1. Pohjolan Lääkäripäivät –
Kuolevan potilaan oireiden hoito 22.2.2018
Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun
hoito perustuu?
Harri Tohmo
LT, palliatiivisen lääket. ja kivunhoidon erit. pät.
Ylilääkäri, anestesiologia ja tehohoito, kipupoliklinikka
HUS Hyvinkään sairaala
2. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
3. Kipu on yleinen oire monissa
kuolemaan johtavissa sairauksissa
• Kipua esiintyy loppuvaiheen syövissä 35–96 %:lla,
sydänsairauksissa 41–77 %:lla, keuhkoahtaumataudissa
34–77 %:lla ja munuaissairauksissa 47–50 %:lla
• Läpilyöntikipua esiintyy 70–80 %:lla edennyttä syöpää
sairastavista
• Läpilyöntikipu on yleistä myös muilla kuin syöpää
sairastavilla loppuvaiheen potilailla (63 % potilaista)
4. Oire Esiintyvyys (%) eri sairauksissa
Syöpä AIDS Sydän COPD Munuainen
Kipu 35−96 63−80 41−77 34−77 47−50
Depressio 3−77 10−82 9−36 35−71 5−60
Ahdistuneisuus 13−79 8−34 49 51−75 39−70
Hengenahdistus 10−70 11−62 60−88 90−95 11−62
Fatigue 32−90 54−85 69−82 68−80 73−87
Solano J ym. A comparison of symptom prevalence in far advanced cancer, AIDS, heart disease, chronic obstructive pulmonary disease and renal
disease. J Pain Symptom Management 2006;31:58-69
Kivun ja muiden oireiden esiintyvyys eri sarauksissa
5. 10% 13%
21%
19%
32%
31%
Kivun esiintyvyydestä vuodeosastoilla
Royal Devon and Exeter Hospital, England
Pain on medical wards in a
district general hospital
Dix P, et al. Brit J Anaesth 2004; 92: 235-
237.
6. SYÖVÄSTÄ JOHTUVIA KIPUJA I
KIVUN SYY KIVUN LAATU
Luustoetäpesäkkeet Tylppä, jatkuva, jomottava
Patologinen murtuma Kivun äkillinen paheneminen
Nikaman lysähtäminen ja hermon
puristuminen
Vaikea selkäkipu ja vastaavan segmentin
juurioire (tuntomuutos, motorinen häiriö,
refleksipuutos)
Nikaman lysähtäminen ja medullan
puristuminen
Selkäkipu, vyömäinen kipu, alaraajapareesi
Onton elimen tukos (suoli, virtsanjohdin
jne.)
Epämääräisesti paikallistuva,
koliikkimainen kipu, mukana autonomisia
oireita (= viskeraalinen kipu)
Parenkyymielimen kapselin venytys Jatkuva, viskeraalinen kipu
Verisuonten tukkeutuminen Iskeeminen kipu ± venastaasi (jatkuva kova
kipu)
Vainio A. Syöpätauteihin liittyvän kivun mekanismit. Palliatiivinen hoito, Duodecim 2004, s. 64
7. SYÖVÄSTÄ JOHTUVIA KIPUJA II
KIVUN SYY KIVUN LAATU
Tulehdusreaktio kasvaimen, kuolion tai infektion
takia
Vaikea paikallinen kipu
Kohonnut kallonsisäinen paine Jatkuva päänsärky, pahoinvointi, kaksoiskuvat,
sekavuus, yms.
