Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014

Sisällysluettelo
Esipuhe – ” Jotta ekonomilla on arvonsa.” ............................................................................................. 3
Tiivistelmä ...................................................................................................................................................... 4
English Summary.......................................................................................................................................... 6
Sammandrag på svenska ............................................................................................................................. 8
1 Johdanto ................................................................................................................................................... 10
1.1 Raportin tausta, tavoitteet ja toteutus ........................................................................................................ 10
1.2 Tutkimuksen vastaajat ............................................................................................................................... 10
1.3 Tutkimuksen ja raportin toteutus ............................................................................................................... 14
2 Tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla Suomessa ................................................................... 16
2.1 Tohtorikoulutuksen taustaa kauppatieteellisellä alalla .............................................................................. 16
2.2 Tohtoriopintojen kesto ............................................................................................................................... 17
2.3 Jatko-opintoihin hakeutumisen motivaatiotekijät ...................................................................................... 18
2.4 Tohtoriopintojen rahoitus .......................................................................................................................... 20
3 Työmarkkinatilanne ja tohtorien työllistyminen – kuinka yhteys opintojen ja työelämän
välillä muodostuu? ..................................................................................................................................... 23
3.1 Työmarkkinatilanne ja sijoittuminen työmarkkinoille .............................................................................. 23
3.2 Työnantajat ja työtehtävät ......................................................................................................................... 24
3.3 Tutkinnon merkitys työnhaussa ja työelämässä ........................................................................................ 26
3.4 Palkkaus ..................................................................................................................................................... 29
3.5 Kauppatieteiden tohtoreiden varhaisella työuralla koettu työttömyys ...................................................... 30
4 Tohtorikoulutuksen kehittäminen työelämää vastaavammaksi .................................................. 32
4.1 Jatko-opiskeluun liittyvät mielipiteet ........................................................................................................ 33
4.2 Väitöskirjatyöhön liittyvät mielipiteet ....................................................................................................... 33
4.3 Ohjaajan osaamiseen liittyvät mielipiteet .................................................................................................. 35
4.4 Vertaistuki ja yhteisöllisyys....................................................................................................................... 35
4.5 Tyytyväisyys tutkintoon ............................................................................................................................ 35
4.6 Työn ja koulutuksen keskinäinen vastaavuus ............................................................................................ 37
4.7 Mitä kauppatieteellisessä tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida paremmin? ........................................... 38
4.8 Avoin palaute tohtorikoulutuksesta – ”joskus oli vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa, joskus naurattikin” 40
5 Johtopäätökset ja yhteenveto ............................................................................................................... 41
Lähteet .......................................................................................................................................................... 44
Liite: Kyselylomake ................................................................................................................................... 45
1

2
Kuvioluettelo
Kuvio 1 Vastaajat yliopistoittain, % ................................................................................................................ 12
Kuvio 2 Yliopistokohtainen vastausaste vuosina 2010 ja 2011, % ................................................................. 13
Kuvio 3 Vastaajat ikäluokittain, % .................................................................................................................. 13
Kuvio 4 Raportin kuvaus ja eteneminen .......................................................................................................... 15
Kuvio 5 Tohtoritutkinnon kesto vuosina, % vastaajista .................................................................................. 17
Kuvio 6 Väitöskirjatutkimukseen käytetty aika, % vastaajista........................................................................ 18
Kuvio 7 Jatko-opintoihin hakeutumiseen vaikuttaneet motivaatiotekijät, % vastaajista ................................. 19
Kuvio 8 Tohtoriopintojen rahoitusmuodot, % vastaajista ............................................................................... 21
Kuvio 9 Työmarkkinatilanne vastaajien keskuudessa kyselyhetkellä, % ........................................................ 24
Kuvio 10 Päätyönantaja kyselyhetkellä, % ..................................................................................................... 25
Kuvio 11 Pääasiallisin tehtävien luonne, % työssä olleista vastaajista ........................................................... 26
Kuvio 12 Valmistumisen jälkeiset muutokset työelämässä, % vastaajista ...................................................... 28
Kuvio 13 Bruttopalkka vuosina 2011 ja 2013 Aarresaaren uraseurannan KTT -aineistossa, € ...................... 29
Kuvio 14 Saanut lisää palkkaa tohtorin tutkinnon ansiosta, % ....................................................................... 30
Kuvio 15 Työllistymistä vaikeuttavat tekijät (keskiarvo) ............................................................................... 31
Kuvio 16 Mielipiteitä tohtorinkoulutuksesta: kolmen mittauskerran tulokset (keskiarvo) ............................. 32
Kuvio 17 Tyytyväisyys tohtorikoulutukseen (keskiarvo) ................................................................................ 36
Kuvio 18 Nykyisen työn vaatimustason vastaavuus yliopistolliseen koulutukseen, %................................... 37
Kuvio 19 Tohtorinopinnoissa oppimien asioiden hyödyntäminen nykyisessä työssä, % ............................... 38
Kuvio 20 Keskimääräiset arviot asioista, jotka tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida. 1=ei lainkaan,
6=erittäin paljon............................................................................................................................................... 39
Taulukkoluettelo
Taulukko 1 Kauppatieteellisen tohtoritutkinnon suorittaneiden lukumäärä vuosina 2010 ja 2011, lkm ........ 11
Taulukko 2 Työmarkkinatilanne 6 kk ennen, 6 kk jälkeen valmistumisesta ja tutkimushetkellä, % .............. 23
Taulukko 3 Tohtoriopintojen koetut hyödyt ja haitat ...................................................................................... 27
Taulukko 4 Tyytyväisyys tutkintoon kahtena tarkasteluperiodina (2013 ja 2011) ......................................... 36

3
Esipuhe – ” Jotta ekonomilla on arvonsa.”
Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund – SEFE ry pyrkii tavoitteellisesti siihen, että
kauppatieteellisen tutkinnon suorittaneet työllistyvät laadukkaasti ja kohtaavat työmarkkinoilla
ansaitsemaansa korkeaa arvostusta. Tässä uraseurantaraportissa tarkastellaan tohtoreita, joiden
väittelystä on kulunut 2-3 vuotta. Tässä raportissa aineistona ovat vuosina 2010 ja 2011
valmistuneet tohtorit. Tohtoreiden määrä kauppatieteellisellä alalla on kasvanut jatkuvasti ja tästä
syystä myös työttömyys tohtoreiden keskuudessa on lisääntynyt. Tämä on lisännyt painetta SEFEn
koulutuspoliittisiin tavoitteisiin, jotta kauppatieteiden tutkinnot vastaavat työelämän tarpeita myös
tulevaisuudessa.
Raportin esitystapaa on muutettu edellisistä vuosista – ensimmäisessä osiossa johdatetaan lukija
raportin tavoitteeseen ja kohderyhmään, toisen osion tarkoituksena on tutustua kauppatieteellisen
alan tohtoriopintoihin Suomessa, kolmannen osion tarkoituksena on tarkastella
työmarkkinatilannetta ja tohtoreiksi valmistuneiden työllistymistä ja siinä myös pohditaan kuinka
yhteys opintojen ja työelämän välillä on onnistuttu muodostamaan. Neljäs kappale käsittelee niitä
asioita, jotka tutkimukseen vastaajat ovat nostaneet kehitettäviksi tekijöiksi. Viidennessä
kappaleessa esitetään raportin kannalta tärkeimmät analyysit ja muodostetaan aineistoa kuvaavat
johtopäätökset.
Raportti on laadittu yhteistyössä SEFEn tutkimuspäällikkö Juha Oksasen ja koulutuspoliittinen
asiamies Suvi Erikssonin kanssa, ja sen tarkoituksena on toimia yhtenä palasena nykyisessä ja
tulevassa uraseurannassa.
Olen opiskellut kauppatieteitä kahdessa suomalaisessa yliopistossa, Itä-Suomen sekä Turun
yliopistoissa. Valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta 2013 ja syksyllä 2014 tekemäni pro gradu –
tutkielma saa jatkoa väitöskirjatyön muodossa. Tästä syystä tohtorien uraseuranta-aineisto on
itselleni ajankohtainen ja kiinnostava myös henkilökohtaisesti. Työllisyys ja työllistyminen tämän
hetkisessä markkinatilanteessa huolestuttavat, ja tästä syystä tutustuminen tilastollisesti tohtoreiden
työllistymiseen on herättävää. Toivottavasti raportti tarjoaa myös lukijalle mielenkiintoista tietoa
kauppatieteellisten tohtoreiden työllistymisestä sekä raportti auttaa kehittämään kauppatieteellistä
koulutusta työelämää vastaavaksi myös tulevaisuudessa.
Helsingissä, syyskuussa 2014
Suvi-Tuuli Helin, KTM

4
Tiivistelmä
Uraseurantatutkimus on akateemisten rekrytointipalveluiden Aarresaari-verkoston kehittämä
tutkimusmalli. Sen tarkoituksena on kartoittaa tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille
sijoittumisen varhaisen työuran kehitystä, laatua, tarkoituksenmukaisuutta sekä tyytyväisyyttä
suoritettuun tutkintoon. Tohtoreiden uraseurantakysely lähetetään jatkotutkinnon suorittaneille 2-3
vuotta sen jälkeen, kun tutkinto on suoritettu. Valtakunnallinen uraseurantakysely kokoaa yhteen
sekä yliopistokohtaista että valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa. Suomen Ekonomiliitto on
lunastanut Aarresaari-verkostolta itselleen kauppatieteiden tohtoreiden aineiston tarkempaa
raportointia varten. Raportin tarkoituksena on tarjota myös mielenkiintoista vertailutietoa muihin
aloihin verrattuna.
Viime vuosien aikana tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä
trendi on johtanut myös työttömien tohtorien lukumäärän kasvuun. Tämä tekee tohtorin tutkinnon
suorittaneiden työhön sijoittumisen sekä koulutuksen ja työn vastaavuuden jatkuvasta seurannasta
entistä tärkeämpää.
Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto aloitti valtakunnallisen
tohtoriseurannan keväällä 2007. Yhtenä osana tutkimusta kerättiin myös työnantajien näkemyksiä
tohtoreiden työmarkkinoista. Kyselyn kohteena ovat tohtorikoulutetut, joiden valmistumisesta on
kulunut 2-3 vuotta. Kyselyn tutkimuksen kohteena ovat vuosina 2010 ja 2011 valmistuneet tohtorit.
Työllistymistä on tarkasteltu kolmena eri ajankohtana, kuusi kuukautta ennen valmistumista, kuusi
kuukautta valmistumisen jälkeen sekä kyselyhetkellä keväällä 2013, 2-3 vuotta valmistumisesta.
Pääasiallisesti kauppatieteiden tohtorit työllistyvät hyvin, vaikka työllistymisen toimialaisuus onkin
vielä nykyisellään melko vinoutunutta. Edelleen yliopisto ja julkinen sektori työllistävät
valmistuneista tohtoreista suurimman osan, eikä varsinkaan suomalaisiin pk-yrityksiin näytä
valuvan tohtoreita. Niiden kehittymisessä ja mahdollisuuksien arvioinnissa voisi olla vähintäänkin
hyödyllistä käyttää tutkimusapuna tohtoriopiskelijoita tai valmistuneita tohtoreita. Vaikka
tohtoriopinnot pitkälti ovatkin teoreettisia, on varsinkin kauppatieteellisellä alalla paljon
mahdollisuuksia myös käytännönläheisille tutkimuksille. Tähän tutkimusryhmät ja niiden
perustaminen ovat alun pitäen tähdänneet.
Noin kolme neljästä työssä olleesta vastaajasta (77 %) koki yliopistollisen koulutuksen vastaavan
hyvin työn vaatimustasoa. 17 % työssä olleista vastaajista koki, että työn vaativuustaso on
koulutusta hieman tai selvästi alhaisempi. 67 % käyttää työssään oppimiaan tietoja ja taitoja
jatkuvasti ja 24 % kokee, että voi hyödyntää oppimaansa jonkin verran. Vain 9 % kokee, että
opituista asioista ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Suurin osa vastaajista kokee uran alkuvaiheen
työn vastaavan jatko-tutkinnon aikana opiskeltuja asioita.

