2. Sisällysluettelo
MUUTAMA SANA VALMENTAJALTA 1
TIE MESTARUUTEEN 2
STEPHEN STOKES 6
SINIKELTAISTA PYSYVYYTTÄ 10
KANSAINVÄLISET SUOMALAISET 12
KARRI KUUTTILA 14
WOLVERINES EDUSTUSJOUKKUE 15
WOLVERINES II 20
KAKKONEN ON YKKÖNEN 21
JENKKIFUTISTA JO TOISESSA POLVESSA 22
WOLVERINES CHEERLEADERS 24
URHEILUKANSA 27
MATKAKERTOMUS 28
UUDEN KATSOJAN OPAS 30KANSIEN KUVAT: Touchdown.fi
Helsinki Wolverines ry
Puheenjohtaja
Peetja Mannila
peetja@kymppi-tili.com
+358 (0) 400 645 555
Osoite
Helsinki Wolverines ry
Peetja Mannila
Peuramäenkuja 3 B 4
02750 Espoo
www.wolverines.fi
KAUSIJULKAISU 2012
TOIMITUS
Marcus Andersson Antti Granqvist
Emmi Kivistö Henrik Kuosa
Isto Laalo Lari Lappalainen
Jonna Liukkonen Peetja Mannila
Elina Melasuo Joni Nyholm
Marjaana Salomaa Sanna Suomalainen
Tuomas Tarvajärvi
TAITTO
Marcus Andersson
KUVAT
Marcus Andersson
Lari Lappalainen
Arto Rusanen
Touchdown.fi
Jarkko Ylinen
PAINO
Hannun Tasapaino Oy
Hiojankuja 2 A
02780 ESPOO
+358 (9) 819 0800
3. M U U TA M A S A N A
VA L M E N TA J A LTA
Valmistautuminen kauteen 2012 alkoi syksyllä val-
mennusporukan uudelleen kasaamisella Peetja Man-
nilan siirtyessä manageriksi puolustuksen koordinaattorin
paikalta. Ratkaisu oli siinä mielessä helppo, että olin itse
jo suunnitellut paluuta puolustuksen puolelle, josta olen
aikoinaan aloittanut peli- ja valmennushommat. Samalla
Janne Seppä otti hyökkäyksen koordinaattorin tehtävät.
Sain Jan Vilkon kaveriksi puolustukseen, ja Mika Ahonen
jatkaa erikoisjoukkuevalmentajana.
Marraskuussa aloitimme Stephen Stokesin johdolla nope-
us- ja koordinaatioharjoitukset, jotka jatkuivat aina tammi-
kuun puoliväliin saakka. Joulukuun alussa oli EFL-kokous
Ranskassa missä neuvoteltiin sarjan tulevan kauden ohjel-
masta, ja Wolverinesin vastustajaksi valikoitui Calanda
Broncos Sveitsistä.
Seuraava iso askel kohti kautta oli pelaajasopimusten sol-
miminen. Hyvänä tukipilarina meillä oli jo tuolloin kak-
si amerikkalaista joukkueessa, QB Cedric Johnson ja RB
Stephen Stokes.
Neuvoteltuamme useiden koti- ja ulkomaisten pelaajien
kanssa joukkueeseen liittyi useita suomalaisia pelaajia
kuten Efe Evwaraye, Santtu Äyräväinen, Kalle da Silva
ja Karri Kuuttila. Kolmanneksi amerikkalaispelaajaksi va-
likoitui Jeremy Henderson, joka pelasi edellisen kauden
Santtu Äyräväisen kanssa Saksassa.
Myös kaksi brittiä saapui vahvistamaan joukkuetta. Toi-
nen heistä on vanha tuttu Ric Hennessy ja toinen Mike
Andrew, joka puolestaan oli Efe Evwarayen pelikaveri
Saksassa ja siellä liigan parhaita RB:tä.
Valmistautuessa kauteen pidimme normaalien harjoitusten
lisäksi viisi tiivistahtista viikonloppuleiriä. Kevät on ollut
mielenkiintoista aikaa, uusia pelaajia ja pelisysteemiä si-
sään ajaessa. Myös tulevan EFL-vastustajan scouttaus on
ollut tärkeä osa kevättä.
Näin lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää futiskesää ja
käykää katsomassa matseja!■
Head Coach Kari Leivoja KUVA Lari Lappalainen
4. 2
TIE MESTARUUTEENHelsinki Wolverines edustusjoukkue 1996-2011
Seuran perustamiskokous järjestettiin Katajannokal-
la hotelli Grand Marinan saunatiloissa. Saunaillassa
vietettiin samalla myös Kannelmäen Whips:n hautajaisia.
Perustettavan seuran nimestä käytiin äänestys ja pöydäl-
lä olleet ehdotukset olivat Hog’s vs Wolverines. Nimien
ehdottajista liikkuu monta tarinaa ja yksi niistä on se, että
valmentaja Erkki Päivärinta ehdotti Wolverines nimeä
ja vastaehdotuksena oli joukkueen linjamiesten ehdotus
Mighty Hog’s. Valmentaja Päivärinnan ehdotus keräsi
enemmistön äänistä ja uuden joukkueen nimeksi tuli Hel-
sinki Wolverines.
Patentti- ja rekisterihallitus otti vastaan perustettavan
seuran hallitus- ja sääntöehdotukset 20.10.1995 ja seu-
ran viralliseksi perustamispäiväksi tuli PHR:n päätöksen
mukaisesti 4.12.1995. Hakemuksen allekirjoitti seuran en-
simmäinen puheenjohtaja Kimmo Hytönen. Seuran koti-
paikaksi tuli Helsinki ja toiminnan tarkoitukseksi kirjattiin
sääntöihin seuraava lauseke ”Helsinki Wolverines ry antaa
jäsenilleen mahdollisuuden harrastaa Amerikkalaista jal-
kapalloa, lippupalloa ja muita barbaarisia lajeja”. Ensim-
mäisen Wolverines ry:n hallituksen muodostivat PJ Kim-
mo Hytönen, rahastonhoitaja Peetja Mannila, sekä jäsenet
Lasse Oivio ja Jani Laitasalmi.
Jimmy Lawson ja Henry Von Holten 1996-1998
Vuosien 1996-1998 ajan joukkueen päävalmentajana toimi
Jimmy Lawson apunaan Henry Von Holten. Joukkueen en-
simmäinen peli pelattiin Lahden Jetsiä vastaan 25.5.1996
töölön pallokentällä. Ottelu oli suvereenisti Wolverinesin
lukemin 73-7. Joukkue sijoittui lopulta neljänneksi ja Hy-
vinkään Falconsien luovutettua 1.divisioonan paikkansa,
nousi Wolverines kaudeksi 1997 1.divisionaan. Jouk-
kueessa pelasivat tuolloin Oskari Niemi, Petri Lujanen,
Teemu Putkonen, Lasse Oivio, Simo Heikkinen, Tuomas
Rönnqvist, Jussi Mäkelä, Santtu Erkkilä, Ari Suontaka-
nen, Kimmo Hytönen, Peetja Mannila, Tatu Kotilainen,
Isto Laalo, Turo Lipponen, Janne Rantanen, Marcus An-
dersson, Petri Wuokko ja Marcel von Holten.
1996 - 2. divisioona, 4. sija
1997 - 1. divisioona, 7. sija
1998 - 1. divisioona, 4. sija
Henry Von Holten 1999-2000
Kaudella 1999 joukkueen valmennuksesta vastasi Henry
Von Holten ja joukkue saavutti paikan 1. divisioonan lop-
puotteluun, Spagettimaljaan.
Kannelmäen Whips:n pudottua 2. divisioonaan kauden 1995 päätteeksi, todettiin sen olevan
myös Kannelmäen Whips ry:n loppu. Seuran pelilliset ja taloudelliset edellytykset eivät olleet
jatkoa ajatellen vaaditulla tasolla. Pelaajien lopettaessa tai vaihtaessa seuraa jäi jäljelle vielä
joukko pelaajia, joilla oli halu jatkaa lajin parissa. Jäljelle jääneet pelaajat tekivät päätöksen
aloittaa alusta. Tämä oli hetki jolloin Helsinki Wolverines sai alkunsa myöhään syksyllä 1995.
Helsinki Wolverines 1996
5. 3
www.wolverines.fi
Wolverines joutui kuitenkin taipumaan finaaliottelussa Jy-
väskylän Jaguaareille ja sijoittui lopulta hopealle. Kaudel-
la 2000 Wolverines oli täysin pitelemätön ja hävisi runko-
sarjassa vain yhden ottelun. Steelers taipui finaaliottelussa
selvästi lukemin 40-3 ja Wolverines voitti Spagettimaljan.
1. divisioonan voiton myötä Helsinki Wolverines nousi
Vaahteraliigaan kaudelle 2001.
1999 - 1. divisioona, 2. sija
2000 - 1. divisioonan mestaruus
Ben Hubbard, Henry Von Holten 2001
Ensimmäinen liigakausi toi päävalmentaja Ben Hubbar-
din johdolla Wolverines-joukkueelle paikan play offeihin
ja lopullinen sijoitus sarjataulukossa oli viides. Joukkue
voitti runkosarjassa kahdeksasta pelistään neljä.
2001 - Vaahteraliiga, 5. sija
Anthony De Carvalho, Henry Von Holten 2002-2004
Vuonna 2002 Helsinki Wolverines kohtasi uusia tuulia uu-
den päävalmentajan ja joukkueen pelaajien uusiutuessa.
Joukkue voitti kaudella 2002 ainoastaan Steelersin ja Nort-
hern Lightsin sijoittuen lopulta liigassa seitsämänneksi.
Uuden päävalmentajan johdolla joukkue uusi pelifilosofi-
ansa ja se osoittautui erittäin vaikeaksi johtaen joukkueen
vuosien 2003-2004 aikana täydelliseen epäonnistumiseen.
Joukkue sijoittui viimeiseksi molempina vuosina. Seuran
menestys oli näinä vuosina täysin junioreiden varassa.
2002 - Vaahteraliiga, 7. sija
2003 - Vaahteraliiga, 8. sija
2004 - Vaahteraliiga, 8. Sija
Peetja Mannila 2005-2009
Pitkäaikainen Wolverines-kapteeni Peetja Mannila otti
vetovastuun joukkueesta ja oli elämänsä haasteen edes-
sä. Pelaajamateriaalin uudistuessa ja ammattimaisemmin
kootun valmentajahenkilöstön kanssa tulosta alkoi hiljal-
leen syntyä. Kauden kymmenestä ottelusta joukkue voitti
jo viisi ja sijoittui lopulta liigassa viidenneksi.
2005 Wolverines onnistui kaatamaan ensimmäisen kerran
moninkertaisen Suomen mestarin ja kotikaupungin arkki-
vihollisen Helsinki Roostersin. Tätä ottelua pidetään ylei-
sesti käännekohtana Ahmojen “katovuosien” kääntyessä
hiljalleen kohti menestystä. Vuonna 2006 joukkue oli jo
hitsautunut ja nälkäinen ja Mannila luotsasi joukkueensa
aina Vaahteramaljaan asti, jossa Wolverines häviäsi Por-
voon Butchersille 41-22. Sijoituksena oli joukkueen en-
simmäinen mitalisija liigassa, hopea. Kaudella 2007 Wol-
verines osallistui EFL-liigaan ja hävittyään molemmat
alkusarjan pelit Vienna Vikingsille ja Moscow Patriotsille
katkesi joukkueelta tie Eurobowliin. Joukkue hävisi väli-
erissä Porvoolle yhden maalin erolla ja sijoitui Vaahteralii-
gassa sijalle 4. Seuraava vuosi oli kuin toisinto edellisestä
Ahmoille ja sijoitus jälleen neljäs. Vuonna 2009 joukkue
sijoittui liigassa kuudenneksi.
