Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

1. MITÄ ON KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA? Kunnallisen sosiaalipolitiikan päivä Lappeenranta 23.10.2014 Aulikki Kananoja ylisosiaalineuvos

2. 2 ESITYKSEN RAKENNE  Yleistä ajankohtaisesta tilanteesta  Kunnallinen sosiaalipolitiikka: keskeiset käsitteet  Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällöstä  Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli  Kunnallinen sosiaalipolitiikka sote-rakenteissa  Miksi sosiaalipalvelut jäivät varjoon?  Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet ja haasteet  Koontia ja pohdintaa

3. 3 YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (1)  Kunnallinen sosiaalipolitiikka Valtava- lainsäädännön jälkeen suurimman muutoksen edessä  Sote on liian pitkälle hajautetun järjestämis- ja rahoitusvastuun korjausliike?  Palvelutason kirjavuus edellyttää väestön yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon parantamista  Kunta-organisaatio on tulevaisuudessakin keskeisessä asemassa sekä päätöksenteossa että toiminnan toteuttamisessa

4. 4 YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA (2) Monia taustatekijöitä: Kuntarakenteen ja talouden kestävyyden ristiriita Eriarvoistumiskehitys: alueellinen, taloudellinen, sosiaalinen Ehkäisevän työn niukkuus ja vaikutusten puute Palvelujen painottuminen erikoistasolle ja perustason heikentyminen (etenkin terveydenhuollossa) Kokonaisuuden liika sektoroituminen; prosessien eheyden ongelmat Talouden globalisoituminen ja muutosten ennakoimattomuus

5. 5 KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA - KESKEISET KÄSITTEET (1)  Kunta  Sosiaalipolitiikka

6. 6 KUNTA Kunta on  Paikallisen väestön itsehallinnon toteuttamisen muoto, paikallisdemokratian toteuttaja  Paikkakunta - ihmisten elämisen, asumisen ja toiminnan ympäristö  Palvelujen järjestäjä (nykytilanne) ja suurelta osin niiden tuottaja  Viranomainen  Kunta ei ole pieni valtio eikä vain valtion sektorihallinnon toteuttaja

7. 7 SOSIAALIPOLITIIKKA Monta tapaa määritellä sosiaalipolitiikkaa:  Tavoitteista lähtien (esim. Armas Nieminen)  Järjestelmästä lähtien (Heikki Waris)  Yhteiskunnan kokonaisedusta lähtien (Pekka Kuusi)  Toteutuksen ”regiimeistä” lähtien ( esim. Esping-Andersen)  Rakenteista lähtien ( esim. Juho Saari)  Taloudesta lähtien (ajankohtainen keskustelu)  Käsitteestä (sosiaalinen) lähtien (Kotiranta ym.)  Väestöstä/ihmisistä lähtien (mm. Kunnallinen sosiaalipolitiikka) Esping-Andersen on myöhemmin (2002) omaksunut väestöstä/ikäryhmistä lähtevän tarkastelutavan ja korostaa yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta erityisesti panostamista lapsiin

8. 8 KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN SISÄLLÖSTÄ (1) Kunnallinen sosiaalipolitiikka -teoksessa (2008) jäsennetään kunnallisen sosiaalipolitiikan sisältöä kolmeen kokonaisuuteen.  Laaja-alainen yhteistoiminta (mm. edistävä ja ehkäisevä työ)  Palvelut  Kansalaisyhteiskunta ja asukkaiden osallisuus  Kunnallinen sosiaalipolitiikka kattaa kunnan koko väestön kaikkine elämäntilanteineen – ei vain valtion sektorihallinnon viipaloima osa ihmisten elämästä.