Perifeerisen hermon vioittuminen kasvaimen
takia
Neuropattiset oireet, esim. polttava kipu, ihon
arkuus, tuntomuutokset hermotusalueella
Hartiapunoksen puristuminen kasvaimen takia
tai kasvaimen tunkeutuminen hermopunokseen
Jatkuva särky, repivät ja sähköiskumaiset kivut,
tuntohäiriö yläraajassa ± Hornerin oireyhtymä
Lantiohermopunoksen puristuminen kasvaimen
takia tai kasvaimen tunkeutuminen
hermopunokseen
Alaraajaan säteilevät lannerankakivut,
tuntohäiriöt alaraajan alueella, perineaaliset
kivut, pidätyskyvyttömyys
Vainio A. Syöpätauteihin liittyvän kivun mekanismit. Palliatiivinen hoito, Duodecim 2004, s. 64
10. Muun kuin syövästä johtuvan kivun hoito
• Käytettävissä ei ole tutkimusnäyttöä palliatiivisen
tai saattohoitopotilaan muun kuin syövästä
johtuvan kivun hoidosta, mutta saattohoidossa
voitaneen soveltaa samoja periaatteita ja lääkkeitä
kuin syöpäkivun hoidossa
11. Kivun säännöllinen arviointi ja kirjaaminen on
hyvän hoidon perusedellytys
• Kivusta tulee kirjata sen voimakkuus (numeerinen tai sanallinen
asteikko), vaikutus toimintakykyyn, mielialaan, liikkumiseen ja
nukkumiseen, luonne (esim. polttava, tuikkiva, kouristava),
mahdolliset tuntohäiriöt, sijainti (paikallinen säteilevä mukaan
luettuna), esiintymisaika (levossa, liikkeessä, jatkuva, ajoittainen)
ja läpilyöntikivun esiintyminen
• Kipulääkityksen vastetta ja haittavaikutuksia tulee arvioida
säännöllisesti
• Hyvä tapa arvioida peruslääkkeen riittävyyttä on seurata kivun
voimakkuutta ja läpilyöntikipulääkkeen kulutusta
vuorokausittain
12. • Neuropaattisen kivun tunnistaminen on tärkeää oikean
lääkityksen valitsemiseksi
• Jos potilas ei kykene itse kertomaan kivustaan, sitä arvioidaan
havainnoimalla häntä (ilmeet, eleet, ääntely, asento)
• Dementiapotilailla voidaan käyttää esimerkiksi PAINAD-
asteikkoa (Pain Assessment in Advanced Dementia Scale, ks.
Oppiportti)
• Lääkehoidon rinnalla tulee käyttää lääkkeettömiä
kivunhallintakeinoja (hoitotyön menetelmät, asento- ja
liikehoidot, psyykkinen kipu, rentoutus, distraktio jne.)
13. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
14. Syöpäkivun hoito WHO:n kipuportaiden mukaan on
ilmeisesti tehokasta suurimmalla osalla syöpäpotilaista (B)
• Kipulääke valitaan kivun voimakkuuden mukaan
• Kipulääkkeet annostellaan ensisijaisesti suun kautta
• Kipulääkkeet annostellaan säännöllisesti pitkävaikutteisella
valmisteella
• Läpilyöntikipuun varaudutaan lyhytvaikutteisella valmisteella
• Lääkkeet titrataan yksilöllisesti
• Haittavaikutusten hoitoon varaudutaan
• Huolehditaan potilasohjauksesta (kirjallinen ja suullinen)
15. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Useimmiten on syytä aloittaa lääkitys suoraan
vahvalla opioidilla ja liittää mukaan sopiva
nonopioidilääke: tulehduskipulääke (tai
parasetamoli) ja harkinnan mukaan neuropaattisen
kivun lääke
– WHO:n kipuportaiden mukaisesta syöpäkivun hoidosta voitaneen
tarvittaessa poiketa siirtymällä käyttämään suoraan vahvoja
opioideja (B)
– Vahvat opioidit ovat tehokkaita syövän aiheuttaman kivun
hoidossa (A)
16. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Heikkoja opioideja voidaan harkitusti käyttää
lievässä tai korkeintaan kohtalaisessa kivussa
– Tramadoli saattaa lievittää lievää tai keskivaikeaa syöpään
liittyvää kroonista kipua, mutta tutkimusnäyttö asiasta on
riittämätöntä
– Tramadolin ja kodeiinin teho syöpäkivussa lienee samaa
suuruusluokkaa, mutta tramadoli saattaa aiheuttaa enemmän
ruokahaluttomuutta, heikkoutta, pahoinvointia ja oksentelua
– Yleensä on syytä siirtyä suoraan käyttämään vahvoja
opioideja
17. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Opioidiannos on aina titrattava potilaskohtaisesti:
– Vanhuksilla ja heikkokuntoisilla annosta
pienennetään 30–50 %
– Opioidien annos on aina sovitettava yksilöllisesti
– Annosta suurennetaan vastetta seuraten esimerkiksi 30
% kerrallaan
– Vanhuspotilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta
käyttämällä pienempiä aloitusannoksia (esim. morfiinin ja
oksikodonin aloitusannoksena 10–20 mg/vrk
pitkävaikutteista valmistetta)
18.
19. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Transdermaalinen fentanyyli:
– Lääke sopii stabiiliin kipuun ja sen vaikutus alkaa 12–17
tunnin kuluttua lääkekalvon liimaamisesta
– Lääkekalvo vaihdetaan 72 tunnin välein (osalla potilaista 48
tunnin välein)
– Kalvon poiston jälkeen analgeettinen vaikutus jatkuu vielä
12–17 tuntia
– Trandermaalisen fentanyylin imeytyminen saattaa kakektisilla
potilailla olla heikentynyt, jolloin on harkittava muita reittejä.
– Lämpö (esim. sauna, kuume) lisää fentanyylin imeytymistä ja
voi voimistaa vaikutusta
20. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Suun kautta otettava metadoni
– on teholtaan morfiinin veroinen syöpäkivun hoidossa
– Metadonilla on farmakokineettisiä erityispiirteitä, muista
vahvoista opioideista poikkeava annosvaste ja useita
yhteisvaikutusmahdollisuuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Metadonin käytöstä tulee konsultoida kivun hoitoon
perehtynyttä lääkäriä.
– Kahden eri pitkävaikutteisen opioidin yhdistäminen
saattaa toisinaan olla hyödyllistä (etenkin metadonin
liittäminen toiseen vahvaan opioidiin). Asiasta tulee
konsultoida kivun hoitoon perehtynyttä lääkäriä.
21. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Edenneessä syövässä noin 30–40 % potilaista
kivussa on mukana neuropaattinen komponentti
• Opioidihoitoon yhdistetyt neuropaattisen
kivun hoidossa käytettävät lääkkeet
tehostavat kivun hoitoa
– Opioidihoitoon yhdistetty gabapentinoidi tai trisyklinen
antidepressantti ilmeisesti lievittää syövästä johtuvaa
neuropaattista kipua tehokkaammin kuin opioidi
yksinään (B)
22. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Tulehduskipulääkkeen lisääminen vahvaan
opioidiin saattaa tehostaa syöpäkivun hoitoa tai
vähentää opioidin kulutusta
– Tulehduskipulääkkeen ja opioidin käyttö yhdessä saattaa
lievittää kipua paremmin kuin opioidi yksinään (D)
– Ibuprofeeni on akuutin ja pitkäkestoisen kivun hoidossa
tehokkaampi kuin parasetamoli
– Tulehduskipulääkkeiden tavanomaiset haittavaikutukset ja
vasta-aiheet tulee huomioida (ks. lisätietoja Käypä hoito -
suosituksesta Kipu)
23. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun
hoidossa
• Tutkimusnäyttö ei tue parasetamolin rutiininomaista
suosittelemista ensilinjan kipulääkkeeksi
• Parasetamolin tehokkuus pitkäaikaiskivun hoidossa on
kyseenalaistettu
• Jos potilas kuitenkin kokee hyötyvänsä
parasetamolista, sitä voi käyttää opioidin rinnalla
säännöllisenä tai tarvittavana lääkityksenä
24. Säännöllinen kipulääkitys syöpäkivun hoidossa
• Parasetamolin yhdistäminen vahvaan opioidiin ei
lievittäne kipua tehokkaammin kuin vahva opioidi
yksinään (C)
• Ei tiedetä luotettavasti, liittyykö tulehduskipulääkkeen,
parasetamolin ja opioidin pitkäaikaiseen
yksittäiskäyttöön samassa määrin haittavaikutuksia
kuin tulehduskipulääkkeen tai parasetamolin ja
opioidin yhteiskäyttöön (D)
25. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
26. Syöpäpotilaan läpilyöntikivun hoito
• Vahvat opioidit ovat tehokkaita syöpäpotilaan
