1. Sisäasiainministeriö
Poliisiosaston julkaisu 2/2002
VASTUU TYÖKAVERISTA
Poliisin päihdeprojektin 1999-2001 seurantatutkimus
Leila Märkjärvi
2002
ISBN 951-734-487-2
2
SISÄLLYSLUETTELO:
ALKUSANAT 4
JOHDANTO 5
TUTKIMUKSEN ENSIMMÄINEN OSA
1. SEURANTATUTKIMUKSEN ASETELMA
1.1. Tutkimuksen konteksti ja kohde 6
1.2. Tutkimustehtävän täsmennys 7
1.3. Tutkimusaineisto 8
1.4. Tutkimusaineiston analysointiprosessi 9
2. KYSELYYN VASTANNEIDEN TAUSTATIEDOT 11
3. KOETTU PÄIHDEHAITTATILANNE JA TOIMINTAVALMIUDET POLIISIN
TYÖYHTEISÖSSÄ
3.1. Päihdeongelmien esiintyminen työpaikalla 15
3.2. Päihdetoiminnan ohjeistus työpaikalla 17
3.3. Toiminta päihdehaittatilanteessa 19
4. PÄIHTEISTÄ JOHTUVAT HAITAT TYÖPAIKALLA 22
4.1. Päihdehaittojen esiintymisessä havaitut muutokset projektin aikana 23
4.2. Päihdehaittojen esiintymisessä tapahtunut muutos pilottiyksiköittäin 26
4.3. Yhteenveto päihdehaittatilanteesta
5. MUUTOKSET TYÖNTEKIJÄN PÄIHDEONGELMAAN LIITTYVISSÄ ASENTEISSA
5.1. Yleiskuva asennemuutoksen suunnasta 28
5.2. Asennemuutoksen suunnat pilottiyksiköittäin 37
5.3. Yhteenveto päihdeasenteiden muutoksesta 43
6. PÄIHDETOIMINTATAITOJEN KEHITTYMINEN JA KOULUTUKSEN
VAIKUTUKSET
6.1. Päihdeosaamisen arviointi ennen ja jälkeen koulutuksen 43
6.2. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja päihdeosaamisen arviointi 44
6.3. Koetut muutokset omassa ja työyhteisön päihdetoiminnassa
havahduttamiskoulutukseen osallistumisen jälkeen 47
6.4. Loppukyselyn tulosten eroista havahduttamiskoulutukseen osallistuneiden ja
osallistumattomien ryhmissä 50
6.5. Poliisien oma päihdekäyttö ja käsitys huumekäytön uhasta tulevaisuudessa 58
6.6. Mitä päihdekoulutukselta odotettiin ja mitä siltä saatiin? 65
6.7. Pohdinta ja yhteenveto poliisin työyhteisön päihdekoulutuksesta 69
3
TUTKIMUKSEN TOINEN OSA
1. Kehityksen näkökulma 70
2. Mitkä tekijät vaikuttivat pilottiyksiköiden edistymiseen? 71
3. Poliisin päihdetoiminnan kehitysvaiheet projektin aikana 74

2. 4. Poliisin päihdetoiminnan kriittiset kohdat ja lähikehityksen haasteet 75
LÄHDEKIRJALLISUUTTA 83
LUETTELO TAULUKOISTA JA KUVIOISTA 85
LIITTEET:
Liite 1. Tutkimusaineiston keruun suunnitelma ja selvitys toteutumisesta
Liite 2. Poliisin päihdeprojekti 1999 - 2001 Kyselylomake I
Liite 3. Poliisin päihdeprojekti 1999 - 2001 Kyselylomake II
Liite 4. Poliisin päihdeprojektin Malmö-Mast –testin tulokset
Liite 5. Poliisin päihdeprojekti. Päihdehaittojen ehkäisyohjelma.
Koekäyttöön valmisteltu malli 2.1.
Liite 6. Päihdehaittojen esiintymisen muutos pilottiyksiköittäin (t-testi)
Liite 7. Tiivistelmä/Poliisin päihdeprojektin päätösseminaari 22.1.2002.
4
ALKUSANAT
Projektit tulevat ja menevä - ja mikään ei muutu!
Työelämän kehittämishankkeiden liepeillä kuulee usein tämän lausahduksen. Tyhjät
tynnyrit saattavat kolista eniten. Projektin aikana kohistaan ja häärätään. Kun prosessi on
ohitse, ei näytä olevan niin väliä, vaikka arjessa luisutaan taas samoihin vanhoin
toimintamalleihin. Malleihin, joita on yritetty projektissa kehittää ja luoda niiden tilalle uusia.
Näyttämisen ja onnistumisen vaateet ovat painoina projektista vastaavien niskassa. Tätä
tilannetta kuvastakoon seuraava ote projektin hallinnosta vastaavan puheenvuorosta
projektin keskivaiheilta:
"… nykymaailmassa odotetaan sellasta hirmutahtia ja siihen usein projektit kaatuu, että todetaan, että ei
saatukkaan mitään aikaseksi, ja tää on just varmaan yks niistä hankkeista, joka tarvitsee jumalattoman
paljon aikaa ja sitkeyttä. Jatkuvasti pitää itselle selittää, että nämä asiat vie aikaa - tää saattaa olla vuosien
ehkä kymmenenkin vuoden asia, että kulttuuri muuttuu. Siihen ei pidä lannistua, jos muutosta ei heti näy … "
Tästä poliisien päihdetoiminnan kehittämishankkeesta ei ole pidetty pilottivaiheessa
meteliä. Työtä on hankkeeseen valituissa poliisien pilottiyksiköissä tehty vuosien 1999 -
2001 aikana ahkerasti ja hiljaa puurtaen. Mutta jäivätkö tynnyrit tyhjiksi? Siihen löytyy
vastauksia tästä tutkimusraportista.
Pääsin tutkijana mielenkiintoiselle aitiopaikalle. Seurasin kehitysprosessin kulkua
havainnoimalla projektin ohjausryhmän ja pilottiyksiköiden yhteisistuntoja, tutkimalla
projektin tuottamia kirjallisia dokumentteja ja mittaamalla projektikoulutuksen tuomaa
muutosta pilottiyksiköiden kenttäväelle suunnatulla kyselylomakkeella.
Yritin pysytellä ulkopuolisen tarkkailijan roolissa, ja siinä mielestäni aika hyvin onnistuinkin.
Aika ajoin minut kuitenkin vedettiin mukaan myös aktiiviseksi toimijaksi. Esittelin ja
raportoin välivaiheen tuloksia sekä ohjausryhmässä että päihderyhmien koulutuksissa.
Tutkimus toimi siis väistämättä myös projektin yhtenä interventiovälineenä, vaikka sen
toiminnallista funktiota ei ollut tarkemmin yhdessä etukäteen määritelty ja rajattu.
Tutkimusmatka on ollut itselleni antoisa ja vaiherikas kokemus ja mahdollisuus yhdistää
sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimustapaa. Esitän lämpimät kiitokseni kaikille
matkakumppaneilleni tutkimuksen eri vaiheissa saamastani tuesta ja kannustuksesta.
Uskon, että tässä raportissa avaamani näkökulmat auttavat poliisien ohella myös muita
ammattiryhmiä kiinnostumaan työyhteisönsä päihdetoiminannan kehittämisestä. Poliisien
kehittämää, omaa henkilöstöön kohdentuvaa ehkäisevää päihdetoimintaa voisi nimittää
vaikka "Vastuuta työkaverista” -toiminnaksi.
Onko kehitetty toimintamalli henkilöstön hyvinvoinnin kannalta merkittävä ja käyttöön
soveltuva väline? Tähän kysymykseen ottakoon jokainen raportin lukija - erityisesti
henkilöstön hyvinvoinnista ja henkisestä työsuojelusta vastuussa oleva henkilö kantaa.
Orimattilassa 11.1.2002 Leila Märkjärvi
Kasvatustieteiden tohtori (aikuiskasvatus)

3. Erikoissairaanhoitaja (mielenterveystyöpsykiatrinen
hoitotyö)
5
JOHDANTO
Tämän raportin tarkoituksena on tuoda näkyviin poliisien työyhteisön päihdetoiminnan
kehittämispilotin tuottamat muutokset ja arvioida kehittämistoimintaa ja sen tavoitteiden
toteutumista. Lisähaasteena on löytää tukipisteitä, joiden varassa kehittämistyö voisi edetä
pilottivaiheessa tuotettujen toimintamallien ja työvälineiden laajempaan käyttöön ottoon
koko poliisiorganisaatiossa.
Poliisien päihdeprojektin vaikutuksia ja muutoksia kartoittava ja analysoiva työ tehdään
sekä pilottiyksiköistä että projektin ohjaus- ja johtoryhmästä vuosina 1999-2001 kootun
sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimusaineiston pohjalta. Linkkejä vedetään sekä
aiempaan päihdetoiminnan kehittämiseen liittyvään tutkimukseen, toiminnan kehittämiseen
liittyviin teoreettisiin kysymyksiin ja aikuisen oppimiseen että poliisin organisaatiossa
kehittämisen aikana tapahtuneisiin toiminnallisiin muutoksiin.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esitetään tutkimusasetelma ja tutkimuslomakkeiden
tuottaman kvantitatiivisen aineiston analysoinnin tulokset. Tähän analyysiin liitetään
lomakkeiden avokysymysten yhteenvedot ja esimerkkejä laadullisesta aineistosta
seuloutuvista pilottitoimintaan osallistuneiden kokemuksista.
Tutkimuksen toinen osa avaa poliisien päihdeprojektin pilottivaiheen seurantaan myös
koko kehittämishankkeen prosessia kuvaavan ja arvioivan näkökulman. Arvioinnissa
pohditaan kehittämishankkeesta nousevia kriittisiä kysymyksiä ja kehittämishaasteita
kehittävän työntutkimuksen käsitteitä ja analyysivälineitä hyödyntäen. Päätelmät
perustuvat sekä tutkimusaineistosta nouseviin havaintoihin että raportin tekijän
omakohtaiseen kehittämistoiminnan arviointikokemukseen.
Tutkimuksen toisessa osassa esitetyt pohdinnat ovat siis tutkijan mieleen projektin
vaikuttavuuden arviointiaineiston keruun prosessissa kertyneiden sekä teoreettisten että
kokemuksellisten havaintojen virittämiä ja kypsyttämiä. Hankkeen vaikutusten arviointi
tuottaa näkökulmia myös kehittämis- ja projektitoimintaan liittyvään yleiseen keskusteluun.
Esitetyt johtopäätökset ja ehdotukset muodostavat peilin, jonka käyttökelpoisuuden
arviointi jää projektissa tuotetun mallin levittämisestä vastaaville toimijoille.
6
1. SEURANTATUTKIMUKSEN ASETELMA
1. 1. Tutkimuksen konteksti ja kohde
Työelämän päihdeongelmia on Suomessa pyritty ratkaisemaan aktiivisesti kuluneen
kolmenkymmenen vuoden aikana. Työ on perinteisesti ollut valistus ja hoitoonohjaustyötä.
Varsinaisen hoitoonohjauksen perusperiaatteiden ja hoitoonohjausmallien
vuosikymmenenä voidaan pitää 1970–lukua, ja 1980 luku oli puolestaan
hoitoonohjausmallien käytännön kokeilun ja hoidon kehittämisen aikaa.
Myllyhoidollinen työpaikoilla tehtävä ehkäisevä ja varhaista päihdetoimintaa korostava
toimintamalli vakiinnutti asemansa 1990 – luvulla. Se syntyi samaan aikaan kun
Työturvallisuuskeskus välitti työpaikoille omaa päihdehallintamalliaan, jonka lähtökohtana
oli se, että työyhteisö voi ja sen pitää edistää alkoholin käytön hallintaa eli tavallaan
”opettaa ihmisiä juomaan oikein” ja kiinnittää huomiota myös kohtuukäyttäjien aiheuttamiin
haittoihin.
Ehkäisevän päihdetyön kehittäminen työyhteisöissä aktivoitui 1990 –luvulla ja jatkuu
uudella vuosituhannella. Toiminnassa pyritään kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan,
jolloin kehittämistyöhön kytkeytyvät mukaan kaikki työyhteisön jäsenet, työhyvinvoinnin
avainhenkilöt ja järjestelmät ja päihdepalvelujen verkosto. Lähtökohtana on, että
päihdetyön tulisi olla pysyvä osa ns. työkykyä ylläpitävää TYKY-toimintaa (Vuoria 1999).
Myllyhoidollinen työelämän päihdetoiminnan malli, joka käyttää interventiovälineenään

4. ammatillis-kokemuksellista havahduttamiskoulutusta, korostaa päihderiippuvuuden
varhaista tunnistamista ja aktiivista puuttumista. Malli korostaa lähiyhteisön havahtumista
ja pitkäjänteistä päihdetoimintakulttuurin kehittämistä avoimen asialliseen ja ihmisestä
välittävän toiminnan suuntaan.
Päihderiippuvuuteen sairastuneen kohdalla myllyhoidollisen työn tavoitteena on päihteistä
irrottautuminen ja vertaistuen ja ammatillisen avun ja lähiyhteisön valjastaminen
toipumisen tueksi. Myllyhoidollisen ja perinteisen toimintamallien yksityiskohtaista vertailua
on tehty esimerkiksi työterveyshoitajien päihdetoiminnan kehittämistä käsittelevässä
aikuiskasvatustieteellisessä väitöskirjassa (Märkjärvi 1995, 26-48).
Tutkimuksen kohteena oleva poliisien päihdeprojekti on työterveyshoitajien
päihdetoiminnan kehittämishankkeen (Märkjärvi ym. 1994, Työsuojelurahaston hanke
no:92227, www.tsr.fi) jälkeen toinen yksittäisen ammattiryhmän (profession)
päihdetoiminnan kehittämiseen keskittyvä, myllyhoidollista lähestymistapaa toteuttava ja
tutkimusta sisältävä projektihanke.
Yksittäisiä työpaikkoja ja kuntia, joissa myllyhoidollisia päihdetoimintamalleja on lähes
kahdenkymmenen vuoden aikana kehitetty, on useita satoja. Hankkeista on syntynyt
lukuisia raportteja ja eriasteisia opinnäytetöitä. Työpaikan sisäistä, päihdetoiminnan
pitkäjänteiseen kehittämiseen liittyvää, raportoitua seurantatutkimusta, johon tässä
tutkimuksessa viitataan myllyhoidollisen päihdetoiminnan vaikutuksia tarkasteltaessa, on
aiemmin tehty kahdessa yrityksessä (Märkjärvi 1998 ja 1999) ja yhdessä yritysten
yhteishankkeessa (Koponen 1999).
7
Tämän tutkimuksen avulla arvioitavan hankkeen projektisuunnitelman (1999) mukaan
poliisin päihdeprojektin tavoitteena oli toteuttaa yhteistyössä Sisäasiainministeriön
Poliisiosaston, läänien ja muun poliisiorganisaation sekä Myllyhoitoyhdistyksen kesken
poliisien sisäisen päihdetoiminnan kehittämishanke.
Suunnitelmassa todetaan, että hankkeen aikana koulutetaan mukaan lähtevissä
pilottiyksiköissä henkilöstö, esimiehet, päihderyhmät ja tarvittava palveluverkko sekä
annetaan valmiudet yhteistyöhön päihdeasioissa.
Täsmennettyinä tulostavoitteina mainitaan että projekti:
a) kehittää valtakunnallisesti sovellettavan poliiseille tarkoitetun
päihdetoimintamallin organisaation sisäistä käyttöä varten,
b) kokeilee mallin käytännössä mukaan lähtevissä poliisin yksiköissä
c) kehittää ja kokeilee poliiseille tarkoitetun varhaisvaiheen havahduttavan
päihdepainotteisen kuntokurssin
d) kehittää yksikkökohtaisen päihdeohjelman, kouluttaa pilottiyksiköiden
päihderyhmät, esimiehet ja henkilöstön
e) kehittää poliisin koulutusyksiköiden päihdekoulutusvalmiuksia, sekä
f) tutkii projektin vaikuttavuuden
Kokonaissuunnitelman toteutumisesta on tehty erillinen projektin loppuraportti, johon on
liitetty kunkin pilottiyksikön omat loppuraportit (Virtanen 2002). Liitteenä tutkimusaineiston
kokoamisen suunnitelma ja selvitys eri vaiheiden toteutumisesta (liite 1.)
1.2. Tutkimustehtävän täsmennys
Tutkimuksen kohteena olevan projektin yhtenä tavoitteena oli tutkia projektin vaikuttavuus.
Tässä raportissa kyseisestä prosessista käytetään kevyempää ilmausta vaikuttavuuden
arviointi, koska vaikuttavuus on yleisenä käsitteenä liian vaativa. Se edellyttäisi
projektiinterventioiden
lisäksi mm. monipuolista väliin tulevien tekijöiden huomioimista, mikä ei ole
mahdollista tämän tyyppisessä pilottiprojektissa.
Seurantatutkimuksen avulla suoritettu arviointiprosessi keskittyy projektissa interventiona