9. 9 KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN SISÄLLÖSTÄ (2) Kunnallisen sosiaalipolitiikan sisällön aineksia:  Hyvinvointia edistävä ympäristö  Taloudellinen ja sosiaalinen turvallisuus  Hyvät yhteisöt: Sosiaalinen koheesio/yhteisöllisyys ja sosiaalinen eheys/ eriarvoisuuden vähäisyys  Ihmisten tiedolliset ja toiminnalliset resurssit (terveys, koulutus, toimintakyky, työ, ihmissuhteet)  Itsensä toteuttamisen mahdollisuudet Kunnallinen sosiaalipolitiikka ei ole vain yksilöiden hyvinvointia vaan myös yhteisöjen hyvinvointia, yhteisen vastuun vahvistamista

10. 10 Sote-lakiehdotus ja kunnan rooli (1)  Keskeinen lähtökohta:  Valtion lähestymistapa – kansallinen näkökulma – koskee koko valtakuntaa ja orientoituu ”ylhäältä alas” sektoreittain - vertikaalinen  Kunnallinen lähestymistapa lähtee väestöstä, asukkaiden elämäntilanteista ja paikallisista olosuhteista; välineinä kaikki sektorit ja niiden toiminnan yhteensovittaminen - horisontaalinen  Keskeinen kysymys:  Miten Sote-lakiehdotus muuttaa kunnallisen sosiaalipolitiikan tehtävää, sisältöä ja toimintatapaa?

11. 11 YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA Lainsäädäntö antaa rakenteelliset puitteet – käytäntöön liittyy paljon avoimia kysymyksiä Spekulaatioissa korostuvat uhkat – vähemmän paneuduttu mahdollisuuksiin Paikallinen ja valtakunnallinen näkökulma väistämättä erilaiset – tämä on lähtökohta Kokonaisuudessa otettava huomioon kuntalain uudistus, sosiaalihuoltolaki, lastensuojelulain muutokset, toimeentulotuen siirto Kelalle, hankintalaki, rahoituslainsäädännön uudistus Kokonaisvaikutusten ennakointi on vaativaa Varauduttava pitkään rakentumisvaiheeseen

12. 12 SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (2)  Lakiehdotuksen 1 § (lain tarkoitus): 1) Edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä; 2) Edistää sosiaali- ja terveydenhuollon laatua; 3) Varmistaa asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään sosiaali- ja terveydenhuoltoon; 4) Luoda edellytykset sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävälle ja yhdenvertaiselle saatavuudelle koko maassa; 5) Varmistaa toimiva ja eheä sekä vaikuttava ja kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusrakenne; sekä 6) Toteuttaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatio sekä vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja alueellisesti ja valtakunnallisesti.

13. 13 SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (3) Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa ( 8§):  Asukkaiden elinolojen, hyvinvoinnin ja terveyden ja niihin vaikuttavien tekijöiden seuranta, alueittain ja väestöryhmittäin;  Kuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja toteutetuista toimenpiteistä raportoiminen kunnanvaltuustolle vuosittain; valtuustokausittain hyvinvointikertomus;  Kunnan strategisessa suunnittelussa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja tavoitteita tukevat toimenpiteet;  Päätösten hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ennakoitava;  Toimialojen tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja nimettävä vastuutahot; yhteistyötä tehtävä myös muiden kuin kunnan toimijoiden kanssa.

14. 14 SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (4)  Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä;  Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien on annettava kunnille asiantuntija- apua hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. ( 9§)

15. 15 SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (5)  Kunnan tai kuntayhtymän tuottamisvastuu ( 14 §):  Sosiaali- ja terveysalue päättää tuottamisvastuun antamisesta kunnalle ja kuntayhtymälle, jolla on sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisvastuun edellyttämä oma henkilöstö ja muut voimavarat;  Tuottamisvastuuseen on kuuluttava ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat, kuntouttavat sekä muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhtenäisenä kokonaisuutena.  Keskeinen asiakirja sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntayhtymän välinen järjestämissopimus.