läpilyöntikivun hoidossa (A)
• Opioidilääkitystä saavan potilaan läpilyöntikivun
hoidossa tulee käyttää lyhytvaikutteista opioidia
– Läpilyöntikipulääke valitaan vaikutuksen alun ja keston mukaan
– Lyhytvaikutteiset morfiini-, oksikodoni- ja hydromorfonivalmisteet
alkavat vaikuttaa noin 30–45 minuutissa, ja niiden vaikutus
kestää noin 4–5 tuntia
– Transmukosaaliset fentanyylivalmisteet alkavat vaikuttaa 5–10
minuutissa, ja niiden vaikutus kestää noin tunnin
27. Syöpäpotilaan läpilyöntikivun hoito
• Tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa tarkkaa
annossuhdetta säännöllisesti annostellun opioidin
ja läpilyöntikipulääkkeen välillä
– Kliinisen kokemuksen mukaan morfiinin ja oksikodonin
läpilyöntikivun lievittämiseen tarvittava annos on 1/6–1/8
opioidin säännöllisestä vuorokausiannoksesta
– Nopeavaikutteisilla transmukosaalisilla fentanyylivalmisteilla
ei ole määriteltyä annossuhdetta säännölliseen
vuorokausiannokseen nähden, minkä vuoksi suositellaan,
että niiden käyttö aloitetaan pienimmällä vahvuudella
28. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
29. Neuropaattinen kipusairaus on viheliäinen tauti
A luokan näyttö joka ei pohjaudu Käypä hoito –suosituksiin vaan
matkamittariin
Foto: Lars Nyberg , on Alexander Karelin
30. Neuropaattisen kivun hoito
• Neuropaattisen kivun hoito aloitetaan neuropaattisen kivun
lääkkeillä
• Ensilinjan lääkkeitä ovat gabapentinoidit (gabapentiini,
pregabaliini), trisykliset antidepressantit, duloksetiini ja
venlafaksiini
– Nortriptyliiniä (amitriptyliinin aktiivinen metaboliitti) voidaan käyttää
amitriptyliinin vaihtoehtona, mutta tutkimuksia sen tehosta on niukasti
• Neuropaattisen kivun lääkkeet tehoavat tavallista huonommin
kemoterapian aiheuttaman perifeerisen neuropaattisen kivun
hoidossa
– Duloksetiini todennäköisesti lievittää kemoterapian aiheuttamaa perifeeristä
neuropaattista kipua
31. Neuropaattisen kivun hoito
• Opioidien teho neuropaattisen kivun hoidossa on epäselvä
• Tramadolia suositellaan toisen linjan ja vahvoja
opioideja kolmannen linjan lääkitykseksi
• Tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli eivät
todennäköisesti ole tehokkaita neuropaattisen kivun
hoidossa
• Kapsaisiinikalvoa (8 %) ja lidokaiinikalvoa voidaan
suositella toisen linjan hoitomuodoiksi perifeerisessä
neuropaattisessa kivussa
32. Neuropaattisen kivun hoito
• Eri lääkeaineryhmien (gabapentinoidit, trisykliset
antidepressantit, opioidit) kombinaatiolla mahdollisesti
saavutetaan parempi kroonisen neuropaattisen kivun
lievitys kuin monoterapialla
• Lääkeainekombinaatioissa haittavaikutukset saattavat
lisääntyä
• Kun toinen lääkeaine lisätään monoterapiaan (add-on),
lääkeaineen annosvaste saattaa olla erilainen kuin jos
lääkehoito olisi suoraan aloitettu kombinaatiohoitona
33. Neuropaattisen kivun hoito
• Neuropaattisen kivun lääkkeet tehoavat tavallista
huonommin HIV-infektioon liittyvän perifeerisen
neuropaattisen kivun hoidossa. HIV-lääkkeiden
yhteisvaikutukset on huomioitava kipulääkitystä
suunniteltaessa.
