Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

1. Merja Mähkä
IhanastI hukassa
ja Miten sieltä pääsee pois
543 päivän reppuMatka
Ta m m i

2. Delhi, IntIa
syyskuu 2009
josta matka alkaa ja jossa Intia on Intia
Saapuminen Intian pääkaupunkiin Delhiin oli suu­
ri hetki, joka ei tuntunut oikein miltään. Innostus
puuroutui unettoman lentokoneyön jäljiltä häm­
mennykseksi. Nytkö se alkoi? Missä kaikki lehmät
ovat? Miksi rinkkani painoi jo nyt julmetusti, vaik­
kei sen sisällä ollut vielä yhtään matkamuistopat­
sasta? Ja miksi täältä ei lähde yhtään bussia sinne
minne minä olen menossa? 15
Bussi löytyi. Se ei ajanut halpojen majatalojen ja
satunnaisten lehmien kaupunginosaan Pahargan­
jin, kuten kuski lupasi, vaan meni jonnekin muualle.
Intia. Vielä minä sille näyttäisin! Hyppäsin pois
liikennevaloissa ja luikin kahden kaistan yli valta­
tien varteen. Autokuskit tööttäilivät kakofonises­
ti, mutta niin ne olisivat tehneet ilman minuakin.
Riksakuski kiristi ylihinnan puolen kilometrin
kyydistä Pa harganjiin.
Olin ladannut Suureen Matkaani enemmän odo­
tuksia kuin hindukerjäläinen sielunvaellukseen
sillä erotuksella , että halusin antaa sieluni jatkaa
vael lustaan loputtomiin. Minä halusin seikkailuja.
Juhlia, jännitystä ja onnea. Rak kautta . Viisautta. Ja
tietysti paljon hyviä valokuvia.
Delhi oli pelätynlainen. Li kainen, haiseva ja
meluinen 16 miljoonan ihmisen kaupunki. Etsin
sokkeloisesta Paharganjista majapaikan ja yritin
turhaan nukkua aikaeroväsymystä pois. Halu­
sin vakuuttaa itselleni, että nyt aika riittäisi,
ettei ollut kiirettä tai tarvetta nähdä
mitään, tehdä mitään, olla mitään. Jäin
pyörimään hotellin tärkättyihin la­
kanoihin pariksi tunniksi, kunnes
kyllästyin.
Etsin ravintolan, jossa oli sanoma­
lehtiä luettavaksi. Se tuntui toimitta­
jasta kotoisalta. Hindustan Timesin

3. mu kaan viisi tyttöoppilasta oli tallottu kuoliaaksi myrskyn aiheuttamassa Miekkonen ravisteli päätään. ”Likaiset, likaiset.”
joukkopaossa delhiläisestä koulusta. Puolen sivun juttu. Luck now’n kaupungissa Hän heristi sormiaan. Yritin katsella toiseen suuntaan ja keskittyä chaihini.
mies oli tappanut orvon veljentyttärensä, koska kyllästyi maksamaan tämän ”Tiedätkö”, mies aloitti, ”korvienpuhdistaminen on todella jännittävää työtä.”
HIV­lääkkeitä. Parin palstan kama. Oli vaikeaa olla vertaamatta intialaisia Mies herätti mielenkiintoni. Kävi ilmi, että korvienpuhdistaja on yritysmaail­
palstatilakriteereitä suoma laisiin. Oli vaikeaa irrottautua töistä ja Suomesta , massa aitiopaikalla, kun puhutaan siitä, ovatko ihmisten korvat puhtaat vai
vaikka dalissa, intialaisessa linssipadassa, oli taatusti enemmän ytyä kuin helsin­ eivät.
kiläisten ravintoloiden laimeammissa versioissa. Ongelma oli siinä, että minus­ ”Joidenkin korvat ovat hyvinkin vaikkuiset”, mies vakuutti.
sa ei ollut potkua lainkaan. Korvienpuhdistuksen taito kulkee isältä pojalle. Ammattilaiset etsivät asiak­
kaita erityisesti puistoista ja elokuvateatterien nurkilta, mistä vain, missä ihmi­
Delhi vilisi silmissä kuin kiihkeäksi leikattu toimintafilmi, joka imee sisäänsä set odottelevat toimettomina. Ala on kuitenkin ongelmissa. Edulliset tee­se­
niin, että vasta jälkeenpäin huomaa, ettei rymistelyllä ole lainkaan juonta. Ja jos itse­vanupuikot uhkaavat bisnestä.
