1. UUDISTUKSEN PÄÄKOHDAT JA NYKYTILANNE
Lähtötilanne on vääristynyt
• Mm. terveyskeskukset kärsivät henkilöstöpulasta, yli 80 % potilaista jonottaa yli 2 viikkoa lääkärille pääsyä
• Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rahoituksessa epäsuhta – ennaltaehkäisyn puute aiheuttaa kuluja
• Uudistaminen ja yksinkertaistaminen ovat hallituksen keskeisimmät tehtävät
Sosiaali- ja terveyspalveluiden nykytila Suomessa jättää toivomisen varaa. Liian moni apua ongelmiinsa ja
vaivoihinsa etsivä kokee, että hän joutuu byrokraattisen järjestelmän vangiksi ja että vaikuttavan avun
saamiseksi joutuu taistelemaan. Terveyskeskukset kärsivät mm. henkilöstöpulasta, ja yli 80 prosenttia
potilaista joutuu jonottamaan yli 2 viikkoa päästäkseen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Kansalaisten
palveluissa on yhä enemmän alueellista epätasa-arvoa.
Terveydenhuolto on Suomessa järjestetty nurinkurisesti: erikoissairaanhoitoon on jouduttu satsaamaan,
kun taas perusterveydenhuolto ja ongelmien ennaltaehkäisy ovat joutuneet kituuttamaan vähemmillä
rahoilla. Uudistuksia tarvitaan, jotta keskeisimmät hyvinvointipalvelumme olisivat jatkossa toimivia ja
laadukkaita ja jotta niitä on saatavilla riittävästi myös tulevaisuudessa, kun väestön ikääntyminen lisää
väistämättä hoiva- ja hoitopalveluiden tarvetta.
Näihin haasteisiin vastaaminen on pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen keskeisin tehtävä. Suomalaisen
kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ja yksinkertaistaminen on välttämätöntä. Kokoomuksen
eduskuntaryhmän puheenjohtajan Petteri Orpon johtama koordinaatioryhmä julkistaa 8.5.2013
linjauksensa kunta- ja soteuudistuksen yhteensovittamisesta.
Työssäkäyntialue, vastuukunta, hoitoketju – sote suomeksi
• Uudistuksen lähtökohtana riittävän vahva ja kantokykyinen kunta
• Työssäkäyntialueen kautta luonnollinen yhteys sosiaali- ja terveydenhuoltoon
• Uudistus kattaa terveyskeskuspalvelut, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon
Jos kunta- ja sote-uudistus tehtäisiin vain erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta, niin
Suomeen muodostuisi noin 20 kuntaa. Tällaiset suurkunnat eivät muodostuisi luontaisten asiointialueiden
pohjalta ja demokraattinen päätöksenteko karkaisi kauas kuntalaisista.
Sen sijaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen uudistamisen lähtökohtana on riittävän vahva kunta
tai kuntien muodostama alueellinen, toiminnallinen sote-alue, joka muodostuu työssäkäyntialueen ja arjen
elinpiirin pohjalle.
Sote-alueen hallinto järjestetään pääasiassa vastuukuntamallilla, mutta kunnat voivat sopia
kuntayhtymämallista. Sote-alue muodostuu kunnista, joista ainakin yhden asukasluku on vähintään noin
50 000. Yhdellä työssäkäyntialueella on vain yksi sote-alue ja yksi vastuukunta.
Sote-alueen järjestämisvastuu kattaa nykyiset terveyskeskuspalvelut, sosiaalihuollon tehtävät sekä
erikoissairaanhoidon. Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveystoimi linkittyvät toimivaksi kokonaisuudeksi
eivätkä apua tarvitsevat joudu kärsimään palveluiden pirstaleisuudesta.
Jatkossa alle 20 000 asukkaan kunnilla ei ole mitään järjestämisvastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen
osalta. 20 000–50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut
(so. palvelut, joita terveyskeskukset ja kuntien sosiaalitoimi järjestävät nykyisen lainsäädännön mukaan).

