä kyky käyttää digitaalisia laitteita arjessa. Mutta noin 600 000 työikäisellä nämä perus- taidot ovat puutteellisia. Heidän kykynsä selviytyä työstään ja käyttää vauhdilla digitalisoituvia palveluita on vaikeutunut.
  • 27. 27 Suomessa on myös edelleen satoja tuhansia aikuisia, joilla ei ole perus- asteen jälkeistä koulutusta. Näiden työikäisten työura jää muita lyhem- mäksi ja työttömyysjaksot pitkittyvät. Muuttuva työelämä edellyttää, että kaikilla työikäisillä on mahdollisuus kehittää osaamistaan työuran aikana.Aikuiskoulutusjärjestelmää täytyy- kin uudistaa siten, että se vahvistaa työntekijöiden mahdollisuuksia siir- tyä ammatista toiseen tai alalta toiselle entistä joustavammin. Lyhytkin koulutus auttaa selviytymään Myös työvoimakoulutuksen ja siihen liittyvän muutosturvan tavoitteena on oltava, että kouluttautuminen uuteen ammattiin on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta nykyistä nopeampaa ja joustavampaa. Aina on järkevämpää opiskella kuin olla passiivisena työnhakijana. Siksi työttö- myystuella pitää voida opiskella myös itsenäisesti. Työntekijän etsiessä uudelleenkoulutusta pitää yhteiskunnan pystyä tarjoamaan tutkinto- koulutusta tai sen osia nopeasti.Tarjonta olisi keskitettävä sellaisille aloil- le, joiden osaajista on pulaa työmarkkinoilla. Työntekijän omasta aloitteesta lähtevä pidempikestoinen koulutus työ- uran aikana mahdollistaa ammatinvaihtamisen monesti ilman työttö- myysjaksoja. Sitä tukevat muun muassa opintovapaalainsäädäntö sekä aikuiskoulutustuki, joita onkin kehitettävä osana ennakoivaa muutos- turvaa. Työmarkkinajärjestöjen sopima malli osaamisen kehittämiseen ja sen mukanaan tuomat muutokset henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien te- koon ovat hyvä pohja henkilöstökoulutuksen kehittämiselle työpaikoilla. Valitettavasti koulutussuunnitelmia tehdään kuitenkin vain osalla työ- paikoista. Tutkimusten mukaan jo lyhytkestoinenkin koulutus parantaa perustaitojen osaamista ja luo pohjaa selviytyä muutoksista työtehtävissä. ■ Koko koulutusjärjestelmässä on panostettava entistä enemmän tun­­ nistamaan ja tunnustamaan aiemmin opittuja tietoja ja taitoja (osaa­misperusteinen lähtökohta). Siten on mahdollista rakentaa yksi­löllisiä koulutuspolkuja ja keskittyä olennaisten asioiden opiske- luun. ■ Kaikkien nuorten tulisi suorittaa vähintään toisen asteen tutkinto. ■ Nuorisotakuuta on vahvistettava edelleen. ■ Aikuiskoulutuksen resursseja ja koulutusmahdollisuuksia on suun- nattava erityisesti niille aikuisille, joilla on vähäinen pohjakoulutus tai heikot perustaidot.
  • 28. 28 ■ Täydennyskoulutusta ja tutkintokoulutusta on kohdistettava alan- ja am-matinvaihdostilanteisiin tarjoamalla nopeita ja joustavia kou- lutuksia sitä tarvitseville. ■ Aikuiskoulutustuki ja opintovapaalaki mahdollistavat irrottautu- misen työstä ja tarjoavat riittävän toimeentulon koulutuksen ajaksi. Yhteiskunnan on jatkossakin tuettava itsenäistä kouluttautumista työuran aikana. ■ Henkilöstökoulutus on nähtävä nykyistä vahvemmin koneisiin ja laitteisiin verrattavana investointina.Yhteiskunnan on tuettava hen- kilöstökoulutusta esimerkiksi verotuksen kautta, jotta koulutuksen määrä lisääntyisi ja se jakaantuisi tasaisemmin kaikkien työntekijöi- den kesken. Ikäohjelma tukee työssä jatkamista Suomalaisten eliniän odote on noussut. Pitenevä elinikä tarkoittaa yleensä lisää terveitä vuosia, joista osa käytetään työntekoon. Elintavat, ravinto,lääkkeet,terveydenhoito ja myös työolosuhteet ovat parantuneet pitkällä aikavälillä. Eliniän odotteen nouseminen on merkki elinympä- ristön ja -olosuhteiden paranemisesta. Tavallaan onkin ristiriitaista, että pidentynyt elinikä tuo Suomeen ongelmia. Maamme ikärakenne vanhenee. Työtätekevien osuus pienenee ja huol- lettavan väestön osuus puolestaan kasvaa. Jo senkin vuoksi on tärkeää lisätä toimia, joilla työntekijöiden halu ja mahdollisuus pidentää työuria voisi parantua nykyisestä. Toteutettu eläkeuudistus on yksi tärkeä toi- menpide, mutta vielä enemmän on tehtävissä työpaikoilla. Useat tutkimukset osoittavat, että työelämän laadulliset ominaisuudet, jotka liittyvät työilmapiiriin,työympäristöön,johtamiseen ja työntekijän vaikutusmahdollisuuksiin, ovat tärkeimpiä motivaatiotekijöitä ihmisten jatkamiselle työelämässä nykyistä pidempään. Terve ja motivoitunut työntekijä on arvo sinänsä, lisäksi se on keskeinen ratkaisu suomalaiseen ikärakenneongelmaan. SAK:n luottamushenkilöpaneelin perusteella valtaosalla työpaikoista, joissa on luottamusmies, on myös työkyvyn tukemiseksi ja edistämisek- si tehty toimia. Sen sijaan vain pienellä osalla työpaikoista on olemassa erillinen ikäohjelma. Valtaosa luottamushenkilöistä kuitenkin koki, että ikäohjelmamalli olisi tarpeellinen heidän omalla työpaikallaan.