2005 - Vaahteraliiga, 5. sija
2006 - Vaahteraliiga, 2. sija
2007 - Vaahteraliiga, 4. sija
2008 - Vaahteraliiga, 4. sija
2009 - Vaahteraliiga, 6. sija
Kari Leivoja 2010-
Kaudella 2010 Mannilan siirtyessä joukkueenjohtajaksi
otti pitkäaikainen hyökkäyksen koordinaattori Kari Leivo-
ja vetovastuun joukkueesta. Joukkue pelasi vahvan run-
kosarjan ja jälleen kerran välierissä vastaan astui kuusin-
kertainen Suomen mestari Porvoon Butchers ja vei voiton
kolmannen kerran välierissä ahmoilta. Pienen lohdutuksen
toi SM-pronssi, joka vietiin paikallisvastustaja Roostersil-
ta. 2011 kaudelle joukkue ansaitsi paikkansa välieriin ja
kohtasi jälleen Porvoon Butchersin neljännen kerran. Wol-
verines lähti hallitsevaa Suomen mestaria vastaan haasta-
jan asemasta, mutta oli selvästi nälkäisempi ottelussa ja
voitti Butchersin historiansa ensimmäisen kerran väli-
erissä 50-36. Wolverines kohtasi Seinäjoki Crocodilesin
Vaahteramaljassa 20.8 ja voitti ottelun 27-30 ja ensimmäi-
sen Suomen mestaruutensa.
2010 - Vaahteraliiga, 3. sija
2011 - Vaahteraliigan mestaruus
Jimmy Lawson ja Henry Von Holten
Kari Leivoja
6. 4
Henkan aikakausi divarissa?
“Henkalle oli kieltämättä aika korkea kynnys soittaa, jos
oli mikä tahansa syy olla pois treeneistä. Tuli joskus ve-
dettyä, vaikka olin ollut kipeänäkin. Henkka opetti meille
asenteen, perusteet ja miten pelataan yhdessä. Jos mä oon
pelaajana ollut mitään, niin se on pitkälti Henkan ansiota.
Muita coacheja väheksymättä tietenkään, mutta Henkka
meidät vei Spagumaljaan ja nosti tän porukan liigaan.”
Liigavuodet?
“Olihan se tietty vaikeata aluksi, Hubbardin kanssa pääs-
tiin ekalla kaudella johonkin, mutta sitten tuli se vaikea
ajanjakso 2002-2004. Siitä ei tietenkään jäänyt paljon jäl-
kipolville kerrottavaa. Pelaajat kestivät kuitenkin yllättä-
vän hyvin ne tappiot.”
“2005 Peetja Mannila otti sitten vetovastuun ja muutoksen
tuulet alkoivat puhaltaa, saatiin uudet valmentajat ja pelaa-
jia. Kun 2005 voitettiin Roosters, se tuntui jo pieneltä mes-
taruudelta, ainakin sitä juhlittiin niin. Siitä se sitten lähti
hiljalleen kulkemaan, päästiin pleijareihin ja 2006 oltiin jo
hopeella. Mannila asetti tavoitteet korkealle ja treenattiin
ja pelattiin sen mukaisesti.”
Parhaat muistot pelivuosilta?
“Spagumalja, Vaahteramalja ja maajoukkue-edustukset.
Tosi paljon on tullut elinikäisiä ystäviä ja sain pelata Em-
pun (Jarmo Rantanen, veli) kanssa vierekkäin.”
Henry “Papa Wolverine” Von Holten
Wolverines 1996-2004
Miten se kaikki alkoi?
“Whipsin hajottua Perustettiin 1995 Wolverines. Whipsin
taloudellinen ja pelillinen tilanne ei mahdollistanut jatkoa
ja pienellä porukalla lähdettiin sitten uuteen yritykseen.
Puuhamiehinä siinä alkuvaiheessa oli muistaakseni; Jim-
my, minä, Päivärinnan Eki, Mannilan Peetja ja Kimmo
Hytönen.”
Miten joukkue muodostui?
“Ensimmäiset vuodet valmennettiin Jimmyn kanssa. En-
simmäinen vuosi meni 2.divisioonassa ja sen jälkeen alkoi
tasainen nousu kakkosesta aina liigaan asti. Vuonna 1998
otin joukkueen valmennuksen ja päästiin parissa vuodessa
aina spaghettimaljan voittoon asti.”
Mikä oli mielestäsi divarin nousumenestyksen takana?
”Viidessä vuodessa saatiin joukkue 2. divarista liigaan asti
ja joukkue pysyi lähes samana koko tuon ajan ja se lie-
nee yksi syy silloiseen menestykseemme. Noiden vuosi-
en pelaajista on jäänyt mieleen Oskari “Ode” Niemi, joka
oli kantava voima hyökkäyksessä ja joukkueessa. Lisäksi
täytyy mainita mm. Petri Lujanen, Peetja Mannila, Kim-
mo “Rambo” Hytönen, Lasse Oivio, Santtu Erkkilä, Ari
Suontakanen ja Janne Rantanen. Rantasen Jannessa kitey-
tyy pelaajana se mitä arvostan yli kaiken, näytöt annetaan
kentällä, ei sen ulkopuolella! Jannen ura on merkittävä,
sillä Janne on ollut joukkueessa alusta asti, yhtäjaksoisesti
aina mestaruuten asti.”
Liigavuodet?
”Se alkoi Benin kanssa lupaavasti ja päästiin play offeihin
asti. Coach D:n aika olikin sitten synkempää ja menestystä
ei tullut. Alkuperäinen kokoonpano alkoi hajota ja muutet-
tiin liian rajusti systeemiä kerralla. Joukkue, joka oli juos-
sut vahvalla pelillä divareista liigaan, yritettiin muuttaa
kerralla “run and shoot” filosofiaan. Se ei sitten onnistu-
nutkaan siinä ajassa. Vuoden 2004 jälkeen on valmennus
ja pelaajat vaihtuneet ja vihdoin se kultakin sitten viime
vuonna tuli pojille, ansaitusti.”
Janne Rantanen #72
Wolverines 1996-2011
Miten se kaikki alkoi Jimmyn kanssa?
“Jimmyn aikana opittiin asennetta ja perusfudista. Kas-
vettiin joukkueena ja pelaajina. Sitä tarvittiin, sillä alussa
oltiin aina jotenkin alakynnessä ja epäsuosittuja”. “Jimmy
oli kova, mutta reilu valmentaja. Peruskunto kasvoi, kos-
ka juostiin mokien päälle aika paljon. Alkuun tuntui, että
meillä oli peliasut paremmassa kunnossa kuin peli ja se
tuntui ärsyttävän muita. Kyllä sitä tulostakin sitten alun
jälkeen syntyi.”
Janne Rantanen 2007
7. 5
www.wolverines.fi
Peetja Mannila #55
Wolverines 1996-
Miten se kaikki alkoi?
“Henkka eräiden harjoitusten jälkeen 1994 pyysi mua pe-
rustamaan pelaajayhdistyksen Whipsiin. Sen tarkoitus oli
järkätä erilaisia varainkeruutempauksia, kerätä sponsseja,
jne. Kun Whips sitten tuli tiensä päähän, lähdettiin Hen-
kan aloitteesta perustamaan uutta seuraa. Seuran nimesi
muuten Päivärinnan Eki eikä Jimmy Lawson, niin kuin
yleisesti muistetaan väärin. Jimmy kyllä tilasi meille ekat
vermeet jenkeistä, esikuvamme mukaan.”
Divarivuodet?
“Divarivuodet oli sellaista jefukoulua meille kaikille, ope-
teltiin pelaamaan. Itse vedin kyllä aina tunteella ja täysillä
sen enempiä miettimättä. Pelasin aina lujaa. Vasta liigassa
apuvalmentajana 2001 aloin kelata tarkemmin tekniikoi-
ta, peliä ja valmentamista. Jimmy oli vaativa valmentaja,
ehdottomasti Jimmyn paras puoli. Nykyajan valmentajis-
ta puuttuu tätä ominaisuutta, sitä tarvitaan. Jimmy raken-
si Wolverinesin selkärangan. Mutta ilman punakettua eli
Henkkaa ei Ahmoja olisi.”
Divarinousu?
”Spagumalja oli ensimmäinen oikea voittoni pelaajana. En
ikinä unohda sitä tai niitä jälkibileitä.”
Entä liigavuodet?
”Alku oli Hubbardin kanssa aika tuhkimotarinaa, taidet-
tiin jossain vaiheessa johtaa liigaa? No tuli se vastustajien
aliarvioimisen oppitunti sitten ja palattiin perustotuuksien
ääreen. 2002-2004 olikin sitten aikaa, josta ei historiankir-
joihin tai jälkipolville paljoa kirjoiteta. Ei siitä sen enem-
pää.”
Otit 2005 itsellesi haasteen?
”Joo niinä vuosina opin fudiksesta tosi paljon, meillä oli
todella mahtava valmennusporukka. Kyllä se toi itseluot-
tamusta meidän tekemiseen, kun saatiin tappiokierre kat-
kaistua ja ruvettiin vihdoin voittamaan. Päävalmentaja-
vuosista jäi hyvä fiilis, mutta 2009 oli vaikea vuosi monella
tapaa ja sen jälkeen päätin pitää taukoa. Leivojan Kari otti
ohjat käsiin ja se oli tietenkin luontevaa sillä Kari oli ollut
aiemminkin isossa roolissa joukkueessa ja sen uudelleen
rakentamisessa. Eikä tuo ole kauhean huonosti mennyt.”
Muistoja vuosilta?
”Paljon on tullut elinikäisiä ystäviä lajin parista, se on kor-
vaamatonta. Mieleen on jäänyt myös ensimmäisen spagu-
maljan tappion jälkibileet Jyväskylässä. Erityisesti niiden
jälkilasku, heh heh.”■
Joni Nyholm KUVAT Tuomas Pälviä, Lari Lappalainen,
Arto Rusanen ja Marcus Andersson
Peetja Mannila
9. Ensimmäisen kerran Suomesta kuultuaan Stephen Stokes joutui kaivamaan kartan esiin et-
siäkseen piskuisen maan toiselta puolelta maapalloa. Nyt neljä vuotta Wolverinesissa pelannut
keskushyökkääjä on ehtinyt mennä naimisiin, perustaa perheen ja kasvattaa hyvää vauhtia
juuria maahamme. ”Elän yhdenlaista amerikkalaista unelmaa”, Stokes sanoo, ja aloittaa vii-
dennen kautensa Vaahteraliigassa suomalaisempana kuin koskaan.
Pienenä poikana Kaliforniassa Stephen Stokes katseli
isoveljeään pelaamassa ja isäänsä valmentamassa ame-
rikkalaista jalkapalloa ja halusi kiihkeästi mukaan. Hän
seurasi tarkasti isojen poikien harjoituksia ja teki samat
liikkeet kentän laidalla. Äiti ei ollut aluksi vakuuttunut, että
pienikokoinen poika pärjäisi lajin parissa, mutta velipoi-
ka sai äidin kuitenkin lopulta uskomaan, että Stephenissä
oli enemmän kuin tarpeeksi ruutia kentälle. ”Siitä lähtien,
kun aloitin pelaamisen, vanhempani ovat olleet suurimmat
fanini. Perheeni ei koskaan jättänyt yhtäkään peliä väliin,
kun pelasin Kaliforniassa”, Stokes kertoo.
Stokes oli pienestä pitäen hyvä hyppäämään ja ottamaan
palloja kiinni, mutta pienelle koolleen hän ei voinut mi-
tään. Hän ei ollut myöskään tarpeeksi nopea ja menestyi-
kin kentällä lähinnä hyvän peliälynsä ansiosta. Sittemmin
Stokes on pysäyttänyt kellot neljänkymmenen jaardin
sprintissä parhaimmillaan aikaan 4,43 s., millä olisi ollut
toiseksi nopein keskushyökkääjä tämän vuoden NFL-tu-
lokkaiden testileirillä. Tätä nykyä Stokes vetääkin vapaa-
ehtoisia juoksutekniikkatreenejä kaikille pelaajille, aina
junioreista edustusjoukkueeseen asti.
