3. Aluksi lukuohje väärinkäsitysten
välttäämiseksi…
Koko maan voimavarojen hyödyntäminen
on väestöllisesti pienen maan kansallinen
etu. Koko maan ja kaupunkiseutujen
kehittäminen eivät ole toisiaan pois
sulkevia vaihtoehtoja. Kaupungistuminen
on tosiasia eikä tunne.
4. Kaupungistuminen Keskittyminen Käytävät ja vyöhykkeet
Liikkuvuus Demografinen muutos Eriytyminen,”kuplat
”
1. 2. 3.
4. 5. 6.
Aluerakenteen isoja muutosvoimia
5. Kaupungistuminen yhteiskunnallisena ja
alueellisena ilmiönä
Aluerakenteen isot muutosvoimat vaikuttavat tällä hetkellä aluerakenteeseen yhdessä
ja erikseen pikemmin keskittävästi kuin tasoittavasti. Kaupungistuminen on ilmiönä
yhteinen tekijä aluerakenteen muutos- ja kehitysdynamiikassa
Kaupungeilla, kaupunkiseuduilla ja kaupunkipolitiikalla on ollut perinteisesti ohut rooli
kansallisessa kontekstissa. Varsinkin suurten kaupunkien kehittäminen on ollut
hillitsevää, koordinoimatonta ja reaktiivista kuin stimuloivaa, koordinoitua ja
proaktiivista
Kaupunkien kasvu on kansainvälinen ja kansallinen ilmiö. Suomi on monin tavoin
myöhäiskaupungistunut, mutta nopeasti kaupungistunut maa. Kaupungistumiseen
liittyy useita kasautumisetuja ja –haittoja, joihin vaikuttavat maantieteelliset ja
historialliset tekijät sekä julkisen vallan ja instituutioiden toimet.
Iso avoin kysymys: mistä oikein puhutaan kun puhutaan
kaupungistumisesta?
8. Kaupunki-maaseutu -
luokituksen aluetyyppi
Väestömäärän
muutos abs.
vuosina 1990-
2014
Väestömää-
rän muutos
% vuosina
1990-2014
KAUPUNKIALUEET 677 272 21,9
Sisempi
kaupunkialue
287 795 19,8
Ulompi
kaupunkialue
263 027 22,4
Kaupungin
kehysalue
126 450 27,0
MAASEUTUALUEET - 200 425 -10,9
Maaseudun
paikalliskeskukset
-12 372 -3,7
Kaupungin
läheinen maaseutu
27 653 7,5
Ydinmaaseutu - 97 745 -13,7
Harvaan asuttu
maaseutu
-117 961 -28,3
Kaupunki- ja maaseutualueiden väestökehitys keskipit-
källä aikavälillä vuosina 1990-2014
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
9. 72,2 %
26,5 %
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
55
60
65
70
75
80
85
90
95
100
Kaupunki- ja maaseutualu-
eilla asuvien osuus (%)
vuosina 1990-2030
Väestömäärän kehitys kau-
punki- ja maaseutualueilla
vuosina 1990-2030
Kaupunkialueiden väkiluku
kasvoi keskimäärin 0,27 %
vuosina 1990-2014, 0,26 %
vuosina 2000-2014 ja 0,24 %
vuosina 2010-2014
Vuosien 2015-2030 trendien-
nuste on tehty 0,2 %:in vuo-
tuisen väestökehityksen perus-
teella eli lievästi alakanttiin
suhteessa aikaisempaan
kehitykseen
Jos ennuste toteutuu, kaupun-
kialueilla asuu 72,2 % ja
maaseutualueilla 26,5 % koko
maan asukkaista vuonna 2030
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
10. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
MANNER-SUOMI
Uusimaa
Varsinais-Suomi
Satakunta
Kanta-Häme
Pirkanmaa
Päijät-Häme
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
Etelä-Savo
Pohjois-Savo
Pohjois-Karjala
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Pohjanmaa
Keski-Pohjanmaa
Pohjois-Pohjanmaa
Kainuu
Lappi
Kaupunkialueilla asuvien osuus % 2014
Kaupunkialueilla asuvien osuus % 2000
Kaupunkialueilla asuvien
osuus (%) maakunnittain
vuosina 1990-2030
Kaupunkialueilla asui koko maan
asukkaista 65,4 % vuonna 2000 ja
69,3 % vuonna 2014: kaupunki-
alueilla asuvien osuus kasvoi 3,9
%-yksikköä
Kaupunkialueilla asuvien osuus
kasvoi määrällisesti noin 400 000
henkilöllä 15 vuoden ajanjakson
aikana!
