Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

KORTTELITASON
KAUPUNKI-‐INNOVAATIOT
1

Kaupunki-innovaatioiden pika-analyysit
KORTTELITASON KAUPUNKI-INNOVAATIOT
Moduulirakentaminen
Lähilogistiikka
Talo palveluilla
Movense Oy
Kimmo Rönkä & Kirsten Sainio
5.9.2011

Sisällysluettelo
Alkusanat
Tiivistelmä
1. Lähtötilanne: kokemuksia kaupunki-innovaatioista
2. Kaupunki-innovaatiot kaupunkirakentamisen muutosprosessina
3. Korttelitason kaupunki-innovaatiot
3.1 Korttelitason paikallisinnovaatiot
3.2 Moduulirakentaminen
3.3 Lähilogistiikka
3.4 Talopalveluilla
4. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset
Haastattelut
Lähdeluettelo

KORTTELITASON
3

Alkusanat
Innovaatioiden leviämiseen vauhtia! Kaupunki-innovaatiot -toimintamalli tähtää keinoihin,
joilla innovaatiot saadaan nykyistä nopeammin käytäntöön ja joilla uudet käytännöt leviävät
skaalautuen nykyistä tehokkaammin erilaisille alueille. Toimintamallin tarkoituksena on
kuroa kapeammaksi tutkimuksen ja käytännön isoa kuilua panostamalla toteutumisen
paikallisiin edellytyksiin. Kaupunki-innovaatiot -toimintamalli on vuosina 2010–2011
toteutettava Helsingin metropolialueen kaupunkien ja valtion (YM, LVM, OKM ja TEM)
yhteinen ohjelma laaja-alaisten kaupunki-innovaatioiden toteuttamiseksi.
Mikä on kaupunki-innovaatio? Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu
kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai muutos. Innovaatio voi liittyä
asumiseen, liikkumiseen, palvelujen tarjontaan tai ihmisten arkeen ja osallisuuteen.
Kaupunki-innovaatiot juurrutetaan yhdessä paikallistason käyttäjien, kuntien, asukkaiden ja
yritysten kanssa.
Mitä tarkoitetaan pika-analyysilla? Pika-analyysit ovat tiiviitä selvityksiä lupaavien
toimintamallien, menetelmien ja palveluiden levittämis-, skaalautumis- ja
kasvuedellytyksistä.
Korttelitason kaupunki-innovaatiot. Tässä selvityksessä toteutetaan kolmen korttelitasoisen
kaupunki-innovaation pika-analyysit. Nämä kaupunki-innovaatiot ovat moduulirakentaminen
(teollinen lisärakentaminen), jakelulogistiikka ja sen edellyttämät vastaanottotilat ja –
palvelut sekä ns. talo palveluilla –konsepti (korttelitason hyvinvointipalvelut).
Selvitys aloitettiin maaliskuussa 2011 ja työ valmistui syyskuussa 2011. Työtä ovat ohjanneet
erityisasiantuntija Peter Fredriksson ympäristöministeriöstä sekä Boost Brothers Oy:n
konsultit Jyrki Jalli, Matti Sivunen ja Katharina Mead. Työn ovat toteuttaneet DI Kimmo
Rönkä ja TaM Kirsten Sainio Movense Oy:stä.

Tiivistelmä
Korttelitason kaupunki-innovaatiot on osa meneillään olevaa kaupunki-innovaatiot –
ohjelmaa. Selvitys käsittää kolme korttelitason kaupunki-innovaatiota, jotka ovat
moduulirakentaminen (teollinen lisärakentaminen), jakelulogistiikka ja sen edellyttämät
vastaanottotilat ja –palvelut sekä ns. talo palveluilla -konseptit (korttelitason
hyvinvointipalvelut). Selvitys keskittyy olemassa olevaan kaupunkiympäristöön mutta
hyödyntää myös uudisrakentamista innovaatioiden levittämisen väylinä.
Monessa tutkimuksessa ja selvityksessä on todettu, että nykyisillä esikaupunkialueilla ja
lähiöissä on paljon mahdollisuuksia lisä- ja täydennysrakentamisella. Vaikka erilaisia
kehityshankkeita ja kokeiluja on tehty, eivät ratkaisut tai toimintamallit ole levinneet. Tässä
pika-analyysissa on keskitytty korttelitasoon siksi, että tarkastelutavan avulla on pyritty
analysoimaan valittujen kaupunki-innovaatioiden juurtumiseen, leviämiseen ja
skaalautumiseen liittyviä seikkoja. Panostaminen asunto-osakeyhtiöihin ja kiinteistöyhtiöihin
eri riitä, vaan lisäksi tarvitaan panostamista paikallistasoon, jota tässä selvityksessä
kutsutaan korttelitasoksi.
Kaupunki-innovaatioita on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus,
yhdistelmä tai muutos. Yleistyäkseen kaupunki-innovaatio tarvitsee tarjonnan ja kysynnän
keskinäistä ns. vastavuoroista sopeuttamista. Korttelitason kaupunki-innovaatioita voidaan
hahmottaa näiden neljän innovaatiotyypin pohjalta. Parannusinnovaatio on yleensä
mahdollista toteuttaa ilman erityisiä mahdollistamistoimia normaalin tuote- ja
palvelukehityksen antamilla raameilla. Tällainen kaupunki-innovaatio on tunnetun ja
olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin kehitetty versio. Yhdistelmäinnovaatio
syntyy kahden tai useamman eri toimialan toimijan kesken ja sen uutuusarvo tulee
toimialojen keskinäisestä uudesta rajapinnasta, joka näkyy uutena palveluna
loppukäyttäjälle. Uudistusinnovaatio edellyttää jo innovaation sopeuttamista sekä
toimijoissa että vastaanottajassa. Kaupunkiympäristössä tarvitaan esimeriksi uusia kaavoitus-
ja rakennuslupakäytäntöjä. Muutosinnovaatio on vaativin kaupunki-innovaation muoto, koska
siinä yhdistyy useamman toimialan tuote ja palvelu uutena kokonaiskonseptina.
Muutosinnovaatio edellyttää yleensä ohjeiden, määräysten ja käytäntöjen uudelleen
ajattelua. Muutosinnovaatio edellyttää myös toteutuakseen muutosprosessin, jotta
rakennettu ympäristö pystyy sopeutumaan uuteen kaupunki-innovaatioon.

KORTTELITASON
5

Moduulirakentaminen on Suomessa uusi
rakentamismenetelmä, jonka etuina ovat
rakentamisen nopeus, sääolosuhteilta suojattu
rakentaminen sekä etenkin rakennusten korottamisen
mahdollistava rakenteellinen keveys.
Moduulirakentamisen yleistymisessä avainroolissa ovat
kunnalliset rakennuttajat, jotka voisivat toimia uuden
teknologian tienraivaajana. Moduulirakentamisen
ensimmäisinä sovelluskohteina voisi olla
tasakattoisten kerrostaloille tuleva
kattorakentaminen. Taloudellisesti kannattavinta ovat
keskusta-alueet ja muut korkean hintatason alueet
(esim. merenrannan läheisyys). Toteutettujen
pilottien avulla moduulirakentamisen menetelmät
voivat siirtyä myös asunto-osakeyhtiöpuolelle, jossa
prosessien käynnistyminen on hitaampaa.
Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan
tulevaisuudessa kansainvälisten esimerkkien
mukaisesti. Uudisrakentamisessa tulee ottaa
huomioon nettipohjaisen kaupan tarpeet mm.
varaamalla kerrostaloihin tiloja lähilogistiikan
monimuotoisia tarpeita varten. Kaupunki-innovaation
leviäminen edellyttää kuitenkin näkyvyyttä
(palvelueteiset), kuluttajien ajansäästöön liittyvää
viestintää että uudenlaisen ja kuluttajalähtöisemmän
vähittäiskaupan kulttuurin syntymistä.
Talo palveluilla (ns. hyvinvointikortteli) on näistä
kolmesta kaupunki-innovaatiosta vielä eniten
kehittämisvaiheessa. Kiinteistökohtaisia ja pelkästään
talon asukkaita palvelevia seniori- ja palvelutaloja on
toteutettu lähes parin vuosikymmenen ajan. Taloon
liitettävä paikallistason palvelualusta (ns. talo
palveluilla) on muutosinnovaatio, joka edellyttää sekä
toimijaverkoston rakentamista että paikalliselle
korttelitasolle juurruttavaa prosessointia.
Uusi rakentamisteknologia-, käytetty materiaaliratkaisu tai palvelu on helpointa tuoda
markkinoille uudisrakentamisessa. Korttelitason kaupunki-innovaatiot toteutuu nopeimmin
uudessa ympäristössä (moduulirakentaminen uudisrakentamisena, palvelueteiset
Suurpellossa ja Talo palveluilla uudiskortteleissa). Siksi uudisrakentamisella on tärkeä rooli
innovaatioiden näkyväksi tekemisessä. Tämän jälkeen ratkaisu on helpompi skaalata
olemassa olevaan ja kehitettävään ympäristöön. Tehdyissä pika-analyyseissa arvioitiin näiden
kaupunki-innovaatioiden elinkelpoisuutta ja potentiaalisuutta, jonka avulla kaupunki-
innovaatiota voidaan sekä juurruttaa että jalkauttaa.
Korttelitaso on kaupunki-innovaatioiden leviämisen ja juurtumisen kannalta keskeinen
viranomaistaso. Kokemukset lisä- ja täydennysrakentamisesta osoittavat, että taloyhtiö on
usein liian pieni taso ja vastaavasti kaupunginosa liian suuri kysynnän ja tarjonnan
kohtaamiseksi. Kannattavan yritystoiminnan näkökulmasta korttelitaso luo paremmat
puitteet kannattavalle liiketoiminnalle. Myös rakennuslupaa koskevat ohjeet,
pysäköintinormit, asemakaavoituksen periaatteet ja tontti/hinnoitteluun liittyvät
periaatteet on hyvä määritellä niin, että niitä voidaan soveltaa korttelitasolla.
Korttelitaso on entistä tärkeämpi taso myös käyttäjien roolin vahvistamisessa ja
palveluajattelun tuomisessa. Korttelitaso tuo mukanaan asumiseen kuuluvan
toiminnallisuuden, jalan kulkemisen ja luontaiset kohtaamiset. Kortteli muodostaa riittävän
ison asukaspopulaation, jossa voidaan toteuttaa asiakastarpeen mukaisia palvelumalleja –
markkinalähtöisestä palvelusta yhteisölähtöiseen itsepalveluun.
Innovaatiorakennuttajilla on tärkeä rooli uusien innovaatioiden tunnetuksi tekemisessä.
Kaupunkien kehittämisessä omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla on
pitkäkestoinen motiivi asuinalueen kehittämiseen.
Kehittämisalueita tarvitaan vaikuttavuuden lisäämiseksi. Markkinavetoisuus luo
lähtökohdat keskusta-alueiden ansaintalogiikalle. Yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös
kehittämisalueita, joissa kokeillaan uusia toimintamalleja ja haetaa myös suurempia
muutosprosesseja. Prosessia voidaan tukea myös esikaupallisten julkisten hankintojen avulla.
Kaupunki-innovaatiot tarvitsevat puolueettomia välittäjiä, jotka kertovat
riippumattomasti eri vaihtoehdoista ja niiden kustannuksista. Tarvitaan hissiasiamiehen
tapaisia toimintamalleja, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat nykyistä paremmin. Julkisella
sektorilla on tässäkin avainrooli markkinoiden – kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen
edistämisessä.

1. LÄHTÖTILANNE:
Kokemuksia kaupunki-innovaatioista

KORTTELITASON
7

Kaupunki-innovaatiotarkastelun avulla pyritään
selventämään kaupunkiympäristöön liitettäviä
innovaatioita. Kompleksinen kaupunki-innovaatio
tarvitsee systeemistä tukea juurruttamiseen,
levittämiseen ja skaalautuvuuteen.
Lisätietoa:
Valovirta, Ville; Pelkonen, Antti; Kivisaari, Sirkku &
Hyytinen, Kirsi 2011: Kaupunki-innovaatioiden
skaalaaminen. VTT Tutkimusraportti.
1. Lähtötilanne: kokemuksia kaupunki-innovaatioista
Miksi asumisen ja rakentamisen innovaatiot leviävät hitaasti? Varsinkin olemassa
olevat kaupunginosat uudistuvat hyvin hitaasti. Tässä luvussa käsitellään kaupunki-
innovaatioiden juurtumista ja skaalautumista sekä kotimaisen että kansainvälisen
kirjallisuuden pohjalta.
Kaupunki-innovaatioiden skaalautuvuuteen vaikuttaa useita, erilaisia ja monimutkaisesti
toisiinsa liittyviä asioita. VTT (Valovirta et al 2011) on nostanut esille seuraavat tekijät:
• Kaupunki-innovaatiot ovat tyypillisesti systeemisiä innovaatioita, jotka
leviävät hitaammin kuin autonomiset innovaatiot.
• Innovaatioiden käyttöönotto on vastavuoroista sopeuttamista.
Käyttöönottotilanne edellyttää sekä innovaation että ympäristön sopeuttamista.
• Kaupunki-innovaation skaalaaminen on prosessi, jota tulee johtaa
neuvottelevalla verkostojohtamisen periaatteilla.
• Kaupunki-innovaatioiden todentamiseksi ja niiden vaikuttavuuden
mittaamiseksi tarvitaan arviointia ja hyötyjen arviointia. Tähän tulisi kehittää
työkaluja ja menetelmiä.
• Kaupunki-innovaatio ei juurru ilman puolueetonta välittäjää. Varsinkin
olemassa olevilla asuntoalueilla uuden innovaation ostajat ovat maallikkoja tai ei-
asiantuntijoita, joten päätöksen tekemisen tueksi tarvitaan usein riippumatonta
tietoa ja neuvontaa. Esimerkkinä puolueettomasta välittäjästä on Helsingissä
vuodesta 2001 toiminut hissiasiamies.
• Julkisella sektorilla ts. valtiolla ja kunnilla on erilaisia keinoja
käytettävissään (kaavoitus, hankinnat ja sääntely), mutta niitä ei käytetä
innovaatioiden edistämiseksi vaan toimialojen sisäisten tapojen ja kulttuurien
mukaisesti.

