Juurisyyanalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys

1. 1 (5)
Sitra / Lumi Drozzin 27.1.2020 Julkinen
Juurisyyanalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys
1. Arjen ennakoitavuus ja pirstaloituneisuus
Maailmasta on tullut aiempaa kompleksimpi ja epävarmempi. Viheliäisiin globaaleihin
ongelmiin, kuten ilmaston muutokseen ja eriarvoisuuden kasvuun, ei löydy helppoja
ratkaisuja. Maailman kaoottinen tilanne ja sitä koskeva uutisointi hämmentävät ja
ahdistavat monia nuoria ja lapsia.
Viime aikoina puheeksi noussut ilmastoahdistus on tästä yksi esimerkki. Arkielämän
kompleksiteetin ja valinnanmahdollisuuksien kasvu haastavat sekä aikuisten että
nuorten kyvyn tehdä hyvinvoinnin kannalta kestäviä valintoja arjessa. Tämä haaste
näkyy esimerkiksi oman talouden hallinnan ja terveyskäyttäytymisen ongelmien
kasvuna.
Yhteiskunnan vaurastuminen ja markkinoiden yltäkylläinen tarjonta ovat myös
kasvattaneet arjen ravitsemus- ja terveysvalintoihin liittyvää haastetta. Arjen
talousasioihin, ravitsemukseen ja terveyteen liittyvät monimutkaiset valinnat vaativat
uudenlaista osaamista, tietoa ja tahtoa, joihin koulutusjärjestelmä ei vielä ole pystynyt
kunnolla vastaamaan.
Monella lapsella on kuitenkin rinnakkaisia tai peräkkäisiä asuinpaikkoja, mikä on
omiaan pirstaloimaan hänen arkeaan, palvelujaan ja elinympäristöjään. Uusperheiden
arki ja monipaikka-asuminen tekevät lasten ja nuorten arjesta monimutkaisemman.
Lapsen ja nuoren elämän laatua määrittävillä tekijöillä on vahva taipumus kumuloitua
niin hyvässä kuin pahassakin. Elämässä kohdatut haasteet ja ongelmat vahvistavat
usein toisiaan ja muodostuvat monimutkaisiksi vyyhdeiksi, joita lapsi tai nuori ei kykene
hallitsemaan ilman ulkopuolista apua. Tällaisen ongelmavyyhdin ratkaisemiseen eivät
riitä yksittäiset interventiot tai palvelut vaan siihen tarvitaan koko lapsen ja nuoren
elinympäristön systemaattista kehittämistä sekä palveluiden ja perheen tiivistä
yhteistyötä.
Lapsiperheen näkökulmasta Suomen pirstaloitunut palvelujärjestelmä ei tarjoa
riittävästi tukea tällaisessa tilanteessa. Palveluiden sektorirajat ja erilaiset
toimintakulttuurit estävät tai vaikeuttavat lapsen ja nuoren kannalta tarvittavaa
saumatonta moniammatillista yhteistyötä, koordinointia ja palvelukokonaisuuden
räätälöintiä yksilöllisiin tarpeisiin. Lapsen tilannetta aletaan usein selvittää
ammattilaisten vaihtuessa aina uudelleen. Myös palveluhenkilöstön suuri vaihtuvuus
tekee siitä lapsen ja nuoren näkökulmasta pirstaleisen.
Palveluiden koordinointi- ja räätälöintiongelmia pahentaa myös lapsia koskevan
tietopohjan hajanaisuus. Tämä koskee erityisesti niitä lapsia, joiden ongelmat ovat
moniulotteisia ja pitkäkestoisia. Lastensuojelun kentällä vallitsee vakava tiedon vajaus
ja tiedon koordinaation puute.

