Kasvatustieteellinen tiedekunta
JOHDA
PEDAGOGIIKKAA!
KT Elina Fonsén
elina.fonsen@helsinki.fi

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Kuntapäättäjät
Varhaiskasvatus
johtaja
Päiväkodin
johtaja
Lastentarhan-
opettaja
Lastenhoitaja
Valtakunnan tason
päätöksenteko järjestelmä
Elina Fonsén 2014
PEDAGOGINEN
JOHTAJUUS
jaetun
johtajuuden
näkökulmasta
Position
mukaan
laajenevat
pedagogisen
johtajuuden
vastuualueet
Fonsén
2014

Kasvatustieteellinen tiedekunta
PEDAGOGINEN JOHTAJUUS
on varhaiskasvatuksen/ esiopetuksen (tm. opetuksen)
perustehtävän laadusta vastaamista ja sen kehittämistä
Se ei ole ainoastaan johtajan toimenkuvaan sidottu tehtävä, vaan
kukin ammattiryhmä kantaa oman vastuualueensa oman
ammattiroolinsa mukaisesti.
Esim. uusi vasu edellyttää toimintakulttuurin johtamista.
Toimintakulttuuri rakentuu vakiintuneista tavoista toimia niiden
perusolettamusten varassa, joita toimijoilla
varhaiskasvatuksesta/opetuksesta on.
Näiden avaaminen ja tarkastelu vasun/opsin tavoitteiden
valossa vaatii jaetun pedagogisen johtajuuden keinoja.

Kasvatustieteellinen tiedekunta Fonsén 2009
Vuorovaikutus
=> Yhteinen
ymmärrys
Perustehtävän
määrittely

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Disadvantages of pedagogical
leadership enactment as
perceived by stakeholders
Emerging constructions of leadership
enactment as a distributed and
interdependent activity
Pedagogical
leadership as the
main leadership
responsibility
Disconnected
enactment of
pedagogical
leadership between
the ECE
stakeholders
The context of ECE
T
I
M
E
Functioning of the
municipal organisation
National ECE policy
Heikka 2014
Käsitys
pedagogiikasta
ja sen
johtamiseen
liittyvästä
resursoinnista
ja rakenteesta
ei ole ollut
yhtenevä eri
johtamistasojen
välillä

Kasvatustieteellinen tiedekunta
PEDAGOGINEN JOHTAJUUS RAKENTUU
VIIDEN ULOTTUVUUDEN VARAAN (FONSÉN 2014)
Arvot (mitä pidetään tärkeänä)
Kontekstuaalisuus (aika, paikka, toimijat <= erilaiset rakenteet)
Organisaatiokulttuuri (talon tavat!, vuorovaikutuksen laatu,
johtajuuden jakaminen)
(Johtajan) ammatillisuus
Substanssin hallinta (oman alan hallinta ja osaaminen)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
”Kokonaisvaltaisen tarkastelutavan kautta pedagoginen
johtajuus nähdään organisaatiossa yhteisön ilmiönä, ja
erityisesti sen kasvupotentiaalin ja osaamisen
kasvattamiseen liittyvänä vuorovaikutuksellisena
ilmiönä.”
(Fonsén 2014, 35)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
LAAJA
PEDAGOGINEN
JOHTAJUUS
(LAHTERO &
KUUSILEHTO-
AWALE, 2015)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
PEDAGOGISET SILMÄLASIT
(PEDAGOGISET PIILOLINSSIT)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
ARVOPOHJA NÄKYY TYÖYHTEISÖN
TOIMINTAKULTTUURISSA, ESIM:
Perustehtävänäkemys?
Pedagogiikka vai vanhat toimintakultturiset tavat tai
sosiaalipoliittinen/työvoimapoliittinen päivähoidon perustehtävä?
Osallisuus?
Arvostetaanko lasten osallisuutta?
Arvostetaanko kaikkien työntekijäryhmien osallisuutta?
Entä vanhempien osallisuus?
Entä miten nämä näkyvät käytännön tekoina?