Työnantajien voimakas painottuminen yliopistoja opetusmaailmaan on asia, johon tulee kiinnittää
huomiota. Tuntemus ylikouluttautumisesta varsinkin yksityisellä sektorilla on huolestuttavaa ja
yritysten tulisi nähdä jatkotutkimusta tehneet enemmänkin voimavaroina ja mahdollisuutena, eikä
suhtautua heihin siten, että lähtökohtaisesti heille ei ole tarvetta tai kysyntää ja että he ovat
vieraantuneita käytännöstä.
5

6
English Summary
The aim of this study was to investigate how the Doctors of Economic Science have found
employment in their early career, 2-3 years after their graduation. There were 86 respondents and
they have been graduated between the years 2010 and 2011. The response-rate in the report was 45
%.
The Doctors of Economic Science have found employment fairly well but mainly from the
universities and from the public sector. Still, there is a lack of Doctors in the private sector – mainly
in the SME’s. Six months before their graduation 89 % of the respondents did have a permanent
full-time job, fixed term full-time job, permanent part-time job, fixed term part-time job or they
worked as an entrepreneur. Six months after their graduation the percentage remained the same and
two to three years after the graduation, year 2013, the employment rate had risen to 94 %. Six
percent of the respondents worked with grants six months before their graduation. However, six
months after the graduation only two percentages worked with grants. After two to three years the
graduation only one percentage got grants for working. The unemployment rate stayed the same (1
%) in all three measuring point, six months before and after graduation as well as two to three years
after the graduation.
The average gross salary at the time of graduation of all respondents was 4870 euros. When
comparing the salary between genders there is a notable gap: men’s gross salary was 5150 euros
and women’s 4685 euros. After few years of graduation the salary did not rise significantly: the
average gross salary of all respondents at spring 2013 was 4880 euros. However, 69 % of the
respondents have earned more salary after the doctoral dissertation. Even though there are
respondents who find that the doctoral dissertation has not affected to the salary, there are plenty of
other matters on it has had a significant positive influence.
None of the respondents reported salary as their primary motivational factor for postgraduate
studies. The main factors were the development of the position at the labor market and different
work assignments.
High number of respondents (93 %) has not encountered unemployment after completing their
degrees. The youngest respondents, under 40 years, experienced more often difficulties in
employment than older respondents. In addition, there was a difference between the genders:
women (57 %) encountered unemployment more often than men (43 %). The respondents found the
current situation at the labor market as the most influential factor for the unemployment.
Approximately three of four respondents found that the postgraduate studies are equivalent with
their work assignments. In fact, the respondents were relatively satisfied with their postgraduate

studies. In all questions related to satisfaction the average evaluation was around four (scale was 1-
6). The respondents were most satisfied to methodology and research methods related learning.
However, it is necessary to develop the postgraduate studies so that the equivalence between work
and studies stays also in the future.
7

8
Sammandrag på svenska
Karriäruppföljningsundersökning är en undersökningsmodell som utvecklats av de akademiska
rekryteringstjänsternas nätverk Aarresaari. Syftet är att kartlägga hur personer som avlagt
doktorsexamen har placerat sig på arbetsmarknaden och hur den tidiga karriären har utvecklats,
kvaliteten på karriären, karriärens ändamålsenlighet och hur nöjda personerna är med sin examen.
Karriäruppföljningsenkäten för doktorer skickas till personer som avlagt doktorsexamen 2–3 år
tidigare. Den riksomfattande karriäruppföljningsenkäten samlar information både från olika
universitet och jämförbar information på riksnivå. Finlands Ekonomförbund har löst in materialet
beträffande ekonomie doktorer av Aarresaari-nätverket för närmare rapportering. Syftet med
rapporten är också att tillhandahålla intressanta jämförelseuppgifter i förhållande till andra
branscher.
Under de senaste åren har antalet personer som avlagt doktorsexamen ökat betydligt. Denna
utvecklingstrend har också lett till ett ökat antal arbetslösa doktorer. Därför är det nu ännu viktigare
än tidigare att kontinuerligt följa hur doktorerna placerar sig i arbetslivet och hur utbildningen
överensstämmer med arbetet.
De akademiska väglednings- och rekryteringstjänsternas nätverk Aarresaari inledde den
riksomfattande doktorsuppföljningen våren 2007. Som en del av undersökningen samlades också
arbetsgivarnas synpunkter på doktorernas arbetsmarknad. Enkäten var riktad till doktorsutbildade
som utexaminerats för 2–3 år sedan. Undersökningen gäller doktorer som utexaminerats 2010 och
2011. Doktorernas sysselsättning har granskats vid tre olika tidpunkter: sex månader före
utexamineringen, sex månader efter utexamineringen och vid tidpunkten för enkäten våren 2013, 2–
3 år efter examen.
I huvudsak får en stor del av ekonomie doktorerna arbete även om branschfördelningen för
närvarande är rätt snedvriden. Största delen av de utexaminerade doktorerna anställs fortfarande vid
universitet och inom den offentliga sektorn, medan finländska små och medelstora företag inte
verkar anställa doktorer. För att utveckla dessa företag och bedöma deras möjligheter kunde det
vara minst sagt fördelaktigt att utnyttja doktorander eller utexaminerade doktorer som
forskningshjälp. Även om studierna som leder till doktorsexamen i hög grad är teoretiska finns det
särskilt i den ekonomiska branschen många möjligheter även till praktisk forskning. Detta var
ursprungligen målet för forskningsgrupperna och när dessa bildades.
Ungefär tre av fyra förvärvsarbetande respondenter (77 procent) ansåg att universitetsutbildningen
motsvarar väl de krav som arbetet ställer. 17 procent av de förvärvsarbetande respondenterna ansåg
att arbetets svårighetsgrad är något eller klart lägre än utbildningen. 67 procent utnyttjar inlärda
kunskaper eller färdigheter fortlöpande i sitt arbete och 24 procent upplever att de kan utnyttja sina

kunskaper och färdigheter i någon mån. Endast 9 procent upplever att de inlärda kunskaperna och
färdigheterna inte kan utnyttjas i särskilt hög grad. Största delen av respondenterna anser att arbetet
i början av karriären motsvarar innehållet i studierna som ledde till doktorsexamen.
Det är viktigt att fästa uppmärksamhet vid att de flesta arbetsgivare finns i universitets- och
undervisningsvärlden. Känslan av överutbildning speciellt i den privata sektorn är oroväckande och
företagen borde se personer som avlagt en postgradual examen i högre grad som resurser och en
möjlighet i stället för att signalera att det i princip inte finns något behov av eller någon efterfrågan
på dessa och att de har fjärmat sig från praktiskt arbete.
9

10
1 Johdanto
1.1 Raportin tausta, tavoitteet ja toteutus
Viime vuosien aikana tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Vuosittain
suoritettavien tohtoritutkintojen määrä kasvoi kahdenkymmenen vuoden aikana, vuodesta 1990
vuoteen 2010, kolminkertaiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö). Tämä trendi on johtanut myös
työttömien tohtorien lukumäärän kasvuun. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittumisen
sekä koulutuksen ja työn vastaavuuden jatkuvasta seurannasta onkin tullut entistä tärkeämpää.
Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto aloitti valtakunnallisen
tohtoriseurannan keväällä 2007. Yhtenä osana tutkimusta kerättiin myös työnantajien näkemyksiä
tohtoreiden työmarkkinoista. (Aarresaari-verkosto).
Tohtorien uraseurantakyselyssä haetaan tietoa tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille
sijoittumisen varhaisen työuran kehityksestä, laadusta, tarkoituksenmukaisuudesta sekä
tyytyväisyydestä suoritettuun tutkintoon. Tohtoreiden uraseurantakysely lähetetään jatkotutkinnon
suorittaneille 2-3 vuotta sen jälkeen, kun tutkinto on suoritettu. Valtakunnallinen uraseurantakysely
kokoaa yhteen sekä yliopistokohtaista että valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa. (Aarresaari-verkosto).
Tämän raportin aineisto kerättiin vuosina 2010 ja 2011 tohtoriksi valmistuneilta. Suomen
Ekonomiliitto SEFE on jo pitkään ollut kiinnostunut tohtorien asemasta ja heidän sijoittumisesta
työmarkkinoille. Muun muassa raportit: Tohtoriksi vaikka läpi harmaan kiven – katsaus
kauppatieteellisen alan jatkokoulutukseen (Oksanen 2002), Vuosina 2008–2009 kauppatieteiden
tohtoreiksi valmistuneiden uran alku (Raita 2012), Vuosina 2006–2007 kauppatieteiden tohtoreiksi
valmistuneiden uran alku (Raita 2010) sekä Vuosina 2004–2005 kauppatieteiden tohtoreiksi
valmistuneiden uran alku (Härmälä 2008) sekä Suomen Ekonomiliiton raportti Arvioita
kauppatieteellisen alan jatkokoulutuksesta (Oksanen 2006) kuvaavat tohtoreiden tilannetta
työelämässä sekä ovat toimineet keskustelun avaajina sekä tiedonvälittäjinä. Tohtorikoulutuksen
sovellettavuus on koulutuspolitiikan näkökulmasta yksi keskeinen teema ja sisältyy SEFEn
koulutuspoliittisiin suuntaviivoihin.
1.2 Tutkimuksen vastaajat
Vuonna 2013 toteutettuun kyselyyn vastasi kauppatieteiden alalta 86 henkilöä, jotka ovat
valmistuneet kauppatieteiden tohtoreiksi suomalaisista yliopistoista vuosina 2010 ja 2011. Vuosina

2010 ja 2011 kauppatieteiden tohtoriksi valmistui yhteensä 190 henkilöä; vuonna 2010, 86 henkilöä
ja vuonna 2011, 104 henkilöä. Vastausaste raportissa on 45 %. Tätä voidaan pitää hyvänä ja se on
pysynyt jokseenkin edellisten kyselykertojen tasossa (vuonna 2010 vastausprosentti oli 57 % ja
vuonna 2012 se oli 40 %). Alla olevassa taulukossa on tietoa vuosina 2010 ja 2011 valmistuneista
tohtoreista.
Taulukko 1 Kauppatieteellisen tohtoritutkinnon suorittaneiden lukumäärä vuosina 2010 ja 2011, lkm
Vuosi 2010 2011 Yhteensä 2010 ja
11
2011
Miehiä 42 48 90
Naisia 44 56 100
Kauppatieteiden
86 104 190
tohtoreita
Kaikki valmistuneet
tohtorit Suomessa
1518 1653 3171
Vastaajista miehiä on yhteensä 36 (42 %) ja naisia 50 (58 %). Kauppatieteiden tohtorin tutkinnon
suorittaneista vuosina 2010 ja 2011 miehiä on 90 (47 %) ja naisia 100 (53 %). Kauppatieteiden
tutkinnon osuus kaikista Suomessa suoritetuista tohtoritutkinnoista on vuosina 2010 ja 2011
yhteensä noin 6 %. Vastaajista Suomen kansalaisia on enemmistö (82 %). Loput ovat muita kuin
Suomen kansalaisia (18 %).
Vastauksia kerättiin suomalaisessa yliopistossa kauppatieteellisen jatkotutkinnon suorittaneilta.
Suomessa kauppatieteellisen jatkotutkinnon voi suorittaa 11 yliopistossa. Tähän raporttiin
vastauksia saatiin yhteensä yhdeksästä yliopistosta. Eniten vastauksia saatiin Svenska
Handelshögskolanilta valmistuneilta (Hanken) (22 % vastaajista). Aikaisemmissa vastaavissa
raporteissa (vuosina 2010 ja 2012) Aalto-yliopistosta valmistuneilta on saatu vastauksia selvästi
eniten, nyt vastauksia saatiin sieltä valmistuneilta toiseksi eniten (19 %). Jyväskylän yliopistossa
vastausprosentti pysyi samana kuin edellisessä tutkimuksessa (16 %). Alla olevassa kuviossa on
havainnollistettu vastaajamääriä yliopistoittain.

N=86
0% 5% 10% 15% 20% 25%
12
3%
3%
2%
Åbo Akademi
Vaasa
Turku
Tampere
Oulu
Lappeenranta
Jyväskylä
Hanken
Aalto
Kuvio 1 Vastaajat yliopistoittain, %
19%
22%
16%
6%
14%
14%
Vaasan ja Turun yliopistojen vastaajaosuudet (14 %) ovat kasvaneet hieman edellisistä vuosista,
sitä vastoin Tampereen (2 %) ja Oulun yliopiston (3 %) vastaajien osuudet ovat vähentyneet.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vastaajien osuus aineistosta pysyi melko samana (6 %).
Itä-Suomen yliopistosta vastaajia ei ollut mukana aineistossa.
Alla olevasta kuvioista voidaan tarkastella sitä, kuinka suuri osa valmistuneista tohtoreista
yliopistoittain vastasi kyselyyn. Siinä jokainen yliopisto, joista on saatu vastauksia, on esitetty eri
väreillä ja prosenttiosuudet on esitetty värien yhteyksistä. Piirakkakaavion tarkoituksena on auttaa
hahmottamaan suhteellisia eroja eri yliopistojen vastaajamäärissä.