  • 29. 29 Työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat yhdessä laatineet oppaan työpai- koille ikäohjelmien laatimista varten. Tietoa on siis olemassa työpaik- kojen tueksi. Oppaassa korostetaan ikätietoisuuden kehittämistä ja ikä- johtamista. Ei ole yhtä ja kaikille työpaikoille soveltuvaa samaa mallia, vaan ikäohjelman on lähdettävä työpaikan tarpeista. Ikäohjelma myös koskee kaikenikäisiä työntekijöitä työpaikalla. Ei ole perusteltua odottaa, että työntekijä tulee johonkin tiettyyn ikään ja vasta sitten käynnistetään työssä jatkamista tukevat toimenpiteet. SAK:n luottamushenkilöpaneelin perusteella ikäohjelmissa pidetään tärkeänä työn muokkaamista ja keventämistä, oikeudenmukaista ja eri- ikäiset huomioon ottavaa johtamista, työuran suunnittelua, kehityskes- kusteluja sekä työaikajärjestelyjä. ■ Työpaikoilla on eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä, jol- loin on mahdollista hyödyntää eri ikäkausiin liittyviä vahvuuksia ja vähentää työkykyriskejä. Tarvetta on myös sovittaa yhteen työn ja muun elämän vaatimuksia. Tähän tarvitaan ikäjohtamista ja työpai- kan ikäohjelmia sekä työssäjaksamista tukevia toimenpiteitä. ■ Ikäjohtaminen on osa muuta johtamista ja se tulee liittää muihin henkilöstön kehittämisen suunnitelmiin ja työvälineisiin kuten osaamisen ja ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen ja ylläpitämi- seen. Lähtökohtana on eri-ikäisten yhdenvertaisuus työpaikalla.
  • 30. 30 TOIMEENTULO TURVATTAVA KUN TYÖTÄ EI OLE Kaikilla työntekijöillä on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon silloin- kin, kun palkka ei juokse syystä tai toisesta. Tämä työhön perustuva sosiaaliturva on olennainen osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Suomalainen ja laajemmin pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu siihen, että mahdollisimman moni, nainen ja mies käy töissä ja osallistuu yhteiskunnan palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitukseen. Suomessa on kohtuullisen korkea veroaste, mutta se takaa sen, että tarve yksityisiin vakuutuksiin ja palveluihin on pieni. Työhön ja siitä saatuihin ansioihin perustuva sosiaaliturva on olennai- nen osa pohjoismaista mallia. Tämän ns. ansioturvan tarkoitus on kor- vata kohtuullinen toimeentulo silloin, kun työtä ei ole tai sitä on vähän. Perusturvan tehtävä on puolestaan turvata vähimmäistoimeentulo niille, joilla ei tuloja ole ollut – eli ketään ei jätetä heitteille. Näyttää siltä, että vähimmäisturvan tarve ei katoa, vaan on aina ihmisiä, jotka saavat siitä joko kokonaan tai osittain toimeentulonsa. Sosiaaliturvan on kohdeltava kaikkia asukkaita yhdenvertaisesti. Am- mattiyhdistysliike ei voi hyväksyä maan hallituksen maahanmuuttopo- liittista linjausta, jonka mukaan myönteisen oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden sosiaalietuudet erotetaan muusta asumisperäi- sestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Hallitus räätälöisi heitä varten oman so- siaaliturvajärjestelmän,jossa tuen määrä olisi pienempi.Se on ristiriidas- sa yhdenvertaisuusperiaatteen ja siihen liittyvän syrjintäkiellon kanssa. Ansiosidonnainen sosiaaliturva ehkäisee tehokkaasti köyhyyttä ja tasoit- taa tuloeroja, mikä on nähty huonon talouden ja työttömyyden aikoina. Kun kansalaiset ovat laajasti ansiosidonnaisten sosiaaliturvaetuisuuksien piirissä, tarve työnantaja- tai toimialakohtaisiin lisäetuuksiin puuttuu tai jää vähäiseksi. Lakisääteisyys ja kattavuus ovat sosiaaliturvamme parhai- ta ominaisuuksia ja niistä on pidettävä kiinni. Julkiset palvelut ovat tasa-arvon tae. Ne mahdollistavat kaikille koulu- tuksen ja terveyspalvelut ilman isoa rahapussia. Pikkulasten vanhemmat voivat käydä töissä, kun lapsilla on päivähoitopaikka. Vanhukset saavat tarvitsemiansa palveluja, kun he eivät enää selviä yksin. ■ Ammattiyhdistysliikkeen mielestä Suomessa on pidettävä huoli kohtuullisesta sosiaaliturvasta. Se edellyttää, että työnantajat ja pal- kansaajat sitoutuvat jatkossakin ansioturvan rahoitukseen.