5. käytetyn ammatillis-kokemuksellisen myllyhoidollisen päihdekoulutuksen toimintamallin
toimivuuden ja tuloksellisuuden arviointiin ja sen soveltumiseen poliisin päihdetoiminnan
kehittämistyöhön.
Tässä arviointitutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan kehittämishankkeen aikaisia,
poliisien omassa päihdetoiminnassaan kokemia ja havaitsemia sekä määrällisiä että
laadullisia muutoksia, joissa saattaa siis olla mukana myös monien väliin tulevien
tekijöiden yhteisvaikutusta. Tämä seurantatutkimus vastaa siihen:
a) mitä päihdetoiminnan kehittymistä ja muutosta on poliisin päihdeprojektissa toimivissa
pilottiyksiköissä havaittavissa ja
b) mitä päihdetoiminnan osa-alueita ja projektin tavoitteiden toteutumista estäviä ja
edistäviä tekijöitä pilottitahot tuovat esiin kehittymistään raportoidessaan
c) mitkä ovat kehitetyn mallin siirtämiseen pilottien ulkopuolelle liittyvät keskeiset
mahdollisuudet ja ratkaistavat kehitysristiriidat projektin päätösvaiheessa.
8
1.3. Tutkimusaineisto
Lomakekysely
Poliisien työyhteisön päihdetilannetta ja päihdetoimintaan liittyviä asenteita kartoittava
kyselylomake (liite 2) osoitettiin pilottiyksiköissä työskenteleville ennen päihdekoulutuksen
käynnistymistä 1999, ja uusittiin koulutusta, henkilökohtaista päihdekäyttöä ja
huumetilanteen arviointia koskevilla lisäkysymyksillä havahduttamiskoulutuksen päätyttyä
vuonna 2001 (liite 3.). Kyselyyn vastattiin molemmilla kerroilla nimettömänä.
Taulukko1. Kyselyn otos, palautetut lomakkeet ja vastausprosentit
Lomakkeiden
kokonaismäärä
alkumittaus/loppumitta
us
Pilotit Palautetut
1999 kpl
I
1999
%
Palautetut
2001 kpl
II
2001
%
250/250 Yksikkö A. 125 50% 77 31%
150/102 Yksikkö B. 98 65% 61 60%
210/205 Yksikkö C. 169 81% 156 75%
230/220 Yksikkö D. 150 65% 166 76%
200/200 Yksikkö E. 123 62% 118 59%
1040/977 Yhteensä 665 64% 578 59%
Vastausprosentin laskenta on tässä suoritettu palautuneiden lomakkeiden ja jaettujen
lomakkeiden määrän suhteesta. Todellisissa jaettujen lomakkeiden määrissä saattaa olla
pieni virheen mahdollisuus, koska kaikki yksiköt eivät välittäneet tietoa mahdollisten
lomien, henkilövahvuuksien vaihteluiden määristä tms. virhetekijöistä.
Erityisesti loppumittauksen kohdalla olisi lomakkeiden jakoon ja palauttamiseen liittyvät
käytännöt pitänyt yksiköittäin varmistaa, eikä jättää vain projektin ohjausryhmän
yhteydessä annetun, lomakkeiden jakoon liittyvän aikataulun ja ohjeistuksen varaan.
Lisäksi on mainittava, että kaikki lomakkeet eivät palautuneet määräajassa toukokuun

6. 2001 loppuun mennessä, vaan niitä palautui vielä syyskuussa 2001. Myöhässä tulleet
lomakkeet otettiin kuitenkin tutkimukseen mukaan ja jo laaditut matriisit ja osittain
analyysitkin uusittiin.
Ohjausryhmän kokousnauhoitteet ja pilottiyksiköiden kirjalliset raportit
Toisena tutkimuksen aineistokokonaisuutena käytetään ohjausryhmän kokouksista
koottuja ääninauhoja ja lisäksi pilottiyksiköiden kirjallisia raportteja. Äänityspäivät, joista
aineisto on koottu ovat:
18.8.1999
11.11.1999
12 -13.6.2000
13.10.2000
6.3.2000
26.3.2001 ja lisäksi kirjalliset muistiinpanot
12 -13.11.2001 ohjausryhmästä.
9
1.4. Tutkimusaineiston analysointiprosessi
Kuvio. 1. Tutkimusaineisto ja sen analysointiprosessi:
Tutkimuksessa käytetään rinnakkain sekä laadullista että määrällistä
tutkimusmetodologiaa ja aineiston keruuta sekä yhdistellään erilaisia analysointitapoja ja
teorioita triangulaation periaatteella (Silverman, 1989, 21, 105-6, 156; Denzin ja Lincoln,
1994). Yhdistelyn tavoitteena on luoda makrotasoista kokonaiskuvaa tutkittavasta ilmiöstä.
Vertailussa ei pyritä ottamaan kantaa siihen, onnistuiko jokin piloteista toista paremmin,
vaan raportoidaan pilottien kokonaistilannetta sellaisena kuin se tutkimusaineiston valossa
ilmenee.
Pilottiyksiköt ovat saaneet heille erikseen analysoidun kyselylomakeaineiston käyttöönsä
ja myös matriisit mahdollisia omia analysointeja varten. Toimenpiteellä vältetään tämän
raportin paisumista kohtuuttoman laajaksi ja samalla suojellaan pilottien anomymiteettiä.
Tarkkoja analyysejä ei voi tehdä niin, etteivätkö kyseiset yksiköt identitfioituisi.
Lomakekyselyn havaintoja vahvistetaan laadullisesta aineistosta välittyvällä tiedolla.
Erityisesti pysähdytään kohtiin, jossa ilmenee eroavuuksia tai ristiriitaa aineistojen välillä.
Ristiriitakohdat ovat usein niitä, joista analyysi saa voimaa uusille lisäkysymyksille.
Lomakekyselyn vastauksia tarkastellaan taustamuuttujittain. Samalla tehdään huomioita
sekä mahdollisista alku- ja loppumittauksessa ilmenevistä eroista ja niiden tilastollisesta
merkitsevyydestä että muita projektin tavoitteisiin ja myllyhoidollisen päihdetoiminnan
taustateoriaan peilautuvia huomioita.
Alkukartoitus
Lomakekysely -
pilottiyksiköille ennen
koulusta (kvant.)
Loppukartoitus
Lomakekysely -
pilottiyksiköille jälkeen
koulutuksen (kvant.)
Tulosten vertailu
Kvalitatiivinen tutkimusaineisto: nauhoitteet, kirjalliset dokumentit
Tutkimuksen I osan raportti
Tutkimuksen II
osan raportti
10

7. Samojen kysymysten vastauksiin eri mittauskerroilla mahdollisesti syntyvien, muuttujien eri
luokissa havaittavien erojen tilastollista merkitsevyyttä on testattu ristiintaulukoinnin
kyseessä ollen joko 2 –testillä tai ryhmävertailun kyseessä ollen t-testillä. Testausten
tulokset on merkitty tilastollisten merkitsevyystasojen mukaan seuraavasti: lähes
merkitsevä = p<0,05, ** merkitsevä =p<0,01, *** erittäin merkitsevä=p<0.001. Lomakkeen
avovastaukset on luokiteltu sisällön analyysia apuna käyttäen.
Vertailuissa nostetaan esiin myös kahden aiemman työyhteisön päihdetoimintaa
selvittäneen tutkimuksen tuloksia: esiintyy tekstissä merkinnällä yritys 1 (Märkjärvi, 1998)
ja yritys 2. (Märkjärvi 1999). Erityisesti yritys 1, joka vastaa mm. sukupuoli- ja
ikärakenteeltaan tutkimuksen pilottiyksiköitä, on hyvä vertailukohta poliisien alkukyselyn
tulosten tarkastelussa, koska kyselyssä käytettiin osittain samoja kysymyksiä.
Loppukyselyn osalta tuloksia voidaan verrata vain suuntaa antavasti yrityksen 1.
loppuhaastattelukysymyksiin, vaikka ne sisälsivät täsmälleen samoja kysymyksiä, koska
kyselyyn vastaamisen tilanne ja haastattelutilanne ovat luonteeltaan erilaisia
(haastattelijan vaikutus voi ohjata).
Yritys 2. puolestaan eroaa poliisiyksiköiden piloteista sukupuolirakenteensa osalta.
Kyseinen yritys on huomattavan naisvaltainen – naisten ja miesten suhde on poliisin
otokseen verrattuna lähes käänteinen eli naisia on 70% ja miehiä 30%. Tässä poliisin
otoksessa on miehiä lähes 80% ja naisia vain noin 20%. Tästä huolimatta, joidenkin
kysymysten kohdalla on mielenkiintoista esittää myös yritys 2. tuloksia poliisin saamien
tulosten rinnalla.
Laadullisen aineiston ääninauhat on purettu tekstitiedostoiksi ja kukin puheenvuoro
koodattu. Kyseinen koodaus näkyy suorissa otteissa. Koska analysoinnissa on seurattu
erilaisten projektitoimijoiden "ääniä", puheenvuorot on koodattu sen mukaan, onko
kyseessä:
1. pilottiyksikköä edustava yhdyshenkilö koodi = Pi
2. hallintohenkilöstöön kuuluva (sisäministeriön edustaja, läänien edustajat, työsuojelun
piirivaltuutetut) = Ha
3. projektiryhmää edustavat = Prj.
4. myllyhoidon asiantuntijuutta edustavat = A
Jotkut henkilöt toimivat kaksoisrooleissa, jolloin heidän koodinsa voi olla yhdistelmä
kahdesta erillisestä koodista. Ryhmien edustajille on lisäksi annettu oma numero.
Otteiden paikantamiseksi laajasta, lähes kolmesataa sivua käsittävästä aineistosta, on
koodiin lisäksi merkitty /mistä ohjausryhmästä on kyse/ ja miltä sivulta kyseinen ote löytyy
esim. Pi6/3/198. Auki kirjoitettua keskusteluaineistoa on tutkittu sisällön analyyttisin keinoin
seuraamalla lähinnä keskustelun suuria linjoja, luokittelemalla teema-alueille kuuluvia
havaintoja ja seuraamalla niiden esiintymisen runsautta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kvalitatiivisen aineiston keruun ja analysoinnin osalta
tämä tutkimus tukeutuu holistisen etnografisen metodologian toimintaperiaatteisiin (ks.
Marshall & Rossman 1989). Holistisessa etnografisessa lähestymistavassa kuullaan
toimijoiden ”ääntä” (native perspective) ja tavoitellaan kokonaisvaltaista toimintakulttuurin
kuvaamista ja ymmärtämistä (vrt. kommunikatiivinen etnografia, joka perustuu
kielitieteelliselle otteelle). Tutkija joutuu näin ollen rooliin, jossa hän sekä tutkii että samalla
muokkaa ja ohjaa koko tutkimusprosessia.
11
2. KYSELYYN VASTANNEIDEN TAUSTATIEDOT
Tutkimuslomakkeessa käytettiin taustamuuttujina vastaajien sukupuolta, ikää,
toimintayksikköä, joka tässä raportissa ilmoitetaan muodossa pilottiyksikkö A, B, C. D.
Neljäs taustamuuttuja oli vastaajan ammattiasema organisaatiossa. Taustamuuttujat
valittiin projektiryhmän asiantuntijoiden avustuksella.

8. Tulos osoittaa, että lomakekyselyyn vastanneet ryhmät ovat sukupuolijakauman suhteen
lähdes samanlaiset.
Taulukko 2. Taustamuuttujat: sukupuoli
Sukupuoli I alkumittaus
1999, %/frekvenssi
II loppumittaus
2001, %/frekvenssi
Ero
Nainen 19% (127) 20% (117) 1%
Mies 78% (516) 76% (441) 2%
Puuttuva tieto 3% (22) 4% (20) 1%
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578)
Myös ikärakenteeltaan vertailtavat ryhmät ovat lähes samanlaiset.
Taulukko 3. Taustamuuttuja: ikä
Ikä I alkumittaus
1999, %/frekvenssi
II loppumittaus
2001, %/frekvenssi
Ero
alle 35 vuotta 28% (185) 28% (159)
35-55 vuotta 64% (428) 63% (363) 1%
Yli 55 vuotta 7% (47) 8% (49) 1%
Puuttuva tieto 1% (5) 1% (7)
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578)
Miten eri toimintayksiköt ovat olleet vastaajissa edustettuina, vaihtelee eri mittauskerroilla.
Loppumittauksessa C-yksikön, D-yksikön ja E-yksikön osuudet vastanneista ovat
suhteellisesti nousseet ja A- ja B-yksiköiden puolestaan vähentyneet alkumittaukseen
verrattuna. Ero on tilastollisesti merkitsevä (p=,004).
Taulukko 4. Taustamuuttuja: toimintayksikkö
Toimintayksikkö I alkumittaus
1999, %/frekvenssi
II loppumittaus
2001, %/frekvenssi
Ero
A-yksikkö 19% (125) 13% (77) -6%
B-yksikkö 15% (98) 11% (61) -4%
C-yksikkö 25% (169) 27% (156) +2%
D-yksikkö 23% (150) 29 (166) +6%
E-yksikkö 18% (123) 20% (118) +2%
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578) muutos **
12
Lomakekyselyyn vastanneiden jakautuminen ammattiasemaltaan eri ryhmiin on lähes
samanlainen eri mittauskerroilla. Päällystötehtävissä ja kansliatehtävissä olevien osuudet
loppumittauksessa ovat hieman kasvaneet, mutta eivät merkitsevästi.
Taulukko 5. Taustamuuttuja: asema organisaatiossa
Asema organisaatiossa I alkumittaus
1999, %/frekvenssi
II loppumittaus
2001, %/frekvenssi
Ero

