SlideShare a Scribd company logo

Talous & Yhteiskunta 1/2016

•
•
Palkansaajien tutkimuslaitos
Palkansaajien tutkimuslaitos

Perustulo

Government & Nonprofit
1 of 64
Download to read offline
Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö. Laitoksessa tehdään taloustieteellistä tutkimusta ja laaditaan suhdanne-ennusteita. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat ulkopuolisissa asiantuntijatehtävissä sekä osallistuvat aktiivisesti julkiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Palkansaajien tutkimuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tarjota tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun sekä päätöksenteon tueksi. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtävän tutkimustyön painopiste on tilastollisiin aineistoihin perustuvassa empiirisessä tutkimuksessa. Sen taustalla on vahva teoreettinen näkemys ja tieteellisten menetelmien asiantuntemus. Pitkänsillanranta 3 A, 6. krs 00530 Helsinki Finland P +358 9 2535 7330 F +358 9 2535 7332 www.labour.fi Vuosikerta 25,00 € Irtonumero 10,00 € ISSN-L 1236-7206 ISSN 1236-7206 (painettu) ISSN 1795-181X (pdf) nro 1 | 2016 | Irtonumero 10,00 Euroa | www.labour.fi << BAS2 - Itella Posti Oy << Itella Green talousjayhteiskuntanro1|2016 TYÖELÄMÄ ASUNTOMARKKINAT VEROSUUNNITTELU ELÄKEINDEKSI YRITYSTUET HELIKOPTERIRAHA ILKKA NIINILUODON HAASTATTELU
julkaisija Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6.krs) 00530 Helsinki P. 09 - 2535 7330 Fax: 09 - 2535 7332 www.labour.fi toimitus Päätoimittaja Seija Ilmakunnas Toimittaja Heikki Taimio P. 09 - 2535 7349 toimitusneuvosto: Jaakko Haikonen Tuomas Harpf Olli Koski Marjo Ollikainen Jaana Pohja Minna Salminen tilaushinnat Vuosikerta 25,00 Euroa Irtonumero 10,00 Euroa tilaukset Irmeli Honka P. 09 - 2535 7338 irmeli.honka@labour.fi valokuvaus Maarit Kytöharju Kansi ja ulkoasu Niilas Nordenswan, Nordenswan & Siirilä Oy Taitto Irmeli Honka Painopaikka Kirjapaino Jaarli Oy ISSN-L 1236-7206 ISSN 1236-7206 (painettu) ISSN 1795-181X (pdf) Sisällys 1|2016 1 Heikki Taimio Pääkirjoitus 2 Haastattelu Heikki Taimio Koulutus- ja tutkimusleikkaukset pitäisi perua – Helsingin yliopiston emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon haastattelu 10 Pertti Honkanen & Olli Kangas Perustulo ja kannustavuus 18 Tuomo Alasoini Hallituksen työelämäreformi ja hyvä työelämän laatu 23 Lukuvihje Jaakko Kiander Simo Sipola: Rahavallan jäljet 24 Hannu Karhunen Yritystuet eivät ole innovaatiopolitiikan ihmelääke 30 Henrik Lönnqvist & Janne Pihlajaniemi Arkkitehtoninen laatu ja asuntojen hinnat 35 Lukuvihje Mari Kangasniemi Gabriel Zucman: The Hidden Wealth of Nations 44 VUOSIKERTA | 4 NUMEROA VUODESSA vuosikerta 25,00 EUROA | irtonumero 10,00 EUROA www.twitter.com/TYlehti | www.facebook.com/TYlehti T&Y -lehti Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09–2535 7349 Tilaukset www-sivujen kautta tai p. 09–2535 7338 Tutkimuksia Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustulok- sia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Julkaistaan laitoksen kotisivuilla. Tilaukset p. 09–2535 7338 Raportteja Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Julkaistaan laitoksen kotisivuilla. Tilaukset p. 09–2535 7338 Työpapereita Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimush- ankkeiden väliraportteja sekä kansainväliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan koko- naisuudessaan laitoksen kotisivuilla. www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus, artikkelit ja haastattelu, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. 36 Teivo Teivainen & Matti Ylönen Siirtohinnoittelu kyseenalaistaa maailmankaupan perusoletuksia 41 Lukuvihje Terhi Maczulskij Ari Hyytinen ja Mika Maliranta: Yritysjohdon taloustiede – Yritykset taloudessa ja taloustieteessä 42 Kolumni Mari Kangasniemi Sosiaaliturvan rakentamisen haasteita kehitysmaissa 44 Mika Vidlund & Ismo Risku Eläkeindeksiottelu Suomi-Ruotsi 3–0 50 Lukuvihje Ralf Sund Kari Alho & Jukka Pekkarinen (toim.): Sovitaan palkoista – palkkaneuvottelut puntarissa 52 Heikki Taimio Helikopteriraha - vihonviimeinen elvytyskeino? 59 Lukuvihje Heikki Taimio Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs. ilmasto T&Y_kannet_1/16.indd 2 26/02/16 19:20
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 01 listyä mille alalle tahan- sa, yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa ja juuri sen kautta luo mahdol- lisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aa- mupäivällä metsästää, il- tapäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieleni tekee, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tai kriitikko” (”Saksalainen ideologia”, 1846). Tässä on pantava merkille se, että työtä tehdään yhteiskun- nan sääntelyn mukaisesti, mutta ei sanota mitään palkoista eikä perustulosta. Kummallista. Vanhassa englanninkielisessä taloustieteellises- sä kirjallisuudessa esiintyi termi ”kansallisosinko” (”national dividend”) suunnilleen samassa merki- tyksessä kuin nykyään kansantulo. Yllättäen sama termi on noussut uudelleen keskusteluun eräänlai- sen vastikkeellisen kansalaisosingon mielessä. Sille on annettu osin samanlaisia tavoitteita kuin perus- tulollekin, mutta erityisen sävyn sille antaa huoli siitä, että tekoälyn ja robottien ansiosta työnteon tarpeen on väitetty tulevaisuudessa vähenevän dra- maattisesti, jopa puoleen nykyisestä. Tähän voidaan vielä lisätä joidenkin tutkijoiden ennustukset mah- dollisuuksista pidentää elinikää (ja siten eläkeikää?) dramaattisesti. En niin tiedä tuosta tekoälystä ja eliniän pidentä- misestä. Uskoni horjuu jo 3D-tulostukseen ja itses- tään liikkuviin autoihin, joiden sanotaan olevan tätä päivää. Jos kuitenkin robotit valtaavat työelämän, niin jotenkinhan toimeentulo on turvattava, esi- merkiksi kansalaisosingolla. Taas sen rahoittajaksi voitaisiin ehdottaa suurpääomaa, joka ilmeisesti omistaisi enimmät tuotannolliset robotit. Vapautuminen kokonaan työnteosta on kuitenkin utopiaa, ja se voisi jopa olla turmiollista ihmisluon- nolle. Engels muuten kirjoitti myös kirjasen ”Työn osuus apinan kehittymisessä ihmiseksi”. Perustu- lolla tuskin tulee olemaan osuutta ihmisen taantu- misessa apinaksi, toivottavasti ei roboteillakaan. • PÄÄKIRJOITUS HEIKKI TAIMIO Erikoistutkija palkansaajien tutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi Perustulo, utopia ja realismi Ennen muinoin Suomessa, suljetun ja devalvaatioil- la tekohengitetyn talouden oloissa, oli tapana aina sopivan tilaisuuden tullen vaatia lisää liksaa. Perus- teluksi riitti monesti hokema, että suurpääomalla oli varaa maksaa. Näkyvillä tai piilossa taustalla kummitteli Karl Marx, joka oli kirjoittanut, että kapitalistit tavoittelevat voittoja sen kun kerkiävät – tuttu oletus myös valtavirtataloustieteessä. Vaikka maltillisempiakin äänenpainoja kuultiin, usein on- nistuttiin palkankorotuksilla kaappaamaan isompi siivu kansantulokakusta, ainakin joksikin aikaa. Mutta sitten iski globalisaatio ja tuli finanssikrii- sejä ja lamoja. Työpaikkoja katosi, työttömyys kas- voi, ja palkansaajien elämä kävi muutenkin epävar- memmaksi. Devalvaatioistakaan ei ollut enää toivoa. Palkankorotusvaatimukset vaihtuivat palkkamalt- tiin. Osa niistä nuorista ja vähän vanhemmistakin, jotka olisivat vanhassa maailmassa ajaneet palkan- korotuksia, vaatii nyt perustuloa. Tuskin mikään saa heitä kiihtymään niin kuin se, että jossakin heidän tilaisuudessaan alustaja ilmoittaa vastustavansa perustuloa. Perustulon perustelut ovat olleet moninaisia. Uusliberalismin ja monetarismin oppi-isänä pidetty nobelisti Milton Friedman piti sen erästä versiota parhaana keinona järjestää sosiaaliturva. Jotkut työnantajat ovat kuvitelleet sen heikentävän palk- kavaatimuksia. Kiinnostavaa on myös se, että jotkut ovat nähneet perustulon perälautana jolta ponnistaa vaatimaan parempia palkkoja ja työehtoja. On kui- tenkin täysin selvää, ettei mikään realistinen rahoi- tusmalli riittäisi perustuloon, joka takaisi säällisen toimeentulon ja siten vaihtoehdon palkkatyölle. Perustulo ei siten myöskään vapauttaisi kokonaan palkkatyöstä, jonkinlaiseksi elämäntapaintiaaniksi, jollainen lienee muutamien perustulon kannattajien (joillakin jopa mielestään marxilainen) utopia. Ja kukas sitten tekisi kaikki työt? Lukijoiden ärsyttämisen uhallakin mainitsen Marxin uudelleen. Hänen yhdessä Friedrich En- gelsin kanssa luonnehtimassaan ”kommunistises- sa yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole mitään yksinomaista toimintakehää, vaan kukin voi täydel-
02 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 heikki taimio Erikoistutkija palkansaajien tutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi haastattelu Kuvat maarit kytöharju Olet koko pitkän urasi ajan tutkinut ja opettanut filosofiaa Helsingin yliopistossa. Millaista kehi- tystä filosofiassa on tapahtunut sinä aikana? Olen todellakin tullut opiskelemaan matematiik- kaa vuonna 1964, ja innostuin filosofiaan seuraava- na vuonna eli aika tarkkaan 50 vuotta sitten. Sillä tavalla on tullut pitkä kokemus tältä tieteenalalta. Filosofiahan on maailman vanhin akatee- minen oppiala. Se juontaa juurensa Platonin aka- temiaan ja Aristoteleen lyseoon. Tänä vuonna on Aristoteleen 2400-vuotisjuhla. Filosofia on sillä ta- valla uskollinen perinteilleen, että meillä Helsingin yliopistossakin on edelleen Aristoteleen jaottelun pohjalta teoreettinen filosofia, joka tutkii ajattelun taitoa, tietoa ja tiedettä. Lisäksi on käytännöllinen filosofia, joka tutkii inhimillistä toimintaa, eettistä harkinta ja hyveitä. Sen rinnalla, että käsitellään näitä klassisia teemoja, on syntynyt uusia filosofian erikoisaloja, jotka tarkastelevat joitakin ajankohtaisia aiheita ja kysymyksiä – vaikkapa tekniikan filosofia, ympä- ristöfilosofia ja ammattien etiikka. Yhteiskuntafilo- sofia on tärkeä erikoisala. Meillähän on Helsingin yliopistossa Uskali Mäen johtama yhteiskuntatietei- den filosofian huippuyksikkö, joka on tästä aiheesta maailman suurin yksikkö. Mitä annettavaa filosofialla yleisesti ottaen nyky- päivänä on meille kaikille tai yhteiskuntatieteiden tai taloustieteen harrastajille? Filosofian yksi tehtävä on kehittää tieteellistä ajat- telua. Filosofia kasvattaa henkilöitä, joilla on gene- ralistin kykyjä tarkastella kriittisesti hyvin erilai- sia asioita. Kyseenalaistaminen ja argumentaatio kuuluvat filosofian välineisiin, ja silloin kohteena voi olla oikeastaan mikä tahansa, vaikkapa talou- dellinen toiminta ja taloudellinen ajattelu. Viittaan tässä yhteen seminaarin pohjalta toimitettuun kir- jaan ”Talous ja filosofia”, jossa näin on tehty (Nii- niluoto ym. 2013). Filosofia voi kyseenalaistaa taloudellista toimintaa ja taloustieteellistä ajattelua. Sikäli tietysti tuo kuulostaa vähän tutulta, että taloustieteen piirissä puhutaan taloustieteelli- Koulutus- ja tutkimusleikkaukset pitäisi perua – Helsingin yliopiston emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon haastattelu Haastattelu on tehty 11.1.2016 ja päivitetty 3.2.2016 Teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto toimi Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina v. 2003–2013. Hän korostaa yliopistojen merkitystä Suomen historiassa ja niiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta, joka tulee kärsimään niihin kohdistuvista leikkauksista. Jos leikkauksia tehdään, niin kannattaisi käyttää laatua niiden kriteerinä – Helsingin yliopisto on yksi maailman huippuyliopistoista. Yliopistojärjestelmän uudistamiseen tarvittaisiin uusia porkkanoita. Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri kaipaa positiivisia näkymiä, jollaisia olisivat mm. koulutus- ja tutkimusmäärärahojen leikkausten peruminen ja yleisen luottamuksen ilmapiirin parantaminen.
04 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 MYÖS KAIKKI MENESTYVÄ STRATEGINEN TUTKIMUS POHJAUTUU PERUSTUTKIMUKSEEN. sestä imperialismista, ts. taloustieteen välineitä käytetään hyväksi ”tunkeu- duttaessa” toisten tieteenalojen ton- teille. Mainitussa kirjassa on Uskali Mäen ar- tikkeli markkinakäsitteen laajentamises- ta eli taipumuksesta tarkastella kaikkea ikään kuin taloudellisten markkinoiden näkökulmasta. SUOMI NOUSUUN KOULUTUKSELLA JA TUTKIMUKSELLA Suomessa on nyt talousahdinko, josta pyritään pois parantamalla kilpailuky- kyä. Tässä tullaan siihen, että olet ollut yliopiston johdossa pitkään ja varmasti perehtynyt yliopistojen rooliin yhteis- kunnassa. Millainen on yliopistojen ja yleensä tutkijoiden asema tällaisessa tilanteessa? Mehän puhumme nykyään yliopistojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja vuorovaikutuksesta. Suomessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten tutkimus voi lisätä innovaatioiden kautta kansallista kilpailukykyä. Nokian menestys 1990-lu- vulla perustui merkittävällä tavalla sellai- seen tekniikan alan osaamiseen, jota oli Suomessa kehitetty. Eikös Nokialla ollut jossain vaiheessa oma tohtorikoulutusohjelmakin? Nokialla oli tosiaan oma tutkimuskeskus ja itse asiassa isompi tutkimusbudjetti kuin koko muulla Suomella. Pohjana oli työ, mitä oli tehty teknillisissä korkea- kouluissa ja Oulun yliopistossa, mutta myös perustutkimus matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen piirissä. Minus- ta tämä on edelleen tärkeä mahdollisuus, sillä Suomessahan yritysten ja yliopisto- jen yhteistyö on tilastojen mukaan maa- ilman kärkiluokkaa. Toisaalta panostetaan siihen, mitä nykyään sanotaan strategiseksi tutkimukseksi. Sen kohteina ovat suu- ret yhteiskunnalliset haasteet kuten il- mastonmuutos, ikääntyminen, terveys jne. Kyllä on tärkeää, että yliopistot ovat tässäkin aktiivisesti mukana. Mutta itse korostaisin tässäkin yhteydessä sitä, että kaikki tällainen menestyvä, relevantti, soveltuva, strateginen tutkimus kuiten- kin pohjautuu perustutkimuksen uusiin avauksiin. Tarvitsemme edelleen vahvan tuen yliopistojen perustoiminnoille ja sellaiselle vapaalle perustutkimukselle mitä Suomen Akatemia ja EU:n tasolla ERC1 rahoittavat. Yliopistojen yhteiskunnallinen vaikuttavuushan on usein epäsuoraa ja tapahtuu pitkän aikataulun kuluessa. Ehkä paraatiesimerkki on se, miten Suo- men kansakunta rakennettiin 1800-lu- vulla. Siinä avainasemassa oli Helsingin yliopisto eli silloinen Keisarillinen Alek- santerin yliopisto, jonka piirissä harjoi- tettu kulttuurin tutkimus, filosofia, kieli, taide ja historia yhdessä loivat Suomen identiteetin. Tällä tavalla Suomi kansa- kuntana perustuu itse asiassa yliopistol- liseen toimintaan. ”Helsingin yliopistoon sijoitettu euro tuo yhteiskunnalle takaisin 4,5 euroa.” Myös itsenäisen Suomen keskeiset instituutiot, jos katsoo kirkkoa, sairaaloi- ta, oikeuslaitosta, demokratiaa, valtion- hallintoa, hyvinvointiyhteiskuntaa, kau- pankäyntiä, tekniikkaa ja elämänlaatua, ovat kaikki ammentaneet yliopistollisesta toiminnasta. Sitten ovat myös ihan suo- rat taloudelliset vaikutukset, joita syntyy yritysyhteistyössä sekä startup-yritysten ja patenttien kautta uusista keksinnöistä. Tällä alalla on paljon nuorten innokkai- den tutkijoiden aikaansaamaa ”pöhinää”. Tuoreen kansainvälisen arvion (BiGGAR Economics 2015) mukaan Helsingin yliopistoon sijoitettu euro tuo yhteis- kunnalle takaisin 4,5 euroa. Kuitenkin yliopistojen yhteiskunnallinen vaikut- tavuus on paljon laajempi kuin kapeilla taloudellisilla mittareilla tulee näkyviin. Mitä arvioisit olleen syynä siihen, että uusi hallitus lähti leikkauslinjalle yli- opistojen ja tutkimuksen suhteen? Kyllähän se yllätys kaikille oli, että näin rajusti lähdettiin tutkimusta ja koulutus- ta leikkaamaan. Sehän ei ollut minkään puolueen vaaliohjelmassa. Oli koulutuslupaus, ettei koulutuksesta leikata. Niin, luvattiin päinvastoin, ettei kou- lutuksesta leikata. Hyvin pitkään on maamme menestysstrategiana nouda- tettu linjaa, että Suomi on tutkimukseen, koulutukseen ja osaamiseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta. Yliopistoissa tietysti ymmärretään talouskriisistä syn- tyviä yleisiä säästötarpeita, mutta se, että ne kohdistuvat näin rajusti tänne yliopis- tosektorille, oli pettymys. Ratkaisu on myös lyhytnäköinen Suomen tulevaisuuden kannalta. Kun 1990-luvun laman yhteydessä myös leikattiin yliopistojen rahaa ja se näkyi lomautuksina, niin kuitenkin silloin sa- maan aikaan panostettiin tutkimukseen. Siinä oli sellainen yhtälö, että yliopistoja vähän rokotettiin, mutta samalla valtion tiedeneuvoston suositusten pohjalta li- sättiin t&k-panostusta. VTT, Tekes… …ja myös Akatemian rahat nousivat. Juu- ri tämä oli se vipu, jolla Suomea silloin nostettiin. Nyt tapahtuu samaan aikaan se, että perustutkimusta ajetaan alas yli- opistojen ja Akatemian kautta, soveltavaa tutkimusta supistetaan valtion sektori- tutkimuslaitosten kautta ja myös vähen- netään sellaista rahaa, jolla voitaisiin teh- dä tutkimuksen ja yritysten yhteistyötä eli Tekes-rahaa ja SHOKkeja2 . Tämä on minusta tosi huono yhtälö. Löysin pienen esitteen, jossa on Helsingin yliopiston strategiset tavoit- teet tälle hallituskaudelle. Siellä on ensimmäisenä se, että maan parhaan yliopiston perusrahoitus turvataan. Nyt kun yliopistoindeksi3 jäädytetään koko
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 05 KAIKKI SUOMEN KASVUKESKUKSET OVAT YLIOPISTOKAUPUNKEJA, MUTTA LEIKKAUKSET KOHDISTUVAT JUURI NIIHIN. hallituskaudeksi, niin sehän tietysti kohdistuu kaikkiin yliopistoihin koon suhteessa. Siten Helsingin yliopisto saa suurimman osuuden niistä leikkauksis- ta. Tämän lisäksi tuli apteekkirahojen4 leikkaus, joka on melkein 30 miljoonaa euroa. Jos ymmärrettäisiin oikein kou- lutuksen ja tutkimuksen merkitys kan- sakunnan menestykselle, parempi me- netelmä olisi käyttää koon sijasta laatua rahoituksen kriteerinä. Yliopistoindeksin jäädytys ja apteekkirahojen leikkaus heikentävät yliopistojen perusrahoitusta. Kun tällä hetkellä sekä Helsingin yli- opisto että Aalto-yliopisto ovat käyneet rankat yt-neuvottelut, on ikävä kyllä unohdettu se tosiasia, että pääkaupun- kiseutu on dynaaminen talousveturi koko Suomelle. Jos katsotaan Suomen kehitystä, niin itse asiassa kaikki maam- me kartalta löytyvät kasvukeskukset, siis paikat minne ihmiset muuttavat ja missä on elinkeinoaktiivisuutta, ovat yliopisto- kaupunkeja. Onko tässä siis jotain aluepolitiikkaa? Nyt kun hallituksessa on keskustapuo- lue, ja ehkä muissakin hallituspuolueis- sa on voimia, jotka haluaisivat jarrut- taa kasvukeskusten kehitystä ja suosia maaseutua enemmän, niin sitten eri- tyisesti Helsingin yliopistoon isketään tällä tavalla. Kyllä se aluepolitiikalta maistuu. Olin itse mukana, kun uutta yliopistolakia tehtiin ja siihen kirjattiin indeksiehto, jonka piti turvata kustannustason nou- su kaikille yhteisesti. Pelin henki oli se, että kenenkään tilannetta ei huononneta, jolloin ideana oli myös se, että turvataan Helsingin yliopiston asema. Me olemme kuitenkin Suomen ainoa maailman 100 kärkiyliopiston joukossa. Olin itse silloin kanslerina valtioneu- vostossa, kun kirjattiin laki, jonka mu- kaan apteekkimaksun kompensaatio tu- lee jatkossakin yliopistolle. Tiedän, että silloin keskustapuolueen piirissä oli vä- hän erilaisia näkemyksiä, mutta silloinen pääministeri Matti Vanhanen tuki tässä asiassa Helsingin yliopistoa. Hänellä oli siinä ihan hyvä ja selkeä näkemys. Mutta nyt eduskunta on jo päättänyt, että vie- dään yliopistolta se melkein 30 miljoo- naa. Tämä on ollut sellainen voimavara, jolla olemme voineet pitää tutkimuksen ja koulutuksen eksellenssiä yllä. Olisi toivonut, että edes kokoomuksen sivis- tysporvarit olisivat tehneet toisenlaisen arvovalinnan. Silloin kun Helsingin yliopisto menetti almanakkaerioikeuden EU:hun liityttäessä, yliopisto sai valtiolta kom- pensaatiota menetetystä tulosta. Jos apteekkierioikeuden riistossa nouda- tettaisiin kompensaatiomallia, niin sehän vaatisi 600 miljoonan euron pääoman, jonka tuotto 5 prosentin vuositasolla olisi tämä 30 miljoonaa. Valtio voisi sen toteuttaa omaisuuttaan myymällä, mut- ta en usko nykyisen hallituksen tähän suostuvan. Mitä näistä leikkauksista sitten seuraa? Onko sitä jo arvioitu tai ennakoitu, mil- laisia vahinkoja niistä koituu? Ilman muuta niistä koituu vahinkoja. Helsingin yliopistossa on arvioitu, että hallituskauden lopussa on 106 miljoo- nan tappiot vuosittaiseen nykytasoon nähden. Yt-neuvotteluissa tarkasteltiin enintään 1 200 hengen vähennyksiä tä- män vuosikymmenen loppuun mennessä, mikä on 15 prosenttia koko henkilöstös- tä. Yliopiston menoeristä tietysti ylivoi- maisesti suurin muodostuu henkilöstön palkkakuluista. Voimme toki jonkin ver- ran säästää tilakustannuksissa ja laitteis- sa, mutta ei se näin suurissa leikkauksissa paljoa auta. Hallinnon organisaatio on päätetty panna uusiksi, mutta ei meillä- kään niin suurta hallintohenkilökuntaa ole, että vain sen piirissä tehtävillä vä- hennyksillä voitaisiin näin suuria ratkai- suja saada aikaan. Mutta nyt tämä yt-prosessi on käy- ty. Yliopisto on ilmoittanut irtisanovan- sa vuoden 2017 loppuun mennessä 570 työntekijää, joista 75 on opetus- ja tutki- mushenkilöstöön kuuluvaa. Lisäksi mää- räaikaisia työsuhteiden ja eläkkeelle jää- vien osalta tulee vuoteen 2020 mennessä lisävähennyksiä 410 henkeä, joista 220 on opettaja-tutkijoita. Siis yhteensä noin tu- hannen hengen leikkaus on edessä. Helsingin yliopisto vähentää vuoteen 2020 mennessä noin 1000 henkeä, joista noin 300 on opettajia ja tutkijoita. Siinähän voi käydä helposti niin, että tutkimus- ja opetushenkilökunnalle lankeaa entistä enemmän hallintoteh- täviä. Kyllä tällaista harmillista piilohallin- toa on jo ollut ja syntyy lisää. Tässä voi todeta, että kun yliopistoindeksiä on jo aikaisemminkin leikattu, niin yliopisto on hallinnon rekrytointikiellon avulla ottanut niin sanotusti löysät pois meidän rakenteistamme. Jo ennen näitä neuvot- teluja henkilöstö on vähentynyt 500:lla. Yliopiston strategisen ohjelman toisena tavoitteena oli se, että yliopisto pääsisi tekemään sisäistä rakenteellista kehittämistä, mutta sitä on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen vaikeaa tehdä rationaalisella tavalla. Pitäisikö yliopistojen ottaa käyttöön lu- kukausimaksut ulkomaisille tai kaikille opiskelijoille? Tässä voisi jälleen viitata tuohon strategi- seen tavoiteohjelmaan, jossa kolmantena oli koulutusvienti. Koulutusvienti antaa mahdollisuuksia, mutta jälleen voi arvi- oida, että tulolähteenä se on aika pieni. Uskon myös, että yliopistot ovat hyvin
06 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 MAAILMAN NOIN 17 000 YLIOPISTOSTA HELSINKI ON 67. NS. SHANGHAIN RANKING-LISTALLA. valmiita nyt siihen ratkaisuun, että EU- tai ETA-alueen ulkopuolisilta opiskeli- joilta kerätään lukuvuosimaksuja, joiden aika kovaksi hinnaksi Helsingin yliopis- to on vahvistanut 10 000–25 000 euroa. Täydennyksenä on kuitenkin apurahajär- jestelmä. Tämäkin kehittää meidän toi- mintamme kansainvälistymistä, onhan meillä ollut pitkän aikaa tavoitteena saa- da entistä enemmän ulkomaisia opettajia ja opiskelijoita tänne Suomeen. Tuntuisi ainakin siltä, että ilmainen koulutus on ollut sellainen valtti, joka on houkutellut tänne, mutta se tulee sitten vähenemään. Kyllä osittain, mutta tulee varmaan vähän eri opiskelijoita. On ollut sellaisia, jotka ovat tulleet tänne vain ilmaisen opiske- lun takia, joten ehkä niitä jää pois, mutta tilalle tulee sellaisia laadukkaita opiske- lijoita, joilla on mahdollisuus maksaa lukukausimaksuja. Vastineeksi saatetaan sitten vaatia laa- dukasta koulutusta. Niin, sitten on oikeus vaatia laadukasta koulutusta. Kyllähän näiden vähennysten myötä tulee myös huoli siitä, kuinka in- nostava yliopisto on suomalaisille lahjak- kaille nuorille urasuunnittelun kannalta, ja kuinka houkuttelevana me voimme pi- tää sen ulkomaisille huippuosaajille, joita olisi myös tarpeellista saada tänne opet- tajiksi ja opiskelijoiksi. Jos rahat niukke- nevat ja elämä muuttuu täällä ankeaksi, niin on vaikea enää houkutella väkeä, ja ehkä täältä lähtevät parhaat pois. Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset tulevat lisäämään aivovuotoa Suomesta. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on näkyvä esimerkki. Näitä parhaita ky- kyjä tietysti houkutellaan maailmalle, ja jos täällä tilanne on kovin ankea, niin kyllä niitä lähtijöitäkin tulee olemaan. Kreikka on tästä hälyttävä esimerkki. HELSINGIN YLIOPISTO ON MAAILMAN 100 PARHAAN JOUKOSSA Se ei taida olla kauhean laajasti tunnet- tu asia, kuinka Helsingin yliopisto aino- ana Suomen yliopistoista on maailman 100 parhaan joukossa. Ns. Shanghain listalla se oli viimeksi sijalla 67, joka oli kaikkien aikojen paras. Missä Helsingin yliopisto on hyvä? Vaikuttamassa ovat pitkä perinne ja mo- nipuolisuus. Meillä ovat kaikki päätie- teenalat paitsi tekniikka ja liiketaloustie- de, siis kattava valikoima humanistisista tieteistä lääketieteeseen ja luonnontie- teisiin. Yliopistojen rankinglistat käyt- tävät jonkin verran erilaisia indikaatto- reita. Jotkut mittaavat mainetta maail- malla. Shanghain lista, joka on kaikkein tunnetuin, mittaa nimenomaan tutki- muksen ansioita. Mukana on erilaisia tapoja mitata tutkimusaktiivisuutta ja sitä huomiota, minkä tutkimukset saa- vat, vaikkapa viittausindeksien avulla. Mehän olemme itsekin tehneet omaa laadunvarmistusta ja tutkimuksen arvi- ointia kansainvälisten paneelien avulla. Vuonna 1999, kun olin itse tutkimuksen vararehtori, olin vetämässä ensimmäistä tällaista arviota. Olemme panostaneet muutamiin omiin korkeatasoisiin tutkimusyksik- köihin, kuten biotekniikan, neurotieteen ja molekyylilääketieteen instituutit sekä humanistinen tutkijakollegio, joissa on käytetty myös apteekkirahaa pohjana. Sitten olemme menestyneet erittäin hy- vin Akatemian huippuyksikköjen ja aka- temiaprofessoreiden kilpailluissa hauis- sa. Siinäkin meidän prosenttiosuutemme valtakunnallisesti on paljon suurempi kuin vaikkapa opiskelijamäärien suh- teessa. Olemme tutkimusintensiivinen yliopisto. Vaikkapa Shanghain listassa näkyy se, että meillä on erinomaista lää- ketiedettä, luonnontieteitä, biologiaa ja ympäristötutkimusta. Helsingin yliopistohan on yksi pe- rustajajäsen eurooppalaisessa tutkimu- sintensiivisten yliopistojen verkostossa LERUssa5 . Siinä oli 12 perustajajäsentä – Oxford, Cambridge, Helsinki, Saksasta muutama jne. – siis todelliset Euroopan huippuyliopistot. Jos ajattelemme, että maailmassa on noin 17 000 yliopistoa, niin Shanghain listan sijoitus 67 tarkoit- taa, että me olemme puolen prosentin parhaimmistossa. Sitä ei ehkä Suomessa todellakaan ole hyvin ymmärretty, että on näin vaativaa päästä tällaiselle tasolle ja pysyä siinä. Me olemme myös muissa rankingeissa 100 parhaan joukossa, myös sellaisissa, jotka perustuvat aika paljon mainearvi- ointeihin. Mielenkiintoinen on ns. QS Ranking6 , jossa on tieteenalakohtaisia arvioita maailman kärkisijoituksista. Joillakin erikoisaloilla me olemme siellä 50 parhaan joukossa. Esimerkiksi filoso- fia Helsingin yliopistossa, siis oma alani, on sijalla 46. Ekonomistina tulee mieleen, onko ranking-listoja suhteutettu yliopisto- jen käytössä oleviin resursseihin miten- kään, esimerkiksi rahamääriin. Kyllä ne osittain ovat. Shanghain listassa on sellainen momentti, joka mittaa ko- kotekijää, mikä hiukan tukee Helsingin yliopistoa. Mutta uusi Nobelin palkinto olisi kova juttu. ”Yhden amerikkalaisen huippuyliopiston varat voivat olla enemmän kuin koko Suomen yliopistosektorin yhteensä.” Aina sanotaan, että kärjessä on ame- rikkalaisia yliopistoja, joiden resurssit ovat aivan toista luokkaa. Opiskelijamääriltäänhän ne huippuyli- opistot eivät ole kovin suuria. Niissä taas
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 07 opettaja-opiskelija-suhde on paljon pa- rempi kuin meillä. Yhden amerikkalaisen huippuyliopiston varat voivat olla enem- män kuin koko Suomen yliopistosektorin yhteensä, joten edes sen hajasijoituksen purkaminen ei tässä vertailussa auttaisi. Tulisiko pitää järkevänä tavoitella tällaista pääsyä vaikkapa 50 parhaan joukkoon. Mitä siihen vaadittaisiin? Ei ainakaan näitä leikkauksia. Helsingin yliopiston strateginen tavoite olla maailman 50 huipun joukossa ei ole mielestäni epärealistinen, vaikka toisaal- ta kilpailuhan on äärimmäisen kovaa, ja sinne 100 kärkeen ovat esimerkiksi kiina- laiset yliopistot innolla ja suurella rahalla pyrkimässä. Mutta Pohjoismaat menesty- vät aika hyvin. Ruotsista ja Tanskasta on yliopistoja siinä samalla tasolla. Mutta ei siinä ainakaan tarvita leik- kauksia, jotka tulevat varmastikin ra- pauttamaan toimintamme tasoa. Korkea laatu vaatii erittäin lahjakkaita tutkijoita, jotka tekevät menestyksellä tutkimusta, sitoutuneita opiskelijoita sekä vahvaa hallintoa ja infrastruktuuria, jotka tuke- vat luovaa työtä. Helsingin yliopistokin on Suomen muiden yliopistojen tapaan käynyt läpi laadunvarmistusjärjestelmän auditointeja. On tutkittu, miten hommat hoituvat ja ovatko järjestelmät kunnossa. Siinä suhteessa me olemme olleet aika hyvin viritettyjä. Meillä on toimivat atk- järjestelmät ja kirjastot ja myös tukea kansainvälisiin tehtäviin. Mutta nyt kun ruvetaan joka puolelta etsimään säästö- jä, niin varmasti nämä yleiset toiminnan edellytykset tulevat heikkenemään. Kun vilkaisin tätä Helsingin yliopiston esitettä, niin kohdasta 2 (”Lisää laatua rakenteellisiin ratkaisuihin”) tuli mie- leen se, mikä tässä on jo ollut vähän yleisessäkin keskustelussa, että raken- teellinen ratkaisu olisi poistaa joiltakin ns. maakuntayliopistoilta ylempien tutkintojen koulutus- ja antamismah- dollisuus. Onko siinä säästöjä tehtäessä sitten tarkoitus siirtää tutkijaresursse- ja tänne Helsingin yliopistolle? Kun puhutaan iskusanana yliopistojen profiloitumisesta, jonka kautta jokaisen pitäisi löytää omia vahvuusalueitaan, sillä voidaan tarkoittaa työnjakoa esimerkiksi koulutusvastuissa: missä opetetaan oike- ustiedettä ja missä hammaslääketiedettä jne. Voisi olla mahdollista tehdä siirtoja tai sopimuksia, jotta voidaan paremmin keskittyä joissakin suuremmissa yksi- köissä omiin aloihin. Profiloitumista voisi myös tapahtua sillä tavalla, että toiset yli- opistot saavat enemmän vastuuta tohtori- koulutuksesta ja toiset perusopetuksesta ja maisterikoulutuksesta. Yliopistojen on kuitenkin vaikeaa keskenään päästä täl- laisiin sopimuksiin. Yliopistojen olisi helpompi sopia rakenteellisista uudistuksista yliopistojärjestelmään, jos niille tarjottaisiin siihen jotakin porkkanaa. Varmasti. Se päätös pitäisi tulla ylhääl- tä, jotta se onnistuisi. Ei se millään yli- opistojen välisellä sopimuksella tule toteutumaan. Entinen yliopistojen rehtorien neuvosto ja nykyinen Suomen yliopistot (UNIFI) ry on teettänyt rakenteellisia selvityksiä eri tieteenaloilta. Niissä on ehdotuksia siitä, miten tällaista profiloitumista ja tehtävi- enjakoa voitaisiin tehdä. Ministeriö sitten jakamalla resursseja ja palkitsemalla stra-