Kaupunkialueilla asui yli 70 %
väestöstä seitsemässä maakun-
nassa: Uusimaa, Kymenlaakso,
Päijät-Häme, Kanta-Häme,
Varsinais-Suomi, Etelä-Karjala ja
Pirkanmaa
Kaupunkialueilla asui alle 50 %
väestöstä neljässä maakunnassa:
Etelä-Pohjanmaa, Kainuu, Etelä-
Savo ja Pohjois-Karjala
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
11. 0,0
10,0
20,0
30,0
40,0
50,0
60,0
70,0
80,0
90,0
100,0
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
Helsinki Tampere Turku Oulu Jyväskylä
Suurten kaupunkiseutujen
asukasluvun kasvu vuosina
2005-2015*
Keskuskaupunkien osuus (%) omien
seutujensa asusluvun kasvusta
vuosina 2005-2015
Helsingin kaupungin osuus koko seu-
dun asukasluvun kasvusta on kolmin-
kertaistunut: 15,3 % (2005) ja 46 %
(2014)
Tampereen kaupungin osuus seudun
asukasluvun kasvusta on kaksinker-
taistunut: 31,4 % (2005) ja 64,1 %
(2014)
Turun osalta käänne kaikkein suurin:
Turun osuus koko seudun kasvusta jo
lähes 90 %
Oulun ja Jyväskylän kaupunkien osuus
koko seudun väkiluvun kasvusta on
ollut korkealla tasolla koko ajan-jakson
2005-2014
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot* Perustuu 1.1.2015 alueluokitukseen
12. Väestöennuste kunnittain
2015-2030 (muutos %)
>10 % (33 kuntaa)
0,1-9,9 % (81 kuntaa)
-0,1- -9,9 % (98 kuntaa)
< -10 % (105 kuntaa)
Missä suomalaiset
asuvat vuonna 2030?
Kartta kuvaa kuntien väestökehityksen
muutosprosenttia uuden väestöennus-
teen mukaan vuosina 2015-2030
Väestöennusteen mukaan väestö
kasvaa noin joka kolmannessa kun-
nassa (114) ja vähenee kahdessa
kolmesta kunnasta (203) vuoteen
2030 mennessä
Väestö kasvaa yli 15 % kuudessa
Manner-Suomen kunnassa: Pirkka-
lassa, Luodossa, Lempäälässä,
Espoossa, Kauniaisissa ja Oulussa
Väestö vähenee yli -15 % yhteensä 44
kunnassa: suurimmat väestövähennyk-
set Hyrynsalmella, Sallassa, Juukassa,
Kyyjärvellä, Suomussalmella ja
Rautjärvellä
Huom! Tunturi- ja Pohjois-Lapin
positiivinen väestökehitys vuosina
2015-2030
Sinisellä väestö kasvaa
Punaisella väestö vähenee
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);
Analyysi Timo Aro 2016
13. SIJOITUS SEUTUKUNNAT VÄKILUKU 2015 VÄESTÖENNUSTE 2030 MUUTOS ABS. 2015-2030 MUUTOS % 2015-2030
1. Oulun 244951 279744 34793 14,2
2. Helsingin 1498105 1703432 205327 13,7
3. Tampereen 394712 439671 44959 11,4
4. Vaasan 101471 110654 9183 9,0
5. Kuopion 134083 146086 12003 9,0
6. Jyväskylän 181051 195995 14944 8,3
7. Turun 322624 347227 24603 7,6
8. Seinäjoen 127294 134321 7027 5,5
9. Kokkolan 53099 55571 2472 4,7
10. Rovaniemen 65874 68908 3034 4,6
11. Hämeenlinnan 94838 98799 3961 4,2
12. Joensuun 124829 128016 3187 2,6
