Esitys SML:n tautiseminaarissa 2016

1. Mehiläisillä loisivista tuhoisista punkeista meillä esiintyy 2 lajia:
Varroa destructor, n 1 mm mittainen ulkoloinen, alkuaan intian-
mehiläisellä loisiva laji, joka on onnistunut siirtymään arviolta
1900-luvun puolivälissä meikäläiselle mehiläiselle ja saapui Suo-
meen 1970-luvun lopulla
Acarapis woodi, sisuspunkki, loisii mehiläisen hengitysputkessa
ja on siis paljon varroaa pienempi, Suomessa ensi havainnot
90-luvulta, todennäköisesti saapui amerikantuontien mukana
Lämpimämmissä maissa on myös muita loispunkkeja, pahin
näistä on Tropilaelaps clareae, myös intianmehiläiseltä siirtynyt
punkki

2. Varroa destructor
Punkki Varroa destructor vaivaa sekä aikuisia että toukkia:
munimaan valmistautuva naaras hakeutuu pian suljettavaan kennoon, munii
munat, joista n 8 vuorokaudessa kehittyy aikuinen punkki. Jälkeläisistä yksi on
uros (yleensä toinen), joka hedelmöittää naaraat ennenkuin ne tulevat kennosta
Työläiskennosta ehtii yleensä kehittyä pari tytärtä, kuhnurikennosta 3-4, jotka
yleensä siirtyvät joksikin aikaa aikuisille mehiläisille ennenkuin menevät vuo-
rostaan kennoihin
Punkki imee mehiläisen ja kotelon hemo-
lymfaa> sen elinikä lyhenee, tar-
tuntojen vastainen puolustus heik-
kenee, kuoriutuu surkastuneita, siivettö-
miä mehiläisiä
Lisäksi punkki myös kuljettaa varsinkin
viruksia
Kun punkkeja on tarpeeksi, mehiläis-
kunta kuolee, tähän menee tartunnasta
muutama vuosi, riippuu mahdollisista
muista tartunnoista ja mehiläiskannasta

3. Punkin kehitys munasta
nymfiksi ja aikuiseksi
n 8 vrk
Kehityksen vuosirytmi:
loppukesällä punkkeja paljon
suhteessa sikiöintiin

4. Usein pesä kuolee loppukesällä tai syksyllä: loppukesään sikiöinti
vähenee, punkkikanta kasvaa> loisittujen kennojen osuus kasvaa>
pesään ei synny tarpeeksi terveitä talvimehiläisiä
Vähenevät mehiläiset eivät pysty huoltamaan sikiöitä> niitä jää
kuoriutumatta

5. Yksi merkki vahvasta punkkikannasta ovat siivettömät mehi-
läiset, tosin siivettömyys yleensä ei johdu suoraan punkista
vaan sen välittämästä viruksesta. Punkki vaikuttaa myös
mehiläisen viruksen vastaisen puolustuksen tehoon

6. Punkkien lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä
punkillisten kennojen tunnistaminen ja tyhjentäminen (neulatesti t pakastustesti)
toisten mehiläisten puhdistaminen punkeista (vaurioituneet punkit)
peittosikiökauden pituus (=kuinka monta jälkeläistä punkki ehtii tuottamaan)
sikiökauden pituus (montako sukupolvea punkki ehtii saamaan, pitempi talvi
aiheuttaa isomman talvikuolleisuuden)
punkin hedelmällisyys, riippuu ainakin kakkujen iästä (mustuudesta) ja mehiläisten erittä-
mistä feromoneista
Näitten tekijöiden pe-
riytyvyys antaa mah-
dollisuuksia jalostuk-
selle, tosin yksittäisille
ominaisuuksille mo-
nessa tapauksessa on
vaikea löytää mitta-
reita ja joudutaan tyy-
tymään punkkikannan
seuraamiseen

7. Jalostusarvostelussa tavallinen on yhdistelmä neulatesti+
pohjalle putoilevat punkit+loppukesän mehiläisnäytteen punkit
Neulatestissä pistellään 50 peittosikiötä ja katsotaan 8-12 tunnin
päästä, kuinka suuri osa kennoista on puhdistettu
Tulokseen vaikuttaa perimän ohella mm kunnan vahvuus, sato-
tilanne ja pisteltyjen kennojen sijainti sikiöalalla
Loppukesän mehiläisnäytteeseen tarvitaan 30 g (1,5 dl) mehiläisiä,
joista punkit pestään bensalla tai myös pesuaineella
Spivakin muunnelmassa mehiläisiä ei tarvitse tappaa, ne pannaan
purkkiin, päälle sirotellaan pölysokeria, joka irrottaa punkit ja
mehiläiset voidaan palauttaa pesään muutaman minuutin päästä
Mehiläisnäyte katsotaan 2 kertaa muutaman viikon välein, merkittä-
vä on muutos
Jos pesän punkkikanta on pieni, mehiläisnäytteisiin osumismahdolli-
suus on myös pieni ja tulos epävarma

9. Punkkien lisääntymiseen vaikuttaa isäntätoukkien perimä, tässä
on verrattu punkkien jälkeläistuottoa erirotuisissa kunnissa
Siihen vaikuttaa se, miten paljon mehiläiset tunnistavat ja tyhjentä-
vät loisittuja kennoja ja miten hedelmällisiä kennoissa olevat punkit
ovat, eri emojen kunnissa jälkeläisettömien punkkien osuus vaihte-
lee paljon