08 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 tegista suunnittelua voi myös vaikuttaa siihen suuntaan. Muodikkaat yliopistojen yhdistämiset ovat ehkä vähentäneet mak- rotason yksiköitä, mutta niiden sisällä ei ole tapahtunut kovin paljon rakenteellista uudistumista. Minulla on se käsitys, että tämä keskeneräinen prosessi tarvitsisi sellaista porkkanaa, jota käytettiin kun kolmen korkeakoulun toimintoja yhdis- tettiin Aalto-yliopistoksi. Tällainen tilan- ne, jossa kaikki joutuvat vähentämään, useat yliopistot käyvät yt-neuvotteluja ja jotkut Turun ja Tampereen tapaan sinnit- televät käyttämällä omaa pääomaansa, ei ole kovin otollinen hyvin harkituille ra- kenteellisille ratkaisuille. SYNKKIÄ NÄKYMIÄ Suomen yhteiskunnalliseen ilmapii- riin vaikuttavat tänä päivänä sellaiset globaalit ongelmat kuin talouskasvun hitaus, ilmastonmuutos, terrorismi ja pakolaisvirrat. Mikä mielestäsi on kes- keisintä ja suurin uhka meille? Elämme todella vaikeaa aikaa. Kuten sanotaan, maailmankirjat ovat sekaisin monella taholla. Näitä huolenaiheita kyl- lä riittää. Vuoden 1990 paikkeilla Francis Fukuyama esitti yltiöoptimistisen käsi- tyksen, että nyt liberaali länsimainen markkinatalous on lopullisesti voittanut, ja on saavutettu happy end, jonka jälkeen ei enää synny suuria yhteiskunnallisia konflikteja. Kyllähän sitä kaikki epäilivät saman tien kun hän sen esitti, mutta silti on ollut hämmästyttävää, kuinka pahasti pielessä se ennustus oli. Monet meistä ovat uskoneet maa- ilman edistykseen – ei sillä tavalla, että se olisi joku välttämätön asia, vaan niin, että maailmassa yhteisesti kamppaillaan hyvien asioiden puolesta. Tämän valossa on katkeraa nähdä, mitä on tapahtunut demokratian ja oikeusvaltion asemalle maailmankartalla ihan meidän lähinaa- pureissammekin – Venäjä, nyt Euroopan puolella Unkari, Puolakin alkaa mennä huonoon suuntaan. Lähi-idässä oli odo- tus, että arabikevät jollakin tapaa lisäisi demokratiaa, mutta se johtikin ihan päin- vastaisiin tuloksiin, sen myötä terroris- min lisääntymiseen ja hallitsemattomaan turvapaikkojen hakijoiden prosessiin. Ilmastonmuutoksessa oli pieni positiivinen käänne Pariisin kokouksen päätöksissä. Mutta pitemmällä aikavä- lillä jos lämpeneminen jatkuu ja Etelä- Eurooppa alkaa kuivua ja aavikoitua, niin nämä nyt nähdyt ihmisvirrat ovat pieni puro siihen nähden, mitä tulee luulta- vasti kansainvaelluksena tapahtumaan. Jotkut yrittävät uskotella, että ilmaston- muutos olisi Suomelle hyvä asia: täällä on sitten lämpimämpiä talvia ja jotkut vil- jalajit menestyvät, mutta siitä varmasti syntyvää sosiaalista kaaosta ei kyllä ku- kaan osaa hallita. Tällaisia aika synkeitä näkymiähän maailmassa on. Synkeitä näkymiä maailmassa: ilmastonmuutos, pakolaisvirrat, terrorismi, demokratian ja oikeusvaltion asema. Eikö tämä kuitenkin johda lopulta ra- jojen sulkemiseen? Onhan jo jonkin verran aitoja rakennettukin. Aika paljon uusia rajoja ja aitoja todella rakennetaan. Onhan meilläkin ollut oma historiallinen asemamme idän ja lännen välillä. Olemme olleet sotatantereena vuosisatoja, ja tänne ovat heijastuneet monet maailman mullistukset. Silti me olemme monessa suhteessa olleet aika suojattuja. Minun elämänkaareni aika- na, kun olen syntynyt heti sodan jälkeen, tämä pohjoismainen demokraattinen yhteisö on ollut hyvinkin rauhallinen ja hieno paikka asua. Nyt talouskriisit heit- televät meitä. Noista kysymyksistä tuli mieleen se, että ei siitäkään kauaakaan ole, kun silloisen ulkoministeri Stubbin johdolla pantiin pystyyn maabränditoimikunta. Olin siinä jäsenenä, ja Jorma Ollila oli puheenjohtajana. Työryhmän raportissa Suomen valtteina nostettiin esiin kolme asiaa. Yksi oli puhdas luonto, toinen oli koulutus, ja kolmas oli ongelmanratkai- sukyky. Kyllähän meillä edelleen puhdas- ta luontoa on. Se on varmaan parhaiten säilynyt näistä kolmesta. Talvivaara on tosin siinä poikkeus ja ilmastonmuutos vähän pitemmällä aikavälillä uhkaa sitä- kin. Mutta brändin kolmijalan suhteen koulutus on kärsimässä, kuten edellä on todettu, ja samoin ongelmanratkaisuky- ky. Brändiryhmässä oli toiveikas ajatus, jonka mukaan Suomella on niin hyvä maine maailmalla, että jos jossakin on ongelma, niin sanotaan, että kutsu pai- kalle suomalainen; ”consider it solved”. Kuten Martti Ahtisaari? Kyllä, Ahtisaari on hyvä malli, että Suomi voisi olla esimerkkinä tällaisessa konflik- tienratkaisutoiminnassa. Nyt kyllä vali- tettavasti näyttää siltä, ettei Suomi pysty oikein ratkaisemaan omiakaan asioitaan, saati sitten että voitaisiin maailmalla esiintyä sellaisina, jotka kykenevät mui- denkin asioita ratkomaan. SUOMEN YHTEISKUNNALLINEN ILMAPIIRI KAIPAA PIRISTYSTÄ Me olemme jääneet sillä tavalla jälkiju- naan, että meillä on heikoin talouskasvu Euroopassa. Ei oikein löydy eväitä talou- den nousuun. Kyllähän tästä tilanteesta seuraa yleisen ilmapiirin heikentymistä: talouslama voi ruokkia henkistä lamaa, avuttomuutta ja ahdistuneisuutta. Suomelta puuttuu nyt positiivinen projekti, jollainen oli esimerkiksi sotienjälkeinen jälleenrakennus ja hyvinvointivaltio. Olet puhunut myös kielteisyydestä. Kyllä. Meiltä puuttuu nyt positiivinen projekti. Me puhumme siitä, että Suo- mi nousuun, mutta ei oikein ole mallia, millä se tehtäisiin. Jos katsotaan Suomen historiaa, niin meillä on ollut kansallis- valtion rakentaminen, itsenäisen Suo- men muodostaminen, talvisota ja sodan jälkeen jälleenrakentaminen, ja sitten oli hyvinvointivaltion projekti. Infor- maatioyhteiskunta ja Euroopan unioni olivat myös sellaisia, jotka kannustivat ihmisiä yhteisiin ponnistuksiin. Nyt sel- laista puuttuu. Meillä on enemmänkin kielteisyyttä: ollaan Euroopan unionia vastaan tai ollaan maahanmuuttoa vas- taan. On ei-merkkisiä projekteja. Yksi esitetty iso projekti on tunneli Helsingistä Tallinnaan. Nähdään, että sillä on kauaskantoinen merkitys sitä kautta, että liitytään sitten suoraan Manner-Eurooppaan. Mutta onko se
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 09 ”LUOTTAMUKSEN ILMAPIIRIN RAKENTAMISTA KAIVATTAISIIN NYT KOVASTI.” ollenkaan sitä samaa kaliiberia kuin mainitsemasi aikaisemmat projektit? Ei se nyt ihan ole, mutta kyllä tuollainen hyvä liikennekin voi vaikuttaa paljon. Juutinrauman silta Tanskan ja Ruotsin välille vilkastutti paljon Malmön ja Köö- penhaminan aluetta. Puhutaan ”Talsingista” tässä yhtey- dessä, mutta etäisyys on kyllä vähän pitempi. Kyllä tuon tyyppisiä projekteja tarvitaan, ja sitten myös itsetunnon kohotusta. Nuorten jääkiekkoilijoiden MM-kulta oli hyvin tervetullut. Se innosti ihmisiä ja antoi taas vähän sellaista itsetuntoa, että me suomalaiset pärjäämme. Samoin kuin vuoden 1995 maailman- mestaruus. Kyllä 1995 maailmanmestaruus oli sel- lainen, joka myös kohotti mielialoja. Se oli sama vuosi, kun liityttiin EU:hun ja Nokia oli nousussa. Kerran sanoin suomalaisten kieltei- syydestä jossakin pienessä jutussa, niin sain kuorossa sellaisen vastauksen, että emmepä ole kielteisiä. [Naurua.] Mikä paradoksi! Se keskustelu oli vähän paradoksaalista. Se meni vähän juupas-eipäs-väittelyksi. Olisiko jotain siinä, että hallitus perui- si koulutus- ja tutkimusleikkaukset ja alkaisi panostaa siihen? Se olisi kyllä hyvä ratkaisu. Hallitus on jo perunut kaikkea muutakin. Tietysti oman imagon kannalta he tuntisivat kiusallise- na taas perua jotakin, mutta kyllä se olisi sellainen positiivinen käänne, joka var- masti auttaisi eteenpäin. Suomen nousun avaimia etsittäessä varmasti tarvittaisiin kaikkien panos, ja myös yliopistotutkijoi- den yhteiskuntatieteellisiä ja taloustie- teellisiä analyyseja kaivattaisiin. Liittyykö tähän ilmapiiriin myös jo- tenkin poliitikkojen ja liikemiesten käyttäytyminen? Siinähän on tullut esille epärehellisyyttä ja suoranaista valehtelua. Esimerkkinä vaikkapa Tal- vivaara, josta on jo tehty elokuvakin. Ja sitten eräät ministerien kiinnijäämiset. Eivätkö nekin jotenkin vaikuta tähän, kun luottamus politiikkaan ja näiden kykyihin horjuu pahasti? Brändiryhmässä puhuimme aika paljon positiivisesta itsekuvasta, jonka mukaan suomalaiset ovat rehellisiä ja suoraviivai- sia. Olemme pärjänneet erittäin hyvin sellaisissa kansainvälisissä tilastoissa, joissa on katsottu, kuinka vähäistä kor- ruptio on. Meillä on hyvä virkamieskun- ta, joka ei ole lahjottavissa. Rehellisyys on sellainen hyve, joka on kärkipäässä kaikissa pitkäaikaistutkimuksissa, joita mm. sosiaalipsykologit ovat tehneet. Si- ten kaikki sellaiset esimerkit, joissa suo- malaisten rehellisyys joutuu koetuksel- le, heikentävät kansakunnan moraalista ryhtiä. Sen takia silloin aikanaan syntyi niin paljon kohua vaalirahoitusproblee- mastakin. Ei ehkä niinkään, että se olisi ollut sinänsä laitonta, mutta sitä peitel- tiin eikä ihmisille kerrottu oikeaa laitaa. Jos tällaisia esimerkkejä on hyvin paljon, niin ikävä kyllä se murentaa suomalaisten selkärankaa. Koulutus- ja tutkimusleikkausten peruminen olisi positiivinen käänne, joka veisi Suomea eteenpäin. Se voi myös lisätä sellaisten poliitikko- jen kannatusta, jotka vaativat roistoja kiinni, ja populististen ja jopa ääriliik- keiden kannatusta Kyllä, ääriliikkeet saavat siitä kasvualus- taa. Nyt kun tilanne on kaiken kaikkiaan aika kuuma, kun syntyy turvattomuuden tunnetta, somen vihapuhetta ja itseään sotilaiksi kutsuvia katupartioita, niin tuntuu vähän siltä kuin oltaisiin jossakin villissä lännessä, jota koskevissa filmeissä oli usein lynkkausjoukkoja ja kiihkois- saan liikkeelle lähteviä porukoita … …tai 1930-luvun Saksan tapaus. Niin. Luottamuksen ilmapiirin raken- tamista kaivattaisiin nyt kovasti. Siinä suhteessa olen itse pettynyt, että ehkä vähän huonosti nimetty yhteiskunta- sopimus ei mennyt läpi viime vuoden lopulla. Oli kuitenkin jo sellaisia merk- kejä, että oltaisiin voitu saada sellainen ratkaisu aikaan, joka olisi rauhoittanut työmarkkinatilannetta ja helpottanut kestävyysvajetta. Mutta siinä vähän puo- lin ja toisin sotkettiin asetelmia, että se ei onnistunutkaan. Kyllä luottamuksen rakentaminen olisi avainasemassa. • Viitteet 1 ERC on European Research Council eli Euroopan tutkimusneuvosto, ks. https://erc.europa.eu . 2 SHOK = Strategisen huippuosaamisen keskitty- mä, ks. www.shok.fi . 3 Yliopistoindeksillä kuvataan yliopistojen kus- tannustason kehitystä, jonka perusteella valtio myöntää niille perusrahoitusta. 4 Helsingin (ja Itä-Suomen) yliopistolla on oikeus ylläpitää apteekkia, joka maksaa yhteisöveron ja liikevaihdon perusteella määräytyvän apteekki- maksun valtiolle. Valtio on kuitenkin palauttanut nämä apteekkirahat. 5 LERU = League of European Research Universities, ks. www.leru.org . 6 Ks. www.topuniversities.com . Kirjallisuus BiGGAR Economics (2015), Economic Contribution of the LERU Universities, A Report to LERU. www.leru.org/files/publications/LERU_ Economic_Contribution_-_Report.pdf Niiniluoto, I. & Vilkko, R. & Kuori- koski, J. (toim.)(2013), Talous ja filosofia, Helsinki: Gaudeamus.
10 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 artikkeli olli kangas Yhteiskuntasuhdejohtaja kela olli.kangas@kela.fi pertti honkanen Johtava tutkija Kela pertti.honkanen@kela.fi P erustulon nimellä kulkee lukuisia hahmotelmia (Per- kiö 2016). Eri hahmotelmil- la on erilaiset kannustin- ja muut vaikutukset. Täydes- sä perustulossa lähdetään niin suuresta summasta, että se korvaisi lähes kaikki muut tulonsiirrot, esimerkiksi asumis- tuen, työttömyyskorvaukset ja suuren osan eläketurvasta. Malli ei monesta- kaan syystä liene realistinen. Talous aset- taa omat reunaehtonsa. Lisäksi Suomen kaltaisessa maassa, jossa olemassa oleva sosiaalipolitiikka on vahvasti institutio- nalisoitunut, instituutioihin varastoitu poliittinen ja muu yhteiskunnallinen valta asettavat omat rajoitteensa. Esimer- kiksi 1 500 euron suuruinen perustulo haastaisi kassaperusteisen työttömyys- turvan ja työeläkejärjestelmän. Suurin osa suomalaista keskustelua1 onkin lähtenyt osittaisesta perustulos- ta, jonka taso on sen verran alhainen, että useimmat syy- ja ansioperusteiset etuudet säilyvät sen päällä. Tällaisia ovat mm. vihreiden (2014) 560 euron suurui- nen malli ja vasemmistoliiton (2011) 620 euron malli, jota täydentää 130 euron harkinnanvarainen lisä. Kummankin puolueen mallissa asumistuki, täyden- tävä ja ehkäisevä toimeentulotuki sekä ansioturva kelluisivat perustulon päällä. Kummassakaan mallissa kannustavuus- ongelmista ei täysin päästäisi eroon: tu- lovähenteisten etuuksien päällekkäisyys synnyttäisi ongelmia. Ei ole realistista olettaa perustulon voivan korvata kaikki muut tulonsiirrot. Ajatuspaja Liberan ”perustilimallissa” (Lillrank ym. 2013) jokainen saa ti- lilleen 20 000 euron alkupääoman ja kasvattaa sitä maksamalla veroistaan 10 prosenttia ko. tilille. Perustilin omistaja voi tehdä tililleen säästämillään rahoilla vapaasti mitä haluaa. Liberan mukaan perustili mahdollistaa perustoimeentu- lon kaikissa elämäntilanteissa, joustavan työn vastaanottamisen ja mutkattoman työn teettämisen, ja se tarjoaa tulotur- van opiskelijoille, pätkä- ja osa-aikatyöl- lisille ja työttömille. Perustilin taustalla väikkyvä ajattelutapa haastaa nykyisen sosiaalipolitiikan ja yhteiskunnalliset voimasuhteet perusteellisemmin kuin täysi perustulo, ja siksi sen toimeenpa- no on vaikeaa. Kristillisdemokraatit (2015) ovat ehdottaneet siirtymistä ”kannustavaan perusturvaan”. Kyseinen malli on mu- kailtu Englannissa jo osittain käytössä olevasta Universal Credit-ohjelmasta2 . Kristillisten mallissa suurin osa sosiaa- liturvaeduista yhdistettäisiin yhdeksi tueksi, joka olisi tuloharkintainen. Käy- tössä olisi vain yksi tuloleikkuri, mikä poistaisi useimmat tuloloukut. Univer- sal Credit -ajattelun ongelma Suomen Perustulo ja kannustavuus Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan sisältyy perustulokokeilu. Perustulon toivotaan parantavan työnteon kannustavuutta, vahvistavan perusturvaa, estävän väliinputoamista ja vähentävän sosiaaliturvabyrokratiaa. Perustuloa pidetään myös ratkaisuna pätkä-, silppu- ja epätyypillisten työsuhteiden ja sosiaaliturvan yhteensovitusongelmiin. Tarkastelemme tässä artikkelissa eräitä suomalaisessa keskustelussa esillä olleita perustulomalleja ja keskustelemme sosiaaliturvan kannustavuudesta ja kannustavuuden mittaamisen ongelmista. Lopuksi esitämme alustavia mikrosimulaatiotuloksia. Perustulo ei automaattisesti ratkaise kannustinongelmia. Sen lisäksi tarvitaan muun sosiaaliturvan ja verotuksen virtaviivaistamista. Perustulo voi kylläkin ratkaista byrokratialoukkuja, korjata nykyiseen sosiaaliturvaan liittyviä viiveitä ja ehkäistä väliinputoamisia.
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 11 Valokuvat Maarit kytöharju PERTTI HONKANEN (oik.) ja OLLI KANGAs korostavat, että tässä artikkelissa esitettyjen simulointilaskelmien lisäksi tarvitaan kokeiluja kannusteiden aikaansaamien käyttäytymisvaikutusten arvioimiseksi.
12 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 ”NYT PERUSTULO HAHMOTTUU KEINONA LISÄTÄ TYÖTÄ, PARANTAA TYÖNTEON KANNUSTEITA JA TARJOTA PAREMPAA TOIMEENTULOTURVAA TYÖMARKKINOIDEN ULKOKEHÄLÄISILLE.” tapauksessa liittyy ankariin sanktioihin: etuus voidaan kokonaan evätä jopa kah- deksi vuodeksi, jos asiakas ei täytä hänel- le asetettuja velvoitteita. Demarinuorten (2015) ”yleistur- vassa” on kolme eri tavoin määräytyvää osioita: negatiivisen tuloveron3 tavoin toimiva tarveharkintainen takuutulo, syyperustaisesti maksettava yleistulo sekä aktiivitulo, joka maksetaan ihmisen aktiivisuuden mukaan. Demarinuorten mallissa eri tulolajit sovitellaan reaaliai- kaisesti yhteen siten, että työnteko aina kannattaa. Malliin sisältyy myös asu- misraha, joka olisi sidoksissa perheen kokoon ja tuloihin mutta ei kompensoisi täysimääräisesti toteutuneita asumiskus- tannuksia. KANNUSTAVUUS Kannustavuudella ja kannustamisella on monia eri ulottuvuuksia (Björklund 2008). Sekä kannustamisen syyt, pää- määrät että keinot ovat moninaiset, mikä näkyy yhteiskuntapoliittisessa keskus- telussa yleensä ja perustuloa koskevas- sa keskustelussa erityisesti. Muutaman vuosikymmenen takaisessa keskustelus- sa perustulo – tai kansalaispalkka, kuten asiaa tuolloin joskus nimitettiin – nähtiin usein ratkaisuna jälkiteollisen yhteiskun- nan työttömyysongelmin hoitamiseen ja kannusteena mielekkääseen yhteiskun- nalliseen osallisuuteen ja itsensä toteut- tamiseen (ks. Andersson ja Kangas 2002). Tällainen aristotelinen näkemys yhteisöllisestä osallisuudesta ja ihmisen oman potentiaalin toteuttamisesta väik- kyi tuon ajan keskustelijoiden teksteissä (esim. Gorz 1982; van Parijs 1995). Nyt perustulo hahmottuu keinona lisä- tä työtä, parantaa työnteon kannusteita ja tarjota parempaa toimeentuloturvaa työmarkkinoiden ulkokehäläisille: epä- säännöllisissä pienipalkkaisissa, silppu- ja pätkätyösuhteissa työskenteleville sekä pienimuotoisen yrittäjätoiminnan ja palkansaajuuden välimaastosta elan- tonsa etsiville (Perkiö 2016). Joukko- työttömyydestä on tullut pitkäaikainen ja sitkeä ongelma, ja tilanne koskee useita teollisuusmaita. Esimerkiksi Yhdysval- loissa mielenkiinto perustuloon liittyy digitalisoitumisen ja robotisoitumisen aiheuttamaan ammattien katoamiseen. Kaikki tämä näyttää pahemmalta, jos sosiaaliturvajärjestelmä toimii epäkan- nustavasti. ”Jos kokoaikaisia ja normaalisti palkattuja työpaikkoja olisi riittävästi tarjolla kaikille halukkaille, niin kannustusongelma olisi vähäinen.” Suomessa sosiaaliturva- ja verojärjestel- män kannustavuudesta on puhuttu ja kir- joitettu paljon 1990-luvun lamavuosista lähtien. Kannustavuuden parantamiseksi on tehty jo monia erilaisia uudistuksia. Kannustavuuskeskustelussa on vahvasti esillä näkökulma työvoiman tarjonnan vaikutuksesta työmarkkinoihin. Keskus- telun oletuksena on, että huonot talou- delliset kannustimet haittaavat ihmisten työllistymistä. Sitä, millaista työtä on tar- jolla ja miten realistista työllistyminen muuten on, ei juuri kysytä. Jos kokoaikai- sia ja normaalisti palkattuja työpaikkoja olisi riittävästi tarjolla kaikille halukkail- le, niin kannustusongelma olisi vähäinen. KANNUSTAVUUDEN MITTARIT JA NIIDEN ONGELMAT Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien kan- nustavuuden arviointiin on kehitetty erilaisia mittareita, joista tavallisimpia ovat efektiiviset marginaaliveroasteet, työllistymisveroasteet ja kynnyspalkat. Efektiivinen marginaaliveroaste mittaa sitä verotuksesta ja tulonsiirtojen pie- nentymisestä seuraavaa tulonmenetys- tä, jonka pieni työtulon lisäys aiheuttaa. Työllistämisveroasteet lasketaan peri- aatteessa samalla kaavalla, mutta niissä tarkastellaan henkilön siirtymistä työttö- myydestä osa-aika- tai kokoaikatyöhön ja siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyö- hön, ts. kuinka suuri verojen kasvun ja etuuksien pienentymisen yhteisvaikutus on suhteessa palkkatulon kasvuun. Kyn- nyspalkka tarkoittaa pienintä palkkaa, jolla saa yhtä paljon tuloa kuin työttö- mänä ollessaan. Kannustinloukku voi- daan määritellä esimerkiksi tilanteeksi, jossa työtulon lisäyksestä vähintään 80 prosenttia hupenee tuloveroihin ja sosi- aaliturvaetuuksien pienentymiseen. Kannustavuuslaskelmissa on etualal- la lyhyen aikavälin taloudellinen hyöty. Pitemmän aikavälin hyötyjä ei yleensä malliteta. Esimerkiksi huonolla palkalla työllistymisen vaikutusta tulevaan eläk- keeseen tai ansiosidonnaisen sosiaalitur- van tasoon ei juuri käsitellä. Muutenkin tieto siitä, miten huonot taloudelliset kannustimet todella vaikuttavat ihmis- ten käyttäytymiseen, on monelta osin hämärää. Olettamus on, että työhönosal- listumispäätös reagoisi herkästi vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön muutoksiin. Tutkimuskirjallisuus viittaa kuitenkin siihen, että pienet muutokset työnteon kannustimissa eivät vaikuta työvoiman tarjonnan määrään (Matikka ym. 2016). Työnteon kannustinten pienillä muutoksilla ei ole vaikutusta – tärkeämpää voi olla työstä saatava identiteetti ja sosiaalinen osallisuus. Epäilemättä perheissä tehdään usein jonkinlaisia laskelmia ja karkeita ar- vioita, kannattaako jotakin työtä ottaa vastaan ja kuinka suuri on käteen jäävä osuus. Tilipussiin vaikuttavat monet eri tekijät, kuten palkkataso, verot, etuuksi- en muutokset, työmatkakulut sekä lasten päivähoidon järjestäminen. Kaikki ongel-
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 13 mat eivät ole kuitenkaan puristettavis- sa taloudellisten laskelmien muotoon, eikä työpaikan vastaanottaminen ole yksinomaan taloudellinen kysymys: työ tuo rahaa, mutta myös sosiaalista osal- lisuutta ja identiteettiä. Ansiotyön posi- tiiviset vaikutukset ihmisten arkeen ja identiteettiin voivat painaa vaakakupis- sa enemmän kuin epäedullisilta vaikut- tavat kannustinlaskelmat (Honkanen ym. 2007; Honkanen 2008; Haavisto 2014). On huomattava myös kannustavuuden ja eriarvoisuuden vähentämisen välinen ristiriita, ”trade-off”. Monia kannustin- mittareita voisi kaunistella alentamalla sosiaaliturvan vähimmäistasoa. Siitä seu- raisi kuitenkin köyhyyden lisääntyminen ja toimeentulovaikeuksien pahentumi- nen pienituloisilla väestöryhmillä ilman takeita työllisyyden merkittävästä paran- tumisesta. Jos työllisyys ei parane, sosi- aaliturvan leikkaukset eivät kompensoi- tuisi työtulojen kasvun kautta, mitä usein väitetään. Pätkä-, silppu- ja osa-aikatyöt eivät on- gelmitta sovellu yhteen nykyisen sosiaa- liturvajärjestelmän kanssa. Palkansaajilla ja yrittäjillä on omat sosiaaliturvajärjes- telmänsä, jotka toimivat kohtuullisesti, mutta muunlaisissa työmarkkinapositi- ossa olevien työmarkkinoitten ulkoke- häläisten tilanne on monimutkaisempi. Edellä esitettyjen kannustinongelmien lisäksi on byrokratialoukku. Siinä muu- tokset elämäntilanteissa vaativat asioi- mista monien eri viranomaisten kanssa, ihmistä siirrellään etuusjärjestelmästä toiseen, etujen maksuihin tulee viiveitä ja tapahtuu väliinputoamista. Kansalais- ten mahdollisuudet arvioida etukäteen tukien ja verojen muodostumista ovat ra- jalliset. Usein päädytäänkin aikaisemmin maksettujen tukien takaisinperintään, mikä monien pienituloisten kohdalla joh- taa kohtuuttomuuksiin (Hiilamo 2003a, 2003b) ja epävakaaseen henkilökohtai- seen talouteen. Siksi ihminen tässä tilan- teessa saattaa kieltäytyä työtarjouksesta, joka voisi parantaa hänen taloudellista tilannettaan, mutta samalla vaarantaa hä- nen jo saamansa sosiaaliturvastatuksen. Suomessa kannustavuusongelmat liit- tyvät sosiaaliturvaetuuksien päällekkäi- seen tuloharkintaan. Esimerkiksi työtön voi saada yhtä aikaa soviteltua työttö- myyspäivärahaa, joka vähenee palkkatu- lon kasvaessa, ja asumistukea, jota puo- lestaan vähentää sekä työttömyysturva että palkkatulo. Lisäksi työtön voi saada toimeentulotukea, jota taas kaikki muut tulot leikkaavat. Verotuksella on luon- nollisesti oma vaikutuksensa työttömän tulonmuodostusprosessissa. REFORMEJA ON TEHTY Kaikilla näillä osa-alueilla on tehty eri- laisia reformeja 1990-luvun puolivälistä lähtien. Pienten palkkatulojen verotusta on tuntuvasti kevennetty lähinnä työtulo- vähennysten avulla (ensin kunnallisveron ansiotulovähennys ja sittemmin lisäksi työtulovähennys valtionverosta.) Palk- katulon vaikutusta työttömyysturvaan loivennettiin 1990-luvulla, ja vuonna 2014 otettiin uudelleen käyttöön palkan suojaosa, joka ei vaikuta työttömyyspäi- värahan suuruuteen. Suojaosan suuruus on 300 euroa, ja rajaa sovelletaan sekä ansio- että perusturvassa. Asumistukea on yksinkertaistettu, ja myös siinä otettiin vuonna 2015 käyt- töön työtulojen suojaosa (300 euroa). Toimeentulotuessa otettiin 2000-luvun alussa käyttöön rajoitus, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia ja enintään 150 euroa työtulosta jätetään huomiotta tu- lona toimeentulotukea myönnettäessä. Vuodesta 2015 lähtien tämä 150 euron raja on ollut yksilökohtainen, kun se aluksi oli perhekohtainen. Kehitys ei ole ollut ongelmatonta, ja esimerkiksi uudet säästöt, leikkaukset ja indeksijäädytykset sosiaaliturvassa voivat lisätä riippuvuutta toimeentulotu- esta, jonka osuutta tulonmuodostukses- sa on pyritty vähentämään. Asumistuen normit eivät ole seuranneet todellista vuokrakehitystä etenkään pääkaupun- kiseudulla, mikä pitää yllä työttömien ja pienituloisten riippuvuutta toimeentulo- tuesta. Suojaosia ei ole sidottu indeksiin. Toimeentulotuen 150 euron rajaa ei ole korotettu sitten vuoden 2005 huhtikuun. Korkeat asumiskustannukset aiheuttavat merkittäviä kannustinongelmia pienituloisille näiden nojautuessa sosiaaliturvaan. Eräs keskeinen kannustinongelma liittyy asumiskustannuksiin. Korkeat vuokrat johtavat siihen, että osa-aika- tai pätkä- työntekijä joutuu edelleenkin turvautu- maan asumistukeen. Asumistuesta seuraa nykyisillä säännöksillä jo noin 33,6 pro- senttiyksikön lisäys efektiivisiin margi- naaliveroasteisiin4 tietyillä tuloalueilla. Kun päälle lisätään verotuksen ja työt- tömyyspäivärahan sovittelun vaikutus, tullaan helposti korkeisiin efektiivisiin marginaaliveroasteisiin ja työllistymis- veroasteisiin. Pienimmillä tulotasoilla toimeentulotuen vaikutus pahentaa ongelmaa. Asumistuessa asumiskustan- nuksia ei korvata kokonaan. Asumistu- en omavastuu sekä todellisen vuokran ja normivuokran välinen ero joudutaan kattamaan toimeentulotuella. YKSINHUOLTAJIEN KANNUSTIN­ ONGELMAT OVAT YLEENSÄ PAHIMPIA Kannustinvaikutuksia on mahdollista laskea erillisille esimerkkitapauksille sekä keskiarvoina mikrosimulointi- mallien avulla todellisesta aineistosta. Lopputulokseen vaikuttavat kussakin tapauksessa luonnollisestikin oletukset kotitalouden rakenteesta, kuten lapsi- luvusta, asuinpaikasta ja asumiskustan- nuksista. KANNUSTAVUUTTA PARANTAISI SOSIAALITURVAN VÄHIMMÄISTASON ALENTAMINEN, JOKA KUITENKIN PAHENTAISI KÖYHYYSONGELMAA.
14 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 Perhetyyppien ja kannustavuuden tarkastelussa päädytään usein siihen, että yksinhuoltajat ovat pahimmassa kannustinloukussa. Heillä riippuvuus tulovähenteisistä ja tarveharkintaisista etuuksista on suuri ja nämä etuudet on sidottu myös lapsilukuun. Työttömyys- ESIMERKKINÄ HELSINGISSÄ ASUVA YKSINHUOLTAJA Yksinhuoltajalla on kaksi lasta, jotka ovat kouluikäisiä eivätkä tarvitse lasten päivähoitoa. Lähtötilanteessa yksinhuoltajalla on työttömän peruspäiväraha tai työmarkkinatuki. Jos hän työllistyy osa-aikatyöhön, hänellä on todennäköisesti oikeus soviteltuun työttömyys- päivärahaan, jota palkka pienentää. Pääsääntö on, että puolet palkkatulosta vähennetään päivärahasta. Ensimmäistä 300 euroa ei kuitenkaan oteta huomioon. Kuvioon 1 on laskettu eri palkkatasoja vastaava soviteltu päiväraha ottamatta huomioon työaikaa, joka todellisuudessa myös vaikuttaa mahdollisuuteen saada soviteltua päivärahaa: työ ei voi olla kokoaikaista. Yksinhuoltajan verotukseen vaikuttaa sekä palkan että työttömyyspäivärahan suuruus. Verojen vaikutus on esitetty 0-tason alapuolella olevana lohkona vähennyksenä palkkatu- loihin ja työttömyyspäivärahaan. Verot on laskettu vuoden 2016 lainsäädännön mukaisesti keskimääräisellä kunnallisella veroprosentilla. Kuviossa 2 yksinhuoltajalla on alkutilanteessa ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha. Esimerkissä oletetaan, että yksinhuoltaja lapsineen asuu vuokra-asunnossa, jonka vuokra vastaa asumistuen ns. normivuokraa Helsingissä. Se on kolmihenkiselle perheelle 937 euroa vuonna 2016. Tähän oletukseen perustuva asumistuki on laskettu eri tulotasoille. Ensimmäiset 300 euroa palkkatuloa eivät vaikuta asumistuen suuruuteen. Kuviosta 1 nähdään, että oikeus asumistukeen säilyy vielä silloinkin, kun oikeus peruspäivärahaan on päättynyt ja palkka on 2000–3000 euroa kuukaudessa. Kuvioissa 1–4 ei ole esitetty lapsilisiä ja elatustukea, jotka pysyvät koko ajan ennallaan muista tuloista riippumatta. Niiden osuus yksinhuoltajaperheen tuloista on yhteensä 608 euroa vuonna 2016, kun lapsia on kaksi. Kuvion 1 esimerkki on suhteellisen yksinkertainen. Jos vuokra olisi suurempi, yksinhuol- tajalla voisi olla oikeus toimeentulotukeen pienimmillä tulotasoilla. Tässä esimerkissä toi- meentulotukea ei tarvitse ottaa huomioon. Kuviossa 3 on esitetty sovitellun päivärahan, verotuksen ja asumistuen vaikutus yksin- huoltajan efektiiviseen marginaaliveroasteeseen. Kolmen tekijän yhteisvaikutus saa aikaan melko korkean efektiivisen marginaaliveroasteen 950 euron palkkatulosta lähtien. Se on 80–85 prosentin tuntumassa jopa 3000 euron palkkatuloihin asti. Kuviossa 4 on esitetty, millaisiksi efektiiviset marginaaliveroasteet muodostuisivat yksin- kertaisessa perustuloesimerkissä. Tässä esimerkissä perustulo on 750 euroa kuukaudessa. Se korvaisi työttömyyspäivärahan eikä sitä soviteltaisi palkkatulon mukaan. Tällaista perustuloa vastaava laskennallinen tasaveroprosentti, joka säilyttäisi koko väestön tulot keskimäärin ennallaan, on 50,5 prosenttia. Nyt kuvio on yksinkertaisempi, mutta korkean veroprosentin ja asumistuen yhteisvaikutus johtaisi edelleen yli 80 prosentin efektiiviseen marginaalive- roasteeseen laajalla tuloalueella. Nämä merkit ovat yksinkertaistettu. Jos vuokra olisi selvästi asumistuen normivuok- raa suurempi, yksinhuoltajalla olisi oikeus toimeentulotukeen pienillä palkkatasoilla. Jos lähtökohtana olisi työttömien ansiosidonnainen eikä peruspäiväraha, efektiiviset margi- naaliveroasteet olisivat vielä korkeampia. Jos yksinhuoltajan lapset ovat päivähoitoikäisiä, päivähoitomaksut mutkistaisivat edelleen laskelmia ja nostaisivat efektiivisiä marginaalive- roasteita ylemmillä palkkatasoilla. Perustuloesimerkissä taasen voitaisiin siirtyä tasaverosta progressiiviseen veroasteikkoon, joka jonkin verran kaunistaisi lukuja pienillä palkkatasoilla, mutta se suurentaisi tietenkin marginaaliveroja suuremmissa palkkatuloissa. päivärahoissa on lapsikorotus. Asumis- tuki ja asumiskustannukset kasvavat lapsiluvun mukaan. Lapset lisäävät myös toimeentulotukea, ja yksinhuoltajilla on lisäksi oma korotettu perusosan normi. Verotukseen lapsiluku ei juuri vaikuta, mutta vuonna 2015 väliaikaisesti käyt- töön otettu lapsivähennys nostaa mar- ginaaliveroastetta tietyllä tuloalueella. Näistä seikoista seuraa, että yksinhuol- taja hyötyy palkkatyöstä vähemmän tai vasta suuremmilla palkkatuloilla kuin muuten samassa asemassa oleva, yksin asuva henkilö. Jos lapset ovat päivähoi- toikäisiä, ongelmaa pahentavat edelleen tulosidonnaiset päivähoitomaksut (Ko- tamäki ja Kärkkäinen 2015; Viita- mäki 2015). Lapsiperheiden tulonmuodostuksessa on tosin yksi tekijä, johon ei liity mitään kannustinongelmaa, nimittäin lapsilisät. Ne eivät riipu työtuloista tai muista tu- loista. Sama koskee yksinhuoltajien ela- tustukia. Jos lapsilisät tehtäisiin tulosi- donnaisiksi (tarveharkintaisiksi), kuten toisinaan esitetään, tämä etu menetettäi- siin. Sama vaikutus ainakin osittain voisi olla myös lapsilisien verollepanolla. Se voisi nostaa myös työtulojen marginaali- veroastetta kaikilla lapsiperheillä. Tässä käyttämämme esimerkit on las- kettu JUTTA-mallilla5 ottamalla lähtö- kohdaksi voimassa oleva vuoden 2016 lainsäädäntö. Kaksilapsiselle yksin- huoltajalle on laskettu asumistuen ns. normivuokra Helsingissä. Jos kyse on ansiosidonnaisesta päivärahasta, päivä- raha on alun perin laskettu 2500 euron kuukausipalkasta. Tällöin päiväraha on 1626 euroa kuukaudessa. Kun päivärahaa sovitellaan osa-aikatyössä, alkuperäinen palkka rajoittaa sovitellun päivärahan määrää siten, ettei se yhdessä palkan kanssa voi nousta alkuperäistä palkkaa suuremmaksi. Simulointitulokset, joil- la on arvioitu kutakin perustulotasoa vastaava tasaveroprosentti, on laskettu SISU-mallilla. Näissä simuloinneissa on käytetty vuoden 2013 tulonjakoaineistoa ja lähtökohtana on ollut vuoden 2013 lainsäädäntö. ”Kaiken kaikkiaan yksinhuoltajan nettotulojen kasvu on varsin vaatimatonta suhteellisen korkeille palkkatulojen tasoille asti.”
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 15 Oheisten kaltaisten mallien ongelmana on se, että me emme itse asiassa tiedä, miten ihmiset lopulta reagoivat erilaisiin kannustimiin (Kanninen 2012). Toden- näköisesti vaikutukset ovat kenties pie- nempiä kuin oletetaan (Matikka ym. 2016). Käyttäytymisvaikutuksia on vaikea mallintaa ilman empiiristä pohjaa. Siksi tarvitaan kokeiluja, joiden perusteella tilastoaineistoihin tai hypoteettisiin las- kelmiin perustuvia simulointeja voidaan testata ja malleja kalibroida paremmin vastaamaan empiirisiä havaintoja. Kuviossa 1 tarkasteluun on otettu kah- den lapsen yksinhuoltajan tulonmuodos- tuminen pääkaupunkisedulla. Vuokra on 937 euroa, mikä on kolmihenkisen per- heen normivuokra Helsingissä. Netto- tulot kasvavat jonkin verran noin 1000 euroon saakka, minkä jälkeen verotus syö bruttotulolisäyksestä huomattavan osan, eivätkä tulot juurikaan nouse tässä tyyppitapauksessa. Kaiken kaikkiaan yk- sinhuoltajan nettotulojen kasvu on var- sin vaatimatonta suhteellisen korkeille palkkatulojen tasoille asti. Kuviossa 1 yk- sinhuoltaja saa lähtötilanteessa peruspäi- värahaa. Tilanne on vielä hankalampi, jos lähtökohdaksi otetaan ansiosidonnainen päiväraha (kuvio 2). RATKAISUNA PERUSTULO? Ehdoton perustulo esitetään usein rat- kaisuksi näihin kannustinongelmiin. Perustulo ei riippuisi mitenkään henki- lön palkkatuloista tai muista työtulois- ta, joten se voidaan sellaisenaan jättää huomiotta kannustinlaskelmissa, samoin kuin esimerkiksi lapsilisät. Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Jos perustulo rahoitetaan pelkästään tu- loveroilla ja lähdetään siitä, että työtulot perustulon rajaan asti ovat verovapaita, päädytään melko korkeisiin marginaa- liveroasteisiin myös pienillä työtulojen tasoilla. Näin ennen muuta, jos lähde- tään liikkeelle tasaverosta. Tasaverosta voidaan tietysti siirtyä progressiiviseen -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 3000 Tulo,€/kk Palkkatulo, €/kk ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA PALKKA VEROT KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TULO Lapsia 2 Kuntaryhmä 1 Vuokra 937,00 € Malli A ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA PALKKA VEROT KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TULO -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 3000 Tulo,€/kk Palkkatulo, €/kk Lapsia 2 Kuntaryhmä 1 Vuokra 937,00 € Malli A Kuvio 1. Tulojen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa nykymallilla, kun lähtökohtana on työttömän peruspäiväraha. Kuvio 2. Tulojen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa nykymallilla, kun lähtökohtana on työttömän ansiosidonnainen päiväraha. MYÖS PERUSTULOMALLISSA YKSINHUOLTAJAN MARGINAALI- VEROASTEET OVAT KORKEITA.
