Miten teknologian muutos vaikuttaa työmarkkinoihin? SAK:n julkaisusarja. Tutkimuksen mukaan Suomen valttikortit ovat sopimusyhteiskunta ja palkkakoordinaatio. Ne antavat taloudellista ja sosiaalista etua sekä työntekijöille että yrityksille. Veli-Pekka Heino.

1. 6·2007
Globalisaatio ja palkkaneuvottelut
Miten teknologian muutos vaikuttaa
työmarkkinoihin?
Veli-Pekka Heino

2. Joulukuu 2007 Lisätiedot Tilaukset
Olli Koski SAK
olli.koski@sak.fi puh. +358 20 774 000
puh. +358 20 774 0150

3. SAK · Tutkimustieto 6/2007 1
Sisältö
1 JOHDANTO .............................................................................................. 3
1.1 OECD suositteli 90-luvulla palkkaerojen kasvattamista ......................... 3
1.2 Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä Suomessa .................................. 5
1.3 Raportin rakenne.................................................................................... 5
2 TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT JA TYÖTTÖMYYS ............. 7
2.1 Työntekijät ovat entistä koulutetumpia ................................................... 7
2.1.1 Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa .... 7
2.1.2 Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa........................... 8
2.1.3 Työttömyysasteissa on maiden välillä suuria eroja ...................... 13
2.2 Teknologian muutos hyödyttää korkeasti koulutettuja ......................... 14
2.2.1 Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän kasvu johtuu? .......... 15
2.2.2 Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen muutos .................. 16
2.2.3 Teknologinen muutos havainnollistettuna ..................................... 17
2.3 Uusliberalistinen yksimielisyys perustuu hatarille oletuksille ................ 19
2.4 Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä työllistä ................................. 21
3 TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME
AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA .......................................................... 22
3.1 Useammat pääsevät osalliseksi uuden teknologian hyödyistä ............ 22
3.2 Jokaiselle työntekijälle riittävä koulutustaso ......................................... 23
4 LOPUKSI: SUOMEN VALTIT GLOBAALISSA TALOUDESSA ............ 25
LÄHTEET ................................................................................................... 27

4. 2 SAK · Tutkimustieto 6/2007

5. SAK · Tutkimustieto 6/2007 3
1 JOHDANTO
Globalisaatio ja teknologian kehittyminen1 ovat ilmiöitä, jotka ovat vaikutta-
neet maailmantalouteen mittaamattoman monilla tavoilla viime vuosikym-
menten aikana. Ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa. Kansainvälisen kau-
pan lisääntyminen on levittänyt nopeasti uusia innovaatioita ja toimintatapo-
ja maasta toiseen. Teknologian kehittyminen on synnyttänyt uusia hyödyk-
keitä ja entistä tehokkaampia tuotantomenetelmiä, mutta se on yhdistetty
myös palkkaerojen ja työttömyyden kasvuun.
Keskustelu viimeaikaisen teknologisen muutoksen mahdollisista haitoista
alkoi 1980-luvun lopussa. Tuolloin havainnot, jotka kertoivat palkkaerojen
voimakkaasta kasvusta Yhdysvalloissa, saivat taloustieteilijät epäilemään,
että teknologinen kehitys on tämän epätasa-arvoistumisen syy. Myöhem-
min epäilyille on saatu myös todisteita. Tällä hetkellä tutkijoiden keskuu-
dessa on yhteisymmärrys siitä, että edellisten vuosikymmenten aikana ta-
pahtunut teknologinen muutos, kuten tietokoneiden yleistyminen, on hyö-
dyttänyt korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen
asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Ajatusta kutsutaan taloustieteessä
nimellä osaamispainotteinen teknologinen muutos (engl. skill-biased tech-
nological change). (Acemoglu 2002.)
1.1 OECD suositteli 90-luvulla
palkkaerojen kasvattamista
Atlantin tällä puolella palkkaerot eivät ole kasvaneet samalla tavalla kuin
Yhdysvalloissa. Euroopassa ongelmana on sen sijaan ollut työttömyys.
1990-luvun alussa EU-15-maiden2 työttömyysaste oli keskimäärin 10 pro-
sentin tasolla. Tuolloin työttömyys oli noussut 20 vuoden ajan ensimmäi-
sestä öljykriisistä lähtien (ks. esim. Blanchard 2006). Suomessa työttö-
myysaste oli 1980-luvun lopulla Euroopan alhaisimpia, mutta laman seura-
uksena se nousi pahimmillaan 18 prosenttiin. Yhdysvalloissa työttömyysas-
te on viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut 4–8 prosentin tasolla.
Suomen, kuten monien muidenkin EU-15-maiden, työttömyysaste on las-
kenut huomattavasti 90-luvulta lähtien, mutta silti ongelma on edelleen
olemassa.
Jos teknologinen muutos on aiheuttanut palkkaerojen kasvua Yhdysvallois-
sa, johtuuko Euroopan työttömyysongelma samasta syystä? Vuonna 1994
OECD julkaisi Jobs Study -raportin, jonka mukaan vastaus on kyllä. Rapor-
tissa järjestö veti yhtäläisyysmerkin Euroopan ja Yhdysvaltojen työmarkki-
naongelmien väliin: korkeat palkkaerot ja suuri työttömyys ovat saman ilmi-
ön kaksi erilaista ilmentymää. OECD:n mukaan työttömyys oli syntynyt sii-
1
Teknologiasta ja sen kehittymisestä puhutaan tässä raportissa niiden laajassa merkityksessä. Tekno-
logia-termiin sisältyy paitsi tuotantomenetelmät, -laitteet ja -koneet mutta myös tuotannon organisaatio.
Teknologia on siis se tapa, jolla työ muutetaan tuotteiksi.
2
Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali,
Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska. Raportissa näihin maihin viitataan myös nimityksillä Eurooppa
ja Länsi-Euroopan maat.

6. 4 SAK · Tutkimustieto 6/2007
tä, etteivät Euroopan maat olleet sopeutuneet teknologian muutokseen ja
globalisaatioon, jotka olivat vähentäneet matalasti koulutettujen työntekijöi-
den tarvetta monissa työtehtävissä. Toisin sanoen, OECD:n mielestä työ-
markkinainstituutiot3 ja ay-liike olivat työttömyyden syy, koska ne olivat es-
täneet palkkaerojen hillittömän kasvun. (Howell–Huebler 2005.)
Raportissa OECD esitti myös työllisyysstrategiansa, joka kiteytyi kymme-
neen ohjeeseen, joiden avulla työttömyysongelma voitaisiin ratkaista ja lisä-
tä työllisyyttä. Järjestön neuvot koskivat erityisesti työmarkkinoiden kehit-
tämistä. Raportin mukaan työntekijöiden palkkojen piti antaa muuttua aikai-
sempaa enemmän kysynnän ja tarjonnan mukaan. Samalla vähimmäis-
palkkojen tasoa voisi laskea kokonaisuudessaan tai valikoiden esimerkiksi
nuorille työntekijöille. OECD halusi muutosta myös palkanmuodostukseen.
Palkoista piti järjestön mukaan neuvotella enemmän yritystasolla, jolloin
palkat muodostuisivat työnantajan taloustilanteen perusteella. Näin työ-
markkinat voisivat OECD:n mukaan sopeutua maailmantalouden muutok-
siin palkkaerojen, ei työttömyyden kasvun avulla.
OECD:n perustelujen taustalla oli näkemys siitä, että Yhdysvaltojen työ-
markkinat ovat pärjänneet Eurooppaa paremmin sopeutumisessa teknolo-
gian muutokseen. Tätä ajattelumallia alettiin 1990-luvulla kutsua uuslibera-
listiseksi yksimielisyydeksi4. Muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto
IMF on päätynyt samantyyppiseen analyysiin ja toistanut OECD:n esittämiä
ohjeita omissa raporteissaan (ks. IMF 1999). Ajattelumallin mukaan samat
neuvot pätevät kaikkiin maihin riippumatta näiden erityispiirteistä.
OECD on seurannut maaraporttiensa (Economic Surveys) avulla sitä, onko
strategian mukaisiin toimiin ryhdytty. Lisäksi niissä luetellaan maakohtaisia
toimenpidesuosituksia, joita on esitetty myös Suomelle. Esimerkiksi vuonna
1998 (OECD 1998) järjestö suositteli, että Suomessa luovuttaisiin työehto-
sopimusten yleissitovuudesta sekä tulopolitiikasta, lisättäisiin määräaikaisia
työsuhteita ja heikennettäisiin työttömyysturvaa.
3
Työmarkkinainstituutioilla tarkoitetaan palkanmuodostusjärjestelmää, työntekijän irtisanomissuojaa ja
työttömyysturvaa. Myös työnantajamaksut, tuloverotus ja eläkejärjestelmä lasketaan tähän joukkoon.
Instituutioissa on suuria eroja maiden välillä. Esimerkiksi Suomessa työntekijöiden palkoista neuvotel-
laan työmarkkinajärjestöjen välillä, kun Yhdysvalloissa palkanmuodostus tapahtuu työpaikkatasolla.
4
Muita ajattelumallista käytettyjä nimityksiä ovat muuan muassa transatlanttinen konsensus ja Wa-
shingtonin konsensus.