”Muistan, kun neljännellä luokalla kysyttiin, mitä haluai-
sit tehdä isona, niin vastasin, että haluan ansaita itselleni
jalkapallostipendin yliopistoon. Opettaja yritti heti ampua
unelmaani alas kertomalla, että alle yksi prosentti amerik-
kalaisista pääsee pelaamalla yliopistoon”, Stokes muiste-
lee. ”Luulen, että hän yritti vain suojella minua ja estää
minua tavoittelemasta mahdotonta unelmaa. En koskaan
tarkistanut tuota lukemaa, mutta päätin, että olisin vähän
hiton varmasti osa tuota alle yhtä prosenttia”.
”Tunsin oloni heti kotoisaksi. Suomes-
sa pelaaminen tuntui normaalilta
elämältä.”
Stokes pääsi kuin pääsikin yliopistoon pelaamaan ja val-
mistuttuaan ehti iskemään pelikenkänsäkin kertaalleen
naulaan. Junioreiden valmentamisen myötä syttyi kuiten-
kin palo takaisin kentille. ”Isäni kysyi, uskonko rehelli-
sesti, että minulla on mahdollisuuksia pärjätä ammattilais-
tasolla.Olin aluksi loukkaantunut uskonpuutteesta, mutta
samalla se myös palautti minut maan pinnalle, mitä todella
tarvitsin”, Stokes kertoo. ”Siitä eteenpäin omistin aikani
ammattimaiselle treenaamiselle ja pidin huolta, että jos
tuo kysymys vielä joskus tulisi eteeni, voisin vastata siihen
ylpeästi ’HELL YEAH!’”.
Lyhyeksi jääneen Kanadan CFL-liigavisiitin jälkeen Sto-
kes aloitti eurokiertueensa, joka alkoi Saksasta ja päättyi
seuraavan kauden Italian mestaruuden jälkeen Suomeen.
”Kokemus Italian liigasta ei ollut kovin mukava, mut-
ta Suomi pesi nopeasti kitkerän maun suustani”, Stokes
muistelee. ”Tunsin oloni heti kotoisaksi. Suomessa pelaa-
minen tuntui normaalilta elämältä.”
Vaahteraliigan tasoa verrattuna muihin Euroopan liigoihin
Stokes pitää yleisesti ottaen kovana. ”Muissa liigoissa oli
usein vain muutama joukkue, jotka pystyivät pitämään
yllä kovaa kilpailullista tasoa. Vaahteraliiga on kokonais-
valtaisesti tasaisempi.” Suomalaiseen amerikkalaisen jal-
kapallon kulttuuriin Stokes toivoo monien muiden lailla
lisää katsojia ja arvostusta lajille junioritasolta saakka.
”Olisin valtavan onnellinen, jos Suomessa olisi jonain päi-
vänä yhtä paljon lapsia, jotka unelmoisivat NFL:ään kuin
NHL:ään pääsystä.”
Stephen Stokesin suosikit
Ruoka: Mikä tahansa vaimoni kokkaama.
Jenkkifutiselokuva: The Program
Kappale ennen peliä: Vaihtuu joka kausi, mutta
pisimpään soittolistalla on ollut Busta Rhymesin
”The whole world looking at me”.
NFL-joukkue: Ei ole. Jos olisin pelannut
liigassa, se olisi ollut suosikkini!
Urheilija: Bruce Lee, Walter Payton,
Marshall Faulk ja Barry Sanders.
Paikka: Kotona perheeni kanssa.
Ajanviete: Musiikin kirjoittaminen.
Videopeli: EA:n Madden Xboxilla tai
Kinect -pelit.
Muu urheilu: Koripallo aivan heittämällä,
GO LAKERS!!
7
www.wolverines.fi
10. 8
Vaikka Stokes kaipaa kotimaastaan Kalifornian lämmintä
ilmastoa, perhettään ja hyvää pikaruokaa, on suomalais-
tuminen kovaa vauhtia käynnissä. ”Heti, kun osaan kieltä
tarpeeksi hyvin, aion hakea Suomen kansalaisuutta. Elän
täällä yhdenlaista amerikkalaista unelmaa kauniin vai-
moni ja lapseni kanssa. Missä tahansa me olemmekaan,
on perheemme sekoitus sisua ripauksella amerikkalaista
ylpeyttä”, Stokes kertoo. Suomeen sopeutumista on aut-
tanut myös Wolverinesin pelinrakentaja Cedric Johnson,
joka asuu myös vakituisesti Suomessa. ”Olemme Cedricin
kanssa kasvaneet yhteen sekä kentällä että sen ulkopuolel-
la ystävinä.”
Stokesilla oli kokemusta Eurobowl-peleistä ennen Suo-
meen saapumistaan, ja oli jo ensimmäisen Wolverines-
kauden jälkeen vakuuttunut, että joukkue voisi hyvin pär-
jätä eurosarjassa. ”Vaahteramaljan voitto ei tullut helpolla,
mutta se ei missään nimessä ollut tien pää. Olemme tietysti
ylpeitä siitä, mutta emme todellakaan ole tyytyväisiä vain
siihen mestaruuteen – tietä on vielä kuljettavana”, Stokes
toteaa päättäväisenä. ”Mestaruuskrapulaa ei ole, eikä sitä
voi ollakaan, ennen kuin olemme voittaneet sen suurim-
man tittelin”.
”Wolverines on enemmän kuin kykene-
vä kilpailemaan Eurobowlissa.”
Wolverinesin edustusjoukkueen pelaajistossa on tapahtu-
nut melko paljon muutoksia sekä pelaaja- että valmennus-
puolella. Stokes pitää tätä ainoastaan positiivisena asiana
ja vakuuttaa, että uudet ja vanhat pelaajat tulevat erittäin
hyvin toimeen. Pelinrakentajana jo kolmatta kautta jatka-
va Johnson saa Stokesilta reilusti suitsutusta: ”Cedricin
vaikuttavin puoli on täydellinen sitoutuminen joukkuee-
seen. Kukaan ei käytä enempää aikaa tai vaivaa saadak-
seen joukkueen ja pelaajat toimimaan paremmin. En usko,
että hänellä on yhtään itsekästä luuta kropassaan.”
”Wolverinesilla on mahdollisuus saavuttaa joukkueena
jotain todella ainutlaatuista. Meidän pitää vain muuttaa
se mahdollisuus todeksi”, Stokes maalailee. Jenkkifutis-
piireissä on jo puhuttu Wolverinesin alkavasta dynastias-
ta, mutta Stokes viittaa sille kintaalla. ”Dynastioista voi
puhua sitten, kun se on todellisuutta, eikä sitä voi arvioi-
da paperilla. Ennen kuin meillä on sormukset siitä todis-
tamassa, ei ole mitään puhetta dynastioista. Ei ainakaan
minun kirjoissani.”■
Lari Lappalainen KUVAT Lari Lappalainen
JÄRJESTÖLEHDET
MAINOSMYYNNISTÄ POSTITUKSEEN
Tarjoamme jäsen-, kilpailutapahtuma- ja juhlalehtien
toteutukset alusta loppuun. Suoritamme lehtiin ilmoitus-
myynnin, laskutuksen, suunnittelun, sivuntaiton, painat-
tamisen ja jäsenpostituksen avaimet käteen periaatteella.
Ota yhteyttä ja pyydä tarjous!
puh. 020 710 9510 / myynti@printmix.fi
www.printmix.fi
Tsemppiä kisoihin!
12. SINIKELTAISTA PYSYVYYTTÄ
Mikä sai alun perin innostumaan lajista?
Timo Heikkinen: Ala-asteella jo pelailtiin 2vs2 pelejä vä-
litunnilla. Pallona oli yleensä pipo jonka sisällä oli lapaset
tms. Max Westerlund: Ennen jenkkifutista harrastin pit-
kään kamppailulajeja, muun muassa thainyrkkeilyä, bras-
sijujutsua ja vapaaottelua. Kun sitten tuli hinku joukkueur-
heilun puoleen, oli selvää että siinäkin oli oltava kontaktia.
Valinta ei ollut siis kovin vaikea.
Miksi juuri Wolverines?
TH: Kaverini aloitti seurassa, minä seurasin perässä.
MW: Sama juttu, tuttuja pelasi joukkueessa ennestään.
Hannu Abonce: No hei, Wolverine Ryhmä-X:ästä,
adamantiumkynnet ja kaikki!
Löytyikö oma paikka edustusjoukkueesta helposti?
HA: Ensimmäinen vuosi meni treeneissäkin kypärän
päällä istuskeluksi, mutta toisena vuonna pääsi jo hyvin
mukaan joukkueeseen! MW: Aluksi oli aika raskasta, kun
pelasin samaan aikaan myös junnuissa.
Vaikka Helsinki Wolverinesin edustusjoukkueesta löytyy tätä nykyä useampia kansalaisuuksia,
muualta Suomesta tulleita pelaajia ja paluumuuttajia, löytyy joukkueesta myös sinikeltaista
pysyvyyttä: Omaa homegrown –tuotantoa edustavat junioreista asti Wolvoissa pelanneet Han-
nu Abonce, Timo Heikkinen ja Max Westerlund. Kausijulkaisun tutkivan journalismin osasto
ahdisti kolmikon kulmaan, kas tässä tulos!
TH: Jengiin pääsi sulautumaan helposti sisään, olinhan
pelannut monen pelaajan kanssa jo junnuissa!
Suurimmat saavutukset jenkkifutiksen parissa?
MW: Yksi junnumestaruus, viime kauden Vaahteraliiga-
mestaruus ja 2008 Sevillan EM-kisojen All star –miehis-
töön nimeäminen junnuturnauksessa. TH: Pelasin kerran
junnuissa yhden downin puolustuksen endiä, tuloksena
fumble, joten se. Ja kai se viimesyksyinen SM-kulta pitää
tässä mainita...
Miltä Vaahterliigan taso tuntui verrattuna juniori- ja
II-joukkueen kyytiin?
HA: Olihan se ero huima, kun yhtäkkiä vastassa oli Aken
kokoisia mörköjä! TH: Niin, iskut sattuu enemmän Vaah-
terassa. MW: Mielestäni eroa on paljonkin, erityisesti no-
peudessa ja linjoissa.
10
13. www.wolverines.fi
Miten jenkkifutis Suomessa on kehittynyt sinun peli-
aikanasi?
TH: Ainakin näkyvyys on parantunut huomattavasti. Mut-
ta kyllä katsojia tarvittaisiin edelleen reilusti lisää, ja tähän
seurojen pitäisi mielestäni aktiivisesti panostaa. Kesäisin
on kiva huomata, että puistoissa ja rannalla näkee jefu-
palloja entistä useammin. MW: Jenkkifudis näkyy myös
paremmin erilaisissa medioissa kuin ennen. Laji tuntuu
kasvavan joka vuosi vähän joka taholla. HA: Vaahteralii-
ga kehittyy koko ajan, ja uskonpa että ensi kausi on taas
astetta kovempi ja tasaisempi.
Tavoitteina lienee joka miehellä SM-tittelin uusiminen
ja menestyminen euroareenoilla, mutta kysytään vielä
lopuksi, että mikä tekee juuri Wolverinesistä parhaan
paikan pelata?
MW: Loisto pelikaverit ja hyvä valmennusporukka.
HA: Parhaat tyypit, tietenkin!
TH: Helmigrilli ja Tomi Pennanen.■
Lari Lappalainen KUVAT Lari Lappalainen
Digipaino jossa on
helppo asioida
Laadukkaat digipainotuotteet sekä tulosteet
Tarra- ja suurväritulostukset
Rakennuspiirustusten tulostus ja vektorointi
Jälkikäsittely, sidonnat, mapitukset
Nouto- ja jakelupalvelu
team@tikkurilankopiopalvelu.fi
www.tikkurilankopiopalvelu.fi
Neilikkatie 11, 01300 VANTAA
Puh. (09) 415 95 400, Fax. (09) 415 95 420
14. 12
KANSAINVÄLISET SUOMALAISET
AnssiNevalainen, 25-vuotias puolustuksen linja-
mies (DE), on pelannut niin puolustuksen
linjassa, kuin tukimiehenäkin. Kuudenteen Vaahteraliiga-
kauteensa valmistautuva Nevalainen aloitti uransa Imatra
Flashin riveissä 2001. Ensimmäinen kausi sisälsi niin B- ja
A-junioriotteluita kuin miesten I-divisioonankin otteluita,
mutta voittoja vain pari. Imatralta tie vei Lappeenrannan
Rajaritareihin ja Jyväskylän Jaguaareihin. Yhdysvaltoihin
lähtemiseen Anssi sai kipinän NFL Europen järjestämillä
leireillä. Yliopisto-opiskelu ja amerikkalaisen jalkapallon
pelaaminen ulkomailla kiinnostivat siinä määrin, että hän
haki ja pääsi opiskelemaan Yhdysvaltoihin vuonna 2008.