  • 31. 31 ■ Verovaroin kustannettavan vähimmäisturvan avulla huolehditaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Työmarkkinatuen ja asu- mistuen kaltaisen vähimmäisturvan tasoa on nostettava niin, että tarve toimeentulotukeen on tilapäistä. ■ Sote-uudistuksessa on säilytettävä julkisten palveluiden ensisijainen rooli. Palvelumaksut on pidettävä kohtuullisina niin, että ihmisillä on varaa käyttää niitä. Työeläke on osa palkkaa Työeläke on eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien maksuilla. Työeläkejärjestelmämme ansi- osta työntekijöillä on Suomessa mahdollista viettää ansaittuja eläkepäi- viä. On maita, joissa eläketurva on niin heikko, ettei työntekijä käytän- nössä voi jäädä eläkkeelle, vaan työntekoa on jatkettava niin pitkään kuin mahdollista. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoite on työurien pidentäminen. Jotta se on mahdollista, täytyy olla töitä. Erityisesti on parannettava ikään- tyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia saada työtä, jos aiempi työ jostain syystä päättyy. Valitettavasti suomalaisessa työelämässä näyttää edelleen olevan varaa ikärasismiin. Myös työelämän kehittämiseen tarvitaan monia keinoja. Yksi tärkeim- mistä on mahdollisuus päivittää osaamistaan työuran aikana. Myös työntekijän tarpeista lähtevät työaikajoustot ja työn mukauttaminen työkyvyn heiketessä ovat välttämättömiä. Osatyökykyisten työllistymisessä on edettävä kahta kautta: on turvattava niiden ihmisten mahdollisuus jatkaa työelämässä,joiden työkyky on hei- kentynyt työuran aikana. Toiseksi on löydettävä väyliä työelämään myös niille osatyökykyisille, jotka eivät ole koskaan päässeet töihin tai joiden työssäolosta on kulunut pitkä aika. ■ Korkea työllisyys mahdollistaa paremman eläkkeen ja eläkkeiden ra- hoituksen. ■ Erilaisten osatyökykyisyyteen liittyvien etuisuuksien ja ansiotulojen yhteensovittamista on parannettava. Työttömyysturvaa työnteon muodosta riippumatta Työttömyysturvan tehtävä on turvata työhaluisten ihmisten toimeentulo silloin, kun työtä on vähän tai ei lainkaan. Työpaikan menetys, lomautus tai työtuntien ja toimeksiantojen merkittävä väheneminen eivät saa joh-
  • 32. 32 taa kenenkään taloudelliseen ahdinkoon. Työmarkkinoiden epävarmuu- teen ja siihen liittyviin riskeihin vastaamisessa työttömyysturvan rooli on keskeinen. Työn tekemisen muotojen ja määrien vaihtelu ei saa lisätä epävarmuutta siitä, kykeneekö työttömyysturva tarjoamaan riittävän turvan silloin, kun sille on tarve. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan on nimensä mukaisesti turvattava kaikki toimeentulo riippumatta siitä, miten se on ansaittu. Yrittäjä- ja palkkatyön yhdistäminen on työttömyysturvassa nykyisin liian vaikeaa tai mahdotonta. Työttömyysturvaa vaivaa kohtuuttomalta tuntuva byrokratia, mikä tekee etuuksien ja niiden edellytysten ymmärtämisestä hankalaa ja voi aiheut- taa viiveitä etuuksien maksamisessa. Siksi työvoimapoliittiseen harkin- taan,ansioiden määrittelyyn ja etuuksien hakemiseen liittyvää byrokrati- aa on kevennettävä. Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on malli, jossa kaikenlainen viranomaisten harkinta ja työtuntien seuranta on mahdol- lisimman vähäistä ja selkeää. Työ on aina ensisijainen toimeentulon lähde. Työttömyysturvan on olta- va kannustavaa, ja työn tekemisen on lisättävä käteen jääviä tuloja, riip- pumatta työn tekemisen muodosta. Töiden vastaanotto ei saa aiheuttaa viiveitä etuuksien maksamiseen eikä se saa riskeerata työttömyysturvan piirissä pysymistä. Työttömyysturvan on myös mahdollistettava osaami- sen kehittäminen työttömyyden aikana joustavasti.Aktiivisuudesta ei saa rangaista. Työttömyyskassajärjestelmä on jo osoittanut tehokkuutensa. Kassoilla on laadukasta osaamista alan työehdoista, työllisyydestä ja jäsenraken- teesta, mikä takaa työttömyysturvan hoitamisen laadukkaasti. Liittojen työttömyyskassoilla on siten vahva yhteys työelämään ja neuvottelujär- jestelmään, mikä auttaa kun tavoittelemme työttömän nopeaa työllisty- mistä ja korkeaa työllisyyttä. ■ Palkka- ja yrittäjätulojen yhdistämistä työttömyysturvan määräyty- misessä on helpotettava. ■ Vähennetään ja joustavoitetaan työvoimapoliittisten edellytysten ja työaikojen seurantaa. ■ Varmistetaan, että työn tekeminen lisää käteen jääviä tuloja eikä työn tekeminen lisää epävarmuutta toimeentulosta. ■ Parannetaan mahdollisuuksia opiskella työttömyysaikana. ■ Kehitetään kassajärjestelmän vahvuuksia ja tehokkuutta. ■ Vastustetaan työttömyysturvan heikennyksiä