7. SAK · Tutkimustieto 6/2007 5
1.2 Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä
Suomessa
Uusliberalistisesta yksimielisyydestä ei nimestään huolimatta ole varsinais-
ta yksimielisyyttä. OECD:n työllisyysstrategian päätelmiä on arvosteltu laa-
jalti, ja osa kritiikistä on tullut järjestön sisältä. OECD:n vuosittaisissa työlli-
syyskatsauksissa (Employment Outlook) on 1990-luvun loppupuolelta ky-
seenalaistettu strategian suosituksia ja sitä lähtökohtaa, että palkkaerojen
kasvattaminen parantaisi työllisyyttä (esim. OECD 1996).
Kriittistä linjaa edustaa myös Euroopan unioni. EU:n omassa työllisyysstra-
tegiassa ei lähdetä liikkeelle palkkojen ja työehtojen heikennyksestä vaan
työpaikkojen määrän lisäämisestä ja niiden laadun parantamisesta. Samoin
Euroopan komission työllisyystyöryhmän raportissa (Kok 2003) lähtökohta-
na oli Euroopan maiden erityispiirteiden huomioon ottaminen, ei samojen
lääkkeiden tarjoaminen jokaiselle maalle. (Boldt–Laine 2001.)
Laajasta kritiikistä huolimatta ajatus palkkaerojen kasvattamisen hyödylli-
syydestä elää yhä, myös Suomessa. Erityisesti työnantajapuoli ja heitä lä-
hellä olevat tahot ovat esittäneet, että Suomessa voitaisiin luopua palkkojen
yleiskorotuksista ja sitoa palkat entistä enemmän yritysten ja toimipaikkojen
taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi vähimmäispalkkojen voitaisiin antaa
laskea (ks. esim. EK 2007). Tällöin palkkaerot nousisivat yritysten ja alojen
välisten tuottavuuserojen mukaan. Toisin sanoen jos yrityksellä tai alalla
menisi huonosti, siitä kärsisi myös työntekijä.
Perusteluna palkkaerojen kasvattamiselle Suomessa käytetään paitsi edel-
lä mainittua työllisyyden kasvattamista myös ajatusta siitä, että palkkaerot
kannustavat työntekijöitä nostamaan tuottavuuttaan (esim. EK 2007, Kork-
man 2007). Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, Suomen palkanmuodostus-
järjestelmää pitäisi näiden tahojen mukaan kehittää suuntaan, jossa pal-
koista sovittaisiin työpaikoilla.
1.3 Raportin rakenne
Tämä tutkimusraportti käsittelee teknologian muuttumisen vaikutusta työ-
markkinoihin. Lähtökohtana käytetään sitä olettamusta, että viimeaikainen
teknologinen muutos on heikentänyt matalasti koulutettujen työntekijöiden
asemaa työmarkkinoilla. Samalla selvitetään, pitävätkö ne väittämät paik-
kansa, joilla esimerkiksi OECD on usein perustellut Euroopan maiden työ-
markkinainstituutioihin haluamiaan muutoksia. Onko palkkaerojen kasvat-
taminen oikea ratkaisu teknologisessa muutoksessa pärjäämiseen? Lisää-
vätkö palkkaerot kannustavuutta?
Raportin tarkoituksena on myös selvittää tarkemmin, miten palkanmuodos-
tusjärjestelmä ja teknologinen kehitys liittyvät toisiinsa. Saneleeko tuotan-
non ja työelämän kehittyminen palkkaneuvottelujen luonteen, vai voiko ti-
lannetta ajatella myös toisin päin? Siis vaikuttavatko työmarkkinainstituutiot

8. 6 SAK · Tutkimustieto 6/2007
teknologian kehitykseen yritysten sisällä? Raportissa pohditaan myös, mi-
ten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään ja eri työtehtäviin.
Raportin rakenne on seuraava: Luvussa 2 tutustutaan ajatukseen osaamis-
painotteisesta teknologisesta muutoksesta. Aluksi katsotaan, miten palkka-
erot ja työttömyys ovat kasvaneet läntisissä teollisuusmaissa, minkä jäl-
keen esitellään teoria, jolla ilmiöitä voidaan selittää. Pääsisältö luvussa on
kuitenkin kahdessa viimeisessä kappaleessa, joissa tarkastellaan sekä
uusliberalistista yksimielisyyttä että väitettä siitä, että palkkaerot kannustai-
sivat työntekijöitä.
Luvussa 3 esitetään vaihtoehtoinen näkemys työmarkkinainstituutioiden
roolille. OECD:n vanhakantaisen ajattelun mukaan eurooppalaiset instituu-
tiot vaikeuttavat sopeutumista globalisaation ja teknologisen kehitykset
tuomiin muutoksiin. Luvussa käy ilmi, tilanne voi itse asiassa olla päinvas-
tainen. Instituutioista on myös hyötyä.
Luku 4 on tämän raportin yhteenveto. Siinä esitetään tärkeimmät havainnot
ja palkanmuodostusjärjestelmää koskevat päätelmät. Lopuksi pohditaan ly-
hyesti, miten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään tulevaisuudessa ja
miten se pitäisi huomioida politiikassa.

9. SAK · Tutkimustieto 6/2007 7
2 TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT
JA TYÖTTÖMYYS
Mielipiteet, joiden mukaan myös Suomessa pitäisi kasvattaa palkkaeroja,
perustuvat yhteen tulkintaan siitä, miten teknologinen muutos vaikuttaa
työmarkkinoihin. Jotta nähtäisiin näiden mielipiteiden taakse, on tutustutta-
va laajemmin teollisuusmaiden työmarkkinoilla tapahtuneisiin muutoksiin
sekä ajatuksiin, joilla niitä on selitetty.
2.1 Työntekijät ovat entistä koulutetumpia
Useimpien OECD-maiden työmarkkinoilla on viimeisten kolmen vuosikym-
menen aikana tapahtunut rakenteellinen muutos työvoiman kysynnässä ja
tarjonnassa. Erityisen näkyvää on ollut kysynnän aikaisempaa suurempi
kohdistuminen korkeasti koulutettuun työvoimaan5 (ns. skill upgrading -
ilmiö). Samalla työntekijöiden koulutustaso on noussut yleisesti. Koulutettu-
jen työntekijöiden tarjonta ei ole kuitenkaan kasvanut yhtä voimakkaasti
kuin heidän kysyntänsä. Tästä syystä palkkaerot ovat kasvaneet etenkin
Yhdysvalloissa (esim. Machin–van Reenen 1998). Kuten aiemmin todettiin,
Euroopassa työmarkkinoiden ongelmana on ollut työttömyys eikä niinkään
palkkaerojen kasvu.
2.1.1 Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että
Yhdysvalloissa
Yleisesti voidaan sanoa, että Yhdysvalloissa koulutettujen työntekijöiden
määrä on noussut viimeiset 60 vuotta. Kehitys on näkynyt korkea-asteen
koulutuksen saaneiden osuuden kasvussa. Vuonna 1960 noin 10,6 prosen-
tilla työntekijöistä oli korkeakoulututkinto (college-tutkinto), ja vuonna 2005
luku oli yli 30 prosenttia (Autor ym. 2007). Samoin vuosina 1939–1996 vail-
la lukion (high school) päästötodistusta olevien osuus putosi 68 prosentista
alle 10:een (Acemoglu 2002).
Koulutettujen työntekijöiden tarjonnan kasvu ei ole kuitenkaan ollut tasaista.
Jos verrataan korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrää ainoastaan
toisen asteen suorittaneisiin, huomataan, että korkeasti koulutettujen osuus
kasvoi Yhdysvalloissa kiihtyvästi kymmenen vuotta 1970-luvulta 1980-luvun
alkuun saakka, jolloin kasvu hidastui. Sen jälkeen työntekijöiden koulutus-
tason lisääntyminen on jatkunut epätasaisena. (Autor ym. 2007.)
Koulutettujen työntekijöiden tarjonta on kasvanut myös Euroopassa. Päin-
vastoin kuin Atlantin toisella puolella täällä tarjonnan kasvussa ei tapahtu-
nut hidastumista 80-luvulla. (Mm. Katz 1994.) Viimeisen 15 vuoden aikana
korkeasti koulutettujen määrä on noussut nopeasti EU:n sisällä, ja on alettu
puhua jopa ylikouluttautumisesta. Koulutuksen kysyntä ei ole pysynyt tar-
5
Korkeasti koulutetulla (lyh. koulutetulla) työntekijällä tarkoitetaan tässä raportissa työntekijää, jolla on
korkea-asteen (kolmannen asteen) opintoja tai tutkinto. Matalasti koulutetulla on taas korkeintaan toisen
asteen tutkinto. Samankaltaisia määritelmiä käytetään yleisesti myös tutkimuksissa, joihin alla viitataan.

10. 8 SAK · Tutkimustieto 6/2007
jonnan kasvun perässä siinä mielessä, että työtehtävät ja koulutus eivät ole
aina vastanneet toisiaan. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tällaista yli-
kouluttautumista ei sen sijaan ilmeisesti ole esiintynyt. (Vanhala 2007.)
Suomi on esimerkki maasta, jossa koulutustaso on noussut merkittävästi
lyhyessä ajassa. Vuonna 1975 maamme väestöstä 70 prosentilla oli vain
perusasteen koulutus, mutta vuonna 2000 luku oli pudonnut noin 25 pro-
senttiin. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus työvoimasta on
kasvanut. Vuosina 1990–2000 heidän lukumääränsä työllisistä nousi
100 000:lla, ja samalla heidän osuutensa työllisistä kohosi 11 prosentista
vajaaseen 16 prosenttiin. Suomessa koulutustaso vaihtelee huomattavasti
ikäluokittain. Esimerkiksi korkeakouluikäisestä ikäluokasta kolmannen as-
teen tutkinnon on suorittanut jopa 41 prosenttia. (Opetusministeriö 2004.)
2.1.2 Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa
Koulutettuja työntekijöitä on siis entistä enemmän, mutta myös heidän ky-
syntänsä työmarkkinoilla on lisääntynyt. Yhdysvalloissa, missä palkat rea-
goivat herkemmin kysynnän ja tarjonnan muutoksiin kuin monissa Euroo-
pan maissa, ilmiö näkyy selvimmin. Yhdysvalloissa palkkaero korkeasti ja
matalasti koulutettujen työntekijöiden välillä onkin kasvanut. Jos koulutettu-
jen työntekijöiden kysyntä ei olisi noussut, heidän lukumääränsä kasvun
olisi pitänyt johtaa päinvastaiseen lopputulokseen, palkkaerojen pienene-
miseen.
Yksi tapa tarkastella kehitystä on verrata eri koulutustason saaneiden palk-
koja toisiinsa. Kuviosta 1 nähdään, että korkeakoulun (collegen) käyneet
työntekijät ansaitsivat Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa noin 40 prosenttia
enemmän kuin matalasti koulutetut. Vuonna 2005 tämä palkkaero oli jo yli
65 prosenttia.
Muutoksen takana on palkkakehityksen eriarvoistuminen: korkeasti koulu-
tettujen palkat ovat nousseet, muiden laskeneet. Vuosien 1979 ja 1995 vä-
lisenä aikana toisen asteen koulutuksen saaneiden (12 vuotta opiskellei-
den) keskimääräinen reaalipalkka laski yhteensä 13,4 %. Alle 12 vuotta
koulussa olleilla palkka putosi jopa 20,2 %. Sen sijaan 16 vuotta tai enem-
män kouluja käyneiden palkat nousivat 3,4 %. Eniten eli 14 % palkat koho-
sivat vähintään maisteritason tutkinnon (18 vuotta koulua tai enemmän)
suorittaneilla. (Feenstra–Hanson 2001.)
Palkkaerojen kokonaismuutoksen tarkastelussa käytetään usein niin sanot-
tua yleistä palkkaeroa (engl. overall wage inequality), joka saadaan ver-
taamalla palkkajakauman alinta ja ylintä desiiliä6 keskenään. Katsotaan
siis, kuinka suuri on palkkaero eniten ja vähiten ansaitsevien välillä. Kuvios-
ta 1 nähdään, että yleinen palkkaero lähti Yhdysvalloissa nopeaan kasvuun
6
Desiili tarkoittaa palkkajakauman kymmenesosaa. Esimerkiksi 9. desiili on se palkka, jota vähemmän
ansaitsee 90 % palkansaajista. 5. desiili on taas mediaanipalkka, joka on jakauman keskellä, eli sitä
vähemmän ja enemmän ansaitsee 50 % palkansaajista.

