Diese Präsentation wurde erfolgreich gemeldet.
Wir verwenden Ihre LinkedIn Profilangaben und Informationen zu Ihren Aktivitäten, um Anzeigen zu personalisieren und Ihnen relevantere Inhalte anzuzeigen. Sie können Ihre Anzeigeneinstellungen jederzeit ändern.

2014 Moninkertaiset kouluttautujat

833 Aufrufe

Veröffentlicht am

Veröffentlicht in: Bildung
  • Loggen Sie sich ein, um Kommentare anzuzeigen.

  • Gehören Sie zu den Ersten, denen das gefällt!

2014 Moninkertaiset kouluttautujat

  1. 1. MONINKERTAISET KOULUTTAUTUJAT Toista tutkintoaan tai kahta tutkintoa samanaikaisesti opiskelevat Helsingin yliopistossa Juhani Saari Suvi Pulkkinen Janne Mikkonen Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Otus – työpapereita 2/2014
  2. 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi Otus – työpapereita 2/2014 ISSN: 2341–7323
  3. 3. 3 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan moninker- taista kouluttautumista Helsingin yliopistossa. Kiinnostuksen kohteena ovat opiskelijat, joilla on opinto-oikeus kahteen tai useampaan tut- kinto-ohjelmaan tai jotka ovat suorittaneet en- nen nykyisiä opintojaan jo aiemman tutkinnon. Vertailuryhmänä ovat ensimmäistä ja ainoaa tutkintoaan suorittavat opiskelijat. Tarkaste- lut perustuvat Opiskelun ja koulutuksen tutki- mussäätiön vuoden 2013 keväällä toteuttamaan opiskelijakyselyyn (N = 1 070), jossa vastauk- siin on yhdistetty ajantasainen tieto opiskelijan opintopistekertymästä. Lisäksi erilaisen tutkin- totaustan omaavien määriä sekä keskimääräis- tä opintopisteiden suoritustehoa tarkastellaan opiskelijarekisteristä saadulla kaikki perustut- kinto-opiskelijat käsittävällä kokonaisaineis- tolla (N ~ 23 000). Tutkimuksessa tarkastellaan mm. seuraa- via asioita: – Vertaillaan keskimääräistä aikaisempien opintojen ajoittumista tarkasteltavissa ryh- missä (toista/useampaa/ensimmäistä tut- kintoa suorittavat) – Moninkertaisen kouluttautumisen yleisyyt- tä eri tiedekunnissa ja opintopistetehoa – Koulutusvalinnan onnistumista – Kokemuksia opiskelutaidoista ja opiskelun sujuvuudesta Tavoitteena oli saada kuva siitä, millainen opis- kelijajoukko moninkertaiset kouluttautujat ovat ja millaiset puitteet heillä on opiskeluun. Tuloksia tarkastellaan suhteessa ajankohtaisiin 1. Johdanto koulutuspoliittisiin kysymyksiin ja työurien pi- dentämiseen. Suomalaiset opiskelijat aloittavat opin- tonsa verrattain vanhoina. Lukiosta valmistui vuonna 2013 noin 33 000 ylioppilasta. Heistä kolme neljästä hakee heti valmistumisensa jäl- keen korkeakoulutukseen, mutta vain runsas kolmannes saa opiskelupaikan. Välivuosia ker- tyy keskimäärin kahdesta kolmeen vuotta. Uu- sista perustutkinto-opiskelijoista 83 prosentilla on ylioppilastutkinto suoritettuna, yhdellä pro- sentilla ammatillinen peruskoulutus, 5 prosen- tilla ammattikorkeakoulututkinto ja 2 prosen- tilla ylempi korkeakoulututkinto.1 Suurimman esteen yliopistoihin sisäänpääsylle siis näyttää aiheuttavan paitsi ylioppilassuma, myös yksin- kertaisesti se, että kaikki tuoreet ylioppilaat ei- vät hakeudu korkeakoulutukseen. Tutkimuksen tausta Tarve saada toisen asteen päättäneet nuoret nopeasti korkeakoulutuksen piiriin juontuu työurien pidentämisen tavoitteista, jotka näh- dään olennaisina valtion talouden kestävyysva- jeen paikkaamisessa. Ajatuksena on, että töissä, valmennuskursseilla, ulkomailla tai avoimessa yliopistossa vietetyt välivuodet ennen korkea- kouluopintojen aloittamista lyhentävät työuran kokonaispituutta. Tavoitteena on myös saada useampi nuori korkeakoulutuksen piiriin, sil- lä korkeakoulutuksen on nähty edistävän yk- silön hyvinvointia ja kansantalouden kilpailu- kykyä sen tuottamalla korkealla osaamisella ja pidemmillä työurilla. 1. OKM (2010). Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulutukseen siir- tymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11
  4. 4. 4 Korkeakoulujen opiskelijavalintoja on tar- koitus uudistaa hallitusohjelman mukaisesti kuluvalla hallituskaudella 2011–2015. Opiske- lijavalintauudistusta koskeva hallituksen esitys on suunniteltu annettavaksi elokuussa 2014, jolloin uudistus otetaan käyttöön opiskelija- valinnoissa keväällä 2016 saman vuoden syk- syllä alkavaan koulutukseen.2 Tavoitteena on sujuvoittaa korkeakouluopintoihin pääsyä va- raamalla opiskelijavalinnan päävalinnat haki- joille, joilla ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opiskeluoikeutta. Osana uudistus- prosessia korkeakouluja kannustetaan tarjoa- maan joustavia siirtymämahdollisuuksia alalta tai korkeakoulusta toiselle siirtymään haluavil- le, jotta alan tai korkeakoulun vaihdon ei tar- vitsisi tapahtua uuden opiskelupaikan hake- misen kautta.3 Lainvalmistelulle ja uudistuksen toimeen- panolle asettaa kuitenkin esteet perustuslaki- valiokunnan lausunto (23/2012 vp) siitä, että ”korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai kor- keakoulun opiskelupaikan vastaanottaneiden asema ei saa muodostua kohtuuttomasti hei- kommaksi kuin ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien, sekä toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen ja opiskelualan vaihtamisen tu- lee olla jatkossakin mahdollista”. Osaltaan siitä syystä, että opiskelijavalin- tauudistuksen toimeenpano on venynyt ja on esitetty huolia, ettei uudistuksella saavuteta sil- le asetettuja tavoitteita, valtioneuvosto päätti kasvattaa määräaikaisesti korkeakoulujen si- säänottoa vuosina 2014–2016 tulevaisuuden työvoimatarpeen kannalta oleellisilla aloilla. Tällä pyritään purkamaan hakijasumaa kor- keakouluihin. Sen lisäksi, että uusien ylioppilaiden pää- syä yliopistoon on haluttu nopeuttaa, on työu- rien pidentämisen kannalta nähty tärkeäksi nopeuttaa opintojen suorittamisvauhtia. Yli- opistojen ohjauksen kannalta kiinnostava toi- menpide tässä on yliopistojen rahoitusmalli, jossa vähintään 55 opintopistettä suorittanei- den opiskelijoiden osuuden perusteella jaetaan yliopistoille yhteensä 11 prosenttia rahoitukses- ta (josta opiskelijapalaute 3 % vuonna 2015). Tätä osuutta on määrä edelleen kasvattaa yli- opistojen rahoitusmallissa. Lisäksi rahoitusta jaetaan ylemmän korkeakoulututkinnon suo- rittaneiden opiskelijoiden määrän perusteella 15 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Taloudel- lisesta näkökulmasta yliopistojen on kannat- tavinta kouluttaa niitä opiskelijoita, joiden opintopisteteho ja tutkintojen läpäisyaste on kaikkein korkein. Työurakeskustelun kannalta merkittävin- tä on työuran keskivaihe. Työurien pidentämi- sellä keskivaiheilta tarkoitetaan toimia, jotka tähtäävät työssä pysymiseen, jaksamiseen ja suoriutumiseen. Tutkimusten mukaan innos- tuneet ja kukoistavat työntekijät ovat merkit- tävästi muita tehokkaampia, tekevät parempaa tulosta, heillä on vähemmän sairauspoissaolo- ja, kokevat vähemmän kuormitusta työssään ja ovat työhönsä omistautuneempia.4 Oman alan löytäminen korkeakoulussa merkitsee usein mahdollisuutta sellaiseen työhön ja työuraan, jossa kestää ja viihtyy pitkään. Tutkimuksessa käytettävät aineistot Tässä tutkimusraportissa hyödynnetään rin- nakkain Helsingin yliopiston opiskelijoita koskevaa Opiskelun ja koulutuksen tutkimus- säätiön (Otus) vuonna 2013 keräämää kyselyai- neistoa sekä Helsingin yliopiston opiskelijare- kisteristä saatua kokonaisaineistoa, joka kuvaa perustutkinto-opiskelijoiden opintojen etene- mistä tiedekunnittain aikaisemmin suoritetun tutkintotiedon suhteen. Tutkimustoimeksian- to käsittää joukon tutkimuskysymyksiä, joihin jompikumpi aineisto soveltuu toista paremmin. Lisäksi opintopisteiden kertymistä koskevissa tarkasteluissa päästään maksimaaliseen syner- giaan, kun kyselyvastaukset on ollut mahdollis- ta yhdistää rekisteristä poimittuihin tietoihin opintopisteiden kertymisestä. Kussakin yksit- täisessä tarkastelussa pyritään hyödyntämään sitä aineistoa, joka vastaa sisällöllisesti parhai- ten annettuun tutkimuskysymykseen. 2. Valtioneuvosto (25.3.2014). Hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta osana julkisen talouden suunnitelmaa. http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/ paatos/fi.pdf 3. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspo- litiikka/vireilla_koulutus/opiskelijavalinnat/ 4. Speitzer & Porath, 2012; Hakanen 2009a ja Harter et al. 2003. Tässä Aarnio (2013) : Opiskeluinto: entäs sitten? Teoksessa: Saari, J. & Kettunen, H. (toim.): Opiskelijabarometri 2012. Katsaus kor- keakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Otus 39/2013.