9. Päällystö tehtävissä 5% (32) 7% (38) +2%
Muussa esimiestehtävässä
(myös kanslia)
16% (107) 16% (92)
Kenttätehtävissä 46% (305) 46% (268)
Kansliatehtävissä 10% (69) 11% (62) +1%
Muissa tehtävissä 17% (112) 14% (82) -3%
Puuttuva tieto 6% (40) 6% (36)
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578)
Lähes puolet vastaajista on kenttätehtävissä. Seuraavaksi eniten eli 16% toimii muissa
esimiestehtävissä. Muissa tehtävissä toimii 14 -17 % vastaajista ja päällystöä edustaa 5-
7% vastaajista. Myös puuttuvia tietoja on jonkin verran.
Tutkimusotoksen sukupuoli- ja ikäjakaumat vastaavat suomalaisen poliisiorganisaation
tilannetta. Alalla on naisia melko vähän ja suurin osa heistä toimisto- ja kansliatehtävissä.
Valtaosa vastaajista on keski-ikäisiä, mikä myös vastaa valtakunnan keskiarvoa. Suurin
osa poliiseista toimii kenttätehtävissä.
Alkumittauksen yksikkökohtaisiin tuloksiin kysymyslomakkeiden taustamuuttujien osalta ei
tässä raportissa palata. Alkukyselyn tulokset on raportoitu ja tiedot välitetty pilottiyksiköille
vuoden 1999 syksyllä. Marraskuussa 2001 kaikki pilottiyksiköt ovat saaneet lisäksi alku- ja
loppumittausten kaikkien muuttujien jakaumat selityksineen, ja tiedot testausten
tilaostollisista merkitsevyystasoista ja tulosten graafiset kuvat omaan käyttöönsä.
Yksiköiden sisäisten, mittauskertojen välisten vertailujen tekeminen tapahtuu yksiköiden
päihderyhmien sisäisenä toimintana, johon tutkija antaa tarvittaessa opastusta. Yksiköille
on välitetty myös koko tutkimusaineistosta kootut matriisit SPSS muodossa mahdollista
itsenäistä jatkotyöstämistä varten.
Tässä raportissa tarkemman analyysin kohteena ovat nimenomaan loppukyselyyn annetut
vastaukset. Lomakkeessa, jolla loppukysely tehtiin (ks. liite 3) oli mukana alkumittauksen
kysymysten lisäksi vastaajien omaa päihdekäyttöä ja koulutuksen vaikuttavuuden
arviointia mittaavia kysymyksiä.
Jatkossa otetaan esille vain yhteenvedon ja tutkimusten johtopäätösten tekemisen
kannalta merkittävät tarkastelukulmat. Sellaisiksi on mm. katsottu seuraavat loppukyselyn
taustamuuttujien ristiintaulukoinnit.
13
Toimintayksiköittäin ristiintaulukoituna vastaajat jakautuvat sukupuolen mukaan
seuraavasti.
Taulukko 6. Yksikkökohtaiset sukupuolijakaumat (loppukysely)
Toimintayksikkö Sukupuoli (loppukysely) Yhteensä
Nainen Mies
A-yksikkö f
%
9
12%
66
88%
75
100%
B-yksikkö f
%
20
35%

10. 38
65%
58
100%
C-yksikkö f
%
39
25%
115
75%
154
100%
D-yksikkö f
%
37
23%
121
77%
158
100%
E-yksikkö f
%
12
11%
101
89%
113
100%
Yhteensä f
%
117
21%
441
79%
558
100%
Eniten naispuolisia vastaajia on pilottiyksikössä B eli 35% ja vähiten E-yksikössä, jossa
heitä oli 11%. Ero vastaajien sukupuolijakaumassa toimintayksiköiden luokissa on
tilastollisesti merkitsevä (p=,001). Eroa selittävät mm. yksiköiden toiminnalliset erot.
Myös ikäjakaumien osalta eri pilottiyksiköt eroavat toisistaan.
Taulukko 7. Yksikkökohtaiset ikäjakaumat (loppukysely)
Toimintayksikkö Ikä (loppukysely)
Alle 35 v. 35-55 v. Yli 55 v. Yhteensä
A-yksikkö f
%
44
59%
28
37%
3

11. 4%
75
100%
B-yksikkö f
%
11
18%
46
75%
4
7%
61
100%
C-yksikkö f
%
26
17%
114
73%
16
10%
156
100%
D-yksikkö f
%
47
29%
103
63%
14
8%
164
100%
E-yksikkö f
%
31
27%
72
63%
12
10%
115
100%
Yhteensä f
%
159
28%
363
63%
49

12. 9%
571
100%
Pilottiyksikön A vastaajista erittäin suurin osa eli lähes 60% on alle 35 -vuotiaita ja
keskiikäisten
ryhmä on lähes puolet pienempi kuin muissa yksiköissä. Ikääntyvää joukkoa on
14
puolestaan paljon yksiköiden B ja C vastaajissa. Ero vastaajien ikäjakaumissa
toimintayksiköiden luokissa on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=,000). Vertailtavat
ryhmät ovat ikäominaisuudeltaan erilaisia, mikä on hyvä ottaa huomioon aineistosta
tehtävissä jatkotulkinnoissa.
Miten vastaajat jakautuvat ammattiasemaltaan eri pilottiyksiköiden kohdalla, osoittaa myös
toimintayksikkökohtaisia eroja.
Taulukko 8. Yksikkökohtaiset ammattiasemajakaumat (loppukysely)
Toimintayksikkö Asema organisaatiossa (loppukysely)
Päällystö Muu esimies
(myös kanslia)
Kenttätehtävissä
Kansliatehtävissä
Muissa
tehtävissä
Yhteensä
A-yksikkö f
%
5
7%
11
15%
56
74%
3
4%
75
100%
B-yksikkö f
%
7
12%
9
16%
20
35%
14
25%
7
12%
57
100%
C-yksikkö f
%
10
7%

13. 28
19%
60
40%
20
14%
29
20%
147
100%
D-yksikkö f
%
12
8%
29
19%
54
34%
23
15%
37
24%
155
100%
E-yksikkö f
%
4
4%
15
14%
78
72%
5
4%
6
6%
108
100%
Yhteensä f
%
38
7%
92
17%
268
50%
62
11%
82
15%

14. 542
100%
Toimintayksikössä B vastaajien joukossa on suhteellisesti lähes puolet enemmän
päällystötehtävissä olevia kuin muissa yksiköissä. Kysymykseen vastaamatta jättäneitä on
mukana joka ryhmässä. B-yksikön vastaajissa on reilusti enemmän kansliatehtävissä
olevia kuin muissa ryhmissä, mikä selittää myös naisten suuren osuuden kyseisessä
ryhmässä.
Kenttätehtävissä olevien määrä on yksiköiden A ja E kohdalla yli 70%. Muiden yksiköiden
kenttätyössä olevien vastaajien määrän vaihdellessa 35-40% välillä.
Lomakkeeseen valittua asemaa kuvaavaa jaottelua on jälkikäteen arvioitu hieman
epäonnistuneeksi, koska siitä puuttuu eroteltuna mm. vartijoiden ryhmä ja mahdollisten
poliisioppilaiden osuus, koska heitäkin vastaajien joukossa ilmeisesti on.
Ero vastaajien ammattiasemassa toimintayksiköiden luokissa on tilastollisesti merkitsevä
(p=,000).
15
3. KOETTU PÄIHDEHAITTATILANNE JA TOIMINTAVALMIUDET POLIISIN
TYÖYHTEISÖSSÄ
3.1. Päihdeongelmien esiintyminen työpaikalla
Miten kyselyyn vastaaja arvioi päihdeongelmien esiintymistä työpaikalla ennen ja jälkeen
koulutuksen, näyttää koko aineistossa pysyneen lähes samana – vain 3% muutos
havaittujen päihdeongelmien vähentymisen suuntaan on nähtävissä. Muutos ei ole
merkitsevä (p=,359), joten päihdeongelmien esiintymisen ja juurtumisen työyhteisöön
voidaan tulkita olevan melko pysyvän.
Taulukko 9. Esiintyykö työpaikallasi henkilöstön päihdeongelmia?
Esiintyykö työpaikallasi
henkilöstön
päihdeongelmia?
I alkumittaus
1999, % (f)
II loppumittaus
2001, % (f)
Ero
Kyllä 62% (410) 59% (343) -3%
Ei 37% (248) 40% (231) +3%
Puuttuva tieto 1% (7) 1% (4)
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578)
E s iin ty y k ö ty ö p a ik a lla p ä ih d e o n g e lm ia ?
e s iin t y y t ie t ä ä k s e n i e i
P e r c e n t
7 0
6 0
5 0
4 0
3 0
2 0
1 0
0
m it t a u s k e r ta
a lk u m it t a u s
lo p p u m it ta u s
Kuvio 2. Esiintyykö työpaikalla henkilöstön päihdeongelmia?
16
Päihdetilanne ei muutu hetkessä. Toisaalta havahtumisen ja alkavan päihdeongelman
varhaistunnistamisen myötä on saatettu tunnistaa uusia tapauksia, mikä vaikuttaa
päihdeongelmien esiintymistä kuvaavaan arviointiin.

15. Kokemus päihdeongelmien esiintymisestä työyhteisössä on saattanut jopa lisääntyä
koulutuksen kautta omaksutun lisääntyneen havaitsemistaidon myötä.
Pi2/6/193: "… siitä omasta ryhmästä kun tää kartotus on tehty, että kenen työpaikalla on
päihdeongelmaa, että luennon lopussa se prosentti kasvaa noin 50 %, että on hyvä nähdä,
että henkilöstö on valmis kehittymään, havaitsemaan tään päihdeongelman
olemassaolon… "
Projektin alkupuolella yksi pilottiyksiköistä viestitti mm. seuraavaa:
Pi8 /2/88: " … työterveyslääkärillä oli negatiivista kerrottavaa, että näitä kun on suorittanut
tarkastuksia, niin väittää, että talossa olisi alkoholin käyttö henkilökunnan keskuudessa
lisääntynyt, että tällaisia kokemuksia on ollut sieltä… "
Pilottien raportoinneista nousevan yleiskuvan mukaan päihdeongelmien avoin
esiintyminen on vähentynyt. Tiettyä ryhdistäytymistä on tapahtunut, mutta varsinaiset
ongelmat eivät ehkä kuitenkaan ole hävinneet, vaan henkilöt ovat tulleet varovaisemmiksi.
Pi6/ 4/138: " … ei me mitenkään tuuleteta - meillä on ongelmaisia eikä me havaita niitä,
eikä osata niihin aina vielä puuttua, mutta meillä on tarkoitus."
Pi6/6/191: " … ei se alkoholiongelma ole enää sellainen kummajainen tai tabu, etteikö
siitä voisi puhua, mutta siellähän on sitten näitä piilomiehiä, jotka on siellä barrikadeilla
edelleen… "
Sekä työyhteisön päihdekouluttajien kokemuksellinen tieto, jota on kerätty myös
Masttestillä,
osoittaa että suuremmissa työyhteisöissä noin 10-15% työntekijöistä on
vaikeuksissa päihteiden kanssa. Joillakin riskialoilla, joissa on perinteisesti "märkä"
kulttuuri luvut ovat vieläkin suuremmat. (Liite 4.)
Poliisi on päihdeongelmien esiintymisen suhteen keskivertotyöpaikkojen kaltainen.
Yrityksen 1. (n=158) työntekijöiden samaan kysymykseen antamat vastaukset ovat
samansuuntaiset (Märkjärvi 1998). Vertailukohteena olevan miesvaltaisen ja perinteisesti
melko ”märkään” alkoholinkäytön kulttuuriin tottuneen tehdasyhteisön jäsenistä 57%
vastaa, että päihdeongelmia esiintyy työyhteisössä. Vastaajista 41% antaa ei –
vastauksen ja pari prosenttia jättää vastaamatta.
Vastakkaisiakin tutkimustuloksia on aiemmin saatu. Poliisien oman tuloskuntotutkimuksen
(Soininen ym. 1999) kysymyksiin annettujen vastausten perusteella on päätelty, että
ongelmallinen alkoholinkäyttö on poliisihenkilöstön piirissä harvinaista ja vähäisempää
kuin muissa on havaittu. Tutkijat toteavat, että vähättely on saattanut vääristää tulosta.
Loppupäätelmässä he kuitenkin päätyvät toteamukseen, että kokonaisuudessaan
alkoholiongelmat eivät ole korostuneet missään heidän tutkimuksessaan mukana olleessa
yksikössä.
17
Mielenkiintoinen pohdittava jatkokysymys on, että miksi terveydenhuollon kontekstissa
esim. työterveyshuollon tarkastuksissa päihdeongelmat näyttävät helposti ikään kuin
suodattuvan pois. Kysymystä on aiemmin tutkittu, pohdittu ja vastauksia etsitty esim.
työterveyshoitajien työn tutkimuksessa (Märkjärvi ym. 1994, ja Märkjärvi 1995).
Tämä tutkimus osoittaa, että päihdeongelmia poliisin työyksiköissä selvästi esiintyy. Tarve
toimia pontevasti päihdehaittoja vastaan pitäisi poliisin työn vaativuuden ja julkisen
luonteen vuoksi olla erityisen tärkeätä.
3.2. Päihdetoiminnan ohjeistus työpaikalla
Kysymykseen, onko työpaikallasi ohjeita päihdetoimintaa varten, annettiin
alkumittauksessa huomattavasti useammin kielteinen vastaus kuin loppumittauksessa.
Tietoisuus ohjeistuksesta on kasvanut lähtötasosta luvusta 68% loppumittauksen 88%
lukuun.
Taulukko 10. Onko työpaikallasi ohjeita päihdetoimintaa varten esim.

16. hoitoonohjausasioissa?
Onko työpaikallasi ohjeita
päihdetoimintaa varten
esim.
hoitoonohjausasioissa?
I alkumittaus
1999, % (f)
II loppumittaus
2001, % (f)
Ero
Kyllä 63% (416) 88% (511) +25%
Ei 31% (206) 10% (54) -21%
puuttuva tieto 6% (43) 2% (13) -4%
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578) Muutos ***
O n k o p ä i h d e t o i m i n t a o h j e t t a ?
k y l l ä e i
P e r c e n t
1 0 0
8 0
6 0
4 0
2 0
0
m it t a u s k e r t a
a lk u m it t a u s
lo p p u m it t a u s
Kuvio 3. Onko päihdetoimintaohjetta?
Muutos on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=,000). Toimintaohjeen työstö, sen käyttöön
otto ja ohjeistuksesta tiedottaminen henkilöstölle on ollut projektitoiminnan yhtenä
perustavoitteena, mikä näyttää toteutuneen erittäin hyvin. Yrityksessä 2. (N=206)
18
vastaavan tyyppisen päihdetoimintamallin kehittämistyön ja koulutuksen jälkeen tehdyssä
kyselyssä tietoisuus päihdetoimintamallista oli mennyt perille yhtä hyvin, eli 88% ilmoitti
tietävänsä toimintaohjeista ja vain 12% oli jäänyt vaille tietoa.
Poliisin pilottiyksiköiden työskentely uuden päihdetoimintaohjeistuksen työstämisessä
projektin aikana on ollut esimerkillistä kehittämistoimintaa. Mallia koostavalle
projektityhmälle annettiin pitkin matkaa yksityiskohtaista ja rakentavaa palautetta.
Käytännön päihdetoiminnasta ja mallin toimintatapojen kokeilusta käytiin käytännön
esimerkkitapausten valossa rikasta keskustelua. Piloteissa toimivat päihderyhmät ottivat
kehittämistehtävän tosissaan. Ajallisesti projektin ohjausryhmä käytti paljon aikaa
toimintamalliin liittyvään dialogiin. Projektin asiantuntija/kouluttajajäsenet olivat vaativan
tehtävän edessä. Tuotettuun malliin voi tutustua tarkemmin liitteessä 5.
Myös tiedotus toimintamallin olemassaolosta ja siihen liittyvä yksikkökohtainen koulutus
tavoitti yksiköiden kenttäväen hyvin. Tämä näkyy sekä loppukyselyn vastauksissa että
välittyy myös pilottien raportoinnista. Työhön on suunnattu voimavaroja projektitoiminnan
jokaisella tasolla ja tulos myös näkyy.
Oma askeleensa on sitten mallin levittämisessä (ks. Juutinen, 2000) myös muiden
yksiköiden käyttöön. Ohjausryhmään osallistuneet poliisin hallinnon edustajat näkevät
tehtävänsä tässä kohden tärkeänä.
Ha1/4/149): " … kentälle kaivataan yhtenäistä mallia ja sitä tarvitaan. Tästä
tiedottamisessa (pilotin aikana) on ollut aika matala profiili, että kun olen kiertänyt
poliisilaitosten työsuojelutoimikuntia ja aluetoimikuntia, niin olen tästä kertonut, ja osittain
näitä malleja, mitä täällä on ollut esillä vienyt käytäntöön … "
Myös jatkossa olisi tärkeätä, että pilottivaiheessa varhaisen päihdetoiminnan mallin
kehittämiseen osallistuneet poliisin hallinnon edustajat kytketään mukaan toimintamallin
levittämiseen palvelemaan koko poliisiorganisaatiota.

