Alustukseni Tampereella 05.02.2013

1. Koulutuspolitiikasta
Matti Vesa Volanen
Tampere 14.05.2013

2. 1. Koulutusjärjestelmä on luonteeltaan konservatiivinen
instituutio. Sen rakenteelliset uudistukset kestävät hyvinkin
parikymmentä vuotta.
2. Rakenteellisten uudistusten valmistelu vaatii pitkällistä,
ennakoivaa poliittista keskustelua. Pitkässä saatossa
koulutusjärjelmän rakenteellinen integraatio on edennyt
kattamaan yhä useampia ikäluokkia (ts. kansakoulu/oppikoulu ->
peruskoulu, nyt käydään keskustelua toisen asteen koulutuksesta
ja sen perusluonteesta, korkea-asteella edessä on sama
keskustelu).

3. 3. Suomen koulutusjärjestelmä edustaa rakenteellisesti kaikilta
osiltaan kansallisen, teollisen hyvinvointivaltion nousun
inspiroimaa koulutuspoliittista ajattelua. Päästrategiana on ollut
pidentää koulutusta ja saada se kattamaan mahdollisimman
suuri osa ikäluokasta.
4. Opetussuunnitelma-ajattelu tulee pääosin saksalaisesta
perinteestä, jossa valtion rooli korostuu: tutkinnot ja
tutkintojen sisällöt ovat kansallisia ja kansallisesti päätettäviä
kysymyksiä, nyttemmin EU:n EQF:malli ohjaa työtä.

4. 5. Aina 1970 –luvun lopulta on koulutusjärjestelmää
reformoitu purkamalla sen sisään rakennettuja
vastakkainasetteluja: esim. yleissivistävä koulutus
(=valmistuminen virkamieheksi) ja ammattikoulutus (=
valmistautuminen yksityiselle sektorille);
ammattikorkeakoulureformi, yliopistoreformi (koulutus-työelämä);
kansalaiseksi/työtekijäksi kasvattamisen
kääntyminen yrittäjäkasvatukseksi.

5. 6. Koulutuksen pituuden jatkaminen ei ole enään
perusteltua - nykyään 1+9+3+5 vuotta – mutta tiedon ja
oppimisen asema työssä on ratkaisevasti muuttunut:
oppiminen on yhä suurempi osa kaikkea työtä.

6. 7. Koulun sisäiset toimintamallit aikatauluineen,
ikäluokkajakoineen, luokkahuoneineen, työnjakoineen,
oppiainejakoineen, aineopettajajakoineen edustavat
tehdastoimintamallia. Se on kuitenkin kehittynyt nyt
prosessiteknologiaksi, jonka lähtökohtana on
prosessiteollisuuden virtausmallit ja virtojen (-oppilas, -
opettaja, -tieto, -päätös) ohjaus. Tämä ajattelutapa on nyt
tunkeutunut myös korkea-asteen koulutukseen

7. 8. Teknologinen kehitys – media mukaan luettuna - on
muuttanut tiedonmuodostuksen ja oppimisen
perusluonnetta ratkaisevalla tavalla. Siitä seuraa, että
koulutuksen sisällöt eivät ole hallittavissa perinteellisellä
tavalla ja uuden tekniikan alustojen kehittäjillä on valta
sisältöihin ja oppimiseen. Oppimisteknologian
laajamittainen käyttö avaa myös koulutuksen
kansainvälisille teknologiayrityksille, jotka tarjoavat
koulutusta suoraan oppilaitoksille ohi kansallisen
päätöksenteon.

8. 9. Kunnallis- ja valtiontalouksien kriisiytyminen nostaa esiin
suuruuden ekonomian: koulujen yksikkökoot suurenevat ja
koulunpito muuttuu yksilön kehityskeskeisyydestä
oppimisympäristöjen hallinnoimiseksi.
10. On ilmeistä, että teknologian välityksellä tapahtuva
kommunikaatio ja vuorovaikutus vaikuttaa myös
itseymmärryksen muodostukseen. Ihmissuhteisiin liittyvä
epävarmuus ja haavoittumisen mahdollisuus halutaan rajata
pois (ei liian lähelle, ei liian kauaksi, yksin yhdessä);
yksinäisyyden sieto vähenee.

9. JOHTOPÄÄTÖS
Koulutuspolitiikassa on löydettävä uusi peruspositio, joka
määrittää uudelleen yksilökehityksen, oppimisen ja
tiedonmuodostuksen paikan ja tehtävät työssä ja
kanslaisyhteiskunnassa. Monin osin pelkkä kansallinen
tarkastelu ei ole enää mahdollista. Tiedon ja teollisuuden
keskinäissuhde on määritettävä uudelleen ja siten
teollisuupolitiikka rakennettava uudelta pohjalta. Kansallinen
sivistyskeskustelu on rakennettava uudelle pohjalle.

10. Taso
Sisältö
Yksilö Yhteisö
Mahdollisuus Konservatiivinen
Mahdollisuudet yksilössä
Liberaali
Yhtäläiset valinnanmahdollisuudet
Tulos
Edistyksellinen
Heikkoja
tuettava
Juuriinmenevä
Tulosten perustaso kaikille

11. Rakenteellisia uudistuksia?
Peruskoulu
Perusopisto
Aluekorkeakoulu
Työn vaihtoehtona koulutus