2. Kolme pointtia
Osalliseksi kasvamisen edellytyksiä ovat lapsen/nuoren tiedot ja taidot
sekä kokemus hyväksytyksi tulemisesta, arvostuksesta ja vaikuttamisen
mahdollisuuksista.
Osallisuuteen kasvetaan (tai ollaan kasvamatta). Osallisuus ei toteudu
ilman, että kiinnitetään huomiota osallisuuden edellytysten
kasvatukselliseen tukemiseen.
Siksi on 1) tuettava lasten ja nuorten valmiuksien kehittymistä ja 2)
huolehdittava, että eri yhteisöt edistävät ja mahdollistavat osallisuutta ja
siihen kasvamista eivätkä estä sitä.
Elina Nivala ja Sanna Ryynänen kirjoittavat osallisuuteen kasvamisesta ja sen edellytyksistä artikkelissaan Kohti sosiaalipedagogista
osallisuuden ideaalia. Tämä esitys yhdistää Nivalan ja Ryynäsen näkökulmia Lapsiystävällinen kunta -mallin tavoitteisiin.
3. Muutama kysymys pohdintaa herättelemään
Miten lasten ja nuorten kasvua osallisuuteen kunnassanne tuetaan?
Ketkä pääsevät tästä tuesta osalliseksi?
Mitä esteitä osallisuuteen kasvamiselle on?
Kuka kasvaa osalliseksi ja kuka ei?
Onko nykyinen toimintatapa ja kokonaisuus yhdessä punnittu ratkaisu vai
ajautumisen ja/tai pistemäisen kehittämisen tulos?
4. Lähtökohta pohdinnalle
Lapsi Yhteisö(t)
Osallisuuden aikaan saaminen tai edistäminen =
sekä yksilön että yhteisön muutoksen ja kasvun tukeminen.
Osallisuus tapahtuu (tai ei tapahdu) yksilön ja
yhteisön suhteessa
5. Osallisuus yksilön ja yhteisöjen suhteena
• Osallisuus pienyhteisöissä (perhe, koulu, kaveripiiri) luo edellytykset
yhteiskunnalliseen osallisuuteen kasvamiselle (kunta, Suomi, maailma).
• Osallisuuteen kasvamisen osasia ovat lapsen/nuoren tiedot, taidot + kokemus
hyväksytyksi tulemisesta, arvostuksesta ja vaikuttamisen mahdollisuudesta.
6. Esteitä ja kynnyksiä
• Edustuksellisuuden ylikorostuminen toimintatavoissa JA tietynlaisen
taustan omaavien lasten ja nuorten yliedustus edustuksellisissa
rakenteissa
• Syrjintä (ennakkoluulojen ja syrjinnän pelko; ei uskallusta tulla mukaan
ja/tai olla aktiivinen ja näkyvä)
• Taloudellinen eriarvoisuus (ei mahdollisuutta olla mukana samoissa
tiloissa ja tekemisessä kuin muut; huono-osaisuuden ”periytyminen”)
• Alueellinen eriarvoisuus (ei mahdollisuutta olla mukana samoissa
tiloissa ja tekemisessä kuin muut)
• Kaikki eivät saavuta osallistumisvalmiuksia; riittämätön tuki (puuttuvat
tiedot ja taidot; vieras kulttuuri; vähäiset viestintätaidot tai
yhteistyötaidot; kieli; huono itsetunto; uskalluksen puute; kokemus
aiemman osallistumisen turhuudesta)
7. Mitä voidaan tehdä
• Nivala & Ryynänen (2013): Osallisuuden toteutumiseksi tarvitaan
yhteisöjä, joissa on mahdollista toimia ja tulla nähdyksi, kuulluksi ja
tunnustetuksi ainutlaatuisena ihmisenä, omana itsenään ja arvokkaana
osana yhteisöä.
• Miten mahdollistetaan, että:
1) jokaisella lapsella on yhteisöjä, jotka mahdollistavat osallisuuteen kasvamisen ja
2) eri yhteisöt tarjoavat moninaisille lapsille mahdollisuuden kasvaa osallisuuteen?
• Millaisia keinoja ja osaamista tarvitaan, jotta voidaan tukea jokaisen
lapsen osallistumisvalmiuksien kehittymistä?
Kasvua tukevia yhteisöjä, kaikille
8. Millaisia askeleita tarvitaan
• Asettakaa tavoitteeksi, että 1) jokainen lapsi saa riittävät tiedot, taidot ja
innostuksen osallistua ja vaikuttaa eri yhteisöissä ja 2) jokainen lapsi
kokee osallisuutta.
• Tunnistakaa moninaiset lapset ja lapsiryhmät. Hyödyntäkää tietoa
heidän elinolosuhteistaan ja osallisuuden (tai sen puutteen)
kokemuksista.
• Toimikaa syrjintää vastaan, tehkää tiloista, toiminnasta ja yhteisöistä
kaikille turvallisia.
• Tarkastelkaa nykytilaa ja toimintatapoja: Keiden lasten ja nuorten
kasvua osallisuuteen tuetaan ja ketkä jäävät paitsioon? Ketkä lapset ja
nuoret osallistuvat (eri yhteisöissä) ja ketkä eivät?
• Nimetkää tekemisen tarpeet: tarvitaanko jotain uutta / jonkin olemassa
olevan muokkaamista / jonkin olemassa olevan laajentamista /
osaamisen lisäämistä / muuta, mitä?
• Hyödyntäkää tässä työssä myös lasten kokemuksia ja käsityksiä siitä,
mitä osallisuus on ja miten se toteutuu.