– Kapsaisiini ja lamotrigiini saattavat lievittää HIV-potilaiden
neuropaattista kipua
• Amputaation jälkeisen aavesäryn hoidossa morfiini ja
gabapentiini saattavat olla tehokkaita
– Myös muita tavallisesti käytettäviä neuropaattisen kivun hoidon
lääkkeitä on suositeltu aavesäryn hoitoon
34. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman
syöpäkivun hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
35. Tavanomaiseen kipulääkitykseen
reagoimattoman syöpäkivun hoito
• Ketamiini saattaa vähentää opioidin tarvetta
syöpäkipupotilailla. Yksittäisille syöpäkipupotilaille
ketamiinista opioidin lisänä saattaa olla hyötyä, vaikka
tutkimusnäyttöä asiasta ei ole (D). Ketamiinin käyttö tulee
tapahtua anestesiologia konsultoiden.
• Spinaaliset opioidit ja muut kajoavat toimenpiteet (esim.
keliakablokadi) saattavat olla tehokkaita niillä
syöpäkipupotilailla, joiden kipua ei saada riittävästi lievitettyä
systeemisillä opioideilla tai joille systeemiset opioidit
aiheuttavat vaikeita haittavaikutuksia (C)
36. Tavanomaiseen kipulääkitykseen
reagoimattoman syöpäkivun hoito
• Opioidin vaihto voi tehostaa kivunhoitoa ja vähentää
haittavaikutuksia (C). Erityisesti vaihto metadoniin tai
metadonin lisääminen toisen vahvan opioidin rinnalle saattaa
olla hyödyllistä vaikeissa kiputiloissa.
• Tutkimusnäyttö tukee lääkekannabinoidien käyttöä
ainoastaan MS-tautiin liittyvän, muuhun hoitoon
reagoimattoman spastisuuden hoidossa
– Näistä hoitomuodoista tulee konsultoida kivun hoitoon perehtynyttä lääkäriä
37. Opioidin tai opioidin annostelureitin
vaihtaminen
• Opioidien ekvianalgeettisten annosten laskemiseen liittyy
aina epävarmuutta
• Opioidien oraalisessa hyötyosuudessa, eliminaatiossa
(geneettiset ja lääkeaineiden interaktioiden vaikutukset,
sairauden vaikutukset maksametaboliaan ja lääkkeiden
eliminaatioon munuaisten kautta) on huomattavaa vaihtelu
potilaiden välillä. Esimerkiksi morfiinin hyötyosuus suun kautta
annosteltaessa vaihtelee 15–60 % välillä potilaasta riippuen.
Myös potilaan käyttämä läpilyöntikipulääkkeen määrä tulee
huomioida vaihtosuhdetta arvioitaessa.