10. Lisääntymättömyyden syy voi olla:
hedelmättömyys
uroksen puuttuminen
viivästynyt kehitys
Myös näiden osuudet tuntuvat vaihtelevan eri kunnissa

11. Varroan torjunta
Hoitotekniikka:
kuhnurikakkujen leikkaaminen, sikiökatkos
Käsittelyt:
useita aineita kehitetty,antomuotoina savutus, höyrytys, sumutus, syöttö jne
moniin aineisiin liittyy ongelmia, kuten jäämät vahassa tai hunajassa, pitkä säily-
vyys varsinkin vahassa ja resistenssiä, ts tehottomuutta punkkia vastaan
Näistä syistä ns synteettiset valmisteet ovat suurelta osalta jääneet käytöstä

12. Tällä hetkellä hyväksyttyjä ja suositeltavia aineita ovat:
muurahaishappo (haihdutus)
tymoli (haihdutus)
oksaalihappo (tiputus tai kärytys)
Vaikka näitä aineita esiintyy
luontaisestikin hunajassa, ei
käsittelystä saa aiheutua
pitoisuuksien muutoksia,
punkkitorjunta on mahdollinen
sadonkorjuun jälkeen

13. Torjuntojen suorituksista
Muurahaishappo: iskukäsittelyt 4 vrk välein (esim vaahtomuoviin imeytetty 60 %
happo 20-40 ml tai pitkäaikaiskäsittely pussiin tai rasiaan suljetulla imeytysalustalla
tai geelillä pari viikkoa
Tymoli pitkäaikaiskäsittely: tymolityyny, Apiguard, Apilife var
Oksaalihappo tiputtelu sikiöinnin jälkeen 3-3,5 % liuos 4ml kakkukäytävä
Kärytys 2 g samoin sikiöttömälle pesälle
Käsittely voidaan uusia keväällä puhdistuslennon jälkeen
Suhteellisen tarkkoja annosteltavia, myös mehiläisille haitallisia yliannoksina, esim
muurahaishappo voi tehdä emotappioita
Lämpötila vaikuttaa hapon ja tymolin haihtumiseen, toivottava n 15-20 C

15. Punkkien vahinkokynnys on laskenut ja torjunnan tarve on vuo-
sien varrella lisääntynyt

16. Tässä näkyy vahinkokynnyksen muutos

17. Punkki ja DWV vaikuttavat yhdessä,
virus estää immuunireaktioita ja punk-
ki saa enemmän jälkeläisiä,
mutta loisinta suosii myös virusta

18. Jos ympäristössä on punkkisia pesiä, voi loppukesällä tulla suurta
uudelleentartuntaa, mikä voi raunioittaa muuten hyvin menneen tor-
junnan
Vaikuttavia tekijöitä: mehiläistiheys, kausi, sadottomuus,
lämpötila

19. Uudelleentartuntaa voisi vähentää:
samanaikainen torjunta naapuritarhoilla
kaikki ryöstöä vähentävät toimenpiteet, pesien pitäminen vahvana,
lentoaukon pitäminen puolustustettavana
Kehitteillä: varroaportti estää punkkien tulon pesään

20. Yhteenvetona voi todeta, että varroa on muuttanut koko mehiläis-
hoidon

21. Sisuspunkki, Acarapis woodi
Loisii keskiruumiin ns päätrakeassa, ilmaputkessa
Todetaan keskiruumiista tehdyssä leikkeessä
Löytyi 90 luvulla useista tarhoista, joilla useimmiten yhteyksiä Amerikan tuonteihin,
joissakin tapauksissa merkittäviä tappioita
Nykyisin varsin harvinainen, mikä voi johtua pääosin muurahapon ja tymolin
käytön yleisyydestä varroatorjunnassa
2007/2008 ilmeisesti aiheutti joitakin talvitappioita
Herkkyydessä sisuspunkille
myös perinnöllisiä eroja,
Euroopassa ei ole pidetty
ongelmana vuosikausiin,
toisaalta acarapiksen ilmes-
tyminen amerikkalaisiin
mehiläisiin aiheutti alkuun
suuria tappioita 80-luvulla

24. Muita punkkeja:
Tropilaelaps clareae aasialainen punkki, hyvin tuhoisa meikä-
läiselle mehiläiselle
Vaatii kuitenkin jatkuvaa sikiöintiä, ei tulle ongelmaksi meillä
pitkän sikiöttömän kauden ansiosta
Ilmitusvelvollisuus!

25. Braula coeca, mehiläistäi, siivetön kärpänen, kerjää ruokansa,
mielellään emon niskassa
Varroan torjunnat hävittäneet Suomesta, Ahvenanmaalla vielä
tavattavissa

26. Muista loisista voi mainita lennossa mehiläisiin munivan
Välimerellä esiintyvän Senotainia tricuspis kärpäsen
Kärpäsen toukka syö mehiläisen sitten sisältä
Havaintoja on myös Keski-Euroopasta
Vähän vastaavanlainen loinen on amerikkalainen Apocephalus
borealis, joka voi loisia kimalaisissa ja jonka siirtyminen
mehiläisiin taitaa olla aika uusi ilmiö
Senotainia tricuspis Apocephalus borealis