Kasvatustieteellinen tiedekunta
MIKÄ ON PERUSTEHTÄVÄMME?
Varhaiskasvatuksen perustehtävän määrittelystä rinnakkaiset
ja siitä osin kilpailevat diskurssit
kasvatustieteel-
linen tieto
normiohjaus
opetus-
suunnitelmat
toimintakulttuuri
Johtajuuden diskurssit
varhaiskasvatuksessa
- vastuu ja valta
johtajuuden jäsentäjinä
(tulossa)
Fonsén, Varpanen, Kupila &
Liinamaa

Kasvatustieteellinen tiedekunta
PERUSTEHTÄVÄÄ MÄÄRITTÄÄ
VARHAISKASVATUSLAKI 450/2018
2 §
Varhaiskasvatuksen määritelmä
Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja
tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa
kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka
3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet
Tässä laissa tarkoitetun varhaiskasvatuksen tavoitteena on:

Kasvatustieteellinen tiedekunta
1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja
hyvinvointia;
2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon
toteuttamista;
3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista
pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;
4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;
5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja
varhaiskasvatushenkilöstön välillä;
6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja
sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä
sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;
7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa
tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;
8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä
ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja
yhteiskunnan jäsenyyteen;
9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;
10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen
kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta
huoltajaa kasvatustyössä.

Kasvatustieteellinen tiedekunta
ARVOPERUSTA
( LUKU 2.4 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET)
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina
ovat
lapsen edun ensisijaisuus,
lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun,
lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä
yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja
lapsen syrjintäkielto
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, varhaiskasvatuslain ja YK:n
vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti.
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989
Varhaiskasvatuslaki 540/2018
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 2007

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Johtajan toiminta on uskottavaa vain, kun hänen toimintansa heijastaa samoja arvoja,
joita hän kertoo pitävänsä tärkeinä. Johtaja, jonka toiminta on arvopohjaista, ja joka
seisoo sanojensa takana, on vakuuttava ja häneen luotetaan.
Kuten Sergiovanni (1992) kuvaa sydän, pää ja kädet tulisi toimia saman arvopohjan
mukaan.

Kasvatustieteellinen tiedekunta
VARHAISKASVATUKSEN
PERUSTEHTÄVÄ
Suunta johtajuudelle
Tärkeää tunnistaa mistä on tultu ja mihin ollaan menossa
-taustalla vaikuttavat kulttuuriset tavat hahmottaa toiminnan
ydintarkoitus suuntaavat edelleen ristiriitaisiinkin suuntiin toimintaa

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksen kontekstissa (Fonsén 2009, 107)
Palikkatorni-metafora
Perustehtävän määrittely
Varhaiskasvatussuunnitelmatyö
Ihmisten ja toiminnan
johtaminen
Pedagogisen keskustelun
ylläpitäminen

Kasvatustieteellinen tiedekunta
MUUTOSPROSESSISSA JOHTAJUUDELLA JA
JOHTAJUUDESTA PUHUMISELLA ON TÄRKEÄ
ROOLI
Organisaation rakenteiden muuttuessa sen kulttuuri joutuu
etsimään uusia muotoja.
Jaetun johtajuuden problematiikasta pitää keskustella
avoimesti, jotta ymmärrys siitä yhteisenä jaettuna
vastuuna laadukkaasta toiminnasta tulisi kaikille
työyhteisön jäsenille selkeäksi.
Pelkkä organisaation rakenteen muuttaminen aiheuttaa
hämmennystä, ellei käydä keskustelua siitä, miten
ihmisten toimijuuden pitäisi näissä uusissa rakenteissa
muuttua.
Erityisen tärkeää on käydä keskustelua siitä, miten kunkin
työntekijäryhmän toimijuus muuttuu (Halttunen 2009).

Kasvatustieteellinen tiedekunta
TÄMÄN HETKEN TÄRKEÄ
KEHITYSTEHTÄVÄ:
LASTENHOITAJIEN, OPETTAJIEN JA
SOSIONOMIEN YDINOSAAMISEN
TUNNISTAMINEN, ROOLIEN
SELKIYTTÄMINEN JA ASIANTUNTIJUUDEN
YHDISTÄMINEN
Eräässä suomalaisessa kaupungissa varhaiskasvatuksen työelämän ja
korkeakoulutusten yhteisessä tutkimushankkeessa tarkastellaan
varhaiskasvatuksen lastenhoitajien, opettajien ja sosionomien
asiantuntijuutta moniammatillisessa tiimissä sekä moniammatillisen
asiantuntijuuden tunnistamiseen liittyvää muutosprosessia.