Lisätietoa:
Valovirta, Ville; Pelkonen, Antti; Kivisaari, Sirkku &
Hyytinen, Kirsi 2011: Kaupunki-innovaatioiden
skaalaaminen. VTT Tutkimusraportti.
Kaupunkiympäristössä toimivat sekä yritykset, kaupunki (julkinen sektori) että yksityiset
ihmiset yksilöinä ja taloyhtiöiden jäseninä. Asuinalueen arvoverkko on usein jäsentymätön,
jolloin alueen kyky viedä innovaatioita eteenpäin on puutteellinen. Erilaiset kaupunki-
innovaatiot toimivat erilaisella dynamiikalla, joita ei tunnisteta ja joita ei siksi osata tukea.
Kaupunki-innovaatioilla on kolme erilaista kasvustrategiaa, jotka ovat (lähde: Valovirta et al
2011) :
1. Yritysten ja yritysverkostojen liiketoimintakonseptit. Tämä kasvustrategia perustuu
yrityksen tai yritysverkoston kaupalliseen intressiin. Kaupunkiympäristössä on usein
sääntelyä, joka rajaa innovaation leviämistä. Julkisella sektorilla on erityinen rooli
edellytysten luojana (infrastruktuuri ja täydentävät palvelut). Yritysvetoiset
liiketoimintakonseptit edellyttävät kilpailuneutraaliutta, jotta määräyksillä ja
normeilla ei suosita joitakin teknologioita tai materiaaleja. Kaupunkien keskeiset
keinot edistää skaalautumista ovat kaavoituksessa, julkisissa hankinnoissa,
kokeiluympäristöjen luomisessa, arviointi- ja sertifiointityökaluissa sekä vaikutusten
arvioinnissa.
2. Julkisen sektorin palveluinnovaatiot. Tämä kasvustrategia koostuu sektorirajat
ylittävistä palvelukonsepteista, joissa tyypillisesti toimitaan moniammatillisissa
tiimeissä. Innovaatiot edellyttävät myös ammattiryhmien hyväksyntää.
Edistämiskeinoina ovat ns. muutosagenttien ja välittäjätoimien synnyttäminen ja
tukeminen, moninäkökulmaisen kokonaishyötyajattelun korostaminen, vertaisuuden
ja vertaiskehittämisen tukeminen sekä erillisten oppimisprosessien ja –ympäristöjen
luominen.
3. Julkisten ja yksityisten palvelujen yhdistelmät. Kasvustrategia edellyttää fyysistä
infrastruktuuria, jossa molemmille palveluille on tilaa ja kasvumahdollisuuksia. Näissä
palveluyhdistelmissä on usein kysymys digitaalisista palvelualustoista ja niiden
luomisesta sekä erillisten palveluintegraattorien perustamisesta. Julkisten ja
yksityisten palveluiden innovaatiot edellyttävät yhteispanostuksia sekä yhteisiä
hankintoja ja investointeja. Ongelmana on julkisen ja yksityisen sektorin erilainen
päätöksenteko ja sen aikajänne.

KORTTELITASON
9

Kuva 1. Kaupunki-innovaatioiden syntyminen edellyttää
paikallisen alasysteemin (niche) ja järjestelmän (regime)
välistä vastavuoroista sopeuttamista.
Kaupunkia ja sen tuotteita ja palveluja kehitetään
rajattujen kokeilujen ja pilottien avulla. Tulosten ja
oppien siirtäminen käytäntöön ja kulttuuriin
varmistetaan systemaattisilla oppimisen
menetelmillä.
Lisätietoa:
van den Bosch, Suzanne & Rotmans, Jan 2008:
Deepening, broadening and scaling up. KCT.
Järjestelmä oppii kokeilujen avulla
Hollannissa on tutkittu sosio-teknisen järjestelmien vaikutusta innovaatioiden juurtumiseen.
Tutkimuksen kohteena olivat energia- ja liikennejärjestelmät sekä varsinainen
muutosprosessi strategisesti merkittävistä kokeiluista (niche) vallitsevan järjestelmän
(regime) tasolle. Tuloksissa korostettiin mm. kulttuuristen tekijöiden vaikutusta, siksi
onnistuneessa prosessissa panostetaan ymmärryksen lisäämiseen ja koko toimijaverkoston
oppimista. (ks. Valovirta 2011, s. 32; alkuperäinen lähde: Lovio & Kivisaari 2010).
Innovaatioiden siirtymiseen kuuluneet rakenteelliset siirtymät koostuvat syventämisestä
(deepening), laajentamisesta (broadening) ja skaalaamisesta (scaling up) (van den Bosche &
Rotmans 2008):
SYVENTÄMINEN (Deepening)
- Kokeilun avulla oppinen käytännössä (paikalliset alasysteemit ns. nichet)
- Vallitseva järjestelmä (regime): Uudet käytännöt, kulttuurit ja rakenteet
LAAJENTAMINEN (Broadening)
- Erilaiset kokeilut (ja kokemukset) muissa käytännöissä (nichet)
- Käytäntöjen linkittäminen (niche-taso tai niche-regime –taso)
- Vallitsevan järjestelmän (regime) muutosmahdollisuudet
SKAALAAMINEN (Scaling up)
- Kokeilut liitetään vallitsemaan järjestelmään (regime)
- Mahdollisuudet muuttaa kulttuuria, käytäntöjä ja rakenteita
Rajattujen kokeilujen (niche) merkitys on innovaation tunnistamisessa ja sen näkyväksi
tekemisessä on merkittävä. Tämän lisäksi on panostettava oppien siirtämiseen vallitsevaan
järjestelmään (regime). Koska järjestelmä on myös opittujen tapojen ja kulttuurien,
oppimisen edistämiseksi on luotava erilaisia strategisia foorumeita ja keskusteluyhteyksiä.
Kaupunki-innovaatioiden syntyminen edellyttää paikallisen alasysteemin (niche) ja
järjestelmän (regime) välistä vastavuoroista sopeuttamista (Valovirta et al 2011).
Paikallisen alasysteemin syntymiseksi tarvitaan paikallisen toimijaverkon luomista
(korttelitaso).

Kuva 2. Parannus, uudistus, yhdistely vai muutos?
Kuvan ja menetelmän alkuperäinen lähde:
Charles Leadbeater: Choosing the right social innovation
strategy. Sosial Innovation Global Academy, Bilbao April
2011.
Parannus, uudistus, yhdistely vai muutos?
Kaupunki-innovaatioiden kompleksisuus tulee esille erityisesti silloin, kun tavoitteena on
strategisen tason innovaatio. Kaupunki-innovaatio saattaa edellyttää usean toimialan välistä
uudenlaista työjakoa, jolloin innovaatiot eivät leviä ilman toimijoiden itsensä uudenlaista
asemointia.
Kaupunki-innovaatioilla on paljon sosiaalisen innovaation piirteitä. Pelkästään olemassa
oleva kaupunkiympäristö on sosiaalinen konteksti, jossa on paljolti kysymys paikallisen
arvoverkon tunnistamisesta ja hyötyjen ja muutostarpeiden ymmärtämisestä.
Innovaatiot voidaan jakaa inkrementaalisiin eli vähittäisiin innovaatioihin ja strategisiin eli
radikaaleihin innovaatioihin. Inkrementaaliset eli askelittaiset innovaatiot pohjautuvat
teknologiseen jatkuvuuteen ja niitä tehdään jatkuvasti kaikilla toimialoilla. Radikaalit
innovaatiot ovat epäjatkuvia ja joihin ei päästä pelkästään muokkaamalla nykyisiä tuotteita,
järjestelmiä tai prosesseja. (lähde: Möller, Rajala & Swahn 2004).
Leadbeater (2011) on luonut analyysikehikon sosiaalisten innovaatioiden strategioiden
valitsemiseksi. Tätä analyysikehikkoa hyödynnetään tarkemmin myöhemmissä luvuissa.
Neljä erilaista ja vaihtoehtoista kaupunki-innovaatiostrategiaa (lähde: Leadbeater 2011):
Inkrementaaliset eli vähittäiset innovaatiot
1. PARANNUS (improve): Sama lopputulos, parempi versio nykyisillä keinoilla.
2. YHDISTELY (combine): Sama lopputulos laajemmalla keinovalikoimalla.
Strategiset eli radikaalit innovaatiot
3. UUDISTUS (reinvent): Uudelleen suunniteltuja ratkaisuja uudistetuin maalein.
4. MUUTOS (transform): Erilaiset lopputulokset, erilaiset keinot
Analyysimallia sovelletaan seuraavissa luvuissa.

KORTTELITASON
11

2. Kaupunki-innovaatiot muutosprosessina

Kuva 3. Kattorakentaminen on uudistusinnovaatio.
Tukholmassa olemassa olevien kerrostalojen katoille
rakennetaan kevytrakenteisia rivitaloja.
Kuvan lähde:
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/10/tukholmassa_rakennetaan
_taloja_toisten_katoille_2064134.html?origin=rss
2. Kaupunki-innovaatiot muutosprosessina
Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus,
uudistus, yhdistelmä tai muutos. Tässä luvussa kerrotaan, miten kaupunki-
innovaation muutosprosessia voidaan arvioida, jotta osataan valita oikea strategia
innovaation levittämiseksi.
Käsittelytavassa on hyödynnetty Kaupunki-innovaatiot –toimintamallin aikana kehitettyä
pika-analyysimallia sekä VTT:n tekemää kaupunki-innovaatioiden skaalaamisen raporttia
(Valovirta et al 2011).Tässä selvityksessä on sovellettu myös kahta kehitettyä teoriaa:
sosiaalisen innovaation kasvustrategiaa (lähde: Leadbeater 2011) ja ns. siirtymien johtamisen
(transition management) strategiaa (lähde: van der Bosch & Rotmans 2008).
Kaupunki-innovaatiot ovat käytännössä vielä huomattavasti kehitettyjä teorioita
kompleksisempia ja luonteeltaan hyvin systeemisiä, joihin sekoittuu vielä rakentamisen ja
kiinteistöhoidon normit ja käytännöt sekä myös kestoltaan lyhytaikaisen suomalaisen
kaupunkiasumisen tavat ja kulttuurit.
Uudisrakentamisessa voidaan tuoda markkinoille uusia innovaatioita nopeastikin, koska
innovaatiota ei tarvitse erityisemmin sovittaa. Tämä vastaanottokyky ja tarvittavat
sovittamistoimet nousevat etusijalle silloin, kun ollaan vanhassa, olemassa olevassa
ympäristössä. Mikäli viranomaisten normit ja käytännöt ovat lisäksi kaupunki-innovaatiota
vastaan tai että ne hankaloittavat käytäntöön viemistä, pysähtyy kaupunki-innovaation
eteneminen viimeistään siihen.
Pika-analyysimallin tarkoituksena on systematisoida se prosessi, jonka avulla kaupunki-
innovaatiota voitaisiin levittää nykyistä laajemmin ja nopeammin. Siksi pika-
analyysimenetelmät ovat luonteeltaan sekä strategisia että operatiivisia. Strateginen osa
pika-analyyseista korostaa prosessiluonnetta, kun taas operatiivinen osa nostaa esille
kaupunki-innovaation paikallisuuteen liittyvän luonteen.

KORTTELITASON
13

”Kiez is a quiet residential neighbourhood. Yet
within it is contained everything necessary for daily
living – which makes it a kiez.”
”A kiez is defined as a small community within a
larger town.”
”A kiez can be quiet or bustling, trendy or suburban,
grungy or leafy.”
http://blog.goethe.de/meet-the-germans/archives/92-My-Kinda-
Kiez.html
Kaupunki-innovaatiot juurtuvat paikallisesti kortteliajattelulla
Korttelitason kaupunki-innovaatiot. Asukkaan, kaupunkilaisen ja kaupungissa toimivan
näkökulmasta merkittävä osa kaupunki-innovaatioista keskittyy asumisen, työnteon,
palvelujen ja liikkumisen uuteen yhdistelyyn. Metropolialueella liikkumisen merkitys nostaa
asemanseutujen merkitystä. Tulevaisuudessa korttelitaso yhdistää asumisen palveluja uusien
yhdistelmien muodossa. Tässä selvityksessä toteutetaan kolmen korttelitasoisen kaupunki-
innovaation pika-analyysit (ks. luku 3).
Kortteli on kaupunkiasumisessa yhteiselon muoto, vaikuttamisen taso ja kuluttamisen
väylä. Kortteli on paikallisyhteisö, joka on kooltaan rajallinen. Kortteli voi olla
pienimmillään usean kymmenen perheen alue tai sitten on kyseessä kaupunkimainen
paikallisyhteisö, jossa voi olla jopa 500-700 asukasta. Oleellista on se, että asukkaat voivat
oppia tuntemaan toisensa ja alue tuntuu naapurustolta (oma talo ja lähinaapurit). Kortteli
voi olla kaupunkimainen, ruutukaavan kortteli tai se voi olla toisiinsa luontaisesti liittyvä
talorykelmä. Kortteli on eräänlainen asukas- ja osakasdemokratian muoto, jossa on kyseessä
oma talo ja korttelinaapurit. Yleensä kaavoitushankkeessa kuullaan myös tonttia rajautuvia
naapureita. Kortteli on myös palvelualusta, joka mahdollistaa lähipalvelut sekä kuluttajille
(asukkaat) että palvelujen tuottajille. Korttelin koko takaa riittävän lähivolyymin
yritystoiminnalle. Riittävä koko antaa myös mahdollisuuksia lähipalvelujen erilaisille
tuottamisen tavoille. Korttelitasolla ratkaistaan myös pysäköintipaikat ja sen välittömässä
läheisyydessä tulisi olla joukkoliikenteen pysäkki.
Kiez – kortteliajattelua Berliinistä. Berliini on historiallisesti jakautunut pieniin asukkaiden
muodostamiin yhteisöihin, Kiezeihin. Kiez on kaupunkialueen yhteiskunnallinen viitekehys, se
muodostaa asunnon ulkopuolisen kodin ja se on yleensä rauhoitettu läpikulkevalta
liikenteeltä. Kieziin kuuluvat asukkaiden päivittäiset reitit ja niiden varrelle syntyneet
lähipalvelut. Kiez-alueilla asukkaat ovat keskenään tuttuja, naapureita, ja naapurusto syntyy
”tuttujen naamojen” avulla. Alueen asukkaat ovat palvelujen tärkein kohderyhmä.

Kuva 4. Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovellettu
kaupunkiympäristön parannus, uudistus, yhdistelmä tai
muutos.
Neljä erilaista ja vaihtoehtoista kaupunki-innovaatiostrategiaa
Edellisessä luvussa esiteltiin malli, jonka avulla voidaan luoda erilaiset kasvustrategiat
erilaisille innovaatioille. Seuraavassa on kuvattu esimerkkien avulla, miten nämä strategiat
poikkeavat toisistaan sekä syntyvän kaupunki-innovaation että mukana olevien toimijoiden
näkökulmasta.
Inkrementaaliset eli vähittäisten innovaatioiden kasvustrategiat:
1. PARANNUS (improve): Yleisin rakentamisen tapa, jossa yhden kiinteistön sisällä tehdään
korjauksia tai laatutason parannuksia. Korjauksia tehdään yhdessä kiinteistössä (as.oy tai
kiint.oy) ja rakentaminen tapahtuu nykyisen asemakaavan, rakennusluvan ja
pysäköintinormien puitteissa. Esimerkkinä parannuksesta on putkiremontti tai julkisivun
korjaus.
2. YHDISTELY (combine): Yhdistelmä tehdään kahden tai useamman toimijoiden kesken,
mutta toiminta on nykyisten määräysten ja käytäntöjen mukaista. Esimerkkinä alueen
pysäköintijärjestelyt tai rakennuksen käytön kehittäminen usean toimijan välillä.
Korttelitasolla voidaan toteuttaa yhteistä kilpailuttamista, yhteishankintaa tai –suunnittelua.
Strategiset eli radikaalien innovaatioiden kasvustrategiat:
3. UUDISTUS (reinvent): Uudistamisella tarkoitetaan rakennuksen kehittämistä siten, että
talon alkuperäinen käyttö ajatellaan uudelleen (esim. rakennuksen käyttötarkoitus
vaihdetaan toimistotalosta asuintaloksi) tai rakennuksen ajateltua korkeutta tai massoittelua
muutetaan (esim. kerrostalon päälle rakennetaan pientaloja). Uudistus edellyttää muutoksia
ohjeissa, määräyksissä ja käytännöissä, mistä aiheutuu yleensä innovaation hidas käytäntöön
vienti.
4. MUUTOS (transform): Muutokseen osallistuvat useat toimijat useilta eri toimialoilta,
lisäksi muutos edellyttää määräysten, normien ja käytäntöjen uudelleen ajattelua. Tällaiset
kaupunki-innovaatiot etenevät hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, mikäli ratkaisuissa ei
paneuduta prosessin systeemisyyteen. Esimerkkeinä voidaan mainita erilaiset korttelitason
lisä- ja täydennysrakentamishankkeet, jotka ovat pysähtyneet joko asukkaiden vastustukseen
tai vallitsevien normien kalleuteen (pysäköinti). Muutosinnovaatioiden syntyminen edellyttää
sekä uusien toimijoiden ja uusien palvelutuottajien välistä keskinäistä kehitysprosessia että
paikallistasolla (korttelitaso) pitkäjänteistä vuorovaikutteista prosessia.
Mitä laajemmasta muutoksesta on kysymys, sitä enemmän tarvitaan paikallistason
toimijaverkoston luomista (asukkaat ja paikallistoimijat) sekä järjestelmätasoista
vastavuoroista sopeuttamista (kaupunki).