17. 19
3.3. Toiminta päihdehaittatilanteessa
Ohjeiden mukainen päihdetoiminta on edistynyt projektin aikana. Ohjeiden mukaista
toimintaa on alkumittauksen vastaajista havainnut 46%, kun taas vastaava luku
loppumittauksessa on 62%. Muutos on erittäin merkitsevä (p=,000) ja osoittaa, että myös
tämän projektissa ilmaistun tavoitteen suuntaan on edetty erittäin hyvin.
Vertailuyrityksessä 2. vastaavaan kehittämisintervention jälkeiseen kysymykseen annetut
vastaukset (n=79) kertovat ohjeiden mukaisesti toimitun 68% tapauksista ja ohjeita
vastaan 32% tapauksista. Jos toimintaa ohjaavaa ohjeistusta on olemassa, näyttää siis
siltä, että poliisihenkilöt pyrkivät niitä myös noudattamaan ehkä tunnollisemmin kuin
siviiliorganisaatioiden henkilöstöllä on tapana.
Taulukko 11. Jos päihdeongelmia on esiintynyt, onko tilanteissa toimittu toimintaohjeiden
mukaan? Vastausten prosentit ja frekvenssit.
Onko tilanteissa toimittu
toimintaohjeiden
mukaan?
I alkumittaus, 1999
Prosentti
(frekvenssi)
II loppumittaus
2001
Prosentti
(frekvenssi)
Ero
Kyllä 46% (311) 62% (357) +16%
Ei 27% (177) 14% (82) -13%
Puuttuva tieto 27% (177) 24% (139) -3%
Yhteensä % (frekvenssi) 100% (665) 100% (578) Muutos ***
Kuvio 4. Onko päihdehaittatilanteissa toimittu ohjeen mukaan?
Onko päihdehaittatilaneissa toimittu toim intaohjeiden m ukaan?
kyllä ei
Percent
100
80
60
40
20
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
20
Pilottien kautta projektin ohjausryhmään välittynyt tieto siitä, miten päihdeasioissa on
aiemmin toimittu, viestittää ristiriitaisista käytännöistä. Koska yksityiskohtaiseen
ohjeistukseen meneviä hallinnollisia päihdetoimintaohjeita ei ole ollut, tilanteissa on
toimittu poliisivirkamiesten toimintaa yleisesti ohjanneiden säädösten pohjalta. Usein on
toimittu vasta sitten, kun ongelmat ovat edenneet kovin pitkälle ja kaikkia henkilöstöryhmiä
ei ole kohdeltu samanarvoisesti. Erityisesti päällystössä ilmenevään päihdeongelmaa on
katsottu läpi sormien.
Kun projektin aikana ryhdyttiin toimimaan aktiivisesti ja kokeilemaan uutta ohjeistusta
käytäntöön, se saattoi nostaa esiin kauan pinnan alle kätkeytyneitä ongelmia. Tilanteiden
yhteinen puiminen ohjausryhmässä vei suuren osan pilottien raportointiajasta. Samalla
uudet käytännöt alkoivat kuitenkin hioutua. Seuraava keskustelunpätkä kertoo elävästi

18. ohjeistuksen käyttöönoton problemaattisuudesta. Uudet toimintamallit törmäävät aiempiin,
urautuneisiin toimintatapoihin - usein rajustikin (ks. Engeström, 1995)
Ha7/3/84: " … tää jutun teko siitä virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, että kannattaiskos
sitä niikun laajemminkin pohtia, että mitkä on ne puuttumisen tilat, että tässä on kaksi
erilaista tapaa … "
Pi5/3/84: " … tällä kaverilla ei ole yhtään huomautusta eikä varotusta ei oo annettu, minä
olisin mieluummin lähtenyt tän hallinnollisen ja virkamieslainmukaisesti liikkeelle, mutta
tuota, se on nyt se ratkasu tehty - kaveri on juonu tietäen että työvuoro alkaa siihen ja
siihen aikaan ja oli juonut pullollisen viinaa, että eihän sitä ole oikein työkunnossa … "
Ha10/3/85: " … palaan vielä siihen mitä sanoit siitä ilmoituksesta. Kun mää olen siitä
vierestä, missä mää töitä teen, niin kyllä se on aiheuttanut siinä ympärillä keskustelua. Ja
mää sitten kysyin pojilta, että mitä siinä sitten nyt tehdään - olisiko vielä pitänyt hyssytellä,
et tietysti linjaa vedetään jossakin vaiheessa ja tehdään ratkaisuja siitä että tuota, että
mikä olisi linja tästä eteenpäin, se on sitten raakaa sille, johon se kohdistuu … "
Ha7/3/84: " … jotenkin mua jäi vaivaamaan se, että - myönnän sen, että meillä tehdään
nykysäännöstön puitteissa, tehdään joko kurinpidollisia toimenpiteitä tai tehdään
hoitoonohjaustoimenpiteitä, että se on niinkun selvä asia, että molempia pitää tehdä, mutta
silloin kun lähdetään tekemään pehmeämmällä tavalla hoitoonohjaustoimenpiteitä, niin
mun mielestä ei pitäs lyödä lekalla siellä kurinpidollisella puolellakaan … Tää on
vaarallinen tie, jos me lähdetään tekemään näitä virkavelvollisuuksien
laiminlyöntiilmoituksia
- perusteluja löytyy ei siinä mitään, mutta perusteluja löytyy tälle toisellekin
puolelle, että voidaan tehdä näin."
Pi5/3/84: "On hyvä oikasta, ettei jää ihan väärää käsitystä, että se ois tullu, ens kerran tullu
tämmönen asia kaverista esiin - Ei kyllä sitä on taustaa, mutta jätin sen kertomatta, mutta
niitä ei vaan niinkun ole kirjattu, mutta historiaa on miehellä … "
Keskustelu jatkui, ja lopputuloksen voidaan tulkita olleen sekä tästä keskustelusta että
koko toimintamallin työstöprosessista sen, että päihdetoimintamalli kehittyi ihmisestä
kokonaisvaltaisesti välittävään suuntaan. Mikä kiteytyy seuraavassa hallinnon edustajan
puheenvuorossa:
21
Ha12/3/87: " … jos jatketaan tällä ilmoituslinjalla, niin silloin etäännytään projektin
tarkoituksesta ja palataan siihen vanhaan kyräilyyn … mieluummin tämä pehmeämpi linja
ja jämäkämpi … "
Kysymykseen "Onko päihdehaittatilanteessa toimittu toimintaohjeen mukaan vastauksen
"ei" antaneilta pyydettiin perusteluja, miksi ei ole toimittu. Yhteenvetona voidaan
perusteluista todeta, että alkumittauksessa "ei" vastuksiin (27%, 177 kpl) annetut
perustelut jakautuivat puolestaan seuraavasti:
ohjeita ei välitetä käyttää 44%
ei tietoa ohjeista 34%
toimittu kyllä/ei; tapauksesta riippuen 11%
ei hoitoa vaan potkut 4%
esimiehet velttoja, valvonta puuttuu 3%
ei tapauksia 4%
Loppumittauksessa perusteluiksi sille, että ei ole toimittu toimintaohjeen (14%, 88 kpl)
mukaan ilmaistiin seuraavia asioita:
ei tiedä/ei tiedä tapauksia 48% perusteluista
viivyttely/tehottomuus/uskalluksen puute 33%
välinpitämättömyys/hyssyttely/lepsuilu 10%

19. ei tiedä ohjeista 5%
annetaan potkut 2%
luokittelematon 2%
Tietämättömyys ohjeista näyttää vähentyneen huomattavasti. Lähes puolet ei-vastauksien
perusteluista on loppukyselyssä ilman suoraa mainintaa siitä, että ohjeiden olemassaoloa
ei tiedetä. Vastaukset ovat pääasiassa yleisiä "en tiedä" ja niiden joukossa on myös
joitakin "en tiedä tapauksia" -perusteluja.
Melko paljon vielä loppukyselyssäkin nousee esiin viivyttely ja välinpitämättömyys ja niitä
lähellä olevat ilmaisut, yhteensä noin kolmannes perusteluista. Potkujen antamisen
välineeksi päihdetoimintaohjeen mieltää enää muutama vastaaja.
22
4. PÄIHTEISTÄ JOHTUVAT HAITAT TYÖPAIKALLA
4.1. Päihdehaittojen esiintymisessä havaitut muutokset projektin aikana
Päihdeongelmien esiintymisen ja päihdetoimintaohjeen olemassaolon ja käytön lisäksi
vastaajia pyydettiin arviomaan muutamien tunnettujen päihteistä johtuvien haittojen
ilmenemistä työpaikalla kuluneen kahden vuoden aikana. Sama kysymys toistettiin sekä
alku- että loppumittauksessa. Mittauskerrat tuottivat seuraavat tulokset.
Taulukko 12. Päihdehaittojen esiintymisen havainnointi
Kuinka usein olet kuluneen kahden vuoden aikana havainnut työpaikallasi seuraavia
päihteistä johtuvia haittoja? Vastausten keskiarvojen ero. Vastausvaihtoehdot kysymyksiin:
1= päivittäin, 2= viikoittain, 3= kuukausittain, 4= harvemmin, 5= en kertaakaan. Muutos
(ttesti):
* lähes merkitsevä = p<0,05, ** merkitsevä =p<0,01, *** erittäin merkitsevä=p<0.001
Kuluneen kahden vuoden
aikana havaittuja
päihdehaittoja
I alkumittaus, 1999
Keskiarvo (hajonta)
II loppumittaus
2001
Keskiarvo (hajonta)
Muutos
Krapulapäiviä 3,58 (1,12) 3,93 (0.9) ***
Myöhästymisiä 3,75 (1,31) 4,22 (0,84) ***
Poissaoloja 3,78 (1,2) 4,19 (0,85) ***
Päihtyneenä esiintymistä 4,40 (1,03) 4,74 (0,48) ***
Kyselyn tulokset osoittavat, että kaikkien päihdehaittojen kohdalla on tapahtunut
vähenemistä. Muutokset päihdehaittojen esiintymisessä mittauskertojen välillä kuviot 5-8
prosenttijakaumina esitettynä.
K r a p u la p ä iv i ä h a v a it t u e s i i n t y n e e n k u lu n e e n k a h d e n v u o d e n a ik a n a
e n k e r ta a k a a n
h a rv e m m in
k u u k a u s i t ta in
v i i k o i t t a i n
p ä iv it tä in
P e r c e n t
5 0
4 0
3 0
2 0
1 0
0
m i t t a u s k e r t a
a lk u m i t ta u s

20. lo p p u m i t ta u s
Kuvio 5. Krapulapäiviä esiintynyt (p=,000)
23
Myöhästymisiä havaittu esiintyneen kuluneen kahden vuoden aikana
en kertaakaan
harvemmin
kuukausittain
viikoittain
päivittäin
Percent
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 6. Myöhästymisiä esiintynyt (p=,000)
Poissaolopäiviä havaittu esiintyneen kuluneen kahden vuoden aikana
en kertaakaan
harvemmin
kuukausittain
viikottain
päivittäin
Percent
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 7. Poissaoloja esiintynyt (p=,000)
24
Päihtyneenä esiintymistä havaittu kuluneen kahden vuoden aikana
en kertaakaan
harvemmin
kuukausittain
viikottain
päivittäin
Percent
100
80
60
40
20
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 8. Päihtyneenä esiintymistä (p=,000)
Työenergiaa kuluttaviin krapulapäiviin törmätään poliisin pilottiyksiköissä vielä lähes
kuukausittain ja muutos eri mittauskertojen välillä on pienempi verrattuna
myöhästymisissä, poissaoloissa tai päihtyneenä esiintymisessä tapahtuneissa reiluissa
muutoksissa harventumisen suuntaan.
Päihtyneenä työpaikalla esiintyminen on hävinnyt lähes kokonaan ja päihteistä johtuvat
poissaolot ja myöhästymiset ovat huomattavasti vähentyneet. Nämä tulokset vastaavat
aiemmin myllyhoidollisten työpaikkakoulutuksen vaikuttavuudesta saatuja seurantatuloksia
(Märkjärvi, 1998) kuin myös yleiskuvaa, joka pilottiyksiöiden omasta raportoinnista välittyy.
Pi5/3/83: " … että kaikki ovat alkaneet kiinnittämään huomioita omaan alkoholin