14. Lahden 201976 203483 1507 0,7
14. Lappeenrannan 89350 89853 503 0,6
15. Porin 138523 135480 -3043 -2,2
16. Mikkelin 72810 70860 -1950 -2,7
17. Kajaanin 56188 53725 -2463 -4,4
18. Kouvolan 92969 88478 -4491 -4,8
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste 2015;
Analyysi Timo Aro 2015
* 1.1.2015 alueluokituksen mukaan,
Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kehitys uuden
väestöennusteen perusteella vuosina 2015-2030
14. Lähde: Tilastokeskus; Suomen ympäristökeskus 2015; Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050
Ikärakenteen kehitys ikäryhmittäin vuosina 2011-2040
Alle 20-vuotiaiden määrä kasvaa
51 kunnassa (16,1 % kaikista
kunnista) vuoteen 2040
mennessä
20-64-vuotiaiden määrä
kasvaa 57 kunnassa (18 %
kaikista kunnista) vuoteen
2040 mennessä
Yli 65-vuotiaiden määrä
kasvaa 279 kunnassa (88 %
kaikista kunnista) vuoteen
2040 mennessä
+ 16,1 %
kunnista
+ 18 %
kunnista
+ 88 %
kunnista
15. Väestöllinen huoltosuhde
kunnittain vuonna 2030
Alle 70 (31 kuntaa)
70-84 (91 kuntaa)
Yli 85 (195 kuntaa)
Missä suomalaiset
asuvat vuonna 2030?
Kartassa on tarkasteltu työikäisten
suhdetta lapsiin ja eläkeläisiin nykykun-
tarakenteella
Huoltosuhde on optimaalisin Etelä- ja
Lounais-Suomessa, Pohjanmaalla ja
pistemäisesti muiden suurten korkea-
koulupaikkakuntien läheisyydessä
Kilpailukykyisin huoltosuhde 2030:
Helsinki (50,0), Tampere (54,3), Turku
(54,9), Espoo (56,2), Vantaa (56,4),
Vaasa (57,6), Jyväskylä (57,7) ja Oulu
(59,2)
Heikoin huoltosuhde 2030: Salla
(142,3), Kivijärvi (141,9), Kökar (140,5),
Kuhmoinen (140,3), Puumala (138,7),
Hyrynsalmi (136,8), Kaskinen (136,5) ja
Ristijärvi (136,5)
Väestöllinen huoltosuhde ylittää
rajapyykin 100 joka kolmannessa
kunnassa vuonna 2030!
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);
Analyysi Timo Aro 2016
16. Kartassa on tarkasteltu työikäisten määrän
kehitystä nykykuntarakenteen mukaan 22-
62-vuotiaiden ikäryhmissä vuosina 2012-
2023: työmarkkinoille tullaan keskimäärin
22-vuotiaana ja poistutaan 62-vuotiaana
Työikäisen väestön määrä vähenee yhteen-
sä noin 58 000 henkilöllä ja samanaikaisesti
koko väestön määrä nousee noin 250 000
henkilöllä vuoteen 2023 mennessä.
Työikäisten väestön määrä kasvaa vain
joka neljännessä kunnassa (74)
kunnassa ja vähenee kolmessa neljästä
kunnasta vuoteen 2023 mennessä.
Työikäisten määrän kehitys vaikuttaa
suoraan ja välillisesti kuntien välisiin
olosuhde- ja kantokykyeroihin sekä lisää
omalta osaltaan kuntien välisiä eroja
lähitulevaisuudessa.
Lähde: Tilastokeskus
Kartta: Timo Widbom 2015
Analyysi: Timo Aro 2015
Missä suomalaiset
asuvat vuonna 2030?
