Eläkeuudistussopimuksen arviointia

1. Harri Hietala Blogi 26.9.2014
Eläkeratkaisu, jonka suuntaista olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten
Saimme vihdoin kuulla arvoisan kolmikannan päässeen sopuun eläkeratkaisusta, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2017. Eläkeratkaisussa on luonnollisesti ollut monta liikkuvaa osaa. Uudistuksessa oli määrä huolehtia työeläkejärjestelmän rahoituksen, riittävän eläketurvan ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden turvaamisesta.
Työurien pidentymisen ja julkisen talouden kannalta ratkaisulle oli annettu kaksi keskeistä tavoitetta: 25 vuotta täyttäneen eläkkeellesiirtymisiän odotteen on noustava vähintään 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Samalla ratkaisun oli kurottava julkisen talouden kestävyysvajeesta reilu prosenttiyksikkö.
Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta oltiin jo auttamattomasti myöhässä. Tavoitteiden mukaisia uudistuksia olisi täytynyt tehdä jo 20 vuotta sitten (ja/tai jättää tekemättä silloiset ratkaisut), jotta suuret ikäluokat olisivat osallistuneet eläkemenojen kattamiseen oikeudenmukaisemmalla tavalla.
Nyt oikeudenmukaisuutta voitiin nimellisesti hieman oikaista jättämällä eläkemaksujen vähentäminen jatkossa huomiotta eläkettä määräävässä palkassa ja eläkettä alkaa kertyä 17-vuoden iässä. Eläkemaksuja ei nosteta ainakaan ennen vuotta 2020. Toisaalta nämä eläkkeet maksavat nuoremmat ikäpolvet niin ikään – ei suuret, jo eläkkeelle siirtyneet, jotka itse pääsivät nauttimaan nyt poistuneesta eläkkeen ns. superkarttumasta sopivasti. Vielä huolestuttavampaa on (voimakaskin?) eläkemenon kasvu eläkemaksujen vähentämisen leikkaamisen vuoksi pidemmällä aikavälillä, vaikka eläkejärjestelmän ja julkisen talouden kestävyyttä piti parantaa uudistuksessa.
Eläkeikähaarukka nousee portaittain 65–70 vuoteen vuoteen 2025 mennessä. Eläkeikä nousee vuodesta 2025 alkaen ns. työurasuhteen mukaisesti. Kolmikanta voi sopia poikkeuksista tässä säännössä tietyin edellytyksin. Ensimmäisen kerran eliniän ja työurien pitenenmisen vaikutus otetaan huomioon kuitenkin vasta vuonna 2030. Vuonna 2050 alin eläkeikä voisi olla arviolta reilun 67 vuoden luokkaa nykyisen tiedon valossa.
Mikäli työnteko jatkuu alimman eläkeiän jälkeen, eläke kasvaa eläkevähennyksen (0,4 prosentin lykkäyskorotus) kautta – ns. superkarttumaa ei enää ole, mutta eläkettä kertyy 1,5 % eläkkeen rinnallakin tehdystä työstä. Samalla eliniänodotteen vaikutusta eläkkeiden leikkautumiseen (ns. elinaikakerrointa) voitiin lievittää (vuonna 2027). Nyt on odoteltava tarkempia laskelmia siitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa julkisen talouden kestävyysvajeelle lopulta. (ETK:n vaikuttavuuslaskelmia neuvottelujen ajalta löytyy täältä.)
Itse olen aiemmin ehdottanut, että eläkeikä nostetaan 65–70 vuoden haarukkaan vuonna 2015 ja tämän jälkeen eläkeikähaarukkaa nostetaan eliniänodotteen mukaan, laskennallisesti tarkoittaen aina 3/4–1 vuodella vuosikymmentä kohti, ainakin 68–73 -vuosihaarukkaan asti. Ratkaisu on siis lähellä tätä, mutta eläkeikä olisi täytynyt säilyttää 65 vuodessa ja ottaa eliniän muutos huomioon viimeistään jo vuoden 2002 ratkaisussa tai mahdollisimman pian tämän jälkeen.
Lisäksi henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä tehneillä on mahdollisuus siirtyä ns. työuraeläkkeelle 38 vuoden työuran jälkeen. Ekonomistin homma se vasta raskasta onkin kaikkine suhdannevaihteluiden tuomine rasituksineen!? Ts. miten tämä määritellään – tulevaisuudessa entistä useampi ammatti on raskas? Tässä piilee vaara neuvottelutulokselle asetettujen tavoitteiden kannalta.

2. Samoin työkyvyttömyyseläke ja edelleen tietyin muutoksin säilyneet työttömyysturvan lisäpäivät mahdollistavat osittaisen ja aikaisemman eläkkeelle pääsyn, jos työkyky ei enää mahdollista työnteon (täysipainoista) jatkamista. Osa-aikaeläke poistuu mutta tilalle tulee osittainen varhennettu vanhuuseläke, jolle voi päästä 61-vuotiaana (62-vuotiaana vuodesta 2025 alkaen).
Työkyvyttömyyseläkkeen kannustinloukun poistamiseksi ei esitetä ratkaisua. Tavoitteena tulee kuitenkin olla, että mahdollisimman moni, jolla on edes osa työkyvystä jäljellä, voi käyttää tätä kykyään. Tähän tarvitaan nyt hallituksen tekemä esitys vielä tällä hallituskaudella. Muutoinkin sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen purkamista on jatkettava, toimivia palveluita ja välityömarkkinoita on kehitettävä, asenteita muokattava, työterveyshuollon toimivuutta parannettava, jne. Tässä työurien jatkamisessa keskeltä riittää paljon työtä seuraavallakin hallituskaudella.
Kolmikannan voi katsoa päässeen (lähes) tavoitteiden ja odotusten mukaiseen tulokseen. Vaikutukset kestävyysvajeeseen ovat toki vielä auki. Sen sijaan julkisen kestävyysvajeen kannalta muut rakenneuudistusohjelmassa linjatut ratkaisut mukaan lukien kunta- ja sote-ratkaisut ovat edelleen pahasti kesken.
Nyt vaaditaankin poliitikoilta yhtä jämäköitä ratkaisuja kuin työmarkkinajärjestöt tekivät – lopulta. Nämäkin ovat 5–10 vuotta myöhässä – toivottavasti eivät viivästy enää 10–15 vuotta. No, tästä tuskin on pelkoa – sen verran suurelta rakenteellinen alijäämä näyttää ja hitaalta lähitulevaisuuden talouskasvu vaikuttaa, että tämä ei voi kipeiltä ratkaisuilta pelastaa tällä kertaa.