Harri Ala-Kapeen esitys Suomenlehmäpäivässä 14.2.2014 Jokioisilla

1. Kokemuksia Suomenkarjasta

2. Oma kiinnostukseni suomenkarjaa kohtaan on
alkanut ihan pikkupoikana. Kotini oli pieni 10
lehmät karjatila, fr- ja ay-lehmien joukossa oli
vielä 70-luvulla 1 länsisuomalainen Mili-lehmä,
joka uteliaan luonteensa, sarvettomuutensa ja
pienemmän kokonsa vuoksi kiinnitti pienen
pojan huomion itseensä.
Peruskoulun jälkeen hakeuduin opiskelemaan
Kangasalan maatalousoppilaitokseen, jossa oli
puhdas länsisuomenkarja.

3. Koulun jälkeen olin vuoden samalla koulutilalla
karjanhoitajana ja samoihin aikoihin omasta
kiinnostuksestani rotua kohtaan aloitin LSKsonnien sukupuiden kasaamisen, joka oli todella
mielenkiintoista ja valaisevaa. Tiedot keräsin
koululla säilytetyistä sonniluetteloista.
Jäätyäni koulutilalta pois toimin muun muassa
maatalouslomittajana kotiseudullani, joten
muunkin rotuiset lehmät tulivat hyvin tutuiksi.
Kotonanikin oli vielä karjaa ja hankin sinne
tietenkin LSK-lehmiä muiden joukkoon.

4. Suomenkarja Ahlmanilla
Ahlmanille pääsin karjanhoitajaksi 1998 eli reilu
15 vuotta sitten. Työhaastattelussa kerroin, että
minun mukana saavat myös suomenkarjan ja
niinhän se meni.
Ensimmäiset länsisuomalaiset tulivat 1999
kotoani. Koulun navetassa oli silloin vain fr- ja
ay-lehmiä. Lisää suomenkarjaa hankin lähes
vuosittain pääasiassa lähialueen lopettavista
karjoista.

5. Geenipankiksi
Sukevan avovankilan lakkauttamisen myötä vuonna
2008 osa geenipankkikarjasta siirtyi meille juuri
valmistuneeseen uuteen parsinavettaan.
Siitä lähtien olemme olleet yksi kolmesta virallisesta
geenipankkinavetasta.
Samana vuonna myimme viimeiset fr- ja ay-eläimet
pois.
Meillä geenipankkikarjaan kuuluu LSK- ja ISKlehmät. Olen kuitenkin pitänyt karjassa muutamaa
PSK-lehmääkin.

6. Karja ja maidontuotanto
Lehmiä on tällä hetkellä 44 kpl, joista LSK:ta on
30 kpl, ISK:ta 12 Kpl ja PSK:ta 2 kpl.
Maitoa meillä viime vuonna tuotettiin 226 000
litraa. Tästä Valiolle myytiin 130 500 litraa,
Maitobaarista raakamaitona 43 000 litraa
suoraan asiakkaille ja Tilameijerillä valmistettiin
52 000 litrasta tuotteita myyntiin.

7. Tilameijeri ja tilamyynti
Tilameijerillä valmistetaan juustoja (sinihomejuustoa,
fetaisaasalaattijuustoa, munajuustoa, kermajuustoa,
kotijuustoa ja leipäjuustoa), jogurttia, viiliä, piimää,
pastöroitua täysmaitoa ja rahkaa.
Oma Tilapuoti myy kaikki näitä tuotteita ja lisäksi tuotteita
myydään mm. Tampereen muutamiin marketteihin,
kauppahalliin, lähiruokakauppaan ja hotelleihin. Myös
Helsinkiin, Raumalle ja Urjalaan menee tuotteita. Uusimpana
asiakkaana on yksi lähiruokarinki.
Kysyntä on jo suurempi kuin kahdenmiehen meijeri tällä
hetkellä pystyy tuottamaan.
Teuraskarja rahtiteurastetaan. Lihasta osa myydään ja osa
käytetään koululla.

8. Suomenkarjan hoito
Suomenkarjan hoitotyö ei mielestäni suuresti poikkea
valtarotuisten hoitamisesta.
Luonne näillä on omanlaisensa, mutta harvoin on ilkeitä
yksilöitä.
Usein kuulee sanottavan, että näiden luonne on hankala.
Oma mielipiteeni on, että ne on vain itsepäisempiä ja
käyttävät päätänsä paljon enempi kuin muun rotuiset
lehmät. Ne ovat myös herkkiä näyttämään
tuntemuksensa. Lypsylehmäksi koulutettaessa pitää vain
muistaa olla hermostumatta, jos sorkka nousee ja
muistaa vain olla yhtä sisukas itsekin, se palkitaan.

