Diese Präsentation wurde erfolgreich gemeldet.
Die SlideShare-Präsentation wird heruntergeladen. ×

Tilasto ja kokemus prekarisaatiokeskusteluissa

Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Anzeige
Wird geladen in …3
×

Hier ansehen

1 von 28 Anzeige

Weitere Verwandte Inhalte

Ähnlich wie Tilasto ja kokemus prekarisaatiokeskusteluissa (20)

Weitere von Juhana Venäläinen (16)

Anzeige

Tilasto ja kokemus prekarisaatiokeskusteluissa

  1. 1. Prekarisaatio  ja  sen  poliittinen  analyysi  2010-­‐luvulla  /  Helsinki,  22.11.2013   Juhana  Venäläinen   juhana.venalainen@gmail.com  
  2. 2. ¡  Prekarisaation  mittaamisen  ja  todistamisen  politiikat:  Missä   mielessä  ja  määrin  prekarisaatio  on  tai  ei  ole  sellainen  sosiaalinen   ilmiö,  jonka  evidenssinä  voidaan  käyttää  (tai  vaatia  käytettäväksi)   työmarkkinatilastojen  kaltaisella  yleistystasolla  ja   käsitteellistämisen  perinteellä  toimivia  aineistoja?   ¡  Julkisen  prekarisaatiopuheen  analyysi:  Mikä  on  tilastollisen   todistelun  merkitys  on  siinä  keskustelussa,  jossa  prekarisaation   käsitettä  on  yritetty  tuoda  tieteellisen  ja  populaarin  julkisuuden   kentille?   ¡  Tilastojen  performatiivinen  poliittinen  käyttö:  Mikä  on   tilastopuheen  merkitys  niissä  kritiikeissä,  joissa  koko  keskustelu   yritetään  osoittaa  väärin  kohdistetuksi,  harhaiseksi  tai  muuten   tarpeettomaksi?    
  3. 3. ”Joitakin  vanhoja  myyttejä  on   kumottu  tarkemmalla   tutkimuksella.  Jos  esimerkiksi   nyt  on  osoitettu,  ettei   työsuhteiden  kestossa  ja   pysyvyydessä  ole  tapahtunut   mitään  suuria  muutoksia,  niin   mistä  on  johtunut  kaikki   mekkala  paskaduuneista  ja   prekariaatista?”     – Heikki Taimio, Talous & yhteiskunta 1/2010, pääkirjoitus 1.  Mekkala  prekariaatista?   2.  Prekarisaatio   työmarkkinoiden  muutosta   koskevana  väitteenä?   3.  ”Myyttien  kumoaminen   tutkimuksella”     (kokemus  vs.  tilasto)?  
  4. 4. Wikimedia  Commons  /  Mdk572  
  5. 5. ¡  Aineisto:  prekarisaatio-­‐,  prekariaatti-­‐  ja   prekaarisuuskeskustelut  kolmessa   julkisuustyypissä  (*)  v.  2004–   §  Eliittijulkisuus  (HS:n  digiarkisto):  75  osumaa   §  Akateeminen  julkisuus  (ARTO-­‐  ja  Fennica-­‐ tietokannat  +  Google  Scholar):  136  osumaa   §  Populaarijulkisuus  (Google):  761  osumaa   (*  Julkisuuden  typologioista  ks.  Nieminen  2000,  189–190)  
  6. 6. 160 140 ”prekariaatti”,   ”prekaarisuus”,   ”prekarisaatio”,   ”prekariaatti”  (YSA)   120 100 80 60 40 20 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (*) Google ("Populaarijulkisuus") 4 29 77 34 65 75 96 106 132 143 Arto+Fennica+Google Scholar ("Akateeminen julkisuus") 1 2 16 11 15 29 14 17 24 7 HS ("Eliittijulkisuus") 1 18 27 5 8 10 4 2 0 0 Google ("Populaarijulkisuus") Arto+Fennica+Google Scholar ("Akateeminen julkisuus") HS ("Eliittijulkisuus")
