Yhteisöllinen verkko-oppiminen: käytäntöjen pedagoginen kehittäminen ja tavoitteet, Minna Lakkala, Helsingin yliopisto

1. Yhteisöllinen verkko-oppiminen: käytäntöjen
pedagoginen kehittäminen ja tavoitteet
Minna Lakkala
Minna Lakkala
Technology in Education Research Group, Helsingin yliopisto
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 1

2. Verkkoympäristöistä on yhteisöllisessä
oppimisessa monenlaisia hyötyjä
• Mahdollisuus toimia yhteistyössä joko sitoutumatta tai sitoutuen
tiettyyn aikaan ja paikkaan
• Jaettu työskentelytila tarjoaa kaikille pääsyn samoihin tietoihin
• Mahdollistaa usean osallistujan välisen ryhmäkommunikaation
• Mahdollisuus erilaisten tuotosten luomiseen ja kehittelyyn
aidosti yhdessä
• Työskentelyprosessi (viestit ja kommentit, työstettyjen
dokumenttien eri versiot jne.) jää talteen
• Yhteisen työskentelyprosessin strukturointia ja organisointia
tukevia välineitä (esim. kalenterit ja aikajanat, prosessimallit,
työskentelytilat, analyyttiset työkalut jne.)
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 2

3. MUTTA verkkoteknologia ei sinänsä
paranna oppimisen tai opetuksen laatua
• Tiedon saatavuus verkossa ei suoraan tue mielekästä
oppimista, vaan voi johtaa pinnalliseen tietojen selailuun ja
kopiointiin tai tiedonkäsittelyn ylikuormittumiseen.
• Suppeiden osatehtävien suorittaminen ei tue haastavan
tiedonhallinnan tai ongelmanratkaisun taitojen kehittymistä.
• Opiskelijoiden vapaa keskinäinen ”keskustelu” verkossa ei
välttämättä tuota syvempää ymmärrystä ja tavoitteellista
työskentelyä.
• Toimiva yhteistyö vaatii yhteisiä sopimuksia, sääntöjä ja
käytäntöjä, joiden mukaan toimitaan.
• Kehittyneiden työtapojen oppiminen edellyttää osallistumista
todellisiin työskentelyprosesseihin ja tutustumista
asiantuntijamaisiin käytäntöihin.
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 3

4. Kohti uudenlaista oppimiskulttuuria?
Tekniset taidot ja mahdollisuudet eivät enää ole
merkittävä ongelma verkko-oppimisessa, vaan
pedagogisesti korkeatasoisten käytäntöjen
kehittäminen ja tukeminen teknologian avulla.
→ Verkkoteknologian tukeman pedagogiikan
pitäisi korostaa asiasisältöjen oppimisen lisäksi
kehittyneiden tietokäytäntöjen ja yhteisöllisen
työskentelyn taitoja.
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.201 4

5. Asiantuntijuuden ja oppimisen
vertauskuvat Sfard 1998, Paavola ym. 2006,
Paavola & Hakkarainen 2009
Painopiste yhteisten kohteiden
pitkäjänteisessä kehittämisessä
Oppiminen ja tuottamisessa jotakin
tiedon luomisena käyttöä varten
”Trialoginen”
Yhteisten kohteiden ja
käytäntöjen kehittäminen
Painopiste
Painopiste Oppiminen
Oppiminen kulttuurisissa
yksilöiden osallistumisena käytännöissä
mielessä ja tiedonhankintana
”Monologinen” ”Dialoginen” sekä mate-
käsitteel-
Vuorovaikutus, riaalisessa ja
lisessä Mielen sisäiset
tiedossa prosessit tilannesidonnainen sosiaalisessa
kognitio vuorovaiku-
tuksessa
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 5

6. “Yhteisöllisyyden kehitysportaat” verkko-
teknologian opetuskäytössä Lakkala 2008
Tuotosten ja käytäntöjen pitkä-
jänteinen yhdessä kehittäminen –
pääpaino tiedonluomisessa ja
vastaavissa taidoissa
Tuotosten yhdessä kehittäminen –
pääpaino tiedonluomisessa
Keskustelu ja vuorovaikutus oppilaiden
kesken – pääpaino kommunikointitaidoissa
Valmiiden tuotosten jakaminen ja kommentointi –
pääpaino oppisisällöissä ja tiedon esittämistaidoissa
Kommunikaatio opettajan ja oppijoiden välillä –
pääpaino oppisisällöissä
Ei yhteisöllisyyttä, verkkoympäristö toimii materiaalin
välityskanavana – pääpaino oppisisällöissä
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 6

7. Yhteisöllinen oppiminen edellyttää
toisenlaista opetuksen suunnittelua
Häkkinen 2002
Oppijoiden työskentely ja toiminnan lopputulos
määräytyvät prosessin kuluessa eivätkä ole täysin
ennalta arvattavissa.
 Vakiintuneet opetuksen suunnittelun mallit eivät
ole tässä kovin käyttökelpoisia, koska ne
perustuvat yksilöllisten työtapojen sekä tarkasti
ennalta määriteltyjen asiasisältöjen ja tehtävien
käyttöön.
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 7

