SlideShare a Scribd company logo
1 of 72
Download to read offline
1
Vastavalmistuneiden
työelämään sijoittuminen 2007–2009
Johanna Vilkkilä Elina Lavikainen Aleksis Nokso-Koivisto
SUOMEN LAKIMIESLIITTO -
FINLANDS JURISTFÖRBUND ry
1
Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen
2007–2009
Johanna Vilkkilä, Elina Lavikainen, Aleksis Nokso-Koivisto
2
SISÄLLYS
1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS............................................................................................................3
1.1 SELVITYKSEN TOTEUTUS ......................................................................................................................................4
2 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT ...........................................................................................................................5
3 MAANTIETEELLINEN SIJOITTUMINEN..........................................................................................................7
4 YLIOPISTO–OPINNOT...........................................................................................................................................9
4.1 OPISKELUAJAT......................................................................................................................................................9
4.2 OPINTOJEN VIIVÄSTYMISEN SYYT .......................................................................................................................10
4.3 MUU KOULUTUS..................................................................................................................................................12
5 AUSKULTOINTI ....................................................................................................................................................13
6 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖHISTORIA .........................................................................................................14
6.1 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖSKENTELY..................................................................................................................14
6.2 KOULUTUSALAN TYÖKOKEMUS ..........................................................................................................................15
7 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖNHAKUPROSESSI .....................................................................................17
7.1 TYÖNHAUN KESTO ..............................................................................................................................................17
7.2 TÄRKEIMMIKSI KOETUT TEKIJÄT TYÖNHAUSSA ..................................................................................................21
7.3 MITEN ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA ON SAATU?....................................................................................................23
8 ENSIMMÄINEN VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TYÖSUHDE...................................................................26
8.1 TYÖNANTAJA......................................................................................................................................................26
8.2 ENSIMMÄISEN TYÖSUHTEEN LAATU....................................................................................................................27
8.3 TYÖTEHTÄVÄT....................................................................................................................................................29
8.4 PALKKA ..............................................................................................................................................................34
8.5 VASTAAJIEN NÄKEMYS PALKAN JA TEHTÄVIEN VASTAAVUUDESTA....................................................................44
8.6 YLITÖIDEN MÄÄRÄ .............................................................................................................................................45
9 OIKEUSTIETEILIJÄT TYÖMARKKINOILLA................................................................................................47
9.1 TYÖSUHTEIDEN VAIHTUVUUS VALMISTUMISEN JÄLKEEN ...................................................................................47
9.2 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖTTÖMYYS..............................................................................................................48
10 NYKYINEN TYÖTILANNE................................................................................................................................51
10.1 ASEMA ORGANISAATIOSSA ...............................................................................................................................53
10.2 TYÖN VAATIVUUSTASON JA AKATEEMISEN KOULUTUKSEN VASTAAVUUS........................................................53
10.3 NYKYISEN TYÖN VASTAAVUUS KOULUTUSALAAN............................................................................................54
10.4 NYKYISEN TYÖN ARVIOINTIA............................................................................................................................58
11 PÄÄTESANAT ......................................................................................................................................................62
3
1 Selvityksen tausta ja toteutus
Tämä selvitys vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta on jatkoa
aiemmille vastaavanlaisille selvityksille. Edellisen selvityksen Lakimiesliitto toteutti
vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta vuonna 2007 yhteistyössä
Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa (Jauhiainen & Penttilä 2007). Kysymyslomake
on suurelta osin pysynyt samanlaisena kuin aiemminkin, mutta joiltain osin sitä on päivitetty
esimerkiksi aiempien kyselyiden avovastauksien perusteella.
Tämänkertainen kysely oli suunnattu 2007–2009 valmistuneille oikeustieteilijöille. Kiinnostavaa
tässä tarkasteluryhmässä on se, että vuonna 2008 valmistui Suomessa ennätysmäärä maistereita,
koska tutkintovaatimuksia muutettiin Bolognan prosessin myötä, ja vanhojen tutkintovaatimusten
mukaan oli mahdollista valmistua kesään 2008 asti. Alla olevasta taulukosta voimme nähdä, että
myös oikeustieteiden maistereita on valmistunut huomattavasti enemmän kuin muina vuosina.
Oikeustieteiden maisterien määrä on aiemmin 2000-luvulla vaihdellut välillä 386–523, mutta
vuonna 2008 valmistuneita oli selvästi enemmän, 644. Tutkinnonuudistus on ollut monelle
opintonsa keskeyttäneelle tai jo työelämään siirtyneelle hyvä syy saattaa loppuun jo aiemmin
aloittamansa opinnot, jottei myöhemmin joutuisi tekemään korvaavia opintoja lisää.
Vuosi
Tutkinnon
 suorittaneet (n)
2000 477
2001 523
2002 468
2003 445
2004 443
2005 414
2006 386
2007 481
2008 644
2009 337
Taulukko 1. Oikeustieteiden maisterin tutkinnon suorittaneet valmistumisvuosittain.
Tämänkertainenkin selvitys toteutettiin Lakimiesliiton ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö
Otuksen yhteistyönä. Kyselyn ohjauksesta vastasi Lakimiesliiton viestintäpäällikkö Aleksi
Henttonen. Selvityksen vastuuhenkilönä toimi Otuksen toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto.
4
Selvityksen toteuttivat tutkijat Johanna Vilkkilä ja Elina Lavikainen. Arvokkaita kommentteja
selvityksen tueksi antoi myös tutkija Johanna Penttilä.
1.1 Selvityksen toteutus
Selvitys toteutettiin helmi-maaliskuussa 2010 Internet-kyselynä. Kutsu osallistua kyselyyn
lähetettiin kaikille niille oikeustieteen maisterin tai kandidaatin tutkinnon vuosina 2007–2009
suorittaneille henkilöille, joiden posti- tai sähköpostiosoite oli tiedossa. Osoitelähteinä toimivat
Helsingin, Turun ja Lapin yliopistojen opiskelijarekisterit, joita täydennettiin Lakimiesliiton
jäsenrekisteristä saaduilla osoitteilla.
Kaikkiaan jonkinlainen yhteystieto oli 1416 eri henkilölle. Näistä kaikille niille, joiden
sähköpostiosoite tunnettiin, lähetettiin henkilökohtainen vastauslinkki kyselylomakkeeseen vain
sähköpostitse. Niille, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa, lähetettiin kirjeenä kutsu vastata
kyselyyn Internetissä.
Internetissä käytettiin kyselyn toteuttamiseksi kysely- ja tiedonkeruusovellus Webropolia, jossa
kysely oli suojattu salasanalla, jotta vain kutsun saaneet pystyivät vastaamaan. Ensimmäisellä
kierroksella lähetettiin 1467 sähköpostikutsua, joista osa kohdistui samoille henkilöille, koska
osalle kohderyhmästä oli useampi sähköpostiosoite, esimerkiksi koti- ja työsähköpostiosoitteet.
Osoitteista osa oli teknisesti virheellisiä, jonka vuoksi ne palautuivat, ja yksi vastaajista ilmoitti,
ettei kuulunut tutkimuksen kohderyhmään. Sähköpostikutsut menivät siis 1167:lle eri henkilölle.
Sähköpostikutsujen lisäksi lähetettiin kaksi muistutusviestiä, joissa vastausaikaa jatkettiin.
Kirjeitse Webropol-kyselyyn kutsuttiin vastaamaan 249 valmistunutta oikeustieteilijää.
Kutsukirjeistä palautui postin kautta syystä tai toisesta neljä kappaletta. Kirjeellä lähetetty
vastauspyyntö Internet-kyselyyn tavoitti siis kaikkiaan 245 ihmistä.
Sähköpostilinkkinä 1167 eri henkilölle lähetettyihin kutsuihin vastauksia kertyi lopulta 600
kappaletta, eli niiden osalta vastausprosentiksi muodostui 51,4. Kirjekutsujen kautta saavutettu
vastausaktiivisuus jäi reilusti heikommaksi; kaikkiaan salasanalla suojattuun kyselyyn, johon
kirjekutsujen vastaukset ohjattiin, vastasi 30 henkilöä, mikä vastaa 12,2 prosenttia. Loppujen
lopuksi pyyntö vastata kyselyyn on siis kohdistunut kaikkiaan 1416 henkilölle ja vastaajia on ollut
630. Vastausprosentti on siis 44,6 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin viime raportissa.
5
Vastausprosentit ovat yleisesti olleet laskussa viime vuosina sähköisissä kyselytutkimuksissa
(Singer 2006).
Varsinkin kirjeitse vastauspyynnön saaneiden osalta vastausprosentti on todella alhainen.
Kirjepostikutsujen yhteydessä ei tarjottu mahdollisuutta vastata paperilomakkeella, vaan kaikki
vastaukset pyydettiin tekemään nettilomakkeen kautta. Tämä on voinut vaikuttaa
vastausaktiivisuuteen vähentävästi esimerkiksi niin, että kirjeitse lähetetty kutsu ei innosta heti
vastaamaan, ellei Internet-yhteydellä varustettua tietokonetta ole heti käsillä. Tällöin kutsu voi joko
unohtua tai jäädä tarkoituksella vastaamatta, mikäli erikseen vastaamaan meneminen koetaan
vaikeaksi.
2 Vastaajien taustatiedot
Kyselyyn vastasi 630 henkilöä, joista oikeustieteen kandidaatteja oli 51 prosenttia ja oikeustieteen
maistereita 48 prosenttia. Aiemmin kandidaatteja oli 78 prosenttia ja maistereita 22 prosenttia.
Vastaajista 68 prosenttia oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli
vastaavasti 32 prosenttia Valtaosan (94 %) äidinkieli oli suomi. Suurimmalla osalla (65 %)
kyselyyn vastanneista ei ollut lapsia, perheellisiä oli 35 prosenttia vastaajista. Perheellisistä 60
prosenttia oli yksilapsisia. Perheellisten vastaajien osuus oli edellisen, vuonna 2007 toteutetun,
kyselyn mukaan 17 prosenttia ja vuonna 2004 raportissa perheellisten osuus oli 22 prosenttia.
Perheellisten osuus vastaajista on siis nyt suurempi kuin aiemmin.
Helsingin yliopistosta valmistuneiden edustus oli aineistossa edelleen lähes puolet (49 %)
vastanneista (ks. taulukko 1). Turun ja Lapin yliopistoista vastaajia oli aiempaa enemmän,
Helsingin yliopiston Vaasassa opiskelleiden määrä oli pieni ja suunnilleen samansuuruinen kuin
aiemmassakin selvityksessä. Tutkimus keskitettiin maisteritasoiseen koulutukseen osallistuneisiin,
eikä kyselyä lähetetty oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneille. Oikeusnotaarien määrä on varsin
pieni, joten kattava vertailu on mielekkäämpää maisteritasoisen koulutuksen sisällä. Åbo
Akademista valmistutaan juuri oikeusnotaarin tutkintoon, joten sieltä ei vastaajia tälläkään kertaa
ollut lainkaan.
Valmistunut/ 
Yliopisto Helsinki Turku Lappi Vaasa/HY Åbo Akademi
2001‐2003 53 % 24 % 19 % 3 % 1 %
2004‐2006  47 % 28 % 23 % 2 % 0 %
2007‐2009 49 % 28 % 21 % 2 % 0 %
6
Taulukko 2. Valmistuneet yliopistoittain.
68 prosenttia vastaajista oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli
vastaavasti 32 prosenttia. Suomen yliopistoja koskevan KOTA- tietokannan mukaan vuosina 2007–
2009 kaikista maisteritasoisen tutkinnon suorittaneista naisia oli 63 prosenttia ja oikeustieteellisestä
valmistuneista maistereista naisia oli 62 prosenttia. Tältä osin otos edustaa suhteellisen hyvin
perusjoukkoa.
Vastaajat olivat keskimäärin 31-vuotiaita eli vuoden vanhempia kuin edelliseen raporttiin
vastanneet. Nuorin vastaaja oli 24-vuotias ja vanhin 68-vuotias. Vastaajat ryhmittyivät ikäluokittain
hyvin samalla tavalla kuin vuoden 2007 raportissa. 64 prosenttia vastaajista kuului 26–30-
vuotiaiden ja 22 prosenttia 31–35-vuotiaiden ikäryhmään. Tätä vanhempia oli 12 prosenttia
vastaajista. 25-vuotiaita tai nuorempia oli kolme prosenttia.
Vuonna 2004 valmistuneessa raportissa Lakimiesliittoon kuului 79 prosenttia vastanneista, vuoden
2006 raportissa vastaava luku oli 88 prosenttia ja uusimmassa raportissa vastaajista Lakimiesliittoon
kuului 92 prosenttia. Vuoden 2004 ja 2006 raporttien perusteella vaikuttaisi siis siltä, että yhä
useampi kuuluu Lakimiesliittoon, mutta tämän raportin osalta kasvun selittänee se, että osa
puuttuneista vastaajien osoitteista on päivitetty Suomen lakimiesliiton kautta, jolloin otokseen on
valikoitunut enemmän liiton jäseniä. Jäsenmäärä on kuitenkin Lakimiesliitosta saadun tiedon
mukaan ollut muutaman vuoden tarkasteluvälillä lievässä kasvussa. Naisista liittoon kuului 93
prosenttia ja miehistä 90 prosenttia.
Kaikki alle 26-vuotiaat kuuluivat liittoon, kun aiemmassa raportissa vastaava luku oli 66 prosenttia.
Nuorinta ikäryhmää on siis saatu organisoitumaan paremmin, mutta lukumäärällisesti nuorimpien
ryhmään kuului kuitenkin varsin vähän vastaajia, joten kovin vahvojen päätelmien tekeminen on
vaikeaa. 26–30-vuotiaista 91 prosenttia, 31–35-vuotiaista 93 prosenttia ja yli 35-vuotiaista 96
prosenttia kuuluivat liittoon. Jos nuorinta ikäluokkaa ei oteta huomioon, näyttää siltä, että liittoon
kuuluminen on sitä yleisempää, mitä vanhempi on.
Opiskelijajärjestötoimintaan oli opiskeluaikana aktiivisesti osallistunut 14 prosenttia vastaajista,
jonkin verran 31 prosenttia, mutta yli puolet eli 55 prosenttia ei ollut osallistunut lainkaan.
Sukupuolten välistä eroa osallistumattomuuden osalta ei juuri ollut, mutta miehistä 16 prosenttia
ilmoitti osallistuneensa aktiivisesti opiskelijajärjestötoimintaan, kun taas naisista 13 prosenttia oli
7
osallistunut aktiivisesti. Naisista 33 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran
opiskelijajärjestötoimintaan ja miehistä 26 prosenttia.
Aktiivisimpia opiskelijajärjestöissä opiskeluaikanaan toimineita olivat 26–30-vuotiaat, joista
aktiivisia osallistujia oli 17 prosenttia, 34 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran eli
vähintään jonkin verran opiskelijajärjestöissä oli toiminut hieman yli puolet. Vastaavasti vähän alle
puolet eivät olleet osallistuneet lainkaan. Yli 35-vuotiaista 81 prosenttia ilmoitti, ettei toiminut
opiskelijajärjestöissä, alle 25-vuotiaista 75 prosenttia ja 31–35-vuotiaista 59 prosenttia.
Opiskelijajärjestöissä toimiminen on siis ollut yleisempää nuoremmilla kuin vanhemmilla Alle 25-
vuotiaiden osallistuminen on ollut yllättävän passiivista, näyttääkin siltä, että järjestöissä
toimiminen on yleisempää juuri valmistumisvaiheessa tai vähän sen jälkeen. Tässä aineistossa
kuitenkin alle 26-vuotiaiden osuus on niin pieni, ettei nuorimmasta ikäluokasta yleistyksiä voida
tehdä.
Aktiivisimpia ovat olleet Helsingin yliopistossa opiskelleet, joista 52 prosenttia on ollut vähintään
jonkin verran toiminnassa mukana. Edellisten raporttien tavoin Lapissa aktiivisuus on pienintä; 74
prosenttia siellä opiskelleista ei ole ottanut osaa järjestötoimintaan lainkaan siinä missä muiden
yliopistojen kohdalla luku on noin puolet opiskelijoista.
3 Maantieteellinen sijoittuminen
Suurin osa, 62 prosenttia, vastaajista työskentelee tai asuu Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa asui
tai työskenteli 11 prosenttia vastaajista ja muilla alueilla asuvien tai työskentelevien osuudet olivat
huomattavasti pienempiä ja vain muutaman prosentin luokkaa, kuten aiemmassakin selvityksessä.
Ulkomailla vastaajista asui tai työskenteli yksi prosentti, joista suurin osa Euroopassa.
8
Työpaikan sijainti /
Yliopisto
Helsingin
yliopisto
(n)
Turun
yliopisto
(n)
Lapin
yliopisto
(n)
Vaasa/
HY (n)
Yhteensä
(n)
Yhteensä
(%)
Uusimaa 271 72 39 1 383 62
Varsinais‐Suomi 3 58 3 1 65 11
Itä‐Uusimaa 2 1 0 0 3 0,5
Satakunta 0 2 0 0 2 0,3
Kanta‐Häme 3 3 0 0 6 1
Pirkanmaa 3 7 7 1 18 3
Päijät‐Häme 2 2 2 0 6 1
Kymenlaakso 4 0 4 0 8 1
Etelä‐Karjala 3 4 3 0 10 2
Etelä‐Savo 3 3 4 0 10 2
Pohjois‐Savo 2 3 3 0 8 1
Pohjois‐Karjala 1 2 1 0 4 1
Keski‐Suomi 1 4 8 0 13 2
Etelä‐Pohjanmaa 1 5 2 1 9 1
Pohjanmaa 3 3 0 6 12 2
Keski‐Pohjanmaa 0 0 2 0 2 0,3
Pohjois‐Pohjanmaa 0 0 27 0 27 4
Kainuu 0 0 3 0 3 0,5
Lappi 0 0 20 0 20 3
Ahvenanmaa 0 1 0 0 1 0,2
Ulkomaat 4 3 1 0 8 1
Yhteensä 306 173 129 10 618 100
Taulukko 3. Oikeustieteilijöiden maantieteellinen sijoittuminen.
Se, missä yliopistossa on opiskellut, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen alueelliseen sijoittumiseen.
Kaikista yliopistoista valmistuneista suuri osa työllistyy tai asuu Uudellamaalla; tämän raportin
mukaan Helsingin yliopistosta valmistuneista peräti 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin.
Uudellemaalle työllistyy Helsingin yliopiston Vaasan koulutuksesta valmistuneista 10 prosenttia,
Turusta 42 prosenttia ja Lapin yliopistosta 31 prosenttia.
Turun yliopistosta valmistuneista suurin osa työllistyi siis Uudellemaalle ja 33 prosenttia Varsinais-
Suomeen, mikä vastaa 88 prosenttia kaikista Varsinais-Suomeen työllistyneistä oikeustieteilijöistä.
Lapin yliopistosta valmistuneista 21 prosenttia on työllistynyt Pohjois-Pohjanmaalle ja 16
prosenttia Lappiin. Vuosina 2007-2009 valmistuneista oikeustieteilijöistä Lappiin, Pohjois- ja
Keski-Pohjanmaalle sekä Kainuuseen työllistyneistä kaikki olivat valmistuneet Lapin yliopistosta.
Näyttää siis siltä, että Turun ja Lapin yliopistoista valmistuneet sijoittuvat työskentelemään
useammin eri maakuntiin kuin Helsingin yliopistosta valmistuneet ja kaikista yliopistoista on
9
työllistytty lähimaakuntiin varsin selvästi kauempana sijaitsevista yliopistoista valmistuneita
useammin.
4 Yliopisto–opinnot
4.1 Opiskeluajat
Kaikkien kyselyyn vastanneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 6,2 vuotta, kun se vuoden 2007
raportissa oli 5,8 vuotta. Keskimääräiset opiskeluajat siis hieman pidentyivät, mikä selittynee
pitkälti tutkinnonuudistuksella. Tutkinnonuudistuksen takia voi olla edellisvuosiin vertailun
kannalta järkevämpää tarkastella valmistumisaikojen mediaaneja kuin keskiarvoja. Kaikkia
yliopistoja tarkastellessa mediaanivastaus oli valmistua 6 vuodessa. Lapissa valmistumisajan
mediaani on 5 vuotta ja 6 vuotta Helsingissä; näiden osalta luvut ovat pysyneet samoina vuoden
2007 raporttiin verrattuna. Turussa mediaani on noussut puolella vuodella ja on nyt 6 vuotta ja
Vaasassa (HY) mediaani on 4,8 vuotta, kun se aiemmin oli 5,5 vuotta.
Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa opintojen keston suhteen. Miesten opiskeluaikojen keskiarvo
oli 6,3 vuotta ja naisten 6,1 vuotta. Kuten edellisessä raportissa, 15 prosenttia vastaajista oli saanut
tutkintonsa valmiiksi neljässä vuodessa tai sitä nopeammin. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleiden
osuus oli hieman laskenut 57 prosentista 53 prosenttiin. Kuudesta kahdeksaan vuotta opiskeli noin
viidennes, kuten aiemminkin. Yli kahdeksan vuotta opiskelleiden osuus oli pysynyt noin kymmenen
prosentin tietämillä.
Vaasassa (HY) opiskeluajat ovat yleensä ottaen muita lyhyempiä (4,8 vuotta) ja pisimmät Turun
yliopistossa, jossa keskiarvo on 6,4 vuotta. Aiemmin nopeimmin valmistuttiin Lapin yliopistosta,
josta tämän raportin mukaan valmistuttiin 5,7 vuodessa.
10
10
2
2
1
30
25
10
9
40
50
52
57
20
16
23
19
7
14
13
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Vaasa/HY
Lappi
Helsinki
Turku
Alle 3 vuotta
3‐4vuotta
4,1 ‐ 6 vuotta
6,1 ‐ 8 vuotta 
Yli 8 vuotta
Kuva 1. Tutkinnon suorittamisen kokonaiskesto yliopiston mukaan (n=628).
4.2 Opintojen viivästymisen syyt
Suurin osa (61 %) vastaajista katsoo opintojensa viivästyneen, vaikka oikeustieteilijöiden
keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika (6,2 vuotta) vastanneiden keskuudessa onkin hieman alle
kaikkien alojen valtakunnallisen keskiarvon. Noin kaksi viidestä puolestaan katsoo opintojensa
edenneen tavoiteajassa. Luvut ovat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2007 raportissa.
Viivästymisen tuntu luonnollisesti lisääntyy, mitä pidempään opinnot ovat kestäneet. 69 prosenttia
tutkintonsa neljässä vuodessa tai sitä nopeammin suorittaneesta on mielestään valmistunut ajallaan,
aiemmin näin ajatteli 75 prosenttia. Käsitykset tavoitteellisista valmistumisajoista ovat siis alle
neljässä vuodessa tutkintonsa suorittaneiden osalta hieman kiristyneet. Neljästä kuuteen vuotta
opiskelleista yli puolet eli 51 prosenttia on sitä mieltä, että heidän opintonsa ovat viivästyneet ja yli
kuusi vuotta opiskelleista niin ajattelevat lähes kaikki (91 %). Näissä luokissa puolestaan luvut ovat
aikaisemmin olleet hieman korkeampia eli yhä harvempi koki opintojensa viivästyneen.
Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä oli mahdollista valita yhdestä kolmeen, joten alla
olevassa taulukossa esitettyjen prosenttilukujen summa on suurempi kuin sata. Luvut on laskettu
samalla tavalla kuin edellisessäkin selvityksessä, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia.
Uudeksi vastausvaihtoehdoksi tällä kertaa oli nostettu ”Puutteellinen opintojen ohjaus tai
opintojärjestelyt”, koska aiemmassa raportissa se mainittiin usein avovastauksissa.
11
39
28
20
16 14 13
11 11
7 6 4 4
2
6
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
En
 katso
 o
p
in
to
je
n
i viivästyn
e
e
n
K
o
ko
äivätyö
 o
p
in
to
je
n
 o
h
e
lla
O
sa‐aikatyö
 o
p
in
to
je
n
 o
h
e
lla
Tu
tkie
lm
an
 viivästym
in
e
n
O
p
iske
lu
m
o
tivaatio
n
 p
u
u
te
O
p
iske
lu
 u
lko
m
ailla
P
u
u
tte
e
llin
e
n
 o
p
in
to
je
n
 o
h
jau
s 
tai o
p
in
to
järje
ste
lyt
H
arrastu
kse
t
Ä
itiys‐, isyys‐
tai 
van
h
e
m
p
ain
lo
m
a
Ep
ävarm
u
u
s työ
llistym
ise
stä
O
p
iske
lu
 m
u
u
ssa 
o
p
p
ilaito
kse
ssa
Sairau
s
V
aru
sm
ie
s/siviilip
alve
lu
M
u
u
Kuva 2. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneet seikat, %.
Opintojen viivästymisen syyt olivat painotuksiltaan pysyneet samansuuntaisina kuin edelliselläkin
kartoituskerralla, mutta tutkielman viivästyminen oli nyt kolmanneksi yleisin opintojen
viivästymiseen vaikuttanut tekijä, kun se aiemmin oli vasta neljännellä sijalla. Usein opiskelut
jäävätkin kesken juuri pro gradu -vaiheessa, mutta nyt tutkinnonuudistuksen myötä useampi
oikeustieteitä opiskellut on saattanut saada motivaation suorittaa opintonsa ja tutkielmansa loppuun
asti ennen opintovaatimusten muuttumista. Eniten opintojen viivästymiseen ovat vaikuttaneet
työskentely koko- tai osa–aikaisesti. Vähintään joka kymmenennen opintojen kestoon vaikutusta on
ollut opiskelumotivaation puutteella, ulkomailla opiskelulla, puutteellisella opintojen ohjauksella tai
opintojärjestelyillä ja/tai harrastuksilla. Harvinaisempia syitä ovat olleet opiskelu muussa
oppilaitoksessa, epävarmuus työllistymisestä, vanhempainloma, varusmies- tai siviilipalvelus sekä
sairaus. Yleisin kohdassa ”Muu” mainittu viivästymissyy oli opiskelijajärjestötoiminta. Sen lisäksi
useampia mainintoja olivat keränneet henkilökohtaiset tai perhesyyt, opintojen organisointi tai
ohjauksen puute yliopiston puolelta, taloudelliset tekijät sekä kiireettömyyden arvostaminen.
12
4.3 Muu koulutus
Oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi 23 prosentilla kyselyyn vastanneista oli jokin muu koulutus ja
13 prosenttia oli sellaiseen opiskelemassa. Aiemmassa selvityksessä jonkin muun tutkinnon
suorittaneita oli viidennes ja muussa koulutuksessa olevia hieman alle viidennes. Tässäkin
raportissa kaiken kaikkiaan reilulla kolmanneksella oli jonkin muun alan koulutus tai heillä oli
toisen alan tutkinto kesken. Edelleen yleisimmin suoritettuja tutkintoja olivat taloustieteenalan
tutkinnot, KTM/Ekonomi oli suoritettuna 4 prosentilla (2007: 8 %) muun koulutuksen käyneistä, ja
merkonomin tai tradenomin tutkinto 6 prosentilla (2007: 10 %). ”Muu tutkinto”-luokka oli 10
prosentin suuruinen ja varsin suuri. Näiksi ”muiksi” tutkinnoiksi mainittiin yleisimmin filosofian
kandidaatti tai maisteri, hallintotieteiden kandidaatti tai maisteri ja poliisin tutkinto. Joitakin
mainintoja keräsivät esimerkiksi valtio-/yhteiskuntatieteet, sairaanhoitaja tai ammatilliset tutkinnot.
Suurimman yksittäisen ryhmän kysymykseen vastanneista muodostivat ne, joilla muu koulutus oli
edelleen kesken. Kysymyksessä ei pyydetty ottamaan kantaa siihen, missä vaiheessa muut opinnot
olivat, tai oliko vastaaja aikeissa suorittaa ne loppuun. Keskeneräisistä koulutuksista suurin osuus
oli KTM-tutkintoja. Seuraavaksi yleisimpiä olivat FM-tutkinto, valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen
maisterin tutkinnot ja hallintotieteen maisterin tutkinto.
VTM/YTM
8 %
KTM /Ekonomi;  11%
DI
1 %
Merkonomi/Tradenomi 
16 %
Muu
28 %
Opinnot toiseen 
tutkintoon ovat vielä 
kesken
36 %
Kuva 3. Muu koulutus (n=629).
13
5 Auskultointi
Auskultoineiden tai kyselyhetkellä auskultoimassa olevien (2010: 19 %) määrä on laskenut viime
kyselyihin verrattuna (2007: 29 % ja 2004: 31 %). Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia on
auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Aiemmassa raportissa vastanneista
17 prosenttia oli auskultoinut ja 12 prosenttia auskultoimassa parhaillaan. Auskultoineiden naisten
määrä oli pudonnut 18 prosentista 12 prosenttiin ja miehillä auskultoineiden määrä oli nyt 11
prosenttia sen aiemmin ollessa 16 prosenttia.
Kiinnostus auskultointia kohtaan on kuitenkin kasvanut 47 prosentista 56 prosenttiin.
Auskultointipaikkoja on myös vähennetty eivätkä näin ollen kaikki halukkaat pääse auskultoimaan,
vaikka haluaisivatkin. Vuonna 2005 auskultointipaikkoja oli 200, mutta vuoteen 2009 mennessä
Oikeusministeriö laski määrän reiluun 150:een (Lakimiesliitto 2009).
Auskultoinnista kiinnostumattomien määrä on pysynyt samana. Tässäkin raportissa, vuoden 2007
raportin tapaan, noin neljännes (26 %) vastaajista ilmoitti, ettei ole lainkaan kiinnostunut
auskultoinnista. Miesten kiinnostus auskultointia kohtaan on laskenut, mutta naisilla kiinnostus on
pysynyt samana. Miehistä reilu kolmannes, 36 prosenttia (2007: 28 %), ja naisista viidennes ei ole
auskultoinut eikä ole siitä myöskään kiinnostunut. Naiset ovatkin miehiä hieman kiinnostuneempia
auskultoinnista ja aktiivisempia sitä suorittamaan.
14
28
23
27 26
44 58
70
56
5
11
3
7
22
8 11
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Yhteensä
On auskultoinut
Auskultoi tällä hetkellä
Ei, mutta on kiinnostunut
Ei, eikä ole kiinnostunut
Kuva 4. Auskultointi valmistumisvuoden mukaan (n=625)
6 Opintojen aikainen työhistoria
6.1 Opintojen aikainen työskentely
Säännöllinen lukukausien aikainen ja lähes tai koko opiskeluajan kestänyt työnteko on aiempaan
verrattuna jonkin verran edelleen lisääntynyt. Vuoden 2004 selvityksessä koko opiskeluaikansa
töissä oli käynyt 30 prosenttia vastaajista, vuoden 2007 vastaava osuus oli 37 prosenttia ja nyt 42
prosenttia. Osan opiskeluaikaa kestävä säännöllinen työnteko sen sijaan on hieman noussut vuoden
2007 selvityksestä, mutta palannut lähes samaan kuin vuonna 2004, eli 34 prosenttiin. Muut ryhmät
ovat lähestulkoon samansuuruiset kuin aiemmassakin selvityksessä.
15
En ollut töissä 
opiskeluaikana
2 %
Säännöllisesti 
lukukausienkin 
aikana 
lähes/koko 
opiskeluajan
42 %
Säännöllisesti 
lukukausienkin 
aikana osan 
opiskeluajasta
34 %
Satunnaisesti
8 %
Ainoastaan 
kesäisin
14 %
Kuva 5. Työskentely opintojen aikana (n=629).
Kuten edellisessä, tässäkin selvityksessä naiset (44 %) työskentelivät miehiä (37 %) useammin
säännöllisesti lähes koko opiskeluaikansa. Muissa ryhmissä ei ollut suuria eroja sukupuolen
mukaan, miehet (17 %) työskentelivät hieman useammin ainoastaan kesäisin.
6.2 Koulutusalan työkokemus
Opiskeluaikana oman alansa kokopäivätöissä oli ollut 73 prosenttia vastaajista (2007: 66 %) ja osa-
aikatyössä 42 prosenttia vastaajista (2007: 37 %). Molempien ryhmien osuus oli kasvanut, mutta
todennäköistä on, että samat henkilöt työskentelivät nyt sekä osa-aikaisesti että kokopäiväisesti,
sillä niiden osuus, jotka eivät ole olleet oman alan töissä opiskelujen ohella, oli pysynyt lähes
samana eli 13 prosentissa (2007: 14 %). Oman alan työkokemusta opiskelun ohella kertyi siis 87
prosentille opiskelijoista, eikä eroja miesten ja naisten välillä tässä suhteessa juurikaan ollut.
Yllä kuvatusti koulutusta vastaavan kokopäivätyön määrä on lisääntynyt edellisestä
kartoituskerrasta. Se näkyy myös ajallisessa tarkastelussa. Yli vuoden kokopäivätöitä tehneiden
osuus on ollut jatkuvasti kasvussa. Nykyisin osuus on 38 prosenttia, kun se vuoden 2007 raportissa
oli 34 prosenttia ja vuoden 2004 raportissa 27 prosenttia. Keskimäärin kokopäiväiseen työntekoon
16
on opiskeluaikana käytetty 15,4 kuukautta, kun vuoden 2007 raportin mukaan työntekoon käytettiin
13,8 kuukautta. Mediaani on pysynyt samana eli 10 kuukaudessa.
Eniten muutoksia on tapahtunut miesten kohdalla. Miehillä yli vuoden työkokemus oli naisia
yleisempää ja noussut vuoden 2007 raportin 37 prosentista 42 prosenttiin. Myös niiden määrä, joilla
oli enintään puolen vuoden työkokemus, oli lisääntynyt. Kolmasosa miehistä oli tehnyt
koulutustaan vastaavaa työtä enintään puoli vuotta (2004: 46 % ja 2007: 28 %). Miesten työntekoon
käyttämän ajan keskiarvo on hieman noussut 15,8 kuukaudesta 16,1 kuukauteen mediaanin
laskiessa vuodesta 11 kuukauteen.
Opintojen aikana hankittu oman alan kokopäiväinen työssäkäynti jakaa naisvastaajat lähes tasan
kolmeen yhtä suureen osaan sen mukaan, onko ollut enintään puoli vuotta, puolesta vuodesta
vuoteen tai yli vuoden työssä. Naisten keskimääräinen työssäkäynti on lisääntynyt enemmän,
keskiarvo on nyt 15,2 kuukautta, kun se aiemmin oli 12,6 kuukautta. Naisten mediaani on kuitenkin
pysynyt lähes samana kuin aiemmin eli on nyt 10 kuukautta. Mediaani eroaa keskiarvosta
huomattavasti ja on jopa laskenut kuukaudella edelliseen raporttiin verrattuna. Naiset eivät siis
välttämättä käy töissä sen enempää kuin ennenkään. Luultavaa onkin, että naisten keskiarvon
nousuun vaikuttaa muutama kauan opiskelun ohella kokopäiväisissä töissä ollut vastaaja. Suurin
arvo naisilla on ollut 156 kuukautta, joka jo yksinäänkin nostaa keskiarvoa. Miehillä suurin arvo oli
120 kuukautta. Muutama vastaajista ilmoitti työskennelleensä jatkuvasti opintojen ohella. Näitä
vastauksia ei ole tässä raportissa muutettu numeeriseen muotoon ja ne eivät ole tarkastelussa
mukana, koska vastaukset voivat olla monitulkintaisia.
17
14
24
38 41
32
29
30
31
31
30
57
46
31 27
38
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
Vaasa (HY) Helsingin 
yliopisto
Lapin yliopisto Turun 
yliopisto
Yhteensä
Yli vuosi
Puolesta vuodesta vuoteen
Enintään puoli vuotta
Kuva 6. Opintojen aikaisen koulutusta vastaavan työn määrä valmistumisyliopistoittain, %
(n=445).
Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä valmistuneet olivat tehneet pisimpään kokopäiväisesti oman
alansa töitä opiskeluaikanaan. Yli puolella heistä oli yli vuoden työkokemus. Myös Helsingin
yliopistosta valmistuneilla lähes puolella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Lapin ja Turun
yliopistosta alle kolmanneksella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan.
Helsingin yliopistossa (keskiarvo 18,5 kk ja mediaani 12 kk) ja Turussa (keskiarvo 12,4 kk ja
mediaani 8 kk) opiskelleiden oman alan kokopäivätyön määrä oli korkeinta ja pysynyt lähes
samassa kuin ennen. Lapissa, jossa työnsaanti on perinteisesti ollut muita maakuntia vaikeampaa,
työnteon määrä oli noussut jopa neljällä kuukaudella (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 9 kk).