helvetissä on ostoskatuja, ne ovat sellaisia kuin Chandi Chowk, Delhin vanhan­ Laskusuhdanteessa korvienpuhdistajienkin joukkoon on ilmestynyt huija­
kaupungin pääkatu. reita. He saattavat tuikata pahaa­aavistamattomien korvaan vaikun kaltaista
Kaksi kilometriä pitkien muurien ympäröimältä Punaiselta linnoitukselta , mönjää ja tarjoutua sitten puhdistamaan sen korvausta vastaan. Ammatistaan
16 Lal Quilalta, alkava rysä oli pysähtyneen kaaoksen vallassa. Autot, riksat, polku­ ylpeät korvienpuhdistajat eivät tietenkään näin tee. 17
pyöräilijät ja jalankulkijat seisoivat ja mekastivat aivan kuin ne olisi luotu sii­ ”Anna kun putsaan korvasi.” Inttämistä he eivät häpeä.
hen tehtävään, eikä liikkumaan eteenpäin. Kävelin heti alkuun epähuomiossa ”Enkä. Sanoin jo, että ne ovat puhtaat.”
jaina laisen uskontokunnan temppelin ohi. En nähnyt sitä massojen takaa, vaik­ Intia.
ka olen intialaisia yleensä päätä pitempi. Kaikki energiani meni eteenpäin luovi­ Ensimmäisellä Intian­matkallani tulin aluksi huijatuksi joka käänteessä. Täl­
miseen. Ärsykkeitä oli tuhannesti liikaa. lä kertaa osasin olla vähän paremmin varuillani.
Opaskirjan ylistämien temppelin marmoripylväiden sijaan törmäsin Chandi Matkatoimisto, josta kyselin junalippua Amritsariin ilmoitti, että suun­
Chowkilla alaruumis paljaana makaavaan, kerälle kääriytyneeseen muumion nitelmani matkata Jammun ja Kashmirin osavaltion kautta Manaliin oli toivo­
oloiseen myttyyn. Pysähdyin katsomaan, oliko mies kuollut vai tarvitsisi ko hän ton, koska vuorilla kulkeva tie oli suljettu aikaisin sataneen lumen takia.
apua. Aikani emmittyäni huomasin ohikulkijoiden nauravan minulle ja taju­ ”Juuri eilen satoi lunta”, virkailija väitti.
sin pian miksi: mytyn näkyvin ruumiinosa oli kohti taivasta paistava takapuoli. Väite paljastui valheeksi seuraavassa toimistossa. Sen omistaja soitti Mana­
Mytty liikahti. Jatkoin matkaa. liin ja tiedusteli, vieläkö yleensä lokakuun loppuun saakka käytössä oleva vuo­
Kolme aiempaa Intian­reissuani eivät olleet mitenkään valmistaneet minua ristotie oli auki. Tietysti se oli. Ensimmäisen toimiston huijari olisi halunnut
Delhiin. Satoi ja oli kuuma. Äidin vanha sininen sadetakki hiosti, vaikka olin myydä minulle paluun sisältävän pakettimatkan Kashmiriin.
pukenut sen alle vain pitkähihaisen T­paidan ja hameen. Pienet hankaluudet jat­ Seuraavat koijarit tulivat vastaan Jama Mashidin, Intian suurimman moskei­
kuivat. Hukkasin metrolippuni paluumatkalla Chandi Chowkilta Paharganjiin. jan portailla. He kaupittelivat sisäänpääsylippua moskeijaan, jonne on vapaa
Siitä rapsahti reilun euron tarkastusmaksu. Skype­yhteys Anthonylle pätki niin, pääsy.