  5. 5. 5 5. Painotusproseduuri on kuvattu Opiskelijabarometri 2012 -julkaisussa. Tiedekunta Vastaus- prosentti N Otos yhteensä Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 46,9 45 96 Eläinlääketieteellinen tiedekunta 67,3 37 55 Farmasian tiedekunta 42,6 52 122 Humanistinen tiedekunta 46,2 219 474 Käyttäytymistieteellinen tiedekunta 39,2 153 390 Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta 41,2 96 233 Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 33,5 185 552 Oikeustieteellinen tiedekunta 38,9 70 180 Svenska social- och kommunalhögskolan 45,1 32 71 Teologinen tiedekunta 38,6 61 158 Valtiotieteellinen tiedekunta 48,0 120 250 Kaikki 41,5 1 070 2 581 TAULUKKO 1. HELSINGIN YLIOPISTON VASTAAJAMÄÄRÄT JA VASTAUSPROSENTIT SYKSYN 2012 OPISKELIJABAROMET- RISSA JA VUODEN 2013 FUKSIKYSELYSSÄ. Opiskelijan kokemusta tarkastellaan Otuk- sen vuonna 2012 aloittaneiden fuksien aineis- tolla, jonka tiedonkeruu toteutettiin yhteistyös- sä Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) kanssa keväällä 2013. Tähän kyselyyn vastasi yhteen- sä 1070 Helsingin yliopiston opiskelijaa tiedon- keruussa määritellyn perusjoukon rajoittuessa Helsingin yliopiston vuonna 2012 aloittanei- siin uusiin opiskelijoihin. Aineisto on tilastollisissa tarkasteluissa painotettu korjaamaan vastauskadon aiheut- tama tulosten vinoutuneisuus (miesopiskelijat vastasivat kyselyyn naisia laiskemmin).5 Tutkimusta varten käytettävissämme on myös Helsingin yliopiston opiskelijarekisteris- tä poimittuja tietoja, jotka sisältävät kaikki yli- opistossa keväällä 2014 kirjoilla olleet opiske- lijat. Rekisteritietoja käytetään tutkimuksessa sekä itsenäisesti että yhdistettyinä edellä kuvat- tuun kyselyaineistoon. Rekisteriaineiston etuna on se, että tiedot on kerätty hallinnointitarkoi- tuksiin opiskelijoista riippumatta, eikä niissä siten käytännössä esiinny kyselytutkimuksil- le ominaista vastauskatoa tai tietojen puuttu- vuutta. Toisaalta monet opintojen etenemisen kannalta tärkeät tekijät, kuten asenteet, koke- mukset ja motivaatio, jäävät rekisterien ulko- puolelle, minkä vuoksi myös kyselytieto tulee tarpeeseen. Kaikki kirjoilla olevat opiskelijat sisältävää aineistoa käytetään tutkimuksessa kuvaamaan opiskelijoiden jakautumista aiemmin suoritet- tujen ja useiden rinnakkaisten korkeakoulu- tutkintojen mukaan tiedekunnittain. Nämä tulokset esitetään kattavasti raportin toisessa osassa. Lisäksi tarkastelemme, esiintykö opin- tojen etenemistahdissa eroja aiemmin suoritet- tujen tutkintojen mukaan. Rekisteritiedot Helsingin yliopiston opiskelijarekisteristä saa- tiin kaikki perustutkinto-opiskelijat sisältävät kokonaisaineisto keväällä 2014 kirjoilla olleis- ta opiskelijoista. Tiedot jokaisesta opiskelijas- ta oli aineistossa esitetty lukuvuosittain, jolloin tiedot läsnäolosta ja ensisijaisesta tutkinnosta oli saatavilla koko opiskeluajalle. Opiskelijare- kisteriaineisto sisältää tiedot kaikista aiemmin suoritetuista tutkinnoista, jotka oli aineistossa
  6. 6. 6 lueteltu nipussa yhden sarakkeen sisällä. Tut- kinnot pystyttiin erottelemaan toisistaan hake- malla tekstikentistä avainsanoja, kuten “ylem- pi”, “maisteri”, “AMK” jne. Jos henkilöllä on aineistossa useita aiemmin suoritettuja korkea- koulututkintoja, näistä on otettu huomioon ai- noastaan korkein tutkinto. Näistä olemme kui- tenkin pystyneet hyödyntämään ainoastaan tietoja aiemmin suoritetuista ylemmistä kor- keakoulututkinnoista sekä opisto- ja ammat- tikorkeakoulututkinnoista, sillä aikaisemmin suoritettua alempaa kandidaatintutkintoa ei ol- lut mahdollista aukottomasti erottaa nykyisiin maisteriopintoihin johtaneesta alemmasta kor- keakoulututkinnosta. Opiskelijarekisteriaineisto sisälsi lisäk- si tiedon toissijaisten tutkinto-oikeuksien lu- kumäärästä sekä viimeisimmän toissijaisen oikeuden tiedekunnan. Tiedot toissijaisista opinto-oikeuksista rajoittuvat kuitenkin vain Helsingin yliopiston tutkintoihin, eikä aineis- ton perusteella siten ollut havaittavissa tut- kinto-oikeuksia mahdollisissa muissa kor- keakouluissa. Lisäksi ongelmana on se, että pelkästään toisen tutkinnon suoritusoikeu- den perusteella ei voida erottaa toisistaan alan vaihtajia ja varsinaisia kahden samanaikaisen tutkinnon suorittajia. Erityisen hyvin rekiste- riaineisto soveltuukin liikkuvuuden hahmotta- miseen tiedekuntien välillä. Tässä tutkimukses- sa on tarkasteltu ainoastaan niitä opiskelijoita, jotka ovat kirjautuneet läsnäoleviksi opiskeli- joiksi lukuvuonna 2013–2014. Tutkimuksen keskeiset muuttujat Tutkimuksessa opiskelijoita tarkastellaan läpi raportin luokittelulla, joka erottaa opiskelijat kaikissa tarkasteluissa toisen tutkinnon suorit- tamisen mukaan kolmeen ryhmään: 1. Kahta tutkintoa samanaikaisesti opiskele- vat opiskelijat 2. Toista tutkintoa suorittavat (aikaisempi tutkinto jo suoritettu) 3. Opiskelijat, joilla nykyinen suoritettava tutkinto on ensimmäinen tai joilla ei ole aikaisempaa korkeakoulututkintoa. Kyselyaineistoa hyödynnettäessä tieto opiske- lijan tilanteesta toisen tutkinnon suorittamisen suhteen perustuu aineistossa itseraportointiin. Toisen tutkinnon suorittamisen suhteen rekis- teritiedot eivät ole aina luotettavia, koska tie- dot saattavat vaihdella sen mukaan, onko aikai- sempi tutkinto suoritettu samassa vai jossain toisessa korkeakoulussa. Lisäksi rekisteritie- don perusteella on joissain tapauksissa mahdo- tonta erottaa toisistaan aikaisemman alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet niistä, jotka yksinkertaisesti jatkavat saman koulutusalan maisteriohjelmaan Helsingissä valmistuttuaan toisesta korkeakoulusta. Tutkimuksen perus- joukko on määritelty otannan suhteen niin, että perusjoukkoon kuuluvat vain Helsingin yliopistossa ensisijaisen perustutkinto-oikeu- den omaavat opiskelijat. Aineisto ei esimerkik- si edusta sellaisia jatko-opiskelijoita, joilla on toissijainen tutkinto-oikeus jossakin perustut- kinto-ohjelmassa. Määritelmä: Toista korkeakoulututkintoa suorittavaksi opiskelijaksi lasketaan sel- laiset opiskelijat, jotka ovat kyselyssä il- moittaneet suorittaneensa joko ammat- tikorkeakoulututkinnon, alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon tai jat- kotutkinnon yliopistossa. Työmääritelmän kannalta verrokkiryhmän opis- kelijoita ei erotella mahdollisten aikaisemmin avoimessa yliopistossa (tai ammattikorkea- koulussa) suoritettujen opintojen mukaan, jos ne eivät ole johtaneet tutkintoon eikä opiskeli- ja itse ilmoita niitä aktiivisesti jatkavansa. Jos vastaava tutkimus toteutettaisiin rekisteritut- kimuksena, saattaisivat tulokset erota kysely- tutkimuksen tuloksista siinä, että opiskelijalla voisi hyvinkin olla voimassa oleva opinto-oi- keus useampaan tutkintoon, vaikka tämä aktii- visesti edistäisikin vain yhdestä valmistumista. Opiskelijan kokemus useamman tutkinnon sa- manaikaisesta suorittamisesta ei siis ole sama asia kuin useamman tutkinto-oikeuden omaa- minen. Määritelmä: Kahta tutkintoa samanaikai- sesti suorittavaksi opiskelijaksi katsotaan aineistoa hyödyntävissä tarkasteluissa ne opiskelijat, jotka ovat kyselyssä ilmoitta- neet opiskelevansa (aktiivisesti) useam- paa tutkintoa samanaikaisesti.
  7. 7. 77 Määritelmä: Puhtaasti rekisteritietoihin pohjautuvissa tarkasteluissa tarkastellaan niitä opiskelijoita, joilla on useampi voi- massaoleva tutkinto-oikeus. On periaatteessa mahdollista, että opiskelijal- la on nykyisen tutkintonsa lisäksi suoritettu ai- kaisempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi tämä ilmoittaa opiskelevansa useaa tutkintoa samanaikaiseksi. Nämä opiskelijat lasketaan jatkossa kuuluvaksi useaa tutkintoa samanai- kaisesti suorittaviin, koska heitä on aineistos- TAULUKKO 2. HELSINGIN YLIOPISTON VUODEN 2012 UUDET OPISKELIJAT TOISEN TUTKINNON SUORITTAMISEN STA- TUKSEN MUKAAN. N % Ensimmäistä tutkintoaan opiskelevat 916 85,6 Useampi tutkinto samanaikaisesti 28 2,6 Aikaisempi korkeakoulututkinto 126 11,8 Aikaisempia opintoja yliopistossa tai avoimessa yliopistossa (ei tutkintoa) * 266 24,9 * Ei sulje pois aikaisempaa korkeakoulututkintoa. Tämä joukko jakautuu edellä esitellyn luokittelun sisälle. sa muutenkin varsin vähän (vain 2,6 %). Tau- lukossa 2 on esitetty tutkittavien kategorioiden yleisyys 1 070 ensimmäisen vuoden opiskeli- joiden aineistossa. Vuonna 2012 aloittaneista uusista opiskelijoista noin joka yhdeksännellä on joko aikaisemmin suoritettu ammattikor- kea- tai yliopistotutkinto. Lukuun ei ole lasket- tu mukaan sellaisia aikaisempia opintoja, jot- ka eivät ole johtaneet korkeakoulututkintoon. Kaiken kaikkiaan joka neljäs vastaaja ilmoittaa suorittaneensa tutkintoon johtamattomia aikai- sempia yliopisto-opintoja.
  8. 8. 8 Fuksikyselyn aineistossa on selvitetty laajalti vastaajien toimintaa siirryttäessä toiselta as- teelta nykyiseen koulutukseen. Opintoihin liit- tyviä ajallisia nivelvaiheita kartoitettiin kysy- mällä tutkimukseen vastanneilta toisen asteen tutkinnon suorittamisajankohtaa sekä sitä, mil- loin nämä ovat ensimmäistä kertaa aloittaneet korkeakouluopinnot. Aikaisemman tutkinnon suorittamisen ajankohtaa voidaan tutkia si- ten epäsuorasti tutkimalla sitä vaihetta, joka ajoittuu nykyisen tutkinnon alkamisajankoh- dan (2012 syksyllä) ja toisen asteen tutkinnon suorittamisvuoden väliin. Kysymyksen ”Milloin aloitit korkeakouluopinnot ensimmäisen ker- ran?” vastausten tulkinnassa on tosin pidettävä mielessä se, että erityisesti verrokkiopiskelijois- ta monilla on ennen nykyisen koulutusohjel- man alkua opintoja avoimesta yliopistosta tai jostakin toisesta keskenjääneestä tutkinnosta. Aika toiselta asteelta nykyisiin opin- toihin Vuoden 2012 Helsingin yliopiston uusista opis- kelijoista noin joka yhdeksännellä on aineis- ton perusteella aikaisemmin suoritettu korkea- koulututkinto. Noin 7 prosentilla aloittaneista on aikaisemmin suoritettu ammattikorkea- koulututkinto ja noin 4,5 prosentilla yliopis- 2. Milloin aikaisemmat opinnot on suoritettu? tossa suoritettu ylempi tai alempi korkeakoulu- tutkinto. Opiskelijarekisteristä poimittujen tietojen mukaan kaikista perustutkinto-oikeu- den omaavista (ei jatko-opiskelijoista) aikai- semman AMK-tutkinnon on suorittanut 2,3 ja ylemmän korkeakoulututkinnon tai jatkotut- kinnon 5,0 prosenttia. Ero uusien opiskelijoi- den amk-tutkinnon omaavien määrään on ym- märrettävä, sillä ammattikorkeakoulututkinto on vielä verrattaen uusi tutkinto ja siten ylei- sempi uusilla opiskelijoilla. Seuraavaksi tut- kitaan kyselyaineiston vastausten perusteel- la, kuinka pitkä aika toisen asteen tutkinnosta on keskimäärin nykyisen tutkinnon opintojen aloittamiseen. Taulukossa 3 on esitetty yliopiston rekis- teritietoihin perustuva toisen asteen tutkinnon suorittamisvuotta koskeva keskilukutarkastelu. Taulukko kuvaa sitä, milloin vuonna 2012 uu- dessa Helsingin yliopiston koulutusohjelmassa aloittaneet toista tutkintoa suorittavat ovat kes- kimäärin valmistuneet toiselta asteelta. Ensim- mäistä tutkintoaan opiskelevilla toisen asteen tutkinnon suorittamisesta on kulunut kaksi vuotta, kun taas aikaisemman korkeakoulu- tutkinnon suorittaneilla tähän väliin mahtuu 10 vuotta. Keskiarvotarkastelu on toisaalta si- käli vääristynyt, että keskiarvoa painavat alas- TAULUKKO 3. TOISEN ASTEEN TUTKINNOSTA VALMISTUMISVUODEN KESKIARVO JA MEDIAANI ENSIMMÄISTÄ JA TOIS- TA TUTKINTOA SUORITTAVILLA. Toisen asteen tutkinnon suoritusvuosi Keskiarvo Mediaanivuosi N Ensimmäistä tutkintoaan opiskelevat 2010 2011 878 Useampi tutkinto samanaikaisesti 2007 2009 26 Aikaisempi korkeakoulututkinto 2002 2004 111 Kaikki vastaajat 2009 2010 1016