KORTTELITASON
15

Kuva 5. Kokeilujen ja pilottien avulla voidaan muuttaa
myös asemakaavoitusta, lupamenettelyä ja normeja.
Kehittyvä kerrostalo -ohjelmalla lisätään
kerrostaloasumisen houkuttelevuutta, joustavuutta
ja yksilöllisiä ratkaisuja.
Helsingissä on ryhdytty määrätietoisesti kehittämään
kerrostalorakentamista, jotta se tarjoaisi yksilöllisiä
asumisratkaisuja ja olisi kilpailukykyinen vaihtoehto
myös niille, jotka voivat valita asumistapansa.
Kehittyvä kerrostalo -ohjelma vastaa suunnitteluun
ja rakentamiseen liittyviin teknisiin, toiminnallisiin,
esteettisiin, sosiaalisiin, asuntopoliittisiin ja
rakentamisprosessiin liittyviin kehittämistarpeisiin.
Lisätietoa:
www.kerrostalo.hel.fi/
Kokeilut ja pilotit muutoksen välineinä
Rakennushankkeet ovat viime vuosina olleet tonttikohtaisia, jolloin rakennettavat uudet
talot ovat olleet yhden kiinteistön (asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö) alueelle.
Tonttikohtaisuuteen mentiin osin 1990-luvun laman seurauksena. Tonttikohtaisuus on
mahdollistanut nopean toteutuksen ja myös erilaiset kokeilut, mutta kokeilut ovat olleet
melko rajattuja ja siksi kehitetyt innovaatiot eivät ole olleet varsin radikaaleja.
Kehittämismyönteisyys on kuitenkin selvästi kasvanut 2000-luvulla. Esimerkkinä muutoksesta
on Helsingissä v. 2009 käynnistetty Kehittyvä kerrostalo –ohjelma (www.kerrostalo.hel.fi),
jossa kaupunki oman maanomistuksensa avulla hakee ja mahdollistaa uudenlaisten
kaupunkiasumisen innovaatioiden kehittymisen.
Jotta päästään yksittäisistä kokeiluista ja piloteista rakenteellisiin muutoksiin, tulee
kokeilujen pohjalle luoda malli kokemusten syventämisestä, laajentamisesta ja
skaalaamisesta. Lähtökohtana ovat muutoshaasteet – megatredit kuten energiatehokkuus
(hiilijäljen pienentäminen), väestön ikääntyminen (palvelujen ja ympäristöjen
saavutettavuus) ja olemassa olevan kiinteistökannan korjaukset ja nykyaikaistaminen.
Vallitsevaan järjestelmään (laki, normit ja käytännöt) kuuluvat mm. asemakaavoitus,
rakennuslupamenettely, pysäköintinormit, hankintamenettelyt ja suunnittelukäytännöt.
Kokeilujen avulla innovaatio konkretisoituu, siitä tulee näkyvä ja sen vaikuttavuutta voidaan
arvioida todellisten havaintojen avulla. Myös kokeilun kustannuksia voidaan verrata saatuihin
hyötyihin.
Kokeilut ja pilotit ovat oleellinen osa kaupunki-innovaatioiden levittämistä. Kaupungit ovat
avainasemassa, kun kokeilukohteita etsitään ja kun luodaan kokeilulle suotuisaa ympäristöä
(asemakaava, lupamenettely, normit ja käytännöt).

Täydennysrakentamisella tarkoitetaan rakentamista
nykyisen yhdyskuntarakenteen osaksi tai sen
välittömään läheisyyteen. Siitä käytetään myös
käsitteitä yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja
eheyttäminen. Täydennysrakentaminen voi kattaa
usean tontin tai kymmenien rakennusten alueita tai
vain yhden tontin.
Lisärakentaminen on täydennysrakentamisen muoto,
jossa rakentaminen tapahtuu olemassa olevalla
tontilla. Esimerkiksi tontilla olevaa kerrostaloa
korotetaan tai tontille rakennetaan uusi kerrostalo
nykyisen lisäksi.
Täydennysrakentamisen päämääränä on rakentaa
uusia asuntoja paikkaan, jossa on olemassa
tärkeimmät peruspalvelut ja joukkoliikenne. Näin
voidaan esimerkiksi saada lisää palvelujen käyttäjiä
tai monipuolistaa alueen asuntokantaa ja väestön
ikärakennetta. Lisäksi säästetään kustannuksia, kun
ei tarvitse rakentaa uutta infrastruktuuria (mm. vesi-
ja viemäriverkostot).
Lähde: www.uuttahelsinkia.fi/osiot/taydennysrakentaminen
Kuva 6. Rakennuksen korottaminen Laajasalossa.
Kuva: www.ulputiuri.com/
Lisä- ja täydennysrakentaminen – kompleksinen kokonaisuus
Lähiöiden ja esikaupunkialueiden lisä- ja täydennysrakentaminen on ollut tutkimuksen ja
kehittämisen kohteena 1990-luvulta lähtien. Ensimmäisinä tapaustutkimuksen kohteina olivat
Espoon Karakallio ja Järvenpään Jampassa (Kallio 1992). Uusimpia alueellisia tarkasteluja on
tehty Riihimäen Peltosaaressa (VTT 2010) ja Helsingin Siltamäessä (RTT 2009-). Kenties
pisimpään ja säännöllisimmin kehittämisen keskusteluja on ylläpidetty Helsingin Maunulassa,
jossa onkin toteutettu useita erilaisia kaupunginosan kehittämishankkeita (ks.
www.maunula.net).
Ongelmallisimpana ovat olleet sodanjälkeiset kerrostalot, joissa kiinteistöjen korjaamiseen
ei ole panostettu riittävästi. On syntynyt ns. korjausvelkaa, joka on alkanut leikkaamaan jo
kiinteistön todellista arvoa. Vanhojen rakennusten julkisivut ja parvekkeet tarvitsevat
kiireisiä korjauksia, mutta myös rakennusten putkistoja pitää uusia. Lisäksi rakennusten
laatutason nosto edellyttää kylpyhuoneiden uusimista, hissittömät kerrostalot tarvitsevat
aikaisemmin puuttuneen hissin. Monet kaupunginosat ovat siksi korjaamiskierteessä, jossa
rahaa on vain välttämättömiin korjauksiin, jolloin varsinaiseen lisärakentamisen ytimeen -
uudistamiseen ja laatutason nostamiseen – ei ole edes päästy.
Aluetasolla ongelmia on muodostunut myös siitä, että alkuperäisen asemakaavan mukaiset
pysäköintitalot on toteuttamatta. Ja mikäli alueelle ehdotetaan lisärakentamista, on
samassa yhteydessä tehtävä aikaisemmin toteuttamattomat pysäköintipaikat.
Lisä- ja täydennysrakentamisen kompleksisuus muodostuu seuraavista tekijöistä:
- Kiinteistöillä on korjausvelkaa, joka on nyt kasaantumassa. Korjauksissa toteutetaan
kiireisimpiä korjauksia.
- Rakennusten laatutasossa on puutteita (esim. hissittömyys) sekä nykystandardiin
verrattuna vajavaisuuksia (pienet keittiöt ja kylpyhuoneet)
- Asemakaavan mukaiset pysäköintipaikat on toteuttamatta (ns. pysäköintivelka)
Kompleksisuus aiheuttaa yhtälön, jota ei voida enää toteuttaa kiinteistökohtaisesti.
Tarvitaan isompaa aluekokonaisuutta, jotta kaupunkiasumiseen liittyvät asiat voidaan
järjestellä nykyajan edellyttämällä tavalla. Tämän takia tarvitaan korttelitason lähestymistä
ja kehittämisorientoituvaa sekä tulevaisuuteen tähtäävää keskustelevaa asennetta.

KORTTELITASON
17

Täydennysrakentamiskorvaus - vuokratontit
Kaupunki maksaa vuokralaiselle täydennysrakentamis-
korvausta, jonka suuruus on 1/3 kaavamuutoksen tuomasta
rakennusoikeuden nettoarvonnoususta. Korvaus voi olla
suurempikin, enimmillään 2/3 nettoarvonoususta, jos
nykyisten autopaikkojen toteutus aiheuttaa merkittäviä
korvausinvestointeja (esim. maantasossa olevat autopaikat
siirretään laitokseen tai maan alle). Korvaus maksetaan
vuokrasopimuksen uusimisen yhteydessä sen jälkeen, kun
kaavamuutos on saanut lainvoiman.
Maankäyttösopimus – vuokratontit
Käytännössä korvaus lasketaan siten, että ensin
määritetään lisärakennusoikeuden arvo, joka lasketaan
kunkin alueen kohtuullisen hintatason mukaan. Sen jälkeen
rakennusoikeuden arvosta vähennetään sen
aikaansaamiseksi tarvittavat kustannukset ns. korvaus-
investoinnit kuten rakennusten purkaminen, johtosiirrot
sekä piha- ja autopaikkajärjestelyt. Lopuksi
nettoarvonnousu jaetaan siten, että vuokralainen saa siitä
pääsääntöisesti 1/3 tai enimmillään 2/3.
Omistustonteilla neuvotellaan maankäyttösopimus, kun
tontinomistajalle koituu kaavamuutoksesta merkittävää
hyötyä (1 000 000 euroa tai enemmän). Tontinomistajan
kanssa käytävissä maankäyttösopimusneuvotteluissa
määritetään, minkä arvoinen kaavamuutoksen tuoma
lisärakentamisoikeus on ja sovitaan kaupungille
maksettavasta korvauksesta yhdyskuntarakentamisen
kustannuksiin. Maankäyttösopimusta ei tehdä ja korvausta
ei makseta, jos arvonnousu jää alle 1 000 000 euron.
Kun arvonnousu on vähintään 1 000 000 euroa,
tontinomistaja on velvollinen maksamaan kaupungille
korvauksen, joka on 1/3 osuus perusvähennyksellä 500 000
euroa vähennetystä arvonnoususta (esim. arvonnousu 1,4
M€–0,5 M€ : 3 = 300 000 e). Korvaus erääntyy
maksettavaksi, kun kaavamuutos saa lainvoiman.
Korvaus on mahdollista maksaa esim. uuden
rakennusoikeuden myymisestä saatavilla tuloilla ja siksi
tontinomistajan on syytä jo kaavoitusvaiheessa sopia
rakennuttajan tai rakennusliikkeen kanssa
rakennusoikeuden myymisestä esim. kiinteistökaupan
esisopimuksella. Korvauksen maksamisen ajankohta
määritellään maankäyttösopimuksessa.
Lähde:
www.uuttahelsinkia.fi/osiot/taydennysrakentaminen
Sijainti kaupunkirakenteessa antaa lähtökohdat lisärakentamiseen
Sijainti ja maanhinta vaikuttavat eniten lisärakentamisen kannattavuuteen. Eniten
lisärakentamiseen vaikuttaa hyvä sijainti ja siitä johtuva korkeat asuntojen hinnat. Helsingin
seudulla korkeimmat asuntojen hinnat ovat keskustassa ja sen läheisyydessä sekä
merenrannan läheisyydessä. Myös joissakin aluekeskuksissa korkea maanhinta voi olla
lisärakentamisessa käynnistävänä tekijänä.
Taloyhtiö voi myydä lisärakennusoikeuden ja käyttää saatuja rahoja korjauskulujen
peittämisessä. Taloyhtiö voi myydä kaavoitetun uuden tontin tai muuten järjestää
lisärakennusoikeudelle toteuttajan ja saada siten rakennusoikeuden myynnin avulla rahallista
tuloa taloyhtiölle. Keskustoissa samaa periaatetta on käytetty ullakoilla olevan
rakennusoikeuden hyödyntämisessä (ks. Ullakkorakentaminen lisärakentamisen
suunnannäyttäjänä).
Oma vai vuokratontti? Erityisesti Helsingin kaupunki on maanomistajana edelleen monessa
asunto-osakeyhtiössä. Lisä- ja täydennysrakentamisessa vuokratontin rakentaminen on ollut
taloudellisesti kannattavampaa kuin omistustontin rakentaminen. Kaupunki voi luovuttaa 1/3
kaavoituksen tontille tuomasta nettoarvonnoususta asunto-osakeyhtiölle. Korvaus voi olla
suurempikin, mikäli täydennysrakentaminen aiheuttaa merkittäviä korjausinvestointeja (mm.
pysäköinti).
Omistustontin arvonnoususta leikataan kolmannes kaupungille. Lisä- ja
täydennysrakentamiseen sovelletaan uudisrakentamisen maankäyttösopimusta, jossa
kolmasosa kaavoituksen tuomasta lisäarvosta leikataan kaupungille. Vaikka ylärajaa on
nostettu (1 milj. euroa), voi tällä periaatteella olla silti lisärakentamiseen ryhtymistä
hillitsevä vaikutus.
Täydennys- ja lisärakentamisen edistämiseksi tulee kehittää entistä kannustavampia
työkaluja. Esikaupunkialueiden ja lähiöiden kehittämiseksi tarvitaan yhtenäisiä periaatteita,
jotka kannustavat sekä paikallistason toimijoiden verkottamiseen että rakentajien ja
palveluntuottajien väliseen yhteistyöhön. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla eräänlaiset
korttelitason kehittämissopimukset, jossa yhteydessä kaupunki voisi luopua arvonnousun
leikkauksista. Näihin sopimuksiin voisi sisällyttää myös korttelipalveluihin,
energiatehokkuuteen ja pysäköintiin liittyviä kannusteita.