Vaasassa työssäolo oli pysynyt lähes samana kuin aiemminkin (keskiarvo 16,1 kk ja mediaani. 18
kk).
7 Vastavalmistuneiden työnhakuprosessi
7.1 Työnhaun kesto
Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna oikeustieteilijät työllistyivät useammin nyt valmistumisensa
jälkeen. Keskimäärin työnhaku kesti kuukauden ja mediaanivastaus oli nolla. Vastaajista
keskimäärin 70 prosenttia työllistyi heti tai oli jo työsuhteessa valmistuttuaan, kun aiemman
18
raportin mukaan vastaava osuus oli vain 57 prosenttia. Muutokseen voi vaikuttaa osaltaan
tutkinnonuudistus, koska useampi vastaaja on ollut työsuhteessa ja tehnyt samalla tutkintonsa
valmiiksi. Alle kaksi kuukautta töitä haki 14 prosenttia valmistuneista ja noin joka kymmenes haki
töitä kahdesta neljään kuukautta. Neljästä kuuteen kuukautta töitä haki kolme prosenttia vastaajista.
Kauemmin kuin puoli vuotta ensimmäisen työpaikan löytymiseen meni yhteensä neljällä prosentilla
vastaajista. Suurin muutos oli siis heti töihin päässeiden ryhmässä, kun taas muissa luokissa
tapahtuneet muutokset olivat vuoden 2007 raporttiin verrattuna vain parin prosenttiyksikön luokkaa.
Suomen Lakimiesliiton vuoden 2001 selvitykseen vastanneista 82 prosenttia oli löytänyt töitä
kahdessa kuukaudessa tai nopeammin, kun luku vuoden 2004 selvityksessä oli 79 prosenttia ja
vuonna 2007 76 prosenttia. Nyt oikeustieteilijöistä 84 prosenttia sai työpaikan alle kahden
kuukauden työnhaun jälkeen. Huonosta taloustilanteesta huolimatta on työllistyminen
valmistumisen jälkeen nopeutunut tai sitten osaltaan on kyse tutkinnonuudistuksen vaikutuksesta
siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä on ollut jo työsuhteessa valmistuessaan
74
67
58 55
72
0
10
20
30
40
50
60
70
80
90
100
1975 1985 1995 2005 2009
Kuva 7. Niiden osuus, jotka olivat töissä tai saaneet heti töitä valmistuttuaan, %.
Kuvassa 7 olevat tiedot vuosilta 1975–1995 on saatu Vastavalmistuneiden lakimiesten
sijoittumistutkimuksesta 1996 (Immeli, 1996), eivätkä luvut ole aivan täysin vertailukelpoisia,
mutta suuntaa-antavia. Raportissa on kysytty, onko ollut töissä heti valmistuttuaan ja uudemmissa
19
Lakimiesraporteissa (Jauhiainen & Penttilä 2007) on kysytty, mikäli on ollut töissä tai saanut heti
töitä valmistuttuaan. Vuoden 1996 raportissa pohditaan, että jotkut vastaajista, ovat voineet vastata,
etteivät ole työllistyneet heti, vaikka ovat myös ilmoittaneet työllistyvänsä lähikuukausina.
Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työllistymisnopeus on palannut viime vuosina samalla tasolle,
kuin se oli 70-luvun puolivälin jälkeenkin. Vuonna 1975 valmistuneista lähes kolme neljännestä sai
heti töitä tai oli jo töissä valmistuessaan, kuten oli vuonna 2009. Suurin muutos näyttääkin
tapahtuneen vasta viime vuosikymmeninä. Vuosina 1995 ja 2005 heti valmistuttuaan töitä sai 55–58
prosenttia oikeustieteilijöistä. Toisaalta on muistettava, että työttömyysajat valmistumisen jälkeen
eivät ole olleet silloinkaan kovin pitkiä. Voikin pohtia, onko osa valmistuneista pitää taukoa
opintojen ja työelämän välissä ja etsineet työtä jonkin aikaa passiivisemmin.
70
14
9
3
1 3
0
10
20
30
40
50
60
70
80
Sai heti töitä Enintään 2kk 2,1 ‐ 4 kk 4,1 ‐ 6 kk 6,1 ‐ 8 kk Yli 8 kk
Kuva 8. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika, %. (n=625).
Valmistumisvuosittain tarkasteltuna nopeimmin ovat työllistyneet 2007 valmistuneet. Heistä 73
prosenttia on saanut töitä heti valmistuttuaan kun vuonna 2008 valmistuneista heti töitä sai 66
prosenttia. Vuonna 2009 luku oli 72 prosenttia. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja ei ole;
naisista heti on työllistynyt 70 prosenttia ja miehistä 69 prosenttia. Molemmissa ryhmissä heti
valmistumisen jälkeen työllistyminen on kasvanut saman verran. Työnhakuajat ovat muutoinkin
kummallakin sukupuolella lähes samanmittaisia.
20
Opiskeluaikaisella työnteolla on huomattava vaikutus siihen, kuinka nopeasti vastaajat ovat
työllistyneet valmistumisensa jälkeen. Säännöllisesti lukukausienkin aikana koko opiskeluajan
työskennelleistä 79 prosenttia ja osan opiskeluajasta työskennelleistä 71 prosenttia oli saanut heti
töitä. Sen sijaan ainoastaan kesäisin tai satunnaisesti työskennelleistä selvästi pienempi osa on
työllistynyt heti valmistumisensa jälkeen.
36
46
58
71
79
18
12
25
14
11
46
42
17
15
11
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
En ollut töissä  opiskeluaikana
Satunnaisesti
Ainoastaan kesäisin
Säännöllisesti lukukausienkin aikana  osan 
opiskeluajasta
Säännöllisesti lukukausienkin aikana  lähes / 
koko opiskeluajan
Sai heti töitä Enintään 2 kk Yli 2 kk
Kuva 9. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika opintojen ohessa työskentelyn mukaan
(n=624).
Työpaikan hakuun käytetty aika oli yhteydessä siihen, mistä yliopistosta vastaaja oli valmistunut.
Helsingin yliopistosta valmistuneista 76 prosenttia oli saanut heti töitä, HY:n Vaasassa
järjestettävästä koulutuksesta jopa kaikki, mutta sieltä valmistuneiden määrä oli varsin pieni, mikä
vaikeuttaa vertailua. Turusta valmistuneista heti työllistyneiden osuus oli 68 prosenttia ja Lapista 55
prosenttia. Työllistyminen heti valmistumisen jälkeen oli siis lisääntynyt riippumatta siitä, mistä
yliopistosta oli valmistunut.
Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisajat olivat lyhyimmät, 87 prosenttia työllistyi alle
kahdessa kuukaudessa, Turusta 83 prosenttia ja Lapista 76 prosenttia. Helsingin yliopiston Vaasassa
järjestettävästä koulutuksesta työllistyivät kaikki heti valmistumisen jälkeen, tosin vastaajia oli vain
21
muutamia. Helsingin yliopistosta valmistuneiden keskimääräinen työllistymisaika oli 0,8 kuukautta,
Turun yliopistosta 1,5 kuukautta ja Lapin yliopistosta 1,8 kuukautta. Kaikissa yliopistoissa
mediaani vastaus oli kuitenkin työllistyä heti.
Ero työnhaun kestossa selittynee työpaikkojen maantieteellisellä sijainnilla; Uudellamaalla
työpaikkoja on enemmän. Näin ollen Helsingistä valmistuvalla paikka on useammin valmiina heti
valmistuessa, kun Turusta ja erityisesti Lapista valmistuneet muuttavat useammin työn perässä.
Tällöin työnhaku ja työn aloittaminen luonnollisesti vie jonkin verran pidempään.
Helsingin yliopistosta valmistuneista 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Lapin yliopistosta
valmistuneista 84 prosenttia oli muuttanut Lapin läänin ulkopuolelle valmistuttuaan. Turusta
valmistuneista kaksi kolmasosaa (67 %) on muuttanut Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Vuoden
2007 raportissa Turun yliopistosta valmistuneista oikeustieteilijöistä 72 prosenttia muutti Varsinais-
Suomen ulkopuolelle, kun taas Lapin yliopistosta valmistuneista jopa 90 prosenttia muutti Lapin
läänin ulkopuolelle. Tosin Lapin yliopistosta monet työllistyivät lähimaakuntiin Pohjois-, ja Keski-
Pohjanmaalle, sekä Kainuuseen. On myös huomattava, että alueelliset erot työpaikkojen määrässä
vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Rovaniemi on pohjoisen Suomen ainoa oikeustieteellistä
koulutusta tarjoava yliopisto, ja on luonnollista, että suuri osa valmistuneista siirtyy alueen sisällä
Rovaniemeen nähden yli kaksinkertaisen kokoiseen Ouluun ja samoin Lapista väestöltään yli
kaksinkertaisen kokoiselle Pohjois-Pohjanmaalle samoin kuin muihin maakuntiin. Sen sijaan
etelässä Helsinki ja Uusimaa ovat myös väkiluvultaan keskuksia, joten suurempi pysyvyys niissä on
odotettua.
7.2 Tärkeimmiksi koetut tekijät työnhaussa
Akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet, muut tekijät ja
alan työkokemus nähtiin edelleen tärkeimmiksi ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneiksi
tekijöiksi. Sen sijaan sukupuolella, opiskelun kestolla, järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksella,
muilla opinnoilla tai opintomenestyksellä ei nähty olevan juuri lainkaan vaikutusta ensimmäisen
työpaikan saamiseen. Vastaajista 39 prosenttia oli mielestään valmistunut ajallaan. Puolet kaikista
vastaajista (50 %) koki, ettei opiskelujen kestolla ole lainkaan merkitystä.
”Muut tekijät” koettiin entistä harvemmin tärkeiksi tekijöiksi työnhaussa, mikä selittynee sillä, että
aiemmassa raportissa muuksi tekijäksi usein mainittiin henkilökohtaiset suhteet, joka nyt oli
nostettu omaksi vastausvaihtoehdokseen. Henkilökohtaisia suhteita piti erittäin tärkeänä 19
22
prosenttia vastaajista ja jossain määrin tärkeinä 20 prosenttia vastaajista. Ei lainkaan tärkeänä
suhteita piti noin kolmannes (33 %) vastaajista.
Muista tekijöistä yleisimpinä mainittiin aiempi työskentely samassa paikassa esimerkiksi
harjoittelutuella tai opiskelujen aikana (11 kpl) sekä erilaiset omaan persoonallisuuteen tai
motivoituneisuuteen liittyvät asiat (8kpl) sekä suuntautuminen opinnoissa (3kpl). Sukupuolta piti
merkittävänä työn saamiseen vaikuttavana tekijänä vain 4 prosenttia vastanneista eikä vastauksissa
ollut eroa miesten ja naisten välillä. Eroja ei myöskään sukupuolten välillä ollut järjestö- tai
opiskelijatoimintakokemuksien, graduaiheen, opintojen keston ja muiden opintojen sekä
akateemisen tutkinnon merkityksen korostamisen suhteen.
Muissa vastauksissa sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja oli jonkin verran. Miehet korostivat
enemmän henkilökohtaisten suhteiden merkitystä työnsaannissa. Puolelle miehistä suhteet olivat
erittäin tai jossain määrin tärkeitä, kun taas naisille vain reilulle kolmannekselle. Naisille oma
aktiivisuus oli tärkeämpää kuin miehille (N: 87 % / M: 78 %), kun taas miehet harvemmin osasivat
arvioida sen merkitystä. Naisilla korostuivat miehiä enemmän tutkinnon antamat ammatilliset
pätevyydet (N: 87 % /M: 77 %), opintomenestys (N: 28 % /M: 21 %), kielitaito (N: 55 % /M: 48 %)
samoin kuin oman alan (N: 68 % /M: 59 %) ja muu työkokemus (N:52 % /M: 44 %).
23
1
0,3
2
10
8
5
8
19
17
13
22
37
51
47
77
3
7
6
5
17
21
20
21
28
36
31
28
33
38
15
14
33
17
3
27
41
26
17
21
29
29
18
12
10
5
59
50
56
17
35
29
37
34
20
15
16
13
4
3
3
23
10
19
66
14
4
9
9
15
7
3
4
1
2
1
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Sukupuoli
Opintojen kesto
Järjestö‐ tai opiskelijatoimintakokemus
Muu
Muut opinnot tai muu koulutus
Opintomenestys
Pro gradun aihe
Henkilökohtaiset suhteet
Sattuma
Muu työkokemus
Kielitaito
Alan työkokemus
Tutkinnon antamat  ammatilliset  pätevyydet
Oma aktiivisuus
Akateeminen tutkinto
Erittäin tärkeä
Jossain määrin tärkeä
Ei kovin tärkeä
Ei lainkaan tärkeä
En osaa sanoa
Kuva 10. Arviot ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneista tekijöistä.
7.3 Miten ensimmäinen työpaikka on saatu?
Ensimmäinen työpaikka saadaan useimmin samalta työnantajalta, jonka palveluksessa on
työskennelty opiskeluaikanakin (2010: 36 %, 2007: 33 %). Erityisesti yli 35-vuotiaat (42 %)
jatkavat työskentelyä saman työnantajan palveluksessa kuin opiskeluaikanaankin.
Toiseksi tärkein kanava (14 %) on käyttää Internetiä hyväksi työpaikkojen etsimisessä esimerkiksi
yritysten kotisivuja selailemalla. Internetin suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Vuoden 2004
raportissa vain 5 prosenttia koki Internetin tärkeäksi työnhakuväyläksi. Nyt alle 26-vuotiaista lähes
kolmannes (31 %) löysi ensimmäisen työpaikkansa Internetin välityksellä. Myös yli 35-vuotiaat
käyttivät entistä enemmän hyväksi Internetiä työnhaussa, heistä 12 prosenttia työllistyi sitä kautta,
kun vuonna 2007 osuus oli vain 6 prosenttia. 26–35-vuotiaista noin 14 prosenttia sai työpaikan
Internetin kautta.
Kolmanneksi tärkein keino työllistyä on oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajiin (2010: 13 %,
2007: 20 %), jota miehet ja naiset käyttivät lähes yhtä paljon. Miehet työllistyivät naisia useammin
24
henkilökohtaisten suhteiden avulla (13 % / 7 %) ja työtarjousten perusteella (10 % 5 %), mikä
heijastelee sitä, että miehille henkilökohtaiset suhteet olivat tärkeämpiä työllistymisen kannalta kuin
naisille. Naiset työllistyivät useammin saman työnantajan palvelukseen kuin miehet (39 % /30 %).
Muilta osin suuria eroja eri työllistymiskeinojen ja sukupuolen välillä ei ole. Ensimmäisen
työpaikkansa sai 6 prosenttia työtarjouksen kautta, sama osuus työllistyi myös lehti-ilmoitukseen
vastaamalla.
Muutoin luvut ovat samansuuntaisia kuin edellisessäkin selvityksessä, mikä viittaa siihen, ettei
työpaikan saaminen erilaisten rekrytointipalveluiden ja työnvälitysten kautta ole kovin yleistä, tosin
osa rekrytointipalveluista on nykyisin sähköisessä muodossa ja siirtynyt Internetiin. Oma yritys on
ollut ensimmäinen työpaikka vain noin yhdelle prosentille vastaajista. Muuta kuin vaihtoehdoissa
ilmoitettua kautta työtä oli löytänyt kolme prosenttia vastaajista. Näistä muista kanavista yleisimpiä
olivat harjoittelu tai työelämävalmennus ja professorin tai graduohjaajan välityksellä tapahtunut
työnsaanti sekä Edilex, joka on maksullinen lakitietopalvelu.
25
1
1
2
3
3
3
3
6
6
9
13
14
36
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Tein tutkielman  nykyiselle työnantajalleni
Työskentelin omassa  yrityksessä
Ainejärjestön työnvälityksestä
Muuta kautta
Työvoimatoimiston  välityksellä
Lakimiespörssin kautta
Rekrytointipalvelujen kautta
Minulle tarjottiin  työtä
Vastasin lehti‐ilmoitukseen
Henkilökohtaisten suhteiden avulla
Otin oma‐aloitteisesti  yhteyttä  työnantajiin
Internetin kautta  (esim. yritysten kotisivut)
Olen työskennellyt saman  työnantajan 
palveluksessa opintojeni aikana
Kuva 11. Miten sai nykyisen työpaikan, % (n=610).
Ikäryhmittäin tarkasteltuna työnhakukanavat vaihtelevat jonkin verran. Lehti-ilmoitusten perusteella
työpaikan saaneet jakautuivat ikäryhmittäin epätasaisemmin kuin ennen. Voisi olettaa, että yli 35-
vuotiaat työllistyisivät lehti-ilmoitusten perusteella useammin kuin nuoremmat, kuten vuoden 2007
raportistakin huomattiin. Tämän raportin mukaan yli 35-vuotiaista vain 7 prosenttia työllistyy
ilmoitusten perustella, kun taas joka kymmenes 31–35-vuotiaista työllistyi lehti-ilmoituksen
perusteella ja 26–30-vuotiaista 5 prosenttia ja alle 26-vuotiaista 6 prosenttia.
Yli 30-vuotiailla, useammin kuin alle 30-vuotiailla, tärkeitä työllistymiskeinoja ovat myös
henkilökohtaiset suhteet (7 % / 13 %). Määrällisesti suurimmalla vastaajaryhmällä eli 26–30-
vuotiailla työllistymiseen vaikutti erityisesti aiempi työskentely saman työnantajan palveluksessa
26
(37 %), samoin kuin henkilökohtainen yhteydenotto työantajaan (15 %), Internetin välityksellä
työllistyminen (14 %) ja työnantajilta saadut työtarjoukset (7 %) ja henkilökohtaiset suhteet (7 %).
8 Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työsuhde
8.1 Työnantaja
Valtio, asianajotoimisto sekä yritys ovat pysyneet yleisimpinä ensimmäisinä työnantajina vuoden
2001–2003 kyselystä lähtien. Valtion osuus on kuitenkin laskenut viidellä prosenttiyksiköllä
edellisestä raportista, mitä selittänee osaltaan se, että tässä kyselyssä omaksi
vastausvaihtoehdokseen on nostettu yliopisto, jossa työskennelleitä oli 2 prosenttia. Aiemmin
yliopistoon työllistyneistä suurin osa on todennäköisesti vastannut ”Muu, mikä?” -kohtaan.
Vakuutuslaitoksiin, järjestöihin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden määrä on pysynyt lähes samana,
noin 5-8 prosentin tuntumassa. Omana vastausvaihtoehtonaan ollut kirkko ei ollut työllistänyt
yhtään vastavalmistunutta oikeustieteilijää. Muita työnantajia olivat lisäksi esimerkiksi vieras
valtio, vuokratyöfirmat ja kuntayhtymät.
Oma yritys
1 %
Yliopisto
2 %
Muu
3 % Kunta
4 %
Vakuutuslaitos
5 %
Järjestö
5 %
Rahoituslaitos 
(esim. pankki)
8 %
Yritys
11 %
Asianajotoimisto  tai 
muu vastaava
24 %
Valtio
37 %
Kuva 12. Ensimmäisen työpaikan työnantaja, (n=614).
27
Sukupuolten välillä on jonkin verran eroa siinä, mihin valmistuneet työllistyvät. Erot ovat myös
lisääntyneet edellisestä selvityksestä. Selkein ero työllistymisessä sukupuolten välillä on siinä, että
naisista 39 prosenttia työllistyy valtiolle, kun taas miehistä vain 33 prosenttia. Muilta osin eroa
sukupuolten välillä ei juuri ole, tai erot ovat vain muutaman prosenttiyksikön kokoisia.
Opiskeluaikaisen työnteon havaittiin olevan jossain määrin yhteydessä työnantajan sektoriin. Ne,
jotka olivat olleet opiskeluaikanaan töissä lukukausien aikana lähes koko opiskeluajan tai
säännöllisesti lukukausien aikana työllistyivät muita hieman useammin asianajotoimistoihin (27/24
prosenttia), mutta muita harvemmin valtion palvelukseen (33/37 prosenttia). Ero valtiolle
työllistyneiden osalta oli kuitenkin edelliseen raporttiin verrattuna kaventunut. Myös aiemmin
havaittuja eroja vakuutuslaitoksiin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden välillä ei juurikaan enää
ollut.
8.2 Ensimmäisen työsuhteen laatu
Pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työsuhteeseen heti valmistumisensa jälkeen
päässeiden määrä on jatkanut nousuaan ja koski nyt kolmasosaa valmistuneista. Vuoden 2004
raportissa vastaava osuus oli 22 prosenttia ja viime raportissa 27 prosenttia. Noin puolella
vastaajista ensimmäiset työsuhteet ovat edelleen kuitenkin luonteeltaan useimmin määräaikaisia,
kokoaikaisia ja koulutusta vastaavia. Suurin osa oli hakenut töitä ja vastaajista kaksi prosenttia oli
muissa tehtävissä. Kohdassa ”muu” mainittiin yleisimmin osittain koulutusta vastaavat tehtävät
sekä työelämävalmennus.
28
2
0,2
0,3
1
1
2
2
4
9
32
46
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50
Muu
En ole vielä hakenut töitä
Pysyvä, osa‐aiikainen,  ei vastannut  koulutusta
Pysyvä, osa‐aikainen,  vastasi koulutusta
Määräaikainen, osa‐aikainen,  ei vastannut koulutusta
Määräaikainen, osa‐aikainen,  vastasi  koulutusta
En ole valmistumisen  jälkeen saanut töitä
Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta
Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta
Pysyvä, kokoaikainen, vastasi  koulutusta
Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi  kouluutusta
Kuva 13. Ensimmäinen työsuhde valmistumisen jälkeen, % (n=630).
Pysyvät, kokoaikaiset ja koulutusta vastaavat työsuhteet olivat miehillä naisia yleisempiä, ja naiset
olivat miehiä todennäköisemmin määräaikaisissa ja kokoaikaisissa tehtävissä, jotka eivät vastanneet
heidän koulutustaan. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin laskeneet viime raportista. Kun
tarkastellaan työelämään vielä kiinnittymättömien tilannetta, eroa sukupuolten välillä ei ole.
Aiemmassa raportissa kaikki töitä hakemattomat olivat naisia. Töitä saamattomat jakautuvat
tasaisesti miehiin ja naisiin.
29
n % n % n %
Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 115 27 86 32 201 32
Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 7 2 0 1 7 1
Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 210 49 77 46 287 46
Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 9 2 3 2 12 2
Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 20 5 8 5 28 5
Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 1 0,2 1 0,3 2 0,3
Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 46 11 10 9 56 9
Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 2 0 2 1 4 1
Yhteensä 410 100 187 100 597 100
Työsuhteen laatu
Nainen Mies Yhteensä
Taulukko 4. Ensimmäisen työsuhteen laatu sukupuolen mukaan työelämässä olevien osalta.
Suurta eroa valmistumisvuosittain tarkasteltuna ei ollut sen suhteen, millaisessa työsuhteessa
vastaajat olivat. Pysyvässä, koulutusta vastaavassa kokoaikaisessa työssä oli hieman enemmän
vastaajia, jotka olivat valmistuneet jo aiemmin, vuonna 2007, mutta suurta eroa ei ole vuonna 2009
valmistuneisiinkaan. Kaikkiaan noin kolmannes oli työllistynyt pysyvään, kokoaikaiseen ja
koulutusta vastaavaan työhön. Melkein puolet vastaajista työskenteli kuitenkin määräaikaisissa,
koulutusta vastaavissa kokoaikaisissa töissä. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskenteleminen oli
pysynyt samana kuin aiemmassa raportissa, noin 80 prosenttia teki oman alansa töitä.
Työsuhteen laatu 2007 2008 2009 Yhteensä
Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 35 29 33 32
Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 0,4 1 2 1
Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 46 47 44 46
Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 1 2 2 2
Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 4 5 3 4
Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 0 1 0,3
Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 10 11 4 9
Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 1 1 1
En ole vielä hakenut töitä 0 0 1 0,2
En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 0,4 2 6 2
Muu 2 2 3 2
Yhteensä 100 100 100 100
Taulukko 5. Ensimmäisen työsuhteen laatu valmistumisvuoden mukaan, %.
8.3 Työtehtävät
Suurin osa eli 64 prosenttia vastaajista on ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassaan
toiminut kokonaan lakimiestehtävissä. Osittain lakimiestehtävissä on toiminut 20 prosenttia ja
muissa tehtävissä 16 prosenttia vastaajista. Luvut ovat pysyneet lähes samoina viime raporttiin
verrattuna; niissä on ollut vain prosenttiyksikön verran laskua tai nousua.
30
Miehet työllistyvät edelleen naisia useammin työtehtäviin, joissa he toimivat kokonaan
lakimiestehtävissä. Naisten kohdalla työskentely osittain lakimiestehtävissä on viiden
prosenttiyksikön erolla miehiä yleisempää. Naisista 16 ja miehistä 14 prosenttia ei työskennellyt
ensimmäisessä työpaikassaan lakimiestehtävässä, kuten oli vuoden 2007 raportissakin.
70
17
14
62
22
16
0
10
20
30
40
50
60
70
80
Lakimiestehtävissä Osittain 
lakimiestehtävissä
Ei lakimiestehtävissä
Mies
Nainen
Kuva 14. Työskentelikö ensimmäisessä työssään lakimiestehtävissä sukupuolen mukaan, %
(n=606).
Helsingin (67 %) ja Turun (65 %) yliopistoista valmistuneiden työtehtävät ensimmäisessä
valmistumisen jälkeisessä työpaikassa vastasivat useimmin täysin lakimiestehtäviä eikä eroja niiden
välillä ollut suuria eroja lakimiestehtävissä työskentelyn suhteen. Lapin yliopistosta valmistuneiden
työskentely lakimiestehtävissä oli harvinaisempaa (ks. Taulukko 6.) Vaasan osalta on huomioitava
vastaajien pieni määrä, joten yleistyksiä siellä opiskelleista ei voida tehdä. Suuria eroja ei-
lakimiestehtävissä työskennelleiden osalta ei yliopistoittain tarkasteltuna ollut.
31
Lakimiestehtävissä
Osittain
lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä
Helsingin yliopisto 67 19 14
Turun yliopisto 65 18 17
Lapin yliopisto 56 25 19
Vaasa (HY) 60 40 0
Taulukko 6. Lakimiestehtävissä työskennelleet valmistumisyliopistoittain, %.
Opiskeluaikaisella työnteolla oli pienin vaikutus Lapin yliopistosta valmistuneiden osalta siihen,
toimiko ensimmäisessä työpaikassa täysin lakimiestehtävissä. Lapin yliopistosta valmistuneista yli
puolen ensimmäinen työnantaja oli valtio, kun taas muista yliopistoista valtiolle työllistyi vain 30-
40 prosenttia. Helsingin ja Turun yliopistosta valmistuneista neljännes työllistyi
asianajotoimistoihin tai muihin vastaaviin, kun taas Lapista valmistuneista alle viidennes. Muiden
työnantajien suhteen suurta eroa ei valmistumisyliopistoittain tarkasteltuna ollut.
Työn muodollisia pätevyysvaatimuksia tarkasteltaessa huomataan, että valtiolle työllistyneiden
osalta OTM/OTK-tutkinto oli vaatimuksena hieman yli puolelle valtiolle työllistyneistä, kun taas
asianajosektorilla puolestaan yli 90 prosentille. On siis luonnollista, että koska Lapin yliopistosta
valmistuneet työllistyvät valtiolle useammin, myös heidän työnsä pätevyysvaatimuksensa on
harvemmin OTM/OTK-tutkinto ja työtehtävät eivät niin usein vastaa täysin lakimiestehtäviä.
OTM/OTK-tutkinto oli ollut työnsaannin vaatimuksena 60 prosentille Lapin yliopistosta
valmistuneelle, kun vastaava luku oli noin 65 prosenttia Helsingin yliopistosta ja Turun yliopistosta
valmistuneiden osalta.
Joka viidennen työhön pääsemisen edellytyksenä ei ollut korkeakoulututkinnon suorittaminen.
Tämä voi johtua osaksi siitä, että oikeustieteellisen tutkinnon suorittaminen oli kuitenkin usein
työhön pääsemisen muodollisena pätevyysvaatimuksena ja oli yleistynyt hieman (2010: 64 %,
2007: 61 %). Ylempi korkeakoulututkinto oli työhön pääsyn edellytyksenä 14 prosentilla
vastaajista, joten koulutusta vastaavia asiantuntijatehtäviä on siis vastaajille löytynyt varsin usein
myös aloilta, jotka vastaavat vain osittain lakimiestehtäviä. Pelkkä korkeakoulututkinto oli
pätevyysvaatimuksena neljälle prosentille vastanneista.
32
Kyllä, nimenomaan 
OTM/OTK‐tutkinto; 
64 %
Kyllä, ylempi 
korkeakoulututkinto; 
14 %
Kyllä, 
korkeakoulututkinto; 
4 %
Ei edellytetty 
korkeakoulututkintoa; 
18 %
Kuva 15. Työn muodollinen pätevyysvaatimus (n=608).
Kokonaan lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä asianajotoimistoihin, järjestöihin ja valtiolle
työllistyneiden kohdalla sekä Euroopan Unionissa, mutta siellä työskentelevien määrä on hyvin
pieni (n=2). Myös rahoituslaitoksiin työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) toimivat
lakimiestehtävissä, kun aiemmin heistä vain vajaa kolmannes (30 %) oli lakimiestehtävissä. Myös
yrityksille työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) oli lakimiestehtävissä, mutta heidän
osuutensa oli laskenut edellisestä raportista (57 %). Tosin sekä yrityksiin että rahoituslaitoksiin
työllistyneiden määrät ovat suhteellisen pieniä, joten prosenttiosuuksien muutoksista ei voida tehdä
kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näin lyhyellä aikavälillä.
Valtiolle työllistyneistä 65 prosenttia toimi lakimiestehtävissä, mikä on sama osuus kuin viime
kerralla. Asianajotoimistoissa lakimiestehtävissä työskenteli 85 prosenttia. Myös yritykset (52 %),
yliopistot (50 %), kunnat (48 %) ja vakuutuslaitokset (44 %) työllistivät usein kokonaan
lakimiestehtäviin. Muissa kuin lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä yliopistoissa (36 %),
rahoitus- (22 %) ja vakuutuslaitoksissa (28 %), kunnissa (22 %) sekä muissa työpaikoissa/-
tehtävissä (22 %).
33
Kuva 16. Työskentelikö ensimmäisessä työpaikassa lakimiestehtävissä työnantajan mukaan
(n=608).
Osittain lakimiestehtävissä toimineille tyypillisintä oli toimia edellisen raportin tavoin sihteerinä,
hallintotehtävissä sekä jossakin muissa kuin alla oleviin kategorioihin jäsennettävissä tehtävissä.
Sukupuolten välillä vertailua ei ole mielekästä tehdä, sillä vastaajia on varsin vähän, joten
muutokset ovat satunnaisia. Yksittäisiä vastauksia olivat esimerkiksi korkeakouluharjoittelijana
toimiminen, esittelijä ja esimiesvalmennus.
34
Tehtäväalue n %
Sihteeri 30 28
Hallinto 23 22
Verotus 9 8
Vakuutuskäsittely 8 8
Myynti & asiakaspalvelu 7 7
Perintä 5 5
Opetus & tutkimus 3 3
Rikostutkinta 2 2
Sijoittaminen/rahoitus 2 2
Notaari 1 1
Muu  16 15
Yhteensä 106 100
Taulukko 7. Osittain lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet.
Kokonaan muissa kuin lakimiestehtävissä toimivista suurin osa työskenteli sihteerinä, verotukseen,
vakuutuskäsittelyyn, hallintoon, myyntiin ja asiakaspalveluun tai opetukseen ja tutkimukseen
liittyvissä tehtävissä. Satunnaisia vastauksia, joita ei ollut mahdollista sijoittaa taulukossa 5
mainittuihin luokkiin, oli 23 kappaletta: näistä osa oli hyvin käytännönläheisiä ammatteja, kuten
autonkuljettaja, lastenhoitaja ja varastomies.
Tehtäväalue n %
Sihteeri 14 16
Verotus 10 12
Hallinto 8 9
Myynti & asiakaspalvelu 8 9
Opetus & tutkimus 8 9
Vakuutuskäsittely 8 9
Perintä 4 5
Sijoittaminen/rahoitus 2 2
Notaari 0 0
Rikostutkinta 0 0
Muu  23 27
Yhteensä 85 100
Taulukko 8. Muissa kuin lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet.
8.4 Palkka
Vastaajien palkkatulot analysoitiin ensimmäisessä työpaikassaan kokoaikatyössä olleiden osalta
riippumatta siitä, vastasivatko työtehtävät oman alan koulutusta vai ei. Kokoaikatyössä olleiden
bruttopalkat ensimmäisessä työpaikassaan olivat keskimäärin 2890 euroa, eli ne ovat nousseet
35
huomattavasti vuodesta 2007, jolloin keskimääräinen bruttopalkka oli 2400 euroa. Mediaanipalkka
oli nyt 2900 euroa ja lähellä siis keskiarvopalkkaa, mikä merkitsee sitä, että keskiluvut kuvaavat
vastaajien ensimmäisissä työsuhteissaan saamia palkkoja kohtuullisen hyvin. Usein
palkkatilastoissa pienenkin vähemmistön selkeästi muista poikkeavan korkeat tai matalat palkat
vaikuttavat keskiarvoon. Vastaajien palkkojen jakaumaa tarkasteltaessa havaitaan, että puolella
kokoaikatyöstä olleista palkka oli sijoittunut 2450 ja 3300 euron välille, kun se vuoden 2007
raportissa oli 1800 ja 2900 euron välillä.
Valmistu‐
misvuosi n
Keskiarvo‐
palkka 
€/kk
25%  
alakvartiili
 €/kk
Mediaani 
€/kk
75%
  yläkvartiili
 €/kk
Vähimmäis‐
palkkasuositus
€/kk
Suosituspalkkaa
saaneet 
% vastaajista
2001 234 2173 1678 2100 2517 15.500 mk 19,7 %
2002 184 2165 1700 2092 2600 2660 20,7 %
2003 168 2136 1697 2000 2500 2800 16,1 %
Kaikki 586 2160 1700 2035 2565 18,9 %
Valmistu‐
misvuosi n
Keskiarvo‐
palkka 
€/kk
25%  
alakvartiili
 €/kk
Mediaani 
€/kk
75%
  yläkvartiili
 €/kk
Vähimmäis‐
palkkasuositus
€/kk
Suosituspalkkaa
saaneet 
% vastaajista
2004 175 2287 1790 2200 2700 2870 18,9 %
2005 151 2438 1800 2500 3000 2970 27,2 %
2006 178 2554 1904 2525 3004 3050 24,2 %
Kaikki 504 2427 1800 2445 2911 23,3 %
Valmistu‐
misvuosi n
Keskiarvo‐
palkka 
€/kk
25%  
alakvartiili
 €/kk
Mediaani 
€/kk
75%
  yläkvartiili
 €/kk
Vähimmäis‐
palkkasuositus
€/kk
Suosituspalkkaa
saaneet 
% vastaajista
2007 212 2763 2200 2800 3200 3210 24,1 %
2008 232 2880 2400 2900 3350 3380 24,6 %
2009 123 3130 2690 3100 3550 3650 22,0 %
Kaikki 567 2890 2450 2900 3300 23,8 %
Taulukko 9. Palkat valmistumisvuosittain vuosien 2004, 2007 ja 2010 selvityksissä.
Sekä keskimääräinen että mediaanipalkka olivat nousseet edellisestä selvityksestä 19 prosenttia.
Verrattaessa vuoden 2007 raporttia vuoden 2004 raporttiin keskiarvopalkka oli tällöin noussut 12
prosenttia ja mediaanipalkka 20 prosenttia. Palkkojen nousua taloudellisen matalasuhdanteen aikana
36
voi selittää se, että tutkinnonuudistuksen myötä useat vastaajat olivat olleet jo kauan työssään, joten
heidän palkkansa olivat korkeammat kuin uusilla työntekijöillä.
Kuten taulukosta 9 havaitaan, vuosina 2007-2009 valmistuneista 24 prosenttia sai Lakimiesliiton
suosituksen mukaista palkkaa. Kuvasta 17 puolestaan nähdään, että suosituspalkkaa saaneiden
osuus on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vaihdellut erityisesti vuosituhannen alussa, ja kääntynyt
laskuun vuonna 2008.
0
5
10
15
20
25
30
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Keskiarvopalkka, €/kk
Suosituspalkka, €/kk
Suosituspalkkaa saaneet,  %
Kuva 17. Ensimmäisen työpaikan keskiarvopalkat ja suosituspalkkaa saaneet valmistumisvuoden
mukaan.
Sukupuolten välillä oli bruttopalkoissa muihin aloihin nähden melko vähän eroa. Naisten
keskiarvopalkka oli 2821 euroa ja miesten 3039 euroa. Naisten palkat olivat siis 93 prosenttia
miesten palkoista, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat olleet jopa 95 prosenttia eli miesten ja
naisten palkat ovat muihin aloihin verrattaessa erittäin lähellä toisiaan. Naisten mediaanipalkka oli
2800 ja miesten 3000 euroa eikä niidenkään perusteella havaita suuria eroja sukupuolten välillä.
Palkkaeroista osa voi selittyä sillä, että miehet työllistyvät naisia useammin pysyviin, kokoaikaisiin
ja koulutustaan vastaaviin tehtäviin heti valmistuttuaan. Oman alan työkokemusta on sekä miehille
että naisille kertynyt jo opiskeluaikana, mutta miehillä sitä oli noin kolme kuukautta enemmän ja
miehillä oli myös naisia useammin yli vuoden oman alan työkokemus.
37
Vastaajan ikä on myös selvästi yhteydessä ensimmäisen työsuhteen palkkaan. Tämä havainto on
sama kuin edellisessä selvityksessä. Ilmiön nähdään myös olevan yhteydessä työkokemuksen
määrään, joka on vanhemmilla suurempi kuin nuoremmilla. Tässä selvityksessä nuorin ikäluokka,
korkeintaan 25-vuotiaat, oli saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisessä työpaikassaan
keskimäärin 2730 euron kuukausipalkkaa, 26–30-vuotiaiden keskiarvo oli 2815 euroa, 31–35-
vuotiailla 2883 euroa ja yli 35-vuotiaiden osalta 3360 euroa. Alle 26-vuotiaiden palkat olivat
suhteellisesti kasvaneet muita enemmän, jopa 27 prosenttia, kun keskimäärin palkkojen taso oli
noussut 19 prosenttia. Vanhimmilla, yli 35-vuotiailla, palkkakehitys oli ollut maltillisinta ja alle
keskitason eli 16 prosentin luokkaa.
Eri työnantajasektoreilla palkat vaihtelivat huomattavasti. Korkeimmat keskipalkat olivat Euroopan
Unionissa työskentelevillä (3400 €), mutta vastaajia oli tässä ryhmässä vain kaksi ja heidän