11. SAK · Tutkimustieto 6/2007 9
1980-luvun alussa. Rivakkaa nousua jatkui vuoteen 1987, minkä jälkeen
kehitys on ollut hieman hitaampaa.
Kuvio 1. Palkkaerojen kasvu Yhdysvalloissa 1963–2005
Yliopiston käyneiden palkkaero matalammin koulutettuihin
◊ Yleinen palkkaero
Yleinen palkkaero
∆ Korkeasti
koulutettujen
palkkaetu
□ Yleisen palkkaeron
jäännös
◊ Yleinen palkkaero, palkkajakauman 9. ja 1. desiili jaettuna (9/1)
∆ Korkeakoulun (collegen) käyneiden palkkaetu
□ Yleisen palkkaeron (9/1) jäännös
Kuvion lähde: Autor ym. 2007
Yleisen palkkaeron nopea kasvu Yhdysvalloissa 80-luvulla johtui pääasias-
sa palkkajakauman alemman osan palkkaerojen hetkittäisestä kasvusta.
Alimpien ja keskitason palkkojen välinen ero kasvoi, mikä havaitaan kuvios-
ta 2b. Kehitys tasaantui 80-luvun lopulla, ja vuosina 1995–2005 palkkaerot
ovat jakauman alaosassa jopa vähentyneet. Sen sijaan palkkajakauman
ylimmissä palkoissa erot ovat kasvaneet tasaisesti vuosikymmenestä toi-
seen, minkä voi nähdä kuviosta 2a.
Kun palkkoja ei verrata toisiinsa vaan tarkastellaan niiden kehitystä erik-
seen, huomataan, että palkkaerot rupesivat kasvamaan Yhdysvalloissa jo
70-luvun alussa. Kuviosta 3 nähdään, että tuolloin alimmat, keskimmäiset
ja ylimmät palkat lakkasivat kasvamasta samaan tahtiin.

12. 10 SAK · Tutkimustieto 6/2007
Kuvio 2a. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman
yläpuoliskossa (desiilit 9/5) 1963–2005
Palkkojen suhde, log
Kuvio 2b. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman alapuoliskossa (desiilit
9/5) 1963–2005
Palkkojen suhde, log
Kuvioiden 4a ja 4b käyrät on kolmesta eri Yhdysvaltojen Current Population Surveyn (CPS) työ-
markkinadatasta.
◊: May (vuodet 1973–1978) ja ORG (1979–2005).
○: March (vuodet 1963–2005).
Kuvioiden lähde: Autor ym. 2007.

13. SAK · Tutkimustieto 6/2007 11
Kuvio 3. Palkkajakauman kehitys Yhdysvalloissa 1963–96
Indeksi, 1963=100
□ Palkkajakauman 9. desiilin indeksi
∆ Palkkajakauman 5. desiilin indeksi
○ Palkkajakauman 1. desiilin indeksi
Palkkajakauman tiedot koskevat yhdysvaltalaisia valkoihoisia miehiä..
Kuvion lähde: Acemoglu 2002
70-luvun puolivälistä alkanutta palkkaerojen lisääntymistä voidaan katsoa
myös palkkajakauman ääripäistä. Parhaiten palkattujen (eniten ansaitseva
kymmenesosa työntekijöistä) saama osuus Yhdysvalloissa maksetusta
palkkasummasta on noussut nopeasti. Osuus oli kolmanneksen luokkaa
80-luvulla, mutta 90-luvun lopussa he saivat jo yli 40 prosenttia maan kai-
kista palkkatuloista (Pikkety–Saez 2003). Samalla kaikkein alimmat palkat
ovat laskeneet niin, että ne alittivat 80-luvulla reaalisesti jopa 60-luvun alun
tason (ks. kuvio 3). (Acemoglu 2002.)
Matalimpien palkkojen laskuun kytkeytyy Yhdysvaltojen minimipalkkajärjes-
telmään. Maassa sekä liittovaltio että useimmat osavaltiot ovat määritelleet
matalimman laillisen nimellispalkan. Minimipalkkoja ei ole nostettu, joten
niiden reaalinen arvo on laskenut. Näin matalasti koulutettujen työntekijöi-
den kysynnän väheneminen on voinut siirtyä heidän palkkoihinsa.
Palkkaerot ovat kasvaneet myös keskenään samankaltaisten työntekijöiden
välillä. Työntekijät voidaan luokitella ryhmiin esimerkiksi koulutuksen, työ-
kokemuksen, iän ja sukupuolen mukaan. Tämänkaltaisissa tarkasteluissa
on havaittu, että niin sanottu palkkaerojen jäännös7 on kasvanut melko ta-
7
Jäännös eli residuaali on se osa palkkaerojen muutoksesta, jota ei voida havaita työntekijäryhmien
välillä.

14. 12 SAK · Tutkimustieto 6/2007
saisesti Yhdysvalloissa 70-luvulta lähtien kaikkien ryhmien sisällä. Esimer-
kiksi lääkäreiden väliset palkkaerot ovat lisääntyneet. Itse asiassa jäännök-
sen muutoksen sanotaan selittävän suurimman osan yleisen palkkaeron
noususta. (Acemoglu 2002.)
Euroopassa palkkaerojen kehitys pysyi tasaisena 1990-luvun puoliväliin as-
ti (Acemoglu 2002). Yksi syy tähän on se, että koulutettujen työntekijöiden
määrä on kasvanut tasaisesti, kuten aiemmin todettiin. Toinen syy palkka-
erojen maltilliseen kehitykseen löytyy alimmista palkoista. Euroopassa
työntekijöiden matalimmat palkat ovat yleisesti korkeammalla tasolla kuin
Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Saksassa matalapalkkaiset miestyöntekijät an-
saitsivat yli kaksi kertaa enemmän kuin suhteessa yhtä matalaa palkkaa
saavat amerikkalaiset (Nickell–Bell 1996). Voidaan sanoa, että Euroopan
maissa palkkajakauma on leikattu alhaalta päin. Tämä johtuu muun muas-
sa ay-liikkeen keskeisestä asemasta yhteiskunnissa. Suurimmat palkkaerot
Euroopassa löytyvät siis palkkajakauman yläpäästä.
Taulukko 1. Palkkaerot (ansioiden mukaan) ja matalapalkkaisten
osuus OECD-maissa 1995 ja 2005
Palkkaero
Yleinen: Yläosa: Alaosa: Matalapalkkaisia,
9. ja 1. desiili 9. ja 5. desiili 5. ja 1. desiili % työvoimasta
1995 2005 1995 2005 1995 2005 1995 2005
Yhdysvallat 4,59 4,86 2,17 2,31 2,11 2,10 25,17 23,96
Kanada 3,50 3,74 1,74 1,87 2,01 2,00 22,01 22,24
Irlanti 4,01 3,57 1,98 2,07 2,02 1,72 20,40 17,60
Espanja 4,22 3,53 2,10 2,14 2,01 1,65 15,20 16,20
Iso-Britannia 3,48 3,51 1,88 1,96 1,85 1,79 20,00 20,68
Saksa 2,79 3,13 1,79 1,84 1,56 1,70 11,14 15,81
Ranska 3,08 3,10 1,93 2,01 1,59 1,54 .. ..
Hollanti 2,77 2,91 1,71 1,76 1,62 1,65 13,81 ..
Tanska 2,47 2,64 1,69 1,73 1,46 1,53 .. ..
Suomi 2,34 2,42 1,66 1,70 1,41 1,43 .. 6,96
Ruotsi 2,20 2,33 1,59 1,68 1,39 1,39 5,70 6,40
Norja 1,89 2,21 1,40 1,50 1,35 1,48 .. ..
Palkkaeron tulkinta: esimerkiksi kun yleinen palkkaeron on 4,59, yhdeksäs desiilipalkka on 459
% suurempi kuin 1. desiilipalkka. Matalapalkkaiset ovat tässä niitä työntekijöitä, jotka ansaitse-
vat alle kaksi kolmasosaa maan mediaanitulosta.
Lähde: OECD 2007a.
Taulukossa 1 verrataan palkkojen suhteellista kehitystä eri OECD-maissa
vuosien 1995 ja 2000 välillä. Siitä nähdään, että yleinen palkkaero on kas-
vanut lähes kaikissa maissa Irlantia ja Espanjaa lukuun ottamatta. Lisäksi
voidaan havaita, että palkkaerojen kasvu on tapahtunut lähes yksinomaan
ylemmissä palkkaluokissa. Palkkajakauman alaosassa palkkaerot ovat py-
syneet likimäärin samoina jopa Yhdysvalloissa. Suomessa, kuten muissa
Pohjoismaissa, palkkaerot ovat maailman pienimpien joukossa, mutta ne
ovat nousseet tarkasteltavana ajanjaksona hieman, eniten korkeimmissa