16 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 asteikkoon. Mutta jos koko väestölle so- vitettu tasavero on korkea, liikkumavara progressiossa ei ole kovin suuri. Kuvioissa 3 ja 4 on verrattu nykymal- lin ja hypoteettisen perustulomallin efektiivisiä marginaaliveroasteita. Pe- rustulovaihtoehto toimii siinä mielessä loogisemmin, että veroasteiden äkki- näisiä muutoksia on vähemmän. Mutta yhtä kaikki: marginaaliveroasteet jäävät korkeiksi. Toinen ongelma liittyy perustulon suu- ruuteen. Perustuloa on vaikea määritellä niin korkeaksi, että se korvaisi kokonaan asumistuen ja myös toimeentulotuen. Näihin järjestelmiin liittyvä kannustin- ongelma säilyisi etenkin niillä, joilla on korkeat asumiskustannukset. Useimmat mallilaskelmat viittaavat kylläkin siihen, että asumistukea tai toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä vähentyisi perustulon myötä, osin merkittävästi. Näiden ongelmien lieventämiseksi kuvitteellisissa perustulomalleissa voi- daan miettiä erilaisia rahoitusratkaisu- ja. Rahoitus voitaisiin rakentaa osittain muiden keinojen kuin tuloveron varaan, mutta tällöin tulonjakovaikutusten ja muidenkin taloudellisten vaikutusten arvioiminen olisi vaikeampaa. Edellä kuvattu 750 euron perustulo laskisi köy- hyysastetta nykyisestä 14,1 prosentista 13,1 prosenttiin. Myös tuloerot kaven- tuisivat (gini-kerroin 26,4 ja perustulo- mallissa 24,6). Koska asumistuki muodostaa suuren kannustinongelman, on syytä miettiä, mitä sille voitaisiin tehdä. Esimerkiksi Demarinuorten (2015) yleisturvaesi- tyksessä puhutaan asumisrahasta, joka määräytyisi perhekoon ja asuinpaikka- kunnan mukaan, ei toteutuneiden kus- tannusten mukaan. Voidaan myös aja- tella, että asumistuen tuloriippuvuutta vähennetään ja loivennetaan. Esimerkik- si Vihreiden mallin laskelmissa asumis- tuen suojaosuus on nostettu 600 euroon. Siitä seuraa kuitenkin helposti ongelmien ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA VEROT YHTEENSÄ Palkka, €/kk 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 Kuvio 3. Efektiivisen marginaaliveroasteen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa (kaksi lasta, pääkaupunkiseutu ja vuokra 937 euroa) nykymallilla. Kuvio 4. Efektiivisen marginaaliveroasteen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa (kaksi lasta, pääkaupunkiseutu ja vuokra 937 euroa) hypoteettisella perustulomallilla (750 euroa), jossa perustulon ylittävään tuloon sovellettaisiin tasaveroa. ”PERUSTULO RATKAISISI VÄLIINPUTOAMIS- JA BYROKRATIAONGELMIA, MUTTA SE EI YKSIN RIITÄ RATKAISEMAAN KANNUSTINONGELMIA.” ASUMISTUKI VEROT YHTEENSÄ Palkka, €/kk 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 17 Kirjallisuus Andersson, J.O. & Kangas, O. (2002), Perustulon kannatus Suomessa, Yhteiskuntapolitiikka, 67, 293–307. Björklund, L. (2008), Kannustaminen ja moraali, Helsinki: NorPrint. Demarinuoret (2015), Demarinuoret esittää sosiaaliturvajärjestelmän korvaamista yleisturvalla. http://demarinuoret.fi/2015/10/27/demarinuoret-esittaa-sosiaaliturvajarjestelman-korvaamista-yleisturvalla. Gorz, A. (1982), Farewell to the Working Class: An Essay on Post-industrial Socialism, London: Pluto Press. Haavisto, I. (2014), Neljäs Suomi. Evan arvo- ja asennetutkimus 2014, Helsinki: EVA. Hiilamo, H. (2003a), Työ kannustaa enemmän kuin laskelmat osoittavat. Yhteiskuntapolitiikka, 68, 83–89 Hiilamo, H. (2003b), Sosiaaliturvan yhteensovittamisen kannustimet, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99, 294–311. Honkanen, P. (toim.)(2010), JUTTA-käsikirja. Tulonsiirtojen ja verotuksen mikrosimulointijärjestelmä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Honkanen, P. & Jäntti, M. & Pirttilä, J. (2007), Työn tarjonnan kannustimet Suomessa 1995–2004, teoksessa Rekrytointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2007:5. Honkanen, P. (2008), Perusturva ja kannustavuus. Laskelmia asumistuesta, toimeentulotuesta ja työttömyysturvasta. Sosiaali- ja terveysturvan selos- teita, Helsinki: Kelan tutkimusosasto 63/2008. https://www.gov.uk/universal-credit/overview. Kannas, O. & Kärkkäinen, O. (2014), Perustulomallin analyysi, Eduskunnan sisäisen tietopalvelun muistio. https://www.vihreat.fi/files/liitto/perustulomallin_analyysi%20%282%29_0.pdf. Kanninen, O. (2012), Perustulo – kokeilun arvoinen idea? Talous & Yhteiskunta, 40:4, 22–25. Kotamäki, M. & Kärkkäinen, O. (2014), Työllisyys kasvaa, työnteko vähenee? Työnteon kannustimet ja suojaosareformin vaikutus, Työpoliittinen aikakauskirja, 57:4,18–32. Kristillisdemokraatit (2015), Uuden politiikan aika. http://www.kd.fi/kannustava-perusturva Lillrank, P. & Hamilo, M. & Lepomäki, E. (2013), Perustili. Toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava sosiaaliturvan kokonaisuu- distus, Helsinki: Libera. http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2013/12/Perustili_final1.pdf Matikka, T. & Harju, J. & Kosonen, T. (2016), Tuloverotuksen vaikutus työn tarjontaan, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2006. Perkiö, J. (2016), Suomalainen perustulokokeilu ja mallit, Kelan Työpapereita 85. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159369/Tyopapereita85.pdf?sequence=4 van Parijs, P. (1995), Real Freedom for All, Oxford: Clarendon Press. Viitamäki, H. (2015), Työnteon kannustimet – mitä jää käteen? VATT Muistiot 50. siirtyminen korkeammille tulotasoille ja myös kustannusten kohoaminen, koska asumistuen saajien joukko kasvaisi. Sama pätee, jos ajatellaan toimeentulotuen tu- loasteikon lieventämisestä suojaosuudel- la. Simuloidessaan 560 euron perustuloa Kannas ja Kärkkäinen (2014) suo- sittelevat pienille tuloille omaa verovä- hennystä, joka sekin lisäisi kustannuksia runsaalla 400 miljoonalla eurolla. Perustulo ratkaisisi väliinputoamis- ja byrokratiaongelmia, mutta se ei yksin riitä ratkaisemaan kannustinongelmia. Edellä oleva tarkastelu osoittaa, että kan- nustinongelmien poistaminen on hankala tehtävä, joka vaatii useiden eri sosiaali- ja veropolitiikan osien uudelleen miettimis- tä. Perustulon kokeilua pohtiva konsortio yrittää etsiä, mallia joka pystysi ratkai- semaan samanaikaisesti edellä kuvat- tuja byrokratia- ja kannustinongelmia asemoimalla tulonsiirtoihin vaikuttavia tekijöitä uudella tavalla. Olipa perustu- losta mitä mieltä tahansa, sen puolustajat ja vastustajat joutuvat vastaamaan yh- teiskuntapolitiikan peruskysymyksiin: kenelle, miten paljon ja millä ehdoilla. • Viitteet 1 Aiemmasta keskustelusta ks. Kanninen (2012). 2 Ks. https://www.gov.uk/universal-credit/ overview . 3 Negatiivisessa tuloverossa tietyn tulorajan alle jääville maksetaan veronpalautusta siten, että heidän tulonsa nousevat ko. takuutulorajan yläpuolelle. 4 Asumistuen omavastuukaavassa on 42 prosentin tulosidonnaisuus. Jos esimerkiksi tulot kasvavat 100 eurolla, aleneman vaikutuksesta omavastuu kasvaa 42 eurolla. Kun asumistuki on 80 prosenttia omavastuun ylittävistä hyväksyttävistä asumiskus- tannuksista, tästä seuraa, että tulojen kasvaessa 100 eurolla tuki pienenee 0,42*0,8 = 33,6 prosenttia 100 eurosta eli 33,6 euroa. Tässä tapauksessa siis asumistuen vaikutus efektiiviseen marginaalivero- asteeseen on 33,6 prosenttiyksikköä, kun tulot ovat sillä alueella, jossa omavastuu kasvaa. Tämän kans- sa yhteen voidaan laskea mm. marginaaliveroaste ja muiden tulonsiirtojen mahdollinen vaikutus, jolloin päädytään efektiiviseen marginaaliveroas- teeseen. 5 Honkanen (2010) esittelee JUTTA-mikrosimu- lointimallin. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoja SISU-mallista, ks. https://www.stat.fi/tup/ mikrosimulointi/index.html
18 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 tuomo alasoini Johtava asiantuntija tekes tuomo.alasoini@tekes.fi artikkeli Kuvat maarit kytöharju S uomi on ollut viime vuosina Euroopan kärkimaita niin työ- elämän laadussa kuin moder- nien työtapojen soveltamises- sakin. Mittareina vertailuissa on käytetty tyypillisesti sellaisia tekijöitä kuin työn sisältämiä oppimismahdol- lisuuksia, työnantajien työntekijöille kustantaman koulutuksen laajuutta, työn itseohjautuvuutta, työaikojen joustavuut- ta sekä työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua työpaikallaan toimintojen suunnitteluun ja kehittämiseen (Alasoi- ni 2011; Lyly-Yrjänäinen ja Ramstad 2015). Esimerkiksi työntekijöille tar- jotuissa koulutusmahdollisuuksissa ja päivittäisissä työaikajoustoissa Suomi on vuoden 2010 eurooppalaisen työolo- tutkimuksen mukaan maanosan ykkönen ja itseohjautuvan tiimityön levinneisyy- dessä toisena heti Ruotsin jälkeen. Valtiovalta ja työmarkkinaosapuolet ovat myös panostaneet paljon työelä- män kehittämiseen erityisesti 1990-lu- vun taloudellisen laman jälkeen. Suomen monet työelämää kehittävät ohjelmat ja maamme työterveyshuolto ovat saaneet paljon positiivista kansainvälistä huomi- ota. Myös suomalainen työelämän tutki- mus on vahvistunut ja saanut kansainvä- listä näkyvyyttä viime vuosina. Sipilän hallituksen ohjelmassa ei ole työelämän paremman laadun tavoitetta. Pääministeri Sipilän hallitus on Suomes- sa ensimmäinen yli 20 vuoteen, jonka ohjelmasta ei löydy minkäänlaista suo- raa työelämän laadun parantamiseen tähtäävää tavoitetta. Johtuuko tämä vain siitä, että hallituksen toimien painopis- te on tämänhetkisessä taloustilanteessa ymmärrettävästi kustannussäästöissä? Vain onko kyse tietoisesta ideologisesta valinnasta, jonka mukaan julkinen pa- nostaminen työelämän laatuun on ollut vain suotuisan talouskasvun ja anteliaan hyvinvointipolitiikan mahdollistamaa ylellisyyttä, johon ei jatkossa ole enää varaa? Mitä hallitusohjelma sekä halli- tuksen toimintasuunnitelma strategisista kärkihankkeista ja reformeista kertovat tästä? TYÖELÄMÄN LAATU EUROOPAN POLIITTISELLA AGENDALLA Keskustelulla työelämän laadusta on pitkä historia Euroopassa. Työelämän laadun kysymykset ovat tästä huolimatta jääneet Euroopan eri maiden poliittisel- la agendalla tyypillisesti marginaaliseen asemaan – ajoittaisena poikkeuksena lähinnä Pohjoismaat. Työn/työelämän laatu on saanut eurooppalaisissa työl- lisyysstrategioissa ja osana keskustelua Hallituksen työelämäreformi ja hyvä työelämän laatu Suomen uuden hallituksen työelämäviitekehys perustuu hyvin markkinaliberalistisille ja rationaalisille oletuksille organisaatioista, instituutioista ja työelämästä, eikä se tunnista hyvän työelämän laadun merkitystä kilpailutekijänä. Tämä näkyy hallituksen keskeisten työelämään vaikuttavien uudistusten sisällöissä ja voi vesittää niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Työelämän kestävän uudistamisen perustaksi tarvittaisiin viitekehystä, joka perustuu tasapainoisemmin osaamisen, innovaatioiden, työelämän laadun ja yhteistoiminnan muodostaman, toisiaan tukevan hyvä kehän varaan.
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 19 Tuomo Alasoini tähdentää, että hyvä työelämän laatu on Suomelle kansallinen kilpailutekijä, johon tulisi jatkossakin panostaa.
20 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 TUTKIMUSTEN MUKAAN TYÖELÄMÄN HYVÄÄ LAATUA TUOTTAVAT KÄYTÄNNÖT MYÖS EDISTÄVÄT TUOTE- JA PALVELU­ INNOVAATIOITA. Euroopan sosiaalisesta mallista jonkin verran jalansijaa 1990-luvulta alkaen. Vuoden 2008 jälkeinen hitaan talous- kasvun aika ja tähän liittyvät kansanta- louksien ja yritysten sopeutustoimet ovat kuitenkin työntäneet laatukysymyksiä ta- kaisin työllisyyspolitiikan marginaaliin (Bothfeld ja Leschke 2012; Holm ja Lorenz 2015). Samaan aikaan työelämän laatu on saanut lisää painoarvoa osana euroop- palaista innovaatiopolitiikkaa ja erityi- sesti työelämäinnovaatioista (workplace innovations) käytyä keskustelua. Syynä kiinnostuksen lisääntymiseen on havain- to, jonka mukaan hyvää työelämän laatua tuottavat käytännöt ovat työorganisaatio- tasolla pitkälti samoja, joiden on tutki- musten mukaan havaittu edistävän myös organisaatioiden kykyä tuottaa tuote- ja palveluinnovaatioita (Alasoini 2015; Pot et al. 2016). Näin ajatellen hyvä työelämän laatu, joka perustuu moni- puolisiin työtehtäviin sekä suhteellisen vakaisiin ja turvattuihin työsuhteisiin, ei ole ensisijaisesti talouskasvun ja hyvin- vointipolitiikan aikaansaamaa ylellisyyt- tä vaan varteenotettava potentiaalinen kilpailuetu innovaatiotaloudessa. Eräi- den tutkimusten mukaan laaja työvoiman ulkoisten joustojen kuten määräaikaisten työsuhteiden, osa-aikaisen työn ja vuok- ratyövoiman käyttö vastaavasti heiken- tää yritysten edellytyksiä tuottaa inno- vaatioita ja parantaa näin tuottavuutta (Vergeer et al. 2015). HALLITUKSEN TYÖELÄMÄ­- VIITEKEHYS Vaikka hallitusohjelmassa ei suoraan puhutakaan työelämän kehittämisestä, sisältyy ohjelmaan monia toimia, joilla voi olla vaikutuksia työelämän laatuun. Työllisyyden ja kilpailukyvyn edistä- misen puolella tällaisia ovat ainakin yhteiskuntasopimus ja paikallisen sopi- misen lisääminen. Toimintatapamuutos- ten puolella tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti digitalisaation edistäminen, normien purkaminen, kokeilukulttuurin käyttöönotto ja julkisen sektorin johta- misen laadun parantaminen. Näiden toimenpiteiden ja niille ase- tettujen tavoitteiden taustalla on joukko oletuksia. Niiden muodostamaa koko- naisuutta voi kutsua hallituksen työelä- mäviitekehykseksi. Mitä nämä oletukset ovat? Yksi oletuksista on, että markkinata- loudella on itseään sääntelevä voima, mikäli tälle vain luodaan otolliset edel- lytykset. Tämä tapahtuu ”sujuvoittamal- la” säädöksiä ja edistämällä paikallista sopimista. Toinen oletus koskee yritys- ten ja elinkeinoelämän kykyä uudistua. Uudistuminen toteutuu parhaiten sään- telyltään kevyessä ympäristössä, jossa yrityksillä on luottamus siihen, että nii- den kannattaa innovoida ja investoida. Kolmas oletus koskee julkista sektoria. Sen mukaan liian suureksi ja byrokraat- tiseksi kasvaneesta julkisesta sektorista on tullut pikemminkin talouskasvun ja elinkeinoelämän uudistumisen jarru kuin sen edistäjä. Julkista sektoria on kevennettävä purkamalla toimintoja, te- hostamalla johtamista ja koko sektorin läpileikkaavalla digitalisaatiolla. Näihin kolmeen markkinaliberalisti- seen oletukseen yhdistyy neljäntenä hal- lituksen työelämäviitekehyksen piirteenä korostetun rationaalinen johtamiskäsi- tys. Rationaalinen johtamiskäsitys näkee organisaatiot/instituutiot koneina tai systeemeinä sekä ihmiset rationaalisina ja työn välineellisiä piirteitä arvostavi- na yksilöinä (Alasoini 2014). Maailma näyttäytyy ensisijaisesti järjestelmien, rakenteiden, teknologioiden, prosessien, hallinnan, standardien ja mittaamisen kautta. Rationaalisen johtamiskäsityksen vastakohta on normatiivinen johtamis- käsitys, joka taas näkee organisaatiot/ instituutiot arvoyhteisöinä sekä koros- taa yhteisten arvojen ja sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden merkitystä ih- misiä hyviin suorituksiin motivoivina tekijöinä. Sipilän hallituksella on markkinaliberalistinen ja äärirationaalinen työelämäviitekehys. Rationalismi edustaa teollisissa kulttuu- reissa niin liiketoiminta-ajattelun kuin poliittisenkin ajattelun valtavirtaa. Uu- den hallituksen työelämäviitekehystä voi silti pitää jopa äärirationaalisena. Vaikka hallitusohjelma välillä liikkuukin norma- tiivisen käsitteistön puolella esimerkiksi puhuessaan kokeilukulttuurista, sisältää ohjelmassa käytettävä ilmaisu ”otetaan käyttöön kokeilukulttuuri” tässäkin sel- vän viittauksen kulttuuriin jonkinlaisena hallittavissa olevana systeeminä. Sama perusidea toistuu hallituksen pyrkimyk- sissä saada aikaan yhteiskuntasopimus. Yhteiskuntasopimus ja kokeilukulttuu- ri näyttäytyvät lähinnä vain välineinä hallituksen ”työkalupakissa”, eivät mo- niarvoiselle yhteiskunnalle ominaisina tuotoksina erilaisten intressien yhteen- sovittamisesta. VIITEKEHYKSEN KÄÄNTÖPUOLI Yhtä tärkeää kuin se, mitä hallitusoh- jelmassa ja sen pohjalta käynnistyvis- sä kärkihankkeissa ja reformeissa on asetettu tavoitteeksi, on se, mitä niistä puuttuu. Yksi mielenkiintoinen havainto kos- kee ohjelman näkemystä, jonka mu- kaan Suomen hitaus digitaalisessa murroksessa ja ylipäätään yritysten ja elinkeinoelämän uudistumisessa on korjattavissa purkamalla normeja ja muuttamalla kulttuuria. Sen sijaan yri- tysten ja niiden johdon osaamisen ja nä- kemyksellisyyden merkitystä ei esimer- kiksi digilinjausten yhteydessä mainita uudistumisen kriittisenä edellytyksenä
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 21 HALLITUS SIVUUTTAA DIGITALISAATION TYÖELÄMÄVAIKUTUKSET, VAIKKA DIGITALISAATIO ON YKSI TYÖELÄMÄN TÄRKEIMMISTÄ MUUTOSTEKIJÖISTÄ. sanallakaan. Näin siitäkin huolimatta, että monet viimeaikaiset tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet hälyttävän monen suomalaisyrityksen olevan ”osaa- misansassa” ja keskittyvän yksipuolises- ti vain olemassa olevien osaamistensa ja liiketoimintojensa kehittämiseen niiden uudistamisen asemesta (Accenture 2015; Deloitte 2014; Ormala et al. 2014; Synergy Group Europe 2013). Tätä hallitus ei kuitenkaan näytä pitä- vän merkittävänä ongelmana, ja niinpä se leikkaa tuntuvasti julkisia koulutus- menoja ja innovaatiotukia. Monet suomalaisyritykset ovat ”osaamisansassa”: ne eivät pyri uudistamaan osaamistaan ja liiketoimintojaan. Toinen mielenkiintoinen havainto koskee näkemystä, jonka mukaan digitalisaati- oon perustuvalla prosessien virtaviivais- tamisella voidaan ratkaista merkittävä osa tuottavuus- ja kilpailukykyongel- masta. Hallitusohjelman mukaan ”hal- linnon sisäiset prosessit digitalisoidaan ja entiset prosessit puretaan”. Prosessien digitalisointi voi tuskin kuitenkaan olla patenttiratkaisu. Se johtaa pahimmillaan entistä jäykempiin prosesseihin, mikäli työ- ja toimintatapoja ei ole ensin uudis- tettu muuttuvien asiakas- ja palveluvaa- timusten mukaisesti. Digitalisaatio on teknologinen murros- kohta, joka avaa historiallisesti ainutlaa- tuisia mahdollisuuksia uudistaa työtapo- ja ja kehittää tätä kautta myös työelämän laatua. Suomella olisi vahvaa digitaalis- ta osaamistaan ja työelämäohjelmiensa myötä syntynyttä vahvaa työelämän ke- hittämisosaamistaan yhdistämällä hyvät edellytykset nousta digitaalisen maail- man innovatiivisten työtapojen edellä- kävijäksi koko Euroopassa. Hallituksen digistrategia ei kuitenkaan näitä mahdol- lisuuksia tunnista vaan ajaa uudistuksia vakaasti teknologiakärki edellä. Myöskään digitalisaation laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista ei hal- litusohjelmassa ole sanaakaan. Ainoana digitalisaatioon liittyvänä uhkana koko hallitusohjelmassa mainitaan kyberuhka. Digitalisaatio on monen talous- ja yhteis- kuntatieteilijän mielestä kuitenkin yksi tärkeimmistä, jollei tärkein, työelämään lähivuosina vaikuttava muutostekijä (esim. Brynjolfson ja McAfee 2014; Gratton 2011). Digitalisaation työelä- mävaikutusten täydellinen sivuuttami- nen tuntuu kummalliselta varsinkin, kun vaikutusten on ennakoitu kohdistu- van hyvin eri tavoin erilaisessa asemassa oleviin työntekijäryhmiin ja jouduttavan työmarkkinoiden ja tulonjaon polarisoi- tumista (Autor 2015). Tällaisessa ti- lanteessa on selvä vaara siitä, että hyvä työelämän laatu todellakin muuttuu vain entistä pienemmälle osalle työntekijöitä tarjolla olevaksi ylellisyydeksi! Yhteiskuntasopimus ja paikallisen sopimisen edistäminen ovat hallituk- sen työllisyyttä ja kilpailukykyä edis- tävien toimien keskiössä. Neutraalista terminologiastaan huolimatta toimien ensisijaisena tavoitteena on alentaa kus- tannuksia ja lisätä joustavuutta työvoi- man käytössä. Yhteiskuntasopimus (tai sen vaihtoehtona olevat ns. työelämän pakkolait) alentaisivat yksikkötyökus- tannuksia ja parantaisivat näin kilpai- lukykyä kertaluonteisesti. Nykyistä laajemmin sovellettavalla paikallisella sopimisella taas luotaisiin pysyvä meka- nismi, jolla palkkoja ja muita työehtoja voitaisiin sopeuttaa (yritysten) tarpei- den mukaisesti. Ei ole itsestään selvää, millaisia ker- rannaisvaikutuksia näillä keinoilla olisi pidemmällä aikavälillä kilpailukyvyn- kään kannalta. Avainkysymys on, miten tavoiteltu työelämäreformi vaikuttaisi yritysten haluun ja kykyyn innovoida ja inves- toida Suomeen. Hallituksen työelämä- viitekehyksen logiikan mukaisesti ker- rannaisvaikutukset ovat positiivisia, koska innovaatioiden ja investointien pahimmaksi jarruksi nähdään liian ras- kas sääntely. Voidaan kuitenkin esittää tämänkaltai- sille ”sopeuttamistoimille” myös aivan vastakkaisia näkemyksiä (Kleinknecht et al. 2015). Yksikkötyökustannusten alentaminen ja työvoiman ulkoisen käy- tön joustavoittaminen voivat vähentää yritysten halua investoida laatuun, osaa- miseen ja uusiin tuotteisiin tai palvelui- hin, koska työelämäreformilla yritykset voivat parantaa kilpailukykyään helpom- min ja halvemmalla. Reformi voi heikentää myös työnteki- jöiden motivaatiota ja sitoutumista sekä tätä kautta työilmapiiriä. Tällaisilla teki- jöillä on tieto- ja palveluvaltaisemmaksi muuttuvassa tuotannossa entistä kriitti- sempi merkitys myös asiakastyytyväisyy- den sekä yrityksen innovatiivisuuden ja tuottavuuskasvun kannalta (näkökulma, jota hallituksen äärirationaalisesta työ- elämäviitekehyksestä ei löydy). Yhteiskuntasopimus ja paikallinen sopiminen voivat vähentää yritysten panostuksia laatuun, innovaatioihin, työilmapiiriin ja tuottavuuteen. Kolmas kriittinen näkökohta koskee sitä, miten työelämäreformi vaikuttaa elinkei- noelämän pitkän aikavälin uudistumista edistävään luovaan tuhoon. Keskitetyn ja suhteellisen jäykän palkanmuodostuksen yhtenä funktiona on ollut jouduttaa luo- vaa tuhoa kannustamalla yrityksiä pa- rantamaan tuottavuuttaan. Hyvin jous- tavassa palkanmuodostuksessa tällainen mekanismi jää heikoksi.
22 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 Kirjallisuus Accenture (2015), Digital Disruption for Finnish Companies: Dream or Nightmare? www.accenture.com/microsite/digital-nordic/trends/Documents/PDF/HPBF_Research_Report_FI_2015.pdf Alasoini, T. (2011), Hyvinvointia työstä: kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla?, Tykes-raportteja 76, Helsinki: Tekes. Alasoini, T. (2014), Miltä näyttää Euroopan paras työelämä henkilöstöjohtamisen näkökulmasta?, teoksessa Pakarinen, T. & Mäki, T. (toim.): Henkilöstöjohtaminen kurkiauran kärkeen: uudistumisen sykettä palveluihin, Helsinki: Edita. Alasoini, T. (2015), Two Decades of Programme-Based Promotion of Workplace Innovation in Finland: Past Experiences and Future Challenges, European Journal of Workplace Innovation, 1:1, 37–54. http://journal.uia.no/index.php/EJWI/article/view/160/108 Autor, D.H. (2015), Why Are There Still So Many Jobs? The History and Future of Workplace Automation, Journal of Economic Perspectives, 29:3, 3–30. Bothfeld, S. & Leschke, J. (2012), 'More and Better Jobs': Is Quality of Work Still an Issue – and Was It Ever?, Transfer, 18:3, 337–353. Brynjolfsson, E. & McAfee, A. (2014), The Second Machine Age: Work, Progress, and Prosperity in a Time of Brilliant Technologies, New York: W.W. Norton. Deloitte (2014), Suomalaisen teollisuuden tulevaisuus: kilpailukyky vaatii rohkeita inno­vaatioita. http://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/fi/Documents/manufacturing/Suomalaisen%20Teollisuuden%20Tulevaisuus%202014.pdf Gratton, L. (2011), The Shift: The Future of Work Is Already Here, London: Collins. Holm, J.R. & Lorenz, E. (2015), Has Discretionary Learning” Declined during the Lisbon Agenda? A Cross-Sectional and Longitudinal Study of Work Organization in European Nations, Industrial and Corporate Change, 24:6, 1179–1214. Kleinknecht, A. & Kwee, Z. & Budyanto, A. (2015), Rigidities through Flexibility: Flexible Labour and the Rise of Management Bureaucracies, Cambridge Journal of Economics, Advance Access, first published online: August 2015; doi: 10.1093/cje/bev056. Lyly-Yrjänäinen, M. & Ramstad, E. (2015), Suomen työpaikoista Euroopan mestareita: Työelämä 2020 -hankkeen kansainväliset mittarit, TEM raportteja 34/2015, Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/files/42811/TEMrap_34_2015_web_23042015.pdf Ormala, E. & Tukiainen, S. & Mattila, J. (2014), Yritysten innovaatiotoiminnan uudet haasteet, KAUPPA + TALOUS 5/2014, Helsinki: Aalto- yliopisto, Kauppakorkeakoulu, Johtamisen laitos. https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/14191/isbn9789526058818.pdf?sequence=1 Pot, F. & Totterdill, P. & Dhondt, S. (2016), Workplace Innovation: European Policy and Theoretical Foundations, World Review of Entrepreneurship, Management and Sustainable Development, 12:1, 13–32. Synergy Group Europe (2013), Innovation Capabilities of Finnish Companies: Best Practices and Benchmarks in Innovation. http://synergy.fi/wp-content/uploads/2013/10/Innovation-report_public-fin.pdf Vergeer, R. & Dhondt, S. & Kleinknecht, A. & Kraan, K. (2015), Will 'Structural Reforms' of Labour Markets Reduce Productivity Growth? A Firm-Level Investigation, European Journal of Economics and Economic Policies, 12:3, 300–317. MUUTTUUKO TYÖELÄMÄ – JA MIHIN SUUNTAAN? Työelämän laatu ei kuulu uuden hallituk- sen työelämäviitekehyksen käsitemaail- maan eikä siinä tunnisteta hyvän työelä- män laadun merkitystä kilpailutekijänä. Viitekehys perustuu markkinaliberalis- tisille ja äärirationaalisille oletuksille organisaatioista, instituutioista ja työ- elämästä. Viitekehykseen sisältyy useita ongelmallisia oletuksia koskien keinoja, joilla vastataan meneillään olevaan tek- nologiseen murrokseen ja parannetaan yritysten kilpailukykyä. Sipilän hallitus jätti käyttämättä tilaisuuden lähteä uudistamaan työelämää Kataisen hallituksen käynnistämän kansallisen työelämästrategian pohjalta. Osaaminen, innovaatiot, työelämän laatu ja yhteistoiminta muodostavat niin yri- tys- kuin koko kansantalouden tasolla toisiaan tukevan systeemisen kokonai- suuden, jonka varaan kestävästi kilpai- lukykyinen työelämä olisi perusteltua Suomessakin rakentaa. Tällainen koko- naisuus oli lähtökohtana pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman pohjalta laaditussa kansallisessa työelämästrate- giassa, joka jatkuu pääministeri Sipilän hallituskaudella Työelämä 2020 -hank- keena. Historiallisesti ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä uudistamaan Suo- men työelämää tältä pohjalta edellistä hallitusta selvästi kunnianhimoisem- malla, määrätietoisemmalla ja koordi- noidummalla otteella jäi uudelta halli- tukselta kuitenkin käyttämättä. •
 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 23 LUKUvihje jaakko kiander Johtaja ilmarinen jaakko.kiander@ilmarinen.fi Simo Sipola: Rahavallan jäljet. Helsinki, Teos, 2015. 268 s. SUJUVA KATSAUS SÄÄSTÖ­ POLITIIKAN TAUSTOIHIN Toimittaja Simo Sipola on liittynyt nii- den joukkoon, jotka ovat kirjoittaneet 2010-luvun eurooppalaista säästöpo- litiikkaa kritisoivan kirjan. Hän ruotii teoksessaan uusliberalistista ajatteluta- paa, sen juuria ja yhteyksiä talouspoli- tiikkaan. Kirjoittajan omat lähtökohdat ovat selkeät. Hän puolustaa 1980-luvun suo- malaista kansankotia ja monen muun ta- voin kaipaa sinne takaisin. Koska Sipola on hyvä ja tietorikas kirjoittaja, teos on sujuva ja helposti lähestyttävä. Samalla se luo kohtuullisen kattavan katsauksen sii- hen jo noin 30 vuotta käynnissä olleeseen muutokseen, joka Suomessa sai alkunsa 1980-luvulla tapahtuneesta markkinoi- den vapauttamisesta ja sitä seuranneesta talouden lamakaudesta. 2010-luvun ma- sentava talouskehitys on luonut jälleen tilauksen näihin teemoihin liittyvälle kriittiselle katsaukselle. Kirjassa käydään läpi suomalaisen yhteiskunnan dramaattisia vaiheita 1990-luvun lamasta lähtien. Niitä kuvi- tetaan ja taustoitetaan toisaalta valtio- varainministeriön synkeillä arvioilla, viittauksilla vaihtoehdottomuuden reto- riikkaan sekä toisaalta kirjoittajan omilla kokemuksilla lama-ajan työmarkkinoista. Kirjassa on paljon meheviä sitaatteja, ja lukujen lopussa on kohtuullisen laajat lähdeluettelot. Sipolan tapaisella hyvinvointivaltion puolustajalla on tietysti aihetta kritiik- kiin. Suomessa harjoitettiin 1990-luvulla poikkeuksellisen tylyä ja tiukkaa talous- politiikkaa, joka ei antanut juurikaan painoa työllisyys- tai hyvinvointinäkö- kohdilla. Politiikkaa perusteltiin sillä, ettei sille olisi ollut mitään vaihtoehtoa ja myös sillä, että ikävät päätökset olivat ainoa keino turvata hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jossain määrin vaihtoehdottomuutta saarnanneet poliitikot olivat oikeassa. Merkittävää valinnanvaraa ei ollut, jos tavoitteena oli vakaa markka tai pikainen jäsenyys Euroopan rahaliitossa. Näitä perusvalintoja päättäjät eivät halunneet alistaa keskustelulle. Sinänsä oikein Sipo- la muistuttaa, että todellisuudessa poliit- tista liikkumatilaa määrittävää ehdotonta lainalaisuutta ei kuitenkaan ollut – eikä ole vieläkään. Vaihtoehtoisen linjan va- linta olisi kuitenkin edellyttänyt erilais- ta ajattelumallia ja erilaisia päättäjiä – ja ehkä myös erilaisia äänestäjiä. Viimeisten vuosikymmenten talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa arvioidessaan Si- pola katsoo, että niiden punaisena lanka- na on ollut eteneminen uusliberalismin suuntaan ja hyvinvointivaltion kaventa- minen. Tästä on vaikea olla eri mieltä, koska kyseessä on ollut lähes yleismaa- ilmallinen kehityskulku. Monien muiden tavoin Sipola kytkee markkinaliberalistisen politiikan Rea- ganin ja Thatcherin 1980-luvulla käyn- nistämiin uudistushankkeisiin, jotka yllättävän nopeasti levisivät laajalle. Si- pola pitää näitä valintoja tuhoisina sen vuoksi, että niiden seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja köyhyyden lisäänty- minen. Näin kävi myös Suomessa; tär- kein selittäjä köyhyydelle oli 1990-luvun pitkä perintö, mutta tuloerojen kasvun taustalla on ollut tietoinen pääomatulo- ja suosiva veropolitiikka. Samaan aikaan sosiaalipolitiikassa ryhdyttiin puhumaan kannustimista ikään kuin finanssikriisis- tä johtunut 1990-luvun suurtyöttömyys olisi johtunut työttömien äkillisestä lais- kistumisesta. Sipola tuo esimerkeillään hyvin esiin myös sen, kuinka esimerkiksi talouden eliittiin luettavat tahot ovat tul- leet yhä kärsimättömämmiksi suhtautu- misessaan vielä hengissä sinnittelevään hyvinvointivaltioon. Sipolan kirjan tekee ajankohtaiseksi euroalueen ja Suomen ankea taloudelli- nen tilanne 2010-luvulla. Euroopan pit- kittynyt taantuma ja eurooppalaisen ta- louspolitiikan suuntautuminen julkisten menojen säästöihin ja rakenteellisiin uu- distuksiin on Suomessa tuonut mieleen 1990-luvun kokemukset. Euroopassa va- littu selvästi konservatiivinen talouspo- liittinen linja on myös herättänyt laajan keynesiläisiä elvytysideoita korostavan kirjallisuuden, jonka osaksi myös Sipolan teos voidaan lukea. Hän esitteleekin sekä Keynesin että modernien keynesiläisten ajatuksia talouspoliittisista vaihtoeh- doista. Kysymys ei ole pelkästä idealismista, koska Yhdysvalloissa on vuoden 2009 jälkeen saavutettu paljon Eurooppaa parempia tuloksia ekspansiivisemman talouspolitiikan avulla. Euroopassa ja euroalueella ei kuitenkaan paljoa ole tehtävissä Suomen tapaisten pienten jäsenmaiden kansallisilla päätöksillä. Talouspolitiikan avaimet ovat Euroopan keskuspankin ja toisaalta komissiota oh- jaavien suurimpien jäsenmaiden käsissä.
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016
Talous & Yhteiskunta 1/2016

