Esiselvitys maankäyttösektorin hiilikompensaatiohankkeista -Gaia ja PTT

1. Esiselvitys maankäyttösektorin
hiilikompensaatiohankkeista
WEBINAARI MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN RAHOITTAMASTA HANKKEESTA
LIITTYEN NAPPAA HIILESTÄ KIINNI -TOIMENPIDEKOKONAISUUTEEN
Tammikuu 2021

2. Sisältö
1. Hiilikompensaation tausta
2. Hyvän kompensaation kriteerit
3. Suomalaiset maankäyttösektorin
kompensaatiohankkeet ja niiden kehittämis- ja
tietotarpeet
4. Hyvän kompensaation kriteereiden täyttyminen
kartoitetuissa hankkeissa
5. Kansainvälinen kartoitus maankäyttösektorin
hiilikompensaatiojärjestelmistä
6. Oppeja Suomeen kansainvälisistä
järjestelmistä
7. Hankkeiden ympäristövaikutusten ja kestävän
kehityksen vaikutusten arviointi
8. Arviointimenetelmät hankkeiden vaikutuksesta
hiilensidonnan ja hiilivarastojen lisäämiseen
9. Hankkeiden taloudellisten vaikutusten arviointi
10. Yhteensopivuus metsäsektorin politiikka-
tavoitteisiin
11. Yhteensopivuus maatalouden politiikka-
tavoitteisiin
12. Miten valtio voi tukea yksityisten
hiilikompensaatiohankkeiden toimeenpanoa?
13. Miten valtio voi ohjata tai säädellä
hiilikompensaatiohankkeiden toimeenpanoa?
14. Johtopäätökset

3. 1. Hiilikompensaation tausta
• Hiilikompensaatiomarkkinat jakautuvat säädeltyyn ja vapaaehtoiseen markkinaan, ja kauppaa markkinoilla on käyty
jo noin viidentoista vuoden ajan. Kyse ei siis ole uudesta toiminnasta. Kompensaatiomarkkinat ovat kuitenkin
aiemmin keskittyneet lähinnä päästöjen vähentämiseen, eivät maankäyttösektorin toimiin kuten nielujen
kasvattamiseen.
• Suurin osa kompensointihankkeista on aiemmin sijainnut kehittyvissä maissa ja pohjautunut kansainvälisiin
standardeihin kuten puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), Verified Carbon Standard (VCS) ja Gold Standard.
Kiinnostus kotimaisiin kompensaatiomenetelmiin on lisääntynyt viime vuosina markkinan laajetessa ja
hiilineutraalisuustavoitteiden yleistyessä. Markkinoilla on lisääntyneen kiinnostuksen vuoksi myynnissä entistä
enemmän yksiköitä, joita ei ole todennettu minkään kansainvälisen kompensaatiostandardin mukaisesti.
• Yritysten, järjestöjen, kuntien ja yksityishenkilöiden tavoitellessa oman toimintansa hiilineutraalisuutta, Suomen
maankäyttösektorilla (metsät, maatalous, kosteikot) on viime vuosien aikana käynnistetty merkittävä määrä nieluja
lisääviä tai päästöjä vähentäviä hankkeita. Monien hankkeiden tarkoitus on tuottaa myytäviä yksiköitä vapaaehtoisille
kompensaatiomarkkinoille, eli yksiköiden ostajan hiilineutraalisuus- tai päästövähennystavoitteen toteuttamiseen.
• Kotimaisista vapaaehtoisilla kompensaatiomarkkinoilla maankäyttösektorilla toimivista yrityksistä ja niiden
toteuttamista hankkeista, sekä hankkeiden todellisesta potentiaalista lisätä Suomen nettonielua, on vielä rajallisesti
tietoa. Tämän selvityshankkeen päätavoitteena on lisätä tietopohjaa Suomessa toimivista kompensaatiohankkeista.