15. SAK · Tutkimustieto 6/2007 13
palkoissa. Myös matalapalkkaisten osuuksissa voidaan nähdä mielenkiin-
toista kehitystä. Erityisen huomionarvoista on matalapalkkaisten osuuden
kasvu Saksassa.
2.1.3 Työttömyysasteissa on maiden välillä
suuria eroja
Länsi-Euroopassa työttömyys on ollut 1980-luvulta lähtien keskimäärin suu-
rempi kuin Yhdysvalloissa (ks. kuvio 4). Joissain maissa, kuten Tanskassa
ja Hollannissa, työttömyysaste on kuitenkin alhaisempi kuin USA:ssa. Eu-
roopan työttömyys eroaa amerikkalaisesta myös rakenteeltaan. Kun Yh-
dysvalloissa työttöminä on enimmäkseen matalasti koulutettuja työntekijöi-
tä, Euroopassa työttömyyden kasvu 1970–90-luvuilla kosketti myös korke-
asti koulutettuja (Nickell–Bell 1996).
Kuvio 4. Työttömyys Yhdysvalloissa ja EU-15:ssä 1980–2006
18
16
14
prosenttia työvoimasta
12
10
8
6
4
2
0
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
EU15 Yhdysvallat Suomi Ruotsi Tanska
Lähde: OECD (2007b).
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne näyttää muuttuneen hieman.
Työttömyysasteen alentuessa ongelma on joissain Euroopan maissa kes-
kittynyt aikaisempaa enemmän matalasti koulutettuihin (Sener 2005). Kor-
keasti koulutettujen työttömyys on siis laskenut muita nopeammin. Tämän-
hetkinen tilanne voidaan nähdä taulukosta 2, jossa on esitetty OECD-
maiden työttömyysasteita koulutustasojen mukaan vuonna 2005. Esimer-
kiksi Belgiassa kolmannen asteen koulutuksen saaneiden työttömyysaste
on 3,7 %, mutta matalimmin koulutetuilla vastaava luku on 12,4 %. Yhdys-
valloissa nämä työttömyysasteet ovat 2,6 % ja 9,0 %. Kuitenkin monissa

16. 14 SAK · Tutkimustieto 6/2007
maissa kuten Tanskassa, Espanjassa ja Italiassa koulutustasoille mitatut
työttömyysasteet ovat hyvin lähellä toisiaan.
Taulukko 2. Työttömyysasteet koulutusluokittain OECD-maissa
2005
Vähemmän
kuin ylempi Ylempi toisen Kolmannen
toisen asteen asteen koulu- asteen koulu-
koulutus tus tus
Hollanti 5,8 4,1 2,8
Irlanti 6,0 3,1 2,0
Iso-Britannia 6,6 3,2 2,0
Tanska 6,8 4,0 3,7
Norja 7,3 2,6 2,1
Portugali 7,5 6,7 5,4
Italia 7,7 5,3 5,7
Kreikka 8,2 9,2 7,0
Ruotsi 8,5 6,0 4,5
Itävalta 8,6 3,9 2,6
Yhdysvallat 9,0 5,1 2,6
EU-15 9,1 5,9 4,3
Espanja 9,3 7,3 6,1
Kanada 9,8 5,9 4,6
Suomi 10,7 7,4 4,4
Belgia 12,4 6,9 3,7
Ranska 12,4 7,3 6,0
Saksa 20,2 11,0 5,5
Lähde: OECD 2007a.
Suomen työttömyysaste on viime vuosien talouspolitiikan ansiosta laskenut
EU-15-maiden keskiarvon alapuolelle. Maamme ongelmana on erityisesti
matalasti koulutettujen työttömyysaste, joka vuonna 2005 oli 10,7 prosent-
tia (ks. taulukko 2). Keskeisin syy tähän löytyy 90-luvun lamasta, joka loi
mittavan kohtaanto-ongelman työmarkkinoille. Laman yhteydessä irtisano-
tuille, matalasti koulutetuille työntekijöille ei ole löytynyt paikkaa kasvavilta
aloilta, joilla on aikaisempaa korkeammat koulutusvaatimukset (Koskela–
Uusitalo 2004).
2.2 Teknologian muutos hyödyttää
korkeasti koulutettuja
Arkipäiväisessä ajattelussa teknologian kehittymistä pidetään joskus haital-
lisena asiana. Pelätään, että työntekijät korvataan tietokoneilla ja roboteilla,
jolloin syntyy työttömyyttä. Kansantalouden kannalta teknologian kehittymi-
nen on kuitenkin välttämätöntä, sillä se pitää yllä talouskasvua ja lisää hy-
vinvointia. 250 vuotta sitten alkanut teollistuminen on perustunut nimen-
omaan innovaatioihin ja uusiin tuotantokoneisiin. Mikäli uusi teknologia te-
kisi työntekijät tarpeettomiksi, työttömiä olisi varmasti paljon enemmän kuin
nyt. Suomessa ay-liike onkin suhtautunut myönteisesti teknologian kehityk-
seen.

17. SAK · Tutkimustieto 6/2007 15
Teknologian kehittyminen kasvattaa työntekijöiden tuottavuutta. Voidaan
ajatella, että uudet koneet ja laitteet auttavat työntekijöitä ja tekevät heistä
entistä tehokkaampia. Teknologian vaikutus talouteen ei kuitenkaan ole
näin suoraviivaista. Niin sanottua teknologista työttömyyttä syntyy, kun
työntekijöiden taidot muuttuvat tarpeettomiksi ja heidän työsuorituksensa
korvataan koneilla. Toisaalta työttömyys on vain väliaikainen sivutuote.
Loppujen lopuksi teknologian kehitys lisää vanhojen työpaikkojen tuotta-
vuutta ja luo uusia. Innovaatiot tehostavat tuotantoa, alentavat tuotantokus-
tannuksia ja nostavat näin yritysten voittoja ja työntekijöiden palkkoja. Myös
työllisyys lisääntyy kehittyvillä ja uusilla aloilla.
Teknologian kehitys sanelee osaltaan sen, mihin suuntaan talous muuttuu.
Rakennemuutoksen ohella teknologia vaikuttaa työntekijöiden välisiin palk-
kaeroihin. Samalla kun koneet korvaavat työtä, ne synnyttävät uusia työteh-
täviä, jotka voivat sopia paremmin joko korkeasti tai matalasti koulutetuille
työntekijöille. Aloilla, joilla tuottavuus kasvaa nopeimmin, jaetaan myös suu-
rimmat palkankorotukset. Ay-liikkeen keskeisiä haasteita on, miten kaikki
palkansaajat pääsevät osallisiksi tuottavuuden kasvun hyödyistä.
2.2.1 Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän
kasvu johtuu?
Edellä mainitut havainnot ovat käynnistäneet tutkimukset siitä, mikä on ollut
korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän kasvun taustalla. Selitystä
on haettu kolmesta eri suunnasta: teknologisesta muutoksesta, kansainvä-
lisen kaupan kasvusta ja työmarkkinainstituutioista. Vaikka jokaisella seli-
tyksellä on kannattajansa, on melko selvää, ettei mikään niistä ole yksinään
voinut synnyttää kysynnän kasvua. Kuten aiemmin todettiin, globalisaation
ja teknologian kehittyminen kulkevat käsi kädessä.
Globalisaation vaikutus liittyy kansainvälisen työnjaon kehittymiseen. Se on
muuttanut työvoiman kysynnän rakennetta niin länsimaissa kuin kehittyvis-
sä talouksissa. Teollisuusmaissa alat, jotka käyttävät matalasti koulutettuja
työntekijöitä, ovat ulkoistaneet tuotantoaan Aasiaan halvan työvoiman mai-
hin. Samaan aikaan johto- ja suunnittelutehtävät, joissa tarvitaan korkeam-
paa koulutus- ja osaamistasoa, ovat kasvattaneet suhteellista merkitystään.
Pääsyyksi on kuitenkin nostettu teknologian kehitys (esim. Acemoglu
2002). Oletetaan, että niin sanottu osaamispainotteinen teknologinen muu-
tos (skill-biased technological change) suosii koulutetumpia, osaavampia8
työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen, vähemmän osaavien työnte-
kijöiden asema työmarkkinoilla heikkenee. Kehitys näkyy muun muassa
palkka- ja työllisyyserojen kasvussa.
8
Vaikka työntekijän osaamis- ja koulutustaso eivät aina täysin vastaa toisiaan, tässä raportissa puhu-
taan selkeyssyistä vain työntekijän koulutustasosta.