  • 33. 33 Sairaudesta ei pidä rangaista Kukaan ei halua sairastua. Riippumatta siitä, onko kyseessä lyhyt flunssa, krooninen diabetes vai hengenvaarallinen syöpä, yksikään sairaus ei ole ihmisen oma valinta. Sen takia on reilua tasata sairauden aiheuttamaa taloudellista taakkaa. Rahalla ei voi korvata terveyttä, mutta sosiaaliturvajärjestelmä voidaan rakentaa niin, ettei sairastelu heikennä kohtuuttomasti toimeentuloa. Ansiosidonnainen sairauspäiväraha, tapaturmavakuutuksen päiväraha tai työkyvyttömyyseläke paikkaavat toimeentuloa silloin, kun sairauden takia ei voi työskennellä. Nimenomaan ansiosidonnaisuus on tärkeä, jot- ta sairaudesta huolimatta elintaso ei romahda. Sairaudesta huolimatta pitää olla varaa samaan vuokraan ja lasten harrastuksiin kuin terveenä- kin. Menetetyn palkan lisäksi sairastelu lisää myös kustannuksia. Kuluja tulee lääkärikäynneistä, hoidosta ja lääkkeistä. Näitä kustannuksia on tasat- tu kunnallisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen kautta. Tällaiset sairauden perusteella maksettavat etuudet ovat niin perustavanlaatui- sia osia hyvinvointivaltiossa, että niitä ei terveenä edes huomaa. Ei ehkä huomaa, vaikka niitä hiljaa leikkauksilla rapautetaan. Viime vuosina sairausvakuutuksen korvauksiin on kohdistunut toistuvia leikkauksia. Sen seurauksena lääkkeiden ja sairaalamatkojen hinnat ovat nousseet. Terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu. Sairauspäivä- rahan tasoa on leikattu. Onneksi pitkäaikaissairaiden kannalta tärkeän työkyvyttömyyseläkkeen tasoa saatiin parannettua osana työmarkkina- järjestöjen sopimaa eläkeuudistusta. Suuntaus on kuitenkin selvä: julki- sen talouden tervehdyttäminen on tarkoittanut sairailta leikkaamista. Jotta palkansaajat voivat tulevaisuudessakin luottaa siihen, että sairastu- minen ei ole kaiken muun ikävän lisäksi myös taloudellinen katastrofi, on ammattiyhdistysliikkeen pidettävä huolta, että leikkausten kierre py- säytetään. ■ Jotta sairauspäiväraha tulevaisuudessakin turvaa toimeentulon sai- rauden aikana, sen tasosta ja ansiosidonnaisuudesta on pidettävä kiinni. ■ Sairausvakuutuksen korvausten jatkuva leikkaaminen on lopetet­ tava.
  • 34. 34 Työvoimapalveluja tarjottava heti työttömyyden alkaessa Työvoimapolitiikka on ollut viimeisten vuosien ajan totaalisessa myl- lerryksessä. Suurin uudistus tapahtui vuoden 2013 alusta alkaen, kun työvoimapalvelut sekä työvoimahallinto uudistuivat kokonaisuudes- saan. Palveluiden sekä työ- ja elinkeinotoimistojen määrää karsittiin ja yrityksiin suuntautuvaa yhteistyötä lisättiin. Uudistukset ovat jatkuneet toisensa perään eikä loppua näy. Julkisten työvoimapalveluiden rinnalla painotetaan entistä enemmän yksityisten palveluiden mukaantuloa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa on vähennetty työntekijöitä tuntuvasti ja vähentäminen jatkuu edelleen. Samaan aikaan työttömyyden kasvu on kuitenkin nostanut asiakasmääriä rajusti. TE-toimistoista annettava henkilökohtainen palvelu on vähennetty minimiin ja työttömät ohjataan asioimaan ensisijaisesti netissä. Parhaimmillaan sähköisen asioinnin kehittäminen voi täydentää työvoi- mapalveluita sekä helpottaa ja nopeuttaa asiointia. Kaikilla työttömil- lä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tai edellytyksiä toimia nykyisissä sähköisissä palveluissa ilman ohjausta. Etenkin pitkäaikaistyöttömien, maahanmuuttajien ja nuorten palvelutarpeissa on korostunut henkilö- kohtainen palvelu. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Mitä pidemmälle työttömyys pitkittyy, sitä vaike- ampaa työelämään pääsy on. Työttömyyden alkuajan tuen heikentymi- nen sekä työllisyysmäärärahojen leikkausten myötä vähentyneet työvoi- mapalvelut ovat osaltaan johtaneet työttömyysjaksojen pidentymiseen. Suomessa on eri selvitysten mukaan noin 20 000–30 000 vammaista ja osatyökykyistä työtöntä henkilöä, jotka olisivat valmiita ja kykeneviä osallistumaan aktiivisesti työelämään. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä ole- vista ilman työtä on arviolta noin 40 prosenttia. Heidän työllistymistään heikentävät edelleen asenteet, mutta myös työnantajien tiedon puute tukimahdollisuuksista. Heikko työllisyystilanne heikentää väistämättä myös osatyökykyisten työllistymistä. Työllisyysmäärärahoja leikataan edelleen tulevina vuosina. Ammattiyh- distysliike peräänkuuluttaa tässäkin tilanteessa aktiivista työvoimapoli- tiikkaa, jolla säästettäisiin sosiaaliturvan ja terveydenhoidon menoissa. Pitkittynyt työttömyys passivoi ja aiheuttaa aktivoinnin sijaan suurem- pia kustannuksia.