4. 2. Hyvän kompensaation kriteerit
• Lisäisyys
• Päästövähennys tai hiilinielu/-varasto on lisäinen BAU-
tilanteeseen verrattuna eli se ei syntyisi ilman
kompensaatiohanketta / kompensaatioyksiköiden myyntiä.
• Laskentametodologia
• Päästövähennysten tai hiilinielujen/-varastojen laskentaan
käytetään kompensaatiohankkeisiin soveltuvia ja
tunnustettuja laskentamenetelmiä.
• Mittaus ja raportointi
• Päästövähennys tai hiilinielu/-varasto mitataan tai
mallinnetaan hankekohtaisesti käytettävän metodologian
mukaisesti, ja tulos raportoidaan selkeästi.
• Riippumaton todentaminen
• Päästövähennys tai hiilinielu on todennettavissa, ja
todentamisen suorittaa puolueeton kolmas osapuoli (mm.
todennuslaitos).
• Pysyvyys
• Päästövähennyksen tai hiilinielun pitäisi olla
mahdollisimman pysyvä, eli lähtökohtaisesti vähintään
100 vuotta. Maankäyttösektorilla osa hanketyypeistä on
lyhyempikestoisia, jolloin tulisi huomioida “puskuri”.
• Läpinäkyvyys
• Kompensointihankkeen tuottaman päästövähennyksen tai
hiilinielun/-varaston tulisi olla läpinäkyvästi raportoitu ja
ostajan tarkistettavissa.
• Kaksoislaskennan välttäminen
• Samaa päästövähennystonnia ei tule myydä tai kreditoida
useampaan kertaan, eikä sitä tulisi laskea hyödyksi
useaan eri tavoitteeseen.
• Hiilivuodon välttäminen
• Kompensointihankkeen ei tulisi aiheuttaa päästöjen
kasvua tai hiilinielun vähenemistä hankkeen ulkopuolella.
Lähteet: mm. Ilmastopaneeli, ICROA, WWF, Luonnosuojeluliitto, ICAO

5. 3. Suomalaiset maankäyttösektorin kompensaatio-
hankkeet ja niiden kehittämis- ja tietotarpeet
• Esiselvityksessä kartoitettu yhteensä 16 maankäyttösektorin kompensaatiotoimijaa, joista useilla on
monia hankkeita Suomessa:
• Puuni, Taimiteko, Havulatva, Nordic Green Solutions, Green Carbon, Puro.earth, Hiilinieluntuottajat, Evergreen
Finland, Reforest, Bluewhite Bioforest, Ilmastoapu, CO2 Compensate Finland, Carbon Deed ja Act4Planet.
Kehitteillä: Hiilipörssi, Valio.
• Yleiskuva haastatteluista:
• Toimijoiden välillä oli suuria eroja esimerkiksi hyvän kompensaation kriteereiden täyttämisen suhteen.
• Koska sääntelyä vapaaehtoismarkkinoille ei ole tai hyvän kompensaation kriteereitä ei ole kommunikoitu selkeästi,
toimijat tarjoavat asiakkailleen kompensaatiota, vaikka sen kriteerit eivät aina täyty.
• Monet toimijoista toivoisivat jonkinlaista koordinaatiota ja tukea valtion puolelta. Esimerkiksi yhteisiä sääntöjä tai
kriteeristöjä, ja tukea tai ohjeistusta hankevalmisteluun, laskentamalleihin tai todentamiseen.
• Varsinaista kansainvälisesti hyväksyttyä kompensaatiostandardia käyttää vain yksi toimija, mutta hanke on vasta
kehitteillä. Todentamista (kolmannen osapuolen verifiointia) ei tällä hetkellä toteuta kuin muutama toimija, joten
siinä kaivattaisiin eniten kehittämistä.

6. Kotimainen maankäyttösektorin kompensaatiotoiminta
jakautuu viiteen päätyyppiin
31%
15%
15%
23%
15%
Peltoheittojen tai joutomaiden metsitys
Metsämaan lannoitus
Entisten turvealueiden metsitys
Maatalousmaan hiilensidonnan lisääminen
Metsien kiertoajan pidennys / metsänielujen säilyttäminen

7. 4. Hyvän kompensaation kriteereiden täyttyminen
kartoitetuissa hankkeissa
38%
19%
25%
13%
19%
56%
13%
38% 75%
44%
13%
44%
19%
50%
19%
19%
69%
38%
25%
19%
6% 6%
13%
6%
19%
16
100%
Pysyvyys
Hyvin huomioitu
Laskentametodologia
Jonkin verran huomioitu
Mittaus ja
rapor-
tointi
Ei huomioitu
16 16
Todentaminen Läpinäkyvyys Lisäisyys
Kaksoislas-
kennan
välttäminen
Ei tietoa
16 16 16 16
0%
0% 0%