Kuva 7. Erilaisia tapoja toteuttaa pysäköinti
kustannuksineen.
Lähde:
Autopaikkatyöryhmä 31.1.2009. Autopaikkojen
toteuttamiskustannukset ja niiden kohdistaminen nykyistä
suuremmassa määrin autopaikkojen käyttäjille. Helsingin
kaupunki.
Pysäköintinormi vai kaupunkimainen elämäntapa?
Pysäköinti akilleen kantapäänä. Lisä- ja täydennysrakentamisen yhteydessä joudutaan
ratkaisemaan myös autojen pysäköintiin liittyviä kysymyksiä. Esikaupunkialueet ja lähiöt
toteutettiin aikana, jolloin autoja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Asemakaavojen mukaiset pysäköintinormeihin annettiin usein 60 % lievennys.
Vuokrataloalueilla annettiin tästäkin lisälievennyksiä. Tämän takia pysäköintipaikat voitiin
toteuttaa edullisesti, isoina maantasoisina pysäköintialueina. Kun lisä- ja
täydennysrakentamista tarvitaan, joudutaan samalla ratkaisemaan pysäköinti.
Pysäköinnin järjestämiseen liittyy useita, toisiinsa sidoksissa olevia kysymyksiä:
- Kantakaupunki: monella kiinteistöillä ei ole kiinteistökohtaisesti toteutettuja
autopaikkoja, vaan pysäköinti on hoidettu kadunvarsipysäköintinä.
- Yhteiskäyttöautojen rooli: Car share –palveluja on kehitetty omistusautoa korvaavana
palveluna. Tämä palvelu voi korvata useiden autojen tarpeen.
- Vuorottaispysäköinti: Kun työpaikkoja ja asuntoja on kaavoituksella onnistuttu
yhdistämään, on voitu myös kehittää vuorottaispysäköintiä. Länsi-Pasilassa
järjestelmä on toiminut hyvin.
- Autoton elämäntapa: Viime vuosina on yleistynyt autoton elämäntapa. On
todennäköistä, että energianhinnan kallistuessa ja ennen sähköautojen yleisty-
mistä hyvien liikenneyhteyksiä varrella opetellaan elämään ilman omaa autoa.
- Autollinen elämäntapa: Esikaupunkialueilla ja lähiöissä asuminen on edullisempaa
kuin keskusta-alueilla. Tämä saattaa lisätä halukkuutta auton hankkimiseen,
jolloin pysäköintitarve kasvaa. Varallisuuden jatkuva kasvu lisää myös autojen
määrää.
Tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia pysäköinnin konsepteja.
Pysäköintikysymykset tulee ratkaista osana alueen kehittämisstrategiaa. Vaihtoehtoisia
kehittämisstrategioita:
1. Autollinen kerrostalokortteli. Alueellinen, monitasoinen pysäköintilaitos. Toteutetaan
osana lisä- ja täydennysrakentamista. Radikaalia korttelitasoista lisärakentamista.
2. Autoton tai vähäautoinen joukkoliikennekortteli. Hyvien joukkoliikenneyhteyksien
varrella oleva asumisen korttelialue toteutetaan vähäautoisena. Asukkaat ovat
tietoisia siitä, että autopaikkaa ei asuntoon kuulu. Viikonloppu- ja mökkiautoille on
järjestetty kauempana olevat pysäköintialueet. Korttelitasolle on järjestetty
palveluna yhteiskäyttöautoja.
3. Erilaiset kombinaatiot (1-2). Pysäköintialueiden käyttöastetta nostetaan
päällekkäiskäytöllä (asuminen, työpaikat, kauppa ja harrastukset)

KORTTELITASON
19

Kuva 8. Ullakolle–esite (Helsinki suunnittelee 2010:1)
Kuva 9. Laajasalossa kerrostaloja on korotettu
lisäkerroksilla, korjattu julkisivua ja rakennettu hissit.
Kuvat: www.ulputiuri.com
Ullakkorakentaminen lisärakentamisen suunnannäyttäjänä
Helsingin keskustassa ullakkojen hyödyntämistä on tuettu ohjeilla ja määräyksillä.
Helsingin kantakaupungissa vanhoissa taloissa on kylmiä tai puolilämpimiä ullakkotiloja, joita
alettiin ottaa asumiskäyttöön 1980-luvulta lähtien. Vuonna 1987 tehtiin Helsingin
kantakaupunkialueen kattava määräaikainen poikkeamispäätös ullakoiden rakentamisesta.
Kaupunkisuunnitteluun ja lupamenettelyyn luotiin erityiset ohjeet siitä, miten ullakkoja
voidaan ottaa asumiskäyttöön. Ullakolle–esitteessä (Helsinki suunnittelee 2010:1) kerrotaan
yksityiskohtaisesti, miten Helsingissä ullakkojen rakennusoikeutta voidaan hyödyntää. Tällä
hetkellä ullakkorakentamiselle on sekä kysyntää (haluttu ja arvostettu asumismuoto) että
kysyntää (taloyhtiöt saavat korjausrahaa myymällä rakennusoikeutta ullakolta). Kun
markkinat ovat näin syntyneet, etenee uudistus itsestään.
Kattorakentaminen on vielä yksittäisten esimerkkien varassa. Teollisesti rakennetuissa
kerrostaloissa on tasakatot, jolloin ne ovat lähtökohtaisesti mahdollisia kattorakentamisen
kohteita. Vuonna 1998 pidetyssä ideakilpailussa arkkitehti Juha Ilonen ehdotti ”Kallion
katot” –nimisessä ehdotuksessaan, että kantakaupungin tasakattoisille rakennuksille
voitaisiin tehdä kattoasuntoja. Tyypillisesti ensimmäisessä aallossa innovaatio jäi ideoinnin
asteelle. Helsingin Laajasalossa toteutettiin v. 2007 arkkitehti Ulpu Tiurin suunnitelmien
mukaan osana laajempaa peruskorjausta lisäkerros samalla kun asennettiin hissit ja
korjattiin julkisivuja.
Uudet rakennusmääräykset mahdollistavat lisäkerroksien rakentamisen. Uusi E1-määräys
mahdollistaa yhden lisäkerroksen rakentamisen enintään 7-kerroksiseen kerrostaloon. Tällä
määräyksellä on haluttu edistää kevytrakenteisten lisäkerrosten rakentamista.
Suomessa on nyt valmiudet kattorakentamisen innovaatioiden leviämiselle. Meneillään
olevat ilmiöt tukevat kattorakentamista: Asuntojen korkeat hinnat, keskusta-asumisen
trendi, kattojen hyödyntäminen (saunat, puutarhat, energiajärjestelmät jne) sekä
viranomaisten tekemät myönnytykset tukevat rakennuksia korottavaa lisärakentamista.
Matalampien kerrostalojen (3-4 kerrosta) korotus voidaan toteuttaa samalla, kun
rakennukseen asennetaan hissit.

Kuva 10. Kaupungin omistamat asuinkiinteistöyhtiöt
karttaesityksenä. Kaupunkien vuokrataloyhtiöillä on
avainrooli uusien innovaatioiden levittämisessä ja myös
niiden näkyväksi ja tutuksi tekemisessä. Lähde: Helsingin
kaupunki, talous- ja suunnittelukeskus, kehittämisosasto.
12.3.2010.
Kuva 11. Kompleksinen korttelitaso.
Kompleksinen lisä- ja täydennysrakentaminen – systeemistä kaupunki-
innovaatioajattelua tarvitaan
Esikaupunkialueilla ja lähiöissä on korjaustarpeita. Niiden nykyaikaistamiseksi on
korjattava julkisivuja ja parvekkeita sekä uusittava putkistoja. Monet näistä rakennuksista
tarvitsevat myös nykyaikaistamista, asumisen laatutason nostamista ja kulkemista
helpottavia hissejä. Lisä- ja täydennysrakentaminen on nähty myös tapana nostaa alueen
arvoa lisäkaavoituksen avulla. Tavoitteena on ollut se, että taloyhtiö voi toteuttaa
samanaikaisesti kiinteistöön liittyviä korjauksia kiinteistöstä saadun myytävän
lisärakennusoikeuden avulla.
Keskustaa rakennetaan tonttikohtaisesti, esikaupunkeja korttelikohtaisesti. Keskusta-
alueilla ja vanhimmissa aluekeskuksissa alueet on rakennettu tonttikohtaisesti, jolloin myös
talojen korjaaminen ja uudistaminen etenee talo kerrallaan. Esikaupungeissa, joissa tontit
voivat olla myös isoja, tarvitaan alueittaista kehittämistä lähtökohtien kompleksisuuden
takia.
Lisärakentamisen kompleksisuus. Lisärakentamiseen liittyy monia systeemisiä asioita, jotka
pitää samanaikaisesti ratkaista:
1. Pysäköinti: lisärakentaminen edellyttää uusien autopaikkojen rakentamista. Vanhoilla
kiinteistöillä on ennestään toteuttamatta asemakaavan edellyttämät autopaikat,
joten lisärakentamisen toteuttamiseksi pitää rakentaa monitasoinen pysäköintialue.
2. Arvonleikkausperiaate omistustontilla: nykykäytännön mukaan 1/3 syntyneestä
hyödystä leikataan kaupungille. Vaikka yläraja onkin melko korkea, tämä periaate
vähentää taloyhtiötason laskelmien kannattavuutta.
3. Kehittämistradition puute asunto-osakeyhtiöissä. Taloyhtiöissä ei ole syntynyt
kehittämistraditiota lisärakentamisessa. Hankkeet edellyttävät pitkäjänteisyyttä, jota
vaihtuva hallitus ei pysty säilyttämään eikä isännöinti tällaista tahtoa ole yleensä
pystynyt luomaan.
Lisärakentamisen edistämiseksi tarvitaan kokeiluja ja pilotteja. Uusien mallien
löytämiseksi ja käytäntöön viemiseksi kunnalliset vuokrataloyhtiöt ovat avainasemassa.
Asunto-osakeyhtiöt tulevat perässä vasta sen jälkeen, kun vuokrataloissa on todettu
uudistusten toimivuus.

KORTTELITASON
21

Kaupunki-innovaatioiden levittäminen edellyttää
korttelitason vahvistamista. Asumista kehitetään yhä
enemmän palvelunäkökulmasta ja palvelunäkökulma
tulee esille paremmin, kun käsitellään isompaa
kokonaisuutta.
Tässä selvityksessä käsitellään moduulirakentamista
(teollinen lisärakentaminen), lähilogistiikkaa
(vastaanottoinfra) sekä talo palveluilla –konsepteja
(painottuen korttelitason hyvinvointipalveluihin).
Lupaavia korttelitason kaupunki-innovaatioita ovat
esimerkiksi pysäköinnin palvelut (korttelitaso ja
liityntäpysäköinti), Car share –palvelut (autojen
vuokra- ja yhteiskäyttöpalvelut) sekä
ryhmärakennuttaminen ja sen erilaiset urbaanit
variaatiot (uudis- ja uudistamisrakentaminen). Myös
erilaisten kortteli- ja paikallistason
energiaratkaisujen levittämisessä ja skaalaamisessa
voitaisiin hyödyntää kaupunki-innovaatioiden
menetelmiä.
Korttelitaso edellyttää palveluajattelua – palveluajattelu edellyttää
korttelitasoa
Korttelitaso muuttaa osan tuotteista palveluiksi. Autopaikasta siirrytään
liikkumispalveluihin, joita ovat oma auto, vuokra-auto (yhteiskäyttöauto) tai julkinen
liikenne – kävelystä tai pyöräilystä puhumattakaan. Muuttamalla kiinteistökohtaisen tuotteen
korttelikohtaiseksi palveluksi voidaan tehostaa maankäyttöä ja luoda suotuisat olosuhteet
kaupunki-innovaation etenemiselle. Moni nykyään kiinteistötasoinen palvelu voisikin olla
korttelitasoinen (pysäköinti, lähilogistiikka, erityistilat kuten kattosaunat). Tällä
tehostettaisiin korttelitason maankäyttöä sekä lisättäisiin palvelun tuottamisen
kannattavuutta.
Taulukko 1. Palvelujen ja tilojen keskinäinen suhde asunto-, kiinteistö- ja korttelitasoilla.

3. Korttelitason pika-analyysit

KORTTELITASON
23

3.1 Pika-analyysi korttelitasolla
Pika-analyysi on menetelmä, jolla arvioidaan lupaavien toimintamallien, menetelmien ja
palvelujen levittämistä, skaalautumista ja kasvua. Seuraavissa luvuissa analysoidaan
korttelitason kaupunki-innovaatioita. Niitä on arvioitu kahdesta näkökulmasta,
uudisrakentamisen ts. uuden rakennuksen tai uudistamisrakentamisen ts. nykyisen
korjaamisen näkökulmasta.
Pika-analyysi keskittyy olemassa olevissa kaupunginosissa ja niiden korttelitasolla
tapahtuvaan uudistamisrakentamiseen ja siihen liittyvien kaupunki-innovaatioiden
tunnistamiseen.
Valitut kaupunki-innovaatiot ovat moduulirakentaminen, lähilogistiikka ja talo palvelulla –
konsepti (palveluvarustuksella toteutettu lisärakennus).

Korttelitason kaupunki-innovaatiot - analyysikehikko
Kaupunki-innovaatio on kaupunkiympäristöön tuleva parannus, uudistus, yhdistelmä tai
muutos. Jokainen näistä kaupunki-innovaatiotyypeistä on hieman toisistaan poikkeavia.
Seuraavassa on kuvattu erilaiset kaupunki-innovaatiot strategiana. Tarkastelutapa perustuu
luvussa 2 esitettyyn analyysimalliin. Innovaatiot voidaan jakaa kahteen eri tasoon, jotka ovat
inkrementaalinen (vähittäinen) ja radikaali innovaatio. Radikaali on luonteeltaan strateginen
ja inkrementaalinen operatiivinen. Varsinaiset kaupunki-innovaatiot voidaan jakaa tontti- tai
kiinteistökohtaisiin innovaatioihin sekä korttelitason (useaa kiinteistöä koskeva)
innovaatioihin.
Taulukko 2. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko. Esimerkkinä pysäköintiratkaisut
Tontti / kiinteistökohtainen
Kortteli / usean kiinteistön
keskeinen
Radikaali innovaatio
(strateginen)
Uudistus Muutos
Inkrementaalinen eli
vähittäinen innovaatio
(operatiivinen)
Parannus Yhdistelmä
Parannus: Innovaatio ei edellytä erityistä muutosta, vaan toimitaan nykyisten prosessien
mukaisesti. Parannetaan nykytilannetta toteuttamalla asemakaavan mukainen
pysäköintitalo. Esimerkkinä korkean hintatason alueet (esim. keskusta-alueet ja keskustan
laajenemissuunnat sekä merenrannan läheisyys)
Uudistus: Innovaatio edellyttää uudelleen ajattelua. Muutetaan pysäköintinormia tarvetta
vastaavaksi (esim. asemanseudun lähistöllä pienasunnoissa ei suurta tarvetta
pysäköintipaikoille.
Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää pysäköinnin käytön tehostamista eri toimijoiden kesken
(asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Toteutetaan vuorottaispysäköintiin
perustuva pysäköintitalo.
Muutos: Innovaatio edellyttää pysäköinnin uudelleen ajattelua, toimintojen yhdistelemistä
ja uusia palveluja. Toteutetaan vuorottaispysäköinti, alennetaan pysäköintinormia ja
lisätään Citycar-palveluja.