Kasvatustieteellinen tiedekunta
….ALUSTAVIA TULOKSIA
• Haasteista huolimatta varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteinen ja eriytyvä
asiantuntijuus selkiytyi toimintakauden aikana
• Tiimien henkilöstö rakensi asiantuntijuuttaan relationaalisesti, suhteessa
toisiin ammattilaisiin (Edwards 2010)
• Uusi henkilöstörakenne tuottaa parhaimmillaan päiväkodin tiimeihin ja koko
työyhteisöihin uudenlaista, monipuolista asiantuntijuutta sekä laatua
varhaiskasvatukseen.
• Muutosprosessi voi olla haastava, sillä onhan kyseessä vuosikymmenien
aikana rakentunut varhaiskasvatuksen ”kaikki tekevät kaikkea –
toimintakulttuurin” muutos (Kinos 2008).

Kasvatustieteellinen tiedekunta
RELATIONAALINEN ASIANTUNTIJUUS
Luottamusta omaan asiantuntijuuteen ja tietoon
Taitoa tunnistaa ja vastata toisten tarjoamaan tietoon
Taitoa neuvotella yhdessä työhön ja sen tavoitteisiin liittyvistä
merkityksistä, jolloin opitaan muilta ja tuodaan myös oma osaaminen
muiden käyttöön.
Yksittäinen ammattilainen kasvaa asiantuntijaksi osana
yhteistyökäytäntöjä ja suhteessa toisiin ammattilaisiin.
(Duhn, Fleer, & Harrison 2016; Edwards 2010).

Kasvatustieteellinen tiedekunta
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
(SATU VALKONEN, HY KESÄYLIOPISTON LUENTO, 2019)
Moniammatillisessa yhteistyössä pyritään tietojen, taitojen, tehtävien, kokemusten ja/ tai
toimivallan jakamisella jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseen. (Määttä 2007, 15–16.)
Moniammatillinen työryhmä tekee tavoitteellista, suunnitelmallista ja säännöllistä yhteistyötä.
Perustehtävien vaatimusten täyttäminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät, että jokaiselle
jaetaan vastuuta ja konkreettisia tehtäviä ja että jokainen myös osallistuu
päätöksentekoon.
TYÖRYHMÄN JÄSENTEN ON TUOTAVA ESIIN OMA ASIANTUNTEMUKSENSA, JOISTA
YHDISTETÄÄN KOKONAISUUS, JOTTA YKSIKÖN PERUSTEHTÄVÄ JA ASETETUT
TAVOITTEET VOIDAAN SAAVUTTAA. (Jauhiainen 2004, 45.)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
OPETTAJAN PEDAGOGINEN VASTUU
Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla varhaiskasvatuksen opettajien ja
erityisopettajien pedagogista vastuuta.
Kokonaisvastuu lapsiryhmien toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja
tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on
varhaiskasvatuksen opettajilla. Varhaiskasvatuksen opettajat, erityisopettajat, sosionomit, lastenhoitajat ja
muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä. (Vasu 2018, 13.)
Johtajuus = vastuun kantamista = palvelutehtävä
Ei tarkoita ylemmyyttä, yläpuolelle asettumista vaan vastuuta siitä, että toiminta vastaa sille asetettuihin
tavoitteisiin
Tärkeintä avoin ja toisia kunnioittava vuorovaikutus tiimissä!
Yhteisen keskustelun kautta yhteisiin sopimuksiin!
Johtajuutta on kantaa vastuu tämän prosessin toteuttamisesta! Se on siten yksi työtehtävä!

Kasvatustieteellinen tiedekunta
DISKURSSIT OPETTAJAN JOHTAJUUDESTA
Johtajuuden diskurssit
varhaiskasvatuksessa
- vastuu ja valta
johtajuuden jäsentäjinä
(tulossa)
Fonsén, Varpanen, Kupila &
Liinamaa

Kasvatustieteellinen tiedekunta
OPETTAJAJOHTAJUUTEEN LIITTYVÄ VALTA JA
VASTUU OPETTAJIEN DISKURSSEISSA
Taustalla teoreettinen jäsennys diskursseista ja niiden
artikuloinnista
valta = valtaa vaikuttaa toimintaan, määritellä sen sisältöjä