Recommended

Talous & Yhteiskunta 4/2016
Talous & Yhteiskunta 4/2016Talous & Yhteiskunta 4/2016
Talous & Yhteiskunta 4/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2017
Talous & Yhteiskunta 1/2017Talous & Yhteiskunta 1/2017
Talous & Yhteiskunta 1/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Recommended

Talous & Yhteiskunta 4/2016
Talous & Yhteiskunta 4/2016Talous & Yhteiskunta 4/2016
Talous & Yhteiskunta 4/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Talous ja Yhteiskunta 1/2014
Talous ja Yhteiskunta 1/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017Talous & Yhteiskunta 2/2017
Talous & Yhteiskunta 2/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Talous ja Yhteiskunta 2/2014
Talous ja Yhteiskunta 2/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 1/2017
Talous & Yhteiskunta 1/2017Talous & Yhteiskunta 1/2017
Talous & Yhteiskunta 1/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Talous ja Yhteiskunta 4/2014
Talous ja Yhteiskunta 4/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Talous & Yhteiskunta 4/2015
Talous & Yhteiskunta 4/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Talous & Yhteiskunta 2/2016
Talous & Yhteiskunta 2/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2015
Talous & Yhteiskunta 3/2015Talous & Yhteiskunta 3/2015
Talous & Yhteiskunta 3/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2017
Talous & Yhteiskunta 3/2017Talous & Yhteiskunta 3/2017
Talous & Yhteiskunta 3/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2013
Talous ja Yhteiskunta 2/2013Talous ja Yhteiskunta 2/2013
Talous ja Yhteiskunta 2/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22014
Ty22014Ty22014
Ty22014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty12014
Ty12014Ty12014
Ty12014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Ty22012
Ty22012Ty22012
Ty22012Palkansaajien tutkimuslaitos
 

More Related Content

What's hot

What's hot (18)

Talous & Yhteiskunta 3/2015
Talous & Yhteiskunta 3/2015Talous & Yhteiskunta 3/2015
Talous & Yhteiskunta 3/2015
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012Talous ja Yhteiskunta 3/2012
Talous ja Yhteiskunta 3/2012
 
Talous & Yhteiskunta 3/2017
Talous & Yhteiskunta 3/2017Talous & Yhteiskunta 3/2017
Talous & Yhteiskunta 3/2017
 
Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017Talous & Yhteiskunta 4/2017
Talous & Yhteiskunta 4/2017
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013Talous ja Yhteiskunta 1/2013
Talous ja Yhteiskunta 1/2013
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011Talous ja Yhteiskunta 4/2011
Talous ja Yhteiskunta 4/2011
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011Talous ja Yhteiskunta 1/2011
Talous ja Yhteiskunta 1/2011
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012Talous ja Yhteiskunta 4/2012
Talous ja Yhteiskunta 4/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010Talous ja Yhteiskunta 4/2010
Talous ja Yhteiskunta 4/2010
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2013
Talous ja Yhteiskunta 2/2013Talous ja Yhteiskunta 2/2013
Talous ja Yhteiskunta 2/2013
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012Talous ja Yhteiskunta 2/2012
Talous ja Yhteiskunta 2/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012Talous ja Yhteiskunta 1/2012
Talous ja Yhteiskunta 1/2012
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013Talous ja Yhteiskunta 4/2013
Talous ja Yhteiskunta 4/2013
 
Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015Talous & Yhteiskunta 2/2015
Talous & Yhteiskunta 2/2015
 
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009Talous ja Yhteiskunta 4/2009
Talous ja Yhteiskunta 4/2009
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014Talous ja Yhteiskunta 3/2014
Talous ja Yhteiskunta 3/2014
 
Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016Talous & Yhteiskunta 3/2016
Talous & Yhteiskunta 3/2016
 
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011Talous ja Yhteiskunta 2/2011
Talous ja Yhteiskunta 2/2011
 

Viewers also liked

The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?Palkansaajien tutkimuslaitos
 

Viewers also liked (20)

Ty22014
Ty22014Ty22014
Ty22014
 
Ty12014
Ty12014Ty12014
Ty12014
 
Ty42014
Ty42014Ty42014
Ty42014
 
Ty22012
Ty22012Ty22012
Ty22012
 
Ty12012
Ty12012Ty12012
Ty12012
 
Ty12013
Ty12013Ty12013
Ty12013
 
Ty42012
Ty42012Ty42012
Ty42012
 
Ty22013
Ty22013Ty22013
Ty22013
 
Ty42013
Ty42013Ty42013
Ty42013
 
Ty32012
Ty32012Ty32012
Ty32012
 
Ty42011
Ty42011Ty42011
Ty42011
 
Ty32014
Ty32014Ty32014
Ty32014
 
Ty32011
Ty32011Ty32011
Ty32011
 
Ty42010
Ty42010Ty42010
Ty42010
 
Ty32010
Ty32010Ty32010
Ty32010
 
Ty22005
Ty22005Ty22005
Ty22005
 
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
The impact of the near superior’s management on worker wellbeing, retirement ...
 