palkkojensa ero oli huomattavan suuri, joten yleistyksiä ei voida palkkojen suhteen tehdä. Euroopan
Unioni on myös pienen otoksensa vuoksi jätetty pois palkkataulukosta. Myös niiden, jotka
vastasivat ”Muu, mikä?” -kohtaan palkat olivat muita työantajia parempia. Suurimmista
työnantajista asianajotoimistot tai muut vastaavat maksoivat keskimääräistä korkeampaa palkkaa
(3112 €, mediaani 3200 €). Myös yrityksissä ja järjestöissä maksettiin keskimääräistä parempaa
palkkaa.
Vakuutuslaitoksissa, rahoituslaitoksissa, kunnissa ja omassa yrityksessä keskipalkat jäivät hieman
alle keskiarvon. Valtiollakin keskimääräinen palkka jäi alle keskiarvon eli noin 2744 euroon
mediaanin ollessa 2800 euroa. Valtion palkat olivat kuitenkin nousseet huomattavasti, jopa reilulla
neljänneksellä. Koska valtion palkat ovat keskimääräistä alhaisempia ja se on työllistäjänä suuri,
valtion palkat alentavat osaltaan oikeustieteilijöiden aloituspalkkojen keskiarvoa. Valtion palkkojen
nousu kuitenkin vaikutti palkkojen keskimääräiseen kasvuun muiden työantajien palkankorotusten
ollessa maltillisempia ja keskimääräistä, noin 20 prosentin korotuksia pienempiä.
38
Työnantajan tyyppi n
Keskiarvo‐
palkka,
€/kk
25%
alakvartiili,
€/kk
Mediaani,
€/kk
75%
yläkvartiili, 
€/kk
Valtio 219 2744 2100 2800 3100
Yliopisto 14 2230 1975 2150 2463
Kunta 23 2668 2000 2600 2970
Asianajotoimisto tmv. 135 3112 2700 3200 3500
Rahoituslaitos, esim. pankki 46 2866 1700 2850 3225
Vakuutuslaitos 31 2865 2300 3000 3300
Järjestö 31 3018 2700 3000 3400
Yritys 58 3042 2517 3000 3500
Oma yritys 4 2525 1250 2550 3775
Muu 9 3358 2850 3200 3775
Taulukko 10. Palkat työnantajan tyypin mukaan.
Toisaalta tilastoa tulkittaessa on otettava huomioon aiemmin tehty havainto siitä, että valtiolle
työllistyneet olivat olleet selvästi muita harvemmin lähes koko opiskeluaikansa töissä myös
lukukausien aikana, kun taas asianajotoimistoihin työllistyneet selvästi muita useammin. Valtiolle
työllistyneistä yli puolet oli tehnyt töitä vain kesäisin. Opiskeluaikana kerätyn työkokemuksen
voidaan nähdä vaikuttavan ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteen palkkaan. Valtiolla
työskentelevät toimivat myös esimerkiksi asianajotoimistoihin verrattuna useammin vain osittain
lakimiestehtävissä.
Valmistumisyliopistojen välillä oli huomattavia eroja keskipalkoissa. Helsingin yliopistosta
valmistuneilla bruttopalkan mediaani oli 3000 euroa, Turun yliopistosta valmistuneilla 2765 euroa,
Lapin yliopistosta valmistuneilla 2500 euroa ja Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä
valmistuneilla 2750 euroa.
39
Opiskeluaikana 
oman alan kokopäivätöissä
Keskiarvo Mediaani
Helsingin yliopisto ei 2818 3000
kyllä 3011 3000
yhteensä 2963 3000
Turun yliopisto ei 2663 2500
kyllä 2783 2800
yhteensä 2752 2765
Lapin yliopisto ei 2334 2330
kyllä 2708 2700
yhteensä 2587 2500
Vaasa (Helsingin yliopisto) ei 2900 2300
kyllä 2779 3100
yhteensä 2815 2750
Taulukko 11. Bruttopalkka (€ / kk) ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa
valmistumisyliopiston ja opiskeluaikaisen oman alan kokopäivätyön mukaan.
Valmistumisyliopistojen välisiä eroja tarkasteltiin myös sen mukaan, olivatko vastaajat
työskennelleet opiskeluaikanaan kokopäiväisesti oman alan töissä. Opiskeluaikaisella oman alan
työkokemuksella oli Lapissa suurempi merkitys valmistumisen jälkeiseen keskipalkkaan kuin
muista yliopistoista valmistuneilla, toisin sanoen Lapissa palkkaerot opiskeluaikana
työskennelleiden ja ei-työskennelleiden välillä olivat suurimpia (ks. Taulukko 11).
Vastauksia tarkasteltiin myös jakamalla vastaajat palkkaluokkiin niin, että luokkarajat määräytyivät
kokoaikatyössä olleiden tuloneljännesten mukaan. Tällöin jokaiseen palkkaluokkaan kuuluu yhtä
paljon vastaajia; matalin luokka vastaa alinta tuloneljännestä ja korkein ylintä jne. Tarkat
euromääräiset luokkarajat näkyvät oheisesta kuvasta 18, joka esittää vastaajien sijoittumisen eri
tuloluokkiin työnantajan sektorin mukaan. Kuvio todentaa edellä tehtyä havaintoa
työnantajasektorin yhteydestä palkkatasoon. Aiemmin asianajotoimistoissa ja järjestöissä
toimineista lähes puolet kuului ylimpään tuloluokkaan, mutta nyt niiden osuus on pienentynyt.
Alimpaan tuloneljännekseen sijoittuu vähiten järjestöissä, yrityksissä ja asianajotoimistoissa sekä
muiden työnantajien palveluksessa työskennelleistä.
40
Kuva 18. Palkkaluokat työnantajan mukaan (n=572).
Valtiolla työskennelleistä 32 prosenttia sijoittui alimpaan tuloneljännekseen ja yhteensä 62
prosenttia kahteen alimpaan luokkaan, kun aiemmin vastaavat luvut olivat 42 prosenttia ja 71
prosenttia. Tämä tukee edellä todettua havaintoa palkkojen huomattavasta kasvusta valtiolla. Myös
korkeimpaan tuloneljännekseen kuului entistä useampi valtiolla työskentelevä. Aiemmin joka
kymmenes kuului tähän ryhmään, mutta nyt melkein joka viides (17 %).
41
64
39
28
9
21
29
33
19
5
11
23
30
9
21
16
42
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Määräaikainen, ei vastaava
Pysyvä, ei vastaava
Määräaikainen, vastaava
Pysyvä, vastaava
Enintään 2413 € 2414‐2900 € 2901‐3300 € Yli 3300 €
Kuva 19. Palkkaluokat työsuhteen mukaan (n=572).
Palkkaluokkiin sijoittumista työsuhteen tyypin mukaan tarkasteltiin myös edellä esitellyllä
luokkajaolla. Työsuhteen tyyppiä arvioitiin toisaalta sen mukaan, oliko työsuhde pysyvä vai
määräaikainen ja toisaalta sen mukaan, ilmoittiko vastaaja työn vastanneen koulutusta vai ei.
Molemmilla tarkastelluilla tekijöillä on selvä yhteys palkkatasoon. Pysyvässä koulutusta
vastaavassa työssä olleista yhä harvempi sijoittui ylimpään tuloneljännekseen. Aiemmin osuus oli
58 prosenttia, nyt vain 42 prosenttia. Myös pysyvissä, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olevien
alimman tuloneljänneksen osuus oli hieman kasvanut.
Sen sijaan määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olleilla palkkataso oli jonkin verran
noussut edellisestä kyselystä. Koulutusta vastaavassa, määräaikaisessa työssä olleista 28 prosenttia
sijoittui alimpaan ja 16 prosenttia ylimpään tuloneljännekseen. Vuoden 2007 raportissa alimpaan
neljännekseen kuului 35 prosenttia ja ylimpään 11 prosenttia. Tämä saattaa osaltaan selittyä sillä,
että valtiolla palkat olivat nousseet muita enemmän ja valtiolle työllistyneiden oikeustieteilijöiden
työpaikoista suuri osa oli määräaikaisia ja koulutusta vastaavia.
Työsuhteen pysyvyyden yhteys palkkaan oli laskenut, sillä pysyvässä, ei-koulutusta vastaavassa
työssä olleista enää vain 21 prosenttia sijoittui ylimpään tuloneljännekseen, kun se vuoden 2007
raportissa oli jopa 35 prosenttia. Alimpaan tuloneljännekseen kuului nyt 39 prosenttia, kun se
42
aiemmin oli vain kahdeksan prosenttia. Muille aloille työllistyneiden lakimiesten palkkakehitys on
siis ollut maltillisempaa.
Niistä, joiden työ oli määräaikainen eikä vastannut koulutusta, oli 64 prosenttia alimmassa
tuloneljänneksessä ja yhteensä 85 prosenttia kahdessa alimmassa luokassa. Määräaikaiseen,
koulutusta vastaamattomaan työhön työllistyneistä vain 9 prosenttia oli yltänyt ylimpään
tuloneljännekseen. Tässä ryhmässä eli määräaikaisissa, ei-koulutusta vastaavissa tehtävissä
toimivien palkkojen jakautumisessa tuloneljänneksittäin ei ollut tapahtunut suuria muutoksia
edelliseen raporttiin verrattuna.
Kaikkien pysyvään kokoaikaiseen työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 3196
euroa ja mediaani 3200 euroa, kun taas määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneillä
vastaavat luvut olivat 2681 euroa ja 2700 euroa. Vuoden 2007 raportissa kokoaikaiseen
työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 2929 euroa, mediaani 3000 euroa ja
määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneiden keskiarvo 2164 euroa ja mediaani 2044
euroa.
Vuoden 2007 raportissa pysyvissä kokoaikatöissä olevien palkat olivat 35 prosenttia korkeammat
kuin määräaikaisissa kokoaikatöissä olevien, mutta nyt ero oli vain 19 prosenttia. Määräaikaisten
kokoaikatöiden palkat olivat siis nousseet pysyviä kokoaikaisia töitä enemmän. Määräaikaisissa
kokoaikatöissä olevien palkat olivat nousseet noin neljänneksellä. Kuten yllä on kuvattu, kaikkiaan
palkat oikeustieteilijöillä olivat kasvaneet noin viidenneksellä viime raporttiin verrattuna.
Eroa selittävinä tekijöinä voidaan nähdä määräaikaisten työsuhteiden yleisyys muun muassa valtion
(86 % määräaikaisina ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa) ja yksityisten
työnantajien tehtävissä (esim. asianajotoimistoissa 26 % vastaava luku). Valtiolla palkat olivat
vuoden 2007 raporttiin verrattuna nousseet muita työnantajia enemmän, mikä vaikuttaa erityisesti
määräaikaisten palkkojen nousuun. Lisäksi jo edellisissä selvityksissä on tuotu esiin mm.
auskultoimassa olevien henkilöiden määräaikaiset ja verraten matalapalkkaiset työsuhteet.
Tämän selvityksen vastaajista 12 prosenttia oli auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa
kyselyhetkellä. Ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, onko heidän kyselyssä kysytty ensimmäinen
työsuhteensa liittynyt auskultointiin vai ei. Useilla heistä näin varmasti on, mikä havaitaan
tarkasteltaessa palkkatasoa erikseen sen mukaan, onko vastaaja auskultoinut tai auskultoimassa vai
43
eikö ole. Auskultoineiden tai auskultoimassa olleiden bruttopalkan keskiarvo oli 2410 euroa, kun ei-
auskultoineiden palkkakeskiarvo oli 2919 euroa. Toisaalta auskultoineista tai auskultoimassa
olleista 23 prosenttia ilmoitti ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteensa olleen pysyvä ja
74 prosenttia määräaikainen, kun ei-auskultoineilla ensimmäinen työsuhde oli selvästi useammin
pysyvä (41 % ja määräaikainen 53 prosentilla). Auskultointi ja sen väliaikainen vaikutus
palkkatasoon on siis huomioitava yhtenä selittävänä tekijänä määräaikaisissa työsuhteissa olleiden
selvästi pysyviin työsuhteisiin työllistyneitä matalampia palkkoja arvioitaessa.
Työtehtävien mukaan tarkasteltuna palkat olivat korkeimmat niillä, jotka olivat työskennelleet
kokonaan lakimiestehtävissä; heidän palkkojensa keskiarvo oli 3001 euroa ja mediaani 3000 euroa.
Osittain lakimiestehtävissä työskennelleillä vastaavat luvut olivat 2771 euroa ja 2700 euroa, kun
ilmoituksensa mukaan muissa kuin lakimiestehtävissä työskennelleiden palkkakeskiarvo oli 2550
euroa ja mediaani 2450 euroa. Kokonaan lakimiestehtävissä työskennelleet sijoittuivat selvästi
muita useammin kahteen ylimpään palkkaneljännekseen, kun taas ei-lakimiestehtävissä
työskennelleillä korostui kaikkein alin palkkaneljännes kahden ylimmän kustannuksella. Palkat
olivat nousseet kaikissa luokissa, työtehtävistä riippumatta, lähes samassa suhteessa verrattuna 2007
vuoden raporttiin. Kokonaan lakimiestehtävissä toimineiden palkoissa suurin muutos on tapahtunut
siinä, että alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin lähes joka neljäs, mutta nyt vain 15
prosenttia. Kahteen alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin reilu 40 prosenttia kokonaan
lakimiestehtävissä toimineista, nyt 37 prosenttia.
44
48
28
15
25
35
22
14
17
34
13
20
29
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Ei lakimiestehtävissä
Osittain lakimiestehtävissä
Lakimiestehtävissä
Enintään 2350 €
2351‐2807 €
2808‐3300 €
Yli 3300 €
Kuva 20. Palkkaluokat tehtävien mukaan (n=568).
Opiskeluaikaisella työnteolla havaitaan olevan vahva yhteys palkkatasoon ensimmäisessä
valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa. Tarkasteltaessa kokoaikatyöhön sijoittuneita havaitaan, että
niiden, jotka opiskeluaikanaan eivät olleet tehneet töitä, keskimääräinen palkka oli 2681 euroa ja
mediaanikuukausipalkka oli 2500 euroa. Satunnaisesti työssä käyneillä vastaavat luvut olivat 2746
ja 2900 euroa ja vain kesäisin työskennelleillä 2651 ja 2700 euroa. Säännöllisesti lukukausien
aikana osan opiskeluajasta työskennelleiden keskiarvo oli 2775 ja mediaani 2800 euroa, kun lähes
koko opiskeluajan työskennelleiden keskipalkka oli 3086 euroa ja mediaanipalkka 3020 euroa.
Miehillä opiskeluaikana säännöllisesti lukukausien aikana osan tai lähes koko opiskeluajan kestänyt
työnteko vaikuttaa palkkaan naisia enemmän. Lähes koko opiskeluajan lukukausien aikana
työskennelleillä miehillä on seitsemän prosenttia korkeampi palkka kuin naisilla ja osan
opiskeluajasta työskennelleillä miehillä palkka on jopa 19 prosenttia parempi. Toisaalta on
muistettava, että miehillä oli naisia useammin yli vuoden kestänyt oman alan työkokemus
opiskelujen ajalta. Naisten ja miesten valmistumisen jälkeisten palkkojen välillä ei ole eroa siinä,
onko työskennellyt kesäisin tai satunnaisesti.
8.5 Vastaajien näkemys palkan ja tehtävien vastaavuudesta
Tyytyväisyys työtehtävien vaativuustason ja palkan välillä oli hieman jatkanut kasvuaan. Vuoden
2004 selvityksessä 41 prosenttia vastaajista katsoi, että palkka vastasi työtehtäviä, kun vuonna 2007
45
näin oli arvioinut 47 prosenttia vastaajista. Nyt palkkaan tyytyväisiä oli yli puolet vastanneista eli
51 prosenttia. Palkkaan tyytymättömien määrä oli kuitenkin pysynyt lähes samana (43 %).
Naisten tyytyväisyys palkkaansa oli kasvanut pari prosenttiyksikköä. Naisista 49 prosenttia piti
ensimmäistä palkkaansa sopivana tehtäviinsä nähden, mutta edelleen, kuten vuonna 2007, liian
pientä palkkaa koki saavansa 46 prosenttia. Miehillä vastaavat luvut olivat pysyneet lähes samoina
kuin vuoden 2007 raportissa, eli tyytyväisiä oli yli puolet ja noin 38 prosenttia koki saavansa liian
alhaista palkkaa. Miehet olivat siis tyytyväisempiä palkkaansa kuin naiset. Oikeustieteilijöiden
sukupuolittain tarkastellut palkkaerot ovat kuitenkin melko pieniä, samoin erot tyytyväisyydessä.
Edelleen havaitaan, että koulutusta vastaavissa, pysyvissä työsuhteissa on hieman enemmän
palkkatasoonsa tyytyväisiä (53 % kokoaikatyössä olevista) kuin koulutusta vastaavissa,
määräaikaisissa työsuhteissa kokoaikatyössä olevista (51 %), mutta ero on hyvin pieni tai lähes
olematon, kun se aiemmin oli 26 prosenttiyksikköä. Molemmissa ryhmissä on ollut noin 10
prosenttiyksikön muutos. Määräaikaisten, kokoaikaisissa, koulutusta vastaavissa töissä olevien
palkat ovatkin tarkasteluajankohtana nousseet, mikä saattaa olla yhteydessä siihen, että
määräaikaisten tyytyväisyys palkkaansa on kasvanut ja osaltaan myös vähentänyt pysyvissä
työsuhteissa työskennelleiden tyytyväisyyttä omaan palkkaansa.
8.6 Ylitöiden määrä
Viidennes vastaajista teki ylitöitä ensimmäisessä valmistumisensa jälkeisessä työpaikassa joka
viikko. Lähes joka viikko ylitöitä teki suunnilleen sama määrä vastaajia (17 %). Muutaman kerran
kuukaudessa ylitöitä teki lähes joka kymmenes ja satunnaisesti reilu neljännes (26 %) vastaajista.
Ylitöitä ei tehnyt lainkaan 28 prosenttia vastaajista. Erot ovat pysyneet lähes samoina vuosina
2001–2003 ja 2004–2006 valmistuneisiin verrattuna. Ylitöiden määrä ei siis ole merkittävästi
muuttunut kuluneiden vuosien aikana.
Miesten osuus (44 %) säännöllisesti ylitöitä tekevistä on edelleen naisia (34 %) suurempi. Naisten
säännöllisen ylityön määrä on vähentynyt viisi prosenttiyksikköä edellisestä selvityksestä, kun taas
miesten osuus on pysynyt lähes samana. Satunnaiset ylityöt ovat naisten (28 %) kohdalla edelleen
miehiä vähän yleisempiä (22 %). Naisista ylitöitä ei tehnyt 29 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia.
Aiemmin suurempi osa niistä, jotka eivät olleet tehneet lainkaan ylitöitä, olivat miehiä.
46
Joka viikko
20 %
Lähes joka viikko
17 %
Muutaman kerran 
kuukaudessa
9 %
Satunnaisesti
26 %
En tee ylitöitä
28 %
Kuva 21. Ylitöiden määrä ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa (n=609).
Asianajotoimistoissa työskennelleistä 43 prosenttia, omassa yrityksessä työskennelleistä 67
prosenttia tai muun yrityksessä työskennelleistä 22 prosenttia sekä kunnissa työskennelleistä 17
prosenttia työskennelleistä teki joka viikko ylitöitä. Puolestaan valtiolla työskennelleistä 46
prosenttia, yliopistossa työskennelleistä 50 prosenttia ja kunnissa työskennelleistä 35 prosenttia
työskentelevistä ei tehnyt ylitöitä. Valtiolle työllistyneistä yhä harvempi teki ylitöitä. Vuoden 2007
raportin mukaan valtiolle työllistyneistä 35 prosenttia ei tehnyt ylitöitä, nyt vastaava luku oli 46
prosenttia. Edellisen raportin mukaan valtiolle työllistyneistä joka viikko tai lähes joka viikko
ylitöitä teki noin neljännes (26 %), nyt vain viidennes kaikista vastaajista.
Erityisen paljon ylitöitä tekivät asianajotoimistoissa työskentelevät: ylitöitä teki lähes joka viikko
tai joka viikko 69 prosenttia vastaajista. Rahoituslaitoksissa, vakuutuslaitoksissa, järjestöissä ja
yrityksissä työskentelevien vastaukset jakautuivat suhteellisen tasaisesti, mutta useimmin vastaajat
tekivät ylitöitä satunnaisesti.
47
9 Oikeustieteilijät työmarkkinoilla
9.1 Työsuhteiden vaihtuvuus valmistumisen jälkeen
Vastaajista 51 prosentilla on valmistumisen jälkeen ollut yksi työsuhde, 29 prosentilla kaksi, 14
prosentilla kolme ja viidellä prosentilla neljä tai useampia. Prosentilla vastaajista ei työsuhteita ole
ollut yhtään. Luvut ovat pysyneet samansuuruisina lukuun ottamatta kahdessa työsuhteessa olleiden
osuutta, joka on laskenut 35 prosentista 29 prosenttiin. Tarkasteltaessa niitä, jotka valmistuessaan
olivat jo määräaikaisessa tai vakinaisessa työsuhteessa, 54 prosenttia on edelleen samassa
työpaikassa. Vastaavasti lähes puolet heistä on vaihtanut työpaikkaa.
1 1 1 1
33
52
79
51
35
29
17
29
23
12
3
14
8 6 5
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Yhteensä
Neljä tai useampia työsuhteita
Kolme työsuhdetta
Kaksi työsuhdetta
Yksi työsuhde
Ei yhtään työsuhdetta
Kuva 22. Työsuhteiden määrä valmistumisen jälkeen valmistumisvuoksittain (n=612).
Työsuhteiden määrä lisääntyy ajan myötä, mutta edelliseen selvitykseen verrattuna työsuhteiden
määrät olivat vähentyneet hieman. Työttömien osuus on kuitenkin pysynyt samana, joten tästä
voidaan päätellä, että työsuhteet ovat hieman pysyvämpiä kuin aiemmin. Työsuhteiden määrät
muistuttavat nyt enemmän vuoden 2003 raportin lukuja kuin vuoden 2007. Edelliseen selvitykseen
verrattuna vain yhdessä työsuhteessa olleiden osuudet ovat kasvaneet valmistumisvuodesta
riippumatta, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat vähentyneet.
48
Ensimmäisen työsuhteen jälkeen työpaikkaa on vaihdettu enimmäkseen mielenkiintoisemman
tehtävän, työsuhteen määräaikaisuuden, auskultoinnin ja paremman palkan vuoksi. Toissijaisempia
syitä ovat olleet uuden työn parempi vastaavuus koulutukseen sekä parempi asema. Vähäisempiä
syitä ovat olleet työn jatkuvuuden epävarmuus, muu syy sekä elämäntilanne. Muista syistä
useimmin mainittiin tyytymättömyys työnantajaan tai huono työskentelyilmapiiri sekä esimerkiksi
työpaikan sijainti.
4
3
4
10
11
15
16
17
18
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
Muu
Elämäntilanne
Työni jatkuvuus oli epävarmaa
Parempi asema
Työ vastasi paremmin koulutustani
Parempi palkka
Auskultointi
Määräaikainen työsuhde
Mielenkiintoisemmat  tehtävät
Kuva 23. Syyt työpaikan vaihtoon, %.
9.2 Vastavalmistuneiden työttömyys
Niillä vastavalmistuneilla, jotka olivat valmistuneet vuosina 2007–2009, oli ollut vähemmän
työttömyysjaksoja kuin vuoden 2007 raportissa, jossa tarkasteltiin vuosina 2004–2006
valmistuneita. Nyt kaikista vastaajista 30 prosenttia oli ollut jonkin mittaisen jakson työttömänä,
kun taas vuosina 2007 ja 2004 noin 35 prosenttia. Kysymys esitettiin samalla tavalla kuin
edellisessä selvityksessä, eli vastaajilta tiedusteltiin valmistumisen jälkeisen työttömyyden kestoa
yhteensä; ei sitä, koostuiko työttömyysaika yhdestä vai useammasta jaksosta.
49
Valmistumisvuosi Kaikki 2007 2008 2009
Jakso työttömänä, % 30 27 34 26
Enintään 2 kk 59 65 55 57
2,1 ‐ 4 kk 20 17 21 26
4,1 kk ‐ 6 kk 10 9 9 11
6,1 ‐ 8 kk 3 3 5 0
8,1 ‐ 10 kk 3 1 3 4
10,1 ‐ 12 kk 3 3 2 4
Yli vuoden 3 3 5 0
n 624 61 86 38
Taulukko 12. Työttömyysjaksot valmistumisvuosittain.
Valmistumisvuoden mukaan työttöminä olleiden osuus vaihteli välillä 26–34 prosenttia siten, että
harvinaisimpia työttömyysjaksot olivat vuonna 2009 valmistuneilla. Työttömyyden kesto
työttömänä olleista oli korkeintaan neljä kuukautta 83 prosentilla vuonna 2009 valmistuneista, 76
prosentilla vuonna 2008 valmistuneista ja 82 prosentilla vuonna 2007 valmistuneista.
Valmistumisvuodesta kulunut aika luonnollisesti vaikuttaa siihen, että mahdollisia
työttömyysjaksoja on voinut kertyä enemmän. Vuoden 2007 raportissa työttömänä enintään neljä
kuukautta olleita oli noin 60 prosenttia, kun se nyt on lähes 80 prosenttia eli työttömyysjaksot ovat
myös lyhentyneet.
Yli vuoden mittaista työttömyyttä ei ollut ehtinyt kertyä yhdellekään vuonna 2009 valmistuneista.
Työttömänä ainakin jonkin aikaa olleista vastaajista työttömyys oli kestänyt yhteensä yli vuoden
kolmella prosentilla valmistuneista.
50
65
55 57 59
17
21
26 20
9
9
11
10
3
5
3
1
3
4 3
3 2
4
3
3 5 3
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Kaikki
Yli vuoden
10,1 ‐ 12 kk
8,1 ‐ 10 kk
6,1 ‐ 8 kk
4,1 kk ‐ 6 kk
2,1 ‐ 4 kk
Enintään 2 kk
Kuva 24. Työttömänä olleiden työttömyyden kesto yhteensä (n=275).
Työttömyyden syitä arvioitiin asteikolla ”Täysin samaa mieltä – Täysin eri mieltä”. Samaa mieltä
olleiden osuus oli edellisen selvityksen tapaan suurin väitteen ”En ole löytänyt koulutusta vastaavaa
työtä” kohdalla, lähes puolet (46 %) oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja vähintään jossain
määrin samaa mieltä oli 71 prosenttia vastaajista. Vastaajista kolme neljästä yhtyi myös väitteeseen
”Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta”. 56 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että
asuinpaikkakunnalla ei ole ollut tarjolla sopivia töitä. Vain 7 prosenttia ilmoitti, ettei halua toimia
aktiivisesti työelämässä ja neljännes ei ollut löytänyt kiinnostavia töitä ja viidenneksen mukaan
koulutus ei taannut riittäviä työnhaku- ja työelämävalmiuksia. Muun kuin väittämissä esitetyn
vaihtoehdon kanssa samaa mieltä ilmoitti olevansa 50 prosenttia vastaajista. 34 prosenttia
puolestaan esitti, että määräaikaisten työsuhteiden väliin oli jäänyt työttömyysjaksoja.
51
50
3
5
7
25
32
36
46
15
4
18
18
9
24
30
25
2
4
21
19
6
13
13
10
3
73
49
47
43
26
19
17
30
16
6
9
17
4
2
3
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Muut syyt
En ole halunnut toimia  aktiivisesti  työelämässä
Koulutukseni ei ole antanut  riittäviä työnhaku‐ tai työelämävalmiuksia
En ole löytänyt  itseäni kiinnostavaa  työtä
Määräaikaisten työsuhteiden väliin on jäänyt työttömyysjaksoja
Asuinpaikkakunnallani ei ole ollut tarjolla sopivia töitä
Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta
En ole löytänyt  koulutusta vastaavaa  työtä
Täysin samaa mieltä Jossain määrin samaa mieltä Jossain määrin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa
Kuva 25. Arviot työttömyyden syistä
10 Nykyinen työtilanne
Kaikista kyselyyn vastanneista 48 prosenttia oli tammikuussa 2010 pysyvässä kokopäivätyössä,
mikä on samansuuruinen osuus kuin tammikuussa 2007. Vastavalmistuneiden työllistymiseen lama
ei ole kovin merkittävästi vaikuttanut. Määräaikaisessa kokopäivätyössä oli 37 prosenttia vastaajista
(2007: 41 %). Yhteensä kokoaikaista työtä teki 85 prosenttia valmistuneista, osa-aikatyössä oli
prosentti vastanneista, työttömänä vastaajista oli viisi prosenttia samoin kuin tammikuussa 2007,
vanhempainlomalla oli 2 prosenttia samoin kuin muuhun tutkintoon opiskelemassa tai jotakin
muuta tekemässä kolme prosenttia. Muuksi tutkinnoksi mainittiin yleisimmin kauppatieteen
maisteri sekä oikeustieteelliset jatkotutkinnot. ”Muuksi tekemiseksi” (3 %) mainittiin yleisimmin
auskultointi ja työharjoittelu. Yrittäjänä ja hoitovapaalla oli prosentti vastaajista. Yksikään
vastaajista ei ollut tammikuussa 2010 freelancer tai armeijassa/siviilipalveluksessa.
52
3
0
0
1
1
1
2
2
5
37
47
5
0
0
0
0
3
1
3
8
43
38
2
0
0
0
1
1
2
1
6
41
47
3
0
0
1
3
0
3
4
3
30
55
0 10 20 30 40 50 60
Muu
Freelancer tai keikkatyö
Armeija
Hoitovapaa
Yrittäjä
Osa‐aikatyö
Äitiys‐, isyys‐ tai vanhempainloma
Päätoiminen, tutkintoon  johtava opiskelu
Työtön
Määräaikainen kokoaikatyö
Pysyvä kokoaikatyö
2007
2008
2009
Kaikki
Kuva 26. Työtilanne tammikuussa 2010, % (n=628).
Valmistumisvuosittain tarkasteltuna pysyvässä kokoaikatyössä oli eniten vuonna 2007
valmistuneita (55 %) ja vähiten vuonna 2009 valmistuneita (38 %). Määräaikaisessa kokoaikatyössä
oli puolestaan eniten vuonna 2009 valmistuneita (43 %) ja vähiten vuonna 2007 valmistuneita
(30 %). Työsuhteet näyttäisivät siis vakiintuvan ajan kuluessa. Työttömiä oli eniten vuonna 2008
valmistuneissa (47 %) ja vanhempainlomalla olleita vuonna 2007 valmistuneissa (54 %). Erot eri
valmistumisvuosien välillä olivat pieniä ja jakaumat kaiken kaikkiaan samantyyppisiä kuin vuonna
2007.
53
10.1 Asema organisaatiossa
Oikeustieteilijöiden asemat organisaatioissa olivat pysyneet pitkälti samankaltaisina kuin
aiemminkin. Omaksi vastausvaihtoehdokseen oli nyt lisätty notaari/auskultantti ja niissä tehtävissä
toimi 7 prosenttia vastanneista. Suuria muutoksia eri asemissa toimivien oikeustieteilijöiden
sijoittumisen suhteen ei ole havaittavissa. Suurin osa eli 70 prosenttia työskentelee
asiantuntijatehtävissä ja seuraavaksi yleisin on toimihenkilötehtävät (10 %). Valmistumisvuodella ei
ole suurta merkitystä asemaan organisaatiossa. Sukupuolten välisiäkään eroja ei ole paljon
havaittavissa. Naiset ovat (12 %) miehiä (4 %) useammin toimihenkilötehtävissä.
7 9
4 6
74
67
67
70
6
10 15 10
2
1 1
3
2
3 3
5
9 4 7
4 5 7 5
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Yhteensä
Muu
Notaari / auskultantti
Opetus‐ / tutkimustehtävät
Yrittäjä / ammatinharjoittaja  / 
freelancer
Toimihenkilötehtävät
Asiantuntijatehtävät
Esimies‐ /johtotehtävä
Kuva 27. Asema organisaatiossa (n=545).
10.2 Työn vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuus
Vastaajien kokemus nykyisen työnsä vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuudesta on
pysynyt lähes samana. 84 prosenttia koki tekevänsä työtä, joka vaatii akateemista koulutusta. Ne,
jotka olivat valmistuneet aiemmin ja olleet työelämässä kauemmin, kokivat vastavalmistuneita
useammin, että heidän työtehtävänsä vastaavat heidän koulutustaan. Joka viides kyselyä edeltävänä
vuonna valmistuneista koki tekevänsä koulutustaan alhaisempia töitä. Vuonna 2007 valmistuneista
54
89 prosenttia koki tekevänsä koulutuksen vastaavan työtehtäviään, vuonna 2008 valmistuneista 83
prosenttia ja vuonna 2009 valmistuneista 78 prosenttia. Liian vaativana koulutustasoon nähden
työtä piti vain muutama prosentti vastanneista. Noin joka kymmenes puolestaan koki tekevänsä
koulutustaan alempia tehtäviä.
89
83
78
84
7
15
20
13
1 2 3 2
3 1 1
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Yhteensä
En osaa sanoa
Työ on koulutukseeni  nähden  liian 
vaativaa
Työn vaativuustaso  on alhaisempi 
kuin koulutukseni  edellyttäisi
Työ vastaa koulutustasoani
Kuva 28. Työn vaativuus ja akateemisen koulutuksen vastaavuus, % (n=547).
10.3 Nykyisen työn vastaavuus koulutusalaan
Vastaajista 64 prosenttia koki nykyisten työtehtäviensä vastaavan oikeustieteellistä koulutusalaa,
kuten oli vuoden 2007 raportissakin. 64 prosenttia vastaajista oli myös ilmoittanut, että heidän
työnsä muodollinen pätevyysvaatimus on ollut oikeustieteiden maisteri. Oman alan töihin
päätyminen yleistyi, mitä kauemmin oli valmistumisesta aikaa kulunut, mutta oman alan töihin se
oli hidastunut verrattaessa vuoden 2007 raporttiin. Tässä raportissa tarkastelluista oikeustieteilijöistä
vuonna 2007 valmistuneista jopa 72 prosenttia koki työllistyneensä oman alansa töihin, kun taas
2008 valmistuneista vain 59 prosenttia ja 2009 valmistuneista 58 prosenttia koki työtehtäviensä
vastaavan koulutustaan. Vuoden 2007 raportin vastaavissa luvuissa ei ollut niin suurta hajontaa.
Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneiden näkemykset työnsä vastaavuudesta koulutusalaan poikkeaa
keskiarvosta, mikä saattaa selittyä sillä, että työelämässä olleet, jotka päättivät tutkinnonuudistuksen
myötä tehdä tutkintonsa loppuun kokevat, ettei heidän työnsä vastaa oikeustieteiden koulutusta.
55
Toisaalta myös heikolla taloustilanteella voi olla vaikutusta siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä
on lähivuosina päätynyt alalle, joka ei täysin vastaa koulutusalaa.
72
59 58
64
23
36 36
31
4 5 6 5
0,4 0,2
2 0,5
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
2007 2008 2009 Yhteensä
En osaa sanoa
Ei lainkaan
Jokseenkin huonosti
Jokseenkin hyvin
Täysin
Kuva 29. Nykyisen työtehtävän vastaavuus koulutusalaan (n=546).
Vastaajien valmistumisen jälkeistä työelämää suhteessa heidän opiskeluaikaiseen työntekoonsa
tarkasteltaessa voidaan havaita, että säännöllinen, alasta riippumaton työnteko opiskeluaikana
johtaa muita useammin koulutustasoa vastaaviin tehtäviin. Ne, jotka eivät ole käyneet
opiskeluaikanaan töissä ovat säännönmukaisesti töissä käyneitä tovereitaan alhaisemmassa
asemassa ja he tekevät muita suuremmalla todennäköisyydellä töitä, joiden vaativuustaso on
koulutustasoa alhaisempi. Siihen, työskenteleekö koulutusalaansa vastaavissa tehtävissä, ei
opiskeluaikaisella työnteolla juurikaan ollut merkitystä. Eroa ei myöskään ollut sen suhteen, oliko
ollut säännöllisesti koko tai osan opiskeluajastaan töissä.
56
10
12
15
13
38
88
84
84
87
50
64
64
66
50
63
0 50 100
Ainoastaan kesäisin
Säännöllisesti lukukausienkin aikana 
lähes / koko opiskeluajan
Säännöllisesti lukukausienkin aikana 
osan opiskeluajasta
Satunnaisesti
En ollut töissä  opiskeluaikana
Työn täysi vastaavuus koulutusalaan
Työn vaativuustaso  vastaa koulutustasoa
Työn vaativuustaso  koulutustasoa  alhaisempi
Kuva 30. Työn vastaavuus koulutusalaan ja vaativuus suhteessa opiskeluaikaiseen työntekoon, %.
Myös opintojen kestolla ja työelämään sijoittumisella näyttäisi olevan hienoinen yhteys niin, että
nopeimmin valmistuneet pääsevät tovereitaan useammin koulutustasoaan ja alaansa vastaavaan
työhön. Alle 6 vuotta opiskelleet työllistyivät yli 6 vuotta opiskelleita useammin koulutusalaansa
vastaaviin tehtäviin. Täysin koulutustasoa vastaavissa tehtävissä työskenteli vähemmän niitä, jotka
olivat opiskelleet yli 8 vuotta. Koulutustasoa alemmissa tehtävissä toimiminen oli hieman
yleisempää yli 8 vuotta opiskelleille.
57
12
11
13
24
86
87
84
70
68
71
52
54
0 20 40 60 80 100
3‐4 vuotta
4,1 ‐ 6 vuotta
6,1 ‐ 8 vuotta
Yli 8 vuotta
Työn täysi vastaavuus 
koulutusalaan
Työn vaativuustaso  vastaa 
koulutustasoa
Työn vaativuustaso  koulutustasoa 
alhaisempi
Kuva 31. Työn vastaavuus koulutusalaan sekä vaativuus suhteessa opiskeluaikaan, %.
Niiltä oikeustieteilijöiltä, jotka kokivat, ettei heidän nykyinen työnsä vastannut heidän omaa
koulutusalaansa, tiedusteltiin heidän omaa näkemystään siitä, miksi näin oli. Kysymyksessä
vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa korkeintaan kolme tärkeintä syytä. Ainakin yhden syyn
ilmoitti 67 vastaajaa, ja alla olevan kuvan prosenttiosuudet kaikille tärkeimmille syille on laskettu
tämän määrän mukaan. Kuvio osoittaa siis sen osuuden näistä 67 vastaajasta, jotka ovat ilmoittaneet
kunkin syyn, ja miten maininnat jakautuvat tärkeimmän, toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn
välillä. Toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn on ilmoittanut vain osa syitä ilmoittaneista
vastaajista, joten niiden yhteenlasketut osuudet eivät summaudu sataan.
Eniten mainintoja tärkeimmäksi syyksi sai ”En ole hakemisestani huolimatta saanut koulutusalani
työtä”, joka oli viime raportissakin useimmin mainittu tärkeimpänä syynä. Myös ”Muut syyt” ja
”Nykyinen työ kiinnostaa enemmän kuin koulutusalani työ” -vaihtoehdot oli vuoden 2007 raporttiin
verrattuna useammin nostettu tärkeimmiksi tekijöiksi, ettei ollut oman alan töissä. Kyseiset seikat
ohittivat vuoden 2007 raportissa toiseksi useimmin tärkeimmäksi nostetun ”Koulutusalan työtilanne
on niin heikko, että työtä ei ole tarjolla”-vaihtoehdon.
Kuitenkin, jos lasketaan yhteen tärkeimmäksi, toisiksi tärkeimmäksi ja kolmanneksi tärkeimmäksi
listattujen vastausvaihtoehtojen määrät, niin suurin syy, ettei ole oman alan töissä, on juuri oman
koulutusalan työtilanteen heikkous. Vastaajista 64 prosenttia oli listannut koulutusalan heikon
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml
2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml

More Related Content

More from Research Foundation for Studies and Education Otus

More from Research Foundation for Studies and Education Otus (20)

Kukin kykynsä mukaan
Kukin kykynsä mukaanKukin kykynsä mukaan
Kukin kykynsä mukaan
 
Toimitusehdot
ToimitusehdotToimitusehdot
Toimitusehdot
 
2014 korkeakoululiikunnan barometri 2013
2014 korkeakoululiikunnan barometri 20132014 korkeakoululiikunnan barometri 2013
2014 korkeakoululiikunnan barometri 2013
 
2014 Moninkertaiset kouluttautujat
2014 Moninkertaiset kouluttautujat2014 Moninkertaiset kouluttautujat
2014 Moninkertaiset kouluttautujat
 
2014 Monenlaisia nuoria, yhdenlaisia toiveita, Lavikainen Elina
2014 Monenlaisia nuoria, yhdenlaisia toiveita, Lavikainen Elina 2014 Monenlaisia nuoria, yhdenlaisia toiveita, Lavikainen Elina
2014 Monenlaisia nuoria, yhdenlaisia toiveita, Lavikainen Elina
 
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
2014 Yliopistokoulutuksen maksullisuuspuhe
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Yliopiston järjestelmät suomi ja ranska 2.2013
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Yliopiston järjestelmät suomi ja ranska 2.2013Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Yliopiston järjestelmät suomi ja ranska 2.2013
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Yliopiston järjestelmät suomi ja ranska 2.2013
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Vieno otus070313
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Vieno otus070313Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Vieno otus070313
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Vieno otus070313
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus vuorovaikutus 2013 (1)
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus vuorovaikutus 2013 (1)Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus vuorovaikutus 2013 (1)
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus vuorovaikutus 2013 (1)
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus he in fi & fce 7.3.13
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus he in fi & fce 7.3.13Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus he in fi & fce 7.3.13
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Otus he in fi & fce 7.3.13
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Opiskelijatutkimuksen paiva-baro-final
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Opiskelijatutkimuksen paiva-baro-finalOpiskelijatutkimuksen päivä 2013: Opiskelijatutkimuksen paiva-baro-final
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Opiskelijatutkimuksen paiva-baro-final
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Lavikainen mikkonen otus070313
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Lavikainen mikkonen otus070313Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Lavikainen mikkonen otus070313
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Lavikainen mikkonen otus070313
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Kunttu tiu toiveita 7.3.13
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Kunttu tiu toiveita 7.3.13Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Kunttu tiu toiveita 7.3.13
Opiskelijatutkimuksen päivä 2013: Kunttu tiu toiveita 7.3.13
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Jenni Keskinen & Jenna Vekkaila_Tie tohtori...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Jenni Keskinen & Jenna Vekkaila_Tie tohtori...Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Jenni Keskinen & Jenna Vekkaila_Tie tohtori...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Jenni Keskinen & Jenna Vekkaila_Tie tohtori...
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Hanna Ahola, Tapio Anttonen & Ilona Laakkon...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Hanna Ahola, Tapio Anttonen & Ilona Laakkon...Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Hanna Ahola, Tapio Anttonen & Ilona Laakkon...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Hanna Ahola, Tapio Anttonen & Ilona Laakkon...
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Anne Virtanen_Työssäoppiminen - harjoittelu...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Anne Virtanen_Työssäoppiminen - harjoittelu...Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Anne Virtanen_Työssäoppiminen - harjoittelu...
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Anne Virtanen_Työssäoppiminen - harjoittelu...
 