8. 5. Kansainvälinen kartoitus maankäyttösektorin
hiilikompensaatiojärjestelmistä
• Kansainvälisesti vapaaehtoisista päästökompensaatio-
hankkeista ja niiden luotettavuutta edistävistä
standardeista ja järjestelmistä on paljon kokemusta, joka
on hyödyllistä myös Suomelle kansallisen
kompensaatiomarkkinan kehittämisessä.
• Kansainvälisessä kartoituksessa tarkasteltiin seuraavia
maita/alueita ja standardeja:
• USA, EU-maat (+ UK), Pohjoismaat, Australia, Uusi-
Seelanti, Kanada
• Gold Standard, Clean Development Mechanism
(CDM), Verified Carbon Standard (VCS), Plan Vivo.
• Vapaaehtoisia järjestelmiä löytyy kaikista
maankäyttöluokista (metsät, maatalous, kosteikot).
Järjestelmät eroavat esimerkiksi
laskentametodologioiden tarkkuuden, hiilinielun
pysyvyyden ja todentamisvaatimusten suhteen.
• Päähuomiot tarkastelusta:
• Säädeltyjä omia kompensaatiojärjestelmiä oli
Kaliforniassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja
Kanadassa.
• EU- ja Pohjoismaissa käytössä säädellyltä puolelta
lähinnä YK-mekanismit (CDM, Pariisin sopimuksen
tuleva Artikla 6, CORSIA).
• Vapaaehtoisia kompensaatiojärjestelmiä löytyy
jokaiselta tarkastellulta alueelta.
Merkittävimmät: Woodland Carbon Code ja Peatland
Carbon Code (UK), Low Carbon Label (Ranska),
MoorFutures (Saksa), Italian Forest Carbon Code
(Italia), Climate Austria ja Humus Project/Ökoregion
Kaindorf (Itävalta), Registro de huella de carbono ja
Valvolcar (Espanja), Max.moor (Sveitsi), Puro.earth
(Suomi/kansainvälinen), Iceland Carbon Fund (Islanti)

9. 6. Oppeja Suomeen kansainvälisistä järjestelmistä
• USA: Hiilivuodon ehkäisy on
tärkeää, eli miten varmistetaan,
ettei metsän suojelu tai nielun
kasvattaminen hankkeessa
aiheuta lisääntyviä hakkuita
hankkeen ulkopuolella.
• Australia: Kaikille avoin,
valtion/tutkimusorganisaatioiden
ylläpitämä maankäytön
hiilitaseiden laskentaohjelmisto ja
siihen liittyvä ohjeistus auttaa
varmistamaan, että laskenta on
tehdään valtakunnallisesti samoilla
periaatteilla, läpinäkyvästi ja
todennettavasti.
• Saksa: BMZ-ministeriön luoma
allianssimalli (Allianz für
Entwicklung und Klima) olisi
mielenkiintoinen Suomeenkin.
Siinä ministeriö on luonut
laatukriteeristön vapaaehtoiselle
kompensaatiolle, ja yksityisen
sektorin toimijat voivat
halutessaan sitoutua
laatukriteeristön käyttöön ja tulla
osaksi allianssia.
• Islanti: Useiden toimijoiden
välinen yhteistyö ja ulkopuolinen
auditointi lisää järjestelmän
luotettavuutta.
• Gold Standard: Erityisesti muiden
SDG-vaikutusten kuin
ilmastovaikutusten raportoinnissa
voisi tuoda oppeja Gold
Standardista. Myös lisäisyys-,
kaksoislaskenta- ja MRV-säännöt
ovat Gold Standardissa ns. Best
Practice-tasolla, eli parhaat
saatavilla olevat. Järjestelmä on
kuitenkin melko raskas.
• Plan Vivo: Erityisesti huomion
kiinnittäminen siihen, että
sitoutuminen päästövähennys-
toimenpiteiden toteuttamiseen on
kannattavaa ja houkuttelevaa
myös paikallisesti alueella, johon
hanke sijoittuu.