Kasvatustieteellinen tiedekunta
…..ALUSTAVIA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Johtajuus toteutuu vallan rakentuessa selkeiden vastuiden vankalle
pohjalle, kun taas vallan ja vastuun epätasapaino vaarantaa
johtajuuden.
Tämä osoittaa johtajien kasvavan tiedon ja koulutuksen tarpeen, joka
suuntautuu yhtäältä parempaan perustehtävän tuntemukseen, mutta
toisaalta parempaan johtajuusosaamiseen
Vastuiden selkeä jakautuminen on vankan johtajuuden perusedellytys,
tällä hetkellä erityisesti ohjausasiakirjojen suhteen vastuut eivät ole
selkeitä.

Kasvatustieteellinen tiedekunta
ORGANISAATION KULTTUURI ON
JOHTAMISEN TULOS
Yhteisen näkemyksen puute organisaation perustehtävästä
tuottaa hämmennystä ja ristiriitoja.
Organisaatioon alkaa muodostua keskenään kilpailevia
alakulttuureja.
Organisaation kulttuuria voidaan kehittää yhteisen prosessoinnin
myötä.
Kasvatusvuorovaikutus rakentuu osana organisaation kulttuuria
ja työyhteisön hyvinvointi heijastuu paitsi johtajan ja
henkilöstön myös lasten/oppilaiden hyvinvointiin.
Organisaation kulttuuri muodostuu hyvällä johtajuudella vahvaksi
ja työhyvinvointia tukevaksi.
(Nummenmaa 2006)

Kasvatustieteellinen tiedekunta
TOIMINTAKULTTUURIN KEHITTÄMINEN JA SITÄ
OHJAAVAT PERIAATTEET
(VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2018, LUKU 3.1)
”Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää.
Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista.
Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen ja
korjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen
perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien
arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä
on tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi….
Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen
keskusteluun. Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja
innovoimaan yhteistä toimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi
yhteisöksi, jossa osaamista kehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-
ajatus ja toiminnan tavoitteet näkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä
työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti….”

Kasvatustieteellinen tiedekunta
PEDAGOGISEN JOHTAJUUDEN VOIMANSIIRTO
= JOHTAJUUS LAADUN PORTINAVAAJANA
Elina Fonsén 2014

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Tieto laadukkaasta pedagogiikasta
koulutus, uuden tiedon aktiivinen etsiminen
Tietoisuus toteutettavasta pedagogiikasta
seuraaminen, arviointi, kyky reflektoida, erilaiset keskustelun muodot
Taito ohjata henkilöstö toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa
johtamisosaaminen henkilöstöjohtamisena ja pedagogiikan (perustehtävän)
johtamisena, perustehtävän kirkastaminen, yhteisen arvokeskustelun
ohjaaminen, Vasu-työ, toiminnan reflektoinnin ohjaaminen, kehittämistyön
ohjaaminen, koulutustarpeen arviointi ja täydennyskoulutuksen
järjestäminen
Kyky pedagogiseen argumentointiin
henkilöstön ja toiminnan johtamisen perustelu
resurssien takaaminen (henkilöstöresurssit, hallittavissa oleva vastuualue,
muut laadukkaaseen toimintaan tarvittavat resurssit)
lapsen edun ja varhaiskasvatuksen puolesta puhuminen
Inhimillinenpääoma
pedagogisessa
johtajuudessa
Fonsén2014Sergiovannia(1998)
mukaillen

Kasvatustieteellinen tiedekunta
THE PROCESS OF PROFESSIONAL DEVELOPMENT OF ECE TEACHER
AND THE PROGRESS OF PEDAGOGICAL LEADERSHIP
(FONSÉN & UKKONEN-MIKKOLA, 2019)
Pedagogical leadership
Professional development
Increased knowledge
Awareness of the quality of
the implemented pedagogy
Skills to lead development
Ability to argue for ECE
pedagogy
31
Pedagogical
leadership is
not only
directors’
duty!

Kasvatustieteellinen tiedekunta
UUDISTUSTEN VAIKEUS?
Toimintakulttuurinen ymmärrys
Totunnaistuminen
(Berger & Luckmann. 1966. Todellisuuden
sosiaalinen rakentuminen)
”Väki vaihtuu, tavat pysyy
– pöydänjaloissako ne on kiinni?”