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Leo Aarnio_Miten koulutuksen laatua mitataan?
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Leo Aarnio_Miten koulutuksen laatua mitataan?Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Leo Aarnio_Miten koulutuksen laatua mitataan?
Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Leo Aarnio_Miten koulutuksen laatua mitataan?
 
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikkiOtuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
Otuksen oppimäärä. Säätiön 25-vuotishistoriikki
 
Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna
Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettunaLyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna
Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna
 
Avop liite 2 opala palautekierros1-kysely
Avop liite 2 opala palautekierros1-kyselyAvop liite 2 opala palautekierros1-kysely
Avop liite 2 opala palautekierros1-kysely
 

2009 vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007 2009 - lml

  • 1. 1 Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007–2009 Johanna Vilkkilä Elina Lavikainen Aleksis Nokso-Koivisto SUOMEN LAKIMIESLIITTO - FINLANDS JURISTFÖRBUND ry
  • 2. 1 Vastavalmistuneiden työelämään sijoittuminen 2007–2009 Johanna Vilkkilä, Elina Lavikainen, Aleksis Nokso-Koivisto
  • 3. 2 SISÄLLYS 1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TOTEUTUS............................................................................................................3 1.1 SELVITYKSEN TOTEUTUS ......................................................................................................................................4 2 VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT ...........................................................................................................................5 3 MAANTIETEELLINEN SIJOITTUMINEN..........................................................................................................7 4 YLIOPISTO–OPINNOT...........................................................................................................................................9 4.1 OPISKELUAJAT......................................................................................................................................................9 4.2 OPINTOJEN VIIVÄSTYMISEN SYYT .......................................................................................................................10 4.3 MUU KOULUTUS..................................................................................................................................................12 5 AUSKULTOINTI ....................................................................................................................................................13 6 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖHISTORIA .........................................................................................................14 6.1 OPINTOJEN AIKAINEN TYÖSKENTELY..................................................................................................................14 6.2 KOULUTUSALAN TYÖKOKEMUS ..........................................................................................................................15 7 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖNHAKUPROSESSI .....................................................................................17 7.1 TYÖNHAUN KESTO ..............................................................................................................................................17 7.2 TÄRKEIMMIKSI KOETUT TEKIJÄT TYÖNHAUSSA ..................................................................................................21 7.3 MITEN ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA ON SAATU?....................................................................................................23 8 ENSIMMÄINEN VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TYÖSUHDE...................................................................26 8.1 TYÖNANTAJA......................................................................................................................................................26 8.2 ENSIMMÄISEN TYÖSUHTEEN LAATU....................................................................................................................27 8.3 TYÖTEHTÄVÄT....................................................................................................................................................29 8.4 PALKKA ..............................................................................................................................................................34 8.5 VASTAAJIEN NÄKEMYS PALKAN JA TEHTÄVIEN VASTAAVUUDESTA....................................................................44 8.6 YLITÖIDEN MÄÄRÄ .............................................................................................................................................45 9 OIKEUSTIETEILIJÄT TYÖMARKKINOILLA................................................................................................47 9.1 TYÖSUHTEIDEN VAIHTUVUUS VALMISTUMISEN JÄLKEEN ...................................................................................47 9.2 VASTAVALMISTUNEIDEN TYÖTTÖMYYS..............................................................................................................48 10 NYKYINEN TYÖTILANNE................................................................................................................................51 10.1 ASEMA ORGANISAATIOSSA ...............................................................................................................................53 10.2 TYÖN VAATIVUUSTASON JA AKATEEMISEN KOULUTUKSEN VASTAAVUUS........................................................53 10.3 NYKYISEN TYÖN VASTAAVUUS KOULUTUSALAAN............................................................................................54 10.4 NYKYISEN TYÖN ARVIOINTIA............................................................................................................................58 11 PÄÄTESANAT ......................................................................................................................................................62
  • 4. 3 1 Selvityksen tausta ja toteutus Tämä selvitys vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta on jatkoa aiemmille vastaavanlaisille selvityksille. Edellisen selvityksen Lakimiesliitto toteutti vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden työelämään sijoittumisesta vuonna 2007 yhteistyössä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen kanssa (Jauhiainen & Penttilä 2007). Kysymyslomake on suurelta osin pysynyt samanlaisena kuin aiemminkin, mutta joiltain osin sitä on päivitetty esimerkiksi aiempien kyselyiden avovastauksien perusteella. Tämänkertainen kysely oli suunnattu 2007–2009 valmistuneille oikeustieteilijöille. Kiinnostavaa tässä tarkasteluryhmässä on se, että vuonna 2008 valmistui Suomessa ennätysmäärä maistereita, koska tutkintovaatimuksia muutettiin Bolognan prosessin myötä, ja vanhojen tutkintovaatimusten mukaan oli mahdollista valmistua kesään 2008 asti. Alla olevasta taulukosta voimme nähdä, että myös oikeustieteiden maistereita on valmistunut huomattavasti enemmän kuin muina vuosina. Oikeustieteiden maisterien määrä on aiemmin 2000-luvulla vaihdellut välillä 386–523, mutta vuonna 2008 valmistuneita oli selvästi enemmän, 644. Tutkinnonuudistus on ollut monelle opintonsa keskeyttäneelle tai jo työelämään siirtyneelle hyvä syy saattaa loppuun jo aiemmin aloittamansa opinnot, jottei myöhemmin joutuisi tekemään korvaavia opintoja lisää. Vuosi Tutkinnon  suorittaneet (n) 2000 477 2001 523 2002 468 2003 445 2004 443 2005 414 2006 386 2007 481 2008 644 2009 337 Taulukko 1. Oikeustieteiden maisterin tutkinnon suorittaneet valmistumisvuosittain. Tämänkertainenkin selvitys toteutettiin Lakimiesliiton ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen yhteistyönä. Kyselyn ohjauksesta vastasi Lakimiesliiton viestintäpäällikkö Aleksi Henttonen. Selvityksen vastuuhenkilönä toimi Otuksen toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto.
  • 5. 4 Selvityksen toteuttivat tutkijat Johanna Vilkkilä ja Elina Lavikainen. Arvokkaita kommentteja selvityksen tueksi antoi myös tutkija Johanna Penttilä. 1.1 Selvityksen toteutus Selvitys toteutettiin helmi-maaliskuussa 2010 Internet-kyselynä. Kutsu osallistua kyselyyn lähetettiin kaikille niille oikeustieteen maisterin tai kandidaatin tutkinnon vuosina 2007–2009 suorittaneille henkilöille, joiden posti- tai sähköpostiosoite oli tiedossa. Osoitelähteinä toimivat Helsingin, Turun ja Lapin yliopistojen opiskelijarekisterit, joita täydennettiin Lakimiesliiton jäsenrekisteristä saaduilla osoitteilla. Kaikkiaan jonkinlainen yhteystieto oli 1416 eri henkilölle. Näistä kaikille niille, joiden sähköpostiosoite tunnettiin, lähetettiin henkilökohtainen vastauslinkki kyselylomakkeeseen vain sähköpostitse. Niille, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa, lähetettiin kirjeenä kutsu vastata kyselyyn Internetissä. Internetissä käytettiin kyselyn toteuttamiseksi kysely- ja tiedonkeruusovellus Webropolia, jossa kysely oli suojattu salasanalla, jotta vain kutsun saaneet pystyivät vastaamaan. Ensimmäisellä kierroksella lähetettiin 1467 sähköpostikutsua, joista osa kohdistui samoille henkilöille, koska osalle kohderyhmästä oli useampi sähköpostiosoite, esimerkiksi koti- ja työsähköpostiosoitteet. Osoitteista osa oli teknisesti virheellisiä, jonka vuoksi ne palautuivat, ja yksi vastaajista ilmoitti, ettei kuulunut tutkimuksen kohderyhmään. Sähköpostikutsut menivät siis 1167:lle eri henkilölle. Sähköpostikutsujen lisäksi lähetettiin kaksi muistutusviestiä, joissa vastausaikaa jatkettiin. Kirjeitse Webropol-kyselyyn kutsuttiin vastaamaan 249 valmistunutta oikeustieteilijää. Kutsukirjeistä palautui postin kautta syystä tai toisesta neljä kappaletta. Kirjeellä lähetetty vastauspyyntö Internet-kyselyyn tavoitti siis kaikkiaan 245 ihmistä. Sähköpostilinkkinä 1167 eri henkilölle lähetettyihin kutsuihin vastauksia kertyi lopulta 600 kappaletta, eli niiden osalta vastausprosentiksi muodostui 51,4. Kirjekutsujen kautta saavutettu vastausaktiivisuus jäi reilusti heikommaksi; kaikkiaan salasanalla suojattuun kyselyyn, johon kirjekutsujen vastaukset ohjattiin, vastasi 30 henkilöä, mikä vastaa 12,2 prosenttia. Loppujen lopuksi pyyntö vastata kyselyyn on siis kohdistunut kaikkiaan 1416 henkilölle ja vastaajia on ollut 630. Vastausprosentti on siis 44,6 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin viime raportissa.
  • 6. 5 Vastausprosentit ovat yleisesti olleet laskussa viime vuosina sähköisissä kyselytutkimuksissa (Singer 2006). Varsinkin kirjeitse vastauspyynnön saaneiden osalta vastausprosentti on todella alhainen. Kirjepostikutsujen yhteydessä ei tarjottu mahdollisuutta vastata paperilomakkeella, vaan kaikki vastaukset pyydettiin tekemään nettilomakkeen kautta. Tämä on voinut vaikuttaa vastausaktiivisuuteen vähentävästi esimerkiksi niin, että kirjeitse lähetetty kutsu ei innosta heti vastaamaan, ellei Internet-yhteydellä varustettua tietokonetta ole heti käsillä. Tällöin kutsu voi joko unohtua tai jäädä tarkoituksella vastaamatta, mikäli erikseen vastaamaan meneminen koetaan vaikeaksi. 2 Vastaajien taustatiedot Kyselyyn vastasi 630 henkilöä, joista oikeustieteen kandidaatteja oli 51 prosenttia ja oikeustieteen maistereita 48 prosenttia. Aiemmin kandidaatteja oli 78 prosenttia ja maistereita 22 prosenttia. Vastaajista 68 prosenttia oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli vastaavasti 32 prosenttia Valtaosan (94 %) äidinkieli oli suomi. Suurimmalla osalla (65 %) kyselyyn vastanneista ei ollut lapsia, perheellisiä oli 35 prosenttia vastaajista. Perheellisistä 60 prosenttia oli yksilapsisia. Perheellisten vastaajien osuus oli edellisen, vuonna 2007 toteutetun, kyselyn mukaan 17 prosenttia ja vuonna 2004 raportissa perheellisten osuus oli 22 prosenttia. Perheellisten osuus vastaajista on siis nyt suurempi kuin aiemmin. Helsingin yliopistosta valmistuneiden edustus oli aineistossa edelleen lähes puolet (49 %) vastanneista (ks. taulukko 1). Turun ja Lapin yliopistoista vastaajia oli aiempaa enemmän, Helsingin yliopiston Vaasassa opiskelleiden määrä oli pieni ja suunnilleen samansuuruinen kuin aiemmassakin selvityksessä. Tutkimus keskitettiin maisteritasoiseen koulutukseen osallistuneisiin, eikä kyselyä lähetetty oikeusnotaarin tutkinnon suorittaneille. Oikeusnotaarien määrä on varsin pieni, joten kattava vertailu on mielekkäämpää maisteritasoisen koulutuksen sisällä. Åbo Akademista valmistutaan juuri oikeusnotaarin tutkintoon, joten sieltä ei vastaajia tälläkään kertaa ollut lainkaan. Valmistunut/  Yliopisto Helsinki Turku Lappi Vaasa/HY Åbo Akademi 2001‐2003 53 % 24 % 19 % 3 % 1 % 2004‐2006  47 % 28 % 23 % 2 % 0 % 2007‐2009 49 % 28 % 21 % 2 % 0 %
  • 7. 6 Taulukko 2. Valmistuneet yliopistoittain. 68 prosenttia vastaajista oli naisia, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä raportissa. Miehiä oli vastaavasti 32 prosenttia. Suomen yliopistoja koskevan KOTA- tietokannan mukaan vuosina 2007– 2009 kaikista maisteritasoisen tutkinnon suorittaneista naisia oli 63 prosenttia ja oikeustieteellisestä valmistuneista maistereista naisia oli 62 prosenttia. Tältä osin otos edustaa suhteellisen hyvin perusjoukkoa. Vastaajat olivat keskimäärin 31-vuotiaita eli vuoden vanhempia kuin edelliseen raporttiin vastanneet. Nuorin vastaaja oli 24-vuotias ja vanhin 68-vuotias. Vastaajat ryhmittyivät ikäluokittain hyvin samalla tavalla kuin vuoden 2007 raportissa. 64 prosenttia vastaajista kuului 26–30- vuotiaiden ja 22 prosenttia 31–35-vuotiaiden ikäryhmään. Tätä vanhempia oli 12 prosenttia vastaajista. 25-vuotiaita tai nuorempia oli kolme prosenttia. Vuonna 2004 valmistuneessa raportissa Lakimiesliittoon kuului 79 prosenttia vastanneista, vuoden 2006 raportissa vastaava luku oli 88 prosenttia ja uusimmassa raportissa vastaajista Lakimiesliittoon kuului 92 prosenttia. Vuoden 2004 ja 2006 raporttien perusteella vaikuttaisi siis siltä, että yhä useampi kuuluu Lakimiesliittoon, mutta tämän raportin osalta kasvun selittänee se, että osa puuttuneista vastaajien osoitteista on päivitetty Suomen lakimiesliiton kautta, jolloin otokseen on valikoitunut enemmän liiton jäseniä. Jäsenmäärä on kuitenkin Lakimiesliitosta saadun tiedon mukaan ollut muutaman vuoden tarkasteluvälillä lievässä kasvussa. Naisista liittoon kuului 93 prosenttia ja miehistä 90 prosenttia. Kaikki alle 26-vuotiaat kuuluivat liittoon, kun aiemmassa raportissa vastaava luku oli 66 prosenttia. Nuorinta ikäryhmää on siis saatu organisoitumaan paremmin, mutta lukumäärällisesti nuorimpien ryhmään kuului kuitenkin varsin vähän vastaajia, joten kovin vahvojen päätelmien tekeminen on vaikeaa. 26–30-vuotiaista 91 prosenttia, 31–35-vuotiaista 93 prosenttia ja yli 35-vuotiaista 96 prosenttia kuuluivat liittoon. Jos nuorinta ikäluokkaa ei oteta huomioon, näyttää siltä, että liittoon kuuluminen on sitä yleisempää, mitä vanhempi on. Opiskelijajärjestötoimintaan oli opiskeluaikana aktiivisesti osallistunut 14 prosenttia vastaajista, jonkin verran 31 prosenttia, mutta yli puolet eli 55 prosenttia ei ollut osallistunut lainkaan. Sukupuolten välistä eroa osallistumattomuuden osalta ei juuri ollut, mutta miehistä 16 prosenttia ilmoitti osallistuneensa aktiivisesti opiskelijajärjestötoimintaan, kun taas naisista 13 prosenttia oli
  • 8. 7 osallistunut aktiivisesti. Naisista 33 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran opiskelijajärjestötoimintaan ja miehistä 26 prosenttia. Aktiivisimpia opiskelijajärjestöissä opiskeluaikanaan toimineita olivat 26–30-vuotiaat, joista aktiivisia osallistujia oli 17 prosenttia, 34 prosenttia ilmoitti osallistuneensa jonkin verran eli vähintään jonkin verran opiskelijajärjestöissä oli toiminut hieman yli puolet. Vastaavasti vähän alle puolet eivät olleet osallistuneet lainkaan. Yli 35-vuotiaista 81 prosenttia ilmoitti, ettei toiminut opiskelijajärjestöissä, alle 25-vuotiaista 75 prosenttia ja 31–35-vuotiaista 59 prosenttia. Opiskelijajärjestöissä toimiminen on siis ollut yleisempää nuoremmilla kuin vanhemmilla Alle 25- vuotiaiden osallistuminen on ollut yllättävän passiivista, näyttääkin siltä, että järjestöissä toimiminen on yleisempää juuri valmistumisvaiheessa tai vähän sen jälkeen. Tässä aineistossa kuitenkin alle 26-vuotiaiden osuus on niin pieni, ettei nuorimmasta ikäluokasta yleistyksiä voida tehdä. Aktiivisimpia ovat olleet Helsingin yliopistossa opiskelleet, joista 52 prosenttia on ollut vähintään jonkin verran toiminnassa mukana. Edellisten raporttien tavoin Lapissa aktiivisuus on pienintä; 74 prosenttia siellä opiskelleista ei ole ottanut osaa järjestötoimintaan lainkaan siinä missä muiden yliopistojen kohdalla luku on noin puolet opiskelijoista. 3 Maantieteellinen sijoittuminen Suurin osa, 62 prosenttia, vastaajista työskentelee tai asuu Uudellamaalla. Varsinais-Suomessa asui tai työskenteli 11 prosenttia vastaajista ja muilla alueilla asuvien tai työskentelevien osuudet olivat huomattavasti pienempiä ja vain muutaman prosentin luokkaa, kuten aiemmassakin selvityksessä. Ulkomailla vastaajista asui tai työskenteli yksi prosentti, joista suurin osa Euroopassa.
  • 9. 8 Työpaikan sijainti / Yliopisto Helsingin yliopisto (n) Turun yliopisto (n) Lapin yliopisto (n) Vaasa/ HY (n) Yhteensä (n) Yhteensä (%) Uusimaa 271 72 39 1 383 62 Varsinais‐Suomi 3 58 3 1 65 11 Itä‐Uusimaa 2 1 0 0 3 0,5 Satakunta 0 2 0 0 2 0,3 Kanta‐Häme 3 3 0 0 6 1 Pirkanmaa 3 7 7 1 18 3 Päijät‐Häme 2 2 2 0 6 1 Kymenlaakso 4 0 4 0 8 1 Etelä‐Karjala 3 4 3 0 10 2 Etelä‐Savo 3 3 4 0 10 2 Pohjois‐Savo 2 3 3 0 8 1 Pohjois‐Karjala 1 2 1 0 4 1 Keski‐Suomi 1 4 8 0 13 2 Etelä‐Pohjanmaa 1 5 2 1 9 1 Pohjanmaa 3 3 0 6 12 2 Keski‐Pohjanmaa 0 0 2 0 2 0,3 Pohjois‐Pohjanmaa 0 0 27 0 27 4 Kainuu 0 0 3 0 3 0,5 Lappi 0 0 20 0 20 3 Ahvenanmaa 0 1 0 0 1 0,2 Ulkomaat 4 3 1 0 8 1 Yhteensä 306 173 129 10 618 100 Taulukko 3. Oikeustieteilijöiden maantieteellinen sijoittuminen. Se, missä yliopistossa on opiskellut, vaikuttaa valmistumisen jälkeiseen alueelliseen sijoittumiseen. Kaikista yliopistoista valmistuneista suuri osa työllistyy tai asuu Uudellamaalla; tämän raportin mukaan Helsingin yliopistosta valmistuneista peräti 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Uudellemaalle työllistyy Helsingin yliopiston Vaasan koulutuksesta valmistuneista 10 prosenttia, Turusta 42 prosenttia ja Lapin yliopistosta 31 prosenttia. Turun yliopistosta valmistuneista suurin osa työllistyi siis Uudellemaalle ja 33 prosenttia Varsinais- Suomeen, mikä vastaa 88 prosenttia kaikista Varsinais-Suomeen työllistyneistä oikeustieteilijöistä. Lapin yliopistosta valmistuneista 21 prosenttia on työllistynyt Pohjois-Pohjanmaalle ja 16 prosenttia Lappiin. Vuosina 2007-2009 valmistuneista oikeustieteilijöistä Lappiin, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalle sekä Kainuuseen työllistyneistä kaikki olivat valmistuneet Lapin yliopistosta. Näyttää siis siltä, että Turun ja Lapin yliopistoista valmistuneet sijoittuvat työskentelemään useammin eri maakuntiin kuin Helsingin yliopistosta valmistuneet ja kaikista yliopistoista on
  • 10. 9 työllistytty lähimaakuntiin varsin selvästi kauempana sijaitsevista yliopistoista valmistuneita useammin. 4 Yliopisto–opinnot 4.1 Opiskeluajat Kaikkien kyselyyn vastanneiden keskimääräinen opiskeluaika oli 6,2 vuotta, kun se vuoden 2007 raportissa oli 5,8 vuotta. Keskimääräiset opiskeluajat siis hieman pidentyivät, mikä selittynee pitkälti tutkinnonuudistuksella. Tutkinnonuudistuksen takia voi olla edellisvuosiin vertailun kannalta järkevämpää tarkastella valmistumisaikojen mediaaneja kuin keskiarvoja. Kaikkia yliopistoja tarkastellessa mediaanivastaus oli valmistua 6 vuodessa. Lapissa valmistumisajan mediaani on 5 vuotta ja 6 vuotta Helsingissä; näiden osalta luvut ovat pysyneet samoina vuoden 2007 raporttiin verrattuna. Turussa mediaani on noussut puolella vuodella ja on nyt 6 vuotta ja Vaasassa (HY) mediaani on 4,8 vuotta, kun se aiemmin oli 5,5 vuotta. Sukupuolten välillä ei ole suurta eroa opintojen keston suhteen. Miesten opiskeluaikojen keskiarvo oli 6,3 vuotta ja naisten 6,1 vuotta. Kuten edellisessä raportissa, 15 prosenttia vastaajista oli saanut tutkintonsa valmiiksi neljässä vuodessa tai sitä nopeammin. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleiden osuus oli hieman laskenut 57 prosentista 53 prosenttiin. Kuudesta kahdeksaan vuotta opiskeli noin viidennes, kuten aiemminkin. Yli kahdeksan vuotta opiskelleiden osuus oli pysynyt noin kymmenen prosentin tietämillä. Vaasassa (HY) opiskeluajat ovat yleensä ottaen muita lyhyempiä (4,8 vuotta) ja pisimmät Turun yliopistossa, jossa keskiarvo on 6,4 vuotta. Aiemmin nopeimmin valmistuttiin Lapin yliopistosta, josta tämän raportin mukaan valmistuttiin 5,7 vuodessa.
  • 11. 10 10 2 2 1 30 25 10 9 40 50 52 57 20 16 23 19 7 14 13 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Vaasa/HY Lappi Helsinki Turku Alle 3 vuotta 3‐4vuotta 4,1 ‐ 6 vuotta 6,1 ‐ 8 vuotta  Yli 8 vuotta Kuva 1. Tutkinnon suorittamisen kokonaiskesto yliopiston mukaan (n=628). 4.2 Opintojen viivästymisen syyt Suurin osa (61 %) vastaajista katsoo opintojensa viivästyneen, vaikka oikeustieteilijöiden keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika (6,2 vuotta) vastanneiden keskuudessa onkin hieman alle kaikkien alojen valtakunnallisen keskiarvon. Noin kaksi viidestä puolestaan katsoo opintojensa edenneen tavoiteajassa. Luvut ovat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2007 raportissa. Viivästymisen tuntu luonnollisesti lisääntyy, mitä pidempään opinnot ovat kestäneet. 69 prosenttia tutkintonsa neljässä vuodessa tai sitä nopeammin suorittaneesta on mielestään valmistunut ajallaan, aiemmin näin ajatteli 75 prosenttia. Käsitykset tavoitteellisista valmistumisajoista ovat siis alle neljässä vuodessa tutkintonsa suorittaneiden osalta hieman kiristyneet. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleista yli puolet eli 51 prosenttia on sitä mieltä, että heidän opintonsa ovat viivästyneet ja yli kuusi vuotta opiskelleista niin ajattelevat lähes kaikki (91 %). Näissä luokissa puolestaan luvut ovat aikaisemmin olleet hieman korkeampia eli yhä harvempi koki opintojensa viivästyneen. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneita syitä oli mahdollista valita yhdestä kolmeen, joten alla olevassa taulukossa esitettyjen prosenttilukujen summa on suurempi kuin sata. Luvut on laskettu samalla tavalla kuin edellisessäkin selvityksessä, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia. Uudeksi vastausvaihtoehdoksi tällä kertaa oli nostettu ”Puutteellinen opintojen ohjaus tai opintojärjestelyt”, koska aiemmassa raportissa se mainittiin usein avovastauksissa.
  • 12. 11 39 28 20 16 14 13 11 11 7 6 4 4 2 6 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 En  katso  o p in to je n i viivästyn e e n K o ko äivätyö  o p in to je n  o h e lla O sa‐aikatyö  o p in to je n  o h e lla Tu tkie lm an  viivästym in e n O p iske lu m o tivaatio n  p u u te O p iske lu  u lko m ailla P u u tte e llin e n  o p in to je n  o h jau s  tai o p in to järje ste lyt H arrastu kse t Ä itiys‐, isyys‐ tai  van h e m p ain lo m a Ep ävarm u u s työ llistym ise stä O p iske lu  m u u ssa  o p p ilaito kse ssa Sairau s V aru sm ie s/siviilip alve lu M u u Kuva 2. Opintojen viivästymiseen vaikuttaneet seikat, %. Opintojen viivästymisen syyt olivat painotuksiltaan pysyneet samansuuntaisina kuin edelliselläkin kartoituskerralla, mutta tutkielman viivästyminen oli nyt kolmanneksi yleisin opintojen viivästymiseen vaikuttanut tekijä, kun se aiemmin oli vasta neljännellä sijalla. Usein opiskelut jäävätkin kesken juuri pro gradu -vaiheessa, mutta nyt tutkinnonuudistuksen myötä useampi oikeustieteitä opiskellut on saattanut saada motivaation suorittaa opintonsa ja tutkielmansa loppuun asti ennen opintovaatimusten muuttumista. Eniten opintojen viivästymiseen ovat vaikuttaneet työskentely koko- tai osa–aikaisesti. Vähintään joka kymmenennen opintojen kestoon vaikutusta on ollut opiskelumotivaation puutteella, ulkomailla opiskelulla, puutteellisella opintojen ohjauksella tai opintojärjestelyillä ja/tai harrastuksilla. Harvinaisempia syitä ovat olleet opiskelu muussa oppilaitoksessa, epävarmuus työllistymisestä, vanhempainloma, varusmies- tai siviilipalvelus sekä sairaus. Yleisin kohdassa ”Muu” mainittu viivästymissyy oli opiskelijajärjestötoiminta. Sen lisäksi useampia mainintoja olivat keränneet henkilökohtaiset tai perhesyyt, opintojen organisointi tai ohjauksen puute yliopiston puolelta, taloudelliset tekijät sekä kiireettömyyden arvostaminen.