  9. 9. 9 päin erityisesti sellaiset opiskelijat, joilla toisen asteen ja korkeakouluopintojen väliin on mah- tunut useampi vuosikymmen työelämää. Tässä suhteessa mediaanitarkastelu on informatiivi- sempi: aikaisemman tutkinnon suorittaneis- ta puolet on suorittanut toisen asteen tutkin- non ennen vuotta 2004 ja vastaavasti puolet sen jälkeen uusien opiskelijoiden mediaanin ollessa 2011. Keskiarvotarkastelu on hyvä deskriptiivi- sen analyysin työkalu, mutta antaa todellisuu- desta hieman harhaisen kuvan tietyillä suku- puolittuneilla koulutusaloilla. Tulos on hieman vinoutunut siitä syystä, että erityisesti miehil- lä korkeakouluopintojen aloittaminen saattaa viivästyä ase- tai siviilipalveluksen vuoksi, tai naisilla vaikkapa lapsen saannin (tai vapaaeh- toisen asepalveluksen) vuoksi. Toki on myös mahdollista, että eri aloilla miehet ja naiset pärjäävät sisäänpääsykokeissa eri tavalla, jol- loin välivuodet selittyisivät tällä, mutta tämä sinänsä mielenkiintoinen kysymys täytyy raja- ta tutkimuksen ulkopuolelle. Seuraavassa tar- kastelussa sukupuolen vinouma pyritään va- kioimaan keskiarvoestimaateista pois niin, että kuva erilaisten aikaisempien opintojen suhtees- ta tarkentuu. Aikaisempien opintojen ajoittuminen korkeakoulusektoreittain KESKEINEN TULOS: AIKAISEMMAN YLI- OPISTOTUTKINNON SUORITTANEET OVAT SIIRTYNEET TOISELTA ASTEELTA KOR- KEAKOULUOPINTOIHIN HYVIN NOPEAS- TI. ENSIMMÄISTÄ TUTKINTOAAN SUO- RITTAVILLA TOISEN ASTEEN JA NYKYIS- TEN OPINTOJEN VÄLIIN JÄÄ MIEHILLÄ KESKIMÄÄRIN 3,6 JA NAISILLA 2,5 VUOT- TA, JOISTA SUURI OSA SELITTYY KOULU- TUKSEEN HAKEUTUMISEEN KULUNEELLA AJALLA. NOIN KUUDENNEKSELLA UUSIS- TA ENSIMMÄISTÄ TUTKINTOA OPISKELE- VISTA OPINTOJEN ALKAMISEN VIIVÄSTY- MINEN SELITTYY ANSIOTYÖLLÄ. Seuraavaksi pyritään erittelemään tarkemmin aikaisempien korkeakouluopintojen ajoittu- mista suhteessa aikaisemman tutkinnon kor- keakoulusektoriin. Edellä mainittu sukupuoli- kohtainen ero pyritään vain häivyttämään pois vääristämästä keskiarvoja. Kuviossa 1a on esitetty kyselyaineiston vastaajien pääasiallinen keskimääräinen toi- minta vuosina ennen vuoden 2012 Helsingin yliopistossa tutkinto-opintojen aloittamista. Tulos perustuu regressioestimointiin, jossa on laskettu kovarianssikorjattu keskiarvoesti- maatti 1. toisen asteen tutkinnon suorittamisvuo- delle, 2. ensimmäisten korkeakouluopintojen aloit- tamiselle ja 3. näiden kahden väliin jäävälle ajalle, eli vä- livuosille (joiden sisällöstä ei kyselyaineis- ton valossa valitettavasti ole juuri tietoa). Keskiarvoestimaattien laskemisessa on myös otettu huomioon sukupuolivaikutus: miehet aloittavat opintonsa keskimäärin noin vuoden naisia myöhemmin. Tässä päävaikutus lienee ase- tai siviilipalveluksen suorittamisessa, mut- ta muita mahdollisia selitystekijöitä ei myös- kään voi sulkea pois (alavalintaan voi liittyä su- kupuoleen paikantuva efekti, joka tuottaa eroja miesten ja naisten välille silloin, kun sisäänpää- sy on vaikeaa/helppoa). Myös lapsen saamisen tai muun perhesyyn takia opintojen viivästy- minen on otettu kovarianssitarkastelussa huo- mioon niin, että (erityisesti) naisten opintojen aloittamisen keskiarvoa ei vääristä se joukko perheellisiä opiskelijoita, jotka ovat perhesyistä pitäneet pidempiä taukoja opinnoista. Tulosten perusteella uudet ensimmäistä tutkintoaan suorittamaan hyväksytyt ovat val- mistuneet toiselta asteelta keskimäärin nel- jä vuotta ennen korkeakouluopintojen alkua. Kuviossa 1a on esitetty aineistosta vastaajien kokemuksia nykyisten opintojen alkamisajan- kohtaa viivästyttävien syiden yleisyyttä koskeva jakauma. Tuloksia ei voi tulkita aivan suoravii- vaisesti, koska toista tutkintoa suorittaville vas- taajille kysymys on voinut tarkoittaa lähtökoh- taisesti eri asiaa kuin suoraan toiselta asteelta ensimmäistä korkeakoulututkintoaan suorit- taville (myös osa aikaisempia opintoja suorit- tavista varmasti kokee opintojen joissain mää- rin kuuluvan nykyiseen koulutusohjelmaan). Toisen asteen tutkinnon ja nykyisten opintojen
  10. 10. 10 KUVIO 1A. OPINTOJEN ALKAMISAJANKOHTAA VIIVÄSTYTTÄNEIDEN TEKIJÖIDEN YLEISYYS VASTAAJIEN KESKUUDESSA. väliin jäävä aika selittyy noin kolmanneksel- la vastaajista opiskelupaikkaan hakeutumisen vaikeudella, vajaalla kolmanneksella on ol- lut epätietoisuutta siitä, mitä haluaa opiskel- la. Toista korkeakoulututkintoaan suorittavil- la vastaajilla yleisimpänä syynä näyttäytyvät työssäkäynti sekä opinnot toisella alalla. Tätä tulosta on kuitenkin haastava tulkita, sillä sel- västi osa tämän ryhmän vastaajista on kokenut kysymyksen tarkoittavan nykyisen koulutuksen ja osa aikaisemman tutkinnon alkua. Kuviossa 1b on esitetty vastaajaryhmien keskimääräistä opintojen ajoittumista koske- va tieto. Ensimmäistä tutkintoaan suorittavat opiskelijat ovat valmistuneet naisopiskelijat ovat valmistuneet toiselta asteelta keskimää- rin 2,5 vuotta ja miehet vastaavasti 3,6 vuotta ennen syksyä 2012. Eroa selittää suurelta osin KUVIO 1B. VUONNA 2012 ALOITTANEIDEN UUSIEN OPISKELIJOIDEN KESKIMÄÄRÄINEN TOIMINTA TUTKINNON ALKUA EDELTÄVINÄ VUOSINA * Miehillä toisen asteen tutkinnosta ensimmäisen tutkinnon aloittamiseen kuluu keskimäärin 1,1 vuotta naisia kauemmin. Tästä valtaosa selit- tynee miehiä koskevalla asevelvollisuudella. Mallissa on myös vakioitu lapsen saamisen takia opintojen alkamisen viivästyminen toisen asteen tutkinnon jälkeen, joka on keskimäärin 3,3 vuotta.
  11. 11. 11 KUVIO 2. MILLOIN KORKEAKOULUOPINNOT ON ALOITETTU ENSIMMÄISEN KERRAN. VASTAAJIEN SUHTEELLINEN OSUUS ERI VUOSINA ALOITTANEISSA ENSIMMÄISTÄ/USEAMPAA/TOISTA TUTKINTOA SUORITTAVIEN JOUKOSSA. se, että miehistä noin puolet ilmoitti opintojen- sa alun viivästyneen armeijan- tai siviilipalve- luksen suorittamisen vuoksi (armeijan tai sivii- lipalveluksen suorittaneita naisia oli vastaajissa 3 kpl). Ensimmäistä tutkintoaan suorittavilla on keskimäärin 1,2 vuoden verran aiempia kor- keakouluopintoja taustallaan, jotka on kuiten- kin jätetty kesken. Ne uudet opiskelijat, jotka ovat suoritta- neet amk-tutkinnon ennen nykyisiä opintojaan, ovat pitäneet keskimäärin yli neljä välivuotta toisen asteen opintojensa ja amk-tutkinton- sa aloittamisen välillä, mutta siirtyneet sieltä melko ripeästi suorittamaan yliopisto-opintoja. Tällä joukolla siis oman koulutuksellisen suun- tautumisen ja akateemisuuden löytäminen on ollut kaikista takkuisinta. Sen sijana ne uudet opiskelijat, jotka ovat suorittaneet aiemmin jonkin toisen yliopis- totutkinnon, ovat päässeet suorittamaan sitä hyvinkin nopeasti, alle yhdessä välivuodessa toisen asteen tutkinnon suorittamisesta. Va- jaassa kahdeksassa vuodessa he ovat kuiten- kin etsiytyneet uudestaan yliopiston penkille. Kiinnostava havainto on, että toista tutkintoa päätyvät suorittamaan juuri ne, joilla on ollut kaikista vähiten välivuosia ja täten hyvin lyhyt ”etsikkovaihe”. Vastaavasti ensimmäistä tutkintoaan suo- rittavilla toisen asteen tutkinnon ja korkea- kouluopintojen aloittamisen (ei välttämättä nykyisen koulutusohjelman) välinen aika on keskimäärin naisilla 2,5 ja miehillä 3,6 vuotta. Keskiarvotarkastelun ilmeisenä heikkoute- na on se, että keskiarvo on tunnuslukuna var- sin herkkä outliner –tapauksille, joita tässä tar- kastelussa ovat vanhemmat opiskelijat, joiden yliopisto-opinnot ovat alkaneet 1970-luvulla. Tällaisten opiskelijoiden vastaukset vaikuttavat suhteellisesti tyypillisiä 20-vuotiaita opiskelijoi- ta enemmän toisen asteen tutkinnon suoritta- misen ja korkeakouluopintojen aloittamisen vä- liin jäävän ajan keskiarvoon. Keskimääräinen ei siis välttämättä tarkoita samaa kuin tyypillinen.
  12. 12. 12 Toista tutkintoa suorittavien määrässä ja opin- topistetehossa on suuria tiedekuntakohtaisia eroja. Tässä luvussa tarkastelemme näitä eroja. Toista korkeakoulututkintoa suoritta- vien osuudet tiedekunnittain KESKEISIN TULOS: AIEMMAN KORKEA- KOULUTUTKINNON SUORITTANEIDEN OPISKELIJOIDEN OSUUS ON YLEMPÄÄ KORKEAKOULUTUTKINTOA SUORITTAVIS- TA ON SUURIN MAATALOUS-METSÄTIE- TEELLISESSÄ TIEDEKUNNASSA SEKÄ TEO- LOGISESSA TIEDEKUNNASSA. ALEMPAA KORKEAKOULUTUTKINTOA SUORITTAVIA, AIEMMAN TUTKINNON SUORITTANEITA ON SUHTEESSA ENITEN FARMASIAN TIE- DEKUNNASSA. Toista korkeakoulututkintoa suorittavia tarkas- tellaan tässä kahtena ryhmänä: ensimmäisen ryhmän muodostavat opiskelijat, jotka suorit- tavat alempaa korkeakoulututkintoa ja toisen ryhmän ylempää korkeakoulututkintoa suo- rittavat. Taulukosta 4 havaitaan, että opiskeli- jan opiskellessa alempaa korkeakoulututkin- toa (opintojen alkuvaihe), aiemmin suoritettu korkeakoulututkinto on melko harvinaista ja erot tiedekuntien välillä ovat pieniä. Eniten yli- opistotutkinnon suorittaneita opiskelijoita on farmasian tiedekunnassa, reilu yhdeksän pro- senttia. AMK- tai opistotason tutkinnon suo- rittaneita on kaikkialla melko vähän, kuitenkin eniten teologisessa tiedekunnassa (3 %). 3. Toista tutkintoa suorittavien määrä ja opintopisteteho Kokonaisuudessaan puhutaan reilusta kuudesta prosentista (yliopisto 4,6 % ja AMK 1,7 %) alempaa korkeakoulututkintoa suorit- tavista opiskelijoista, joilla on aiempi tutkin- to suoritettuna. Aiemman tutkinnon suorit- taneiden määrä Helsingin yliopistossa on siis suhteellisen vähäinen, vaikka aihe onkin ollut paljon tapetilla koulutuspoliittisessa keskus- telussa. Valtakunnallisessa vertailussa Helsin- gin yliopisto eroaa muista yliopistoista siinä, että sinne hakeudutaan harvemmin amk-poh- jalta ja hieman useammin yliopistotutkinnon pohjalta.6 Ylempää korkeakoulututkintoa Helsingin yliopistossa suorittaa paitsi kandidaatin tut- kinnostaan opintojaan suoraan jatkavat, myös “maisterivalinnalla” sisään tulleet. Tässä vai- heessa aiemman korkeakoulututkinnon suo- rittaneita on jo hieman enemmän: yhteen- sä 9 prosenttia (taulukko 5). Erityisen paljon AMK- tai opistotason tutkinnon pohjalta siirtyy opiskelijoita maatalous-metsätieteelliseen tie- dekuntaan (11,4 %). Taustalla saattaa olla esi- merkiksi elinkeinorakenteen muutoksen syn- nyttämä tarve kouluttautua tai siirtymä alan AMK-opinnoista tieteellisiin opintoihin. Yliopistotutkinnon suorittaneita teologian ylempää korkeakoulututkintoa suorittavia opis- kelijoita on myös verrattain paljon: 13,2 pro- senttia kaikista ylempää korkeakoulututkintoa suorittavista. Kaikkien alojen välinen vaihtelu aiemman korkeakoulututkinnon suorittanei- den määrässä on suurempi ylempää korkea- koulututkintoa suorittavien kohdalla verrattu- na alempaa korkeakoulututkintoa suorittaviin. 6. AMK-tutkinnon pohjalta aloittavia 5 % ja ylemmän korkeakoulututkinnon pohjalta 2 %. OKM (2010). Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Ope- tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11.