18. 16 SAK · Tutkimustieto 6/2007
Teknologian ja globalisaation aiheuttamia muutoksia on vaikea erottaa toi-
sistaan. Tilastollisessa tarkastelussa apuna käytetään palkkojen muutoksen
jakamista työntekijäryhmien välisiin (engl. between) ja ryhmien sisäisiin
(within, myös edellä mainittu jäännös) muutoksiin. Voidaan siis tarkastella
lääkäreiden ja terveydenhoitajien välisiä palkkaeroja, tai sitten voidaan kat-
soa, miten palkkaerot ovat muuttuneet esimerkiksi terveydenhoitajien kes-
ken. Ryhmien sisäinen palkkaerojen muutos liitetään usein osaamispainot-
teiseen teknologiseen muutokseen. Sen oletetaan lisäävän koulutukseltaan
samankaltaisten työntekijöiden välisten, vaikeammin havaittavien osaa-
miserojen merkitystä. Globalisaatiolla, joka vaikuttaa nimenomaan tuotan-
non rakennemuutokseen, katsotaan olevan enemmän vaikutusta työntekijä-
ryhmien välisiin palkkaeroihin.
Työmarkkinainstituutioiden rooli liittyy siihen, miten ja missä työmarkkinoi-
den epätasa-arvo kasvaa. Uusliberalistista yksimielisyyttä edustavien mieli-
piteiden mukaan globalisaation ja teknologian kehittyminen ovat näkyneet
länsimaiden työmarkkinoilla joko palkkaerojen kasvuna tai työttömyytenä.
Tuloksena on ollut siis joko työtätekevien köyhien joukko (working poor)
Yhdysvalloissa tai sitkeä työttömyys Euroopassa. Ei ole kuitenkaan täysin
selvää, miten instituutiot vaikuttavat.
2.2.2 Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen
muutos
Tuotantoteknologiassa on epäilemättä tapahtunut suuria muutoksia viimei-
sen 30 vuoden aikana sekä teollisuudessa että palvelualoilla. Kehityksestä
puhutaan usein kolmantena teollisena vallankumouksena, jolla tarkoitetaan
modernin tietotekniikan syntyä ja nopeaa kehittymistä 70-luvulta lähtien.
Käytännössä tietokoneet ovat valloittaneet monia työpaikkoja ja korvanneet
työsuorituksia, joita ennen tehtiin ihmisvoimin. Toisaalta tietokoneet ovat
luoneet uusia työpaikkoja ja muuttaneet monien muiden luonnetta vaati-
vammaksi.
Koska samalla on havaittu, että koulutetun työvoiman suhteellinen palkka ja
työllisyys ovat kasvaneet, ilmiöiden välille on vedetty enemmän tai vähem-
män suora viiva. Kysymys on siitä, täydentävätkö uusi teknologia ja korke-
asti koulutetut työntekijät toisiaan. Niin näyttäisi olevan. Esimerkiksi tieto-
koneiden yleistyminen ja yliopistotutkinnon saaneiden työntekijöiden ky-
synnän kasvu liittyvät tutkimusten mukaan toisiinsa (mm. Autor 2007).
Teknologian kehittyminen ei välttämättä muuta työvoiman kysyntää mihin-
kään suuntaan. Se, että muutos olisi viime vuosina suosinut koulutettua
työvoimaa, perustuu kahteen oletukseen. Ensinnäkin ajatellaan, että kehi-
tys on ollut nopeinta nimenomaan siinä teknologiassa, jota koulutetut työn-
tekijät käyttävät työssään. Heille on myös syntynyt uusia työpaikkoja suh-
teellisesti enemmän kuin muille. Näin koulutettujen työntekijöiden tuotta-
vuus olisi kasvanut nopeammin kuin muiden.

19. SAK · Tutkimustieto 6/2007 17
Toinen oletus liittyy siihen, että koulutetut työntekijät ovat sopeutumiskykyi-
sempiä teknologian muutoksiin9. Uusien laitteiden hyödyntäminen ja orga-
nisaatioiden muutokset vaativat opettelua ja soveltamista. Suuret teknolo-
giset harppaukset lisäävät siis aina koulutettujen työntekijöiden kysyntää.
Koska koulutettujen työntekijöiden saama etu perustuu nopeampaan so-
peutumiseen, vaikutus kestää niin kauan, kunnes uusi teknologia ei ole
enää uutta. (Acemoglu 2002.)
Mutta mikä määrää teknologian kehityksen luonteen? Minkä vuoksi tekno-
logia on muuttunut koulutetumpia työntekijöitä suosivaksi? Vaihtoehtoja on
tähänkin mainittu kaksi. Ensinnäkin voidaan ajatella, että teknologia muut-
tuu omalla painollaan satunnaisesti ja ennustamattomasti (exogenous
technical change). Osaamispainotteisuus olisi sattuman tulosta, mannaa
taivaasta.
Toisaalta teknologian kehitys voidaan käsittää niin, että muutoksen suunta
riippuu siitä, mitä muuta talouden sisällä tapahtuu (endogenous technical
change). Täten esimerkiksi markkinoiden koko ja saatavilla oleva työvoima
vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa kehitetään tuotantoon ja loppu-
tuotteisiin. Tämän ajattelun mukaan työntekijöiden koulutustason nousu it-
sessään vaikuttaa teknologian kehitykseen. Koska koulutettuja työntekijöitä
on enemmän, heidän käyttöönsä on kannattavampaa kehittää uusia konei-
ta. (Esim. Acemoglu 1998, 2002.)
2.2.3 Teknologinen muutos havainnollistettuna
Osaamispainotteista teknologista muutosta kuvaavissa teoreettisissa mal-
leissa työntekijät jaetaan usein kahteen ryhmään: korkeasti koulutettuihin
(skilled) ja matalasti koulutettuihin (unskilled) työntekijöihin. Jako on monel-
la tapaa karkea, mutta samalla se yksinkertaistaa analyysia. Aineistoihin
perustuvissa tutkimuksissa voidaan ottaa huomioon muitakin tekijöitä, ku-
ten työntekijän ikä.
Myös teknologia jaetaan malleissa usein kahteen ryhmään. Korkeasti kou-
lutettujen ja matalasti koulutettujen työntekijöiden ajatellaan käyttävän omia
laitteitaan. Teknologinen kehitys ei välttämättä tehosta kaikkien työntekijöi-
den laitteita samaan tahtiin. Esimerkiksi korkeasti koulutettujen työntekijöi-
den teknologian kehittyminen nostaa heidän tuottavuuttaan. Se taas lisää
heidän kysyntäänsä työmarkkinoilla ja lopulta myös heidän palkkojaan.
Teknologian muutoksen sanotaan olevan painottunut, mikäli jommankum-
man ryhmän teknologia kehittyy nopeammin kuin toisen. Samalla myös
palkkaerot kasvavat.
Teknologian ohella palkkaeroihin vaikuttaa tarjonta eli se, kuinka paljon
työmarkkinoilla on toisaalta korkeasti ja toisaalta vähemmän koulutettuja
työntekijöitä. Alla olevassa tarkastelussa oletetaan, että palkat muodostuvat
9
Tätä ajatusta kutsutaan Nelson–Phelps-hypoteesiksi. Se esitettiin ensimmäisen kerran artikkelissa
Nelson, Richard–Phelps, Edmund (1966): Investments in Humans, Technological Diffusion and Eco-
nomic Growth. American Economic Review, Vol. 56, No. 2.

20. 18 SAK · Tutkimustieto 6/2007
vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan ja työntekijät saavat aina tuotta-
vuuttaan vastaavan palkan.
Kuviossa 5 nähdään, että yksinkertaisella mallilla voidaan tutkia melko te-
hokkaasti, miten teknologian ja työvoiman koulutustason muutokset peri-
aatteessa vaikuttavat palkkaeroihin. Kuvion alkutilanteessa ollaan pistees-
sä A, jossa koulutuksen kysyntää ja tarjontaa kuvaavat käyrät kohtaavat.
Korkeasti ja matalasti koulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero on
suuruudeltaan 2. Jos korkeasti koulutettujen määrä kasvaa, tarjontaa ku-
vaava pystysuora viiva siirtyy oikealle ja uusi tasapaino löytyy pisteestä B.
Samalla palkkaero laskee 1:een10.
Kuvio 5.Osaamispainotteinen teknologinen muutos
Korkeasti koulutettujen
työntekijöiden määrä kasvaa
Palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä
3
C
2
A D
Korkeasti
koulutettujen kysyntää
kuvaavat käyrät
1
B
Osaamispainotteinen teknologinen
muutos siirtää kysyntäkäyrää
Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä
Teknologian kehittyminen vaikuttaa työvoiman kysynnän kautta. Mikäli ta-
loudessa tapahtuu osaamispainotteista teknologista muutosta, korkeasti
koulutetun työvoiman tarve kasvaa, koska heidän suhteellinen tuottavuu-
tensa paranee. Kuviossa kysyntää kuvaava käyrä liikkuu oikealle, mikä
kasvattaa työntekijöiden välistä palkkaeroa. Uusi tasapainopiste on D, jos-
sa palkkaero on sama kuin lähtötilanteessa. Jos korkeasti koulutetun työ-
voiman tarjonta ei olisi lisääntynyt, teknologian muutos olisi nostanut tasa-
painon pisteeseen C ja palkkaeron 3:een.
10
Työvoiman tarjonnasta johtuvan palkkaeron muutoksen voi tulkita kahdella tavalla. Jos ajatellaan, että
työntekijäryhmät valmistavat eri tuotteita, koulutettujen työntekijöiden, joita on nyt aikaisempaa enem-
män, täytyy tehdä myös matalasti koulutettujen töitä. Toisaalta, mikäli kumpikin työntekijäryhmä tuottaa
omaa hyödykettään, vaikutus näkyy hyödykkeiden kysynnän kautta.

21. SAK · Tutkimustieto 6/2007 19
2.3 Uusliberalistinen yksimielisyys
perustuu hatarille oletuksille
Edellä esitelty malli kuvaa sitä, millä tavalla Yhdysvaltojen työmarkkinoiden
arvellaan toimineen teknologisessa muutoksessa. Samaan ajatuskehikkoon
perustuvat myös edellä mainittu uusliberalistinen yksimielisyys sekä
OECD:n 1990-luvulla esittämät suositukset palkkaerojen kasvattamiseksi.
Näkemyksen juuret ovat niin sanotussa Krugmanin oletuksessa11, jonka
mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen poikkeavat työmarkkinaongelmat ovat
saman kolikon kaksi puolta. Olettamus vihjaa, että yhteiskunnat voivat vali-
ta kahdesta vaihtoehdosta, jotka ovat palkkaerojen tai työttömyyden kasvu.
Lopputulos riippuu maan työmarkkinainstituutioista ja erityisesti siitä, kuinka
vapaasti palkkojen annetaan määräytyä (Acemoglu 2003).
Kuviossa 6 näkyy, miten Euroopan työmarkkinainstituutiot vaikuttavat
Krugmanin oletuksen mukaan palkkaeroihin. Alkutilanteessa E sekä Yh-
dysvaltojen että Euroopan palkkaero on suuruudeltaan 2. Euroopassa työ-
markkinainstituutiot ovat asettaneet vähimmäispalkan, joka sitoo palkka-
eron tuolle samalle tasolle. Kun teknologinen muutos siirtää koulutuksen
kysynnän käyrää oikealle, palkkaero kasvaa Yhdysvalloissa pisteeseen F.
Sen sijaan Euroopassa työmarkkinainstituutiot estävät palkkaerojen hillit-
tömän kasvun. Tämä synnyttää työvoiman kysyntään ja tarjontaan epäsuh-
dan, joka ilmenee työttömyytenä pisteiden E ja G välisellä alueella.
Kuvio 6. Krugmanin hypoteesi
Suhteellinen työttömyys
Euroopassa
Palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä
3
F
Työmarkkinainstituutioiden
2 asettama palkkaerojen
E G enimmäistaso
Osaamispainotteinen teknologinen
muutos siirtää kysyntäkäyrää
Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä
11
Krugmanin hypoteesi on saanut nimensä Paul Krugmanilta, jonka artikkelissaan (1994) esittämät nä-
kemykset Euroopan työttömyyden syistä saivat nopeasti suosiota.