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
 
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010
 
Ty12011
Ty12011Ty12011
Ty12011
 

Similar to Talous & Yhteiskunta 1/2016

Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
 

Similar to Talous & Yhteiskunta 1/2016 (13)

Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018Talous & Yhteiskunta 4/2018
Talous & Yhteiskunta 4/2018
 
Talous & Yhteiskunta 1/2018
Talous & Yhteiskunta 1/2018Talous & Yhteiskunta 1/2018
Talous & Yhteiskunta 1/2018
 
Talous & Yhteiskunta 2/2018
Talous & Yhteiskunta 2/2018Talous & Yhteiskunta 2/2018
Talous & Yhteiskunta 2/2018
 
Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019Talous & Yhteiskunta 1/2019
Talous & Yhteiskunta 1/2019
 
Ty32013
Ty32013Ty32013
Ty32013
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2013
Talous ja Yhteiskunta 3/2013Talous ja Yhteiskunta 3/2013
Talous ja Yhteiskunta 3/2013
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010Talous ja Yhteiskunta 1/2010
Talous ja Yhteiskunta 1/2010
 
Ty12010
Ty12010Ty12010
Ty12010
 
Ty12015
Ty12015Ty12015
Ty12015
 
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010Talous ja Yhteiskunta 3/2010
Talous ja Yhteiskunta 3/2010
 
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
Keikkatyöntekijän toimeentulo muuttuvassa maailmassa - SAK:n julkaisusarja 2/...
 
Talous & Yhteiskunta 3/2018
Talous & Yhteiskunta 3/2018Talous & Yhteiskunta 3/2018
Talous & Yhteiskunta 3/2018
 
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009Talous ja Yhteiskunta 1/2009
Talous ja Yhteiskunta 1/2009
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos

The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaPalkansaajien tutkimuslaitos
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenPalkansaajien tutkimuslaitos
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Palkansaajien tutkimuslaitos
 
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopakettiPalkansaajien tutkimuslaitos
 

More from Palkansaajien tutkimuslaitos (20)

Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019Talous & Yhteiskunta 4/2019
Talous & Yhteiskunta 4/2019
 
Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019Talous & Yhteiskunta 3/2019
Talous & Yhteiskunta 3/2019
 
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuitiesThe long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
The long shadow of high stakes exams: Evidence from discontinuities
 
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimminEnsi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
Ensi vuonna eläkeläisten ostovoima kasvaa vahvimmin, työttömien heikoimmin
 
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaaTalous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
Talous jäähtyy – työllisyystavoitteen toteutumisen arviointi on vaikeaa
 
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussaSuomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
Suomalainen palkkataso eurooppalaisessa vertailussa
 
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
The Effect of Relabeling and Incentives on Retirement: Evidence from the Finn...
 
Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019Talous & Yhteiskunta 2/2019
Talous & Yhteiskunta 2/2019
 
Occupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine WorkersOccupational Mobility of Routine Workers
Occupational Mobility of Routine Workers
 
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2019–2020 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
Uncertainty weighs on economic growth – Finland has adjusted well to occupati...
 
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
Epävarmuus painaa talouskasvua – Suomi sopeutunut hyvin ammattirakenteiden mu...
 
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotusTulonjaon kehitys ja välitön verotus
Tulonjaon kehitys ja välitön verotus
 
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittainSopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
Sopeuttamistoimien erilaiset vaikutukset tuloluokittain
 
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseenMakeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
Makeisveron vaikutus makeisten hintoihin ja kulutukseen
 
Opintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajatOpintotuen tulorajat
Opintotuen tulorajat
 
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
Discrete earnings responses to tax incentives: Empirical evidence and implica...
 
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseenVAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
VAR-malli Suomen makrotalouden lyhyen aikavälin ennustamiseen
 
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
Weakening boom reduces unemployment at an unanticipated rate – employment gro...
 
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopakettiTalousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopaketti
Talousennuste vuosille 2018–2019 | Kuvio- ja taulukkopaketti
 