Kolme vuotta III-divisioonan Averett Cougarsin yliopisto-
joukkueessa Yhdysvalloissa pelannut Anssi pärjäsi siellä
erinomaisesti. Jo ensimmäisenä vuotenaan hän sai huo-
mattavasti peliaikaa. Seuraavat kaksi vuotta hän pelasi
joukkueen aloituksissa ja kolmantena vuonna hän toimi
kapteenina. Vuosien varrella Nevalainen on menestynyt
EfeEvwaraye, 27-vuotias tukimies (LB) palaa Sak-
sasta kotimaan kentille. Vaasalaislähtöinen Ev-
waraye on edustanut Vaahteraliigassa aiemmin kasvattaja-
seuraansa Vaasa Vikingsiä, Helsinki Roostersia, Seinäjoki
Crocodilesia sekä Porvoon Butchersia. Ensikosketus lajiin
tuli nuorena, noin 11-vuotiaana, kun vanhemmat veljet
aloittivat lajin harrastamisen. Muutama vuosi meni heidän
pelejään seuratessa ja muihin lajeihin, esimerkiksi jää-
kiekkoon, keskittyen. Sitten 16- vuotiaana vuorossa olivat
ensimmäiset treenit Vaasan maapohjahallissa Vikingsin
junioreiden kanssa.
Vuosikausia Suomen parhaimpiin puolustuspelaajiin kuu-
lunut Efe on voittanut Suomen mestaruuden kahdesti ja ol-
lut muilla mitalisijoilla kolme kertaa. Hänet on Suomessa
palkittu kahdesti Vuoden Amerikkalainen Jalkapalloilija-
palkinnolla ja Vaahteraliigan All Stars miehistöön hän on
kuulunut vuosikausia. Nuorten maajoukkueessa hän voitti
pohjoismaiden mestaruuden ja oli turnauksen arvokkain
pelaaja. Miesten maajoukkueen kanssa hän oli voittamas-
sa EM-pronssia ja vuonna 2010 hänet valittiin EM-kisojen
tähdistöjoukkueeseen. Näistä tärkeintä saavutusta on vai-
keaa valita, koska jokaisen saavutuksen muisteleminen
tuo yhtä hyviä fiiliksiä. Nuorten PM-finaali 2003 Oslossa
on kuitenkin jäänyt mieleen aivan erityisellä tavalla. Vai-
keuksista ja Ruotsin jatkuvasta painostuksesta huolimatta
joukkue ei missään vaiheessa murtunut henkisesti. Loppu-
tuloksena oli voitto hyökkäyskilpailun jälkeen.
Ensimmäinen kosketus ulkomailla pelaamiseen Efelle oli-
vat NFL Europen harjoitusleirit, joille hän osallistui 17-
vuotiaastä aina 21 ikävuoteen asti. Sitten olikin aika ko-
keilla siipiä ammattilaisena NFL Europe -liigassa Berlin
Thunderin riveissä. Vaikka liiga tämän jälkeen lopetettiin,
NFL päätti vielä pitää kansainvälisten pelaajien kehitysoh-
jelman käynnissä, ja näin ollen jo todella tutuiksi käyneet
harjoitusleirit ympäri Eurooppaa jatkuivat Efenkin osalta.
Pelaaminen jatkui myös Suomessa. Seuraavan kerran Sak-
sasta tuli yhteydenotto 2010 kauden jälkeen. Kiel Baltic
Hurricanes tarjosi mahdollisuutta päästä Saksan mestari-
joukkueeseen ja huippuvalmennukseen. Seura myös tuntui
todella haluavan juuri Efen joukkueeseen avainasemaan.
Eikä syyttä, Efe oli Kiel Baltic Hurricanes taklaustilaston
jaetulla ykkössijalla, ja hänet valittiin joukkueensa par-
haaksi puolustuspelaajaksi.
Helsingin Wolverinesin kauden 2012 joukkue on yksi nimekkäimmistä mitä Suomen kentillä
on nähty. Ryhmässä on paljon kokeneita pelaajia ja se suomalaisittain harvinainen ilmiö, että
maajoukkuepelaajatkin joutuvat kilpailemaan peliajasta. Hallitseva mestari on vahvistanut
joukkuettaan lukuisilla maajoukkuetason pelaajilla mestaruutensa puolustamista sekä EFL-
otteluita varten.
EFL-otteluita ajatellen arvokasta kokemusta pelaamisesta ulkomailla on monella pelaajalla.
Viime vuoden paluumuuttajista yksi oli Anssi Nevalainen. Tällä kaudella Euroopan kokemus-
ta tuovat esimerkiksi Saksassa ammattilaisina pelanneet Efe Evwaraye ja Santtu Äyräväinen.
Kaikkien kolmen tavoite kaudelle 2012 on yksinkertainen: menestys EFL:ssä ja Suomen mes-
taruuden uusiminen.
niin nuorten kuin miestenkin
maajoukkueissa. Takataskussa
on nuorten pohjoismaiden mes-
taruus vuodelta 2003 ja miesten
EM-pronssi. Hänet on valittu
All Stars-miehistöön niin nuor-
ten EM-kisoissa kuin Vaahte-
raliigassakin. Viime kauden
kruunasi Wolverinesin Suomen
mestaruus. Hän itse kuitenkin
arvostaa eniten Cougar Vision
Player of The Year -palkinto-
aan, koska se annetaan pelaajal-
le, joka menestyy niin kentällä,
kuin sen ulkopuolellakin. Tämä
palkinto kuvastaa koko kolmen
vuoden taivalta yliopistossa.
15. 13
www.wolverines.fi
SanttuÄyräväinen, 28-vuotias tukimies (LB),
päätyi amerikkalaisen jalkapallon pariin
16-vuotiaana vuonna 2002. Sitä ennen hän oli harrastanut
kaikkia palloilulajeja jalkapallosta ja koripallosta jääpal-
loon ja salibandyyn. Santtu on aiemmin edustanut Suo-
messa menestyksekkäästi Porvoo Butchersia seitsemän
kauden ajan. Vaahteraliigassa hänet on valittu All Stars-
miehistöön useita kertoja. Esimerkiksi kaudella 2008
hän teki hattutempun kerätessään itselleen valinnat sekä
Vaahteraliigan vuoden pelaajaksi, vuoden puolustajaksi
että All stars -tukimieheksi. Maajoukkueuralla hänenkin
meriitteihinsä kuuluu nuorten Pohjoismaiden mestaruus
vuodelta 2003. Miesten maajoukkueessa Santtu on ollut
luottopelaaja jo vuosia ja 2010 EM-kisoissa All stars- va-
linta. Lukuisista saavutuksistaan hän toteaa vain, että pelaa
ensisijaisesti joukkueensa menestyksen eteen, ei niinkään
omia palkintoja saadakseen.
Ulkomaille hän on lähtenyt amerikkalaisen jalkapallon pe-
rässä jo neljästi. Ensimmäisenä vuorossa oli Norja
ja Oslo Vikings vuonna 2008. Myöhemmin samana
vuonna Äyräväinen matkasi Yhdysvaltoihin
Pittsburg Staten yliopistoon puoleksi vuodeksi vaihto-op-
pilaaksi. Tämän vuoksi Santtu joutui jättämään Vaahtera-
liigassa viimeiset runkosarjakierrokset ja välierän väliin.
Hän kuitenkin palasi pelaamaan Butcherin riveissä Vaah-
teramaljassa. Palattuaan Yhdysvalloista Suomeen 2009,
Santtu siirtyi kolmikuukautisen harjoituskauden jälkeen
pelaamaan Saksan korkeimmalle sarjatasolle, GFL:een
Assindia Cardinalsin riveihin Esseniin. Pelattuaan kauden
2010 jälleen Suomessa, sai hän uuden yhteydenoton Sak-
sasta, tällä kertaa Braunschweigista. Braunschweig Lions
on yksi Euroopan menestyneimmistä seuroista.
Mikä amerikkalaisessa jalkapallossa kiehtoo niin, että
nämä pelaajat ovat valmiita matkustamaan ympäri maa-
ilmaa saadakseen pelata? Santtua kiehtovat vauhti ja vaa-
ralliset tilanteet sekä kova kontakti. Anssi nimeää itsensä
haastamisen monilla eri osa-alueilla. Kova kontakti vaatii
fysiikkaa, mutta amerikkalainen jalkapallo vaatii myös pe-
liälyä, joten haasteita riittää niin kauan kuin uraa haluaa
jatkaa. Myös Efe kuvaa lajia ainutlaatuiseksi fyysisen suo-
rittamisen ja taktiikan yhdistelmäksi, nurmikenttien sha-
kiksi. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin yhden pelaajan
tehtävästä voittaa toinen. Jenkkifutis on aidoimmillaan
gladiaattorilaji.
Mitä kansainvälisillä kisakentillä sitten on vastassa? Anssi
ja Efe valottavat keskeisiä eroja. Suomessa amerikkalai-
nen jalkapallo perustuu harrastustoimintaan. Ulkomailla
toiminta on ammattimaista ja se näkyy aivan kaikessa.
Yleisömäärät otteluissa ovat huomattavasti suurempia ul-
komailla. Saksassakin pääsarjan otteluissa käy tuhansia
ihmisiä ja ottelut pelataan usein suurilla stadioneilla. Suuri
ero on tuo toiminnan ammattimaisuus. Jokaisessa asiassa
ollaan Suomea edellä, pääsääntöisesti koska resurssit ovat
merkittävästi suuremmat. Myös yhteistyökumppanit ovat
voimakkaasti mukana joukkueen toiminnassa. Joukkueita
johdetaan ja valmennetaan ammattimaisesti. Pelipaikoista
on kova kilpailu ja kaikkeen paneudutaan tosimielellä. Esi-
merkiksi amerikkalaisissa yliopistoissa joukkue on valittu
yli sadan pelaajan joukosta. Harjoittelu on intensiivistä ja
jos tahdissa ei pysy mukana, korvaava pelaaja on aina
valmiina. Valmentajia on jokaiselle pelipaikalle ja he ovat
aina paikalla harjoituksissa. Lisäksi organisaatiossa on
runsaasti henkilökuntaa fysioterapeuteista ja avustajista
lähtien. Tärkein ero on kuitenkin omistautuneisuus, työn-
teon määrä ja laatu. Peliin ei tarvita poppakonsteja vaan
rehtiä suorittamista.
Toisaalta Suomessa amerikkalainen jalkapallo on harras-
tus ja siten mukana on tiettyä rentoutta. Jokainen ottelu
lähdetään voittamaan, mutta paineet ovat toisenlaiset ja
harjoituksissa on hyvä meininki. Suomessa myös joukku-
eet ovat tasaisempia keskenään esimerkiksi Saksan sarjaan
verrattuna. Hienoa on myös toistaiseksi melko pienen lajin
otteluiden televisiointi läpi kauden.
Harjoittelu on erittäin intensiivistä kaudella, mutta sen
ulkopuolellakaan ei huilata vaan vuorossa on fysiikkat-
reeniä, kuten juoksua ja kuntosaliharjoittelua. Tämän ta-
van pelaajat ovat pitäneet myös Suomessa. Anssi kertoo
lajiharjoitusten lisäksi käyvänsä kuntosalilla 3 kertaa vii-
kossa ja lisäksi tekevänsä 2-3 muuta harjoitetta. Kokonais-
harjoitteiden määrä viikossa on säännöllisesti 6-8 ympäri
vuoden. Efe perustaa kauden ulkopuolisen harjoittelu omi-
en fyysisien vahvuuksien kehittämiseen ja ylläpitämiseen.