KORTTELITASON
25

3.2 Moduulirakentaminen
Suurin osa suomalaisista esikaupungeista ja lähiöistä on teollisesti rakennettuja.
Voitaisiinko nämä kerrostalot korjata myös samalla tavalla, teollisesti – nopeasti ja
kustannustehokkaasti? Moduulirakentamisen pika-analyysissa selvitetään uuden
teollisen rakentamistekniikan kasvumahdollisuuksia.
Moduulirakentaminen on Suomessa uusi menetelmä, joka perustuu pitkälle vietyyn
tehdasrakentamiseen. Varsinainen rakentaminen tontilla on lähinnä asentamista, valmiin
rakennuksen liittämistä perustuksiin ja LVIS-verkostoihin. Moduulirakentamisessa rakennus
koostuu valmiiksi toteutetuista asuntomoduuleista, jotka viimeistellään suunnitelmien
mukaisesti tehtaalla. Valmis rakennus kuljetetaan joko osissa tai jopa kokonaisena
rakennuspaikalle.
Moduulirakentamisen edut perustuvat teolliseen, tehdasmaiseen rakentamiseen, jossa
työmaa on säätiloilta suojatuissa sisätiloissa. Rakennustyömiehet voivat tehdä työnsä
turvallisissa tehdasolosuhteissa, myöskään rakennustarvikkeet eivät ole säätilojen armoilla.
Sisätilaolosuhteiden avulla laatutasovaatimuksia voidaan nostaa korkeammalle tasolle.
Valmiit moduulit kuljetetaan rakennuspaikalle, jossa ne asennetaan etukäteen tehtyjen
perustusten mukaisesti. Koska suurin osa rakentamisesta tehdään tehtaalla, lyhenee
rakentamisen aika huomattavasti.
Moduulirakentamisen keveys tuo rakentamistekniikalle erityisiä ominaisuuksia.
Moduulirakentaminen mahdollistaa olemassa olevien rakennusten korottamisen. Keveät
moduulit eivät tarvitse erillistä runkorakennetta vaan ne voidaan kiinnittää suoraan
korotettavan rakennuksen yläpohjaan.
Suomessa moduulirakentamisen edelläkävijä on Uudessakaupungissa toimiva Neapo Oy, joka
on tuonut laivarakennusalalle kehitetyn teräskennorakenteen talonrakentamiseen. Neapo Oy
on yrityksenä nuori, perustettu vuonna 2007 mutta tullut nopeasti markkinoille erityisesti
valmiin jälkiasennukseen tarkoitetun hissimoduulin avulla.
Moduulirakentamista käsitellään etupäässä lisä- ja täydennysrakentamisen kannalta, mutta
uudisrakentamisen avulla moduulirakentaminen tulee tutuksi ja tämän jälkeen menetelmää
on todennäköisesti helpompi levittää myös lisä- ja täydennysrakentamiseen.

5-kerroksinen asumisoikeusasunto. Helsinki, Myllypuro.
Vuokrakerrostalo (53 huoneistoa). Vantaa, Viertola
Toimisto- ja huoltorakennus. Turku, Lauttaranta.
Kuva 12. Toteutettavia moduulirakentamisen kohteita.
Kuvien lähde: www.neapo.com
Näkökulmia moduulirakentamisen yleistymiseen
Moduulirakentamisessa on selvästi etuja, mutta uutena rakennusteknologiana se kohtaa sekä
suunnittelujärjestelmään, normeihin että erityisesti käytäntöihin liittyviä esteitä.
Merkittävin este lienee kuitenkin teknologian tuntemattomuus, ja koska esimerkkejä ei ole,
siihen ei myöskään osata suhtautua yhtenä todellisista vaihtoehdoista.
Kuva 13. Näkökulmia moduulirakentamiseen.
Lisärakentaminen on taloyhtiölle samalla myös lisävaiva, joten siitä tulee selkeästi hyötyjä
(lisäarvoja): myytävää rakennusoikeutta (rahoitusta talon muille korjauksille), uusia
laadukkaita asuntoja (talon oman väen asumistarpeet) ja uusia talon yhteisiä tiloja (esim.
talosauna).

KORTTELITASON
27

Kuva 14. Suunnitelma kerrostalon korottamiseksi. Helsinki,
Myllypuro.
Kuvan lähde: www.neapo.com
Moduulirakentamisen skaalautuvuus
Moduulirakentamisen leviää nopeimmin uudisrakentamisen avulla. Näiden pilottikohteiden
jälkeen teknologia, rakentamisen tapa ja hyödyt tulevat tutuksi. Myös moduulirakentamisen
toteutukset hissirakentamisessa (vanhoihin taloihin jälkeenpäin asennetut hissikuilut)
antavat näyttöjä moduulirakentamisen mahdollisuuksista korttelitasolla.
Moduulirakentamisen yleistymisessä tarvitaan kuitenkin sellaisia rakennuttajia, jotka
lähtevät hakemaan kokemuksia uudesta rakentamistavasta. Siksi erilaisilla omaan
omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla (esim. kunnalliset vuokratalorakennuttajat) on
tärkeä rooli ensimmäisten näyttöjen saamiseksi. Vasta myöhemmässä vaiheessa toteutustapa
tulee yleistymään asunto-osakeyhtiöissä.
Taulukko 3. Kaupunki-innovaatioiden analyysikehikko.
keskeinen
(strateginen)
Uudistus
(kattorakentaminen)
Muutos
(korttelitason muutosprosessi)
(operatiivinen)
Parannus
(uudisrakentaminen)
Yhdistelmä
(korttelitason lisärakentaminen
ilman muutosprosessia)
Parannus: Moduulirakentaminen kiinteistökohtaisena uudisrakentamisena, jolloin voidaan
toimia nykyisten prosessien mukaisesti. Moduulirakentaminen tuo rakentamiseen nopeutta,
säältä suojattua tehokkuutta sekä moduulirakentamiseen kuuluvia teknisiä etuja.
Uudistus: Kattojen päälle toteutettava, kiinteistökohtainen moduulirakentaminen on
radikaalia lisärakentamista, joka edellyttää julkiselta sektorilta innovaation
sopeuttamistoimia (asemakaavoitus, rakennusvalvonta).
Yhdistelmä: Moduulirakenteinen lisä- ja täydennysrakentaminen ilman korttelitason
muutosprosessia (isot oman korttelin muodostavat kiinteistöt).
Muutos: Korttelitasoinen lisä- ja täydennysrakentaminen on radikaali innovaatio, jossa
ratkaisun löytyminen edellyttää strategisen tason prosessia. Korttelitason lisäarvoja syntyy
vasta sitten, kun laskelmiin liitetään pysäköinti, palvelut (kotiin tuotavat ja palvelutiloja
edellyttävät), lähilogistiikka, viherrakentaminen (mm. kattopuutarhat) ja vapaa-ajan tilat.

Lisärakentamisessa on kahdenlaisia omistajia:
sijoittajaomistaja (esim. kunnalliset
vuokrataloyhtiöt), joiden motiivina on pitkäaikainen
omistaminen – toimintaa tehdään omalla rahalla ja
riskillä. Asunto-osakeyhtiöt, joiden taustalla on
tavallisia, erilaisia asunnonomistajia, motiivin
(=rakennusoikeuden myynti korjausten
rahoittamiseksi) syntyminen edellyttää tahtotilaa
(=taloyhtiöllä kiinnostava visio tulevaisuudesta) sekä
riskitöntä toteuttamista (=tietoa siitä, että valittu
menetelmä toimii myös pitkällä aikavälillä).
Alueellisten kehittämisprojektien roolina on
vaikuttavuuden lisääminen. Kun yhdellä alueella
kehittämistyö tehdään kokonaisvaltaisemmin, voidaan
toteutusta viedä tavanomaista pitemmälle.
Korttelitason kompleksisuuteen voidaan löytää uusia
ratkaisuja ja toteutettu uudistamisrakentaminen saa
myös tarvittavaa näkyvyyttä. Onnistunut kokonaisuus,
jota voidaan käydä katsomassa ja jonka
dokumentoituja ratkaisuja voidaan arvioida, edistää
myös lisä- ja täydennysrakentamisen
houkuttelevuutta.
Lisä- ja täydennysrakentamisen paikallinen motiivi
pohjautuu ennen kaikkea taloudellisiin seikkoihin.
Keskusta-alueilla, joissa asuntojen hinnat ovat
korkeita, on kaavoituksella tuotettavalla
lisärakennusoikeudella kysyntää. Asuntoyhtiö voi
myydä rakennusoikeuden ja käyttää syntyvän rahan
rakennuksen välttämättömiin pakollisiin korjauksiin.
Mitä korkeammat asuntojen hinnat, sitä enemmän
lisärakennusoikeudesta tulee jaettavaa rakennuksen
erilaisiin korjauksiin (pakollisiin korjauksiin ja myös
arvokorjauksiin).
Jalkauttamispajan (12.8.2011) tuloksia
Moduulirakentamista käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien
jalkauttamistyöpajassa. Moduulirakentaminen liitettiin lisärakentamisen viitekehykseen
oheisen kuvan mukaisesti.
Kuva 15. Lisärakentamisen viitekehys.
Jalkauttamispajassa keskeiseksi nousi taloyhtiön ansaintalogiikka sekä toteutumista
edistävän paikallisen arvoverkoston määrittäminen. Jotta päästäisiin myös puhumisesta
tekoihin, tarvitaan yksityiskohtaisia, kaupungin organisaation (kaavoitus, rakennuslupa,
kiinteistö- ja tonttiasiat) eri toimialoille ulottuvia tehtävälistoja. Mitä esimerkiksi
kattorakentaminen edellyttää eri hallintokunnilta: kaavoitusperiaatteiden määrittämistä,
rakennusluvan edellytysten kirjaamista sekä tonttipolitiikkaan liittyvien toimintamallien
läpikäymistä. Valmiit toimintamallit helpottavat tulevien hankkeiden käynnistymistä.

KORTTELITASON
29

Kuva 16. Moduulirakentaminen lisä- ja täydennysrakentamisen mahdollistajana.
Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Teollinen lisärakentaminen tarvitsee edelläkävijöitä,
ja kunnallisilla vuokrataloyhtiöillä voisi olla kykyä ja
mahdollisuuksia toimia kaupunki-innovaation
avaajana. Kaupunki-innovaation leviämiseksi tarvitaan
uskottavia pilot-kohteita, jotta erityisesti asunto-
osakeyhtiöt saivat tukea lisärakentamisprosesseilleen.
Erillisten kehittämisalueiden roolina voisi olla
vaikuttavuuden hakeminen – esimerkkialueina ja
näytön antajina toimiminen.
Lähiöt rakennettiin teollisesti, tavoitteena edullisia
asuntoja kaiken ikäisille suomalaisille. Tämä sama
asenne tulisi tuoda näiden lähiöiden uudistamiseen.
Sekä pakolliset korjaukset että laatutasoa nostavat
arvokorjaukset tulisi pystyä toteuttamaan teollisesti
ts. esivalmistettuja ja modulaarisia rakennusosia
hyödyntäen. Moduulirakentamisella voisi olla
merkittävä rooli kaupunginosien uudistamisessa ja
laatutason päivittämisessä. Kaupunginosien
uudistamisessa tarvitaan kustannustehokkaita,
laadukkaita ja asukkaita innostavia esimerkkejä.
Johtopäätöksiä
Moduulirakentaminen on uusi, kasvussa oleva rakentamisteknologia, jota on pitempään
hyödynnetty muualla maailmalla. Jotta moduulirakentaminen tulee tutuksi, tarvitaan hyviä
esimerkkikohteita. Väylä markkinoille on uudisrakentamisen avulla, jossa kunnallisilla,
omaan omistukseen tekevillä rakennuttajilla on tärkeä avaajan rooli. Moduulirakentamisen
yleistyminen edellyttää suunnittelu- ja hankintakäytäntöihin kilpailuneutraaliteettia
(materiaali- ja teknologiariippumattomuutta). Moduulirakentamiselle hyvänä
vertailukohteena on puurakentaminen, jonka toimintaedellytyksiä on myös pyritty
edistämään – samalla kun puurakentamista edistetään, voidaan tuoda vaihtoehtona myös
moduulirakentamista.
Laajempi lisä- ja täydennysrakentaminen edellyttää isomman kokonaisuuden (ns. korttelin)
määrittämistä. Moduulirakentaminen on yksi ratkaisuvaihtoehto tilanteissa, joissa on
uusittavaa ja korjattavaa sekä nykyaikaistamistarpeita. Kunnalliset vuokrataloyhtiöt, joissa
voidaan toteuttaa laajoja lisärakennushankkeita, ovat tärkeässä roolissa. Kokemukset
siirretään asunto-osakeyhtiöihin vasta sen jälkeen, kun on saatu kokemuksia ja näkyvyyttä.
Pilottien ja kokeilujen dokumentointi on erityisen tärkeää. Lisä- ja täydennysrakentamisen
edistämiseksi tulee olla valmiit toimintamallit ja periaatteet (kaavoitus, rakennuslupa,
tonttipolitiikka), jotta ideatasolta päästään myös toteutukseen.
Erilaiset moduulirakentamisen kasvustrategiat
1. Teknologia tutuksi ja näkyväksi. Uudisrakentaminen. Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden
avainrooli.
2. Kattorakentaminen. Ullakkorakentamisen tradition jatkaminen. Kiinteistökohtaiset
sovellukset. Erityisesti korkean hintatason alueet. Keskusta-alueet ja meren lähistöllä
olevat kaupunginosat.
3. Kattorakentaminen /Hissirakentamisen eteenpäin konseptointi. Olemassa olevan
hissittömän kerrostalon varustaminen hissillä, samalla lisäkerroksen rakentaminen
taloon. Kärkenä kunnalliset vuokrataloyhtiöt.
4. Alueellisen kehittämisprojektin toteuttaminen moduulirakentamisella. Kunnallisten
vuokrataloyhtiöiden avainrooli. Alueellisen kehittämisprojektin laajentaminen
esikaupunkialueelle.
5. Moduulirakentamisen leviäminen asunto-osakeyhtiöihin. Kokemuksen ja näkyvyyden
avulla asunto-osakeyhtiöt alkavat viedä hitaasti kehitysprosesseja eteenpäin.