21. käyttöönsä (esim. saunailtojen siistiytyminen, automaatista poistettu pilsneri) … että ovat
tulleet varovaisiksi … samoin ilmapiirin on muuttunut … "
Pi5/3/83: " … että tässä on pistänyt silmään, että projekti on vaikuttanut, että henkilöstö on
niin kun ryhdistäytynyt, että se on ollut ihan nähtävissä … "
Vertailutietojen valossa näyttää myös siltä, että miesvaltaisilla työpaikoilla (poliisi
verrattuna yritys 1.) päihdetilanteen alkukartoituksen tulokset osoittavat, että jopa
päivittäistä ja viikoittaista harmia päihteistä on olemassa.
25
Naisvaltaisessa yrityksessä (yritys 2.) merkinnät päihdehaittojen useutta koskevien
havaintojen kohdalla alkavat vasta huomioista kuukausittaisesta esiintymisestä (Märkjärvi
1999).
Päivittäistä tai viikoittaista haittojen esiintymistä ei yrityksessä 2 mainita lainkaan.
Krapulapäiviä ei ole kertaakaan havainnut 46% eikä päihtyneenä esiintymistä 83%. Kun
vastaavat luvut poliiseilla ja yrityksessä 1 ovat alkumittauksessa:
- ei havaintoja krapulapäivistä: poliisit =18% ja yritys 1. =16,5%.
- ei havaintoja päihtyneenä esiintymisestä: poliisit = 77% ja yritys 1. = 43%.
Päihteistä johtuvien poissaolojen esiintymisen kohdalla selkeän ei-vastauksen antaa
alkumittauksessa puolestaan: poliisi = 32% ja yritys 1. = 36%.
Suunta päihdehaittojen harventumisen suuntaan päihdetoiminnan kehittämistyön aikana ja
sen jälkeen on - kuten aiemmin jo todettiin - poliiseille suunnatun alku- ja loppukyselyn
tuloksena todettavissa. Vertailuyrityksessä (yritys 1) samoilla kysymyksillä suoritettu
alkukysely ja loppuhaastattelut tuotti samansuuntaisen tuloksen. Esimerkiksi päihtyneenä
esiintyminen työpaikalla hävisi kokonaan kolme vuotta kestäneen koulutus- ja
kehittämistyön tuloksena (ks. Märkjärvi 1999).
26
4.2. Päihdehaittojen esiintymisessä havaitut muutokset pilottiyksiköittäin
Pilottiyksiköittäin tarkasteltuna kyselyyn vastaaja on havainnut päihteistä johtuvia haittoja
kuten krapulapäiviä, myöhästymisiä, päihteistä johtuvia poissaoloja tai päihtyneenä
esiintymistä kuluneen kahden vuoden aikana seuraavasti (taulukko 12). Taulukossa on
esitetty vastausten keskiarvojen ero mittauskertojen välillä. Vastausvaihtoehdot ovat
1=päivittäin, 2= viikoittain, 3= kuukausittain, 4= harvemmin, 5= en kertaakaan.
Liitetaulukossa 6. näkyvissä myös muuttujien numerukset ja eron merkitsevyyttä
ilmaisevat p-arvot yksiköittäin eri mittauskerroilla.
Taulukko 13. Päihdehaittojen esiintymisen muutos pilottiyksiköittäin
M=keskiarvo (mean)
St.d=hajonta,(standard deviation)
Ero: *= lähes merkitsevä, **= merkitsevä,
*** = erittäin merkitsevä
A-pilottiyksikkö
B-pilottiyksikkö
C-pilottiyksikkö D-pilottiyksikkö E-pilottiyksikkö
HAITTA M
St.d
Ero M St.d Ero M St.d Ero M St.d Ero M St.d Ero
Krapula päiviä
*Alkumittaus
*Loppumittaus
3,43
3,42
1,0
1,0
3,48
3,88

22. 0,9
1,0
**
3,72
3,90
0,9
0,9
3,95
3,96
0,8
0,8
3,85
4,30
0,8
0,7
***
Myöhästymisiä
*Alkumittaus
*Loppumittaus
3,82
3,85
1,0
0,9
3,81
4,14
1,0
1,0
*
3,99
4,20
0,9
0,8
*
4,15
4,20
0,9
0,8
4,09
4,56
1,0
0,6
***
Poissaoloja
*Alkumittaus
*Loppumittaus
3,78
3,84
0,9
0,9
3,66
4,11
0,8
0,9
**
3,98
4,34
0,9
0,8
***
4,16
4,08
0,9
0,9
4,08
4,42
0,9
0,7

23. **
Päihtyneenä
esiintymistä
*Alkumittaus
*Loppumittaus
4,48
4,59
0,7
0,6
4,36
4,59
0,7
0,6
*
4,69
4,83
0,5
0,4
**
4,71
4,71
0,5
0,5
4,40
4,85
0,7
0,4
***
Keskiarvojen erot yksiköittäin osoittavat, että voimakkaimmin päihdehaittojen esiintymisen
harventumista koetaan tapahtuneen pilottiyksiköissä B, C ja E. Merkitsevää eroa ei sitä
vastoin ole havaittavissa eri mittauskerroilla yksikköjen A ja D -vastauksissa, joissa
vastausten keksiarvot ovat hyvin lähellä toisiaan.
Päihdehaittojen esiintyminen on harventunut nimenomaan raskaasta päästä. Päihtyneenä
esiintymistä työpaikalla ei juurikaan enää kohdata ja päihteistä johtuvien poissaolojen
koetaan myös vähentyneen. Yksikkökohtaisia todellisia seurantalukuja päihteistä johtuvien
poissaolojen vähenemistä saadaan pilottien pitämistä omista seurannoista. Tämän
raportin valmistumiseen mennessä ei tällaista vertailukelpoista lisätietoa ollut saatavilla.
27
4.3. Yhteenveto päihdehaittatilanteesta
Yhteenvetona ja johtopäätöksenä voidaan tämän tutkimustuloksen perusteella todeta, että
poliisien päihdeprojekti on vähentänyt merkitsevästi yleisimpien päihdehaittojen
esiintymistä. Koko aineistossa päihdehaittojen esiintyminen oli harventunut erittäin
merkitsevästi. Yksikkökohtaisessa tarkastelussa erottuu erityisesti E-yksikkö, jossa muutos
näkyy erittäin hyvin. Yksiköiden B ja C tulokset osoittavat päihdehaittojen havainnoinnissa
tapahtuneen merkitsevää muutosta ja A- ja D-yksiköiden tilanne näyttää pysyneen lähdes
samanlaisena mittauskertojen välillä. Pilottien antamat tilanneraportit tukevat edellä
kuvattuja johtopäätöksiä.
Mistä sitten johtuu, että kaksi piloteista ei ole edennyt projektin aikana niin hyvin
päihdehaittojen hallintaan saattamisessa kuin kolme muuta. Tähän liittyvää keskustelua on
käyty runsaasti myös pilottien yhteisissä raportointitilanteissa. Suurelta osin jälkityöstö
tulee jäämäänkin poliisihallinnon ja pilottien oman jatkoanalysoinnin varaan.
Tutkimuksen toisessa osassa tullaan kuitenkin vielä palaamaan näihin seikkoihin, jotka
yleisesti ovat vaikuttaneet pilottien erilaiseen edistymiseen päihdehaittojen esiintymisen
torjunnassa ja yleisemminkin koko projektin tavoitteiden saavuttamisessa. Analyysin
apuvälineeksi otetaan laadullisesta tutkimusaineistosta nousevat havainnot.
28
MUUTOKSET TYÖNTEKIJÄN PÄIHDEONGELMAAN LIITYVISSÄ ASENTEISSA
5.1. Yleiskuva asennemuutoksen suunnasta

24. Kysymyslomakkeeseen oli laadittu joukko kysymyksiä, joilla kartoitettiin vastaajien
asenteita toisaalta sekä työntekijän päihdeongelmaan (kysymykset 9 ja 13) että
ongelmaan puuttumiseen (kysymykset 10 ja 11). Alkumittauksessa oli lisäksi
mielipidekysymys (kysymys 14), jossa tiedusteltiin sitä, mitkä tekijät vastaaja katsoo
mielestään parhaiten auttavan päihdeongelmaista työntekijää ratkaisemaan
ongelmansa.
Asenneilmapiiri
Asenneilmapiiriä, joka vallitsee työtekijän päihdeongelman kohtaamistilanteissa,
saattoi kuvata avoimeksi ja asialliseksi, kyräileväksi tai muuten kielteiseksi, ja
välinpitämättömäksi. Vastaajan oli mahdollista kirjata myös oma vaihtoehto tai
valita vaihtoehto "päihdeongelmia ei esiinny".
Taulukko 14. Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
147
23%
107
17%
211
33%
81
13%
90
14%
636
100%
Loppumittaus f
%
273
49%
69
12%
101
18%
51
9%
68
12%
562

25. 100%
Yhteensä f
%
420
35%
176
15%
312
26%
132
11%
158
13%
1198
100%
Tulos osoittaa erittäin merkitsevää (p=,000) asenteiden muutosta mittauskertojen välillä.
Asenteen muuttuminen päihdeongelman avoimempaan kohtaamiseen ja kyräilevyyden ja
välinpitämättömyyden vähentyminen on selvästi havaittavissa. Vastaajista yhä harvempi
valitsee loppumittauksessa vaihtoehdon: päihdeongelmia ei esiinny lainkaan. Tulos
saattaa olla osoitus siitä, että päihdeongelman tunnistamiskyky ja samalla myös ilmapiirin
arviointikyky on koulutuksen myötä kasvanut.
Vertailuna voidaan katsoa samaan kysymykseen yrityksessä 1 alkumittauksessa annettuja
vastauksia: avoin ja asiallinen 28,5%, kyräilevä 10,8%, välinpitämätön 28,5%, jokin muu
7% ja päihdeongelmia ei esiinny 16,5% (Märkjärvi 1998). Välinpitämättömyys ja
kyräilevyys päihdetilanteissa ennen aktiivista päihdetoiminnan kehittämistä näyttää poliisin
yhteisössä olleen voimakkaampaa kuin vertailuyrityksessä. Tulokset osoittavat, että
molemmat kehittämishankkeet ovat saaneet aikaan avoimuuden ja asiallisuuden
huomattavaa vahvistumista ja epäasiallisen toiminnan vähenemistä.
29
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 9. Asenne ja keskusteluilmapiiri
Poliisien kyselyn alkumittauksessa annettiin asenneilmapiiristä huomattavasti enemmän
omia määritelmiä vastauskohtaan "jotain muuta, mitä" eli yhteensä 81 ja
loppumittauksessa vain 23 (joista 3 on ilmaissut, ettei ole tapauksia). Loppumittauksessa
on valittu herkemmin annetuista vaihto-ehdoista.
Mukana oli seuraavia ilmaisuja (kpl): mittaus 1 mittaus 2
*myöhään puuttuva/suojeleva/salaileva/hyssyttelevä 24 8

26. *epävarma/neuvoton/aristeleva/ei uskalleta 22 4
*ymmärtävä/huolestunut/myötätuntoinen 15 1
*vähättelevä 11 2
*kiertelevä/selän takana puhuva/juoruileva 9 3
*kaverillinen 1
*ylireagoiva 1
Myös laadullisesta aineistosta välittyneiden havaintojen yleiskuva on se, että asenteet ovat
kehittyneet positiivisempaan ja avoimempaan suuntaa. Esimerkkeinä seuraavat
keskusteluista poimitut otteet.
30
Pi14/5/177: "… myönteistä on se, että päihdeasiasta on alettu puhua avoimemmin ja
ehkä se johtaa siihen, että työkaveritkin uskaltaa ottaa sen päihdeasian puheeksi… "
Pi6/5/182: "… tässä tuli esiin tää avoin keskusteluilmapiiri ja siinä me ollaan aika hyvin
onnistuttu… "
Ensimmäisellä ohjausryhmän kokoontumiskerralla, jossa myös alkumittauksen tuloksia
esiteltiin, yksi pilottiyksiköiden yhdyshenkilöistä totesi:
Pi5/1/28 "… noissa meidän vastauksissakin näkyy, että meillä on aikalailla sellanen
käsitys, että meillä talona suhtaudutaan hälläväliä -tyylillä näihin asioihin… "
Puolitoista vuotta myöhemmin muutosta kuvataan seuraavasti:
Pi5/3/86 "… kun todettiin, että kymmenen vuotta sitten olis pitäny toimia, että
ongelmahan meillä on ollut näissä - ne joiden olis pitänynnä toimia, niin ne ei ole saanu
sitä tietoa ja nyt tämä projekti on niinkun muuttanu tämmösen ajattelutavan… "
Lisäksi on syytä huomata, että asennemuutos on todella levinnyt aktiivisesti
päihderyhmissä ja projektissa toimineiden henkilöiden ulkopuolellekin. Keskusteluotteet on
poimittu projektin aktiivitoimijoiden puheesta, mutta kysely kohdistettiin koko henkilöstölle.
Kyselyn tulokset siis kertovat koko henkilöstön keskuudessa tapahtuneesta
päihdeasioiden käsittelyilmapiirissä tapahtuneesta muutoksesta avoimen asialliseen
suuntaan.
Vastuu puuttumisesta
Kenelle työyhteisön jäsenen päihdeongelmaan puuttumisen koetaan kuuluvan, on pysynyt
vastausten jakaumaltaan lähes entisellään, joten projektin tavoittelemaa muutosta
työtoverivastuun suuntaa ei ole merkitsevästi tapahtunut.
Taulukko 15. Kenelle työyhteisön jäsenen päihdeongelmaan puuttumisen koetaan
kuuluvan
Kenelle työyhteisön jäsenen päihdeongelmaan
puuttumisen koetaan kuuluvan
Mittauskerta työtoverille esimiehelle Työterveyshoitajalle
ja
työterveyslääkärille
yhteensä
Alkumittaus f
%
143
23%
428
69%
51
8%
662
100%
Loppumittaus f

27. %
143
26%
374
67%
37
7%
554
100%
Yhteensä f
%
286
24%
802
68%
88
8%
1176
100%
31
Kenelle päihdeongelmaan puuttumisen koetaan kuuluvan?
Työterveyshoitajalle ja
työterveyslääkärille Työtoverille Esimiehelle
Percent
80
60
40
20
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 10. Vastuu puuttumisesta kuuluu
Myllyhoidollisen toiminnan julkitavoitteet tähtäävät juuri työtoverivastuun ja esimiesten
vastuun vahvistamiseen varhaisessa päihdetoiminnassa, joten poliiseilla näyttää olevan
erityisesti tässä kohdassa kehittymishaasteita.
Mielenkiintoisena vertailuna voidaan esittää yrityksessä 2. päihdetoiminnan kehittämisen
jälkeen tehdyn kyselyn vastausten (n=175) tuloksia kysymyksen - ” Kenen puoleen henkilö
ensisijaisesti kääntyisi työyhteisön päihdeasioissa? ” - kohdalla. Mukana ko. tutkimuksen
kysymyksen vaihtoehdoissa oli myös päihdeyhdyshenkilö, ulkopuolinen auttaja ja jokin
muu, työtoverin, esimiehen ja työterveyslääkärin ja –hoitajan lisäksi. (Märkjärvi 1999)
Ensimmäiselle sijalle yrityksen vastaajat asettivat työtoverin (30%). Toiseksi eniten
turvauduttaisiin päihdeyhdyshenkilöön (23%), kolmanneksi esimieheen (16%), neljänneksi
työterveyshoitajaan (12%), viidenneksi työterveyslääkäriin (11%) ja viimeisimpinä
ulkopuoliseen auttajaan (4%) tai johonkin muuhun (4%).
Pilottien omaan raportointiin liittyvät keskustelut osoittavat yhdeksi merkittävimmistä
keskusteluteemoista juuri vastuukysymykset päihdeasiaan puuttumisessa. Projektin
tavoitteissa korostuu myllyhoidollinen yhteisvastuullinen toimintamalli, joka velvoittaa
kaikkia puuttumaan päihdeasiaan sen huomatessaan. Työtovereiden huomiot ovat
tärkeitä, koska he yleensä huomaavat päihdeongelman kehittymisen ennen esim.
esimiehiä ja työterveyshuoltoa.
32