2. Vanhempien työn ennakoimattomuus muodostaa myös haasteen tasapainoiselle
arkielämälle. Työelämän murros on hämärtänyt työ- ja vapaa-ajan rajaa. Työmatkat ja
kiireelliset työtehtävät syövät perheen yhteistä aikaa – lapsen näkökulmasta usein
ennakoimattomasti. Sijaishoitojärjestelyt tuovat hoivaan epävarmuutta ja kotona
tehtävä etätyö vie vanhemman huomion lapsesta. Koulutyön organisointitavat voivat
myös heikentää lapsen ja nuoren arjen koherenssia. Kurssipohjaiset ja luokattomat
opiskelumallit sekä oppilaan itseohjautuvuuden korostaminen ovat kasvattaneet
opiskelijoihin kohdistuvia vaatimuksia ja tehneet heidän arjestaan hajanaisempaa,
monimutkaisempaa ja vaikeammin hallittavaa.
Digimaailma on tärkeä osa lasten ja nuorten elämää. Pelien ja Somen kanssa
vietetään paljon aikaa. Digitaalisten laitteiden käyttö riippuu paljon perhetaustasta.
Alempien sosiaaliryhmien nuorilla digiympäristö ja Some aiheuttavat muita enemmän
pahoinvointia sekä ongelmia identiteetin rakentamisessa. Vastaavasti hyväosaiset
saavat enemmän tukea ja hyötyjä kehitykseensä Somen ja digilaitteiden käytöstä.
Kouluissa uutta teknologiaa käytetään pääasiassa perinteisten opiskelumuotojen
toteuttamiseen.
2. Yksinäisyys
 Sosiaalisten suhteiden rakentaminen ja ylläpitäminen ovat monelle lapselle ja nuorelle
monimutkainen haaste. Jos siinä ei pärjää, jää yksin. Sosiaaliset taidot ovatkin
keskeisiä elämänhallinnan resursseja.
 Yksinäisyys ennustaa voimakkaasti myöhempiä tunne- ja käyttäytymisongelmia,
sosiaalista pärjäämistä, psyykkisiä sairauksia, fyysistä terveyttä, sekä koulutus- ja
työuran häiriöitä.
 Kansainvälisesti tarkastellen suomalaiset oppilaat kokevat kuitenkin opettajien olevan
poikkeuksellisen vähän kiinnostuneita oppilaille tärkeistä asioista.
 Huolestuttavaa on myös se, että yläkoulussa itsensä ulkopuoliseksi kokevien
oppilaiden osuus on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana.
3. Kiusaaminen
 Kiusaaminen heikentää nuorten hyvinvointia, elämään tyytyväisyyttä ja
elämänhallinnan tunnetta.
 Myös koulunkäynnin ongelmat, kuten koulu-uupumus ja luvattomat poissaolot, ovat
koulukiusattujen nuorten keskuudessa huomattavan yleisiä.
 Kiusaamiselle altistuvat erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavat
nuoret sekä maahanmuuttajataustaiset ja toimintarajoitteiset nuoret.
 Myös käyttäytymiseltään poikkeavat nuoret joutuvat usein kiusatuksi.
 Viranomaisten toimien koordinointi jää usein huonoksi. Vastuu ongelman ratkaisusta
jää silloin perheelle.

3. 4. Opiskelupaineet
 Kilpailuyhteiskunnan paineet ulottuvat nykyään myös koulumaailmaan ja aiempaa
alemmille luokkatasoille.
 Tieto jatko-opiskelupaikkojen saamiseen liittyvästä kilpailusta voi aiheuttaa oppilaille
stressiä ja suorituspaineita lukiossa tai jopa yläkoulussa.
 Lukiossa 30 prosenttia kaikista oppilaista on stressaantuneita ja 20 prosenttia tytöistä
uupuneita. Uupumus on lisääntynyt lukiossa voimakkaasti viimeisen neljän vuoden
aikana.
 Opiskelustressiä voi lisätä vanhempien taholta koetut suorituspaineet, varsinkin jos
vanhemmat ovat itse pärjänneet hyvin opiskeluissa.
 Uupumus ennustaa masennusta ja digiaddiktiota sekä lisää myös koulun
keskeyttämisriskiä 4. kertaiseksi.
5. Elämän siirtymävaiheet
 Elämän siirtymävaiheissa lapsi ja nuori joutuu kohtaamaan uusia arjen ja sosiaalisten
suhteiden hallintaan liittyviä haasteita.
 Tällaisia siirtymiä on koulutuspolun sisällä siirtymät alakoulusta yläasteelle, sieltä
ammatilliseen tai lukiokoulutukseen sekä edelleen korkeakouluihin.
 Tärkeitä siirtymiä ovat myös armeijaan meno, työelämään siirtyminen sekä
lapsuudenkodista pois muuttaminen.
 Suomalaisessa yhteiskunnassa luotetaan ehkä liikaakin nuorten kykyyn tehdä
rationaalisia pitkän aikavälin koulutus- ja uravalintoja.
 Lapsen ja nuoren kannalta on tärkeää, että hänellä saa ulkopuolista tukea elämän
siirtymistä selviämiseen.
6. Lapsuudenkodin ja varhaiskasvatuksen merkitys
 Vanhempien riitely, avioero, päihteiden käyttö, uupuminen, mielenterveysongelmat ja
työttömyys kuormittavat lasta.
 Talousongelmat aiheuttavat vanhemmille stressiä ja ahdistusta sekä vievät henkistä
kapasiteettia, jota tarvittaisiin myös lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen.
 Myös vanhempien kiire syö vanhempien kapasiteettia pitää hyvää huolta lapsistaan.
Kiireen syynä on usein työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus. Toisaalta kiirettä
voi myös aiheuttaa lasten ja vanhempien omat harrastukset.
 Vanhempien yksinäisyyden kokemus on vahvasti yhteydessä vanhempien
masennusoireiluun ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen.
 Vanhempien arvot ja elämäntavat heijastuvat monella tapaa heidän
kasvatustavoissaan sekä lapselle ja nuorelle antamassaan esimerkissä.
 Vanhempien kyky ymmärtää lapsen käytöstä, viestejä ja tunteita (mentalisaatiokyky)
on ratkaisevan tärkeä lapsen ja nuoren kehitykselle sekä luottamuksellisten
ihmissuhteiden kehittymiselle.

