Tutkija Miika Vuoren esitys "Lapsi, perhe ja psykiatrinen kuntoutus" Kelan tutkimus 50 -juhlaseminaarissa 5.6.2014.

1. Lapsi, perhe ja psykiatrinen kuntoutus
Miika Vuori
Tutkija
Kela, tutkimusosasto – kuntoutuksen tutkimusryhmä

2. Esityksen sisältö
I. Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen
historia Suomessa – lyhyt katsaus
II. 2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa
erityistason perhepalvelujen kontekstissa
III. Käynnissä oleva valtakunnallinen
lapsiperhepalvelujen kehittämistyö
2

3. Lapsiperheiden hyvinvointia tukeva
palvelujärjestelmä
I. Lapsen kasvua ja kehitystä tukevat peruspalvelut:
a) Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus
b) Terveydenhuolto (mm. äitiys- ja lastenneuvolat, kouluterveydenhuolto)
II. Erityistason palvelut:
a) Kasvatus- ja perheneuvolat
b) Psykiatrinen erikoissairaanhoito
c) Lastensuojelun perhetyö
III. Kolmas sektori (mm.):
a) Kirkon ja seurakuntien lapsi- ja perhetyö
b) Potilas- (esim. ADHD-liitto) ja kansalaisjärjestöt (esim. MLL)
c) Lasten vapaa-ajan seura- ja harrastustoiminta
3
(ks. esim. Halme ym. 2010, 19−24)

4. Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen
historia Suomessa – lyhyt katsaus
4

5. Erityistason perhepalvelujen kehityslinjat Suomessa
(Lastenpsykiatria)
Kasvatus- ja perheneuvolat
Keskeinen rooli avohoitotoiminnan
kehityksessä
Kokeiluja 1920-luvulla  toiminnan
vakiintuminen 1940- ja 1950-luvuilta
alkaen (valtion tuki v. 1950)
Kasvatusneuvolalaki (nykyisin
sosiaalihuoltolaki)  avohuolto
lakisääteiseksi ja
kasvatusneuvoloiden vastuulle
Keskussairaalat ja
erikoissairaanhoito
Poliklinikat ja sairaalaosastot 1950-
ja 1960 -luvuilla (lasten sielulliset
häiriöt)
Lastenpsykiatria erikoisalaksi
vuonna 1968 (ensimmäinen
professuuri 1973)
Lasten mielenterveyden häiriöitä
koskeva tutkimus ja hoitomuodot
ovat kehittyneet 1980-luvulta lähtien
etenkin osana erikoissairaanhoitoa
5
(Hyvönen 2008; Piha 2002; Solantaus ja Santalahti 2013)

6. I. Lasten mielenterveyden pulmat eivät näyttäisi lisääntyneen − ammattiavun
piiriin hakeutuminen on ollut Suomessa vähäisempää kuin muissa maissa
 hoitoon hakeutuminen/ohjautuminen on lisääntynyt (Santalahti ym. 2009, 962)
II. Palvelujärjestelmä on kuitenkin pirstaleinen  esim. alueelliset erot
palveluissa voivat olla melko suuret
(”Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko – kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa
hoidoista” ks: Mediuutiset 14.8.2013)
III. Kasvatusneuvolaperinne  lapsen yksilöterapiat (Piha 2002, 2477)
IV. Erikoissairaanhoidon perinne  osastoilla tapahtuva lapsen ns. yksilöhoito
ja yksilöterapia (Solantaus ja Santalahti 2013, 311)
V. Mielenterveystyön tulee perustua avopalveluihin (mt-laki 1991)
 Suomi reagoinut suhteellisen hitaasti (!! 1990-luvun laman vaikutus)
(Latvala 1998, 18; Pietikäinen 2013, 372−373)
Välihuomioita

7. 2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa
erityistason perhepalvelujen kontekstissa
7

8. Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapa
Perimällä, ympäristötekijöillä ja
vuorovaikutussuhteiden laadulla on
yhteys lapsen biopsykososiaaliseen
kehitykseen
(Caspi ja Moffitt 2006; Thapar ym. 2013)
Ekologinen sosialisaatioteoria =
”development-in-context”
Koti – naapurusto – päiväkoti –
koulu
(Brofenbrenner 1979, 12)
Perheinterventioissa huomio ennen
kaikkea lasten vanhempien ajattelu-
ja toimintatapojen tukemisessa
(Woolfenden ym. 2001; Diggle ja McConachie 2006; Nowak ja
Heinrichs 2008; Zwi ym. 2011)
Lähtökohtana valmius työskennellä
yhteistyössä perheenjäsenten
kanssa arkeen jalkautuen
(Auerswald 1968; 1971; ks. Littell ym. 2005)
Lapsen luonnollisissa kasvu-
ja kehitysympäristöissä
tapahtuva hoito- ja kuntoutus
(Solantaus ja Santalahti 2013, 311)
8

9. Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapa ja
psykiatrinen kuntoutus
9
Psykiatrinen kuntoutus
Ekologinen sosialisaatioteoria
(Brofenbrenner 1979)
&
Ekologinen työote
(Auerswald 1968)
&
Yksilölähtöinen terapia
(Rogers 1951)
Avohoidossa tapahtuva
psykiatrinen hoito

10. Käynnissä oleva valtakunnallinen
lapsiperhepalvelujen kehittämistyö
10

11. I. Lapsiperhepalvelujen uudistaminen on tärkeä osa sosiaali- ja
terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (KASTE –hanke, 2008−2015)
(Hastrup ym. 2013; Solantaus ja Santalahti 2013)
• erityispalvelut pyritään tuomaan osaksi lasten normaaleja kasvu- ja kehitysympäristöjä
II. Sosiaalihuoltolain uudistus käynnissä:
• sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen keskinäisen yhteistyön vahvistaminen
• oikea-aikaisen tuen tarjoaminen perheille ja lastensuojelun asiakkuuksien vähentäminen
• lausunnolla 17.6.2014 asti
III. Käytännön esimerkkejä:
• Perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa (mm. Imatran hyvinvointineuvola)
• Erikoissairaanhoidossa (”intensiivinen avohoito”, ”psykiatrinen kotisairaala” jne.)
• Muita esimerkkejä: Voimaperheet –etähoitomalli (TYKS ja TY)
11
Ekosysteeminen lähestymistapa osana
palvelujärjestelmän kehittämistä

12. Kelan rooli osana palvelujärjestelmää
 STM:n selvitys psykoterapian työnjaosta kuntien ja Kelan kesken
(2003):
 Alle 16-vuotiaille henkilöille suunnattu harkinnanvarainen yksilöpsykoterapia ei
Kelan tehtävä
 Kela–rahoitteisen harkinnanvaraisen kuntoutustyön tulee jatkossa olla
monimuotoista perhekuntoutusta
 Kelan tehtävänä on täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää
 LN-hanke vuosina 2005−2008  psykiatrinen perhekuntoutus
 Neuropsykiatrinen perhekuntoutus 2010 − 2018:
 LAKU
 Etä-LAKU
 Tutkimusosasto vastaa interventiotutkimuksesta –
yhteistyössä mukana mm. TYKS ja TY12
Perheille, jossa 5−12-vuotiaalla lapsella on esimerkiksi diagnosoitu
aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD) häiriö

13. Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin ja perheisiin
(erityistason palvelut) – Pohjoismainen vertailu 2000-
luvulta
SUOMI NORJA
13
• Lukuisia STM:n, Kelan ja erityisesti
RAY:n rahoittamia projekteja
vuosina 2007−2011 lasten ja
perheiden tukemiseksi
• Lapsiperheille suunnattujen
hankkeiden osuus on suurin ja
niihin on käytetty melko
huomattavia summia rahaa
• Hyvistä käytännöistä toistaiseksi
niukasti systemaattista tietoa
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx
?documentId=jz32213140909180
• 1990-luvun lopussa päätös 
jalkautetaan empiirisesti tuettuja
hoitomalleja –hyödynnetty
hyviksi havaittuja käytäntöjä
• Tutkimuksella tärkeä rooli –
”The Norwegian Center for
Child Behavioral Development”
• Nyt useita alueellisia
hoitotiimejä, jotka koulutettu
käyttämään mm. hyväksi
havaittuja ekosysteemisiä
hoito- ja kuntoutusmalleja
(esim. Ogden ym. 2012)

14. KIITOS!
miika.vuori@kela.fi

15. Lähteitä
Auerswald, EH. (1968). Interdisciplinary versus Ecological Approach. Family Process, 7: 202–215.
Auerswald, EH. (1968). Families, Change, and the Ecological Perspective. Family Process, 10: 263–280.
Brofenbrenner, U. (1979). The Ecology of Human Development: Experiments by nature and design. Lontoo: Harvard
University Press.
Caspi, A. & Moffitt, TE. (2006). Gene–environment interactions in psychiatry: joining forces with neuroscience. Nature
Reviews Neuroscience, 7:583–590.
Diggle, TTJ. & McConachie, HHR. (2002). Parent-mediated early intervention for young children with autism spectrum
disorder. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.
Halme, N. & Perälä, M-L. & Laaksonen, C. (2010). Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa:
Järjestelmällinen katsaus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 10.
Hastrup, A. & Hietanen-Peltola, M. & Jahnukainen, J. & Pelkonen, M. (2013). Lasten, nuorten ja lapsiperheiden
palvelujen uudistaminen – Lasten Kaste –kehittämistyöstä pysyväksi käytännöksi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos.
Hyvönen, J. (2008). Suomen psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla historian jatkumon näkökulmasta. Kuopio:
Kuopion yliopiston julkaisuja, D. Lääketiede 440.
Latvala, E. (1998). Potilaslähtöinen psykiatrinen hoitotyö laitosympäristössä. Oulu: Hoitotieteen ja terveyshallinnon
laitos, Oulun yliopisto.
Nowak, C. & Heinrichs, N. (2008). A Comprehensive Meta-analysis of Triple P-Positive Parenting Program Using
Hierarchical Linear Modeling: Effectiveness and Moderating Variables. Clinical Child and Family Psychology Review,
11:114–144.
15

16. Lähteitä
Ogden, T. & Bjørnebekk, G. & Kjøbli, J. & Patras, J. & Christiansen, T. & Taraldsen, K. & Tollefsen N. (2012).
Measurement of implementation components ten years after a nationwide introduction of empirically supported
programs – a pilot study. Implementation science, 7:49.
Pietikäinen, P. (2013). Hulluuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
Piha, J. (2002). Tekevätkö lastenpsykiatrit vääriä asioita? Työnjakoon tarvitaan uudenlaista otetta. Duodecim,
118:2477−8.
Santalahti, P. & Sourander, A. & Piha, J. (2009). Lasten mielenterveyspalveluiden käyttö. Duodecim, 125:959–964.
Solantaus T, Santalahti P (2013). Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Teoksessa M. Sihto, H. Palosuo, P. Topo, L.
Vuorenkoski & K. Leppo (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL),
309–312.
Thapar, A. & Cooper, M. & Eyre, O. & Langley, K (2013). Practitioner Review: What have we learnt about the causes of
ADHD. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 54:3–16.
Woolfenden, S. & Williams, KJ. & Peat, J. (2001). Family and parenting interventions in children and adolescents with
conduct disorder and delinquency aged 10-17. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.
Zwi, M. & Jones, H. & Thorgaard, C. & York, A. & Dennis, JA. (2011). Parent training interventions for Attention Deficit
Hyperactivity Disorder (ADHD) in children aged 5 to 18 years. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 12.
16