22. 20 SAK · Tutkimustieto 6/2007
Krugmanin oletusta voidaan kritisoida monelta puolelta. Yksi kritiikin kohde
liittyy työttömyyden rakenteeseen. Krugmanin olettamuksen mukaan mata-
lasti koulutettujen työttömyyden pitäisi nousta Euroopassa selvästi enem-
män kuin korkeasti koulutettujen silloin, kun teknologia kehittyy osaamista
painottavaan suuntaan (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin todettiin, Euroo-
pan työttömyys on kuitenkin laaja ongelma, joka on koskettanut myös kor-
keasti koulutettuja. Viimeaikainen kehitys on muuttanut tilannetta hieman,
kun koulutettujen työttömyys on vähentynyt muita nopeammin. Matalasti
koulutettujen korkeammaksi jääneelle työttömyydelle voidaan kuitenkin
osoittaa muita syitä kuin teknologian muutos (ks. esim. Blanchard 2006).
Krugmanin oletus perustuu uusklassiseen talousteorian näkemykseen, jon-
ka mukaan vähimmäispalkkojen nosto laskee matalasti koulutettujen työlli-
syyttä. Osittain siksi, että kysymys on poliittisesti ajankohtainen, vähim-
mäispalkkojen työllisyysvaikutuksia on tutkittu paljon 90-luvulta lähtien. Yh-
teenvetona voidaan todeta, että tutkimuksista saadut tulokset eivät ole vah-
vistaneet uusklassista perusnäkemystä. (Neumark–Wascher 2007.)
Toinen kritiikin näkökulma liittyy palkkaerojen kasvuun. Vaikka taloudessa
olisi asetettu vähimmäispalkat korkealle tasolle, osaamispainotteisen tekno-
logisen muutoksen pitäisi siitä huolimatta kasvattaa korkeasti ja matalasti
koulutettujen välistä palkkaeroa (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin nähtiin,
Euroopassa palkkaerojen kasvu on kuitenkin pysynyt hyvin maltillisena Yh-
dysvaltoihin verrattuna. Monissa Euroopan maissa palkkaerot pysyivät 90-
luvulle asti lähes muuttumattomina. Senkin jälkeen nähdyt palkkaerojen
muutokset ovat olleet vähäisiä.
Mikäli Euroopan maat olisivat käyneet läpi samanlaisen teknologisen muu-
toksen kuin Yhdysvalloissa, palkkaerojen olisi pitänyt kasvaa enemmän.
Käytännössä se olisi tapahtunut esimerkiksi palkkaliukumien avulla. Esi-
merkiksi kuviossa 6 näkyvä instituutioiden asettama palkkaerotason käyrä
olisi tällöin nouseva, jolloin palkkaerot kasvaisivat, kun teknologian osaa-
mispainotteisuus lisääntyisi. Todellisuudessa näin ei ole kuitenkaan käynyt,
ainakaan merkittävässä mittakaavassa.
Ylipäätään voidaan todeta, että Krugmanin oletus ja täten myös uuslibera-
listinen yksimielisyys näyttävät tarjoavan epärealistisen ja liian yksinkertais-
tetun kuvan Euroopan työmarkkinoista. Instituutioiden rooli maiden välisten
erojen ymmärtämisessä on varmasti merkittävä, mutta niiden vaikutus ei
ole yhtä suoraviivaista kuin hypoteesi antaa ymmärtää. Yksi lisätodiste täs-
tä on se, että Euroopan maiden työttömyysasteissa on suuria eroja. Esi-
merkiksi Tanskassa, jossa on korkea ja kattava työttömyysturva, työttö-
myysaste oli 3,9 prosenttia vuonna 2006, kun samaan aikaan Yhdysvallois-
sa luku oli 4,6 prosenttia (OECD 2007a).

23. SAK · Tutkimustieto 6/2007 21
2.4 Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä
työllistä
Palkkaeroja on haluttu kasvattaa myös sillä perusteella, että niiden sano-
taan kannustavan työntekijöitä. Puheenvuoroissa (esim. EK 2007) esite-
tään palkkaerojen ja kannustavuuden lisäämisen yhdeksi keinoksi vähim-
mäispalkkojen laskemista reaalisesti. Myös OECD (1994, 1998) on ehdot-
tanut, että vähimmäispalkkoja voisi Suomessa ja muualla Euroopassa ko-
rottaa muita palkkoja hitaammin. Toisena perusteluna on käytetty sitä, että
samalla työllisyys paranisi matalapalkkaisten työpaikkojen lisääntyessä.
OECD:n näkemyksen mukaan palkkojen laskeminen kohentaisi erityisesti
nuorisotyöttömyyttä.
Vähimmäispalkkojen alentamisen työllisyysvaikutuksista Suomessa on jon-
kin verran tutkimustietoa. Vuosina 1993–95 maassamme kokeiltiin alimpien
palkkojen laskua nuorilla työntekijöillä. Tuolloin työnantajilla oli mahdolli-
suus laskea alle 25-vuotiaiden palkkaa 20–40 prosenttia alimpaan tauluk-
kopalkkaan verrattuna ensimmäisen työvuoden aikana. Tämänkaltaisen
kokeilun tehokkuus on suurempi siellä, missä palkat ovat yleisesti lähellä
vähimmäistasoa, kuten kaupan alalla. Tuoreesta tutkimuksesta käy kuiten-
kin ilmi, että Suomen kokeilun vaikutus jäi pieneksi. Kaupan alan nuorten
työntekijöiden palkat alenivat noin 1,5 % muihin verrattuna, eikä kokeilulla
ollut merkittävää vaikutusta työllisyyteen. (Böckerman–Uusitalo 2007).
Tutkimustulos kertoo myös siitä, että yritykset eivät ole halukkaita kasvat-
tamaan palkkaeroja yrityksen sisällä joidenkin työntekijöiden, esimerkiksi
nuorten, kustannuksella. On vaikea perustella työntekijöille, miksi samasta
työstä ei makseta samaa palkkaa kaikille. Voidaan ajatella, että ajan kulu-
essa vähimmäispalkkojen taso muodostuu työntekijöiden matalimpien palk-
kojen reiluksi tasoksi, jonka alentamista ei pidetä oikeudenmukaisena (Falk
ym. 2006). Tästä syystä matalimpien palkkojen alentaminen heikentää
myös työmoraalia ja työntekijöiden tuottavuutta (Agell 1999). Samalla herää
kysymys siitä, voiko yritysten sisäistä tilannetta yleistää kansantalouden
laajuudelle. Jos palkkaerot kasvavat kaikkialla eivätkä matalimmat palkat
ole enää reilulla tasolla, heikkenevätkö moraali ja tuottavuus koko yhteis-
kunnassa?

24. 22 SAK · Tutkimustieto 6/2007
3 TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME
AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA
Globalisaatio ja teknologinen muutos vaikuttavat työmarkkinoihin eri tavoin
eri maissa. Voidaan sanoa, että työntekijöiden välinen epätasa-arvo ei ole
kasvanut Euroopassa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Palkkaerojen kasvu
on jäänyt vähäiseksi, eikä työttömyysongelma ole jäänyt yksinomaan mata-
lasti koulutettujen harteille. Samalla varsinkin Pohjoismaiden talouskasvu
on ollut viime vuosina vahvaa. Mutta mikä tekee Euroopan työmarkkinoista
tasa-arvoisemman? Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että vastaus löytyy niistä
samoista työmarkkinainstituutioista, joita muun muassa OECD on arvostel-
lut.
3.1 Useammat pääsevät osalliseksi uuden
teknologian hyödyistä
Daron Acemoglu on yksi niistä tutkijoista, joiden mielestä Euroopan maiden
palkanmuodostusjärjestelmä vaikuttaa yritysten käyttämään teknologiaan,
eli tuotantokoneisiin ja organisaatioon. Acemoglun mukaan Yhdysvaltoihin
nähden korkeat vähimmäispalkat antavat yrityksille kannustimen hankkia
uutta teknologiaa myös matalasti koulutetuille työntekijöille (Acemoglu
2002, 2003). Näin teknologia olisi Euroopassa muuttunut niin, että se ei
hyödyttäisikään korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tai ei ainakaan niin pal-
jon kuin Yhdysvalloissa. Vaikka teknologisen kehityksen kärjessä kulkevat
teollisuusmaat käyttävätkin pitkälti samoja tuotantotapoja, Acemoglun ajat-
telun perusteella myös maiden erityispiirteillä on merkitystä.
Acemoglun esiin nostama investointikannustin seuraa siitä, että vähim-
mäispalkkojen ansiosta matalan koulutustason työntekijöille maksetaan Eu-
roopassa kohtuullista palkkaa. Jossain tapauksissa palkka voi olla suurem-
pi kuin, mitä vastaavasta työstä maksettaisiin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Eurooppalaisten yritysten kannattaa siis parantaa matalan koulutustason
työntekijöiden tuottavuutta niin, että maksettu palkka vastaa työsuoritusta.
Yrityksiä kannustaa se, että ne saavat itselleen kaiken hyödyn tuottavuu-
den nostosta. Palkkoja nimittäin ei tarvitse muuttaa, vaikka työntekijän tuot-
tavuus nousee.
Kannustimeen vaikuttaa myös työntekijöiden koulutustaso. On arvioitu, että
työntekijöiden koulutustaso on korkeampi Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.
Tämä näkyy erityisesti matalasti koulutettujen työntekijöiden osaamistasoja
mitattaessa eri maiden välillä. Esimerkiksi Saksan työntekijöiden yleinen
osaamistaso on todettu korkeammaksi kuin Amerikassa (Freeman–
Schettkat 2000). Tästä syystä heihin kannattaa panostaa enemmän Euroo-
passa kuin Yhdysvalloissa (Pischke 2005).
Oletukselle, että Euroopassa investoitaisiin Yhdysvaltoja enemmän mata-
lasti koulutettuihin työntekijöihin, on olemassa todisteita. Koeniger ja Leo-
nardi (2007) ovat verranneet sitä, miten työntekijöiden käytettävissä olevien