4. 7. Suhde opettajiin ja kouluyhteisöön
 Lapsen ja nuoren suhteilla opettajaan ja muuhun opiskeluyhteisöön on keskeinen rooli
opiskelumotivaation syntymisessä.
 Oppilaiden suhde opettajiin ja kouluyhteisöön on kyllä myönteinen, mutta samalla
etäinen. Suomalaisnuoret kokevat, että opettajat eivät ole kiinnostuneita heille tärkeistä
asioista.
 Lasten kyynisyys koulunkäyntiä kohtaan on yleistynyt ja alkanut näkyä yhä
nuoremmilla oppilailla.
 Oppimismotivaatioon vaikuttavat myös nuoren itsesääntely- ja opiskelutaidot, jotka
kehittyvät jo lapsuudessa. Lapsi tarvitsee aikuisia (vanhempia ja opettajia) tuekseen
näiden taitojen harjoitteluun. Lapsen pitää oppia ennakoimaan toiminnan ja
valintojensa seurauksia.
8. Oppimisvaikeudet
 Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret tarvitsevat erityistukea, jotta näiden
vaikeuksien kielteiset seurannaisvaikutukset eivät alkaisi kasaantua.
 Jos oppilaalla on muita hiekommat taidot, jää hän kouluvuosien edetessä helposti koko
ajan enemmän muista jälkeen.
 Oppimisvaikeuksista johtuva heikko taitotaso alemmilla luokilla ennustaa lapsen
ahdistuksen kasvua myöhempinä kouluvuosina.
 Perustaitojen kehitystä, minäpystyvyyttä, tarkkaavaisuutta ja myönteistä sosiaalista
käyttäytymistä voidaan tukea tehokkaasti osana varhaiskasvatuksen ja koulun
toimintaa.
 Tämä vaatii kuitenkin päiväkotien ja koulujen henkilökunnalta hyvin ripeitä,
koordinoituja, moniammatillisia ja ennaltaehkäiseviä tukitoimia.
 Lapsilla on monenlaista osaamista (multiple intelligencies), jonka kehittymistä pitäisi
arvostaa ja tukea.
9. Heikko koulumenestys
 Peruskoulun päättyessä osaamisen minimitason alapuolelle jäävien nuorten osuus
on kasvanut, aihealueista hieman riippuen, vuosituhannen alun 4-6 prosentista 12-
14 prosenttiin vuonna 2015.
 Heikko osaaminen eri aineissa kasautuu samoille oppilaille ja tietyille
oppilasryhmille.
 Myös ammattikoulutuksen keskeyttäneiden määrä on suuri.
 Pitkittäistutkimukset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen puuttuminen on
keskisimpiä riskitekijöitä elämänpolun häiriöille.
 Lasten ja nuorten ongelmien monimutkaistuminen vaatisi palvelujärjestelmän
yhteistyön tiivistämistä ja palveluiden räätälöintiä lasten ja nuorten sekä heidän
perheidensä yksilöllisiin tarpeisiin.

5. 10. Kaverien vaikutus
 Nuoruusiässä kaverien vaikutus opiskelumotivaatioon korostuu.
 Huonosti motivoituneet kaverit vahvistavat kielteisiä kouluasenteita ja heikentävät
kouluun sitoutumista. Tämä ongelma on pojilla tyttöjä suurempi.
 Ongelmat kaverisuhteissa aiheuttavat stressiä ja ahdistusta, joka häiritsee
koulutyöhön keskittymistä ja motivaatiota.
11. Kasvuympäristöt
 Nuorten kasvuympäristöjen erilaistumisella näyttäisi olevan vaikutusta nuorten
koulumenestykseen.
 Sosioekonominen ja etninen segregaatio ovat lisääntyneet suomalaisilla
kaupunkiseuduilla 1990-luvulta lähtien.
 Huono-osaisuus kumuloituu tietyille asuinalueille ja niiden kouluihin ja
päiväkoteihin. Pienituloisuus, työttömyys, lastensuojelun tarve ja etninen
eriytyminen korreloivat voimakkaasti keskenään.
 Tämä kehitys rapauttaa lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa.
12. Elämänkokemus
 Osaamisen ja elämänhallinnan taitojen kehittymiseen vaikuttaa iän myötä myös
elämänkokemuksen karttuminen.
 Elämän ymmärrettävyys, hallittavuus ja merkityksellisyys (koherenssin tunne)
kasvaa tutkimusten mukaan lineaarisesti iän myötä.