10. 7. Hankkeiden ympäristövaikutusten ja kestävän
kehityksen vaikutusten arviointi

11. 8. Arviointi vaikutuksesta hiilinieluihin ja –varastoihin:
todentaminen, laskenta, pysyvyys ja lisäisyys
METSÄ
Full Carbon Accounting Model, Australia
• Kolmannen osapuolen auditointi vähintään
kolme kertaa seitsemän vuoden aikana.
• Laskenta pohjautuu yleisiin malleihin
(biomassat, maaperän hiilivarannot).
• Pysyvyys 100 tai 25 vuotta ja 5-25 %
hiilikrediiteistä ohjataan puskurivarastoon.
• Hankkeet eivät saa perustua lakisääteisiin
määräyksiin tai kuulua muihin ohjelmiin.
Woodland Carbon Code, Iso-Britannia
• Hankkeiden todentamiseksi auditointi
kolmannen osapuolen toimesta.
• Laskennassa hankkeen vaikutuksia verrataan
perusskenaarioon.
• Maanomistajan sitoutuu hankkeeseen, mutta
vähimmäisaikaa ei ole määritelty.
Hiilikrediiteistä 20 % ohjataan
puskurivarastoon.
• Hankkeet eivät saa olla lain määräämiä.
Niiden on myös oltava kannattavia tai muuten
tarpeellisia.
MAATALOUS
Ökoregion Kaindorf, Itävalta
• Ei ulkoista todentamista. Maanäytteiden
analysointi riippumattomissa laboratorioissa.
• Laskenta perustuu yksilöllisiin maanäytteisiin
lohkoilta. Toinen näyte 2-5 vuoden päästä
hankkeen aloituksesta.
• Humuspitoisuuden kasvettava väh. 0,3 %-yks.
ja pysyttävä muuttumattomana vähintään 5
vuotta  kolmas maanäyte. Pysyvyys 7-10
vuotta.
• Lisäisyyttä ei määritelty.
Gold Standard Soil Organic Carbon
Framework Methodology
• Riippumattoman osapuolen todentaminen.
• Hiilensidonnan mittaus joko hankealueella tai
arvio kertoimien pohjalta, jolloin hiilikrediiteistä
ohjataan yli 20 % puskurivarastoon.
• Pysyvyyden varmistamiseksi hiilikrediiteistä
ohjataan aina 20 % puskurivarastoon.
• Hankkeet eivät toteutisi ilman hiilikrediittien
myynnistä saatavaa rahoitusta, eivätkä ne saa
olla lain määräämiä.
KOSTEIKKO
MoorFutures, Saksa
• Auditoinnista vastaavat hankkeita hallinnoivat
osavaltiot ja yliopistot.
• Laskentaan käytettävä vertaisarvioituja
metodologioita. Päästövähennykset arvioidaan
vertaamalla hankkeen vaikutuksia
perusskenaarioon.
• Pysyvyys yli 100 vuotta, hyvitysaika 30-100 vuotta.
Hiilikrediittien tuotoista ohjataan 30 %
puskurivarastoon.
• Hankkeiden toteuttamisen oltava mahdollista vain
niihin kerätyllä rahoituksella. Markkinoilta vedetyt
krediitit liittovaltion rekisteriin.
Max.moor, Sveitsi
• Riippumaton osapuoli vastaa hankkeiden
auditoinnista ja todentamisesta.
• Hankkeille määritelty alueelliset kelpoisuuskriteerit.
Edistymistä seurataan hankkeen aikana
suoritettavilla mittauksilla.
• Vähimmäisaikaa ei ole määritelty. Hiilikrediiteistä
ohjataan 10 % puskurivarastoon.
• Hankkeet eivät saa perustua lakisääteisiin
määräyksiin ja niiden toteuttamisen on oltava
riippuvaista hiilikrediiteistä saatavasta rahoituksesta.