N=86
38% 37%
Aalto
70%
48%
29%
25% 23%
67%
67%
Kuvio 2 Yliopistokohtainen vastausaste vuosina 2010 ja 2011, %
Hanken
Jyväskylä
Lappeenranta
Oulu
Tampere
Turku
Vaasa
Åbo Akademi
Tampereen, Oulun, Lappeenrannan, Aallon, Åbo Akademin ja Jyväskylän yliopistoista
valmistuneista tohtoreista alle 50 % vastasi kyselyyn. Sen sijaan yli 50 % Hankenilta, Turusta tai
Vaasan yliopistosta valmistuneista tohtoreista vastasi kyselyyn.
Vastausprosenttien lisäksi tohtoreiksi valmistuneiden ikäluokkajakauma on mielenkiintoinen. Sitä
on kuvattu alla olevassa kuviossa.
13%
N=86
Alle 30 v. 30-39 v. Yli 40 v. Yli 50 v.
13
9%
59%
70%
60%
50%
40%
30%
20%
10%
0%
Kuvio 3 Vastaajat ikäluokittain, %
17%
Alle 30 -vuotiaita aineistosta oli vain yhdeksän prosenttia. Enemmistö vastaajista oli 30–39 -
vuotiaita (59 %) ja toiseksi suurimman ryhmän muodostivat yli 50 -vuotiaat vastaajat (17 %). Tämä

on mielenkiintoinen seikka sekä Suomen Ekonomiliiton että yhteiskunnan kannalta, ja siihen on
hyvä kiinnittää huomiota myös tulevaisuudessa koulutuspoliittisia linjauksia suunniteltaessa.
14
1.3 Tutkimuksen ja raportin toteutus
Tämän raportin tavoitteena on perehtyä vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden tohtoreiden uran
alkuun. Lomakekyselyn on laatinut Aarresaari-verkosto. Se on pysynyt pääkysymyksiltään samana
kaikkina kolmena aineistonkeruukertana.
Aineisto kerättiin touko-heinäkuussa lomakekyselynä. Mahdollista oli mahdollista vastata joko
postitse lähetettyyn kyselyyn tai sähköiseen kyselyyn. Vastausten tallennus suoritettiin Tampereen
yliopiston tilastotieteen laitoksella.
Tämä raportti on kooste tutkimuksen tuloksista. SEFEn osalta raportin tarkoitus on antaa yleiskuva
vuosina 2010 ja 2011 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneista sekä perehtyä heidän
työllistymiseensä sekä ajatuksiin tohtorikoulutuksesta ja sen sisällöllisestä relevanssista
työllistymistä ajatellen. Laajempi eri alat yhteen kokoava kokonaisraportti ilmestyy Aarresaari-verkostolta
syksyllä 2014.
Tämän raportin aineiston keräämiseen käytetty kyselylomake lähetettiin kaikkiin yliopistoihin
Suomessa, jotka tarjoavat kauppatieteellisen jatkotutkintomahdollisuuden. Näitä yliopistoja ovat
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan, Tampereen yliopisto, Jyväskylän
yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto, Oulun yliopisto, Åbo Akademi
sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Yliopistot lähettivät kyselyt vuosina 2010 ja 2011
valmistuneille tohtoreille.
Kyse on varhaisen uran analyysistä, jolloin tulokset saattavat poiketa tohtoreiden myöhemmästä
työllisyystilanteesta. SEFE:n tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että suomalainen tohtorikoulutus
pysyy houkuttelevana ja arvostettuna työmarkkinoilla.
Aineiston analysointi on tehty Excel–työkalua apuna käyttäen. Tämän lisäksi kansallisista
tietokannoista käytetään sekä yliopistokohtaista että valtakunnallista tietoa. (vipunen.csc.fi)
Raportti etenee siten, että luvussa kaksi perehdytään tohtorikoulutukseen kauppatieteellisellä alalla
Suomessa, jonka jälkeen tarkastellaan työmarkkinatilannetta ja tohtorien työllistymistä. Lopuksi
käydään läpi tutkimuksen vastanneiden ajatuksia tohtorikoulutuksen onnistumisesta ja tehdään
yhteenveto ja johtopäätökset siitä kuinka tohtorikoulutusta tulisi vastaajien mielestä kehittää, jotta
siitä tulisi paremmin työmarkkinoiden tarpeita vastaava. Seuraava kuvio kuvastaa raportin
etenemistä.

15
1.
Tutkimuksen
kuvaus
2.
Tohtorikoulutus
kauppatieteelli-sellä
alalla
Kuvio 4 Raportin kuvaus ja eteneminen
3.
Työmarkkinati-lanne
ja
tohtorien
työllistyminen
4.
Tohtorikou-lutuksen
kehittäminen
työelämää
vastaavam-maksi
Näitä asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Pääasiallinen tarkastelu on tehty ikä-, sukupuoli-,
tohtoroitumisväylä- ja koulutuskohtaisesti. Tarkastelua tehdään myös muiden muuttujien kautta,
kuten vertailuna aikaisempiin vuosiin. Tohtoroitumisväylällä tarkoitetaan sitä, kuinka jatko-opinnot
on rahoitettu, onko väitöskirjatyö esimerkiksi tehty työn ohella vai tutkijakoulussa.
Tohtoroitumisväylä on merkittävä muuttuja tarkastelun kannalta, sillä se on yhteydessä
valmistumisen jälkeiseen toimintaan työmarkkinoilla. Palkkatyön ohella väitöskirjatyötä tehneillä
on usein työpaikka odottamassa, kun taas tutkijakoulussa tutkinnon suorittaneella on valmistumisen
jälkeen tyypillisesti edessään työpaikan haku.
Tohtoroitumisväylä kattaa neljä vaihtoehtoa:
1. Palkkatyön ohella *
2. Tutkijakoulu *
3. Apuraha
4. Yliopiston tutkimus- ja opetustehtävät
* Mielenkiinto kohdistuu usein erityisesti näihin ”palkkatyön ohella” ja ”tutkijakoulu” –
vaihtoehtoihin sillä ne tuovat esille tohtoroitumisväylien erilaiset lähtökohdat suhteessa
työmarkkinoihin.

2 Tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla Suomessa
2.1 Tohtorikoulutuksen taustaa kauppatieteellisellä alalla
Tohtorikoulutusta on kehitetty systemaattisesti 1990-luvulta lähtien valtakunnallisella tasolla, sillä
tutkijakoulutuksen tilaa on pidetty hajanaisena, voimavaroja tuhlailevana sekä laadultaan
epätasaisena (Haapakorpi 2008, 28). Myös Suomen Ekonomiliiton koulutuspoliittiset suuntaviivat
tähtäävät tohtorikoulutukseen osallistuvien turvattuun taloudelliseen ja oikeudelliseen asemaan,
jotta tohtorikoulutetut eivät putoa työsuhteen ja opiskelijastatuksen väliin (Suomen Ekonomiliitto
2014).
Kansallisella tasolla on tehty erilaisia toimenpiteitä vastaamaan muuttuvia haasteita. 1990-luvun
puolivälissä perustettiin nelivuotisia tutkijakouluja, joiden tavoitteena on nopeuttaa tutkinnon
suorittamista ja valmistumista sekä antaa monipuolista ja systemaattista opetusta ja ohjausta
tutkijoille. Tutkijakoulussa jatko-opiskelija sitoutuu neljä vuotta kestävään päätoimiseen
väitöskirjatyöhön, jonka tarkoituksena on mahdollistaa taloudellisesti jatko-opiskelu sekä luoda
tutkijalle työrauha. Lisäksi tutkijakoulun tarkoituksena on väitöskirjatyön sekä ohjaamisvastuun
selkeyttäminen. Tutkijakoulujärjestelmän ongelmana on se, että ne eivät kata kaikkia tieteenaloja
sekä niiden toiminta vaihtelee sekä yliopisto- että tieteenalakohtaisesti. (Haapakorpi 2008, 28-29).
Vain pieni osa väitöskirjoista tehdään tutkijakouluissa. Tutkijakoulujen valinnasta ja ohjauksesta
koskevasta päätöksenteosta on vastannut Suomen Akatemia vuodesta 2010 lähtien. (KATAJA
2014, www.kataja.eu).
Vaikka tohtorikoulutuksen merkitys työelämässä ja työmarkkinoilla on muuttunut
tohtorikoulutuksen volyymin kasvaessa, sen asema Suomessa ei ole edelleenkään vakiintunut. Siitä
huolimatta tohtorit ovat sijoittuneet työmarkkinoille kohtuullisen hyvin (Haapakorpi 2008, 31, 35).
Vuonna 2012 yliopistot uudistivat tohtorikoulutuksen rakenteita, tavoitteena on ollut parantaa
koulutuksen laatua sekä selkeyttää opiskelijavalintaa. Tässä uudessa järjestelmässä kaikki
tohtorikoulutettavat kuuluvat samanaikaisesti tutkijakouluun ja tohtoriohjelmaan. Uudistukset ovat
pyrkineet myös siihen, että väitöskirja olisi mahdollista tehdä nykyistä lyhyemmässä ajassa.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö www.minedu.fi). Nämä uudet suuntaviivat ja niiden toimivuus eivät
näy vielä vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden vastauksissa, mutta on hyvä huomioida
tulevaisuudessa.
Kauppatieteellisen tutkijakoulutuksen tehostajana toimii KATAJA eli kauppatieteilijöiden
valtakunnallinen jatkokoulutusohjelma. Kauppatieteellisen alan jatkokoulutusta annetaan 12
16

koulutusyksikössä Suomessa (nämä yliopistot esitelty sivulla 12). KATAJA:n koordinoimia
kauppatieteisiin perustettuja tutkijakouluja (Graduate Schools) on tällä hetkellä seitsemän:
 The Finnish Center for Service and Relationship Management (FCSRM)
 The Finnish Graduate School of International Business (FIGSIB)
 The Finnish Graduate School of Marketing (FINNMARK)
 The Graduate School of Management and Information System Studies (GRAMIS)
 The Graduate School of Accounting (GSA)
 The Graduate School of Finance (GSF)
 The Graduate School of Logistics and Supply Chain Management (L&SCM)
KATAJAn ja tutkijakoulujen yhteinen tavoite on mahdollistaa jäsenyliopistoissa päätoimisesti
opiskeleville jatko-opiskelijoille kansainväliset standardit täyttävä tutkijankoulutus ja pyrkiä
samalla kustannustehokkuuteen. (KATAJA 2014, www.kataja.eu).
N=86
5-8 vuotta 8-12 vuotta 12-15 vuotta Yli 15 vuotta
17
2.2 Tohtoriopintojen kesto
Kyselyn aineiston mukaan tohtoriopinnoissa kuluu tyypillisesti noin 5-8 vuotta. Keskimääräinen
tohtoritutkinnon suorittamisaika suomalaisissa tohtoritutkinnoissa on 7-8 vuotta (Opetus- ja
kulttuuriministeriö www.minedu.fi). 80 % kyselyn vastaajista oli saanut jatkotutkinnon suoritettua
enintään kahdeksassa vuodessa. Alla oleva kuvio havainnollistaa tätä asiaa.
21%
59%
21%
70%
60%
50%
40%
30%
20%
10%
0%
Alle 4 tai 4
vuotta
Kuvio 5 Tohtoritutkinnon kesto vuosina, % vastaajista
5% 3%
Tohtorikoulutuksen neljän vuoden normiajassa vuosina 2010 ja 2011 pysyi joka viides vastaaja (21
%). Yli 12 vuotta tutkinnon suorittamiseen meni kahdeksalla prosentilla vastaajista. Nuoremmat

opiskelijat tyypillisesti suorittavat tutkintonsa nopeammin kuin vanhemmat opiskelijat. Tähän
saattaa löytyä selitys tohtoroitumisväylän tarkastelun kautta.
Kun tarkastellaan tarkemmin eri ikäryhmiä suhteessa tutkinnon suorittamisaikaan, huomataan, että
alle 30-vuotiailla tutkinnon suorittamiseen meni keskimäärin 4,6 vuotta. 30–39 -vuotiaiden
ikäryhmän keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on 6,7 vuotta. 40–49 -vuotiaiden
keskimääräinen suorittamisaika on 8,6 vuotta. Yli 50-vuotiaiden keskimääräinen tutkinnon
suorittamisaika on 6,7 vuotta. Miesten ja naisten välinen ero tutkinnon suorittamisen kestossa on
vähäinen; miesten keskimääräinen suorittamisaika oli 6,7 vuotta ja naisten 6,9 vuotta.
Tutkinnon kestoon vaikuttaa se, tehdäänkö tutkimusta kokopäiväisesti, osa-aikaisesti vai vapaa-ajalla
muun päätyön ohella. Alla oleva piirakkakuvio kuvastaa tätä jakaumaa aineistossa.
20%
N=82
Kuvio 6 Väitöskirjatutkimukseen käytetty aika, % vastaajista
Vastaajista noin puolet (49 %) teki tohtoriopintoja kokopäiväisesti. Osa-aikaisesti tohtoriopintoja
teki 32 % ja vapaa-ajalla, muun päätyön ohella 20 prosenttia. Tämä jakauma saattaa selittää sitä
miksi neljän vuoden tavoiteajasta poiketaan. Yksi mielenkiintoinen tarkastelu liittyy myös siihen,
kuinka paljon kauppatieteiden tohtorit käyttävät arvioidensa mukaan työaikaansa väitöskirjatyön
tekemiseen. Vastanneista 72 % käytti väitöskirjatyön tekemiseen vähintään 50 % työajastaan.
Vähemmistö, eli 28 % vastaajista, käytti väitöskirjatyöhön alle 50 % työajastaan.
2.3 Jatko-opintoihin hakeutumisen motivaatiotekijät
Syitä tohtoriopintojen aloittamiselle tarkasteltiin kahden kysymyksen muodossa: miten paljon
seuraavat motivaatiotekijät vaikuttivat siihen, että aloitit tohtorin tutkinnon sekä mikä edellä
mainituista motivaatiotekijöistä oli mielestäsi tärkein tohtorin tutkinnon aloittamisen kannalta.
18
49%
32%
Kokopäiväisesti
Osa-aikaisesti
Vapaa-ajalla muun
päätyön ohella