  13. 13. 13 TAULUKKO 4. AIKAISEMMAN KORKEAKOULUTUTKINNON SUORITTANEIDEN MÄÄRÄT JA SUHTEELLISET OSUUDET ALEMPAA KORKEAKOULUTUTKINTOA SUORITTAVISTA, KEVÄÄLLÄ 2014 LÄSNÄOLEVAT HELSINGIN YLIOPISTON PERUS- TUTKINTO-OPISKELIJAT. Ensimmäinen tutkinto Aiempi AMK- tai opistotutkunto Aiempi ylempi korkeak.tutkinto Yhteensä Tiedekunta N % N % N % N % Bio- ja ympäristötieteellinen 680 96,9 2 0,3 20 2,8 702 100 Eläinlääketieteellinen 227 94,6 6 2,5 7 2,9 240 100 Farmasia 507 90,5 2 0,4 51 9,1 560 100 Humanistinen 2 661 91,6 70 2,4 173 6 2 904 100 Käyttäytymistieteellinen 2 081 92,9 57 2,5 101 4,5 2 239 100 Maatalous-metsätieteellinen 1 444 95,5 28 1,9 40 2,6 1 512 100 Matemaattis- luonnontieteellinen 3 017 93,1 63 1,9 160 4,9 3 240 100 Oikeustieteellinen 1 392 96,5 9 0,6 41 2,8 1 442 100 Svenska social- och kommunalhögskolan 391 97,0 – – 12 3 403 100 Teologinen 906 93,1 29 3 38 3,9 973 100 Valtiotieteellinen 1 500 93,8 9 0,6 90 5,6 1 599 100 Kaikki 14 806 93,6 275 1,7 733 4,6 15 814 100 TAULUKKO 5. AIKAISEMMAN KORKEAKOULUTUTKINNON SUORITTANEIDEN MÄÄRÄT JA SUHTEELLISET OSUUDET YLEMPÄÄ KORKEAKOULUTUTKINTOA SUORITTAVISTA, KEVÄÄLLÄ 2014 LÄSNÄOLEVAT HELSINGIN YLIOPISTON PERUS- TUTKINTO-OPISKELIJAT. Ensimmäinen tutkinto Aiempi AMK- tai opistotutkunto Aiempi ylempi korkeak.tutkinto Yhteensä Tiedekunta N % N % N % N % Bio- ja ympäristötieteellinen 376 88,9 23 5,4 24 5,7 423 100 Eläinlääketieteellinen 213 96,8 1 0,5 6 2,7 220 100 Farmasia 173 97,2 1 0,6 4 2,2 178 100 Humanistinen 1 891 91,1 57 2,7 127 6,1 2075 100 Käyttäytymistieteellinen 857 88,7 33 3,4 76 7,9 966 100 Lääketieteellinen 990 92,4 16 1,5 66 6,2 1 072 100 Maatalous-metsätieteellinen 698 85,2 93 11,4 28 3,4 819 100 Matemaattis- luonnontieteellinen 1 033 92,6 50 4,5 32 2,9 1 115 100 Oikeustieteellinen 479 94,3 4 0,8 25 4,9 508 100 Teologinen 476 85,0 10 1,8 74 13,2 560 100 Valtiotieteellinen 1 443 93,5 22 1,4 79 5,1 1 544 100 Kaikki 8 629 91,0 310 3,3 541 5,7 9 480 100
  14. 14. 14 Useamman tutkinto-oikeuden omaa- vien määrä ja opintopistekertymä KESKEISIN TULOS: NELJÄSSÄ ERI TIEDE- KUNNASSA NE OPISKELIJAT, JOILLA ON TOISSIJAINEN SUORITUSOIKEUS JOSSA- KIN TOISESSA HELSINGIN YLIOPISTON KOULUTUSOHJELMASSA SUORITTAVAT MERKITTÄVÄSTI ENEMMÄN OPINTOPIS- TEITÄ MUIHIN SAMAN TIEDEKUNNAN OPISKELIJOIHIN VERRATTUNA. NÄIN ON MAATALOUS-METSÄTIETEELLISESSÄ, MATEMAATTIS-LUONNONTIETEELLISESSÄ, VALTIOTIETEELLISESSÄ JA KÄYTTÄYTY- MISTIETEELLISESSÄ TIEDEKUNNASSA. Tiedekunnittain suurimmat erot tulevat esille, kun tarkastellaan niiden opiskelijoiden mää- rää, joilla on vähintään yksi toissijainen suori- tusoikeus Helsingin yliopistossa. Tällaisia opis- kelijoita on kaikista opiskelijoista seitsemän prosenttia. Näistä opiskelijoista suurimman yk- sittäisen ryhmän muodostavat lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat, jotka edustavat kaik- kiaan viidennestä kaikista useamman tutkin- to-oikeuden omaavista. Lääketieteellisen opis- kelijoista lähes kolmanneksella on vähintään yksi toissijainen suoritusoikeus toisessa tiede- kunnassa, mikä on kaikkiaan hyvin merkittävä osuus. Hyvänä kakkosena tulevat eläinlääketie- teen opiskelijat, joista reilu kuudennes suorit- taa toisessa Helsingin yliopiston tiedekunnassa opintojaan. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on kaikista vähiten useamman tutkinto-oikeuden omaavia opiskelijoita, kaik- kiaan 2,7 prosenttia. Holm7 on tutkinut opintopistetehoa ja val- mistumisaikoja Helsingin yliopiston eri tiede- kunnissa vuosina 2005 ja 2006 aloittaneista. Juuri niissä tiedekunnissa on eniten Helsin- gin yliopistossa vähintään yhden toissijaisen suoritusoikeuden omaavia opiskelijoilta, jois- sa myös valmistumisaste ja -nopeus ovat hyviä. Holmin selvityksen perusteella 2005 ja 2006 opintonsa aloittaneista opiskelijoista opinnot olivat vielä vuonna 2013 kesken 50 prosentil- la kaikista Helsingin yliopiston opiskelijoista. Lääketieteen opiskelijoista kuitenkin opinnot oli kesken ainoastaan kuudenneksella, eläinlää- ketieteessä viidenneksellä, oikeustieteellisessä neljänneksellä ja farmasialla joka kolmannel- la. Samoissa tiedekunnissa viidessä vuodessa valmistuneiden osuus oli kaikista suurin. Niin sanottuja kilpailtuja aloja kuvaakin hyvin mo- tivoitunut opiskelija-aines, jolla on myös hyvät opiskelutaidot. TAULUKKO 6. TOISSIJAISEN OPINTO-OIKEUDEN OMAAVIEN MÄÄRÄ TIEDEKUNNITTAIN. Vähintään yksi toissijainen suoritusoikeus Ei Kyllä Kyllä (%) N Bio- ja ympäristötieteellinen 1 021 104 9,2 1 125 Eläinlääketieteellinen 381 79 17,2 460 Farmasia 669 69 9,3 738 Humanistinen 4 790 189 3,8 4 979 Käyttäytymistieteellinen 2 949 256 8,0 3 205 Lääketieteellinen 754 318 29,7 1 072 Maatalous-metsätieteellinen 2 209 122 5,2 2 331 Matemaattis-luonnontieteellinen 4237 118 2,7 4 355 Oikeustieteellinen 1791 159 8,2 1 950 Svenska social- och kommunalhögskolan 380 23 5,7 403 Teologinen 1 480 53 3,5 1 533 Valtiotieteellinen 2 873 270 8,6 3 143 Kaikki 23 534 1 760 7,0 25 294 7. Holm, S. (2013). Opintojen eteneminen. Selvitys lukuvuosittaisista opintopistekertymistä. Helsingin yliopisto.
  15. 15. 15 KUVIO 3. TOISSIJAISEN TUTKINTO-OIKEUDEN OMAAVIEN OSUUS TIEDEKUNTIEN OPISKELIJOISTA JA TOISSIJAISEN TUT- KINNON TIEDEKUNTA. Kuviosta 3 selviää, mistä tiedekunnis- ta opiskelijat ovat siirtyneet ensisijaiseen tie- dekuntaansa suorittamaan opintoja. Suurin valuma opiskelijoita on selvästi matemaat- tis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Noin 20 prosenttia lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoista on matemaattis-luonnontieteel- lisestä tiedekunnasta. Asetelma on koulutus- poliittisesti mielenkiintoinen: jos suurimman sisäisen siirtymän väylän (ilman minkäänlai- sia hyväksilukuja) muodostavat nämä opiske- lijat, alanvaihto-ongelmaa on oikeastaan hyvin vaikea ratkaista ilman joko valintakokeiden tai opintojen sisältöjen muuttamista. Opiskelijava- lintauudistus ei kuitenkaan ole tähdännyt täl- laisiin sisällöllisiin, vaan ennen kaikkea raken- teellisiin muutoksiin. Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa opiskelijat omaavat melko tasaisesti toissijai- sia tutkinnon suoritusoikeuksia hyvin monis- sa eri tiedekunnissa. Keskustakampuksella si- jaitseviin tiedekuntiin suurin siirtymä näyttää olevan matemaattis-luonnontieteellisestä sekä humanistisesta tiedekunnasta.
  16. 16. 16 Taulukosta 7 voidaan nähdä niiden opis- kelijoiden lukumäärät eri tiedekunnissa, joil- la on toissijainen tutkinto-oikeus. Mate- maattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa opiskelevista lähes 700 opiskelijaa opiskelee ensisijaisesti jossakin muualla. Heistä 200 opiskelee lääketieteellisessä, ja tämän jälkeen suurimmat joukot muodostavat valtiotieteel- liseen (n=90) ja humanistiseen (n=78) tiede- kuntaan siirtyneet. Selvästi vähiten matemaat- tis-luonnontieteellisestä siirrytään social och kommunalhögskolaniin sekä teologiseen tie- dekuntaan. On ymmärrettävää, että on suuria alakoh- taisia eroja, miten siirtymäväyliä yliopiston si- sällä pystytään tarjoamaan, ja minkälaisia silta- opintoja opiskelijalle on mahdollista rakentaa. Yksilöiden koulutusvalintojen sekä korkea- koulujen opiskelijavalintojen kannalta on kui- tenkin tärkeää tarkastella eri vaihtoehdot läpi sen suhteen, millaisia väyliä ja ohjausta opis- kelijoille olisi mahdollista tarjota siirryttäessä vaikkapa juuri matemaattis-luonnontieteelli- siltä aloilta humanistis-yhteiskuntatieteellisiin opintoihin. Sanni Holmin (2013) selvityksestä käy ilmi, että vuonna 2005 ja 2006 aloittaneis- ta opiskelijoista kaikissa tiedekunnissa ainoas- taan yksi prosentti tuli valituksi opintoihinsa aiempien yliopisto-opintojen perusteella. Toisiksi eniten toissijaisen tutkinnonsuo- ritusoikeuden omaavia opiskelijoita on luku- määrällisesti humanistisessa tiedekunnassa, yhteensä 242 opiskelijaa. Humanistisesta tie- dekunnasta hakeudutaan tyypillisimmin val- tiotieteelliseen tiedekuntaan. Lääketieteellises- sä tai eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ei ole lainkaan opiskelijoita, jotka olisivat näi- hin koulutuksiin päästyään aloittaneet opin- Ensisijaisen tutkinnon tiedekunta Bio-jaympäristötieteellinen Farmasia Humanistinen Käyttäytymistieteellinen Maatalous-metsätieteellinen Matemaattis-luonnontieteellinen Oikeustieteellinen Svenskasoc.ochkom. Teologinen Valtiotieteellinen Bio- ja ympäristötieteellinen 13 3 10 2 21 38 0 0 1 0 Eläinlääketieteellinen 10 0 1 0 22 41 0 0 0 0 Farmasia 6 0 3 0 9 45 0 0 0 1 Humanistinen 5 2 0 20 7 78 12 2 23 15 Käyttäytymistieteellinen 7 1 56 49 8 62 0 4 6 22 Lääketieteellinen 34 2 8 5 33 210 2 0 0 2 Maatalous-metsätieteellinen 12 1 11 4 34 43 1 0 0 3 Matemaattis-luonnontieteellinen 14 9 27 9 14 0 0 0 4 21 Oikeustieteellinen 3 2 34 5 4 55 0 5 8 17 Svenska social- och kommunalhögskolan 1 0 9 1 0 6 0 2 0 1 Teologinen 0 0 12 6 1 17 2 0 0 4 Valtiotieteellinen 2 2 71 11 12 90 4 5 15 3 Yhteensä 107 22 242 112 165 685 21 18 57 89 TAULUKKO 7. TOISSIJAISEN TUTKINTO-OIKEUDEN OMAAVIEN LUKUMÄÄRÄ TIEDEKUNNITTAIN.