28. Yhteisvastuun ajatus ei näytä kyselylomakkeen tulosten perusteella siis juurikaan
kehittyneen. Vastuu poliisin organisaatiossa kulkee perinteisesti - näin ainakin uskotaan ja
keskusteluissa se myös ilmaistaan - hierarkkisesti. Toimintaa ohjataan "käskyttämällä",
joten esimiesten vastuu tullee pysymään vahvana (vrt. Markku Luoman väitöskirjan 2001
vastakkainen tulos). Yleiskuva tähän teemaan liittyvästä keskustelusta osoittaa, että
esimiesvastuun rinnalla ollaan vahvasti herättelemässä myös työtoverin vastuuta.
Ha/Prj1/2/45: " … siis päälliköstä puhutaan kun mennään niihin koviin toimenpiteisiin …
ystävän vastuu, työtoverin vastuu ulottuu siihen saakka kun on raportoitu päällikön
organisaatioon… "
Pi2/1/31: ”… siellä tuijotetaan näihin ongelmakavereihin aika tiukalla silmällä, että tää
nuori porukka kontrolloi kyllä koko ajan heidän tekemisiään ja sieltä tulee äkkiä raportti
ylöspäin, jos vain siellä havaitaan, että jotain mätää on… "
Pi14/5/175: " … kyllä tullaan ilmoittamaan ehkä herkemmin kuin aikasemmin esimiehelle,
nimenomaan sille päällystöön kuuluvalle esimiehelle, että mä en tiedä onko nää
ylikonstaapelit, kenttäjohtajat vielä niin sanottuja hyviä kavereita että tuota heille ei kerrota
tai eikä hyö sitten puutu siihen sillä tavalla … "
Pi2/5/171: "… henkilöstö on tään projektin tiimoilta ruvennu enemmän ottamaan kantaa
asiaan, että niihin on selkeesti puututtu tiukemmin ja kovemmalla kädellä ja se signaali on
tullut esimieheltä vaativana… "
Koko työyhteisön sitouttamisen välineenä käytetään havahdutuskoulutusta, jonka merkitys
toimintamallin levittämisessä on yksi avainkysymyksistä. Esimiehen toimintaan liittyviin
kehittämishaasteisiin palataan vielä uudelleen tutkimuksen toisessa osassa.
Kyselylomakkeen kysymykseen, "kenelle työyhteisön päihdeongelmaan puuttumisen
mielletään ensisijaisesti kuuluvan", olisi voinut liittää vielä yhdeksi vaihtoehdoksi
päihdeyhdyshenkilön. Ennakko-olettamus kuitenkin oli, että kaikissa yksiköissä ei tällaista
henkilöä ole, joten vaihtoehto jätettiin pois.
Mikä tulee olemaan päihdeyhdyshenkilön rooli tulevassa poliisin päihdetoiminnassa, jää
tämän tutkimusaineiston valossa edelleen epäselväksi. Yhdeksi päihderyhmän jäseneksi
hän ainakin näyttäisi kuuluvan. Päihdeyhdyshenkilöön keskittyvä malli nousee myös
kritiikin kohteeksi.
Ha7/1/33: "… se pitää saada niinkun se koko työyhteisö siihen mukaan. Että kyllä se
päihdeyhdyshenkilö pahimmassa tapauksessa joutuu ennenaikaiselle eläkkeelle
"grillattuna" mielenterveyspotilaana. Että tämmösiäkin esimerkkejä valitettavasti on, että eli
johdon tuki ja se koko työyhteisö siihen mukaan, että ei tää muuten tää homma mene
eteenpäin, ja että kyllä se koulutustuki pitää tulla ehdottomasti - täytyy tulla siinä
mukana… "
Projektin julkitavoitteissa ilmaistu yhteisvastuun kehittäminen näkyy myös monessa kohtaa
pilottiyksiköiden keskinäisessä keskustelussa. Vanhoista toimimattomista
menettelytavoista pyritään pääsemään eroon. Näkemys on, että yhden ihmisen tai
henkilöryhmän vastuulle ei päihdeongelmaan puuttumista tule sälyttää eikä myöskään
työterveyshuollon vastuulle.
33
Kovinkaan moni vastaajista ei pidä työterveyshuollon edustajia - työterveyshoitajaa ja
työterveyslääkäriä ensi sijaisena toimijatahona. Samansuuntainen tulos saatiin myös
yrityksen 2 kyselyssä. Työterveyshuollon rooli osoittautuu muutenkin koko poliisien
kehittämisprosessin aikana joidenkin pilottiyksiköiden kohdalla ongelmalliseksi. Se voi
toiminnallaan ja asenteillaan sekä edistää että estää yhteisöllistä päihdeongelmien
varhaista puuttumista.
Työterveyshuollon kytkeytyminen yhteiseen päihdetoimintaan esim. päihderyhmän kautta
on tärkeä kysymys, johon palataan vielä tarkemmin tutkimuksen toisessa osassa. Vaikka

29. työterveyshuoltoa ei henkilöstön mielipiteiden valossa pidetä ensivaiheen toimijana ja
puuttujana, ilman sen aktiivista panosta ei toimivaa päihdeongelmiin puuttumista
työyhteisöihin näytä syntyvän (ks. Märkjärvi 1995).
Mitä aktiivisen puuttumisen koetaan olevan?
Millaiseksi ilmiöksi aktiivinen puuttuminen on alku- ja loppumittauksissa mielletty on
vahvistanut entisestään asennetta, että ko. toiminta on vaikeuksissa olevan työtoverin
auttamista.
Taulukko 16. Aktiivinen puuttuminen työyhteisön jäsenen päihdeongelmaan koetaan
ensisijaisesti
Aktiivinen puuttuminen työyhteisön jäsenen päihdeongelmaan
koetaan ensisijaisesti
mittauskerta Työntekijän
työviihtyvyyden
ja työtehon
lisäämistä
"lopputiliautomaatti"
ongelmaiselle
työntekijälle
Vaikeuksissa
olevan työtoverin
auttamista
Puuttumista
työntekijän
henkilökohtaisiin
asioihin
Jotain muuta,
mitä?
yhteensä
Alkumittaus f
%
70
11%
13
2%
516
81%
10
2%
25
4%
634
100%
Loppumittaus f
%
58
10%
4
1%
481
86%
11
2%
4
1%

30. 558
100%
Yhteensä f
%
128
11%
17
1%
997
84%
21
2%
29
2%
1192
100%
34
Aktiivinen puuttuminen koetaan ensisijaisesti
jotain muuta, mitä
puuttumista työnteki
vaikeuksissa olevan
"lopputiliautomaatti
työntekijöiden työvi
Percent
100
80
60
40
20
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 11. Mitä aktiivisen puuttumisen koetaan olevan?
Ero mittauskertojen välillä osoittautuu merkitseväksi (p=,001). Jakaumien muutokset ovat
kuitenkin melko pieniä. Suurimmat erot ovat vaihtoehdossa, joka vahvistaa näkemystä,
että aktiivinen puuttuminen on vaikeuksissa olevan työtoverin auttamista ja omien
määritelmien vaihtoehdossa, jossa ei ole kuin muutama havainto enää loppumittauksessa.
Toiseksi suorituin vaihtoehto aktiivisen puuttumisen määrittelyssä on työviihtyvyys ja
työtehoasia. Tämä nousi esiin monissa kohdissa myös sekä avovastauksissa ja osana
laadullista tutkimusaineistoa.
Alkumittauksen avovastauksissa vaihtoehtoon: aktiivinen puuttuminen on - "jotain muuta,
mitä" - kuin annetut vastausvaihtoehdot, korostettiin työturvallisuuteen ja työtehoon
liittyviä seikkoja, ja loppumittauksessa nimenomaan työturvallisuutta.
Aiemmista tutkimuksista ei löydy vertailutietoa tämän kysymyksen vastauksiin, koska
kyseistä kysymystä ei ollut mukana yritysten 1 ja 2 seurannoissa.
35
Millaiseksi ilmiöksi päihdeongelma ymmärretään
Millaiseksi ilmiöksi päihdeongelma yleisesti mieltyy alku- ja loppumittausten
vastauskerroilla, valintojen eroavaisuus osoittaa erittäin merkitsevää (p=,000) muutosta.
Taulukko 17. Millaiseksi ilmiöksi työyhteisön jäsenen päihdeongelma mielletään?
Millaiseksi ilmiöksi työyhteisön jäsenen päihdeongelma

31. mielletään?
mittauskerta Sosiaalinen
ongelma
Luonteen
heikkoutta
Sairaus tai
sairauden
kaltainen tila
"selkärangattomuutta"
Jotain muuta,
mitä?
Yhteensä
Alkumittaus f
%
95
17%
69
12%
279
49%
63
11%
65
11%
571
100%
Loppumittaus f
%
89
17%
60
11%
326
61%
31
6%
30
6%
536
100%
Yhteensä f
%
184
17%
129
12%
605
55%
94
8%
95
8%
1107

32. 100%
Ongelmallinen päihdekäyttö mielletään yhä enemmän sairaudeksi tai sairauden kaltaiseksi
tilaksi eikä niinkään enää selkärangattomuudeksi tai luonteen heikkoudeksi. Muutoksen
suunta on projektin tavoitteiden mukainen.
Millaiseksi ilmiöksi mieltää työyhteisön jäsenen päihdeongelman?
jotain muuta, mitä
"selkärangattomuutta
sairaus tai sairaude
luonteen heikkoutta
sosiaalinen ongelma
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 12. Millaiseksi ilmiöksi päihdeongelma ymmärretään?
Alkukyselyssä omia vaihtoehtoja tähän kysymykseen esitti 65 henkilöä ja loppukyselyssä
vain 30. Suurin osa alkukyselyssä estetyistä omista vaihtoehdoista liitettiin työstressiin ja
henkilökohtaisiin vaikeuksiin, joita lääkitään päihteillä. Kannatusta sai myös vaihtoehto,
että päihdeongelma on itse hankittu sairaus, heikkoa itsetuntoa, elämäntarkoituksen
puutetta, tapa viettää vapaa-aikaa, sukuvika jne.
36
Loppukyselyssä esillä oli työstressi, työpaineet ja henkilökohtaiset traumat ja ongelmat,
joita paetaan, Myös monien tekijöiden yhteisvaikutusta oli korostettu, mikä näkyi mm. siinä
että oli valittu vain yksi vaihtoehto annetuista. Lisäksi oli kuitenkin kerrottu avoimessa
kohdassa, että muutkin tekijät voivat ilmentää päihdeongelmaa. Vaikeus valita yhtä
vaihtoehtoa välittyi näiden vastaajien merkinnöistä.
Mikä auttaisi päihdeongelmaista selvittämään ongelmansa?
Alkukyselyssä (kysymys 14) oli mahdollisuus arvioida myöskin sitä, mitkä tekijät
mahdollisesti auttaisivat parhaiten päihdeongelmaista ratkaisemaan ongelmansa.
Vastausvaihtoehdot piti laitaa paremmuusjärjestykseen 1-5. (graafista esitystä varten
vastukset on uudelleen koodattu/recode, 1->5, 2->4, 3-> 3, 4->2, 5->1). Numero viisi (5)
vastaa parhaiten auttavaa tekijää ja numero yksi (1) vähiten auttavaa tekijää.
Mikä auttaa päihdeongelmaista parhaiten?
Varhainen puuttuminen
Työtovereiden tarjoama tuki
Perheen ja ystävien tuki
Asiantunteva hoito
Oma tahto auttaa
Keskiarvo
4,5
4,0
3,5
3,0
2,5
2,0
1,5
Kuvio 13. Mikä auttaisi päihdeongelmaista selvittämään ongelmansa?
Vastaajien kokemus on, että parhaiten päihdeongelmaista auttaa ”oma tahto” – keskiarvo
4,32 (hajonta 1,2) ja varhainen puuttuminen – keskiarvo 3,44 (hajonta 1,3). Hoitoon ei
kovin paljon uskota – tämä vaihtoehto sai keskiarvoksi 2,36 (hajonta 1,2).
Sosiaalinen verkosto koetaan myös melko tärkeäksi eli perheen ja ystävien tuki –
keskiarvo 2,91 (hajonta 1,0). Työtovereiden tuen katsotaan auttavan vähiten – keskiarvo
1,97 (hajonta 1,0)

33. Tulos on lähes samanlainen yrityksessä 1. Heidän vastauksissaan vain perheen ja
ystävien tuki ja varhainen puuttuminen oli vastakkaisessa järjestyksessä, mutta samaa
mittaluokkaa.
37
5.2. Asennemuutoksen suunnat pilottiyksiköittäin
Pilottiyksiköt raportoivat asenneilmapiirin muutosta monin tavoin päihdeongelman
käsittelylle myönteisemmäksi kuin ennen.
Pi17/2/70 "… mutta nyt kun lähtee partioon niin puhe menee näihin päihdeasioihin
jossakin vaiheessa - ja kahvipöytäkeskusteluissa - että olen tonne päiväkirjaan kirjoittanut
sillä tavalla työpaikan ilmapiiristä, että olen aistinut työpaikan ilmapiirissä tietynlaista
pehmenemistä ja avautumista. Päihdeasioista kysellään ja keskustelut menevät helposti
päihdeasioihin. On tultu kertomaan kaverin päihteiden riskikäytöstä sekä tultu itse
pyytämään kursseille, perusteluna että havahduttamiskoulutuksen Mast-testissä oli kolme
pistettä … että muokkaantunut niin totaalisesti tuo ilmapiiri… "
Kaikissa pilottiyksiköissä ei kuitenkaan ole päästy yhtä huikeaan lopputulokseen kuin
edellä kuvattu keskusteluote osoittaa.
Tarkastelun kohteeksi nostetaan ne muuttujat, joissa esiintyy yksikkökohtaisia eroja. Kuten
edellä todettiin kysymyksiin 10, 11 ja 13 annetut vastukset ovat myös yksiköittäin
samansuuntaisia. Seuraavaksi siirrytäänkin tarkastelemaan asenneilmapiirin muutosta
mitanneen kysymyksen 9 tuloksia pilottiyksiköittäin.
Taulukko 18. A-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
32
27%
23
19%
40
34%
7
6%
16
14%
100%
Loppumittaus f
%
27
39%
6

34. 9%
23
33%
8
12%
6
7%
100%
Yhteensä f
%
59
31%
29
15%
63
34%
15
8%
22
12%
100%
A-pilottiyksikössä päihdeasenteissa tapahtunut vähäinen muutos poispäin
välinpitämättömistä ja kyräilevistä asenteista ei osoittaudu tilastollisesti merkitseväksi
(p=,0.97).
38
A-pilottiyksikkö
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 14. A-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
A-pilottiyksikössä on havahduttamiskoulutuksen järjestelyissä havaittu puutteita.
Koulutusta ei ole viety työvuorolistoihin, vaan siihen sai osallistua oman mielenkiintonsa
mukaan. Kyseisessä yksikössä on paljon nuorta ja usein vaihtuvaa henkilökuntaa.
Muutoinkin projektiin sitoutuminen oli puutteellista, joten tämän tutkimustuloksen arviointiin
palataan vielä uudelleen tutkimuksen toisessa osassa.
Taulukko 19. B-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä

35. päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
18
19%
16
17%
32
34%
24
25%
5
5%
95
100%
Loppumittaus f
%
22
37%
12
20%
12
20%
6
10%
8
13%
60
100%
Yhteensä f
%
40
26%
28
18%
44
29%
30
19%
13

36. 8%
155
100%
39
B-pilottiyksikkö
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 15. B-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Pilottiyksikössä B asennemuutos on mennyt huomattavasti avoimen ja asiallisen
päihdeasioiden hoidon suuntaan. Ero on merkitsevä (p=,006). Lisäksi voidaan todeta, että
avointa vastausvaihtoehtoa on käyttänyt yhä harvempi, ja suhteellisesti useampi on
valinnut vaihtoehdon, joka kertoo, että päihdeongelmia ei esiinny.
Taulukko 20. C-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
42
26%
24
15%
50
31%
21
13%
24
15%