KORTTELITASON
31

3.3 Vastaanottoinfra - lähilogistiikka
Palvelujen tarpeen kasvu tarkoittaa myös korttelitason palvelutilojen määrän
kasvua. Mitä enemmän kotiin kuljetetaan tavaroita ja palveluja, sitä enemmän
tarvitaan myös tätä palvelua tukevia tiloja. Lähilogistiikalla tarkoitetaan tavaroiden
ja palvelujen kotiinkuljetusta ja vastaanottoinfralla tätä tukevia tilaratkaisuja.
Kun suomalaisia esikaupunkeja ja lähiöitä alettiin rakentaa 1950-luvulta lähtien, kuului sen
aikaiseen palvelurakenteeseen nykyistä huomattavasti enemmän palveluja.
Asuntoaluekohtaisesti toteutetuissa pienissä ostoskeskuksissa oli lähikauppoja ja muita
lähipalveluja myyviä yrityksiä. Vuosikymmenien kuluessa myös palvelujen tuotantoa
tehostettiin, jolloin kaupan yksikkökoko kasvoi ja kauppa keskittyi suuriin kehäteiden varsille
sijoittuneisiin kauppakeskuksiin. Asuntoalueilta – sekä vanhoista esikaupungeista ja lähiöistä
että uusista kaupunginosista – ei enää ole tarjolla perinteisiä lähipalveluita. Viime vuosina
lähi- ja luomuruuan kysynnän kasvu on lisännyt pienten lähikauppojen tarjontaa, toistaiseksi
lähinnä keskusta-alueilla.
Kuljetusteknologian kehittymisen seurauksena myös lähi- ja pienlogistiikkaa on alettu
kehittää. Päivittäiskaupan nettikaupassa johtava maa Euroopassa on Englanti, jossa koko
vähittäiskaupasta runsas 10 % myydään netin kautta ja päivittäistavarasta (=lähinnä ruokaa)
2,8 %. Kasvu on ollut yli 10 % vuodessa. Markkinajohtajana on Tesco (www.tesco.com).
Suomessa nettipohjainen kotiinkuljetus alkoi yleistyä vasta vuoden 2010 aikana. Markkinoilla
on nyt useita kilpailijoita, joiden kuljetuskonsepti poikkeaa jonkin verran toisistaan.
Toimijat ovat S-ryhmä (Alepa-ketju yhdessä Gastronautti-kuljetuspalvelun kanssa),
Ruokanetti Oy ja Seulo-Palvelut Oy.
Seulo-Palvelut Oy:n juuret ovat 1990-luvun lopulla, jolloin kaupunki- ja seutulogistiikkaa
alettiin kehittää myös Suomessa. Seulo on ollut mukana Espoon Suurpellon rakentamisessa
siten, että jokaiseen taloyhtiöön on toteutettu kellarin autopaikkojen yhteyteen palvelujen
vastaanottotila, ns. palvelueteinen. Seulon palveluikkunaan kuuluu elintarvikekaupan lisäksi
lähi- ja luomuruokaa, pesulapalveluja, toimistotarvikkeita ja kaupunginkirjasto. Seulossa
jokainen tuottaja vastaa palvelutarjonnasta. Seulo suunnittelee palvelumallin yleistymisen
edistämiseksi tarjoavansa palvelukaappejaan myös kilpailijoiden käyttöön.
Ks. www.seulo.fi

Kuva 17. Palvelujen vastaanottamiseksi tarvitaan lukittava
tila tai kaappi, johon palvelun tuottaja voi jättää
kuljetukset ja asukas vastaavasti hakea tavarat –
molemmat omien aikataulujensa mukaisesti.
Palvelueteinen helpottavaa verkkokaupan lisääntyvää
käyttöä. Seulo-Palvelussa palvelueteiseen on vuokrattavissa
lukittava kaappi, jolloin tilaajan ei tarvitse olla paikalla
vastaanottamassa tuotteita. Ruokaostokset toimitetaan
lämpöeristetyssä ja kylmägeelillä varustetussa kiertävässä
kuljetuslaatikossa, jota voidaan käyttää sekä pakasteiden
kuin lämpimänkin ruoan kuljetukseen.
Kuva 18. Kylmägeeleillä varustettu kuljetuslaatikko.
Lähde:
http://www.seulo.fi/seulo/images/stories/seulo/seulolaatikko1.j
pg
Seulo tarjoaa nyt vastaanottokaapin neljäksi kuukaudeksi
veloituksetta Suurpellon asukkaille.
Lähde: www.seulo.fi / heinäkuu 2011
Näkökulmia lähilogistiikan yleistymiseen
Suomessa on vahva postiin liittyvä kotiinkuljetusperinne. Vaikka nettikauppa on viimeisen
kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, ei kotiin tuomisen infrastruktuuria ole juurikaan
lisätty. Erityisesti elintarvikkeiden kotiin tuomisessa on toistaiseksi pitänyt vastaanottajan
olla paikalla. Espoon Suurpeltoon toteutetaan jokaisen asuinrakennuksessa ns.
palvelueteinen, jossa on lukittua tilaa nettikaupan kautta tuleville kuljetuksille.
Kuva 19. Näkökulmia vastaanottotilojen toteuttamiseen.

KORTTELITASON
33

Kuva 20. Espoon Suurpellossa VVO:n rakennuttamaan
asuintaloon toteutettu yhdistetty lastenvaunu- ja
palvelueteistila, joka sijaitsee hissin vieressä
pohjakerroksessa ja josta on yhteys autopaikoille.
Kuva 21. Kerrostalon pohjakerroksessa olevaa
vastaanottoinfraa Hollannissa v. 2011.
Pika-analyysi levittämisstrategiaksi
Uudisrakentamisen avulla on voitu esitellä lähilogistiikka-kokonaiskonseptia, jossa
kerrostaloihin on jo suunnitteluvaiheessa tehty palvelueteiset.
keskeinen
(strateginen)
Uudistus
(palvelueteinen)
Muutos
(palvelueteiset sekä korttelitason
palvelualusta)
(operatiivinen)
Parannus
(vastaanottokaapille tila
kiinteistöstä tai piha-alueelta)
Yhdistelmä
(postin jakelukeskuksen
laajentaminen vastaanottotilaksi)
mukaisesti. Etsitään vastaanottokaapille tilaa kerrostalon varastotiloista, autopaikkahallista
tai pihalta.
Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan käytön tehostamista eri toimijoiden kesken
(asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Laajennetaan postikeskukseen tila
vastaanottokaapeille.
Uudistus: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan uudelleen ajattelua. Toteutetaan
uudisrakentamisen yhteydessä monikäyttötila, johon asennetaan vastaanottokaapit
(esimerkkikohde: Espoon Suurpelto).
Muutos: Innovaatio edellyttää lähilogistiikan uudelleen ajattelua, toimintojen yhdistelemistä
ja uusia palveluja. Toteutetaan korttelitasoinen palvelukeskus, jossa asukkaat voivat hakea
sekä tavaroita että palveluja. Tilassa on jokaiselle asukkaalle oma henkilökohtainen
vastaanottokaapisto.

Esimerkkilaskelma. Korttelitason lähilogistiikka /
vastaanottotilan mitoitus.
Suurkortteli, jonka korttelitehokkuus e=2 (400 asuntoa, noin
700 asukasta). Keskimääräinen esteetön jalankulkuetäisyys
vastaanottotilasta n. 120 metriä.
Aukioloaikana keskimäärin 7 ihmistä käy vastaanottotilalla
(luontaisen kohtaamispaikan luominen)
Tilatarve 0,8 m2/asunto.
Lähde: Panu Lehtovuori, 12.8.2011.
Riittävän iso korttelitason avulla vastaanottotilasta
voi tulla luontainen korttelin kohtaamispaikka.
Samalla kun ruokalaatikot haetaan, vaihdetaan
naapurien kesken kuulumisia. Lähilogistiikalla ja
vastaanttotilojen suunnittelulla voisi olla positiivisia,
luontaisen toimivia, asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä
lisääviä vaikutuksia.
Korttelitason logistiikka edellyttää myös korttelitason
täydellistä toimivuutta (esteettömyyttä). Myös
ruokalaatikoille tulisi olla vetokärryjä tms. pyörillä
kuljetettavia, kantamista helpottavia välineitä.
Lähilogistiikkaa käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien
jalkauttamistyöpajassa. Työskentelyssä nousi esille korttelitason vastaanottotilojen
kehittäminen.
Toimenpiteet / toteutumisen esteitä
1.Logistiikan muutosprosessia hidastaa nykyisten toimijoiden nykyinen, jo rakennettu
logistiikkaketju (suurten toimijoiden market-verkosto).
Ratkaisuna on muutosta haluavien toimijoiden yhteistyön vahvistaminen. Lähilogistiikan
pienten toimijoiden arvoverkoston rakentaminen ja uusien näkyvyyttä edistävien pilottien
toteuttaminen. Myös tässä kaupunki-innovaatiossa ns. innovaatiorakennuttajilla (omaan
omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla) on avainrooli uuden ajattelun ja liiketoiminnan
vahvistamisessa.
2.Lähilogistiikkaan tukeutuvan jakelulogistiikan toteuttaminen korttelitasolle.
Ratkaisuna ovat erilaiset korttelitason yhteistilat ns. korttelitalot, joissa lähilogistiikka on
osana korttelitason palvelukeskittymää. Tämä edellyttää parempien kohtaamispaikkojen
luomista korttelitasolla (esim. tunnistamalla ja hyödyntämällä luontaisten kulkuväylien
varret). Lähilogistiikka vahvistaa korttelitason yhteisöllisyyttä, koska ruokatavaroiden
hakeminen lisää ihmisten luontainen liikkumista ja kohtaamista korttelitasolla.
3.Kiinnostavien ja haluttavien esimerkkien luominen ja näkyväksi tekeminen.
Houkuttelevuutta ja haluttavuutta lisätään hyvän suunnittelun ja muotoilun avulla.
Lähilogistiikka tuodaan tutuksi ja myös kiinnostavaksi erilaisten esimerkkitoteutusten avulla
(Suurpelto – Kruununhaka – Suomenlinna). Olisi hyvä, että myös käyttäjistä löytyisi sellaisia
innostuneita puolestapuhujia, joista myös media olisi kiinnostunut.
4.Vastaanottotilan toteuttamisen edistäminen.
Suuremmat muutokset kaupunkiympäristössä edellyttävät sekä asemakaavoitusta että
vähintään rakennuslupatason hyväksyntää. Uusien alueiden asemakaavoituksessa olisikin
nykyään syytä suunnitella korttelialueet niin, että lähilogistiikka on keskeinen osa paikallista
toimivuutta. Korttelitason palvelukonseptien kehittäminen edellyttää myös erilaisia
toteutusmalleja. Vaihtoehtoina ovat täysin kaupallisesti hoidettu lähilogistiikka (asukkaan
itsepalvelu), osa-aikainen avustava henkilöstö palvelua tukemassa tai erilaiset asukkaiden
itse muodostamat palvelupiirit osana korttelitason vastaanottokeskusta.

KORTTELITASON
35

Kuva 22. Vastaanottotilan laajentaminen korttelitason kohtaamispaikaksi.
Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Lähilogistiikan edistäminen on minimissään sitä, että
vastaanottokaapeille etsitään tila jostain kiinteistön
omistuksessa olevasta yhteisestä tilasta.
Vastaanottoinfra (lähilogistiikka) voidaan toteuttaa
hyödyntämällä nykyisiä postin käytäntöjä (paikka,
johon kuljetuslaatikot jätetään). Vastaanottoinfraa
voidaan strategisesti kehittää korttelitasolla muiden
logistiikkatoimijoiden kanssa (korttelitason
vastaanottokeskus) tai porraskohtaisesti
palvelueteisiä toteuttamalla. Myös kierrätykseen
liittyvät tavaravirrat ja palvelumallit voitaisiin
yhdistää osaksi lähilogistiikkakonsepteja.
Pidetyssä jalkauttamistyöpajassa (12.8.2011) korostui
korttelitaso, jossa vastaanottotila voisi olla osana
korttelin yhteisiä tiloja. Potentiaalisimpana nähtiin
ratkaisut, jossa talon toiminnallisuutta parantavan
vastaanottotila toteuteaan korttelin luontaisten
reittien varrelle.
Lähilogistiikka yleistyy parhaiten siten, että
vastaanottotilat (palvelueteiset) vakiinnutetaan osana
nykyaikaista kerrostalokorttelia. Kehittämisen
kärkenä kunnalliset vuokrataloyhtiöt (omaan
omistukseen rakennuttavat), korkeatasoisen asumisen
kehittäjät (esim. laadukas vuokra-asuminen) ja
rakennusliikkeet (palvelueteisten vakioiminen osaksi
laadukasta kerrostaloasumista). Investoinnin pitkän
aikavälin hyödyt tulee pystyä kuvaamaan.
Johtopäätöksiä
Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa sitä mukaa, kun kuluttajat
alkavat arvottaa kaupassa käymisen aikaa osana kotitalouden ajankäyttöä. Edelläkävijöinä
tulee olemaan todennäköisesti perheelliset, joilla ruuan kotiinkuljetus tuo arvokkaita
lisätunteja. Ruuan kotiinkuljetuksen kuljetusapua hyödyntävät todennäköisesti ne, joiden
lähellä ei ole kauppaa ja joilla ei myöskään ole autoa käytettävänä. Lähilogistiikan
sovellusten kasvun suurimmat esteet ovat kuluttamisen ja ajankäytön kulttuurissa.
Kaupassakäynti on juurtunut tiiviiksi osaksi arkea. Lähilogistiikkapalvelujen laajempi
yleistyminen edellyttää kulttuurillisia ajan käyttöön liittyviä muutoksia.
Lähilogistiikan kulttuurin vahvistamiseksi tarvitaan korttelitason kehittämistä, jossa
kehitetty palvelu tukee asukkaiden ajankäyttöä (säästää kaupassa kulkemisen aikaa ja oman
auton käyttökustannuksia) sekä luo uuden väylän naapuruston keskinäisen yhteydenpidon
vahvistamiseksi. Palvelun laajentumisen kannalta olisi tärkeää tuoda esille kuluttajia
kiinnostavia ja houkuttelevia ratkaisuja. Tuote ja teknologia (nettipohjainen
tilausjärjestelmä ja vastaanottokaapisto) eivät riitä, vaan tarvitaan asukkaiden omia,
kulutustottumuksia muuttavia kokemuksia.
Erilaiset lähilogistiikan kasvustrategiat
1. Palvelueteinen tutuksi ja näkyväksi. Palvelueteisten (ml. lastenvaunuvarastot)
vakiinnuttaminen osana uudisrakentamista. Palvelueteisten variaatiot (myös piha-
alueet). Suurpelto-kokemusten dokumentointi ja tulosten ja oppien levittäminen.
Palvelueteisen RT-kortti suunnittelijoiden avuksi. Palvelueteisen markkinointi suoraan
rakennuttajille, rakentajille, asukkaille ja kiinteistönomistajille.
2. Vastaanottotilojen kehittäminen korttelitasolla. Yhteisöllisten, toiminnallisten ja
taloudellisten lisäarvojen arvioiminen.
3. Lähilogistiikan toteuttaminen osana alueellista kehittämisprojektia. Korttelitason
toiminnallisuus (esteettömyys) Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli.
4. Asukkaiden välisen yhteistyön ja verkottamisen lisääminen korttelitasolla.
Vastaanottotilojen toteuttaminen osana kortteliuudistusta.
5. Käyttäjien keskinäinen verkottaminen ja lähiruokarinkien syntymisen tukeminen.
Lähilogistiikka osana lähi- ja luomuruuan kehittämistä. Sosiaalisen median
hyödyntäminen.