Tavoitteena on olla yksi Vaahteraliigan räjähtävimpiä ja
nopeimpia pelaajia. Ei siis mikään ihme, että nämä pelaa-
jat lupaavatkin osaltaan tuoda Wolverinesiin nimenomaan
intensiteettiä, tahtoa ja uskoa sekä omaa näkemystään la-
jista.
Pelikokemuksen lisäksi ulkomaisilta kentiltä jää käteen
paljon muutakin: Pelipäivien ainutlaatuinen tunnelma,
fanikulttuuri ja yhteenkuuluvuuden tunne. Monista peli-
kavereista ja kilpakumppaneista on tullut ystäviä. Ulko-
mailla vietetty aika kasvattaa, erilaisia kokemuksia tulee
joskus kantapäänkin kautta. Efe tiivistää kokemukset kah-
teen ohjeeseen. Ensimmäiseksi pitää opetella kilpailemaan
ja haastamaan itsensä sekä uskaltaa siirtyä pois mukavuus-
alueelta. Tekemisestä ei saa tulla liian tuttua ja helppoa.
Kun tietää olevansa hyvä, pitää mennä haastamaan parem-
paa. Toiseksi pitää ottaa kaikki irti nykyhetkestä, keskittyä
siihen. Kannattaa nauttia myös matkasta kohti tavoitteita
eikä vain niiden saavuttamisesta.■
Marjaana Salomaa KUVAT Lari Lappalainen
16. 14
KarriKuuttilan menestystä katsomalla voisi ku-
vitella, että mies olisi harrastanut lajia koko
ikänsä. Tämä ei kuitenkaan ole totuus, vaan 197 senttisen
suomalaisjätin tie kotimaiseksi kärkinimeksi on ollut lajin
kannalta varsin erikoinen.
Helsinkiläissyntyinen Karri Kuuttila vietti lapsuutensa ja
varhaisnuoruutensa pääkaupunkiseudulla. Kasvettuaan
pitkäksi jo varhaisessa vaiheessa oli lajivalinta selvä, kori-
pallo. Ennen muuttoa Yhdysvaltoihin Karri pelasikin juuri
koripalloa Vantaan Pussihukissa. Yhdysvalloissa ollessaan
Kuuttila opiskeli High Schoolissa (vrt. lukio) Northern
Virginiassa harrastaen suurikokoisille miehille tyypillisiä
yleisurheilulajeja, kuulantyöntöä ja kiekonheittoa.
Vaikka jo Yhdysvaltoihin muuttaessaan Kuuttila oli saa-
nut kehoituksia kokeilla amerikkalaista jalkapalloa, oli laji
saanut väistyä muiden lajien tieltä ja siksi, että kausi oli
jo loppunut Kuuttilan aloittaessa High schoolissa. High
schoolin urheilukentällä tapahtui kuitenkin suuri muutos,
kun yliopistoihin pelaajia värväävä henkilö näki isokokoi-
sen Kuuttilan. Pian Karri olikin Lock Havenin yliopiston
värväyspäivän testeissä ja testipäivän päätyttyä Kuuttilalle
myönnettiin stipendi yliopistoon pelaamaan amerikkalais-
ta jalkapalloa.
Stipendin saatuaan Kuuttila osallistui high schoolinsa jal-
kapalloharjoituksiin, mutta vasta yliopistossa hän koki en-
simmäiset täysivauhtiset harjoitukset. Jo näissä harjoituk-
sissa Karrille selvisi, että amerikkalainen jalkapallo todella
olisi hänen lajinsa ja paikka hyökkäyksen linjassa tuntui
luonnolliselta valinnalta isolle pelaajalle. Vaikka Kuutti-
lan omat suoritukset vakuuttivat yliopistovalmentajan, ei
Lock Haven Bald Eagles voittanut Kuuttilan yliopistoai-
kana montakaan ottelua.
Yliopiston valmentaja ei ollut kuitenkaan ainoa, johon
Kuuttila teki vaikutuksen, vaan vuonna 2011 useampi-
kin NFL-seura oli kiinnostunut Kuuttilasta. Draftingissa
Kuuttilaa ei kuitenkaan valittu, vaan työsulun jälkeen pe-
laajasopimus solmittiin St Louis Ramsin kanssa. Kuuttila
osallistui Ramsin harjoitusleiriin, mutta paikkaa pelaavas-
sa joukkueessa ei leirinäyttöjen perusteella heltynyt.
Kautta historian vain kuusi suomalaispelaajaa on solminut sopimuksen NFL-joukkueen kanssa.
Viimeisimpänä heistä Karri Kuuttila, joka pääsi allekirjoittamaan sopimuksen St Louis Ram-
sin kanssa heti NFL:n työsulun päätyttyä kesällä 2011. Paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei
kuitenkaan Kuuttilalle riittänyt Ramsin kokeneiden pelaajien joukosta. Kaudeksi 2012 Kuut-
tila siirtyikin pelaamaan Suomeen ja mikä olisikaan parempi paikka kuin hallitseva suomen
mestari Helsinki Wolverines.
KARRI KUUTTILAalla NFL-sopimus, tavoitteena Suomen mestaruus
NFL-päätösen jälkeen, uransa ei-voitokkaassa joukkuees-
sa pelannut Kuuttila päätti siiryä Suomeen. Joukkuevalin-
ta oli Kuuttilalle helppo. Wolverinesissa Kuuttila toivoo
pystyvänsä vahvistamaan joukkueen hyökkäyksen linjaa.
Joukkueelta Kuuttila itse toivoo saavansa kokemusta ja
harjoitusta myös muille pelipaikoille. Päätavoitteensa
Kuuttila jakaa vahvasti Wolverinesin kanssa; ainoana ta-
voitteena Suomen mestaruus.■
Antti Granqvist KUVA Lari Lappalainen
18. 16
HELSINKI WOLVERINES
1
2
3
4
6
5
7
8
9
10
11
12
13
14
16
KALLE DA SILVA
LB
JANNE KALPIO
K
HANNU ABONCE
DB
EFE EVWARAYE
LB
RIC HENNESSY
DB
TIMI PELTOMÄKI
RB
TEEMU KUUSISTO
TE/FB
LAURI NIIRANEN
DB
TEEMU RANTANEN
WR
MATTI VAININEN
LB
JEREMY HENDERSON
DB
MIKE ANDREW
RB
SAMI KUJANSUU
WR
CEDRIC JOHNSON
QB
TOMI PENNANEN
DL
21. 19
www.wolverines.fi
79
80
81
82
84
83
86
96
98
ANTERO NIKKU
OL
TOMMI PINTA
TE/DE
TUOMAS MANKKI
WR
JUKKA SATOLA
WR/K
NIKKE PUSKALA
WR
SANDER TOOMLA
DL
TUOMAS HUUSKO
WR
JERE KALLA
WR
VICTOR SARVI
DL
EDUSTUSJOUKKUE 2012
VALMENTAJAT:
KARI LEIVOJA HEAD COACH
JANNE SEPPÄ OFFENSIVE COACH
MIKA AHONEN ASSISTANT COACH
JAN VILKKO ASSISTANT COACH
PEETJA MANNILA MANAGER
KUVAT Arto Rusanen ja Jarkko Ylinen
22. 20
WOLVERINES II 2012
PELINRAKENTAJAT
Marcus Andersson Antti Moilanen
KESKUSHYÖKÄÄJÄT
Juha-Tapio Arola Jon Catani
Antti Elonheimo Antti Granqvist
Lari Lappalainen Mikko Moilanen
Eerik-Henrik Nissilä Nikke Puskala
Sebastien Sagne
LAITAHYÖKKÄÄJÄT
Jonathan Andersin Oscar Erus
Jere Kalla Matias Laakkonen
Victor Limpawuchara Markus Mölsä
Ilkka Nenonen Tero Paavola
Anton Palmu Iiro Rahkonen
Elias Salo Niki Timonen
Julius Turunen Patrik Yli-Kujala
HYÖKKÄYKSEN LINJA
Timo Heinonen Antti Hyttinen
Emil Jauhanen Janne Kankkonen
Kimmo Korpinoro Turo Lipponen
Antero Nikku Markku Ollikainen
Tommi Satama Tuomas Tuuli
Toni Viik
TUKIMIEHET
Marko Haatio Teemu Hirvonen
Eero Hulkkonen Jaakko Hurmola
Mikko Järvinen Juho Koskivuo
Isto Laalo Ari Päivärinta
Anssi Rämänen Sami Suominen
Panu Suurnäkki Ville Viiri
TAKAPUOLUSTAJAT
Jussi Allonen Janne Helaskoski
Kimmo Hytönen Joonas Kolunsarka
Iiro Laatio Pekka Lamminsalo
Pekka Matikainen Anton Nikolenko
Henri Nordström Joel Seppelin
Mika Valo Jere Varila
PUOLUSTUKSEN LINJA
Jaakko Eskelinen Janne Kohtamäki
Ilari Lehterä Marco Meier
Janne Petjoi Niko Sauna-aho
Rikhard Ståhlberg Sander Toomla
Ville Valasti Mikko Viik
Petri Wuokko
VALMENNUS 2012
Päävalmentaja/Hyökkäys: Marcus Andersson
Linjat/Puolustus: Lasse Oivio
Puolustus: Rikhard Ståhlberg
Joukkueenjohtaja: Timo Heinonen
23. 21
Kuten viidellä edelliselläkin kaudella, myös kesällä 2012 Wolverines marssittaa pelikentille
kakkosjoukkueen. Alun perin puheenjohtaja Mannilan mandaatilla; ”saatte perustaa meille
farmijoukkueen jos siitä ei koidu, ja painotan tätä erityisesti, MINKÄÄNLAISTA lisätyötä alle-
kirjoittaneelle” perustettu joukkue operoi mielikuvituksellisesti keksityn Wolverines II-nimen
alla ja taistelee Kakkosdivisioonan voittopokaalista, Rautamaljasta.
Jos puheenjohtajan orastavan vatsahaavan edistäminen
jätetään huomioimatta, kakkosjoukkueella on myös
aivan rationaalinen syy olemassaoloonsa Wolverines-
perheessä. Johtavat analyytikot kutsuvat sitä ns. kolmi-
kannaksi; ensinnäkin, joukkue tarjoaa loukkaantumisista
toipuville Vaahteraliigapelaajille mahdollisuuden pelitun-
tuman hakemiseen kilpaurheilun parissa. Ja sama pätee
luonnollisesti niihin, joiden peliaika on syystä tai toisesta
ykkösjoukkueen puolella jäänyt vähäisemmäksi. Kaik-
kia varmasti inspiroi välillä koettu ”aito” kilpailutilanne
huomattavasti enemmän kuin samojen harjoitusdrillien
höylääminen viikosta toiseen omia joukkuetovereita vas-
taan.
Toiseksi, kakkosjengi pyrkii madaltamaan uutena lajin
pariin eksyvien pelimiesten kynnystä uuden harrastuksen
aloittamiseen. Kaikillehan on varmasti selvää se, ettei mo-
nikaan urheilullisesti lahjakas tai muuten vaan harrastus-
toiminnasta kiinnostunut lapsi aloita ensisijaisena vapaa-
ajanviettomuotonaan jenkkifutista. Kyllä se lajivalinta
silloin 6-vuotiaana hyvinkin todennäköisesti kohdistuu
jalkapalloon, jääkiekkoon tai vaikkapa salibandyyn en-
sin ja jenkkifutikseen vasta sitten joskus tulevaisuudessa.