16. 16 SOTE-LAKIEHDOTUS JA KUNNAN ROOLI (6)  Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet (30 §)  Sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevan kunnan ja kuntasyhtymän kerättävä asukkaiden näkemyksiä väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilasta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen laadusta ja toimivuudesta  Asukkaiden näkemykset huomioon järjestämispäätöksessä sekä kuntien ja kuntayhtymien toiminta suunnitelmissa  Menetelmiä mm. keskustelu- ja kuulemistilaisuudet, kansalaisraadit, hankkimalla palautetta ennen päätöksentekoa, valitsemalla palvelujen käyttäjiä toimielimiin, suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä käyttäjien kanssa, tukemalla asukkaiden, järjestöjen ym. oma-alotteista suunnittelua ja valmistelua.

17. 17 KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA SOTE-RAKENTEISSA (1)  Tavoitteista:  Eriarvoisuutta vähentävä, yhdenvertaisuutta lisäävä ja taloudelliseen kestävyyteen pyrkivä rakenne on sopusoinnussa myös kunnallisen sosiaalipolitiikan kanssa  Sote-lakiehdotuksen tarkoituspykälä sopii myös kunnallisen sosiaalipoliitikan tarkoitukseksi  Olennaista orientoituuko toiminta väestöstä vai järjestelmästä; tarkoituspykälän kärki on väestössä, mutta koskee pääosin rakenteita  Tavoitteiden toteutuminen edellyttää rakennemuutoksen lisäksi toiminnan ja työn sisällön muutoksia

18. 18 KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA SOTE-RAKENTEISSA (2)  Kuntien näkökulmasta suurimmat muutokset nykytilantanteeseen ovat:  järjestämisvastuun siirtyminen sote-alueelle,  paikallisen demokratian kaventuminen ja edustajien välityksellä tapahtuvan päätöksenteon vahvistuminen  kuntien rahojen ja muiden voimavarojen uudelleenjako alueella,  järjestämissopimuksen keskeinen rooli sote- alueen ja kunnan välisessä yhteistyössä.  Kiinteistökysymykset ovat oma kokonaisuutensa, jota ei tässä käsitellä.

19. 19 KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA SOTE-RAKENTEISSA (3)  Uusia ja vanhoja jännitteitä:  Sote-alueen ja kuntien/kuntayhtymien välinen jännite  Peruskuntien ja tuotantokuntayhtymien välinen jännite  Perustason toiminnan ja erikoistason toiminnan välinen jännite  Sosiaalihuollon ja terveyden huollon välinen jännite – toiminnassa ja johtamisessa  Olennaista miten jännitteitä käsitellään  Kysymys on kuntaorganisaation sisäisistä jännitteistä, joten ratkaisut kuntien käsissä

20. 20 KUNNALLINEN SOSIAALIPOLITIIKKA SOTE-RAKENTEISSA (4)  Toiminnallisia muutoksia tarvitaan:  Suurempi yhdenmukaisuus edellyttää horisontaalista oppimista – toisilta kunnilta, toisilta kuntayhtymiltä, toisilta sote-alueilta  Syntyykö kahden tai useamman sektorin tahto ja kyky sovittaa yhteen erilaista osaamista?  Miten rakennetaan edistävän ja ehkäisevän työn osaamista – puhuminen ei enää riitä!  Miten vakavasti asukkaiden ja asiakkaiden osallisuus otetaan – syntyykö uusia toimintamuotoja ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia?

21. 21 MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI KATVEESEEN? (1)  Uudistuksen tärkeä motiivi on perustason toiminnan vahvistaminen (etenkin terveydenhuollossa) ja erikoistason palvelutarpeen ja kustannusten kasvun hillitseminen – pyramidin kääntäminen ”oikeaan” asentoon  Sosiaalihuolto on ollut pääasiassa perustason toimintaa – jäsentynyt porrastus puuttuu  Erityistason palveluja tuottavat suurelta osin kolmannen sektorin toimijat, enevästi myös yksityiset  Ostajia on ”satoja”, samoin myyjiä – eikä erityisosaamiselle ole kuntien tehtävärakenteissa paikkaa