KORTTELITASON
37

Jätkäsaaren keskustakortteleiden konsepti
Jätkäsaaren keskustakortteleiden konsepti –hankkeen
tavoitteena on koota taustatiedot ja määritellä tavoitteet
konseptille, jolla keskuskortteleista tehdään kaikkien
jätkäsaarelaisten, niin asukkaiden kuin muuten
Jätkäsaaressa asioivien, eri-ikäisten ja eri
elämäntilanteissa olevien yhteinen toiminta- ja
kohtauspaikka. Keskuskortteleista on tavoitteena luoda
ainutlaatuinen paikka, josta syntyy uusi
kaupunginosakeskuksen malli.
http://livingbusiness.fi/uusimaa/images/Raportit/110318_jatkasa
aren_keskuskorttelit_vaihe%20a_raportti.pdf
Palveluasuminen on asumismuoto, johon liittyy asiakkaan
tarpeen mukainen hoito ja hoiva sekä tarvittavat muut
palvelut. Helsingissä palveluasuminen tarkoittaa samaa
kuin muualla maassa tehostettu palveluasuminen eli
ympärivuorokautista hoitoa. Palveluasumiseen ihminen
valikoituu sijoitusprosessin kautta sitten, kun hän ei enää
pysty asumaan omassa asunnossaan. Palveluasumisesta,
hoivasta ja hoidosta peritään kunnan päättämä maksu,
joista asiakaan tulot kattavat tietyn osan. Senioriasuminen
taas on vapaaehtoista (omaehtoista ja omakustanteista) ja
asumiseen ei välttämättä liity hoiva- ja hoitopalveluja tai
näitä voi tuottaa palveluyrittäjä vaikka talon ulkopuolelta
kotihoidon tapaan.
Lähde: Timo Vierelä, 16.8.2011.
3.4 Talo palveluilla – korttelitason hyvinvointipalvelut
Korttelitaso konkretisoi myös hyvinvointipalvelujen tarpeen. Läheisyys on tärkeää
sekä palvelujen tarvitsijan että niiden tarjoajan näkökulmasta – apu lähellä tuo
turvallisuutta sekä myös lyhyiden etäisyyksien takia kannattavuutta palvelun
tuottajalle. Kolmas korttelitason kaupunki-innovaatio on nimetty ”talo palveluilla”
–konseptiksi. Tällä tarkoitetaan osaksi lisärakentamista liitettävää palvelukonseptia,
joka voidaan toteuttaa useamman taloyhtiön alueella.
Hyvinvointipalvelut kehittyivät Suomessa samantapaisesti kuin muutkin asuinalueen julkiset
ja yksityiset palvelut. Jokaiseen kuntaan ja kaupunginosaan suunniteltiin myös
terveyspalveluja varten oma keskittymänsä. Julkisen sektorin lisäksi yritykset ovat alkaneet
tuottaa yhä enemmän terveys- ja hyvinvointipalveluja. Väestön ikääntyminen on lisännyt
varsinkin 2000-luvulla erilaisia seniorien asumis- ja palveluratkaisuja. Lähitulevaisuudessa
ikäsidonnaisista palveluista tullaan siirtymään yhä enemmän erilaisiin yksilöllisiin, eri
elämänvaiheisiin ja –tilanteisiin liittyviin palveluihin, joista osa tullaan tarjoamaan myös
kotiin tai kodin läheisyydessä tuotettavina palveluina.
Tässä pika-analyysissä korttelitason kaupunki-innovaatioksi on määritelty
hyvinvointipalveluina sellainen kotiympäristöön, osana lisärakentamiseen tarjottavana
palvelukonsepti, ns. talo palvelulla –konsepti. Tällä tarkoitetaan olemassa olevaan
ympäristöön toteutettavaa seniori- tai palvelutaloa, jonka mukana tulee ympäristön
lähiasukkaille erilaisia lähipalveluita – sekä palvelutiloja ja kotiin tuotavia erilaisia palveluja.
Erilaisia yksityisiä palvelun tuottajia ovat esimerkiksi Folkhälsän, Mainiovire Oy ja
Diakonissalaitoksen Hoiva Oy, joilla kaikilla on hieman toisistaan poikkeavat
palvelukonseptit.
Vertailuun on otettu myös julkisen sektorin hanke, Helsingin Riistavuoren palvelukoti ja sen
lähellä oleva lisärakentaminen.

Kuva 23. Isonnevan alue Helsingin Haagassa. Riistavuoren
palvelukeskus muodostaa tärkeän lähipalvelun, jota tulisi
hyödyntää osana uudisrakentamista.
Näkökulmia korttelitasoisten palvelujen yleistymiseen
Palvelurakenteen muutos vaikuttaa myös korttelitason tulevaan muutokseen. Samalla kun
julkisia ja kaupallisia palveluja on keskitetty, on syntynyt uudenlaista kysyntää lähellä
oleville ja helposti saatavilla oleville palveluille.
Väestön ikääntymisen trendi loi 2000-luvulla Suomeen suuren määrän senioritaloja.
Esikaupungeissa asuu paljon ikääntyviä ihmisiä, joiden oli helpompi ostaa asunto uudesta
hissitalosta kuin yrittää saada vanhaan taloon hankittua jälkiasennushissi.
Palvelurakenteen muutos tulee etenemään niin, että uudenlaisille lähipalveluille tulee
kysyntää varsinaisen senioriasumisen lisäksi. Mitä suurempi, toisiinsa sidoksissa oleva alue
on, sitä enemmän syntyy myös taloudellista potentiaalia palveluyrittäjyyttä varten.
Kuva 24. Näkökulmia Talo palvelulla –konseptin toteuttamiseen.

KORTTELITASON
39

Pika-analyysi levittämisstrategiaksi
Talo palveluilla –konsepti on laajennus nykyisin hyvin yleiseen senioritalo-konseptiin. Talo
palveluilla tarjoaa palveluja myös lähellä oleville kiinteistöille, sekä työpaikoille että
asunnoille.
keskeinen
(strateginen)
Uudistus
(Talo palveluilla, jossa palvelut
on markkinoitu lähiseudulle)
Muutos
(Talo palveluilla, jossa mukana
palvelujen käyttöön sitoutuneita
toimijoita)
(operatiivinen)
Parannus
(Talo palvelulla – /senioritalo/
konseptissa uusia palveluja)
Yhdistelmä
(senioritalo, jossa palveluja
lähiympäristölle)
mukaisesti. Senioritalo on aina parannus lähiympäristön asukkaille, mikäli heillä on varaa tai
muuten mahdollisuus muuttaa esteettömään asuntoon.
Yhdistelmä: Innovaatio edellyttää pysäköinnin käytön tehostamista eri toimijoiden kesken
(asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset yhdessä). Palveluilla varusteltu senioritalo tuo
suoraan lisäarvoa alueelle. Yleensä palvelujen käyttäminen on vapaaehtoista ja siksi
edellyttää palveluintegraattorilta aktiivisuutta ja yhteydenpitoa lähistön asukkaisiin ja
taloyhtiöihin.
Uudistus: Innovaatio edellyttää senioriasumisen uudelleen ajattelua. Uusi talo tuo lisätiloja,
toimintoja ja palveluja lähiseudulle.
Muutos: Innovaatio edellyttää senioriasumisen uudelleen ajattelua ja aktiivista yhteistyötä
toimintojen yhdistelemistä ja uusia palveluja.

Talo palveluilla –konseptin soveltaminen
Palvelujen tuominen vanhalle asuinalueelle, jossa paljon
ikääntyneitä asukkaita (”normaali” esikaupunkialueen
tilanne): Monimuotoinen palvelu (ruokaa tai kuntoutusta);
palvelun tuottaminen tulee kannattavammaksi, mitä
enemmän asiakkaita samassa talossa/korttelissa. Palveluja
voidaan tuottaa jo sellaiseen taloon, jossa kuusi (6)
maksavaa asiakasta. Mitä enemmän talossa/korttelissa on
asiakkaita, sitä kannattavampaa palvelun tuottaminen on
palvelutuottajalle.
Uudenlaiset Talo palvelulla –konseptit, esim. Jallukka -
vanhojen rokkareiden taitelijakoti
Talo palveluilla -konseptia käsiteltiin 12.8.2011 pidetyssä korttelitason pika-analyysien
jalkauttamistyöpajassa.
Toimenpiteet / toteutumisen esteitä
1. Talo palvelulla –konsepti yleistyminen edellyttää uusien toimijoita ja uusia
toteutusmalleja.
Palvelujen pysyminen on ollut ongelmaista jopa uusissa senioritaloissa, joissa ei ole ollut
riittävästi palveluja tarvitsevia asukkaita. Asunto-osakeyhtiö on yleensä liian pieni yksikkö
asukaspalvelujen kehittymiseksi. Sen sijaan korttelitasolla, mikäli siellä on sekä kysyntää
että tahtotilaa, on todennäköisesti palvelun tuottamisen kannalta kasvava toimintataso.
Korttelitaso edellyttää kuitenkin arvoverkoston tunnistamista ja luomista sekä palvelu
organisointia (kuka on ns. palveluintegraattori, miten palvelu organisoidaan ja kuka
toteuttaa?). Korttelitason palvelujen kehittyminen edellyttää korttelitason toimivuutta
(esteettömyyttä).
2. Korttelitason palvelujen järjestämisestä tarvitaan tutkimustietoa.
Mikä on ns. kortteliajattelun rooli ja merkitys tällä hetkellä ja tulevaisuudessa: miten
korttelitason arvoverkostot tunnistetaan ja miten palvelu organisoidaan? Uudet alueet
luodaan suunnittelulla (top down-toteutus/palvelumalli osana toteutuskonseptia). Vanhoissa
kaupunginosissa tarvitaan ns. bottom up –tyyppistä arvoverkoston luomista.
3. Korttelitason palvelujen vahvistaminen edellyttää muutoksia lainsäädännössä.
Tällä hetkellä korttelitason palveluilla voi olla hyvin erilainen arvonlisäverotus. Yrityksillä,
kaupungilla, 3.sektorin toimijoilla ja vapaaehtoistyöllä on erilainen alv-käytäntö.
Lainsäädäntöä tulisi vahvistaa palvelukulttuurin synnyttämiseksi.
4. Julkisen, yritysten ja kuluttajien organisoitumista (PPP-mallit) tulisi edistää.
Korttelitaso tulee nostaa yhdeksi kasvavaksi palvelujen tasoksi. Oleellista on selventää, mm.
kuka ja miten palvelut organisoidaan, tuotetaanko palvelut ostettuna palveluna (itse
maksavat asukkaat) vai itsepalveluna (pienituloiset asukkaat/talkoohenkiset asukkaat,
palvelun toteuttaminen yhteisön avulla). Lisäksi tilojen kasvava käyttö taloyhtiöissä /
korttelitasolla edellyttää väliaikaisen vuokraamisen erilaisten mallien kehittämistä (esim.
korttelitason tilaverkosto). Palvelujen välittäjäksi tarvitaan ns. palveluintegraattoreita.

KORTTELITASON
41

Kuva 25. Talo palveluilla –konseptissa palvelu toteutetaan useamman taloyhtiön
verkostossa. Kuva: Kirsten Sainio, Movense Oy.

Kuva 26. Folkhälsan-talo Espoon Tapiolassa.
www.folkhalsan.fi
Kuva 27. HoivaViikki Helsingin Viikissä.
www.hoiva.fi
Johtopäätöksiä
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on rakennettu paljon senioritaloja osana
vanhojen kaupunginosien kehittämistä. Tällä tavalla alueelle on saatu alueelle esteetöntä
palveluasumista. Seuraavassa kehitysvaiheessa on näitä rakennettavia uusia esteettömiä
senioritaloja voitava hyödyntää palvelualustoina, myös näiden senioritalojen tilat tulee
suunnitella korttelitason tarpeiden pohjalta.
Talo palveluilla -konsepti edellyttää naapurikiinteistöjen kesken sopimuksia siitä, miten
uudisrakennuksen tiloja ja palveluja voidaan hyödyntää. Korttelitason kokonaistoimivuus on
tärkeä osa korttelitason palvelujen käyttöä – tavoitteena tulisi olla korttelitason
ominaisuuksien kehittäminen. Korttelitasolla korostuvat kokonaistoimivuus, liikkumisreittien
esteettömyys ja korttelin eri ominaisuuksien hyödyntäminen.
Talo palveluilla –konsepti edellyttää jatkokehittämistä. Erityisen tärkeää on luoda ja
vahvistaa korttelitason yhteyksiä. Esimerkiksi esikaupungin kaavoitusprosessissa tulisi varta
vasten luoda rakenteita, joiden avulla voidaan toteuttaa erilaisia variaatioita Talo palveluilla
–konseptista yhdessä eri palvelutuottajien kanssa.
Erilaiset talo palveluilla -konseptin kasvustrategiat
1. Uuden senioritalon rakentaminen ympäristöön, jossa paljon hissittömiä kerrostaloja.
Uudisrakentaminen. Uusien hyvinvointipalvelujen dokumentointi ja tulosten ja
oppien levittäminen.
2. Senioritalon toteuttamisessa hyödynnetään naapurikiinteistöjä, yhdistellään tiloja ja
toimintoja. Korttelitason tilaverkoston luominen ja sen ylläpito (esim. tilojen
tuntivuokraus ulkopuolisille palveluntuottajille).
3. Senioritalon toteuttamisen mukana tulee korttelitason palveluvarustus. Tehdään
naapurien kanssa sopimus käytettävistä palveluista ja tiloista.
4. Talo palvelulla -konseptin toteuttaminen osana alueellista kehittämisprojektia.
Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden avainrooli.
5. Talo palvelulla –konseptin toteuttaminen korttelitason uudisrakentamisessa.