etten saanut sanottua edes sitä, että matkan alku oli menossa plörinäksi. Jollain tavalla huijarit ovat aina olleet minulle osa Intian viehätystä, sillä kaik­
Sinä iltana söin paharganjilaisen ravintolan parveketerassilla shahi panee­ kien huijausten emämaassa ei koskaan tarvitse miettiä, yrittääkö vastapuoli
ria (juustokuutioita kermaisessa tomaattikastikkeessa) ja katselin alas kadulle, vetää välistä. Yrittää! Ja monesti lopputuloksena molempia hymyilyttää. Mutta
jossa valkoharmaa, hyvin pyhä lehmä päivysti ja odotti ravintolan ruuanjättei­ alituinen varuillaanolo kuluttaa energiaa, ja minä kaipasin rauhaa keskittyä
tä. Menin nukkumaan miettien, kuinka nopeasti pääsisin häipymään Suuren Suureen Matkaani. Delhissä siitä oli mahdotonta saada kiinni.
Matkani ensimmäiseltä pysäkiltä. Vietin kaupungissa vain kaksi päivää ennen kuin pakenin etsimään matkan
Vasta seuraavana aamuna join reissun ensimmäisen chain, makeasti maus­ rytmiä pohjoisesta.
tetun intialaisen teen. Kuinka olinkaan sitä kaivannut! Ja voi, kuinka olisinkaan Yöjuna vei minut Punjabin osavaltioon, Pakistanin rajalle Amritsarin kau­
halunnut juoda sen rauhassa. Turha toivo. Merkkiliikkeiden ja hienojen hotel­ punkiin. Odotus oli vihdoin ohi, matkanteko alkoi. En vielä tiennyt, kuinka pal­
lien ympäröimän Connaught Placen aukion kupeessa sijaitsevassa puistossa jon aikaa tarvitsisin, että saisin sen juonesta kiinni.
päivystänyt korvienpuhdistaja vaati saada jäädä juttusille.
”Mutta minun korvani ovat puhtaat”, sanoin painokkaasti.

4. Sikhien tärkeimmässä kaupungissa, 1500­luvulla
perustetussa, nykyisen Punjabin osavaltion alueel­
Amritsar, IntIa
syyskuu 2009 la sijaitsevassa Amritsarissa kaikilla, kaikil la mie­
hillä, on pitkä parta ja turbaani. Monet miehet
kantavat myös miekkaa. Värikäs Amritsar näyt­
tää Tuhannen ja yhden yön satujen Intialta .
jossa Intia on sellainen kuin se saduissa on
Sikhiläisyys on myöhäissyntyntyinen, reilut 500
Amritsarin­junassa tutustuin Jalandahariin mat­ vuotta vanha uskonto, jossa yhdistyvät eurooppa­
kalla olleeseen nuoreen naiseen, Honeyhyn, joka lainen ja aasialainen uskontoperinne. Sik hit usko­
murehti tulevaa, vanhempiensa järjestämää avio­ vat yhteen jumalaan kuten muslimit ja kristityt ja
liittoaan. Hänen kihlattunsa oli töissä Espanjan toisaalta sielunvaellukseen kuten buddhalaiset ja
Alicantessa intialaisessa ravintolassa, eikä Honey hindut. Sikhiläisyys on poliittinen uskonto: se syn­
ollut nähnyt häntä neljään vuoteen. Honey­parka tyi vastalauseena hinduyhteiskunnan ihmisiä luo­
ei ollut ehtinyt vielä naimisiin ja oli jo kyllästynyt kittelevalle kastilaitok sel le. Intian osavaltioista
18 kaukana olevaan mieheen. Omien ihmissuhde­epä­ Punjab on ainoa, jossa sikhiläisyys on valtauskonto.
onnistumisieni top kymppi kautta aikojen tuntui Silti juuri sikhit turbaa neineen edustavat monille
aika erilaiselta Honeyn murheisiin verrattuna. En Intian kasvoja, sillä Pakistanin ja Intian rajalla
edes keksinyt sopivaa vertailukohtaa. sijaitsevasta Punjabista on sotien ja levottomuuk­
Sitä paitsi minähän olin juuri mennyt naimisiin! sien takia lähtenyt maailmalle enemmän intialai­
Kokemuksesta viisastuneena otin Intiassa heti sia kuin monista Intian suuremmista osavaltioista .