37. 161
100%
Loppumittaus f
%
93
60%
12
8%
19
12%
18
12%
13
8%
155
100%
Yhteensä f
%
135
43%
36
11%
69
22%
39
12%
37
12%
316
100%
40
C-pilottiyksikkö
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 16. C-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Muutos C-pilottiyksikössä on erittäin merkitsevä (p=,000). Välinpitämättömästä asenteesta
ollaan luopumassa ja suunta on vahvasti avoimen ja asiallisen päihdeasioiden hoidon

38. suuntaan. Yhä harvempi ilmoittaa, ettei päihdeongelmia esiinny - ongelmien peittelystä ja
kieltämisestä on ehkä luovuttu.
Myös D-pilottiyksikön kohdalla suunta on ollut sama kuin C-pilottiyksikössä, mutta vielä
voimakkaammin on jätetty taakse välinpitämätön asenne ja keskusteluilmapiiri. Ero on
tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=,000). Kyräilevyyttä näyttää edelleen kuitenkin
esiintyvän. Määrällisesti näitä havaintoja on enemmän kuin ensimmäisellä mittauskerralla.
Taulukko 21. D-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
20
14%
20
14%
56
40%
20
14%
25
18%
141
100%
Loppumittaus f
%
72
45%
27
17%
25
16%
13
8%
23
14%
160
100%
Yhteensä f
%
92
31%

39. 47
15%
81
27%
33
11%
48
16%
301
100%
41
D-pilottiyksikkö
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus
Kuvio 17. D-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
E-pilottiyksikkö tapahtunut päihdetoimintaan liittyvien asenteiden muutos yltää lähes
merkitsevälle tasolle (p=,011). Muutos näkyy siirtymänä avoimen ja asiallisen toiminta- ja
keskusteluilmapiirin suuntaan.
Taulukko 22. E-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
mittauskerta Avoin ja
asiallinen
Kyräilevä tai
muuten
kielteinen
Välinpitämätön Jokin muu,
mikä
Päihdeongelmia
ei
esiinny
yhteensä
Alkumittaus f
%
35
29%
24
20%

40. 33
27%
9
7%
20
17%
121
100%
Loppumittaus f
%
59
50%
12
10%
22
19%
6
5%
18
16%
117
100%
Yhteensä f
%
94
40%
36
15%
55
23%
15
6%
38
16%
238
100%
42
E-pilottiyksikkö
Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä päihdeongelma
päihdeongelmia ei es
jokin muu, mikä
välinpitämätön
kyräilevä tai muuten
avoin ja asiallinen
Percent
70
60
50
40
30
20
10
0
mittauskerta
alkumittaus
loppumittaus

41. Kuvio 18. E-pilottiyksikkö - Asenne ja keskusteluilmapiiri, jos työyhteisön jäsenellä
päihdeongelma
5.3. Yhteenveto päihdeasenteiden muutoksesta
Yhteenvetona voidaan todeta, että toimintayksiköt C ja D ovat onnistuneet
asennemuutoksen lanseeraamisessa paremmin kuin muut yksiköt. Toimintayksiköt B ja E
ovat edistyneet myös sangen hyvin. Toimintayksikkö A näyttää jääneen jälkeen muiden
kehityksestä. Myös tutkimukseen osallistumisen aktiivisuus - palautusprosentti 31% on
puolet pienempi kuin muiden yksiköiden. Yksiköt C ja D, joiden asennemuutosta mittaava
tulos ulottuu erittäin merkittävälle tasolle, yltävät myös parhaisiin kyselylomakkeen
palautusprosentteihin (C=75% ja D=76%).
Myös havaittujen päihdehaittojen esiintymisen kohdalla, jotka esiteltiin taulukossa 13. (sivu
26.), A-pilottiyksikössä ei ollut muutosta havaittavissa verrattuna B, C ja E -pilottiyksiköihin.
Kyseisen muuttujan kohdalla myös pilottiyksikön D tulokset eivät osoittaneet
harventumista päihdehaittojen havaitsemisessa työpaikalla.
Vaikka D - yksikössä on asennemuutos lyönyt hyvin itsenä läpi, sitä ei ole vielä saatu
näkymään käytännön toimintaan, mikä tieto välittyy myös keskusteluaineistosta. Yksikössä
D on jouduttu selvittelemään kymmenien vuosien aikana kertynyttä melko vaikeiden ja
raskaiden tapausten sumaa ja niihin liittyviä työkäyttäytymisen häiriöitä, mikä lienee
hidastanut kehitystä.
Samansuuntaista tietoa on välittynyt myös yksiköstä A, joiden tapaukset ovat olleet
vaikeasti kohdattavia ja johtaneet myös ikäviin seurauksiin. Lisärasitteena
Apilottiyksikössä
on ollut riittämätön johdon tuki päihdetoiminnalle ja hajanainen
päihdetoimintakokeilun ohjaus. Nämä seikat ovat D-pilottiyksikön osalta olleet kuitenkin
kunnossa. Yksikkökohtaisten erojen tarkasteluun ja projektin tavoitteiden onnistumisen
erittelyyn palataan vielä tutkimuksen toisessa osassa.
43
6. PÄIHDETOIMINTATAITOJEN KEHITTYMINEN JA KOULUTUKSEN VAIKUTUKSET
6.1. Päihdeosaamisen arviointi ennen ja jälkeen koulutuksen
Miten vastaajat arvioivat omia päihdetaitojaan, pyrittiin lomakekyselyssä kartoittamaan
muutamalla päihdetoimintaa kuvaavalla väittämällä. Tulokset osoittavat vain pientä
muutosta mittauskertojen välillä eikä pilottiyksiköittäin ole eroja havaittavissa.
Taulukko 23. Päihdeosaamisen arviointi.
Kysymys: Arvioi osaatko tällä hetkellä taulukossa ilmaistut taidot: 1= en lainkaan, 2=
huonosti, 3= melko hyvin, 4= hyvin, 5= erittäin hyvin. Vastausten ryhmäkeskiarvojen ero.
Muutos (t-testi): * lähes merkitsevä = p<0,05, ** merkitsevä =p<0,01, *** erittäin
merkitsevä=p<0.001
Arvioi osaatko tällä
hetkellä:
I alkumittaus, 1999
Keskiarvo (hajonta)
II loppumittaus
2001
Keskiarvo (hajonta)
Muutos
tunnistaa työyhteisön
jäsenen päihdeongelman
3,29 (1,02)
3,30 (0,85)
tunnistaa

42. päihdeongelmaisen lähellä
elävän vaikeudet
2,71 (1,16)
2,88 (0,96)
**
ottaa päihdeasian puheeksi
2,90 (1,09) 2,83 (0,95)
arvioida omaa
päihdekäyttöä
4,39 (0,96) 4,38 (0,81)
Tulosten perusteella voi esittää tulkinnan, että päihdetoiminnan taidot kehittyvät hitaasti.
Voi myös esittää lisäkysymyksen, että arvioivatko ihmiset päihdetoimintataitonsa ennen
havahdutuskoulutusta paremmiksi kuin, mitä ne todellisuudessa olivat. Kattavakaan
havahduttamiskoulutus ei riitä vaikean asian kohtaamiseen liittyvien taitojen lisäämiseen,
mutta osaamisen puutteet ja kriittisyyden omaa toimintaa kohtaan se yleensä paljastaa.
Aiempi työterveyshoitajien päihdetoiminnan tutkimus (Märkjärvi 1995) osoitti, että
päihdeosaaminen oli kuviteltua parempaa. Käsitys omien taitojen riittävyydestä karisi, kun
päihdeilmiöön ja siihen liittyvään automaattiseen sivuuttamiseen ja kieltämiseen oli saatu
havahdutuskoulutuksen ja kokemuksellisen oppimisen kautta kosketus.
Päihdekouluttajien kokemukset ovat myös osoittaneet, että esim. terveydenhuollon
ammattilaiset ilmaisevat usein heti koulutuksen alussa, että he osaavat toimia ja tietävät
päihdeasiat, joten koulutus on heille turhaa. Muutaman koulutuskerran ja mahdollisen
keskinäisen avun ryhmistä saadun osallistumiskokemuksen jälkeen havahdutaan
huomaan myös oman ammatillisen osaamisen puutteet ja koulutukseen motivoidutaan
uudelleen.
44
Mielenkiintoisena tuloksena voidaan nähdä myös se, että puheeksiottotaidot arvioidaan
loppumittauksessa alkumittausta huonommiksi. Myllyhoidollinen puheeksiotto- ja
havahdutuskoulutus paljastaa siis myös puheeksioton vaativuuden, jolloin omia taitoja
osataan myös ehkä arvioida realistisemmin.
Yrityksessä 2, joka osallistui koulutuksen jälkeiseen seurantaan (ei erillistä alkumittausta)
lähes samalla kysymyssarjalla kuin poliisin edustajat, päihdeosaamista kartoittavan
kysymyksen tulokset (n=87) ovat lähes samanlaiset. Keskiarvo päihdeongelman
tunnistamisessa oli 3,8, läheisen vaikeuksien tunnistamisessa 3,8, päihdeasian
puheeksiotossa 3,3 ja 4.5 oman päihdekäytön arvioinnissa.
Merkitsevä muutos (p=,005) päihdeilmiöön liittyvissä taidoissa on poliisien kohdalla
tapahtunut päihdeongelmaisen lähellä elävien ihmisten vaikeuksien oivaltamisessa.
Koulutuksen kohteena olleet joutuvat poliiseina jo työnsä puolesta läheisen rooliin ja myös
päihdeongelmaisen työtoverina tullaan törmäämään samoihin ilmiöihin, kuin mitä esim.
päihdeperheissä kohdataan. Tätä kysymystä ei voida sivuuttaa kun kuljetaan kohti yhä
yhteisvastuullisempaa ja yhteisöllisempää varhaista päihdetoimintaa ja haittojen ehkäisyä.
6.2. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja päihdeosaamisen arviointi
Loppumittauksessa on mahdollista erotella päihdeosaamisen kartoittamista selvittävän
kysymyksen jakaumien vaihtelua havahduttamiskoulutukseen osallistuneiden ja
osallistumattomien välillä.
Päihdeilmiön tunnistamiseen liittyvien havaintojen jakaumat eroavat
havahduttamiskoulutukseen osallistumisen mukaan ryhmittäin jonkin verran. Ero on lähes
merkitsevä (p=,015)
Taulukko 24. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja päihdeongelman
tunnistamistaidot

43. Tunnistaako päihdeongelman?
ei lainkaan huonosti melko hyvin hyvin erittäin
hyvin
yhteensä
Kyllä f
%
4
1,0%
51
12,6%
169
41,6%
151
37,2%
31
7,6%
406
100%
Ei f
%
4
2,5%
32
19,6%
76
46,6%
45
27,6%
6
3,7%
163
100%
Osallistunut
havahduttamiskoulutukseen
Yhteensä 8
1,4%
83
14,6%
245
43,1%
196
34,4%
37
6,5%
569
100%
Päihdeongelman tunnistamistaitonsa hyviksi tai erittäin hyviksi arvioivien määrä on
koulutukseen osallistuneiden ryhmässä suhteellisesti suurempi. Lähes puolet
koulutukseen osallistumattomista arvioi tunnistamistaitonsa melko hyviksi, kun vastaava
luku koulutetuilla on vähä yli 40%.
45

44. Tunnistamistaitonsa huonoiksi arvioivien suhteellinen osuus on kouluttamattomien
ryhmässä, kuten olettaa saattaa, jonkin verran suurempi. Tunnistamistaitonsa
olemattomiksi arvioivien määrä on hyvin pieni molemmissa ryhmissä.
Läheisen ongelmien tunnistamisen kohdalla ero ryhmien välillä osoittautuu myöskin lähes
merkitseväksi (p=,050)
Taulukko 25. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja päihdeongelmaisen lähellä
elävän vaikeuksien tunnistamistaidot
Tunnistaako päihdeongelmaisen lähellä elävän
vaikeudet?
ei lainkaan huonosti melko hyvin hyvin erittäin
hyvin
yhteensä
Kyllä f
%
20
5,0%
118
29,4%
146
36,4%
97
24,2%
20
5,0%
401
100%
Ei f
%
14
8,6%
51
31,5%
68
42%
23
14,2%
6
3,7%
162
100%
Osallistunut
havahduttamiskoulutukseen
Yhteensä 34
6,0%
169
30,0%
214
38%
120
21,3%
26

45. 4,6%
563
100%
Puheeksiottotaitojen arvioinnin kohdalla ryhmien välillä on pientä, lähes merkitsevää eroa
(p=,025).
Taulukko 26. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja puheekisottotaidot
Osaako ottaa puheeksi?
ei lainkaan huonosti melko hyvin hyvin erittäin
hyvin
yhteensä
Kyllä f
%
23
5,7%
123
30,4%
157
38,9%
82
20,3%
19
4,7%
404
100%
Ei f
%
12
7,5%
56
34,8%
70
43,5%
14
8,7%
9
5,6%
161
100%
Osallistunut
havahduttamiskoulutukseen
Yhteensä 35
6,2%
179
31,7%
227
40,2%
96
17,0%
28
5,0%
565

46. 100%
Koulutukseen osallistumattomat arvioivat puheeksiottotaitonsa suhteellisesti herkemmin
melko hyväksi kuin ne, jotka ovat saaneet perustiedot päihdeilmiöstä. Kuitenkin ne
vastaajat, jotka ovat saaneet perushavahdutuksen arvioivat taitonsa harvemmin huonoksi
tai olemattomiksi (yht. 36%) kuin ne jotka eivät ole saaneet koulutusta (yht. 43%).
46
Päihdeosaamisen arviot kasautuvat herkemmin hyvään suuntaan koulutuksen
osallistuneiden kohdalla (yht. 64%) kuin koulutukseen osallistumattomilla (yht. 58%). Erot
ryhmien välillä ovat kuitenkin sangen pienet.
Oman päihdekäytön arviointia mittaavan muuttujan saamissa arvoissa on eroa
koulutukseen osallistuneilla ja osallistumattomilla (p=,001)
Taulukko 27. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja osaako arvioida omaa
päihdekäyttöä
Osaako arvioida omaa päihdekäyttöä?
ei lainkaan huonosti melko hyvin hyvin erittäin
hyvin
yhteensä
Kyllä f
%
4
1,0%
13
3,2%
38
9,4%
152
37,7%
196
48,6%
403
100%
Ei f
%
1
0,6%
2
1,2%
6
3,7%
43
26,7%
109
67,7%
161
100%
Osallistunut
havahduttamiskoulutukseen
Yhteensä 5
0,9%
15
2,7%