Kasvatustieteellinen tiedekunta
TAVASTA INSTITUUTIOKSI
Totunnaistuminen
inhimillisestä toiminnasta muodostuu sitä toistamalla
rutiini
Tyypittely
totunnaistunut toiminta jaetaan toisten kanssa
motiivien ja säännönmukaisuuksien liittäminen
toimintaan
Instituutioituminen
tottumukset ja tyypitykset objektivoituvat lopullisesti,
kun ne välitetään uusille työntekijäsukupolville

Kasvatustieteellinen tiedekunta
ORGANISAATIOIDEN KULTTUURISEN
TODELLISUUDEN YMMÄRTÄMINEN ON
KEHITTÄMISEN VÄLTTÄMÄTÖN YDIN
Kuva: https://wallhere.com/fi/wallpaper/216015
Schein (1989) Organisaatiokulttuurin tasot

Kasvatustieteellinen tiedekunta
ARVIOINTIVELVOITE
Dia: https://karvi.fi/app/uploads/2018/01/Varhaiskasvatuksen-arvioinnin-esittely.pdf

Kasvatustieteellinen tiedekunta
MITÄ ARVIOIDAAN, SITÄ ARVOSTETAAN!
Arviointikriteerit ja väittämät ohjaavat jo sinänsä laatua
Sillä mitä arvioidaan, kerrotaan mitä arvostetaan (Jones ja Pound 2008)
Fenech, Sumsion ja Goodfellow (2008) mukaan ulkopuolisten tahojen asettamat
säännökset voivat olla jopa uhka varhaiskasvatuksen pedagogiselle laadulle.
Voivat esim. kapeuttaa pedagogisia toimintamahdollisuuksia mm.
turvallisuusnäkökulmaa korostamalla.
Mittarin tulee perustua teoreettiseen ja tutkimukselliseen tietoon – myös eri
näkökulmat huomioiden!
KARVI Kansallinen koulutuksen arviointikeskus tekee arvokasta työtä,
laadun teoria ja laadun indikaattorit
Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset 2018

Kasvatustieteellinen tiedekunta
KEHITTÄMISNÄKÖKULMA –
”KOLMINAISUUS”
Lähde: Kirsi Alila
TOIMIN-
TA
LAATU
ARVIOINTI
KEHITTÄ-
MINEN

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Kuvio 3. Positiivinen ja negatiivinen diskurssi
(Fonsén & Keski-Rauska, 2018)
JOHDA DISKURSSIA!

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Eettisyyden kehittäminen johtamisessa
(Heiskanen & Salo 2007)
INTEGRITEETTI JA EETTISYYS JOHTAMISESSA

Kasvatustieteellinen tiedekunta
AKSELIN, M-L. 2013. VARHAISKASVATUKSEN STRATEGISEN JOHTAMISEN
RAKENTUMINEN JA MENESTYMISEN ENNAKOIMINEN JOHTAMISTYÖN
TARINOIDEN VALOSSA. TAMPEREEN YLIOPISTO.
HTTP://TAMPUB.UTA.FI/BITSTREAM/HANDLE/10024/67985/978-951-44-9050-
7.PDF?SEQUENCE=1&ISALLOWED=Y

Kasvatustieteellinen tiedekunta
HYVÄ PEDAGOGINEN JOHTAJUUS
EDELLYTTÄÄ
Arvostusta - resurssia!
Aikaa - keskustelut!
Hyvää vuorovaikutusta
Rakenteita – organisaation rakenne mahdollistaa pedagogiikan
johtamisen ja tukee hyvää pedagogista toimintaa
Osaamista – johtajalla on kasvatustieteellistä tietoa ja johtamisosaamista
=> Kasvatus- ja opetusalan johtamisen opinnot!