  17. 17. 17 tonsa jossakin toisessa Helsingin yliopiston tiedekunnassa. Monissa tiedekunnissa vaih- taminen koulutuksesta toiseen on melko har- vinaista, mutta käyttäytymistieteellisessä ja maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa olisi kenties mietittävää siinä, miten alanvaihto mahdollisestaan tiedekunnan sisällä. Verrattaessa toissijaisen tutkinto-oikeu- den omaavien keskimääräistä opintojen suo- ritustehoa muihin havaitaan mielenkiintoisia alakohtaisia eroja: Toissijaisen tutkinto-oikeu- den omaavat suorittavat muita merkittävästi enemmän opintopisteitä maatalous-metsätie- teellisessä, valtiotieteellisessä, käyttäytymistie- teellisessä sekä bio- ja ympäristötieteelliseessä tiedekunnassa (taulukko 8). Muita vähemmän opintoja he suorittavat teologisessa sekä far- masian tiedekunnassa. On myös syytä tiedos- taa, että verrattaessa kaikkien tiedekuntien opiskelijoita yhdessä, korostuu suoritustehon keskimääräisessä erossa erityisesti lääketie- teen opiskelijoiden omaa luokkaansa oleva suoritusteho. Kuviossa 3 havaittiin, että eniten alanvaihtajia on juuri lääketieteellisessä tiede- kunnassa, ja tämä joukko on toissijaisen suori- tusoikeuden omaavissa merkittävästi yliedus- tettu, kun tarkastellaan kaikkia opiskelijoita. Toista korkeakoulututkintoa suoritta- vien opintopisteteho Seuraavissa taulukoissa tarkastellaan opinto- jen etenemistä yliopiston rekisteriaineiston va- lossa. Huomionarvoista suhteessa opiskelija- kyselyn yhdistettyyn aineistoon on erityisesti se, että rekisteritiedot kuvaavat opintojen kes- kimääräistä suorittamista opintojen kaikissa vaiheissa. Taulukossa 9 on esitetty ensimmäis- tä/toista/useampaa tutkintoa suorittavien lu- kuvuonna 2013-14 maaliskuun loppuun men- nessä suoritetut keskimääräiset opintopisteet (ilman hyväksilukuja) tiedekunnittain. Rekis- teriaineistosta tehdyt analyysit eroavat yhdiste- tyn aineiston ajoista siinä, että rekisteriaineisto pitää sisällään kaikki opiskelijat riippumatta opintojen aktiivisuudesta. On joissain määrin luultavaa, että opintojen etenemistä kartoit- tavaan kyselyyn vastaavat useammin sellaiset TAULUKKO 8. TOISSIJAISEN TUTKINTO-OIKEUDEN OMAAVIEN KESKIMÄÄRÄINEN OPINTOPISTEIDEN SUORITUSTEHO AIKAVÄLILLÄ 31.8.2013–31.12.2014. Vähintään yksi tois- sijainen suoritusoikeus Ei toissijaista suoritusoikeutta Erotus Bio- ja ympäristötieteellinen 26,14 24,12 2,02 Eläinlääketieteellinen 27,61 26,80 0,81 Farmasian 24,28 25,87 -1,59 Humanistinen 25,25 23,43 1,82 Käyttäytymistieteellinen 30,02 27,33 2,69 Lääketieteellinen 33,07 33,50 -0,43 Maatalous-metsätieteellinen 27,79 24,72 3,07 Matemaattis-luonnontieteellinen 26,71 23,97 2,74 Oikeustieteellinen 31,15 29,76 1,40 Svenska social- och kommunalhögskolan 27,16 25,21 1,95 Teologinen tiedekunta 22,86 24,64 -1,78 Valtiotieteellinen tiedekunta 27,63 24,95 2,68 Kaikki 28,84 25,55 3,30
  18. 18. 18 opiskelijat, jotka mieltävät itsensä aktiivisiksi opiskelijoiksi. Lisäksi opiskelutahti tyypillisesti hidastuu opintojen edetessä, ja opiskelijakyse- lyaineisto edustaa siten keskimääräistä aktiivi- sempaa opiskelijajoukkoa. Taulukon 9 tuloksista havaitaan, että ala- kohtaiset erot ovat opintopisteiden suorituste- hossa suuria ensimmäistä ja toista tutkintoa suorittavien välillä. On myös niin, että aikai- semman AMK-tutkinnon suorittaneet ovat opintopisteiden suoritustehon kautta tarkas- teltuna varsin omanlaisensa, joskin pieni, jouk- ko. Esimerkiksi biotieteellisessä tiedekunnassa muutama aikaisemman AMK-tutkinnon suo- rittanut opiskelija on suorittanut keskimäärin 10 opintopistettä muita vähemmän tarkastel- tuna ajankohtana. Muita tiedekuntia, joissa pieni AMK-tutkinnon suorittaneiden joukko näyttäisi etenevän opinnoissaan muita mer- kittävästi hitaammin ovat maatalous-metsätie- teellinen sekä matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Kolmessa tiedekunnassa aiemman AMK-tutkinnon suorittaneita opiskelijoita oli alle 10 tai ei lainkaan, mikä näkyy taulukossa tyhjinä soluina. Vastaavasti aikaisemman ylemmän kor- keakoulututkinnon omaavat suorittavat rekiste- ritiedon perusteella suuressa osassa tiedekuntia yhtä paljon tai hieman vähemmän opintopistei- tä kuin verrokkiryhmä. Aikaisemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet menesty- vät kuitenkin opinnoissaan verrokkiryhmää no- peammin: matemaattis-luonnontieteellinen ja erityisesti oikeustieteellinen. On luultavaa, että ero matemaattis-luonnontieteellisessä tiede- kunnassa selittyy sillä, että tässä tiedekunnas- sa juuri ensimmäistä tutkintoa suorittavissa on paljon alanvaihtoa harkitsevia, minkä johdos- ta tiedekuntaan toista tutkintoa opiskelemaan hakeutuvilla on muita parempi opiskelumoti- vaatio. Sen sijaan suurin havaittu ero toista tut- kintoa suorittavien ja muiden välillä näyttää paikantuvan oikeustieteelliseen, jossa aikai- semman korkeakoulututkinnon suorittaneet suorittivat tarkasteluajankohtana noin kuusi opintopistettä muita enemmän. Eron voisi spe- kuloida johtuvan oikeustieteellisen opintojen vaativuudesta suhteessa opiskelutaitoihin, jot- ka aikaisemman korkeakoulututkinnon suorit- TAULUKKO 9. KESKIMÄÄRÄINEN OPINTOPISTEKERTYMÄ AIKAVÄLILLÄ 31.8.2013–31.3.2014 TIEDEKUNNAN JA AIEMMIN SUORITETUN TUTKINTOTIEDON MUKAAN. Ensimmäinen tutkinto Aiempi AMK- tai opistotutkinto Aiempi ylempi korkeak.tutkinto Kaikki Bio- ja ympäristötieteellinen 24,6 15,1 22,4 24,3 Eläinlääketieteellinen 26,9 – 26,2 26,9 Farmasia 26,0 – 21,6 25,7 Humanistinen 23,5 26,3 21,3 23,5 Käyttäytymistieteellinen 27,7 24,1 26,5 27,5 Lääketieteellinen 33,3 39,8 33,3 33,4 Maatalous-metsätieteellinen 25,4 17,3 23,6 24,9 Matemaattis-luonnontieteellinen 24,1 16,2 25,5 23,9 Oikeustieteellinen 29,4 38,6 35,3 29,7 Svenska social- och kommunalhögskolan 25,4 – – 25,3 Teologinen 24,8 23,7 21,5 24,5 Valtiotieteellinen 25,3 19,2 22,0 25,1 Kaikki 25,9 22,1 24,8 25,8 * Mukaan on laskettu vain ne opiskelijat, jotka ovat suorittaneet vähintään yhden opintopisteen seuranta-aikana. Taulukosta on jätetty pois ne solut, joissa olisi ollut alle kymmenen tapausta. Suoritukseksi ei lasketa tutkinnossa aikaisemmin hyväksiluettuja opintoja.
  19. 19. 19 taneet kokevat opiskelijakyselyn tulosten pe- rusteella muita paremmiksi. Toisaalta voidaan kysyä, miksei vastaavaa eroa ole havaittavissa muissa tiedekunnissa. Rekisteriaineistolle tehtiin tulosten luotet- tavuuden varmistamiseksi vielä kovarianssitar- kastelu, jossa haluttiin varmistua siitä, etteivät havaitut erot johtuisi esimerkiksi eri tutkinto- taustaisten määrän vaihtelusta alakohtaises- ti opintojen vaiheen mukaan. Olisihan voinut olla esimerkiksi mahdollista, että aikaisemman tutkinnon omaavia “ikuisia opiskelijoita” olisi joillain aloilla merkittävästi muita enemmän, jolloin keskimääräinen suoritusteho vaihtelisi aloittain tästä syystä. Tulokset eivät kuitenkaan tämän tarkastelun osalta muuttuneet. Kysymys opintojen suoritustehosta opin- tojen eri vaiheissa suhteessa aikaisemmin suo- ritettuun korkeakoulututkintoon on kuiten- kin mielenkiintoinen. On koulutuspoliittisesti merkittävä kysymys, missä määrin opiskelu- tehokkuus hidastuu opintojen edetessä erilai- silla opiskelijaprofiileilla. Kaiken kaikkiaan on niin, että opiskelijat ovat keskimäärin suori- tusten määrän suhteen tarkasteltuna aktiivi- simpia opintojen alkuvaiheessa ja opintojen tahti hidastuu opintovuosien kertyessä (tämä johtuu luonnollisesti monestakin syystä: toisil- la työssäkäynti hidastaa opintoja, osa keskeyt- tää opinnot tai jää pois esimerkiksi pois lapsen saannin tai muun perhesyyn takia). Aineiston avulla on mahdollista tarkastella opintojen suo- ritustehon hidastumista opintojen aloitusvuo- den suhteen. Kuviossa 4 on esitetty syyslukukauden 2013 opintopistekertymän keskiarvo opiske- luvuoden ja aiemmin suoritetun korkeimman tutkinnon mukaan. Tuloksia tulkittaessa on huomattava, että niissä on vertailtu toisiinsa yhden syyslukukauden aikana eri vaiheessa ole- via opiskelijoita. Ei voida olla täysin varmoja, että tällaisessa synteettisessä kohortissa havait- tavat erot esiintyvät myös jonain yhtenä vuo- tena aloittaneessa todellisessa opiskelijakohor- tissa, sillä opiskelijoiden yleinen opiskelutahti voi muuttua eri aikoina. Suuret muutokset näin lyhyenä seuranta-aikana ovat kuitenkin epäto- dennäköisiä. Ensimmäistä tutkintoa suorittavilla sekä aiemman opisto- tai AMK-tutkinnon suoritta- neilla opiskelutahti näyttäytyy aloitusvuotta lu- kuun ottamatta sitä pienempänä, mitä pidem- mälle edenneistä opinnoista on kyse. Aiemman ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla sen sijaan opiskeluteho näyttää pysyvän var- sin tasaisena aina viidenteen opiskeluvuoteen saakka. Tämän jälkeen havaittava hidastumi- nen saattaa selittyä sillä, että aiemman ylem- män tutkinnon suorittaneet suorittavat toisen tutkintonsa ylipäätään nopeammin, jolloin yli viidettä vuotta opiskelijat jäävät sangen harva- lukuiseksi ja valikoituneeksi joukoksi. Kaikilla kolmella ryhmällä toinen opiskeluvuosi on tu- losten perusteella tehokkainta opiskeluaikaa. Aiemman AMK-tutkinnon suorittaneiden huo- mattavan suuri harppaus ensimmäisen ja toi- sen opiskeluvuoden välillä selittynee ryhmän pienellä koolla. KUVIO 4. SYKSYLLÄ 2013 SUORITETUT OPINTOPISTEET OPINTOJEN VAIHEEN SEKÄ ENSIMMÄISEN/TOISEN KORKEA- KOULUTUTKINNON (EROTELTUNA AMK- JA YLEMPI YLIOPISTOTUTKINTO) SUORITTAMISEN MUKAAN.
  20. 20. 20 Tässä luvussa käsittelemme koulutusvalinnan onnistumista, harkintaa keskeyttää koulutus ja erilaisia hakumotiiveja. Koulutusvalinnan onnistuminen KESKEINEN TULOS: TOISTA TUTKINTOA SUORITTAVAT OVAT MUITA TYYTYVÄI- SEMPIÄ KOULUTUSVALINTAANSA. ALA- VALINTAANSA TYYTYMÄTTÖMIÄ ON EN- SIMMÄISTÄ TUTKINTOAAN SUORITTA- VIIN NÄHDEN NOIN KOLME KERTAA VÄ- HEMMÄN. Eräs mielenkiintoinen tarkastelukulma opin- noista suoriutumisen todennäköisyyteen liit- tyy opiskelijan kokemukseen koulutusvalintan- sa onnistuneisuudesta. Otus on aikaisemmissa tutkimuksissaan8 tarkastellut koulutusvalinnan onnistuneisuutta luokittelulla, jossa koulutus- ohjelmassa aloittaneiden tyytyväisyys on luo- kiteltu kolmeen luokkaan: 4. Oikealla alalla? 1. Ensisijaiseen hakukohteeseensa päässeet, tyytyväiset opiskelijat; 2. Toissijaiseen hakukohteeseen valitut, jotka eivät aio vaihtaa alaa sekä 3. koulutusvalintaansa tyytymättömät, jotka ilmoittavat aikovansa vaihtaa alaa tai kor- keakoulua. Taulukossa 10 on esitetty koulutusvalintaan tyytyväisyys vastaajaluokittain Helsingin yli- opiston uusien opiskelijoiden keskuudessa. Tu- loksista havaitaan, että koulutusvalintaan tyy- tymättömiä on odotetusti eniten ensimmäistä tutkintoaan suorittavien keskuudessa, mikä on varsin ymmärrettävää ottaen huomioon sen, että aikaisemman tutkinnon suorittaneilla ei ole samanlaista opiskelupaikan vastaanottami- sen pakkoa kuin uusilla opiskelijoilla. Lisäksi on luonnollista olettaa, että aikaisemman tut- kinnon suorittaneilla on uusia opiskelijoita kes- kimäärin paremmat valmiudet arvioida alan sopivuutta itselleen jo hakuvaiheessa. Ensisijainen hakukohde Toissijainenhakukohde, ei halua vaihtaa Opiskelijaeityytyväinen koulutusvalintaansa N Ensimmäistä tutkintoaan opiskelevat 72,7 % 11,1 % 16,2 % 915 Useampi tutkinto samanaikaisesti 64,3 % 21,4 % 14,3 % 28 Aikaisempi korkeakoulututkinto 90,6 % 4,7 % 4,7 % 127 Kaikki 74,6 % 10,7 % 14,8 % 1 070 TAULUKKO 10. KOULUTUSVALINTAANSA TYYTYVÄISTEN OSUUS ENSIMMÄISTÄ/USEAMPAA/TOISTA TUTKINTOA SUO- RITTAVIEN VASTAAJIEN KESKUUDESSA. 8. Vieno, Atte & Saari, Juhani (2013): Korkeakoulutukseen hakeutumisen motivaatiot ja kestävä koulutusvalinta. Teoksessa: Saari, J. & Kettunen, H. (toim.): Opiskelijabarometri 2012. Katsaus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Otus 39/2013.