12. 9. Hankkeiden taloudelliset vaikutukset puumarkkinoihin
• Käynnissä olevat kompensaatiohankkeet kattavat pienen osan Suomen metsäalasta, mutta tarkastelun oletuksena on, että niiden
osuus pinta-alasta kasvaa tulevaisuudessa
• Hankkeissa hiilinielua lisäävillä toimenpiteillä on puuntarjontaa lisäävä, neutraali tai vähentävä vaikutus.
• Vaikutuksen puun hintaan määrittelevät hiilikompensaation vaikutus puun tarjontaan, metsänomistajien tavoitteet
metsänomistuksensa suhteen, hintajoustot, puun kysynnän kehittyminen, ja kompensaatioyksiköiden myynnistä koituvat tulot
• Korvaus ja sopimusehdot vaikuttavat metsänomistajien osallistumishalukkuuteen. Esim. Norjassa korvauksella $42/ha/vuosi puolet
metsänomistajista piti todennäköisenä osallistumista1 ja Yhdysvalloissa $25/ha/vuosi korvauksella 2–4 % vastaajista2.
metsitys
lannoitus
kiertoajan pidentäminen
hakkuista pidättäytyminen
+
Metsäpinta-alan ja/tai kasvun
lisääntyminen
- - Ei puuntuotantoa
-
Vähentää puuntuotantoa
keskipitkällä aikavälillä
Hiilinielua lisäävät toimenpiteet
Energiapuu ↑
Kuitupuu ↑
Tukkipuu ↑ (lannoitus)
Tarjontavaikutukset
vuoteen 2040
Energiapuu ↓
Kuitupuu ↓
Tukkipuu ↓
Energiapuu ↓ ↓
Kuitupuu ↓ ↓
Tukkipuu ↓ ↓
Hintavaikutukset
Energiapuu ↓
Kuitupuu ↓
Tukkipuu ↓ (lannoitus)
Energiapuu ↑
Kuitupuu ↑
Tukkipuu ↑
Energiapuu ↑ ↑
Kuitupuu ↑ ↑
Tukkipuu ↑ ↑
Metsänomistaja
-kunnan
muutokset
Kysynnän
muutokset
(puutakäyttävä
teollisuus)
1Håbesland ym. 2016; 2Markowski-Lindsay ym. 2011

13. 9. Hankkeiden taloudelliset vaikutukset maa- ja
metsäkiinteistömarkkinoihin
• Hankkeet vaikuttavat metsäkiinteistömarkkinoihin hiilikompensaatiosopimusten sisällön ja niiden koskemien metsäalueiden tai
metsitettyjen alueiden välityksellä.
• Kompensaatiosopimus tehdään joko muutamalle vuodelle tai useammalle vuosikymmenelle, jonka ajaksi metsänomistaja tai
metsitettävän alueen maanomistaja sitoutuu hoitamaan metsää sopimuksen vaatimalla tavalla.
• Metsänomistajan tai metsitetyn alueen maanomistajan myydessä metsäkiinteistön siirtyy sopimus metsän ostajalle.
• Hankkeesta riippuen kompensaatiosopimus lisää metsäkiinteistön arvoa kompensaatiosta saatavan korvauksen verran, vähentää tai
viivästää metsästä saatavaa potentiaalista hakkuutuloa ja estää määräaikaisen suojelusopimuksen tekemisen.
• Niiden yhteisvaikutus (myönteinen, kielteinen tai muuttumaton) arvoon riippuu hankkeesta.
• Osassa hankkeista metsänomistajan sopimuksesta irtautuminen voi johtaa kompensaatiotoimijalle maksettavaan korvaukseen
• Vaikka maatalousmaa on rajallinen tuotantoresurssi, ei siitä ole Suomessa niukkuutta.
• Myös kotieläin- ja kasvinviljelytilojen tiiviillä yhteistyöllä peltoviljelyssä ja viljelykiertojen yhteensovittamisella voidaan lisätä nurmen
viljelyä, varsinaista viljelyalaa kasvattamatta.
• Ei ole todennäköistä, että hiilikompensaatioiden tarjonnan yleistyminen lisäisi suoraan maatalousmaan kysyntää ja nostaisi sen
hintaa.
• Sen sijaan nurmiviljelystä saatavat hiilikompensaatiot saattavat hyvinkin parantaa peltojen kasvukuntoa ja siten tuottavuutta, mikä
puolestaan nostaa maatalousmaan hintaa.