Talous & Yhteiskunta 1/2016

  • 1. Palkansaajien tutkimuslaitos on vuonna 1971 perustettu itsenäinen ja voittoa tavoittelematon kansantalouden asiantuntijayksikkö. Laitoksessa tehdään taloustieteellistä tutkimusta ja laaditaan suhdanne-ennusteita. Lisäksi laitoksen tutkijat toimivat ulkopuolisissa asiantuntijatehtävissä sekä osallistuvat aktiivisesti julkiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Palkansaajien tutkimuslaitoksen toiminnan tavoitteena on tarjota tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun sekä päätöksenteon tueksi. Palkansaajien tutkimuslaitoksessa tehtävän tutkimustyön painopiste on tilastollisiin aineistoihin perustuvassa empiirisessä tutkimuksessa. Sen taustalla on vahva teoreettinen näkemys ja tieteellisten menetelmien asiantuntemus. Pitkänsillanranta 3 A, 6. krs 00530 Helsinki Finland P +358 9 2535 7330 F +358 9 2535 7332 www.labour.fi Vuosikerta 25,00 € Irtonumero 10,00 € ISSN-L 1236-7206 ISSN 1236-7206 (painettu) ISSN 1795-181X (pdf) nro 1 | 2016 | Irtonumero 10,00 Euroa | www.labour.fi << BAS2 - Itella Posti Oy << Itella Green talousjayhteiskuntanro1|2016 TYÖELÄMÄ ASUNTOMARKKINAT VEROSUUNNITTELU ELÄKEINDEKSI YRITYSTUET HELIKOPTERIRAHA ILKKA NIINILUODON HAASTATTELU
  • 2. julkaisija Palkansaajien tutkimuslaitos Pitkänsillanranta 3 A (6.krs) 00530 Helsinki P. 09 - 2535 7330 Fax: 09 - 2535 7332 www.labour.fi toimitus Päätoimittaja Seija Ilmakunnas Toimittaja Heikki Taimio P. 09 - 2535 7349 toimitusneuvosto: Jaakko Haikonen Tuomas Harpf Olli Koski Marjo Ollikainen Jaana Pohja Minna Salminen tilaushinnat Vuosikerta 25,00 Euroa Irtonumero 10,00 Euroa tilaukset Irmeli Honka P. 09 - 2535 7338 irmeli.honka@labour.fi valokuvaus Maarit Kytöharju Kansi ja ulkoasu Niilas Nordenswan, Nordenswan & Siirilä Oy Taitto Irmeli Honka Painopaikka Kirjapaino Jaarli Oy ISSN-L 1236-7206 ISSN 1236-7206 (painettu) ISSN 1795-181X (pdf) Sisällys 1|2016 1 Heikki Taimio Pääkirjoitus 2 Haastattelu Heikki Taimio Koulutus- ja tutkimusleikkaukset pitäisi perua – Helsingin yliopiston emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon haastattelu 10 Pertti Honkanen & Olli Kangas Perustulo ja kannustavuus 18 Tuomo Alasoini Hallituksen työelämäreformi ja hyvä työelämän laatu 23 Lukuvihje Jaakko Kiander Simo Sipola: Rahavallan jäljet 24 Hannu Karhunen Yritystuet eivät ole innovaatiopolitiikan ihmelääke 30 Henrik Lönnqvist & Janne Pihlajaniemi Arkkitehtoninen laatu ja asuntojen hinnat 35 Lukuvihje Mari Kangasniemi Gabriel Zucman: The Hidden Wealth of Nations 44 VUOSIKERTA | 4 NUMEROA VUODESSA vuosikerta 25,00 EUROA | irtonumero 10,00 EUROA www.twitter.com/TYlehti | www.facebook.com/TYlehti T&Y -lehti Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus. Lehden toimitus p. 09–2535 7349 Tilaukset www-sivujen kautta tai p. 09–2535 7338 Tutkimuksia Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustulok- sia esitellään tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Julkaistaan laitoksen kotisivuilla. Tilaukset p. 09–2535 7338 Raportteja Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalle yleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä. Julkaistaan laitoksen kotisivuilla. Tilaukset p. 09–2535 7338 Työpapereita Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimush- ankkeiden väliraportteja sekä kansainväliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita. Työpaperit julkaistaan koko- naisuudessaan laitoksen kotisivuilla. www.labour.fi Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus, artikkelit ja haastattelu, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta. 36 Teivo Teivainen & Matti Ylönen Siirtohinnoittelu kyseenalaistaa maailmankaupan perusoletuksia 41 Lukuvihje Terhi Maczulskij Ari Hyytinen ja Mika Maliranta: Yritysjohdon taloustiede – Yritykset taloudessa ja taloustieteessä 42 Kolumni Mari Kangasniemi Sosiaaliturvan rakentamisen haasteita kehitysmaissa 44 Mika Vidlund & Ismo Risku Eläkeindeksiottelu Suomi-Ruotsi 3–0 50 Lukuvihje Ralf Sund Kari Alho & Jukka Pekkarinen (toim.): Sovitaan palkoista – palkkaneuvottelut puntarissa 52 Heikki Taimio Helikopteriraha - vihonviimeinen elvytyskeino? 59 Lukuvihje Heikki Taimio Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs. ilmasto T&Y_kannet_1/16.indd 2 26/02/16 19:20
  • 3.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 01 listyä mille alalle tahan- sa, yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa ja juuri sen kautta luo mahdol- lisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aa- mupäivällä metsästää, il- tapäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieleni tekee, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tai kriitikko” (”Saksalainen ideologia”, 1846). Tässä on pantava merkille se, että työtä tehdään yhteiskun- nan sääntelyn mukaisesti, mutta ei sanota mitään palkoista eikä perustulosta. Kummallista. Vanhassa englanninkielisessä taloustieteellises- sä kirjallisuudessa esiintyi termi ”kansallisosinko” (”national dividend”) suunnilleen samassa merki- tyksessä kuin nykyään kansantulo. Yllättäen sama termi on noussut uudelleen keskusteluun eräänlai- sen vastikkeellisen kansalaisosingon mielessä. Sille on annettu osin samanlaisia tavoitteita kuin perus- tulollekin, mutta erityisen sävyn sille antaa huoli siitä, että tekoälyn ja robottien ansiosta työnteon tarpeen on väitetty tulevaisuudessa vähenevän dra- maattisesti, jopa puoleen nykyisestä. Tähän voidaan vielä lisätä joidenkin tutkijoiden ennustukset mah- dollisuuksista pidentää elinikää (ja siten eläkeikää?) dramaattisesti. En niin tiedä tuosta tekoälystä ja eliniän pidentä- misestä. Uskoni horjuu jo 3D-tulostukseen ja itses- tään liikkuviin autoihin, joiden sanotaan olevan tätä päivää. Jos kuitenkin robotit valtaavat työelämän, niin jotenkinhan toimeentulo on turvattava, esi- merkiksi kansalaisosingolla. Taas sen rahoittajaksi voitaisiin ehdottaa suurpääomaa, joka ilmeisesti omistaisi enimmät tuotannolliset robotit. Vapautuminen kokonaan työnteosta on kuitenkin utopiaa, ja se voisi jopa olla turmiollista ihmisluon- nolle. Engels muuten kirjoitti myös kirjasen ”Työn osuus apinan kehittymisessä ihmiseksi”. Perustu- lolla tuskin tulee olemaan osuutta ihmisen taantu- misessa apinaksi, toivottavasti ei roboteillakaan. • PÄÄKIRJOITUS HEIKKI TAIMIO Erikoistutkija palkansaajien tutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi Perustulo, utopia ja realismi Ennen muinoin Suomessa, suljetun ja devalvaatioil- la tekohengitetyn talouden oloissa, oli tapana aina sopivan tilaisuuden tullen vaatia lisää liksaa. Perus- teluksi riitti monesti hokema, että suurpääomalla oli varaa maksaa. Näkyvillä tai piilossa taustalla kummitteli Karl Marx, joka oli kirjoittanut, että kapitalistit tavoittelevat voittoja sen kun kerkiävät – tuttu oletus myös valtavirtataloustieteessä. Vaikka maltillisempiakin äänenpainoja kuultiin, usein on- nistuttiin palkankorotuksilla kaappaamaan isompi siivu kansantulokakusta, ainakin joksikin aikaa. Mutta sitten iski globalisaatio ja tuli finanssikrii- sejä ja lamoja. Työpaikkoja katosi, työttömyys kas- voi, ja palkansaajien elämä kävi muutenkin epävar- memmaksi. Devalvaatioistakaan ei ollut enää toivoa. Palkankorotusvaatimukset vaihtuivat palkkamalt- tiin. Osa niistä nuorista ja vähän vanhemmistakin, jotka olisivat vanhassa maailmassa ajaneet palkan- korotuksia, vaatii nyt perustuloa. Tuskin mikään saa heitä kiihtymään niin kuin se, että jossakin heidän tilaisuudessaan alustaja ilmoittaa vastustavansa perustuloa. Perustulon perustelut ovat olleet moninaisia. Uusliberalismin ja monetarismin oppi-isänä pidetty nobelisti Milton Friedman piti sen erästä versiota parhaana keinona järjestää sosiaaliturva. Jotkut työnantajat ovat kuvitelleet sen heikentävän palk- kavaatimuksia. Kiinnostavaa on myös se, että jotkut ovat nähneet perustulon perälautana jolta ponnistaa vaatimaan parempia palkkoja ja työehtoja. On kui- tenkin täysin selvää, ettei mikään realistinen rahoi- tusmalli riittäisi perustuloon, joka takaisi säällisen toimeentulon ja siten vaihtoehdon palkkatyölle. Perustulo ei siten myöskään vapauttaisi kokonaan palkkatyöstä, jonkinlaiseksi elämäntapaintiaaniksi, jollainen lienee muutamien perustulon kannattajien (joillakin jopa mielestään marxilainen) utopia. Ja kukas sitten tekisi kaikki työt? Lukijoiden ärsyttämisen uhallakin mainitsen Marxin uudelleen. Hänen yhdessä Friedrich En- gelsin kanssa luonnehtimassaan ”kommunistises- sa yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole mitään yksinomaista toimintakehää, vaan kukin voi täydel-
  • 4. 02 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 heikki taimio Erikoistutkija palkansaajien tutkimuslaitos heikki.taimio@labour.fi haastattelu Kuvat maarit kytöharju Olet koko pitkän urasi ajan tutkinut ja opettanut filosofiaa Helsingin yliopistossa. Millaista kehi- tystä filosofiassa on tapahtunut sinä aikana? Olen todellakin tullut opiskelemaan matematiik- kaa vuonna 1964, ja innostuin filosofiaan seuraava- na vuonna eli aika tarkkaan 50 vuotta sitten. Sillä tavalla on tullut pitkä kokemus tältä tieteenalalta. Filosofiahan on maailman vanhin akatee- minen oppiala. Se juontaa juurensa Platonin aka- temiaan ja Aristoteleen lyseoon. Tänä vuonna on Aristoteleen 2400-vuotisjuhla. Filosofia on sillä ta- valla uskollinen perinteilleen, että meillä Helsingin yliopistossakin on edelleen Aristoteleen jaottelun pohjalta teoreettinen filosofia, joka tutkii ajattelun taitoa, tietoa ja tiedettä. Lisäksi on käytännöllinen filosofia, joka tutkii inhimillistä toimintaa, eettistä harkinta ja hyveitä. Sen rinnalla, että käsitellään näitä klassisia teemoja, on syntynyt uusia filosofian erikoisaloja, jotka tarkastelevat joitakin ajankohtaisia aiheita ja kysymyksiä – vaikkapa tekniikan filosofia, ympä- ristöfilosofia ja ammattien etiikka. Yhteiskuntafilo- sofia on tärkeä erikoisala. Meillähän on Helsingin yliopistossa Uskali Mäen johtama yhteiskuntatietei- den filosofian huippuyksikkö, joka on tästä aiheesta maailman suurin yksikkö. Mitä annettavaa filosofialla yleisesti ottaen nyky- päivänä on meille kaikille tai yhteiskuntatieteiden tai taloustieteen harrastajille? Filosofian yksi tehtävä on kehittää tieteellistä ajat- telua. Filosofia kasvattaa henkilöitä, joilla on gene- ralistin kykyjä tarkastella kriittisesti hyvin erilai- sia asioita. Kyseenalaistaminen ja argumentaatio kuuluvat filosofian välineisiin, ja silloin kohteena voi olla oikeastaan mikä tahansa, vaikkapa talou- dellinen toiminta ja taloudellinen ajattelu. Viittaan tässä yhteen seminaarin pohjalta toimitettuun kir- jaan ”Talous ja filosofia”, jossa näin on tehty (Nii- niluoto ym. 2013). Filosofia voi kyseenalaistaa taloudellista toimintaa ja taloustieteellistä ajattelua. Sikäli tietysti tuo kuulostaa vähän tutulta, että taloustieteen piirissä puhutaan taloustieteelli- Koulutus- ja tutkimusleikkaukset pitäisi perua – Helsingin yliopiston emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon haastattelu Haastattelu on tehty 11.1.2016 ja päivitetty 3.2.2016 Teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto toimi Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina v. 2003–2013. Hän korostaa yliopistojen merkitystä Suomen historiassa ja niiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta, joka tulee kärsimään niihin kohdistuvista leikkauksista. Jos leikkauksia tehdään, niin kannattaisi käyttää laatua niiden kriteerinä – Helsingin yliopisto on yksi maailman huippuyliopistoista. Yliopistojärjestelmän uudistamiseen tarvittaisiin uusia porkkanoita. Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri kaipaa positiivisia näkymiä, jollaisia olisivat mm. koulutus- ja tutkimusmäärärahojen leikkausten peruminen ja yleisen luottamuksen ilmapiirin parantaminen.
  • 5.
  • 6. 04 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 MYÖS KAIKKI MENESTYVÄ STRATEGINEN TUTKIMUS POHJAUTUU PERUSTUTKIMUKSEEN. sestä imperialismista, ts. taloustieteen välineitä käytetään hyväksi ”tunkeu- duttaessa” toisten tieteenalojen ton- teille. Mainitussa kirjassa on Uskali Mäen ar- tikkeli markkinakäsitteen laajentamises- ta eli taipumuksesta tarkastella kaikkea ikään kuin taloudellisten markkinoiden näkökulmasta. SUOMI NOUSUUN KOULUTUKSELLA JA TUTKIMUKSELLA Suomessa on nyt talousahdinko, josta pyritään pois parantamalla kilpailuky- kyä. Tässä tullaan siihen, että olet ollut yliopiston johdossa pitkään ja varmasti perehtynyt yliopistojen rooliin yhteis- kunnassa. Millainen on yliopistojen ja yleensä tutkijoiden asema tällaisessa tilanteessa? Mehän puhumme nykyään yliopistojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja vuorovaikutuksesta. Suomessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten tutkimus voi lisätä innovaatioiden kautta kansallista kilpailukykyä. Nokian menestys 1990-lu- vulla perustui merkittävällä tavalla sellai- seen tekniikan alan osaamiseen, jota oli Suomessa kehitetty. Eikös Nokialla ollut jossain vaiheessa oma tohtorikoulutusohjelmakin? Nokialla oli tosiaan oma tutkimuskeskus ja itse asiassa isompi tutkimusbudjetti kuin koko muulla Suomella. Pohjana oli työ, mitä oli tehty teknillisissä korkea- kouluissa ja Oulun yliopistossa, mutta myös perustutkimus matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen piirissä. Minus- ta tämä on edelleen tärkeä mahdollisuus, sillä Suomessahan yritysten ja yliopisto- jen yhteistyö on tilastojen mukaan maa- ilman kärkiluokkaa. Toisaalta panostetaan siihen, mitä nykyään sanotaan strategiseksi tutkimukseksi. Sen kohteina ovat suu- ret yhteiskunnalliset haasteet kuten il- mastonmuutos, ikääntyminen, terveys jne. Kyllä on tärkeää, että yliopistot ovat tässäkin aktiivisesti mukana. Mutta itse korostaisin tässäkin yhteydessä sitä, että kaikki tällainen menestyvä, relevantti, soveltuva, strateginen tutkimus kuiten- kin pohjautuu perustutkimuksen uusiin avauksiin. Tarvitsemme edelleen vahvan tuen yliopistojen perustoiminnoille ja sellaiselle vapaalle perustutkimukselle mitä Suomen Akatemia ja EU:n tasolla ERC1 rahoittavat. Yliopistojen yhteiskunnallinen vaikuttavuushan on usein epäsuoraa ja tapahtuu pitkän aikataulun kuluessa. Ehkä paraatiesimerkki on se, miten Suo- men kansakunta rakennettiin 1800-lu- vulla. Siinä avainasemassa oli Helsingin yliopisto eli silloinen Keisarillinen Alek- santerin yliopisto, jonka piirissä harjoi- tettu kulttuurin tutkimus, filosofia, kieli, taide ja historia yhdessä loivat Suomen identiteetin. Tällä tavalla Suomi kansa- kuntana perustuu itse asiassa yliopistol- liseen toimintaan. ”Helsingin yliopistoon sijoitettu euro tuo yhteiskunnalle takaisin 4,5 euroa.” Myös itsenäisen Suomen keskeiset instituutiot, jos katsoo kirkkoa, sairaaloi- ta, oikeuslaitosta, demokratiaa, valtion- hallintoa, hyvinvointiyhteiskuntaa, kau- pankäyntiä, tekniikkaa ja elämänlaatua, ovat kaikki ammentaneet yliopistollisesta toiminnasta. Sitten ovat myös ihan suo- rat taloudelliset vaikutukset, joita syntyy yritysyhteistyössä sekä startup-yritysten ja patenttien kautta uusista keksinnöistä. Tällä alalla on paljon nuorten innokkai- den tutkijoiden aikaansaamaa ”pöhinää”. Tuoreen kansainvälisen arvion (BiGGAR Economics 2015) mukaan Helsingin yliopistoon sijoitettu euro tuo yhteis- kunnalle takaisin 4,5 euroa. Kuitenkin yliopistojen yhteiskunnallinen vaikut- tavuus on paljon laajempi kuin kapeilla taloudellisilla mittareilla tulee näkyviin. Mitä arvioisit olleen syynä siihen, että uusi hallitus lähti leikkauslinjalle yli- opistojen ja tutkimuksen suhteen? Kyllähän se yllätys kaikille oli, että näin rajusti lähdettiin tutkimusta ja koulutus- ta leikkaamaan. Sehän ei ollut minkään puolueen vaaliohjelmassa. Oli koulutuslupaus, ettei koulutuksesta leikata. Niin, luvattiin päinvastoin, ettei kou- lutuksesta leikata. Hyvin pitkään on maamme menestysstrategiana nouda- tettu linjaa, että Suomi on tutkimukseen, koulutukseen ja osaamiseen perustuva hyvinvointiyhteiskunta. Yliopistoissa tietysti ymmärretään talouskriisistä syn- tyviä yleisiä säästötarpeita, mutta se, että ne kohdistuvat näin rajusti tänne yliopis- tosektorille, oli pettymys. Ratkaisu on myös lyhytnäköinen Suomen tulevaisuuden kannalta. Kun 1990-luvun laman yhteydessä myös leikattiin yliopistojen rahaa ja se näkyi lomautuksina, niin kuitenkin silloin sa- maan aikaan panostettiin tutkimukseen. Siinä oli sellainen yhtälö, että yliopistoja vähän rokotettiin, mutta samalla valtion tiedeneuvoston suositusten pohjalta li- sättiin t&k-panostusta. VTT, Tekes… …ja myös Akatemian rahat nousivat. Juu- ri tämä oli se vipu, jolla Suomea silloin nostettiin. Nyt tapahtuu samaan aikaan se, että perustutkimusta ajetaan alas yli- opistojen ja Akatemian kautta, soveltavaa tutkimusta supistetaan valtion sektori- tutkimuslaitosten kautta ja myös vähen- netään sellaista rahaa, jolla voitaisiin teh- dä tutkimuksen ja yritysten yhteistyötä eli Tekes-rahaa ja SHOKkeja2 . Tämä on minusta tosi huono yhtälö. Löysin pienen esitteen, jossa on Helsingin yliopiston strategiset tavoit- teet tälle hallituskaudelle. Siellä on ensimmäisenä se, että maan parhaan yliopiston perusrahoitus turvataan. Nyt kun yliopistoindeksi3 jäädytetään koko
  • 7.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 05 KAIKKI SUOMEN KASVUKESKUKSET OVAT YLIOPISTOKAUPUNKEJA, MUTTA LEIKKAUKSET KOHDISTUVAT JUURI NIIHIN. hallituskaudeksi, niin sehän tietysti kohdistuu kaikkiin yliopistoihin koon suhteessa. Siten Helsingin yliopisto saa suurimman osuuden niistä leikkauksis- ta. Tämän lisäksi tuli apteekkirahojen4 leikkaus, joka on melkein 30 miljoonaa euroa. Jos ymmärrettäisiin oikein kou- lutuksen ja tutkimuksen merkitys kan- sakunnan menestykselle, parempi me- netelmä olisi käyttää koon sijasta laatua rahoituksen kriteerinä. Yliopistoindeksin jäädytys ja apteekkirahojen leikkaus heikentävät yliopistojen perusrahoitusta. Kun tällä hetkellä sekä Helsingin yli- opisto että Aalto-yliopisto ovat käyneet rankat yt-neuvottelut, on ikävä kyllä unohdettu se tosiasia, että pääkaupun- kiseutu on dynaaminen talousveturi koko Suomelle. Jos katsotaan Suomen kehitystä, niin itse asiassa kaikki maam- me kartalta löytyvät kasvukeskukset, siis paikat minne ihmiset muuttavat ja missä on elinkeinoaktiivisuutta, ovat yliopisto- kaupunkeja. Onko tässä siis jotain aluepolitiikkaa? Nyt kun hallituksessa on keskustapuo- lue, ja ehkä muissakin hallituspuolueis- sa on voimia, jotka haluaisivat jarrut- taa kasvukeskusten kehitystä ja suosia maaseutua enemmän, niin sitten eri- tyisesti Helsingin yliopistoon isketään tällä tavalla. Kyllä se aluepolitiikalta maistuu. Olin itse mukana, kun uutta yliopistolakia tehtiin ja siihen kirjattiin indeksiehto, jonka piti turvata kustannustason nou- su kaikille yhteisesti. Pelin henki oli se, että kenenkään tilannetta ei huononneta, jolloin ideana oli myös se, että turvataan Helsingin yliopiston asema. Me olemme kuitenkin Suomen ainoa maailman 100 kärkiyliopiston joukossa. Olin itse silloin kanslerina valtioneu- vostossa, kun kirjattiin laki, jonka mu- kaan apteekkimaksun kompensaatio tu- lee jatkossakin yliopistolle. Tiedän, että silloin keskustapuolueen piirissä oli vä- hän erilaisia näkemyksiä, mutta silloinen pääministeri Matti Vanhanen tuki tässä asiassa Helsingin yliopistoa. Hänellä oli siinä ihan hyvä ja selkeä näkemys. Mutta nyt eduskunta on jo päättänyt, että vie- dään yliopistolta se melkein 30 miljoo- naa. Tämä on ollut sellainen voimavara, jolla olemme voineet pitää tutkimuksen ja koulutuksen eksellenssiä yllä. Olisi toivonut, että edes kokoomuksen sivis- tysporvarit olisivat tehneet toisenlaisen arvovalinnan. Silloin kun Helsingin yliopisto menetti almanakkaerioikeuden EU:hun liityttäessä, yliopisto sai valtiolta kom- pensaatiota menetetystä tulosta. Jos apteekkierioikeuden riistossa nouda- tettaisiin kompensaatiomallia, niin sehän vaatisi 600 miljoonan euron pääoman, jonka tuotto 5 prosentin vuositasolla olisi tämä 30 miljoonaa. Valtio voisi sen toteuttaa omaisuuttaan myymällä, mut- ta en usko nykyisen hallituksen tähän suostuvan. Mitä näistä leikkauksista sitten seuraa? Onko sitä jo arvioitu tai ennakoitu, mil- laisia vahinkoja niistä koituu? Ilman muuta niistä koituu vahinkoja. Helsingin yliopistossa on arvioitu, että hallituskauden lopussa on 106 miljoo- nan tappiot vuosittaiseen nykytasoon nähden. Yt-neuvotteluissa tarkasteltiin enintään 1 200 hengen vähennyksiä tä- män vuosikymmenen loppuun mennessä, mikä on 15 prosenttia koko henkilöstös- tä. Yliopiston menoeristä tietysti ylivoi- maisesti suurin muodostuu henkilöstön palkkakuluista. Voimme toki jonkin ver- ran säästää tilakustannuksissa ja laitteis- sa, mutta ei se näin suurissa leikkauksissa paljoa auta. Hallinnon organisaatio on päätetty panna uusiksi, mutta ei meillä- kään niin suurta hallintohenkilökuntaa ole, että vain sen piirissä tehtävillä vä- hennyksillä voitaisiin näin suuria ratkai- suja saada aikaan. Mutta nyt tämä yt-prosessi on käy- ty. Yliopisto on ilmoittanut irtisanovan- sa vuoden 2017 loppuun mennessä 570 työntekijää, joista 75 on opetus- ja tutki- mushenkilöstöön kuuluvaa. Lisäksi mää- räaikaisia työsuhteiden ja eläkkeelle jää- vien osalta tulee vuoteen 2020 mennessä lisävähennyksiä 410 henkeä, joista 220 on opettaja-tutkijoita. Siis yhteensä noin tu- hannen hengen leikkaus on edessä. Helsingin yliopisto vähentää vuoteen 2020 mennessä noin 1000 henkeä, joista noin 300 on opettajia ja tutkijoita. Siinähän voi käydä helposti niin, että tutkimus- ja opetushenkilökunnalle lankeaa entistä enemmän hallintoteh- täviä. Kyllä tällaista harmillista piilohallin- toa on jo ollut ja syntyy lisää. Tässä voi todeta, että kun yliopistoindeksiä on jo aikaisemminkin leikattu, niin yliopisto on hallinnon rekrytointikiellon avulla ottanut niin sanotusti löysät pois meidän rakenteistamme. Jo ennen näitä neuvot- teluja henkilöstö on vähentynyt 500:lla. Yliopiston strategisen ohjelman toisena tavoitteena oli se, että yliopisto pääsisi tekemään sisäistä rakenteellista kehittämistä, mutta sitä on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen vaikeaa tehdä rationaalisella tavalla. Pitäisikö yliopistojen ottaa käyttöön lu- kukausimaksut ulkomaisille tai kaikille opiskelijoille? Tässä voisi jälleen viitata tuohon strategi- seen tavoiteohjelmaan, jossa kolmantena oli koulutusvienti. Koulutusvienti antaa mahdollisuuksia, mutta jälleen voi arvi- oida, että tulolähteenä se on aika pieni. Uskon myös, että yliopistot ovat hyvin
  • 8. 06 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 MAAILMAN NOIN 17 000 YLIOPISTOSTA HELSINKI ON 67. NS. SHANGHAIN RANKING-LISTALLA. valmiita nyt siihen ratkaisuun, että EU- tai ETA-alueen ulkopuolisilta opiskeli- joilta kerätään lukuvuosimaksuja, joiden aika kovaksi hinnaksi Helsingin yliopis- to on vahvistanut 10 000–25 000 euroa. Täydennyksenä on kuitenkin apurahajär- jestelmä. Tämäkin kehittää meidän toi- mintamme kansainvälistymistä, onhan meillä ollut pitkän aikaa tavoitteena saa- da entistä enemmän ulkomaisia opettajia ja opiskelijoita tänne Suomeen. Tuntuisi ainakin siltä, että ilmainen koulutus on ollut sellainen valtti, joka on houkutellut tänne, mutta se tulee sitten vähenemään. Kyllä osittain, mutta tulee varmaan vähän eri opiskelijoita. On ollut sellaisia, jotka ovat tulleet tänne vain ilmaisen opiske- lun takia, joten ehkä niitä jää pois, mutta tilalle tulee sellaisia laadukkaita opiske- lijoita, joilla on mahdollisuus maksaa lukukausimaksuja. Vastineeksi saatetaan sitten vaatia laa- dukasta koulutusta. Niin, sitten on oikeus vaatia laadukasta koulutusta. Kyllähän näiden vähennysten myötä tulee myös huoli siitä, kuinka in- nostava yliopisto on suomalaisille lahjak- kaille nuorille urasuunnittelun kannalta, ja kuinka houkuttelevana me voimme pi- tää sen ulkomaisille huippuosaajille, joita olisi myös tarpeellista saada tänne opet- tajiksi ja opiskelijoiksi. Jos rahat niukke- nevat ja elämä muuttuu täällä ankeaksi, niin on vaikea enää houkutella väkeä, ja ehkä täältä lähtevät parhaat pois. Yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset tulevat lisäämään aivovuotoa Suomesta. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on näkyvä esimerkki. Näitä parhaita ky- kyjä tietysti houkutellaan maailmalle, ja jos täällä tilanne on kovin ankea, niin kyllä niitä lähtijöitäkin tulee olemaan. Kreikka on tästä hälyttävä esimerkki. HELSINGIN YLIOPISTO ON MAAILMAN 100 PARHAAN JOUKOSSA Se ei taida olla kauhean laajasti tunnet- tu asia, kuinka Helsingin yliopisto aino- ana Suomen yliopistoista on maailman 100 parhaan joukossa. Ns. Shanghain listalla se oli viimeksi sijalla 67, joka oli kaikkien aikojen paras. Missä Helsingin yliopisto on hyvä? Vaikuttamassa ovat pitkä perinne ja mo- nipuolisuus. Meillä ovat kaikki päätie- teenalat paitsi tekniikka ja liiketaloustie- de, siis kattava valikoima humanistisista tieteistä lääketieteeseen ja luonnontie- teisiin. Yliopistojen rankinglistat käyt- tävät jonkin verran erilaisia indikaatto- reita. Jotkut mittaavat mainetta maail- malla. Shanghain lista, joka on kaikkein tunnetuin, mittaa nimenomaan tutki- muksen ansioita. Mukana on erilaisia tapoja mitata tutkimusaktiivisuutta ja sitä huomiota, minkä tutkimukset saa- vat, vaikkapa viittausindeksien avulla. Mehän olemme itsekin tehneet omaa laadunvarmistusta ja tutkimuksen arvi- ointia kansainvälisten paneelien avulla. Vuonna 1999, kun olin itse tutkimuksen vararehtori, olin vetämässä ensimmäistä tällaista arviota. Olemme panostaneet muutamiin omiin korkeatasoisiin tutkimusyksik- köihin, kuten biotekniikan, neurotieteen ja molekyylilääketieteen instituutit sekä humanistinen tutkijakollegio, joissa on käytetty myös apteekkirahaa pohjana. Sitten olemme menestyneet erittäin hy- vin Akatemian huippuyksikköjen ja aka- temiaprofessoreiden kilpailluissa hauis- sa. Siinäkin meidän prosenttiosuutemme valtakunnallisesti on paljon suurempi kuin vaikkapa opiskelijamäärien suh- teessa. Olemme tutkimusintensiivinen yliopisto. Vaikkapa Shanghain listassa näkyy se, että meillä on erinomaista lää- ketiedettä, luonnontieteitä, biologiaa ja ympäristötutkimusta. Helsingin yliopistohan on yksi pe- rustajajäsen eurooppalaisessa tutkimu- sintensiivisten yliopistojen verkostossa LERUssa5 . Siinä oli 12 perustajajäsentä – Oxford, Cambridge, Helsinki, Saksasta muutama jne. – siis todelliset Euroopan huippuyliopistot. Jos ajattelemme, että maailmassa on noin 17 000 yliopistoa, niin Shanghain listan sijoitus 67 tarkoit- taa, että me olemme puolen prosentin parhaimmistossa. Sitä ei ehkä Suomessa todellakaan ole hyvin ymmärretty, että on näin vaativaa päästä tällaiselle tasolle ja pysyä siinä. Me olemme myös muissa rankingeissa 100 parhaan joukossa, myös sellaisissa, jotka perustuvat aika paljon mainearvi- ointeihin. Mielenkiintoinen on ns. QS Ranking6 , jossa on tieteenalakohtaisia arvioita maailman kärkisijoituksista. Joillakin erikoisaloilla me olemme siellä 50 parhaan joukossa. Esimerkiksi filoso- fia Helsingin yliopistossa, siis oma alani, on sijalla 46. Ekonomistina tulee mieleen, onko ranking-listoja suhteutettu yliopisto- jen käytössä oleviin resursseihin miten- kään, esimerkiksi rahamääriin. Kyllä ne osittain ovat. Shanghain listassa on sellainen momentti, joka mittaa ko- kotekijää, mikä hiukan tukee Helsingin yliopistoa. Mutta uusi Nobelin palkinto olisi kova juttu. ”Yhden amerikkalaisen huippuyliopiston varat voivat olla enemmän kuin koko Suomen yliopistosektorin yhteensä.” Aina sanotaan, että kärjessä on ame- rikkalaisia yliopistoja, joiden resurssit ovat aivan toista luokkaa. Opiskelijamääriltäänhän ne huippuyli- opistot eivät ole kovin suuria. Niissä taas
  • 9.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 07 opettaja-opiskelija-suhde on paljon pa- rempi kuin meillä. Yhden amerikkalaisen huippuyliopiston varat voivat olla enem- män kuin koko Suomen yliopistosektorin yhteensä, joten edes sen hajasijoituksen purkaminen ei tässä vertailussa auttaisi. Tulisiko pitää järkevänä tavoitella tällaista pääsyä vaikkapa 50 parhaan joukkoon. Mitä siihen vaadittaisiin? Ei ainakaan näitä leikkauksia. Helsingin yliopiston strateginen tavoite olla maailman 50 huipun joukossa ei ole mielestäni epärealistinen, vaikka toisaal- ta kilpailuhan on äärimmäisen kovaa, ja sinne 100 kärkeen ovat esimerkiksi kiina- laiset yliopistot innolla ja suurella rahalla pyrkimässä. Mutta Pohjoismaat menesty- vät aika hyvin. Ruotsista ja Tanskasta on yliopistoja siinä samalla tasolla. Mutta ei siinä ainakaan tarvita leik- kauksia, jotka tulevat varmastikin ra- pauttamaan toimintamme tasoa. Korkea laatu vaatii erittäin lahjakkaita tutkijoita, jotka tekevät menestyksellä tutkimusta, sitoutuneita opiskelijoita sekä vahvaa hallintoa ja infrastruktuuria, jotka tuke- vat luovaa työtä. Helsingin yliopistokin on Suomen muiden yliopistojen tapaan käynyt läpi laadunvarmistusjärjestelmän auditointeja. On tutkittu, miten hommat hoituvat ja ovatko järjestelmät kunnossa. Siinä suhteessa me olemme olleet aika hyvin viritettyjä. Meillä on toimivat atk- järjestelmät ja kirjastot ja myös tukea kansainvälisiin tehtäviin. Mutta nyt kun ruvetaan joka puolelta etsimään säästö- jä, niin varmasti nämä yleiset toiminnan edellytykset tulevat heikkenemään. Kun vilkaisin tätä Helsingin yliopiston esitettä, niin kohdasta 2 (”Lisää laatua rakenteellisiin ratkaisuihin”) tuli mie- leen se, mikä tässä on jo ollut vähän yleisessäkin keskustelussa, että raken- teellinen ratkaisu olisi poistaa joiltakin ns. maakuntayliopistoilta ylempien tutkintojen koulutus- ja antamismah- dollisuus. Onko siinä säästöjä tehtäessä sitten tarkoitus siirtää tutkijaresursse- ja tänne Helsingin yliopistolle? Kun puhutaan iskusanana yliopistojen profiloitumisesta, jonka kautta jokaisen pitäisi löytää omia vahvuusalueitaan, sillä voidaan tarkoittaa työnjakoa esimerkiksi koulutusvastuissa: missä opetetaan oike- ustiedettä ja missä hammaslääketiedettä jne. Voisi olla mahdollista tehdä siirtoja tai sopimuksia, jotta voidaan paremmin keskittyä joissakin suuremmissa yksi- köissä omiin aloihin. Profiloitumista voisi myös tapahtua sillä tavalla, että toiset yli- opistot saavat enemmän vastuuta tohtori- koulutuksesta ja toiset perusopetuksesta ja maisterikoulutuksesta. Yliopistojen on kuitenkin vaikeaa keskenään päästä täl- laisiin sopimuksiin. Yliopistojen olisi helpompi sopia rakenteellisista uudistuksista yliopistojärjestelmään, jos niille tarjottaisiin siihen jotakin porkkanaa. Varmasti. Se päätös pitäisi tulla ylhääl- tä, jotta se onnistuisi. Ei se millään yli- opistojen välisellä sopimuksella tule toteutumaan. Entinen yliopistojen rehtorien neuvosto ja nykyinen Suomen yliopistot (UNIFI) ry on teettänyt rakenteellisia selvityksiä eri tieteenaloilta. Niissä on ehdotuksia siitä, miten tällaista profiloitumista ja tehtävi- enjakoa voitaisiin tehdä. Ministeriö sitten jakamalla resursseja ja palkitsemalla stra-