tavaksi kertoa onnellisesta aviosäädystäni, sillä Euroopan intialaisissa ravintoloissa tarjottavat
yksin matkustavan naisen ei kannata intialaisille currytkin ovat yleensä punjabilaisia, vaikka nii­
myöntää, että papin aamen vielä puuttuu. Sitä ei tä kutsutaan yleisnimellä intialainen, joka ei itse
yksinkertaisesti ymmärretä. Väärää vastausta seu­ asiassa kerro ruuasta mitään.
raa joko kymmenen uutta tunkeilevaa kysymystä Sikheille kaikki jumalan antama on pyhää, eikä
tai pahimmassa tapauksessa lähentely­yritys. Tyh­ siihen sovi ihmisen koskea. Siksi miehet eivät kos­
mempikin oppii varomaan pu heitaan, kun samat kaan aja partaansa tai leikkaa hiuksiaan. Turbaa­
kysymykset toistuvat yhden junamatkan aikana nin lisäksi sikhin tunnistaa sukunimestä. Vuonna
lukuisia kertoja. 1699 annetun asetuksen mukaan kaikkien sikhien
Where are you from? Where is your husband? sukunimen on oltava Singh. Se tarkoittaa leijo­
Why are you not married? How old are you? Is it naa. Sama asetus määrää myös, että miesten on
normal in your country? kannettava miekkaa uskonsa symbolina.
Suomesta! Ei ole aviomiestä. En ole löytänyt Matkustin juna­asemalta polkupyöräriksalla
sopivaa. Olen jo 32. Monet kyllä löytävät miehen määränpäähäni, Kultaiselle temppelille. Se on sik­
nuorempana, mutta eroavat sitten. hien tärkein pyhiinvaelluskohde, niin kuin Mekka
What!? on muslimeille. Leppoisa riksakuski Surinder ker­
Valehtelin olevani naimisissa englantilaisen sai­ toi asiantuntevasti, että temppelin kupoli muistut­
raanhoitajan kanssa, joka juuri silloin oli töissä taa nurinpäin käännettyä lootuksen kukkaa. Asen­
Australiassa, mutta matkaisi pian Intiaan luokse­ to kuulemma symboloi sikhien huolta maailman
ni. Se oli melkein totta. Odotin tapaavani Anthonyn sekasortoisuudesta.
jossain päin Aasiaa tai mahdollisesti Austra liassa. Heitin kamani temppelin majoitustiloihin ja
Pian Anthony tosin yleni lääkäriksi, sillä myös mies­ lähdin katsomaan itse nähtävyyttä. Olin innoissa­
sairaanhoitajat ylittävät intialaisten käsityskyvyn. ni. Nyt näkisin jotain mahtavaa!

5. Kultaisella temppelillä kengät on jätettävä marmoriselle sisäänkäynnille. makuusalini kylpyhuoneeseen oli aina jonoa. Kukaan ei mulkoillut pahansuo­
Paljaat jalat pitää pestä huolellisesti kelta­asuisten vartijoiden valvovan kat­ vasti. Päinvastoin. Sikhinaiset tungeksivat pesemään hampaita kanssani. Peilis­
seen alla. Peitin pääni valkoisella huivilla, joita vartijat jakavat ovensuulla , ja tä katseli aina takaisin vähintään kymmenen naamaa.
astuin sisään. Istuin kaikki Amritsarin illat temppeliä kiertävän vesihaudan laidalla ja ihai­
Vesihaudan ympäröimä temppeli säkenöi koruna au ringossa. Olisin hauk­ lin kullan loistoa iltavalaistuksessa. Tuntui kunnialta saada olla Amritsarissa.
konut henkeäni, ellei kahden vähintään 70­vuotiaan miekkamiehen partio Aloin vähitellen tajuta olevani tien päällä. Vietin Amritsarissa kolme ihanaa päi­
olisi heti tullut luokseni. He halusivat, että ottaisin heistä valokuvan temp­ vää, ennen kuin lähdin kohti Kashmirin muslimialuetta. Matkalla pysähdyin
pelin edessä. Lupasin postittaa kuvan Singheille, kunhan teettäisin siitä Jammussa.
paperi kopion.