Sinisellä väestö kasvaa
Punaisella väestö vähenee
17. Missä suomalaiset asuvat vuonna 2030?
POHJOISEN SUURALUE/ keskus Oulu:
30 minuuttia: 224.000 hlöä
60 minuuttia: 280.000 hlöä
90 minuuttia: 347.000 hlöä
ITÄISEN JA KESKISEN SUOMEN SUURALUE/
keskukset Jyväskylä, Kuopio, Joensuu ja Mikkeli:
30 minuuttia: 430.000 hlöä
60 minuuttia: 695.000 hlöä
POHJANMAIDEN SUURALUE / keskukset
Seinäjoki, Vaasa ja Kokkola:
30 minuuttia: 256.000 hlöä
60 minuuttia: 419.000 hlöä
ETELÄ- JA LOUNAIS-SUOMEN SUURALUE /
keskukset Helsinki, Tampere ja Turku
30 minuuttia: 1.896.000 hlöä
60 minuuttia: 2.588.000 hlöä
90 minuuttia: 3.193.000 hlöä
Toiminnallisen aluerakenteen neljän
suuralueen vaikutusalueet kolmella
ajoaikaetäisyysvyöhykkeellä
30 min
60 min
90 min
Moottoritie Rataverkko
Lähde: Tilastokeskus;
analyysi Timo Aro 2016
19. Onko Etelä- ja Lounais-Suomi yhtenäinen
työssäkäyntialue vuonna 2030?
Avaintekijöitä:
– sujuva ja toimiva liikenne
– nopeat yhteydet työmarkki-
na-alueiden välillä
– asemanseutujen infran
kehittäminen
– liikkumisen ja liikuvuuden
edistäminen
– aikaetäisyys matkaetäisyy-
den sijaan
– Asumiseen, asumisen
muotoihin ja asuinalueisiin
liittyvät valinnat?
Helsingin, Tampereen ja
Turun 90 minuutin
ajoaikaetäisyydellä asuu 3,2
miljoonaa ihmistä eli noin
60 % koko maan asukkaista
Moottoritie Rataverkko
Lähde: Tilastokeskus;
analyysi Timo Aro 2016
20. 7teesiä kaupungistumista lisäävistä tekijöistä…
1. Kaupungistumisen, taloudellisen kasvun ja tuottavuuden väliseen yhteyteen liittyvät tekijät
2. Internettalouden eli mobiiliin liikkuvuuteen ja tietoteknologian kehitykseen liittyvät tekijät:
tiedonsiirron kehitys ei ole lisännyt aikaan, paikkaan ja etäisyyteen liittyvää riippumattomuutta oletusten
vastaisesti, vaan on entisestään korostanut kontaktien, jakamisen ja kasvokkain tapahtuvien yhteyksien
merkitystä
3. Asumisen, liikkuvuuden ja liikenneyhteyksien kasvavaan yhteyteen liittyvät tekijät: kaupungit
kasvavat ja tiivistyvät samanaikaisesti sisäänpäin sekä ulospäin liikenne- ja kehäkäytävien suuntaisesti
4. Asumiseen ja ”paikan valintaan” liittyvät tekijät: muutokset asumiseen liittyvissä preferensseissä,
sinkkutalouksien lisääntyminen ja keskittyminen kaupunkeihin, kovien ja pehmeiden vetovoimatekijöiden
yhdistyminen muuttoihin liittyvissä valinnoissa, iäkkäiden ja nuorten hakeutuminen kaupunkien keskustoihin jne.
5. Demografiseen muutokseen liittyvät tekijät: kasvavat väestö- ja ikärakenteen erot alueiden välillä,
kotimaisen ja ulkomaisen muuttoliikkeen suuntautuminen samoille alueille
6. Elämäntapaan ja identiteettiin liittyvät tekijät: Suomessa on yhä enemmän toisen ja kolmannen polven
kaupunkilaisia, jotka ovat asuneet koko elämänsä kaupungeissa ja haluavat asua jatkossakin,
kaupunkilaisidentiteetti muovaa asumiseen ja paikkaan liittyviä valintoja
7. Työn muutokseen ja tekemiseen liittyvät tekijät: peruskysymys jatkossa seuraako ihminen työtä vai työ
ihmistä, perinteisen pendelöinnin rinnalla päivittäinen työasialiikkuvuus lisääntyy