Motivaatiotekijöitä voidaan tarkastella sisällöllisen ja välineellisen motivaation kautta.
Sisällöllisellä motivaatiolla tarkoitetaan sitä, että itse opiskelu tuottaa tyydytystä, kun taas
välineellisellä motivaatiolla tarkoitetaan sellaisen motivaation aiheuttamaa toimintaa, jossa
tavoitellaan jotain muuta kuin itse opiskelua. (Haapakorpi 2008, 41; Deci 1980, 210). Tällöin
motiivina voisi olla esimerkiksi tohtorin tutkinto, eikä niinkään se aihealue, jota tutkitaan. Alla
olevaan kuvioon on listattu vastaajien ilmoittamat ensisijaiset motivaatiotekijät tohtoriopinnoille.
9%
7%
5%
5%
3%
2%
1%
0%
0%
Tutkimustyö kiinnosti sinällään
Halusi kehittyä ammatillisesti
Halusi tehdä tutkimusta tietystä aiheesta
Paremman aseman saavuttaminen työelämässä jatkotutkinnon
Yliopiston laitoksen henkilökunnan kannustus
Koki ettei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta tuolloin
Jokin muu syy jatko-opintojen aloittamiseen
Luonteva jatke aikaisemmille opinnoille tai työlle
Halusi muodollisen pätevyyden tiettyihin tehtäviin
Jatkotutkinto oli tavoitteena jo perusopintojen alkaessa
Työnantajan kannustus
Paremman palkan saaminen jatkotutkinnon vuoksi
Kuvio 7 Jatko-opintoihin hakeutumiseen vaikuttaneet motivaatiotekijät, % vastaajista
Nuoremmat tohtorit (alle 30-vuotiaat) valitsivat tohtoriopinnot useammin sen mukaan, että he
kokivat, että heillä ei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta tuolloin sekä saavuttaisivat
mahdollisesti paremman aseman työelämässä jatkotutkinnon ansiosta. Samoin ammatillinen
kehittyminen oli keskeinen motivaatiotekijä samoin kuin tutkimustyö sinänsä.
Vanhemmilla tohtoreilla (yli 50 -vuotiaat) motivaatio liittyi enimmäkseen siihen, että haluttiin tehdä
tutkimusta tietystä aiheesta tai tutkimustyö kiinnosti sinällään. Keski-ikäisten 30–50 -vuotiailla oli
paljon vaihtelua motivaatiotekijöissä, eikä yleistystä ole helppoa tehdä, mutta yleisimpiä vastauksia
olivat ammatillinen kehittyminen, kiinnostus tutkimustyötä kohtaan sekä tietyn aihealueen
tutkiminen.
19
5%
8%
12%
19%
24%
0% 5% 10% 15% 20% 25% 30%
Työnsaantimahdollisuuksien helpottuminen jatkotutkinnon
suorittamisen vuoksi
Sattuma
suorittamisen vuoksi
N=86

Suurin syy tutkimustyön aloittamiselle oli se, että tutkimustyö sinällään kiinnosti henkilöä (24 %
vastaajista). Tämän lisäksi ammatillinen kehittyminen (19 % vastaajista) on ollut yksi tärkeä tekijä
tohtoriopintoihin hakeutumiselle. Kolmanneksi yleisin motivaatiotekijä oli halu tehdä tutkimusta
tietystä aiheesta (12 % vastaajista).
Kukaan vastaajista ei hakeutunut tohtoriopintoihin ensisijaisesti sen takia, että ajattelisi työnsaannin
mahdollisuuksien helpottuvan tai palkan nousevan jatkotutkinnon suorittamisen vuoksi. Tämän
kyselyn aineiston puitteissa voidaan tehdä johtopäätös, että tohtoriopintoihin hakeudutaan
ennemmin sisäisten kuin ulkoisten motivaatiotekijöiden vuoksi.
Muita syitä tohtoriopintojen aloittamiselle ovat olleet määräaikaisen yliopistotyön saaminen,
perheen ja vapaa-ajan helpompi yhdistäminen kuin yritysmaailmassa, eläkevuosien
vireyttämisprojekti, yliopistolla työskentelevän puolison kannustus, älyllinen haaste, halu päästä
pois edellisestä työtehtävästä sekä itsensä kehittäminen.
20
2.4 Tohtoriopintojen rahoitus
Keskeinen tekijä tohtoriopintojen etenemisessä ja toteuttamisessa on niiden rahoitus, eli opiskelujen
aikaisen toimeentulon turvaaminen. Tätä pyrittiin kartoittamaan kysymyksillä siitä, kuinka vastaajat
rahoittivat tohtorintutkintonsa. Vaihtoehtoja oli yksitoista ja vastaajan oli mahdollista valita
useampi vaihtoehto (kolme tärkeintä). Tämän lisäksi vastaajien tuli merkitä tärkein rahoitusmuoto
lomakkeelle.

Tohtoriopintojen rahoitusmuoto Tärkein rahoitusmuoto
Muut rahoitustavat
Sai opintotukea
Sai henkilökohtaista apurahaa
Sai rahoitusta muun kuin Akatemian projektin kautta
Sai rahoitusta Akatemian projektin kautta
Oli ansiotyössä yliopiston ulkopuolella
Oli tutkimus- ja/tai opetustehtävissä ammattikorkeakoulussa tai
muussa tutkimuslaitoksessa kuin yliopistossa
Oli muussa työsuhteessa yliopistolla
Oli tutkimus- ja/tai opetustehtävissä yliopistolla
Sai rahoitusta muun tutkijakoulutuspaikan kautta
Kuvio 8 Tohtoriopintojen rahoitusmuodot, % vastaajista
6%
5%
4%
13%
Suurin osa vastaajista käytti jatko-opintojensa aikana useampaa kuin yhtä rahoitusmuotoa. Lähes
puolet (48 %) sai jossakin vaiheessa opintojaan henkilökohtaista apurahaa, mutta sitä ei koettu
kuitenkaan tärkeimmäksi rahoitusmuodoksi. Yleisin rahoitusmuoto oli tutkimus- ja/tai
opetustehtävät yliopistolla. Yli kolmasosa vastaajista olikin ollut tutkimus- ja/tai opetustehtävissä
yliopistolla jatko-opintojen aikana. Tällaiset tehtävät ovat useasti pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi
apuraha, ja niiden kautta saatava tulonlähde on siten tärkeämpää jatkuvuuden takia.
Toiseksi tärkein rahoitustapa (17 %) oli ansiotyöt yliopiston ulkopuolella. 24 % vastaajista ilmoitti
käyttäneensä tätä rahoitusmuotoa jatko-opintojensa aikana. Kolmanneksi tärkein rahoitusmuoto oli
henkilökohtaiset apurahat (16 %), joita ilmoitti käyttäneensä melkein puolet vastaajista.
Nuoremmat opiskelijat saivat rahoitusta muun tutkijakoulutuspaikan kautta, he olivat tutkimus- ja
opetustehtävissä yliopistolla tai saivat rahoitusta Suomen Akatemian projektin kautta. Näissä
kaikissa rahoitusmuodoissa vastanneiden ikä jäi alle 35 vuoden. Vanhemmat tohtorit rahoittivat
opinnot tutkimus- ja/tai opetustehtävien kautta ammattikorkeakoulussa tai muussa
tutkimuslaitoksessa kuin yliopistossa, he olivat ansiotyössä yliopiston ulkopuolella, sekä rahoittivat
21
8%
5%
31%
1%
17%
10%
1%
16%
0%
7%
14%
36%
3%
24%
14%
6%
48%
3%
0% 20% 40% 60%
Sai rahoitusta Suomen Akatemian/ Opetus- ja
kulttuuriministeriön rahoittaman tutkijankoulutuspaikan kautta

opintojaan muiden rahoitustapojen kautta. Näissä rahoitusmuodoissa ikäkeskiarvo kohosi yli 40
ikävuoden. Vanhemmilla tohtoreilla rahoitusmuodot muodostuivat enemmänkin palkka- ja muiden
rahoituskanavien kautta, kun taas nuoremmilla tohtoreilla rahoitus tapahtui apurahojen ja Suomen
Akatemian projektien kautta. Tätä suhdetta tarkasteltaessa voidaan todeta, että nuoremmat tohtorit
usein valmistuvat työelämään ilman laajempaa työkokemusta kuin vanhemmat. Vanhemmat tohtorit
ovat opiskelleet ennemminkin työelämän ohessa, kun taas nuoremmat apurahojen avulla.
Tutkinnon suorittamisajalle voidaan löytää selitystä myös opintojen rahoitusmuodon kautta. Kun
30-39–vuotiaiden ikäryhmän keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on 6,7 vuotta, 40-49 –
vuotiaiden keskimääräinen suorittamisaika on 8,6 vuotta. Vanhemmilla vastaajilla opintojen
venyminen saattaa johtua työn ohella opiskelusta.
22

3 Työmarkkinatilanne ja tohtorien työllistyminen – kuinka yhteys
opintojen ja työelämän välillä muodostuu?
3.1 Työmarkkinatilanne ja sijoittuminen työmarkkinoille
Vastaajilta kysyttiin työmarkkinatilanteestaan kolmena eri ajankohtana: kuusi kuukautta ennen
valmistumista, kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen sekä tutkimushetkellä kesällä 2013. Alla
olevaan taulukkoon on listattu työssä, työssä apurahalla, työttömien, työvoiman ulkopuolella
olevien sekä ns. muiden osuudet vastaajista.
Taulukko 2 Työmarkkinatilanne 6 kk ennen, 6 kk jälkeen valmistumisesta ja tutkimushetkellä, %
6 kk ennen 6 kk jälkeen Tutkimushetkellä (2013)
Työssä* 89 % 89 % 94 %
Työssä apurahalla 6 % 2 % 1 %
Työttömänä** 1 % 1 % 1 %
Työvoiman
2 % 5 % 2 %
ulkopuolella***
Jokin muu 1 % 2 % 1 %
*Tämä sisältää vakituisen ja määräaikaisen kokopäivätyön, vakituisen ja määräaikaisen osa-aikatyön sekä itsenäisenä
23
yrittäjänä/ammatinharjoittajana toimimisen
**Tämä sisältää työttömyyden lisäksi työvoimakoulutuksen tai vastaavan, työllistettynä olemisen ja työharjoittelun
***Sisältää perhevapaat ja päätoimisen opiskelun, joka johtaa tutkintoon tai arvosanaan
Kuusi kuukautta ennen tohtoriksi valmistumista yhteensä 89 % vastaajista oli työssä joko
vakituisessa tai määräaikaisessa kokopäivätyössä, vakituisessa tai määräaikaisessa osa-aikatyössä
tai teki töitä itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Kuusi prosenttia teki töitä apurahalla.
Työttömänä oli yksi vastaaja ja työvoiman ulkopuolelle perhevapaiden tai päätoimisen opiskelun
takia kuului kaksi vastaajaa.
Puoli vuotta valmistumisen jälkeen työssä olevien osuus pysyi samana. Sen sijaan apurahalla töissä
olevien osuus laski neljästä kahteen prosenttiin vastaajista. Työvoiman ulkopuolelle siirtyi kolme
prosenttiyksikköä, jolloin tämä osuus kohosi viiteen prosenttiin. Työttömien määrä pysyi samana.