  • 10. 08 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 tegista suunnittelua voi myös vaikuttaa siihen suuntaan. Muodikkaat yliopistojen yhdistämiset ovat ehkä vähentäneet mak- rotason yksiköitä, mutta niiden sisällä ei ole tapahtunut kovin paljon rakenteellista uudistumista. Minulla on se käsitys, että tämä keskeneräinen prosessi tarvitsisi sellaista porkkanaa, jota käytettiin kun kolmen korkeakoulun toimintoja yhdis- tettiin Aalto-yliopistoksi. Tällainen tilan- ne, jossa kaikki joutuvat vähentämään, useat yliopistot käyvät yt-neuvotteluja ja jotkut Turun ja Tampereen tapaan sinnit- televät käyttämällä omaa pääomaansa, ei ole kovin otollinen hyvin harkituille ra- kenteellisille ratkaisuille. SYNKKIÄ NÄKYMIÄ Suomen yhteiskunnalliseen ilmapii- riin vaikuttavat tänä päivänä sellaiset globaalit ongelmat kuin talouskasvun hitaus, ilmastonmuutos, terrorismi ja pakolaisvirrat. Mikä mielestäsi on kes- keisintä ja suurin uhka meille? Elämme todella vaikeaa aikaa. Kuten sanotaan, maailmankirjat ovat sekaisin monella taholla. Näitä huolenaiheita kyl- lä riittää. Vuoden 1990 paikkeilla Francis Fukuyama esitti yltiöoptimistisen käsi- tyksen, että nyt liberaali länsimainen markkinatalous on lopullisesti voittanut, ja on saavutettu happy end, jonka jälkeen ei enää synny suuria yhteiskunnallisia konflikteja. Kyllähän sitä kaikki epäilivät saman tien kun hän sen esitti, mutta silti on ollut hämmästyttävää, kuinka pahasti pielessä se ennustus oli. Monet meistä ovat uskoneet maa- ilman edistykseen – ei sillä tavalla, että se olisi joku välttämätön asia, vaan niin, että maailmassa yhteisesti kamppaillaan hyvien asioiden puolesta. Tämän valossa on katkeraa nähdä, mitä on tapahtunut demokratian ja oikeusvaltion asemalle maailmankartalla ihan meidän lähinaa- pureissammekin – Venäjä, nyt Euroopan puolella Unkari, Puolakin alkaa mennä huonoon suuntaan. Lähi-idässä oli odo- tus, että arabikevät jollakin tapaa lisäisi demokratiaa, mutta se johtikin ihan päin- vastaisiin tuloksiin, sen myötä terroris- min lisääntymiseen ja hallitsemattomaan turvapaikkojen hakijoiden prosessiin. Ilmastonmuutoksessa oli pieni positiivinen käänne Pariisin kokouksen päätöksissä. Mutta pitemmällä aikavä- lillä jos lämpeneminen jatkuu ja Etelä- Eurooppa alkaa kuivua ja aavikoitua, niin nämä nyt nähdyt ihmisvirrat ovat pieni puro siihen nähden, mitä tulee luulta- vasti kansainvaelluksena tapahtumaan. Jotkut yrittävät uskotella, että ilmaston- muutos olisi Suomelle hyvä asia: täällä on sitten lämpimämpiä talvia ja jotkut vil- jalajit menestyvät, mutta siitä varmasti syntyvää sosiaalista kaaosta ei kyllä ku- kaan osaa hallita. Tällaisia aika synkeitä näkymiähän maailmassa on. Synkeitä näkymiä maailmassa: ilmastonmuutos, pakolaisvirrat, terrorismi, demokratian ja oikeusvaltion asema. Eikö tämä kuitenkin johda lopulta ra- jojen sulkemiseen? Onhan jo jonkin verran aitoja rakennettukin. Aika paljon uusia rajoja ja aitoja todella rakennetaan. Onhan meilläkin ollut oma historiallinen asemamme idän ja lännen välillä. Olemme olleet sotatantereena vuosisatoja, ja tänne ovat heijastuneet monet maailman mullistukset. Silti me olemme monessa suhteessa olleet aika suojattuja. Minun elämänkaareni aika- na, kun olen syntynyt heti sodan jälkeen, tämä pohjoismainen demokraattinen yhteisö on ollut hyvinkin rauhallinen ja hieno paikka asua. Nyt talouskriisit heit- televät meitä. Noista kysymyksistä tuli mieleen se, että ei siitäkään kauaakaan ole, kun silloisen ulkoministeri Stubbin johdolla pantiin pystyyn maabränditoimikunta. Olin siinä jäsenenä, ja Jorma Ollila oli puheenjohtajana. Työryhmän raportissa Suomen valtteina nostettiin esiin kolme asiaa. Yksi oli puhdas luonto, toinen oli koulutus, ja kolmas oli ongelmanratkai- sukyky. Kyllähän meillä edelleen puhdas- ta luontoa on. Se on varmaan parhaiten säilynyt näistä kolmesta. Talvivaara on tosin siinä poikkeus ja ilmastonmuutos vähän pitemmällä aikavälillä uhkaa sitä- kin. Mutta brändin kolmijalan suhteen koulutus on kärsimässä, kuten edellä on todettu, ja samoin ongelmanratkaisuky- ky. Brändiryhmässä oli toiveikas ajatus, jonka mukaan Suomella on niin hyvä maine maailmalla, että jos jossakin on ongelma, niin sanotaan, että kutsu pai- kalle suomalainen; ”consider it solved”. Kuten Martti Ahtisaari? Kyllä, Ahtisaari on hyvä malli, että Suomi voisi olla esimerkkinä tällaisessa konflik- tienratkaisutoiminnassa. Nyt kyllä vali- tettavasti näyttää siltä, ettei Suomi pysty oikein ratkaisemaan omiakaan asioitaan, saati sitten että voitaisiin maailmalla esiintyä sellaisina, jotka kykenevät mui- denkin asioita ratkomaan. SUOMEN YHTEISKUNNALLINEN ILMAPIIRI KAIPAA PIRISTYSTÄ Me olemme jääneet sillä tavalla jälkiju- naan, että meillä on heikoin talouskasvu Euroopassa. Ei oikein löydy eväitä talou- den nousuun. Kyllähän tästä tilanteesta seuraa yleisen ilmapiirin heikentymistä: talouslama voi ruokkia henkistä lamaa, avuttomuutta ja ahdistuneisuutta. Suomelta puuttuu nyt positiivinen projekti, jollainen oli esimerkiksi sotienjälkeinen jälleenrakennus ja hyvinvointivaltio. Olet puhunut myös kielteisyydestä. Kyllä. Meiltä puuttuu nyt positiivinen projekti. Me puhumme siitä, että Suo- mi nousuun, mutta ei oikein ole mallia, millä se tehtäisiin. Jos katsotaan Suomen historiaa, niin meillä on ollut kansallis- valtion rakentaminen, itsenäisen Suo- men muodostaminen, talvisota ja sodan jälkeen jälleenrakentaminen, ja sitten oli hyvinvointivaltion projekti. Infor- maatioyhteiskunta ja Euroopan unioni olivat myös sellaisia, jotka kannustivat ihmisiä yhteisiin ponnistuksiin. Nyt sel- laista puuttuu. Meillä on enemmänkin kielteisyyttä: ollaan Euroopan unionia vastaan tai ollaan maahanmuuttoa vas- taan. On ei-merkkisiä projekteja. Yksi esitetty iso projekti on tunneli Helsingistä Tallinnaan. Nähdään, että sillä on kauaskantoinen merkitys sitä kautta, että liitytään sitten suoraan Manner-Eurooppaan. Mutta onko se
  • 11.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 09 ”LUOTTAMUKSEN ILMAPIIRIN RAKENTAMISTA KAIVATTAISIIN NYT KOVASTI.” ollenkaan sitä samaa kaliiberia kuin mainitsemasi aikaisemmat projektit? Ei se nyt ihan ole, mutta kyllä tuollainen hyvä liikennekin voi vaikuttaa paljon. Juutinrauman silta Tanskan ja Ruotsin välille vilkastutti paljon Malmön ja Köö- penhaminan aluetta. Puhutaan ”Talsingista” tässä yhtey- dessä, mutta etäisyys on kyllä vähän pitempi. Kyllä tuon tyyppisiä projekteja tarvitaan, ja sitten myös itsetunnon kohotusta. Nuorten jääkiekkoilijoiden MM-kulta oli hyvin tervetullut. Se innosti ihmisiä ja antoi taas vähän sellaista itsetuntoa, että me suomalaiset pärjäämme. Samoin kuin vuoden 1995 maailman- mestaruus. Kyllä 1995 maailmanmestaruus oli sel- lainen, joka myös kohotti mielialoja. Se oli sama vuosi, kun liityttiin EU:hun ja Nokia oli nousussa. Kerran sanoin suomalaisten kieltei- syydestä jossakin pienessä jutussa, niin sain kuorossa sellaisen vastauksen, että emmepä ole kielteisiä. [Naurua.] Mikä paradoksi! Se keskustelu oli vähän paradoksaalista. Se meni vähän juupas-eipäs-väittelyksi. Olisiko jotain siinä, että hallitus perui- si koulutus- ja tutkimusleikkaukset ja alkaisi panostaa siihen? Se olisi kyllä hyvä ratkaisu. Hallitus on jo perunut kaikkea muutakin. Tietysti oman imagon kannalta he tuntisivat kiusallise- na taas perua jotakin, mutta kyllä se olisi sellainen positiivinen käänne, joka var- masti auttaisi eteenpäin. Suomen nousun avaimia etsittäessä varmasti tarvittaisiin kaikkien panos, ja myös yliopistotutkijoi- den yhteiskuntatieteellisiä ja taloustie- teellisiä analyyseja kaivattaisiin. Liittyykö tähän ilmapiiriin myös jo- tenkin poliitikkojen ja liikemiesten käyttäytyminen? Siinähän on tullut esille epärehellisyyttä ja suoranaista valehtelua. Esimerkkinä vaikkapa Tal- vivaara, josta on jo tehty elokuvakin. Ja sitten eräät ministerien kiinnijäämiset. Eivätkö nekin jotenkin vaikuta tähän, kun luottamus politiikkaan ja näiden kykyihin horjuu pahasti? Brändiryhmässä puhuimme aika paljon positiivisesta itsekuvasta, jonka mukaan suomalaiset ovat rehellisiä ja suoraviivai- sia. Olemme pärjänneet erittäin hyvin sellaisissa kansainvälisissä tilastoissa, joissa on katsottu, kuinka vähäistä kor- ruptio on. Meillä on hyvä virkamieskun- ta, joka ei ole lahjottavissa. Rehellisyys on sellainen hyve, joka on kärkipäässä kaikissa pitkäaikaistutkimuksissa, joita mm. sosiaalipsykologit ovat tehneet. Si- ten kaikki sellaiset esimerkit, joissa suo- malaisten rehellisyys joutuu koetuksel- le, heikentävät kansakunnan moraalista ryhtiä. Sen takia silloin aikanaan syntyi niin paljon kohua vaalirahoitusproblee- mastakin. Ei ehkä niinkään, että se olisi ollut sinänsä laitonta, mutta sitä peitel- tiin eikä ihmisille kerrottu oikeaa laitaa. Jos tällaisia esimerkkejä on hyvin paljon, niin ikävä kyllä se murentaa suomalaisten selkärankaa. Koulutus- ja tutkimusleikkausten peruminen olisi positiivinen käänne, joka veisi Suomea eteenpäin. Se voi myös lisätä sellaisten poliitikko- jen kannatusta, jotka vaativat roistoja kiinni, ja populististen ja jopa ääriliik- keiden kannatusta Kyllä, ääriliikkeet saavat siitä kasvualus- taa. Nyt kun tilanne on kaiken kaikkiaan aika kuuma, kun syntyy turvattomuuden tunnetta, somen vihapuhetta ja itseään sotilaiksi kutsuvia katupartioita, niin tuntuu vähän siltä kuin oltaisiin jossakin villissä lännessä, jota koskevissa filmeissä oli usein lynkkausjoukkoja ja kiihkois- saan liikkeelle lähteviä porukoita … …tai 1930-luvun Saksan tapaus. Niin. Luottamuksen ilmapiirin raken- tamista kaivattaisiin nyt kovasti. Siinä suhteessa olen itse pettynyt, että ehkä vähän huonosti nimetty yhteiskunta- sopimus ei mennyt läpi viime vuoden lopulla. Oli kuitenkin jo sellaisia merk- kejä, että oltaisiin voitu saada sellainen ratkaisu aikaan, joka olisi rauhoittanut työmarkkinatilannetta ja helpottanut kestävyysvajetta. Mutta siinä vähän puo- lin ja toisin sotkettiin asetelmia, että se ei onnistunutkaan. Kyllä luottamuksen rakentaminen olisi avainasemassa. • Viitteet 1 ERC on European Research Council eli Euroopan tutkimusneuvosto, ks. https://erc.europa.eu . 2 SHOK = Strategisen huippuosaamisen keskitty- mä, ks. www.shok.fi . 3 Yliopistoindeksillä kuvataan yliopistojen kus- tannustason kehitystä, jonka perusteella valtio myöntää niille perusrahoitusta. 4 Helsingin (ja Itä-Suomen) yliopistolla on oikeus ylläpitää apteekkia, joka maksaa yhteisöveron ja liikevaihdon perusteella määräytyvän apteekki- maksun valtiolle. Valtio on kuitenkin palauttanut nämä apteekkirahat. 5 LERU = League of European Research Universities, ks. www.leru.org . 6 Ks. www.topuniversities.com . Kirjallisuus BiGGAR Economics (2015), Economic Contribution of the LERU Universities, A Report to LERU. www.leru.org/files/publications/LERU_ Economic_Contribution_-_Report.pdf Niiniluoto, I. & Vilkko, R. & Kuori- koski, J. (toim.)(2013), Talous ja filosofia, Helsinki: Gaudeamus.
  • 12. 10 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 artikkeli olli kangas Yhteiskuntasuhdejohtaja kela olli.kangas@kela.fi pertti honkanen Johtava tutkija Kela pertti.honkanen@kela.fi P erustulon nimellä kulkee lukuisia hahmotelmia (Per- kiö 2016). Eri hahmotelmil- la on erilaiset kannustin- ja muut vaikutukset. Täydes- sä perustulossa lähdetään niin suuresta summasta, että se korvaisi lähes kaikki muut tulonsiirrot, esimerkiksi asumis- tuen, työttömyyskorvaukset ja suuren osan eläketurvasta. Malli ei monesta- kaan syystä liene realistinen. Talous aset- taa omat reunaehtonsa. Lisäksi Suomen kaltaisessa maassa, jossa olemassa oleva sosiaalipolitiikka on vahvasti institutio- nalisoitunut, instituutioihin varastoitu poliittinen ja muu yhteiskunnallinen valta asettavat omat rajoitteensa. Esimer- kiksi 1 500 euron suuruinen perustulo haastaisi kassaperusteisen työttömyys- turvan ja työeläkejärjestelmän. Suurin osa suomalaista keskustelua1 onkin lähtenyt osittaisesta perustulos- ta, jonka taso on sen verran alhainen, että useimmat syy- ja ansioperusteiset etuudet säilyvät sen päällä. Tällaisia ovat mm. vihreiden (2014) 560 euron suurui- nen malli ja vasemmistoliiton (2011) 620 euron malli, jota täydentää 130 euron harkinnanvarainen lisä. Kummankin puolueen mallissa asumistuki, täyden- tävä ja ehkäisevä toimeentulotuki sekä ansioturva kelluisivat perustulon päällä. Kummassakaan mallissa kannustavuus- ongelmista ei täysin päästäisi eroon: tu- lovähenteisten etuuksien päällekkäisyys synnyttäisi ongelmia. Ei ole realistista olettaa perustulon voivan korvata kaikki muut tulonsiirrot. Ajatuspaja Liberan ”perustilimallissa” (Lillrank ym. 2013) jokainen saa ti- lilleen 20 000 euron alkupääoman ja kasvattaa sitä maksamalla veroistaan 10 prosenttia ko. tilille. Perustilin omistaja voi tehdä tililleen säästämillään rahoilla vapaasti mitä haluaa. Liberan mukaan perustili mahdollistaa perustoimeentu- lon kaikissa elämäntilanteissa, joustavan työn vastaanottamisen ja mutkattoman työn teettämisen, ja se tarjoaa tulotur- van opiskelijoille, pätkä- ja osa-aikatyöl- lisille ja työttömille. Perustilin taustalla väikkyvä ajattelutapa haastaa nykyisen sosiaalipolitiikan ja yhteiskunnalliset voimasuhteet perusteellisemmin kuin täysi perustulo, ja siksi sen toimeenpa- no on vaikeaa. Kristillisdemokraatit (2015) ovat ehdottaneet siirtymistä ”kannustavaan perusturvaan”. Kyseinen malli on mu- kailtu Englannissa jo osittain käytössä olevasta Universal Credit-ohjelmasta2 . Kristillisten mallissa suurin osa sosiaa- liturvaeduista yhdistettäisiin yhdeksi tueksi, joka olisi tuloharkintainen. Käy- tössä olisi vain yksi tuloleikkuri, mikä poistaisi useimmat tuloloukut. Univer- sal Credit -ajattelun ongelma Suomen Perustulo ja kannustavuus Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan sisältyy perustulokokeilu. Perustulon toivotaan parantavan työnteon kannustavuutta, vahvistavan perusturvaa, estävän väliinputoamista ja vähentävän sosiaaliturvabyrokratiaa. Perustuloa pidetään myös ratkaisuna pätkä-, silppu- ja epätyypillisten työsuhteiden ja sosiaaliturvan yhteensovitusongelmiin. Tarkastelemme tässä artikkelissa eräitä suomalaisessa keskustelussa esillä olleita perustulomalleja ja keskustelemme sosiaaliturvan kannustavuudesta ja kannustavuuden mittaamisen ongelmista. Lopuksi esitämme alustavia mikrosimulaatiotuloksia. Perustulo ei automaattisesti ratkaise kannustinongelmia. Sen lisäksi tarvitaan muun sosiaaliturvan ja verotuksen virtaviivaistamista. Perustulo voi kylläkin ratkaista byrokratialoukkuja, korjata nykyiseen sosiaaliturvaan liittyviä viiveitä ja ehkäistä väliinputoamisia.
  • 13.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 11 Valokuvat Maarit kytöharju PERTTI HONKANEN (oik.) ja OLLI KANGAs korostavat, että tässä artikkelissa esitettyjen simulointilaskelmien lisäksi tarvitaan kokeiluja kannusteiden aikaansaamien käyttäytymisvaikutusten arvioimiseksi.
  • 14. 12 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 ”NYT PERUSTULO HAHMOTTUU KEINONA LISÄTÄ TYÖTÄ, PARANTAA TYÖNTEON KANNUSTEITA JA TARJOTA PAREMPAA TOIMEENTULOTURVAA TYÖMARKKINOIDEN ULKOKEHÄLÄISILLE.” tapauksessa liittyy ankariin sanktioihin: etuus voidaan kokonaan evätä jopa kah- deksi vuodeksi, jos asiakas ei täytä hänel- le asetettuja velvoitteita. Demarinuorten (2015) ”yleistur- vassa” on kolme eri tavoin määräytyvää osioita: negatiivisen tuloveron3 tavoin toimiva tarveharkintainen takuutulo, syyperustaisesti maksettava yleistulo sekä aktiivitulo, joka maksetaan ihmisen aktiivisuuden mukaan. Demarinuorten mallissa eri tulolajit sovitellaan reaaliai- kaisesti yhteen siten, että työnteko aina kannattaa. Malliin sisältyy myös asu- misraha, joka olisi sidoksissa perheen kokoon ja tuloihin mutta ei kompensoisi täysimääräisesti toteutuneita asumiskus- tannuksia. KANNUSTAVUUS Kannustavuudella ja kannustamisella on monia eri ulottuvuuksia (Björklund 2008). Sekä kannustamisen syyt, pää- määrät että keinot ovat moninaiset, mikä näkyy yhteiskuntapoliittisessa keskus- telussa yleensä ja perustuloa koskevas- sa keskustelussa erityisesti. Muutaman vuosikymmenen takaisessa keskustelus- sa perustulo – tai kansalaispalkka, kuten asiaa tuolloin joskus nimitettiin – nähtiin usein ratkaisuna jälkiteollisen yhteiskun- nan työttömyysongelmin hoitamiseen ja kannusteena mielekkääseen yhteiskun- nalliseen osallisuuteen ja itsensä toteut- tamiseen (ks. Andersson ja Kangas 2002). Tällainen aristotelinen näkemys yhteisöllisestä osallisuudesta ja ihmisen oman potentiaalin toteuttamisesta väik- kyi tuon ajan keskustelijoiden teksteissä (esim. Gorz 1982; van Parijs 1995). Nyt perustulo hahmottuu keinona lisä- tä työtä, parantaa työnteon kannusteita ja tarjota parempaa toimeentuloturvaa työmarkkinoiden ulkokehäläisille: epä- säännöllisissä pienipalkkaisissa, silppu- ja pätkätyösuhteissa työskenteleville sekä pienimuotoisen yrittäjätoiminnan ja palkansaajuuden välimaastosta elan- tonsa etsiville (Perkiö 2016). Joukko- työttömyydestä on tullut pitkäaikainen ja sitkeä ongelma, ja tilanne koskee useita teollisuusmaita. Esimerkiksi Yhdysval- loissa mielenkiinto perustuloon liittyy digitalisoitumisen ja robotisoitumisen aiheuttamaan ammattien katoamiseen. Kaikki tämä näyttää pahemmalta, jos sosiaaliturvajärjestelmä toimii epäkan- nustavasti. ”Jos kokoaikaisia ja normaalisti palkattuja työpaikkoja olisi riittävästi tarjolla kaikille halukkaille, niin kannustusongelma olisi vähäinen.” Suomessa sosiaaliturva- ja verojärjestel- män kannustavuudesta on puhuttu ja kir- joitettu paljon 1990-luvun lamavuosista lähtien. Kannustavuuden parantamiseksi on tehty jo monia erilaisia uudistuksia. Kannustavuuskeskustelussa on vahvasti esillä näkökulma työvoiman tarjonnan vaikutuksesta työmarkkinoihin. Keskus- telun oletuksena on, että huonot talou- delliset kannustimet haittaavat ihmisten työllistymistä. Sitä, millaista työtä on tar- jolla ja miten realistista työllistyminen muuten on, ei juuri kysytä. Jos kokoaikai- sia ja normaalisti palkattuja työpaikkoja olisi riittävästi tarjolla kaikille halukkail- le, niin kannustusongelma olisi vähäinen. KANNUSTAVUUDEN MITTARIT JA NIIDEN ONGELMAT Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien kan- nustavuuden arviointiin on kehitetty erilaisia mittareita, joista tavallisimpia ovat efektiiviset marginaaliveroasteet, työllistymisveroasteet ja kynnyspalkat. Efektiivinen marginaaliveroaste mittaa sitä verotuksesta ja tulonsiirtojen pie- nentymisestä seuraavaa tulonmenetys- tä, jonka pieni työtulon lisäys aiheuttaa. Työllistämisveroasteet lasketaan peri- aatteessa samalla kaavalla, mutta niissä tarkastellaan henkilön siirtymistä työttö- myydestä osa-aika- tai kokoaikatyöhön ja siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyö- hön, ts. kuinka suuri verojen kasvun ja etuuksien pienentymisen yhteisvaikutus on suhteessa palkkatulon kasvuun. Kyn- nyspalkka tarkoittaa pienintä palkkaa, jolla saa yhtä paljon tuloa kuin työttö- mänä ollessaan. Kannustinloukku voi- daan määritellä esimerkiksi tilanteeksi, jossa työtulon lisäyksestä vähintään 80 prosenttia hupenee tuloveroihin ja sosi- aaliturvaetuuksien pienentymiseen. Kannustavuuslaskelmissa on etualal- la lyhyen aikavälin taloudellinen hyöty. Pitemmän aikavälin hyötyjä ei yleensä malliteta. Esimerkiksi huonolla palkalla työllistymisen vaikutusta tulevaan eläk- keeseen tai ansiosidonnaisen sosiaalitur- van tasoon ei juuri käsitellä. Muutenkin tieto siitä, miten huonot taloudelliset kannustimet todella vaikuttavat ihmis- ten käyttäytymiseen, on monelta osin hämärää. Olettamus on, että työhönosal- listumispäätös reagoisi herkästi vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön muutoksiin. Tutkimuskirjallisuus viittaa kuitenkin siihen, että pienet muutokset työnteon kannustimissa eivät vaikuta työvoiman tarjonnan määrään (Matikka ym. 2016). Työnteon kannustinten pienillä muutoksilla ei ole vaikutusta – tärkeämpää voi olla työstä saatava identiteetti ja sosiaalinen osallisuus. Epäilemättä perheissä tehdään usein jonkinlaisia laskelmia ja karkeita ar- vioita, kannattaako jotakin työtä ottaa vastaan ja kuinka suuri on käteen jäävä osuus. Tilipussiin vaikuttavat monet eri tekijät, kuten palkkataso, verot, etuuksi- en muutokset, työmatkakulut sekä lasten päivähoidon järjestäminen. Kaikki ongel-
  • 15.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 13 mat eivät ole kuitenkaan puristettavis- sa taloudellisten laskelmien muotoon, eikä työpaikan vastaanottaminen ole yksinomaan taloudellinen kysymys: työ tuo rahaa, mutta myös sosiaalista osal- lisuutta ja identiteettiä. Ansiotyön posi- tiiviset vaikutukset ihmisten arkeen ja identiteettiin voivat painaa vaakakupis- sa enemmän kuin epäedullisilta vaikut- tavat kannustinlaskelmat (Honkanen ym. 2007; Honkanen 2008; Haavisto 2014). On huomattava myös kannustavuuden ja eriarvoisuuden vähentämisen välinen ristiriita, ”trade-off”. Monia kannustin- mittareita voisi kaunistella alentamalla sosiaaliturvan vähimmäistasoa. Siitä seu- raisi kuitenkin köyhyyden lisääntyminen ja toimeentulovaikeuksien pahentumi- nen pienituloisilla väestöryhmillä ilman takeita työllisyyden merkittävästä paran- tumisesta. Jos työllisyys ei parane, sosi- aaliturvan leikkaukset eivät kompensoi- tuisi työtulojen kasvun kautta, mitä usein väitetään. Pätkä-, silppu- ja osa-aikatyöt eivät on- gelmitta sovellu yhteen nykyisen sosiaa- liturvajärjestelmän kanssa. Palkansaajilla ja yrittäjillä on omat sosiaaliturvajärjes- telmänsä, jotka toimivat kohtuullisesti, mutta muunlaisissa työmarkkinapositi- ossa olevien työmarkkinoitten ulkoke- häläisten tilanne on monimutkaisempi. Edellä esitettyjen kannustinongelmien lisäksi on byrokratialoukku. Siinä muu- tokset elämäntilanteissa vaativat asioi- mista monien eri viranomaisten kanssa, ihmistä siirrellään etuusjärjestelmästä toiseen, etujen maksuihin tulee viiveitä ja tapahtuu väliinputoamista. Kansalais- ten mahdollisuudet arvioida etukäteen tukien ja verojen muodostumista ovat ra- jalliset. Usein päädytäänkin aikaisemmin maksettujen tukien takaisinperintään, mikä monien pienituloisten kohdalla joh- taa kohtuuttomuuksiin (Hiilamo 2003a, 2003b) ja epävakaaseen henkilökohtai- seen talouteen. Siksi ihminen tässä tilan- teessa saattaa kieltäytyä työtarjouksesta, joka voisi parantaa hänen taloudellista tilannettaan, mutta samalla vaarantaa hä- nen jo saamansa sosiaaliturvastatuksen. Suomessa kannustavuusongelmat liit- tyvät sosiaaliturvaetuuksien päällekkäi- seen tuloharkintaan. Esimerkiksi työtön voi saada yhtä aikaa soviteltua työttö- myyspäivärahaa, joka vähenee palkkatu- lon kasvaessa, ja asumistukea, jota puo- lestaan vähentää sekä työttömyysturva että palkkatulo. Lisäksi työtön voi saada toimeentulotukea, jota taas kaikki muut tulot leikkaavat. Verotuksella on luon- nollisesti oma vaikutuksensa työttömän tulonmuodostusprosessissa. REFORMEJA ON TEHTY Kaikilla näillä osa-alueilla on tehty eri- laisia reformeja 1990-luvun puolivälistä lähtien. Pienten palkkatulojen verotusta on tuntuvasti kevennetty lähinnä työtulo- vähennysten avulla (ensin kunnallisveron ansiotulovähennys ja sittemmin lisäksi työtulovähennys valtionverosta.) Palk- katulon vaikutusta työttömyysturvaan loivennettiin 1990-luvulla, ja vuonna 2014 otettiin uudelleen käyttöön palkan suojaosa, joka ei vaikuta työttömyyspäi- värahan suuruuteen. Suojaosan suuruus on 300 euroa, ja rajaa sovelletaan sekä ansio- että perusturvassa. Asumistukea on yksinkertaistettu, ja myös siinä otettiin vuonna 2015 käyt- töön työtulojen suojaosa (300 euroa). Toimeentulotuessa otettiin 2000-luvun alussa käyttöön rajoitus, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia ja enintään 150 euroa työtulosta jätetään huomiotta tu- lona toimeentulotukea myönnettäessä. Vuodesta 2015 lähtien tämä 150 euron raja on ollut yksilökohtainen, kun se aluksi oli perhekohtainen. Kehitys ei ole ollut ongelmatonta, ja esimerkiksi uudet säästöt, leikkaukset ja indeksijäädytykset sosiaaliturvassa voivat lisätä riippuvuutta toimeentulotu- esta, jonka osuutta tulonmuodostukses- sa on pyritty vähentämään. Asumistuen normit eivät ole seuranneet todellista vuokrakehitystä etenkään pääkaupun- kiseudulla, mikä pitää yllä työttömien ja pienituloisten riippuvuutta toimeentulo- tuesta. Suojaosia ei ole sidottu indeksiin. Toimeentulotuen 150 euron rajaa ei ole korotettu sitten vuoden 2005 huhtikuun. Korkeat asumiskustannukset aiheuttavat merkittäviä kannustinongelmia pienituloisille näiden nojautuessa sosiaaliturvaan. Eräs keskeinen kannustinongelma liittyy asumiskustannuksiin. Korkeat vuokrat johtavat siihen, että osa-aika- tai pätkä- työntekijä joutuu edelleenkin turvautu- maan asumistukeen. Asumistuesta seuraa nykyisillä säännöksillä jo noin 33,6 pro- senttiyksikön lisäys efektiivisiin margi- naaliveroasteisiin4 tietyillä tuloalueilla. Kun päälle lisätään verotuksen ja työt- tömyyspäivärahan sovittelun vaikutus, tullaan helposti korkeisiin efektiivisiin marginaaliveroasteisiin ja työllistymis- veroasteisiin. Pienimmillä tulotasoilla toimeentulotuen vaikutus pahentaa ongelmaa. Asumistuessa asumiskustan- nuksia ei korvata kokonaan. Asumistu- en omavastuu sekä todellisen vuokran ja normivuokran välinen ero joudutaan kattamaan toimeentulotuella. YKSINHUOLTAJIEN KANNUSTIN­ ONGELMAT OVAT YLEENSÄ PAHIMPIA Kannustinvaikutuksia on mahdollista laskea erillisille esimerkkitapauksille sekä keskiarvoina mikrosimulointi- mallien avulla todellisesta aineistosta. Lopputulokseen vaikuttavat kussakin tapauksessa luonnollisestikin oletukset kotitalouden rakenteesta, kuten lapsi- luvusta, asuinpaikasta ja asumiskustan- nuksista. KANNUSTAVUUTTA PARANTAISI SOSIAALITURVAN VÄHIMMÄISTASON ALENTAMINEN, JOKA KUITENKIN PAHENTAISI KÖYHYYSONGELMAA.
  • 16. 14 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 Perhetyyppien ja kannustavuuden tarkastelussa päädytään usein siihen, että yksinhuoltajat ovat pahimmassa kannustinloukussa. Heillä riippuvuus tulovähenteisistä ja tarveharkintaisista etuuksista on suuri ja nämä etuudet on sidottu myös lapsilukuun. Työttömyys- ESIMERKKINÄ HELSINGISSÄ ASUVA YKSINHUOLTAJA Yksinhuoltajalla on kaksi lasta, jotka ovat kouluikäisiä eivätkä tarvitse lasten päivähoitoa. Lähtötilanteessa yksinhuoltajalla on työttömän peruspäiväraha tai työmarkkinatuki. Jos hän työllistyy osa-aikatyöhön, hänellä on todennäköisesti oikeus soviteltuun työttömyys- päivärahaan, jota palkka pienentää. Pääsääntö on, että puolet palkkatulosta vähennetään päivärahasta. Ensimmäistä 300 euroa ei kuitenkaan oteta huomioon. Kuvioon 1 on laskettu eri palkkatasoja vastaava soviteltu päiväraha ottamatta huomioon työaikaa, joka todellisuudessa myös vaikuttaa mahdollisuuteen saada soviteltua päivärahaa: työ ei voi olla kokoaikaista. Yksinhuoltajan verotukseen vaikuttaa sekä palkan että työttömyyspäivärahan suuruus. Verojen vaikutus on esitetty 0-tason alapuolella olevana lohkona vähennyksenä palkkatu- loihin ja työttömyyspäivärahaan. Verot on laskettu vuoden 2016 lainsäädännön mukaisesti keskimääräisellä kunnallisella veroprosentilla. Kuviossa 2 yksinhuoltajalla on alkutilanteessa ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha. Esimerkissä oletetaan, että yksinhuoltaja lapsineen asuu vuokra-asunnossa, jonka vuokra vastaa asumistuen ns. normivuokraa Helsingissä. Se on kolmihenkiselle perheelle 937 euroa vuonna 2016. Tähän oletukseen perustuva asumistuki on laskettu eri tulotasoille. Ensimmäiset 300 euroa palkkatuloa eivät vaikuta asumistuen suuruuteen. Kuviosta 1 nähdään, että oikeus asumistukeen säilyy vielä silloinkin, kun oikeus peruspäivärahaan on päättynyt ja palkka on 2000–3000 euroa kuukaudessa. Kuvioissa 1–4 ei ole esitetty lapsilisiä ja elatustukea, jotka pysyvät koko ajan ennallaan muista tuloista riippumatta. Niiden osuus yksinhuoltajaperheen tuloista on yhteensä 608 euroa vuonna 2016, kun lapsia on kaksi. Kuvion 1 esimerkki on suhteellisen yksinkertainen. Jos vuokra olisi suurempi, yksinhuol- tajalla voisi olla oikeus toimeentulotukeen pienimmillä tulotasoilla. Tässä esimerkissä toi- meentulotukea ei tarvitse ottaa huomioon. Kuviossa 3 on esitetty sovitellun päivärahan, verotuksen ja asumistuen vaikutus yksin- huoltajan efektiiviseen marginaaliveroasteeseen. Kolmen tekijän yhteisvaikutus saa aikaan melko korkean efektiivisen marginaaliveroasteen 950 euron palkkatulosta lähtien. Se on 80–85 prosentin tuntumassa jopa 3000 euron palkkatuloihin asti. Kuviossa 4 on esitetty, millaisiksi efektiiviset marginaaliveroasteet muodostuisivat yksin- kertaisessa perustuloesimerkissä. Tässä esimerkissä perustulo on 750 euroa kuukaudessa. Se korvaisi työttömyyspäivärahan eikä sitä soviteltaisi palkkatulon mukaan. Tällaista perustuloa vastaava laskennallinen tasaveroprosentti, joka säilyttäisi koko väestön tulot keskimäärin ennallaan, on 50,5 prosenttia. Nyt kuvio on yksinkertaisempi, mutta korkean veroprosentin ja asumistuen yhteisvaikutus johtaisi edelleen yli 80 prosentin efektiiviseen marginaalive- roasteeseen laajalla tuloalueella. Nämä merkit ovat yksinkertaistettu. Jos vuokra olisi selvästi asumistuen normivuok- raa suurempi, yksinhuoltajalla olisi oikeus toimeentulotukeen pienillä palkkatasoilla. Jos lähtökohtana olisi työttömien ansiosidonnainen eikä peruspäiväraha, efektiiviset margi- naaliveroasteet olisivat vielä korkeampia. Jos yksinhuoltajan lapset ovat päivähoitoikäisiä, päivähoitomaksut mutkistaisivat edelleen laskelmia ja nostaisivat efektiivisiä marginaalive- roasteita ylemmillä palkkatasoilla. Perustuloesimerkissä taasen voitaisiin siirtyä tasaverosta progressiiviseen veroasteikkoon, joka jonkin verran kaunistaisi lukuja pienillä palkkatasoilla, mutta se suurentaisi tietenkin marginaaliveroja suuremmissa palkkatuloissa. päivärahoissa on lapsikorotus. Asumis- tuki ja asumiskustannukset kasvavat lapsiluvun mukaan. Lapset lisäävät myös toimeentulotukea, ja yksinhuoltajilla on lisäksi oma korotettu perusosan normi. Verotukseen lapsiluku ei juuri vaikuta, mutta vuonna 2015 väliaikaisesti käyt- töön otettu lapsivähennys nostaa mar- ginaaliveroastetta tietyllä tuloalueella. Näistä seikoista seuraa, että yksinhuol- taja hyötyy palkkatyöstä vähemmän tai vasta suuremmilla palkkatuloilla kuin muuten samassa asemassa oleva, yksin asuva henkilö. Jos lapset ovat päivähoi- toikäisiä, ongelmaa pahentavat edelleen tulosidonnaiset päivähoitomaksut (Ko- tamäki ja Kärkkäinen 2015; Viita- mäki 2015). Lapsiperheiden tulonmuodostuksessa on tosin yksi tekijä, johon ei liity mitään kannustinongelmaa, nimittäin lapsilisät. Ne eivät riipu työtuloista tai muista tu- loista. Sama koskee yksinhuoltajien ela- tustukia. Jos lapsilisät tehtäisiin tulosi- donnaisiksi (tarveharkintaisiksi), kuten toisinaan esitetään, tämä etu menetettäi- siin. Sama vaikutus ainakin osittain voisi olla myös lapsilisien verollepanolla. Se voisi nostaa myös työtulojen marginaali- veroastetta kaikilla lapsiperheillä. Tässä käyttämämme esimerkit on las- kettu JUTTA-mallilla5 ottamalla lähtö- kohdaksi voimassa oleva vuoden 2016 lainsäädäntö. Kaksilapsiselle yksin- huoltajalle on laskettu asumistuen ns. normivuokra Helsingissä. Jos kyse on ansiosidonnaisesta päivärahasta, päivä- raha on alun perin laskettu 2500 euron kuukausipalkasta. Tällöin päiväraha on 1626 euroa kuukaudessa. Kun päivärahaa sovitellaan osa-aikatyössä, alkuperäinen palkka rajoittaa sovitellun päivärahan määrää siten, ettei se yhdessä palkan kanssa voi nousta alkuperäistä palkkaa suuremmaksi. Simulointitulokset, joil- la on arvioitu kutakin perustulotasoa vastaava tasaveroprosentti, on laskettu SISU-mallilla. Näissä simuloinneissa on käytetty vuoden 2013 tulonjakoaineistoa ja lähtökohtana on ollut vuoden 2013 lainsäädäntö. ”Kaiken kaikkiaan yksinhuoltajan nettotulojen kasvu on varsin vaatimatonta suhteellisen korkeille palkkatulojen tasoille asti.”
  • 17.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 15 Oheisten kaltaisten mallien ongelmana on se, että me emme itse asiassa tiedä, miten ihmiset lopulta reagoivat erilaisiin kannustimiin (Kanninen 2012). Toden- näköisesti vaikutukset ovat kenties pie- nempiä kuin oletetaan (Matikka ym. 2016). Käyttäytymisvaikutuksia on vaikea mallintaa ilman empiiristä pohjaa. Siksi tarvitaan kokeiluja, joiden perusteella tilastoaineistoihin tai hypoteettisiin las- kelmiin perustuvia simulointeja voidaan testata ja malleja kalibroida paremmin vastaamaan empiirisiä havaintoja. Kuviossa 1 tarkasteluun on otettu kah- den lapsen yksinhuoltajan tulonmuodos- tuminen pääkaupunkisedulla. Vuokra on 937 euroa, mikä on kolmihenkisen per- heen normivuokra Helsingissä. Netto- tulot kasvavat jonkin verran noin 1000 euroon saakka, minkä jälkeen verotus syö bruttotulolisäyksestä huomattavan osan, eivätkä tulot juurikaan nouse tässä tyyppitapauksessa. Kaiken kaikkiaan yk- sinhuoltajan nettotulojen kasvu on var- sin vaatimatonta suhteellisen korkeille palkkatulojen tasoille asti. Kuviossa 1 yk- sinhuoltaja saa lähtötilanteessa peruspäi- värahaa. Tilanne on vielä hankalampi, jos lähtökohdaksi otetaan ansiosidonnainen päiväraha (kuvio 2). RATKAISUNA PERUSTULO? Ehdoton perustulo esitetään usein rat- kaisuksi näihin kannustinongelmiin. Perustulo ei riippuisi mitenkään henki- lön palkkatuloista tai muista työtulois- ta, joten se voidaan sellaisenaan jättää huomiotta kannustinlaskelmissa, samoin kuin esimerkiksi lapsilisät. Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Jos perustulo rahoitetaan pelkästään tu- loveroilla ja lähdetään siitä, että työtulot perustulon rajaan asti ovat verovapaita, päädytään melko korkeisiin marginaa- liveroasteisiin myös pienillä työtulojen tasoilla. Näin ennen muuta, jos lähde- tään liikkeelle tasaverosta. Tasaverosta voidaan tietysti siirtyä progressiiviseen -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 3000 Tulo,€/kk Palkkatulo, €/kk ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA PALKKA VEROT KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TULO Lapsia 2 Kuntaryhmä 1 Vuokra 937,00 € Malli A ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA PALKKA VEROT KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TULO -1 000 -500 0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 3000 Tulo,€/kk Palkkatulo, €/kk Lapsia 2 Kuntaryhmä 1 Vuokra 937,00 € Malli A Kuvio 1. Tulojen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa nykymallilla, kun lähtökohtana on työttömän peruspäiväraha. Kuvio 2. Tulojen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa nykymallilla, kun lähtökohtana on työttömän ansiosidonnainen päiväraha. MYÖS PERUSTULOMALLISSA YKSINHUOLTAJAN MARGINAALI- VEROASTEET OVAT KORKEITA.