  • 35. 35 ■ Työttömien siirtyminen mahdollisimman nopeasti työstä työhön tai koulutukseen on turvattava tarjoamalla työvoimapalveluita heti työttömyyden alkaessa. ■ Työ- ja elinkeinotoimistojen on tarjottava henkilökohtaista palvelua kaikille sitä tarvitseville työttömille. ■ Sähköisten palveluiden lisäämisen on perustuttava asiakkaiden tar- peisiin ja tuettava työttömän palveluja. ■ Palkkatukeen ja työttömien aktivointiin on suunnattava riittävästi resursseja. Samalla on puututtava työnantajien harjoittamaan tuet- tujen työllistämistoimien väärinkäyttöön, jolla korvataan pysyvän työvoiman tarvetta. ■ Työttömyyden pitkittymisen ehkäiseminen on parasta pitkäaikais- työttömyyden hoitoa. ■ Nuorten työllisyyden edistämiseksi tarvitaan eri tahojen yhteistä tahtoa ja konkreettisia toimia. Nykyisin ilman koulutusta on vaikea saada työpaikkaa. Nuorisotakuulla mahdollistetaan ammatillinen koulutus kaikille ja tuetaan ensimmäisen työpaikan saamisessa. ■ Vammaisten ja osa-työkykyisten työelämään pääsyä ja työssä pysy- mistä on tuettava. Työllistymisessä on kiinnitettävä huomiota työ- hönvalmennukseen, joustaviin työaikajärjestelyihin sekä työolosuh- teisiin.
  • 36. 36 JOTTA TYÖTÄ SYNTYISI Tarvitsemme uutta työtä. Ilman taloudellista taantumaakin Suomes- sa katoaa keskimäärin 500 työpaikkaa joka päivä. Ammattiyhdistys- liikkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja pitkällä tähtäimellä päästä täystyöllisyyteen. Silloin jokainen työkykyinen ja -ikäinen voisi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja varallisuuden luomiseen omalla työpanoksellaan. Suomen viime vuosien työllisyyskehitys ei ole ollut kehuttavaa. Hyvä puoli kuitenkin on, että työttömien määrä ei ole kasvanut aivan niin paljon kuin huonot tuotantoluvut antaisivat aiheen olettaa. Osa selitystä piilee siinä, että ihmisiä on jättäytynyt työmarkkinoiden ulkopuolelle. He ovat joko siirtyneet eläkkeelle tai luopuneet työnhausta kokonaan. Matala työllisten määrä onkin ollut viime vuosien pysyvä huolenaihe ja yhteiskuntapolitiikan keskeinen epäkohta. Seuraavien vuosien aikana talouspolitiikkaa on uudistettava siten, että sen tärkein tavoite on luoda uusia työpaikkoja ja pitää huolta työnteki- jöiden osaamisesta ja saatavuudesta. Tätä varten meidän on huolehdit- tava kilpailukyvystämme muun muassa palkkaratkaisuin ja tuottavuutta kehittäen. Laskusuhdanteessa ei pidä leikata valtion menoja, vaan tukea kasvua investoinneilla ja parantaa kasvumahdollisuuksia oikeudenmu- kaisilla rakenneuudistuksilla. Eläkeuudistus oli esimerkki oikeudenmu- kaisesta rakenneuudistuksesta. Vain talouskasvu taittaa velkaantumisen Valtion velkaantumista ei ole käytännössä saatu taittumaan missään maassa koko taloushistorian aikana yksistään tai edes pääosin valtavilla julkisten menojen leikkauksilla. Pääasiallinen keino on aina ollut talous- kasvun aikaansaaminen. Holtittomat julkisten menojen leikkaukset sen sijaan vaarantavat talouden kasvun. Suomen pitkän aikavälin talouskasvun näkymät ovat tällä hetkellä vai- meat: väestö ikääntyy eikä maahamme investoida. Kehitys on käännet- tävä ja se voidaan kääntää. Se onnistuu, kun lisäämme muun muassa hallittua työperäistä maahanmuuttoa ja kotouttamistoimia, satsaamme kansainvälisempään ja tuloksekkaaseen tutkimus- ja kehittämistoimin- taan, kehitämme aktivoivaa työttömyysturvaa, hoidamme vastuullisesti eläketurvaa, estämme nuorten syrjäytymistä ja edistämme entistä no- peampaa korkeakoulututkintojen suorittamista.