  21. 21. 21 Tulosten mukaan koulutusvalintaan tyy- tymättömiä on ensimmäisen tutkinnon suorit- tajissa noin kolme kertaa enemmän kuin toista tutkintoa suorittavissa. Opiskelijavalintojen ja sisäisten siirtymä- väylien kehittämisen kannalta erityisen kiin- nostavan ryhmän muodostavat opiskelijat, jotka suorittavat ensimmäistä tutkintoaan, ja jotka eivät ole tyytyväisiä koulutusvalin- taansa tai ovat päätyneet toissijaiseen haku- kohteeseensa opiskelemaan. He muodostavat kaikkiaan yli neljänneksen ensimmäistä tut- kintoaan suorittavista opiskelijoista. Aarnion (2013) tutkimuksen perusteella tiedämme, että opiskelustaan innoissaan ole- villa opiskelijoilla on keskimääräistä huomatta- vasti parempi opintopisteteho ja he harkitsevat harvemmin opintojensa keskeyttämistä.9 Kou- lutusvalintaansa tyytymättömien melko suu- ri osuus ensimmäistä tutkintoaan suorittavi- en kohdalla saattaa osittain selittää heikompaa opintopistetehoa aiemman korkeakoulututkin- non suorittaneisiin nähden. Opiskelijan edunvalvonnan ja koulutuk- sen kehittämisen kannalta on keskeistä pohtia, miten vastataan tuon 16 prosentin opiskelijois- ta tilanteeseen, jossa opiskelija ei ole tyytyväi- nen koulutusvalintaansa. Olisiko heitä tullut alun perin kannustaa siihen, että he eivät ota paikkojaan vastaan kyseisessä koulutuksessa, tai pitäisivät kenties välivuosia hieman enem- män ennen opintojen aloittamista? Tällöin on oletuksena, että koulutuksessa vietetyt vuodet ovat menneet heiltä kokonaan hukkaan, mikä usein ei pidä paikkansa. Toisaalta ensimmäistä tutkintoaan opiskelevista yli 10 prosenttia ovat toissijaisessa hakukohteessaan ja silti tyytyväi- siä alaansa. Yksi vaihtoehto on luoda opiskelijalle kannusteita tyytyä siihen alaan, jolla opiske- lee. Tällöin hän opiskelee koulutuksensa lop- puun, todennäköisesti hieman hitaammin kuin innoissaan olevat opiskelijat, ja siirtyy sitten töihin. Tyytymättömyys omaan alaan ei kui- tenkaan anna kovin hyvää ennustetta työuralle. Kenties kestävämpi vaihtoehto on tarjota joustavia siirtymäväyliä ja suuntautumisvaih- toehtoja näille opiskelijoille valtioneuvoston tavoitteiden mukaisesti. Kuitenkin tilanteis- sa, joissa tutkinto antaa pätevyyden tietyn am- matin harjoittamiseen, hyväksilukumahdolli- suudet aiemmin hankitusta osaamisesta ovat nykyisellään melko vähäiset. Mikäli näitä käy- täntöjä ei ole halua muuttaa, on alanvaihdon näkeminen koulutuspoliittisesti ratkaistavana haasteena ongelmallista. Toista tutkintoa suorittavien hakumo- tiivit Ensimmäisen vuoden vastaajat arvioivat ky- selyssä koulutusohjelmaansa hakeutumisen motiiveja väittämäsarjalla, joka on tutkija Vesa Korhosen10 suomentama versio Kana- dassa kehitetystä SMAU-mittarista11 (Student Motivations for Attending University). Kyse- ly kehitettiin alunperin kanadalaisille korkea- kouluopiskelijoille, ja se koostuu viidestä haku- motivaation osa-aluetta kuvaavasta mittarista: – Ura-materialismi (korkeakoulutus talou- dellisen aseman ja uran turvaajana); – Humaani (korkeakoulutus muiden autta- misen mahdollistajana); – Henkilökohtais-älyllinen (sisäinen kiin- nostus henkilökohtaiseen kehittymiseen, sivistymiseen, oppimiseen ja elämän mo- nimuotoisuuden ymmärtämiseen); – Odotusperustainen (perheen ja muiden ta- holta tullut paine osallistua korkeakoulu- tukseen) sekä – Jäsentymätön (parempien vaihtoehtojen puute). Otus on aikaisemmin tutkinut hakuorientaa- tion yhteyttä kestävään koulutusvalintaan, ja on havaittu odotusten mukaisesti, että erityi- sesti jäsentymätön ja odotusperustainen ha- kuorientaatio ovat yhteydessä opintojen kes- keyttämiseen.12 9. Aarnio, L. (2013). Opiskeluinto: entäs sitten? Teoksessa: Saari, Ju- hani & Kettunen, Heidi (toim.): Opiskelijabarometri 2012. Katsa- us korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 39/2013. 10. Korhonen, V. & Rautopuro J. (2012) Hitaasti mutta epävarmasti — onko opintoihin hakeutumisen lähtökohdilla yhteyttä opintojen käynnistymisongelmiin? Teoksessa Korhonen, K. & Mäkinen, M. (toim.) Opiskelijat korkeakoulutuksen näyttämöllä. Campus Co- nexus -projektin julkaisuja A:1. Kasvatustieteiden yksikkö, Tam- pereen yliopisto: Tampere. 11. Côté, J. & Levine, C. (1997) Student motivations, learning environ- ments, and human capital acquisition: Toward an integrated para- digm of student development. Journal of College Student Develop- ment 38, 3, 229–243. 12. Saari, J. & Kettunen, H. (toim.): Opiskelijabarometri 2012. Kat- saus korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvoin- tiin. Otus 39/2013..
  22. 22. 22 Mittari perustuu yhteensä 12 väittämän ar- voista laskettuun neljään osamoduuliin, jois- sa kussakin vastaaja saa kyseisen orientaati- on voimakkuutta kuvaavan pistemäärän, joka vaihtelee välillä 1 (erittäin heikko) – 7 (erittäin vahva). Kuviossa 5 on esitetty kunkin orientaa- tion keskimääräinen voimakkuus toista tutkin- toa sekä ensimmäistään suorittavien vastaajien keskuudessa niin, että ryhmäkeskiarvojen ero- jen tilastollinen merkitsevyys on testattu yk- sisuuntaisella ANOVA-testillä (varianssiana- lyysi). Kaiken kaikkiaan opiskelijoiden vastaus- ten perusteella vahvin koulutukseen hakeu- tumisen motiivi on henkilökohtais-älyllinen. Opiskelijat kokevat hakeutuneensa yliopistoon ensisijaisesti kehittääkseen itseään. Toista kor- keakoulututkintoa suorittavien keskuudessa tämä orientaatio koetaan keskimäärin muita vahvempana ja myös kahta tutkintoa samanai- kaisesti suorittavilla vastaajilla tämä kokemus on varsin yleinen. Vastaavasti keskimääräi- nen kokemus odotusperusteisesta orientaatios- ta sekä jäsentymättömästä orientaatiosta ovat varsin heikkoja, joskin myös näissä aikaisem- man korkeakoulututkinnon suorittaneet erot- tuvat muista vastaajista niin, että heillä tämä kokemus on vieläkin heikompi. Humaani sekä ura-materialistinen orientaatio ei ollut tulos- ten perusteella merkittävästi voimakkaampi tai heikompi toista tutkintoa suorittavilla. Keskimääräistä kokemusta kuvaavaa tar- kastelua on hyvä täydentää vielä kunkin mit- tarin pieniin, keskisuuriin ja suuriin arvoihin perustuvalla luokittelulla, jolla kunkin mitta- rin ääripäitä kuvaavien kokemusten yleisyyteen liittyvät erot saadaan ehkä paremmin esiin. KUVIO 5. KOULUTUSVALINNAN HAKUORIENTAATIOIDEN KESKIMÄÄRÄINEN VOIMAKKUUS VASTAAJARYHMISSÄ. TÄH- DELLÄ MERKITYISSÄ ORIENTAATIOISSA AINAKIN YKSI RYHMÄKESKIARVO POIKKEAA MUISTA TILASTOLLISESTI MERKIT- SEVÄSTI 0,01-TASOLLA.
  23. 23. 23 Keskeyttämisen harkitseminen KESKEINEN TULOS: OPINTOJEN KESKEYT- TÄMISTÄ HARKITSEE UUSISTA OPISKE- LIJOISTA AKTIIVISESTI VARSIN HARVA. KOULUTUSVALINTAANSA EPÄONNISTU- NEENA PITÄÄ NOIN JOKA KYMMENES OPISKELIJA. Fuksikyselyn aineistossa opintojen keskeyttä- misen harkitsemista mitataan väittämällä, joka on esitetty vastaajalle muodossa ”Harkitsen toi- sinaan opintojeni keskeyttämistä”, ja siihen on vastattu asteikolla 1-7, jossa asteikon ääripäät ovat ”täysin samaa mieltä” ja ”täysin eri miel- tä”. Kuviossa 6 on esitetty väittämän vastaus- jakauma ensimmäistä/toista/useampaa tutkin- toa suorittavilla sekä lisäksi kahta vastaavalla tavalla esitettyä opintojen ja elämän yhteenso- vittamisen koettua vaikeutta kuvaavaa väittä- mää kuvaava jakauma. Enemmistö Helsingin yliopiston opiske- lijoista ei harkitse opintojensa keskeyttämistä juuri lainkaan. Keskeyttämisen harkitseminen on kuitenkin muita tyypillisempää ensimmäis- tä tutkintoaan suorittaville opiskelijoille, mikä viittaa epäonnistuneeseen koulutusvalintaan. Suuntaa-antavasti näyttää siltä, että eniten murhetta vapaa-ajalla opintojen suorittaminen tuottaa niille opiskelijoille, jotka suorittavat sa- manaikaisesti useampaa korkeakoulututkintoa. Vähiten murhetta opinnot tuottavat jo aiem- min korkeakoulututkinnon suorittaneille. Heis- tä kuitenkin yli 40 prosenttia kokee opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisen jatkuvas- ti hankalaksi. Tässä saattaa olla taustalla elä- mäntilanteeseen liittyvät muut tekijät, kuten työ ja perhe. KUVIO 6. OPINTOJEN KESKEYTTÄMISEN HARKITSEMINEN, OPISKELUUN LIITTYVISTÄ ASIOISTA MUREHTIMINEN SEKÄ OPISKELUN JA MUUN ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMISEN KOETTU VAIKEUS VASTAAJARYHMITTÄIN.