  7. 7. ¡  Väite  ”mekkalasta”  ylimitoitettu?   §  Keskustelun  absoluuttinen  määrä  tutkituilla  areenoilla   erittäin  pieni   §  Prekariaattia  kuvattiin  mm.  toimittajien  suosimaksi   ”muoti-­‐ilmiöksi”  jo  silloin,  kun  käytännössä  kukaan  ei   vielä  siitä  kirjoittanut     §  Keskustelua  paheksuva  metakeskustelu   silmiinpistävän  yleistä  
  8. 8. ¡  Jatkokysymyksiä:   §  Miksi  prekarisaatiokeskustelu  muuttui   epäkiinnostavaksi  Helsingin  Sanomissa  vuoden  2009   jälkeen?     §  Kertooko  akateemisen  julkisuuden  huippuvuosi  2009   jostain,  vai  onko  se  vain  satunnainen  poikkeus  ja/tai   mittausvirhe?     §  Kuinka  paljon  prekarisaatiokeskustelu  on  laajentunut   opinnäytetöiden  muodossa?  
  9. 9. "Prekariaatti  on  yhteiskunnallisen  tuotannon   muutosta  koskevan  keskustelun  viimeisimpiä   uudissanoja.  Se  on  leviämässä  nopeasti,  mutta   se  on  myös  vaarassa  tylsistyä.  Näin  ennen   kaikkea  siksi,  että  käsite  suomennetaan  helposti   vain  pätkätyöläisyydeksi.”     – Jukka Peltokoski (2005): ”Kaikkien maiden prekaarit…”
  10. 10. ¡  Prekarisaatiomääritelmien  ”ei  vain  –  vaan   myös”  -­‐rakenne   §  ”Prekarisaatio  käsitetään  usein  palkkatyön  ja  palkkatulon   epäjatkuvuudeksi  tai  epävarmuudeksi.  Sanalla  on  kuitenkin  paljon   ‘pätkätöitä’  tai  ‘epätyypillisiä  työsuhteita’  laajempi  ja  syvempi  sisältö:   se  viittaa  elämää  säätelevien  ja  sille  vakautta  sekä   suunnitelmallisuutta  antavien  instituutioiden  kriisiin.”  (Jokinen  ym.   2011)   ¡  Toimii  keskustelun  neutralisoimisen   välineenä  
  11. 11. ¡  Suppea  (erityinen)  prekarisaatio   §  Kapitalismin  jälkiteollisen  ja  joustavan  vaiheen   lietsoma  tuotannon  globaali  uudelleenjärjestely  ja   sen  vaikutukset  työmarkkinoilla  ja  etenkin   yksilöiden  työurakehityksessä   ¡  Laaja  (yleinen)  prekarisaatio   §  Elämän  yleinen  epävakaus,  instituutioiden  kriisi,   kokemuksen  rakenteiden  uudelleenjärjestely  
  12. 12. ¡  Laaja  ja  suppea  prekarisaatioteesi:   epistemologisesti  yhteismitattomat?   §  Ovatko  suppean  teesin  kuvaamat  ilmiöt  (pätkätyöt  ym.)   prekarisaation  ydin  vai  vain  sen  indikaattoreita?   §  Laajemman  teesin  kuvaamia  tendenssejä  vaikeaa   vahvistaa  empiirisellä  tasolla,  ”yleisesti”   ¡  Silti  laaja  ja  suppea  teesi  tarvitsevat  toisiaan   ¡  Koska  suppea  teesi  on  helpompi  operationalisoida,   konventionaalinen  sosiologia  ”joutuu”   palauttamaan  kysymyksen  prekarisaatiosta  siihen  
  13. 13. ¡  Kaksi  tietä  reduktivismiin:   §  2005–2006:  nuorisokulttuurinen  tulkinta,   moraalipaniikki,  pätkätyö-­‐  ja  syrjäytymispuhe   §  Nyt:  työnsosiologinen  konteksti   ▪  Prekarisaatiokeskustelussa  esitetyt  näkemykset   ”raflaavia”  (Pyöriä  &  Ojala  2012)  
  14. 14. yitux  /  deviantART:  “Puzzle  Piece”  (cc-­‐by-­‐sa  3.0)  
  15. 15. ¡  Tilasto  konservatiivisena  työkaluna  (statikos    ~   ”tasapainossa  pitävä”  -­‐>  statiikka)   ¡  Tilastointi  valtatekniikkana  (-­‐>  modernin  sosiaalitieteen   synty  väestön  tilastoinnin  ja  kurissapitämisen  tieteenä   1700-­‐luvulla)   ¡  Sisäsyntyinen  pyrkimys  ”isoon  kuvaan”,  yleistyksiin,   säännönmukaisuuksiin,  poikkeuksen  häivyttämiseen  (-­‐>   kysymys  ”merkittävyydestä”)  -­‐>  tuottaa  vahvan   totuusvaikutuksen  ja  objektiivisuuden  tunnun  