  • 37. 37 ■ Talouspolitiikan tärkein tavoita luoda uusia työpaikkoja ja pitää huolta työntekijöiden osaamisesta. ■ Erityisesti laskusuhdanteessa valtion on tuettava kasvua investoin- neilla, sillä vain talouskasvulla Suomi selviää taantumasta. ■ Avoin ja reilu sääntöihin pohjautuva kansainvälinen kauppa on Suomelle tärkeää. Kauppasopimuksilla ei saa heikentää parlamen- taarista demokratiaa, työntekijöiden oikeuksia tai kuluttajansuojaa. Uutta kunnon työtä investointien, innovaatioiden ja osaamisen kautta Suomi tarvitsee kipeästi uusia toimeentulon turvaavia työpaikkoja. Työ- paikkojen luomiseksi tarvitaan puolestaan yritysten investointeja sekä tutkimusta ja innovaatioita. Valtion on tehtävä parempaa investointi- ja omistajaohjauspolitiikkaa työllisyyden ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomessa on hyvät lähtökohdat vaikuttavalle tutkimus- ja innovaatio- politiikalle. Meillä on hyvä koulutus- ja innovaatiojärjestelmä, osaavat ja motivoituneet työntekijät sekä luotettavat ja toimivat yhteiskunnan instituutiot, infrastruktuuri ja terveydenhuolto. Kansainväliset kilpailukykyvertailut osoittavat, että Suomi on aina vuo- desta toiseen vertailujen kärkimaiden kastissa. Tuoreimmassa Maailman talousfoorumin vertailussa Suomi on kahdeksas, eli Suomen rakenteel- linen kilpailukyky on siis kunnossa. Meillä on myös kansainvälisestikin verrattuna paljon mahdollisuuksia, mutta kokonaan toinen asia on se, miten Suomi pystyy mahdollisuutensa hyödyntämään. Oleellinen kysymys onkin, miten saamme yritykset investoimaan ja panostamaan nykyistä voimakkaammin tutkimukseen sekä kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi nämä pa- nostukset on suunnattava muuallekin kuin vain elektroniikka- ja tieto- tekniikkateollisuuteen. Innovaatiopolitiikan lähtökohtana pitää olla Suomen talouden, työl- lisyyden ja työntekijöiden osaamisen parantaminen. Jotta yritykset ja tutkimuslaitokset kykenevät vastaamaan jatkossa nykyistä paremmin kansainväliseen kilpailuun, tarvitsemme tiivistä yhteistyötä tutkimuslai- tosten ja yritysten kesken sekä uusia menestyviä innovaatioita. Myös työpaikkojen ja niiden henkilöstön omaa kehittämistoimintaa on jatkossa tuettava enemmän. Se edellyttää myös elinikäisen oppimisen vahvistamista, osaavaa johtamista sekä luottamuksen rakentamista työ- paikoilla.
  • 38. 38 Sen lisäksi julkista tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on vahvistettava. Tutkimusrahoituksesta päätettäessä yliopistojen perustutkimusta ja yri- tysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei pidä asettaa vastakkain. Kor- keakoulujärjestelmän kehittäminen on tärkeää, mutta se ei saa olla teko- syy tärkeän perustutkimuksen resurssien vaarantamiselle. ■ Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisrahoitus on nostettava noin neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. ■ Verovaroilla on tuettava etenkin sellaista tutkimusta ja kehitystä, jol- la on laajoja taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. ■ Kaikenkokoisille ja kaikilla toimialoilla toimiville yrityksille taataan samat mahdollisuudet saada tukea innovaatiotoimintaan valtiontu- kijärjestelmän kautta. ■ Suomessa on edistettävä laaja-alaista innovaatioajattelua, jotta työn- tekijöiden osaaminen ja luovuus saadaan hyödynnettyä entistä pa- remmin yritysten kehittämisessä. ■ Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rakenteiden uudistamista on jatkettava perustutkimuksen resursseja vaarantamatta. ■ Ammattikorkeakoulujen roolia yritysyhteistyössä on vahvistettava. Kestävä kehitys luo uutta työtä Kestävän kehityksen mukaiset uudet työpaikat syntyvät usein yrityk- siin, jotka tuottavat uusiutuvaa energiaa tai tarjoavat jätehuoltoon sekä ympäristön- ja ilmastonsuojeluun liittyviä palveluita. Myös perinteinen teollisuus kuten paperi- ja terästeollisuus sekä kaivosteollisuus ovat kes- tävää toimintaa, jos niiden käytössä on parhaat teknologiat prosessien tehostamiseksi sekä resurssien säästämiseksi. Määrätietoisesti energian ja materiaalin kulutusta vähentävät yritysten toimet ovat myös vastuullista ilmastonmuutoksen torjuntaa. Joulukuussa 2015 sovittu ja vuonna 2020 voimaan astuva YK:n ilmas- tosopimus vahvistaa edelleen kestävän kehityksen mukaisen yritystoi- minnan markkinoita erityisesti ns. cleantech-toimialan eli puhtaan tek- nologian yrityksissä. Puhdas teknologia tarkoittaa tuotteita, palveluita, prosesseja ja teknologioita, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ehkäisevät tai vähentävät liiketoiminnan kielteisiä ympäristö- vaikutuksia. Ilmastonmuutoksen torjuntaa tavoitteleva politiikka aiheuttaa raken- teellista muutoksia toimialojen välillä ja sisällä. Edessä oleva muutos saadaan paremmin hallintaan, kun siihen valmistaudutaan ennakkoon. Tätä varten tarvitsemme kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävä- nä on valmistella työntekijöiden kannalta oikeudenmukaista siirtymää