”Vihreän veran shakin” pelaaminen suomalaisissa olo-
suhteissa huipputasolla ei kuitenkaan vaadi omien elin-
vuosien verran harrastuspohjaa vaan on mahdollista vielä
hyvinkin kypsällä iällä. Kunhan vain halua riittää. Eikä
uusien kykyjen kakkosjoukkueen myötä tarvitse siis huka-
ta innostustaan hyppäämällä välittömästi syvään päähän,
maan parhaiden pelimiesten mankeliin, vaan rookien on
mahdollista hankkia perustaitoja hieman anteeksianta-
vammassa ympäristössä. Mikäänhän ei estä hyppyä paria
sarjatasoa ylöspäin sitten kun aika on kypsä. Positiivisena
esimerkkinä tästä toimivat esimerkiksi ne viisi kauden ai-
kana pääasiallisesti kakkosjoukkueessa pelannutta gladi-
aattoria, jotka saivat viime syksynä kokea finaalihuumaa
liigakokoonpanon mukana pelikentän tasolta.
Kolmanneksi, joukkue tarjoaa vanhoille, jenkkifutiskent-
tiä jo vuosia kolunneille sotaratsuille mahdollisuuden
vielä kerran pukea nykyaikaisten gladiaattorien sotisopa
päällensä ja astella taistelukentälle kokemaan kamppailun
humalluttava hurmio. Moni näistä ikälopuista luuskista on
perhesyihin tai työasioihin vedoten tai loukkaantumisten
riivaamana joutunut vetäytymään huipputasolta, mutta sit-
temmin pyörtänyt lopettamispäätöksensä. Jotkut jopa use-
ammin kuin Teemu Selänne. Ja jos kerran käytyään läpi
enemmän leikkaushoitoa kuin kaikki Viidakon Tähtöset
yhteensä, veri on edelleen vetänyt takaisin pelikentille,
niin miksipäs ei? ”Rakkaudesta lajiin”, kuten usein Velo-
dromin käytävillä kuulee sanottavan.
Nämä kolme elementtiä yhdistämällä vaahteraliigajouk-
kueelle syntyy hyvähenkinen sparrauskumppani niin tree-
neihin kuin saunailtoihinkin.
Wolverines 2 pelaa kesällä 2012 Kakkosdivisioonan C-
lohkossa, jonka muut joukkueet ovat Hanko Sun City,
Salo Scorpions, Raisio Oakmen ja Tampere Saints. Van-
han sananlaskun mukaan ”tärkeintä ei ole voitto vaan pit-
kät pelimatkat”, mutta tällä kaudella kakkosjoukkueen ei
tarvitse Raisiota pidemmälle matkustaa. Mitä kaudelta on
siis odotettavissa? ”Meidän jengi on mielenkiintoinen se-
koitus kokemusta ja nuorta intoa ja treenit ykkösjoukku-
een kanssa talven aikana ovat olleet hyvähenkisiä. Kyllä
meidän porukasta varmasti useakin pelaaja pääsee vielä
tämän kauden aikana haistelemaan liigavauhtia”, sanoo
joukkueen päävalmentaja Marcus Andersson. ”Tärkeintä-
hän toiminnassa on hauskanpito ja mikä olisikaan haus-
kempaa kuin esimerkiksi nostella syksyn tullen sarjan
voittopokaalia”, hän jatkaa.
Wolverinesin lipun alla kakkonen on joillekin aina ykkö-
nen.■
Tuomas Tarvajärvi KUVAT Lari Lappalainen
KAKKONEN ON YKKÖNEN
24. 22
Syksyllä 1995 perustamiskokouksessa mukana olleet,
edelleen pelaajauraansa jatkavat Isto Laalo ja Turo Lip-
ponen eivät varmaan uskoneet vielä valmentavansa omia
poikiaan samassa seurassa. Wolverinesin junioritoimintaa
on kaikilla juniorisarjatasoilla A-junioreista F-junioreihin
asti. Talviaikaan yhdistetyissä D-, E- ja F-junioreissa pe-
laavat Iston pojat Rasmus 12 v. ja Elmeri 10 v. sekä Turon
poika Okko 10 v. Omien poikien valmentaminen saa Iston
ja Turon mukaan isän ja valmentajan roolin silloin tällöin
ristiriitaan. Ristiriitojen välttämiseksi valmennusvastuuta
on jaettu siten, että ensi kesänä pelitilanteissa pojat ja isät
ovat eri joukkueiden mukana.
Marraskuusta alkaen D-, E- ja F-junioreiden harjoituksis-
sa on pyörinyt 15-20 poikaa. Helsinki Wolverines ry on
ilmoittanut pikkujuniorit kaikkiin sarjatasoihin mukaan
pelaamaan turnauksia ensi kesänä. Poikia on tällä hetkel-
lä juuri tarvittava määrä, mutta sujuvaan treenaamiseen ja
mielekkään pelaamiseen ensi kesälle tarvitaan lisää jefus-
ta innostuneita poikia ja tyttöjä. Kesän treeniaikatauluja
ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta niistä tiedotetaan seuran
internet sivuilla www.wolverines.fi. Talvitreenit Talin pal-
loiluhallissa jatkuvat sunnuntaisin klo 14.30-16.00 siihen
asti kunnes säät sallivat ulos siirtymisen.
Amerikkalaista jalkapalloa voi suositella myös kakkosla-
jiksi esimerkiksi nuorille jääkiekkoilijoille, jääpalloilijoille
ja koripalloilijoille, joiden omat treenit jäävät tauolle ke-
väällä ja mielekästä urheilullista tekemistä mietitään kesän
ajaksi. Jenkkifudis tukee monipuolisuudellaan ykköslajia
ja esimerkiksi koripallossa hankitusta pallon käsittelytai-
dosta on paljon hyötyä kesäisillä viherkentillä. Jefu ei ole
myöskään mitenkään yksipuolinen laji ainoaksikaan urhei-
lulajiksi, sillä laji kehittää sekä lihaskuntoa että aerobista
liikkuvuutta. Jalkapallon Amerikassa kehitetyn muodon
voi hyvin aloittaa vaikka ei aikaisemmin olisi harrastanut
mitään joukkueurheilua.
D-, E- ja F-junioreiden valmennustiimissä toimii tällä het-
kellä 7 valmentajaa, joten lasten yksilöllisetkin tarpeet ur-
heilussa otetaan huomioon. Viikoit-
taisesta treenaamisesta huolehtivat
Wolverines II-joukkeen aktiivipe-
laajat Iiro Rahkonen, Tuomas Tuuli,
Isto Laalo ja Turo Lipponen. Kesäl-
lä saadaan vielä taustatukea, täksi
kaudeksi Vaahteraliiga-miehistöön
siirtyneeltä, Tom “Tomppa” Kok-
koselta. Eri pelipaikkojen valmen-
tamiseen on saatu myös taustatukea
aktiivisilta A-junioreilta Ville Valas-
tilta ja Janne Helaskoskelta. Pelin-
rakentajille omaa oppiaan on myös
jakanut Wolverines II-joukkueen
pelinrakentaja Marcus Andersson.
Treeneihin koetetaan saada myös
muutakin kuin lajinomaisia harjoit-
teita, joista esimerkkinä voidaan
mainita Mirva Jokivallin vetämä las-
ten liikunnanohjaus kevään aikana.
Valmennustiimistä ja seura-aktiiveista on talven aikana
koottu seuran junioritoimikunta, joka on pohtinut miten
saisimme hankittua lisää innostuneita tyttöjä ja poikia mu-
kaan Suomen mestaruusseuran junioritoimintaan. Olemme
suunnanneet erilaisia sähköisiä täsmäiskuja internettiin ja
Facebookkiin, unohtamatta perinteisiä julisteita kouluissa
ja liikuntahalleissa. Vuosien varrella on kuitenkin huomat-
tu, että ylivoimaisesti paras uusien innokkaiden harrastaji-
en hankintakeino on perinteinen puskaradio. Tästä johtuen
SINÄ, jenkkifutiksen ystävä, puhu lajista ja seurastamme
lähipiirissäsi ja kaikkialla missä liikut ja ole itse yhteydes-
sä meihin, jotta saadaan jokainen junnu, joka on kiinnos-
tunut tästä upeasta lajista, mukaan loistavan harrastuksen
pariin.■
Isto Laalo KUVAT Lari Lappalainen
JENKKIFUTISTA JO TOISESSA POLVESSA
26. 24
WOLVERINES CHEERLEADERS
Uusi kausi ja uudet kujeet! Wolverines senior cheer-
leadereilla on ollut erilainen kauden alku: Valmennus
on muuttunut ja uusia tyttöjä aloitti reilusti. Kausi 2012
käynnistyi Cheerleadereiden osalta jo marraskuussa Jonna
Liukkonsen alkaessa opettamaan rookieille vanhoja ken-
tänlaitasarjoja. Tällä kaudella joukkueemme on kasvanut
kuudella pirtsakalla tytöllä, mikä onkin auttanut kasvatta-
maan repertuaariamme varsinkin pyramidien ja stunttien
osalta!
Koko joukkueen harjoitukset alkoivat joulukuussa. Tällöin
harjoituksissa käytiin ahkerasti myös lauantai aamupäivi-
sin. Launtain harjoituksissa sali jaettiin kakkosjoukkueen
pelaajien sekä cheerleadereiden eli mummojen kanssa!
Valmennuskokoonpano muuttui Hanna Suomaan siirryt-
tyä uusiin haasteisiin. Hannan tilalle Jonnan kaveriksi
puikkoihin asteli Wolverines Cheerleadereiden perustaja
Mirva Jokivalli. Kuten pelaajilla, myös chirkuilla on siis
uusi joukkue kasassa.
Tavoitteena senior cheerleadereilla on mm. saada kaksi
puoliaikatanssia esitettäviksi tälle kaudelle, ja ensimmäi-
nen esitys onkin pian jo valmis. Tällä kaudella tulemme
ainakin tanssimaan ensimmäistä kertaa suomalaisen mu-
siikin tahdissa!
Tule kanssamme kannustamaan Wolverines Suomen mes-
tariksi kaudella 2012 Käpylän Velodromille!■
Jonna Liukkonen KUVA Arto Rusanen
CHEERLEADERIT 2012:
Aalto Terhi Rookie
Karhu Maija Rookie
Karhu Minna Rookie
Kuitunen Mari Senior
Kyrö Aino Rookie
Laakkonen Sanna Rookie
Liukkonen Jonna Captain
Pekonen Riina Senior
Ståhlberg Carolin Rookie
Suomalainen Kirsi Captain
Vanhanen Annele Senior
Jokivalli Mirva Coach
Liukkonen Jonna Coach
27. 25
www.wolverines.fi
Vuoden 2008 kesäkauden jälkeen osa edustusjoukku-
een cheerleadereistä ajatteli, että oli aika jättää sii-
henastinen ”cheerleaderura” vähemmälle. Wolverines on
kuitenkin enemmän kuin pelkkä urheiluseura, se on ah-
maperhe. Siksi kokonaan lopettaminen ei tullut kyseeseen.
Wolverines II -joukkue oli perustettu pari vuotta aikaisem-
min eikä heillä ollut omia cheerleadereitä. Siitä se ajatus
sitten lähti. Näin perustettiin Wolverines II Cheerleaders,
joka tunnetaan lempinimellä Mummot. Mukaan olemme
saaneet myös uutta verta kolmen tytön verran, jolloin pää-
luku on parhaimmillaan ollut täysi kymppi. Vetäjänä on
alusta asti toiminut edustusjoukkueen cheerleadereitäkin
luotsaava Mirva Jokivalli.
Mummojen treenitahti on hieman verkkaisempi, mutta
intoa riittää sitäkin enemmän. Alkuun kannustimme kak-
kosen poikia kotiotteluissa ja temput päätettiin jättää teke-
mättä. Viimeisen vierasottelun lähestyessä ensimmäisenä
kesänä, halusimme kuitenkin lähteä kannustamaan pelaa-
jiamme toiselle paikkakunnalle. Kuinkas ollakaan, pää-
timme testata myös stuntteja nokialaisen yleisön edessä.
Teimme varmasti lähtemättömän vaikutuksen… Vierasot-
telut ja temput ovatkin siitä lähtien kuuluneet ohjelmaam-
Me kentänlaitahuutojen ja -tanssien sekä puoliaikatanssin
lisäksi – kaudenpäätöstanssia unohtamatta. Treenien ja
pelien lisäksi yhteishenkeä kohottavat joukkueen säännöl-
liset illanvietot.