  24. 24. 24 Lopuksi tarkastelemme sitä, miten tutkintojen ja tutkinto-oikeuksien määrä vaikuttaa opin- tojen sujuvuuteen, opiskelutaitoihin ja -puit- teisiin sekä saadun tuen tarpeeseen opintojen etenemisessä. Tarkastelemme myös eroja arvo- sanoissa eri opiskelijaryhmillä. Opintojen sujuminen kahtena ensim- mäisenä opintovuotena KESKEINENTULOS:TOISTAKORKEAKOULU- TUTKINTOA SUORITTAVILLA ON OPINTO- JEN ALKAESSA KESKIMÄÄRIN 38 OPIN- TOPISTETTÄ SUORITUKSIA ENSIMMÄISTÄ TUTKINTOA SUORITTAVIEN SALDON OL- LESSA NOIN 12–13 OPINTOJEN ALKAES- SA. ENSIMMÄISEN KAHDEN OPISKELU- VUODEN AIKANA TOISTA KORKEAKOULU- TUTKINTOA SUORITTAVILLE KERTYY KES- KIMÄÄRIN 10 OPINTOPISTEEN VERRAN ENEMMÄN SUORITUKSIA. Suhteessa aiemmin esitettyyn opintojen kes- keyttämistä ja koulutusvalinnan onnistunei- suutta koskeviin tuloksiin on todennäköis- tä, että kahden ensimmäisen opintovuoden opintosuoritusten määrän keskiarvo heijastaa opintojen keskeyttämistä niin, että ensimmäis- tä tutkintoa suorittavien suhteessa yleisempi keskeyttämisen harkitseminen ja koulutusva- linnan epäonnistuneisuuden kokemus näkyy ensimmäistä tutkintoa suorittavien keskimää- rin alhaisempana opintopistekertymänä. Seuraavissa tarkasteluissa hyödynnetään fuksikyselyn aineistoa, johon on yhdistetty ke- väällä 2014 Helsingin yliopiston opiskelijare- kisteriin teetetyn täydentävän tietopyynnön tietoja. Kyselyyn keväällä 2013 vastanneiden opiskelijoiden opintojen etenemistä koskeva 5. Opintojen sujuvuus ja opiskelutaidot tieto on päivitetty maaliskuun 2014 tilannetta vastaavaksi siten, että opintopisteiden kerty- mästä on saatavilla ajantasainen tieto, josta on lisäksi eroteltavissa lukukausittain suoritettu- jen opintopisteiden määrä (syksy 2012; kevät 2013; syksy 2013 ja tammi-maaliskuu 2014). Koska käytettävissä on myös tieto syksyn 2012 lopun kokonaisopintopistekertymästä, voitiin aineistossa laskea aikaisempien ennen ensim- mäisen lukukauden alkua suoritettujen opinto- pisteiden määrä (tilanne 1.9.2012). Kuviossa 7 on esitetty keskimääräinen opintopisteiden kokonaiskertymä lukukausit- tain ensimmäistä/toista/useampaa tutkintoa suorittavien vastaajien luokituksen perusteella. Lukukausittain eroteltu keskimääräinen opin- topistetehokkuus on puolestaan esitetty kuvios- sa 8 niin, että aineistosta on esitetty erikseen lukukausina ja vuosina suoritetut keskimääräi- set opintopisteet. Huomionarvoista on pitää mielessä, että toisen opiskeluvuoden tieto perustuu rekiste- rissä maaliskuun 31. päivän 2014 tilanteeseen. Vertailtavuuden vuoksi tämä ensimmäisen kol- men kuukauden opintopistetieto on kerrottu kahdella, mutta tämä tieto ei ole aivan yhtä luotettava kuin kokonaisia lukukausia kuvaa- va tieto, koska opintopisteiden kirjaaminen rekisteriin 3. periodin lopussa voi vaihdella tiedekunnittain paljonkin (lisäksi toisissa tie- dekunnissa on enemmän koko lukukauden kes- täviä kahden periodin kursseja kuin toisissa). Ero keskimääräisessä opintopistetehokkuudes- sa ilmenee selvimmin ensimmäisen opintovuo- den keväällä, jolloin aineistossa toista korkea- koulututkintoaan suorittavat ovat suorittaneet lähes viisi opintopistettä ensimmäistä tutkintoa suorittavia enemmän.
  25. 25. 25 Tarkasteltaessa kahden ensimmäisen opis- keluvuoden kokonaissaldoa havaitaan, että ai- kaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat suorittaneet opintoja noin 10 opintopis- tettä muita enemmän, mutta ovat lisäksi ai- kaisempien hyväksilukujen myötä suorittaneet maaliskuussa 2014 keskimäärin 160 opintopis- tettä muiden opiskelijoiden keskiarvon ollessa hieman yli 120. Ero suoritustehossa ei muut- tunut myöskään kovarianssitarkastelussa, jos- sa opiskelijoiden lukukausien aikainen työssä- käynti (viikottaiset työtunnit) sekä perhestatus vakioitiin.13 Taulukossa 11 on vielä esitetty lukuvuosit- tainen suoritettujen opintopisteiden keskiar- votarkastelu (hyväksiluvut ja ennen opintojen alkua suoritettuja ei laskettu mukaan), jossa on pyritty ottamaan huomioon lukukausien aikaisen työssäkäynnin vaikutus sekä poissa- ololukukausien edellistä tulosta mahdollises- ti vääristävä vaikutus (ensimmäistä tutkintoa suorittavien miesten keskuudessa on todennä- köisesti enemmän niitä, jotka ovat armeijan tai siviilipalveluksen takia lukukausia poissa). Kun taustatekijät otetaan huomioon, saa- daan kovarianssikorjatulla estimoinnilla sel- ville, että aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskimääräinen opiskelutehok- kuus lukuvuosien aikana on noin 5-6 opinto- pistettä suurempi kuin ensimmäistä tutkin- toa opiskelevien. Jokainen poissaololukukausi vähentää ensimmäisen 2,25 opiskeluvuoden keskimääräistä opintopistetehokkuutta luku- vuonna noin 17 opintopisteellä. Tarkastelussa on vakioitu poissaololukukausien vaikutus sekä työssäkäynti ja perheellisyyden vaikutus (opis- kelijalla lapsi). Tuloksissa tilastollista epävar- muutta kuvataan suluissa esitetyllä luottamus- välillä. Todellinen keskimääräinen ero asettuu suluissa esitetylle välille 95 %:n todennäköi- syydellä, jossa boldattu estimaatti on kaikkein todennäköisin. 13. Kovarianssitarkastelu suoritettiin regressiomallinnuksella, jossa selitettävänä muuttujana käytettiin kahden ensimmäisen opintovuoden yhteen- laskettua opintopistekertymää. Mallin selittävinä muuttujina oli tutkinnon suorittamistatusta kuvaamassa 3 dummy-muuttujaa (aikaisempi yo-, aikaisempi amk- sekä useaa tutkintoa samanaikaisesti suorittaville) sekä vakioitavina taustatietoina ensimmäisen vuoden viikottainen työssä- käynti tunteina, perhestatus (lapsia kyllä/ei) sekä sukupuoli. KUVIO 7. KESKIMÄÄRÄINEN OPINTOPISTEKERTYMÄ (SUORITUKSET JA HYVÄKSI LUETUT YHTEENSÄ) ENSIMMÄISTÄ/ TOISTA TUTKINTOAAN SUORITTAVILLA HELSINGIN YLIOPISTOSSA. OSUUS SYKSYLLÄ ALOITTANEISTA, JOILLA EI AJAN- KOHTANA LAINKAAN SUORITUKSIA (PROSENTTEINA).
  26. 26. 26 KUVIO 8. SUORITETTUJA OPINTOPISTEITÄ KESKIMÄÄRIN ENSIMMÄISTÄ/TOISTA TUTKINTOA SUORITTAVILLA VUONNA 2012 ALOITTANEILLA HELSINGIN YLIOPISTON OPISKELIJOILLA. TAULUKKO 11. MALLIPERUSTEISET ESTIMAATIT OPISKELUAIKANA SUORITETTUJEN OPINTOJEN OPINTOPISTETEHOK- KUUDELLE (2,25 LUKUVUODEN KESKIARVO) LUKUVUODESSA. TYÖSSÄKÄYNTI JA PERHEELLISYYS VAKIOITU.. Opintopistetehokkuus Keskimäärin (luottamusväli suluissa) Työssäkäymätön, lapseton ensimmäistä tutkintoaan opiskeleva 40,6 (39,3–42,0) Aikaisempi amk-tutkinto +5,7 (3,0–8,3) Aikaisempi yo-tutkinto +4,8 (1,3–8,2) Jokainen poissaoltu lukukausi -17,2 (21,6–12,3)
  27. 27. 27 Tukimuotojen vaikutus opintojen etenemiseen KESKEINEN TULOS: ENSIMMÄISTÄ TUT- KINTOA SUORITTAVAT KOKEVAT OPIS- KELIJATUTORTOIMINNAN SEKÄ KANSSA- OPISKELIJOILTA SAADUN TUEN HYÖDYN- TÄNEEN OPINTOJEN ETENEMISTÄ JOIS- SAIN MÄÄRIN TOISTA KORKEAKOULU- TUTKINTOA SUORITTAVIA ENEMMÄN. ERO ON TOSIN PIENI, MUTTA TILASTOL- LISESTI MERKITSEVÄ. Seuraavassa tarkastellaan toista tutkintoaan sekä kahta tutkintoa samanaikaisesti suoritta- vien kokemuksia opintojen etenemistä edistä- viin tekijöihin, joita kartoitettiin opiskelijoil- le suunnatussa kyselyssä. Vastaajille esitettiin kysymys ”Missä määrin koet seuraavien edis- täneen opintojasi?” ja heitä pyydettiin arvi- oimaan HOPSin, opiskelijatuutoritoimin- nan, opiskelutovereiden, ohjaushenkilöstön sekä muiden ystävien ja sukulaisten vaiku- tusta opintojen etenemiseen. Kuhunkin koh- taan vastattiin asteikolla ei lainkaan – suuressa määrin. Kuviossa 9 on esitetty kolmen opis- kelijaryhmän vastausjakaumat kuhunkin ala- kohtaan. Koska erityisesti kahta tutkintoa sa- manaikaisesti suorittavien ryhmässä on varsin vähän vastaajia, on syytä pitää mielessä juuri tämän ryhmän vastausjakauman sisältävän pal- jon epävarmuutta suhteessa joukon todelliseen kokemukseen. Vastausjakaumien erojen tilas- tollinen merkitsevyys on ilmoitettu alaotsikon *-merkillä (χ2 -testin merkitsevyystaso < 0,05), mikä tarkoittaa sitä, että ero vastausjakaumas- sa ei selity tilastollisella satunnaisvaihtelulla. Kuviossa 9 tarkastellaan toista tutkintoa suorittavien kokemuksia HOPSista sekä opis- kelijatuutoritoiminnasta. Kaikista opiskelijois- ta noin kaksi kolmesta (65 %) pitää tuutoroin- nista saamaansa apua opintojen etenemisen kannalta joissain määrin tai suuressa määrin hyödyllisenä eivätkä kokemukset juuri eroa toista/ensimmäistä tutkintoa suorittavien vä- lillä. Kaikkein hyödyllisimpänä tuutorointia näyttäisivät pitävän useampaa tutkintoa sa- manaikaisesti opiskelevat, mutta vastaajamää- rän pienuus tässä joukossa tekee tuloksen epä- varmaksi. KUVIO 9. KUINKA PALJON OPISKELIJAT KATSOVAT ERILAISTEN ASIOIDEN AUTTANEEN OPINTOJEN ETENEMISESSÄ – KOKEMUS OPISKELIJATUUTORITOIMINNASTA JA HOPSISTA ENSIMMÄISENÄ OPISKELUVUONNA.
  28. 28. 28 Sen sijaan selvä ero ensimmäistä tutkin- toaan suorittaviin nähden on löydettävissä siinä, että aikaisemman korkeakoulututkinnon suo- rittaneiden joukossa tutortoiminnan ”suuressa määrin” hyödyllisenä kokevien osuus on noin 10 %-yksikköä ensimmäistä tutkintoa suoritta- via pienempi. Vastaavasti kokemukset HOPSin hyödyllisyydestä ovat kaikissa kolmessa opiske- lijaryhmässä varsin samansuuntaiset, eikä tilas- tollisesti merkitseviä eroja ole paikannettavissa. Kuviossa 10 tarkastellaan, miten ystävien ja sukulaisten, opiskelutoverien sekä oman op- piaineen henkilöstön tarjoama apu ovat aut- taneet opintojen etenemisessä. Ensimmäis- tä tutkintoaan suorittavat kokevat ystäviltä ja opiskelukavereilta saamansa vertaistuen erit- täin hyödylliseksi opinnoissaan. Opiskeluto- vereilta saatua tukea pitää ensimmäistä tut- kintoaan suorittavista opiskelijoista suuressa määrin hyödyllisenä lähes kaksi kolmesta, kun aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneis- ta vain hiukan yli puolet. Juuri ensimmäistä tutkintoa suorittavien opintoja näyttää siis tu- kevan sellainen toiminta tai rakenteet, jotka auttavat kiinnittymään opiskelijayhteisöön. Aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneet KUVIO 10. KUINKA PALJON OPISKELIJAT KATSOVAT ERILAISTEN ASIOIDEN AUTTANEEN OPINTOJEN ETENEMISESSÄ – KOKEMUSYSTÄVIENJASUKULAISTEN,OPISKELUTOVERIENSEKÄOMANOPPIAINEENHENKILÖSTÖNTARJOAMASTAAVUSTA.