14. 9. Metsitykseen ja metsänhoitoon perustuvien
hankkeiden potentiaalinen pinta-ala
• Hankkeessa arvioitiin pinta-alat, joilla eri metsitykseen ja metsänhoitoon perustuvia hankkeita voitaisiin
toteuttaa. Alle on koottu hanketyypeittäin yhteenlaskettu pinta-ala, jolla hankkeessa tehtävä toimenpide
olisi mahdollista toteuttaa.
• Kiertoajan pidentäminen. Uudistuskypsien metsien pinta-ala on noin 2 miljoonaa hehtaaria.
• Metsälannoitus. Siihen soveltuvat sopivassa kasvuvaiheessa olevat nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt, joiden
pinta-ala on 13 miljoonaa hehtaaria.
• Soiden ennallistamiseen ojia täyttämällä. Siihen sopivat heikkotuotteiset ojitetut suot, joiden ala on 592 000-778
000 hehtaaria.
• Käytöstä poistuneen turvemaan metsitys. Turpeentuotannosta poistuu vuosittain 2 500–3 500 hehtaaria
suopohjaa, josta metsitykseen soveltuu arviolta 57%. Täten vuosittain olisi mahdollista metsittää noin 1 400–2 000
hehtaaria
• Jos on olemassa arvio siitä minkä verran mikäkin hanke sitoo hiiltä vuosittain tai hankkeen aikana on
ylle koottujen yhteenlaskettujen pinta-alojen pohjalta mahdollista arvioida eri hankkeiden
hiilensidontakykyä

15. 10. Hiilikompensaatiohankkeiden yhteensopivuus
metsäsektorin politiikkatavoitteisiin
Tärkeimmät politiikat:
1. Kansallinen metsästrategia
2025
2. hallitusohjelma
3. Maankäyttösektorin
ilmastosuunnitelma
4. Suomen biotalousstrategia
5. Kansallinen energia- ja
ilmastostrategia
6. Kemera -tuki
7. METSO-ohjelma
8. vesien hoitolaki
Politiikkatavoite Yhteensopivuuus
METSIEN TERVEYS, KASVU JA PUUNTUOTANTO
kotimaisen puupohjaisen energian tuotanto lisääntyy (1) ++ / -
metsävarat ovat runsaat, terveet ja hyväkasvuiset ml. lannoitus (1, 2, 3, 5, 6) +++
metsätalous on aktiivista, kestävää ja monipuolista (1, 2, 3, 4, 6) ++ / -
kestävää metsätaloutta koskevat kannustejärjestelmät tukevat tavoitteita (1, 6, 7) p / e
ILMASTO
metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutoksen hillintää (1, 3) +++
metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutokseen sopeutumista (1, 3) +
puuttomien alueiden metsittäminen (2, 3, 5) +++
BIOTALOUS, MONIPUOLINEN LIIKETOIMINTA JA SOSIAALISET VAIKUTUKSET
monipuolinen liiketoiminta kasvaa (1, 4) ++
ekosysteemipalveluihin perustuville liiketoiminnoille on toimivat markkinat (1) +
biotalouden rooli kestävässä kehityksessä (1, 2, 4) +
metsänomistajien ansaintamahdollisuudet lisääntyvät ekosysteemipalveluita kaupallistamalla (1 +
metsien virkistyskäyttö ja terveysvaikutukset kasvavat (1) - / e / +
YMPÄRISTÖ, BIODIVERSITEETTI JA VESISTÖT
metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy (1, 2, 6, 7) - / e /++
metsätalouden aiheuttamat vesistöhaitat minimoidaan (1, 6, 8) e
Selitteet: + = yhteensopiva, ++ = edistää tavoitteen saavuttamista, +++ = edistää huomattavasti
tavoitteen saavuttamista, - = yhteensopimaton, -- = heikentää tavoitteen saavuttamista, --- = heikentää
huomattavasti tavoitteen saavuttamista, p=päällekkäinen, e = ei merkityksellinen