Mummojen ikäskaala on 28–35 vuotta ja harjoituksissa
mukana ryömii silloin tällöin jo toista sukupolvea. Wolve-
rinesuus kulkee siis geeneissä.Yhteistyö edustusjoukkueen
tyttöjen kanssa on tiivistä sekä treeneissä että muutoinkin.
Vierailut toistemme peleissä ovat molemminpuolisia, niin
kentänlaidalla kuin kiskallakin. Mummot olivat muun mu-
assa mukana kannustamassa Wolverinesin edustusjoukku-
een Suomen mestareiksi Vaahteramaljassa ’11.
Kaudella 2012 on mahdollista bongata yhdeksän iloista
mummoa jefukentän laidalla: Mirva, Sanna, Elina, Hanna,
Terhi, Emmi, Susa, Heidi ja Viveca.
”Kakkonen on ykkönen”! :)■
Elina Melasuo, Emmi Kivistö KUVA Lari Lappalainen
MUMMOT 2012:
Heinänen Heidi Holopainen Hanna
Jokivalli Mirva Kivistö Emmi
Lehtonen Sanna Melasuo Elina
Råman Terhi Saarikoski Viveca
Suomalainen Sanna
WOLVERINES II CHEERLEADERS
28. w w w . k a n n u s t a l o . f i
Omakotihaaveilija katso jo syksyyn:
Huomattavat talviedut, kysy lisää
edustajiltamme! Kannustalo - Koti kolmella
tavalla: räätälöity, muuttovalmis tai kivi.
Ammattilaisemme apunasi:
ARJA JA TAPANI SARANPÄÄ
Kaivokselantie 8 J 91, 01610 Vantaa
p. 0500 565 200, a.t.saranpaa@kolumbus.fi
w w w . k a n n u s t a l o . f i
HARMAJA
Nyt on kevät. Omakotihaaveilija katso jo
syksyyn: huomattavat talviedut, kysy lisää
edustajiltamme! Kannustalo - Koti kolmella
tavalla: räätälöity, muuttovalmis tai kivi.
KAU
NEU
TTALAATUA
&
helenan harmaja.indd 1 14.3.2012 11:19:55
VIHERVAARA
29. 27
www.wolverines.fi
U R H E I L U K A N S A
Viime aikoina on kansakunnan valtamedioissa yleis-
tynyt väite jonka mukaan ”suomalaiset eivät ole
urheilukansaa vaan menestyskansaa”. Usein itseään jon-
kinlaisena totuuden torvena ja kaikkeuden airuena pitävä
urheilutoimittaja pyrkii tällä ilmeisesti viestimään sitä, että
urheilukulttuurimme olisi jotenkin kapeampi kuin ”todel-
lisissa urheilumaissa”, koska ihmiset katoavat katsomoista
tai tiettyjen urheilulajien parista jos menestystä ei tule. Ja
niinhän sitä toki kapealla katsantokannalla voisikin päätel-
lä; suomalaisissa jalkapallokatsomoissa ei ole yhtä paljon
ihmisiä kuin vaikkapa Englannissa, koripalloständit am-
mottavat tyhjyyttään, pyöräilyskaboihin ei montaa ”ulko-
puolista” eksy ja niin edespäin. Edes yleisurheilukisoissa
ei pyöri porukkaa vaikka niissä lajeissa on jotain joskus
saavutettukin.
Toisaalta eipä maailman tämän hetken parhaan ampu-
mahiihtäjän, Kaisa Mäkäräisenkään päivittäisellä lenk-
kipolulla päivystä intohimoisia faneja haittaamassa ver-
ryttelyharjoituksen tekoa, saati sitten maailman parhaan
pyörätuolikelaajan, Leo-Pekka Tähden fanaattiset kannat-
tajat marssi sankoin joukoin kaduilla ennen ja jälkeen pa-
raolympialaisten. Jääkiekossa olemme eittämättä saavutta-
neet menestystä, mutta niinpä vain katsomot marraskuisen
sateisena runkosarjailtana ammottavat tyhjyyttään Ässien
ja Jypin iskiessä yhteen. Ja nämäkin jääkendon koulukiu-
satut ovat sentään voittaneet jonkinvärisiä mitaleja viime
vuosina.
Kyllä meidän on siis löydettävä kansakunnan kollektiivi-
sen urheiluinnostuksen mittaamiseen joitain aivan muita
syitä, kuin kansainvälinen menestys tai katsojamäärät.
Suomalaisten yleistä gloryhunter-mentaliteettia musta-
maalatessa unohdetaan usein, ja sanomalla ”usein” tarkoi-
tan ”aina”, se että huipun takana omaa pyyteetöntä
työtään tekevät ne tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoi-
set, jotka uhraavat vapaa-aikaansa ladun kunnostamiseen,
lasten lämmittelytreenien vetämiseen ja kahvikioskin
hoitamiseen. Tai sitten yksinkertaisimmillaan ihan vain
rakastamansa lajin harrastamiseen. Kaukana miljoonaso-
pimuksista ja parrasvaloista pyyteetöntä työtään urheilu-
lajien hyväksi tekevät seura-aktiivit mahdollistavat kui-
tenkin valtaosan suomalaisesta urheilutoiminnasta ja juuri
näitä aikaansa ja terveyttään silkasta tekemisen ilosta uh-
raavia työn raskaan raatajia urheilumeediot eivät koskaan
mainitse kirjoittaessaan sarkastisesti suomalaisesta urhei-
lukulttuurista.
Esimerkiksi jenkkifutiksessa katsomot eivät nyt suoranai-
sesti pullistele fanaattisista kannattajista, eikä monikaan
saa pelaamisesta edes mestaruussarjatasolla minkäänlais-
ta taloudellista korvausta, mutta niinpä vain lajia pelataan
Vaahteraliigan lisäksi kolmella muullakin sarjatasolla.
Myös naisilla on oma sarjansa, samoin junioreilla aina F-
ikään asti. Ja kun tähän harrastajajoukkoon lisätään kaik-
ki seurojen pyörittämiseen osallistuvat henkilöt, saadaan
aikaa usean tuhannen hengen yhteisö, joka kantaa ylpe-
änä omaa lippuaan välittämättä siitä ettei edes mestaruu-
den voittanutta joukkuetta ole ”torilla tapaamassa” juuri
kukaan muu kuin tyttöystävä ja koira. Mielestäni tämän-
kaltaiset ilmiöt, jos mitkä ovat sitä ”urheilukulttuuria”
aidoimmillaan ja varmasti määrittävät ”urheilukansan”
paljon totuudenmukaisemmin kuin se, kuinka moni on
kiinnostunut kansainvälisesti suurimpien lajien absoluut-
tisella huipputasolla kilpailemisesta.
Pravdan edustajilta se vain tuppaa usein kätevästi unoh-
tumaan.■
Tuomas Tarvajärvi KUVA Touchdown.fi
30. 28
Kun Wolverinesin osallistuminen Eurobowliin viime
vuonna varmistui, päätimme välittömästi, että tämä
ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä oma joukkue ulko-
mailla, on käytettävä hyväksi. Tästä alkoi siis kevään ko-
hokohdan malttamaton odotus.
Pieni ja innostunut fanijoukkomme saapui Zürichiin tors-
tai-iltana. Sveitsin kevät muistutti ikäväksemme kovin pal-
jon Suomen vastaavaa, mutta se ei iloista ahmafanilaumaa
lannistanut. Säästä huolimatta kevät oli pidemmällä kuin
Suomessa ja saimme nauttia kolmen päivän ajan vehreäs-
tä kaupunkimaisemasta. Perjantaipäivä kului hujauksessa
Zürichin ytimessä kahvitellen ja yhdenmukaista otteluso-
tisovaa etsiskellen. Zürichin taivas tarjosi milloin rakeita,
kissoja ja koiria, nähtiinpä myös muutama pienenpieni
ahma.
Vihdoin lauantai ja hartaasti odotettu pelipäivä! Heti he-
rättyämme suuntasimme päärautatieasemalle määränpää-
nämme ”Sveitsin Lohja” eli Chur. Junaliput olivat paikal-
liseen tapaan edukkaat. Rahaa - sitä meillä onneksi oli.
Puolentoista tunnin junamatkan aikana saimme katsella ja
kuvata junan ikkunasta huikeita vuoristomaisemia. Tiedä
sitten olivatko kanssamatkustajat yhtä innostuneita... mai-
semista tai meidän miellyttävästä seurastamme.
Chur osoittautui välittömästi mainettaan mukavammaksi
paikaksi, kun aurinko otti meidät vastaan heti asemalla. Jo
ensimmäisellä terassilla pelipaitamme herätti tarjoilijas-
samme suurta mielenkiintoa, tosin vain värinsä vuoksi.
Tarjoilija kertoi pitävänsä keltaisesta väristä, amerikkalai-
sesta jalkapallosta hän sen sijaan ei ollut innostunut eikä
edes tietoinen illan kohokohdastamme, ottelusta Bron-
cos vastaan Wolverines. Kehotimme häntä luonnollisesti
suuntaamaan illalla pelistadionille. Stadionin lähestyessä
jefukansa alkoi kiinnittää enemmän huomiota sinikeltai-
seen ryhmäämme. Mainittakoon, että nälkäisenä Churiin
ei kannata matkustaa, sillä ennen kello 18 ruokaa on täysin
mahdotonta saada. Tiedusteluosastomme paikansi onneksi
kuitenkin kebab-ravintolan, jossa pahin nälkä saatiin päi-
hitettyä.
Viimeistään tässä vaiheessa meille valkeni, että jenkkifu-
dis on Sveitsissä tai ainakin Churissa yhtä pieni laji kuin
Suomessa. Varmuuden vuoksi kävimme kuitenkin var-
mistamassa rannekkeet illan otteluun, oman kylän poiki-
en vaihtopenkin taakse, luonnollisesti. Stadion muistutti
erehdyttävästi kotoista Velodromia. Makkara kärysi ku-
ten kotipeleissäkin, ja iloksemme myös olutta sai nauttia
katsomossa asti. Vaikka seuratoiminta on varmasti mo-
nessa mielessä ammattimaisempaa muualla Euroopassa
kuin Suomessa, niin pelin jälkeen Broncot eivät suinkaan
kadonneet pukuhuoneen uumeniin, vaan jäivät - samaan
tapaan kuin Suomessa - purkamaan ottelurekvisiittaa ja
katsomoita.
Ensimmäinen puoliaika näytti ahmafanin silmin lupaa-
valta, kunnes toisella puoliajalla toivo voitosta vähitellen
hiipui. Kannustimme omia kuitenkin innokkaasti loppuun
asti! Muutaman matkalaisen ääni tosin taitaa edelleen etsiä
tietään Churista takaisin Suomeen. Ottelu streamattiin
MATKAKERTOMUS
31. Voittajat viihtyvät
Radisson Blu Hotelleissa
Radissson Blu Hotels tarjoaa mukavan majoituksen
lisäksi kaupunkien parhaat ravintolat ja saunat
Helsingissä, Espoossa, Turussa, Vaasassa ja Oulussa.
TERVETULOA RENTOUTUMAAN
RADISSON BLU HOTELLIIN!
radissonblu.
Tiedustelut ja varaukset:
radissonblu. tai Radisson Blu Hotels Myyntipalvelu
p. 020 1234 700 (ma–pe klo 8–20)
Puhelun hinta lankapuhelimesta 0,0828 €/puhelu + 0,0595 €/minuutti,
matkapuhelimesta 0,0828 €/puhelu + 0,1704 €/minuutti
Suomeen ilmeisen epäonnistuneesti, joten matkalaiset ra-
portoivat ottelun etenemisestä ahkerasti Suomen päässä
jännääville kannattajille tekstiviestein. Tunnelma paikan
päällä oli varsin hyvä, samanlaista kannustusta toivomme-
kin näkevämme ensi kesänä myös Wolvojen kotipeleissä
Velolla.