Kyselyhetkellä, vuonna 2013, työssäkäyviä oli 94 prosenttia vastaajista. Tämä osuus siis nousi viisi
prosenttiyksikköä. Apurahatutkijoita vastaajista oli enää yksi. Työttömien osuus oli pysynyt
samana. Työvoimaan kuulumattomia vastaajia oli kaksi.
Vakituinen osa-aikatyö
Vakituinen kokopäivätyö
Työvoimakoulutus tai vastaava
Päätoiminen opiskelu (johtaa tutkintoon tai arvosanaan)
Perhevapaa (ei työsuhdetta)
Määräaikainen osa-aikatyö
Määräaikainen kokopäivätyö
Muu tilanne
Itsenäinen yrittäjä, ammatinharjoittaja tai freelancer
Apurahatutkija
24
3.2 Työnantajat ja työtehtävät
Ehdottomasti yleisin työmarkkinatilanne oli apurahatutkija (52 %), toiseksi yleisin tapa työllistyä
oli oman yrityksen tai freelancer-toiminnan kautta (30 %), ja kolmanneksi yleisin työllistymistapa
oli määräaikaisen kokopäivätyön kautta. Työmarkkinatilannetta kuvastavat epävarmat ja lyhyen
aikajänteen työtehtävät.
1%
1%
1%
1%
1%
1%
1%
0% 20% 40% 60%
Kuvio 9 Työmarkkinatilanne vastaajien keskuudessa kyselyhetkellä, %
52%
30%
10%
Kyselyhetkellä olevan työmarkkinatilanteen lisäksi päätyönantajalla on merkitystä. Seuraava kuvio
kuvastaa vastaajien hajautumista eri työnantajille.

Yliopisto
Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, yli 249 työntekijää
Oma yritys, ammatinharjoittaja tai freelancer
Ammattikorkeakoulu
Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, alle 50 työntekijää
Järjestö, säätiö tai vastaava, itsenäinen julkisoikeudellinen
laitos tai yhteisö (esim. Eläketurvakeskus, Työterveyslaitos)
Kunta, kuntayhtymä, kunnallinen liikelaitos
Yksityinen yritys tai valtionyhtiö, 50-249 työntekijää
Muu työnantaja
Valtio, valtion liikelaitos
0% 20% 40% 60%
25
Kuvio 10 Päätyönantaja kyselyhetkellä, %
11%
10%
10%
6%
5%
4%
2%
1%
1%
51%
Kauppatieteiden tohtorit sijoittuvat työmarkkinoille tutkinnon jälkeisellä alku-urallaan melko
kapeasti, pääosin yliopiston ja julkisen sektorin tehtäviin. Yleisin päätyönantaja kyselyhetkellä
vastaajilla oli yliopisto (50 %). Tämän jälkeen yhtä yleisiä työnantajia olivat suuret yksityiset
yritykset tai valtionyhtiöt, yli 249 työntekijää (11 %), oma yritys (10 %) ja ammattikorkeakoulu (10
%). Tämän jälkeen vastaajat jakaantuivat pienien ja keskisuurien yritysten (alle 50 työntekijää),
järjestöjen ja muiden vastaavien itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten tai yhteisöjen, kunnan,
kuntayhtymän tai kunnallisen liikelaitoksen, keskisuuren yrityksen, muun työnantajan tai valtion tai
valtion liikelaitoksen palvelukseen.
Sen lisäksi, että tarkastellaan eri työnantajia, on mielenkiintoista tarkastella valmistuneiden
tohtoreiden työtehtäviä kyselyhetkellä muutama vuosi valmistumisen jälkeen. Tutkimus- ja
opetustehtävät ovat ylivoimaisesti suosituimpia tehtäviä tohtoriksi valmistumisen jälkeen (47 %).
Alta löytyvä kuvio kuvastaa työtehtävien jakautumista kyselyn vastaajien keskuudessa.

4%
2%
1%
4%
Muu työn luonne
Rahoituksen ja taloushallinnon tehtävät
Viestintä- ja mediatyö
Suunnittelu- tai kehitystehtävät
Markkinointi ja myynti
Konsultointi tai koulutus
Johto- ja esimiestehtävät
Hallintotehtävät
Opetus tai kasvatus
Kuvio 11 Pääasiallisin tehtävien luonne, % työssä olleista vastaajista
Myös johto- ja esimiestehtävät yhdessä konsultoinnin ja koulutuksen kanssa muodostavat
yleisimmät valmistuneiden tohtoreiden työtehtävät. Tämä tukee aiemmin esitettyä kuviota
vastaajien päätyönantajista, joista ylivoimaisesti yleisin oli yliopisto (50 % vastaajista). Yksityisissä
yrityksissä sekä valtionyhtiöissä tohtorien työskentely on vielä harvinaista.
3.3 Tutkinnon merkitys työnhaussa ja työelämässä
Jo pidemmän aikaa SEFE on ollut huolissaan kauppatieteellisen jatkotutkinnon suorittaneiden
asemasta ja heihin suhtautumisesta varsinkin yksityisen sektorin työpaikoilla. Usein kyse on siitä,
että jatkotutkintoa ei osata hyödyntää, tutkinnot eivät ole sisällöltään täysin relevantteja työelämän
tarpeisiin tai tutkinnon suorittaminen ei tuo yksilöille sitä lisäarvoa, joka työmäärän ja siihen
uhrattujen panostusten kautta tulisi saada. (Oksanen & Markkanen 2006, 26).
Oksasen ja Markkasen (2006) raportoimassa työnantajaselvityksessä haluttiin selvittää, onko
vastaajien organisaatiossa kauppatieteiden tohtoreita tai lisensiaatteja. Tuolloin 30 % vastaajista
ilmoitti organisaatiossa olevan jatkotutkinnon suorittaneita yksi tai enemmän. Nämä henkilöt
vastasivat myös kysymykseen siitä kuinka jatkokoulutuksen tuoma lisäarvo mahdollisesti näkyy
tuottavuuden tai tuloksellisuuden näkökulmasta. Vastaukset painottuivat seuraavasti:
26
39%
18%
1%
18%
10%
2%
Tutkimus
0% 10% 20% 30% 40% 50%

1. ”ei mitenkään”
2. ”oletettavasti ammattitaito parempi”
3. ”syvä erityisosaaminen näkyy”
4. ”antaa lisävalmiutta kehittää organisaatiota /työtehtävään liittyviä asioita”
5. ”hyvin vaikea sanoa” (Oksanen & Markkanen 2006, 26).
Vähäisten vastausten vuoksi näistä on vaikea tehdä johtopäätöksiä, mutta Oksasen (2008, 20)
SEFElle tekemästä raportista voidaan todeta, että työnantajat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita tai
halukkaita palkkaamaan jatkokoulutuksen saaneita kauppatieteilijöitä lähiaikoina. Vastaajista
(N=149) 70 % vastasi, että ei ole tarvetta palkata uusia kauppatieteilijöitä lähitulevaisuudessa ja
vain 5 % vastaajista vastasi tähän kysymykseen myönteisesti. Tarve kuitenkin nähtiin
negatiivisemmin kuin oletus tai tieto siitä, että onko omaan organisaatioon tulossa jatkokoulutettuja
lähiaikoina. (Oksanen 2008, 20-21).
Näitä tuloksia on mielenkiintoista verrata jatkotutkinnon suorittaneiden omiin sanallisiin arvioihin
jatkotutkinnon hyödyistä ja haitoista. Alla olevaan taulukkoon on koottu vastaajien ajatuksia:
Taulukko 3 Tohtoriopintojen koetut hyödyt ja haitat
Tohtorikoulutuksen hyödyt: Tohtorikoulutuksen haitat:
Pätevyysvaatimuksena työhön (16 kpl) Ylikoulutettu (10 kpl)
Apuna uuden työn hankinnassa, parempien tehtävien
toivo, tulevaisuus, tutkimushommat (13 kpl)
27
Liian teoreettinen (käytännönläheisyys
puuttuu) (5 kpl)
Uskottavuus, maine (7 kpl) Yrityssektorilla (2 kpl)
Hyötyä nykyisessä työtehtävässä (6 kpl) Kateus (1 kpl)
Kokemus (2 kpl)
Itsekunnioitus ja muiden kunnioitus (1 kpl)
Asioiden loppuun vieminen (1 kpl)
Jatkotutkinnon suorittamisen taustalla nähdään usein se, että joko tehtävän pätevyysvaatimukset
vaativat tutkinnon suorittamista tai sitten tulevaisuuden urahaaveet edellyttävät sitä. Toisaalta
jatkotutkinnon suorittaneet kokivat työnantajien suhtautuvan heihin ylikoulutettuna työvoimana
sekä ajattelevan, että he ovat liian teoreettisia käytännönläheiseen työhön.
Hyötyjen ja haittojen lisäksi valmistuneilta tohtoreilta kysyttiin tutkimusosaamisen,
substanssiosaamisen, opetusosaamisen, johtamis- ja hallinto-osaamisen, vuorovaikutusosaamisen
sekä organisaatio-osaamisen tarvetta nykyisessä työssä. Näitä osa-alueita arvioitiin asteikolla ei
lainkaan (1) – erittäin paljon (6), toisin sanoen kuinka paljon näitä osa-alueita tarvitaan nykyisessä

työssä. Korkeimmat keskimääräisarviot saivat substanssiosaaminen (5,2), vuorovaikutusosaaminen
(5,2) sekä organisointisaaminen (5,1). Vähiten tärkeänä nykyisessä työssä pidettiin
tutkimusosaamista (5,0), opetusosaamista (4,4) sekä johtamis- ja hallinto-osaamista (4,3), mutta
niitäkin selvästi arvostetaan ja tarvitaan.
Tämän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin sitä, miten merkittävässä roolissa tohtoritutkinto on ollut
nykyisen työn saamisen kannalta. Vastaajista 51 % ilmoitti, että tutkinto on ollut
pätevyysvaatimuksena nykyiseen työhön ja 13 % ilmoitti tutkinnon olleen käytännössä
vaatimuksena, mutta ei suoranaisesti ilmaistuna pätevyysvaatimuksena. 33 %:lla tutkinto ei ollut
vaatimuksena nykyiseen työhön.
Kuitenkin vain 46 % vastaajista koki, että he ovat saaneet paremman aseman työmarkkinoilla
tohtorintutkinnon ansiosta. Omaan asemaansa työpaikalla vastaajat kokivat tutkinnon olleen
merkittävämmässä roolissa: 52 % vastaajista ilmoitti saaneensa paremman aseman työpaikalla
tohtorintutkinnon suorittamisen ansiosta. 69 % työssä olleista vastaajista kokee, että heidän
työtehtäviensä vaatimustaso on noussut tutkinnon suorittamisen myötä. Mielekkäämpiä työtehtäviä
on saanut 71 % vastaajista. Alla olevaan kuvioon on koottu yhteen kaikki edellä esitetyt tiedot.
80%
70%
60%
50%
40%
30%
20%
10%
Kuvio 12 Valmistumisen jälkeiset muutokset työelämässä, % vastaajista
Tutkinnon merkitystä työelämässä voidaan tarkastella myös vastaajien tavoitteiden kautta –
kuitenkin melko marginaalinen joukko hakeutuu tohtorikoulutukseen vuosittain. Kun vastaajilta
kysyttiin, ovatko he tavoitteidensa mukaisella uralla, heistä 87 % ilmoitti olevansa kokonaan tai
osittain tavoitteidensa mukaisella uralla ja vain 8 % vastasi, että he eivät ole tavoitteidensa
mukaisella uralla. Toisekseen vastaajilta kysyttiin, että liittyykö nykyinen työ väitöskirjan teemaan
tai aiheeseen. 81 % vastaajista ilmoitti väitöskirjan liittyvän kokonaan tai osittain tämänhetkiseen
työhön ja 19 % ilmoitti, että väitöskirja ei liity tämänhetkiseen työhön.
28
46%
52%
69% 71%
36%
69%
0%
Saanut
paremman
aseman
työmarkkinoilla
Saanut
paremman
aseman
työpaikalla
Saanut
vaativampia
työtehtäviä
Saanut
mielekkäämpiä
työtehtäviä
Saanut
työpaikan
uudella
työnantajalla
Saanut lisää
palkkaa