  29. 29. 29 hyötyvät sen sijaan enemmän oman oppiaineen henkilökunnan tuesta. Opiskelun alun orien- taatiota on tulosten perusteella järkevää koh- dentaa hieman eri tavoin jo aiemman tutkin- non suorittaneille. Kokemukset opiskelutaidoista KESKEINEN TULOS: TOISTA TUTKINTOA SUORITTANEET KOKEVAT OPISKELUTAI- TONSA (KIRJALLISTEN TÖIDEN TEKEMI- NEN, KIRJALLISUUDEN LUKEMINEN JA OPISKELUN JÄRJESTELMÄLLISYYS) MUI- TA KESKIMÄÄRIN PAREMMIKSI. Kuvioissa 11a ja 11b on esitetty kyselyyn vas- tanneiden opiskelijoiden arvioita omista opis- kelutaidoistaan koskien oman alan kirjallis- ten töiden sekä kirjallisuuden haastavuuteen. Kuviossa 4c käsitellään puolestaan kokemusta opiskelun järjestelmällisyydestä. Ensimmäi- nen kuvio koskee oman alan kirjallisten töiden haastavuutta ja toinen puolestaan oman alan kirjallisuuden lukemista. Jakaumien perus- teella näyttää selvästi siltä, että toista tutkintoa suorittavat kokevat erityisesti kirjallisten töi- den tuottamisen muita vähemmän haastavak- si, mikä on varsin ymmärrettävää, kun nämä opiskelijat ovat jo aikaisemmissa opinnoissaan tuottaneet, monet jo gradun laajuisen, opinnäy- tetyön. Erot ovat samansuuntaisia mutta jois- sain määrin pienempiä väitteessä, joka koskee oman alan kirjallisuuden lukemisen koettua haasteellisuutta. KUVIO 11A. VASTAUSJAKAUMA VÄITTEESEEN ” A) OMAAN ALAANI LIITTYVIEN KIRJALLISTEN TÖIDEN TEKEMINEN TUOT- TAA MINULLE ONGELMIA” VASTAAJALUOKITTAIN. KUVIO 11B. VASTAUSJAKAUMA VÄITTEESEEN ”OMAN ALAN KIRJALLISUUDEN LUKEMINEN ON MINUSTA VAIKEAA.”
  30. 30. 30 Kuviossa 12 on puolestaan tarkasteltu opiskelun järjestelmällisyyttä opiskelijan ko- kemuksen perusteella. Aikaisemman korkea- koulututkinnon omaavista lähes 40 prosent- tia on vahvasti sitä mieltä, että oma opiskelu on järjestelmällistä ja systemaattista, kun en- simmäistä tutkintoaan opiskelevien keskuudes- sa kokemus vahvasta järjestelmällisyydestä on noin puolet harvinaisempi. Erot arvosanoissa Opiskelijarekisteristä poimittiin muiden taus- tatietojen ohella myös opiskelijan syysluku- kauden kurssisuoritusten arvosanakeskiar- vo. Keskiarvo on painotettu kurssisuoritusten opintopisteiden mukaisesti niin, että isompien opintokokonaisuuksien painoarvo on suurem- pi kuin muutaman opintopisteen suoritukset. Taulukossa 12 on esitetty vastaajaryhmittäin arvosanojen ryhmäkeskiarvot tutkinnon suo- rittamisen mukaan. Ensimmäistä tutkintoaan suorittavien arvosanakeskiarvo kurssisuorituk- sista on aineistossa 3,38 ja toista tutkintoa suo- rittavilla 3,63, mikä vahvistaa edellisen luvun tulosta koetuista opiskelutaidoista. Aikaisem- man tutkinnon suorittaneet paitsi kokevat val- miutensa paremmiksi, myös rekisteriaineiston perusteella suorittavat opintojaan paremmin arvosanoin. Useampaa tutkintoa samanaikai- sesti suorittavien osalta tulos ei kerro paljoa pienen vastaajamäärän vuoksi. Kuviossa 13 on esitetty kutakin orientaa- tiota kuvaavan luokittelun jakauma vastaaja- ryhmittäin niin, että erojen tilastollinen mer- KUVIO 12. VASTAUSJAKAUMA VÄITTEESEEN ”KAIKEN KAIKKIAAN OPISKELEN SYSTEMAATTISESTI JA JÄRJESTELMÄL- LISESTI”. Arvosanakeskiarvo N Keskihajonta Ensimmäistä tutkintoaan opiskelevat 3,38 892 0,88 Useampi tutkinto samanaikaisesti 3,53 21 0,87 Aikaisempi korkeakoulututkinto* 3,63 122 0,75 Kaikki 3,41 1 035 0,87 * Aikaisemman korkeakoulututkinnon omaavien keskiarvo ensimmäistä tutkintoa suorittavia korkeampi tilastollisesti merkitsevällä F-testin 0,05-tasolla. TAULUKKO 12. KURSSISUORITUSTEN ARVOSANAKESKIARVOT TUTKINNON SUORITTAMISEN LUOKITTELUN MUKAAN.
  31. 31. 31 KUVIO 13. HAKUORIENTAATIOIDEN VOIMAKKUUS LUOKITELTUNA VASTAAJARYHMITTÄIN. kitsevyys on ilmaistu tähdellä (* 0,05 ja ** 0,01-tason merkitsevyys). Luokittelun perus- teena on käytetty alkuperäisen väittämäpatte- rin asteikkoa 1–7 siten, että heikoiksi arvoiksi on luokiteltu kunkin hakuorientaatioulottuvuu- den kolmen väittämän mittarin keskiarvolla as- teikon arvot 1–2, keskivahvaksi 3–5 sekä vah- vaksi arvot 6–7. Luokitteluun perustuvan tarkastelun sel- kein havainto on, että aikaisemman korkea- koulututkinnon suorittaneilla jäsentymätön hakuorientaatio on hyvin harvinainen. Vain alle 10 % toista tutkintoa suorittavista kokee edes joissain määrin hakuorientaationsa jä- sentymättömäksi (eli eivät tiedä, miksi opis- kelevat). Vastaavasti kokemus vahvasta hen- kilökohtais-älyllisestä orientaatiosta on noin 10 prosenttiyksikköä ensimmäistä tutkintoaan suorittavia yleisempi, vaikka myös näillä opis- kelijoilla kokemus on varsin vahva. Viimeisenä havaitaan, että vahva odotusperusteinen orien- taatio on toista tutkintoa suorittavilla varsin harvinainen, vahvaa odotusperusteista orien- taatiota ei kokenut yksikään toista korkea- koulututkintoa suorittava vastaaja. Ensimmäis- tä tutkintoaan suorittavista noin 7 prosenttia kokee hakeneensa yliopistoon odotusperustei- sesti.
  32. 32. 32 Moninkertaisiksi kouluttautujiksi voidaan määritellä opiskelijat, joilla on samanaikaises- ti useampi kuin yksi tutkinnonsuoritusoikeus, tai jotka ovat aiemmin suorittaneet korkea- koulututkinnon. Rekisteritietoihin perustuvis- sa tarkastelussa toisessa koulutusohjelmassa aikaisemman alemman korkeakoulututkin- non suorittaneita oli valitettavasti mahdotonta erotella muista ylempää korkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista, jotka ovat jatkaneet kandidaatiksi valmistumisen jälkeen samassa koulutusohjelmassa. Siten tarkastelun ulko- puolelle jäi valitettavasti se joukko opiskelijoi- ta, joka on suorittanut alemman korkeakoulu- tutkinnon jossain toisessa koulutusohjelmassa. Tämä joukko on kuitenkin verrattain pieni. Toissijaisia tutkinto-oikeuksia on ylivoi- maisesti eniten lääketieteellisessä tiedekun- nassa, jossa yli joka neljännellä opiskelijalla on opinto-oikeus jossain toisessa tiedekunnassa. Näistä yli puolet sijoittuu matemaattis-luon- nontieteelliseen tiedekuntaan. Vähiten useam- man tutkinto-oikeuden omaavia on puolestaan juuri matemaattis-luonnontieteellisessä tiede- kunnassa, joka tulosten valossa näyttäytyykin varsin yleisenä väylänä muiden tiedekuntien opintoihin. Toissijaisia tutkintoja tarkastelta- essa on huomattava, että niihin ei sisälly tut- kinto-oikeuksia muissa korkeakouluissa eikä niiden perusteella voida erotella alanvaihtajia ja todellisia kahden tutkinnon suorittajia. Kun tarkastellaan lyhyen aikavälin opinto- pistekertymää, ensimmäistä ja toista tutkintoa suorittavien välillä ei ole rekisteriaineiston pe- rusteella havaittavissa eroja opiskelutahdissa. Opiskelijakyselyaineistossa totesimme kuiten- kin eroja toista tutkintoa suorittavien hyväksi pidemmän aikavälillä: kun tarkastellaan vuo- 6. Johtopäätökset sikohtaisen opintopistekertymän keskiarvoja 2,25 vuoden ajanjaksolla, voidaan havaita, että toista tutkintoa opiskelevat suorittavat vuodes- sa keskimäärin noin viisi opintopistettä enem- män kuin ensimmäistä tutkintoaan suoritta- vat. Tämän perusteella voitaisiin arvella, että aiemman tutkinnon suorittaneet ovat tasaisem- pia opiskelijoita opiskelutahdiltaan. Hypoteesi saakin tukea rekisteriaineistosta, jossa havait- simme, että aiemman ylemmän korkeakoulu- tutkinnon suorittaneilla ei esiinny samanlaista opiskelutehon laskua opintojen edetessä kuin ensimmäistä tutkintoaan suorittavilla. Vertailtaessa ensimmäistä, toista ja use- ampaa korkeakoulututkintoa Helsingin yliopis- tossa suorittavien kokemuksia opiskelutaidois- ta sekä opintojen ja elämän yhteensovittamisen vaikeuksista, muodostuu kuva toisen tutkin- non suorittamisen kaksijakoisesta vaikutukses- ta opiskelukykyyn. Opiskelijakyselyn tulosten perusteella toista kertaa kouluttautuvat pitävät opiskelun ja muun elämän yhteensovittamista joissain määrin hankalampana kuin nuorem- mat opiskelijat. Toisaalta aikaisempien opin- tojen myötä he kokevat yleiset opiskeluval- miutensa (kirjallisten töiden tekeminen sekä kirjallisuuden lukemiseen liittyvät taidot) mui- ta paremmiksi. Lisäksi toista tutkintoa suorit- tavat harkitsevat opintojensa keskeyttämistä muita harvemmin ja ovat useammin tyytyväisiä opiskeluvalintaansa. Tulos heijastaa korkeakoulupolitiittisessa keskustelussa ajankohtaista kysymystä toiselta asteelta korkea-asteelle suoraan opiskelemaan siirtyvän nuoren koulutusvalintaan liittyviä paineista. Kun ympäröivä yhteiskunta kannus- taa erilaisin opintososiaalisin toimenpitein ot- tamaan vastaan minkä tahansa opiskelupaikan,
  33. 33. 33 on ymmärrettävää, että tällaiset valinnat ovat suhteellisesti useammin epävarmalla pohjalla kuin niillä opiskelijoilla, joiden koulutusvalin- nan pohjana on vuosien kokemus toisen alan korkeakouluopinnoista. Opintojen ansiokas eteneminen edellyttää paitsi opiskelijan omaa motivaatiota valittua alaa kohtaan, myös tukea opintojen suoritta- miseen. Ensimmäistä tutkintoaan suorittaville vertaistuen vaikutus on merkittävässä asemas- sa opintojen etenemisen kannalta, kun jo aiem- min opintoja tehneet kaipaavat tukea yliopiston henkilökunnalta. “Virhevalinnoista” koulutuksessa ei voi koskaan päästä täysin eroon, sillä nuorella on väistämättä vajavaiset mahdollisuudet käsitel- lä kaikki mahdollinen tieto eri koulutusaloista, niillä opiskelusta ja työllistymisestä. Toisaalta myös mikäli opiskelu ymmärretään osana ih- misen identiteetin rakennusprojektia, on hyvin luonnollista, että koulutuksessa saatu oppi syn- nyttää uudenlaisia tarpeita ympäröivän maail- man ja itsen ymmärtämiseen. Yhtä lailla kou- lutuksen jälkeisen työelämän sytyttämä kipinä tai raapimat ruhjeet saattavat ohjata takaisin opintielle. Kysymys kuuluukin, miten koulutuspoliit- tisin ja opintojen rakenteellisin toimin mah- dollistetaan sujuva sukkulointi koulutuksen kentällä ilman umpisolmuja ja turhia silmu- koita. Useampaa tutkintoa suorittavien mää- rä on kaikkiaan suhteellisen pieni, mutta vies- tii merkittävästä ongelmasta. On aloja, joissa moninkertainen kouluttautuminen on arkipäi- vää, eikä opiskelijavalintauudistus mitä luul- tavimmin muuta tilannetta opiskelijanäkökul- masta suuntaan tai toiseen. Osa aloista vetää puoleensa enemmän omasta koulutuspolus- taan epävarmoja nuoria, koska soveltuvat eri- tyisen hyvin ponnahduslaudoiksi muille aloille. Opiskelijat toimivat usein koulutusvalinnois- saan strategisesti, jolloin tietyt koulutusohjel- mat näyttäytyvät siirtymäväylinä toisille aloille huonommin kuin toiset. Tässä koulutusalakoh- taiset tutkintorakenteet vaikuttavat merkittä- västi alalta toiselle siirtymisen joustavuuteen. Yksittäisen opiskelijan näkökulmasta on tär- keää, että ensimmäinen koulutusvalinta – johti se minne tahansa – jättää kuitenkin mahdolli- suuden itselleen sopivan alan ja onnistuneen työuran saavuttamiseen.

×