22. 22 MIKSI SOSIAALIHUOLTO JÄI KATVEESEEN ? (2)  Sosiaalihuollon intressit, tietopohja ja asiantuntemus, toimintaympäristöt (erikokoiset kunnat) ja toimintalogiikat eivät kumuloidu kansallisella tasolla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja yhtenäisiksi tavoitteiksi  Nykyrakenteissa ei synny sosiaalihuoltoa koordinoidusti esillä pitävää ja sen kehitystä ajavaa ryhmää (vrt. terveydenhuollon johtajat)  Kun rakenteelliset lähtökohdat ovat erilaiset ja kun tulevaisuuteen mennään ilman yhteistä voimaa, ollaan terveydenhuoltoon nähden epätasaisessa asemassa

23. 23 KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET  Kunnallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuudet nousevat muusta kuin palvelutuotannosta:  Virallisen ja pitkälle säädellyn palvelujärjestelmän vaihtoehtoisesta lähestymistavasta  Ihmisten elämisen, asumisen ja toiminnan ympäristön nostamisesta hyvinvointityön keskeiseksi areenaksi  Edistävän, ehkäisevän ja osallisuutta vahvistavan työn nostamisesta koko kunnan elinvoimaa vahvistavaksi tehtäväksi  Työn vaikutusten jatkuvasta kriittisestä tarkastelusta

24. 24 KUNNALLISEN SOSIAALIPOLITIIKAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET (2) * Kunnallisen sosiaalipolitiikan vahvaa roolia tarvitaan ylisektorisessa yhteistyössä ja kumppanuudessa muidenkin kuin kunnallisten toimijoiden kanssa * Kunnallisen sosiaalipolitiikan tärkeä sisältö nousee osallisuutta vahvistavasta vuoropuhelusta asukkaiden kanssa * Kunnallisen sosiaalipolitiikan ”peruskerrostuma” on matalan kerroksen sektoroimaton yhteys asukkaisiin

25. 25 KOONTIA JA POHDINTAA * Yhteiskunnallisten uudistusten paradoksi: mitä enemmän keskitetään, sitä vahvempi pitää olla vastavoiman – paikallisen toiminnan merkitys kasvaa * Edessä monivuotinen prosessi, jonka käytäntö rakentuu vähitellen * Tärkeä keskittyä nyt niihin uudistuksen osiin, joissa muutosta tarvitaan sotesta riippumatta; näitä ovat mm. - hyvien käytäntöjen oppiminen muilta kunnilta - sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisten yhteensovittaminen keskeisillä yhteistyöalueilla - vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin välineiden kehittäminen - uusien asukas- ja asiakasyhteistyön muotojen rakentaminen.

26. 26 KIITOS HYVÄÄ SYKSYÄ !

27. 27 Kirjallisuutta Esping-Andersen, Gösta & Gallie, Duncan & Hemerijck, Anton & Myles, John (2002) Why we need a New Welfare State. Oxford University Press. Kananoja, Aulikki & Niiranen, Vuokko & Jokiranta, Harri (2008) Kunnallinen sosiaalipolitiikka – Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-Kustannus. Kotiranta, Tuija & Niemi, Petteri & Haaki, Raili (2011) Sosiaalisen toiminnan perusta. Gaudeamus. Kuusi, Pekka (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. WSOY. Nieminen, Armas (1955) Mitä on sosiaalipolitiikka? WSOY. Saari, Juho (toim.) (2011) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Gaudeamus. Waris, Heikki (1966) Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka. WSOY.

Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

Recomendados

Más contenido relacionado

Was ist angesagt?

Was ist angesagt?(18)

Similar a Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja

Similar a Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja(20)

Más de Samuli Sukkula

Más de Samuli Sukkula(20)

Kunnallinen sosiaalipolitiikka aulikki kananoja