8. Opetuksen suunnittelusta pedagogisen
infrastruktuurin rakentamiseen
Bielaczyc 2009, Paavola ym. 2002,
Lakkala & Lipponen 2004, Jones ym. 2006
Opettajan roolina on toimia epäsuorasti
edellytysten luojana ja toimintakulttuurin
rakentajana
1. Koko oppimistilanteen perusrakenteiden
suunnittelu ja toimintakäytäntöjen organisointi –
pedagogisen infrastruktuurin rakentaminen
(design)
2. Työskentelyn ohjaaminen ja asiantuntijatuen
antaminen tilannekohtaisesti prosessin aikana
(scaffolding)
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 8

9. Pedagogisen infrastruktuurin elementit
Lakkala 2010, Lakkala & Ilomäki 2011
Miten tuetaan taitojen
Miten työkaluja ja
itsenäistä hallintaa ja
teknologiaa käytetään?
metakognitiota?
Teknologian ja teknisen
Toimintatapojen
tuen tarjoaminen, Kognitiiviset mallintaminen ja
työkalujen tarkoituksen- rakenteet
käsitteellistäminen;
mukaisuus,
Tekniset rakenteet suunnitteluun, koordinointiin
teknologian
ja reflektointiin
käytön organisointi.
ohjaavat tehtävät.
Miten yhteistyötä Sosiaaliset Tietoon liittyvät Miten ja miksi tietoa
organisoidaan ja rakenteet rakenteet tuotetaan ja kuka
tuetaan? sitä tuottaa?
Yhteistyötä edistävät Tiedon-
tavoitteet, yhteistyön käsittelyn tavat;
organisointi, prosessin tietolähteiden luonne
ja tuotosten jakaminen, ja merkitys; opettajan
vastuut ja työnjaosta ja oppilaiden rooli tiedon
sopiminen, yhteisöllisen käyttäjinä, jakajina ja
teknologian käyttötavat. tuottajina; tehtävien
www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/
autenttisuus. 9
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi

10. Lähteitä
Bielaczyc, K. (2006). Designing social infrastructure: Critical issues in creating learning
environments with technology. Journal of the Learning Sciences 15, 301–329.
Häkkinen, P. (2002). Challenges for design of computer-based learning environments.
British Journal of Educational Technology, 33, 461–469.
Jones C., Dirckinck-Holmfeld, L., & Lindström, B. (2006). A relational, indirect, meso-
level approach to CSCL design in the next decade. International Journal of
Computer-Supported Collaborative Learning, 1, 35–56.
Lakkala, M. (2008). Yhteisöllinen toiminta verkko-oppimisympäristöissä. Teoksessa S.
Raitala & H. Ylilehto (toim.), Parempi oppia yhdessä – tukea eTwinning-
hankkeesta (ss. 28–36). Helsinki: Opetushallitus.
Lakkala, M. (2010). How to design educational settings to promote collaborative
inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry.
Doctoral dissertation. University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences,
Studies in Psychology 66. Helsinki: Helsinki University Print.
Lakkala, M. & Lipponen, L. (2004). Oppimisen infrastruktuurit verkko-oppimisen
tukena. Teoksessa V. Korhonen (toim.), Verkko-opetus ja yliopistopedagogiikka
(ss. 113-134). Tampere: Tampere University Press.
Lakkala, M., & Ilomäki, L. (2011). Unfolding experienced teachers’ pedagogical
practices in technology-enhanced collaborative learning. In H. Spada, G. Stahl, N.
Miyake & N. Law (Eds.), Connecting computer-supported collaborative learning to
policy and practice: CSCL2011 Conference Proceedings. Volume I — Long papers
(pp. 502-509). International Society of the Learning Sciences.
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 10

11. Lähteitä
Lakkala, M., Ilomäki, L. & Kosonen, K. (2010). From instructional design to setting up
pedagogical infrastructures: Designing technology-enhanced knowledge creation.
In B. Ertl (Ed.), Technologies and Practices for Constructing Knowledge in Online
Environments: Advancements in Learning (pp. 169-185). New York: Information
Science Reference.
Muukkonen, H., & Bauters, M. (2011). Suorittamisesta yhdessä luomiseen ja arviointiin:
Tiedonluominen ja sosiaalinen media korkeakoulutuksessa. Teoksessa T.
Aaltonen-Ogbeide, P. Saastamoinen, H. Rainio & T. Vartiainen (toim.), Silmät auki
sosiaaliseen mediaan (pp. 128-146). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu;
3/2011.
Paavola, S., Hakkarainen, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2006). Tutkivan oppimisen
periaatteita ja käytäntöjä: ”trialoginen” tiedonluomisen malli. Teoksessa Järvelä, S.,
Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö.
Helsinki: WSOY.
Paavola, S. & Hakkarainen, K. (2009). From meaning making to joint construction of
knowledge practices and artefacts – A trialogical approach to CSCL. In C.
O'Malley, D. Suthers, P. Reimann & A. Dimitracopoulou (Eds.), Computer
supported collaborative learning practices: CSCL2009 conference proceedings
(pp. 83-92). Rhodes, Creek: International Society of the Learning Sciences.
Minna Lakkala, minna.lakkala@helsinki.fi www.helsinki.fi/psychology/groups/tedu/ 10.5.2012 11