  16. 16. ¡  Pyöriä  &  Ojala  (2012):  prekarisaation   indikaattorit   §  Ylikoulutus   §  Toteutunut  työmarkkinariski   §  Työsuhteen  epätyypillisyys   §  Työmarkkinariskin  pelko   §  Huonot  työllistymismahdollisuudet   ¡  →  Työmarkkinoiden  trendit  ”eivät  heijasta  ylenpalttista   epävarmuuden  aikaa”   §  ”Pysyvyyttä  työmarkkinoilla  on  jotakuinkin  saman  verran  kuin   1980-­‐luvulla.”  
  17. 17. ¡  Miksi  prekarisaation  kuvaama  muutos  ei   ”näy”?   §  A.  Muutosta  ei  todella  ole  tapahtunut  (eikä   tapahdu)   §  B.  Muutos  ei  näy  ”vielä”  (ajatus  heikoista   signaaleista)   §  C.  Vanhentunut  tai  muuten  riittämätön   tutkimusvälineistö/-­‐käsitteistö   §  D.  Väite  muutoksen  sisällöstä  ymmärretty  tai   operationalisoitu  väärin  
  18. 18. ¡  Tilastojen  poliittinen  performatiivisuus   §  miten  tilastolliseen  päättelyyn  vetoamalla  oikeutetaan   jokin  tulkinta  maailmasta  ja  samalla  vahvistetaan  tähän   tulkintaan  liittyvät  implisiittiset  poliittiset  johtopäätökset   §  ei  vain  se,  kuinka  tilastoja  luodaan  tai  tulkintaan,  vaan   myös  se,  kuka  tilastollisen  faktan  esittää,  minkälaisesta   kontekstissa,  ja  minkälainen  totuusvaikutus  tällä   performanssilla  halutaan  ja  voidaan  saavuttaa    
  19. 19. 20   18   16   14   12   10   8   6   4   2   0   1997   1998   1999   2000   2001   2002   2003   2004   Määräaikainen  työ  yhteensä,  osuus  palkansaajista,  %   2005   2006   2007   2008   2009   2010   2011   Osa-­‐aikatyö  yhteensä,  osuus  palkansaajista,  %   2012  
  20. 20. Kokoaikatyö  yhteensä,  osuus  palkansaajista,  %   90   89   88   87   86   85   84   83   1997   1998   1999   2000   2001   2002   2003   2004   2005   2006   2007   2008   2009   2010   2011   2012  
  21. 21. ¡  Vrt.  prekarisaation  tunnusmerkit  Paskaduunista   barrikadille  -­‐kirjassa  (2009)   §  pätkätyöläisyys   §  pirstaleinen  yrittäjämäinen  työ   §  kokemus  hyvinvointivaltion  kriisistä,  vieraantuneisuus   ammatillisesta  järjestäytymisest   §  kouluttautumiseen  liittyneiden  elämänlaatua  koskeneiden   odotusten  romahtaminen   §  ristiriita  oman  yritteliäisyyden  ja  elämän  jatkuvan  niukkuuden  ja   turhauttavuuden  välillä     ¡  Osa  mittareista  vaikeasti  kvantifioitavissa  
  22. 22. ¡  Kokemus   §  Ei  vain  subjektiivinen,  mielivaltainen  vaan  myös  jaettu,  yhdessä   tuotettu  ja  ylläpidetty   §  Tietyt  kokemuksen  rakenteet  (structures  of  feeling,  Williams  1977)   mahdollisia  ja  ominaisia  tietylle  ajalle   ¡  Kokemuksen  rakenteiden  kiinteä  mutta  ei-­‐kausaalinen  yhteys   tuotantorakenteisiin   §  Georg  Simmel  (1903):  kärsimättömyys  ja  ailahtelevaisuus  modernin   rahatalouden  ja  kaupunkielämän  lietsomana  mentaliteettityyppinä   §  Paolo  Virno  (2006):  kyynisyys  ja  opportunismi  jälkiteollisen   kapitalismin  leimallisina  tunnesävyinä  