  • 18. 16 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 asteikkoon. Mutta jos koko väestölle so- vitettu tasavero on korkea, liikkumavara progressiossa ei ole kovin suuri. Kuvioissa 3 ja 4 on verrattu nykymal- lin ja hypoteettisen perustulomallin efektiivisiä marginaaliveroasteita. Pe- rustulovaihtoehto toimii siinä mielessä loogisemmin, että veroasteiden äkki- näisiä muutoksia on vähemmän. Mutta yhtä kaikki: marginaaliveroasteet jäävät korkeiksi. Toinen ongelma liittyy perustulon suu- ruuteen. Perustuloa on vaikea määritellä niin korkeaksi, että se korvaisi kokonaan asumistuen ja myös toimeentulotuen. Näihin järjestelmiin liittyvä kannustin- ongelma säilyisi etenkin niillä, joilla on korkeat asumiskustannukset. Useimmat mallilaskelmat viittaavat kylläkin siihen, että asumistukea tai toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä vähentyisi perustulon myötä, osin merkittävästi. Näiden ongelmien lieventämiseksi kuvitteellisissa perustulomalleissa voi- daan miettiä erilaisia rahoitusratkaisu- ja. Rahoitus voitaisiin rakentaa osittain muiden keinojen kuin tuloveron varaan, mutta tällöin tulonjakovaikutusten ja muidenkin taloudellisten vaikutusten arvioiminen olisi vaikeampaa. Edellä kuvattu 750 euron perustulo laskisi köy- hyysastetta nykyisestä 14,1 prosentista 13,1 prosenttiin. Myös tuloerot kaven- tuisivat (gini-kerroin 26,4 ja perustulo- mallissa 24,6). Koska asumistuki muodostaa suuren kannustinongelman, on syytä miettiä, mitä sille voitaisiin tehdä. Esimerkiksi Demarinuorten (2015) yleisturvaesi- tyksessä puhutaan asumisrahasta, joka määräytyisi perhekoon ja asuinpaikka- kunnan mukaan, ei toteutuneiden kus- tannusten mukaan. Voidaan myös aja- tella, että asumistuen tuloriippuvuutta vähennetään ja loivennetaan. Esimerkik- si Vihreiden mallin laskelmissa asumis- tuen suojaosuus on nostettu 600 euroon. Siitä seuraa kuitenkin helposti ongelmien ASUMISTUKI SOVITELTU PERUSPÄIVÄRAHA VEROT YHTEENSÄ Palkka, €/kk 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850 Kuvio 3. Efektiivisen marginaaliveroasteen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa (kaksi lasta, pääkaupunkiseutu ja vuokra 937 euroa) nykymallilla. Kuvio 4. Efektiivisen marginaaliveroasteen muodostuminen yksinhuoltajataloudessa (kaksi lasta, pääkaupunkiseutu ja vuokra 937 euroa) hypoteettisella perustulomallilla (750 euroa), jossa perustulon ylittävään tuloon sovellettaisiin tasaveroa. ”PERUSTULO RATKAISISI VÄLIINPUTOAMIS- JA BYROKRATIAONGELMIA, MUTTA SE EI YKSIN RIITÄ RATKAISEMAAN KANNUSTINONGELMIA.” ASUMISTUKI VEROT YHTEENSÄ Palkka, €/kk 0% 20% 40% 60% 80% 100% 120% 0 150 300 450 600 750 900 1050 1200 1350 1500 1650 1800 1950 2100 2250 2400 2550 2700 2850
  • 19.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 17 Kirjallisuus Andersson, J.O. & Kangas, O. (2002), Perustulon kannatus Suomessa, Yhteiskuntapolitiikka, 67, 293–307. Björklund, L. (2008), Kannustaminen ja moraali, Helsinki: NorPrint. Demarinuoret (2015), Demarinuoret esittää sosiaaliturvajärjestelmän korvaamista yleisturvalla. http://demarinuoret.fi/2015/10/27/demarinuoret-esittaa-sosiaaliturvajarjestelman-korvaamista-yleisturvalla. Gorz, A. (1982), Farewell to the Working Class: An Essay on Post-industrial Socialism, London: Pluto Press. Haavisto, I. (2014), Neljäs Suomi. Evan arvo- ja asennetutkimus 2014, Helsinki: EVA. Hiilamo, H. (2003a), Työ kannustaa enemmän kuin laskelmat osoittavat. Yhteiskuntapolitiikka, 68, 83–89 Hiilamo, H. (2003b), Sosiaaliturvan yhteensovittamisen kannustimet, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99, 294–311. Honkanen, P. (toim.)(2010), JUTTA-käsikirja. Tulonsiirtojen ja verotuksen mikrosimulointijärjestelmä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Honkanen, P. & Jäntti, M. & Pirttilä, J. (2007), Työn tarjonnan kannustimet Suomessa 1995–2004, teoksessa Rekrytointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2007:5. Honkanen, P. (2008), Perusturva ja kannustavuus. Laskelmia asumistuesta, toimeentulotuesta ja työttömyysturvasta. Sosiaali- ja terveysturvan selos- teita, Helsinki: Kelan tutkimusosasto 63/2008. https://www.gov.uk/universal-credit/overview. Kannas, O. & Kärkkäinen, O. (2014), Perustulomallin analyysi, Eduskunnan sisäisen tietopalvelun muistio. https://www.vihreat.fi/files/liitto/perustulomallin_analyysi%20%282%29_0.pdf. Kanninen, O. (2012), Perustulo – kokeilun arvoinen idea? Talous & Yhteiskunta, 40:4, 22–25. Kotamäki, M. & Kärkkäinen, O. (2014), Työllisyys kasvaa, työnteko vähenee? Työnteon kannustimet ja suojaosareformin vaikutus, Työpoliittinen aikakauskirja, 57:4,18–32. Kristillisdemokraatit (2015), Uuden politiikan aika. http://www.kd.fi/kannustava-perusturva Lillrank, P. & Hamilo, M. & Lepomäki, E. (2013), Perustili. Toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava sosiaaliturvan kokonaisuu- distus, Helsinki: Libera. http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2013/12/Perustili_final1.pdf Matikka, T. & Harju, J. & Kosonen, T. (2016), Tuloverotuksen vaikutus työn tarjontaan, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2006. Perkiö, J. (2016), Suomalainen perustulokokeilu ja mallit, Kelan Työpapereita 85. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159369/Tyopapereita85.pdf?sequence=4 van Parijs, P. (1995), Real Freedom for All, Oxford: Clarendon Press. Viitamäki, H. (2015), Työnteon kannustimet – mitä jää käteen? VATT Muistiot 50. siirtyminen korkeammille tulotasoille ja myös kustannusten kohoaminen, koska asumistuen saajien joukko kasvaisi. Sama pätee, jos ajatellaan toimeentulotuen tu- loasteikon lieventämisestä suojaosuudel- la. Simuloidessaan 560 euron perustuloa Kannas ja Kärkkäinen (2014) suo- sittelevat pienille tuloille omaa verovä- hennystä, joka sekin lisäisi kustannuksia runsaalla 400 miljoonalla eurolla. Perustulo ratkaisisi väliinputoamis- ja byrokratiaongelmia, mutta se ei yksin riitä ratkaisemaan kannustinongelmia. Edellä oleva tarkastelu osoittaa, että kan- nustinongelmien poistaminen on hankala tehtävä, joka vaatii useiden eri sosiaali- ja veropolitiikan osien uudelleen miettimis- tä. Perustulon kokeilua pohtiva konsortio yrittää etsiä, mallia joka pystysi ratkai- semaan samanaikaisesti edellä kuvat- tuja byrokratia- ja kannustinongelmia asemoimalla tulonsiirtoihin vaikuttavia tekijöitä uudella tavalla. Olipa perustu- losta mitä mieltä tahansa, sen puolustajat ja vastustajat joutuvat vastaamaan yh- teiskuntapolitiikan peruskysymyksiin: kenelle, miten paljon ja millä ehdoilla. • Viitteet 1 Aiemmasta keskustelusta ks. Kanninen (2012). 2 Ks. https://www.gov.uk/universal-credit/ overview . 3 Negatiivisessa tuloverossa tietyn tulorajan alle jääville maksetaan veronpalautusta siten, että heidän tulonsa nousevat ko. takuutulorajan yläpuolelle. 4 Asumistuen omavastuukaavassa on 42 prosentin tulosidonnaisuus. Jos esimerkiksi tulot kasvavat 100 eurolla, aleneman vaikutuksesta omavastuu kasvaa 42 eurolla. Kun asumistuki on 80 prosenttia omavastuun ylittävistä hyväksyttävistä asumiskus- tannuksista, tästä seuraa, että tulojen kasvaessa 100 eurolla tuki pienenee 0,42*0,8 = 33,6 prosenttia 100 eurosta eli 33,6 euroa. Tässä tapauksessa siis asumistuen vaikutus efektiiviseen marginaalivero- asteeseen on 33,6 prosenttiyksikköä, kun tulot ovat sillä alueella, jossa omavastuu kasvaa. Tämän kans- sa yhteen voidaan laskea mm. marginaaliveroaste ja muiden tulonsiirtojen mahdollinen vaikutus, jolloin päädytään efektiiviseen marginaaliveroas- teeseen. 5 Honkanen (2010) esittelee JUTTA-mikrosimu- lointimallin. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoja SISU-mallista, ks. https://www.stat.fi/tup/ mikrosimulointi/index.html
  • 20. 18 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 tuomo alasoini Johtava asiantuntija tekes tuomo.alasoini@tekes.fi artikkeli Kuvat maarit kytöharju S uomi on ollut viime vuosina Euroopan kärkimaita niin työ- elämän laadussa kuin moder- nien työtapojen soveltamises- sakin. Mittareina vertailuissa on käytetty tyypillisesti sellaisia tekijöitä kuin työn sisältämiä oppimismahdol- lisuuksia, työnantajien työntekijöille kustantaman koulutuksen laajuutta, työn itseohjautuvuutta, työaikojen joustavuut- ta sekä työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua työpaikallaan toimintojen suunnitteluun ja kehittämiseen (Alasoi- ni 2011; Lyly-Yrjänäinen ja Ramstad 2015). Esimerkiksi työntekijöille tar- jotuissa koulutusmahdollisuuksissa ja päivittäisissä työaikajoustoissa Suomi on vuoden 2010 eurooppalaisen työolo- tutkimuksen mukaan maanosan ykkönen ja itseohjautuvan tiimityön levinneisyy- dessä toisena heti Ruotsin jälkeen. Valtiovalta ja työmarkkinaosapuolet ovat myös panostaneet paljon työelä- män kehittämiseen erityisesti 1990-lu- vun taloudellisen laman jälkeen. Suomen monet työelämää kehittävät ohjelmat ja maamme työterveyshuolto ovat saaneet paljon positiivista kansainvälistä huomi- ota. Myös suomalainen työelämän tutki- mus on vahvistunut ja saanut kansainvä- listä näkyvyyttä viime vuosina. Sipilän hallituksen ohjelmassa ei ole työelämän paremman laadun tavoitetta. Pääministeri Sipilän hallitus on Suomes- sa ensimmäinen yli 20 vuoteen, jonka ohjelmasta ei löydy minkäänlaista suo- raa työelämän laadun parantamiseen tähtäävää tavoitetta. Johtuuko tämä vain siitä, että hallituksen toimien painopis- te on tämänhetkisessä taloustilanteessa ymmärrettävästi kustannussäästöissä? Vain onko kyse tietoisesta ideologisesta valinnasta, jonka mukaan julkinen pa- nostaminen työelämän laatuun on ollut vain suotuisan talouskasvun ja anteliaan hyvinvointipolitiikan mahdollistamaa ylellisyyttä, johon ei jatkossa ole enää varaa? Mitä hallitusohjelma sekä halli- tuksen toimintasuunnitelma strategisista kärkihankkeista ja reformeista kertovat tästä? TYÖELÄMÄN LAATU EUROOPAN POLIITTISELLA AGENDALLA Keskustelulla työelämän laadusta on pitkä historia Euroopassa. Työelämän laadun kysymykset ovat tästä huolimatta jääneet Euroopan eri maiden poliittisel- la agendalla tyypillisesti marginaaliseen asemaan – ajoittaisena poikkeuksena lähinnä Pohjoismaat. Työn/työelämän laatu on saanut eurooppalaisissa työl- lisyysstrategioissa ja osana keskustelua Hallituksen työelämäreformi ja hyvä työelämän laatu Suomen uuden hallituksen työelämäviitekehys perustuu hyvin markkinaliberalistisille ja rationaalisille oletuksille organisaatioista, instituutioista ja työelämästä, eikä se tunnista hyvän työelämän laadun merkitystä kilpailutekijänä. Tämä näkyy hallituksen keskeisten työelämään vaikuttavien uudistusten sisällöissä ja voi vesittää niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Työelämän kestävän uudistamisen perustaksi tarvittaisiin viitekehystä, joka perustuu tasapainoisemmin osaamisen, innovaatioiden, työelämän laadun ja yhteistoiminnan muodostaman, toisiaan tukevan hyvä kehän varaan.
  • 21.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 19 Tuomo Alasoini tähdentää, että hyvä työelämän laatu on Suomelle kansallinen kilpailutekijä, johon tulisi jatkossakin panostaa.
  • 22. 20 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 TUTKIMUSTEN MUKAAN TYÖELÄMÄN HYVÄÄ LAATUA TUOTTAVAT KÄYTÄNNÖT MYÖS EDISTÄVÄT TUOTE- JA PALVELU­ INNOVAATIOITA. Euroopan sosiaalisesta mallista jonkin verran jalansijaa 1990-luvulta alkaen. Vuoden 2008 jälkeinen hitaan talous- kasvun aika ja tähän liittyvät kansanta- louksien ja yritysten sopeutustoimet ovat kuitenkin työntäneet laatukysymyksiä ta- kaisin työllisyyspolitiikan marginaaliin (Bothfeld ja Leschke 2012; Holm ja Lorenz 2015). Samaan aikaan työelämän laatu on saanut lisää painoarvoa osana euroop- palaista innovaatiopolitiikkaa ja erityi- sesti työelämäinnovaatioista (workplace innovations) käytyä keskustelua. Syynä kiinnostuksen lisääntymiseen on havain- to, jonka mukaan hyvää työelämän laatua tuottavat käytännöt ovat työorganisaatio- tasolla pitkälti samoja, joiden on tutki- musten mukaan havaittu edistävän myös organisaatioiden kykyä tuottaa tuote- ja palveluinnovaatioita (Alasoini 2015; Pot et al. 2016). Näin ajatellen hyvä työelämän laatu, joka perustuu moni- puolisiin työtehtäviin sekä suhteellisen vakaisiin ja turvattuihin työsuhteisiin, ei ole ensisijaisesti talouskasvun ja hyvin- vointipolitiikan aikaansaamaa ylellisyyt- tä vaan varteenotettava potentiaalinen kilpailuetu innovaatiotaloudessa. Eräi- den tutkimusten mukaan laaja työvoiman ulkoisten joustojen kuten määräaikaisten työsuhteiden, osa-aikaisen työn ja vuok- ratyövoiman käyttö vastaavasti heiken- tää yritysten edellytyksiä tuottaa inno- vaatioita ja parantaa näin tuottavuutta (Vergeer et al. 2015). HALLITUKSEN TYÖELÄMÄ­- VIITEKEHYS Vaikka hallitusohjelmassa ei suoraan puhutakaan työelämän kehittämisestä, sisältyy ohjelmaan monia toimia, joilla voi olla vaikutuksia työelämän laatuun. Työllisyyden ja kilpailukyvyn edistä- misen puolella tällaisia ovat ainakin yhteiskuntasopimus ja paikallisen sopi- misen lisääminen. Toimintatapamuutos- ten puolella tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti digitalisaation edistäminen, normien purkaminen, kokeilukulttuurin käyttöönotto ja julkisen sektorin johta- misen laadun parantaminen. Näiden toimenpiteiden ja niille ase- tettujen tavoitteiden taustalla on joukko oletuksia. Niiden muodostamaa koko- naisuutta voi kutsua hallituksen työelä- mäviitekehykseksi. Mitä nämä oletukset ovat? Yksi oletuksista on, että markkinata- loudella on itseään sääntelevä voima, mikäli tälle vain luodaan otolliset edel- lytykset. Tämä tapahtuu ”sujuvoittamal- la” säädöksiä ja edistämällä paikallista sopimista. Toinen oletus koskee yritys- ten ja elinkeinoelämän kykyä uudistua. Uudistuminen toteutuu parhaiten sään- telyltään kevyessä ympäristössä, jossa yrityksillä on luottamus siihen, että nii- den kannattaa innovoida ja investoida. Kolmas oletus koskee julkista sektoria. Sen mukaan liian suureksi ja byrokraat- tiseksi kasvaneesta julkisesta sektorista on tullut pikemminkin talouskasvun ja elinkeinoelämän uudistumisen jarru kuin sen edistäjä. Julkista sektoria on kevennettävä purkamalla toimintoja, te- hostamalla johtamista ja koko sektorin läpileikkaavalla digitalisaatiolla. Näihin kolmeen markkinaliberalisti- seen oletukseen yhdistyy neljäntenä hal- lituksen työelämäviitekehyksen piirteenä korostetun rationaalinen johtamiskäsi- tys. Rationaalinen johtamiskäsitys näkee organisaatiot/instituutiot koneina tai systeemeinä sekä ihmiset rationaalisina ja työn välineellisiä piirteitä arvostavi- na yksilöinä (Alasoini 2014). Maailma näyttäytyy ensisijaisesti järjestelmien, rakenteiden, teknologioiden, prosessien, hallinnan, standardien ja mittaamisen kautta. Rationaalisen johtamiskäsityksen vastakohta on normatiivinen johtamis- käsitys, joka taas näkee organisaatiot/ instituutiot arvoyhteisöinä sekä koros- taa yhteisten arvojen ja sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden merkitystä ih- misiä hyviin suorituksiin motivoivina tekijöinä. Sipilän hallituksella on markkinaliberalistinen ja äärirationaalinen työelämäviitekehys. Rationalismi edustaa teollisissa kulttuu- reissa niin liiketoiminta-ajattelun kuin poliittisenkin ajattelun valtavirtaa. Uu- den hallituksen työelämäviitekehystä voi silti pitää jopa äärirationaalisena. Vaikka hallitusohjelma välillä liikkuukin norma- tiivisen käsitteistön puolella esimerkiksi puhuessaan kokeilukulttuurista, sisältää ohjelmassa käytettävä ilmaisu ”otetaan käyttöön kokeilukulttuuri” tässäkin sel- vän viittauksen kulttuuriin jonkinlaisena hallittavissa olevana systeeminä. Sama perusidea toistuu hallituksen pyrkimyk- sissä saada aikaan yhteiskuntasopimus. Yhteiskuntasopimus ja kokeilukulttuu- ri näyttäytyvät lähinnä vain välineinä hallituksen ”työkalupakissa”, eivät mo- niarvoiselle yhteiskunnalle ominaisina tuotoksina erilaisten intressien yhteen- sovittamisesta. VIITEKEHYKSEN KÄÄNTÖPUOLI Yhtä tärkeää kuin se, mitä hallitusoh- jelmassa ja sen pohjalta käynnistyvis- sä kärkihankkeissa ja reformeissa on asetettu tavoitteeksi, on se, mitä niistä puuttuu. Yksi mielenkiintoinen havainto kos- kee ohjelman näkemystä, jonka mu- kaan Suomen hitaus digitaalisessa murroksessa ja ylipäätään yritysten ja elinkeinoelämän uudistumisessa on korjattavissa purkamalla normeja ja muuttamalla kulttuuria. Sen sijaan yri- tysten ja niiden johdon osaamisen ja nä- kemyksellisyyden merkitystä ei esimer- kiksi digilinjausten yhteydessä mainita uudistumisen kriittisenä edellytyksenä
  • 23.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 21 HALLITUS SIVUUTTAA DIGITALISAATION TYÖELÄMÄVAIKUTUKSET, VAIKKA DIGITALISAATIO ON YKSI TYÖELÄMÄN TÄRKEIMMISTÄ MUUTOSTEKIJÖISTÄ. sanallakaan. Näin siitäkin huolimatta, että monet viimeaikaiset tutkimukset ja selvitykset ovat osoittaneet hälyttävän monen suomalaisyrityksen olevan ”osaa- misansassa” ja keskittyvän yksipuolises- ti vain olemassa olevien osaamistensa ja liiketoimintojensa kehittämiseen niiden uudistamisen asemesta (Accenture 2015; Deloitte 2014; Ormala et al. 2014; Synergy Group Europe 2013). Tätä hallitus ei kuitenkaan näytä pitä- vän merkittävänä ongelmana, ja niinpä se leikkaa tuntuvasti julkisia koulutus- menoja ja innovaatiotukia. Monet suomalaisyritykset ovat ”osaamisansassa”: ne eivät pyri uudistamaan osaamistaan ja liiketoimintojaan. Toinen mielenkiintoinen havainto koskee näkemystä, jonka mukaan digitalisaati- oon perustuvalla prosessien virtaviivais- tamisella voidaan ratkaista merkittävä osa tuottavuus- ja kilpailukykyongel- masta. Hallitusohjelman mukaan ”hal- linnon sisäiset prosessit digitalisoidaan ja entiset prosessit puretaan”. Prosessien digitalisointi voi tuskin kuitenkaan olla patenttiratkaisu. Se johtaa pahimmillaan entistä jäykempiin prosesseihin, mikäli työ- ja toimintatapoja ei ole ensin uudis- tettu muuttuvien asiakas- ja palveluvaa- timusten mukaisesti. Digitalisaatio on teknologinen murros- kohta, joka avaa historiallisesti ainutlaa- tuisia mahdollisuuksia uudistaa työtapo- ja ja kehittää tätä kautta myös työelämän laatua. Suomella olisi vahvaa digitaalis- ta osaamistaan ja työelämäohjelmiensa myötä syntynyttä vahvaa työelämän ke- hittämisosaamistaan yhdistämällä hyvät edellytykset nousta digitaalisen maail- man innovatiivisten työtapojen edellä- kävijäksi koko Euroopassa. Hallituksen digistrategia ei kuitenkaan näitä mahdol- lisuuksia tunnista vaan ajaa uudistuksia vakaasti teknologiakärki edellä. Myöskään digitalisaation laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista ei hal- litusohjelmassa ole sanaakaan. Ainoana digitalisaatioon liittyvänä uhkana koko hallitusohjelmassa mainitaan kyberuhka. Digitalisaatio on monen talous- ja yhteis- kuntatieteilijän mielestä kuitenkin yksi tärkeimmistä, jollei tärkein, työelämään lähivuosina vaikuttava muutostekijä (esim. Brynjolfson ja McAfee 2014; Gratton 2011). Digitalisaation työelä- mävaikutusten täydellinen sivuuttami- nen tuntuu kummalliselta varsinkin, kun vaikutusten on ennakoitu kohdistu- van hyvin eri tavoin erilaisessa asemassa oleviin työntekijäryhmiin ja jouduttavan työmarkkinoiden ja tulonjaon polarisoi- tumista (Autor 2015). Tällaisessa ti- lanteessa on selvä vaara siitä, että hyvä työelämän laatu todellakin muuttuu vain entistä pienemmälle osalle työntekijöitä tarjolla olevaksi ylellisyydeksi! Yhteiskuntasopimus ja paikallisen sopimisen edistäminen ovat hallituk- sen työllisyyttä ja kilpailukykyä edis- tävien toimien keskiössä. Neutraalista terminologiastaan huolimatta toimien ensisijaisena tavoitteena on alentaa kus- tannuksia ja lisätä joustavuutta työvoi- man käytössä. Yhteiskuntasopimus (tai sen vaihtoehtona olevat ns. työelämän pakkolait) alentaisivat yksikkötyökus- tannuksia ja parantaisivat näin kilpai- lukykyä kertaluonteisesti. Nykyistä laajemmin sovellettavalla paikallisella sopimisella taas luotaisiin pysyvä meka- nismi, jolla palkkoja ja muita työehtoja voitaisiin sopeuttaa (yritysten) tarpei- den mukaisesti. Ei ole itsestään selvää, millaisia ker- rannaisvaikutuksia näillä keinoilla olisi pidemmällä aikavälillä kilpailukyvyn- kään kannalta. Avainkysymys on, miten tavoiteltu työelämäreformi vaikuttaisi yritysten haluun ja kykyyn innovoida ja inves- toida Suomeen. Hallituksen työelämä- viitekehyksen logiikan mukaisesti ker- rannaisvaikutukset ovat positiivisia, koska innovaatioiden ja investointien pahimmaksi jarruksi nähdään liian ras- kas sääntely. Voidaan kuitenkin esittää tämänkaltai- sille ”sopeuttamistoimille” myös aivan vastakkaisia näkemyksiä (Kleinknecht et al. 2015). Yksikkötyökustannusten alentaminen ja työvoiman ulkoisen käy- tön joustavoittaminen voivat vähentää yritysten halua investoida laatuun, osaa- miseen ja uusiin tuotteisiin tai palvelui- hin, koska työelämäreformilla yritykset voivat parantaa kilpailukykyään helpom- min ja halvemmalla. Reformi voi heikentää myös työnteki- jöiden motivaatiota ja sitoutumista sekä tätä kautta työilmapiiriä. Tällaisilla teki- jöillä on tieto- ja palveluvaltaisemmaksi muuttuvassa tuotannossa entistä kriitti- sempi merkitys myös asiakastyytyväisyy- den sekä yrityksen innovatiivisuuden ja tuottavuuskasvun kannalta (näkökulma, jota hallituksen äärirationaalisesta työ- elämäviitekehyksestä ei löydy). Yhteiskuntasopimus ja paikallinen sopiminen voivat vähentää yritysten panostuksia laatuun, innovaatioihin, työilmapiiriin ja tuottavuuteen. Kolmas kriittinen näkökohta koskee sitä, miten työelämäreformi vaikuttaa elinkei- noelämän pitkän aikavälin uudistumista edistävään luovaan tuhoon. Keskitetyn ja suhteellisen jäykän palkanmuodostuksen yhtenä funktiona on ollut jouduttaa luo- vaa tuhoa kannustamalla yrityksiä pa- rantamaan tuottavuuttaan. Hyvin jous- tavassa palkanmuodostuksessa tällainen mekanismi jää heikoksi.
  • 24. 22 T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 Kirjallisuus Accenture (2015), Digital Disruption for Finnish Companies: Dream or Nightmare? www.accenture.com/microsite/digital-nordic/trends/Documents/PDF/HPBF_Research_Report_FI_2015.pdf Alasoini, T. (2011), Hyvinvointia työstä: kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla?, Tykes-raportteja 76, Helsinki: Tekes. Alasoini, T. (2014), Miltä näyttää Euroopan paras työelämä henkilöstöjohtamisen näkökulmasta?, teoksessa Pakarinen, T. & Mäki, T. (toim.): Henkilöstöjohtaminen kurkiauran kärkeen: uudistumisen sykettä palveluihin, Helsinki: Edita. Alasoini, T. (2015), Two Decades of Programme-Based Promotion of Workplace Innovation in Finland: Past Experiences and Future Challenges, European Journal of Workplace Innovation, 1:1, 37–54. http://journal.uia.no/index.php/EJWI/article/view/160/108 Autor, D.H. (2015), Why Are There Still So Many Jobs? The History and Future of Workplace Automation, Journal of Economic Perspectives, 29:3, 3–30. Bothfeld, S. & Leschke, J. (2012), 'More and Better Jobs': Is Quality of Work Still an Issue – and Was It Ever?, Transfer, 18:3, 337–353. Brynjolfsson, E. & McAfee, A. (2014), The Second Machine Age: Work, Progress, and Prosperity in a Time of Brilliant Technologies, New York: W.W. Norton. Deloitte (2014), Suomalaisen teollisuuden tulevaisuus: kilpailukyky vaatii rohkeita inno­vaatioita. http://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/fi/Documents/manufacturing/Suomalaisen%20Teollisuuden%20Tulevaisuus%202014.pdf Gratton, L. (2011), The Shift: The Future of Work Is Already Here, London: Collins. Holm, J.R. & Lorenz, E. (2015), Has Discretionary Learning” Declined during the Lisbon Agenda? A Cross-Sectional and Longitudinal Study of Work Organization in European Nations, Industrial and Corporate Change, 24:6, 1179–1214. Kleinknecht, A. & Kwee, Z. & Budyanto, A. (2015), Rigidities through Flexibility: Flexible Labour and the Rise of Management Bureaucracies, Cambridge Journal of Economics, Advance Access, first published online: August 2015; doi: 10.1093/cje/bev056. Lyly-Yrjänäinen, M. & Ramstad, E. (2015), Suomen työpaikoista Euroopan mestareita: Työelämä 2020 -hankkeen kansainväliset mittarit, TEM raportteja 34/2015, Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. http://www.tem.fi/files/42811/TEMrap_34_2015_web_23042015.pdf Ormala, E. & Tukiainen, S. & Mattila, J. (2014), Yritysten innovaatiotoiminnan uudet haasteet, KAUPPA + TALOUS 5/2014, Helsinki: Aalto- yliopisto, Kauppakorkeakoulu, Johtamisen laitos. https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/14191/isbn9789526058818.pdf?sequence=1 Pot, F. & Totterdill, P. & Dhondt, S. (2016), Workplace Innovation: European Policy and Theoretical Foundations, World Review of Entrepreneurship, Management and Sustainable Development, 12:1, 13–32. Synergy Group Europe (2013), Innovation Capabilities of Finnish Companies: Best Practices and Benchmarks in Innovation. http://synergy.fi/wp-content/uploads/2013/10/Innovation-report_public-fin.pdf Vergeer, R. & Dhondt, S. & Kleinknecht, A. & Kraan, K. (2015), Will 'Structural Reforms' of Labour Markets Reduce Productivity Growth? A Firm-Level Investigation, European Journal of Economics and Economic Policies, 12:3, 300–317. MUUTTUUKO TYÖELÄMÄ – JA MIHIN SUUNTAAN? Työelämän laatu ei kuulu uuden hallituk- sen työelämäviitekehyksen käsitemaail- maan eikä siinä tunnisteta hyvän työelä- män laadun merkitystä kilpailutekijänä. Viitekehys perustuu markkinaliberalis- tisille ja äärirationaalisille oletuksille organisaatioista, instituutioista ja työ- elämästä. Viitekehykseen sisältyy useita ongelmallisia oletuksia koskien keinoja, joilla vastataan meneillään olevaan tek- nologiseen murrokseen ja parannetaan yritysten kilpailukykyä. Sipilän hallitus jätti käyttämättä tilaisuuden lähteä uudistamaan työelämää Kataisen hallituksen käynnistämän kansallisen työelämästrategian pohjalta. Osaaminen, innovaatiot, työelämän laatu ja yhteistoiminta muodostavat niin yri- tys- kuin koko kansantalouden tasolla toisiaan tukevan systeemisen kokonai- suuden, jonka varaan kestävästi kilpai- lukykyinen työelämä olisi perusteltua Suomessakin rakentaa. Tällainen koko- naisuus oli lähtökohtana pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman pohjalta laaditussa kansallisessa työelämästrate- giassa, joka jatkuu pääministeri Sipilän hallituskaudella Työelämä 2020 -hank- keena. Historiallisesti ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä uudistamaan Suo- men työelämää tältä pohjalta edellistä hallitusta selvästi kunnianhimoisem- malla, määrätietoisemmalla ja koordi- noidummalla otteella jäi uudelta halli- tukselta kuitenkin käyttämättä. •
  • 25.  T&Y talous ja yhteiskunta 1 | 2016 23 LUKUvihje jaakko kiander Johtaja ilmarinen jaakko.kiander@ilmarinen.fi Simo Sipola: Rahavallan jäljet. Helsinki, Teos, 2015. 268 s. SUJUVA KATSAUS SÄÄSTÖ­ POLITIIKAN TAUSTOIHIN Toimittaja Simo Sipola on liittynyt nii- den joukkoon, jotka ovat kirjoittaneet 2010-luvun eurooppalaista säästöpo- litiikkaa kritisoivan kirjan. Hän ruotii teoksessaan uusliberalistista ajatteluta- paa, sen juuria ja yhteyksiä talouspoli- tiikkaan. Kirjoittajan omat lähtökohdat ovat selkeät. Hän puolustaa 1980-luvun suo- malaista kansankotia ja monen muun ta- voin kaipaa sinne takaisin. Koska Sipola on hyvä ja tietorikas kirjoittaja, teos on sujuva ja helposti lähestyttävä. Samalla se luo kohtuullisen kattavan katsauksen sii- hen jo noin 30 vuotta käynnissä olleeseen muutokseen, joka Suomessa sai alkunsa 1980-luvulla tapahtuneesta markkinoi- den vapauttamisesta ja sitä seuranneesta talouden lamakaudesta. 2010-luvun ma- sentava talouskehitys on luonut jälleen tilauksen näihin teemoihin liittyvälle kriittiselle katsaukselle. Kirjassa käydään läpi suomalaisen yhteiskunnan dramaattisia vaiheita 1990-luvun lamasta lähtien. Niitä kuvi- tetaan ja taustoitetaan toisaalta valtio- varainministeriön synkeillä arvioilla, viittauksilla vaihtoehdottomuuden reto- riikkaan sekä toisaalta kirjoittajan omilla kokemuksilla lama-ajan työmarkkinoista. Kirjassa on paljon meheviä sitaatteja, ja lukujen lopussa on kohtuullisen laajat lähdeluettelot. Sipolan tapaisella hyvinvointivaltion puolustajalla on tietysti aihetta kritiik- kiin. Suomessa harjoitettiin 1990-luvulla poikkeuksellisen tylyä ja tiukkaa talous- politiikkaa, joka ei antanut juurikaan painoa työllisyys- tai hyvinvointinäkö- kohdilla. Politiikkaa perusteltiin sillä, ettei sille olisi ollut mitään vaihtoehtoa ja myös sillä, että ikävät päätökset olivat ainoa keino turvata hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jossain määrin vaihtoehdottomuutta saarnanneet poliitikot olivat oikeassa. Merkittävää valinnanvaraa ei ollut, jos tavoitteena oli vakaa markka tai pikainen jäsenyys Euroopan rahaliitossa. Näitä perusvalintoja päättäjät eivät halunneet alistaa keskustelulle. Sinänsä oikein Sipo- la muistuttaa, että todellisuudessa poliit- tista liikkumatilaa määrittävää ehdotonta lainalaisuutta ei kuitenkaan ollut – eikä ole vieläkään. Vaihtoehtoisen linjan va- linta olisi kuitenkin edellyttänyt erilais- ta ajattelumallia ja erilaisia päättäjiä – ja ehkä myös erilaisia äänestäjiä. Viimeisten vuosikymmenten talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa arvioidessaan Si- pola katsoo, että niiden punaisena lanka- na on ollut eteneminen uusliberalismin suuntaan ja hyvinvointivaltion kaventa- minen. Tästä on vaikea olla eri mieltä, koska kyseessä on ollut lähes yleismaa- ilmallinen kehityskulku. Monien muiden tavoin Sipola kytkee markkinaliberalistisen politiikan Rea- ganin ja Thatcherin 1980-luvulla käyn- nistämiin uudistushankkeisiin, jotka yllättävän nopeasti levisivät laajalle. Si- pola pitää näitä valintoja tuhoisina sen vuoksi, että niiden seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja köyhyyden lisäänty- minen. Näin kävi myös Suomessa; tär- kein selittäjä köyhyydelle oli 1990-luvun pitkä perintö, mutta tuloerojen kasvun taustalla on ollut tietoinen pääomatulo- ja suosiva veropolitiikka. Samaan aikaan sosiaalipolitiikassa ryhdyttiin puhumaan kannustimista ikään kuin finanssikriisis- tä johtunut 1990-luvun suurtyöttömyys olisi johtunut työttömien äkillisestä lais- kistumisesta. Sipola tuo esimerkeillään hyvin esiin myös sen, kuinka esimerkiksi talouden eliittiin luettavat tahot ovat tul- leet yhä kärsimättömämmiksi suhtautu- misessaan vielä hengissä sinnittelevään hyvinvointivaltioon. Sipolan kirjan tekee ajankohtaiseksi euroalueen ja Suomen ankea taloudelli- nen tilanne 2010-luvulla. Euroopan pit- kittynyt taantuma ja eurooppalaisen ta- louspolitiikan suuntautuminen julkisten menojen säästöihin ja rakenteellisiin uu- distuksiin on Suomessa tuonut mieleen 1990-luvun kokemukset. Euroopassa va- littu selvästi konservatiivinen talouspo- liittinen linja on myös herättänyt laajan keynesiläisiä elvytysideoita korostavan kirjallisuuden, jonka osaksi myös Sipolan teos voidaan lukea. Hän esitteleekin sekä Keynesin että modernien keynesiläisten ajatuksia talouspoliittisista vaihtoeh- doista. Kysymys ei ole pelkästä idealismista, koska Yhdysvalloissa on vuoden 2009 jälkeen saavutettu paljon Eurooppaa parempia tuloksia ekspansiivisemman talouspolitiikan avulla. Euroopassa ja euroalueella ei kuitenkaan paljoa ole tehtävissä Suomen tapaisten pienten jäsenmaiden kansallisilla päätöksillä. Talouspolitiikan avaimet ovat Euroopan keskuspankin ja toisaalta komissiota oh- jaavien suurimpien jäsenmaiden käsissä.