  • 13. 12 4.3 Muu koulutus Oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi 23 prosentilla kyselyyn vastanneista oli jokin muu koulutus ja 13 prosenttia oli sellaiseen opiskelemassa. Aiemmassa selvityksessä jonkin muun tutkinnon suorittaneita oli viidennes ja muussa koulutuksessa olevia hieman alle viidennes. Tässäkin raportissa kaiken kaikkiaan reilulla kolmanneksella oli jonkin muun alan koulutus tai heillä oli toisen alan tutkinto kesken. Edelleen yleisimmin suoritettuja tutkintoja olivat taloustieteenalan tutkinnot, KTM/Ekonomi oli suoritettuna 4 prosentilla (2007: 8 %) muun koulutuksen käyneistä, ja merkonomin tai tradenomin tutkinto 6 prosentilla (2007: 10 %). ”Muu tutkinto”-luokka oli 10 prosentin suuruinen ja varsin suuri. Näiksi ”muiksi” tutkinnoiksi mainittiin yleisimmin filosofian kandidaatti tai maisteri, hallintotieteiden kandidaatti tai maisteri ja poliisin tutkinto. Joitakin mainintoja keräsivät esimerkiksi valtio-/yhteiskuntatieteet, sairaanhoitaja tai ammatilliset tutkinnot. Suurimman yksittäisen ryhmän kysymykseen vastanneista muodostivat ne, joilla muu koulutus oli edelleen kesken. Kysymyksessä ei pyydetty ottamaan kantaa siihen, missä vaiheessa muut opinnot olivat, tai oliko vastaaja aikeissa suorittaa ne loppuun. Keskeneräisistä koulutuksista suurin osuus oli KTM-tutkintoja. Seuraavaksi yleisimpiä olivat FM-tutkinto, valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnot ja hallintotieteen maisterin tutkinto. VTM/YTM 8 % KTM /Ekonomi;  11% DI 1 % Merkonomi/Tradenomi  16 % Muu 28 % Opinnot toiseen  tutkintoon ovat vielä  kesken 36 % Kuva 3. Muu koulutus (n=629).
  • 14. 13 5 Auskultointi Auskultoineiden tai kyselyhetkellä auskultoimassa olevien (2010: 19 %) määrä on laskenut viime kyselyihin verrattuna (2007: 29 % ja 2004: 31 %). Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia on auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Aiemmassa raportissa vastanneista 17 prosenttia oli auskultoinut ja 12 prosenttia auskultoimassa parhaillaan. Auskultoineiden naisten määrä oli pudonnut 18 prosentista 12 prosenttiin ja miehillä auskultoineiden määrä oli nyt 11 prosenttia sen aiemmin ollessa 16 prosenttia. Kiinnostus auskultointia kohtaan on kuitenkin kasvanut 47 prosentista 56 prosenttiin. Auskultointipaikkoja on myös vähennetty eivätkä näin ollen kaikki halukkaat pääse auskultoimaan, vaikka haluaisivatkin. Vuonna 2005 auskultointipaikkoja oli 200, mutta vuoteen 2009 mennessä Oikeusministeriö laski määrän reiluun 150:een (Lakimiesliitto 2009). Auskultoinnista kiinnostumattomien määrä on pysynyt samana. Tässäkin raportissa, vuoden 2007 raportin tapaan, noin neljännes (26 %) vastaajista ilmoitti, ettei ole lainkaan kiinnostunut auskultoinnista. Miesten kiinnostus auskultointia kohtaan on laskenut, mutta naisilla kiinnostus on pysynyt samana. Miehistä reilu kolmannes, 36 prosenttia (2007: 28 %), ja naisista viidennes ei ole auskultoinut eikä ole siitä myöskään kiinnostunut. Naiset ovatkin miehiä hieman kiinnostuneempia auskultoinnista ja aktiivisempia sitä suorittamaan.
  • 15. 14 28 23 27 26 44 58 70 56 5 11 3 7 22 8 11 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Yhteensä On auskultoinut Auskultoi tällä hetkellä Ei, mutta on kiinnostunut Ei, eikä ole kiinnostunut Kuva 4. Auskultointi valmistumisvuoden mukaan (n=625) 6 Opintojen aikainen työhistoria 6.1 Opintojen aikainen työskentely Säännöllinen lukukausien aikainen ja lähes tai koko opiskeluajan kestänyt työnteko on aiempaan verrattuna jonkin verran edelleen lisääntynyt. Vuoden 2004 selvityksessä koko opiskeluaikansa töissä oli käynyt 30 prosenttia vastaajista, vuoden 2007 vastaava osuus oli 37 prosenttia ja nyt 42 prosenttia. Osan opiskeluaikaa kestävä säännöllinen työnteko sen sijaan on hieman noussut vuoden 2007 selvityksestä, mutta palannut lähes samaan kuin vuonna 2004, eli 34 prosenttiin. Muut ryhmät ovat lähestulkoon samansuuruiset kuin aiemmassakin selvityksessä.
  • 16. 15 En ollut töissä  opiskeluaikana 2 % Säännöllisesti  lukukausienkin  aikana  lähes/koko  opiskeluajan 42 % Säännöllisesti  lukukausienkin  aikana osan  opiskeluajasta 34 % Satunnaisesti 8 % Ainoastaan  kesäisin 14 % Kuva 5. Työskentely opintojen aikana (n=629). Kuten edellisessä, tässäkin selvityksessä naiset (44 %) työskentelivät miehiä (37 %) useammin säännöllisesti lähes koko opiskeluaikansa. Muissa ryhmissä ei ollut suuria eroja sukupuolen mukaan, miehet (17 %) työskentelivät hieman useammin ainoastaan kesäisin. 6.2 Koulutusalan työkokemus Opiskeluaikana oman alansa kokopäivätöissä oli ollut 73 prosenttia vastaajista (2007: 66 %) ja osa- aikatyössä 42 prosenttia vastaajista (2007: 37 %). Molempien ryhmien osuus oli kasvanut, mutta todennäköistä on, että samat henkilöt työskentelivät nyt sekä osa-aikaisesti että kokopäiväisesti, sillä niiden osuus, jotka eivät ole olleet oman alan töissä opiskelujen ohella, oli pysynyt lähes samana eli 13 prosentissa (2007: 14 %). Oman alan työkokemusta opiskelun ohella kertyi siis 87 prosentille opiskelijoista, eikä eroja miesten ja naisten välillä tässä suhteessa juurikaan ollut. Yllä kuvatusti koulutusta vastaavan kokopäivätyön määrä on lisääntynyt edellisestä kartoituskerrasta. Se näkyy myös ajallisessa tarkastelussa. Yli vuoden kokopäivätöitä tehneiden osuus on ollut jatkuvasti kasvussa. Nykyisin osuus on 38 prosenttia, kun se vuoden 2007 raportissa oli 34 prosenttia ja vuoden 2004 raportissa 27 prosenttia. Keskimäärin kokopäiväiseen työntekoon
  • 17. 16 on opiskeluaikana käytetty 15,4 kuukautta, kun vuoden 2007 raportin mukaan työntekoon käytettiin 13,8 kuukautta. Mediaani on pysynyt samana eli 10 kuukaudessa. Eniten muutoksia on tapahtunut miesten kohdalla. Miehillä yli vuoden työkokemus oli naisia yleisempää ja noussut vuoden 2007 raportin 37 prosentista 42 prosenttiin. Myös niiden määrä, joilla oli enintään puolen vuoden työkokemus, oli lisääntynyt. Kolmasosa miehistä oli tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä enintään puoli vuotta (2004: 46 % ja 2007: 28 %). Miesten työntekoon käyttämän ajan keskiarvo on hieman noussut 15,8 kuukaudesta 16,1 kuukauteen mediaanin laskiessa vuodesta 11 kuukauteen. Opintojen aikana hankittu oman alan kokopäiväinen työssäkäynti jakaa naisvastaajat lähes tasan kolmeen yhtä suureen osaan sen mukaan, onko ollut enintään puoli vuotta, puolesta vuodesta vuoteen tai yli vuoden työssä. Naisten keskimääräinen työssäkäynti on lisääntynyt enemmän, keskiarvo on nyt 15,2 kuukautta, kun se aiemmin oli 12,6 kuukautta. Naisten mediaani on kuitenkin pysynyt lähes samana kuin aiemmin eli on nyt 10 kuukautta. Mediaani eroaa keskiarvosta huomattavasti ja on jopa laskenut kuukaudella edelliseen raporttiin verrattuna. Naiset eivät siis välttämättä käy töissä sen enempää kuin ennenkään. Luultavaa onkin, että naisten keskiarvon nousuun vaikuttaa muutama kauan opiskelun ohella kokopäiväisissä töissä ollut vastaaja. Suurin arvo naisilla on ollut 156 kuukautta, joka jo yksinäänkin nostaa keskiarvoa. Miehillä suurin arvo oli 120 kuukautta. Muutama vastaajista ilmoitti työskennelleensä jatkuvasti opintojen ohella. Näitä vastauksia ei ole tässä raportissa muutettu numeeriseen muotoon ja ne eivät ole tarkastelussa mukana, koska vastaukset voivat olla monitulkintaisia.
  • 18. 17 14 24 38 41 32 29 30 31 31 30 57 46 31 27 38 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Vaasa (HY) Helsingin  yliopisto Lapin yliopisto Turun  yliopisto Yhteensä Yli vuosi Puolesta vuodesta vuoteen Enintään puoli vuotta Kuva 6. Opintojen aikaisen koulutusta vastaavan työn määrä valmistumisyliopistoittain, % (n=445). Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä valmistuneet olivat tehneet pisimpään kokopäiväisesti oman alansa töitä opiskeluaikanaan. Yli puolella heistä oli yli vuoden työkokemus. Myös Helsingin yliopistosta valmistuneilla lähes puolella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Lapin ja Turun yliopistosta alle kolmanneksella on yli vuoden työkokemus omalta alaltaan. Helsingin yliopistossa (keskiarvo 18,5 kk ja mediaani 12 kk) ja Turussa (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 8 kk) opiskelleiden oman alan kokopäivätyön määrä oli korkeinta ja pysynyt lähes samassa kuin ennen. Lapissa, jossa työnsaanti on perinteisesti ollut muita maakuntia vaikeampaa, työnteon määrä oli noussut jopa neljällä kuukaudella (keskiarvo 12,4 kk ja mediaani 9 kk). Vaasassa työssäolo oli pysynyt lähes samana kuin aiemminkin (keskiarvo 16,1 kk ja mediaani. 18 kk). 7 Vastavalmistuneiden työnhakuprosessi 7.1 Työnhaun kesto Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna oikeustieteilijät työllistyivät useammin nyt valmistumisensa jälkeen. Keskimäärin työnhaku kesti kuukauden ja mediaanivastaus oli nolla. Vastaajista keskimäärin 70 prosenttia työllistyi heti tai oli jo työsuhteessa valmistuttuaan, kun aiemman
  • 19. 18 raportin mukaan vastaava osuus oli vain 57 prosenttia. Muutokseen voi vaikuttaa osaltaan tutkinnonuudistus, koska useampi vastaaja on ollut työsuhteessa ja tehnyt samalla tutkintonsa valmiiksi. Alle kaksi kuukautta töitä haki 14 prosenttia valmistuneista ja noin joka kymmenes haki töitä kahdesta neljään kuukautta. Neljästä kuuteen kuukautta töitä haki kolme prosenttia vastaajista. Kauemmin kuin puoli vuotta ensimmäisen työpaikan löytymiseen meni yhteensä neljällä prosentilla vastaajista. Suurin muutos oli siis heti töihin päässeiden ryhmässä, kun taas muissa luokissa tapahtuneet muutokset olivat vuoden 2007 raporttiin verrattuna vain parin prosenttiyksikön luokkaa. Suomen Lakimiesliiton vuoden 2001 selvitykseen vastanneista 82 prosenttia oli löytänyt töitä kahdessa kuukaudessa tai nopeammin, kun luku vuoden 2004 selvityksessä oli 79 prosenttia ja vuonna 2007 76 prosenttia. Nyt oikeustieteilijöistä 84 prosenttia sai työpaikan alle kahden kuukauden työnhaun jälkeen. Huonosta taloustilanteesta huolimatta on työllistyminen valmistumisen jälkeen nopeutunut tai sitten osaltaan on kyse tutkinnonuudistuksen vaikutuksesta siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä on ollut jo työsuhteessa valmistuessaan 74 67 58 55 72 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 1975 1985 1995 2005 2009 Kuva 7. Niiden osuus, jotka olivat töissä tai saaneet heti töitä valmistuttuaan, %. Kuvassa 7 olevat tiedot vuosilta 1975–1995 on saatu Vastavalmistuneiden lakimiesten sijoittumistutkimuksesta 1996 (Immeli, 1996), eivätkä luvut ole aivan täysin vertailukelpoisia, mutta suuntaa-antavia. Raportissa on kysytty, onko ollut töissä heti valmistuttuaan ja uudemmissa
  • 20. 19 Lakimiesraporteissa (Jauhiainen & Penttilä 2007) on kysytty, mikäli on ollut töissä tai saanut heti töitä valmistuttuaan. Vuoden 1996 raportissa pohditaan, että jotkut vastaajista, ovat voineet vastata, etteivät ole työllistyneet heti, vaikka ovat myös ilmoittaneet työllistyvänsä lähikuukausina. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työllistymisnopeus on palannut viime vuosina samalla tasolle, kuin se oli 70-luvun puolivälin jälkeenkin. Vuonna 1975 valmistuneista lähes kolme neljännestä sai heti töitä tai oli jo töissä valmistuessaan, kuten oli vuonna 2009. Suurin muutos näyttääkin tapahtuneen vasta viime vuosikymmeninä. Vuosina 1995 ja 2005 heti valmistuttuaan töitä sai 55–58 prosenttia oikeustieteilijöistä. Toisaalta on muistettava, että työttömyysajat valmistumisen jälkeen eivät ole olleet silloinkaan kovin pitkiä. Voikin pohtia, onko osa valmistuneista pitää taukoa opintojen ja työelämän välissä ja etsineet työtä jonkin aikaa passiivisemmin. 70 14 9 3 1 3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Sai heti töitä Enintään 2kk 2,1 ‐ 4 kk 4,1 ‐ 6 kk 6,1 ‐ 8 kk Yli 8 kk Kuva 8. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika, %. (n=625). Valmistumisvuosittain tarkasteltuna nopeimmin ovat työllistyneet 2007 valmistuneet. Heistä 73 prosenttia on saanut töitä heti valmistuttuaan kun vuonna 2008 valmistuneista heti töitä sai 66 prosenttia. Vuonna 2009 luku oli 72 prosenttia. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja ei ole; naisista heti on työllistynyt 70 prosenttia ja miehistä 69 prosenttia. Molemmissa ryhmissä heti valmistumisen jälkeen työllistyminen on kasvanut saman verran. Työnhakuajat ovat muutoinkin kummallakin sukupuolella lähes samanmittaisia.
  • 21. 20 Opiskeluaikaisella työnteolla on huomattava vaikutus siihen, kuinka nopeasti vastaajat ovat työllistyneet valmistumisensa jälkeen. Säännöllisesti lukukausienkin aikana koko opiskeluajan työskennelleistä 79 prosenttia ja osan opiskeluajasta työskennelleistä 71 prosenttia oli saanut heti töitä. Sen sijaan ainoastaan kesäisin tai satunnaisesti työskennelleistä selvästi pienempi osa on työllistynyt heti valmistumisensa jälkeen. 36 46 58 71 79 18 12 25 14 11 46 42 17 15 11 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % En ollut töissä  opiskeluaikana Satunnaisesti Ainoastaan kesäisin Säännöllisesti lukukausienkin aikana  osan  opiskeluajasta Säännöllisesti lukukausienkin aikana  lähes /  koko opiskeluajan Sai heti töitä Enintään 2 kk Yli 2 kk Kuva 9. Ensimmäisen työpaikan hakuun käytetty aika opintojen ohessa työskentelyn mukaan (n=624). Työpaikan hakuun käytetty aika oli yhteydessä siihen, mistä yliopistosta vastaaja oli valmistunut. Helsingin yliopistosta valmistuneista 76 prosenttia oli saanut heti töitä, HY:n Vaasassa järjestettävästä koulutuksesta jopa kaikki, mutta sieltä valmistuneiden määrä oli varsin pieni, mikä vaikeuttaa vertailua. Turusta valmistuneista heti työllistyneiden osuus oli 68 prosenttia ja Lapista 55 prosenttia. Työllistyminen heti valmistumisen jälkeen oli siis lisääntynyt riippumatta siitä, mistä yliopistosta oli valmistunut. Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisajat olivat lyhyimmät, 87 prosenttia työllistyi alle kahdessa kuukaudessa, Turusta 83 prosenttia ja Lapista 76 prosenttia. Helsingin yliopiston Vaasassa järjestettävästä koulutuksesta työllistyivät kaikki heti valmistumisen jälkeen, tosin vastaajia oli vain
  • 22. 21 muutamia. Helsingin yliopistosta valmistuneiden keskimääräinen työllistymisaika oli 0,8 kuukautta, Turun yliopistosta 1,5 kuukautta ja Lapin yliopistosta 1,8 kuukautta. Kaikissa yliopistoissa mediaani vastaus oli kuitenkin työllistyä heti. Ero työnhaun kestossa selittynee työpaikkojen maantieteellisellä sijainnilla; Uudellamaalla työpaikkoja on enemmän. Näin ollen Helsingistä valmistuvalla paikka on useammin valmiina heti valmistuessa, kun Turusta ja erityisesti Lapista valmistuneet muuttavat useammin työn perässä. Tällöin työnhaku ja työn aloittaminen luonnollisesti vie jonkin verran pidempään. Helsingin yliopistosta valmistuneista 89 prosenttia jää Uudellemaalle töihin. Lapin yliopistosta valmistuneista 84 prosenttia oli muuttanut Lapin läänin ulkopuolelle valmistuttuaan. Turusta valmistuneista kaksi kolmasosaa (67 %) on muuttanut Varsinais-Suomen ulkopuolelle. Vuoden 2007 raportissa Turun yliopistosta valmistuneista oikeustieteilijöistä 72 prosenttia muutti Varsinais- Suomen ulkopuolelle, kun taas Lapin yliopistosta valmistuneista jopa 90 prosenttia muutti Lapin läänin ulkopuolelle. Tosin Lapin yliopistosta monet työllistyivät lähimaakuntiin Pohjois-, ja Keski- Pohjanmaalle, sekä Kainuuseen. On myös huomattava, että alueelliset erot työpaikkojen määrässä vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Rovaniemi on pohjoisen Suomen ainoa oikeustieteellistä koulutusta tarjoava yliopisto, ja on luonnollista, että suuri osa valmistuneista siirtyy alueen sisällä Rovaniemeen nähden yli kaksinkertaisen kokoiseen Ouluun ja samoin Lapista väestöltään yli kaksinkertaisen kokoiselle Pohjois-Pohjanmaalle samoin kuin muihin maakuntiin. Sen sijaan etelässä Helsinki ja Uusimaa ovat myös väkiluvultaan keskuksia, joten suurempi pysyvyys niissä on odotettua. 7.2 Tärkeimmiksi koetut tekijät työnhaussa Akateeminen tutkinto, oma aktiivisuus, tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet, muut tekijät ja alan työkokemus nähtiin edelleen tärkeimmiksi ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi. Sen sijaan sukupuolella, opiskelun kestolla, järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksella, muilla opinnoilla tai opintomenestyksellä ei nähty olevan juuri lainkaan vaikutusta ensimmäisen työpaikan saamiseen. Vastaajista 39 prosenttia oli mielestään valmistunut ajallaan. Puolet kaikista vastaajista (50 %) koki, ettei opiskelujen kestolla ole lainkaan merkitystä. ”Muut tekijät” koettiin entistä harvemmin tärkeiksi tekijöiksi työnhaussa, mikä selittynee sillä, että aiemmassa raportissa muuksi tekijäksi usein mainittiin henkilökohtaiset suhteet, joka nyt oli nostettu omaksi vastausvaihtoehdokseen. Henkilökohtaisia suhteita piti erittäin tärkeänä 19
  • 23. 22 prosenttia vastaajista ja jossain määrin tärkeinä 20 prosenttia vastaajista. Ei lainkaan tärkeänä suhteita piti noin kolmannes (33 %) vastaajista. Muista tekijöistä yleisimpinä mainittiin aiempi työskentely samassa paikassa esimerkiksi harjoittelutuella tai opiskelujen aikana (11 kpl) sekä erilaiset omaan persoonallisuuteen tai motivoituneisuuteen liittyvät asiat (8kpl) sekä suuntautuminen opinnoissa (3kpl). Sukupuolta piti merkittävänä työn saamiseen vaikuttavana tekijänä vain 4 prosenttia vastanneista eikä vastauksissa ollut eroa miesten ja naisten välillä. Eroja ei myöskään sukupuolten välillä ollut järjestö- tai opiskelijatoimintakokemuksien, graduaiheen, opintojen keston ja muiden opintojen sekä akateemisen tutkinnon merkityksen korostamisen suhteen. Muissa vastauksissa sukupuolen mukaan tarkasteltuna eroja oli jonkin verran. Miehet korostivat enemmän henkilökohtaisten suhteiden merkitystä työnsaannissa. Puolelle miehistä suhteet olivat erittäin tai jossain määrin tärkeitä, kun taas naisille vain reilulle kolmannekselle. Naisille oma aktiivisuus oli tärkeämpää kuin miehille (N: 87 % / M: 78 %), kun taas miehet harvemmin osasivat arvioida sen merkitystä. Naisilla korostuivat miehiä enemmän tutkinnon antamat ammatilliset pätevyydet (N: 87 % /M: 77 %), opintomenestys (N: 28 % /M: 21 %), kielitaito (N: 55 % /M: 48 %) samoin kuin oman alan (N: 68 % /M: 59 %) ja muu työkokemus (N:52 % /M: 44 %).
  • 24. 23 1 0,3 2 10 8 5 8 19 17 13 22 37 51 47 77 3 7 6 5 17 21 20 21 28 36 31 28 33 38 15 14 33 17 3 27 41 26 17 21 29 29 18 12 10 5 59 50 56 17 35 29 37 34 20 15 16 13 4 3 3 23 10 19 66 14 4 9 9 15 7 3 4 1 2 1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Sukupuoli Opintojen kesto Järjestö‐ tai opiskelijatoimintakokemus Muu Muut opinnot tai muu koulutus Opintomenestys Pro gradun aihe Henkilökohtaiset suhteet Sattuma Muu työkokemus Kielitaito Alan työkokemus Tutkinnon antamat  ammatilliset  pätevyydet Oma aktiivisuus Akateeminen tutkinto Erittäin tärkeä Jossain määrin tärkeä Ei kovin tärkeä Ei lainkaan tärkeä En osaa sanoa Kuva 10. Arviot ensimmäisen työpaikan saamiseen vaikuttaneista tekijöistä. 7.3 Miten ensimmäinen työpaikka on saatu? Ensimmäinen työpaikka saadaan useimmin samalta työnantajalta, jonka palveluksessa on työskennelty opiskeluaikanakin (2010: 36 %, 2007: 33 %). Erityisesti yli 35-vuotiaat (42 %) jatkavat työskentelyä saman työnantajan palveluksessa kuin opiskeluaikanaankin. Toiseksi tärkein kanava (14 %) on käyttää Internetiä hyväksi työpaikkojen etsimisessä esimerkiksi yritysten kotisivuja selailemalla. Internetin suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Vuoden 2004 raportissa vain 5 prosenttia koki Internetin tärkeäksi työnhakuväyläksi. Nyt alle 26-vuotiaista lähes kolmannes (31 %) löysi ensimmäisen työpaikkansa Internetin välityksellä. Myös yli 35-vuotiaat käyttivät entistä enemmän hyväksi Internetiä työnhaussa, heistä 12 prosenttia työllistyi sitä kautta, kun vuonna 2007 osuus oli vain 6 prosenttia. 26–35-vuotiaista noin 14 prosenttia sai työpaikan Internetin kautta. Kolmanneksi tärkein keino työllistyä on oma-aloitteinen yhteydenotto työnantajiin (2010: 13 %, 2007: 20 %), jota miehet ja naiset käyttivät lähes yhtä paljon. Miehet työllistyivät naisia useammin
  • 25. 24 henkilökohtaisten suhteiden avulla (13 % / 7 %) ja työtarjousten perusteella (10 % 5 %), mikä heijastelee sitä, että miehille henkilökohtaiset suhteet olivat tärkeämpiä työllistymisen kannalta kuin naisille. Naiset työllistyivät useammin saman työnantajan palvelukseen kuin miehet (39 % /30 %). Muilta osin suuria eroja eri työllistymiskeinojen ja sukupuolen välillä ei ole. Ensimmäisen työpaikkansa sai 6 prosenttia työtarjouksen kautta, sama osuus työllistyi myös lehti-ilmoitukseen vastaamalla. Muutoin luvut ovat samansuuntaisia kuin edellisessäkin selvityksessä, mikä viittaa siihen, ettei työpaikan saaminen erilaisten rekrytointipalveluiden ja työnvälitysten kautta ole kovin yleistä, tosin osa rekrytointipalveluista on nykyisin sähköisessä muodossa ja siirtynyt Internetiin. Oma yritys on ollut ensimmäinen työpaikka vain noin yhdelle prosentille vastaajista. Muuta kuin vaihtoehdoissa ilmoitettua kautta työtä oli löytänyt kolme prosenttia vastaajista. Näistä muista kanavista yleisimpiä olivat harjoittelu tai työelämävalmennus ja professorin tai graduohjaajan välityksellä tapahtunut työnsaanti sekä Edilex, joka on maksullinen lakitietopalvelu.
  • 26. 25 1 1 2 3 3 3 3 6 6 9 13 14 36 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Tein tutkielman  nykyiselle työnantajalleni Työskentelin omassa  yrityksessä Ainejärjestön työnvälityksestä Muuta kautta Työvoimatoimiston  välityksellä Lakimiespörssin kautta Rekrytointipalvelujen kautta Minulle tarjottiin  työtä Vastasin lehti‐ilmoitukseen Henkilökohtaisten suhteiden avulla Otin oma‐aloitteisesti  yhteyttä  työnantajiin Internetin kautta  (esim. yritysten kotisivut) Olen työskennellyt saman  työnantajan  palveluksessa opintojeni aikana Kuva 11. Miten sai nykyisen työpaikan, % (n=610). Ikäryhmittäin tarkasteltuna työnhakukanavat vaihtelevat jonkin verran. Lehti-ilmoitusten perusteella työpaikan saaneet jakautuivat ikäryhmittäin epätasaisemmin kuin ennen. Voisi olettaa, että yli 35- vuotiaat työllistyisivät lehti-ilmoitusten perusteella useammin kuin nuoremmat, kuten vuoden 2007 raportistakin huomattiin. Tämän raportin mukaan yli 35-vuotiaista vain 7 prosenttia työllistyy ilmoitusten perustella, kun taas joka kymmenes 31–35-vuotiaista työllistyi lehti-ilmoituksen perusteella ja 26–30-vuotiaista 5 prosenttia ja alle 26-vuotiaista 6 prosenttia. Yli 30-vuotiailla, useammin kuin alle 30-vuotiailla, tärkeitä työllistymiskeinoja ovat myös henkilökohtaiset suhteet (7 % / 13 %). Määrällisesti suurimmalla vastaajaryhmällä eli 26–30- vuotiailla työllistymiseen vaikutti erityisesti aiempi työskentely saman työnantajan palveluksessa
  • 27. 26 (37 %), samoin kuin henkilökohtainen yhteydenotto työantajaan (15 %), Internetin välityksellä työllistyminen (14 %) ja työnantajilta saadut työtarjoukset (7 %) ja henkilökohtaiset suhteet (7 %). 8 Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työsuhde 8.1 Työnantaja Valtio, asianajotoimisto sekä yritys ovat pysyneet yleisimpinä ensimmäisinä työnantajina vuoden 2001–2003 kyselystä lähtien. Valtion osuus on kuitenkin laskenut viidellä prosenttiyksiköllä edellisestä raportista, mitä selittänee osaltaan se, että tässä kyselyssä omaksi vastausvaihtoehdokseen on nostettu yliopisto, jossa työskennelleitä oli 2 prosenttia. Aiemmin yliopistoon työllistyneistä suurin osa on todennäköisesti vastannut ”Muu, mikä?” -kohtaan. Vakuutuslaitoksiin, järjestöihin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden määrä on pysynyt lähes samana, noin 5-8 prosentin tuntumassa. Omana vastausvaihtoehtonaan ollut kirkko ei ollut työllistänyt yhtään vastavalmistunutta oikeustieteilijää. Muita työnantajia olivat lisäksi esimerkiksi vieras valtio, vuokratyöfirmat ja kuntayhtymät. Oma yritys 1 % Yliopisto 2 % Muu 3 % Kunta 4 % Vakuutuslaitos 5 % Järjestö 5 % Rahoituslaitos  (esim. pankki) 8 % Yritys 11 % Asianajotoimisto  tai  muu vastaava 24 % Valtio 37 % Kuva 12. Ensimmäisen työpaikan työnantaja, (n=614).