38. Opioidin tai opioidin annostelureitin
vaihtaminen
• Erityisesti vaihdettaessa suuria opioidiannoksia on
noudatettava varovaisuutta
• Uusi opioidi on aiheellista aloittaa 30–50 % laskettua
ekvianalgeettista annosta pienemmällä annoksella
• Jos potilas on vaihdon jälkeen kivulias, tilanne korjataan
annostelemalla lyhytvaikutteista opioidia tarpeen mukaan
(läpilyöntikipulääkettä) ja tarkistetaan pitkävaikutteisen
opioidivalmisteen annosta 1–2 vuorokauden sisällä
39. Opioidin tai opioidin annostelureitin vaihtaminen
• Vaihdettaessa oraalisesta pitkävaikutteisesta opioidista
transdermaaliseen fentanyyliin annetaan potilaan viimeinen
annos oraalista opioidia ja samalla kiinnitetään ensimmäinen
fentanyylikalvo
• Vaihdettaessa transdermaalisesta fentanyylistä oraaliseen
opioidiin 1. annos pitkävaikutteista oraalista opioidia
annetaan 8–12 tuntia fentanyylikalvon poistamisen jälkeen
• Erityistä varovaisuutta on noudatettava, jos potilas on
kakektinen tai fentanyylikalvon kiinnittyminen potilaan ihoon on
ollut huonoa, jolloin potilaaseen imeytynyt fentanyylin määrä voi
olla vähäisempi kuin kalvon vahvuus
40.
41. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita
42. Kipulääkkeiden haittavaikutukset
• Kipulääkkeiden haittavaikutuksia on seurattava ja
hoidettava aktiivisesti
• Ikääntyminen, perussairaudet, polyfarmasia,
dehydraatio ja ravitsemushäiriöt suurentavat
lääkkeisiin liittyvien haittavaikutusten ja
yhteisvaikutusten riskiä
• Opioidikipulääkkeiden tavallisia haittavaikutuksia
– ummetusta, pahoinvointia ja suun kuivumista –
voidaan hoitaa lääkkeellisesti
43. Kipulääkkeiden haittavaikutukset
• Opioidien käytön aloittamiseen ja pitkäaikaiskäyttöön liittyy
murtumariski, joka osittain liittyy suurentuneeseen
kaatumisriskiin, mikä on syytä huomioida iäkkäitä potilaita
hoidettaessa
• Muilta osin kipulääkkeiden haittoja voidaan vähentää huolellisella
annostitrauksella, annosta pienentämällä ja tarvittaessa lääkettä tai
antoreittiä vaihtamalla
• Erityisesti opioidien tarvetta voidaan vähentää käyttämällä rinnalla
muita kipulääkkeitä
• Lääkkeiden farmakokineettiset ja farmakodynaamiset
yhteisvaikutukset tulee huomioida haittavaikutusten vähentämiseksi
44. Kipulääkkeisiin liittyviä tavallisia yhteisvaikutuksia
saattohoidossa
• Tramadoli + SSRI- ja SNRI-lääkkeet: SSRI/SNRI-lääkkeet estävät
tramolin aktiivisen metaboliitin syntyä maksassa ja siten
heikentävät tramadolin analgesiatehoa
– Molemmat lääkkeet estävät serotoniinin takaisinottoa, joten niiden
yhteiskäyttö voi aiheuttaa serotoniinisyndrooman
– Valitse toinen opioidi SSRI/SNRI-lääkkeen rinnalle
• Kodeiini + fluoksetiini, paroksetiini, terbinafiini: SSRI/SNRI-
lääkkeet estävät kodeiinin aktiivisen metaboliitin (morfiini)
syntyä maksassa ja siten heikentävät kodeiinin analgesiatehoa
– Valitse toinen opioidi SSRI/SNRI-lääkkeen rinnalle
45. Kipulääkkeisiin liittyviä tavallisia yhteisvaikutuksia saattohoidossa
• Oksikodoni + karbamatsepiini: oksikodonipitoisuudet jäävät
huomattavan mataliksi, joten kivunlievitystä ei saavuteta
normaaliannoksilla
– Valitse toinen opioidi, esimerkiksi morfiini
• Oksikodoni/morfiini + rifampisiini:
oksikodoni/morfiinipitoisuudet jäävät mataliksi, joten
kivunlievitystä ei saavuteta normaaliannoksilla
– Rifampisiini laskee myös fentanyylin pitoisuuksia, mutta vaikutus on
ilmeisesti vähäisempi
• Fentanyyli: itra-/keto-/flukonatsoli nostavat fentanyylipitoisuuksia
– Haittavaikutusten riski kasvaa, joten potilasta on seurattava
huolellisesti
46. Kipulääkkeisiin liittyviä tavallisia
yhteisvaikutuksia saattohoidossa
• Metadoni: puhdistumaa hidastavat ja siten pitoisuuksia
nostavat (vaikutus voimistuu) seuraavat lääkkeet: flukonatsoli,
ketokonatsoli, fluoksetiini, fluvoksamiini, siprofloksasiini
• Metadonin puhdistumaa lisäävät eli pitoisuuksia laskevat
mm. karbamatsepiini, fenytoiini, nevirapiini, rifampisiini, efavirentsi,
amprenaviiri, deksametasoni. Tähän interaktioon on kiinnitettävä
huomiota erityisesti silloin kun joku mainituista
lääkkeistä lopetetaan metadonin rinnalta ja metadonin
pitoisuudet nousevat. Tällöin on seurattava potilasta
huolellisesti ja harkittava metadonin annoksen
pienentämistä.