  • 39. 39 kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Työryhmän tulisi arvioida toimialoittain ilmastonmuutoksen torjunnasta aiheutuvat vaikutukset niin uusien työ- paikkojen syntymiseen kuin nykyisiin työpaikkoihinkin. Yrityksiä on kannustettava kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. Niille yrityksille, joka toimivat kestävän talouden mukaisesti, on oltava jatkossakin tarjolla tutkimus- ja innovaatiorahoitusta sekä investointi- tukia. Kun yritykset investoivat uuteen ja onnistuvat vähentämään ku- lutustaan, ne parantavat samalla tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Kun yritysten toiminta ja prosessit ovat tehokkaita ja niiden tuotteet sekä pal- velut kiinnostavat yhä ympäristötietoisempia kuluttajia, vähenee myös työnantajan paine ulosmitata voitto työntekijöiden palkasta ja muista etuuksista. ■ Eurooppalaisessa teollisuus- ja elinkeinopolitiikassa on oltava kes- keisintä kestävä kasvu. ■ Suomen energiapolitiikan on perustuttava monipuoliseen, puhtaa- seen ja kustannuksiltaan tehokkaaseen tuotantoon. ■ Tutkimus-, innovaatio- ja investointitukia suunnataan kestävän kas- vun mukaisiin toimiin. Kasvu syntyy kaupungeissa Suomi kaupungistuu historiallisen nopeaa vauhtia. Se vaikuttaa merkit- tävästi myös työmarkkinoihin. Kaupungeissa on enemmän työmahdol- lisuuksia, paremmat palkat sekä monipuolisemmat palvelut kuin syrjäi- sellä maaseudulla. Myös yritykset sijoittuvat osaavan työvoiman perässä kaupunkiseuduil- le, mikä johtaa kaupungistumista ruokkivaan kehitykseen. Innovaatiois- ta 90 prosenttia syntyy kaupungeissa. Suomi tarvitsee tämän kaupungis- tumisen ja yhdyskuntarakenteen tuoman tuottavuushypyn. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä kaupunkiseuduilla asuu yli puoli miljoonaa ihmistä enemmän kuin nyt. Suomeen syntyy puolisen kymmentä vahvaa kaupunkiseutua, jotka vastaavat suurelta osin Suo- men kasvusta. Väestön keskittyminen synnyttää palvelu-Suomen. Sen sijaan teollisuuden tuotantolaitokset jauhavat vientituloja maakunnissa, vaikka työllisten määrä vähenee. Suomen talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihmi- set kykenevät muuttamaan avoimien työpaikkojen perässä. Työvoiman liikkuvuutta hidastaa kasvukeskusten riittämätön asuntotuotanto ja vä- keään menettävien alueiden asuntojen myynti- ja vakuusarvojen romah- taminen, jota kiristyvä pankkisääntely kiihdyttää entisestään.
  • 40. 40 Myös maahanmuuton lisääntyminen nopeuttaa Suomen keskittymis- tä, kun maahanmuuttajat hakeutuvat suurimmille kaupunkiseuduille, joissa sosiaaliset verkostot, palvelut ja työllistymismahdollisuudet ovat muuta maata paremmat. Siksikin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tar- vitaan nopeasti lisää. ■ Kasvukeskuksissa tarvitaan mittavia investointeja asuntotuotantoon ja joukkoliikenteeseen, jotta työvoiman liikkuvuus ja talouden uu- siutuminen voidaan turvata. ■ Vientiteollisuudelle ja raskaalle teollisuudelle on taattava häiriöttö- mät liikenneyhteydet aina raaka-aineiden lähteiltä tuotantolaitok- siin ja sieltä edelleen vientisatamiin. ■ Maakuntien kilpailukyky ylläpidetään takaamalla saavutettavuus. Jokaisesta maakunnasta olisi päästävä aamuksi Eurooppaan ja illaksi kotiin sekä työpäivän jälkeen seuraavaksi aamuksi Aasiaan. ■ Mahdollisuuksia kasvuun on myös matkailualalla. Suomella on kaikki edellytykset kehittyä merkittäväksi pohjoismaiseksi matkai- lumaaksi,mutta se ei tapahdu ilman strategista suunnittelua ja laaja- alaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Hyvinvointi rahoitetaan oikeudenmukaisella verotuksella Hyvä verojärjestelmä on oikeudenmukainen. Poliittiset päättäjämme te- kevät arvovalinnat siitä, millaista verotus on meillä Suomessa. Päättäjien tavoitteena pitäisi olla järjestelmä, jonka kansalaiset kokevat oikeuden- mukaiseksi. Jokainen meistä maksaa veroja saamistaan tuloista, kuten esimerkiksi palkastaan tai eläkkeestään. Progressiivinen tuloverotus tarkoittaa, että suurituloisilla on isompi veroprosentti kuin pienituloisilla. Sen yksi ta- voite on tasata tuloeroja veronmaksajien välillä. Pääomatuloja, kuten osinkoja ja omaisuuden myynnistä saatuja tuloja, verotetaan Suomessa eri tavalla kuin ansiotuloja. Tästä syystä tulovero- tuksessa voikin käydä niin, että suurituloinen, paljon pääomatuloja saa- va, maksaakin suhteellisesti vähemmän veroja kuin pienituloinen pal- kansaaja. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että pörssin ulkopuolisissa varakkaissa yhtiöissä osakkeiden omistajilla on mahdollisuus suunnitella verojaan ja saada erittäin lievästi verotettuja osinkoja. Tuloverojärjestel- män oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta tulisikin parantaa.