47. 44
7,8%
195
34,6%
305
54,1%
564
100%
Kriittisyys oman päihdekäytön arviointia kohtaan kasvaa koulutusta saaneiden ryhmässä.
Koulutukseen osallistumattomat kokevat oman päihdekäytön arviointitaitonsa useammin
erittäin hyväksi (68%) kuin havahduttamiseen osallistuneet, joilla vastaava luku jää alle
viidenkymmenen prosentin.
Koulutettujen ryhmässä 4% kokee päihdekäyttönsä arviointitaidot huonoksi tai
olemattomaksi, kun vastaava luku toisessa ryhmässä jää alle kahden prosentin.
Kysymys siitä, osaako arvioida omaa päihdekäyttöä, voi hämmentää vastaajaa. Saatetaan
pitää itsestään selvänä, että taidot ovat olemassa. Myös juomatavoista ja juodun alkoholin
määrästä annetaan ilmeisesti helposti kauniimpi kuva, kuin mitä todellisuus edellyttäisi
(Märkjärvi 1995, ks. myös Soininen 1999).
47
6.3. Koetut muutokset omassa ja työyhteisön päihdetoiminnassa
havahduttamiskoulutukseen osallistumisen jälkeen
Loppuarvioinnin lomakkeen kysymys 17 kartoitti projektiin ja sen koulutuksiin
osallistumisen tuomaa muutosta sekä työntekijään itseensä että koko työyhteisöön.
Vastaajat saivat arvioida seuraavia väittämiä asteikolla 1->5 = ei lainkaan ->erittäin paljon.
Vastausten keskiarvot ympyröityinä kuviossa 19.
Arvioi seuraavia havahdutuskoulutukseen osallistumisen aiheuttamia muutoksia itsessäsi tai työyhteisössäsi.
Oletko havainnut, että työyhteisön päihdekoulutuksen toteuttaminen on
ei lainkaan erittäin paljon
helpottanut päihdeongelmasta
puhumista 1 2 3 3,01 4 5
lisännyt varhaisvaiheen
puuttumista työyhteisössä 1 2 2,83 3 4 5
vähentänyt työtovereiden
päihdekäyttöä 1 2 2,23 3 4 5
vähentänyt omaa
päihdekäyttöäni 1 1,88 2 3 4 5
auttanut selvittämään
läheisteni päihdeongelmia 1 2 2,32 3 4 5
selvittänyt läheisenä
olemiseni ongelmia 1 2 2,33 3 4 5
lisännyt esimiesten
aktiivisuutta päihdeasioissa 1 2 2,90 3 4 5
lisännyt työterveyshuollon
panosta päihdeasioissa 1 2 2,81 3 4 5
lisännyt luottamushenkilöiden
panosta päihdeasioissa 1 2 2,63 3 4 5
lisännyt työtovereiden antamaa
tukea päihdeasioissa 1 2 2,58 3 4 5
liittänyt päihdetoiminnan osaksi
henkilöstön kehittämistä 1 2 2,90 3 4 5
helpottanut työntekijöiden
välistä vuorovaikutusta 1 2 2,55 3 4 5
tehostanut päihderyhmien
toimintaa 1 2 2,95 3 4 5
vähentänyt päihdekäyttöä

48. työyhteisön koulutus/
vapaa-ajan tilaisuuksissa 1 2 2,02 3 4 5
Kuvio19. Koulutuksiin osallistumisen tuomaa muutos
vertailu aiempiin
tutkimuksiin
yritys 1. yritys 2.
4,3 3,1
3,7 3
2,5 2,4
1,8 2,3
3 2,6
3,6 2,7
3 3
4,2 3,4
3,5 3,2
3 2,7
2,9 3,1
3,6 2,5
3,8 3,3
2,4 2,5
48
Eniten koetaan muutosta tapahtuneen päihdeongelmasta puhumisessa ja varhaisen
vaiheen puuttumisessa ja myös työterveyshuollon panoksen lisääntymisessä. Nämä ovat
olleet myös projektin keskeisinä tavoitteina.
Jos vastausvaihtoehdot 1-5 puretaan sanalliseen muotoon esim. koulutus vaikuttanut: 1=
ei lainkaan, 2= vähän 3= jonkin verran, 4= paljon ja 5= erittäin paljon, niin huomataan, että
suurin osa vastauksista sijoittuu 2 - ja 3-vaihtoehtojen välille eli enemmän vähäisemmän
kuin runsaamman vaikutuksen suuntaan. Muutosta väittämien suuntaan on koettu
tapahtuneen suurimmalta osin jonkin verran.
Projektiin liittyvän havahduttamisen vaikutukset erityisesti omaan päihdekäyttöön ja
työyhteisön koulutus- ja vapaa-ajan tilaisuuksien päihdekäyttöön arvioidaan hyvin
vähäisiksi. Samansuuntainen tulos on saatu myös aiemmassa tutkimuksessa, kuten
vertailusta on havaittavissa.
Laadullisen aineiston pilottikohtainen raportointi on kuitenkin välittänyt huomattaviakin
pilottiyksikkökohtaisia muutoksia sekä työntekijöiden että työyhteisön tilaisuuksien
kehittymisestä päihteettömämpään suuntaan.
Kyselyn tuloksissa on mukana varmasti myös havahduttamiskoulutuksen jatkona
päihderyhmille suunnatun puheeksiottokoulutuksen vaikutusta, koska vastaajissa on
mukana myös tähän koulutukseen osallistuneita. Koska loppukyselyyn ei huomattu liittää
lisäkysymystä – ”onko vastaaja osallistunut myös puheeksiottokoulutukseen? - ei näitä
runsaammin koulutusta saaneita voida erotella vastaajien joukosta. Näin ollen tähän
havahduttamiskoulutuksen vaikuttavuutta mittaavaan kysymykseen annetut vastaukset
saattaisivat olla vielä vähemmän vaikuttavuutta osoittavia.
Vertailuyrityksissä tähän samaan kysymykseen annetuista vastauksista huomattava osa
sijoittui asteikolla 3-4 välille ja puhumisen helpottuminen ja työterveyshuollon panoksen
lisääntyminen ulottui yrityksessä 1 jopa yli arvon 4. Työterveyshuollon aktivoitumista ja
muutoksessa mukana pysymistä vertailuyrityksissä helpotti se, että molemmilla oli
käytössään yrityksen oma työterveyshuolto.
Poliisit arvioivat koulutuksen vaikuttavuutta kautta linjan siis huomattavasti kriittisemmin
kuin vertailuyritykset. Tutkimuksen välivaiheen esittelytilanteessa tuotiin esiin seikka, että
poliisin tehtävä on ”epäillä ja olla kriittinen” verrattuna keskivertoväestöön. Todennäköistä
on myös se, että pelkästään havahduttamiskoulutuksen varassa ei pysyvää muutosta
saada aikaan, jota poliisien varovainen vaikuttavuuden arviointi osoittaa.
Tutkitussa projektitoiminnassa ja koulutuksessa oli kyseessä asenteellisesti erittäin

49. vaikean asian kohtaamisesta (vrt.Tasanto 2002), joten toimintaan liittyneen koulutuksen,
kehittämisen ja havahduttamisen voidaan arvioida onnistuneen näiden tulosten perusteella
sangen hyvin.
49
Lisäksi on myös muistettava, että havahduttaminen oli vain yksi päihdetoiminnan muutosta
eteenpäin vienyt toimenpide. Muutoksen arviointiin käytettiin projektin kuluessa ja
erityisesti sen päätösvaiheessa runsaasti puheenvuoroja.
Pi6/6/191: "… Pitäisikö se jakaa, että itsessä tapahtunut muutos, sitten tässä projektissa
tapahtunut muutos, kuntokurssilaisten parissa tapahtunut muutos, ja mitä se on
aiheuttanut siihen koko työyhteisöön - siihen muutokseen ja miten sitä on lähdetty
säteilyttämään sinne ympäristöön …Onkos niillä ollut vaikutusta, että ainakin meillä tuntus,
että positiiviseen, että oltas avoimuuteen menty, ja näistä asioista olis helpompi puhua… "
Pi17/6/192; "… Kyllä mä voisin sanoa nyt, että omalta kohdalta ja uskosin että
muutenkin, että tapahtunut on aika paljon. Yleisellä tasolla vois sanoa, että aika iso
asennemuutos avoimempaan suuntaan on tapahtunut. Mutta sitten taas jos mennään
yksiköihin, niin sieltä löytyy sellasiakin, että ei ole tapahtunut yhtään mitään… "
Poliisien kokonaisvaltaisen päihdeohjelman kehittämistä ja laajempaa käyttöönottoa on
helppo tämän työn pohjalta jatkaa.
50
6.4. Loppukyselyn tulosten eroista havahduttamiskoulutukseen osallistuneiden ja
osallistumattomien ryhmissä
Tässä luvussa tarkastellaan seuraavaksi havahduttamiskoulutukseen osallistumisen ja
osallistumattomuuden mahdollisesti Tuomi-Gröhna muutoksia loppukyselyn vastausten
jakaumiin.
Taustamuuttujat ja havahduttamiskoulutukseen osallistuminen
Loppukyselyyn vastanneista naisista on havahduttamiskoulutukseen osallistunut 66% ja
miehistä 73%. Ero ei ole merkitsevä (p=,138).
Ikäryhmittäisiä eroja koulutukseen osallistumisen ja osallistumattomuuden suhteen on
olemassa. Keksi-ikäisten ryhmässä on suhteellisesti eniten koulutukseen osallistuneita eli
76% . Seuraavaksi eniten koulutukseen osallistuneita oli yli 55 -vuotiaiden ryhmässä eli
72% ja vähiten eli 62% nuorten, alle 35 -vuotiaiden vastaajien ryhmässä . Ero on
merkitsevä (p=,004).
Toimintayksiköittäin ryhmät eroavat havahduttamiskoulutukseen osallistumisen suhteen
toistaan lähes merkitsevästi (p=,035)
Taulukko 28. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen pilottiyksiköittäin (loppukysely)
Toimintayksikkö Osallistunut
havahdutuskoulutukseen
kyllä ei yhteensä
A-yksikkö f
%
44
57%
33
43%
77
100%
B-yksikkö f
%
44
72%
17

50. 28%
61
100%
C-yksikkö f
%
120
77%
36
23%
156
100%
D-yksikkö f
%
117
71%
49
29%
166
100%
E-yksikkö f
%
87
74%
31
26%
118
100%
Yhteensä f
%
412
71%
166
29%
578
100%
A-pilottiyksikön vastaajien joukossa on eniten sellaisia työntekijöitä, jotka eivät ole
osallistuneet havahduttamiskoulutukseen eivätkä siis ole vastanneet koulutuksen
arviointiin liittyviin loppukyselylomakkeen kysymyksiin.
Jos henkilöstöä ei ole kattavasti koulutettu, eivät myöskään päihdetoiminnan muutosta
kuvaavat tavoitteet näytä täyttyvän.
51
Kuten aiemmin on todettu, pilottiyksikkö A on jäänyt sekä päihdehaittojen vähentymisen
että positiivisen asennekehityksen suhteen jälkeen muista yksiköistä. Yksi selittävä tekijä,
joka vaikeuttaa ja hidastaa päihdetoiminnan aktiivista kehittämistä ja päihdehaittojen
vähentämistyötä, kuten jo aiemmin on todettu, on kattavan havahduttamiskoulutuksen
puute.
Havahduttamisen merkitys työyhteisöjen päihdetoiminnan kehitystyössä on nostettu myös
erittäin usein esiin pilottiyksiköiden käydessä ohjausryhmässä yhteistä
kehittämiskeskustelua. Havahduttamiskoulutuksen laiminlyönnin seurauksia oli jo osattu
ennustaa.

51. Ha7/1/5: "… tää sotilaallista organisaatiota lähentelevä organisaatio kykenee lähes
käskytykseen …, että ei me saada tyytyä alle 85-90%:n osallistumiseen näissä
havahdutuskoulutukissa, aina löytyy kiertäjiä, mutta kun se tehdään organisaation
käskyvoimaa käyttäen niin kyllä se saadaan menemään… "
Pi8/1/23: " … havahduttamiskoulutusta - niin ikävä kyllä siellä on ollut keväällä liian vähän
osanottajia. Tää johtuu siitä - yhdyshenkilö myönsi suoraan - että hän vaan antoi paperit,
että menkää noina päivinä, että pistäkää nimenne, että niitä ei pistetty työvuorolistoihin eli
siinä oli sitten se yksi puute… "
Projektin kuluessa yritetään vielä moneen kertaan korostaa havahduttamisen tärkeyttä.
Ha.7/3/80: "… että miten semmoset yksiköt, jotka jättää havahduttamiskoulutusta että
havahduttamiskoulutus pitäisi saada 100%, uskon siihen, että hyvät tulokset tulevat sitä
kautta, että mennään askel askeleelta ja jos havahduttamiskoulutus jää reippaasti alle
50% niin mun henkilökohtainen vakaumus on, että jotain puuttuu väliltä… "
Miksi koulutukseen osallistumattomia (29%) on loppukyselyyn vastanneista suhteellisesti
enemmän, kuin olisi pilottien väliraportoinnin perusteella olettanut olevan. Keskusteluissa
arvioitiin A-pilottiyksikköä lukuun ottamatta, että havahduttamiskoulutuksen tavoittaneen
noin 90 - 95% henkilöstöstä.
Koska tämän tutkimuksen raportointivaiheessa kaikista pilottiyksiköistä ei ole tarkkaa ja
vertailukelpoista tietoa havahduttamisen perille menosta, pilottiyksiköt voivat itse tähän
kysymykseen palata, kun saavat projektia kuvaavat seurantatiedot systemaattisesti
koottua.
52
Miten vastaajat ovat jakautuneet ammattiaseman mukaan havahduttamiskoulutukseen
osallistuneiden ja osallistumattomien luokissa? Jakaumat eroavat toisistaan erittäin
merkitsevästi (p=,000)
Taulukko 29. Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ammattiaseman mukaan
Toimintayksikkö Osallistunut
havahdutuskoulutukseen
kyllä ei yhteensä
Päällystötehtävissä f
%
35
92%
3
8%
38
100%
Muussa esimies- f
tehtävässä %
(myös kanslia)
70
76%
22
24%
92
100%
Kenttätehtävissä f
%
189
70%

52. 79
30%
268
100%
Kansliatehtävissä f
%
41
66%
21
34%
62
100%
Muissa tehtävissä f
%
53
65%
29
35%
82
100%
Yhteensä f
%
388
72%
154
28%
542
100%
Lähes kaikki päällystöön kuuluvat loppukyselyyn vastanneet ovat osallistuneet
havahduttamiskoulutukseen ja esimiehet ja kenttätehtävissäkin olevat 70 - 76
prosenttisesti. Muissa tehtävissä olevista koulutukseen osallistuneita on jonkin verran yli
puolet ja kansliatehtävissä olevista samoin.
Tuloksen perusteella voi päätellä, että koulutus on tavoittanut päällystön ja esimiehet hyvin
ja muut ryhmät melko hyvin. Pilottiyksiköiden on syytä verrata tulosta omiin seurantoihin,
joista voi saada tarkan kuvan siitä, mitkä ammattiryhmät ovat olleet koulutuksessa
edustettuina kussakin yksikössä. Tämä tulos kertoo, kuinka paljon heitä on sattunut tähän
loppukyselyn otokseen.
53
Havahduttamiskoulutukseen osallistuminen ja koettu päihdehaittatilanne/toimintavalmiudet
Havahduttamiskoulutuksen julkitavoitteissa ja sen käytön perusteluissa
työyhteisökoulutuksessa korostetaan ammatillis-kokemuksellista myllyhoidollisen
koulutusmallin merkitystä nimenomaan "ihmisten silmien avaajana" työyhteisössä piilevien
päihdehaittojen havaitsemiselle.
Lähtökohtaoletus on, että vaikeasti lähestyttävänä asiana päihdeongelmat ja niiden
seuraukset helposti kielletään ja peitetään näkymättömiin. Havahduttaminen on keino
käynnistää aktiivinen havainnointi.
Eroavatko havahduttamiskoulutukseen osallistuneiden ja osallistumattomien ryhmät sen
suhteen, miten ilmoittavat päihdehaittoja havaitun, on näin ollen erityisen mielenkiintoinen
kysymys projektin tavoitteiden kannalta. Tulos osoittaa eron olevan tilastollisesti erittäin
merkitsevän (p=,000).