9. Hermostumalla peli on menetetty ja nämä
lehmät muistaa ikävät asiat pitkään.
Meillä kaikille lehmille opetetaan potkurauta ja
se on usein se ”järkyttävin” asia koko lypsy
touhussa. Rauta opetetaan, koska oppilaat
lypsävät lehmät meidän kanssa ja navetassa ei
saa olla lehmää, jota oppilas ei voisi lypsää.
Poikimiset suomenkarjalla on yleisesti ottaen
helppoja, koska vasikat on pääosin
sirorakenteisia syntyessään. Kaksosvasikoita
näillä syntyy enempi ja niiden kanssa pitää olla
tarkkana tai toinen vasikoista saattaa
menehtyä.

10. Suomenkarjan ruokinta
Ruokinta ei muuten poikkea muista roduista, mutta
on tarkempaa ja väkirehu määrät ei voi olla yhtä
suuria, kuin valtarotuisilla.
Isoilla väkirehumäärillä näiltä menee jalat alta.
Kyyttöjen ruokinta on haastavampaa, koska helposti
alkavat lihomaan ja sitä pitää välttää. Jos kyyttö
pääsee lihomaan, niin maitotuotos jää heikoksi.
Meillä tätä on opeteltu ja nyt resepti on sellainen,
että säilörehua on koko lypsykauden ajan vapaasti.

11. Poikineille syötetään parhaat säilörehut,
väkirehua annetaan tuotostavoitteen mukaan
noin 3 kk poikimisesta asti.
Ensimmäisen siemennyksen jälkeen
väkirehuruokintaan alkaa vaikuttamaan
lehmän maitomäärä ja kuntoluokka.
Loppulypsykaudella olevat saavat
heikompiarvoista rehua ja maitotuotosta
pidetään yllä korkeammalla valkuaisdieetillä.
Ummessa ollessa lehmät saavat lypsävien
jäterehun ja heikkoarvoista kortista rehua,
lisänä pieni määrä valkuaistiivistettä.

12. Ei hätäisen lehmiä
Suomenkarja ei ole hätäisen ihmisen karjaa.
Hiehot harvoin lypsävät korkeita tuotoksia, mutta
tuotokset paranevat kunhan poikimisia tulee lisää.
Tässä meidän viime vuoden tulokset:
Koko karja
6356 kg
LSK-lehmät
7286 kg
Ensikot
3971 kg
2 x poikineet
6893 kg
3 x poikineet
8134 kg
Lehmien keskipoikimakertoja 3

13. Oma jalostustyö
Suomenkarjan jalostus on huomattavasti haastavampaa
kuin valtarotujen.
Haastetta lisää rotujen pieni populaatio, joka on nostanut
sukulaisuusastetta ja sukusiitosastetta liian korkealle.
Sonnia valittaessa ei voi vain aina valita parasta tarjolla
olevaa, vaan ensin pitää katsoa sopiiko suku kyseiselle
lehmälle. Itse pyrin näissä asioissa olemaan erittäin
tarkka.
Meillä geenipankkinavetta myös luo omat haasteensa,
kun säilytetään erilaisia emälinjoja ja kaikki niistä ei ole
ollut kovin hyvä tuottoisia, varsinkaan kyytöissä.

14. Meillä sonnivalikoima pidetään hyvin laajana
ja siksi meillä on oma typpisäiliö.
Sonneja käytetään mahdollisimman erilaisia ja
vanhoja pillerisonneja käytetään siinä missä
nuoriakin sonneja.
Jalostussuunnitelmaan valitsen sonnit itse ja
neuvojan kanssa varmistamme, että
sukusiitos aste on yhdistelmillä
mahdollisimman alhainen. Rajana pidän
kolmea, yleensä se kuitenkin on nolla.
Kyyttöjen jalostus on hankalinta, koska
kyyttölehmistä vain kolmasosa on
lypsykäytössä eli tietoa sonnien jälkeläisistä
saadaan todella vähän ja hitaasti.

15. Tulevaisuuden näkymät
Suomenkarjan tulevaisuus on meidän käsissä.
LSK-lehmiä on vain n. 1450 kpl, ISK-lehmiä 1255 kpl ja PSKlehmiä 686 kpl.
MTT:n selvityksen mukaan maitotilojen määrä putoaa
nykyisestä vajaasta 9000 tilasta 5500 tilaan vuoteen 2020
mennessä. Miten näille tiloille saataisiin markkinoitua
suomenkarjaa?
Nyt tarvitaan tekoja ja tahtoa suomenkarjan säilymiseksi.
Toivon, että 2015 alkava uusi alkuperäisrotutuki olisi yksi
sellainen teko, joka osaltaan lisäisi kiinnostusta rotua kohtaan.
Suomenkarjan tuotteistaminen ja tunnetuksi tekeminen
kuluttajille on myös iso mahdollisuus rodun säilymiseksi.

16. Kiitos!