Bruttopalkka (2011) Bruttopalkka (2013)
Alle 3000 e 3000-3999 e 4000-4999 e 5000-5999 e 6000 e -
29
3.4 Palkkaus
Suurin osa kyselyyn vastanneista henkilöistä on työllistynyt yliopistoihin sekä julkiselle sektorille.
SEFEn palkkatasotutkimuksen mukaan mediaanipalkka kunnalla ja valtiolla on yksityistä sektoria
pienempi. Palkkatasotutkimuksen mukaan kauppatieteiden maisterien, ekonomien, mediaanipalkka
yksityisellä sektorilla on 5096 € (vuonna 2013), kun taas kunnalla 4300 € ja valtiolla 4500 €.
(SEFEn palkkatasotutkimus 2013). Aarresaari-verkoston kyselyn vastausten perusteella
mediaanipalkka vastavalmistuneella kauppatieteiden tohtorilla on 4300 € keskiarvon ollessa 4870 €.
Muutama vuosi tohtoriksi valmistumisen jälkeen mediaanipalkka oli 4400 € keskiarvon ollessa
4880 €. Näin ollen näyttää siltä, että tohtoritutkinnolla tilastojen valossa ei ole merkittävää
vaikutusta palkkaan kun verrataan ekonomeja ja kauppatieteiden tohtoreita. Alla oleva kuvaaja
kuvastaa aineiston mukaista jakaumaa vuosina 2011 ja 2013.
35%
30%
25%
20%
15%
10%
5%
0%
Kuvio 13 Bruttopalkka vuosina 2011 ja 2013 Aarresaaren uraseurannan KTT -aineistossa, €
Tohtorintutkinnon ansiosta lisää palkkaa on saanut 69 % vastaajista. Tämä näkyy edellä olevasta
kuviosta toisen sekä neljännen ”palkkaluokan” laskuna ja toisaalta taas kolmannen ja viidennen
palkkaluokan nousuna vuodesta 2011 vuoteen 2013. Bruttopalkkaa yli 6000 € saavia oli vuonna
2013 kaksi prosenttiyksikköä enemmän.
Aineiston mukaan miesten keskimääräinen bruttopalkka tutkimuksentekohetkellä (2013) on 5150 €,
kun taas naisilla kesimääräinen bruttopalkka on 4685 €. Naisten bruttopalkka jää tällöin noin
yhdeksän prosenttiyksikköä alhaisemmaksi kuin miesten. Myös tutkinnon suorittamisiällä on yhteys
palkkatasoon. Alle 30-vuotiailla tohtoreilla keskibruttopalkka on 3760 €, kun taas 30–39 -vuotiailla
palkka on huomattavasti korkeampi, 4580 €. Korkein palkka on 40–49 -vuotiailla tohtoreilla, joiden

keskipalkka on aineiston mukaan 6390 €. Vanhimmilla tohtoreilla palkka laskee hieman tästä,
keskimäärin noin 5960 euroon.
Toisaalta palkkoja tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon myös tuona aikana tapahtunut
inflaatiokehitys. Se laskee palkkojen ostovoimaa, sillä inflaatio kohosi tuona aikana enemmän kuin
palkat. Alla olevassa kuviossa on vielä tarkemmin kuvattu sitä, kuinka tohtorintutkinto on
vaikuttanut palkkatasoon.
Kuvio 14 Saanut lisää palkkaa tohtorin tutkinnon ansiosta, %
Joka viides työssä oleva vastaaja kokee, että tohtoritutkinto ei ole vaikuttanut palkkatasoon. Mutta
kuten tässä luvussa on käsitelty, tohtoritutkinnolla on ollut vastaajien kannalta merkittävä vaikutus
niin asemaan työmarkkinoilla kuin työpaikalla sekä työtehtäviin. Näitä asioita voi pitää
merkittävinä motivaatiotekijöinä tohtoritutkinnon suorittamiselle. Seuraavassa luvussa on
tarkasteltu enemmän vastaajien ilmaisemia ajatuksia tohtorikoulutuksen kehittämiseksi.
3.5 Kauppatieteiden tohtoreiden varhaisella työuralla koettu työttömyys
Kauppatieteiden tohtoreiden työttömyyttä tarkasteltiin kolmena eri tarkasteluhetkenä: kuusi
kuukautta ennen valmistumista, kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen sekä kyselyhetkellä.
Työttöminä sekä kuusi kuukautta ennen valmistumista että kuusi kuukautta valmistumisen jälkeen
oli vain yksi vastaaja. Tämä jatkaa samaa linjaa aikaisempien raporttien kanssa, jolloin työttömiä
tohtoreita oli aineistossa myös yksi.
Ylivoimainen valtaosa, 93 prosenttia, ei ole kokenut työttömyyttä tohtoriksi valmistumisensa
jälkeen. Vaikka seitsemällä prosentilla esiintyi valmistumisen jälkeen työttömyyttä, sen kesto oli
yleisimmin työttömyyttä kokeneista alle puoli vuotta. Vain kahdella vastaajalla työttömyys kesti yli
vuoden ja yhdellä yli kolme vuotta. Työttömyysajan keskiarvo (N=85) oli 0,9 vuotta. Heikko
työmarkkinatilanne koettiin työllistymistä eniten vaikeuttavaksi tekijäksi (3,8). Alla olevassa
30
69%
21%
10%
Kyllä
Ei
Ei osaa sanoa

kuvaajassa on käsitelty työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä vastaajien keskuudessa. Niitä kysyttiin
kysymyksellä ovatko seuraavat asiat vaikeuttaneet työllistymistäsi, asteikolla 1=ei lainkaan,
6=erittäin paljon.
4
3,5
3
2,5
2
1,5
1
0,5
Kuvio 15 Työllistymistä vaikeuttavat tekijät (keskiarvo)
Eniten työllistymisvaikeuksia kokivat nuorimmat, alle 40-vuotiaat vastaajat. 86 % niistä, jotka
ilmoittivat, että olivat kokeneet työllistymisvaikeuksia, olivat alle 40-vuotiaita. Loput 14 % olivat
40-vuotiaita tai sitä vanhempia. Naiset kokivat työllistymisvaikeuksia enemmän kuin miehet. Niistä
vastaajista, jotka olivat kokeneet työllistymisvaikeuksia, naisia oli 57 % ja miehiä 43 %.
31
3,1
2,3
3,2
2,6
1,8
3,8
2,9
0
Työkokemuksen
puute
Puutteelliset
työnhakutaidot
Verkostojen
vähäisyys
Tohtorin tutkinto Väitöskirjan aihe
tai aihepiiri (liian
suppea,
vääränlainen tms.)
Heikko
työmarkkinatilanne
Ei ole löytänyt
itseä kiinnostavaa
työtä

4 Tohtorikoulutuksen kehittäminen työelämää vastaavammaksi
Jotta tohtorikoulutus kauppatieteellisellä alalla pysyisi työelämän tarpeita vastaavana, sitä tulee
jatkuvasti kehittää. Kyselyssä kysyttiin tohtoreiksi valmistuneiden mielipiteitä tohtorikoulutuksesta.
Kysymykset liittyivät jatko-opiskelua ja väitöskirjatyötä koskevan ohjauksen saatavuuteen, määrään
ja laatuun, ohjaajan tieteelliseen ja pedagogiseen pätevyyteen sekä vertaistukeen ja
yhteisöllisyyteen. Käytössä oli asteikko 1-6. Alla olevassa taulukossa on listattu keskiarvoja näistä
kysymyksistä kolmen eri tohtoriuraseurannan kauppatieteiden tohtoreiden vastaaja-aineistosta.
5
4,5
4
Kuvio 16 Mielipiteitä tohtorinkoulutuksesta: kolmen mittauskerran tulokset (keskiarvo)
Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen määrä, laatu ja saatavuus paranivat vuosina 2010 ja 2011
valmistuneiden vastausten valossa verrattuina vuosina 2008 ja 2009 sekä 2006 ja 2007
valmistuneiden mielipiteisiin. Vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat lisääntyneet molempien, sekä 2008
ja 2009 että 2006 ja 2007 valmistuneiden mielipiteisiin verrattuna. Ohjaukseen liittyvät mielipiteet
ovat myös muuttuneet positiivisemmiksi vuonna 2010 ja 2011 valmistuneiden mielestä verrattuna
2008 ja 2009 valmistuneisiin. Mitään suurempia muutoksia ei tuloksissa kuitenkaan ole
havaittavissa kuten kuviosta 17 voidaan huomata.
32
3,5
Opiskeluun
liittyvän
ohjauksen
saatavuus
Opiskeluun
liittyvän
ohjauksen määrä
Opiskeluun
liittyvän
ohjauksen laatu
Väitöskirjatyöhön
liittyvän
ohjauksen
saatavuus
liittyvän
ohjauksen määrä
liittyvän
ohjauksen laatu
Ohjaajan
tieteellinen
pätevyys
tutkimusalalla
Ohjaajan
pedagoginen
pätevyys
Vertaistuki ja
yhteisöllisyys
2006-2007 2008-2009 2010-2011

33
4.1 Jatko-opiskeluun liittyvät mielipiteet
Joka toisella vastaajalla valintakriteerit olivat tiedossa tohtorikoulutukseen haettaessa. Toisaalta
suurelle osalle hakijoista valintakriteerit eivät olleet tiedossa (37 %). 13 % ei osannut vastata tähän
kysymykseen. Valtaosa (82 %) kuitenkin oli sitä mieltä, että valintakriteerit olivat
oikeudenmukaisia. 16 % piti valintakriteerejä epäoikeudenmukaisina. He, jotka vastasivat, että
valintakriteerit eivät olleet oikeudenmukaisia, toivat avoimissa vastauksissa esille, että vaatimus
tietystä graduarvosanasta ei ole kriteerinä reilu, sillä arvosana riippuu paljon siitä kuka on ollut
gradun ohjaajana.
Arviot jatko-opiskelun ohjauksen määrästä, laadusta ja saatavuudesta paranivat suhteessa edelliseen
kyselykertaan (2008–2009 valmistuneet) mutta olivat heikompia suhteessa tätä edeltäneeseen
kyselykertaan (2006–2007 valmistuneet). Vuosina 2010 ja 2011 valmistuneet arvioivat jatko-opiskelun
laadun hyväksi (4,0), samoin kuin vuosina 2008 ja 2009 valmistuneet (3,9) ja vuosina
2006 ja 2007 valmistuneet (4,2) tohtorit.
Jatko-opiskeluun liittyvä ohjauksen määrä arvioitiin heikommaksi kuin ohjauksen laatu. Jatko-opiskeluun
liittyvä ohjauksen määrän vastausten keskiarvo oli vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla
tohtoreilla 3,7. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten keskiarvo oli 3,6 ja
vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,0.
Jatko-opiskeluun liittyvä ohjauksen saatavuuden vastausten keskiarvo oli 3,9 vuosina 2010 ja 2011
valmistuneilla. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo oli 3,7.
Vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo oli 4,2.
4.2 Väitöskirjatyöhön liittyvät mielipiteet
Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen laadun keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla
tohtoreilla oli 4,5. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen laadun keskiarvo oli
4,2 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,3.
Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen määrän keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla
tohtoreilla oli 4,1. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen määrän keskiarvo oli
4,0 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,0.

Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen saatavuuden keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla
tohtoreilla oli 4,4. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla ohjauksen saatavuuden keskiarvo
oli 4,1 ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla 4,2.
Väitöskirjatyötä koskevista avoimista vastauksista pääsi numeroarvioita syvemmin vastaajien
mielipiteisiin käsiksi. Vaikka numeroiden valossa tyytyväisyys väitöskirjatyöhön liittyviin asioihin
oli hyvällä tasolla (keskiarvo yli 4), avoimista vastauksista oli havaittavissa myös tyytymättömyyttä
väitöskirjatyöhön liittyen. Työryhmähankkeita voisi avoimien vastausten perusteella olla enemmän.
Mitähän opiskeluun liittyvä ohjaus oikeastaan tarkoittaa? Trikoulutuskeskuksen ohjeet ovat hyvät ja riittävät
perusopintojen ja -prosessien ohjaamiseen ja hoitoon. Väitöskirjaohjauksessa sen sijaan on paljonkin kehitettävää.
Ammattimaisempaa otetta tarvittaisiin väitöskirjojen ohjaukseen. Kiireisiltä professoreilta on vaikeaa saada
henkilökohtaista aikaa ja selkeitä kommentteja. Projektitkin ovat usein aika venyviä aiheiden ja aikataulujen suhteen,
jos niissä ei ole yrityksiä maksajina. Erityisesti apulaisproffien tuki ja yhteistyö sekä myös muiden jatko-opiskelijoiden
vertaistuki ovat pelastaneet monta väitöskirjan tekijää keskeyttämiseltä. Rahoituspuoli onkin nyt korjaantumassa, mikä
on hyvä.
Valmistumiseen ja lomakkeisiin liittyvä byrokratia aiheutti myös hämmennystä. Asioiden tulisi
löytyä samasta paikasta napakasti, ettei asioiden etsimiseen menisi tehokasta työaikaa. Tämä
saattaisi edesauttaa myös aikataulunmukaista valmistumista, ettei aikaa mene väitöskirjaprosessin
kannalta epäolennaisiin asioihin.
Selkeät stepit/vaiheet näkyviin; varsinkin loppuvaiheen monipolvinen byrokratia saisi helpottua ja eri ohjeistus pitäisi
löytyä napakasti yhdestä paikasta. Kun itse valmistuin, ohjeita piti haeskella eri paikoista - ne olivat kovin sirpaleisesti
tarjolla, jos ollenkaan.
Suunnitelmia ja edistymistä voisi valvoa vielä tarkemmin, että ihmiset valmistuisivat 4 vuodessa. Moni opiskelija
käyttää tohtoriopinnoissa liikaa aikaa haahuiluun.
Mentorointi on yksi teema jota olisi väitöskirjatyöskentelyssä voinut olla enemmän. Sekin ilmeni
avoimista vastauksista.
Enemmän mentorointia (projekti, yhteistyö, raportoinnin, verkostoitumisen taitoja). Kokeneemmat voisivat siirtää
paljon osaamista.
34