25. SAK · Tutkimustieto 6/2007 23
laitteiden määrä (pääoma) ja palkkaerot liittyvät toisiinsa Saksan ja Yhdys-
valtojen teollisuudessa 1980-luvulla. Saksan kohdalla tutkijat havaitsivat,
että samalla kun pääoman määrä investointien myötä kasvoi, korkeasti ja
matalasti koulutettujen palkkaero laski 5–8 prosenttia. Yhdysvalloissa sen
sijaan kehitys oli päinvastainen: palkkaero nousi investointien myötä 7–8
%. Tämä viittaa siihen, että Yhdysvalloissa suurempi osa uusista tuotanto-
laitteista on hankittu korkeasti koulutetuille työntekijöille.
Se että yrityksillä on kannustin investoida työntekijöihin tasapuolisesti, liittyy
läheisesti pohjoismaiseen solidaarisen palkkapolitiikan perinteeseen. Tasa-
arvovaikutuksen lisäksi palkkaerojen säilyttäminen kohtuullisena edistää
tuotannon rakennemuutosta ja tuottavuutta. Koska yritykset investoivat
kaikkiin työntekijöihinsä, tuottavuus kasvaa laaja-alaisesti. Pienistä palkka-
eroista hyötyvät erityisesti yritykset, joissa tuottavuus kasvaa nopeimmin.
Solidaarinen palkkapolitiikka johtaa siihen, että menestyvien yritysten voitot
kasvavat, koska ne eivät ajaudu palkkakilpailuun työntekijöistä. Suomessa
solidaarista palkkapolitiikkaa on toteutettu tulopoliittisten kokonaisratkaisu-
jen (tupojen) yhteydessä (Ks. esim. Sipiläinen–Valve 2004.)
3.2 Jokaiselle työntekijälle riittävä
koulutustaso
Sen lisäksi, että kohtuulliset vähimmäispalkat lisäävät investointeja työnte-
kijöiden käyttämään teknologiaan, ne kasvattavat houkutinta työntekijöiden
kouluttamiseen. Onkin havaittu, että Euroopan yrityksissä koulutetaan
enemmän matalasti koulutettuja työntekijöitä kuin Yhdysvalloissa (Pischke
2005).
Henkiseen pääomaan sijoittamisella on samalla tavalla merkitystä työnteki-
jän osaamistason nostossa kuin fyysiselläkin pääomalla. Nämä väylät tuot-
tavuuden nostoon eroavat kuitenkin yhdessä seikassa: jos työntekijä vaih-
taa työpaikkaa, hankitut koneet jäävät, mutta koulutuspanokset lähtevät
työntekijän mukana. Siksi taloustieteessä ajatellaan usein, että yritys järjes-
tää työntekijälle sellaista koulutusta, joka liittyy kyseisen yrityksen toimin-
taan ja jota ei voi helposti hyödyntää muualla. Sen sijaan yleisempi koulu-
tus, josta on laajempaa hyötyä, jää työntekijän itsensä hankittavaksi.
(Pischke 2005.)
Voidaan kuitenkin väittää, että Euroopassa perinteinen ajattelu ei päde suo-
raan. Havaintojen mukaan eurooppalaiset yritykset kouluttavat työntekijöi-
tään laajemmin kuin Yhdysvalloissa. Acemoglu ja Pischke (1999) ovat
omassa tarkastelussaan päätyneet siihen, että syyt tasa-arvoisempaan
koulutuksen jakautumiseen löytyvät juuri niistä Euroopan maiden piirteistä,
joita uusliberalistisen yksimielisyyden kannattajat ovat kritisoineet. Esimer-
kiksi Suomessa irtisanomissuoja ja muut työmarkkinoiden instituutiot sitout-
tavat työntekijät ja yritykset toisiinsa tiukemmin kuin Yhdysvalloissa. Tällöin
yritykset uskaltavat antaa myös yleisluonteisempaa koulutusta. Acemoglun
ja Pischken mukaan työntekijöiden tasapuoliseen kouluttamiseen kannus-
taa sekin, jos palkkaerot ovat yritysten sisällä matalalla tasolla.

26. 24 SAK · Tutkimustieto 6/2007
Eurooppalaisten vähimmäispalkkojen suhteellisen korkea taso amerikkalai-
siin verrattuna on myös yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen kysymys.
Esimerkiksi Suomessa vähimmäispalkoilla on haluttu varmistaa, että jokai-
nen tulee toimeen työstä saamillaan tuloilla. Näin maassamme ei ole sa-
mankaltaista matalasti koulutettujen, työtätekevien köyhien luokkaa kuin
Yhdysvalloissa. Toisaalta koulutusjärjestelmän täytyy pitää huoli siitä, että
kaikkien työntekijöiden koulutustaso on sellainen, että he saavat töitä.
Yhdysvaltojen ja Suomen kaltaisen maan erilaisia tilanteita voidaan hah-
mottaa kuviolla 7. Tilanteessa 1, jossa vähimmäispalkat ovat alhaisella ta-
solla, tuloerot ovat suuret. Talouden matalimmilla portailla on työntekijöitä,
jotka eivät välttämättä tule toimeen palkallaan. Tässä tilanteessa myös kou-
lutuserot ovat suuret, koska myös työtehtävien vaativuustaso vaihtelee suu-
resti.
Kuvio 7. Vähimmäispalkkojen vaikutus tuloeroihin ja osaamiseen
Tilanne 1. Suuret tuloerot Tilanne 2. Pienet tuloerot
Vähimmäis-
palkka
Koulutus ja
investoinnit
Palkka nostavat Palkka
Osaaminen, työn vaativuus Osaaminen, työn vaativuus
Ilman vähimmäispalkkoja tai niiden ollessa Vähimmäispalkka (pystysuora viiva) pitää
alhaisia matalasti koulutetut työntekijät aloit- huolen siitä, että palkkaerot pysyvät pieninä
tavat työuransa vähäpalkkaisista töistä, por- ja kaikille maksetaan palkkaa, jolla tulee toi-
taiden alkupäästä. Tämä kasvattaa tuloeroja. meen. Työntekijöiden osaamistasoa noste-
Monet eivät pääse etenemään portaita ylös, taan koulutuksella ja muilla investoinneilla
mikä synnyttää työtätekevien köyhien ryh- niin, ettei kenenkään tarvitse aloittaa työ-
män. uraansa alimmalta portaalta.
Tilanne 2 esittää Suomen tyyppistä maata, jossa vähimmäispalkat ovat
kohtuullisella tasolla. Ketään ei ole jätetty matalimmille portaille, vaan työn-
tekijöiden osaamistasoa on parannettu koulutuksella. Myös tuotantokonei-
siin tehdyt investoinnit nostavat työntekijöitä portailla ylöspäin. Voidaan aja-
tella, että tässä tilanteessa varsinkin nuorilla, tulevilla työntekijöillä on kan-
nustin nostaa omaa osaamistaan ennen työmarkkinoille menemistä (Agell
2004).

27. SAK · Tutkimustieto 6/2007 25
4 LOPUKSI: SUOMEN VALTIT
GLOBAALISSA TALOUDESSA
Vanhakantaisen uusliberalistisen ajattelun pohjalta monet tahot ovat halun-
neet muuttaa Suomen ja Euroopan maiden palkanmuodostusjärjestelmiä.
Näkemysten tavoitteena on ollut palkkaerojen kasvattaminen. Kuten aiem-
min nähtiin, ajattelu ei pohjaudu millään tavalla kiistattomiin perusteisiin, ja
sitä voidaan kritisoida monelta kantilta. Instituutioiden vaikutusta on katsot-
tava avoimemmin silmin eikä vain amerikkalaisten silmälasien läpi.
Luvun 3 perusteella voidaan sanoa, että uusi taloustieteellinen tutkimus tar-
joaa aikaisempaa rikkaamman näkemyksen. Sen mukaan instituutioiden
rooli globalisaation ja teknologisen muutoksen kanavoimisessa on moni-
puolisempi, kuin on ajateltu. Esimerkiksi suomalaiset työmarkkinainstituutiot
luovat kannustimia, joiden ansiosta myös matalasti koulutettujen työnteki-
jöiden tuottavuus kasvaa nopeasti. Samalla kun tuotantoteknologia ja työ-
elämä ovat Suomessa tasa-arvoisempia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa,
tuotannon tehokkuus on korkealla tasolla. Työmarkkinainstituutiomme ovat
siis auttaneet meitä pärjäämään maailmantalouden muutoksissa. Alhaiset
palkkaerot ja viime vuosina nopeasti laskenut työttömyys kertovat juuri siitä.
Mitä nämä johtopäätökset sanovat Suomen palkanmuodostusjärjestelmäs-
tä? Mihin suuntaan sitä on kehitettävä? Yhteenvetona voidaan todeta, ettei
palkkaerojen kasvattamisesta ole selvää hyötyä. Varsinkin matalimpien
palkkojen laskusta on haittaa. Sen sijaan näyttää siltä, että Suomen valtti-
kortit löytyvät sopimusyhteiskunnasta ja palkkakoordinaatiosta. Ne antavat
taloudellista ja sosiaalista etua sekä työntekijöille että yrityksille. Palkka-
neuvottelujen vieminen paikallistasolle poistaisi nämä hyödyt.12
Entä mitä voidaan todeta koulutuspolitiikan näkökulmasta? Koska teknolo-
gian muutos ja globalisaatio lisäävät korkeasti koulutettujen työntekijöiden
kysyntää, voidaan päätellä, että tulevaisuudessa heitä tarvitaan aikaisem-
paa enemmän työmarkkinoilla. Koulutuspolitiikan suurin ongelma liittyy kou-
lutuspaikkojen määrien arvioimiseen, mikä vaatii käytännössä tulevaisuu-
den ennustamista. Työntekijöiden osaamisen täytyy lisääntyä teknologisen
muutoksen tahdissa, mutta mihin suuntaan kehitys menee ja miten tämän-
hetkisiä työmarkkinailmiöitä pitäisi tulkita? Viime vuosina esimerkiksi Yh-
dysvalloissa yliopistotason jatko-opintoja suorittaneiden palkat ovat olleet
rajussa nousussa (esim. Autor ym. 2007). Pitäisikö siis kouluttaa enemmän
tohtoreita?
Vastaus piilee osaamisessa. Hyvä koulutus tekee työntekijästä osaavan,
sellaisen, joka pärjää vaihtuvissa ja uusissa työympäristöissä, joita teknolo-
ginen kehitys ja globalisaatio tuovat tullessaan. Mutta koulutus ei ole ainoa
12
Palkkakoordinaatiolla on edelleen keskeinen asema muissa Pohjoismais-
sa, vaikka neuvottelut ovatkin niissä viime vuosina hajautuneet (ks. Leino
2007).