  • 41. 41 Kulutusverot ovat haitallisimpia pienituloisille Kulutusverotuksessa verotetaan tavaroiden ja palvelujen kulutusta. Ar- vonlisäveroa maksamme ostamiemme tavaroiden ja palvelujen myynti- hinnasta – esimerkiksi jokaiseen kauppalaskuun ja kampaajalla käyntiin sisältyy arvonlisäveroa. Valmisteveroja Suomessa ovat esimerkiksi al- koholi-, polttoaine-, tupakka- ja makeisvero. Kulutusverot kohdistuvat kaikkein haitallisimmin pienituloisiin, joiden tulot menevät elämiseen eli he kuluttavat lähes kaikki saamansa tulot. Siksi arvonlisäverotuksessa käytetään joissakin tavaroissa ja palveluissa ns. alennettuja verokantoja, eli niissä on pienempi arvonlisäveroprosentti. Näin kevennetään muun muassa ruuan verotusta. Alennettujen verokantojen käyttäminen on kuitenkin kallista, koska valtaosa hyödystä menee hyvätuloisille, jotka kuluttavat euromääräisesti enemmän kuin pienituloiset. Ammattiyhdistysliikkeen mielestä tuloero- ja voidaan tasoittaa tehokkaasti tulojen verottamisen sekä lapsilisien ja eläkkeiden kaltaisten tulonsiirtojen avulla. Omaisuuden verotus on Suomessa kevyttä. Varallisuusvero on poistettu kokonaan, perintö- ja lahjaverotukseen liittyy merkittäviä huojennuk- sia esimerkiksi sukupolvenvaihdoksissa eli yrityksen siirtyessä vaikkapa vanhemmilta lapsille, eikä kiinteistöveroa peritä lainkaan maa- ja metsä- talousmaasta. Kansalaiset kokevatkin usein näin matalan omaisuusvero- tuksen epäoikeudenmukaiseksi. Julkisten palveluiden rahoituksen ja väestön ikääntymisen vuoksi valtion verotulojen tarve saattaa kasvaa. Silloin syntyy painetta nostaa työn ve- rotusta. Palkasta maksettavien verojen korottaminen kuitenkin pienen- tää palkansaajien ostovoimaa ja kotimaista kysyntää, supistaa työvoiman tarjontaa ja vaikuttaa myös työntekijöiden palkankorotusvaatimuksiin. Siksi pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta ei pidä korottaa. Sen sijaan paras keino tasapainottaa julkista taloutta on saada työllisyys nousuun. Mitä useampi on töissä, sitä enemmän valtiolle kertyy verotu- loja ja julkiset menot vähenevät. Laaja veropohja ja hyvä verojärjestelmä ovat hyvinvointivaltion rahoittamisen perusta. ■ Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi Suomessa on vä- hennettävä osinkojen verotukseen liittyviä verohelpotuksia. ■ Kiinteistöverotus on laajennettava koskemaan myös maa- ja metsä- talousmaata. ■ Perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa on laajennettava.
  • 42. 42 ■ Verotus on oltava sellaisella tasolla, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset palvelut voidaan turvata nykyisessä laajuudessa. ■ Harmaan talouden torjuntaa tulee tehostaa lisäämällä viranomais- ten voimavaroja, yhteistyötä ja toimivaltuuksia sekä koventamalla tekojen rangaistuksia. Verovuotoa on ehkäistävä tehokkaasti. Hyvät palvelut tukevat työssäkäyntiä Suomessa naiset ja miehet ovat pääsääntöisesti kokopäivätöissä. Tämä ei johdu suomalaisten ainutlaatuisista geeneistä tai kulttuurista, vaan hy- vistä julkisista palveluista. Ilman lasten päivähoitoa, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimin- taa tai laadukkaita vanhuspalveluita moni työssäkäyvä joutuisi lopetta- maan tai keskeyttämään pitkäksi aikaa kokopäivätyöt. Kahden elättäjän lapsiperheet ovat mahdollisia vain, jos lapsille on tarjolla laadukasta hoi- toa kohtuullisin kustannuksin vanhempien työpäivien ajaksi. Pelkkä palveluiden olemassaolo ei riitä, vaan niiden on oltava myös laa- dukkaita ja edullisia. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentaminen ja asiakasmaksujen jatkuvat nostot kostautuvat alenevana työllisyytenä. Jos päivähoidon laatu epäilyttää, hoitopaikka on hankalan matkan pääs- sä tai hoitomaksu nousee suhteessa palkkaan turhan korkeaksi, kynnys palata vanhempainvapaalta töihin nousee liian korkeaksi. Vanhuspalveluilla on osittain samanlainen rooli työllisyyden turvaajina. Jos kunta ei tarjoa kotona asuvalle vanhukselle riittävää kotiapua, aikuis- ten lasten kynnys muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä kasvaa. Erityisen turmiollista työllisyydelle on, jos työikäisten oletetaan jäävän kotiin ikääntyneiden vanhempiensa omaishoitajiksi laitosasumisen sääs- töjen vuoksi. Julkisilla palveluilla on siis merkittävä rooli työllisyyden edistäjinä ja mahdollistajina. Sen takia ne ovat vihoviimeinen säästökohde. Jos palve- luissa säästetyt eurot kostautuvat vähenevänä työllisyytenä ja verotuloi- na, vaikutus julkiselle taloudelle jää pahasti miinukselle. Palveluiden lisäksi myös perhevapaita on kehitettävä. Tavoitteena on uudistus, joka parantaisi tasa-arvoa ja perheiden valinnanvaraa, mutta samalla turvaisi korkean työllisyyden. Nykyään perhevapaiden käyttö on turhan jäykkää ja ongelmana on pitkittyvien kotihoitojaksojen keskitty- minen äideille. Kasvattamalla isille kiintiöityä vanhempainvapaajaksoa voitaisiin lisätä tasa-arvoa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa.
  • 43. 43 ■ Hyvät julkiset palvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion pe- rusta. ■ Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Sen laatua ei saa heiken- tää eivätkä maksut saa olla esteenä käytölle. ■ Perhevapaajärjestelmää on uudistettava. Tavoitteena on parantaa tasa-arvoa ja lisätä perheiden valinnanvaraa, mutta samalla turvata korkea työllisyys. ■ Omaishoitajilla tulisi olla samanlainen oikeus lyhytaikaiseen poissa- oloon kuin tilapäinen hoitovapaa lapsen sairastuessa äkillisesti.