4.3 Ohjaajan osaamiseen liittyvät mielipiteet
Ohjaajan pedagoginen pätevyyteen liittyneiden vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011
valmistuneilla tohtoreilla oli 4,3. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten
keskiarvo oli 4,2 samoin kuin vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla.
Ohjaajan tieteellinen pätevyys tutkimusalalla -vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011
valmistuneilla tohtoreilla oli 5,0. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,6
ja vuosina 2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,8.
Avoimissa vastauksissa peräänkuulutettiin systemaattista ja aikataulutettua ohjausta sekä
standardoitua akateemista osaamista. Sekä avoimista vastauksista että numeerisen arvion mukaan
valmistuneet tohtorit pitivät ohjaajien akateemista osaamista erinomaisena.
Opiskelijan tulisi saada tieteellisesti pätevää ja sopivaa ohjausta omaa tutkimusaluetta ajatellen. Kaikki oppiminen
itsestä kiinni, mikä ok mutta menee helposti yritysten ja erehdysten kautta.
35
4.4 Vertaistuki ja yhteisöllisyys
Vertaistuesta ja yhteisöllisyydestä kysyttäessä vastausten keskiarvo vuosina 2010 ja 2011 valmistuneilla
tohtoreilla oli 4,3. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneilla tohtoreilla vastausten keskiarvo oli 4,0 ja vuosina
2006 ja 2007 valmistuneilla tohtoreilla keskiarvo oli 4,2.
Avoimista vastauksista pystyi havaitsemaan vertaistuen ja yhteisöllisyyden tärkeäksi teemaksi. Kuitenkaan
sille ei välttämättä ole tarpeeksi foorumeita, eikä kanssaopiskelijoiden kanssa pääse kommunikoimaan.
Riittävästi yhteisiä jatko-opintotapaamisia/-seminaareja vertaistuen ja tiedonvälityksen helpottamiseksi...
Erityisesti apulaisproffien tuki ja yhteistyö sekä myös muiden jatko-opiskelijoiden vertaistuki ovat pelastaneet monta
väitöskirjan tekijää keskeyttämiseltä.
4.5 Tyytyväisyys tutkintoon
Tyytyväisyyttä tohtorin tutkintoon ja opintoihin kartoitettiin viiden kysymyksen avulla. Näitä
asioita arvioitiin asteikolla 1-6 (1= erittäin tyytymätön, paljon kehitettävää – 6= erittäin
tyytyväinen, ei kehitettävää).

4,6
4,4
4,2
4
3,8
3,6
Kuvio 17 Tyytyväisyys tohtorikoulutukseen (keskiarvo)
Kun verrataan näitä tuloksia aikaisemman uraseurantaraportin (2012) tuloksiin, huomataan, että
keskimääräinen tyytyväisyys on pysynyt melko samalla tasolla kuin vuosina 2008–2009
valmistuneilla. Seuraavalla sivulla oleva taulukko kuvastaa tätä asiaa.
Taulukko 4 Tyytyväisyys tutkintoon kahtena tarkasteluperiodina (2013 ja 2011)
2010-2011 valmistuneet 2008-2009 valmistuneet
36
Tyytyväisyys tohtorin
tutkintoon tutkimusalaan
liittyvän sisällöllisen
osaamisen kannalta
4,3 4,5
tutkintoon metodologiaan ja
tutkimusmenetelmiin liittyvän
osaamisen kannalta
4,5 4,3
tutkintoon asiantuntijuuden
kannalta
4,1 4
tutkintoon tutkimusetiikan
kannalta
3,8 4
tutkintoon tieteellisen
viestinnän taitojen kannalta
3,9 3,8
4,3
4,5
4,1
3,8
3,9
3,4
tutkintoon tutkimusalaan
liittyvän sisällöllisen
osaamisen kannalta
tutkintoon metodologiaan
ja tutkimusmenetelmiin
liittyvän osaamisen
kannalta
tutkintoon asiantuntijuuden
kannalta
tutkintoon tutkimusetiikan
kannalta
tutkintoon tieteellisen
viestinnän taitojen kannalta

Vuosina 2010 ja 2011 valmistuneiden tyytyväisyystuntemukset eivät eroa merkittävästi vuosina
2008 ja 2009 valmistuneiden vastaavista. Positiivisimmat ajatukset vuosina 2008 ja 2009
valmistuneilla liittyvät metodologian ja tutkimusmenetelmien osaamiseen, asiantuntijuuteen sekä
tieteellisen viestinnän taitojen osaamiseen. Pienoista laskua vastauksissa oli tutkimusalaan
liittyvässä sisällöllisessä osaamisessa sekä tutkimusetiikassa.
4.6 Työn ja koulutuksen keskinäinen vastaavuus
Työn ja koulutuksen keskinäiseen vastaavuuteen liittyen reilusti yli puolet vastaajista (77 %) koki
työn vastaavan hyvin omaa koulutustasoaan. 17 % vastaajista koki, että työn vaativuustaso on
koulutustasoa hieman tai selvästi alhaisempi. Alla oleva piirakkakuvio kuvastaa tätä jakaumaa.
Kuvio 18 Nykyisen työn vaatimustason vastaavuus yliopistolliseen koulutukseen, %
Vaikka 77 % koki työn vastaavan hyvin koulutustasoa, vain 67 % vastaajista käyttää oppimiaan
tietoja ja taitoja jatkuvasti. Seuraava kuvaaja kuvastaa tätä jakaumaa.
37
77%
10%
7%
6%
Työ vastaa hyvin koulutustasoa
Työn vaativuustaso on koulutustasoa
hieman alhaisempi
Työn vaativuustaso on koulutustasoa
selvästi alhaisempi
Ei osaa sanoa

Kuvio 19 Tohtorinopinnoissa oppimien asioiden hyödyntäminen nykyisessä työssä, %
Noin neljäsosa voi hyödyntää oppimaansa jonkin verran ja alle kymmenes kokee, että opituista
asioista ei ole kovinkaan paljon hyötyä. Miehet (25 %) vastasivat voivansa hyödyntämään
oppimaansa jonkin verran enemmän kuin naiset (22 %). Naisia, joiden mielestä opituista asioista ei
ole kovin paljon hyötyä oli 10 %, miehiä puolestaan 8 %.
4.7 Mitä kauppatieteellisessä tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida paremmin?
Kyselylomakkeessa pyydettiin vastaajia arvioimaan pitäisikö tohtorikoulutuksessa huomioida alla
olevassa taulukossa esitettyjen asioiden kehittyminen. Luvut on esitetty keskiarvoina.
38
67%
24%
9%
Käyttää oppimiaan tietoja/ taitoja
jatkuvasti
Voi hyödyntää oppimaansa
jonkin verran
Opituista asioista ei ole kovin
paljon hyötyä

5
4,9
4,1
4,4
3,3
Tutkimustulosten kaupallistamisen kehittyminen
Tieto- ja viestintäteknologian taitojen kehittyminen
Työnhakuvalmennuksen kehittyminen
Urasuunnittelun kehittyminen
Yrittäjyyden kehittyminen
IPR-osaamisen (immateriaalioikeudet) kehittyminen
Liiketoimintaosaamisen kehittyminen
Projektiosaamisen kehittyminen
Rahoituksen hakemisen kehittyminen
Akateemisen kirjoittamisen kehittyminen
Esiintymistaitojen kehittyminen
Vuorovaikutustaitojen kehittyminen
Kansainvälisten kontaktien kehittyminen
Johtamistaitojen kehittyminen
Kuvio 20 Keskimääräiset arviot asioista, jotka tohtorikoulutuksessa tulisi huomioida. 1=ei lainkaan,
6=erittäin paljon.
Kaikkien osa-alueiden kohdalla keskiarvot ovat korkeampia kuin kolme, eli kaikkia asioita pidetään
vastaajien keskuudessa melko tärkeinä. Tärkeimpiä asioita, joita tohtorikoulutuksessa tulisi
huomioida vastaajien mielestä, ovat akateemisen kirjoittamisen kehittyminen, esiintymistaitojen
kehittyminen, vuorovaikutustaitojen kehittyminen sekä kansainvälisten kontaktien kehittyminen.
Avoimissa vastauksissa vastaajat peräänkuuluttivat eniten yritys- ja työelämäyhteistyökäytäntöjä,
joita tohtorikoulutuksen yhteydessä tulisi olla tai on käytössä. Usein avoimissa vastauksissa
käytettiin konditionaalia: pitäisi tai tulisi tehdä jotain. Harvemmissa vastauksissa nämä asiat jo
nykyisellään koettiin hyviksi. Samoin mentorointia, kansainvälistä yhteistyötä sekä tutkimuksen ja
käytännön lähentämistä toisiinsa. Tutkimusaiheet tulisi rakentua käsi kädessä työelämän tarpeiden
kanssa.
Tutkimus voisi melkein aina sisältää käytännön kohteen tai kohteita, jotta tutkimus olisi relevanttia myös
käytännössä.
Olisi hyvä kannustaa ja löytää projekteja/aiheita joita työnantajat myös haluavat. Tätä yhteistyötä pitäisi
mielestäni myös kehittää yliopiston toimesta. Olisi myös ollut hyödyllistä kuulla enemmän vinkkejä yms joilla
39
4,5
4
4,9
5,4
4,7
3,9
3,3
4
3,4
3,8
0 1 2 3 4 5 6
Opetustaitojen kehittyminen

omaa työtä olisi paremmin voinut markkinoida työelämään. Olisi hyödyllistä niin tutkijalle kuin
työelämällekin. Nyt tämä jäi hyvin vähäiseksi.
Vaikka tavoitteeni oli koko ajan akateeminen työmarkkina, halusin jatko-opintojen aikana kartuttaa
yrityselämän kokemusta. Tämä ei ollut lainkaan helppoa järjestää, eikä siihen kannustettu, mutta siitä oli
mielestäni konkreettista hyötyä työmarkkinoille siirryttyäni ja työllistymiseni kannalta. Myös akateemisilla
työmarkkinoilla arvostetaan "practitioner" työkokemusta, kovastikin.
4.8 Avoin palaute tohtorikoulutuksesta – ”joskus oli vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa,
joskus naurattikin”
Palautteesta saa sen käsityksen, että asiat ovat parantuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Liike-elämän
työkokemusta peräänkuulutetaan varsinkin nuorten tutkijoiden kohdalla. Jos
työelämälähtöisyyttä oli olemassa, sitä kehuttiin palautteessa vuolaasti. Se koettiin avoimissa
vastauksissa, niin negatiivisissa kuin positiivisissakin tärkeäksi teemaksi.
Vaihtelevasti oli joskus vaikeaa ja joskus erittäin vaikeaa, joskus naurattikin. Jälkeenpäin tuntuu ihan
hyvältä, mutta palkka ei noussut lähellekään toiveitani vastaavalle tasolle (kiitos yliopistohallinnon
epämotivoivan käyttäytymisen, sopisi olla edes jokin bonus tohtorintutkinnosta).
Ohjaukseen liittyen peräänkuulutettiin avustamista verkostojen luomisessa. Itse tohtorikoulutukseen
liittyen monet peräänkuuluttivat sitä, että asiat tulisi hoitaa systemaattisemmin. Toisaalta todettiin,
että usein asioiden hoitaminen on henkilö- ja kulttuurikysymys ennemminkin kuin yleinen totuus,
joten joillakin tahoilla asiat hoituvat paremmin kuin toisissa paikoissa.
Kaiken kaikkiaan minusta jatko-opintojen pitäisi aina alkaa sillä, että jokainen jatko-opiskelija määrittää itselleen syyn,
miksi on valinnut jatko-opinnot ja pohtii opintojensa tarkoituksen (millaisia valintoja kannattaa tehdä suhteessa siihen,
mihin tähtää jo opintojen aikana ja varsinkin opintojen jälkeen)...kun tuo yliopistoon kiinnittyvä tutkijanura ei
todellakaan enää ole kaikille mahdollinen/ mieluinen/ sopiva ....jatko-opiskelijoiden silmien avaaminen monenlaisille
uusille mahdollisuuksille ja oman tulevaisuuden haarukoiminen jo jatko-opintojen alussa mahdollistaa samalla hyvän
opintojen etenemistahdin (tietää, mitä on tekemässä ja mihin haluaa/pyrkii tohtorintutkinnon jälkeen)...
40