28. 26 SAK · Tutkimustieto 6/2007
väylä osaamiseen vaan kyseessä on elinikäinen polku, jonka varrella voi
olla katkoksia ja sivupolkuja. Tarvitaan siis nykyistä kokonaisvaltaisempaa
osaamispolitiikkaa. Sen avulla on varmistettava, että jokainen työntekijä
pääsee osalliseksi tuottavuutta parantavista innovaatioista. Työssä tapah-
tuva koulutus on tähän tärkeä väline, ja se on tuotava kaikkien ulottuville
entistäkin voimakkaammin. Osaamispolitiikkaan kuuluu myös se, että työn-
tekijöitä autetaan työuran katkoskohdissa. Muutosturvan kaltaisia element-
tejä tarvitaan lisää.
Työntekijöiden osaamistason nosto ei välttämättä johda osaamisen tehok-
kaampaan hyödyntämiseen. Suomalaiset ovat nyt koulutetumpia kuin kos-
kaan, mutta samalla inhimilliseen pääomaan tehdyistä investoinneista on
otettava aikaisempaa enemmän irti. Tavoite luo paineita yritysten organi-
saatioille ja henkilöjohtamiselle. Niissä onkin paljon kehitettävää. Paras ta-
pa tässä tehtävässä on pitää kiinni reiluuden periaatteesta. Se edistää yri-
tysten ja työntekijöiden välistä luottamusta ja avoimuutta, joita tarvitaan
etenkin silloin, kun talouden rakenteet muuttuvat.

29. SAK · Tutkimustieto 6/2007 27
LÄHTEET
Acemoglu, Daron (1998): Why Do New Technologies Complement Skills?
Directed Technological Change and Wage Inequality. The Quarterly Jour-
nal of Economics, Vol. 113 (1998), No. 4, 1055–1089.
Acemoglu, Daron – Pischke, Jörn-Steffen (1999): The Structure of
Wages and Investment in General Training. The Journal of Political Econ-
omy, Vol. 107, No. 3 (Jun., 1999), 539-572.
Acemoglu, Daron (2002): Technical Change, Inequality, and the Labor
Market. Journal of Economic Literature. Volume XL (March 2002), s. 7-72.
Acemoglu, Daron (2003): Cross-Country Inequality Trends. Economic
Journal, Volume 113, s. 121-149.
Agell, Jonas (1999): On The Benefits From Rigid Labour Markets: Norms,
Market Failures, and Social Insurance. The Economic Journal, Vol. 109,
February 1999, s. 143-164.
Agell, Jonas (2004): Efficiency and Equality in the Labour Market. CESifo
Economic Studies, Vol. 50, 2/2004, s. 255-278.
Autor, David H. – Katz, Lawrence F. – Kearney, Melissa S. (2007):
Trends in U.S. Wage Inequality: Revising the Revisionists. http://econ-
www.mit.edu/files/586. Julkaistaan 2008 aikakauskirjassa Review of Eco-
nomics and Statistics.
Blanchard, Olivier (2006): European Unemployment: The Evolution of
Facts and Ideas. Economic Policy, January 2006, 5–59.
Boldt, Peter J. – Laine, Pekka (2001): Joustavuus, työmarkkinarakenteet
ja työttömyys. Tutkimustieto 1/2001. SAK.
Böckerman, Petri – Uusitalo, Roope (2007): Heikentävätkö vähimmäis-
palkat työllisyyttä? Tuloksia unohdetusta kokeilusta. Artikkeli lehdessä Ta-
lous & yhteiskunta, 3/2007.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2007): Palkkauksen suunta Suomessa
– kohti oikeudenmukaista ja kannustavaa palkkausta. Huhtikuu 2007.
Falk, Armin – Fehr, Ernst – Zehnder, Christian (2006): Fairness Percep-
tions And Reservation Wages – The Behavioral Effects of Minimum Wage
Laws. The Quarterly Journal of Economics, November 2003, 1347–1381.
Feenstra, Robert C. – Hanson, Gordon H. (2004): Global Production
Sharing and Rising Inequality: A Survey of Trade and Wages. NBER Work-
ing Paper 8372.
Howell, David R. – Huebler, Friedrich (2005): Wage Compression and
the Unemployment Crisis: Labor Market Institutions, Skills, and Inequality-
Unemployment Tradeoffs. Teoksessa HOWELL, DAVID R. (toim.): Fighting

30. 28 SAK · Tutkimustieto 6/2007
Unemployment: The Limits of Free Market Orthodoxy. Oxford University
Press, 2005.
IMF (1999): Chronic Unemployment in the Euro Area: Causes and Cures.
Kappale IV teoksessa World Economic Outlook (May). IMF, Washington
DC.
Katz, Lawrence F. (1994): Active Labor Market Policies to Expand Em-
ployment and Opportunity. Reducing Unemployment: Current Issues and
Policy Options, Federal Reserve Bank of Kansas City, 1994, 239–290.
Koeniger, Winfried – Leonardi, Marco (2007): Capital Deepening and
Wage Differentials: Germany versus US. Economic Policy, Vol. 22, Issue
49, s. 71-116, January 2007.
Kok, Wim (2003): Jobs, Jobs, Jobs – Creating More Employment in
Europe. Euroopan komission työllisyystyöryhmän raportti.
Korkman, Sixten (2007): Onko TUPOlla tulevaisuutta? EVA-raportti 2007.
Taloustieto Oy.
Koskela, Erkki – Uusitalo, Roope (2004): Unintended convergence –
How Finnish Unemployment reached the European level. Bank of Finland
Discussion Papers, 6/2004.
Krugman, Paul (1994): Past and Prospective Causes of High Unemploy-
ment. Economic Review, Vol. 79, No. 4, 23–43.
Leino, Topias (2007): Katsaus ruotsalaiseen ja tanskalaiseen palkanmuo-
dostukseen – Tarkastelussa palkanmuodostuksen mallit, palkkaerot ja näitä
selittävät tekijät. Tutkimustieto 2007. SAK.
Machin, Stephen – van Reenen, John (1998): Technology And Changes
In Skill Structure: Evidence From Seven OECD Countries. The Quarterly
Journal of Economics, Vol. 113 (1998), No. 4, 1215–1244.
Neumark, David – Wascher, William (2007): Minimum Wages and Em-
ployment. IZA Discussion Paper No. 2570.
Nickell, Stephen – Bell, Brian (1996): Changes in the Distribution of
Wages and Unemployment in OECD Countries. The American Economic
Review, May 1996, Vol. 86, No. 2, 302–308.
OECD (1994): OECD Jobs Study: Facts, Analysis, Strategies. OECD Pub-
lications. Paris.
OECD (1996): OECD Employment Outlook 1996. OECD Publications.
Paris.
OECD (1998): OECD Economic Surveys Finland 1997–1998. OECD Publi-
cations. Paris.
OECD (2006): OECD Employment Outlook 2006: Boosting Jobs And In-
comes. OECD Publications. Paris.

31. SAK · Tutkimustieto 6/2007 29
OECD (2007a): OECD Employment Outlook 2007. OECD Publications.
Paris.
OECD (2007b): OECD Economic Surveys: European Union. Volume
2007/11. September 2007. OECD Publications. Paris.
Opetusministeriö (2004): Koulutus, tutkimus ja työllisyys. Valtion tiede- ja
teknologianeuvostolle laadittu seurantaraportti. Opetusministeriön julkaisuja
2004:17.
Pikkety, Thomas – Saez, Emmanuel (2003): Income Equality in the
United States 1913–1998. Quarterly Journal of Economics Vol. 118 (Feb-
ruary 1998), 1–39.
Pischke, Jörn-Steffen (2005): Labor Market Institutions, Wages, and In-
vestment: Review and Implications. CESifo Economic Studies, Vol. 51,
1/2005, 47-75.
Sener, Fuat (2006): Labor Market Rigidities And R&D-Based Growth in the
Global Economy. Journal of Economic Dynamics & Control, Vol. 30, Issue
5, May 2006, 769–805.
Sipiläinen, Jyrki – Valve, Juhana (2004): Kehittyvät palkkasopimukset.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK 2004, Helsinki.
Vanhala, Juuso (2007): Skill-Biased Technological Change, Skill Determi-
nation and Labor Market Participation. Teoksessa Vanhala, Juuso: Essays
on Labor Market Frictions, Technological Change and Macroeconomic
Fluctuations, Kansantaloustieteen laitoksen tutkimuksia, No. 108:2007,
Helsingin yliopisto.

32. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Hakaniemenranta 1, PL 157
FI-00531 Helsinki
puh. +358 20 774 000
fax +358 20 774 0225
www.sak.fi