Kasvatustieteellinen tiedekunta
elina.fonsen@helsinki.fi
Helsingin yliopiston Kasvatus- ja opetusalan johtajuuden tutkimus- ja
koulutusryhmä KAJO https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/kasvatus-ja-
opetusalan-johtajuuden-tutkimus-ja-koulutusryhma
EduLeaders
https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/kasvatus-ja-opetusalan-
johtajuuden-tutkimus-ja-koulutusryhma/kehittamishankkeet/eduleaders
Discourses of leadership in the diverse field of early childhood education
https://lassotaaperot.com/international-early-childhood-education-leader-
reseach/

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Fonsén, E. (2009). Pedagoginen johtajuus – varhaiskasvatustyön johtamisen punainen lanka. Pro gradu -
tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos.
Varhaiskasvatuksen yksikkö. http://tampub.uta.fi/handle/10024/80562
Fonsén, E. (2013). Dimensions of Pedagogical leadership in Early Childhood Education and Care.
Teoksessa E. Hujala, M. Waniganayake & J. Rodd (toim.) Researching Leadership in Early Childhood
Education. Tampere: Tampere University Press, 181–192. http://ilrfec.org/wp-
content/uploads/2014/01/art_10Fonsen.pdf
Fonsén, E. (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1914.
Tampere: Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-
9397-3.pdf?sequence=1
Fonsén, E. (2019). Management, Leadership, and Governance in Early Childhood Education (Finland). In
Bloomsbury Education and Childhood Studies. London: Bloomsbury Academic.
http://dx.doi.org/10.5040/9781474209441.0029
Fonsén, E., Akselin, M-L. & Aronen, K. (2015). From distributed leadership towards joint leadership – a
case study: the early stages of developing a new ECE leadership model for the city of Hämeenlinna.
Teoksessa M. Waniganayake, J. Rodd & L. Gibbs (toim.) Thinking and Learning about Leadership:
Early childhood research from Australia, Finland and Norway. International Leadership Research
Forum (ILRF) Research Monograph #2. Sydney: Community Childcare Cooperative NSW, 116–130.
http://ilrfec.org/wp-content/uploads/2017/09/thinking-about-leadership-2015-09.pdf
Fonsén, E. & Keski-Rauska, M-L. (2018). Varhaiskasvatuksen yhteinen johtajuus vastakohtaisten
diskurssien valossa. Työelämän tutkimus 3/2018, 185-200.
Fonsén, E. & Mäntyjärvi, M. (2019). Diversity of the assessments of a joint leadership model in Early
Childhood Education. Teoksessa P. Strehmel, J. Heikka, E. Hujala, J. Rodd & M. Waniganayake
(Toim.) Leadership in Early Education in Times of Change. Research from five Continents. Opladen-
Berlin-Toronto: Verlag Barbara Budrich, 154-169.
43

Kasvatustieteellinen tiedekunta
Fonsén, E. & Ukkonen-Mikkola, T. (2019). Early Childhood Education Teachers’ Professional
Development towards Pedagogical Leadership. Educational Research.
https://doi.org/10.1080/00131881.2019.1600377
Fonsén, E., Varpanen, J., Strehmel, P, Kawakita, M., Inoue, C., Marchant, S., Modise, M., Szecsi, T. &
Halpern, C. (2019). International review of ECE leadership research - Finland, Germany, Japan,
Singapore, South Africa and the United States under review. Teoksessa P. Strehmel, J. Heikka, E.
Hujala, J. Rodd & M. Waniganayake (Toim.) Leadership in Early Education in Times of Change.
Research from five Continents. Opladen-Berlin-Toronto: Verlag Barbara Budrich, 253-276.
Fonsén, E. & Vlasov, J. (2017). Leading Pedagogical Quality in the Context of Finnish Child Care.
Teoksessa C. Ringsmose & G. Kragh-Müller (toim.) The Nordic Social Pedagogical Approach to
Early Years. Series: International Perspectives on Early Childhood Education and Development, Vol.
15. Cham: Springer International Publishing AG, 253–265.
Keski-Rauska, M-L., Fonsén, E., Aronen, K. & Riekkola A. (2016). Research on a joint leadership model
for early childhood education in Finland. Journal of Early Childhood Education Research, 5(2), 310–
328. http://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2016/12/Keski-Rauska-Fonsen-Aronen-Riekkola-issue5-
2.pdf
Soukainen, U. & Fonsén, E. (2018). Will the Leadership Last? Sustainable Leadership in Early
Childhood Education. Teoksessa E. Rogulj, A.V. Jevtić & A. Jurčević - Lozančić (toim.) Early
Childhood Relationships: The foundation for Sustainable Future. Proceedings. International
Scientifical and Professional Conference OMEP 2017, 293–310.
Parrila, S. & Fonsén, E. (toim.) (2016). Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön
työhön. Jyväskylä: PS-kustannus.