2. Muiden palveluiden osalta kunnan on kuuluttava sote-alueeseen. Yli 50 000 asukkaan kunnilla on täysi
järjestämisvastuu kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Sote-alueen kaikki kunnat osallistuvat
palvelutuotannon hallintoon ja rahoitukseen.
Uudistuksen aikataulu ja vastuujaot ovat jo selvillä
• Erva (erityisvastuualue) sopii yhteistyön toteuttamisesta sote-alueiden kesken
• Ervoja tulee koko maahan viisi
• Sote-alueet aloittavat toimintansa 1.1.2017
• Yliopistolliset sairaalat sote-alueen omistukseen ja hallintaan
Sote-alueet aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2017. Kunta ja palvelurakenneuudistuksen, Paras-lain,
mukaiset yhteistoiminta-alueet puretaan. Nykyään sairaanhoitopiireillä oleva järjestämisvastuu lakkaa
vuoden 2016 lopussa, ja se siirtyy laajan perustason palveluista vastaaville sote-alueille. Lähtökohtana on,
että sote-alue vastaa jatkossa sairaanhoitopiireille nykyisin kuuluvista tehtävistä. Sairaanhoitopiirien
henkilöstö, omaisuus ja vastuut siirtyvät pääsääntöisesti vastuukunnan omistukseen ja hallintaan.
Erityisvastuualueita (erva) muodostetaan viisi, ja jokainen sote-alue kuuluu yhteen niistä. Ervan keskeinen
tehtävä on sote-alueiden toiminnan koordinaatio. Erva on kuntayhtymä, jonka jäseninä ovat sote-alueet ja
jolla on hallitus. Tavoitteena on edistää yhdenvertaisten palvelujen saatavuutta ja toisaalta välttää sote-
alueiden päällekkäistä palvelutuotantoa. Erikseen vielä säädetään joidenkin palvelujen ja tehtävien
kansallisesta keskittämisestä.
Viiden yliopistollisen sairaalan omistuksen ja hallinnan peruslähtökohtana on sairaalan siirtyminen sote-
alueen omistukseen. Jos sote-alue toteutetaan vastuukuntamallilla, siirtyy sairaala vastuukunnan
omistukseen ja hallintaan.
Kunta ja sote ne yhteen soppii
• Kuntaperusteinen malli tähtää läpinäkyvyyteen, demokraattisuuteen ja tehokkuuteen
• Palveluketjut selkeytyvät
• Resurssit ja päätösvalta samalla tasolla
Kuntaperusteisella mallilla on monia etuja: se on läpinäkyvä, demokraattinen ja tehokas. Kun vahvempi
kunta vastaa mahdollisimman laajasta palvelukokonaisuudesta, ovat palveluketjut selkeitä eikä apua
etsivää turhaan pompotella luukulta toiselle tai siirretä jonosta toiseen. Samaan aikaan raha ja päätösvalta
ovat samalla tasolla, jolloin kuntalaisten demokraattinen vaikuttaminen on luontevaa ja palveluiden
käyttäjien ääni kuuluu palveluista päätettäessä.
Tällä mallilla sosiaali- ja terveyspalvelut pysyvät edelleen hyvin kiinteässä yhteydessä muiden hyvinvointia
tuottavien palveluiden (rakentaminen ja liikenne, liikunta-, kulttuuri- ja sivistyspalvelut) kanssa.
Sote-järjestämislain valmistelu sosiaali- ja terveysministeriössä jatkuu nyt Orpon koordinaatioryhmän
sopimien linjausten pohjalta. Perustason alueet ja sote-alueet määritellään valtioneuvoston asetuksella.
Alueiden muodostamisen kriteereistä kuullaan kuntia jo marraskuussa 2013 kuntarakennelaissa tarkoitetun
ilmoituksen yhteydessä. Varsinainen asetus annetaan vuoden 2015 aikana. Kuntien ehdotukset sote-
alueiksi pyydetään siten, että ne ovat valtioneuvoston käytettävissä vuoden 2014 loppuun mennessä. Sote-
alueet aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2017.