Ottelun jälkeen jäimme Churiin tutustumaan Broncojen
kantapaikkaan, josta ei montaa lajista ymmärtämätöntä
tainnut löytyä. Illan suuri tähti oli Iiro Luoto, ja kaikki juh-
lijat halusivat jututtaa suomalaisstaraa. Takaisin Zürichiin
palasimme vastoin ennakko-odotuksia vasta aamuviiden
junalla, ottelua lukuunottamatta varsin onnistuneen illan
päätteeksi.
Kotimatka oli pitkä, osalla joukkuetta vielä pidempi. Meil-
le kaikille jäi mahtavat muistot matkasta ja toivoa sopii,
että Wolverines vielä tulevaisuudessakin edustaa Suomea
eurokentillä. Toivotimme luonnollisesti kaikki churilaiset
tervetulleiksi Vantaalle 5.5. kotipeliimme - nähtäväksi jää
kuinka ison ja innokkaan porukan he saavat kasaan. Täs-
tä alkaa loppukauden, joka onneksi on vasta alussa, kova
odotus ja usko omaan joukkueeseen vahva. Kiitos jouk-
kueelle ja matkalaisille - tästä on varsin hyvä jatkaa kohti
kesäistä Vaahteraliigaa.■
Sanna Suomalainen KUVAT Jonna Liukkonen
32. 30
UUDEN KATSOJAN OPASAmerikkalainen jalkapallo saattaa alkuun vaikuttaa sekavalta ja vaikeaselkoiselta. Peli on kui-
tenkin pohjimmiltaan yksinkertainen ja looginen, ja kun perusteet ovat hallussa on pelin kat-
sominen hauskaa ja mukaansa tempaavaa. Tämän pienen oppaan tehtävänä on auttaa sinua,
katsojaa, ymmärtämään amerikkalaisen jalkapallon perusteet, jotta voisit paremmin nauttia
pelin seuraamisesta.
Molemmilla joukkueilla on kentällä 11 pelaajaa. Toi-
nen joukkue, se jolla on pallo hallussaan, on nimel-
tään hyökkäys ja toinen joukkue vastaavasti puolustus.
Hyökkäyksen tehtävänä on kuljettaa pallo heittäen tai
juosten vastustajan maalialueelle, ja puolustuksen tehtävä-
nä on tietysti estää hyökkäystä. Joukkueet vaihtavat näitä
rooleja useaan kertaan pelin aikana, ja se joka pelin lopus-
sa on kerännyt eniten pisteitä, voittaa ottelun.
Kenttä
Amerikkalaisessa jalkapallossa kenttä on 100 jaardia pitkä
ja 53 jaardia leveä (yksi jaardi on noin 0.91 metriä). Kentän
pinnassa on erilaisia merkintöjä, joiden tarkoituksena on
helpottaa pelin seuraamista ja tuomareidentyöskentelyä.
Pienet viivat ovat jaardin välein ja koko kentän poikki me-
nevät yleensä 5 tai 10 jaardin välein. Kentän molemmissa
päissä on lisäksi 10 jaardia pitkät maalialueet. Kun hyök-
käävä joukkue kuljettaa pallon vastustajan maalialuelle on
kyseessä touchdown, eli maali.
Peliaika
Peli on jaettu neljään neljännekseen, joista jokainen kestää
12 minuuttia. Kaksi ensimmäistä neljännestä muodosta-
vat ensimmäisen puoliajan ja kaksi viimeistä vastaavasti
toisen puoliajan. Puoliajalla, siis toisen ja kolmannen nel-
jänneksen välissä, pidetään hieman pitempi tauko, yleensä
15 minuuttia. Ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen
jälkeen on vain lyhyet tauot joiden aikana joukkueet vaih-
tavat kenttäpäätyjä. Puolenvaihdon jälkeen peliä jatketaan
samasta tilanteesta mihin se jäi neljänneksen loppuessa,
puoliajan jälkeen peli aloitetaan uudestaan aloituspotkul-
la. Amerikkalaisessa jalkapallossa peliaika menee poikki
epäonistuneen heiton tai sivurajan ylityksen seurauksena
ja lähtee uudestaan käyntiin tuomarin vihellyksestä.
Aloituspotku
Molemmat puoliajat aloitetaan aloituspotkulla, jossa puo-
lustava joukkue potkaisee pallon mahdollisimman pitkälle
vastustajan päätyyn. Hyökkäävä joukkue ottaa potkais-
tun pallon kiinni ja palauttaa palloa juosten kohti maalia.
Hyökkäävä joukkue aloittaa hyökkäysvuoronsa paikasta
jossa palloa palauttava pelaaja taklataan. Jos pallo menee
yli päätyrajasta hyökkäysvuoro alkaa automaattisesti 20
jaardin linjalta.
Hyökkäysvuoro
Amerikkalaisessa jalkapallossa hyökkäävän joukkueen on
tarkoitus kuljettaa pallo vastustajan maalialueelle. Tätä
ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla, sillä hyökkääväl-
lä joukkueella on aina 4 yritystä edetä 10 jaardin matka.
Jos hyökkäävä joukkue onnistuu etenemään 10 jaardia tai
enemmän, saa se uudet 4 yritystä edetä 10 jaardia. Yri-
tys alkaa aloitussyötöllä, eli hyökkäjään syöttäessä pallon
jalkojensa välistä toiselle hyökkääjälle, ja päättyy joko
taklaukseen, epäonnistuneeseen heittoon tai pistesuori-
tukseen. Jos vaadittua 10 jaardia ei saada täyteen neljällä
yrityksellä, vaihtuu puolustava joukkue hyökkääväksi ja
toisinpäin.
Usein hyökkäys käyttää neljännen yrityksensä lentopot-
kuun, eli potkaistakseen pallon mahdollisimman kauas
omasta maalialueestaan. Puolustus saa palauttaa lentopot-
kua kuten aloituspotkuakin.
Juoksu ja heitto
Hyökkäys voi edetä pallon kanssa kahdella tavalla, juosten
ja heittäen. Juoksupelissä pallo annetaan aloitussyötön jäl-
keen jollekin hyökkääjälle, joka sitten yrittää juosta kohti
vastustajan maalialuetta muiden hyökkääjien suojaamana.
Heittopelissä aloitussyötön vastaanottanut pelaaja koettaa
heittää pallon jollekin toiselle hyökkääjälle. Jos kukaan ei
saa heittoa kiinni, on kyseessä epäonnistunut heitto ja seu-
raava yritys lähtee samasta paikasta kuin edellinen.
33. Pisteet
Amerikkalaisessa jalkapallossa on 4 tapaa hankkia
pisteitä:
1) Touchdown, 6 pistettä. Syntyy kun hyökkääjä tai
puolustaja vie pallon vastustajan maalialueelle.
2) Potkumaali, 3 pistettä. Syntyy kun pallo potkaistaan
läpi maalihaarukasta. Potkumaalia saa yrittää milloin vain.
Potkumaaliyrityksen jälkeen hyökkäysvuoro vaihtuu joka
tapauksessa, vaikka potkaisevalla joukkueella olisikin vie-
lä yrityksiä jäljellä.
3) Safety, eli oma maali, 2 pistettä. Syntyy kun
pallonkantaja taklataan omalla maalialueella.
4) Lisäpiste, 1 tai 2 pistettä. Touchdownin jälkeen joukkue
saa yhden lisäpiste yrityksen, joka lähtee 3 jaardin päästä
vastustajan maalialueesta. Jos yritys potkaistaan se tuottaa
1 pisteen, jos se heitetään tai juostaan siitä saa 2 pistettä.
Pistesuorituksen jälkeen peli jatkuu aina aloituspotkulla,
jonka suorittaa ennen pistesuoritusta hyökännyt joukkue.
Puolustus
Puolustuksen tehtävä on ensisijaisesti estää hyökkäystä
saamasta pisteitä, mutta myös koettaa estää hyökkäystä
etenemästä ja hankkimasta uusia yrityksiä. Puolustajien
tehtävänä on siis taklata palloa kantava hyökkääjä mah-
dollisimman lähellä yrityksen aloituskohtaa, jotta hyökkä-
ys pääsisi etenemään mahdollisimman vähän. Puolustus
yrittää myös saada hyökkäysvuoron omalle joukkueelle
hankkimalla pallon itselleen. Pallon puolustajat voivat
saada haltuunsa jos se pelitilanteessa tippuu vastustajal-
ta, eli vastustaja rähmää pallon. Rähmätyn pallon saa poi-
mia kuka tahansa kentällä olevista pelaajista. Toinen tapa
hankkia pallo omalle joukkueelle on tehdä syötönkatko,
eli ottaa heittopelissä vastustajan heittämä pallo kiinni il-
masta.
Rangaistukset
Amerikkalaisessa jalkapallossa on kolmen tasoisia ran-
gaistuksia: 5, 10 ja 15 jaardia. Kun kentällä tapahtuu jokin
rike, heittävät tuomarit kentälle keltaisen liinan merkiksi
tapahtuneesta virheestä. Yrityksen jälkeen rikottu joukkue
voi valita rangaistuksen toimeenpanon ja rangaistuksen
hylkäämisen väliltä. Jos rangaistus hylätään, pelattu yritys
jää voimaan. Joskus jo pelattu yritys voi nimittäin tuottaa
rikotun joukkueen kannalta paremman tuloksen kuin ran-
gaistus. Jos rangaistusta ei hylätä, palloa siirretään rangais-
tuksen verran kohti rikkoneen joukkueen maalialuetta.■
SAJL.fi KUVA Lari Lappalainen
Hyökkäys Puolustus
1 Halfback 7 Defensive line
2 Fullback 8 Cornerback
3 Quarterback 9 Linebacker
4 Wide receiver 10 Safety
5 Tight end
6 Offensive line
34. WWW.M-ENGINEERING.FIWWW.M-COMPONENTS.FI
HUHTA Sähkötekniikka
• Sähköhuolto- ja korjaustyöt •
• Sähköasennukset ja urakointi • Tarvikemyynti
Sähkö-Huhta Oy
Helsingintie 54, 02710 Espoo
puh. 09 894 6610
Avoinna
ma-pe 7.00–17.00
la suljettuwww.huhta.fi
0207 288 500 7–20, la 9–16
JÄRVENPÄÄ
HELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTIHELPOSTI
35. TUOTOT KOTIIN TEKNIIKALLA,
TAKTIIKALLA JA TIIMITYÖLLÄ.
FIM Asiakaspalvelu puh. (09) 6134 6250
asiakaspalvelu@fim.com www.fim.com RAHAN TAJU
HELSINKI WOLVERINES OTTELUT 2012
19.05. 13.00 Wolverines II - Saints Velodromin harjoituskenttä
25-28.05.* TBA* Wolverines - Jaguaarit Velodromi
26.05. 18.00 Wolverines II - Scorpions Velodromin harjoituskenttä
03.06. 18.00 Wolverines - Northern Lights Velodromi
10.06. 18.00 Wolverines - Trojans Velodromi
16.06. 13.00 Wolverines II - Sun City Velodromi
01.07. 13.00 Oakmen - Wolverines II Kerttulan Urheilukenttä
01.07. 18.00 Butchers - Wolverines Keskuskenttä
07.07. 13.00 Sun City - Wolverines II Hangon Rukki Areena
08.07. 18.00 Wolverines - Roosters Velodromi
15.07. 15.00 Wolverines - Crocodiles Velodromi
21.07. 13.00 Scorpions - Wolverines II Keskuskenttä
23.07. 18.30 TAFT - Wolverines ISS Stadion
28.07. 16.00 Saints - Wolverines II Pyynikin kenttä
29.07. 17.00 Jaguaarit - Wolverines Palokka
04.08. 17.00 Northern Lights - Wolverines Castrenin kenttä
11.08. 13.00 Wolverines II - Oakmen Velodromi
13.08. 18.30 Trojans - Wolverines Yläkenttä
18-19.08. TBA VAAHTERALIIGA VÄLIERÄT TBA
25.08. TBA VAAHTERAMALJA XXXIII TBA
01-02.09. TBA II-DIVISIOONA WILD CARD TBA
08-09.09. TBA II-DIVISIOONA VÄLIERÄT TBA
15-16.09. TBA RAUTAMALJA II TBA
*Pelipäivä varmistuu kun EFL alkulohko on pelattu