Jammu, IntIa
Punjab sijaitsee maantieteellisesti haastavassa paikassa. Lännessä vas­ syyskuu 2009
tassa ovat nykyisen Pakistanin muslimit, idässä Intian hindut. Välissä on
tapeltu ja paljon. Sotaisesta menneisyydestä huolimatta kaikki ovat terve­
tulleita Kultaiseen temppeliin. Samaan aikaan kun minä valokuvasin, rupat­
jossa joudun yksin samaan maasturiin militanteiksi epäilemieni miesten kanssa
telin ja taivastelin, pyhiinvaeltajat kylpivät ja polvistuivat rukouksiinsa.
20 Sikhit antavat matkailijoiden asua temppelillä ilmaiseksi. He piffaavat Yöbussi Amritsarista saapui Jammun ja Kashmirin osavaltion pääkaupunkiin 21
vielä ruuatkin! Ruoka tarjotaan temppelin kupeessa sijaitsevassa valtavassa Jammuun kello 4.30 aamulla. Bussikuski potki minut ulos kesken unien ja väitti,
pöydättömässä ravintolassa, jonne nälkäiset jonottavat sopuisasti. Tarjoilu että olimme Jammun bussiasemalla. Epäilin miehen sanoja heti kun astuin ulos.
on tehdasmaisen tehokasta. Ruokailijat istuutuvat lattialle pitkiin riveihin , Paikka näytti ennemminkin jätemaalta. Sen yläpuolella kaareutui iso silta , jota
joiden väleissä vapaaehtoiset tarjoilijat kiertävät ja kauhovat lautasille ruo­ pitkin rekat harvakseltaan huristivat.
kaa sinkkiämpäreistä. Söin 40 000 ihmistä päivässä ruokkivassa suurravinto­ Bussi kaasutti pois. Yhä puolinukuksissa jäin rinkka selässä miettimään, mitä
lassa yksinkertaista linssi­dalia riisin ja chapati­leipien kera aamuin ja illoin. ihmettä minun pitäisi tehdä. Halusin jatkaa suoraan Intian pohjoisimpaan kolk­
Amritsarissa, temppelin turisteille tarkoitetussa makuusalissa, nukah­ kaan, Kashmirin Srinagariin, mutta en nähnyt missään ristin sielua, jolta kysyä
din ensimmäistä kertaa vuosiin joka ilta levollisena. Sikhipyhiinvaeltajille neuvoa. Jokainen ikkuna ja luukku oli kiinni. Päättelin, että jos olisin ollut bussi­
on omat tilansa. Kävin siellä suihkussa ja pesemässä hampaani, sillä oman asemalla, joku paikka olisi ollut auki.
Ei kestänyt kauan ennen kuin yksinäinen riksakuski löysi minut.
”Minne haluat mennä?”
Toinen kuski posotti paikalle. Sitten kolmas.
”Etsiskelen bussia Srinagariin”, vastasin.
”Sinne ei mene bussia, rouva.”
”Ei bussia?” (Rouva? Ai niin, minähän olen keksinyt olevani naimisissa .)
”No bus, no bus. Jeeppi. 250 rupiaa.” Ympärilleni ehti kerääntyä parikymmentä
miestä. Mietin, pitäisikö juosta pakoon vai olla imarreltu.
Aloin nauraa. Koko tilanne oli absurdi. Olin saapunut autiuttaan kumisevalle
kadunpätkälle keskelle ei mitään kello 4.30 ja kello 4.31 minua saartoi lauma
miehiä. Miehiäkin alkoi naurattaa. Yksi heistä otti rinkkani ja kantoi sen maas­
turiin. En välittänyt edes tinkiä. Kyydin oli määrä lähteä seitsemältä aamulla.
Istuin pienelle penkille ja aloin odottaa ajan kulumista. Miehet kaivoi­
vat jostain pieniä muovimukeja ja muovipussin, jossa oli kuumaa chaita. Otin
pikkuruisen muovimukin kiitollisena vastaan. Aamukin oli valkenemassa. Täl­
laista matkustaminen on. Kahden ja puolen tunnin kökötys tien varressa tuntuu
Suomessa kuolemantuomiolta. Intiassa se on Kokemus.
Jeeppi­mies tuli yllättäen ilmoittamaan, että lähtisimmekin heti. Maasturiin
oli löytynyt muitakin matkustajia.