KORTTELITASON
43


Parannusinnovaatiot. Koko uudistuotanto, jossa
rakennetaan tonteittain uusia rakennuksia, on
potentiaalinen parannusinnovaation kohde. Tätä
mahdollisuutta onkin hyödynnetty modernissa
tontinluovutuskilpailussa ja muutenkin kaikessa
uudisrakentamisessa. Jokainen uusi rakennus tulisi
olla parempi kuin aikaisemmin rakennettu.
Yhdistelmäinnovaatiot. Hyvinvointikonseptit
perustuvat lähtökohtaisesti useamman toimialan
osaamisen yhdistämiseen.
Uudistusinnovaatiot. Monessa kaupungissa on
tunnistettu uudisrakentamisen uudistava rooli.
Esimerkiksi Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo
–ohjelman avulla kannustetaan rakennusalaa
uudelleen ajatteluun. Omaan omistukseensa
rakennuttavat rakennuttajat (esim. kunnalliset
vuokrataloyhtiöt) ovat uudistusinnovaatioissa
avainroolissa, koska niillä on oman pitkäjänteisen
omistuksensa avulla mahdollista kokeilla radikaalisti
uusia innovaatioita.
Muutosinnovaatiot. Vaikutuksiltaan merkittävimmät
ja myös toteutuvuudeltaan haastavimmat kaupunki-
innovaatiot perustuvat useamman toimialan
yhteistekemiseen ja uudelleen ajatteluun. Ne myös
edellyttävät prosessia toteutuakseen, mutta niiden
yhteiskunnallinen vaikuttavuus on myös suurin.
Edellä olevissa luvuissa käytiin läpi, miten kompleksisia ja systeemisia kaupunki-
innovaatiot ovat. Tässä luvussa esitetään johtopäätöksiä korttelitason kaupunki-
innovaatioista sekä kehittämisehdotuksia siitä, miten kaupunki-innovaatioiden
leviämistä ja skaalautuvuutta erilaisiin kaupunkiympäristöihin voidaan edistää.
Kaupunki-innovaatiot ovat lähes aina systeemisiä innovaatioita, joiden käyttöönotto
edellyttää sekä innovaation että ympäristön sopeuttamista. Tästä syystä kaupunki-
innovaation skaalaaminen on prosessi, johon tarvitaan sekä muutosagentteja että
puolueettomia välittäjiä. Julkinen sektori (valtio ja kunnat) voi omalla toiminnallaan myös
edistää kaupunki-innovaatioiden leviämistä, mutta joissakin tapauksissa passiivinen läsnäolo
voi jopa pysäyttää tai estää menossa olevan muutosprosessin.
Kaupunki-innovaatio on paikallisesti sovitettu kaupunkiympäristön parannus, uudistus,
yhdistelmä tai muutos. Parannusinnovaatio on yleensä mahdollista toteuttaa ilman
erityisiä tuki- tai mahdollistamistoimia. Kaupunki-innovaatio parannuksena on tunnetun ja
olemassa olevan tuotteen, palvelun tai prosessin kehitetty versio. Uudistusinnovaatio
edellyttää jo muutoksia sekä toimijoissa että vastaanottajassa. Kaupunkiympäristössä
tarvitaan yleensä uusia kaavoitus- ja rakennuslupakäytäntöjä. Yhdistelmäinnovaatio syntyy
kahden tai useamman eri toimialan toimijan kesken ja sen uutuusarvo tulee toimialojen
keskinäisestä uudesta rajapinnasta, joka näkyy uutena palveluna loppukäyttäjälle.
Muutosinnovaatio on vaativin kaupunki-innovaation muoto, koska siinä yhdistyy useamman
toimialan tuote ja palvelu tavalla, jossa kokonaiskonsepti on ratkaistu uudella tavalla.
Muutosinnovaatio edellyttää yleensä ohjeiden, määräysten ja käytäntöjen uudelleen
ajattelua. Muutosinnovaatio edellyttää myös toteutuakseen muutosprosessin, jotta
rakennettu ympäristö pystyy sopeutumaan uuteen kaupunki-innovaatioon.
Järjestelmätaso muuttuu vain kokeilujen ja pilottien avulla. Kaupunki kehittyy vaihe
vaiheelta ja pala palalta. Dynaaminen kehittäminen edellyttää kokeiluja ja pilotteja. Niistä
saadut kokemukset siirretään järjestelmätasolle, jolloin innovaatio voi skaalautua erilaisiin
ympäristöihin. Tulosten ja vaikuttavuuden synnyttämiseksi kaupunki-innovaatioiden
toteuttamisprosessi sekä pitkän aikavälin tulokset tulee dokumentoida hyvin.

KORTTELITASON
45

Korttelitason kaupunki-innovaatiot ovat kompleksisia ja systeemisiä. Lisä- ja
täydennysrakentamista on yritetty toteuttaa Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana ilman
suurempaa menestystä. Hitauden syynä on pidetty suomalaista asunto-osakeyhtiömallia sekä
jähmeää paikallistason toimintaa (sekä asukkaat että viranomaiset). Lisäksi uudistukset ovat
jääneet kiinteistöjen parannustason korjausten jalkoihin. Korttelitason monimutkaisuus tulee
tunnistaa mm. panostamalla riittävän pitkäkestoisiin kehittämisprosesseihin.
Keskusta-alueilla lisä- ja täydennysrakentaminen on mahdollista, koska hyvä sijainti
antaa rakennusoikeudelle arvoa. Keskusta-alueilla yleinen ullakkorakentaminen on
perustunut sekä rakennusoikeuden hintaan että samanaikaisiin kiinteistön korjaustarpeisiin
(taloyhtiö on myynyt rakennusoikeuden rakentajalle). Kattorakentamisen tueksi tarvitaan
samanlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä (mm. yhtenäiset ohjeet).
Innovaatiorakennuttajilla on keskeinen rooli ja merkitys. Omaan omistukseensa
rakennuttavat rakennuttajat (kunnalliset vuokrataloyhtiöt ja valtakunnalliset rakennuttajat)
ovat tärkeässä roolissa, jotta kaupunki-innovaatiot leviävät myös asunto-osakeyhtiöpuolelle.
Kilpailuneutraaliutta tulee edistää. Kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi tarvitaan
materiaali-, teknologia- ja palveluriippumattomuutta. Kattorakentaminen, lähilogistiikan ja
korttelitasoiset hyvinvointipalvelut yleistyvät sitä paremmin, mitä laajemmin erilaiset
toimijat voivat tuoda omia kehittämiään ratkaisuja. Julkisen hankinnan rooli ja merkitys
uusien innovaatioiden edistämisessä (mm. kilpailuneutraliteetti) tulee kirjata selkeästi.
Kaupunki-innovaatioiden edistäminen tarvitsee innovaatiojohtamista. Julkisen sektorin
toimijoiden, rakennusala sekä palvelutuottajat saadaan toimimaan samansuuntaisesti hyvällä
johtamisella, joka on avointa, läpinäkyvää ja strategista. kaupunki-innovaatioiden roolia ja
merkitystä tulee korostaa Metropolialueen kaupunkipolitiikassa (esim. MAL-ohjelma).
Innovaatiotuottajien rooli sekä puolueettoman tiedon levittämisen rooli. Puolueettoman
tiedon levittäjän rooli (vrt. hissiasiamies) on keskeinen erityisesti asunto-osakeyhtiöiden
keskuudessa. Lisäksi tulee edistää taloyhtiöiden vertaisuutta ja keskinäistä toisiltaan
oppimista.
Kaupunki-innovaatiot tehdään näkyväksi uskottavalla ja kiinnostavalla viestinnällä. Hyvät
esimerkit pitää dokumentoida ja niistä pitää kertoa eri viestimissä. Tarvitaan myös ohjeita ja
esimerkkejä (web ja printti).

Korttelitason pika-analyysien tulokset
Pika-analyysi on menetelmä, jolla arvioidaan lupaavien toimintamallien, menetelmien ja
palvelujen levittämistä, skaalautumista ja kasvua. Pika-analyysi on siten eräänlainen
kaupunki-innovaation elinkelpoisuus- ja potentiaalisuusarvio, jonka avulla kaupunki-
innovaatiota voidaan sekä juurruttaa että jalkauttaa. Pika-analyysi keskittyy olemassa
olevissa kaupunginosissa ja niiden korttelitasolla tapahtuvaan uudistamisrakentamiseen ja
siihen liittyvien kaupunki-innovaatioiden tunnistamiseen. Valitut kaupunki-innovaatiot ovat
moduulirakentaminen, lähilogistiikka ja talo palvelulla –konsepti (palveluvarustuksella
toteutettu lisärakennus). Mitä laajemmasta muutoksesta on kysymys, sitä enemmän
tarvitaan paikallistason (=korttelitaso) toimijaverkoston luomista (asukkaat ja
paikallistoimijat) sekä järjestelmätasoista vastavuoroista sopeuttamista (kaupunki).
Moduulirakentaminen on Suomessa uusi rakentamismenetelmä, jonka etuina ovat etenkin
rakentamisen nopeus, sääolosuhteilta suojattu rakentaminen sekä etenkin rakennusten
korottamisen mahdollistava rakenteellinen keveys. Moduulirakentamisen yleistymisessä
avainroolissa ovat kunnalliset rakennuttajat, jotka voisivat toimia uuden teknologian
tienraivaajana. Moduulirakentamisen sovelluskohteena voisi olla tasakattoisten kerrostaloille
tuleva kattorakentaminen. Taloudellisesti kannattavinta ovat keskusta-alueet ja muut
korkean hintatason alueet (esim. merenrannan läheisyys). Toteutettujen pilottien avulla
moduulirakentamisen menetelmät voivat siirtyä myös asunto-osakeyhtiöpuolelle, jossa
prosessien käynnistyminen on hitaampaa.
Lähilogistiikan rooli ja merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa kansainvälisten
esimerkkien mukaisesti. Uudisrakentamisessa tulee ottaa huomioon nettipohjaisen kaupan
tarpeet mm. varaamalla kerrostaloihin tiloja lähilogistiikan monimuotoisia tarpeita varten.
Kaupunki-innovaation leviäminen edellyttää kuitenkin näkyvyyttä (palvelueteiset),
kuluttajien ajansäästöön liittyvää viestintää että uudenlaisen ja kuluttajalähtöisemmän
vähittäiskaupan kulttuurin syntymistä.
Talo palveluilla (ns. hyvinvointikortteli) on näistä kolmesta kaupunki-innovaatiosta vielä
eniten kehittämisvaiheessa. Kiinteistökohtaisia ja pelkästään talon asukkaita palvelevia
seniori- ja palvelutaloja on toteutettu lähes parin vuosikymmenen ajan. Taloon liitettävä
paikallistason palvelualusta (ns. talo palveluilla) on muutosinnovaatio, joka edellyttää sekä
toimijaverkoston rakentamista että paikalliselle korttelitasolle juurruttavaa prosessointia.

KORTTELITASON
47

Korttelitason kaupunki-innovaatioiden edistäminen
Korttelitaso on kaupunki-innovaatioiden leviämisen ja juurtumisen kannalta keskeinen
viranomaistaso. Kokemukset lisä- ja täydennysrakentamisesta osoittavat, että taloyhtiö on
usein liian pieni taso ja vastaavasti kaupunginosa liian suuri kysynnän ja tarjonnan
kohtaamiseksi. Korttelitaso muodostaa sellaisen paikallisen toimintatason, jossa voi
muodostua naapuruston kesken kysyntää. Kannattavan yritystoiminnan näkökulmasta
korttelitaso luo paremmat puitteet kannattavalle liiketoiminnalle. Julkisen sektorin
kannattaa panostaa tällaiseen paikallistasoon tukemalla kehittämisprosessien syntymistä ja
ylläpitoa. Myös rakennuslupaa koskevat ohjeet, pysäköintinormit, asemakaavoituksen
periaatteet ja tontti/hinnoitteluun liittyvät periaatteet on hyvä määritellä niin, että niitä
voidaan soveltaa korttelitasolla.
Korttelitaso on entistä tärkeämpi taso myös käyttäjien roolin vahvistamisessa ja
palveluajattelun tuomisessa. Korttelitaso muodostaa sellaisen paikallisen toimintatason,
jossa voi muodostua naapuruston kesken kysyntää. Korttelitaso tuo mukanaan asumiseen
kuuluvan toiminnallisuuden, jalan kulkemisen ja luontaiset kohtaamiset. Kortteli muodostaa
riittävän ison asukaspopulaation, jossa voidaan toteuttaa asiakastarpeen mukaisia
palvelumalleja – markkinalähtöisestä palvelusta yhteisölähtöiseen itsepalveluun.
Innovaatiorakennuttajilla on tärkeä rooli uusien innovaatioiden tunnetuksi tekemisessä.
Kaupunkien kehittämisessä omaan omistukseen rakennuttavilla rakennuttajilla on
pitkäkestoinen motiivi asuinalueen kehittämiseen. Erityisesti kunnan omistamilla yhtiöillä
tulisi olla erityinen, kokeilevampi rooli. Muutoksen kannalta on tärkeää tunnistaa ja myös
vahvistaa toimijoiden motiiveja, ja tarpeen mukaan tukea ja mahdollistaa tällaisten uusien
innovaatioiden esilletuomista.
Kehittämisalueita tarvitaan vaikuttavuuden lisäämiseksi. Markkinavetoisuus luo
lähtökohdat keskusta-alueiden ansaintalogiikalle. Yhteiskunnan kannalta tarvitaan myös
kehittämisalueita, joissa kokeillaan uusia toimintamalleja ja haetaa myös suurempia
muutosprosesseja. Prosessia voidaan tukea myös esikaupallisten julkisten hankintojen avulla.
Kaupunki-innovaatiot tarvitsevat puolueettomia välittäjiä, jotka kertovat
riippumattomasti eri vaihtoehdoista ja niiden kustannuksista. Tarvitaan hissiasiamiehen
tapaisia toimintamalleja, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat nykyistä paremmin. Julkisella
sektorilla on tässäkin avainrooli markkinoiden – kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen
edistämisessä.

Kehittämisehdotukset kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi
Seuraavassa on esitetty toimijoittain kaupunki-innovaatioiden levittämiseen ja
skaalaamiseen keskittyviä kehittämisehdotuksia.
1. Kaupunki-innovaatiot –toimintamallin roolia ja merkitystä vahvistetaan osana
Helsingin metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamista sekä osana uusien ja
uudistettavien kaupunginosien kehittämisestä. Helsingin metropolialueen
kilpailukykyä tavoitteleva aiesopimus allekirjoitettiin keväällä 2010. Kaupunki-
innovaatioiden edistäminen oli yksi kymmenestä toimenpiteestä. Noudatetaan tehtyä
aiesopimusta ja vakiinnutetaan kaupunki-innovaatiot osana kilpailukykyä edistäväksi
välineeksi.
Vastuutahot: Ministeriöt (YM, TEM, LVM, STM), HSY ja Helsingin metropolialueen
kaupungit /aiesopimuksen toteuttamisesta vastaava sihteeristö
2. Kaupunki-innovaatioiden roolia ja merkitystä vahvistetaan osana kehittyvän ja
uudistuvan kaupungin johtamisperiaatteita. Tunnistetaan ja hyödynnetään
innovaatiojohtamisen keinoja kaupungin ja julkisen sektorin mahdollisuuden
innovaatioiden edistämisessä. Järjestetään organisaatioiden kehittämiseksi
hallintokuntien yhteistä koulutusta kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi.
Vastuutahot: Helsingin metropolialueen kunnat ja kaupungit
3. Kaupunki-innovaatioiden mahdollistamisen keinot ja periaatteet viedään osaksi
hallintokuntien käytäntöjä. Kaupunki-innovaatiot ovat kompleksisia ja systeemisiä,
joten niiden edistämiseksi tulee kaupungeissa tehdä strategista poikkihallinnollista
yhteistyötä. Tunnistetaan kaupunki-innovaatioiden toteuttamiseen vaikuttavat tekijät
sekä etsitään keinoja kaupunki-innovaatioiden edistämiseksi.
Vastuutahot: Kaavoitus (asemakaavojen periaatteet ja käytännöt), rakennusvalvonta
(lisärakentamisen ohjeistus mm. kattorakentaminen), kiinteistötoimi
(kaavoitusmaksujen yhtenäistäminen lisä- ja täydennysrakentamista kannustavaksi;
korttelitason sopimusmallien kehittäminen)

Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

Recommended

Recommended

More Related Content

Similar to Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911

Similar to Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911 (20)

More from Kimmo Rönkä

More from Kimmo Rönkä (8)

Korttelitason kaupunki innovaatiot 050911