41
5 Johtopäätökset ja yhteenveto
Tämän raportin tarkoituksena on ollut selvittää tohtorikoulutuksen suorittaneiden työmarkkinoille
sijoittumisen varhaisen työuran kehitystä, laatua, tarkoituksenmukaisuutta sekä tyytyväisyyttä
suoritettuun tutkintoon. Kyselyn vastaajina oli vuosina 2010 ja 2011 valmistuneita tohtoreita.
Näiden tuloksia verrattiin aiempiin SEFEn itse toteuttamien selvitysten sekä Aarresaaren aiempien
vastaavien uraseurantakyselyjen tuloksiin.
Pääasiallisesti kauppatieteiden tohtorit työllistyvät valmistumisensa jälkeen hyvin, vaikka
työllistymisen toimialaisuus onkin vielä nykyisellään melko vinoutunutta. Edelleen yliopisto ja
julkinen sektori työllistävät valmistuneista tohtoreista suurimman osan, eikä varsinkaan
suomalaisiin pk-yrityksiin näytä juuri sijoittuvan tohtoreita. Niiden kehittymisessä ja
mahdollisuuksien arvioinnissa voisi olla vähintäänkin hyödyllistä käyttää tutkimusapuna
tohtoriopiskelijoita tai valmistuneita tohtoreita. Muutenkin mielikuvasta tohtoreista yksityisellä
sektorilla jollakin tavalla pelottavana työvoimana olisi hyvä päästä eroon. Vaikka tohtoriopinnot
pitkälti ovatkin teoreettisia, varsinkin kauppatieteellisellä alalla on paljon mahdollisuuksia myös
käytännönläheisille tutkimuksille. Tähän tutkimusryhmät ja niiden perustaminen ovat tähdänneet.
Yleisin rahoitusmuoto oli tutkimus- ja/tai opetustehtävät yliopistolla. Tällaiset tehtävät ovat useasti
pitkäaikaisempia kuin esimerkiksi apuraha, ja niiden kautta saatava tulonlähde on siten tärkeämpää
jatkuvuuden kannalta. Myös edellisissä uraseurantaraporteissa opetus- ja tutkimustehtävät ovat
muodostaneet tärkeimmän rahoituslähteen. Tämän jälkeen yleisimmät rahoitusmuodot olivat
aikaisempien vuosien vastausten tavalla ansiotyöt yliopiston ulkopuolella sekä henkilökohtaiset
apurahat. Näissä tapauksissa aikaa menee paljon muuhun kuin itse väitöskirjatyöhön ja tämä
viivästyttää valmistumisprosessia.
Kauppatieteiden tohtorit motivoituvat tohtoriopintoihin useimmiten kiinnostuksesta tutkimuksen
tekemiseen kautta. Tämän lisäksi tohtoriopintojen aloittamiseen vaikutti kiinnostus ammatillista
kehittymistä kohtaan sekä kiinnostus tiettyä tutkimusaihetta kohtaan. Kukaan vastaajista ei
hakeutunut tohtoriopintoihin ensisijaisesti sen takia, että ajattelisi työnsaannin mahdollisuuksien
helpottuvan tai palkan nousevan jatkotutkinnon suorittamisen vuoksi. Tämän kyselyn aineiston
puitteissa voidaan tehdä johtopäätös, että tohtoriopintoihin hakeudutaan ennemmin sisäisten kuin
ulkoisten motivaatiotekijöiden vuoksi.
Noin kolme neljästä vastaajasta (77 %) koki yliopistollisen koulutuksen vastaavan hyvin työn
vaatimustasoa. 17 % vastaajista koki, että työn vaativuustaso on koulutusta hieman tai selvästi
alhaisempi. 67 % käyttää työssään oppimiaan tietoja ja taitoja jatkuvasti ja 24 % kokee, että voi
hyödyntää oppimaansa jonkin verran. Vain 9 % koki, että opituista asioista ei ole kovinkaan paljon

hyötyä. Suurin osa vastaajista kokee uran alkuvaiheen työn vastaavan jatko-tutkinnon aikana
opiskeltuja asioita.
Tyytyväisyys tohtoritutkintoa kohtaan näyttää olevan hyvällä tasolla, vaikka vastaajat olivat
ilmaisseet kehityskohtia varsinkin avoimissa vastauksissa. Mielenkiintoinen seikka piirtyy
vastaajien kokemiin tohtoritutkinnon hyötyihin ja haittoihin työelämässä. Tässä kohtaa
kysymyksenasettelu on mielenkiintoinen; vastaaja joutuu asettamaan vastakkain koetut hyödyt ja
haitat suorittamastaan tutkinnosta. Monet kokivat tohtorin olevan imagoltaan ylikoulutettu ja liian
teoreettinen yliopistokasvatti. Paljon yrityksille ja muillekin yhteiskunnan tahoille hyödyllisiä
tutkimuksia jää yhteiskunnan rakenteisiin, sillä yliopistoa ja siellä tehtävää tutkimusta pidetään liian
teoreettisena käytännönläheiseen työhön sovellettavaksi.
Jo näistä vastauksista pääsi käsiksi yleisimpiin ongelmiin, joita tohtorikoulutuksessa ilmenee.
Useimmat vastaajat peräänkuuluttivat systemaattisempaa tapaa hoitaa asioita, ohjausta sekä
työelämäyhteistyötä.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että tohtoritutkinnon suorittaneet työllistyvät hyvin ja tyypillisesti
yliopistoihin tai julkisen sektorin työpaikkoihin, heidän osaamisensa on melko useasti hyvin
käytössä ja työtehtävät vastaavat opittuja taitoja. Yksityiselle sektorille työllistyminen saattaa olla
juuri tästä näkökulmasta haasteellista. Työtehtäviä ei välttämättä osata suhteuttaa omaan / tohtorin
osaamiseen, ja käytännönläheiset tehtävät saattavat tuntua sekä työnantajasta että työntekijästä
haasteettomilta. Työtehtävät on tehty kehitettäviksi, joten niiden kehittäminen työntekijän
ominaisuuksien mukaiseksi on myös työntekijän tehtävä. Tällöin tohtoreiden suuntautumista
yksityiselle sektorille ei tule pitää pelkästään yritysten sekä yritysjohtajien ongelmana vaan myös
työn tarjonnan ja yliopistojen viestinnän ongelmana: yliopistojen sisälle kätkeytynyt osaaminen ei
välttämättä välity yliopiston ulkopuolisille tahoille.
Vaikka yrittäjyystaitoja eivät tämän kyselyn vastaajat pitäneetkään kovin tärkeinä, niiden tärkeys
osana tutkimusprosessin onnistumista on kuitenkin ensisijaisen suuri. Tätä edellytetään sen varjolla,
että tutkijoiden ja yliopiston välinen vuoropuhelu toimii saumattomasti ja jatko-opiskelijoiden
tarpeet kuullaan muiden yliopiston asiakkaiden ohella. Se, että palvelut vastaavat niille olevaa
tarvetta, edesauttaa väitöskirjojen korkeaa laatua, tehokasta tutkintojen suorittamista sekä sitä, että
tohtoritutkinnot vastaavat sitä, mitä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa tarvitaan. Yliopisto ei voi
olla yhteiskunnasta tai yksityisestä sektorista erillinen osa-alue, vaan synergiaetujen tulisi näkyä
kaikilla sektoreilla ja tahoilla. Yliopistojen tulisi viestiä tohtoreista yrityksille voimavaroina ja
mahdollisuutena, ettei heihin suhtauduttaisi lähtökohtaisesti siten, että heille ei ole tarvetta /
kysyntää tai että he ovat vieraantuneita käytännöstä.
Vaikka yhteiskunnassa yritetään ajaa tohtoriksi valmistumisikää sekä tutkinnon suoritusaikaa alas,
se on tämän aineiston valossa pysynyt melko korkeana. Syitä tutkintojen kestolle voidaan etsiä
monelta eri taholta. Tässä aineistossa keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika on kahdeksan
42

vuotta, vaikka tutkinnon normisuositusaika on neljä vuotta. Yliopistolaissa on asetettu tavoiteaikoja
maisteri- ja kandivaiheille, joiden puitteissa tutkinnot tulee olla suoritettuna; tätä samaa
tavoiteajattelua on keskusteltu sovellettavan myös tohtorikoulutukseen, sillä tohtorikoulutusten
määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti.
Nuorilla tutkijoilla tutkinnon suorittamiseen menee vähemmän aikaa, sillä vastausten valossa he
suorittivat opintoja apurahoilla, tai olemalla päätoimisesti yliopistolla tehtävissä. Tämä saattaa
kuitenkin johtaa siihen, että vieraannutaan yliopiston ulkopuolisesta työelämästä, sillä
työkokemusta ei ole kertynyt esimerkiksi yksityiseltä puolelta.
Tulevaisuudessa vastaavassa tohtorien uraseurantakyselyssä kyselyssä olisi hyvä saada tietoa myös
tutkijaliikkuvuudesta ja kansainvälisyydestä, sillä se on kuitenkin yksi tutkimuksen ja
tutkijakoulujen yliopistojen rahoitusta määrittävä tekijä. Tällä kysymyspatteristolla yksikään
kysymys ei liittynyt kansainvälisyyteen ja se saattaa olla kuitenkin eräs merkittävä tekijä
työllistymisen kannalta. Kansainvälisyyttä ja kansainvälisiä verkostoja peräänkuulutettiin
kirjallisessa palautteessa.
SEFE pyrkii vaikuttamaan kauppatieteilijöiden – mukaan lukien kauppatieteiden tohtoreiden –
laadukkaaseen työllistymiseen sekä siihen, että nämä kohtaavat työmarkkinoilla ansaitsemaansa
arvostusta. Tätä työtä tehdään vaikuttamalla yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen resurssointiin ja
organisointiin, ja sen pohjana käytetään jatkossakin uraseurantaa sekä palautetta ennen kaikkea
tutkinnon suorittamisen jälkeisiltä uran alkuvuosilta. Myös tohtoreita koskevaa uraseurantaa
pyritään systematisoimaan ja kehittämään jatkossa edelleen. (Raita 2012).
43

44
Lähteet
Aarresaari-verkosto (2014). Löydettävissä www-muodossa: https://www.aarresaari.net/
Deci, E. (1980). The Psychology of Self-Determination. Heath and Company Lexington, Toronto.
Haapakorpi, A. (2008). Tohtorien varhaiset urat työmarkkinoilla ja tohtorikoulutuksen merkitys
työelämässä. Aarressaari 2008. Kirjapaino Hermes Oy.
Härmälä, M. (2008). Vuosina 2004-2005 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku.
SEFEn raportteja 6/2008.
KATAJAn www-sivut (2014): www.kataja.eu
Oksanen, J. & Markkanen S. (2006). Ekonomien kilpailukyvyn tukipilarit työnantajien ja
esimiesten mielikuvissa. SEFEn raportteja 4/2006.
Oksanen, J. (2006). Arvioita kauppatieteellisen alan jatkokoulutuksesta. SEFEn raportteja 1 /2006.
Oksanen, J. (2002). Tohtoriksi vaikka läpi harmaan kiven – katsaus kauppatieteellisen alan
jatkokoulutukseen. SEFEn raportteja 1/2002.
Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen (2014). Löydettävissä www-muodossa: vipunen.csc.fi
Haettu 29.5.2014
Opetus- ja kulttuuriministeriön www-sivut (2014): www.minedu.fi
Raita, A. (2012). Vuosina 2008-2009 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku. SEFEn
raportteja 3/2012.
Raita, A. (2010). Vuosina 2006-2007 kauppatieteiden tohtoriksi valmistuneiden uran alku. SEFEn
raportteja 1/2010.
SEFEn koulutuspoliittiset suuntaviivat 2013-2014. Suomen Ekonomiliitto 2014.
SEFEn palkkatasotutkimus 2013. Saatavissa www-muodossa osoitteesta:
https://www.slideshare.net/secret/3QChYg7CKIRhfu Luettu: 15.8.2014

Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014

Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014

Empfohlen

Empfohlen

Weitere ähnliche Inhalte

Ähnlich wie Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014

Ähnlich wie Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014 (20)

Mehr von Suomen Ekonomit

Mehr von Suomen Ekonomit (20)

Vuosina 2010 2011 kauppatieteiden tohtoreiksi valmistuneiden uran alku - suvi-tuuli helin - sefe 2-2014