16. 10. Hiilikompensaatiohankkeiden yhteensopivuus
maataloussektorin politiikkatavoitteisiin
Tärkeimmät politiikat:
1. CAP
2. hallitusohjelma
3. KAISU (keskipitkän aikavälin
ilmastosuunnitelma)
4. Ilmastoruokaohjelma ja
maatalouden ilmasto-
ohjelma
5. Pellolta pöytään-strategia
Politiikkatavoite Yhteensopivuuus
VILJELIJÄT, MAATALOUDEN ASEMA, RUOKA
varmistetaan viljelijöiden oikeudenmukainen tulotaso (1, 2, 5) +
parannetaan maatalouden kilpailukykyä (1, 2) +
tuetaan sukupolven vaihdosta (1, 2) e
muutetaan elintarvikeketjun voimasuhteita (1, 2) e
varmistetaan terveellinen, kohtuuhintainen ja kestävästi tuotettu ravinto (5) e
suojataan elintarvikkeiden ja terveyden laatua (1, 2, 5) e
parannetaan vailkuaisomavaraisuutta (2) +
tuetaan eläinten hyvinvointia (1, 2, 5) +
ILMASTO
hillitään ilmastonmuutosta (1, 2, 3, 4, 5) ++
muutetaan turvepeltojen ja kivennäismaiden viljelykäytäntöjä (4) +++
metsitetään eloperäisiä maita (3) +++
viljellään eloperäisiä maita monivuotiseti muokkaamatta (3) ++
hyödynnetään biokaasun tuotantopotentiaalia (2, 3) +
tuodaan uusia työvälineitä ja toimintatapoja maanomistajille ja maankäyttösektorin toimijoille (4) +
YMPÄRISTÖ, BIODIVERSITEETTI, VESISTÖT, SOSIAALISET VAIKUTUKSET
suojellaan ympäristöä (1, 2) +
lisätään luonnonmukaista maataloutta (2, 5) +
pienennetään maatalouden vesistövaikutuksia (2) ++
säilytetään maisemat ja biodiversiteetti (1, 2 ,5) --/+++
pdietään maaseutualueet elinvoimaisina (1, 2) --/+
Selitteet: + = yhteensopiva, ++ = edistää tavoitteen saavuttamista, +++ = edistää huomattavasti tavoitteen
saavuttamista, - = yhteensopimaton, -- = heikentää tavoitteen saavuttamista, --- = heikentää huomattavasti
tavoitteen saavuttamista, e = ei merkityksellinen

17. 12. Miten valtio voi tukea yksityisten
hiilikompensaatiohankkeiden toimeenpanoa?
• Jotta kompensaatiohankkeen lisäisyys toteutuu,
varsinaiseen kompensaatiohankkeen toteuttamiseen
(esimerkiksi puiden istuttamiseen) ei voi antaa suoraa
tukea.
• Valtiolla voisi kuitenkin olla mahdollisuuksia tukea
esimerkiksi hankkeiden kehitystyötä soveltuvilta osin,
kuten laskentametodologian tai todennusjärjestelmän
kehittämistä.
• Näissä ei ole kyse tuesta yksittäisen hankkeen
toteuttamiselle, mutta niillä voidaan yrittää korjata
markkinahäiriöitä, mikä tasoittaa kilpailuympäristöä siten,
ettei luotettavia hiilikompensaatioita tarjoavat toimijat kärsi
vähemmän luotettavampien toimijoiden
vapaamatkustajuudesta.
• Valtio voisi myös lisätä tiedonjakoa lisääminen hyvän
kompensaation kriteereistä sekä saatavilla olevista
palveluista ja standardeista.
• Valtion mahdollisuuksia tukea kompensaatiohankkeita
rajoittaa EU:n kilpailuneutraliteettisääntely.
Valtiontukisäännöt ovat olennaisia silloin kun julkinen
sektori myöntää taloudellisille toimijoille tukia.
• Lähtökohtaisesti valtiontuet yritystoiminnalle on kielletty,
poikkeuksena esim. de minimis –tuki (max. 200 000 euroa
3 vuoden aikana). Maataloudessa de minimis -raja
kolmessa vuodessa on 20 000 euroa.
• Valtio voisi myös hankkia kompensaatiopalveluita
kompensoidakseen omassa julkisen sektorin
toiminnassa syntyneitä päästöjä, kuten
lentomatkustuksen päästöjä.
• Tällöin on huomioitava hankintalainsäädäntö.