  • 28. 27 Sukupuolten välillä on jonkin verran eroa siinä, mihin valmistuneet työllistyvät. Erot ovat myös lisääntyneet edellisestä selvityksestä. Selkein ero työllistymisessä sukupuolten välillä on siinä, että naisista 39 prosenttia työllistyy valtiolle, kun taas miehistä vain 33 prosenttia. Muilta osin eroa sukupuolten välillä ei juuri ole, tai erot ovat vain muutaman prosenttiyksikön kokoisia. Opiskeluaikaisen työnteon havaittiin olevan jossain määrin yhteydessä työnantajan sektoriin. Ne, jotka olivat olleet opiskeluaikanaan töissä lukukausien aikana lähes koko opiskeluajan tai säännöllisesti lukukausien aikana työllistyivät muita hieman useammin asianajotoimistoihin (27/24 prosenttia), mutta muita harvemmin valtion palvelukseen (33/37 prosenttia). Ero valtiolle työllistyneiden osalta oli kuitenkin edelliseen raporttiin verrattuna kaventunut. Myös aiemmin havaittuja eroja vakuutuslaitoksiin ja rahoituslaitoksiin työllistyneiden välillä ei juurikaan enää ollut. 8.2 Ensimmäisen työsuhteen laatu Pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työsuhteeseen heti valmistumisensa jälkeen päässeiden määrä on jatkanut nousuaan ja koski nyt kolmasosaa valmistuneista. Vuoden 2004 raportissa vastaava osuus oli 22 prosenttia ja viime raportissa 27 prosenttia. Noin puolella vastaajista ensimmäiset työsuhteet ovat edelleen kuitenkin luonteeltaan useimmin määräaikaisia, kokoaikaisia ja koulutusta vastaavia. Suurin osa oli hakenut töitä ja vastaajista kaksi prosenttia oli muissa tehtävissä. Kohdassa ”muu” mainittiin yleisimmin osittain koulutusta vastaavat tehtävät sekä työelämävalmennus.
  • 29. 28 2 0,2 0,3 1 1 2 2 4 9 32 46 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Muu En ole vielä hakenut töitä Pysyvä, osa‐aiikainen,  ei vastannut  koulutusta Pysyvä, osa‐aikainen,  vastasi koulutusta Määräaikainen, osa‐aikainen,  ei vastannut koulutusta Määräaikainen, osa‐aikainen,  vastasi  koulutusta En ole valmistumisen  jälkeen saanut töitä Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut  koulutusta Pysyvä, kokoaikainen, vastasi  koulutusta Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi  kouluutusta Kuva 13. Ensimmäinen työsuhde valmistumisen jälkeen, % (n=630). Pysyvät, kokoaikaiset ja koulutusta vastaavat työsuhteet olivat miehillä naisia yleisempiä, ja naiset olivat miehiä todennäköisemmin määräaikaisissa ja kokoaikaisissa tehtävissä, jotka eivät vastanneet heidän koulutustaan. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin laskeneet viime raportista. Kun tarkastellaan työelämään vielä kiinnittymättömien tilannetta, eroa sukupuolten välillä ei ole. Aiemmassa raportissa kaikki töitä hakemattomat olivat naisia. Töitä saamattomat jakautuvat tasaisesti miehiin ja naisiin.
  • 30. 29 n % n % n % Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 115 27 86 32 201 32 Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 7 2 0 1 7 1 Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 210 49 77 46 287 46 Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 9 2 3 2 12 2 Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 20 5 8 5 28 5 Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 1 0,2 1 0,3 2 0,3 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 46 11 10 9 56 9 Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 2 0 2 1 4 1 Yhteensä 410 100 187 100 597 100 Työsuhteen laatu Nainen Mies Yhteensä Taulukko 4. Ensimmäisen työsuhteen laatu sukupuolen mukaan työelämässä olevien osalta. Suurta eroa valmistumisvuosittain tarkasteltuna ei ollut sen suhteen, millaisessa työsuhteessa vastaajat olivat. Pysyvässä, koulutusta vastaavassa kokoaikaisessa työssä oli hieman enemmän vastaajia, jotka olivat valmistuneet jo aiemmin, vuonna 2007, mutta suurta eroa ei ole vuonna 2009 valmistuneisiinkaan. Kaikkiaan noin kolmannes oli työllistynyt pysyvään, kokoaikaiseen ja koulutusta vastaavaan työhön. Melkein puolet vastaajista työskenteli kuitenkin määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa kokoaikaisissa töissä. Koulutusta vastaavissa tehtävissä työskenteleminen oli pysynyt samana kuin aiemmassa raportissa, noin 80 prosenttia teki oman alansa töitä. Työsuhteen laatu 2007 2008 2009 Yhteensä Pysyvä, kokoaikainen, vastasi koulutusta 35 29 33 32 Pysyvä, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 0,4 1 2 1 Määräaikainen, kokoaikainen, vastasi kouluutusta 46 47 44 46 Määräaikainen, osa‐aikainen, vastasi koulutusta 1 2 2 2 Pysyvä, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 4 5 3 4 Pysyvä, osa‐aiikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 0 1 0,3 Määräaikainen, kokoaikainen, ei vastannut koulutusta 10 11 4 9 Määräaikainen, osa‐aikainen, ei vastannut koulutusta 0,4 1 1 1 En ole vielä hakenut töitä 0 0 1 0,2 En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä 0,4 2 6 2 Muu 2 2 3 2 Yhteensä 100 100 100 100 Taulukko 5. Ensimmäisen työsuhteen laatu valmistumisvuoden mukaan, %. 8.3 Työtehtävät Suurin osa eli 64 prosenttia vastaajista on ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassaan toiminut kokonaan lakimiestehtävissä. Osittain lakimiestehtävissä on toiminut 20 prosenttia ja muissa tehtävissä 16 prosenttia vastaajista. Luvut ovat pysyneet lähes samoina viime raporttiin verrattuna; niissä on ollut vain prosenttiyksikön verran laskua tai nousua.
  • 31. 30 Miehet työllistyvät edelleen naisia useammin työtehtäviin, joissa he toimivat kokonaan lakimiestehtävissä. Naisten kohdalla työskentely osittain lakimiestehtävissä on viiden prosenttiyksikön erolla miehiä yleisempää. Naisista 16 ja miehistä 14 prosenttia ei työskennellyt ensimmäisessä työpaikassaan lakimiestehtävässä, kuten oli vuoden 2007 raportissakin. 70 17 14 62 22 16 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lakimiestehtävissä Osittain  lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä Mies Nainen Kuva 14. Työskentelikö ensimmäisessä työssään lakimiestehtävissä sukupuolen mukaan, % (n=606). Helsingin (67 %) ja Turun (65 %) yliopistoista valmistuneiden työtehtävät ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa vastasivat useimmin täysin lakimiestehtäviä eikä eroja niiden välillä ollut suuria eroja lakimiestehtävissä työskentelyn suhteen. Lapin yliopistosta valmistuneiden työskentely lakimiestehtävissä oli harvinaisempaa (ks. Taulukko 6.) Vaasan osalta on huomioitava vastaajien pieni määrä, joten yleistyksiä siellä opiskelleista ei voida tehdä. Suuria eroja ei- lakimiestehtävissä työskennelleiden osalta ei yliopistoittain tarkasteltuna ollut.
  • 32. 31 Lakimiestehtävissä Osittain lakimiestehtävissä Ei lakimiestehtävissä Helsingin yliopisto 67 19 14 Turun yliopisto 65 18 17 Lapin yliopisto 56 25 19 Vaasa (HY) 60 40 0 Taulukko 6. Lakimiestehtävissä työskennelleet valmistumisyliopistoittain, %. Opiskeluaikaisella työnteolla oli pienin vaikutus Lapin yliopistosta valmistuneiden osalta siihen, toimiko ensimmäisessä työpaikassa täysin lakimiestehtävissä. Lapin yliopistosta valmistuneista yli puolen ensimmäinen työnantaja oli valtio, kun taas muista yliopistoista valtiolle työllistyi vain 30- 40 prosenttia. Helsingin ja Turun yliopistosta valmistuneista neljännes työllistyi asianajotoimistoihin tai muihin vastaaviin, kun taas Lapista valmistuneista alle viidennes. Muiden työnantajien suhteen suurta eroa ei valmistumisyliopistoittain tarkasteltuna ollut. Työn muodollisia pätevyysvaatimuksia tarkasteltaessa huomataan, että valtiolle työllistyneiden osalta OTM/OTK-tutkinto oli vaatimuksena hieman yli puolelle valtiolle työllistyneistä, kun taas asianajosektorilla puolestaan yli 90 prosentille. On siis luonnollista, että koska Lapin yliopistosta valmistuneet työllistyvät valtiolle useammin, myös heidän työnsä pätevyysvaatimuksensa on harvemmin OTM/OTK-tutkinto ja työtehtävät eivät niin usein vastaa täysin lakimiestehtäviä. OTM/OTK-tutkinto oli ollut työnsaannin vaatimuksena 60 prosentille Lapin yliopistosta valmistuneelle, kun vastaava luku oli noin 65 prosenttia Helsingin yliopistosta ja Turun yliopistosta valmistuneiden osalta. Joka viidennen työhön pääsemisen edellytyksenä ei ollut korkeakoulututkinnon suorittaminen. Tämä voi johtua osaksi siitä, että oikeustieteellisen tutkinnon suorittaminen oli kuitenkin usein työhön pääsemisen muodollisena pätevyysvaatimuksena ja oli yleistynyt hieman (2010: 64 %, 2007: 61 %). Ylempi korkeakoulututkinto oli työhön pääsyn edellytyksenä 14 prosentilla vastaajista, joten koulutusta vastaavia asiantuntijatehtäviä on siis vastaajille löytynyt varsin usein myös aloilta, jotka vastaavat vain osittain lakimiestehtäviä. Pelkkä korkeakoulututkinto oli pätevyysvaatimuksena neljälle prosentille vastanneista.
  • 33. 32 Kyllä, nimenomaan  OTM/OTK‐tutkinto;  64 % Kyllä, ylempi  korkeakoulututkinto;  14 % Kyllä,  korkeakoulututkinto;  4 % Ei edellytetty  korkeakoulututkintoa;  18 % Kuva 15. Työn muodollinen pätevyysvaatimus (n=608). Kokonaan lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä asianajotoimistoihin, järjestöihin ja valtiolle työllistyneiden kohdalla sekä Euroopan Unionissa, mutta siellä työskentelevien määrä on hyvin pieni (n=2). Myös rahoituslaitoksiin työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) toimivat lakimiestehtävissä, kun aiemmin heistä vain vajaa kolmannes (30 %) oli lakimiestehtävissä. Myös yrityksille työllistyneistä oikeustieteilijöistä yli puolet (52 %) oli lakimiestehtävissä, mutta heidän osuutensa oli laskenut edellisestä raportista (57 %). Tosin sekä yrityksiin että rahoituslaitoksiin työllistyneiden määrät ovat suhteellisen pieniä, joten prosenttiosuuksien muutoksista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näin lyhyellä aikavälillä. Valtiolle työllistyneistä 65 prosenttia toimi lakimiestehtävissä, mikä on sama osuus kuin viime kerralla. Asianajotoimistoissa lakimiestehtävissä työskenteli 85 prosenttia. Myös yritykset (52 %), yliopistot (50 %), kunnat (48 %) ja vakuutuslaitokset (44 %) työllistivät usein kokonaan lakimiestehtäviin. Muissa kuin lakimiestehtävissä työskentely oli yleisintä yliopistoissa (36 %), rahoitus- (22 %) ja vakuutuslaitoksissa (28 %), kunnissa (22 %) sekä muissa työpaikoissa/- tehtävissä (22 %).
  • 34. 33 Kuva 16. Työskentelikö ensimmäisessä työpaikassa lakimiestehtävissä työnantajan mukaan (n=608). Osittain lakimiestehtävissä toimineille tyypillisintä oli toimia edellisen raportin tavoin sihteerinä, hallintotehtävissä sekä jossakin muissa kuin alla oleviin kategorioihin jäsennettävissä tehtävissä. Sukupuolten välillä vertailua ei ole mielekästä tehdä, sillä vastaajia on varsin vähän, joten muutokset ovat satunnaisia. Yksittäisiä vastauksia olivat esimerkiksi korkeakouluharjoittelijana toimiminen, esittelijä ja esimiesvalmennus.
  • 35. 34 Tehtäväalue n % Sihteeri 30 28 Hallinto 23 22 Verotus 9 8 Vakuutuskäsittely 8 8 Myynti & asiakaspalvelu 7 7 Perintä 5 5 Opetus & tutkimus 3 3 Rikostutkinta 2 2 Sijoittaminen/rahoitus 2 2 Notaari 1 1 Muu  16 15 Yhteensä 106 100 Taulukko 7. Osittain lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet. Kokonaan muissa kuin lakimiestehtävissä toimivista suurin osa työskenteli sihteerinä, verotukseen, vakuutuskäsittelyyn, hallintoon, myyntiin ja asiakaspalveluun tai opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Satunnaisia vastauksia, joita ei ollut mahdollista sijoittaa taulukossa 5 mainittuihin luokkiin, oli 23 kappaletta: näistä osa oli hyvin käytännönläheisiä ammatteja, kuten autonkuljettaja, lastenhoitaja ja varastomies. Tehtäväalue n % Sihteeri 14 16 Verotus 10 12 Hallinto 8 9 Myynti & asiakaspalvelu 8 9 Opetus & tutkimus 8 9 Vakuutuskäsittely 8 9 Perintä 4 5 Sijoittaminen/rahoitus 2 2 Notaari 0 0 Rikostutkinta 0 0 Muu  23 27 Yhteensä 85 100 Taulukko 8. Muissa kuin lakimiestehtävissä toimineiden tehtäväalueet. 8.4 Palkka Vastaajien palkkatulot analysoitiin ensimmäisessä työpaikassaan kokoaikatyössä olleiden osalta riippumatta siitä, vastasivatko työtehtävät oman alan koulutusta vai ei. Kokoaikatyössä olleiden bruttopalkat ensimmäisessä työpaikassaan olivat keskimäärin 2890 euroa, eli ne ovat nousseet
  • 36. 35 huomattavasti vuodesta 2007, jolloin keskimääräinen bruttopalkka oli 2400 euroa. Mediaanipalkka oli nyt 2900 euroa ja lähellä siis keskiarvopalkkaa, mikä merkitsee sitä, että keskiluvut kuvaavat vastaajien ensimmäisissä työsuhteissaan saamia palkkoja kohtuullisen hyvin. Usein palkkatilastoissa pienenkin vähemmistön selkeästi muista poikkeavan korkeat tai matalat palkat vaikuttavat keskiarvoon. Vastaajien palkkojen jakaumaa tarkasteltaessa havaitaan, että puolella kokoaikatyöstä olleista palkka oli sijoittunut 2450 ja 3300 euron välille, kun se vuoden 2007 raportissa oli 1800 ja 2900 euron välillä. Valmistu‐ misvuosi n Keskiarvo‐ palkka  €/kk 25%   alakvartiili  €/kk Mediaani  €/kk 75%   yläkvartiili  €/kk Vähimmäis‐ palkkasuositus €/kk Suosituspalkkaa saaneet  % vastaajista 2001 234 2173 1678 2100 2517 15.500 mk 19,7 % 2002 184 2165 1700 2092 2600 2660 20,7 % 2003 168 2136 1697 2000 2500 2800 16,1 % Kaikki 586 2160 1700 2035 2565 18,9 % Valmistu‐ misvuosi n Keskiarvo‐ palkka  €/kk 25%   alakvartiili  €/kk Mediaani  €/kk 75%   yläkvartiili  €/kk Vähimmäis‐ palkkasuositus €/kk Suosituspalkkaa saaneet  % vastaajista 2004 175 2287 1790 2200 2700 2870 18,9 % 2005 151 2438 1800 2500 3000 2970 27,2 % 2006 178 2554 1904 2525 3004 3050 24,2 % Kaikki 504 2427 1800 2445 2911 23,3 % Valmistu‐ misvuosi n Keskiarvo‐ palkka  €/kk 25%   alakvartiili  €/kk Mediaani  €/kk 75%   yläkvartiili  €/kk Vähimmäis‐ palkkasuositus €/kk Suosituspalkkaa saaneet  % vastaajista 2007 212 2763 2200 2800 3200 3210 24,1 % 2008 232 2880 2400 2900 3350 3380 24,6 % 2009 123 3130 2690 3100 3550 3650 22,0 % Kaikki 567 2890 2450 2900 3300 23,8 % Taulukko 9. Palkat valmistumisvuosittain vuosien 2004, 2007 ja 2010 selvityksissä. Sekä keskimääräinen että mediaanipalkka olivat nousseet edellisestä selvityksestä 19 prosenttia. Verrattaessa vuoden 2007 raporttia vuoden 2004 raporttiin keskiarvopalkka oli tällöin noussut 12 prosenttia ja mediaanipalkka 20 prosenttia. Palkkojen nousua taloudellisen matalasuhdanteen aikana
  • 37. 36 voi selittää se, että tutkinnonuudistuksen myötä useat vastaajat olivat olleet jo kauan työssään, joten heidän palkkansa olivat korkeammat kuin uusilla työntekijöillä. Kuten taulukosta 9 havaitaan, vuosina 2007-2009 valmistuneista 24 prosenttia sai Lakimiesliiton suosituksen mukaista palkkaa. Kuvasta 17 puolestaan nähdään, että suosituspalkkaa saaneiden osuus on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vaihdellut erityisesti vuosituhannen alussa, ja kääntynyt laskuun vuonna 2008. 0 5 10 15 20 25 30 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Keskiarvopalkka, €/kk Suosituspalkka, €/kk Suosituspalkkaa saaneet,  % Kuva 17. Ensimmäisen työpaikan keskiarvopalkat ja suosituspalkkaa saaneet valmistumisvuoden mukaan. Sukupuolten välillä oli bruttopalkoissa muihin aloihin nähden melko vähän eroa. Naisten keskiarvopalkka oli 2821 euroa ja miesten 3039 euroa. Naisten palkat olivat siis 93 prosenttia miesten palkoista, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat olleet jopa 95 prosenttia eli miesten ja naisten palkat ovat muihin aloihin verrattaessa erittäin lähellä toisiaan. Naisten mediaanipalkka oli 2800 ja miesten 3000 euroa eikä niidenkään perusteella havaita suuria eroja sukupuolten välillä. Palkkaeroista osa voi selittyä sillä, että miehet työllistyvät naisia useammin pysyviin, kokoaikaisiin ja koulutustaan vastaaviin tehtäviin heti valmistuttuaan. Oman alan työkokemusta on sekä miehille että naisille kertynyt jo opiskeluaikana, mutta miehillä sitä oli noin kolme kuukautta enemmän ja miehillä oli myös naisia useammin yli vuoden oman alan työkokemus.
  • 38. 37 Vastaajan ikä on myös selvästi yhteydessä ensimmäisen työsuhteen palkkaan. Tämä havainto on sama kuin edellisessä selvityksessä. Ilmiön nähdään myös olevan yhteydessä työkokemuksen määrään, joka on vanhemmilla suurempi kuin nuoremmilla. Tässä selvityksessä nuorin ikäluokka, korkeintaan 25-vuotiaat, oli saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisessä työpaikassaan keskimäärin 2730 euron kuukausipalkkaa, 26–30-vuotiaiden keskiarvo oli 2815 euroa, 31–35- vuotiailla 2883 euroa ja yli 35-vuotiaiden osalta 3360 euroa. Alle 26-vuotiaiden palkat olivat suhteellisesti kasvaneet muita enemmän, jopa 27 prosenttia, kun keskimäärin palkkojen taso oli noussut 19 prosenttia. Vanhimmilla, yli 35-vuotiailla, palkkakehitys oli ollut maltillisinta ja alle keskitason eli 16 prosentin luokkaa. Eri työnantajasektoreilla palkat vaihtelivat huomattavasti. Korkeimmat keskipalkat olivat Euroopan Unionissa työskentelevillä (3400 €), mutta vastaajia oli tässä ryhmässä vain kaksi ja heidän palkkojensa ero oli huomattavan suuri, joten yleistyksiä ei voida palkkojen suhteen tehdä. Euroopan Unioni on myös pienen otoksensa vuoksi jätetty pois palkkataulukosta. Myös niiden, jotka vastasivat ”Muu, mikä?” -kohtaan palkat olivat muita työantajia parempia. Suurimmista työnantajista asianajotoimistot tai muut vastaavat maksoivat keskimääräistä korkeampaa palkkaa (3112 €, mediaani 3200 €). Myös yrityksissä ja järjestöissä maksettiin keskimääräistä parempaa palkkaa. Vakuutuslaitoksissa, rahoituslaitoksissa, kunnissa ja omassa yrityksessä keskipalkat jäivät hieman alle keskiarvon. Valtiollakin keskimääräinen palkka jäi alle keskiarvon eli noin 2744 euroon mediaanin ollessa 2800 euroa. Valtion palkat olivat kuitenkin nousseet huomattavasti, jopa reilulla neljänneksellä. Koska valtion palkat ovat keskimääräistä alhaisempia ja se on työllistäjänä suuri, valtion palkat alentavat osaltaan oikeustieteilijöiden aloituspalkkojen keskiarvoa. Valtion palkkojen nousu kuitenkin vaikutti palkkojen keskimääräiseen kasvuun muiden työantajien palkankorotusten ollessa maltillisempia ja keskimääräistä, noin 20 prosentin korotuksia pienempiä.
  • 39. 38 Työnantajan tyyppi n Keskiarvo‐ palkka, €/kk 25% alakvartiili, €/kk Mediaani, €/kk 75% yläkvartiili,  €/kk Valtio 219 2744 2100 2800 3100 Yliopisto 14 2230 1975 2150 2463 Kunta 23 2668 2000 2600 2970 Asianajotoimisto tmv. 135 3112 2700 3200 3500 Rahoituslaitos, esim. pankki 46 2866 1700 2850 3225 Vakuutuslaitos 31 2865 2300 3000 3300 Järjestö 31 3018 2700 3000 3400 Yritys 58 3042 2517 3000 3500 Oma yritys 4 2525 1250 2550 3775 Muu 9 3358 2850 3200 3775 Taulukko 10. Palkat työnantajan tyypin mukaan. Toisaalta tilastoa tulkittaessa on otettava huomioon aiemmin tehty havainto siitä, että valtiolle työllistyneet olivat olleet selvästi muita harvemmin lähes koko opiskeluaikansa töissä myös lukukausien aikana, kun taas asianajotoimistoihin työllistyneet selvästi muita useammin. Valtiolle työllistyneistä yli puolet oli tehnyt töitä vain kesäisin. Opiskeluaikana kerätyn työkokemuksen voidaan nähdä vaikuttavan ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteen palkkaan. Valtiolla työskentelevät toimivat myös esimerkiksi asianajotoimistoihin verrattuna useammin vain osittain lakimiestehtävissä. Valmistumisyliopistojen välillä oli huomattavia eroja keskipalkoissa. Helsingin yliopistosta valmistuneilla bruttopalkan mediaani oli 3000 euroa, Turun yliopistosta valmistuneilla 2765 euroa, Lapin yliopistosta valmistuneilla 2500 euroa ja Helsingin yliopiston Vaasan yksiköstä valmistuneilla 2750 euroa.
  • 40. 39 Opiskeluaikana  oman alan kokopäivätöissä Keskiarvo Mediaani Helsingin yliopisto ei 2818 3000 kyllä 3011 3000 yhteensä 2963 3000 Turun yliopisto ei 2663 2500 kyllä 2783 2800 yhteensä 2752 2765 Lapin yliopisto ei 2334 2330 kyllä 2708 2700 yhteensä 2587 2500 Vaasa (Helsingin yliopisto) ei 2900 2300 kyllä 2779 3100 yhteensä 2815 2750 Taulukko 11. Bruttopalkka (€ / kk) ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa valmistumisyliopiston ja opiskeluaikaisen oman alan kokopäivätyön mukaan. Valmistumisyliopistojen välisiä eroja tarkasteltiin myös sen mukaan, olivatko vastaajat työskennelleet opiskeluaikanaan kokopäiväisesti oman alan töissä. Opiskeluaikaisella oman alan työkokemuksella oli Lapissa suurempi merkitys valmistumisen jälkeiseen keskipalkkaan kuin muista yliopistoista valmistuneilla, toisin sanoen Lapissa palkkaerot opiskeluaikana työskennelleiden ja ei-työskennelleiden välillä olivat suurimpia (ks. Taulukko 11). Vastauksia tarkasteltiin myös jakamalla vastaajat palkkaluokkiin niin, että luokkarajat määräytyivät kokoaikatyössä olleiden tuloneljännesten mukaan. Tällöin jokaiseen palkkaluokkaan kuuluu yhtä paljon vastaajia; matalin luokka vastaa alinta tuloneljännestä ja korkein ylintä jne. Tarkat euromääräiset luokkarajat näkyvät oheisesta kuvasta 18, joka esittää vastaajien sijoittumisen eri tuloluokkiin työnantajan sektorin mukaan. Kuvio todentaa edellä tehtyä havaintoa työnantajasektorin yhteydestä palkkatasoon. Aiemmin asianajotoimistoissa ja järjestöissä toimineista lähes puolet kuului ylimpään tuloluokkaan, mutta nyt niiden osuus on pienentynyt. Alimpaan tuloneljännekseen sijoittuu vähiten järjestöissä, yrityksissä ja asianajotoimistoissa sekä muiden työnantajien palveluksessa työskennelleistä.
  • 41. 40 Kuva 18. Palkkaluokat työnantajan mukaan (n=572). Valtiolla työskennelleistä 32 prosenttia sijoittui alimpaan tuloneljännekseen ja yhteensä 62 prosenttia kahteen alimpaan luokkaan, kun aiemmin vastaavat luvut olivat 42 prosenttia ja 71 prosenttia. Tämä tukee edellä todettua havaintoa palkkojen huomattavasta kasvusta valtiolla. Myös korkeimpaan tuloneljännekseen kuului entistä useampi valtiolla työskentelevä. Aiemmin joka kymmenes kuului tähän ryhmään, mutta nyt melkein joka viides (17 %).
  • 42. 41 64 39 28 9 21 29 33 19 5 11 23 30 9 21 16 42 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Määräaikainen, ei vastaava Pysyvä, ei vastaava Määräaikainen, vastaava Pysyvä, vastaava Enintään 2413 € 2414‐2900 € 2901‐3300 € Yli 3300 € Kuva 19. Palkkaluokat työsuhteen mukaan (n=572). Palkkaluokkiin sijoittumista työsuhteen tyypin mukaan tarkasteltiin myös edellä esitellyllä luokkajaolla. Työsuhteen tyyppiä arvioitiin toisaalta sen mukaan, oliko työsuhde pysyvä vai määräaikainen ja toisaalta sen mukaan, ilmoittiko vastaaja työn vastanneen koulutusta vai ei. Molemmilla tarkastelluilla tekijöillä on selvä yhteys palkkatasoon. Pysyvässä koulutusta vastaavassa työssä olleista yhä harvempi sijoittui ylimpään tuloneljännekseen. Aiemmin osuus oli 58 prosenttia, nyt vain 42 prosenttia. Myös pysyvissä, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olevien alimman tuloneljänneksen osuus oli hieman kasvanut. Sen sijaan määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa työtehtävissä olleilla palkkataso oli jonkin verran noussut edellisestä kyselystä. Koulutusta vastaavassa, määräaikaisessa työssä olleista 28 prosenttia sijoittui alimpaan ja 16 prosenttia ylimpään tuloneljännekseen. Vuoden 2007 raportissa alimpaan neljännekseen kuului 35 prosenttia ja ylimpään 11 prosenttia. Tämä saattaa osaltaan selittyä sillä, että valtiolla palkat olivat nousseet muita enemmän ja valtiolle työllistyneiden oikeustieteilijöiden työpaikoista suuri osa oli määräaikaisia ja koulutusta vastaavia. Työsuhteen pysyvyyden yhteys palkkaan oli laskenut, sillä pysyvässä, ei-koulutusta vastaavassa työssä olleista enää vain 21 prosenttia sijoittui ylimpään tuloneljännekseen, kun se vuoden 2007 raportissa oli jopa 35 prosenttia. Alimpaan tuloneljännekseen kuului nyt 39 prosenttia, kun se