47. • Sedaatio, sekavuus, huimaus: opioidit, trisykliset antidepressantit,
antiepileptit, neuroleptit, bentsodiatsepiinit
• Delirium: lääkkeet, joilla on antikolinergista vaikutusta (trisykliset
antidepressantit, neuroleptit), bentsodiatsepiinit,
parkinsonismilääkkeet, antiepileptit, H2-salpaajat, opioidit
• Ummetus: useat lääkkeet hidastavat suolen toimintaa: opioidit,
trisykliset antidepressantit, 5-HT antagonistit (pahoinvointilääkkeet),
antikolinergiset lääkkeet (parkinsonismilääkkeet, antidepressantit),
kalsiumantagonistit
– Lisäksi motiliteettia hidastavat ikääntyminen, vähäinen liikunta,
ravinto, neurologiset sairaudet
• Suun kuivuminen: antidepressantit (erityisesti ami/nortriptyliini),
opioidit, antikolinergisesti vaikuttavat lääkkeet
48. Kipulääkkeiden tavallisia haittavaikutuksia saattohoidossa
• Opioidit: ummetus, suun kuivuminen, väsymys, pahoinvointi ja oksentelu
– Virtsaamisvaikeudet, kutina, dysforia, kognitiiviset haitat, hyperalgesia,
myoklonus ja hengityslama. Haittavaikutukset ovat annosriippuvaisia.
Ummetusta lukuun ottamatta haittavaikutuksille kehittyy toleranssi.
• Trisykliset antidepressantit: väsymys, sekavuus, suun kuivuminen,
ummetus, ortostaattinen hypotonia, johtumishäiriöt
– Haittavaikutusten vähentämiseksi lääkitys kannattaa aloittaa pienellä annoksella
(10–25 mg iltaisin) ja nostaa annosta hitaasti (annoksen nostaminen 10–25 mg:aa
viikon välein)
• Gabapentinoidit: väsymys, huimaus ja turvotus.
– Aloitus pienellä annoksella (gabapentiini 100–300 mg x 1–2, nostaminen
100–300 mg/vrk 2–5 vuorokauden välein, pregabaliini 25–75 mg x 1–2,
nostaminen 25–75 mg/vrk 2–5 vuorokauden välein)
– Annoksen sovittaminen munuaistoiminnan mukaan
49. Mihin kuolevan potilaan hyvä kivun hoito
perustuu?
• Kivun esiintyvyydestä ja oireista
• Mittaamisesta
• Syöpäkivun säännöllisestä lääkehoidosta
• Läpilyöntikivun hoidosta
• Neuropaattisen syöpäkivun hoidosta
• Tavanomaiselle kipulääkitykselle reagoimattoman syöpäkivun
hoito
• Haittavaikutuksia ja interaktioita