18. 13. Miten valtio voi ohjata tai säädellä
hiilikompensaatiohankkeiden toimeenpanoa?
• Valtion on mahdollista tuottaa laskentasääntöjä,
verifiointivaatimuksia, yms. menettelyllisiä
vaatimuksia, joiden soveltaminen voi olla joko
vapaaehtoista tai pakollista.
• Tällä hetkellä kompensaatiopalveluihin liittyvää
sääntelyä ovat rahankeräyslaki ja
kuluttajansuojalainsäädäntö. Yritysten välisessä
toiminnassa sääntely perustuu normaaliin
sopimusoikeuteen ja markkinointisääntelyyn.
• Rahankeräyslakiin ollaan valmistelemassa muutoksia tältä
osin.
• Jos tuotetaan oikeudellisesti sitovaa sääntelyä, tulee
luoda sitä koskeva lainsäädäntöpohja,
valvontaviranomainen ja sanktiot rikkomuksien
varalle. Eräs vaihtoehto on, että, että kotimaista
toimialaa/toimijoita kannustetaan itsesääntelyyn, mm.
luomaan kriteeristöt hankkeille.
• Jos julkinen valta haluaa vaikuttaa
kompensaatiopalveluiden luotettavuuteen, tulisi ensin
kartoittaa sääntelyä sisältämättömien vapaaehtoisten
toimien toteuttamiskelpoisuus, kuten suositukset,
itsesääntely ja vapaaehtoiset rekisterit.
• Jos vapaaehtoiset keinot osoittautuvat
riittämättömiksi, on mahdollisuus luoda sitovaa
sääntelyä.
• Mikäli vapaaehtoista kompensaatiota päädytään
säätelemään laajemmin, mm. seuraavat aiheet olisi
hyvä huomioida:
• Kaksoislaskennan välttäminen
• Lisäisyys
• Todennettavuus

19. 14. Johtopäätökset
• Selvityksen mukaan suurimmat puutteet löytyvät tällä hetkellä
tarjolla olevien kompensaatiohankkeiden ilmastovaikutuksen
mittauksesta, raportoinnista ja todentamisesta Suomessa,
sekä hankkeiden tuottamien vaikutusten läpinäkyvyydestä.
• Ehdotuksia puutteiden korjaamiseen:
• Kansallisesti määritellään hyvän kompensaation kriteerit;
• Lisätään kansallisesti tiedon saatavuutta esimerkiksi
maankäyttösektorin kompensaatiohankkeiden todellisista
ja lisäisistä hiilinielu- ja hiilivarastovaikutuksista;
• Todentamisjärjestelmän kehittäminen, huomioiden
transaktiokustannusten tason;
• Läpinäkyvyyden vaatiminen tai siihen kannustaminen,
esimerkiksi kompensaatiorekisterin luomisen kautta, johon
kaikki toimijat vastaisivat samoihin kysymyksiin;
• Allianssimalli, joko toimija- tai valtiolähtöisesti
• Toimijoiden järjestäytyminen (aloitettu työpajan yhteydessä) –
valtio voisi tukea järjestön/allianssin omia kehityshankkeita
• Taloudelliset vaikutukset maa – ja metsätaloussektoriin
nykyisillä pinta-aloilla merkityksettömät, hankkeiden
laajetessa toimenpiteistä riippuvaisia
• Kompensaatiotoiminta on pääsääntöisesti hyvin linjassa maa-
ja metsätalouteen kohdistuvien politiikkatavoitteiden kanssa
• Kompensaatiohankkeiden tuottamista ilmastovaikutuksista
(tonneina hiilidioksidiekvivalenttia) olisi hyvä pitää kirjaa, jotta
ne voidaan tarvittaessa kaksoislaskennan välttämiseksi
poistaa kansallisesta inventaariosta, mikäli se nähdään
tarpeelliseksi.
• Kompensaatiohankkeilla on ilmastovaikutusten lisäksi myös
monen tyyppisiä muita kestävän kehityksen vaikutuksia,
kuten vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin tai
työllisyyteen. Kompensaatiotoiminnan läpinäkyvyyden
edistämisessä voisi tulevaisuudessa kannustaa myös näiden
muiden SDG-vaikutusten tarkempaan raportointiin ja
kompensaatiohankkeiden kriteeristön tulisi minimoida
hankkeiden negatiiviset vaikutukset.