  • 43. 42 aiemmin oli vain kahdeksan prosenttia. Muille aloille työllistyneiden lakimiesten palkkakehitys on siis ollut maltillisempaa. Niistä, joiden työ oli määräaikainen eikä vastannut koulutusta, oli 64 prosenttia alimmassa tuloneljänneksessä ja yhteensä 85 prosenttia kahdessa alimmassa luokassa. Määräaikaiseen, koulutusta vastaamattomaan työhön työllistyneistä vain 9 prosenttia oli yltänyt ylimpään tuloneljännekseen. Tässä ryhmässä eli määräaikaisissa, ei-koulutusta vastaavissa tehtävissä toimivien palkkojen jakautumisessa tuloneljänneksittäin ei ollut tapahtunut suuria muutoksia edelliseen raporttiin verrattuna. Kaikkien pysyvään kokoaikaiseen työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 3196 euroa ja mediaani 3200 euroa, kun taas määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneillä vastaavat luvut olivat 2681 euroa ja 2700 euroa. Vuoden 2007 raportissa kokoaikaiseen työsuhteeseen työllistyneiden bruttopalkan keskiarvo oli 2929 euroa, mediaani 3000 euroa ja määräaikaisiin kokoaikaisiin työsuhteisiin työllistyneiden keskiarvo 2164 euroa ja mediaani 2044 euroa. Vuoden 2007 raportissa pysyvissä kokoaikatöissä olevien palkat olivat 35 prosenttia korkeammat kuin määräaikaisissa kokoaikatöissä olevien, mutta nyt ero oli vain 19 prosenttia. Määräaikaisten kokoaikatöiden palkat olivat siis nousseet pysyviä kokoaikaisia töitä enemmän. Määräaikaisissa kokoaikatöissä olevien palkat olivat nousseet noin neljänneksellä. Kuten yllä on kuvattu, kaikkiaan palkat oikeustieteilijöillä olivat kasvaneet noin viidenneksellä viime raporttiin verrattuna. Eroa selittävinä tekijöinä voidaan nähdä määräaikaisten työsuhteiden yleisyys muun muassa valtion (86 % määräaikaisina ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa) ja yksityisten työnantajien tehtävissä (esim. asianajotoimistoissa 26 % vastaava luku). Valtiolla palkat olivat vuoden 2007 raporttiin verrattuna nousseet muita työnantajia enemmän, mikä vaikuttaa erityisesti määräaikaisten palkkojen nousuun. Lisäksi jo edellisissä selvityksissä on tuotu esiin mm. auskultoimassa olevien henkilöiden määräaikaiset ja verraten matalapalkkaiset työsuhteet. Tämän selvityksen vastaajista 12 prosenttia oli auskultoinut ja 7 prosenttia oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, onko heidän kyselyssä kysytty ensimmäinen työsuhteensa liittynyt auskultointiin vai ei. Useilla heistä näin varmasti on, mikä havaitaan tarkasteltaessa palkkatasoa erikseen sen mukaan, onko vastaaja auskultoinut tai auskultoimassa vai
  • 44. 43 eikö ole. Auskultoineiden tai auskultoimassa olleiden bruttopalkan keskiarvo oli 2410 euroa, kun ei- auskultoineiden palkkakeskiarvo oli 2919 euroa. Toisaalta auskultoineista tai auskultoimassa olleista 23 prosenttia ilmoitti ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työsuhteensa olleen pysyvä ja 74 prosenttia määräaikainen, kun ei-auskultoineilla ensimmäinen työsuhde oli selvästi useammin pysyvä (41 % ja määräaikainen 53 prosentilla). Auskultointi ja sen väliaikainen vaikutus palkkatasoon on siis huomioitava yhtenä selittävänä tekijänä määräaikaisissa työsuhteissa olleiden selvästi pysyviin työsuhteisiin työllistyneitä matalampia palkkoja arvioitaessa. Työtehtävien mukaan tarkasteltuna palkat olivat korkeimmat niillä, jotka olivat työskennelleet kokonaan lakimiestehtävissä; heidän palkkojensa keskiarvo oli 3001 euroa ja mediaani 3000 euroa. Osittain lakimiestehtävissä työskennelleillä vastaavat luvut olivat 2771 euroa ja 2700 euroa, kun ilmoituksensa mukaan muissa kuin lakimiestehtävissä työskennelleiden palkkakeskiarvo oli 2550 euroa ja mediaani 2450 euroa. Kokonaan lakimiestehtävissä työskennelleet sijoittuivat selvästi muita useammin kahteen ylimpään palkkaneljännekseen, kun taas ei-lakimiestehtävissä työskennelleillä korostui kaikkein alin palkkaneljännes kahden ylimmän kustannuksella. Palkat olivat nousseet kaikissa luokissa, työtehtävistä riippumatta, lähes samassa suhteessa verrattuna 2007 vuoden raporttiin. Kokonaan lakimiestehtävissä toimineiden palkoissa suurin muutos on tapahtunut siinä, että alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin lähes joka neljäs, mutta nyt vain 15 prosenttia. Kahteen alhaisimpaan palkkaneljännekseen kuului aiemmin reilu 40 prosenttia kokonaan lakimiestehtävissä toimineista, nyt 37 prosenttia.
  • 45. 44 48 28 15 25 35 22 14 17 34 13 20 29 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ei lakimiestehtävissä Osittain lakimiestehtävissä Lakimiestehtävissä Enintään 2350 € 2351‐2807 € 2808‐3300 € Yli 3300 € Kuva 20. Palkkaluokat tehtävien mukaan (n=568). Opiskeluaikaisella työnteolla havaitaan olevan vahva yhteys palkkatasoon ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työsuhteessa. Tarkasteltaessa kokoaikatyöhön sijoittuneita havaitaan, että niiden, jotka opiskeluaikanaan eivät olleet tehneet töitä, keskimääräinen palkka oli 2681 euroa ja mediaanikuukausipalkka oli 2500 euroa. Satunnaisesti työssä käyneillä vastaavat luvut olivat 2746 ja 2900 euroa ja vain kesäisin työskennelleillä 2651 ja 2700 euroa. Säännöllisesti lukukausien aikana osan opiskeluajasta työskennelleiden keskiarvo oli 2775 ja mediaani 2800 euroa, kun lähes koko opiskeluajan työskennelleiden keskipalkka oli 3086 euroa ja mediaanipalkka 3020 euroa. Miehillä opiskeluaikana säännöllisesti lukukausien aikana osan tai lähes koko opiskeluajan kestänyt työnteko vaikuttaa palkkaan naisia enemmän. Lähes koko opiskeluajan lukukausien aikana työskennelleillä miehillä on seitsemän prosenttia korkeampi palkka kuin naisilla ja osan opiskeluajasta työskennelleillä miehillä palkka on jopa 19 prosenttia parempi. Toisaalta on muistettava, että miehillä oli naisia useammin yli vuoden kestänyt oman alan työkokemus opiskelujen ajalta. Naisten ja miesten valmistumisen jälkeisten palkkojen välillä ei ole eroa siinä, onko työskennellyt kesäisin tai satunnaisesti. 8.5 Vastaajien näkemys palkan ja tehtävien vastaavuudesta Tyytyväisyys työtehtävien vaativuustason ja palkan välillä oli hieman jatkanut kasvuaan. Vuoden 2004 selvityksessä 41 prosenttia vastaajista katsoi, että palkka vastasi työtehtäviä, kun vuonna 2007
  • 46. 45 näin oli arvioinut 47 prosenttia vastaajista. Nyt palkkaan tyytyväisiä oli yli puolet vastanneista eli 51 prosenttia. Palkkaan tyytymättömien määrä oli kuitenkin pysynyt lähes samana (43 %). Naisten tyytyväisyys palkkaansa oli kasvanut pari prosenttiyksikköä. Naisista 49 prosenttia piti ensimmäistä palkkaansa sopivana tehtäviinsä nähden, mutta edelleen, kuten vuonna 2007, liian pientä palkkaa koki saavansa 46 prosenttia. Miehillä vastaavat luvut olivat pysyneet lähes samoina kuin vuoden 2007 raportissa, eli tyytyväisiä oli yli puolet ja noin 38 prosenttia koki saavansa liian alhaista palkkaa. Miehet olivat siis tyytyväisempiä palkkaansa kuin naiset. Oikeustieteilijöiden sukupuolittain tarkastellut palkkaerot ovat kuitenkin melko pieniä, samoin erot tyytyväisyydessä. Edelleen havaitaan, että koulutusta vastaavissa, pysyvissä työsuhteissa on hieman enemmän palkkatasoonsa tyytyväisiä (53 % kokoaikatyössä olevista) kuin koulutusta vastaavissa, määräaikaisissa työsuhteissa kokoaikatyössä olevista (51 %), mutta ero on hyvin pieni tai lähes olematon, kun se aiemmin oli 26 prosenttiyksikköä. Molemmissa ryhmissä on ollut noin 10 prosenttiyksikön muutos. Määräaikaisten, kokoaikaisissa, koulutusta vastaavissa töissä olevien palkat ovatkin tarkasteluajankohtana nousseet, mikä saattaa olla yhteydessä siihen, että määräaikaisten tyytyväisyys palkkaansa on kasvanut ja osaltaan myös vähentänyt pysyvissä työsuhteissa työskennelleiden tyytyväisyyttä omaan palkkaansa. 8.6 Ylitöiden määrä Viidennes vastaajista teki ylitöitä ensimmäisessä valmistumisensa jälkeisessä työpaikassa joka viikko. Lähes joka viikko ylitöitä teki suunnilleen sama määrä vastaajia (17 %). Muutaman kerran kuukaudessa ylitöitä teki lähes joka kymmenes ja satunnaisesti reilu neljännes (26 %) vastaajista. Ylitöitä ei tehnyt lainkaan 28 prosenttia vastaajista. Erot ovat pysyneet lähes samoina vuosina 2001–2003 ja 2004–2006 valmistuneisiin verrattuna. Ylitöiden määrä ei siis ole merkittävästi muuttunut kuluneiden vuosien aikana. Miesten osuus (44 %) säännöllisesti ylitöitä tekevistä on edelleen naisia (34 %) suurempi. Naisten säännöllisen ylityön määrä on vähentynyt viisi prosenttiyksikköä edellisestä selvityksestä, kun taas miesten osuus on pysynyt lähes samana. Satunnaiset ylityöt ovat naisten (28 %) kohdalla edelleen miehiä vähän yleisempiä (22 %). Naisista ylitöitä ei tehnyt 29 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia. Aiemmin suurempi osa niistä, jotka eivät olleet tehneet lainkaan ylitöitä, olivat miehiä.
  • 47. 46 Joka viikko 20 % Lähes joka viikko 17 % Muutaman kerran  kuukaudessa 9 % Satunnaisesti 26 % En tee ylitöitä 28 % Kuva 21. Ylitöiden määrä ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa (n=609). Asianajotoimistoissa työskennelleistä 43 prosenttia, omassa yrityksessä työskennelleistä 67 prosenttia tai muun yrityksessä työskennelleistä 22 prosenttia sekä kunnissa työskennelleistä 17 prosenttia työskennelleistä teki joka viikko ylitöitä. Puolestaan valtiolla työskennelleistä 46 prosenttia, yliopistossa työskennelleistä 50 prosenttia ja kunnissa työskennelleistä 35 prosenttia työskentelevistä ei tehnyt ylitöitä. Valtiolle työllistyneistä yhä harvempi teki ylitöitä. Vuoden 2007 raportin mukaan valtiolle työllistyneistä 35 prosenttia ei tehnyt ylitöitä, nyt vastaava luku oli 46 prosenttia. Edellisen raportin mukaan valtiolle työllistyneistä joka viikko tai lähes joka viikko ylitöitä teki noin neljännes (26 %), nyt vain viidennes kaikista vastaajista. Erityisen paljon ylitöitä tekivät asianajotoimistoissa työskentelevät: ylitöitä teki lähes joka viikko tai joka viikko 69 prosenttia vastaajista. Rahoituslaitoksissa, vakuutuslaitoksissa, järjestöissä ja yrityksissä työskentelevien vastaukset jakautuivat suhteellisen tasaisesti, mutta useimmin vastaajat tekivät ylitöitä satunnaisesti.
  • 48. 47 9 Oikeustieteilijät työmarkkinoilla 9.1 Työsuhteiden vaihtuvuus valmistumisen jälkeen Vastaajista 51 prosentilla on valmistumisen jälkeen ollut yksi työsuhde, 29 prosentilla kaksi, 14 prosentilla kolme ja viidellä prosentilla neljä tai useampia. Prosentilla vastaajista ei työsuhteita ole ollut yhtään. Luvut ovat pysyneet samansuuruisina lukuun ottamatta kahdessa työsuhteessa olleiden osuutta, joka on laskenut 35 prosentista 29 prosenttiin. Tarkasteltaessa niitä, jotka valmistuessaan olivat jo määräaikaisessa tai vakinaisessa työsuhteessa, 54 prosenttia on edelleen samassa työpaikassa. Vastaavasti lähes puolet heistä on vaihtanut työpaikkaa. 1 1 1 1 33 52 79 51 35 29 17 29 23 12 3 14 8 6 5 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Yhteensä Neljä tai useampia työsuhteita Kolme työsuhdetta Kaksi työsuhdetta Yksi työsuhde Ei yhtään työsuhdetta Kuva 22. Työsuhteiden määrä valmistumisen jälkeen valmistumisvuoksittain (n=612). Työsuhteiden määrä lisääntyy ajan myötä, mutta edelliseen selvitykseen verrattuna työsuhteiden määrät olivat vähentyneet hieman. Työttömien osuus on kuitenkin pysynyt samana, joten tästä voidaan päätellä, että työsuhteet ovat hieman pysyvämpiä kuin aiemmin. Työsuhteiden määrät muistuttavat nyt enemmän vuoden 2003 raportin lukuja kuin vuoden 2007. Edelliseen selvitykseen verrattuna vain yhdessä työsuhteessa olleiden osuudet ovat kasvaneet valmistumisvuodesta riippumatta, kun ne vuoden 2007 raportissa olivat vähentyneet.
  • 49. 48 Ensimmäisen työsuhteen jälkeen työpaikkaa on vaihdettu enimmäkseen mielenkiintoisemman tehtävän, työsuhteen määräaikaisuuden, auskultoinnin ja paremman palkan vuoksi. Toissijaisempia syitä ovat olleet uuden työn parempi vastaavuus koulutukseen sekä parempi asema. Vähäisempiä syitä ovat olleet työn jatkuvuuden epävarmuus, muu syy sekä elämäntilanne. Muista syistä useimmin mainittiin tyytymättömyys työnantajaan tai huono työskentelyilmapiiri sekä esimerkiksi työpaikan sijainti. 4 3 4 10 11 15 16 17 18 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 Muu Elämäntilanne Työni jatkuvuus oli epävarmaa Parempi asema Työ vastasi paremmin koulutustani Parempi palkka Auskultointi Määräaikainen työsuhde Mielenkiintoisemmat  tehtävät Kuva 23. Syyt työpaikan vaihtoon, %. 9.2 Vastavalmistuneiden työttömyys Niillä vastavalmistuneilla, jotka olivat valmistuneet vuosina 2007–2009, oli ollut vähemmän työttömyysjaksoja kuin vuoden 2007 raportissa, jossa tarkasteltiin vuosina 2004–2006 valmistuneita. Nyt kaikista vastaajista 30 prosenttia oli ollut jonkin mittaisen jakson työttömänä, kun taas vuosina 2007 ja 2004 noin 35 prosenttia. Kysymys esitettiin samalla tavalla kuin edellisessä selvityksessä, eli vastaajilta tiedusteltiin valmistumisen jälkeisen työttömyyden kestoa yhteensä; ei sitä, koostuiko työttömyysaika yhdestä vai useammasta jaksosta.
  • 50. 49 Valmistumisvuosi Kaikki 2007 2008 2009 Jakso työttömänä, % 30 27 34 26 Enintään 2 kk 59 65 55 57 2,1 ‐ 4 kk 20 17 21 26 4,1 kk ‐ 6 kk 10 9 9 11 6,1 ‐ 8 kk 3 3 5 0 8,1 ‐ 10 kk 3 1 3 4 10,1 ‐ 12 kk 3 3 2 4 Yli vuoden 3 3 5 0 n 624 61 86 38 Taulukko 12. Työttömyysjaksot valmistumisvuosittain. Valmistumisvuoden mukaan työttöminä olleiden osuus vaihteli välillä 26–34 prosenttia siten, että harvinaisimpia työttömyysjaksot olivat vuonna 2009 valmistuneilla. Työttömyyden kesto työttömänä olleista oli korkeintaan neljä kuukautta 83 prosentilla vuonna 2009 valmistuneista, 76 prosentilla vuonna 2008 valmistuneista ja 82 prosentilla vuonna 2007 valmistuneista. Valmistumisvuodesta kulunut aika luonnollisesti vaikuttaa siihen, että mahdollisia työttömyysjaksoja on voinut kertyä enemmän. Vuoden 2007 raportissa työttömänä enintään neljä kuukautta olleita oli noin 60 prosenttia, kun se nyt on lähes 80 prosenttia eli työttömyysjaksot ovat myös lyhentyneet. Yli vuoden mittaista työttömyyttä ei ollut ehtinyt kertyä yhdellekään vuonna 2009 valmistuneista. Työttömänä ainakin jonkin aikaa olleista vastaajista työttömyys oli kestänyt yhteensä yli vuoden kolmella prosentilla valmistuneista.
  • 51. 50 65 55 57 59 17 21 26 20 9 9 11 10 3 5 3 1 3 4 3 3 2 4 3 3 5 3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Kaikki Yli vuoden 10,1 ‐ 12 kk 8,1 ‐ 10 kk 6,1 ‐ 8 kk 4,1 kk ‐ 6 kk 2,1 ‐ 4 kk Enintään 2 kk Kuva 24. Työttömänä olleiden työttömyyden kesto yhteensä (n=275). Työttömyyden syitä arvioitiin asteikolla ”Täysin samaa mieltä – Täysin eri mieltä”. Samaa mieltä olleiden osuus oli edellisen selvityksen tapaan suurin väitteen ”En ole löytänyt koulutusta vastaavaa työtä” kohdalla, lähes puolet (46 %) oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa ja vähintään jossain määrin samaa mieltä oli 71 prosenttia vastaajista. Vastaajista kolme neljästä yhtyi myös väitteeseen ”Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta”. 56 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että asuinpaikkakunnalla ei ole ollut tarjolla sopivia töitä. Vain 7 prosenttia ilmoitti, ettei halua toimia aktiivisesti työelämässä ja neljännes ei ollut löytänyt kiinnostavia töitä ja viidenneksen mukaan koulutus ei taannut riittäviä työnhaku- ja työelämävalmiuksia. Muun kuin väittämissä esitetyn vaihtoehdon kanssa samaa mieltä ilmoitti olevansa 50 prosenttia vastaajista. 34 prosenttia puolestaan esitti, että määräaikaisten työsuhteiden väliin oli jäänyt työttömyysjaksoja.
  • 52. 51 50 3 5 7 25 32 36 46 15 4 18 18 9 24 30 25 2 4 21 19 6 13 13 10 3 73 49 47 43 26 19 17 30 16 6 9 17 4 2 3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Muut syyt En ole halunnut toimia  aktiivisesti  työelämässä Koulutukseni ei ole antanut  riittäviä työnhaku‐ tai työelämävalmiuksia En ole löytänyt  itseäni kiinnostavaa  työtä Määräaikaisten työsuhteiden väliin on jäänyt työttömyysjaksoja Asuinpaikkakunnallani ei ole ollut tarjolla sopivia töitä Minulla ei ole ollut tarpeeksi työkokemusta En ole löytänyt  koulutusta vastaavaa  työtä Täysin samaa mieltä Jossain määrin samaa mieltä Jossain määrin eri mieltä Täysin eri mieltä En osaa sanoa Kuva 25. Arviot työttömyyden syistä 10 Nykyinen työtilanne Kaikista kyselyyn vastanneista 48 prosenttia oli tammikuussa 2010 pysyvässä kokopäivätyössä, mikä on samansuuruinen osuus kuin tammikuussa 2007. Vastavalmistuneiden työllistymiseen lama ei ole kovin merkittävästi vaikuttanut. Määräaikaisessa kokopäivätyössä oli 37 prosenttia vastaajista (2007: 41 %). Yhteensä kokoaikaista työtä teki 85 prosenttia valmistuneista, osa-aikatyössä oli prosentti vastanneista, työttömänä vastaajista oli viisi prosenttia samoin kuin tammikuussa 2007, vanhempainlomalla oli 2 prosenttia samoin kuin muuhun tutkintoon opiskelemassa tai jotakin muuta tekemässä kolme prosenttia. Muuksi tutkinnoksi mainittiin yleisimmin kauppatieteen maisteri sekä oikeustieteelliset jatkotutkinnot. ”Muuksi tekemiseksi” (3 %) mainittiin yleisimmin auskultointi ja työharjoittelu. Yrittäjänä ja hoitovapaalla oli prosentti vastaajista. Yksikään vastaajista ei ollut tammikuussa 2010 freelancer tai armeijassa/siviilipalveluksessa.
  • 53. 52 3 0 0 1 1 1 2 2 5 37 47 5 0 0 0 0 3 1 3 8 43 38 2 0 0 0 1 1 2 1 6 41 47 3 0 0 1 3 0 3 4 3 30 55 0 10 20 30 40 50 60 Muu Freelancer tai keikkatyö Armeija Hoitovapaa Yrittäjä Osa‐aikatyö Äitiys‐, isyys‐ tai vanhempainloma Päätoiminen, tutkintoon  johtava opiskelu Työtön Määräaikainen kokoaikatyö Pysyvä kokoaikatyö 2007 2008 2009 Kaikki Kuva 26. Työtilanne tammikuussa 2010, % (n=628). Valmistumisvuosittain tarkasteltuna pysyvässä kokoaikatyössä oli eniten vuonna 2007 valmistuneita (55 %) ja vähiten vuonna 2009 valmistuneita (38 %). Määräaikaisessa kokoaikatyössä oli puolestaan eniten vuonna 2009 valmistuneita (43 %) ja vähiten vuonna 2007 valmistuneita (30 %). Työsuhteet näyttäisivät siis vakiintuvan ajan kuluessa. Työttömiä oli eniten vuonna 2008 valmistuneissa (47 %) ja vanhempainlomalla olleita vuonna 2007 valmistuneissa (54 %). Erot eri valmistumisvuosien välillä olivat pieniä ja jakaumat kaiken kaikkiaan samantyyppisiä kuin vuonna 2007.
  • 54. 53 10.1 Asema organisaatiossa Oikeustieteilijöiden asemat organisaatioissa olivat pysyneet pitkälti samankaltaisina kuin aiemminkin. Omaksi vastausvaihtoehdokseen oli nyt lisätty notaari/auskultantti ja niissä tehtävissä toimi 7 prosenttia vastanneista. Suuria muutoksia eri asemissa toimivien oikeustieteilijöiden sijoittumisen suhteen ei ole havaittavissa. Suurin osa eli 70 prosenttia työskentelee asiantuntijatehtävissä ja seuraavaksi yleisin on toimihenkilötehtävät (10 %). Valmistumisvuodella ei ole suurta merkitystä asemaan organisaatiossa. Sukupuolten välisiäkään eroja ei ole paljon havaittavissa. Naiset ovat (12 %) miehiä (4 %) useammin toimihenkilötehtävissä. 7 9 4 6 74 67 67 70 6 10 15 10 2 1 1 3 2 3 3 5 9 4 7 4 5 7 5 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Yhteensä Muu Notaari / auskultantti Opetus‐ / tutkimustehtävät Yrittäjä / ammatinharjoittaja  /  freelancer Toimihenkilötehtävät Asiantuntijatehtävät Esimies‐ /johtotehtävä Kuva 27. Asema organisaatiossa (n=545). 10.2 Työn vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuus Vastaajien kokemus nykyisen työnsä vaativuustason ja akateemisen koulutuksen vastaavuudesta on pysynyt lähes samana. 84 prosenttia koki tekevänsä työtä, joka vaatii akateemista koulutusta. Ne, jotka olivat valmistuneet aiemmin ja olleet työelämässä kauemmin, kokivat vastavalmistuneita useammin, että heidän työtehtävänsä vastaavat heidän koulutustaan. Joka viides kyselyä edeltävänä vuonna valmistuneista koki tekevänsä koulutustaan alhaisempia töitä. Vuonna 2007 valmistuneista
  • 55. 54 89 prosenttia koki tekevänsä koulutuksen vastaavan työtehtäviään, vuonna 2008 valmistuneista 83 prosenttia ja vuonna 2009 valmistuneista 78 prosenttia. Liian vaativana koulutustasoon nähden työtä piti vain muutama prosentti vastanneista. Noin joka kymmenes puolestaan koki tekevänsä koulutustaan alempia tehtäviä. 89 83 78 84 7 15 20 13 1 2 3 2 3 1 1 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Yhteensä En osaa sanoa Työ on koulutukseeni  nähden  liian  vaativaa Työn vaativuustaso  on alhaisempi  kuin koulutukseni  edellyttäisi Työ vastaa koulutustasoani Kuva 28. Työn vaativuus ja akateemisen koulutuksen vastaavuus, % (n=547). 10.3 Nykyisen työn vastaavuus koulutusalaan Vastaajista 64 prosenttia koki nykyisten työtehtäviensä vastaavan oikeustieteellistä koulutusalaa, kuten oli vuoden 2007 raportissakin. 64 prosenttia vastaajista oli myös ilmoittanut, että heidän työnsä muodollinen pätevyysvaatimus on ollut oikeustieteiden maisteri. Oman alan töihin päätyminen yleistyi, mitä kauemmin oli valmistumisesta aikaa kulunut, mutta oman alan töihin se oli hidastunut verrattaessa vuoden 2007 raporttiin. Tässä raportissa tarkastelluista oikeustieteilijöistä vuonna 2007 valmistuneista jopa 72 prosenttia koki työllistyneensä oman alansa töihin, kun taas 2008 valmistuneista vain 59 prosenttia ja 2009 valmistuneista 58 prosenttia koki työtehtäviensä vastaavan koulutustaan. Vuoden 2007 raportin vastaavissa luvuissa ei ollut niin suurta hajontaa. Vuosina 2008 ja 2009 valmistuneiden näkemykset työnsä vastaavuudesta koulutusalaan poikkeaa keskiarvosta, mikä saattaa selittyä sillä, että työelämässä olleet, jotka päättivät tutkinnonuudistuksen myötä tehdä tutkintonsa loppuun kokevat, ettei heidän työnsä vastaa oikeustieteiden koulutusta.
  • 56. 55 Toisaalta myös heikolla taloustilanteella voi olla vaikutusta siihen, että yhä useampi oikeustieteilijä on lähivuosina päätynyt alalle, joka ei täysin vastaa koulutusalaa. 72 59 58 64 23 36 36 31 4 5 6 5 0,4 0,2 2 0,5 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 2007 2008 2009 Yhteensä En osaa sanoa Ei lainkaan Jokseenkin huonosti Jokseenkin hyvin Täysin Kuva 29. Nykyisen työtehtävän vastaavuus koulutusalaan (n=546). Vastaajien valmistumisen jälkeistä työelämää suhteessa heidän opiskeluaikaiseen työntekoonsa tarkasteltaessa voidaan havaita, että säännöllinen, alasta riippumaton työnteko opiskeluaikana johtaa muita useammin koulutustasoa vastaaviin tehtäviin. Ne, jotka eivät ole käyneet opiskeluaikanaan töissä ovat säännönmukaisesti töissä käyneitä tovereitaan alhaisemmassa asemassa ja he tekevät muita suuremmalla todennäköisyydellä töitä, joiden vaativuustaso on koulutustasoa alhaisempi. Siihen, työskenteleekö koulutusalaansa vastaavissa tehtävissä, ei opiskeluaikaisella työnteolla juurikaan ollut merkitystä. Eroa ei myöskään ollut sen suhteen, oliko ollut säännöllisesti koko tai osan opiskeluajastaan töissä.
  • 57. 56 10 12 15 13 38 88 84 84 87 50 64 64 66 50 63 0 50 100 Ainoastaan kesäisin Säännöllisesti lukukausienkin aikana  lähes / koko opiskeluajan Säännöllisesti lukukausienkin aikana  osan opiskeluajasta Satunnaisesti En ollut töissä  opiskeluaikana Työn täysi vastaavuus koulutusalaan Työn vaativuustaso  vastaa koulutustasoa Työn vaativuustaso  koulutustasoa  alhaisempi Kuva 30. Työn vastaavuus koulutusalaan ja vaativuus suhteessa opiskeluaikaiseen työntekoon, %. Myös opintojen kestolla ja työelämään sijoittumisella näyttäisi olevan hienoinen yhteys niin, että nopeimmin valmistuneet pääsevät tovereitaan useammin koulutustasoaan ja alaansa vastaavaan työhön. Alle 6 vuotta opiskelleet työllistyivät yli 6 vuotta opiskelleita useammin koulutusalaansa vastaaviin tehtäviin. Täysin koulutustasoa vastaavissa tehtävissä työskenteli vähemmän niitä, jotka olivat opiskelleet yli 8 vuotta. Koulutustasoa alemmissa tehtävissä toimiminen oli hieman yleisempää yli 8 vuotta opiskelleille.
  • 58. 57 12 11 13 24 86 87 84 70 68 71 52 54 0 20 40 60 80 100 3‐4 vuotta 4,1 ‐ 6 vuotta 6,1 ‐ 8 vuotta Yli 8 vuotta Työn täysi vastaavuus  koulutusalaan Työn vaativuustaso  vastaa  koulutustasoa Työn vaativuustaso  koulutustasoa  alhaisempi Kuva 31. Työn vastaavuus koulutusalaan sekä vaativuus suhteessa opiskeluaikaan, %. Niiltä oikeustieteilijöiltä, jotka kokivat, ettei heidän nykyinen työnsä vastannut heidän omaa koulutusalaansa, tiedusteltiin heidän omaa näkemystään siitä, miksi näin oli. Kysymyksessä vastaajilla oli mahdollisuus ilmoittaa korkeintaan kolme tärkeintä syytä. Ainakin yhden syyn ilmoitti 67 vastaajaa, ja alla olevan kuvan prosenttiosuudet kaikille tärkeimmille syille on laskettu tämän määrän mukaan. Kuvio osoittaa siis sen osuuden näistä 67 vastaajasta, jotka ovat ilmoittaneet kunkin syyn, ja miten maininnat jakautuvat tärkeimmän, toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn välillä. Toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmän syyn on ilmoittanut vain osa syitä ilmoittaneista vastaajista, joten niiden yhteenlasketut osuudet eivät summaudu sataan. Eniten mainintoja tärkeimmäksi syyksi sai ”En ole hakemisestani huolimatta saanut koulutusalani työtä”, joka oli viime raportissakin useimmin mainittu tärkeimpänä syynä. Myös ”Muut syyt” ja ”Nykyinen työ kiinnostaa enemmän kuin koulutusalani työ” -vaihtoehdot oli vuoden 2007 raporttiin verrattuna useammin nostettu tärkeimmiksi tekijöiksi, ettei ollut oman alan töissä. Kyseiset seikat ohittivat vuoden 2007 raportissa toiseksi useimmin tärkeimmäksi nostetun ”Koulutusalan työtilanne on niin heikko, että työtä ei ole tarjolla”-vaihtoehdon. Kuitenkin, jos lasketaan yhteen tärkeimmäksi, toisiksi tärkeimmäksi ja kolmanneksi tärkeimmäksi listattujen vastausvaihtoehtojen määrät, niin suurin syy, ettei ole oman alan töissä, on juuri oman koulutusalan työtilanteen heikkous. Vastaajista 64 prosenttia oli listannut koulutusalan heikon