  23. 23. ¡  Kokemuksen  todistusvoima  periaatteessa   kiistaton   §  Ongelma:  miten  saada  tietoa  kokemuksesta  ja   miten  puhua/kirjoittaa  siitä?   §  →  Homologinen  päättely  (rakenneyhtäläisyydet)   §  Kokemusta  ei  kuitenkaan  voi  ”selittää”   ▪  Tuotannon  muutoksen  teorian  ja  kokemuksen   rakenteiden  muutoksen  teorian  välinen  kuilu   ▪  Kokemuksen  teorian  ja  kokemuksen  kokemuksen   välinen  kuilu    
  24. 24. §  Steven  Shaviro:  Post-­‐Cinematic  Affect  (2010)   ▪  ”…kuinka  elokuva-­‐  ja  videoteokset  antavat  äänen  […]  eräänlaiselle   ympärillä  vellovalle  tunnulle,  joka  ei  kiinnity  mihinkään  erityiseen   kohteeseen…”  (s.  2)   ▪  Kulttuurituotteet  sekä  oireellisina  että  tuottavina   ▪  1.  Tarjoavat  tiivistettyjä  viitteitä  monimutkaisista  yhteiskunnallisista   prosesseista   ▪  2.  Osallistuvat  itse  näiden  prosessien  tuottamiseen     §   Lauren  Berlant:  Cruel  Optimism  (2011)   ▪  ”…kuinka  singulaariset  asiat  tulevat  yleiseksi  ja  paikantuvat  ihmisten   elämäntarinoissa  tai  jaetussa  paikallisessa  historiassa…”  (s.  12)   ▪  Esteettinen  ja  muodollinen  kuvaus  affektiivisesta  kokemuksesta  tarjoaa   evidenssin  historiallisista  prosesseista  (s.  16)    
  25. 25. ¡  Prekarisaatiokeskustelun  vitsaus  on  pätkätyö(meta)puhe,   jota  uusinnetaan  jatkuvasti  kaikissa  esityksissä   ¡  Laajan  ja  suppean  prekarisaation  epistemologisen   yhteismitattomuuden  teesi  on  silti  ongelmallinen   ¡  Tarvitaan  operationalisointeja,  mutta  parempia   operationalisointeja   ¡  Miten  prekaarisuuden  kokemuksen  voisi  ”todistaa”  tai   ”osoittaa”?  
  26. 26. ¡  ¡  ¡  ¡  ¡  ¡  ¡  ¡  ¡  Berlant,  Lauren  (2011)  Cruel  Optimism.  Duke  University  Press,  Durham  [N.C.].   Jokinen,  Eeva,  Könönen,  Jukka,  Venäläinen,  Juhana  &  Vähämäki,  Jussi  (toim.)  (2011)   Yrittäkää  edes!  Prekarisaatio  Pohjois-­‐Karjalassa.  Tutkijaliitto,  Helsinki.   Nieminen,  Hannu  (2000)  Julkisuuden  kohtalo  myöhäismodernissa:  globalisaatio  vai   pirstoutuminen?  Teoksessa  Anu  Koivunen,  Susanna  Paasonen  &  Mari  Pajala  (toim.):   Populaarin  lumo  –  mediat  ja  arki.  Turku:  Turun  yliopisto,  s.  186–211.     Peltokoski,  Jukka  (2005)  Kaikkien  maiden  prekaarit...  Megafoni.  http://megafoni.kulma.net/ index.php?art=251.   Shaviro,  Steven  (2010)  Post-­‐Cinematic  Affect.  zero  books,  Winchester,  UK  &  Washington,   USA.   Simmel,  Georg  (2005)  Suurkaupunki.  Teoksessa  Suurkaupunki  ja  moderni  elämä.  Kirjoituksia   vuosilta  1895–1917.  Toimittanut  Arto  Noro.  Helsinki:  Gaudeamus.  [Die  Grossstädte  und   Geistesleben,  1903]     Taimio,  Heikki  (2010)  Pääkirjoitus.  Talous  ja  yhteiskunta  1/2010,  s.  3.   Williams,  Raymond  (1977)  Marxism  and  Literature.  Oxford  University  Press,  Oxford.   Virno,  Paolo  (2006)  Väen  kielioppi:  ehdotus  analyysiksi  nykypäivän  elämänmuodoista.   Tutkijaliitto,  Helsinki.  

×